3. vuosikerta
JULKAISIJA
Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere
MEDIAMYYNTI mari.sillanpaa@trey.fi helky.kouri@trey.fi
PAINOPAIKKA Punamusta Media Oyj
Kannen kuva: Eino Ansio
Yli kaksi vuotta sitten elokuussa 2020 olin kirjoit tamassa ihan ensimmäisen Visiirin pääkirjoitusta. Esitin tekstissä kysymyksen, osin itselleni: "Kuin ka tehdä julkaisu, joka palvelee ja viihdyttää mah dollisimman monia, mutta ei ole kädenlämpöi nen läsy?"
Tämä numero on viidestoista Visiiri ja viimeinen minun päätoi mittamani. Näiden lehtien aikana kysymykseen on parhaansa mu kaan mietitty vastausta. Välillä on saatu rehellisiä uutisvoittoja, ja välillä Visiirin tekstien pohjalta on käyty arvokasta julkista keskus telua. Joskus on julkaistu herkkiä tai vaikeita aiheita käsitteleviä ar tikkeleita, ja joskus on syntynyt myös ihan löysää horinaa, kun on tavoiteltu jotakin liian abstraktia tai kunnianhimoista. Strikes and gutters, ups and downs.
Uskon, että lehti on löytänyt paikkansa täyttämässä yliopiston lie peillä ammottavaa mediatyhjiötä. Tästä on hyvä seuraavan jatkaa.
Mutta tässä numerossa on jo kiusallisen paljon tekstiä minusta it sestäni. Tätä lehteä en ole todellakaan tehnyt yksin, joten julkisina jäähyväisinä haluaisin kiittää niitä, jotka ovat mahdollistaneet nämä ensimmäiset 900 sivua Visiiriä.
Kiitos Venla, Roope, Joonas ja Oke, kiitos edustajistot 2019–2022. Kiitos Helky ja Arttu ja väliaikainen toimitusneuvosto ja myöhem mät vakituiset. Kiitos Mari mainoksista ja muusta. Kiitos kaikki Treyn toimiston työntekijät, hallituslaiset ja erityisesti ne, jotka aut toivat rekryissä. Kiitos Eero, Eli, Nikke, Hanna ja Kristiina. Kii tos nykyiset ja entiset päätoimittajakollegat ympäri Suomen: Tuija, Tuukka, Oona, ja muutkin.
Kiitos kaikki avustajat, otitte sitten vain kerran yhden valokuvan tai kirjoitatte numerosta toiseen 15 000 merkin juttuja, te teette tä män lehden.
Kiitos myös perheelle, ystäville ja läheisille, joiden avulla välillä kä sittämättömältä tuntuvat työtehtävät on saanut hetkeksi mielestään. Seuraajaani neuvon ottamaan vähän rennommin.
Toiseksi viimeinen kiitos on Visiirin AD:n Pauliinan. Hyvin ollaan toisiamme jaksettu.
Ja se viimeinen kiitos kuuluu sinulle, lukija. Ei tätä muuten tehtäisi.
TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN TOIMITUS
Trey sai vuoden 2022 kolmannen uuden pääsihteerin.
Avaruuden pelisäännöt ovat vähän niin ja näin.
Kirjoittaja kävi läpi ahdistuneisuushäiriön.
Selvitimme, mistä rahapoliittisessa keskustelussa riidellään ja mikä se Marinin MMT-juttu oli.
Päätoimittaja polttaa bensaa ja hourii jotain inttijuttuja.
SYL:n liittokokouksessa kinattiin kaksi uuvuttavaa päivää, ja ei oikein edes juhlittu.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityk sen järjestö OECD:n koulutusjärjes telmiä vertailevan julkaisun mukaan korkea-asteen koulutettujen osuus 25–34-vuotiaista on noussut 2000-luvun alusta OECD:n jäsenmaissa 27 prosentista 48 prosent tiin. Suomessa korkeakoulututkinnon suoritta neiden osuus on noussut samana aikana vain yhden prosentin, minkä seurauksena Suomi on tippunut OECD-maiden vertailussa ylimmästä neljänneksestä maiden keskiryhmään.
Tulokseen vaikuttaa myös se, että vuoden 2021 kansainvälinen koulutustasovertailu perus tuu Suomen uudistuneeseen työvoimatutkimuk seen. Vuonna 2021 tehty uudistus on parantanut suomalaisten koulutustason kansainvälistä ver tailtavuutta. OKM:n tiedotteen mukaan "Työ voimatutkimuksen pitkään kasvanut vastaaja kato on johtanut suomalaisten koulutustason yliarvioimiseen kansainvälisissä tilastoissa", eli aiempi korkea taso saattoi sekin olla osin vain tilastoharhaa.
Suomen ylioppilaskuntien liitto on valinnut pääsihteerikseen yhteiskuntatieteiden kandidaatti Roope Tukian. Tukia aloitti tehtävään perehtymisen marraskuussa. Nykyisen pääsihteerin Sonja Raitamäen toimikausi päättyy vuoden vaihteessa.
Tukia työskenteli marraskuun alkuun asti Tampe reen ylioppilaskunnan pääsihteerinä. Hän on myös ollut SYL:n hallituksen jäsen vuonna 2019.
Energiakriisin vuoksi myös Suomessa saatetaan joutua taltuttamaan sähkön ku lutuspiikkejä sähkökatkojen avulla. Tam pereen yliopisto on alkanut valmistautua mahdollisiin sähkökatkoihin tulevana tal vena. Mikäli yliopiston kampuksiin koh distuu suunniteltuja sähkökatkoja, saa niistä tiedon ja toimintaohjeet yliopiston ja Treyn viestintäkanavien kautta. Mah dolliset sähkökatkot eivät tule olemaan yllättäviä tai pitkäaikaisia.
Suomen ylioppilaskuntien liitto on julkaissut eduskuntavaaliohjelmansa. Kantokykyä tulevaisuuteen -nimisen ohjelman teemat koskevat opiskelijoiden mielenterveyttä ja toimeentuloa, yliopistojen rahoitusta sekä kestävää kehitystä. Ohjelman tarkoitus on esitellä opiskelijaliikkeen tavoitteita seuraavalle vaalikaudelle.
SYL vaatii muun muassa ikuisen opintooikeuden palauttamista yliopisto-opintoihin, hyvinvointia kuvaavan indikaattorin tuomista mukaan yliopistojen rahoitusmalliin, aliedustettujen ryhmien pääsyä korkeakoulutuksen pariin, terapiatakuun toteuttamista ja ateriatuen tason korottamista.
Monien muiden lakiesitysten tapaan hallitus ei päässyt sopuun alueellisen opintolainahyvityksen kokeilusta, kun hallituspuolueet neuvottelivat marras kuun puolivälissä viimeisistä tällä vaalikaudella edus kuntaan vietävistä esityksistä.
Kokeilussa olisi annettu valmistumisen jälkeen Poh jois- tai Itä-Suomeen muuttaneille korkeakoulutetuille enimmillään 8800 euron arvoinen hyvitys nostetuista opintolainoista. Kokeilulla oli tarkoitus parantaa koulu tetun työvoiman saatavuutta ja alueellista elinvoimaa muuttotappioseuduilla.
5
Yliopiston turvallisuustiimi on antanut Treylle tiedoksi, että syyskuun viimeisenä päivänä pidettyjen lakinlaskiaisten jälkeen Hervannan kampuksen järjestötiloissa ja ilmeisesti muissakin tiloissa on juhlittu rai lakkaasti yöaikaan. Ylioppilaskunta lähestyi asiasta Hervannan kampuksen opiskelijoita myllykirjeellä 25. lokakuuta.
Juhliminen on tapahtunut vartijoiden poistuttua. Yliopisto on ilmoittanut tulkit sevansa toiminnan tahalliseksi ja tietoisek si järjestyssääntöjen rikkomiseksi, minkä vuoksi pöydälle on nostettu kulkuoikeuksien rajoittaminen tai jopa poistaminen.
Ylioppilaskunta penää järjestötilojen käyt täjiltä järjestyssääntöjen kunnioittamista ja maalaisjärjen käyttöä, jotta yliopiston ei tar vitse tehdä tilojen käyttöoikeuksiin nykyistä tiukempia rajauksia.
JÄRJESTÖTILOISSA JA ILMEISESTI MUISSAKIN TILOISSA ON JUHLITTU RAILAKKAASTI YÖAIKAAN.
Morjesta!
Mansen akatee minen gangsta rap -seura (tuttavallisem min MAGS) on Tampereen kor keakouluyhteisön oma räppiin ja hip hop -kulttuuriin keskittynyt lajikerho! Aikaisempi puheenjoh taja letkautti MAGSin perimmäi sen tarkoituksen olevan levittää räpin ilosanomaa. Tätä toimintaa toteutetaan muun muassa katuko riksen, kerhoiltojen, räppibileiden ja wappuradion lähetysten kaut ta. Kerhoillat ovat vaihdelleet eri kaupunkien skene-esittelystä ai na pikkujouluihin, ja räppibileiden perään on kyselty jo parin vuoden ajan. Näkee meitä aina silloin täl löin myös pitämässä rastia ja kehuja on sadellut parhaimmasta musasta! Joku saattaa ihmetellä miten aka teemisuus liittyy meidän toimin
taamme, parhaiten akateemisuus näkyy kenties lähestymistavassa. Musiikki ei ole meille vain musiik kia, mutta jokaista kappaletta ei myöskään analysoida syvällisem min. Toisin sanoen keskustelulle on oiva maaperä mutta homma ei ole myöskään liian totista.
MAGS on perustettu vuonna 2018 iltakoululaisten sekä interak tiolaisten toimesta ja rekisteröin nin on suunniteltu tapahtuvan lä hitulevaisuudessa, heti kun rahojen säilyttäminen muovipussissa ei ole enää katu-uskottavaa. Perustajien ainejärjestötaustoista huolimatta kaikki opiskelijat kampuksesta riip pumatta ovat tervetulleita toimin taan mukaan ja nykyisin jäseniä löytyy ympäri Tamperetta. Mitään muuta et tarvitse meidän toimin taamme mukaan kuin kiinnostus ta musaa ja kulttuuria kohtaan!
Tavoitteemme on, että kaikilla oli si kivaa tapahtumissa ja julkaisem mekin pian MAGSin omat turval lisemman tilan periaatteet.
Epävirallisena kerhotilana toimii TOAS Markuksentori ja toden näköisesti kyseinen paikka tulee myös tutuksi MAGSin toiminnas sa. Näppärin tapa tulla toimintaan mukaan on seurata meitä sosiaali sen median puolella (instagramin puolelle @magstampere) ja osal listua seuraavaan tapahtumaan. Vaihtoehtoisesti voit myös laittaa allekirjoittaneelle viestiä, jos on ky syttävää aiheeseen liittyen!
Seuraava mahdollisuus tutustua meidän toimintaamme on esimer kiksi räppibileissä (22.11.) tai tu levissa kerhoilloissa, nähdään siel!
Santeri Iivonen Varapuheenjohtaja
MITÄ VITTUA?
Opiskelijoille tuttua tai tuntematonta Visiirilehteämme ei voi tilata kotiin. Jos sen haluaa lukea, pitää se napata mukaansa kampuksien jakelupisteiltä. Visiirin päätoimittaja Aapo Laakso vastasi meille sähköpostitse, miksi tilanne on tämä.
Miksi Visiiriä ei voi tilata kotiin?
Visiiri-lehteä ei saa tilattua kotiin, koska sellaista jär jestelmää ei ole, joka maksua vastaan lähettäisi leh temme tilaajalle. Tätä asiaa on kyllä jossakin kohtaa mietitty, ja perstuntumaksi sen perusteella saatu, että ti lausjärjestelmä ylläpito ja lehtien postittaminen olisi sen verran tyyristä puuhaa, että se muodostuisi helposti talou delliseksi rasitteeksi. Siksi lehti on nyt ainakin ensimmäi set 2,5 ilmestymisvuottaan ilmestynyt vain ilmaisjakeluna.
Lukisivatko ihmiset sitä enemmän, jos sen voisi tilata kotiin?
Uskon että luettaisiin, varsinkin jos tilaushinta olisi mal tillinen ja tilaaminen vaivaivatonta. Nytkin lehteä jaetaan osaan Toasin asunnoista, ja tästä kotijakelusta on tullut
lähes yksinomaan pelkkää kiitosta. Toas-jakeluun on löy tynyt hyvä toteutustapa, jossa yhden ihmisen työmäärällä lehti saadaan todella moneen kotiin.
Onko mahdollista, että sen voi tilata kotiin joskus jatkossa?
Mikään ei ole mahdotonta. Lehden kotijakelu vaatisi ylioppilaskunnan edustajistolta ensinnäkin periaatteellis ta halua jakelun toteuttamiseen, ja sitten tilaus- ja maksu järjestelmän mallin selvittämistä ja toteuttamista. Eihän se mahdotonta ole, Lapin ylioppilaslehti taitaa tällä hetkellä olla Visiirin ohella ainoa Suomen ylioppilaslehdistä, jota ei voi tilata kotiin.
Mikäli tilaussysteemiä ei tehdä, on mielestäni hyvä tut kia, voisiko lehden tavoittavuutta kasvattaa nykyisestään Toas-jakelun kaltaisilla tavoilla. III
-Sehän sopii
Avustajille korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Ota yhteyttä!
Pe 2.12. klo 17–21 Pieni sali, klo 21–24 Muumimuseo
TOVE-FESTIVAALI
Muumihahmojen luoja Tove Jansson on tapahtuman juhlasankari. Juontajana Christoffer Strandberg. Vieraina mm. Johanna Sinisalo, Sean Ricks ja esiintymässä ovat mm. Lauri Porra ja Emma Kligenberg Lippu 59 €, Vip-lippu 94 €
La–su 3.–4.12. klo 10–17
TAMPEREEN KIRJAFESTARIT 2022
Tampereen Kirjafestarit kokoaa vuoden kärkikirjailijat ja muut kotimaiset tähdet Tampere-taloon joulukuun alussa. Liput 15 €, eläkeläiset, työttömät, varushenkilöt, opiskelijat ja lapset (7-15v.) 12 €, 2 pvän lippu 20 €, perhelippu (2+3) 35 €
La 10.12. klo 20 Sorsapuistosali
SORSAKLUBI: ROBIN PACKALEN Uusimmissa julkaisuissaan poppia, hip-hoppia ja R&Btä yhdistelevä tähtiartisti tahtoo tarjota upean shown, josta ammentaa iloa ja voimaantumista arkeen.
Liput 29 €, opiskelijat ja lapset 24 €, Meet & Greet 89 € (rajoitettu erä)
Ma 12.12. klo 19 Iso sali
CLUB FOR FIVE: JOULUNA 2022 Jouluna-konsertti pitää perinteisesti sisällään joulun molemmat puolet –hartaan tunnelman sekä tonttuisen riehakkuuden.
Liput 46 €
Osta
La 17.12. klo 19.30 Pieni sali M M-artistinimen takaa löytyy laulaja-lauluntekijä Minja Koski. Artistille on neljän julkaistun albumin myötä sadellut ylistäviä arvioita kriitikoilta.
Liput 29 €
TUULENSUUN PALATSISSA
Ti–to 13.–15.12. klo 19 Tuulensuun Palatsi HURMAAVA HUIJARI Tuulensuun Palatsissa päästään joulukuussa nauttimaan taikuri Henri Kemppaisen uudesta show & dinner -taikaesityksestä. Show & Dinner -lippu 69 €
Edustajistovaaleista jäi käteen Vapaaboomareiden ja Vivan vaalivoitto sekä todella nihkeä äänestysprosentti: 26,57. Ylioppilaskunnan puheenjohtaja summaa vaikeaa vaalivuotta.
Teksti AAPO LAAKSO Kuvitus PAULIINA LINDELLTampereen ylioppilaskun nan edustajistovaalit käytiin 31.10.–2.11. Vaaleissa vali tun edustajiston kaksivuoti nen kausi kestää vuoden 2023 alusta vuoden 2024 loppuun.
Edustajisto on ylioppilas kunnassa korkeinta valtaa käyttävä päättävä elin, jo ta esimerkiksi paikallisdemo kratiassa vastaa kaupunginvaltuusto ja valtakunnan tasolla eduskunta. Tampereen ylioppilaskunnan edustajistossa on 49 edustajaa eli edaattoria.
Eniten ääniä vaaleissa sai Vapaaboomareiden lista, joka nappasi yhden lisäpaikan nostaen edustajamääränsä vii teen. Viisi edustajaa läpi sai myös Tampereen yliopiston vihreän vasemmiston lista. Vivan paikkamäärä nousi kah della, joka oli vaalien suurin paikkamäärän lisäys.
Poliittisista listoista myös Oikeisto-opiskelijoiden vaali liitto nosti paikkamääräänsä kahdesta kolmeen. Viime vaa leissa oikeiston kolmas paikka jäi vain muutaman äänen päähän, ja tällä kertaa lisäpaikan jahtiin oli varustauduttu vaalien suurimmalla eli 48 ehdokkaan listalla.
Lisäpaikan nappaamisessa onnistui myös kansainväli siä opiskelijoita edustava IRG-lista, sekä viestintä- kieli- ja yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden vaaliliitto Kontakti.
Vaalien suurimmat häviäjät menettivät molemmat kaksi paikkaa neljästä. Toinen kannatuksensa puolittanut oli po liittisiin listoihin luettu Vihreä lista, ja toinen kasvatustietei den opiskelijoista koostuva Pro Kasvatustieteilijät.
Kokonaan edustajistosta häviää TietoteekkarIT-ryhmä, sillä he eivät asettaneet ehdokkaita näissä vaaleissa. Kauten sa päättävässä edustajistossa heillä on ollut kaksi edustajaa. Äänestysprosentti laski – taas
Edustajistovaaleissa kerrasta toiseen puhuttava seikka on äänestysprosentti. Tällä kertaa se oli 26,57 prosenttia. Ää nensä kävi antamassa 5055 opiskelijaa, kun äänioikeutet tujen määrä oli 19 028.
Äänestysprosentti laski jo toista kertaa putkeen, sil lä vuoden 2020 vaaleissa äänestysprosentti oli 29,94 ja vuonna 2018 jopa 38,91.
Vuoden 2018 edustajistovaalien poikkeuksellisen kor keaa prosenttia selittää se, että kyseessä olivat niin sanotut yhdistymisvaalit, joissa vuoden 2019 alusta toimintansa aloittaneelle Treylle äänestettiin edustajisto sitä edeltä neissä ylioppilaskunnissa Tamyssa ja TTYY:ssä.
Keskimäärin Suomen yliopistojen edustajistovaaleissa äänestysprosentit ovat keikkuneet hieman yli 30:ssä.
Tämänkertainen äänestysaktiivisuus on Tampereella jo pa historiallisen huono: edellisen kerran äänestysaktiivi suus on tamperelaisissa ylioppilaskunnissa ollut tätä alem pana, kun vuonna 2013 Tamyn vaaleissa kellotettiin 22,26 prosentin pohjalukemat.
On huomionarvoista, että tuolloin käytössä oli vielä lip puäänestys. Sähköiseen äänestykseen siirtyminen 2015 nosti äänestysaktiivisuutta koko maassa.
Mistä johtuu opiskelijoiden ohut äänestysinnokkuus?
Yksi suora syy on ehdokasasettelu. Edustajistovaalien äänestyskäyttäytyminen suosii tuttujen tai ainakin puo lituttujen äänestämistä, joten mitä enemmän ehdokkaita on, sitä useampi käy äänestämässä.
Vuoden 2018 vaalien ehdokasmäärä oli 423 ja vuonna 2020 369, mutta tällä kertaa päästiin vain 306 ehdokkaa seen. Ehdokasasettelun ohuuteen nähden vaaleissa onnis tuttiin jopa hieman aiempia vuosia paremmin, sillä lasken nallisesti jokainen ehdokas onnistui aktivoimaan 16–17 äänestäjää, kun aiemmissa vaaleissa luku on ollut 14–15.
Siitä huolimatta ehdokasasettelun hiljaisuutta ei voi si vuuttaa. Seikka on nähtävissä esimerkiksi Pro Kasvatus tieteilijöiden listalla, joka menetti vaaleissa kaksi paikkaa. Ehdokkaita oli tällä kertaa 10, kun edellisiin vaaleihin läh dettiin 18 ehdokkaan listalla. Karulla vaalimatematiikalla se tarkoittaisi, että samaan tulokseen päästäkseen listan jo kaisen ehdokkaan olisi pitänyt lähes tuplata oma äänimää ränsä.
Täysin vaalituloksen lokaämpäriä ei voi tyhjentää ehdo kasasettelun niskaan, vaan kyse on myös siitä, että vaalien merkitys saadaan tuotua julki opiskelijoille. Eli saadaan luotua niin sanotusti happia.
Tästä silmiinpistävin esimerkki on lääketieteen opiske lijoista koostuvan Medaattorien vaalilistan tulos. Medaat torit nappasi viiden ehdokkaan listalla neljä edustajisto paikkaa, sekä äänikuninkuuslistan sijat 1. –3. ja kaupan
päälle jaetun nelossijan.
Medaattorien lista profiloituu vahvasti lääkisläisten edunvalvojana, joten voidaan olettaa, että valtaenemmis tö listaa äänestäneistä 423 opiskelijasta opiskelee lääketie dettä. Se tarkoittaa, että äänensä uurnaan kantaa useampi kuin kolme täyttä vuosikurssillista. Lääkisläisten äänestys into on pysynyt samana jo vuosikausia, ja tässä voisi olla muillekin järjestöille oppiretken paikka.
Treyn hallituksen puheenjohtaja Aleksi Niemi, miten mielestäsi edustajistovaaleista selvittiin?
