Visiiri 2/2024

18

JUTTUVINKKI?

Ota yhteyttä toimitus@visiirilehti.fi

CAN’T UNDERSTAND A WORD?

This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.

We are sorry to inform you that all the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi

Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.

30

LAINAN OPINNOT

Ennen oli kaikki paremmin, kun lainakin oli ilmaista.

42

12 8

LUOPUMISEN TILOISSA

Yliopisto karsii seiniään.

TYÖ ELÄMÄÄN

Liian kapeiden raamien puristuksissa.

KESKITY! Lue vinkit.

@visiirilehti

@visiirilehti

38

PÄÄKIRJOITUS

MARIA MUILU l Päätoimittaja

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

Maria Muilu Päätoimittaja

TOIMITUS

Pauliina Lindell AD

Anni Kanniainen Harjoittelija

TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT Aurora Kuusisto

Pinja Eskola

Stefan Leppänen

Aliina Ruuttunen

Inka Auranen

Aada Petäjä

Lenni Lehtonen

Jaakko Leinonen

4. vuosikerta

JULKAISIJA

Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE

Kalevantie 4, 33100 Tampere toimitus@visiirilehti.fi

MEDIAMYYNTI samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi

PAINOPAIKKA Punamusta Media Oyj

Kannen kuvitus: Arsi Keva

Valoa lainaan

Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessa aurinko ei ole paistanut Tampereella kymmeneen päivään. Asumistuen leikkaukset ovat astumassa voimaan ensi kuussa. Omavastuu suurenee, korvausprosentti pienenee ja ansiotulovähennys poistuu.

Hallitus on sentään ollut laupea: asumistuen leikkausten vastapainoksi opintolainan valtiontakaus nostetaan 650 eurosta 850 euroon. Opintolainojen korot ovat keikkuneet pilvissä, mutta markkinoilla uumoillaan jo nyt, että Euroopan keskuspankki mahdollisesti laskisi ohjauskorkojaan vielä ennen kesää 2024. Voisivatko opintolainan suhteen olla edessä kirkkaammat ajat?

Lisämaksut opiskelijoille tuntuvat jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa vain irvokkailta.

Tässä lehdessä teimme massiivisen katsauksen opintolainan nykyhetkeen ja mahdollisiin tulevaisuuden näkymiin (s. 30). Voin spoilata juttua hieman: tilanne ei näytä toistaiseksi mitenkään valoisalta. Opintolaina voi jo olla riski etenkin koulutusaloilla, joil-

la työllistyminen tai tuleva palkkataso ei ole hyvä. Viime vuonna Kelan perintään päätyi yli 80 miljoonaa euroa maksamatta jäänyttä opintolainaa, kolminkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna.

M UTTA ei hätää! Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) opintotuen kokonaisuudistustyö olisi valmistumassa vuoden 2025 aikana, ja opintolainojen turvallisuuden parantaminen on yksi uudistuksen tavoite. Sitä odotellessa! Ministeriö kaavailee kuitenkin myös muita uudistuksia.

OKM:n muistion mukaan lisäaikaa tarvitsevat opiskelijat joutuisivat jatkossa maksamaan 50 euron maksun valmistumisestaan. Motivoiko tämä maksu jotakuta todella valmistumaan aikaisemmin? Esitys on tullut yllätyksenä, ja perustelu yliopistolain yhdenmukaistamisesta ammattikorkeakoululain kanssa tuntuu löperöltä. Voisi toki ajatella, että kyseessä on ”vain” 50 euron maksu. Se on kuitenkin osa rahaviidakkoa, jossa opiskelijat jo valmiiksi joutuvat rämpimään. Lisämaksut opiskelijoille tuntuvat jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa vain irvokkailta.

Vaikka rahakirstussa kimmeltävät kolikot eivät välttämättä valaise opiskelijan päivää, ehkä tämän lehden ilmestyttyä edes aurinko paistaa jo ulkona. •

Arsi Keva

Ruut Parikka

Kierrätyshuone avattiin uudessa paikassa

Keskustakampuksen Päätalon kierrätyshuone on avautunut uudessa sijainnissa. Jatkossa kierrätyspiste löytyy C-siipeen vievältä käytävältä huoneesta A132. Kierrätyshuoneeseen voi viedä ja sieltä saa ottaa ehjiä, puhtaita ja käyttökelpoisia esineitä tarpeensa mukaan.

Visiiri uutisoi syyskuussa 2023 (4/23) kierrätyshuoneen sulkeutumisesta. Päätalon E-siiven ensimmäisessä kerroksessa tuolloin sijainneesta kierrätyshuoneesta oli löytynyt kiellettyjä aineita, mitä yliopisto piti ”vakavana väärinkäytöksenä”. Tänäkään päivänä ei ole tiedossa, minkälaiset kielletyt aineet johtivat vanhan huoneen sulkemiseen.

KYSYTÄÄN TYHMIÄ

MISSÄ OLISIT NYT MIELUUMMIN?

”Olisin nyt mieluiten Italiassa.”

PYRY LEHTINEN Tietotekniikka 6. vuosi

”Olisin nyt mieluiten yliopistossa ainejärjestön tiloissa.”

IIDA SELUSKA Viestintä 3. vuosi

SYL kritisoi hallituksen yliopistolakiesitystä

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on antanut lausunnon hallituksen ammattikorkeakoululakia ja yliopistolakia koskevasta esityksestä. Hallituksen esityksen mukaan vieraskielisten korkeakoulututkintojen lukukausimaksuja tulisi korottaa nykyisestä 1500 eurosta ja opiskelulupiin tulisi palauttaa aiemmin korkeakoululaeissa ollut hakemuksen käsittelymaksu. Lisäksi hallitus esittää, että lukukausimaksun kiertoa väärän oleskeluluvan turvin tulisi estää.

SYL:n mukaan esitys on ristiriidassa hallituksen koulutusta ja työllistämistä koskevien tavoitteiden kanssa. Hallitus pyrkii kolminkertaistamaan kansainvälisten opiskelijoiden määrän siten, että 75 prosenttia opiskelijoista työllistyisi Suomeen.

Uusiin Toas-kohteisiin voi nyt hakea

Kaikkiin tänä vuonna valmistuviin Tampereen opiskelija-asuntosäätiön (Toas) kohteisiin voi nyt hakea, Toas tiedottaa. Tänä vuonna valmistuvia kohteita ovat Toas Hippos ja Vanhan Domuksen A-talo Kalevassa, Rauhaniemi 32 Lapinniemessä ja Mikontalo Hervannassa.

Toas Hippos ja Rauhaniemi 32 ovat kokonaan uusia asuinkohteita. Vanhan Domuksen A-taloon rakennetaan 67 uutta asuntoa ja Mikontalon kolmen hengen soluasunnot remontoidaan yksiöiksi ja pieniksi kaksioiksi.

”Mä olisin jossain Karibian paratiisisaarella lämpimässä.”

SOFIA TUORI Lääketiede 3. vuosi

”Olisin

ERKKI TAURIO Englanti 1. vuosi

mieluummin varmaan kotona nukkumassa.”

ANNI KANNIAINEN

Hallitus suunnittelee

lisää maksuja opiskelijoille

Hallitus kaavailee hakemusmaksua lisäaikaa kaipaaville yliopisto-opiskelijoille, selviää opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) 18. tammikuuta tekemässä uutta asetusehdotusta käsittelevässä muistiossa.

Hallitus suunnittelee korottavansa lukuvuosi-ilmoittautumisesta myöhästyneen yliopisto-opiskelijan opiskeluoikeusmaksua 35 eurosta 50 euroon ja lisäävänsä 50 euron hakemuskäsittelymaksun niille opiskelijoille, jotka hakevat lisäaikaa yliopisto-opintoihinsa.

Sekä opiskeluoikeusmaksu että 50 euron lisäaikamaksu ovat olleet käytössä ammattikorkeakouluissa jo vuodesta 2016. OKM:n mukaan asetus yhtenäistäisi korkeakouluja koskevia lakeja.

Lisäksi muistiossa suunniteltiin, että avoimen yliopiston ja väyläopintojen kurssien enimmäismaksua korotettaisiin opintopistettä kohden 15 eurosta 45 euroon.

OKM:n arvioiden mukaan muutokset voivat

MUUT LEHDET

AYY kritisoi kaavailua

lisäaikamaksuista

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan jäsen Carl-Victor Schauman kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituspalstalla 25. helmikuuta, ettei opintojen lisäajan maksullisuus lisää valmistumisen todennäköisyyttä. Schaumanin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotus yliopistotutkinnon lisäaikaa koskevasta hakemusmaksusta tuli yllätyksenä sekä opiskelijoille että yliopistolle, eikä perustelu ammattikorkeakoululain ja yliopistolain yhtenäistämisestä ole riittävä.

vähentää avoimen yliopiston kurssien kysyntää sekä pienituloisten osallistumista kursseille.

