Visiiri 6/2025

VISIIRI 6/25 TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

CAN’T UNDERSTAND A WORD?

This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.

We are sorry to inform you that all the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi.

Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.

Scan this code to head to the english content on our website.

12

SEMMAT NATISEVAT LIITOKSISTAAN

TOIMITTAJA TESTAA NUKKUMISTA

MITÄ TÄÄLLÄ SAA PUKEA PÄÄLLE?

LUONTO VASTAAN LAKI

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

TOIMITUS

Maria Muilu Päätoimittaja

Joel Peltonen AD

Venni Uotila Harjoittelija

TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT

Kunnas

Anriika Kauppi Arttu Timonen

Etukannen kuva: Arttu Timonen

Takakannen kuva: Carla Ladau

6. vuosikerta

JULKAISIJA

Tampereen ylioppilaskunta

TOIMITUKSEN OSOITE

Kalevantie 4, 33100 Tampere toimitus@visiirilehti.fi

MEDIAMYYNTI samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi

PAINOPAIKKA

Punamusta Media Oyj

Vaalit voitti taas näkymätön lista

Edustajistovaalit käytiin tänä syksynä historiallisesti ensimmäistä kertaa samana vuonna kaikissa Suomen ylioppilaskunnissa. Valtakunnallinen äänestysprosentti oli 25,57. Womp womp.

Ehdokkaita oli silti hieman enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Se on sentään myönteistä: vaikuttamaan lähteminen on kiinnostanut opiskelijoita rahtusen aiempaa enemmän. Myös Treyllä ehdokasmäärä nousi. Pääsihteeri oli luvannut ajaa päänsä kaljuksi, jos ehdokkaita saadaan yli 300. Voi vain arvailla, lähtikö muutama ihminen ehdolle vain nähdäkseen kaljun Zeidanin.

Valtakunnallisesti vaaleissa menestyivät vasemmistolaiset ja vihreät listat. Niin myös Treyllä, kun vaalivoittajiksi ylsivät listat Vihreä vasemmisto ja Vihreä lista. Uutisen vaalituloksista voit lukea tämän lehden sivulta 4. Todellinen voittaja oli kuitenkin jälleen näkymätön lista: suurin osa opiskelijoista ei tänäkään vuonna äänestänyt ketään. Ennen vaaleja keskustelu kävi tyypilliseen tapaan kuumana esimerkiksi Jodelissa (johon toimittajat viittaavat mielestäni omituisen paljon kuin jonain valtaenemmistön äänitorvena, mutta viittaanpa nyt minäkin sitten). Siellä mähistiin Treystä ja Visiiristä monin paikoin raivokkaammin kuin itse vaalikampanjoissa, jotka olivat lopulta ihan kilttejä.

KRIITTISYYS vaikuttaa kumpuavan turhautumisesta siihen, että jäsenyys on pakollista, ylioppilaskunta on kaukainen ja outo eikä siellä edes tehdä mitään merkittävää. On silti mielenkiintoinen ristiriita, että turhautuminen jää vuosi toisensa perään vaaliuurnilta lähes näkymättömiin. Meillä on miljoona kanavaa tuutata turhautuneet mielipiteemme ulos, mutta tylsästi vaalit olisivat edelleen se konkreettinen paikka muuttaa ne teoiksi.

Olkoonkin lakoninen ajatus, mutta ehkä ihmisiä ei vain kiinnosta ja sitten ei kiinnosta. On monia muitakin asioita joista voi kiinnostua. Vastasimme joihinkin lukijoiden mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin tässä numerossa sivulla 38. Ihmisiä kiinnosti esimerkiksi, miksi Linnassa ei tarjoilla mehua. Niinpä.

Tässä numerossa kävimme lisäksi esimerkiksi etsimässä (poliisi huom. emme poimimassa) taikasieniä (s. 40), vittuilimme tilaleikkauksille listaamalla vaihtoehtoiset opiskelupaikat (s. 36) ja esittelemme enemmän tuoretta tamperelaista musiikkia kuin kukaan koskaan (s. 22). Jos vaalit tai äänestäminen ei kiinnosta, niin ehkä joku muu tämän lehden juttu kiinnostaa.

Maria Muilu Päätoimittaja

Aliina Ruuttunen

Pihla Leppänen

Aleksandra

Kaisa Hietalahti

Otto Rantanen

Annika Leppäaho

Carla Ladau

Jaakko Leinonen

Helmi Isotupa

Poliittiset ryhmät menestyivät edustajistovaaleissa

Äänestysprosentti laski hieman edellisistä vaaleista.

Vihreä vasemmisto voitti vaalit suurimpana vaalilistana, ja reaktio vaalivalvojaisissa oli suorastaan räjähtävä.

EDUSTAJISTOVAALIT järjestettiin

tänä syksynä tiettävästi ensimmäistä kertaa samana vuonna kaikissa Suomen ylioppilaskunnissa. Ylioppilaskuntien edustajistoihin valittiin valtakunnallisesti kaikkiaan 445 jäsentä.

Treyn edustajistovaali päättyi 6. marraskuuta. Vaalivoittajiksi nousivat poliittiset listat. Vihreä vasemmisto -lista sai vaaleissa seitsemän paikkaa ja on ensi vuonna edustajiston suurin ryhmä. Toiseksi suurimmaksi listaksi äänestettiin Vihreä lista, joka sai kuusi paikkaa.

Suurin vaalirengas oli 16 paikkaa saanut Tekniikan ratas, jonka muodostavat teekkaripohjaiset edustajistovaaliryhmät.

Uusina edustajistoon nousivat Demariopiskelijat ja Keskeiset, jotka muodostavat yhdessä Punamulta-vaalirenkaan. Kumpikin lista sai yhden paikan. Vaalirengas Punamulta on ollut ehdolla kaikissa Treyn edustajistovaaleissa, ja näissä vaaleissa se

sai ensimmäistä kertaa ehdokkaitaan läpi.

Viime vuoden vaalivoittaja MedBoomare menetti näissä vaaleissa kolme paikkaa. Kauppatieteiden ja lääketieteiden opiskelijat yhteen koonnut lista jatkaa ensi vuonna edustajistossa viidellä paikalla.

Vaalien ääniharavat olivat Vihreän listan Saga Porjo (183 ääntä), International Representatives Groupin Hafizur Chowdhury (114 ääntä) ja Vihreän vasemmiston Lauri Lindén (95 ääntä).

Ehdokkaita oli näissä vaaleissa kaikkiaan 301, mikä oli hieman enemmän kuin aiempina vuosina.

Treyn edustajistovaaleissa äänesti kaikkiaan 5515 opiskelijaa ja äänestysprosentiksi muodostui 26,67 %. Se oli pieni lasku edellisvuoden vaalista, jolloin äänestysprosentti oli 28,68 %.

Mukailee valtakunnallista tulosta

Valtakunnallisesti edustajistovaalien äänestysprosentti oli 25,57 %. Suuri osa paikoista meni sitoutumattomille ryhmille, jotka saivat yhteensä 302 paikkaa. Poliittiset ryhmät saivat 143 paikkaa. SYL:n tiedotteen mukaan poliittisista listoista erityisesti vasemmistolaiset ja vihreät ryhmät kasvattivat suosiotaan tänä vuonna.

Ehdokasmäärä nousi myös valtakunnallisesti. Nousua oli 9,4 % edellisistä vaaleista, ja ehdolla oli kaikkiaan 2130 opiskelijaa.

Edustajisto on ylioppilaskunnan ylin päättävä elin, joka päättää esimerkiksi ylioppilaskunnan taloudesta, jäsenmaksun suuruudesta, jäsenpalveluista ja ylioppilaskunnan arvoista. Treyn edustajistossa on 49 varsinaista paikkaa ja 147 varaedustajapaikkaa. Nyt valitun edustajiston kausi kestää kaksi vuotta.

MARIA MUILU

Anriika Kauppi

SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN

LIITON (SYL) hallitus järjestäytyi liittokokouksessa 14.–15. marraskuuta. Treyn puheenjohtaja Laura Heino valittiin SYL:n hallituksen jäseneksi. Heino haki alun perin puheenjohtajuutta, mutta puheenjohtajaksi valittiin Petra Pulli. Pulli on toiminut kuluvana vuonna talousvaikeuksissa kärvistelevän Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen puheenjohtajana. Puheenjohtajaksi haki kaikkiaan viisi ehdokasta, joista jokainen on kuluneena vuonna toiminut ylioppilaskuntansa hallituksen puheenjohtajana.

Laura Heino kommentoi Visiirille liittokokouksen jälkeen, että tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset. Koko syksyn kestäneen puheenjohtajakampanjan jälkeen häntä harmittaa, että omat rahkeet eivät tällä kertaa riittäneet.

“Samalla olen tosi onnellinen Petran puolesta ja tosi otettu liittokokouksen luottamuksesta, että saan itse jatkaa ensi vuonna hallituksessa. Olen samaan aikaan harmissani, mutta myös erittäin onnellinen.”

Päätös hallitukseen hakemisesta puheenjohtajakilvan jälkeen ei ollut Heinon mukaan itsestäänselvä ja vaati liittokokousiltana sulattelua.

“Kun ne tunteet pystyi työntämään hetkeksi pois, oli helppo todeta, että totta kai haluan edelleen tehdä työtä opiskelijoiden tulevaisuuden eteen. Paljon niitä asioita, joita itse olen

Treyn Laura Heino SYL:n hallitukseen

Treyn hallituksen puheenjohtajana toimiva Laura Heino on pitkän linjan järjestöaktiivi. Hän haki alun perin SYL:n puheenjohtajan pestiä, mutta puheenjohtajaksi valittiin Petra Pulli (HYY).

halunnut SYL:iin päästä tekemään, pystyy tekemään myös hallituksesta käsin.”

Heino on seitsemännen vuoden rakennustekniikan opiskelija ja pitkän linjan järjestöaktiivi. Ennen Treyn puheenjohtajuutta hän on toiminut esimerkiksi Tampereen Teekkarien kulttuurimestarina. Heino haluaakin erityisesti kiittää omaa yhteisöään syksyn aikana saamastaan tuesta.

“Kiitokset koko meidän tamperelaiselle opiskelijayhteisölle siitä, että olen saanut Treyltä luottamuksen hakuun, ja täältä on tullut tukea tosi laajasti. Se on merkannut tosi paljon.”

SYL:n hallitukseen valittiin puheenjohtajan ja Heinon lisäksi myös Aada Aho (TYY), Marcell Berta (AYY), Emilia Enroth (ISYY), Viena Pentikäinen (HYY) sekä Vilma Sippola (OYY).

Vaikuttamista

eduskuntavaaleissa

Liittokokouksessa päätettiin henkilövalintojen lisäksi SYL:n vuoden 2026 toiminnasta ja taloudesta. SYL on opiskelijajärjestö, jonka jäseniä ovat kaikkien Suomen yliopistojen ylioppilaskunnat. SYL tekee opiskelijoiden edunvalvontaa valtakunnallisella tasolla ja European Students’ Unionin jäsenenä myös Euroopan unionissa.

Kuluneen syksyn aikana SYL on muun muassa antanut lausunnon hallituksen esityksestä yhden opiskeluoikeuden säännöksestä, laatinut

selvityksen opiskelijoiden toimeentulon ja mielenterveyden välisestä yhteydestä sekä tukenut Olemme olemassa -kansalaisaloitetta, jolla tavoitellaan kolmannen, ei-binäärisen sukupuolimerkinnän lisäämistä Suomen lakiin.

Tänä syksynä SYL-hakijoiden kampanjoissa toistuivat puheet vuoden 2027 eduskuntavaaleista, joten se lienee tulevan kauden näkyvä teema. Myös Laura Heino sanoo, että haluaa hallituksessa erityisesti päästä toimimaan eduskuntavaalien parissa. Lisäksi hän nostaa tärkeäksi teemaksi, että ylioppilaskuntia kuullaan ja osallistetaan SYL:n toiminnassa.

Laajemmaksi vaikuttamisteemaksi hän kiteyttää opiskelijoiden aseman parantamisen.

“Tällä hetkellä opiskelijoiden toimeentulo on hyvin heikoilla kantimilla ja siihen kaivataan akuutisti parannusta. Toisaalta on koulutustason noston ympärillä käytävä keskustelu ja se, miten me saadaan yhä useampi nuori kouluttautumaan ja miten samaan aikaan saadaan pidettyä meidän maksuton koulutus laadukkaana. Sanotaanko, että kyllä siinä on vuodeksi jos toiseksikin tekemistä”, Heino sanoo.

Uusi SYL:n hallitus aloittaa toimikautensa ensi vuoden alussa.

MARIA MUILU VENNI UOTILA

Richard

FUCK, MARRY, KILL

MAKSALAATIKKO, LANTTULAATIKKO, ROSOLLI?

Voisin kyllä tappaa noista kaikki, koska mikään ei kuulu mun jouluruokaan. Varmaan eniten kill noista on maksalaatikko, ehkä voisin kerran lanttulaatikkoa ja rosollin kanssa menen naimisiin, vaikka en mä siitäkään tykkää, mutta sieltä voi poimia ne punajuuret, jotka on ihan hyviä.