Sanoisin, että ne olivat tietynlainen puolustusvoitto. Tässä on ollut pari vuotta tätä koronatilannetta ja on ollut vaikeuksia saada ihmisiä sitoutumaan. Ottaen huomioon ehdokkaiden määrän, olivat henkilökohtaiset äänimäärät hyviä. Ei tämä tietenkään optimaalinen suoritus ole, mutta tästä on selkeät askeleet lähteä parantamaan.
Äänestysprosentti laski 3,37 prosenttiyksikköä. Min kälaisia syitä tähän on nähtävissä?
Tässä on ollut poikkeuksellinen vuosi, joka on hyydyt tänyt opiskelija-aktiiveja. Väistyvä edustajisto on aloittanut kautensa kokonaan etänä, mikä on tehnyt heidän sitout tamisensa vaikeaksi. Tässä on huomannut niin järjestötoi minnassa kuin kaikessa muussa vapaaehtoisessa opiskeli jatoiminnassa, että mukaan lähtevien ihmisten määrä on pienentynyt koronan aikana. Uusia aktiiveja on entistä vä hemmän.
Keväällä uuden pääsihteerin rekrytointi viivästyi ja lopulta pääsihteeri vaihtui kevään aikana kaksi ker taa. Vaalien hallinnollisen puolen järjestelyjen aloitus viivästyi kuukausia. Miksei tästä otettu koppia?
Toinen pääsihteerin vaihdos tapahtui yllättäen ja sekoit ti aikataulun, kun pääsihteerin oli tarkoitus olla perehtynyt tehtäviinsä ennen vaalijärjestelyjen aloittamista. Itselläni hän ei ole mitään asiaa edustajistovaalien hallinnon puo lelle kun olin itse lähdössä ehdolle. Eli siksi en voinut itse ottaa koppia.
Eli koko puljussa ei yksinkertaisesti ollut ihmistä, joka vaalijärjestelyjä olisi pystynyt edistämään?
Juuri näin.
Kuinka paljon tämä haittasi vaalityötä?
Hallinnolliseen puoleen piti keskittyä huomattavan pal jon niiden kuukausien aikana, kun olisi voinut miettiä esi merkiksi markkinointipuolta. Markkinointi tehdään toki yhdessä vaalilistojen ja renkaiden kanssa, mutta kyllähän silläkin on väliä, kuinka hartaasti Treyn toimistolla ehdi tään siihen osallistua. Toinen asia on myös se, että meil lä ei viime vaaleista poiketen ollut nyt erillistä palkattua vaalikoordinaattoria, vaan tehtävää hoiti myös yo-kunnan palvelupisteestä vastaava jäsenpalveluasiantuntija. Nyt vaa leihin liittyvästä työstä iso osa osui palvelupisteiden kii reisimpään aikaan, kun hallinnollisen puolen hoitaminen viivästyi.
Miksi vaalikoordinaattoria ei tällä kertaa palkattu?
Kyllähän siinä tietysti säästää rahaa ja nähtiin, että 2020 oli tehty hyvä taustatyö vaaleille ja koettiin, että tällä kertaa pärjättäisiin toimiston omin voimin. Ja haastavasta tilan teesta huolimatta ihan hyvin nyt pärjättiinkin.
Se on yksi asia, joka näistä vaaleista opittiin, että seuraa valla kerralla otetaan vaalikoordinaattori uudestaan mu kaan, tai vaihtoehdosta ainakin keskustellaan. Työtä vaa leissa oli hyvästä pohjasta huolimatta yllättävän paljon.
Kootaanko vaalien tuloksesta ja opeista paketti, joka on tallessa seuraavien vaalien järjestämistä varten?
Pääsihteeri on dokumentaatiota tehnyt, ja seuraavissa vaaleissa on tarkoitus kasvattaa äänestysprosenttia rutkas ti. Tarkoitus on tehdä isompi ja näkyvämpi kampanja kuin nyt.Yksi juttu, joka mielestäni tähän vaalitukseen on vaikut tanut on myös se, että hallinnon opiskelijadustajien haku on samassa syklissä. Vaaliviestintä voi hukkua siihen kaikkeen Treyn informaatioon.
10
Tämän perusteella pääsihteerivaihdosten vaikutus vaalitulokseen on melko selkeä. Onko Treyssä ollut tänä vuonna johtamistyhjiö?
Kyllä sanoisin, että on ollut. Tässä on ollut useita kuu kausia, kun henkilöstöllä ei ole ollut esihenkilöä, ja sitten on ollut aikoja, kun pääsihteeri on vasta perehtymässä teh täväänsä. En minä hallituksen puheenjohtajana ole pysty nyt tekemään sekä pääsihteerin töitä että puheenjohtamista täysipainoisesti. Kyllä tällaisesta tilanteesta melko väistä mättä seuraa jonkinlainen tyhjiö.
Uskotko, että joulukuussa aloittava seuraava pää sihteeri, sinulle hyvin tuttu Adam Zeidan pystyy laittamaan junan takaisin uomaan ja paatin raiteilleen?
Uskon, että hän tässä tulee vähemmän liikkuvaan ju naan, kun tässä on loppuvuoden wräppäilyä käynnissä ja hän ehtii kunnolla perehtymään ja vuoden alusta sitten uu den puheenjohtajan kanssa pääsee aloittamaan. Tietysti sii nä perehtymisessä menee hetki, mutta uskon, että tämä luo paljon vakautta.
Eli vihdoin voidaan heiluttaa hyvästit poikkeusvuodelle 2022 ja lopettaa kahdella jakkaralla istuminen?
Joo. Kirjoita sinne, että olen kuitenkin ollut kai ihan kiva tämän vuoden. Minulla vain ei ole niin leveät pakarat, että kahdella jakkaralla pystyisi täysipainoisesti istumaan. Ver tauskuvallisesti. III
Minä olen se van hempi opiskelija vuosikurssillasi, se myöhäinen kukki ja. Minä olen niin sanottu aikuisopiskelija. 37 vuotta täynnä tietoa, kokemusta ja selluliit tia.
En ole suinkaan ainoa aikuisopis kelija yliopistossamme. Meitä näkyy aina välillä vilahtelevan yliopiston käytävillä ryppyvoide takataskussa. Meitä on moneksi. Itse päädyin opis kelemaan tässä iässä saadakseni pa remmat eväät työelämään, jota am mattikorkeakoulututkinto ei minulle vielä suonut. Syitä aikuisopiskeluun on monia. Yleisin niistä liittyy juuri työhön tai ammattiin. Tarvitaan li sää tietotaitoa tai pätevyyttä. Tilasto keskuksen mukaan erityisesti aikui sia varten järjestettyyn koulutukseen osallistui vuonna 2017 joka toinen työikäinen eli 1,6 miljoonaa henkeä. Emme ole siis menossa mihinkään, emmekä me tästä enää kyllä nuore nekaan.
Tulevaisuuden työelämä tuo mitä luultavammin mukanaan elinikäisen oppimisen vaatimuksen ihan jokai selle. Jossain vaiheessa elämääsi jopa sinä saatat päätyä aikuisopiskelijaksi joko ihan yleisen uteliaisuuden, uu delleenkouluttautumisen tarpeen tai
KAKSIKYMPPINEN
burnoutin vuoksi. Jonakin päivänä si nustakin tulee yksi meistä.
Mutta ei hätää, kahdenkympin jälkeen on vielä opiskelijaelämää. It se ainakin elän yhä kuin opiskelija: kädestä suuhun pienessä yksiössä.
UUSI
Tässäkin iässä voi vielä lähteä kau pungille rilluttelemaan, jalassa jo ko puumakuvioiset legginsit tai ihan haalarit. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin porukkaan mukaan pääse minen. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että kaksikymppiset kanssaopiskeli jani katsovat minua kuin spitaalista. Kutsua bileisiin ei ole vielä tullut, mi kä varmasti johtuu osittain myös ko ronasta.
ON
KOLMIKYMMPPINEN
Ehkä he ajattelevat, että ei meitä vanhempia opiskelijoita kiinnosta tai meillä ei ole aikaa. Ehkä ajatellaan, että emme pysy mukana menossa. Osaamme olla kuitenkin yllättävän si sukkaita mahdollisista nivelreumoista ja menopausseista huolimatta.
Joten rakkaat kanssaopiskelijam me, muistakaa, että aikuinenkin on yhä ihminen, ja ottakaa aikuisopiske lijat mukaan toimintaan. Hyvällä ly kyllä meistä saa jopa kuskin. Ei mi nusta tosin, ei ole vielä ajokorttia.
Niin, ja nelikymppinen on ny kyään uusi kolmekymppinen, mi kä tekee minusta kolmekymppisestä uuden kaksikymppisen! III
"Osaan heiluttaa nenää nopeasti."HANNA HAVUSTO Journalistiikka, 3. vuosi
"Muistan kirjastokorttini numeron ulkoa."KAISLA PIETILÄ Journalistiikka, 3. vuosi
"Pystyn kuuntelemaan äänikirjoja ja täyttämään ristikkoa samaan aikaan."HILLA KARAKSELA Rakennustekniikka, 4. vuosi KRISTIINA BALTZAR Kirjoittaja on maisteriopiskelija ja toimi Visiirin harjoittelijana syksyn 2022.
Ylioppilaskunnan pääsihteeri vaihtuu taas. Joulukuun alusta tehtävään astuu Adam Zeidan, joka on nautiskellut läpi lähes kaiken, mitä Treyllä on tarjota.
AAPO LAAKSO Kuvat ARTTU TIMONEN
Teksti
Jos otetaan heti alkuun tyhjät pois, niin mitä kuuluu sinne teille?
No meillehän kuuluu oikein hyvää. Jos pientä syysflunssaa ei oteta lukuun, niin tuntuu, että olen fyysisesti ja henkisesti elämäni voimissa. Kaikki tuntuu uudelta ja innostavalta, vaikka onkin pimeä marraskuu. Eli aika inspiroivaa kuuluu!
Onko bändin kanssa pikkujoulukeikat buukattuna?
No sellainen kierrepallo sieltä sitten… Nyt on itse asias sa syksyn keikat yhtä vaille soitettuna. Joulukuun alussa on yksi hääkeikka sovittuna ja sitten on vähän hiljaisem paa. Sattui ihan hyvin, että on nyt vähän rauhallisempi vuodenvaihde. [Zeidan soittaa rumpuja Mitä kuuluu sinne teille -nimises sä bileyhtyeessä, joka on nimetty 'hei mummo rumpuversio REUPLOAD'-videomeemin, ei Suvi Teräsniskan kappaleen mukaan.]
Olet toiminut Treytä edeltäneen TTYY:n edustajistossa edaattorina, Treyn hallituksen järjestövastaavana, Treyn edaattorina ja edustajiston puheenjohtajana, Treyn keskusvaalilautakunnan puheenjohtajana, Sähkökillan puheenjohtajana, Tampereen teekkariyhdistyksen hallituksessa, Toasin valtuuskunnassa ja samaan aikaan vielä puuhannut kaikenlaista tapahtumatouhua NMKSV:n riveissä. Unohtuiko jotain?
[Miettimisen ääniä, ölinää] Satunnaiset keikat Wappu radiossa unohtui, vaikka se nyt ei ole kovin iso luotta muspesti.
Hommasit keväällä 2021 nilkkaasi tatuoinnin "I TREY'D". Ilmeisesti samoihin aikoihin olit päätynyt myös oikeisiin töihin. Mitä tapahtui?
No me tota... Vuoden 2020 Treyn puheenjohtajan Anni ka Nevanpään kanssa päätettiin, että jollakin tavalla piti Trey-taivalta juhlistaa. Olin juuri vapautunut edustajis ton pj:n pestistä ja Annika oli päässyt SYL:n puheenjoh tajaksi. Hallitusvuonna 2019 meillä oli ollut vitsi, että otetaan Trey-tatutoinnit ja multa tosiaan löytyy nilkasta "I TREY'D" ja Annikalla on sellainen kopo-kolmikanta.
Mites ne niin sanotut oikeat työt?
Olin siinä pari vuotta sähköautojen lataustolppia myy vässä firmassa ihan oman alan töissä. Ne maistuivat oi kein hyvältä sen aikaa minkä maistuivat. Tein sinne kan dinkin ja olin kovaa vauhtia matkalla ulos yliopistosta. Koko ajan oli kuitenkin pieni polte vielä takaisin, ja koko ajan katselin vähän järjestötöitä. jos sattuisi aukeamaan joku hyvä paikka. En ollut ehkä henkisesti vielä valmis lähtemään skenestä. Sitten viime kesänä Suomen lukio laisten liitto etsi järjestöasiantuntijaa ja totesin, että ko keillaan, olisiko vielä innostusta painaa pyyteetöntä täällä kolmannella sektorilla.
Lukiolaisten liiton järjestöasiantuntijana tehtäviisi on kuulunut jälleen kerran tapahtumien järjestämistä. "Kun Vaasa jotain järjestää, niin tulee varmasti pettymään. Ei sinne ketään tuu, himassa ne vain istuu. Vaasalaiset on homeperseitä", laulaa Vaasan tunnetuin rock-yhtye. Oliko Vaasa liian hiljainen paikka järjestämishimollesi?
Toihan taitaa olla Klamydian sitaatti, vaikka ihan hir veästi en ole kuunnellut. Vaasaan suhtaudun sellaisella onnellisella nostalgialla. Siellä on tosi kiva käydä, mutta menee junia toiseenkin suuntaan.
Olet tunnettu jalkapallomiehenä. Mitä mieltä Vaasan Sportin otteista jääkiekon SM-liigassa?
Ostin VPS:n [jalkapalloa] kausikortin justiin, mutta Sportin kausikorttia en ole ikinä ostanut. Lätkääkin tu lee seurattua, mutta en ole ehtinyt seuraan kiintyä, kun osoite on vaihtunut Tampereen suuntaan. Täällä tulee katseltua aika paljon sitten tamperelaisia jengejä.
Olet jo Treyn kolmas uusi pääsihteeri tänä vuonna. Miksi hait vasta nyt?
Minähän hain itse asiassa edelliselläkin rundilla, mutta ehkä olin silloin vielä vähän raakile. Tässä käytiin sitten kasvamassa vuosi korkoa ja nyt oltiin tarpeeksi hyviä.
Kauanko aiot pysyä tehtävässä?
Toivottavasti ainakin pidempään kuin edelliset kaksi. Tarkoitus olisi tuoda omalta osalta taloon myös vakaut ta ja tulevaisuuteen katsovaa ilmapiiriä, että olisi ainakin yksi palanen, joka ei olisi heti liikahtamassa. Sellainen on oma henkinen tila tällä hetkellä.
Edellinen pääsihteeri on jo ehtinyt pois alta, niin millainen perehdytys on luvassa?
Ihan kattava perehdytys.Tässä tulee vielä työn puolesta käy tyä muutama viikko Helsingissä, niin pääsen tapaamaan edeltäjääni Roope Tukiaa siellä ihan livenä. Myös Treyn ensimmäinen pääsihteeri Venla Monter on luvannut jee sailla jossain jutuissa. On edelleen joitain juttuja, joissa ai noastaan Venla on tähän mennessä toiminut pääsihteerinä.
Tässä voi väliin lähettää vapaamuotoisesti terveisiä esimerkiksi sidosryhmille.
Terkkuja SYL:iin, tiedän että heillä on tässä haastattelu hetkellä tulossa liittokokous huomenna. Olen ollut hen kisesti läsnä. Ja terkkuja äidille.
Edellisen kerran haastattelin sinua kaksi vuotta sitten, kun Treyn vaalit oli käyty ja putosit edustajistosta istuvana puheenjohtajana. Kysymykseen jatkosuunnitelmista totesit, että "On tässä vielä pienempiä jäähdyttelypestejä luvassa. Kyllä me varmasti jotakin hauskaa keksitään." Tämäkö nyt on sitä "jotakin hauskaa"?
14
"TOIVOISIN, ETTÄ SEURAAVIEN VAALIEN ALLA OLISI PALJON ENEMMÄN PUHETTA JA SÄPINÄÄ."
Tämä on juurikin sitä jotakin hauskaa. Tuossa haastatte lussa muistaakseni puhuttiin luottamuspesteistä, ja tässä on sellainen vissi ero, että nyt saan palkkaakin. Mielel lään tulen tällaista hommaa tekemään, mutta täytyy re hellisyyden nimissä sanoa, että ainejärjestöpestit ja muut on omalta osalta jo katseltu. Tässä kohtaa saakin olla sit ten tällaisia pestejä, jotka on kaikki tai ei mitään. Edustajistovaalien äänestysprosentti oli tuolloin 29,94 ja Trey jäi 40 prosentin tavoitteesta 10,06 prosenttia. Tänä vuonna äänestysprosentti oli vain 26,57, eikä mitään ennalta ääneen sanottua tavoitetta edes ollut. Oletko huolestunut yleisestä kiinnostuksen määrästä?
Kyllähän minä ole. Tuonne 40 prosenttiin ei nopeasti missään kivuta varmaan missään yo-kunnassa. Se vaa tisi sen, että oltaisiin niin sanotusti esillä, eikä välttä mättä positiivisessa valossa, vaan olisi joku epäkohta, joka vetäisi ihmiset äänestämään. Toisaalta tuo paljon alle 30 prosenttia kertoo myös siitä, että jostain syys tä ei olla nyt jäsenten huulilla. Toivoisin, että seuraavi en vaalien alla olisi paljon enemmän puhetta ja säpinää. Uskoisin, että prosentti on hinattavissa yli 30:een kui tenkin.
Ylioppilaskunnan vuosi on ollut täynnä henkilöstönvaihdoksia ja melko nuuduttava. Aiotko järjestää hengennostatustapahtuman?
Mikä jottei. Esimerkiksi tammikuussa voisi olla kunnon taloontulijaiset, kun silloin on monta uutta työntekijää, kuten Visiirin uusi päätoimittaja.
Mitä ohjelmaa siellä on tiedossa? Tuletko tekemään taikatemppuja?
Voin tehdä sellaisen tempun, että synnytän tyhjästä ylioppilaslehden. Ja sitten viimeinen kysymys: Jos Trey olisi rumpukomppi, mikä se olisi?
[Pitkä, vakaa mietintä] Se alkaisi sellaisella vähän itseensä kompastuvalla heimummolla, mutta mitä pidemmälle se biitti rullaa, sitä enem män soittajakin hoksaa, että mikä tässä on homman juoni, ja pikku hiljaa se alkaa muistuttaa jo melkein sulavaa Rosannaa. III
» OTSIKKO: "Tekoäly ja lääketiede – rengistä isännäksi."
» MITTA: 23 sivua.
» ALA: Lääketiede.
» KAUAN KESTI: Puolisen vuotta.
» JÄIKÖ TRAUMOJA?
"Pelkästään hyviä muistoja, aika nimittäin kultaa ne.
"KUN VALITSEE AIHEEN, JOKA KIINNOSTAA MYÖS HENKILÖKOHTAISESTI, ON SITÄ MIELLYTTÄVÄMPI TYÖSTÄÄ."
Lääketieteen syventävässä työssään Jimi Lebeitsukin kä sittelee tekoälyn soveltamista lääketieteessä. Aihe oli kiin nostanut Lebeitsukia jo pidempään ja tarkoituksena olikin myöhemmin opiskella siitä lisää. Opinnäytetyötä tehdessä Lebeitsuk pääsi tutustumaan aiheeseen järjestelmällisem min.
"Kun valitsee aiheen, joka kiinnostaa myös henkilökoh taisesti, on sitä miellyttävämpi työstää."
Lääketieteessä ensimmäiset tekoälylaitteet otettiin käyt töön jo 1970- ja 1980-luvuilla. Niitä käytettiin esimerkiksi antibioottien valinnassa, diagnostiikan tukena ja glaukoo man hoidossa. Nykyään tekoäly on osana lääketiedettä mo nellakin tavalla. Sitä on käytetty esimerkiksi tähystystutki muksissa ja itsetuhoisuuden arvioinnissa.
Lebeitsukin työn tavoitteena oli perehtyä kone- ja syvä oppimisen viimeisimpiin käytännön sovelluksiin sekä sii hen, kuinka tekoälyn käyttöön liittyviä rajoitteita on huo mioitu. Tutkimus oli kuvaileva katsaus tekoälyä koskevasta tuoreimmasta kirjallisuudesta.
Työn loppupäätelmä on, että valtaosassa tutkimuksista kone- tai syväoppimisalgoritmin käyttö tuotti vertailuryh mään nähden tehokkaampia tuloksia.
"Epäilemättä tekoäly tulee merkittävästi muuttamaan lääkärin työnkuvaa. Se pystynee käytännön työssä nopeam paan tiedonhakuun ja parempaan päätöksentekoon", sa noo Lebeitsuk.
Lebeitsukin opinnäytetyö valmistui loppuopintojen ja töiden ohessa. Työn tekeminen oli Lebeitsukin sanoin mo nipuolista. Aluksi hän opetteli ymmärtämään, mitä tekoäly oikeastaan on ja mitä se ei ole. Sitten oli selvitettävä, kuin ka tekoälyä käytetään nykyajan lääketieteessä, miten erilai sia eettisiä näkökulmia tekoälyyn liittyvissä tutkimuksissa on huomioitu, ja millaisia eettisiä ongelmia liittyy tekoälyn käyttöönottoon.
"Aiheesta on viime vuosina julkaistu monipuolisesti kir jallisuutta ja näkökulmia myös johdanto-tyylisesti, mikä helpotti aihepiiriin perehtymistä."
Aiheen rajaus ja näkökulma tuotti Lebeitsukille eniten haasteita.