Avoimen yliopiston opiskelijoilla vuonna 2018 teetetyn kyselyn mukaan 14 prosenttia avoimen yliopiston opiskelijoista on pienituloisia, ja noin 75 % kokee selviytyvänsä 15 euron opintopistettä koskevista maksuista itse.

OKM pyrkii asetuksella kannustamaan aliedustettujen alojen, kuten tekniikan alojen kouluttautumista. Korkeampien maksujen kautta voidaan muistion mukaan todennäköisemmin järjestää opetusta, joka tukee monipuolista osaamisen kehittämistä. Avoimen yliopiston kursseille ministeriö haluaa muistion mukaan houkutella korkeakoulutettuja, maksukykyisiä osallistujia.

Jos asetus hyväksytään, sen on määrä astua voimaan jo vuoden 2024 maaliskuussa.

506 opiskelijaa sai pääsylipun tammihaun valinnoissa

Tampereen yliopisto on tarjonnut vaihtopaikkaa opiskelijavaihtoon 506:lle tammihaussa hakeneelle opiskelijalle lukuvuodeksi 2024–2025.

Kaiken kaikkiaan vaihtoon hakijoita oli 548, eli 92,3 % hakijoista pääsi mukaan vaihto-ohjelmaan.

Tammihaussa haettiin North2northvaihtokohteisiin sekä yliopistotason kahdenvälisiin vaihtokohteisiin Afrikassa ja Euroopassa.

Lapin ylioppilaslehti on päättänyt viimeisen matkansa

Viimeinen Lapin ylioppilaslehti näki helmikuussa päivänvalon pahvisesta kuljetuslaatikostaan.

Lapin yliopiston ylioppilaskunta (LYY) päätti viime joulukuussa lopettaa vuodesta 1979 lähtien ilmestyneen ylioppilaslehden rahoituksen. LYY:n talous oli viime vuonna 23 000 euroa miinuksella, osaksi 16 000 euroa merkinneen lyöntivirheen vuoksi. Uusia rahoittajia lehdelle ei ole.

”Koulumme ja koko Lappi menettävät tämän viimeisen lehden myötä opiskelijoiden äänenkannattajan,” kirjoittaa päätoimittaja Åsa Niemi viimeisessä lehdessä. Niemi toivottaa jokaiselle onnea ja rohkeutta tuleviin taisteluihin.

Visiirin toimitus koskee sivistyksen miekan kärjellään hiljaisena hautalaatikkoa ja jatkaa marssiaan kaihoisana kohti seuraavia kenttiä.

SARJAKUVA

TERVEISIÄ TAIDE- JA

TEKSTIILIKERHO TAHRALTA!

Taide- ja tekstiilikerho TAHRA ry on kaikille taiteista ja käsitöistä kiinnostuneille suunnattu kerho Tampereen korkeakouluissa. Olit sitten kokenut kuvanveistäjä, askarteluvälineillä puuhailija tai satunnainen villasukkien neuloja, olet tervetullut matalalla kynnyksellä mukaan toimintaamme ja tapahtumiimme.

TAHRA järjestää joka kuukausi erilaisia taiteisiin ja käsitöihin liittyviä tapahtumia sekä joka toinen viikko kokoontuvan tahrapiirin, jossa voi vapaasti puuhailla omien luovien projektiensa parissa.

Kerhomme perustettiin vuonna 2020 Hervannan kampuksella ja se on siitä lähtien levinnyt vähitellen muillekin Tampereen kampuksille. Tapahtumiamme ovat olleet esimerkiksi haalarimerkkien kirjonta, piirtämisen perusteet ja akryylimaalaus Bob Rossin tahtiin. Uutena tapahtumana aloitettiin tänä vuonna kuukausittainen taideteema, johon liittyen tahralaiset voivat jakaa omia, vapaalla tyylillä toteutettuja teoksiaan – vain mielikuvitus on rajana! Järjestämme ajoittain myös ekskursioita museoihin ja näyttelyihin sekä taidekokeiluja esimerkiksi lasinpuhalluksen merkeissä.

Kerhon ideana on tarjota stressitöntä vapaa-ajan toimintaa opiskelun ohessa, joten tapahtumiin osallistuvilta ei vaadita aiempaa harrastuneisuutta tai osaamista.

Tapahtumiin osallistuminen ei vaadi jäsenyyttä, ja varsinaiseksi jäseneksi voivat liittyä kaikki Tampereen korkeakoulujen opiskelijat. Kerhon ideana on tarjota stressitöntä vapaa-ajan toimintaa opiskelun ohessa, joten tapahtumiin osallistuvilta ei vaadita aiempaa harrastuneisuutta tai osaamista.

Tahrapiiriä järjestetään tällä hetkellä Hervannan ja Keskustan kampuksilla. Tarkemmat päivämäärät sekä sijainnit löytyvät someistamme. Nettisivujen kautta voit myös ehdottaa meille huippua tapahtumaideaa tai vaikka kertoa halukkuudestasi vetää taideopetusta muille.

Jos haluat pysyä perillä TAHRA:n tapahtumista ja toiminnasta, löydät meidät Telegram-kanaviltamme, Instagramista @tahrakerho tai nettisivuiltamme tahrakerho.fi. •

Ota yhteyttä toimitukseen!

toimitus@visiirilehti.fi

ONKO SINUN KERHOLLASI POSTIA?

TAHRA:n logo

VILMA PIITULAINEN

(jo vuodesta 2002)

Miksi kampuksella on kaksi kahvilaa tyhjillään?

Keskustakampuksella usein hiippaileva opiskelija on saattanut huomata, että Café & Lunch Pinni ja Café & Aula Toivo ovat olleet suljettuina pandemia-ajoista lähtien. Kahvilat ovat yhä kirjoitushetkellä listattuina Unisafka-nettisovelluksessa, ja niiden haamuja on vieläkin nähtävillä kampustilojen sähköisillä ilmoitustauluilla, vaikkei kukaan ole astunut tiskin taakse vuosikausiin.

Tampereen yliopiston tila- ja kiinteistövastaava Pertti Iso-Mustajärvi, miksi Café & Lunch Pinni ja Café & Aula Toivo on suljettu?

Kuten Sodexo ja Food & Co Minerva, myös näistä kahviloista vastannut Juvenes toimii liiketaloudellisin perustein. On todettu, että asiakaskunta on sen verran pientä, ettei niitä ole sitten [pandemian jälkeen] enää aukaistu.

Café & Aula Toivon osalta muutos on näkyvissä, koska Juvenes suunnittelee avaavansa sen kesälomakauden jälkeen. Myös Päätalon Yo-ravintolan aukioloaikoja ollaan pidentämässä viiteen asti, mutta siitä tiedotetaan lisää myöhemmin.

HAAMUJA ON VIELÄKIN NÄHTÄVILLÄ KAMPUSTILOJEN SÄHKÖISILLÄ

ILMOITUSTAULUILLA.

Miksi kahvilaa nyt ollaan avaamassa?

Kuten monella muulla alalla, myös ravintola-alalla on kärsitty sekä pandemiasta että työvoimapulasta. Nyt toiminnalle on paremmat edellytykset.

Juvenes on myös päättänyt, että henkilömäärät kampuksella ovat kasvaneet niin suuriksi, että liiketaloudellisen toiminnan edellytykset ovat Café Aula Toivon osalta parantuneet.

Entä Pinni A:n ravintola?

Meillä on täällä keskustakampuksen alueella viisi toimivaa ravintolaa. Tilanne on nyt se, että Pinni A:ta ei todennäköisesti nyt meidän puolelta enää aukaista, kun Pinni A poistuu meiltä käytöstä. •

Lue Pinni A:n ja muiden tilojen kohtalosta lisää sivulta 8.

Anni Kanniainen

Keskustakampuksen Pinni A:sta ollaan luopumassa vuoden 2025 alussa, todennäköisesti helmikuussa.

Luopumista & luomista

Visiiri uutisoi kesällä 2021 Tampereen yliopiston kampuskehitysstrategiasta, jonka tavoitteena oli leikata 25 prosenttia yliopistoyhteisön tiloista. Alkuperäisten tilaleikkaussuunnitelmien kohteina olivat ainakin rakennukset Linna, Virta ja Festia. Millainen tilanne tilaleikkausten suunnittelussa ja suorittamisessa nyt on?

Teksti & kuvat ANNI KANNIAINEN

Tampereen yliopiston toimitilaohjelma on käynnissä.

Ehdotus uudesta toimitilaohjelmasta on syntynyt rehtori Mari Wallsin aikana. Selvittely on aloitettu jo vuonna 2019, ja yliopiston hallitus hyväksyi kampusstrategian vuonna 2020. Visiiri uutisoi kesäkuussa 2021. Tampereen yliopiston kampuskehityksen suunnitelleen Linna-kirjastosta luopumista.