Iiris Mikkonen yhteiskuntatutkimus, 4. vuosi

SARJAKUVA

Mun täytyy ehkä mennä samoilla linjoilla kuin mitä sisko. Eli kill maksalaatikko, fuck lanttulaatikko ja marry rosolli.

Kaapo Mikkonen pohjoismaiset kielet, 4. vuosi

Tappaisin maksalaatikon, koska mä en siedä sitä makua enää. Lanttulaatikkoa pussaisin, koska lanttu on terveellistä ja hyvää. Rosollin kanssa menisin naimisiin, koska se on ollut ihan pienestä asti mun lemppari jouluruoka.

Teia Soismaa sosiaalityö, 2. vuosi

ONKO SINUN

KERHOLLASI POSTIA?

Ota yhteyttä toimitukseen: toimitus@visiirilehti.fi

Kerhopostia

Globaalin solidaarisuuden tervehdys!

Globaali sosiaalityö ry on yhdistys, joka edistää sosiaalityön ja sosiaalialan ammattilaisten ja opiskelijoiden kansainvälistä verkostoitumista sekä globaalin vastuun toteutumista. Yhdistyksen tehtävänä on tukea sosiaalialan kehitystyötä ja rakentaa kumppanuuksia Suomessa ja maailmalla, samalla edistäen globaalia solidaarisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Lisäksi yhdistys lisää tietoisuutta sosiaalisista ja ekologisista kysymyksistä sekä tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuksia oppia ja vaikuttaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Toimintaan kuuluu mm. tapahtumia, seminaareja, julkaisuja ja kehittämis- ja tutkimustoimintaa, joissa tarkastellaan sosiaalityötä laajasti eri kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa.

Yhdistyksen kautta on mahdollista hakeutua myös kansainvälisiin työharjoitteluihin. Tällä hetkellä tarjolla on ainutlaatuisia harjoittelupaikkoja Tansaniassa ja Mosambikissa, joissa opiskelijat ja valmistuneet pääsevät syventämään osaamistaan ja työskentelemään yhdessä paikallisten yhteisöjen ja toimijoiden kanssa. Harjoittelut tarjoavat käytännön kokemusta globaalista sosiaalityöstä, kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta sekä uusista näkökulmista alan kehittämiseen.

Meidät löydät Instagramista @globaalist, ja nettisivuiltamme www.globaalisosiaalityo.org löytyy blogitekstejä, tietoa tulevista tapahtumista, harjoitteluinfoa ja paljon muuta!

Eveliina Singh

ja kuva: Kaisa Hietalahti

Sinun kirjeesi ei postia kiinnosta

TERVEISIÄ RUOTSISTA!

lähettänyt sinne kortin, jos ulko maankirjeen postimerkeille ei olisi tullut hintaa 44 kruunua (suun nilleen 4,03 euroa). Onneksi on sähköposti.

Pakettikin olisi ollut valmiina, mutta tuon sen Tampereelle sitten kun tulen taas joululomalla käymään. Laivalippu maksaa vähemmän kuin postipaketin lähettäminen.

Sekä Suomen että län sinaapurin kuljetusverkoilla on yhteiset juuret 1600-luvulla. Ruotsissa pakettiliikenteeseen pääs tettiin kilpailijoita yli 30 vuotta sitten ja samoihin aikoihin postipuljusta tehtiin osakeyhtiö. Suomessa vedettiin tänä syksynä askel pidemmälle ja lähdettiin kauppaamaan osakkeita markkinoille.

yksittäistapaus eikä vakavimmasta päästä. On paljon tärkeämpiäkin yhteisiä palveluita, joiden varaan yhteiskunta perustuu. Niitä ei tietenkään alistettaisi rahantekokoneiksi. Esimerkiksi sairaanhoitoa. Vaikka toki sote-alueilla on jo tiukka budjetti ja moni vanhainkoti kuuluu ketjuun. On niin monia luonnollisia monopoleja, joihin ei mahdu kilpailua. Sähköverkko on ehkä nykyisin huono esimerkki (se myytiin viime vuosikymmenellä), tai rautatie (jota avataan kilpailulle parhaillaan), mutta joitain muita varmaan olisi.

Pörssiin listautuminen sijoittuu sarjaan ”vähemmän kiinnostavia tapahtumia”, mikä osoittaa, kuinka kauas koko postitoiminnan alkuperäisestä ideasta oli jo menty.

OSAKEYHTIÖN TEHTÄVÄ on takoa omistajille voittoa, ja sitä taas

saadaan iskemällä kiinni ennennäkemättömään rojuliikenteeseen. Onhan se hienoa, että näin myös Suomi valtiona on mukana tärkeissä asioissa, tekemässä historiaa. Kiitos globaalit tavaravirrat, kiitos Temu!

Käsin kirjoitetut kirjeet ja syntymäpäiväpaketit tulevat (toistaiseksi) perille lähinnä siksi, että laki pakottaa. Pelkään että niiden lähettämisen kulttuuri kuihtuu, mutta saan lohtua siitä, että postin kohtalo on tietysti

Yhteishyviä, kuten vesi. Viime vuonna lakia tosin melkein muutettiin niin, että kunnat voisivat myydä vesihuollon pois. Mutta vain melkein.

Oli miten oli, kun Suomessa seuraavan kerran keksitään yksityistää jotain yhteistä, toivon, että sen ei väitetä olevan vain tekninen kysymys.

Kirjoittaja on visuaalisen journalismin opiskelija ja kaipaa kirjekavereita kaukana kotoa. OSAKEYHTIÖN

Mystinen muuttoauto Pinnin edessä 17.11.

Tampereen yliopisto luopui keskustakampuksen pihapiirissä sijaitsevasta Pinni A -rakennuksesta helmikuussa. Noin 8000-neliöisessä rakennuksessa oli aiemmin muun muassa opetus- ja ainejärjestötiloja. Aiemmin keväällä uutisoitiin, että tiloihin on löytynyt kaksi vuokralaista, mutta tuolloin ei kerrottu, keitä vuokralaiset ovat. Kiinteistön omistaa Suomen yliopistokiinteistöt Oy (SYK).

Visiiri sai marraskuisena tiistaiaamupäivänä tiedon, että rakennuksen edustalla on muuttoliikennettä. Pinniin lienee tulossa siis uutta elämää.

Visiirin tarkastuskierroksen perusteella rakennus näyttää edelleen täysin tyhjältä ja kaikki ovet ovat lukossa. Jututtamamme kampusalueen työntekijät eivät tienneet, keitä rakennukseen on muuttamassa. Kuulemma kuitenkin joku vuokralainen jo käyttää rakennuksen viidennen kerroksen tiloja.

Mitä vittua?! Kuka muuttaa Pinni A:han?

Kuka Pinni A:han muuttaa, SYK:in toimitusjohtaja Sanna Sianoja?

Pakko sanoa, että en muista, olemmeko saaneet heiltä referenssiluvan. Kysymys on siis toimistokäyttäjästä.

Mitä tarkoittaa referenssilupa?

Ihan sitä, että saammeko sanoa, mikä yritys toimii meidän kohteissamme. Emme saa sanoa sitä ilman, että kyseiseltä yritykseltä on saatu siihen lupa.

Saatko sanoa edes, minkä alan yrityksiä siellä on?

Palvelutuottaja ja insinööritoimistotyyppinen yritys.

Kuinka monta vuokralaista Pinni A:ssa on nyt yhteensä?

Siellä on tällä hetkellä kaksi vuokralaista. Toinen on ollut siellä käytännössä maaliskuusta lähtien.

Montako tuhatta neliötä on edelleen vapaana? Onko se yhä se noin 7000?

Karkeasti edelleenkin se.

Millaisia vuokralaisneuvotteluja nyt on käynnissä? Missä tilanteessa neuvottelut ovat?

Useita neuvotteluja on käynnissä, mikä on tietysti hyvä asia, koska vain neuvottelujen kautta ne tilat tulevat käyttöön. Osa on isompia selkeästi, useamman tuhannen neliön käyttöä, mutta sitten osa on tällaista 100–500 neliön käyttöä, joka on Tampereella tyypillinen toimistokäyttäjäpinta-ala.

Teksti: Venni Uotila

Kuva: Joel Peltonen

GALLUP: MIKÄ SINUSTA TULEE ISONA?

Musta tulee toivottavasti nuorisotyöntekijä, että pääsen työskentelemään nuorten kanssa.

Sara-Sofia Mikkonen yhteisöpedagogiikka, 1. vuosi

Byrokraatti.

Siiri Simsiö hallintotieteet, 1. vuosi

Toimittaja. Unelmani on tehdä juttuja yhteiskunnallisista aiheista, eläimistä tai sodasta.

Luna Marx journalismi, vaihtoopiskelija (3. vuosi)

Maailman katukeittiöitä, cocktailbaareja, sekä pienpanimoita yhdistelevä urbaani olohuone keskellä kaupungin sykettä.

Aukioloajat Ti-To 16 – 23 / pe 15 – 01 / la 12 – 01 @kumma_bar_streetkitchen Opiskelija-alennukset voimassa to ja su.

Desibeli on ajaton yöravintola, joka tarjoaa vaihtoehtokulttuuria ja DJ-painotteista musiikkia aikuiseen makuun.

Puutarhakatu 11, Tampere

• Avoinna: to - su 22-05 (ikärajat: to ja su K-18 / pe ja la K-20

• @desibelitampere Opiskelija-alennukset voimassa ti - to

OIKAISU

Visiirin numerossa 5/2025 sivulla 4 yksiköt ja tiedekunnat olivat väärässä järjestyksessä: tekoälyyn keskittyvä professuuri perustetaan informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan viestintätieteiden yksikköön, ei “viestintätieteiden yksikön informaatioteknologian ja viestinnän tiedekuntaan”.

Kannanotto uudella suomen kielellä

Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kielipoliittisessa katsauksessa sanotaan, että englantia käytetään yhä enemmän suomalaisissa korkeakouluissa. Voivotellaan ja valitellaan, että nuoret käyttävät finglishiä.

Sitä vaan ollaan niin worried meidän kielestämme.

Kotuksen katsauksessa viitataan also OKM:n selvitykseen, which says,

että Suomessa almost 90 prosenttia väitöskirjoista kirjoitetaan englanniksi. It’s a fact, että maailma globalisoituu, networkkaa ja cooperation tihenee. I think se on vaan positive, että meillä on kieli, jolla voimme yhdessä communicate jouhevasti ja sujuvasti across the world. Ja let’s face it, suomenkielisellä researchilla ei voi olla samanlaista statusta international researchin kentällä kuin englanninkielisellä.

On niin basic, että usually ne vanhemman generationin edustajat pyörittelee nuorten puhumalle kielelle silmiään, koska he eivät ole kasvaneet yhtä internationalissa maailmassa. I’m not saying, että for example nuorten sanavarastosta huolissaan olevat äidinkielenopettajat are wrong. But ehkä suurempi threat kielelle on se, että for example kirjoja luetaan less,

eikä se, että puhutaan kieliä a little bit sekaisin.

Olen niin done, että jopa itse cringeen välillä omalle räikeällekin finglishille. Mutta lähes bilingualissa perhepiirissä kasvaneena ja bilingually opiskelleena se on osa minun identity ja tulee todella naturally. Still koen olevani erinomainen suomen kielen user, ja I’m going to vaalia sitä.

Don’t you worry: journalistit, kirjailijat, kääntäjät ja kaikenlaiset suomen kielen asiantuntijat pitävät kyllä meidän gorgeousista suomen kielestä huolta. Ja on meitä puhujiakin at the end of the day aika paljon. Ja vaikka niiden asiantuntijoidenkin everyday conversation saattaa sometimes kuulostaa a bit like tämä teksti, niin they know, milloin pitää vaihtaa rekisteriä.

Nimim. Finglish Sigma Goat

Ruuhkaa seminaarissa

Teksti: Otto Rantanen

Kuvitus: Carla Ladau

OPINNÄYTETÖIDEN SEMINAAREISSA ALKAA OLLA AHDASTA, MIKÄ VOI VAARANTAA AJOISSA

VALMISTUMISEN. ONGELMA ON SUUREMPI KESKUSTAKAMPUKSELLA KUIN HERVANNASSA.

Opinnäytetöiden tekemiseen tarkoitetut seminaarit ovat joissain oppiaineissa ääriään myöten täynnä tai jopa ylibuukattuja.

Visiiri kysyi asiasta sähköpostitse kaikilta Tampereen yliopiston yksiköiltä. Suurimmalla osalla vastanneista ongelmia ei ole ilmennyt. Joidenkin oppiaineiden kandidaatti-, gradu- tai diplomityöseminaarit kuitenkin natisevat liitoksissaan.

Esimerkiksi journalistiikan kandiseminaaria vetävä Simo Pieniniemi kertoo, että tilanne on hyvin erilainen kuin vielä joitakin vuosia sitten. Vielä vuonna 2022 seminaarit eivät olleet täynnä, mikä oli osin koronapandemian seurausta.