"Aihe oli laaja, syventävä työ ei. Jälkikäteen ajateltuna tuos ta aiheesta olisi voinut saada ehjemmänkin kokonaisuuden."
Lebeitsuk on varma, että jonakin päivänä robotit valloit tavat maailma.
"Tuskinpa maailma täyttyy humanoidiroboteista, mutta erilaista tekoälysoftaa hyödyntävät laitteet, kuten itsestään ohjautuvat autot tai ruokalähettirobotit valloittavat varmas ti maailman." III
» OTSIKKO: ”Kuka minä olen? Identiteettikysymyksiä kurdiopiskelijoiden elämässä.”
» MITTA: 73 sivua.
» ALA: Kasvatustieteet.
» KAUAN KESTI? 9 vuotta.
» JÄIKÖ TRAUMOJA? "Toki jäi, koska tekeminen kesti todella pitkään."
Kasvatustieteitä opiskelleen Samran Khezrin pro gradu kä sittelee Iranin Kurdistanista lapsena Suomeen tulleiden nuorten aikuisten matkaa ja motivaatiota oman paikkansa löytämiseen uudessa maassa. Gradun aineisto koostui seit semän iältään 20–23-vuotiaan yliopisto-opiskelijan haastat telusta.
Khezrin gradu on hyvin läheinen ja henkilökohtainen ku vaus kurdiopiskelijoiden elämästä ja vastoinkäymisistä Suo messa, jonne he Khezrin tavoin saapuivat pakolaisina vuo sia sitten. Gradun teossa eniten Khezriä kosketti se, kuinka hän näki haastateltavien elämässä osan omia elämänkoke muksiaan.
Khezri toteutti gradunsa narratiivisena tutkimuksena, jon ka tarkoituksena on tarkastella ihmisen elämää tämän omista elämänkokemuksista lähtien.
"Narratiivisen tutkimuksen teko on aitoa ja ainutlaa tuista. Siinä työskennellään todellisuuden ja aidosti tapah tuneiden asioiden kanssa, ja siksi itse pidän siitä todella paljon."
Haastattelututkimusta tehdessä on tärkeää luoda ilmapiiri, jossa haastateltava voi olla omana itsenään ja luottaa haastat telijaan sekä hänen päämääräänsä.
"Vaikeata oli se, että aika ajoin jouduin muistuttamaan it seäni pysymään haastattelijan roolissa, vaikka löysin itseni kaikkien haastattelemieni opiskelijoiden elämästä jollain ta voin."
Haastatteluja tehdessään Khezrin piti myös olla varuillaan, ettei laukaisisi mitään ennalta arvaamattomia tunteita, sillä monilla opiskelijoilla oli traumaattisia kokemuksia elämäs sään.
"Koska itse olin käynyt nuo vaikeimmat elämänvaiheet lä pi, tiesin ja osasin varautua siihen jollain tavoin. Suositukseni on, että haastattelujen sijaan kannattaa valita joku muu me netelmä varsinkin siinä tapauksessa, kun haastattelija itse ei tule samasta taustasta tai omaa kokemusta tutkittavasta il miöstä."
Kaiken kaikkiaan Khezrillä kesti gradunsa tekemisessä 9 vuotta, sillä hän teki sitä töiden ja lastenhoidon ohessa. Hän itse ajattelee joskus, että on hyvä, että gradun tekeminen kes ti. Näin hän ehti kypsyä tutkijana ja tarkastella tutkittavaa ai heitta monipuolisesti.
"Voisin sanoa, että mitä ikinä teette, tehkää se sydä mellä. Gradun tekeminen varsinkin näistä aiheista ei ole työsuoritus tai pelkkä arvosanan hankkiminen. Nämä ovat asioita, joilla on suora yhteys ihminen minuuden kanssa, ja sillä on todella suuri merkitys, millä asenteella tutkija lähtee asiaa tutkimaan." III
Matkustimme Suomen ylioppilaskuntien liiton vuosittaiseen liittokokoukseen ja yritimme tajuta, mitä siellä tapahtuu. Kahden päivän keikkaan mahtui typerryttävä määrä kokoustamista. Tässä pelissä Trey pärjää.
Teksti & kuvat AAPO LAAKSO
Tämä on subjektiivinen näkökulmaartikkeli, joka sisältää kirjoittajan omia havaintoja ja tuntemuksia, joita ei tule lukea lopullisena totuutena asioiden tilasta ylioppilasliikkeessä. Paikoin jutussa on turvauduttu poikkeuksellisiin tiedonhankinnan menetelmiin, jotta tilaisuuden tunnelmia pystytään seuraamaan kuvaavasti.
Herään neuvotteluhuo neen sohvalta tuttujen kokousvieraiden tui jotukseen ja virniste lyyn. Miten tähän olen päätynyt? Tunnustelen, onko minulla edes vaatteita päällä. On kai.
Yritän puhua, mutta ääntä ei tule. Suuni on täynnä sitkeää marmeladia. Alan hätääntyä ja huoneessa olevien tuijotuksesta aistin, että minun odote taan tekevän jotakin. Tajuan nielaista. Huone räjähtää nau ruun. Samalla huomaan, että marmeladia on kaik kien vaatteissa, käsissä ja
naamoissa. Alan itsekin nauraa.
Herään hotellihuoneeni sängystä oudon energisenä. Painajaismainen uni ei tuntunut painajaiselta. Kello on 3.45 lauantaina.
Herätys toiseen kokouspäivää soi viiden tunnin päästä. Tajuan jotakin oleellista liittokokouksesta.
PERJANTAIAAMUNA kello 6.15 kes kustakampuksen etupihalla pääosa Tampereen ylioppilaskunnan edus tajista nousee liittokokoukseen vie vään linja-autoon. Jutun näkökulman vuoksi olen jättänyt taustatyöt enim mäkseen tekemättä, ja saan vasta nyt tietää, ketkä kokoukseen ylipäätään ovat lähdössä.
Kokoukseen suuntaavaa retkikuntaa kutsutaan delegaatioksi.
Treyn delegaatio koostuu 18 ääni valtaisesta jäsenestä. Äänimäärä on suoraan johdettu ylioppilaskunnan jäsenmäärästä, yksi ääni per alkava tuhat.
Silmämääräisesti edustajiston va litsema delegaatio koostuu vankoista tekijöistä. Kaikki osallistujat eivät ole istuvia edaattoreita, vaan mukana on kokeneita varaedaattoreita ja yliop pilaskunnan nykyisiä ja entisiä halli
HYYTISTÄ, YHTYY, JYYSTÄKÄÄ, ISYYSVAPAALLA, TREYDELLISTÄ. YLLÄTTÄVÄN KAUAN LÄPI KOKOUKSEN NÄMÄ JAKSAVAT NAURATTAA YLEISÖÄ.
tuslaisia. Sääntöjä tähän ei paljoa ole. Jokainen ylioppilaskunta saa koota de legaationsa lähes miten huvittaa.
SUOMEN ylioppilaskuntien liitto on ylioppilaskuntien kattojärjestö, joka toimii yliopisto-opiskelijoiden yhtei senä äänitorvena. Yksi sen pääasial lisista toimista on opiskelijoiden etua edistävien asioiden lobbaaminen päättäjille. Kerran vuodessa ylioppi laskunnat kokoontuvat SYL:n liitto kokoukseen.
Tänä vuonna, kuten edellisenäkin, liittokokous järjestetään Espoossa Ho telli Korpilammessa.
Kokoushotelli Korpilampi saavut ti maineensa 1977 järjestetyssä semi naarissa, jossa Kalevi Sorsan johdol la neuvoteltiin, saunottiin ja ryypättiin
Suomen valtiolle yhtenäinen talouspo liittinen suunta.
Olen pakannut liittokokoukseen mukaan kolme kauluspaitaa. Yksi hil litty kummallekin kokouspäivälle ja yksi juhlapaita. Lopulta juhlapaita jää käyttämättä.
Kauimmat ylioppilaskunnat ovat saapuneet Korpilammelle jo edelli senä iltana, koska kokous alkaa kel lo 9.30. Jyväskylä on siinä rajalla, että kannattaisiko. JYY:n delegaatio on läh tenyt matkaan viiden pintaan aamulla. Heidän bussissaan paikalle tulee myös kollegani, Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittaja Oona Komonen, jon ka kanssa olemme ilmoittautuneet ti laisuuteen SYL:n tarkkailijoina, joilla on läsnäolo- mutta ei puheoikeutta ko koustilaisuuksissa.
Emme siis ole delegaatioiden jäse niä ja molemmille liittokokous on en simmäinen.
"Hei, mitä kuuluu. Otetaanko yh teiskuva. Monelta lähditte liikkeelle? Monesko kerta?"
Aula velloo täynnä kokousvieraita, tuttuja morjestellaan. Matkatavarat työnnetään matkatavarahuoneeseen, hotellihuoneet saa sitten myöhemmin.
"Mä oon istunut ay-nuorten ko kouksessa noilla penkeillä ihan hir veessä krapulassa. Ne on varmaan Suomen kostein poliittisten nuorten tapahtuma", joku toteaa.
Osa opiskelijapolitiikan vaikuttajista on sellaisia, että heillä on lusikkansa jo ka purkissa. Osa keskittyy toimimaan pelkästään ylioppilas-, eli jargoniksi y-liikkeessä.
Kokous alkaa melkein heti saapu misen jälkeen hotellin valtavassa au ditoriossa. Varaedustajat ja tarkkailijat mukaan lukien salissa on yli 200 ko koustajaa, puheenjohtajina toimivat SYL:n vuoden 2015 puheenjohtaja, Tamy-taustainen Jari Järvenpää, se kä vuoden 2018 varapuheenjohtaja ja saamelaisaktivisti Petra Laiti
Puheenjohtajiston tuolit ovat samat tai samanlaiset Yrjö Kukkapuron Plaanot kuin vuonna 1977.
Kokous alkaa nimenhuudolla, joka muodostuu kokouspäivien aikana tu tuksi ruljanssiksi. Leimallista on huu taa "paikalla"-ilmoituksen sijaan joku huumoriversio oman ylioppilaskun nan lyhenteestä. HYYtistä, yhTYY, JYYstäkää, ISYYsvapaalla, TREYdel listä. Yllättävän kauan läpi kokouksen nämä jaksavat naurattaa yleisöä.
Kokouksen alun teknisten rituaalien
aikana muistutetaan myös, että hotel lin käytävillä ei saa meluta, huoneissa ei saa laulaa ja kokoustilanteisiin ei tule osallistua päihtyneenä. Ja sitten kokoustetaan.
NOIN 10 TUNNIN päästä istumme pää toimittaja Komosen kanssa hotellin aulabaarissa.
Kokous on edennyt työpajavaihee seen, jossa SYL:n sääntöihin ja toimin tasuunnitelmaan ennen liittokokous ta jätettyjä toistasataa muutosesitystä käydään läpi neljässä ryhmässä. Ryh mät ovat talous- ja sääntöryhmä, kou lutuspolitiikan ryhmä, sosiaalipolitii kan ryhmä sekä kansainvälisyyden ja kestävän kehityksen ryhmä.
Päivä suuressa salissa on ollut sin nittelyä sen kanssa, että kokouksen kulusta pysyy edes auttavasti kärryil lä. Aamupäivä ja osa iltapäivästä on väännetty ja äänestetty sekä kokouk sen työjärjestyksestä että sääntömuu toksista. Jokainen ei-ilmiselvään tu lokseen johtava äänestys vie salissa ääntenlaskennan vuoksi 10–15 mi nuuttia.
Puheenjohtaja, Lotta Leinonen OYY:stä, on saatu valittua, ja joitakin ymmärrettäviä sääntömuutoksia teh tyä, mutta aivan järjenvastainen määrä päivästä on mennyt johonkin ennalta määritellystä kokoustamisjärjestyk sestä poikkeavaan säätämiseen, jota ei hyvälläkään tahdolla voi pitää min käänlaisena vaikuttamisena. Jos oikein ymmärsin, piti työryhmien kes toa lyhentää tämän takia.
Kierrämme Komosen kanssa katsomassa, mitä ryhmien työ on, ja miten
se sujuu. Ilmenee, että niissä käydään kohta kohdalta läpi muutosesitysten listoja. Esityksistä kuullaan perustelut ja sitten äänestetään. Ryhmien työn ta karaja on kello 22.15. Siinä kohtaa ko koustamista on ruokataukoineen kes tänyt 12 tuntia 45 minuuttia. Ryhmien jälkeen SYL:n hallitus kokoontuu vielä yökokoukseen, jossa kaikki hyväksytyt muutosesitykset valmistellaan huomi selle äänestyksiä varten.
Jotkut ryhmistä etenevät työssään nopeasti, osassa äänestetään jostakin yksittäisistä sanamuodoista. Osa yli oppilaskunnista on tehnyt ison mää rän muutosesityksiä, Trey vain muu taman. Tähän on syy, johon palaan myöhemmin.
Taas kerran yhdestä "pitäisikö täs sä lukea tiede- vai tiede- ja taideyhtei sö"-muutoksesta äänestettäessä mie tin, että tämä on niin vitun tyhmää kuin edustuksellinen demokratia voi pahimmillaan olla. Valtaosa muutok sista tuntuu niin marginaalisilta, että ne pitäisi tehdä jossain ihan muualla kuin yleiskokouksessa. Osa esityksistä taas on niin monimutkaisia, että niihin perehtyminen vaatisi kunnollisen taus ta-aineiston ja mahdollisesti asiantun tijoiden lausuntoja.
Työn alla oleva toimintasuunnitel ma ohjaa SYL:n käytännön toimin taa. Pilkunpaikoilla ei uskoisi olevan kovin suurta merkitystä siinä.
Pitkin liittokokousta kuulen jyrkem piäkin näkemyksiä.
"Eihän tässä ole mitään järkeä käydä jotain toimintasuunnitelman kirjauk sia työryhmissä läpi tällaisella tarkkuu della, kun ei sillä paperilla ole oikeas taan yhtään mitään vitun väliä", toteaa yhden Tampereen pohjoispuolisen yli oppilaskunnan edustaja.
Useammasta lähteestä saan käsityk sen, että muutostulva tähän asiakirjaan on oikeastaan melko turhaa teatteria, sillä tämän vuoden liittokokouksessa ei käsitellä SYL:n linjapaperia, joka määrää liiton isompia poliittisia peri aatteita.
Siksi energia on kanavoitunut toi mintasuunnitelman kanssa nyhräämi seen, ja toisaalta osassa muutosesityk siä toimintasuunnitelmaan yritetään viedä asioita, jotka luonteeltaan kuu luisivat linjapaperiin.
Yksi SYL:n keskeisistä vaikuttami sen tavoista on vaalien aikaan kam panjointi ja ehdokkaisiin vaikuttami nen. Yksi Trey-taustainen SYL-aktiivi toteaakin, että linjapaperilla ei ole juurikaan merkitystä, mikäli SYL-mie liset ehdokkaat eivät menesty vaaleis sa. SYL:n eduskuntavaaliohjelma jul kaistiin jo huhtikuussa 2022. Sekin asettaa kaikkea tätä ähräystä perspek tiiviin.
LIITTOKOKOUS kuulostaa jo sanana ta pahtumalta, jossa on railakkaat ilta bileet. Kellon lähestyessä työryhmien loppua olemme seuraamassa sään tö- ja taloustyöryhmää. Se on työ ryhmistä tällä kertaa ehkä arvoval taisin ja riitaisin. Hämärässä tilassa väännetään SYL:n umpisurkean vaa likoneen lisenssioston korvaamisesta itse tuotetulla ohjelmistolla ja siirto vaalitavan matemaattisista nyansseis ta.
Kaikille ei neuvottelutilassa rii tä edes tuoleja ja Treyn delegaatiosta ryhmään osallistuvat röhnöttävät taka seinustalla äänestäen muutosesityksiä kumoon. Kaikki työryhmän osallistu jat vaikuttavat väsyneiltä, kyllästyneil tä ja jopa pahantuulisilta. Pöydillä on jonkin verran tyhjiä tuoppeja, mut ta olutta nautitaan lähinnä siksi, että kahvin taika lienee kadonnut jo kym menen kuppia sitten.
Kaiken valvomisen ja keskittymisen
takia olen itsekin ollut jo tuntikausia ihan loppu. Kuulemma liittokokous ta on useasti yritetty muuttaa kolme päiväiseksi, jotta päivät eivät olisi näin järjettömän pitkiä. Kuulemma kolmi päiväisyys ei käy, koska se haittaisi ai nakin lääkisopiskelijoiden aikatauluja.
Puolenyön lähestyessä aulabaarissa parveilee zombeja. Kukaan ei jaksa oi kein puhua enää muille kuin tutuille. Kukaan ei myöskään ole silminnähden humalassa.
"Mun mielestä avaussemmassa on parhaat bileet. Voi ryypätä vapautu neesti, kun kukaan ei tunne ketään. Sitten liittokokouksessa kaikki tuntee jo toisensa ja kukaan ei oikein ryyppää, kun ne on jotenkin liian kuumottunei ta", ääneen ajattelee Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustaja olutta jo nottaessaan.
Olen nukkumassa vartin yli puole nyön, vain herätäkseni marmeladipai najaiseen.
PALUUBUSSIN kaartaessa Tampereel le vievälle moottoritielle avataan pari pulloa kuohuviiniä. Delegaation yh teinen väsyneen riehakas tunnelma on, että Trey on selvinnyt liittokoko uksesta voittajana.
Treyllä ei ollut ehdokkaita puheen johtaja- eikä hallitusvaaleissa. Treyl lä oli vain muutamia muutosesityksiä käsiteltyihin asiakirjoihin. Trey ei jättä nyt edes yhtään ponsiesitystä seuraa valle liittokokoukselle.
Trey kuulemma voitti liittokokouk sen jo ennen kuin se alkoi.
Kyselen ja kuuntelen ja lopulta lä hes kolme vuotta Treytä läheltä seu ranneessa päässäni säkenöi.
Palataan vaikka marmeladipainajai seen.
SYL:n tekemä opiskelijoiden asioi den poliittinen edistäminen itsessään on marmeladia, linjapaperi on mar meladin resepti. Siihen ei tällä kertaa kajottu. Toimintasuunnitelman kir jauksilla voidaan hillokkeesen sujaut taa vähän lisää ensanssia, mutta isoihin kuvioihin se ei vaikuta. Myös etiketin kirjoitusasusta voi tapella loputtomasti sisällön siitä muuttumatta.
Tärkeä oivallus on myös se, että toi mintasuunnitelmaa ei kirjoiteta liitto kokouksessa, vaan se tuodaan hyväk syttäväksi. Ja läpi se menee, vaikka mahdollisesti lukuisin, mutta pääosin triviaalein muutoksin. Ennen liittoko kousta on jo valmistelevissa työryhmi ssä moneen kertaan pohdittu, millai
KAHDEN PÄIVÄN AIKANA KOKOUSTAMISTA OLI YHTEENSÄ LÄHES 25 TUNTIA. SIINÄ EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ, VAIKKA JONAKIN VUONNA ONKIN PÄÄSTY VÄHÄN HELPOMMALLA KUIN TÄLLÄ KERTAA.
Treylle jo muotoutu neet vaikuttamisen perin teet näki myös delegaatios ta, jossa eri tieteenalojen, kampusten ja jopa poliittisten ryhmien edustajat äänestivät pitkälti yhteisen linjan mukaan. Ensikertalai set perehdytetään kunnolla ja liittoko koukseen ei lähdetä riitelemään keske nään.
"Ketään teistä ei taaskaan tarvinnut hävetä", toteaa joku helpottuneena pa luubussissa.
Samaa ei voi sanoa kaikista yliop pilaskunnista. Kokouksessa pidetystä työjärjestyspuheenvuorojen määrästä voi jo itsessään päätellä, että päätösten valmistelu ja kattojärjestön toimintata vat ovat monille hepreaa. Vielä isompi ongelma on kuitenkin kokouspäivien kesto ja sen vaikutus päätöksenteon laatuun. Lauantaina kokous saatiin pa kettiin 4 tuntia aikataulusta myöhäs sä, ja loppua kohti asioita nuijittiin läpi aivan turbotahdilla ilman keskustelua. Kahden päivän aikana kokoustamista oli yhteensä lähes 25 tuntia. Siinä ei ole mitään järkeä, vaikka jonakin vuonna onkin päästy vähän helpommalla kuin tällä kertaa.
JOKA tapauksessa Trey osaa pelata järjestelmää nykyisillä säännöillä erit täin hyvin.
sia toimenpiteitä aiotaan käyttää, jotta marmeladi päätyy loppuasiakkaiden eli SYL:n lobbaustyön tapauksessa yleensä poliitikkojen suihin. Tähän val mistelevaan työhön Trey osallistuu ää rimmäisen aktiivisesti.
Treyssä käytetään valtavasti resurs seja SYL:ssä vaikuttamiseen. Liiton päätöksenteon tavat tunnetaan läpi kotaisin ja tiedetään, mihin aikaan mistäkin narusta pitää vetää. Tässä on nähtävissä vahva hallintotieteellinen kädenjälki ja ymmärrystä päätöksen teon valmistelu- ja esittelyvallasta.
Henkilöstön osalta Treyn ja SYL:n välillä tuntuu olevan pyöröovi, ja se varmasti parantaa tiedonkulkua, kun oman ylioppilaskunnan väkeä on vas tuutehtävissä ja töissä kattojärjestössä. SYL kuulemma hoitaa oman tiedo tuksensa tasapuolisesti kaikkia ylioppi laskuntia kohtaan, mutta tiedonkulku usein sakkaa pahasti ylioppilaskuntien sisällä.