Valmisteluvaiheen suunnitelmat kuohuttivat yliopistoyhteisössä, ja vuonna 2021 nähtiin Linnasta ei luovuta -liikkeen mielenosoituksia kesästä syksyyn. Mielenosoituksissa ilmaistiin huolta yliopistodemokratian, koulutuksen ja hyvinvoinnin puolesta.

Linnasta ei lopulta päätetty luopua, mutta vuonna 2019 aloitettu kampuskehitysstrategiahanke on edelleen käynnissä. Mikä on sen tilanne nyt neljä vuotta myöhemmin?

Istuimme alas toimitilajohtaja Pertti Iso-Mustajärven ja kampuskehityksen johtavan asiantuntijan Satu Hyökin kanssa keskustelemaan hankkeen viimeaikaisesta kehityksestä.

Suunnitelmat

Linnasta luopumisesta kuohuttivat vuonna 2021. Linnasta ei lopulta päätetty luopua.

AAPO LAAKSO

KAMPUSKEHITYSRYHMÄT KOOSTUVAT YLIOPISTON HENKILÖSTÖ- JA

OPISKELIJAJÄSENISTÄ. NIIDEN

TEHTÄVÄNÄ ON TUODA ESIIN

EDUSTAMIENSA TIEDEKUNNAN

TARPEITA JA TAVOITTEITA TOIMITILAASIOISSA.

Missä nyt ollaan?

Keskustakampuksen Pinni A:sta ollaan Iso-Mustajärven mukaan luopumassa vuoden 2025 alussa, todennäköisesti helmikuussa.

Hervannan Sähkötalon rakennus- ja uudiskorjaushankkeiden valmistelun on määrä alkaa tämän vuoden huhtikuussa, ja hankkeet näkyvät ensivaiheessa esimerkiksi tekniikan siirtämisenä ja purkuina. Sähkötalo-hanke toteutuu kahdessa päävaiheessa. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu uudisrakennusosa ja ensimmäinen osa peruskorjauksesta.

Hervannan kampuksen Festiasta ollaan luopumassa vuonna 2025, kuitenkin siten, että juhlasali sekä kulkutiet rakennusten välillä säilyvät. Keskustakampuksen Virrasta luovutaan vasta vuonna 2029.

Keväällä 2024 alkavat Pinni B:n kalustus-ja remonttihankkeiden valmistelut, ja niiden jälkeen käynnistetään esiselvitys keskustakampuksen Päätaloon tapahtuvista muutoksista. Yhteisen Hubin kehittämisestä opiskelijoiden kanssa on Hyökin mukaan puhuttu.

Toimitilasuunnitelman mukaan Kaupin kampuksen Arvo 1-rakennuksesta oltiin luopumassa alivuokraamalla se vuosina 2023–2024. Kampuksen käyttäjämäärät ovat kuitenkin lisääntyneet, eikä aiempia suunnitelmia voida toteuttaa, Iso-Mustajärvi sanoo. Joitakin tiloja on kuitenkin jo alivuokrattu.

”Olemme kiinteistönomistajaan yhteydessä, ja he hyväksyvät alivuokralaisen, joka vuokrattuun tilaan tulee. Jos meille tulee alivuokralainen, sen tulee olla sekä kiinteistön omistajan hyväksymä toimija, että meidän (yliopiston) hyväksymä toimija”, Iso-Mustajärvi sanoo.

Hänen mukaansa tiloihin hyväksytään sellaisia alivuokralaisia, jotka sopivat yhteen yliopiston toiminnan kanssa. Esimerkiksi hän antaa Pinni B:ssä toimivan Voionmaan koulutuskeskuksen.

”Voionmaan koulutuskeskuksen toiminta soveltuu hyvin yliopiston toiminnan yhteyteen Eivät ne meidän alivuokralaisemme ole ketä tai mitä tahansa,” hän vakuuttaa.

Toimitilatyöryhmien viidakossa

Toimitilaohjelmahankkeiden ohjausryhmät valmistelevat esitykset rehtorin päätöksille.

Toimitilaohjelman ohjausryhmässä mukana ovat kaikki dekaanit, opiskelijoiden ja henkilöstön edustus sekä palveluyksiköiden edustusta.

”Rehtorin päätöstä linjaa tai ohjaa toimintaohjelman ohjausryhmässä käytävä keskustelu, joka pohjautuu hankkeen ohjausryhmässä tehtyyn valmisteluun,” Satu Hyökki sanoo.

Toimitilaohjelmahankkeissa tilatyöryhmät edustavat tilojen käyttäjiä eli esimerkiksi opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Kampuskehitysryhmät koostuvat yliopiston henkilöstö- ja opiskelijajäsenistä. Niiden tehtävänä on tuoda esiin edustamiensa tiedekuntien tarpeita ja tavoitteita toimitila-asioissa.

Toimitilaohjelman yhteisöasiantuntijaryhmät kokoontuivat vuosina 2022–2023. Niiden tehtävänä oli valmistaa teemansa mukainen, esimerkiksi työympäristöä tai oppimisympäristöä käsittelevä ohjelmaesitys.

”Yhteisöasiantuntijaryhmiin oli avoin haku, ja niin opiskelijat kuin asiantuntijatkin saivat hakea. Ryhmien valmistelemat ohjelmat ohjaavat työympäristöjen ja oppimisympäristöjen suunnittelua näissä eri hankkeissa” Hyökki kertoo.

Ympäristöystävällisyyttä ongelmista luopumalla?

Tilaleikkauksia on perusteltu hiilijalanjäljen vähentämisellä. Kiinteistötilat muodostavat 25 prosenttia eli toiseksi suurimman osan yliopiston hiilijalanjäljestä.

Toimitilaohjelmaan liittyvässä kyselyssä nousi ilmi, että moni opiskelija kokee tiloista luopumisen vain tapana siirtää päästöongelmat uusille vuokralaisille.

Satu Hyökin mukaan Suomen yliopistokiinteistöt oy:n (SYK) omistamissa rakennuksissa, jonka vuokralaisina yliopisto 85-prosenttisesti on, hiilineutraalius on saavutettu, kiitos päästökompensaation ja ”toimenpiteiden”.

Iso-Mustajärvi huomauttaa, että SYK:n Tampereella ostama kaukolämpö on jo nyt hiilineutraalia. Iso-Mustajärven mukaan Tampereen Energia pyrkii hiilineutraliuuteen. Haastattelussa hän mainitsee, että aiemmin Tampereen kaupungin sähköntuotantomuodot ovat rajoittaneet hiilineutraliuspyrkimyksiä.

Riittääkö tilaa olla ja opiskella?

Hervannan kampuksella keskitetään Research Hubiin niitä laboratorioita, jotka eivät koske automaatio-, rakennustai konetekniikkaa. Lisäksi joitakin Pinni B:n laboratorioita siirtyy Sähkötaloon ja Linnaan.

Opiskelijoita on huolettanut etäopetuksen lisääntyminen ja se, ettei kampuksilla jatkossa ole tilaa kohtaamisiin tai opiskeluun.

Pertti Iso-Mustajärven mukaan tarpeiden täyttymisen varmistamiseksi tulevaisuuden opetuksesta on tehty simulaatioita. Lisäksi osa opetuksesta siirtyy Hervantaan, mikä puolestaan vapauttaa opiskelutiloja keskustakampuksella.

”Tavoitteena on ollut säilyttää opetustilojen taso. Määrääkin tärkeämpää on se, että käytössä on oikeanlaisia opetustiloja” Satu Hyökki lisää.

Vapautuvia tiloja remontoidaan Iso-Mustajärven ja Hyökin mukaan vastaamaan tarpeita. Esimerkiksi Pinni A:sta poistuville tasalattialuokille remontoidaan korvaajia jäljelle jäävistä tiloista.

”Opiskelijat voivat olla siinä kohtaa ihan rauhassa. Opetuksen varattuja tiloja on ihan riittävästi tulevaisuudessakin

Keskustassa sijaitsevasta

Virta-rakennuksesta luovutaan vasta vuonna 2029.

opetusta varten,” Iso-Mustajärvi sanoo.

Opetustiloja aiotaan tulevaisuudessa käyttää itsenäiseen opiskeluun, ja auloja kalustetaan ryhmätöihin sopivaksi. Henkilökunnan tiloja aiotaan yhteiskäyttää.

Jumppapalloja virikkeiksi?

Tilamuutosten lisäksi edessä on uusien kalusteiden aikakausi.

”Yksi hyöty, mitä tilamuutosten yhteydessä voidaan saavuttaa, on parantunut työergonomia. Kun tiloja uudistetaan, myös kalustusta uudistetaan, ja sillä saavutetaan etuja työtyytyväisyyteen liittyen”, Pertti Iso-Mustajärvi toteaa.