Sen jälkeen tilanne on muuttunut. Oppiaineessa pyörii kaksi kandiseminaaria, ja viime keväänä toinen ryhmistä oli täynnä ja toinen ylibuukattu.

“Päädyin ottamaan ryhmääni ylimääräisen opiskelijan, jonka oli pakko valmistua”, Pieniniemi sanoo.

Silti ainakin kaksi opiskelijaa jäi ilman seminaaripaikkaa. Tänäkin syksynä 12-paikkaisissa ryhmissä on 13 opiskelijaa kussakin.

Pieniniemen mukaan seminaarit ovat melko työläitä kursseja opettaa. Ylibuukkaustilanteessa kurssin vetäjän kuormitus kasvaa ja toisaalta jokainen seminaarilainen saa vähem-

män minuutteja hänen ajastaan käyttöönsä.

“Jos työtilanne on myös muilta osin tiukka, ylibuukatun seminaarin vetäminen menee helposti ylitöiksi tai on muista tehtävistä pois. Tietty sekin vaihtoehto on, että ei panosta ylibuukattuun seminaariin tavanomaista enempää, mikä on sitten opiskelijoilta pois.”

Tänä vuonna journalistiikan seminaarinvetäjät huomasivat, että suurin osa seminaariin tulleista oli samalta eli kolmannelta vuosikurssilta. Mitä suurempi osa suorittaa seminaarin tavoiteajassa, sitä täydempiä seminaarit ovat. Lisäksi mukana on aina heitä, jotka tekevät kandidaatintyötään tavoitetahtia myöhemmin.

Pieniniemi näkeekin, että mikäli sama jatkuu, olisi perusteltua järjestää kolmas seminaari ja ottaa jokaiseen kymmenen opiskelijaa.

Teksti: Otto Rantanen

Kuva: Joel Peltonen

KOMMENTTI: MITEN

TÄÄLTÄ PÄÄSEE POIS?

Muistan, kun isosiskoni pääsi opiskelemaan ja hänestä tuli perheemme ensimmäinen yliopistossa opiskellut. Fuksivuonnaan hän sitten tuli käymään kotona ja kertoi meille muille, että vaikka yliopistoon oli ollut vaikea päästä sisään, ei sieltä kyllä hevillä joutunut uloskaan.

Hän tarkoitti, että täytyisi laiminlyödä opintoja tai mokata todella pahasti, jotta opiskelupaikka lähtisi alta.

Nyt poispääsyn eteen on näköjään noussut täysin uudenlainen seinä: opinnäytetöiden seminaareissa alkaa olla ahdasta.

Ajassa, jossa opinnoista työelämään siirtymistä tehostetaan mahdollisimman nopeaksi poluksi, tieto keskenloppuvista valmistumismahdollisuuksista kuulostaa käsittämättömältä. Opiskelijat halutaan äkkiä pois käyttämästä yhteiskunnan tukia, ja yliopistokin saa enemmän rahaa ajoissa valmistuneesta opiskelijasta.

Miksi täältä ei sitten pääse ulos?

Samalla kun seminaariin ei mahdu, opintotukikuukaudet kuluvat ja muu elämä odottaa. Jos valmistuminen venyy esimerkiksi vuodella niin, että kokopäivätyöhön siirtyminen viivästyy tai mahdollisuus opintolainahyvitykseen menee sivu suun, tulonmenetys on kymmeniä tuhansia euroja.

Kuulostaa hurjalta myös henkilökunnan näkökulmasta: kuormitusta, isoja ryhmäkokoja, ylitöitä, huonoa

omaatuntoa rannalle jääneistä opiskelijoista.

Myönnän, että oma alani tunnetaan siitä, että opinnot venyvät tai jäävät kesken työelämän imaistessa mukaansa. Mutta jos yhteiskunnan propaganda on purrut jopa toimittajaopiskelijoihin eli he ovat alkaneet suorittaa opintojaan tavoitetahdissa, sen pitäisi olla merkki jostain suuremmasta.

Opiskelijoiden tukien kuristaminen ja pitkien opintojen moralisoiminen on toiminut, nyt kaikki haluavat täältä tutkinto kainalossa äkkiä pois. Paineen luominen on onnistunut. Nyt pitäisi enää mahdollistaa valmistuminen.

Eikä ongelma ole vain Tampereen yliopiston, vaan kuulin juuri tänä syksynä samanlaisen tapauksen Helsingin yliopiston graduseminaarista.

Ovatko yliopistot nyt yllättyneitä siitä, että kasvaneet sisäänottomäärät ja vaatimus valmistua ajallaan ovat johtaneet siihen, että resursseja opetukseen pitäisi lisätä?

Ehkä tilanteesta voi löytää jotain hyvääkin. Usein sanotaan, että matalasuhdanne on parasta aikaa olla opiskelija. Työttömyys on nyt Suomessa korkeimmillaan koko vuosituhanella ja Euroopan kärkitasoa.

Ollaan sitten yliopistolla ja odotellaan parempia kelejä. Siinä taitavat vain hävitä kaikki.

Kasvavat sisäänottomäärät vaikuttavat

Psykologian professori Jari Hietanen kertoo, että myös hänen johtamansa hyvinvointitieteiden yksikön seminaarit ovat täynnä.

“Joissakin oppiaineissa, kuten psykologiassa, ollaan ehkä ylibuukkauksen puolella, mutta kaikki opiskelijat ovat toistaiseksi päässeet seminaariryhmään. Tämän vuoksi paritöitä on suositeltu ja psykologian kandeissa se on ainoa vaihtoehto. Opiskelijat ovat paljon paritöitä tehneetkin”, Hietanen sanoo.

Ilmiö on alkanut Hietasen mukaan vastikään, kun oppiaineiden sisäänottomääriä on kasvatettu.

Politiikan tutkimuksen oppiaineessa valtio-opin opintosuunnasta vastaavan professori Tapio Raunion

mukaan heidänkin kandi- ja graduseminaarinsa ovat nyt täynnä. Valtio-oppi on viime aikoina kasvattanut kiinnostavuuttaan opintosuuntana, mikä näkyy osallistujamäärissä.

“Osin se on hyvä ja iloinen asia, mutta samalla ryhmäkoon kasvaessa opettajat kuormittuvat enemmän”, Raunio sanoo.

Tekniikan alan opinnoissa ongelma ei näyttäydy aivan samanlaisena. Materiaalitieteen ja ympäristötekniikan yksikön päällikkö, professori Mikko Hokka avaa tekniikan alojen tilannetta: “Meillä, noin karkeasti ajateltuna, opinnäytetyöseminaari sisältää työn teknistä suunnittelua ja teknisen toteutuksen esittämisen muille. Tästä ei muodostu pullonkaulaa, vaan voimme joustavasti lisätä seminaarien paikkamäärää ja esittelykertoja sekä muutenkin muokata toteutusta

joustavasti sen mukaan kun opiskelijoita ilmoittautuu seminaariin.”

Näin on tapahtunut esimerkiksi rakennustekniikan kandiseminaarissa. Seminaarista vastaava Taija Puolitaival sanoo, että tänä syksynä opiskelijoita on ennätysmäärä. Seminaarin eri osuuksien paikkalukuja onkin kasvatettu sen takia, eikä kukaan ole siten jäänyt ulkopuolelle.

Samaa kertoo professori Asko Ellman konetekniikan oppiaineesta: “Ylibuukkauksia tapahtuu vain harvoin. Tyypillisesti seminaarit tulevat täyteen kevätlukukauden lopulla, jolloin järjestän ylimääräisiä seminaareja, jotta kaikki halukkaat pääsevät valmistumaan.” •

VAIKKA JOISSAIN

Sleepmaxxing

SOMETRENDEISSÄ ON PERÄÄ, ASIANTUNTIJAN MUKAAN UNI ON HYVIN YKSILÖLLISTÄ.

Teksti: Venni Uotila Kuvat: Joel Peltonen

Sleepmaxxing

Uni trendaa.

Tiktokissa puhutaan sleepmaxxingista, johon liittyvissä miljoonissa julkaisuissa nukkujat jakavat vinkkejä ja viidentoista kohdan iltarutiineja unen optimoimiseksi. On juomia, suuteippejä ja humisevia äänimasiinoja. Somenukkujat kertovat saavansa älylaitteiltaan huikeita unipisteitä.

Päätän tehdä epätieteellisen testin. Valikoin somesta vinkit, joiden näen toistuvan, ja kokeilen niitä viikon aikana. Some kehottaa minua kiinnittämään huomiota muun muassa lämpötilaan, valoon ja ravintoon. En testiviikkoni aikana mittaa unta älylaitteilla, koska en luota vanhahkon älykelloni akkuun tai liiemmin sen antamiin tuloksiinkaan. Menen siis fiilispohjalta oloani tunnustelemalla.

Testiviikkoni teemoja kommentoi yleislääketieteen erikoislääkäri ja unilääkäri Janne Kanervisto. Hän on suorittanut suomalaisen ja eurooppalaisen unilääketieteen erikoispätevyyden, ja työssään hän hoitaa ensisijaisesti uniongelmista kärsiviä potilaita.

"SILLOIN KUN ME MIETIMME, ETTÄ ONKO

VÄÄRIIN ASIOIHIN”.

LÄMPÖTILA

Testiviikon ensimmäisenä yönä pyrin viilentämään nukkumistilaani. Tätä suosittelevat niin asiantuntijat kuin somenukkujatkin, joista useampi ilmeisesti nukkuu ikkuna apposen auki samalla kun tuuletin puhaltaa täyttä häkää, pyrytti tai paistoi. Minulla ei ole saatavilla tuuletinta, joten tyydyn avaamaan ikkunan.

Eri lähteiden mukaan optimaalinen lämpötila unelle on noin 15–19 astetta. Viileä ilma voi rentouttaa ja kehon ruumiinlämmön aleneminen tukea väsymystä. Harmittelen illalla, ettei asunnostani löydy lämpömittaria. Voin siis vain arvailla, mikä asunnon lämpötila lopulta on painuessani pehkuihin.

Olen aina nauttinut viileässä nukkumisesta. Muistot makoisimmista unistani sijoittuvat isovanhempieni kesäkodin lämmittämättömään aittaan, jossa hengitys huuruaa ja pipo on pakollinen. Olen myös törmännyt lämpimämmän uniympäristön suosijoihin. Onko siis todellisuudessa olemassakaan mitään ihmiskeholle optimaalista nukkumislämpötilaa?

Kanervisto vastaa, että yleisesti ottaen ihminen nukkuu hieman paremmin ja sikeämmin, kun makuuhuone on vähän muuta ympäristöä viileämpi. Hän sanoo, että tarkkaa lämpötilaa on kuitenkin vaikea sanoa, minkä lisäksi mieltymykset ovat hyvin yksilöllisiä – joillekin alle 20 asteen lämpötila on aivan liian kylmä.

“Jos nyt pitää antaa jotain ohjeita, niin olisi hyvä, että makuuhuone olisi muuta asuntoa viileämpi, että on tavallaan mukavaa olla lämpimän peiton alla”, Kanervisto sanoo.

Nukkumaan oli tosiaan erityisen mukavaa käydä, kun sai kietoutua peittoon ikkunasta puhaltavassa viileässä syysilmassa, ja nukahdinkin jokseenkin nopeasti. Heräsin kyllä yöllä pariinkin otteeseen, ja ensimmäisellä kerralla yllätyin siitä, että minulla oli jopa vähän kuuma. Lämpötila ei siis liene ollut ainakaan minulle optimaalinen, ja pohdin, että olisi varmaankin pitänyt avata parvekkeen ovi.

RAVINTO KIRSIKKA, MIKÄ PITÄÄ ILLASTA SYÖDÄ, NIIN

Tiistaina ja keskiviikkona keskityn ruoka- ja juomapuoleen. Esimerkiksi kupillinen kamomillateetä hetki ennen nukkumaanmenoa on katsaukseni perusteella somessa suosittu tapa, kuten ovat myös kirsikkamehua ja magnesiumia sisältävä 'sleepy girl mocktail' sekä tuoreet kiivit. Somessa tiettyjen ruoka-aineiden väitetään auttavan nukahtamisessa.

Tiistai-iltana höyryävä kuppini sisältää Snore & peace -nimistä kamomillateetä. Keskiviikkona valmistan iltapalaksi varsinaisen unicocktailin: tryptofaania, melatoniinia ja magnesiumia sisältävän maitoon tehdyn kaurapuuroni nautin kahden serotoniinia sisältävän kiivin kera.

Kanervisto ei kuitenkaan antaisi kovin suurta painoarvoa yksittäisille ruoille. Isossa kuvassa niiden merkitys on vähäinen, vaikka esimerkiksi juuri tryptofaanilla tähdätään melatoniinin tuotannon tehostumiseen.