Kun viimein pääsen liittokokous kuplasta ulos ja saan pestyä marmela din päältäni, pohdin muutamaa asiaa. Onko suuri valta ylioppilaskuntaliik keessä Treyn sisällä jaettu itseisarvo? Käytetäänkö resursseja jo liikaakin val takunnalliseen vaikuttamiseen? Onko opiskelijoilla siksi vaikeuksia löytää Treystä kulmaa, johon samastua?
Ja viimeisenä: Onko SYL ylipäätään järjestö, joka nykyisellään voi saada ai kaan suuria muutoksia?
Sillä mikäli vastaus on ei, on syytä katsoa, mitkä tahot SYL:n sisällä lin joja vetävät. III
Puheenjohtaja
Lotta Leinonen (OYY)
Hallitus
Jenni Suutari (JYY)
Pauliina Ryökäs (ISYY)
Sonja Naalisvaara (HYY)
Roosa Grönberg (LTKY)
Antti Regelin (AYY)
Jenny Kasongo (HYY/Vasop)
Vuoden vaihteessa Visiirin korkeimmalle pallille istahtaa uusi ihminen. On aika laittaa väistyvä suurvisiiri koville ja kysellä tyhmiä.
Visiirin päätoi mittaja Aapo Laakso pö hisee vuoden vaihteessa Lin kediniin, kuin ka hän suuntaa kohti uusia haasteita tai kääntää uu den lehden (toim. huom. siis ei todella kaan pöhise). Ennen sitä on kuitenkin aika laittaa päätoimittaja piinapenk kiin. Juttu syntyi kahden Visiirin en tisen harjoittelijan Hanna Eskelisen ja Eli Harjun, sekä Visiirin pitkäai kaisen avustaja–kuvaaja Maiju Tala lan muodostaman juonikkaan troikan kätyrtyönä.
Mitä opettaisit, jos olisit Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori?
[Huokaus, ähinää] Haluaisin pai nottaa opiskelijoille siitä, että he eivät ole kilpailussa keskenään. Kannattaa käyttää aikaa siihen, mikä itseä kiin nostaa. Siitä saattaa muodostua sel lainen erityisala, joka työllistää.
Esimerkiksi päädyin edelliseen duu niini autotoimittajaksi, kun joskus olin kesäsijaisena käsi pystyssä autotoimit tajan tuuraajaa etsittäessä. Ihan siksi,
että autot on vitun cool. Mitään osaa mista minulla ei silloin ollut, mut ta oikeastaan se eka keikka poiki sit ten myöhemmin vakituisen avustajan hommat Hesarin autosivuilla.
Opettaisin myös, että kannattaa ol la toimittajanakin omanlainen eikä murehtia, miksi ei ole 21-vuotiaana onnistunut muovaamaan itsestään Oskari Onnisen kaltaista instituu tiota. Siinä tulee vain paha mieli it selle. Opintojen jälkeenkin työuraa on vielä jotain 40 vuotta.
Olet itse opiskellut ja valmistunut ennen nykyisenlaista Tampereen yliopistoa. Onko yliopisto muuttunut parempaan vai huonompaan suuntaan?
Olen muuten viimeistä vuosikurs sia, joka tullut Tampereen yliopis toon opiskelemaan pääainetta nimel tä tiedotusoppi, vuonna 2011. Sitä vanhemmista ajoista en tiedä. Opis keluaikanani taisi olla kolme tutkin touudistusta, joten on pallo vyöry nyt jo pidempään johonkin mäkeen. Itse näen nykyisen ajan alkaneen 2010 yliopistolain uudistuksesta. Sen jäl keen on jatkuvasti yritetty säveltää, miten saataisiin homma toimimaan.
En sanoisi, että siinä kyse muutoksesta, koska muutoksella on joku päämäärä. Sanoisin, että kyse on muuttelusta.
Olet avoimen opintojen myö tä päässyt käyttämään myös Sisu-järjestelmää. Kuinka paljon kirosanoja sen käyttö siivitti?
En kovin paljon kiroillut, mutta alussa Sisun käyttäminen tuntui ou dolta ja epäintuitiiviselta. Koska en ole tutkinto-opiskelija, niin en ole saanut kokonaiskuvaa Sisusta. Sisu on muka-automaattinen järjestelmä, joka vaatii kuitenkin käsityötä kaikis sa erikoistilanteissa. Ja koska suuri osa tätä käsityötä tekevästä tukihenkilös töstä on vissiin potkittu pihalle, hei jastuu se opiskelijoillekin.
Mutta oli ennen Sisuakin ongelmia, koska kurssi-ilmoittautumisia, opin tosuorituksia ja muita varten oli omat erilliset järjestelmät. Ne olivat kaikki ikivanhoja ja hankalia käyttää. Siinä mielessä vanhassa ei ole vara parempi.
Visiirin päätoimittajana olet ohjannut viittä eri harjoittelijaa. Mitä olet heiltä oppinut?
Ehkä tässä on esihenkilökykyjä ke hittynyt. Ja olen oppinut sellaista ope tuksellisen toiminnan vaatimaa kär
sivällisyyttä. Olen tottunut yleensä tekemään yleensä kaiken itse, ja tässä on pitänyt opetella jakamaan vastuu ta. Harjoittelijoita ohjatessa saattaa joskus joutua näyttämään useamman kerran, miten joku juttu tehdään. Mitä toivot, että olet opettanut harjoittelijoille?
Sen, että journalistisessa tekstissä sitaattiverbit ovat “sanoa” ja “ker toa”. Kaikki muut sitaatin jälkeen tulevat verbit kuuluvat kaunokirjal lisuuteen. Lehtijutussa ei huomaute ta, ladata, painoteta, selvennetä tai jy rähdetä. Eikä käytetä sellaisia sanoja kuten “nauraa”, koska nauraminen ei ole sanomista.
Jos toimittaja kirjoittaa sitaattiin vit sin, niin vitsin pitää olla niin hyvä että sen tajuaa ilman alleviivausta. Lukija ymmärtää hyvän vitsin ilman toimit tajan selitystä eikä huonoa vitsiä kan nata laittaa juttuun ollenkaan.
Kieliopillista asioista olen opettanut ainakin tarkistamisen ja tarkastami sen välisen eron. Lauseenvastikkeiden liiallista käyttöä pitää välttää eikä Suo men kielessä ei ole futuuriaikamuotoa. Eikä saa niellä tönkön virkamieskielen syöttiä, vaikka sitä lähdeaineistossa on, vaan pitää rentouden mukana tekstis sä.
Millaista palautetta Visiiri on saanut näiden vuosien aikana?
Yleisin Visiirin nettisivujen palau teboksiin napsahtava viesti on kryp tovaluuttabottien spämmiä. Yleises ti suoraa palautetta tulee harmillisen vähän, mutta eihän ihmiset yleen sä palautetta anna, paitsi eläkeläiset, jotka eivät kuulu Visiirin kohderyh mään. Yleisin palaute on kuitenkin tainnut olla kehuja.
Tänä syksynä, kun korona on vih doin ohi, olemme Visiirin väellä pitä neet ständiä yliopiston kampuksilla. Siellä on voinut jättää juttuvinkkejä ja palautetta. Joskus joku on käynyt ihan päin naamaa sanomassa, että ei ole lu kenut Visiiriä eikä aio lukea. Sekin on arvokas ja sydämellinen kommentti, koska jotenkin lehtemme tällaisenkin palautteen antajaa koskettaa.
Mikä on virallinen neuvosi tulevalle Visiirin päätoimittajalle?
Nyhdä palautetta ja kehitä toimin taa sen mukaan. Älä jumiudu kaavoi hin, jotka on tässä Visiirin alkutaipa leella muodostuneet. Uudista lehteä tarpeen mukaan ja rohkeasti.
Mikä on epävirallinen neuvosi tulevalle Visiirin päätoimittajalle?
Kummelista tuttua työnjohtaja Kouhiaa mukaillen: älkää polttako itteenne loppuun.
Kaikki eivät ole aivan vakuuttuneita, että Visiirille on tarvetta. Kerro, miksi Visiiriä pitää tehdä jatkossakin.
Visiiriähän julkaisee Tampereen ylioppilaskunta Trey ja on syytä miet tiä, mitä palveluita Treyn jäsenilleen tarjoaa. Ja mitä sisältää se mystinen hokema jäsenien edunvalvonnasta, ja mikä siinä on Visiirin rooli. Leh den kokoon nähden Visiiri on tässä onnistunut yliopiston toiminnan lä
pivalaisijana ja kirittäjänä. Se on puo lestaan yliopistodemokratian kannal ta yksi ylioppilaslehtien olemassaolon tarkoituksista.
Esimerkiksi edellisessä Visiirissä ilmestynyt juttu yliopiston sisäisen tarkastuksen raportin tuloksista johti siihen, että myös Aamulehti tarttui ai heeseen. Visiiri toimii näin välialusta na, josta uutisaiheet ponnistavat val takunnan lehtiin.
Vuoden 2022 aikana Treyllä ehtii olla yhteensä neljä pääsihteeriä, kun Treyn edustajisto valitsi haastattelua edeltävänä päivänä Adam Zeidanin uudeksi pääsihteeriksi. Teet siis vielä kolmannen uuden pääsihteerin haastattelun tälle vuodelle. Kuinka iloinen olet siitä? Olen tyytyväinen, että pesti on saa tu täytettyä. Uskon, että Adam on Treyn näköinen ja operatiivisesti ky vykäs pääsihteeri tälle organisaatiolle.
25
Visiiriä on tehty käytännössä koko sen olemassaolon ajan jonkin laisessa kriisiajassa. Mikä on ol lut vaikeinta tässä vajaan kolmen vuoden aikana?
Ensimmäinen vuosi oli hankalin. Lehden tekeminen aloitettiin niin sa notusti pystymetsästä, ja minulla oli kaikenlaisia ideoita työpajoista, jois sa lehden muotoa ja toteutusta ideoi taisiin. Sitten iski korona eikä mitään voinut mennä tekemään minnekään ja kaikki vasta opetteli käyttämään jo tain videopalaverihärpäkkeitä. Niissä olosuhteissa oli iso ponnistus luoda kaikki käytännön asiat.
Minkälaisen lehden jätät jälkeesi?
Siinä on 60 värillistä sivua ja kannet vähän paksumpaa paperia.
Suomen lehdistön haastattelussa lokakuussa 2022 kutsuit pääministeri Sanna Marinin bilekohuuutisointia "järjettömäksi housuun paskomiseksi". Mitä neuvoja antaisit, jotta housuun paskominen olisi järkevää?
Tiedän sisäpiirilähteiden kautta, et tä Ylioppilaslehteen tulee edelleen pa lautetta vuonna 2013 julkaistusta
housuunkakkaamisartikkelista. Se oli mielestäni mediatempauksena nero kas. Jos siis haluatte järkevästi paskoa housuun, tehkää se linja-autossa Hel singistä Turkuun.Tai väittäkää lehdessä tehneenne niin, sen fyysisen puolen te kemättä jättäminenkin voi olla ihan jär kevää. Lukijat kun tuppaavat uskomaan kaiken, mitä lehteen painetaan. Järkevä housuun paskominen on sellaista, joka panee medialukutaidon koetuk selle.
Moreenimedian haastattelussa helmikuussa 2021 arvelit Treyn miettineen usean kokouksen verran, mikä on journalistinen media. Uskotko, että Visiiri on selventänyt käsitettä?
Kyllä varmaan. Haluaisin ainakin uskoa, että keskiverto-opiskelijalle ero Treyn oman viestinnän ja Visiirin te kemien juttujen välillä on aika selkeä.
Kerroit samassa haastattelussa myös, että päätoimittajuus on ollut suunnilleen sellaista kuin odotit. Entä nyt yli vuosi sen haastattelun jälkeen?
Seison sen lausunnon takana edel leen. Kun lehti alkoi ilmestyä ja sai ne vankkurit liikkeelle, ei siinä ole enää paljon pysähdytty miettimään.
Sanoit myös Aamulehdelle, että ylioppilasmediat ovat Arkhimedeen ruuvi, joka veivaa esiin asioita, jotka eivät ylittäisi valtamedian uutiskynnystä. Onko sinulla missään vaiheessa päätoimittajuutesi aikana ollut ruuvi löysällä?
No, näin jälkiviisaana ruuvi olisi voinut olla välillä vähän kireämmäl lä. Esimerkiksi tilasäästöistä keskus teleminen olisi voinut alkaa jo kuu kausia aikaisemmin kuin se alkoi, jos yliopiston johdon ajama 15 prosentin säästötavoite olisi saatu julkisuuteen jo syksyllä 2020, kun sen kampuske hityksen strategiapaperissa ensiker ran mainittiin.
Mutta silloin sopeuduin vielä uu teen työhön enkä ihan ollut täysin kärryillä siitä, mistä intran syövereistä ne kaikki raportit pitää kaivaa. Keissi kuitenkin päättyi hyvin, ja yliopistolla on edelleen pääkirjasto.
Lennätkö nyt ulos ylioppilaslehtien päätoimittajien salaseurasta?
Ilmeisesti kyllä. Sitä salaseuratoi mintaa herättelimme henkiin vas ta tänä syksynä, joten valitettavasti en kauhean kauaa ehtinyt olla jäse nenä.
Päätoimittajuuteesi on kuulunut monenlaisia tehtäviä, esimerkiksi jätepaperiksi muuttuneiden vanhojen lehtien kierrätystä. Mitä niistä ei tule ikävä?
Kyllä kaikki jakelun kehittäminen ja telineiden miettiminen on ollut ihan vihoviimeistä hommaa. Helpot taisi paljon, jos sen hoitaisi joku, joka pystyisi miettimään sitä vähän täysi päiväisemmin. Tässä onkin yksi testa menttiini kirjattava asia. Toivon, että Trey lähettäisi vaikka Turun ylioppi laslehteen delegaation tutustumaan, miten siellä jakelu hoidetaan. Se voi si olla yksi asia, mitä toivoisin tämän lehden seuraavaksi saavan.
Kuinka monta vinkeäkuvioista kauluspaitaa omistat?
Kymmenkunta. Visiirin alkutaipa leella tavoitteena oli, että kahden leh den välein olisi kolumnikuvassa eri paita. Olen käyttänyt Visiiriä tilaisuu tena päästä esittelemään paitakoko elmaani.
Jatkoa edelliseen: Montako lippistä sinulla on?
Kesällä jouduin pakkailemaan ta varoita remontin tieltä ja siinä kohtaa huomasin että 26 kappaletta löytyy.
Montako tuntia Kummelia Visiirin toimituksessa on katsottu lehden alustamisesta lähtien?
Kummelin katsominen painottui Visiirin alkuvaiheeseen, sen jälkeen alkoi olla Kummelit katsottu. Mutta on niitä katsottu useampi tunti. Mikä on toimituksessa useimmin raikunut musiikkiraita?
Gary Mooren Friday On My Mind
Nouset otsikoihin suustasi päästämäsi sammakon takia vuonna 2025. Mitä olet sanonut ja missä tilanteessa?
Varmaan jotain sellaista "Mestissarjan tiedotustilaisuudessa avautu va valmentaja"-osastoa. Säästän täs sä kohtaan tarkemman sanakäänteet.
Olet sanonut Aamulehden haastattelussa 28.4.2020 näin: "–Tästä on tehtävä sellainen julkaisu, jonka päätoimittajana kehtaa olla." Loppuiko nyt kehtaaminen?
Olen poistumassa tehtävästä en nen kuin kehtaaminen loppuu
Samassa haastattelun faktalaatikosta löytyy tieto: "Rentoutuu laittamalla ruokaa ja pelaamalla videopelejä." Tarvitaanko nyt rentoutumiseen kovempia aineita?
Videopelien pelaaminen on jäänyt viime aikoina, ja olen "rentoutunut" lähinnä kävelemällä hermostuneesti ympäri Kaupin metsiä.
Haastattelussa todetaan myös: "Laakson mielestä opiskelijoiden tulee kunnioittaa yliopistoinstituutiota, joka on ollut olemassa paljon ennen heitä ja jatkaa olemassaoloaan heidän jälkeensäkin. Kunnioittamisella Laakso viittaa yliopistoon tiedettä ja sivistystä edistävänä paikkana." Onko kunnioitus vähentynyt vai kasvanut tässä kahden ja puolen vuoden yliopistosyväsukelluksessa?
Tässä on erotettava toisistaan hen kinen ja periaatteellinen yliopistoins tituutio ja esimerkiksi Tampereen yliopisto. En voi nähdä, että kun nioitukseni yliopistoinstituutiota kohtaan olisi muuttunut, mutta olen tutustunut sisäisiin ristiriitoihin. Yli opiston sisällä on erilaisia näkökul mia siitä, että mikä on sen tarkoitus. Tieteen ja sivistyksen itseisarvon ym märtäviä toimijoita yliopistossa on, mutta toivoisin, että ne olisivat ajoit tain enemmän näkyvissä.
Kärjistäen ristiriidat vellovat sen ym pärillä, onko yliopiston tarkoitus lisä tä maailmassa tiedon määrää, tuot taa työvoimaa, vai ainoastaan kerätä enemmän rahoitusta kuin muut yli opistot ja sitä kautta osoittaa olevan sa paras. Jokaisella näkökulmalla on kannatuksensa yliopiston sisällä. Yliopistojen taloudellinen autonomia on mennyt siihen, että opetus- ja kult tuuriministeriö laatii aika tiukat raa mit, joita yliopisto noudattaa. Onko se nyt sitten oikeasti autonomiaa? Yksityiseltä puolelta rahoitusta saa hankittua aloille, joilla on tuotto-odo tuksia. Kaikki tieteenalat eivät ole sel laisia, joihin liittyy merkittäviä talou dellisia intressejä, ja siksi yksityinen puoli ei ole niistä kiinnostunut rahoi tuskohteena. Tämä puolestaan luo hierarkioita yliopiston sisällä.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Ehkä silloin sen vuoden 2025 mö läytyksen pöly on jo laskeutunut ja voin poistua maakuopasta. Olen alka nut käydä avoimessa yliopistossa oh jelmointikurssia ja jospa sitä osaisin sillä taidolla tehdä jotain journalismiin liittyvää tietokoneen rämppäystä.
Lopuksi päätoimittaja Laaksolta pyydettiin vastamaan ensimmäinen mieleen tuleva asia seuraavista asioista. Visiirin toimitus huomauttaa, että assosiaatiot ovat päätoimittaja Laakson yksin.
Mari Walls: Harry Potter ja Dolores Pimento. Trey: Oikeinkirjoitus. Sisu: Pastilli, kuorma-auto. Antti Holma: Perseen haju. Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen: Varmaan ollut ihan rento jätkä. Ilves: Tampereen ainoa seura. Kummeli: Dokumentti. Visiiri: (epämääräistä beatboxausta) Violetti, keltainen, oranssi, hot pink, neonvihreä, baby blue... (toim.huom. kyseessä on Visiirissä visuaalisessa ilmeessä käytettävät värit).
Tuni: Kokeilu. Kahvi: Keskushermostostimulantti, musta kansallisnektarimme. 2022: Vuosi, joka alkoi kohtuullisen normaalina.
Elämä: Yllättävän pitkä. Päätoimittaja: Sekatyöläinen. III 26
Vegebaari on syntynyt uudelleen ja tarjoaa nyt erikoishinnoiteltua proteiinipläjäystä. Miksi yläkerrassa syödään paremmin?
Pandemian aikana suljettu vegebaari jät ti opiskelijoiden sydämeen aukon. Nyt linjastolle vihdoin pääsee, mutta täy teen lapattu lautanen edessään jou tuu yllättymään kassalla. Tällä kertaa vegebaari jättää opiskelijan lompakkoon loven.
Uudelleen lanseerattu vegaaniannos maksaa peräti 4,50 euroa opiskelijalta – siis 1,30 euroa enemmän kuin muut lounasvaihtoehdot. Jos vegebaarissa käy kuukauden jo kaisena arkipäivänä, tulee opiskelijalle lisäkustannuksia lähes 30 euroa.
Uudistus tuntuu hämmentävältä. Esimerkiksi Helsingin Unicafe-ketjussa vegaaniruoka maksaa 10 senttiä vähem män kuin muut vaihtoehdot, sillä opiskelijoita halutaan kannustaa syömään ilmastoystävällisemmin.
Kelan ateriatuen ehdoissa vaaditaan, että erikoishin noittelulle tulee olla pätevät perustelut. Kalliimman ruoan tulee olla myös raaka-aineiltaan kalliimpaa.
”Tuotetta niin sanotusti upgreidattiin”, sanoo Juveneksen kehityspäällikkö Nina Lyytinen
Se tarkoittaa, että kaikki käytetyt kasvikset ovat tuorei ta. Lisäksi tarjolla on teollisia kasvisproteiinituotteita, jotka ovat kalliimpia kuin muut kasviproteiinit tai lihatuotteet.
Proteiinia on yhdessä annoksessa keskimäärin yli 30 grammaa, kun perushintaisessa vegeannoksessa pro teiinia on noin 20 grammaa. Luvut sisältävät koko annok sen pääruoasta ja salaatista leipiin ja juomiin.
”Kyllä uskotaan, vaikka ei siellä välttämättä käydä joka päivä. Voi käydä kerran tai kaksi viikossa silloin kun ha luaa herkutella”, Lyytinen sanoo.
Onko Juveneksella pohdittu, että hinnoittelulla voisi kannustaa ilmastoystävällisempään ruokailuun Helsin gin malliin?
Pandemian ja inflaation aiheuttama heikko taloudelli nen tilanne ei Lyytisen mukaan ole mahdollistanut vege ruoan hinnan laskemista.