Tuleeko yliopiston käyttöön vaikkapa jumppapalloja raskaita päiviä piristämään?

Iso-Mustajärven mukaan niitä on jo lainattavissa Hervannan kampuksella palveluiden työtiloissa.

”Siten vaikutetaan ihmisten liikkuvuuteen, viihtyvyyteen, toiminnallisuuteen ja siihen, että kukin jaksaa toimia virkeänä työssään.”

Akateemista leikkikenttää ei yliopistosta tule.

”Kun on tehty kalustamispilotteja ja kyselty opiskelijoiden näkemyksiä, loppujen lopuksi halutut kalusteet ovat jotain ihan muuta kuin säkkituoleja. Jos halutaan oikeasti opiskella, on toivottu hyviä tuoleja ja pöytiä, ja niitä on myös toteutettu,” Satu Hyökki sanoo. •

Yksi hyöty, mitä tilamuutosten yhteydessä voidaan saavuttaa, on parantunut työergonomia.

Hervannan kampuksen Festiasta ollaan luopumassa vuonna 2025, kuitenkin siten, että juhlasali sekä kulkutiet rakennusten välillä säilyvät.

Kansalainen vai kuluerä ?

Itseohjautuvuus ja pärjääminen ovat ajassamme kultaa – ainakin yhteiskunnan näkökulmasta. Itsenäistyvät nuoret voivat kuitenkin ajautua ristiriitoihin ja instituutioiden kanssa, kun nuoret taistelevat omasta olemassaolostaan työmarkkinakansalaisuuden edessä, osoittaa Tampereen yliopistossa tehty väitöstutkimus.

Teksti AURORA KUUSISTO Kuvitus PAULIINA LINDELL

Nuori on yhteiskunnan palvelujärjestelmän silmissä täysiveroinen kansalainen vasta työelämään ankkuroiduttuaan. Aiheesta on tehnyt väitöskirjan Tampereen yliopistossa tutkija Jenni Kallio.

Raamit

kansalaisuudesta ovat kapeita, eikä nuoruudelle aina osata antaa arvoa sinänsä.

”Raamit kansalaisuudesta ovat kapeita, eikä nuoruudelle aina osata antaa arvoa sinänsä”, Kallio sanoo.

Jenni Kallion väitöstutkimuksessa haastateltiin 17–27-vuotiaita itsenäistyviä nuoria, jotka tavoitettiin Suomen Punaisen ristin Nuorten turvatalolta. Heiltä kysyttiin, miten he kokevat kansalaisuutensa muodostumisen yhteiskunnan viranomais- ja palvelujärjestelmässä. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat hakeneet tukea itsenäistymisen kysymyksiin muun muassa sosiaalityöstä, kouluterveydenhuollosta, mielenterveys- ja päihdepalvelusta, TE-toimistosta ja Kelasta.

Nuorten kokemuksissa kuului palveluiden pyrkimys saada tukea hakeva nuori mahdollisimman nopeasti työkykyiseksi ja työelämään.

”Nuoret kokivat instituutioiden kanssa neuvotellessaan, että heitä ohjataan toiminnassa vahvistamaan työmarkkinapotentiaaliaan ja kantamaan itse vastuu omasta hyvinvoinnistaan”, Kallio sanoo.

Haastatteluissa tuli esiin hänen mukaansa kiinnostava havainto siitä, että nuorten kokemuksissa eri palveluista muodostui kokonaisuus, jossa instituutiot pyrkivät samankaltaisiin päämääriin, eli vahvistamaan nuorten pärjäämistä itsenäisesti ja löytämään paikkansa työelämässä. Instituutioiden tavoitteet ovat kuitenkin osaksi ristiriidassa nuorten omien kysymysten kanssa.

”Vaikka elämän peruspalikat olisivat olleet huonosti, niin työhön työntäminen nousi usein kaikista tärkeimmäksi asiaksi, joka saattoi sivuuttaa nuorten muut asiat.”

Useat itsenäistyvät nuoret kokivat haasteelliseksi luovia palvelu- ja viranomaisviidakossa, kun tuen tarpeita ilmeni. Tuki ei välttämättä ollut riittävän kokonaisvaltaista ja intensiivistä nuoren omiin voimavaroihin nähden. Sen sijaan paineet kouluttautua ja pärjätä työelämässä olivat monen nuoren silmissä valtavat. Tulevaisuuteen suuntautuva työelämäpreppaus alkoi joidenkin nuorten mukaan jo ala-asteella.

Kallio kuitenkin painottaa, että palvelut eivät kuitenkaan vain epäonnistu, vaan ovat usein hyvin tärkeä nuorten arkea kannatteleva voimavara. Palvelut ovat nuorille paikka, joissa he saavat tukea ja voivat oppia monia yhteiskunnassa toimimisen taitoja sekä saada vahvistusta omalle kansalaisuudelleen.

Toimijuuteen tulisi suunnata enemmän arvostusta

Julkinen keskustelu nuorista kansalaisista on Kallion mukaan toisinaan vähättelevää ja kovakouraista. Mediassa saatetaan käsitellä nuorten asennoitumista työelämää ja kansalaisuutta kohtaan räikeistä lähtökohdista.

”Meillä on todella raju keskustelu esimerkiksi ideologisesti työttömiksi leimautuneista nuorista. Jos nuoret pohdiskelevat elämää, heidät saatetaan nähdä laiskoina työnvieroksujina. Nuorilla tulee olla oikeus käydä työmarkkinoihin liittyvää keskustelua ilman pelkoa leimautumisesta, ja meidän pitäisi ottaa se tosissaan.”

Kallio korostaa, että nuorten kuuluukin haastaa juurtuneita näkemyksiä työelämästä.

”Sehän on kaikille hyvä asia, että työelämä olisi moniarvoista ja ympäristölle hyväksi. Nuorten vaatimukset ovat kaikille eduksi, mutta moraalinen eetos siitä, miten nuorten pitäisi vain tyytyä ja edetä huonojen työmarkkinakokemusten kautta, on edelleen voimakas.”

Tutkimustulosten keskeinen viesti onkin, että nuoret tulisi palvelujärjestelmissä nähdä ja tunnistaa kansalaisina, joilla on työnhakuun ja kouluttautumiseen liittyvien velvollisuuksien lisäksi myös oikeus osallistua ja kuulua yhteiskuntaan. Nuoret eivät itse useinkaan koe olevansa osattomia tai syrjässä, mutta heidän oma toimintansa jää silti näkymättömiin.

”Nuoret tekevät paljon asioita, jotka lisäävät hyvinvointia ja parantavat yhteiskuntaa. Voisikin miettiä, pitäisikö tällainen kansalaisaktiivisuus nähdä vahvemmin yhteiskuntaa rakentavana toimintana, jota yhteiskunnassa olisi syytä tukea myös taloudellisesti.”

Kallion mukaan nykyisessä työllisyyspolitiikassa tuetaan lähinnä työmarkkinoille suuntaavaa toimintaa, mutta nuorten omaehtoinen toiminta kuten vapaaehtoistyö tai muu yhteisöllinen toiminta voitaisiin tunnistaa samalla tavalla arvokkaaksi yhteiskuntaa rakentavaksi toiminnaksi. Hänen mielestään työllisyyspolitiikka ei ole nykyisellään tässä kovinkaan joustavaa.

Nuorten keskinäinen toimijuus ja kansalaisosallistuminen kohtaa mitätöintiä. Nuorille lähetetty viesti yhteiskunnan osal-

ta on usein se, että heillä ei ole riittävästi tietoja ja taitoja osallistua poliittiseen keskusteluun. Osaa voi pelottaa keskusteluun osallistuminen vihapuheen tai leimaamisen vuoksi. Lisäksi nuorten omaa kansalaisaktiivisuutta rajoittaa kaupallisista intresseistä vapaiden tilojen puute.

”Nuorten palvelut pitäisi nähdä laajasti demokratiapalveluina.Yhteiskuntaan osallistumisen kokemukset syntyvät, kun nuoret tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, ja tässä palveluilla on keskeinen merkitys. Kansalaisuuden ja yhteiskuntaan kuulumisen kokemus rakentuu arkipäiväisessä vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa.”

Enemmän aikaa pohtimiseen

Kallio kollegoineen tunnisti itsenäistymisen olevan tiheä elämänvaihe, jolloin nuorten elämissä tapahtuu paljon. Nuoret pohtivat silloin omaa identiteettiään ja melko perustavanlaatuisiakin kysymyksiä olemassaoloonsa liittyen. Palvelujärjestelmä on näiden kysymysten äärellä tärkeässä osassa.