“Silloin kun me mietimme, että onko se kiivi vai kirsikka, mikä pitää illasta syödä, niin me keskitymme tietyllä tapaa vääriin asioihin”, Kanervisto sanoo.

Entä sitten iltaruokailun aikataulu? Aiheesta on jon-

kin verran erimielisyyttä. Jotkut asiantuntijat sanovat, että ennen nukkumaanmenoa tulisi olla täysin syömättä, toiset puhuvat pienen ravintorikkaan iltapalan puolesta.

Kanervisto sanoo, että tässäkin suhteessa ihmiset ovat kovin yksilöllisiä.

“Osa tykkää syödä iltaruoan kovin myöhään, toisilla se voi taas viivästyttää unirytmiä ja voi tehdä epämukavan olotilan.”

Hän antaa kuitenkin yleisohjeen, jonka mukaan on tärkeää varmistaa, ettei yöllä tule nälkä, sillä nälkä häiritsee tehokkaasti unen laatua.

“Se liittyy henkiin jäämiseen, eli jos meillä on nälkä, niin aivot ovat koko ajan valppaana, että mistä saadaan niitä kaloreita”, Kanervisto sanoo.

Kuulostaa järkevältä, sillä jo varhain syöty illallinen sekä tavallista kevyempi iltapala saivat melkein nälän kurnimaan vatsassani häiritsevästi jo ennen unia. Snore & peace ei niin ikään saanut minulta tajua kankaalle hetkessä, lähinnä jouduin hyppimään vessassa läpi yön pienestä teemukista huolimatta.

KÄYTÄNNÖSSÄ AAMUISIN TULISI HERÄTÄ

VALO

Torstai-iltana minun on tarkoitus lopettaa kaikkien ruutujen katseleminen kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa ja näin vähentää iltaa kohden valoärsykkeiden määrää. Valo säätelee elimistömme sisäistä kelloa. Valon väheneminen illalla käynnistää melatoniinin tuotannon.

En ryhdy vaihtamaan lamppujani lämpimämmän sävyisiin versioihin kuten näin somessa tehtävän, mutta hankin unimaskin ja ajastan puhelimeeni night shiftin, joka vähentää puhelimen sinistä valoa säätämällä näytön valoa lämpimämmäksi.

Pakko myöntää, etten aivan onnistu pysyttelemään erossa ruuduista täyttä kahta tuntia ennen nukkumaanmenoa. Aivoja aktivoivat somen scrollailut jätän kuitenkin tekemättä, ja unimaskin avulla saan luotua itselleni pilkkopimeän nukkumisympäristön.

Janne Kanervisto sanoo minulle, että valolla on kyllä paljon vaikutusta nimenomaan kehon vuorokausirytmin säätelyn kautta. Hän sanoo, että vaikka on tutkittu, että sininen valo estää melatoniin tuotantoa kaikkein tehokkaimmin, olennaisempana hän näkee valon määrän kuin sen sävyn sekä sen, mitä esimerkiksi puhelimella tekee. Kaikki aktiivinen tekeminen, kuten videoiden tai viestien selailu tai pelien pelaaminen pitää aivoja aktiivisena ja vaikeuttaa unille rauhoittumista.

“Kaikkein paras tapa on pistää ylimääräiset valot pois päältä tai kännykästä, ja jos on jotain pakko katsoa, niin laittaa valon sitten ihan himmeälle."

Unimaskin luoma pimeys tuntui kyllä auttavan, ja tuntui, että nukahdin alta aikayksikön (omien standardieni mukaisesti) niinä öinä, joina sitä käytin.

Kanervisto sanoo, että hyvän unen kulmakivi on säännöllisyys. Sen hän nimeääkin yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi, johon hän omassa nukkumisessaan keskittyy. Käytännössä siis aamuisin tulisi herätä aina samoihin aikoihin, oli sitten arki tai viikonloppu.

“Silloin se unirytmi asettuu ihan itsestään omiin uomiin ja väsymys tulee iltaisin samoihin aikoihin”, Kanervisto sanoo.

Voidaan siis kenties tulkita, että perinteinen toimistotyöaika tukee tätä säännöllisyyttä. Toista on opiskelijoiden arki, jossa päivän ensimmäinen luento saattaa olla milloin sattuu, sosiaalinen elämä on tyypillisesti aktiivisempaa ja iltamenot tavallisia. Huomaan tämän omalla kohdallani selvästi. Parhaillaan työharjoittelussa ollessa-

SÄÄNNÖLLISYYS YKSILÖLLISYYS

Unilääkärin kanssa juteltuani minulle on selvinnyt, että uni on loppujen lopuksi kovin yksilöllistä. Sen vuoksi asiantuntija kokee hankalana, että ihmiset neuvovat toisiaan somessa.

“Koska se mikä toimii yhdelle, se ei välttämättä toimi yhtään toiselle”, Kanervisto sanoo.

Vaikka yksittäinen testiviikkoni on varsin lyhyt aika selvittää, mikä juuri minulle oikeasti toimii, huomaan viikon jälkeen pohtineeni enemmän, mitä pieniä arjen viilauksia voin tehdä tukeakseni untani.

Kanerviston mielestä uneen voi keskittyä liikaakin. Unettomuushäiriöistä kärsivillä potilailla uni usein hallitsee elämää. Huomio kiinnittyy jo päivän aikana siihen, miten toiminta vaikuttaa tulevan yön uniin.

Kanerviston mielestä on hyvä asia, että uneen kiinni-

ni elän säännöllisen arkirytmin mukaisesti ensimmäistä kertaa vuosiin, ja väitän sen vaikuttavan vireystilaani positiivisesti.

Kanervisto toivoo, että unen merkitys kaikille hyvinvoinnin osa-alueille ymmärrettäisiin paremmin. Ihminen oppii unen aikana, ja keskittymiskykyä voi tukea hyvällä unella.

“Aivot kertaavat opittuja asioita yön aikana ja sementoivat ne sitten pitkäkestoiseen muistiin”, Kanervisto sanoo.

Kanerviston mukaan unesta on helppo tinkiä, koska vähemmilläkin unilla pärjää ja pystyy toimimaan. Riittävästi nukkuneena on kuitenkin kivempaa.

tetään huomiota, mutta monen kohdan iltarutiinit eivät välttämättä tue hyvää unta, jos unta aletaan suorittamaan.

Sleepmaxxing onkin jälleen uusi nasevan nimen saanut somen hyvinvointitrendi, ja se antaa toimittajalle ainakin päräyttävän otsikon, mutta todellisuudessa parhaiten nukkuvat eivät ilmeisesti tee mitään kovin ihmeellistä.

“Jos mietitään ihmisiä, jotka nukkuvat kaikkein parhaiten, niin he eivät tee mitään erityistä, vaan heillä on samanlainen päivärutiini. Samat iltajutut, jotka he tekevät tietyllä tapaa, ja sitten he menevät nukkumaan yhtään sen enempää miettimättä ja nukahtavat sekä nukkuvat hyvin”, Kanervisto sanoo. •

Muutakin kuin Popedaa

Tunnetko koskaan oloasi voimattomaksi tai todellisuudesta etääntyneeksi, kun ulottuvillasi on kaikki maailman musiikki, mutta et tiedä kuka naapuribaarissa esiintyy? Vai kaipaatko vain soittolistoillesi uutta musaa?

Tampereella tehdään, soitetaan ja julkaistaan paljon musiikkia, josta asiaan tarkemmin perehtymätön ei välttämättä ole koskaan kuullutkaan. Itsenäisiä tekijöitä, kaikkensa antavia muusikoita ja omakustanteisia tuotoksia riittää tässä kaupungissa vaikka millä mitalla.

Tässä jutussa vinkataan viisitoista tuoretta tamperelaista levyä. Koosteessa ei tingitä musiikin laadusta saati genrejen määrästä.

E-E Meino: Salainen resepti (2025)

Julkaisija: Salainen resepti

Genre: Hiphop

17 min 6 s, 8 biisiä

E-E Meino vie kuuntelijan kesään niin että heilahtaa. Letkeän hiphopin synnyttävät artistin rento ote ja mukaansatempaava flow. E-E Meino peilaa kauniisti elämän epävarmuuksia, halua tehdä omaa juttua ja kaipuuta olla vapaa. Kappale Sunnuntai on osoitettu äidille ja kodille, lopuksi muistellaan Raipe-kissaa. Salainen resepti on sukellus chillailuun ja vuosituhannen vaihteen hiphopiin.

Helmi Ada: Taas sekaisin (2025)

Julkaisija: Stupido Records

Genre: Poprock

33 min 31 s, 10 biisiä

Taas sekaisin kertoo samaistuttavia tarinoita nuoren naisen elämästä. Bändin raikas saundi ja Helmi Hytösen heleä ääni kietovat kuulijan nopeasti pikkurillinsä ympärille. Neiti Etsivä -kappale vie tunneälykkäällä hauskuudellaan mustasukkaisuuden kiemuroihin ja Muille pojille pakkaa kuulijan täyteen räjähtävää energiaa. Levy herättää halun lähteä laulajan kanssa neuvoa-antavalle kaljalle.

La Murga: Post Loco (2024)

Julkaisija: Polyrytmiikan ystävät, Salatut elämät

Genre: Hissidoom, outsider jazz

36 min 2 s, 6 biisiä

La Murga on kokeellista jazzia soittava yhdeksänhenkinen orkesteri, jonka musiikissa yhdistyvät progressiivinen tunnelma ja hauskanpito. Esimerkiksi kappale Ahvenisjärven oravapiiritys kuulostaa 1930-luvun hervantalaiselta salapoliisitrilleriltä. Musiikillisen ilon ja rajattomuuden lahja yltää kappaleiden nimiin: Katsoessani mutapainiottelua tunsin olevani tulossa hulluksi.

Teksti: Aleksandra Kunnas

Saara Heikkilä: Hellempi heinäkuu (2025)

Julkaisija: Saara Heikkilä & Co

Genre: Folkrock, blues

16 min 40 s, 4 biisiä

Mikä avauskappale tällä EP:llä onkaan! Roskiin, koskeen tai kuuhun ja laulaja-lauluntekijä Saara Heikkilän laulun mieletön bluessaundi vievät kuulijan koskettavalla tavalla elämän raakojen peruskysymysten äärelle. Levyn samanniminen kappale Hellempi heinäkuu kouraisee syvältä sydämestä ja bändin soittoa voisi jäädä mielellään kuuntelemaan kokonaisen pitkäsoitonkin verran.

Mimosa: Most Mim (2025)

Julkaisija: Windowfactory

Genre: Hiphop

14 min 16 s, 6 biisiä

Mimosan ensimmäinen EP on tämän levylistan tuorein tuotos ja täynnä aivan sairaita bängereitä. Mimosan älykkäät sanoitukset flirttailevat kuulijan koukkuunsa Getto-Oton timanttisten skrätsien tahtiin. Jos Suomen räppiskene on jotain kaivannut, niin se on tätä. Helyi laukkui jne on niin hyvä biisi, että hiki tulee. Most Mimiä voi soittaa repeatilla kyllästymättä vaikka koko yön.

Taikakaulin: IV (2024)

Julkaisija: Kaulin Records

Genre: Rock

23 min 8 s, 7 biisiä

Tämä rouhea rocklevy ei ole “suomirockia” tai “manserockia”, vaan suomenkielistä rockmusiikkia. Mehukkaat kitarasaundit ja Eetu Halmeen ja Kalle Stenvikin riemastuttavat sanoittajan lahjat käyvät oikeuksiinsa levyn lyyrisissä helmissä, kuten avauskappaleen Hei poika vitsissä: “Memento moro, kun nuoruus jää”. Levyn kuunneltuaan tekee mieli lähteä Amurin krouviin.

Kosmiset Liskot: Ryönägeddon (2024)

Julkaisija: Jahti Records

Genre: Hiphop

42 min 37 s, 12 biisiä

Ryönägeddon on hauskin tamperelainen albumi vuosiin. Tämä levy on niille, jotka tykkäävät vanhasta kunnon huudilojaalista hiphopista, jossa biisit kertovat kokonaisia tarinoita. MC:t CaliLeo, Kaartis ja Lil’E vievät kuulijan Näsinneulan alle ja baarista kotiin skeittilaudalla. Albumilla kuullaan myös laaja kattaus tunnettujen artistien fiittejä aina Petri Nygårdista Hannibaliin.

Skyjoggers: 12021 Post-Electric Apocalypse (2025)

Julkaisija: Supernatural Cat

Genre: Space rock

36 min 31 s, 4 biisiä

Skyjoggers virittelee kuulijan suomalaisen space rockin taajuudelle. Euroopassa aktiivisesti keikkailevan tamperelaisbändin tuorein levy nojaa vahvoilla säröillä ja muilla efekteillä höystettyihin kappaleisiin. Transsin ja äärimmäisen valvetilan välimaa on saavutettu, sillä trion musiikissa yhdistyvät mieletön draaman kaari ja psykedelia. Rytmikäs matka ulkoavaruuteen alkakoon!