”Mutta haluamme kyllä rohkaista tekemään parempia valintoja esimerkiksi juuri tarjoamalla laadukkaampaa kasvisruokaa. Ruoista yritetään myös tehdä mahdollisim man helposti lähestyttäviä, jotta kasvisruoan valitsemi seen ei olisi kynnystä.”
Lyytinen kannustaa opiskelijoita antamaan palau tetta, jos hinnoitteluun tai ruokaan toivotaan muutoksia.
Vegaanit eivät kuitenkaan jää Juveneksella kalliin ruoan varaan. Jos vegebaarissa haluaa ruokailla tavalliseen hin taan, vaihtoehtona on keittolounas.
Myös alakerran ravintolan kasvisruoat ovat jatkossa täysin vegaanisia – ja tavallisen hintaisia. Silloin täytyy vain tyytyä pakastekasviksiin ja yksin kertaisempiin kasvisproteiineihin.
Jatkossa Juveneksen vegaanit ovat siis kah den kerroksen väkeä. III
Teksti SUVI TUOMISTO Kuvitus PAULIINA LINDELLJokaiselle korkeakouluopiskelijalle on varattu 320,16 euroa ensi vuoden terveydenhuoltokustannuksiin YTHS:llä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin sinne pääseminen.
Teksti KRISTIINA BALTZAR Kuva NIKKE SILLANPÄÄuutoksen tuulet ravistelivat Yliop pilaiden tervey denhoitosäätiötä vuoden 2021 alus sa. Uusi korkea kouluopiskelijoiden terveydenhuoltolaki toi YTHS:n piiriin 140 000 asiakasta lisää ammattikorkeakouluopiskelijoiden tullessa opiskelijaterveydenhuollon piiriin. Laki muutoksen tavoitteena oli parantaa opiskelijater veydenhuollon palvelujen laatua ja saattaa opis kelijaterveydenhuolto yhdenvertaisesti kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ulottuville.
Jokin meni kuitenkin vikaan. Vaikka määrära hoja lisättiin kattamaan uusien asiakkaiden tulo, syntyi uudistuksesta ruuhka. Vuoden 2021 tam mikuussa Yle uutisoi, että YTHS:n puhelinpal veluun oli jopa kolmen päivän jonot. Ammatti korkeakoululaisten siirtyminen YTHS:n piiriin oli ruuhkauttanut ajanvarauksen.
Lisämausteen toi korona, jonka myötä opis kelijoiden mielenterveysongelmat lisääntyivät. Vuoden 2021 loppuun mennessä joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsi masennus- tai ah distusoireista. YTHS:n mielenterveyspalvelujen kysyntä kasvoi.
Uudistuksen alussa syntynyt jonosuma ei su lanut, vaan paisui. Huhtikuussa 2022 opiskeli jat olivat saaneet tarpeekseen. Yle uutisoi tällöin, että YTHS:n palvelut olivat ruuhkaantuneet en tisestään. Mielenterveyspalveluihin joutui odot tamaan jopa kolme kuukautta. Lääkärin vastaan otolle ja psykoterapiaan oli kuukausien jonot. Opiskelijat lähtivät barrikadeille ja vaativat mie lenosoituksissa eri puolilla Suomea lisää resurs seja YTHS:n mielenterveyspalveluihin.
MViime elokuussa YTHS julkaisi kotisivuillaan tiedotteen palvelutilanteestaan syyslukukauden alkaessa. Tiedotteen mukaan "YTHS:n palvelu jen jonotilanne yleis-, mielen- ja suunterveydes sä näyttää aavistuksen verran kevättä valoisam malta."
Odotusaikojen lyhentämiseksi YTHS ilmoit taa täydentävänsä omaa palveluntuotantoaan os tamalla palveluja yksityisiltä lääkäriasemilta.
YTHS:n mukaan ruuhkan merkittävin syy on se, että erityisesti mielenterveyspalveluiden ky syntä on lisääntynyt, mutta resurssit eivät. Tampereen seudulla mielenterveyden palve luihin pääsyä hankaloittaa myös aikuispsykiatri sen erikoissairaanhoidon vaikea tilanne. Tervey denhoitoalaa vaivaava henkilöstöpula on iskenyt opiskelijaterveydenhuoltoon, jossa se näkyy eri tyisesti lääkärivajeena. Myös henkilökunnan kor kea vaihtuvuus on ongelma.
YTHS:llä otettiin vuoden 2021 uudistuksen kanssa käyttöön uusi opiskelijakohtainen pal velumalli. Palvelumallin mukaisesti jokaisella opiskelijalla on oma vastuutiiminsä, johon kuu luu yleislääkäri, terveydenhoitaja, mielenterve ystyötä tekevä sairaanhoitaja ja fysioterapeutti. Opiskelijan ollessa ensi kertaa yhteydessä opis kelijaterveydenhuoltoon tehdään hoidontarpeen arviointi, jossa opiskelija saa neuvontaa ja ohjei ta itsehoitoon. Tarpeen vaatiessa hänet ohjataan joko digiklinikalle tai oman vastuutiimin palve luihin. Tiimien vauhtiin saaminen ei kuitenkaan onnistunut suunnitellusti, mikä omalta osaltaan pahensi jonotilannetta.
"Palvelumallin muuttuminen vuoden 2021 alussa oli todella iso muutos ja tämän muutoksen sisäänajo vaikuttanee vielä", sanotaan YTHS:ltä.
Vain vähän lisärahaa ensi vuodelle
talousarvion mukaan hyväksyttävät opiskelijaterveydenhuollon kustannukset ensi vuodelle ovat 86 miljoonaa euroa. Mitoitus pe rustuu arvioituun 273 000 opiskelijan määrään. 77 prosenttia YTHS:n rahoituksesta tulee valtiol ta ja 23 prosenttia koostuu korkeakouluopiske lijoilta kerättävästä terveydenhoitomaksusta, jo ka on 71,60 euroa vuodessa. Eduskunta päättää vuosittain opiskelijaterveydenhuollon kustan nuksista.
Opiskelijaterveydenhuollon hyväksyttävät kus tannukset perustuvat sosiaali- ja terveysministe riön arvioihin. STM:n arvio perustuu Kelan an tamien tietojen lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämään opiskelijaterveydenhuoltoa koskevaan tietoon ja muihin opiskelijaterveyden huollon tilaa koskeviin tietoihin ja selvityksiin. Arviossa otetaan huomioon palveluiden tarve, saatavuus, taloudellisuus ja vaikuttavuus, kertoo Erika Juutinen Kelan etuuksien ja palvelujen suunnitteluyksiköstä.
Tälle vuodelle opiskelijaterveydenhuoltoon oli varattu 65,8 miljoonaa euroa valtion talousarvi ossa, josta hyväksyttäväksi opiskelijakohtaiseksi keskiarvoksi 310,90 euroa. Ensi vuonna summa nousee 66,4 miljoonaan euroon, mikä tarkoit taa 320,16 euroa opiskelijaa kohti. Tällä rahal la YTHS:n on järjestettävä asiakkailleen yleis- ja mielenterveyden sekä suunterveyden palvelut. Lisäksi YTHS:n velvollisuuksiin kuuluu muun muassa opiskeluympäristön tarkastuksia ja en naltaehkäisevää terveydenedistämistyötä.
YTHS:n talous- ja tietohallintojohtaja Satu Justander kertoo, että opiskelijaterveydenhuol toon toivottiin enemmän rahoitusta ensi vuo
deksi. Maailman turvallisuus- ja energiatilanne on heijastunut myös terveydenhuollon kustan nuksiin. Lisäksi inflaatiotaso on poikkeuksellisen korkea ja tulevaa kehitystä on vaikeaa ennustaa. YTHS pyrki varautumaan tulevaan kustannus tason nousuun viime elokuun talousarvioesityk sessä.
"Valtion budjetissa esitetty opiskelijakohtainen korvaus on toivomaamme pienempi. Olemme jättäneet tästä lausunnon lokakuussa, jossa olem me esittäneet opiskelijakohtaisen maksun koro tusta vielä 5,92 eurolla, joka olisi esittämämme talousarvioesityksen mukainen", kertoo Justan der.
Hoitotakuu toteutuu, entä ensi vuonna?
YTHS:n
toimintaa määrittää hoitotakuu, eli aika, jonka kuluessa asiakkaan kuuluu lain mukaan päästä hoitoon. Hoitotakuu on tällä hetkellä seuraava: Opiskelijan pitää saa da YTHS:ään yhteys saman arkipäivän aikana. Kolmen arkipäivän kuluessa yhteydenotosta pi tää tapahtua hoidontarpeen arviointi. Varsinai seen hoitoon pääsyn yleis- ja mielenterveyden palveluihin on tapahduttava 90 vuorokauden si sällä ja suunterveyteen 180 vuorokauden sisällä.
Tällä hetkellä YTHS:n hoitotakuu toteutuu, vaikka hoitoon pääseminen onkin hidasta. Vuo den päästä se ei enää riitä.
Eduskunta päätti 16. marraskuuta, että hoi totakuu kiristyy yleis- ja mielenterveyden osalta ensin 14:ään ja sitten 7:ään vuorokauteen ensi vuoden lopulta alkaen.
"Hoitotakuun kiristyminen on haaste kaikille terveydenhuollon toimijoille, vaikka lakimuutok sen hyvänä tarkoituksena onkin parantaa hoi toon pääsyä. Pelkkä lakimuutos ei kuitenkaan jonoja lyhennä, vaan kiristyvä hoitotakuu lisää kustannuksia. Resursseja tarvitaan mer kittävästi lisää", kerrotaan YTHS:ltä sähköpostitse. III
Avaruus ei ole enää pelkästään valtiollisten toimijoiden pelikenttä. Uuden halvemman teknologian myötä kaupalliset yritykset ovat kääntäneet katseensa kohti taivaita. Mutta saako avaruudessa tehdä mitä huvittaa ja kuka siitä päättää?
Teksti KRISTIINA BALTZAR Kuvitus PAULIINA LINDELLAvaruus – tuo tutkimaton rajaseutu täynnä uusia mahdollisuuksia. Kun pu hutaan avaruudesta, tulee mieleen usein ensimmäi senä astronomia ja kau kaisten taivaankappalei den tähyily ja tutkiminen. Nykyään avaruus on re levantti muillakin tavoilla, sillä iso osa digitalisaation olennaisista peruskivistä pyörii maan kiertoradalla. Avaruusjärjestelmien kautta saamme säätietomme, pystymme navigoimaan tuntemattomassa ympäristössä ja pitämään matkapuhelinverkkomme toi mintakunnossa. Nykyajan satelliitit tukevat ja mahdol listavat toimintoja ja palveluja jopa verrattain edullisesti.
Puhutaan new space economyn murroksesta. Termi viit taa yritystoimintaan, jossa pienikokoisilla satelliiteilla to teutetaan kaupallisia palveluja tarjoavia järjestelmiä ja hyödynnetään avaruusdataa ja -sovelluksia. Kyse ei ole enää pelkästään mahtailevien suurvaltojen tai kansain välisten avaruusjärjestöjen pelikentästä. Laukaisu- ja sa
telliittiteknologiasta on tullut jo niin halpaa, että se on mahdollistanut valtiosta riippumattomien kaupallisten avaruustoimijoiden mukaan tulon.
Avaruustaloudessa pyörii jopa tuhansia miljardeja eu roja. Satelliittiteollisuuden yhdistyksen (SIA) vuoden 2018 Avaruusteollisuuden tilannekuva -raportissa avaru usteollisuuden maailmanlaajuiseksi kokonaisvolyymik si arvioitiin tuolloin noin 360 miljardia dollaria. Jopa 10 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta on kiin ni avaruustoiminnasta. Kiina puolestaan aikoo perustaa vuoteen 2050 mennessä 10 tuhannen miljardin dollarin arvoisen cislunar economy -alueen. Termi viittaa Maan ja Kuun alueella tapahtuvaan talouteen, jonka odotetaan toimivan kaupallisista lähtökohdista sen jälkeen, kun tar vittava infrastruktuuri on luotu.
Avaruusalan lähivuosien trendit ovat Suomen valtio neuvoston Avaruuden uuden toimintaympäristön turvalli suusulottuvuudet ja liiketoiminta -raportin mukaan pien satelliittiparvet, piensatelliittien laukaisujärjestelmät ja palvelut, avaruusturismi ja kaupalliset miehistön kulje tukset avaruuteen.
Matalalla kiertoradalla toimiviin satelliittiparviin ol
laan tekemässä merkittäviä investointeja lähitulevai suudessa. Esimerkiksi One Web -yhtiö on kehittämässä suureen satelliittiparveen perustuvaa maailmanlaajuis ta laajakaistaverkkoa. Space X:n ja Amazonin perus tama Kuiper on puolestaan toteuttamassa satojen tai jopa tuhansien satelliittien parvia. Myös suomalai sia toimijoita on päässyt apajille. Tekniikka ja Talous -lehti uutisoi tämän vuoden marraskuussa, että suo malainen yhtiö Iceye alkaa myydä satelliitteja niitä ha luaville. Iceyen satelliiteilla voi ottaa tutkakuvia pilvien läpi huonoissakin sääolosuhteissa. Yhtiö tarjoaa laukai sun, koulutuksen ja käyttäjätuen ostajalle siistissä pa ketissa.
Satelliittien lisäksi avaruudessa pyritään tekemään yri tystoimintaa avaruusturismin ja mineraalien louhinnan kautta.
Miljardöörit Jeff Bezos, Richard Branson ja Elon Musk ovat sijoittaneet suuria summia omien avaruusyri tyksiensä kehittämiseen. Heistä Bezos ja Branson ovat vierailleet itse ilmakehän ja avaruuden rajalla, ja vieneet myös turisteja sinne.
Euroopan avaruusjärjestö Esan ja Nasan yhteishank keessa pyritään selvittämään, löytyisikö läheiseltä Didy mos-asteroidilta arvokkaita mineraaleja.
Valtiollisista toimijoista Kiina on jo löytänyt Kuusta aiemmin tuntemattoman mineraalin, joka voisi toimia tulevaisuudessa fuusioreaktorien energialähteenä. Kii nan avaruushallinto tiedotti vuonna 2017, että Kiina ai koo syöstä tulevaisuudessa yhden tai useamman asteroi din radaltaan asettaakseen ne Kuuta kiertävälle radalle, ja perustaa niille malmikaivoksia. Se harkitsee myös tu kikohdan perustamista Kuuhun.
Nasa puolestaan suunnittelee Kuuhun Lunar Ga teway –asemaa. Tätä varten se on käynnistänyt Com mercial Lunar Payload Services -ohjelman (CLPS-oh jelma), jossa yhdeksän kaupallista yritystä kilpailee siitä, kuka pääsee viemään Nasan hyötykuormia tulevaisuu dessa uudelle asemalle.
Maaliskuussa 2019 Space X otti askeleen kohti mie histön kuljetuksia avaruuteen tehdessään onnistuneen testin miehistön kuljetukseen suunnitellulla Crew Dra gon -aluksella. Myös perinteisemmin lentoyhtiönä tun nettuna Boeing kehittää avaruusalusta miehistön kul jetukseen.
Mahdollisuuksien kasvaessa myös uhat kasvavat
riskiä myös törmäyksiin. Avaruusromun määrä on räjäh tänyt käsiin 60 vuodessa, jolloin ensimmäinen satelliitti lähetettiin matkaan. Tällä hetkellä maata kiertävillä ra doilla on laskettu olevan 34 000 yli 10 senttimetrin läpi mittaista kappaletta.Yli yhden millimetrin kokoista romua on jopa 330 miljoonaa kappaletta. Näinkin pienet kappa leet voivat tehdä suurta tuhoa iskeytyessään satelliittiin, sillä kiertoradalla kappaleiden väliset nopeuserot ja siten iskuenergiat ovat tähtitieteellisen suuria. Kansainvälisen avaruusasema ISS:n on pitänyt tehdä peräti 26 väistölii kettä historiansa aikana avaruusromun vuoksi. Avaruusromu voi aiheuttaa vaaratilanteita myös maas sa. Marraskuussa 2020 Espanja joutui osin sulkemaan ilmatilansa, koska kiinalaisen raketin pelättiin putoavan Espanjan maaperälle. Pitkä Marssi 5 niminen raketti pu tosi kuitenkin loppujen lopuksi Tyyneen valtamereen. Satelliitit eivät pysy radoillaan ikuisesti. Osa syöksyy maahan ja palaa ilmakehässä, osa jää kiertämään niin sanotuille hautausmaaradoille. Jos mitään ei tehdä, ava ruusromun määrä estää ennen pitkään kaikki laukaisut avaruuteen.
Suomalaisia satelliitteja on avaruudessa tällä hetkel lä 21 kappaletta. Avaruusromua pyritään ehkäisemään sillä, että avaruusesineistä ei irtoaisi kappaleita niiden normaalin toiminnan seurauksena ja sillä, että ne pois tuisivat kiertoradalta tietyn ajan kuluessa toimintansa päättymisestä. Suomalaista avaruustoimintaa harjoite taan sellaisilla korkeuksilla, että Maan vetovoima vetää nämä kappaleet puoleensa, ja satelliitit ovat sen kokoi sia, että ne tuhoutuvat täysin palatessaan ilmakehään. Kaupallinen avaruusturismi nostaa myös kysymyksen sen vaikutuksista ilmastonmuutokseen.Yksittäinen mie hitetty laukaisu tuottaa aivan valtavan määrän päästöjä, mutta avaruuslentojen yhteenlasketut päästöt ovat olleet tähän asti suhteessa pieniä verrattuna lentoliikenteeseen. Ne ovat tosin kasvamassa päin, ja avaruuslentojen pääs töillä voi olla vaikutusta myös yläilmakehään.
Kansainvälinen sääntely tulkinnanvaraista
Valtiosta
riippumattomien avaruustoimijoiden mää rän kasvu aiheuttaa myös turvallisuusuhkia. Esi merkiksi karttapalveluyritys Planetin kamerasatelliitit pystyvät kuvaamaan mitä tahansa kohdetta maapallol la. Kuvauksen kohteella ei ole sananvaltaa sen suhteen, milloin kuvia saa ottaa ja kenelle niitä saa myydä. Hinnat ovat tippuneet niin alas, että lähes vas taavan satelliitin voi tehdä muutamalla sadal la tuhannella eurolla.
Nopeasti kasvava satelliittimäärä kasvattaa
Avaruustoiminnan sääntely perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, joita kaikki maat eivät ole kuitenkaan ratifioineet. Kansainvälisesti keskeisin avaruussopimus on YK:ssa vuonna 1967 tehty avaruuden yleissopimus (Outer Space Treaty). Muut sopimukset täydentävät sen säännöksiä. Avaruuden yleissopimukseen on tähän men nessä liittynyt jo yli 100 valtiota, Suomi mukaan lukien. Sopimuksen tavoitteena on, että kaikilla mailla on vapaa ja tasapuolinen oikeus käyttää avaruutta. Sen mukaan ulkoavaruuden tutkimista ja käyttöä olisi harjoitettava kaikkien kansojen hyödyksi. Avaruuden ja taivaankap paleiden on oltava koko ihmiskunnan omaisuutta ja nii hin on kaikilla valtioilla vapaa pääsy. Tutkimustyötä ava ruudessa on sopimuksen mukaan suoritettava siten, että vältytään avaruuden ja taivaankappaleiden vahingollisel ta saastumiselta ja maan ympäristön haitallisilta muu toksilta. Avaruutta ja taivaankappaleita ei myöskään voi sopimuksen mukaan omistaa tai ottaa haltuun mikään
valtio tai toimija.
Avaruuden yleissopimuksen lisäksi löytyy myös 1968 tehty vastuusopimus, jonka mukaan avaruusesineen lä hettänyt valtio on korvausvastuussa avaruusesineen aihe uttamista vahingoista. Lisäksi 1970 tuli voimaan sopimus avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä ulkoavaruuteen lähetettyjen esineiden palauttamisesta. Vuonna 1975 puolestaan solmittiin sopimus avaruuteen lähetettyjen esineiden rekisteröinnistä.
Viimeisin kansainvälisistä avaruussopimuksista on 1970-luvun lopulla syntynyt Kuusopimus, joka laadit tiin turvaamaan Kuun ja muiden taivaankappaleiden yh teisen edun mukaista käyttöä. Sen mukaan Kuuta saa käyttää vain rauhanomaisiin tarkoituksiin, eikä sen aluei ta tai luonnonvaroja voida sopia yhden tai useamman valtion omaisuudeksi. Myös Kuun ympäristön suojele miseen tulisi sopimuksen mukaan kiinnittää huomiota.
yleissopimuksessa on, että niiden tulkinta ei ole yhden mukaista.
"Esimerkiksi siihen, tulkitseeko Yhdysvallat nyt sitten tätä sopimusta oikein vai väärin, ei ole suoraa vastaus ta. On tulkintatapoja, joiden mukaan sopimus sallii lou hintatoiminnan avaruudessa, mutta myös tulkintoja, että se nimenomaisesti kieltää louhintatoiminnan avaruudes sa. Sitten on myös harmaa vyöhyke, jonka mukaan lou hintatoiminta sallitaan jossain määrin ja kielletään jos sain määrin."
Pennasen mukaan Yhdysvalloissa allekirjoitetun lain taustalla voidaan nähdä olevan tuen tai lisäpotkun anta minen kaupallisille yrityksille innovointiin niin, että tule vaisuudessa kaivostoiminta avaruudessa olisi mahdollista. Suomi ja Saksa ovat viime aikoina pyrkineet kansain välisillä foorumeilla edistämään keskustelua avaruuden luonnonvaroihin liittyvien sääntöjen selkiyttämiseksi. "Tulkinnanvaraisuudesta huolimatta YK:n avaruusso pimukset antavat kuitenkin jonkinlaisen sääntelykehyk sen avaruustoiminnalle. Kansainvälisillä foorumeilla maat pyrkivät yhä keskustelemaan ja sopimaan näistä asioista ja avaruussopimuksien tulkinnoista. Niin kauan, kun on kansainvälistä yhteistyötä ja halukkuutta, niin avaruutta ei voi sillä tavalla pitää kuitenkaan aivan hurjan villinä län tenä", sanoo Pennanen.