”Nuoret tarvitsevat aikaa ja rauhaa miettiä omaa itsenäistymistään ja tulevaisuuttaan koskevia valintoja. Nuoret toivovat, että koulussa voitaisiin käytännönläheisemmin tutustua itsenäistymiseen ja heidän kanssaan voitaisiin pohtia yhdessä, mitä kysymyksiä pitää ratkoa. Palvelukohtaamisten keskiössä tulisi olla nuorten omat tarpeet ja toiveet, ja niiden toteuttamiseen pitäisi saada enemmän tukea.”

Vaikka elämän peruspalikat olisivat olleet huonosti, niin työhön työntäminen nousi usein kaikista tärkeimmäksi asiaksi, joka saattoi sivuuttaa nuorten muut asiat.

Tärkeintä olisikin taata itsenäistyvälle nuorelle kokemus siitä, että hän ei jää tyhjän päälle tai palveluiden ulkopuolelle. Kallio korostaa, että tulisi ajatella, ettei kukaan nuori ole liian huonossa kunnossa saadakseen tukea itselleen mieluisiin elämänvalintoihin. Kaikilla nuorilla on oikeus kokea itsensä arvokkaiksi kansalaisiksi ja tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa. •

TURHAT TAIDOT

MITÄ TURHIA TAITOJA

SINULLA ON?

”Osaan jonglöörata Tebru-palloilla.”

FELIX BUCKET Sähkötekniikka 1. vuosi

”Osaan naputtaa molempia sormia.”

HETA RÄISÄNEN Lääketiede 2. vuosi

”Osaan tehdä tällaisen pisaraäänen: *plup!* *plup!*”

MARKUS MERIÖ Lääketiede 3. vuosi

Näkymätön ableismi näkymättömäksi

Ehkä vihdoin tulen kohdatuksi omana itsenäni, eikä minun tarvitse selitellä toimintakykyäni”, iloitsee moni vammainen päästessään yliopistoon. Minäkin iloitsin, mutta pian todellisuus iski vasten kasvoja. Ableismista puhuttaessa mieleen tulevat helposti vain halventava kielenkäyttö ja se, onko tilaan portaita. Syvälle yhteiskuntaan juurtuneeseen rakenteelliseen ableismiin herätään vasta ravisteltaessa.

”Mutta yliopistossa ollaan tiedostavia!” saattaa joku huudahtaa. Oletus toimintakykynormista ohjaa kuitenkin kaikkea toimintaa; sinäkin olet voinut puhua selin kuuroon. Liikkumisen apuvälineitä käyttävä voi päästä luokkaan, mutta jäädä vahingossa ryhmän ulkopuolelle tilan ahtauden vuoksi. Tiedän tapauksen, jossa tilan esteellisyys on ”ratkaistu” käskemällä vammainen opiskelemaan itsenäisesti. Läsnäolopakko asettaa tiukkaan paikkaan vammaisen, jolle luennolle pääseminen vaatii logistisen ketjun sujumista. Avustaja täytyy saada töihin, vaikka vuorossa oleva sairastuisi, ja kyydin on tultava kutakuinkin ajoissa. Näistä jälkimmäinen vaikuttaa varsinkin talviaikaan todelliselta onnenkantamoiselta. Vaikka esimerkiksi Tampereen yliopistossa mahdollisuudesta yksilöllisiin opiskelujärjestelyihin

kerrotaan selvästi (toisin kuin joissain muissa oppilaitoksissa), on asiantuntijan kanssa tehty paperi vain suositus. On osaltaan opettajasta kiinni, kuinka hyvin yksilöllisiä tarpeita huomioidaan ja tuetaan.

Bileet ovat tärkeä osa opiskelijakulttuuria, mutta liian usein tapahtumat järjestetään esteellisissä tiloissa joko budjetin tai tietämättömyyden vuoksi. Vammainen jää ulkopuolelle.

Jokainen meistä on joko tahtomattaan tai tahallisesti sortunut syrjintään, myös minä itse.

Korkeakoulumaailma ei ole vapaa ableismista. Jokainen meistä on joko tahtomattaan tai tahallisesti sortunut syrjintään, myös minä itse. Olennaista on kysyä, mitä voi tehdä ableismin purkamiseksi. Ota selvää ableismin eri muodoista. Kuuntele vähemmistöjä ja pyri toimimaan oppimasi mukaan. Vaadi tapahtumien järjestämistä esteettömissä tiloissa. Ole liittolainen hetkissä, jolloin vammainen kertoo tulleensa syrjityksi.•

PINJA ESKOLA Kirjoittaja on aktivisti.

JARMO PUSKALA

VALLANKUMOUKSEN ASENNOSSA

Elsi Sloan uudistaa ruumiillista ilmaisua näyttelijänä, muusikkona ja aktivistina. Visiirin haastattelussa puhumme taiteesta, säännöistä ja kapinoinnista.

Teksti STEFAN LEPPÄNEN Kuvat AADA PETÄJÄ

Kommuunin ovi odottaa raollaan, kun nousen oikeaan kerrokseen. Keittiöstä kantautuu puhetta. Elsi Sloan lämmittelee keittoateriaa ja juttelee kumppaninsa kanssa puhelimessa.

Hetkeä myöhemmin hän vetää huoneeseensa raskaan vanhan nojatuolin minulle ja asettuu itse jalat ristissä vuoteelle keittonsa kanssa.

”Oikeasti polyamoria on vaan kapitalismin salajuoni”, Sloan sanoo.

”Kun kaikki vaan hedonistisesti hoitaa ihmissuhteitaan tai on jossain polydraamassa kiinni, ei jää aikaa vallankumoukselle!”

Sloanin mielestä printtihaastattelut ovat vaikeita, koska hänen usein viljelemänsä sarkasmi ei aina välity tekstimuodossa. Toimikoon tämä siis eräänlaisena lukuohjeena.

Sloan opiskelee näyttelijäksi Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa, tuttavallisemmin Nätyssä. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi Aino Sunin ohjaaman Sydänpeto -elokuvan (2022) päätähtenä, mistä roolista hän sai myös Jussi-ehdokkuuden.

Huoneen seinälle on vedelty sinistä maalia, jonka alta erottuu tekstiä: vuonna 2023 ilmestyneen Pakko muuttua -esikoislevyn kappalelista. Sloan kirjoitti koko levyn seinälleen, jotta projekti pysyisi mielessä.

”Syksyllä kun tuntui, että ok, tää levy on nyt paketissa, maalasin sen pois silleen, että se vuotaa sieltä vähän läpi.”

Tässä haastattelussa käsitellään paitsi Sloanin taidetta myös hänen aktivismiaan, jotka kulkevat käsi kädessä.

Pakko muuttua -levyllä kuuluvat ilmastokriisin ja antikapitalismin kaltaiset teemat, joita Sloan on nostanut esille myös aiemmissa haastatteluissa. Se on välillä johtanut erikoisiin tilanteisiin.

”Aina jos haastattelussa joku setä kysyy, että miten se ilmastokriisi nyt ratkaistaan, mä olen vaan että hei, musta on ihanaa, että sä kysyt 23-vuotiaalta näyttelijäopiskelijalta tota, etkä esim. niiltä tieteilijöiltä, jotka on koittanu saada keksimiään ratkaisuja kuuluviin jo vuosikymmeniä.”

Tässä haastattelussa ei ratkaista ilmastokriisiä, mutta pohditaan miten ihminen voisi muuttua ja muuttaa tapaansa kokea maailmaa.

Kapinan dramaturgiaa

Keväällä 2022 Elokapina järjesti ensimmäistä kertaa aktion Helsinki-Vantaan lentokentällä. Matkalla kentälle Sloan veti muille aktivisteille kehollisen harjoitteen, jossa he kuvittelivat itsensä rooleihin.

”Meidän kaikkien piti näytellä, että me ollaan vaan lentokentän asiakkaita.”

Sloan katsoo aktioita ja mielenosoituksia usein teatterin näkökulmasta.

”Tykkään siitä, että voin välillä vinksauttaa sen silleen, että okei, mitä jos tämä olisi teatteriesitys, mitä tästä puuttuu.”

Viime kesänä Sloan oli järjestämässä Nollatoleranssi-mielenosoitusta, jossa vaadittiin hallitukselta nollatoleranssia rasismille ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) eroa.

”Me järkättiin se viidessä päivässä. Siinä oli mukana mun kumppanin kumppani, sen kumppani… käytännössä meidän polypallo plus Elokapina-kavereita. Yhtäkkiä sinne tuli melkein kymmenentuhatta ihmistä. Se oli ihan vitun kreisiä.”

Suosio yllätti järjestäjät. Sloan harmittelee, etteivät he oikein osanneet vastata, kun mielenosoituksen jälkeen osallistujat tulivat kyselemään, mitä tehdä seuraavaksi. Sellaista tilannetta ei saisi syntyä. Tarvitaan jatkumoa.