Mässykiska: Niityn toisella puolen (2024)

Julkaisija: 4102393 Records DK

Genre: Suomirock 28 min 21 s, 8 biisiä

Levyn nimi Niityn toisella puolen asettaa odotukset romanttiselle musiikille. Nämä odotukset kuitenkin ammutaan alas heti ensimmäisessä kappaleessa Viekku. Napakkaa aloitusta on pakko joko vihata tai rakastaa. Biisien paikoin räävittömät sanoitukset naurattavat ja saavat kuulijan kiusaantumaan. Silti tämän popistakin ammentavan suomirocklevyn aiheena on mikä muukaan kuin rakkaus.

Tonne: I (2025)

Julkaisija: Tonne

Genre: Black metal, hardcore 28 min 21 s, 8 biisiä

Tonnen musiikissa kuuluu se, kuinka järjetön merkitys on sillä, että bändillä on hyvä rumpali. Johannes Latva loistaa megalomaanisella paukutuksellaan läpi koko esikoislevyn. Solisti-kitaristi Dande Walden ja basisti Milja Linna pääsevät oikeuksiinsa Latvan äkäisellä otteella rakentamissa raameissa. Tonne tunnetaan ahkerasta keikkailustaan pitkin pohjoismaiden maita ja mantuja.

Jätä jämät: Miksi käytän elämäni tähän? (2025)

Julkaisija: Jätä jämät

Genre: Melodinen punk 13 min 22 s, 6 biisiä

Jos kaipaat potkua elämäntilanteesi tarkasteluun, niin Jätä jämät tarjoaa sitä varmasti. Kappaleiden nimet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa: En saanut myytyä sohvaa, Banaanilaatikoita ja EP:n samanniminen avauskappale Miksi käytän elämäni tähän? herättävät kuulijassa ajatuksia kuin isku vasten kasvoja. Levyn kansikuva on viimeinen silaus lakoniseen eksistentiaaliseen tuskaan.

Malleus Rock Art Lab

Milja

Linna ja Valtteri

Kemppainen

Jussi

Pohjanen

Samuli

Juusela

KapasiTanssi: Hiilinielu (2025)

Julkaisija: KapasiTanssi

Genre: Suomiproge, metsäoutoilu 1 tunti 11 min, 12 biisiä

Hiilinielu on Jenna Miettisen taidonnäyte. Miettinen on koonnut noin tusinan muusikon bändin ja säveltänyt ja sanoittanut kaikki satumaista euforiaa pursuavan suomiprogeteoksen kappaleet. Albumilla on läsnä valtava tunteiden kirjo. Unenomaiselta metsäneläinten karnevaalilta tuntuva psykedeliapläjäys on mieletön orkesteriteos, joka saa kylmät väreet virtaamaan iholla.

Veini: Veinishow (2024)

Julkasija: Veinishow records

Genre: Hiphop 13 min 18 s, 4 biisiä

Suoraan Tampereen yliopistosta maailmalle! Veini todistaa EP:llään Veinishow, että ei meidän opiskelijoiden välttämättä tarvitse tehdä elämässä sitä mitä meille koulussa opetetaan. Veinin asenteessa loistaa aitous ja pehmeys. Kulttuurilliset viittaukset yhdistyvät lyriikoissa nokkelasti: “Käärin tuuttei samal ku katon muumei”, kuten Veini räppää kappaleessa Janssonin Tove.

Vuono: Golden Ball (2025)

Julkaisija: Hillevi Collective

Genre: Alternative, pop, folk 42 min 24 s, 8 biisiä

Vuonon lempeä musiikki kietoo kuulijaan lämpimään hyväilyynsä. Kappaleet kasvavat vaihtoehtoisen folkin ja popin kiemuroista ja herkästä saundista ja johtavat pehmeän itsetutkiskelun partaalle. Pääosin englanninkieliselle levylle mahtuu myös muutama suomenkielinen kappale. Vuonon solisti ja sanoittaja Pauliina Lindell on ollut aiemmin töissä Visiirin art directorina.

Tammela 33100: Tammela yöllä (2025)

Julkaisija: Eclipse Music

Genre: Folk, pop 35 min 49 s, 9 biisiä

Mikä romanttinen ajatus, Tammela yöllä. Sinne Tammela 33100 vie kuulijan elokuussa julkaistulla albumillaan. Levyltä lohkaistu single Kuuma kesäyö valittiin äänestyksellä Radio Helsingin kesähitiksi, eikä suotta. Kyseinen kappale täyttää kuuntelijan sellaisella sähköisellä ja päämäärättömällä hingulla ja haikailulla, jota vain kesäyössä kohtaa. Albumi värähtelee kohtalokasta kaihoa.

Vaihto

VAIHDON SUOSIO ON PALANNUT LÄHES ENTISELLEEN KORONAN JÄLKEEN. VAIKKA OSALLA ALOISTA VAIHTOON LÄHTÖ ON MELKEIN NORMI, ON TOISILLA ALOILLA VAIKEA MAHDUTTAA VAIHTOJAKSOA TUTKINTOON.

Teksti: Pihla Leppänen

Kuvitus: Annika Leppäaho

ehtoja

Opiskelijoiden vaihtohalukkuus on laskenut selkeästi. Korona aiheutti romahduksen vaihdon suosioon, ja vaikka vaihtoinnokkuus on lähes palannut pandemiaa edeltävälle tasolle, oli lähtijöiden määrä laskussa jo sitä ennen.

Koronan jälkeisinä vuosina yliopisto-opiskelijoita on osallistunut kansainväliseen liikkuvuuteen vuosittain noin 5000, selviää Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusesta.

Suurin muutos opiskelijoiden kansainvälistymisessä on tapahtunut ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla, jotka lähtevät entistä harvemmin pidemmille, yli kolmen kuukauden ulkomaanjaksoille. Yliopisto-opiskelijoiden suosiossa taas ovat edelleen perinteiset pidemmät vaihtojaksot.

Vaihtoon lähdön edellytyksissä on kuitenkin myös yliopistossa alakohtaisia eroja. Pätevyyden tuottavissa

tutkinnoissa, kuten varhaiskasvatuksen opettajilla tai lääkäreillä, vaihtoa voi olla vaikea saada mahtumaan yliopisto-opintoihin.

”Tutkinto-ohjelmissa, joissa lähdetään vähemmän vaihtoon, on yleensä tiukempi aikataulutus ja tarkka lukujärjestys sekä paljon pakollisia opintoja, joita ei voi korvata”, kertoo Tampereen yliopiston kansainvälisen liikkuvuuden asiantuntija Minna Höijer.

Tampereen yliopistossa määrällisesti vähiten vaihtoon lähdetäänkin kasvatustieteiden ja kulttuurin sekä lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnista. Aktiivisia vaihtoon lähtijöitä taas ovat johtamisen ja talouden sekä informaatioteknologian ja viestinnän tiedekuntien opiskelijat. Tiedekunnissa on kuitenkin eri määrä opiskelijoita, joten luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään.

Lääkisläiset lähtevät lyhytvaihtoihin

Lääkiksessä muille aloille tyypillinen lukukauden tai lukuvuoden mittainen vaihto tarkoittaa käytännössä välivuotta opinnoista ja tippumista alemmalle vuosikurssille. Yliopiston kautta vaihtoon lääketieteen opiskelijoista onkin lähtenyt viimeisen viiden vuoden aikana vuosittain vain alle 10 opiskelijaa. Tieto kaikista vaihtoon

lähtijöistä ei kuitenkaan aina tavoita tutkinto-ohjelmaa, sillä vaihtoon voidaan lähteä myös esimerkiksi toisen alan Erasmus-sopimuksen kautta. Moni lääkisläinen kuitenkin lisää opintoihinsa kansainvälisyyttä opiskelijoiden itse organisoimien FiMSIC-vaihtojen kautta. FiMSICin eli Suomen medisiinariliiton ulkoasianvaliokunnan paikallispuheenjohtaja Ida Pellikka on ollut vaihdossa Tunisiassa ja paikallisvirkailija Hanna Tikkanen puolestaan on hakenut vaihtoon ensi kesäksi.

”FiMSIC-vaihdot ovat kuukauden mittaisia lyhytvaihtoja, joita ihmiset käyvät yleensä kesällä tai joulukuussa”, kertoo Pellikka.

Viime vuosina FiMSIC-vaihtoon lähtijöiden määrä Tampereen lääkiksestä on pyörinyt kahdenkymmenen kummallakin puolella. Vaihto järjestetään kansainvälisen lääketieteen opiskelijajärjestön, IFMSA:n kautta, jossa FiMSIC on jäsen. Käytännössä vaihto toimii niin, että maita edustavat järjestöt sopivat vaihtavansa opiskelijoita keskenään. Yliopiston rooli prosessissa on pieni.

”Viimeisen kymmenen vuoden aikana on neuvoteltu opintopisteet vaihdosta, mutta sekään ei ole ollut itsestäänselvyys. Tämä on yliopiston ulkopuolista ja tätä pyörittävät vapaaehtoiset järjestöaktiivit”, kertoo Pellikka.

Yliopiston puolelta on oltu huolis saan, voidaanko ulkomailla tehtyjen opintojen tasosta varmistua. Pellikka ja Tikkanen arvelevat, että välillä hiukan nihkeässä suhtautumisessa on kyse ammattitaidon varmistamisesta, ei niinkään negatiivisesta suhtautumisesta itse kansainvälisyyteen.

Pellikan ja Tikkasen mukaan harmia herättää, että aiemmin yliopiston kautta oli mahdollista suorittaa yksittäisiä kliinisiä opintojaksoja ulkomailla, mutta sittemmin nämä mahdollisuudet ovat poistuneet.

Tiedekunta kuitenkin tukee maksulliseen FiMSIC-vaihtoon lähteviä opiskelijoita 300 eurolla. Euroopan maihin suuntaavat voivat lisäksi saada Erasmus-tukea.

”Viime vuonna maksoin 380 euroa vaihtoon lähtemisestä, mikä kattoi maassa majoittumisen ja yhden ruoan päivässä. Lennot ovat omakustanteiset”, kertoo Pellikka vaihdon kustannuksista.

Tutkinto-ohjelma voi myös kannustaa kansainvälistymään

Aktiivisilla vaihtoon lähtijöillä, kuten kauppatieteilijöillä tai politologeilla, kiinnostusta kansainvälistyä voi puolestaan selittää jo itsessään tieteenalan luonne. Lisäksi opetuksen erilaiset maantieteelliset painopisteet

täviin ulkomailla tulevaisuudessa innostavat lähtemään vaihtoon, kertoo Höijer.

Väliä on myös tutkinto-ohjelman suhtautumisella. Aloilla, josta vaihtoon lähdetään paljon, on esimerkiksi opintojen hyväksilukeminen tyypillisesti joustavaa.

”Vaihtoon lähtö ei ole mörkö tai huono juttu, vaan päinvastoin ymmärretään sen positiiviset ulottuvuudet myös tutkinnon kannalta”, kuvaa Höijer vaihtoon lähtöön kannustavia tutkinto-ohjelmia.

Kansainvälisesti orientoituneilla tutkinto-ohjelmilla voi myös olla enemmän partneriyliopistoja, joihin lähteä vaihtoon. Tutkinto-ohjelmien henkilökunnan aktiivisuudella on merkitystä.

”Osassa ohjelmissa kansainvälisyys on iso osa tutkimustoimintaa. Vaihto-opiskelu ymmärretään osana tätä kokonaisuutta, jolloin opettajien verkostojen ja kontaktien kautta tulee paljon vaihtosopimuksia”, kertoo Höijer.

Toisaalta Höijer muistuttaa, että jollain aloilla, kuten esimerkiksi näyttelijäntyössä tai bioteknologiassa, on paljon pienissä ryhmissä tehtävää käytännön työskentelyä. Tällöin vaihtojen organisoiminenkaan ei ole välttämättä yhtä helppoa kuin aloilla, joissa opetuksessa korostuvat esimer-

kiksi massaluennot.

Tieto ei aina löydä perille

Lääketieteen opiskelijat Pellikka ja Tikkanen kokevat, ettei heille ole tutkinto-ohjelman tai yliopiston puolelta juuri mainostettu vaihtoja tai kansainvälisyyttä.

”Rehellisesti en tietäisi, kehen olla yhteydessä tai kenelle laittaa viestiä, jos haluaisin lähteä vuoden mittaisen vaihtoon”, kuvaa Tikkanen tilannetta. Höijer myöntää, että tiedonkulussa voi olla haasteita. Opiskelijat eivät välttämättä seuraa intraa tai lue opiskelijan opasta. Hän kuitenkin korostaa, että myös tutkinto-ohjelmilla on oma vastuunsa. Esimerkiksi orientaatioviikolla olisi tärkeää kertoa jo alusta alkaen vaihto-opiskelumahdollisuuksista. Kansainvälisen liikkuvuuden palvelut puolestaan järjestävät mielellään infotilaisuuksia myös henkilökunnalle, jos aihe tuntuu vieraammalta.

Loppujen lopuksi tieto kulkee paljon myös epävirallisesti opiskelupiireissä.