34
Sopimukseen on kuitenkin liittynyt tähän mennessä vain 20 valtiota eikä mikään merkittävistä avaruusvaltioista ole sen osapuoli.
1970-luvun jälkeen valtiot eivät ole pystyneet sopi maan uusista yhteisistä pelisäännöistä, jotka velvoittaisi vat avaruustoimintaa oikeudellisesti. Euroopan avaruus järjestö Esa ja YK:n avaruuden rauhanomaisen käytön komitea UN COPUOS ovat keskeisiä avaruuslain kan sainvälisen yhteistyön toimijoita.
Yle uutisoi joulukuussa 2015 Yhdysvaltojen silloisen presidentin Barack Obaman allekirjoittaneen lain, jonka voi katsoa olevan ristiriidassa avaruuden yleissopimuk sen kanssa. Laki otti askeleen kohti avaruuden luon nonvarojen kaupallistamista ja omistamista sallimalla yksityisten yritysten omistaa ja myydä ulkoavaruudessa louhittuja raaka-aineita.Yritykset voivat siis voittoa tavoi tellakseen hyödyntää esimerkiksi asteroideilta tai muilta taivaankappaleilta louhittuja mineraaleja. Ne eivät voi kuitenkaan saada kokonaisia asteroideja tai taivaankap paleita yksityisomaisuudekseen.
Työ- ja elinkeinoministeriön avaruusasioiden erityis asiantuntija Heidi Pennasen mukaan haaste kansain välisissä avaruussopimuksissa ja nimenomaan avaruuden
Kaupallisten toimijoiden osuus avaruudessa on kasva nut viime vuosina räjähdysmäisesti. Esimerkiksi valtaosa suomalaisista satelliiteista on nimenomaan kaupallisten toiminnanharjoittajien satelliitteja. Suomen valtiolla itsel lään ei ole satelliitteja, mutta kaupallisten toimijoiden li säksi avaruustoimintaa harjoittavat esimerkiksi yliopistot. Suomi siirtyi avaruusaikaan ensimmäisen suomalaisen sa telliitin myötä vuonna 2017.
Laki avaruustoiminnasta tuli Suomessa voimaan vuon na 2018. Sen tavoitteena oli "luoda Suomessa harjoitet tavalle avaruustoiminnalle selkeät puitteet, sujuva lu paprosessi sekä yhdenmukaiset velvoitteet toiminnan harjoittajille".
Laissa säädetään avaruustoiminnan luvanvaraisuudes ta ja luvan edellytyksistä sekä toiminnanharjoittajan vel vollisuuksista ja valvonnasta. Työ- ja elinkeinoministeriö toimii avaruustoiminnan lupa- ja valvontaviranomaisena ja ylläpitää julkista avaruusesineiden rekisteriä. Avaruus toimintaa saa harjoittaa vain työ- ja elinkeinoministeriön luvalla. Luvan myöntämisen perusteena on muun muassa se, että toiminnanharjoittaja pyrkii estämään avaruusro mun syntymisen sekä haitalliset vaikutukset ympäristöön maan pinnalla, ilmakehässä ja avaruudessa.
Pennasen mukaan Suomen laki avaruustoiminnas ta juontaa juurensa YK:n avaruussopimuksista, eli tarve laille nousi kansainvälisestä velvoitteesta luvittaa ja valvoa yksityistä avaruustoimintaa.
“Yksi hyvä konkreettinen esimerkki kansainvälisten ava ruussopimusten toimivuudesta on nimenomaan kansal listen avaruuslakien olemassaolo.” III
Työtä on liikaa työaikaan nähden. Tukipyyntöihin ei vastata. Opettajat ja tutkijat joutuvat tekemään heille kuulumattomia tehtäviä. Yliopiston johto ei ota työntekijöitä kuuleviin korviinsa. Viimeaikaiset selvitykset maalaavat karua kuvaa yliopistosta työnantajana.
Tampereen yli opiston viime vuotisia yt-neu votteluita seuranneet hen kilöstövähen nykset sekä hal linto- ja tukipalveluiden uudelleen organisointi ovat huonontaneet yli opiston työntekijöiden hyvinvointia. Tämä selviää työhyvinvointikyselys tä ja pääluottamushenkilöiden tänä vuonna julkaisemasta raportista.
Pääluottamushenkilöiden raportti perustuu kyselyyn, jossa selvitettiin, miten henkilöstövähennykset ja orga nisaatiouudistukset ovat vaikuttaneet henkilöstön työolosuhteisiin, yliopis ton hallinto- ja tukipalveluiden toi mivuuteen ja Tampereen yliopistoon työpaikkana.
Kyselyn vastausten antama kuva on ikävää luettavaa. Yli 60 prosent tia kyselyyn vastanneista ei suositteli si Tampereen yliopistoa työpaikkana, ja puolet vastanneista vaihtaisi työ paikkaa, mikäli saisi siihen mahdol lisuuden.
"Pääsyy siihen, miksi Tampereel la voidaan huonosti, ovat työn teke misen edellytykset. Työtä on liikaa ja se on huonosti organisoitua", ker
too Tampereen yliopistossa pääluot tamushenkilönä toimiva Sinikka Torkkola.
Torkkolan mukaan nykyinen tilan ne johtuu viime vuonna toteutetuis ta henkilöstövähennyksistä ja hallin to- ja tukipalveluiden uudistetusta toimintamallista.
SYYSKUUSSA 2021 TAMPEREEN YLIOPISTO ILMOITTI YT-NEUVOTTELUIDEN ALOITTAMISESTA. PÄÄLUOTTAMUSMIEHET SAIVAT TIEDON TULEVISTA NEUVOTTE LUISTA SÄHKÖPOSTITSE VAIN KAHDEKSAN MINUUTTIA ENNEN ASIAN JULKISTAMISTA.
Neuvottelut koskivat 1100 hallin to- ja tukipalveluiden työntekijää, joiden määrää yliopiston johto esit ti vähennettävän 215 henkilöllä. Irti sanomisia perusteltiin toiminnallisilla ja taloudellisilla syillä.
Neuvotteluiden seurauksena ta pahtuneiden irtisanomisten, irtisa noutumisten ja ulkoistamisen myö tä hallinto- ja tukipalveluista väheni vuoden 2021 loppuun mennessä lä hes 350 henkilöä.
Pääluottamushenkilöiden raportin mukaan irtisanottujen työntekijöiden tehtävät eivät kuitenkaan poistuneet vaan ne siirtyivät jäljelle jääneille hal
linnon ja tukipalveluiden työntekijöil le. Lisäksi opetus- ja tutkimushenkilös tölle tuli paljon uusia työtehtäviä, jotka ennen kuuluivat hallinto- ja tukipalve luiden tehtäviin. Tämä on vienyt aikaa ydintoiminnoilta kuten opetukselta, tutkimukselta ja yhteiskunnalliselta vaikuttamiselta, raportissa todetaan.
"Uudelleenorganisoinnin myötä ihmiset saivat sellaisia tehtäviä, joi ta he eivät ole aikaisemmin tehneet. On myös ollut tilanteita, joissa lähiesimieskään ei ole tiennyt, miten näi tä tehtäviä tehdään. Tähän tarvitsem me tukea työnantajalta. Mutta suu rin ongelma on kuitenkin se, että miten niitä tehtäviä tekee, kun aika ei riitä", sanoo Torkkola.
Vain alle kolmannes hallinto- ja tukipalveluiden henkilöstä kokee saavansa riittävästi tukea työssään. Tukipalveluiden henkilöstö kuvaa ti lannetta sekavaksi.
"Ei tiedetä, kuka hoitaa mitäkin tehtävää, missä, milloin ja miten. Prosessit ovat sekavia. Koko orga nisaatiota on muutettu, ja aikaisem min toimivat käytännöt ovat pirstou tuneet monin paikoin. Ihmiset eivät tiedä, mitkä heidän tehtävänsä ovat ja mitä niihin kuuluu", Torkkola ker too.
Teksti KRISTIINA BALTZAR Kuvitus PAULIINA LINDELLTampereen yliopiston rehtori Mari Wallsin mukaan yliopiston tukipalveluita koskevien yt-neuvot teluiden tavoitteena oli yliopiston varsinaisen toiminnan talouden va kauttaminen ja tukipalveluiden toi mintamallin uudistaminen. Wallsin mukaan uusi toimintamalli on saa nut myös hyvää palautetta.
"Monin paikoin meidän on vielä selkiinnytettävä työprosesseja ja vas tattava nopeammin käyttäjien tar peisiin. Kehitettävää on siis edelleen, ja varmasti yhteistoimintaneuvotte luiden seurauksena käyttöönotettu palveluiden toimintamalli vaatii vie lä kehittämistä. Tavoitteena on ollut, että tukipalveluiden toiminta saatai siin hyvälle tasolle tämän vuoden lop puun mennessä”, kertoo Walls sähkö postilla.
Wallsin mukaan työhyvinvointia laskevat muun muassa opetus- ja tu kihenkilöstön lyhyet ja määräaikai set työsuhteet ja selkiintymättömät uranäkymät sekä tutkijoiden paineet rahoituksen hakemisessa. Opetus tehtävissä hän mainitsee ongelmak si muun muassa digitalisaation hal tuunoton.
"Työhyvinvoinnin eteen pitää teh dä koko ajan töitä ja meillä on täs sä varmasti parannettavaa. Otamme yliopistossa työhyvinvointiin liittyvät asiat hyvin vakavasti", sanoo Walls.
Hän kertoo, että Tampereen yli opistossa on hyvää työsuojelutoimin taa, ja työhyvinvoinnin eteen tehdään systemaattista työtä. Työhyvinvoin ti onkin Wallsin mukaan parantunut kuluvan syksyn aikana.
"Yliopisto tukee henkilöstön hy vinvointia monin tavoin. Tämä tapahtuu esimerkiksi osoittamalla tunnin työajasta liikuntaan viikoittain ja tarjoamalla henkilöstölle työhyvin vointietuja liikuntaan, kulttuuriin ja terveyspalveluihin sekä yhteisöllisyyt täkin vahvistavia virkistyspäiviä."
koe tulleensa kuulluiksi
Pääluottamushenkilö Sinikka Torkko lan mukaan juurisyy ongelmiin on yli opiston yleisessä päätöksenteossa, joka ei ota työntekijöiden ääntä kuuleviin korviinsa. Samanlaisen kuvan maalaa
vuonna 2021 tehty työhyvinvointiky sely, jossa Tampereen yliopisto sai kes kivertoa huonommat tulokset kaikissa strategista johtamista koskevissa kysy myksissä.
Myös syksyllä 2022 julkaistu yli opiston johtamisjärjestelmää käsit televä sisäisen tarkastuksen raport ti listasi merkittäviä ongelmia. Sen keskeiset havainnot olivat, että joh tosäännön kehitysprojektin osana toteutetut yhteisön kuulemiset ovat kaikuneet enimmäkseen kuuroille korville, kampuskehityshankkeen ta voitteet ja viestintä yliopistoyhteisölle eivät olleet riittäviä tai oikein kohdis tettuja ja yliopiston päätöksentekojär jestelmää ja toiminnan logiikkaa on hankala hahmottaa puutteellisen vies tinnän vuoksi.
Esimerkiksi kampuskehityshank keen osalta Torkkola sanoo, ettei työntekijöiden antamalla palautteella ollut minkäänlaista vaikutusta. Tämä näkyy muun muassa siinä, että mo ni hallinto- ja tukipalveluiden henki lökunnasta menetti toimistonsa, vaik ka heidän työnkuvansa olisi vaatinut omaa työhuonetta esimerkiksi opiske lijoiden yksityisyydensuojan vuoksi.
"Olennaista olisi, että työntekijät tulisivat oikeasti kuulluksi. Meillä on paljon näennäisiä kuulemisjärjestely jä. Esimerkiksi rehtorin pyöreä pöytä, joka on ennemminkin informaatioti laisuus, jossa kerrotaan, mitä jossain toisaalla on jo päätetty. Sitten meil lä on yhteistoimintaneuvosto, joka on lakisääteinen elin, mutta siellä käsitel lään jo valmiita esityksiä. Päätöksiin on hirveän vaikea vaikuttaa, kun ne ovat jo esitetyssä muodossa tai val miita. Asioista pitäisi päästä keskus telemaan silloin, kun niitä suunnitel laan", sanoo Torkkola.
Torkkolan mukaan yliopistoon pi täisi saada lisää henkilökuntaa. Lisäk si opettajien ja tutkijoiden tehtäviin pitäisi kiinnittää huomiota. Tällä het kellä he joutuvat tekemään hallinnol lisia tehtäviä, jotka eivät kuulu heidän työnkuvaansa. Pääluottamushenki löiden raportin mukaan opettajien ja tutkijoiden aika kuluu tehtäviin, jois ta aiemmin huolehtivat tukipalvelun työntekijät. Ydintoimintojen vahvis tumisen sijaan henkilöstövähennyk set ja tehtävien uudelleenorganisointi
näyttävät jopa vaarantaneen yliopis ton perustoiminnan.
"Tutkijat ja opettajat ovat halunneet tulla yliopistoon töihin sen työn itsen sä vuoksi, mutta nyt kun työn olennai seen sisältöön tulee siihen kuuluma tonta sisältöä, silppua ja epäselvyyttä, niin se vähentää työn kiinnostavuut ta. Toivon ettei se tule näkymään sii nä, miten Tampereen yliopistoon ha keudutaan jatkossa töihin", Torkkola sanoo.
Viimevuotisen työhyvinvointikyse lyn mukaan vain 17 prosenttia vas tanneista suosittelisi yliopistoa työn antajana. Torkkolan mukaan tietyt päätökset ovat alkaneet jo murentaa sitä pohjaa, jolle opetus ja tutkimus rakentuu.
"Nyt kun meillä on ollut tämä pää luottamushenkilöiden tekemä kyse ly, työhyvinvointikysely ja johtamis järjestelmän sisäinen tarkastus, joissa kaikissa merkit loistavat punaisella, niin täytyy todella toivoa, että yli opiston hallitus ottaisi vakavasti nä mä viestit, jotka ovat tulleet."
Rehtori Mari Walls kertoo, että yliopisto seuraa säännöllisesti hen kilöstön työhyvinvoinnin tilaa, ja yliopistolla on hyvin toimiva työ suojelutoimikunta.
"Rehtorina minun on ollut mah dollista käydä hyvää, rakentavaa ja eteenpäin katsovaa keskustelua työ suojelutoimikunnan kanssa. Pääluot tamushenkilöt puolestaan tapaavat säännöllisesti työnantajan kanssa yh teistoimintaneuvostossa." III
MARI
ostiluukku. Kahdeksan vuotta sitten minun ei tarvinnut kuin vilkaista yksi öni ovessa olevaa metallikarmista auk koa ja tunsin, kuinka ahdistus kuristi kurkkua ja velloi mahassa. Olin pari kuukautta aikaisemmin polttanut itse ni totaalisesti loppuun historian opin noissa. Samassa rytäkässä sairastuin ahdistuneisuushäiriöön.
Postiluukku ahdisti, koska se edus ti minulle ulkomaailmaa. Sitä kautta
Pasuntoni lattialle ja mieleeni tipahteli vain ikäviä asioita: karhukirjeitä, las kuja ja Kelan päätöksiä. Saatoin is tua päivällä kuulokkeet korvilla, etten kuulisi postinjakajan askeleita rapus sa. Pelkkä askelten ääni sai sydämen hyppäämään kurkkuun. Kauppaan pääsin monesti vasta iltapäivällä, kun piti kerätä voimia liikkua 500 metriä kodin ulkopuolella.
Yhdessä vaiheessa elin monta päi vää niin, että söin vain yhden jugur tin päivässä, koska en pystynyt me nemään kauppaan. Vasta kissanruuan loppuminen pakotti minut ihmisten ilmoille. Samaan aikaan söin kolme viikkoa putkeen aamiaiseksi rauhoit tavan lääkkeen, jotta pystyin tuijotta maan koko päivän maanisesti eloku via samalla, kun päänsisäinen helvetti velloi valtoimenaan. Joskus saatoin aa muyölle asti hinkata lieden rasvatah roja tai järjestellä kirjahyllyä uusiksi, kun jatkuva ahdistus sai minut lähes maanisen vilkkaaksi.
Ahdistuksen tunne ei itsessään ole
merkki mielenterveysongelmista tai sairaudesta, vaan sen tehtävä on va roittaa vaarasta. Ahdistuminen on auttanut ihmislajia selviytymään ties minkä sapelihammaslaiskiaisen hyök käyksiltä, ja pakenemaan, kun liian oudon näköistä porukkaa on alkanut hiippailla maakuopan läheisyydes sä. Nykymaailmassa meitä eivät uh kaa verenhimoiset pedot tai kilpaile vat heimot, mutta ahdistusta aiheuttaa kiire, stressi ja epämiellyttävät tilan teet.
Yleiseen ahdistuneisuushäiriöön sairastuu elämänsä aikana noin viisi prosenttia väestöstä ja parhaillaan se koskettaa noin kolmea prosenttia ai kuisväestöstä. Ahdistushäiriön oirei siin kuuluu pitkäaikainen, ylimitoi tettu ja jatkuva ahdistus, joka oireilee esimerkiksi vapinana, väsymyksenä, levottomuuden tai jännittyneisyyden tunteina, keskittymisvaikeuksina ja uniongelmina. Siihen voi liittyä myös hikoilua, säpsähtelyä, hengityksen tai pulssin kiihtymistä ja pahoinvointia.
JOSKUS PIILOTIN PUHELIMENI SOHVATYYNYJEN VÄLIIN, KOSKA PELKÄSIN SIIHEN TULEVIA PUHELUITA JA VIESTEJÄ.
Yli puolella sairastuneista oireilu on alkanut lapsena tai nuorena. Näin on myös minulla. Muistan käyttäneeni paljon aikaa pienten asioiden mureh timiseen jo alakouluiässä.
Tampereen yliopiston psy koterapian dosentti Klaus Ranta kertoo, että ahdis tuneisuuden erottaa het kittäisestä ahdistuksesta sen voimak kuudesta.
"Ahdistuksen määrä, kesto ja inten siteetti on voimakas ja se alkaa vaikut taa sekä vaikeuttaa elämään. Yleinen kriteeri mielenterveyden häiriöissä on toimintakyvyn alentuminen. Ahdistu neisuuteen liittyvä jatkuva paha olo erilaista asioista vaikuttaa esimerkiksi uneen, kun murehtimisesta huolimat ta olo ei helpotu."
Ahdistuneisuuteen liittyy myös välttämiskäyttäytymistä, joka on yk si turvakäyttäytymisen muoto. Ran nan mukaan turvakäyttäytymistä on jonkin verran kaikilla. Esimerkiksi se, että kuuntelee kaupungilla tai jouk koliikenteessä liikkuessa musiikkia, on yksi turvakäyttäytymisen muoto.
Ahdistuneisuushäiriössä välttämis käyttäytyminen voi ilmetä esimerkiksi tiettyjen tilanteiden tai paikkojen vält tämisenä, mutta se voi olla myös hie novaraisempaa. Rannan mukaan vält tämiskäyttäytymisellä yritetään välttää ahdistuksen syitä tai lopputulosta.
"Sosiaalisissa tilanteissa ahdistuva saattaa ikään kuin zoomata itsensä ti lanteesta ulos välttääkseen ahdistuk sen tunteita."
Ahdistuksen välttämiseen tähtää vät keinot voivat olla Rannan mu kaan myös ylläpitotekijä. Esimerkik si sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaa ahdistusta helpottavat keinot saatavat aiheuttaa sen, ettei toimi tilanteessa johdonmukaisesti.
"Jos pelkää sanovansa jotain tyhmää ja muiden nauravan, saatetaan pu hua vain etukäteen mietittyjä huolella muotoiltuja lauseita. Silloin vuorovai kutus muiden kanssa jää pinnalliseksi."
Minä välttelin kaikkia niin sanotusti virallisia asioita: lääkäriajan va raamista, laskujen mak sua, Kelan kanssa asiointia, apteekis sa käyntiä. Joskus piilotin puhelimeni sohvatyynyjen väliin, koska pelkäsin siihen tulevia puheluita ja viestejä. Monesti en uskaltanut katsoa pank kitilini saldoa, koska en kestänyt tie toa siitä, miten vähän rahaa minulla on elämiseen.
Koska olin ahdistuksen ja paniikki häiriön takia useamman vuoden työja toimintakyvytön, pyörin erilaisten Kelan tukimuotojen limbossa. Viiden vuoden aikana sain vaihtelevasti toi meentulotukea, sairauspäivärahaa, työttömyystukea ja kuntoutustukea. Jouduin lähes joka kuukausi toimit tamaan Kelalle uusia liitteitä ja selvi tyksiä sekä seuraamaan hakemuksen käsittelyä. Toimeentulo oli niukkaa ja epävarmaa. Jouduin koko ajan mu rehtimaan, miten selviän kaikista las kuistani ja jääkö rahaa vielä ruokaan.