Mä pyrin olemaan taidekentällä sellainen hahmo, että kun joku projekti alkaa jumittaa, mut pyydetään ratkomaan asioita.

Sloan alkaa lausua rytmissä kehittämäänsä mielenosoitushuutoa: ”Tiedonanto pelkkää sumutusta / hallitus me nähdään läpi tosta. Me emme vaikene / ei emme vaikene.”

”Ihan vitun groovaava oikeasti, mä oon ylpeä tosta.”

Muusikkokoulutuksesta on hyötyä väkijoukkojen huudattamisessa.

”Mulla on siinä sellainen olo, että osaan pitää yllä isoa energiaa ja tartuttaa sitä toisiin. Mä päädyn ottamaan tosi paljon enemmän tilaa kuin mitä mä ottaisin edes mun omilla keikoilla.”

Haastattelun aikaan Sloan on järjestämässä Palestiina-tukikonserttia helmikuun loppuun Tavastialle Helsinkiin. Konserttiin on aikaa pari viikkoa, eivätkä liput ole vieläkään myynnissä.

”Vittu mitä paskaa Elsi, oikeesti”, Sloan tuskailee.

”Se on aktivismissa vaikeaa, kun kaikki hoitaa asioita silloin kun kerkeää.”

Tammikuussa Sloan oli mukana luovuttamassa Ylelle 1546 musiikkialan ammattilaisen allekirjoittamaa vetoomusta, jossa vaadittiin Israelin sulkemista Euroviisujen ulkopuolelle. Haastattelua seuraavana viikonloppuna hän on osallistumassa Pales-

tiina-aiheiseen paneelikeskusteluun Tampereen yliopistolla ja mielenosoitukseen, joka järjestettiin Uuden musiikin kilpailun finaalin edustalla.

Viisuboikotin merkitys on ennen kaikkea symbolinen. Kansanmurhasta syytetty Israel tuskin taipuu tulitaukoon Gazassa ilman suurimman liittolaisensa Yhdysvaltojen painostusta.

Sloan kokee mielenosoittamisen yhtä kaikki tärkeäksi, etenkin koska palestiinalaiset toivovat sitä itse. Hän muistuttaa, että esimerkiksi palestiinalaisjohtoinen BDS-liike (tulee sanoista boycott, divest, sanction; boikotti, investointien poisvetäminen, sanktio) on kehottanut boikotoimaan viisuja.

”Jos ei mitään muuta, niin ainakin mä haluan näyttää Suomessa asuville palestiinalaisille, että ne ei ole yksin. Se on ihan perus solidaarisuutta.”

Yhteisöllistä taidetta

Taidetta käsitellään usein yksilön kautta, kun taas aktivismissa toimitaan ryhmänä eikä vaikkapa sillä ole merkitystä, kuka keksii minkäkin idean.

Elsi Sloan

• 23-vuotias suomalais-yhdysvaltalainen näyttelijä, muusikko ja aktivisti.

• Tunnetaan mm. rooleistaan Sydänpeto-elokuvassa ja Ylen Outo kesä -tv-sarjassa.

• Oli ehdolla näyttelijätulokkaan Jussi-palkinnon saajaksi 2023.

• Julkaisi 2023 ensimmäisen kokopitkän levynsä Pakko muuttua.

• Aloitti opiskelut Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa Nätyssä 2021.

• Elokapinan aktivisti helmikuusta 2021.

Henkilökohtainen taiteilijuus tuntuukin Sloanista vähän epämiellyttävältä puheenaiheelta, kuin rakentaisi ”kapitalistista henkilöbrändin irvikuvaa”. Kun hän puhuu taiteestaan, keskustelu kääntyy nopeasti yhteisöllisyyteen.

”Mä pyrin olemaan taidekentällä sellainen hahmo, että kun joku projekti alkaa jumittaa, mut pyydetään ratkomaan asioita”, Sloan sanoo.

”Ainakin so far mut on pyydetty mukaan projekteihin, koska mä oon mä, niiden asioiden takia mistä mä puhun ja mitä mä pidän tärkeinä.”

Hän esittelee seinälle ripustetun kuvataiteilija Riina Tanskasen piirrokseen, josta tuli Taskuun-singlen kansikuva. Koko Pakko muuttua -levy on yhteistyön hedelmä, vaikka Sloan kappaleet kirjoittikin.

”Tykkään ihan hirveästi heittää palloja toisille ja katsoa mitä sieltä tulee. Harjoittelen sitä, että luottaa toiseen ja ottaa sen mitä tulee eikä lähde mikromanageroimaan. Mä haluan olla siinä tosi hyvä.”

Sloan sanoo olevansa taiteilijana poukkoileva: hän tekee sitä, mihin milloinkin ”hyperfokusoituu.”

NÄTYLLÄ OPISKELEE KAIKKIAAN VAIN

24 IHMISTÄ, MIKÄ TEKEE SIITÄ ERÄÄNLAISEN KUMMAJAISEN YLIOPISTOSSA. SLOAN KUVAA NÄTYÄ KODIKKAAKSI

– JA LEIKKIMIELISESTI KULTIKSI.

”Esimerkiksi biisin kirjoittaminen on tosi stimuloivaa ja kaiken alla koko ajan rullaavaa. Mun kokemus elokuvanteosta on se, että mennään ulkomaille ja keskitytään ihan vitusti eikä tehdä mitään muuta eikä ole mitään muuta elämää.”

Irti säännöistä

Taskuun-biisissä lauletaan: ”Annan sulle mitä ikinä haluut. / Kunhan se mahtuu mun taskuun.” Sloan käsittelee näpistelyä myös kandissaan, jonka aiheena on sääntöjen ruumiillisuuden suhde näyttelijäntyöhön.

Sloan innostuu puhumaan näyttelijöiden näpistelystä, joka hänen mukaansa on hyvin yleistä. Esimerkiksi Pirkko Saisio kertoo elämäkerrassaan ylioppilasteatterin initaatiosta, jossa uuden näyttelijän piti mennä Stockmannille ja näpistää kokonainen asukokonaisuus.

”Queerinä huomaa koko ajan, että nämä tilat ja säännöt eivät ole mua varten. Mä väitän, että mitä enemmän elokapinallisuus tai yleinen aktivismi, queeriys ja näyttelijyys intersektioi sitä todennäköisemmin ihminen myös näpistelee”, Sloan sanoo.

Heti perään hän kuitenkin jatkaa: ”Siis ihan pseudotiedettähän tämä on eikä perustu mihinkään muuhun kuin mitä oon jutellut kavereiden kanssa. Mut silti mä haluan uskoa, että mä oon tehnyt jonkun oikean havainnon tässä.”

Omaa suhdettaan näpistelyyn Sloan kuvaa ”ristiriitaiseksi”. Hän kuvaa, kuinka on aikoinaan mormoniyhteisöstä irtautuessaan joutunut rakentamaan uusiksi koko suhteensa moraaliin.

”Kun mä lähdin mormonikirkosta, mä tajusin, että mun kaikki moraali oli perustunut uskontoon. Jokainen juttu piti punnita itse uudestaan. Mä olin legit silleen, että ok, onko tappaminen mun mielestä väärin. Joo, kyllä se on. Mutta hihattomien paitojen käyttäminenkin oli syntiä ja tuntui aluksi ahdistavalta ja vaikealta.”

Lait ja moraali samoin kuin uskon-

nolliset säännöt eivät itsessään ole konkreettisia, mutta kun ne ottavat ruumiin valtaansa, ne alkavat tuntua. Sääntöjen rikkominen ja niistä irtautuminen vaatii uudenlaista ruumiillista kokemista. Tästä löytyy yhteys näyttelijäntyöhön.

”Näyttelijät puhuu tosi paljon siitä, että tää on mun näyttelijäruumis, tää on mun siviiliruumis. Mä en perusta tuollaisesta jaottelusta yhtään. Ruumishan sitoo kaikkea, samalla keholla mä teen kaikkea.”

Sloan viittaa kuuluisaan venäläiseen teatteriohjaajaan ja -teoreetikkoon Konstantin Stanislavskiin, psykologisena realismina tunnetun työskentelytavan kehittäjään.

”Psykorealistinen kohtaus syntyy parhaiten oikean todellisuuden viereen, niin etten rakenna siihen mitään hahmoa. Mä vaan olen itseni ja reagoin tilanteisiin niin kuin mä itse reagoin.”

Kodikas ”kultti”

Nätyllä opiskelee kaikkiaan vain 24 ihmistä, mikä tekee siitä eräänlaisen kummajaisen yliopistossa. Sloan kuvaa Nätyä kodikkaaksi – ja leikkimielisesti kultiksi.

”Kun me oltiin kaljalla, yksi meidän lehtoreista muotoili pedagogiansa niin, että se elää opiskelijan rinnalla sen viisi vuotta. En tiedä mistä yliopistokoulutuksesta lehtori voi sanoa tolleen.”