”Kun jostakin alalta alkaa lähteä paljon ihmisiä vaihtoon, puhutaan siitä opiskelukavereiden kesken. Myös ainejärjestöt ovat tärkeä yhteistyökumppani meille”, kertoo Höijer vaihtotietoisuuden lisääntymisestä. •

Teksti ja kuvat:

Tutkimushaastattelut gradun parasta antia

Elina Katajamäki: ”Gradussani tutkin poliisipäälliköiden ja apulaispoliisipäälliköiden ajatuksia tilannekuvasta, sitä mitä käsite heille tarkoittaa ja miten se sitoutuu kunkin organisaation johtoon. Suomessa poliisilaitokset ovat itsenäisiä virastoja, joilla on tietty liikkumavara siinä, miten toimintaa ohjataan. Olin kiinnostunut siitä, miten tilannekuvat muodostuvat ja vaikuttavat toiminnanohjaukseen. Idea nousi keskusteluista uudessa työpaikassa, jonne vaihdoin graduseminaarin alkamisen kanssa samoihin aikoihin.

Aiheeseen piti hakea tutkimuslupa, joka oli prosessin epävarmin osa, sillä en tiennyt kauanko sen saamisessa kestää. Sain luvan kuukaudessa ja sen takaraja oli tämän vuoden lopussa, joten työ oli tehtävä siihen mennessä. Seminaarin struktuurin avulla tutkimussuunnitelmani syntyi kevyin eväin, jonka jälkeen aloin haastattelemaan, kahlaamaan kirjallisuutta ja rakentamaan teoriaa.

Koen saaneeni haastatteluista eniten, sillä johtamisesta keskustelu sitä tekevien kanssa on todella kiehtovaa.

Aiempiin haastattelututkimuksiini verrattuna oli mahtavaa, että pystyin hyödyntämään tekoälyä litteroinnissa.

Omistin tietyt viikot gradun työstämiselle, jolloin tein tiiviitä työpäiviä kahdeksasta neljään. Se sopi lapsiperhearkeen. Matkan varrella istuin myös muutamia viikonloppuja Linnan kirjastossa. Huomasin ajanhallintataitojeni kehittyneen ensimmäiseen graduuni verrattuna. Työsuunnitelmani oli realistinen, kun mietin etukäteen mitä teen minäkin päivänä.

Pian kymmenen vuotta hallintotieteitä opiskelleena sanoisin, että ei kannata jättää gradua viimeiseksi, vaan se kannattaa tehdä matkan varrella. Tärkeintä on, ettei työ jää tekemättä tai kesken. Kyllä se gradu sieltä syntyy, ennen kaikkea istumalihaksilla.”

GRADU

Otsikko: Tieto tilannekuvan takana: Poliisipäälliköiden ja apulaispoliisipäälliköiden käsityksiä tilannekuvasta osana tiedolla johtamista

Ala: Hallintotieteet

Mitta: 62 sivua

Kauan kesti: Prosessi kesti kokonaisuudessaan noin vuoden, josta aktiivista työaikaa oli viidestä kuuteen viikkoa. Kuinka rankkaa oli asteikoilla 1–5? “Vaikka 3. Rankinta oli työn keskeneräisyys.”

Perinteistädippatyöpoikkeava

Ella Koivisto: ”Kaveri vinkkasi AI-SIM projektista, jolle dippani tein. Työssäni tutkin, miten luonnollisen kielen prosessointia voidaan hyödyntää toimittajien suorituskyvyn hallinnassa.

Lähdin liikkeelle rakentamalla kirjallisuudesta työlle viitekehystä, joka sisältää toimittajien suorituskyvyn kategorisointia tekstipohjaisista mittareista, poiketen perinteisistä numeromittareista.

Kahdella haastattelukierroksella haastattelin suurten suomalaisten valmistavien yritysten hankinnan johtohenkilöitä. Haastattelujen kautta aloin kasaamaan viitekehyksen ympärille muuta tietoa.

Olen alanvaihtaja ja kandiopintoni olivat todella koodipainotteiset, joten koin tärkeänä, että pystyn myös dipassa hyödyntämään teknistä osaamistani. Työni erottuu siis perinteisestä tuta-dipasta, sillä yhdistin siihen myös teknisempää näkökulmaa käsittelemällä algoritmeja.

Prosessi ei todellakaan ollut helppo ja jopa yllätyin työmäärästä. Toisaalta otin ison palan kakkua, joten haastavuus oli myös odotettavissa.

Työskentely eteni loogisesti, mutta pakan kasassa pysyminen vaati kyllä keskittymistä. Samalla kuitenkin opin ja kehityin paljon odottamattomilla tavoilla, erityisesti tekemään työtä järjestelmällisesti.

Ennen työn aloittamista olisi tärkeää tunnistaa itselle toimivimmat työskentelytavat ja viestiä se myös ohjaajille. Kun sen tietää, voi työn etenemisen seuraamiselle luoda järjestelmän, oli se sitten Excel tai kynä ja paperi.

Vaikka tavoitteet voivat viedä mennessään, on työn ohella tärkeää ottaa aikaa itselleen ja pitää taukoja, ettei kulu loppuun.

Palkitsevinta työssä olivat pienet onnistumiset, positiiviset kommentit kollegoilta ja se, että onnistuin tutkimaan uutta, alaa muuttavaa aihetta.”

DIPPA

Otsikko: AI-driven Supplier Performance Management: Natural Language Processing applications

Ala: Tuotantotalous

Mitta: 122 sivua

Kauan kesti: Seitsemän kuukautta

Kuinka rankkaa oli asteikoilla 1-5? “4 tai 4,5. Saman tien en lähtisi tekemään uusiksi.”

Helmi Isotupa

Yliopiston vaatekaapilla

YLIOPISTON HENKILÖKUNTA SAA PUKEUTUA MITEN HALUAA. HAASTATTELIMME KOLMEA IHMISTÄ

HEIDÄN TYÖPUKEUTUMISESTAAN.

Vihreä-valkoraidallinen paita, lappuhaalarit, vihreä huivi, vihreät sukkahousut ja vihreät tennarit. Suomea kansainvälisille opiskelijoille opettavan yliopisto-opettaja Hanna-Marika Mitrusen värikäs vaatetyyli kiinnittää nopeasti huomion. Tyyli ei kuitenkaan ole syntynyt tarkkaan rakentamalla tai jonkin tietyn ajatuksen ohjaamana, vaikka Mitrunen muistelee pukeutuneensa rohkeasti oman mielensä mukaan jo lapsena. Seitsemännen luokan hän aloitti lyhyessä hameessa ja sifonkihansikkaisiin sonnustautuneena.

Mitrusen asukokonaisuuksissa toistuvat raidat, ruudut, pilkut ja isot väripinnat. Asussa voi olla hallitsevasti yhtä väriä, kuten haastattelupäi-

vänä vihreää, tai sitten asuun on voitu yhdistellä useita eri värejä. Tärkeää on, että värit “rimmaavat” keskenään, ja kokonaisuudet hiotaan viimeiseen asti hiuslenkkejä myöten. Tummansinisiä hiuslenkkejä on kuulemma erityisen hankalaa löytää.

Mitruselle on tärkeää olla työssä, jossa saa pukeutua omiin vaatteisiin sen sijaan, että olisi jokin määrätty työasu. Opetustyö ei vaadi Mitrusen mielestä mitään tiettyä tyyliä, eikä hän ole kokenut haasteita siitä, että hänen tyylinsä saattaa erottua joukosta. Erottuminen on hänelle päinvastoin mieluisaa.

Mitrunen ajattelee kuitenkin, että sillä on merkitystä, miten hän pukeutuu, koska hän on esillä työssään luokan edessä. Aivan mitä tahansa ei voi

Teksti ja kuvat: Aliina Ruuttunen

pukea päälle käytännöllisyydenkään takia.

“Liikun paljon opettaessani, joten on tärkeää, ettei asu ole liian kuuma tai estä muuten liikkumista.”

Suomen kielen ohella Mitrunen opettaa opiskelijoitaan tuntemaan suomalaista kulttuuria. Hän haluaa tuoda kulttuuria esiin myös pukeutumisellaan, esimerkiksi pukeutumalla kotimaisiin vaatteisiin. Toisinaan Mitrunen saa vaatteistaan kehuja opiskelijoilta tai ohikulkijoilta ja ilahtuu siitä, vaikkei pukeudukaan ketään varten. Tärkeintä hänelle on, että voi pukeutua niin, että tuntee olonsa hyväksi ja omaksi itsekseen.

”Pukeutuminen on minulle mahdollisuus ilmaista itseäni.”

Asiantuntija kukkamekossa

Suomen kirjallisuuden yliopistonlehtori Hanna Samola harrastaa vintagemekkoja. Mekkoihin ja hameisiin hän on pukeutunut läpi elämänsä, ja lapsena häneen vetosivat vanhojen Seura-lehtien kuvat Armi Kuuselasta vuoden 1952 Miss Universum -kilpailussa. Erityisesti sydäntä lähellä ovat 50- ja 80-luvun tyylit.

Haastattelupäivänä Samolalla on päällään keltaisen ja oranssin sävyissä loistava kukkamekko. Korkokenkiä hänellä on työhuoneellaan kaksin kappalein, ja mustat valkopilkulliset vaihtuvat ruskeisiin ennen kuvien

Yliopiston henkilökunnalle ei ole pukukoodeja

Visiiri selvitti henkilökunnan pukeutumisen rajoja kysymällä aiheesta yliopiston dekaaneilta. Tampereen yliopistossa ei ole pukukoodeja tai ohjeistuksia normaaleille työpäiville. Sen sijaan esimerkiksi promootioihin, väitöstilaisuuksiin, juhlaluennoille ja avajaistilaisuuksiin on omia koodistoja.

Kukaan dekaaneista ei muistanut, että heille olisi tullut vastaan tilanteita, joissa jonkun pukeutumiseen olisi pitänyt puuttua. Vain osa dekaaneista on ylipäätään törmännyt kantaaottavaan pukeutumiseen, mutta katsoivat sen olevan mahdollista, mikäli se on toisia kunnioittavaa ja tapahtuu hyvän maun rajoissa. Kantaaottava pukeutuminen ei saa vaarantaa muiden turvallisuuden tunnetta.

ottamista. Liian tarkka Samola ei pukeutumiseen suhteen kuitenkaan ole: päällä voi olla yhtä aikaa vaatteita eri vuosikymmeniltä. Ylipäätään Samola on sitä mieltä, että pukeutumisen pitäisi olla vapaata ja ettei ihmisiä tulisi arvottaa liikaa pukeutumisen perusteella.

“Eri tavoin pukeutuvat voivat olla asiantuntijoita, siihen ei tarvita mitään tiettyä tyyliä.”

Samola on pohtinut sitä, millaisen vaikutelman hän antaa pukeutumisellaan, sillä viime aikoina 50-luvun estetiikka on yhdistynyt sosiaalisessa mediassa konservatiivisiin arvoihin ja perinteisiin sukupuolirooleihin. Samolan oma arvomaailma ei ole 50-lu-

vulta.

“Vaikka pukeudun stereotyyppisen naisellisesti, se ei välttämättä kerro arvoistani. Voisin pukeutua myös muulla tavalla ja ajattelen, ettei vaatteilla ole sukupuolia.”

Käytettyjen vaatteiden ostamiseen liittyy myös historiallinen näkökulma. Samola on pyrkinyt selvittämään vaatteidensa historiaa ja alkuperiä, ja selvitystyön myötä eri valmistajien vaatteita on oppinut myös tunnistamaan. Ainakin yhden vaatteen alkuperä on täysin varma.

“Minulla on yksi mekko, jota Riitta Väisänen on käyttänyt 80-luvulla Kymppitonnissa. Toisinaan vedän se päällä työkavereilleni Kymp-

Hanna-Marika Mitrunen tykkää erottautua.

Hanna Samolan mielestä pukeutumisen pohjalta ei tulisi vetää johtopäätöksiä ihmisen arvoista.

Antti Lönnqvistille tilanteenmukainen pukeutuminen on kohteliaisuutta.

pitonnia Väisäseksi pukeutuneena ja hänen eleitään imitoiden.”

Ei pelkkää pönöttämistä

Yliopiston vararehtori Antti Lönnqvist on pukeutunut haastattelupäivänä harmaaseen puvuntakkiin, valkoiseen kauluspaitaan, farkkuihin ja nahkakenkiin. Asu on Lönnqvistille tavanomainen, vaikka hän tosin huomauttaa, että farkkujen sijasta jalassa voisi olla puuvillahousut.

Vararehtorin työnkuvaan kuuluu olennaisesti myös päiviä, jolloin pukeudutaan pukuun. Tällaisina päivinä voi olla esimerkiksi sidosryhmätilaisuuksia tai yliopistolla voi olla vieraita toisista yliopistoista tai ministeritasolta. Lönnqvist kuitenkin kieltää, että puku laitettaisiin päälle vain pönöttämistä varten.