Pelkästään Kelan asiointipalveluun kirjautuminen saattoi vaatia koko päi vän henkiset voimavarat enkä niinä päivinä jaksanut enää käydä kaupassa tai suihkussa. Joskus huijasin itseäni hoitamaan homman vaan avaamalla koneen ja syöksymällä Kelan asioin tipalveluun ilman, että ehdin ajatel la asiaa. Sen jälkeen oksetti, itketti ja vapisutti. Vaikka viimeisestä paniikki kohtauksestani on yli neljä vuotta ei kä minulla enää ole diagnoosimieles sä ahdistuneisuushäiriötä, saa Kelan sivuille kirjautuminen edelleen sydä meni lyömään hiukan nopeammin ja Kelan kirje postilaatikossa kuristaa kurkkua.
Koska ahdistuneisuushäiriöön kuu luu jatkuva ja ylimitoitettu ahdistus, hyväntahtoiset neuvot olla ahdistu matta eivät auta. Ahdistunut tietää ihan hyvin, että bussiin menemisestä tai kaupassa käynnistä voimakkaasti ahdistuminen ei ole loogista, ja asiaan liittyy usein myös häpeän ja syyllisyy den tunteita. Vaikka ahdistunut ei nä ennäisesti tee mitään, voimia syö yli kierroksilla käyvä kroppa ja vellova mieli.
Klaus Rannan mukaan ah distuneisuushäiriö on su kua pakko-oireiselle häi riölle, jossa erilaisilla toistettavilla rituaaleilla yritetään vält tää jotain pahaa tapatumasta.
"Pakko-oireisella häiriöllä ja ahdistu neisuushäiriöllä on siinä mielessä yh teyttä, että molemmissa on pyrkimys hallintaan. Pakko-oireisella turvaa tuo erilaiset rituaalit, mutta ahdistunei suushäiriössä ikään kuin murehditaan etukäteen ja yritetään välttää epämiel lyttävät tapahtumat sillä tavalla."
Erilaiset luonteenpiirteet saattavat altistaa liialliselle ahdistukselle.
"Perfektionisti on oppinut, että kaik ki pitää suorittaa täydellisesti ja pelko epäonnistumisesta voi estää tehtävien suorittamisen. Myös ylivastuullisuus altistaa ahdistuneisuudelle. Siinä on kyseessä korostuneesta vastuullisuu den kokemuksesta ja aletaan murehtia sellaisia asioita, jotka eivät ole omas sa hallinnassa. Esimerkiksi rivityönte kijä alkaa murehtia työnantajayrityk sen taloudellista tilannetta, vaikka se ei omalle vastuualueelle kuulu."
Psykoterapiassa pystytään Rannan mukaan muuttamaan syntyneitä aja tusmalleja pohtimalla esimerkiksi sitä, millaisista asioista on syytä kokea vas tuuta ja mistä ei, ja miten oppia sietä mään epävarmuutta.
Voimakkaasta ahdistuksesta kärsi vällä voi olla vaikeuksia kestää epä varmuutta ja epävarmuuteen hae taan ratkaisua miettimällä pahinta mahdollista lopputulosta. Esimerkiksi työtehtävissä epäonnistuminen saat taa pelottaa niin paljon, että ne jäte tään tekemättä.
Ahdistuneisuuteen kannattaa hakea apua, jos se alkaa heikentää elämän laatua tai haittaa esimerkiksi opiskelu ja. Ahdistuneisuutta voidaan lievittää lääkehoidolla. Esimerkiksi beetasal paajat voivat vähentää ahdistuksen fyysisiä oireita ja mielialalääkitys vä hentää ahdistuneisuutta. Erilaisia rau hoittavia lääkkeitä voidaan käyttää hoidossa, mutta moniin liittyy riski toleranssin kasvuun, jolloin lääkean nosta on kasvatettava.
Ahdistuneisuushäiriön syyt ovat
Sosiaalisissa tilanteissa ahdistuva saattaa ikään kuin zoomata itsensä tilanteesta ulos välttääkseen ahdistuksen tunteita.
KLAUS RANTA Psykoterapian dosentti
Lokakuussa Suomen talouspoliittinen keskustelu pulpahti. Pääministeri Sanna Marin kritisoi twiitissään keskuspankkien toimintaa, ja pian asiaa puitiin pääkirjoituksissa ja televisiolähetyksissä. Tässä jutussa selvitämme, mitä rahapoliittisessa keskustelussa oikein tapahtuu.
Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuvitus TANJA RITVANENahoituspolitiikan kreisisyksy alkoi yh destä twiitistä.
Sunnuntaina lokakuun 2. päivänä pääministeri Sanna Marin (sd.) jakoi Twitterissä poliittisen talouden tutkija Antti Ronkaisen Suomen Kuvaleh delle kirjoittaman blogitekstin.
Blogissaan Ronkainen väittää, et tä keskuspankkien yritykset ratkaista kaksi vuotta jatkuneen koronapande mian ja Venäjän Ukrainassa aloitta man sodan jälkeen ennätyskorkealla laukkaava inflaatio nostamalla reip paasti ohjauskorkoa vain pahentavat tilannetta.
"Vallitsevissa rahapolitiikan ideois sa on jotain pahasti vialla, kun kes kuspankit suojelevat uskottavuuttaan ajamalla taloudet taantumaan", Ron kainen kirjoittaa blogitekstissä. Marin twiittasi Ronkaisen kirjoituksen tällä lainauksella.
Pääministerin postaus herätti no peasti vastareaktion. Korkopolitii kan kritiikkiä valtakunnan kärkipolii tikon esittämänä ei katsottu hyvällä,
Rja erityisesti löylyä tuli kokoomuksen suunnalta.
Twitterissä vastalauseita esittivät muun muassa Helsingin pormesta ri Juhana Vartiainen ("'Ideoiden' syyttäminen ei auta") ja kokoomuk sen eduskuntaryhmän puheenjohta ja Kai Mykkänen ("Hetkinen! Eikö pääministerin mielestä inflaatiokier rettä tarvitse ottaa vakavasti?").
Kritiikkiin yhtyi Aalto-yliopis ton rahoituksen professori Vesa Puttonen ("Keskuspankin ensisijai nen tehtävä on pyrkiä hintavakau teen"). Tämän vuoden keväällä Putto nen ilmoitti HS Vision haastattelussa, että Euroopassa ei edes haluta aja tella inflaation tappamiseen riittäviä koronnostoja.
Korkokohu johti myös jyrähtäviin pääkirjoituksiin lehdissä ja A-Studi on lähetykseen, jossa Kai Mykkänen ja SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen keskustelivat Marinin twii tistä. Studiossa Mykkänen arveli pää ministerin kannattavan modernia ra hateoriaa (modern monetary theory, MMT), jota hän kutsui ”vasemmalle päin kallellaan olevien ekonomistien äärijoukon" teoriaksi.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen nykyinen toimitusjohtaja ja sitä ennen pitkän uran Nordeassa tehnyt Aki Kangasharju kritisoi Marinia per jantaina 14. lokakuuta pitämässään esityksessä ja samana päivänä Etlan verkkosivuilla ilmestyneessä kolum
nissa. Kangasharju epäili Mykkäsen tavoin, että pääministeri kannattaa modernia rahateoriaa.
"Inflaation kiihtyminen edellyttää korkojen nostamista. On vain yksi ajatussuunta, joka pitää sitä virhee nä. On huolestuttavaa, jos pääminis teri-instituutio on tällaisilla linjoilla", Kangasharju kirjoitti kolumnissaan. Englanniksi pitämässään esitykses sä Kangasharju toisti kritiikkinsä, ja sanoi "poliitikkojenkin tulleen hulluk si" (gone crazy).
Kohu alkoi rauhoittua, kun 21. lo kakuuta pääministeri Marin kertoi Kauppalehden haastattelussa, ettei ole itse asiassa edes tutustunut mo derniin rahateoriaan, josta edelliset viikot oli meluttu kaikissa mediois sa. Ajattelunsa hän totesi pohjautu van sosiaalidemokraattiseen aatemaa ilmaan.
Sittemmin Kangasharju puolestaan on pahoitellut Demokraatti-lehdessä kommentillaan aiheuttamaansa mie lipahaa.
Pöly on laskeutunut ja lienee aika kysyä: Mistä helvetistä koko metakas sa oli kyse?
Kohun perkaaminen on syytä aloittaa tutkimalla, mikä on sapet kiehauttanut moder ni rahateoria.
MMT on jälkikeynesiläisen, eli usein viimeisen vuosisadan tärkeim pänä ekonomistina pidetyn John Maynard Keynesin (1886–1946) teorioihin pohjaavan taloustieteen haara. Jälkikeynesiläisyys muotoutui omaksi koulukunnakseen Keynesiä seuranneiden ekonomistien, kuten John Kenneth Gailbraithin, Paul Davidsonin ja Joan Robinsonin vaikutuksesta.
L. Randall Wrayn ja Bill Mit chellin kaltaiset jälkikeynesiläiset puolestaan alkoivat kehittää moder nia rahateoriaa 1990-luvulta alkaen. Wrayn vuonna 1998 ilmestynyttä Understanding Modern Money -kirjaa pidetään teorian perusteoksena.
Modernia rahateoriaa kutsutaan myös uuschartalismiksi, mikä viit taa saksalaisen taloustieteilijä Geor ge Friedrich Knappin 1900-luvun alussa kehittämään chartalistiseen ra hateoriaan. Modernissa rahateorias
sa, kuten alkuperäisessä chartalismis sa, valtio nähdään rahan ensisijaisena liikkeelle laskijana ja valuutan arvon turvaajana.
MMT:n keskeisiä väitteitä on se, et tä rahapoliittisesti suvereenit valtiot eivät voi ajautua maksukyvyttömyy teen, koska ne voivat rahoittaa kulu tuksensa oman keskuspankin avulla. Valtiot ovat rahapoliittisesti suveree neja, kun niillä on oma valuutta, jossa ne velkaantuvat, keskuspankki, ja kel luva valuuttakurssi.
Näin ollen modernin rahateori an katsantokannasta euroon kuuluva Suomi ei ole rahapoliittisesti suveree ni valtio, kun taas omassa valuutas saan itsensä rahoittavat ja velkaan tuvat Yhdysvallat tai Japani selvästi ovat. Rahapoliittinen suvereniteet ti puuttuu myös esimerkiksi kehitys mailta, jotka ovat riippuvaisia toisissa valuutoissa olevasta velasta.
Kun pelkoa maksukyvyttömyydestä ei ole, mahdollistaisi huolettomampi suhtautuminen velkaan "kunnianhi moisia toimenpiteitä, kuten ilmas tonmuutoksen torjunnan nykyistä isommilla panostuksilla", kertoi am mattiliittojen keskusjärjestö STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà Hel singin Sanomille heinäkuussa 2019.
Kriitikot syyttävät usein MMT:n rahapoliittisten teesien johtavan hol tittomaan rahan luomiseen, joka puolestaan voi ajaa taloudet pahim millaan Zimbabwen tai Venezuelan kaltaiseen hyperinflaatioon.
"Rahakone sanoo brrrrrr", ku ten korona-ajan avokätisen elvytys politiikan myötä suosituksi noussut meemi asian ilmaisee.
Moderni rahateoria ei kuitenkaan esitä, että valtiorahaa olisi järkevää las kea liikkeelle loputtomasti, tai että in flaatiolla ei olisi väliä. Päinvastoin: re aalisten resurssien saatavuuden ohella inflaatio asettaa rajat valtion budjet tialijäämille. Modernin rahateorian ensisijainen tapa kaitsea inflaatiota on tasoittaa kokonaiskysyntää niin sanot tuihin automaattisiin vakauttajiin, ku ten vero-, sosiaalietuus- ja työtakuujär jestelmiin nojaamalla.
Korkotaso sen sijaan tulisi MMT-ekonomistien mielestä asettaa nollaan tai ainakin hyvin matalalle, koska rahapolitiikan arvaamattomuu den vuoksi on järkevämpää pitää ra hoitusolosuhteet kevyenä.
MMT:n pääkirjoitustoimit tajissa ja Kai Mykkäsessä herättämä huoli on liioi teltua, ainakin mikäli BIOS-tutkimus yksikön ekonomisti ja Keskuspank kikapitalismi-blogin ylläpitäjä Jussi Ahokasta on uskominen.
Itse hän ei näe modernissa raha teoriassa mitään erityisen radikaalia.
"MMT:n makrotaloustieteelliset ydinasiat liittyen rahaan, talouden tulo- ja menovirtoihin sekä sektoriti linpitoon ovat täysin yleisesti hyväk syttyjä. Ei siinä ole mitään itsessään mieltä räjäyttävää tai uutta", hän sa noo.
Ahokas kertoo, että keynesiläinen perinne on painottanut 1930-luvul ta lähtien valtion finanssipolitiikkaa, koska rahapolitiikka on hitaampi ja epätarkempi makrotalouden ohjaus väline.
Finanssipolitiikalla tarkoitetaan val tion verotusta ja julkisia investointeja koskevaa politiikkaa, rahapolitiikalla puolestaan keskuspankkien harjoit tamaa korkojen ja siten rahan arvon ohjaamista.
Keynesiläisessä teoriassa finanssi politiikan katsotaan vaikuttavan vä
littömästi kokonaiskysyntään: jos valtion kuluja lisätään, tulot kasvavat välittömästi. Samalla kokonaiskysyn tä kasvaa valtion haluamaan suun taan.
MMT:n esittämä ajatus korkotason pitämisestä pysyvästi matalalla on se kin tuttu jo Keynesin 1930-luvun kir joituksista.
Suomen pankin neuvonantaja Karlo Kauko, joka on arvostellut vaikutusvaltaisen MMT-ekonomis ti Stephanie Keltonin teoksen The Deficit Myth (Alijäämämyytti) Kan sallistaloudelliseen aikakauskirjaan (1/2021), suhtautuu moderniin ra hateoriaan skeptisesti.
"En vieläkään aivan ymmärrä, onko kyseessä maailmaa kuvaava ja jäsen tävä teoria vai talouspoliittinen oppi. MMT koettaa olla hämärästi vähän molempia", Kauko sanoo.
”Modernissa rahateoriassa on kes keisessä osassa se, ettei nykyisen kal taista työnjakoa finanssi- ja rahapo litiikan välillä pitäisi olla, mikä on normatiivinen väite. Samalla kuiten
kin esitetään myös deskriptiivisempiä väitteitä nykyisestä järjestelmästä."
Kaukon mukaan on sinänsä totta, et tä rahapoliittisesti suvereenilla valtiolla maksukyvyttömyyteen ajautuminen on kotivaluutan määräisten velkojen osal ta epätodennäköistä tai mahdotonta. Hän ei kuitenkaan ole yhtä innokas ve tämään siitä niin isoja johtopäätöksiä kuin MMT:n kannattajat.
"Kuinka esimerkiksi jättämällä ko konaan pois yksi politiikkaväline, siis aktiivinen korkopolitiikka, lisätään talouspoliittisen toiminnan mahdol lisuuksia?"
Suurempaa huomiota moderni rahateoria on alkanut saada vuon na 2007 alkaneen finanssikriisin ja 2010-luvun alun eurokriisin jälkimai ningeissa. Erityisesti se on kiinnosta nut poliittista vasemmistoa.
Yhdysvalloissa esimerkiksi demo kraattipuolueen kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez on il maissut kiinnostuksensa MMT:hen. Suomalaisessa julkisessa keskustelus sa MMT:n popularisoijana on pro filoitunut Helsingin yliopiston tut kijatohtori Lauri Holappa, joka on toiminut vasemmistoliiton ministe riryhmän talouspoliittisena erityis avustajana.
Modernista rahateoriasta ei ekono misti Jussi Ahokkaan mukaan pääse suoraan keskuspankkeja tai finanssi politiikkaa koskeviin talouspoliittisiin ehdotuksiin. Saman on todennut Ho lappa Poliittinen talous -podcastissa. Ahokas ja Holappa pitivät yhdessä suosittua Raha ja talous -blogia vuo sina 2010–2016.
"Tietysti eri MMT-tutkijoilla on omia politiikkasuosituksiaan, kuten valtion takaaman täystyöllisyyden
tavoittelu, mutta siinäkin on kyse lä hinnä yleis-keynesiläisestä suosituk sesta", Ahokas sanoo.
MMT-ilmiössä tuntuu Suomen pankin neuvonantaja Karlo Kaukon sanoin "anglosaksinen vinouma": englanninkielisen maailman teoriat leviävät tuontitavarana myös niihin maihin, joissa talouden olosuhteet ovat hyvin erilaiset.
Samalla unohtuu vaikkapa Yhdys valtojen dollarin poikkeuksellinen ase ma MMT:n ehdottamien reformien toteutumismahdollisuuksien suhteen.
Yhdysvalloilla valtionvelkaa on huikeasti. Suomessa valtionvelkaa on asukasta kohden noin 24 500 euroa, Yhdysvalloissa noin 94 000 euroa. Kun velkasummaa verrataan brutto kansantuotteeseen, ollaan Suomessa 50 prosentin luokassa, Yhdysvallois sa yli 120 prosentissa. Dollarin asema maailman mahtivaluuttana pitää kui tenkin amerikkalaisten luottoluoki tuksen kaikkein korkeimmalla tasolla. Euromaistakin samaan pääsevät vain Saksa, Luxemburg ja Hollanti.
Kaukon mukaan olisikin "hirveän kiinnostavaa" nähdä Suomen kaltai sen maan kansantaloutta stimuloiva tietokonemalli, joka olisi ohjelmoitu MMT:n olettamusten ja mallien mu kaan. Silloin selviäisi sekin, miten teo ria varsinaisesti eroaa tavallisesta uus keynesiläisestä makromallista.
"Modernin rahateorian kannattajat sanovat monesti, ettei teoriaa ymmär retä, koska siihen ei ole perehdytty tarpeeksi. Enemmän siihen vaikut taa minusta kunnollisten kvantitatii visten mallinnusten puuttuminen", Kauko sanoo.
Maaliskuussa 2020 Eko nomistikoneen julkaise man kyselyn mukaan 77 % taloustieteilijöistä kieltää MMT:n perusväitteen, että ”valtioiden, joilla on oma valuutta, ei tarvitse olla huo lissaan julkisen talouden alijäämistä, koska ne voivat luoda rahaa velkojen sa maksuun.”
MMT on siis edelleen harjoittaja kunnaltaan marginaalinen makrota louden teoria.
BIOS-tutkimusyksikön ekonomisti Jussi Ahokas kertoo pitävänsä hyvin outona sitä, että Sanna Marinin twii tistä ylipäätään vedettiin niin suora
yhteys moderniin rahateoriaan. Ky seessä on jonkin sortin suomalainen erikoisuus.
MMT:stä on Ahokkaan mukaan tullut samalla meemi, tyhjä merkitsi jä, joka voi edustaa milloin mitäkin: rahan painamista, vastuuttomuutta, talouskuripolitiikan vastaisuutta. Teo reettiset puurot ja poliittiset vellit me nevät iloisesti sekaisin.
Ahokas muistuttaa, että kansainväli nen keskustelu rahapolitiikan tilantees ta ja siitä, mitä keskuspankkien pitäisi tehdä nykyisissä olosuhteissa on ollut jo pitkään käynnissä ilman, että MMT olisi ollut mikään osapuoli siinä.
Tosiaan: Marin ei ole ainoa tä nä syksynä keskuspankkeja kritisoi nut valtionpää. Ranskan presidentti Emmanuel Macron arvioi loka kuussa, ettei Euroopan keskuspank ki pysty hallitsemaan tarjontashokista johtuvaa inflaatiota ilman, että talous luisuu taantumaan.
"On huolestuttavaa nähdä, kuinka asiantuntijat ja eurooppalaiset raha lainsäätäjät vaativat meitä laskemaan kysyntää inflaation kesyttämiseksi. Täytyy olla tarkkana", Macron sanoi Les Echos -lehden haastattelussa.
Myös valtavirtaekonomistit Joseph Stiglitzistä viimeisimpään talous-Nobelin voittajaan Douglas Diamondiin ovat arvostelleet liian jyrkkää korkopolitiikkaa. Rahoitus markkinoihin erikoistunut Diamond kehotti lokakuisessa Fortune-lehden haastattelussa Yhdysvaltojen keskus pankki Fediä käyttämään malttia kor kojen nostamisessa.
Talouspoliittinen debatti tuskin on laantumassa kumuloituvista kriiseistä kärsivässä Euroopassa, joka odottaa kauhulla tulevaa energiakriisitalvea sähkökatkoineen.
Lokakuun 23. päivänä brittiläisen sanomalehti Financial Timesin ta loustoimittaja Martin Sandbu huo mioi Marinin twiitistä nousseen ko hun kolumnissaan. Sandbun mukaan vallitsevan makroekonomisen järjes telmän toimivuudesta on syytäkin käydä kriittistä keskustelua.
"Vaihtoehtona demokraattises ti käydylle debatille on antaa vasta reaktion hautua, kunnes se räjähtää radikaalina populistisena hyökkäyk senä instituutioita kohtaan. Silloin keskuspankkien uskottavuudesta ei ole paljoakaan iloa", Sandbu kirjoit taa. III
Aikanaan suomalaiset sotilasparaatit vilisivät itänaapurissa valmistettuja aseita ja ajoneuvoja. Nyt niistä on pitkälti hankkiuduttu eroon. Toimittaja palasi maastokuorma-auton rattiin miettimään kaluston sielua.
Teksti AAPO LAAKSO Kuvat EINO ANSIO
uvaaja ohjastaa takavuosien ruotsa laista luksusautoa läpi vihmovan ja kaikkivaltiaassa marraskuussa vello van Hämeen. Edellisenä iltana olen hermoillut tuntikaupalla vaatteideni kanssa kuin ensitreffeille valmistau tuva. En omista mitään käytännölli siä maastovaatteita, mutta yritän imp rovisoida.