Yksi Nätyn erikoisuus on tarinateatteri, playback theatre, joka Sloanin sanoin on ”low key ryhmäterapiamuoto”.

”Se on bängeri juttu. Tai on se myös ihan vitun raskasta ja ärsyttävää. Meillä on sitä välillä kahdeksan tuntia putkeen.”

Tarinateatterissa lavalle astuu neljä näyttelijää ja muusikko. Kuka tahansa voi tulla esityksen ohjaajan viereen ja kertoa tarinan itsestään. Kertomukset vaihtelevat aamurutiineista perhedraamaan. Näyttelijät esittävät kertomuksen ohjaajan määräämällä tekniikalla. Lopuksi kertoja arvioi, miten hyvin esitys kuvasi hänen kokemus-

taan. Samalla opetellaan tarinateatterin tekniikkaa ja saatetaan käydä läpi ryhmän sisäisiä jännitteitä.

”Ollaan käyty kans tosi vaikeita juttuja läpi siellä. On semi kärryillä koko ajan siitä, mitä ihmisille kuuluu. Se on myös uusiutuvaa kulttuuria, että hahmottaa toisten ihmisten voimavaroja ja osaa tarjota ja pyytää apua.”

Tarinateatteri on laajentunut myös opinahjon ulkopuolelle: nätyläiset ovat perustaneet Tarinateatteri Voxin, jossa esiintyy monia alumneja.

Ruumiilliset harjoitteet ovat oleellinen osa näyttelijänopintoja. Sloan mainitsee esimerkkinä chi kungin (myös qigong), joka on kiinalaisen meditatiivisen liikunnan muoto.

”Se oli aluksi ihan vitun hirveetä. Mä meinasin pyörtyä. Mä edelleen vaan meinaan välillä pyörtyä.”

Sloan loikkaa alas vuoteelta ja ottaa puolileveän haara-asennon polvet koukussa.

”Se, että sä seisot 45 minuuttia tässä asennossa ja keskityt sun hengitykseen, se on ihan kamalaa, mutta siinä kehittyy kehotietoisuus ihan vitusti. Se on kreisi tunne, kun sä oot silleen oh my god, mun hengitys menee mun nilkkoihin saakka.”

Kun mä lähdin mormonikirkosta, mä tajusin, että mun kaikki moraali oli perustunut uskontoon. Jokainen juttu piti punnita itse uudestaan.

JÄNNITTÄVIEN AKTIOIDEN JÄLKEEN TUNTEET PÄÄSTETÄÄN

ULOS KEHOSTA TANSSIMALLA JA JUHLIMALLA.

Voimaa ryhmästä

Toimijuutta voi olla vaikea löytää yksin. Niinpä Elokapinassa kiinnitetään paljon huomiota yhteisöllisyyteen. Se rakentuu tiiviille ryhmille, jotka koostuvat samaan aikaan kouluttautuneista aktivisteista. Lisäksi ryhmiä rakennetaan esimerkiksi äitiyden, queeriyden ja lautapelaamisen ympärille.

”Isot aktiot voi olla tosi jännittäviä ja kuumottavia, niin sitten siellä on ne tyypit, jotka sä tunnet ja joiden kanssa voit toimia”, Sloan sanoo.

Sloanin ikkunalaudalla lojuu iso musta lohkare antrasiittia. Se on peräisin venäläisestä hiilijunasta Hangosta keväältä 2022. Yöllä elokapinalaiset nukkuivat hiilien päällä, kun humalaiset tulivat uhkailemaan heitä. Tilanteesta selvittiin puhumalla.

”Kesäkapinassa 2021 natsit tuli trollaamaan Saksan armeijan vanhojen ääniaseiden kanssa. Ne soitti esimeriksi Nightwishin Finlandia-versiota Youtubesta niin että sieltä tuli vähän väliä vahingossa mainoksia.”

Sloan soitteli puheluita ja löysi rekan, mutta tarvittiin vielä rekkakortillinen elokapinallinen. Sellainen löytyi pian:

”Sillee mä tutustuin Railiin, hän on super eeppinen iätön mumma elokapinallinen.”

Rekka pysäköitiin natsien ja elokapinalaisten väliin peittämään näkö- ja kuuloyhteyttä. Lopulta poliisi kuitenkin antoi natseille luvan siirtyä.

Itsenäisyyspäivänä 2023 Sloan seurasi Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen eturivistä, kuinka poliisi hajotti sen kovin ottein. Tilanne oli ”objektiivisesti vitun pelottava”, vaikka varsinaista hätää ei ollutkaan. Sloan keskittyi havainnoimaan, mitä hänen kehossaan tapahtuu. Hän alkoi myös kuvata Instagram-livestriimiä, jolloin hän kykeni itsekin tarkkailemaan tilannetta ikään kuin ulkopuolelta.

Aktivismissa kaikenlaista voi siis sattua. Esimerkiksi poliisi voi viedä putkaan. Siitäkin voi syntyä jotain uutta.

”Missään ei tutustu ihmisiin niin hyvin. Jos päätyy jonkun kanssa putkaan, se on todennäköisesti sun ystävä sen jälkeen.”

Jännittävien aktioiden jälkeen tunteet päästetään ulos kehosta tanssimalla ja juhlimalla.

”Ketkään ei juhli niin ihanasti kuin aktivistit. Elokapina-päätösbileet on aina olleet absoluuttisesti parhaat bileet.”

Maailman lävistämänä

Opiskelu- ja alavalinnat vaikuttavat paljon siihen, miten maailmassa on, mitä näkee ja mihin kiinnittää huomiota.

”Näyttelijyys on ihan vitun validi ja meemikäs tapa olla. Tarkkailee ihmisten olemista ja poimii jotain niiden välisistä suhteista. Muusikkona taas kuuntelee, että aa, hieno ääni tulee tosta metrosta”, Sloan sanoo.

Jos jokin asia menee yli kognitiivisen tai emotionaalisen käsittelykyvyn, hän alkaa prosessoida sitä kirjoittamalla biisiä.

”Musta ihan bängerit tavat olla maailmassa. Aika paljon hauskempaa kuin se, että miettisin, mistä voisi säästää rahaa.”

Sloan osoittaa kirjahyllystä löytyvää Emanuele Coccian teosta Kasvien elämä - Sekoittumisen metafysiikkaa.

”Tykkäsin, kun siinä puhutaan, että maailmassa oleminen on uppoamista, että asiat läpäisee. Mä haluaisin elää silleen, että ne asiat mitä mä teen, mä annan niiden lävistää mut ja vaikuttaa muhun.”

Moderni ihminen pyrkii usein päinvastoin hallitsemaan kokemustaan. Kenties se, että antautuu enemmän maailmalle, antaa itsensä tulla lävistetyksi, voisi oleellisesti muuttaa koko ruumiillisen kokemisen tapaa. Täytyy tunnistaa, milloin hallita, milloin antautua.

”Sydänpedossa mä näyttelin muunsukupuolista hahmoa. Sitten mä aloin ite kelaa mun omaa sukupuolta, että yeah, I’m that. Mä en halua sanoa, että muutun hahmoiksi, joita mä esitän, mutta there’s undeniable evidence also.”

”Mä rakastan itsessäni sitä, että mä innostun asioista niin täböö. Ja kun mä innostun, se ei aina kestä niin kauaa, mutta se tapahtuu. Se on antautumista, ja mikä nyt on enempää sitä kuin rakastuminen, rakastaminen.”

Sloan alkaa kertoa lähimmästä yhteisöstään, joka koostuu hänen kumppanistaan Milkasta ja tämän toisesta kumppanista Outista, joiden neljä lasta ovat nyt Sloanin kummilapsia.

”Mä oon heidän kummitus. Se on ollut mun viimeisen vuoden ihan parhaita juttuja. Mä olen niiden faijapuoli, mä olen ihan uskomaton siinä roolissa.”

Sloanin lähiyhteisössä arkista hoivaa järjestetään uusilla ja käytännöllisillä tavoilla. Siitä polyamoriassakin on lopulta kyse. Jos jokin tapa elää ei toimi, sitä voi muuttaa tai sen voi keksiä uudelleen.

”Ei ole mitään poliittisempaa kuin arki ja miten sen arjen rakentaa, mitä käytänteitä on. Käytänne voi olla se, että käytetään viikosta yksi ilta mielenosoituksen suunnitteluun. Tai se, että järjestetään orgiat kerran muutamassa kuukaudessa. Ihan vitun hyvä käytänne, let’s do it!” •

Teksti & kuvat ANNI KANNIAINEN

Dippa koodaamisenolikorttitalo

HANS HASTIO: ”Idea dippaan tuli tutuilta, joiden tutkimuskokonaisuuksiin se liittyy. En olisi varmaan näin mukavaa aihetta itse keksinyt.