“Pukeutumisellani osoitan arvostusta ihmisille, joita tapaan, ja näy-

tän, että olen valmistautunut huomioimalla tilaisuuden luonteen.”

Pukeutumista helpottaa se, että monien tilaisuuksien kutsuissa kerrotaan tilaisuuden pukukoodi. Toisinaan pukukoodin luonteesta voi olla epätietoisuutta, jolloin rehtoraatti saattaa keskustella yhdessä pukeutumisestaan, vaikka varsinaisia asukriisejä Lönnqvistillä ei kuulemma ole. Haastavista pukukoodeista mieleen on jäänyt “summer business”.

Lönnqvist pohtii, että paljon vapauksia tarjoavassa yliopistossa ei tuntuisi luontevalta, että toisten pukeutumiseen puututtaisiin. Hänen mielestään yliopiston henkilökunta voi pukeutua myös kantaaottavasti, mikäli se tapahtuu hyvän maun rajoissa ja yliopiston arvoihin sopivasti. Hän antaa esimerkiksi Syöpäsäätiön vuosittaiseen varainhankintakampanjaan kuuluvat Roosa nauhat.

“Jokaisella voi olla omassa elämässään asioita, joita haluaa tuoda esiin.

On hyvä, että tällaisia teemoja nostetaan, sillä myös hankaluudet kuuluvat elämään.”

Omaa pukeutumistaan Lönnqvist varioi esimerkiksi erilaisilla taskuliinoilla, joita vaihtelemalla ei haittaa, vaikka samaa puvuntakkia käyttäisi useamman päivän peräkkäin. Rennompina päivinä jalassa saattavat olla valkoiset tai mustat Vans-tennarit ja päällä neule. Pukeutumisestaan Lönnqvist ei odota saavansa palautetta, vaan toivoo, että palautetta tulisi niistä asioista, joista keskustellaan ja joita käsitellään. Kerran hänen pukeutumiseensa on kuitenkin kiinnitetty huomiota.

“Pukeuduin johtoryhmän jouluillalliselle Petteri Punakuono -villapaitaan. Se aiheutti hymyilyä.” •

Top-5 Keskustakampuksen

odottamatonta opiskelutilaa

Sisäpihan kattoterassi

Päätalon takana

Raikas, hengittävä, tekstuuriltaan kostean kivinen. Täällä pääset istumaan ja inspiroitumaan ympäröivästä tyhjyydestä. Ainoa miinus on pistorasian puuttuminen, joten jos kannettavasi akku on lyhytkestoinen, älä unohda omaa aggregaattia.

TILALEIKKAUKSET EIVÄT PALJON PAINA: KAMPUKSELTA LÖYTYY VAIKKA MITÄ OPISKELUPAIKKOJA, KUN PITÄÄ MIELEN AVOIMENA.

Oliko tapanasi naputella gradua Pinni A:n yhteisessä ainejärjestötilassa ja etsit nyt itsellesi uutta soppea jossa päntätä? Vaivaako porakoneiden surina Linna-kirjastossa? Ei hätää! Visiiri listasi sinulle viisi odottamatonta opiskelutilaa, joita et ehkä ole vielä hyödyntänyt keskustakampuksella.

Pensaat autoparkin vieressä

Jos edellinen osoittautui liian kovaksi istua. Rehevä, rento, yllätyksellinen. Muista moikata ohi käveleviä tuttuja!

Teksti ja kuvat: Jaakko Leinonen

Pinni B:n ja Päätalon välinen putki

Korkealentoinen, pilvinen, hiukkaskiihdytinmäinen. Sinulle, joka et kavahda korkeuksia ja tykkäät

nousta arkisen ajattelun yläpuolelle. Plussana se, että voit snäpätä kavereillesi ”opintoputkeen” liittyviä puujalkavitsejä.

Linnan 3. kerros

Eikös siellä ole se remontti? Onhan siellä, mutta oikein varustautuneena voi sielläkin opiskella! Rakenteita uudistava, innovatiivinen, konstruoiva.

Alakuppilan kahvilinjasto (muiden asiakkaiden tiellä)

Kaikki istumapaikat varattu? Ei hätää! Sinulle, joka et näe konflikteja uhkana vaan mahdollisuutena vuorovaikuttaa. Ristiriitainen, esteitä rakentava, virran pysäyttävä. Santsikuppi aina helposti saatavana!

Resurssi, jota ei esiinny Linnan ruokalassa.

KAIPAATKO VASTAUSTA?

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@visiirilehti.fi , niin vastaamme tai emme vastaa siihen

Vastaaisiiri

Teksti: Toimitus

Kuva: Joel Peltonen

Visiirillä on pahvilaatikko, johon ihmiset ovat saaneet jättää toimitukselle juttuvinkkejä tai palautetta. Loota on kulkenut mukana Visiirin kampuskiertueilla lehtien ilmestymisen yhteydessä.

Poimimme laatikosta muutaman lapun ja selvitimme vastaukset lukijakuntaamme askarruttaviin kysymyksiin.

?Miksi Alkosta ei saa opiskelija-alennusta?

Alkolla on Suomen yhteiskunnassa erityistehtävä, ja hinnoittelumme perustuu alkoholilakiin ja tasapuolisuuteen, eikä Alko tarjoa opiskelija-alennuksia. Alkoholilain mukaan meidän myynnin tulee olla syrjimätöntä, eikä alennuksia saa kohdentaa tietyille ryhmille.

Lisäksi Alkon lakisääteinen tehtävä on edistää vastuullista alkoholinkäyttöä, joten alennukset, jotka tähtäävät alkoholin kulutuksen lisäämiseen, eivät ole meidän toimintaperiaatteidemme mukaisia.

Varpu Göös Alkon viestintäpäällikkö

?

Miten Sisua oikeasti käytetään?

Opiskelija tekee opintosuunnitelman, johon suunnittelee tutkintonsa tai muun koulutuskokonaisuutensa sisällön ja sen, mitä aikoo tehdä ja opiskella. Sitten hän ajoittaa opintojaan ja suunnittelee, millaisella aikataululla ajattelee niitä tekevänsä. Hän ilmoittautuu opintoihin ja pääsee seuraamaan suorituk-

siaan. Korottamaan voi ilmoittautua, jos on tarvetta.

Sitten on asioinnin kokonaisuus, eli voi tulostaa opintosuoritusotteitaan ja opiskelutodistuksen. Voi tehdä erilaisia hakemuksia, eli voi hakea hyväksilukuja ja opiskeluoikeuteen lisäaikaa sekä tietysti myös valmistumista.

Uusia juttuja on, että nyt pystyy ilmoittautumaan myös erilaisiin ristiinopiskeluopintoihin, esimerkiksi Tamkin kursseille. Opintojensa sisältöihin pystyy myös tutustumaan ja niistä lukemaan tietoa Sisussa.

Soila Uskola, Koulutus ja oppiminen -yksikön erityisasiantuntija, Sisu-opintotietojärjestelmän vastuuhenkilö

Miksi teidän nimi on Visiiri? Silloin kun lehti vuonna 2020 perustettiin, niin päätettiin että halutaan pitää nimikilpailu, koska ei tietenkään haluttu jatkaa millään olemassa olevalla nimellä ja haluttiin myös osallistaa ihmisiä siihen, että on tulossa tällainen lehti. Nimikilpailuun tuli vaihtelevan laatuisia vastauksia aika liuta, ja niitä

sitten raadin kanssa käytiin läpi.

Päädyimme Maria Jussilan ehdotukseen Visiiriin, koska se oli jotenkin nimenä hyvä: siinä on saman verran tavuja kuin edeltävissä lehdissä Aviisissa ja Anturissa, ja se on sopivan abstrakti ja monimerkityksellinen sana. Kehitettiin siihen vielä punchline “Visiiri – silmiesi edessä” ja tehtiin mainosvideo, jossa oli kaikenlaisia ritarikypäröitä ja hitsausmaskeja.

Aapo Laakso Visiirin ensimmäinen päätoimittaja (2020–2023)

?Miksi Linnassa ei tarjoilla mehua?

Me saamme Kelalta suositukset. Saamme laittaa tarjolle sellaista sokeritonta mehua, mutta emme usko, että yleisö innostuu siitä. Varmaan puhe on ennemminkin sellaisesta makeasta mehusta. Emme ole pystyneet sokeritonta mehua laittamaan tuohon rumbaan. Olemme sitä kyllä miettineet, ja voi olla, että se tulee mietintään vielä uudestaan.

Merja Linnan henkilökuntaa

Taikasieniretkellä

SUOMEN LUONNOSSA KASVAA HUUMEITA. SUIPPUMADONLAKKI-NIMINEN SIENI ESIINTYY

SUOMESSA LUONNONVARAISESTI KOKO MAASSA JA SISÄLTÄÄ HUUMAUSAINEEKSI LUOKITELTUA PSILOSYBIINIÄ. JOS TAIKASIENEN POIMII, SYYLLISTYY HUUMAUSAINEEN HALLUSSAPITORIKOKSEEN.

Taikasieniretkellä

Teksti: Aleksandra Kunnas

Kuvat: Arttu Timonen

SELVITIMME, VOIMMEKO LÖYTÄÄ

SUIPPUMADONLAKKEJA ILMAN KOKEMUSTA

TAIKASIENESTYKSESTÄ

JA KYSYIMME TUTKIJA

ALEKSI HUPLILTA, MITÄ HÄN AJATTELEE LUONNON

JA HUUMAUSAINELAIN VÄLISESTÄ DILEMMASTA.

Sydämeni hakkaa ja adrenaliini pauhaa suonissa. Olen menossa valokuvaaja Arttu Timosen kanssa etsimään luonnosta suippumadonlakkeja, eli Suomen tunnetuinta psilosybiiniä sisältävää taikasientä.

Psilosybiini on luokiteltu Suomessa laittomaksi huumeeksi. Silti psilosybiinipitoisia sieniä kasvaa Suomessa pelloilla tyypillisesti elokuun lopusta aina marraskuun alkuun asti. Esiintymiä tavataan useimmiten lannoitetuilta niitty- ja peltoalueilta.

Tunnuskasvina sen ympärillä viihtyy yleensä esimerkiksi niittylauhaa. Emme kannusta lukijoita huumeiden käyttöön tai rikosten tekemiseen. Aikomuksenamme ei ole poimia tai syödä huumaavia sieniä, vaan katsoa,

löytääkö ummikko huumeita Suomen luonnosta.

Kuulostaa helpolta. Lapsena olen poiminut tatteja isovanhempieni kanssa ja aikuisena käynyt kansalaisopiston sienikurssin. Kumpikaan ei kuitenkaan opettanut sitä, miten taikasieniä metsästetään.

Tripille Pinsiöön

Haen vanhemmiltani auton lainaan. Minusta tuntuu siltä, kuin olisin menossa tekemään jotain kiellettyä, vaikka tiedän, etten joudu teoistani vankilaan. Vanhempani kysyvät mihin olen matkalla, ja sanon vain “juttukeikalle Pinsiöön”. Jatkokysymyksiä ei tule. Huokaisen helpotuksesta ja pohdiskelen, kuinka syvälle stigma huumeiden ympärillä on juurtunut.

Stigmasta huolimatta huumausaineista juuri psykedeelejä, joihin etsimämme sienetkin kuuluvat, ei nähdä tutkimuksessa ainoastaan negatiivisessa valossa. Kiinnostus psykedeeliavusteiseen terapiaan kasvaa jatkuvasti. Suomen ensimmäinen kliininen tutkimus aiheesta tosin alkoi ja loppui, kun sen kanadalainen rahoittaja ja taustayhtiö Clairvoyant Therapeutics ajautui konkurssiin vuoden 2024 lopussa.

Olen pyytänyt erästä biologia mukaan sieniretkelle, mutta hän kieltäy-

tyy mahdollisen mainehaitan vuoksi. Suomessa psilosybiinipitoisten sienten hallussapito, käyttö, myynti ja ostaminen ovat rikoksia, mutta niiden etsiminen, katseleminen ja valokuvaaminen eivät.

Siksi aiomme luottaa matkallamme netistä löytyvään oppaaseen Taika – Kenttäopas taikasienivalokuvaajille (Suomen taikasieniyhdistys eli StaSi, 2015). Opas on netissä pdf-muodossa eli vapaata riistaa ja sen fyysisen version jakelijana toimii Psykedeelisen sivistyksen liitto.

Vaikka oppaan tekijää Suomen taikasieniyhdistystä eli StaSia ei löydy Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteristä, niin Psykedeelisen sivistyksen liitto on ihan oikea yhdistys. Uumoilen humorististen ilmausten olevan Suomen lainsäädännöstä johtuvaa taktista vastuunsiirtoa. Sekä retkestä kieltäytynyt biologi että psykedeelejä tutkinut tohtori Aleksi Hupli ovat neuvoneet minut oppaan pariin. Uskon siis sen oikeellisuuteen. Sienestäjän kultainen sääntö on kirjattu oppaaseen kissankokoisilla kirjaimilla:

“ÄLÄ KOSKAAN SYÖ SIENIÄ JOIDEN TUNNISTAMISESTA ET OLE SATAPROSENTTISEN VARMA!”