Olen päätynyt jenkkiarmeijan par katakkiin lisävuorineen. Tai ei se oi keasti mikään jenkkiläinen ole, vaan Kiinassa valmistettu kopio. Ennen nukkumaan menoa vahasin vielä brit tiläiset työkenkäni, jotta ne kestäisivät kuraa. Eivätkä nekään mitkään britti läiset ole, vaan tuotanto on aikaa sit ten siirretty Kaakkois-Aasiaan. Jalassa minulla on amerikkalaiset suorat työ housut. Niitä ei työmiehillä juuri näe, enemmän kyse on työläishenkisestä katumuodista. Valmistaja sulki viimei sen tehtaansa Yhdysvalloissa 2018.
Välillä tuntuu, että elämme men neen vuosisadan museossa, jossa kai ken polttoaineena toimii nostalgia. Niin monet tv-sarjatkin sijoittuvat johonkin kuviteltuun menneisyyteen, kun maailma oli täynnä intoa ja huolesta vapaa.
Sentään varastolaa tikon pohjalta onkima ni armeijan villapaita on
aito. Tiedän, koska varastin sen itse. Vaikka ei sekään mitään oikeaa vil laa ole.
Kun auto pysähtyy Pornaisissa panssarivaunujen ja sotilasajoneuvo jen täyttämään pihaan, yritän koota ajatuksiani.
Taannoin sain keskellä yötä oudon energiapuuskan ja lukittauduin kyl pyhuoneeseen muistikirjan kanssa. Kirjoitin tunnin tai kaksi ylös tuoksu ja, ääniä, korjaamon työvaiheita, käyt töohjeita ja käytännön oikkuja mieles sä pyörineestä neuvostoliittolaisesta maastokuorma-autosta. Silloin olin ollut pois armeijasta jo kuusi vuotta.
Puuskasta on nyt toiset kuusi vuot ta. Silloin harvoin, kun mitään ar meijaan liittyvää huomaan itsekseni ajattelevani, ajattelen sitä neuvosto liittolaista maastokuorma-autoa, mal lia Zil-131.
Ukrainan sodan alun myötä olen huomannut ajatusten toistuvan yhä useammin.
Zil, tai oikeammin ZiL, oli venäläi nen autotehdas. Nimensä se sai neu vostovenäläiseen tapaan poliitikko Ivan Aleksijevitš Lihatšovilta, joka oli yksi Neuvostoliiton autotuotan non isistä.
Zil-merkin alla valmistettiin pait si neuvostoeliittiä kuljettaneita mus
tia luksusautoja, myös ihan taval lisia kuorma-autoja. Sellaisia kuin Zil-131, joita käytettiin paitsi sotilas ajoneuvona, niin myös paloautoina Itä-Saksassa kuin tukkirekkoina Si periassa.
Nykyajan autoihin verrattuna Zil-131:ssä ei ole oikein mitään ta vallista. Sillä on sielu, tai ainakin jo takin sinne päin.
Auton kehittely aloitettiin jo viime vuosisadan puolivälissä. Samaan ai kaan Neuvostoliitossa käytiin The Death of Stalin -elokuvassa vivah teikkaasti esiteltyjä valtataisteluita. Ulkomuodossa näkee, kuinka suun nittelijat ovat toisintaneet 1940- ja 1950-lukujen taitteen amerikkalais ten kuorma-autojen muotoja. Sel laisten merkkien, kuten Studebaker ja REO, tai tutummat Chevrolet ja Dodge.
Maailman amerikkalaisimmat asiat lienevät automotelli, ympäri vuorokautinen diner ja bensakäyt töinen V8-moottori.
Tosin Amerikassakin siirryttiin jo sodan jälkeen ripeästi käyttämään kuorma-autoissa diesel-moottoreita. Raskaassa lastissa liikkuvassa autossa diesel on huomattavasti bensakonetta taloudellisempi ja voimantuotannon kannalta järkevämpi vaihtoehto.
Myös Suomessa valmisteltiin 1960-luvulla omaa maastokuor ma-autohanketta, jonka lopputulok sena syntyi Proto-Sisuna tunnettu alan klassikkoteos. Projektin alkuvai heessa autossa oli Sisun oma bensiini moottori, mutta armeija halusi ehdot tomasti vaihtaa sen dieseliin.
Ziliä liikuttaa kuusilitrainen V8. Polttoaineena se käyttää bensiiniä. Ja paljon.
Tuotantoon Zil-131 päätyi 1966. Vuoden 2009 huhtikuussa perus suomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen esitti eduskunnassa kirjal lisen kysymyksen, jota hän pohjusti seuraavasti:
"Huhtikuun alussa ilmestyneen Ruotuväki-lehden mukaan armei jamme käyttää lähes 20 vuotta van hoja, neuvostoliittolaisvalmisteisia ZIL 131 maastokuorma-autoja. Ky seinen ajoneuvomalli kuluttaa ben siiniä 100 kilometrillä peräti 50—70 litraa. Kyseistä ajoneuvoa ei siis voi
hyvällä tahdollakaan kutsua ympäris töystävälliseksi."
Varsinaisessa kysymyksessä tiedus teltiin, aikooko puolustusvoimat kor vata autot pienempikulutuksisilla ajo neuvoilla.
Kysymys ei tietenkään koskenut oikeasti ympäristöasioita vaan si tä, miksi Suomen puolustusvoimat yhä 2000-luvulla käyttää ikivanhoja neukkuromuja eikä ajanmukaista ka lustoa.
Vastauksessa Oinoselle silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies toteaa, että Zilien käyttöä ollaan jo vähentämässä ja niistä on tarkoitus hankkiutua lopullisesti eroon vuoteen 2020 mennessä.
Noin kaksi viikkoa välikysymyk sen esittämisen jälkeen kansanedus taja Oinonen piti koko lopun poliit tisen uransa ajaksi elämään jääneen hauvelipuheensa, ja noin puolitoista kuukautta siitä minä menin armeijaan ajamaan Zilillä.
Tihutöitä
Varusmiehet ovat mennin käisiä, goblineita. Missä sil mä välttää, siellä tapahtuu pieni tihutyö tai sääntörik komus. Tai sellaisia ainakin me olim me.
Määränpäässä kiipeän Zilin ohjaa moon. Haju on tuttu ja muistuttaa vienosti navettaa. Se saattaa johtua kaikesta kurasta sekä siitä, että ohjaa mon verhoilu on osin pahvia ja epä määräistä lumppukuitua.
Näistä autoista ei välittänyt edes vääpeli.
Auton sisällä elämän jäljet näky vät. Menneet varusmiespolvet ovat kaivertaneet TJ-lukuja oh jauspyörään. Jos töötin painikkeen kampeaisi irti ratin keskeltä, voi si sen alta löytää pie
niä paperilappuja, joissa lukisi päivämääriä, sotaharjoitusten pito paikkoja ja tuskastuneiden kuljettajien terveisiä seuraajilleen. "Hajotkaa Zil toniin!"
Ohjauspyörän vasemmalla puolel la olevan rengaspaineiden säätövi vun alapuolista tekstiä on peukaloitu. Ohjeessa pitäisi lukea vivun asentojen mukaisesti "tyhjennys–vapaa–täyttö", mutta varusmenninkäisen työ on sen muuttanut muotoon "Jenny, vapaa tyttö". Täysin lapsellista.
Muistelen, että sama tihutyö oli tehty joka ikiseen ajamaani Ziliin. Se tekee lapsellisuudesta kulttuuria.
Lyyäänkö veekasi tulille, lyyäänkö?
Zil-131 käynnistetään vetämällä ryyppyhana auki, polkaisemalla muu taman kerran kaasupoljinta ja sitten vääntämällä avaimesta samalla kaasu poljinta edelleen lupsuttaen, kunnes kone käynnistyy. Jos starttimoottori ei
jaksa pyöriä, voi moottorin käynnis tää myös veivillä.
Ison diesel-moottorin kylmäkäyn nistys kuulostaa siltä, kuin joku kil kuttaisi väkivaltaisia arpeggioita todella epävireisellä pianolla. Ti-dadu-ti-da-du-ti-da-du.
Zil ei kuulosta siltä.
Väännän avaimesta ja lupsutan kaasupoljinta. Ohjaamon täyttää jär jetön kakofonia. Konepellin alla ole va öljyä puhdistava linko huutaa, ik kunankarmit ja ovenkahvat rämisevät ja kaikki muukin kiinni hitsaamaton tärisee. Oheismeteli lähes peittää al leen kolmentoista Ben & Jerry's -pur kin iskutilavuudella hölskyvän moot torin äänen.
Auto kuulostaa elävältä. Meteli on tuttu ja tiedän, että auto toimii.
Ensimmäiset Zil-131:t hankittiin suomeen 1973. Vaikka kyseinen au to on vuosimallia 1989, se on valmis tettu Stalinia seuranneiden vuosien spekseillä. Etupenkki on kolmen is tuttava sohva. Turvavöitä ei ole.
Muistan käsittämättömän häm mennyksen, kun minut lukion käy neenä ja hädin tuskin ajokortin suo rittaneena teininä laitettiin tällaisen rattiin ja nokka kohti metsää. Se oli jotakin aivan muuta kuin mihin tur vallisessa siviilimaailmassa oli tottu nut. Se tuntui vaaralliselta, pelotta valta ja sen tarkoitus liittyi ainoastaan itselleni vastenmieliseen asiaan. So taan, eli tappamiseen ja tuhontaan.
Tuolloin Zilejä oli käytössä vielä paljon, ainakin meillä. Sisu-Auton valmistaman sivistyneemmän maas tokaluston pariin pääsi vasta palve luksen puolivälissä. Aika jota ei vie tetty metsässä, vietettiin huoltohallilla yleensä Zilien parissa. Niissä kun oli paljon huollettavaa. Zilistä kärsimi nen oli siirtymäriitti nuoresta van haksi varusmieheksi.
Toisin kuin monet, minä opin tyk käämään Zilistä. Opin sen tekniikan ja oikut. Opin erottamaan hyvät yk silöt kehnommista.
Zili-131:ssä on raakaa käytännöl lisyyttä. Auton vinssille ei ole tehty omaa käyttövipua. Kun vinssiä tar
AUTO KUULOSTAA ELÄVÄLTÄ. METELI ON TUTTU JA TIEDÄN, ETTÄ AUTO TOIMII.
vitaan, käyttövipu otetaan työkalu laatikosta. Vipu on lenkkiavain, jonka toinen pää sopii ohjaamon lattias sa olevaan koloon. Zilin virtalukko on lähinnä koriste, sillä jokainen vir ta-avain on samanlainen. Auton saa käyntiin myös vaikka polkupyörän avaimella. Olen kokeillut.
Nyt Suomen Nato-jäsenyys on enää Turkin hyväksynnän takana ja kaikki tämä kuuluu jonnekin tuhan nen vuoden taa ajalle ennen yliopis toa ja työuraa.
Zilissä on kuusi vetävää pyörää, ja se liikkuu vaikeassa maastossa mää rätietoisen tasaisesti kuin valtava siira.
Työnnän vaihteen silmään ja laitan muinaismuiston liikkeelle kuraisella kalliolla.
Mistä ja miksi Zilejä tuli tänne, ja miten minäkin sellaiseen sain tutustua?
Verkkolähteissä toistel laan lähinnä teknisiä tietoja ja intti muistoja. Armeijan nettisivuilla esitel lään auliisti modernia kalustoa, mutta tällainen vanha romu on auttamatta jätetty museoiden heiniksi. Miten so tatavaraa oikein hankitaan?
"Onko llmatorjuntamuseossa? Jos kus yli kymmenen vuotta sitten näin teidän pihassa tutkan, joka on raken nettu Zil-kuorma-auton päälle. Miten se on hankittu?"
Puhelimeen vastaa museonjohtaja Esa Kelloniemi
Ennen museoon siirtymistä Kello niemi on tehnyt uransa pääasiassa il matorjuntaupseerina, mutta toiminut myös muun muassa huoltorykmentin komentajana.
Kelloniemi toteaa kyseisen tutkan
ZILIN VIRTALUKKO ON LÄHINNÄ KORISTE, SILLÄ JOKAINEN VIRTA-AVAIN ON SAMANLAINEN. AUTON SAA KÄYNTIIN MYÖS VAIKKA POLKUPYÖRÄN AVAIMELLA. OLEN KOKEILLUT.
olevan osa ItO 79-ohjusjärjestelmää, venäläiseltä nimeltään Petšora.
Everstiluutnantti evp:n mukaan kaluston hankinta Neuvostoliiton ai kaan oli tasapainoilua. Esimerkik si hävittäjähankinnoissa piti taiteilla ostamalla lentokoneita sekä Ruotsis ta että idästä, kun hankinnoissa täy tyi miettiä yhtäältä YYA-sopimusta ja toisaalta mahdollisen sodanajan toi mintakykyä.
Hankintoihin vaikutti myös Neuvos toliiton outo talous.
"Neuvostoliitosta saatiin järjestelmiä halvalla, ja silloinhan niitä sieltä han kittiin. Järjestelmien lisäksi hankittiin myös ajoneuvoja, ponttoonikalustoa ja kaikenlaista materiaalia. Siellähän ei ollut oikeastaan käsitystä siitä, mitä sotilaalliset järjestelmät maksavat, kun raha ei ollut sellainen kustannustekijä kuin meillä", Kelloniemi kertoo.
Toinen, myös Zileihin liittyvä seik ka oli venäläinen tapa myydä asejär jestelmiä. Järjestelmiä ei myyty osina, vaan valmiina pakettina, jossa ohjuk set ja tutkat ja muut vehkeet olivat valmiiksi asennettuina neuvostoau tojen tai -vaunujen päällä. Pakettiin kuuluivat yleensä myös kaikki järjes telmälle tarpeellisiksi katsotut huol toautot. Asejärjestelmien osana Suo meen tuli Zilien lisäksi paljon Gaz- ja Kraz-merkkisiä kuorma-autoja. Esi merkiksi ItO 79 -järjestelmään kuu lui kokonaiset 91 kuorma-autoa.
Kelloniemen mukaan lopputulos oli, että YYA-aikaan Suomen sotilas paraatit olivatkin kaluston puolesta "aika neuvostovoittoisia."
Kasarmilegendan mukaan idäs tä kuorma-autoja saatiin jopa pyytä mättä kaupan päälle esimerkiksi tyk kikauppojen kyljessä, mutta se ei pidä paikkaansa. Se minulle vahvistetaan
myöhemmin puolustusvoimista.
Zilejä pidettiin varsinkin varusmies ten keskuudessa surkealaatuisina au toina, joiden hienosäätötyökalu oli vii den kilon leka, ja joissa kaikki minkä piti olla kiinni, oli irrallaan, ja toisin päin. Asvaltilla ne ovat hirveitä ajaa. Museokalustoa muistuttavien itäau tojen temppuilun sietämistä ei omien muistojeni mukaan helpottanut kuljet tajien alhainen kiinnostustaso. Omas ta, noin 30 maastokuormurikuskin joukosta noihin hommiin oli vapaa ehtoisesti halunnut ehkä kaksi muuta.
Kelloniemi kuitenkin kehottaa ajat telemaan venäläisten sotavehkeiden laatua toisesta näkökulmasta, joka mielestäni resonoi Zilin sielun kanssa.
"Ei voi sanoa, että ne olisi olleet huonolaatuisia, vaan laatujärjestel män ajattelu lähti erilaisista lähtö kohdista. Ei esimerkiksi ajoneuvolle asetettu vaatimuksia, että sen pitää kestää kymmeniä vuosia, vaan että se
elää taistelukentällä tietyn ajan, eikä siitä kannata parempaa tehdä kuin se onkaan. Se, että se täyttää sen tehtä vän, on tärkeintä, eikä siinä välttämät tä mukavuustekijöitä ajatella. Eikä se ole mikään huono lähtökohta sota joukkojen toimintaa ajatellen", Kello niemi toteaa.
Ehkä autot olivatkin kuin kuljetta jansa. Tehtäväänsä riittäviä.
Myöhemmin huomaan, että Kel loniemellä on oma henkilökohtainen osansa Suomen Zil-historiassa. Ai van viimeiset Zil-131:t tulivat maahan Buk-ilmatorjuntajärjestelmän muka
na 1990-luvun loppupuoliskolla. Jär jestelmä saatiin Neuvostoliitolta Ve näjälle periytyneiden kauppavelkojen lyhennyksenä. Buk oli viimeinen neu vostoliittolainen ja luultavasti viimei nen ei-länsimaalainen asejärjestelmä, joka Suomeen on ikinä ostettu. Kel loniemi oli mukana sitä hankkimassa.
Nykyisin asejärjestelmiä hankitaan eri tavalla, Kelloniemi kertoo.
"Nykyisin kun tehdään kauppaa vain länsimaiden kanssa, niin lähtö kohtana on se, että suomalaista teol lisuutta yritetään nostaa siinä roo liin. Yhteishankkeissa tehdään siten,
että tehdään Suomessa se, mitä me osaamme täällä, ja ostetaan ulko mailta vain se, mitä on pakko ostaa. Neuvotellaan se kauppasysteemi sel laiseksi, että siinä on win-win-tilanne molemmille."
Esimerkkinä Kelloniemi käyttää ranskalaista Crotale-ilmatorjuntajär jestelmää ja norjalais-amerikkalaista NASAMS-järjestelmää. Suomessa Crotale on rakennettu kotimaiseen Pasi-panssariajoneuvoon. Buk-ohjuk set korvannut NASAMS puolestaan liikkuu Sisu-Auton modernien maas tokuorma-autojen niskassa.
KUIN SE ONKAAN.
Sodassa ei juuri mietitä sel laisia siviilimaailma asioita kuin auton keskikulutus, hii lidioksidipäästöt, pienhiuk kaset tai kolariturvallisuus. Ihmishen ki sentään merkitsee sodassakin edes jotain, toivottavasti. Ihanteellinen so tatarvike on helppo valmistaa ja toi mii vähän rikkinäisenäkin. On paljon helpompi kuljettaa polttoainetta kuin lukemattomia varaosia.
Zilin kaikki suodattimet voi pestä, eikä niitä tarvitse vaihtaa. Eiväthän ne hirveästi suodata, mutta pitävät auton liikkeessä.
1980-luvulla lopulla itäblokki alkoi purkautua ja kaikenlaista sotakalustoa tuli markkinoille. Vuosina 1989–1991 hankittiin isot erät Zilejä, noin 300 au toa. Tuskin ne enää silloinkaan täytti vät kaikkia vaatimuksia, joita armeija olisi halunnut, mutta hinta lienee ollut erittäin kilpailukykyinen. Joka tapauk sessa niistä riitti vielä minullekin.
Tuota satsia on myös tämä yksilö, joka meinaa keskittymisen rauetessa sammua maastossa ylämäkeen, jota en pääsisi ylös edes jalan. Painan kyt kintä ja lupsutan taas kaasupoljinta ja ihmeellisen sitkeä moottori herää taas horroksesta. Kivikossa ajaminen vaatii hermoja, sillä kuljettaja sinkoilee irtoi menaan penkillä ja kaasujalka hyppii polkimella.
Suomessa Zil-131:n lähtölaskenta alkoi viimeistään keväällä 2010. Ar meijassa miehistön kuljettaminen val toimenaan kuorma-autojen lavalla kiellettiin, ja autojen lavoille asennet tiin istuinmoduulit. Sellaiset huvipuis tolaitteen penkit, joissa on turvavyöt. Sain niiden käyttöön koulutuksen en simmäisten joukossa.
Zileihin moduuleita ei enää asennet tu. Eihän niissä ollut vöitä edes kul jettajalle.
Muutos oli askel nykyaikaan. Vaik ka armeijassa harjoitellaan sotataitoja, ei palvelus saa olla vaarallista. Myös sotimisessa mietitään nykyään yhä enemmän turvallisuutta. 2000-luvun sotilaskuorma-autoissa mietitään sel laisia asioita kuten miinasuojausta ja matkustamoturvallisuutta, jopa ergo nomiaa.
Sotalaitteet poikkeavat siviilimaa ilman tavarasta myös siinä, että nii den käyttöarvo on lähinnä tulevai suudessa. Niillä harjoitellaan kyllä, mutta varsinaisesti ne ovat olemassa vain yhtä, hirvittävän lopullista käyt tötarkoitusta varten. Silloin niiden täy tyy oikeasti toimia. Kalustoa uusitaan säälimättä isoja eriä kerrallaan. Pari kappaletta museoidaan ja loput hävi tetään.
Niin on käynyt myös Zil-131:lle. Sen katsottiin palvelevan tarkoitus taan lähes 50 vuoden ajan ennen kuin nykyaika ajoi sen kiinni.
Saan puolustusvoimien materiaa lilaitoksen esikunnasta sähköpostia. Neuvostoliittolaisten maastokuor ma-autojen käytöstä on luovuttu lu kuun ottamatta yksittäisiä erikoismal leja. Nämä lienevät hyvin harvoin käytössä olevia yksilöllisesti varustel tuja huoltoautoja. Valtaosa neuvos toautoista on jo huutokaupattu.
Pysäytän Zilin ja sammutan moot torin. Jään istumaan ohjaamoon hiljaa ja koen nostalgiannälkäni täytetyksi.
Ajattelen Ukrainan sotaa ja minua vituttaa koko ihmiskunnan puolesta, että tällaisia laitteita pitää olla edes olemassa.
Artikkelissa on käytetty lähteenä li säksi Mil-Safari Oy:n Mika Tannerilta saatuja tietoja ja Markku Mä kipirtin kirjaa Ulkomai set sotilasajoneuvot 100 vuotta (Kustantaja Laak sonen 2021). III
AVIISI 16/1992
AVIISI 17/1993
AVIISI 18/1993
AVIISI 16/1992
AVIISI 16/1992