Olen laittanut jalkaan kuraiset punaiset kumisaappaat ja pakannut satsumia ja banaaneja, mutta en sieniharjaa.

Mikään jutun kuvissa esiintyvistä sienistä ei asiantuntijan mukaan todennäköisesti ole etsimämme huumesieni.

Lantaa ja niittylauhaa

Olemme liikenteessä marraskuun alussa eli aivan viime tingassa. Uskon silti sienionneemme, sillä sää on ollut koko syksyn poikkeuksellisen lämmin.

Opas keskittyy Suomen yleisimmän psilosybiiniä sisältävän sienen eli suippumadonlakin löytämiseen. Olen saanut vinkin paikasta, josta niitä on aiemmin löytynyt. Katselen Google

Mapsiin läimäistyä nastaa ja mietin, että minneköhän helvettiin tässä ollaan menossa.

Matkalla Pinsiöön jutustelemme niitä näitä. Arttu on ollut edellisiltana pubivisassa juomassa kaljaa.

Etsimämme taikasienet sisältävät psilosybiiniä. A-klinikkasäätiön Päihdelinkin mukaan se on keskushermostoon vaikuttava aine, joka muuttuu ihmisen elimistössä psilosiiniksi. Tavallisimmin ainetta kulutetaan voi-

makkaiden aistikokemusten saavuttamiseksi. Psilosybiini voi aiheuttaa ajan ja paikan käsityksen vääristymistä ja käyttäjällä voi esiintyä esimerkiksi synestesiaa eli aistien sekoittumista keskenään.

Käytöstä voi aiheutua kuitenkin myös voimakkaita pelon ja ahdistuksen kokemuksia. Sienet itsessään eivät aiheuta mielenterveysongelmia, mutta ne saattavat toimia katalysaattorina esimerkiksi vaikeiden muis-

Suippomadonlakki viihtyy usein lantaisissa kulttuurimaisemissa.

tojen, tunteiden ja ajatusten pintaan nostamisessa. Niistä voi aiheutua psykoottista oireilua ihmisille, joilla on siihen perinnöllistä taipumusta.

Sienet eivät aiheuta riippuvuutta, mutta väärin sienensä tunnistaneelle voi käydä kalpaten.

Perillä puikkelehdimme pellon poikki kohti kartalle merkittyä X:ää, jossa uskomme aarteemme odottavan. Rämmittyämme hetken pöpelikössä ja ylitettyämme kommervenkein pienen joen, tulemme kauniille aukealle.

Kyykistyn ensimmäisen näkemäni ruohotupon luo. Maa on kostea ja pellolla on hiljaista. Jokainen askel pelottaa: tallaanko kömpelöllä harha-askelella sen, mitä etsimme?

“Täällä on sieniä!” ex-partiolainen Arttu hihkaisee. Unohdan varovaisuuden ja kirmaan paikalle. Tummat sienet kohoavat maasta kauniina ja pyöröhattuisina.

Napsahtava pettymys iskee, kyseessä on väärä sieni. Oppaassamme on siitä kuitenkin kuva, koska se ilmeisesti sotketaan usein etsimämme lajin edustajiin. Se on hyvä merkki.

Psilocybe semilanceata?

Jatkamme pellon perkaamista pari tuntia ja törmäämme vähän kaikenlaisiin sieniin. Olen epätoivoinen, alan epäillä vanhoja rehuja ja kukkia kuivuneiksi suippumadonlakeiksi, joita kukaan ei ole kerännyt. Arttu

huomauttaa, että taidan kuvitella omiani, ja sanoo, että ehkä joku on jo kerännyt kaikki sienet.

Kaunis valkea sieni saa meidät innostumaan taas, vaikka se onkin väärän värinen. Pengon ympäröivien mättäiden rehuja ylösalaisin kuin hullu ja pyllyni osuu ohdakkeeseen. Kiroilen juoksuhousujen läpi tunkeva polte perseessäni, että onko tässä mitään järkeä.

Lähdemme pois auringon laskiessa, kun kylmyys ja nälkä hiipii meihin.

Myöhemmin kerron projektista eräälle ystävälleni. Hän sanoo nähneensä pieniä ruskeita sieniä yliopiston keskustakampuksen nurmialueella. Menen ihan kier-

Ennenaikaista riemua.

Tässä komeilee todennäköisesti kirjoheltta.

Tutkija Aleksi Hupli sanoo koettaneensa tuloksetta etsiä taikasieniä lehmänlantaisilta pelloilta ollessaan vaihdossa Australiassa.

roksille. Mitä jos etsimämme olikin nenämme alla kaiken aikaa?

Juotuani baarissa pari olutta suuntaan pällistelemään keskustakampuksen nurmialueita. Taskulampun valossa löydän Kanslerinrinteestä rypäskaupalla pieniä ruskeita sieniä, kuvaan ne, ja lähden tohkeissani pois.

Tunnistusruletti

Kilautan palkitulle tamperelaiselle sienibiologi Lasse Kososelle ja pyydän apua. Kosonen vastaa avunpyyntööni myöntävästi heti. Hänet tunnetaan intohimoisena sienestäjänä.

“Suippumadonlakki on harvinainen sieni. Viimeksi olen nähnyt yhden kymmenen vuotta sitten Alasenjärven hevostallien suunnilla”, hän kertoo.

Kosonen sanoo, että suippumadonlakki saattaa esiintyä yhdessä paikassa esimerkiksi neljän vuoden ajan, ja sitten kadota. Onpa mystillisen kuuloinen sieni, mietiskelen. Kosonen sanoo törmänneensä siihen sieni-

Olisivatko nämä Kanslerinrinteen kasvatit suippomadonlakkeja?

harrastuksensa aikana kymmenisen kertaa.

Kosonen tutkii kuvagalleriaamme ja vahvistaa, että emme ole löytäneet yhden ainutta suippumadonlakkia. Kuviemme sienten prikullisen tarkkaa lajintunnistusta on mahdotonta tehdä valokuvien perusteella, hän sanoo, mutta madonlakkeja niissä ei ole. Joukossa on kirjohelttoja, hiippoja, lantakaulussieniä ja kuupikoita. Ne ovat kaikki lajeja, joita kasvaa samoissa paikoissa suippumadonlakkien kanssa.

Luonnon ja lain

ristiriita

Tutkimusmatkani jatkuu Tampereen keskustassa. Tapaamme Tampereen yliopiston tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Aleksi Huplin kanssa baarissa. Hupli on tutkinut päihteitä ja niihin liittyviä käytäntöjä yli kymmenen vuoden ajan, mutta häneltä en aio pyytää apua sienten tunnistamiseen.

Tilaamme kaksi pientä olutta ja istuudumme puhumaan laittomista päihteistä laillisten päihteiden siivittämänä.

Oikeastaan Hupli puhuu tajusteista. Termi ei ole hänen keksimänsä, mutta se sopii hänen tarkoitukseensa: termi summaa kaikki tajuntaan vaikuttavat aineet ilman negatiivista klangia. Näihin aineisiin lukeutuu kaikki mitä kuvitella saattaa: alkoholi, nikotiini, kokaiini, kofeiini, sokeri, heroiini, psilosybiini – lista jatkuu ja jatkuu.

Kuulostaako kummalliselta? Juttelemme Huplin kanssaa siitä, että samalla tavalla kummalliselta tulevaisuudessa kuulostanee nykyinen jako, jossa kaikki huumausaineet luokitellaan laittomiksi, vaikka niiden vaikutukset ihmisen aivoihin ovat keskenään hyvin erilaisia. Hupli on käsitellyt aihetta laajemmin muun muassa Vuoden tietokirja -palkinnon saaneessa teoksessaan Älyä lääkkeistä ja päihteistä? – Tajusteiden hyötykäyttö (2024).

Aleksandra Kunnas

Aleksandra Kunnas

Hupli kertoo, että kun huumeidenvastainen sota alkoi 1960-luvun lopulla ja huumeiden kriminalisoinnin aallot pyyhkivät maailmaa, oli lähellä, ettei Suomi jättänyt isoa liutaa huumausaineita kriminalisoimatta. Mitä mieltä päihteiden ja psykedeelien asiantuntija on siitä, että pelloilla laillisesti kasvavat sienet muuttuvat ihmisten käsissä laittomiksi?

“Onhan se aika järjetöntä, että luonto voidaan kriminalisoida.”

Hupli kertoo, että Yhdysvalloissa on meneillään liike Decriminalize Nature, joka pyrkii laillistamaan luonnossa esiintyvät huumaavat kasvit ja sienet. Hän nostaa esiin Suomen

jokaisenoikeudet, jotka sallivat luonnonantimien poikkeuksellisen laajan keräilyn. Psilosybiinisienet eivät kuulu jokaisenoikeuksien piiriin, kun taas esimerkiksi kärpässienet kuuluvat.

“Mielestäni se osoittaa, että ei päihdelakeja ole muotoiltu tutkimusnäyttöön pohjautuen. Tai niin, että ensisijaisesti yritettäisiin suojella ihmisiä haitoilta.”

Hupli oli tutkimuskoordinaattorina aiemmin mainitussa Suomen ensimmäisessä kliinisessä psykedeeliterapiatutkimuksessa ja hän kuuluu Humaania päihdepolitiikkaa ry:n hallitukseen.

“Minkään aineen kriminalisointi ei

ole hirvittävän tehokas keino käytön ehkäisemisessä. Se myös voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin ne itse aineet.”

Hupli siirtyy hahmottelemaan lainsäädännöllisiä mahdollisuuksia. Ehkä taikasienten keräilylle ja käytölle voisi olla omat sääntönsä, kuten kahdeksantoista vuoden ikäraja.

“Laillinen voi tarkoittaa montaa asiaa, ei sitä, ettei asia olisi mitenkään säädeltävissä.”

Suomessa myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ehdottaa, että huumepolitiikkaa kehitettäisiin niin, että huumeiden käyttöön puututtaisiin ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin, ja että yh-

teiskunnallista keskustelua kaikkien huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistamiseksi jatkettaisiin.

Suomessa poliisi korostaa, että huumausaineiden käyttö ja siitä aiheutuvat haitat ovat monitahoinen ongelma. Huumeiden käyttö näkyy poliisin mukaan yleisessä järjestyksessä ja turvallisuudessa.

Melkoista mystiikkaa

Myöhemmin alan pohtia, mitä oppaassa ohimennen mainitut muut taikasienet oikein ovat, ja miksi siinä keskityttiin vain suippumadonlakkeihin. Soitan uudelleen biologi Lasse

Kososelle. Hän sanoo, että Suomessa kyllä on muitakin psilosybiinipitoisia sieniä, mutta että niillä ei ole päihtymisen kannalta juurikaan merkitystä.

“Sitä ainetta on niissä niin vähän, että niitä joutuisi syömään kahmalokaupalla, että se aiheuttaisi jotakin.”

Voi siis olla, että kävelimme retkellämme jonkin sortin taikasienten ohi tai jopa niiden päältä.

Vaikka tarkoituksenamme ei ollut poimia sieniä saati inspiroida lukijoita laittomuuksiin, retki valotti huumelainsäädännön hieman omituisen tuntuista kulmaa, joka jää päihdekeskustelussa usein paitsioon. Journalismin tehtävänä on käsitellä ja herättää

keskustelua kiistanalaisistakin aiheista.

Ainakin retkemme osoittaa, että taikasieniä ei noin vain luonnosta löydy.

Jutunteossa käytettiin vain laillisia päihteitä ja jutussa mainittujen teosten lisäksi seuraavia lähteitä: THL, Päihdelinkki, Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus (Suomen ympäristökeskus, 2005), Psilocybin in Finnish Psilocybe semilanceata (Ohenoja ja muut, 1987) ja The Occurrence of Psilocybin and Psilocin in Finnish Fungi (Ohenoja ja muut, 1987).

YHTEINEN YSÄRI

Palstalla esitellään Visiirin esivanhempien jälkiä.

Tämän kirotun näköisen possun myötä kuluneesta vuodesta kiittää ja mehukasta joulua toivottaa myös Visiirin toimitus. (Aviisi 29.11.1995)

Marraskuun paskasta kelistä ruikuttaminen on suomalainen ikuisuusaihe. Mutta kun on niin märkää ja pimeää! (Anturi 28.11.1995)

Lähes puolet Tampereen teekkareista käytti äänioikeuttaan vuoden 1995 edustajistovaaleissa! Sen rinnalla kalpenee vuoden 2025 Treyn äänestysprosentti, joka oli 26,67 %. (Anturi 28.11.1995)

Nykyään opiskelija saattaa joutua sekä tinkimään “korkeasta ja hyvälaatuisesta kulutuksesta” että käymään töissä. (Aviisi 29.11.1995)

Viime vuonna valmistuneista korkeakouluopiskelijoista kahdella kolmesta oli opintolainaa valmistuessaan. (Aviisi 29.11.1995)