Tein dipan tutkimusapulaisena keskustakampuksella. Olen ollut yliopiston projekteissa ennenkin, mutta dippa on siihen verrattuna erilainen ja monimutkaisempi.

Sain tutkimusta varten lopputilanteen – kaiken muun kirjoitin ja tuotin itse. Se vaati ohjelmistokehitystä ja silkkaa koodaamista. Teknisistä syistä piti valita ohjelmistokieli, jota en ollut opiskellut tai kirjoittanut riviäkään. Opiskeluun kuului aikaa. Määrittelin lopputilanteen mukaan ohjelmoitavat toiminnallisuudet. Loin käyttöliittymän. Sitten lähdin työstämään backend-ohjelmointia eli tausta-algoritmeja. Menetelmä ei ole erityisen tieteellinen, mutta se toimi, ja olen käyttänyt sitä myös työelämässä.

En ole kovin kokenut koodari. Moni ratkaisuistani oli alun perin sellaisia, että ohjelmistosta muodostuu korttitalo, johon ei enää voi koota lisää palikoita, vaan pitää aloittaa alusta.

Opin kandityöstä, että ennen kirjoittamista kannattaa perehtyä aineistoon ja kirjallisuuteen useamman kuukauden ajan. Korostan intuition merkitystä. Kaikkea ei muista, mutta osia muistaa. Teorian opiskelu luo lähtökohdat tekemiselle.

Ohjelmistokehitykseen liittyy aina ongelmia, joihin itse ajaa itsensä. Kohtasin turhautumista. Näin varmasti kokevat kaikki. Minulla on sellainen huono ominaisuus, etten pyydä tarpeeksi apua, vaan yritän jääräpäisesti ratkaista ongelman. Aina kun pyysin tukea, sain sitä, ja se auttoi. Kun oli itse tyytyväinen ja sai kaiken valmiiksi, tuli hyvä fiilis. Tutkimustuloksista saa toivottavasti apua käytäntöön. Nyt pääsee taas aloittamaan uuden projektin puhtaalta pöydältä!” •

Kohtasin turhautumista. Näin varmasti kokevat kaikki.

DIPPA

• OTSIKKO: Ilmataisteluohjusten väistöetäisyyksien määrittäminen konstruktiivisessa simulointiympäristössä

• ALA: Konetekniikan tutkinto-ohjelma

• MITTA: 104 sivua

• KAUAN KESTI? 7 kuukautta

• KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5?

”Vaikea kysymys. Ehkä 3. Se on niin rankkaa kuin mitä siitä itselleen tekee.”

LOPPUTYÖN SANKARIT

Palstalla dipan ja gradun tehneet jakavat viisauttaan.

Kasvustrategioita kartoittamassa

PETTERI MATINTUPA: ”Päädyin tekemään graduni väestötappiokunnista. Olin jo opiskelujen aikana vahvasti suuntautunut kuntiin ja mukana kunnallistieteiden ainejärjestö Hallat ry:n toiminnassa, niin suuntaus tuli sitä kautta vähitellen. Väestötappiokunnat ovat Suomessa yleisimpiä, ja silti ne ovat aika vähän käsitelty aihe.

Hyödynsin teoriakehyksessä Porterin geneerisiä kilpailustrategioita, eli kustannusjohtajuutta, erilaistamista ja fokusoimista, minkä lisäksi hyödynsin Barneyn resurssilähtöistä näkemystä. Näiden perusteella luokittelin aineistoa Excelissä.

Voisi ajatella, että valmista dataa on helppo työstää, mutta se pitää kumminkin saada Excel-taulukkoon ja teoriakehyksen sisään. Kunnat tekevät strategioitaan eri tavoin.

Jokaisella on hieman eri tapa kirjoittaa, ja mukana voi olla pitkiä alustuksia kuntien tehtävistä ja muusta, joka ei varsinaisesti liity tutkimuksen aiheeseen. Paljonhan piti purkaa, että löysi varsinaiset tavoitteet ja toimenpiteet ja sai niistä vertailukelpoisia.

Se yllätti, että kunnissa on hyvin monenlaista strategista toimintaa, kehittämistä ja toimenpiteitä, joita ei ole julkisiin kuntastrategioihin kohdekunnissa syystä tai toisesta kirjattu. Esimerkiksi useita kunnan strategiseen kehittämiseen liittyviä opinnäytteitä on tehty.

Syksyllä järjestetty Opinnäyterupeama-pilotti tuki graduni valmistumista, kuten myös yhteydenotto ohjaajaan ja sopiminen yhdessä tavoitteista ja suunnitelmasta gradun loppuunsaattamiseksi ja palauttamiseksi. Tunin hyvinvointikalenteria voi silmäillä, josko sieltä löytyisi tukipalvelu, joka helpottaa prosessia.” •

Voisi ajatella, että valmista dataa on helppo työstää.

GRADU

• OTSIKKO: Väestötappiokuntien strategiset keinot: Teorialähtöinen kartoittava tapaustutkimus väestötappiokuntien strategioiden toimenpiteistä

• ALA: Hallintotieteet

• MITTA: 93 sivua

• KAUAN KESTI? 6 vuotta

• KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5? ”4.”

Tartuin materiaaliinsinööriopiskelijoiden mukaan Halikon Prismasta, josta minut hankittiin yhteismaksulla.

Pärtsä on kiertänyt ahkerasti muun muassa vappuna järjestettävän Teemunkierroksen tapahtumia. Pärtsällä on ikuinen lakinkäyttöoikeus, josta löytyy todistus MIK:in kiltahuoneen seinältä.

JÄRJESTÖJEN HALIKAVERIT

Opiskelijatapahtumissa voi tavata monenlaisia enemmän tai vähemmän pörröisiä otuksia –nimittäin järjestöjen maskotteja. Eläinhahmot tutustuvat useisiin vuosikursseihin siirtyen sylistä toiseen ja eksyvät toisinaan aivan uusienkin tuttavuuksien matkaan. Visiirin ystäväkirjassa maskotit kertovat, millaista on olla maskotti.

Teksti & kuvat INKA AURANEN

Pärtsä on lempeä terapiahevonen

NIMI Jallu Pärinä Säihkyturpa eli tutummin Pärtsä

KOTIJÄRJESTÖ Materiaali-insinöörikilta ry (MIK)

SYNTYMÄVUOSI 2012

SYNTYTARINA Olen tullut kiltaan MIK:n Semirankka-ekskursiolta eli opintomatkalta. Tartuin materiaali-insinööriopiskelijoiden mukaan Halikon Prismasta, josta minut hankittiin yhteismaksulla.

LEMPIVÄRI Burgundinpunainen

LEMPIPAIKKA Hengailen eniten MIK:n kiltahuoneella, mutta viihdyn myös aurinkoisilla nurmikoilla. Kierrän joka vuosi ahkerasti vapputapahtumissa, ja olenkin suorittanut Teemunkierroksella ansaittavan Emäteemun arvonimen useampaan kertaan.

SUOSIKKIKAPPALE Pidän eniten MIK:n kiltalaulusta, Materialistihymnistä

MISTÄ PIDÄN ENITEN Pidän etenkin fukseista. Olen luonteeltani hyvin lempeä ja toiminkin killan terapiahevosena. Tykkään auttaa ihmisiä, kuunnella huolia ja olla pehmeänä nojana. Olen myös hyvä unikaveri.

MISTÄ PIDÄN VÄHITEN Vesi on sellainen elementti, josta en pidä. Minut on kerran jouduttu tyhjentämään ja pesemään, eikä urakka ollut mieleeni. Pienissä määrin vesi sopii, mutta uimaan en halua.

TERVEISET VISIIRIN LUKIJOILLE Tulkaa tapaamaan – aina saa silittää, kun nähdään. Tulen erityisen iloiseksi, kun minut tunnistetaan ja tullaan moikkaamaan.

Vuonna 1980

TARAKI oli Ruotsissa ekskursiolla NBT-päivillä ja olen sieltä lähtenyt killan mukaan.

Ekskursiokonkari

Svante pelkää housujensa puolesta

NIMI Svante af Chapman

KOTIJÄRJESTÖ Tampereen Rakentajakilta ry (TARAKI)

SYNTYMÄVUOSI 1980

SYNTYTARINA Ennen järjestettiin NBT-ekskursioita eli Pohjoismaisia rakentajateekkaripäiviä. Vuonna 1980 TARAKI oli Ruotsissa ekskursiolla NBT-päivillä ja olen sieltä lähtenyt killan mukaan.

LEMPIVÄRI Tummansininen

LEMPIPAIKKA Lempipaikkani on varmaankin ekskubussi tai

TARAKI:n kiltahuone. Kiltahuoneella majailen, mutta kierrän reippaasti opintomatkoilla TARAKI:n mukana.

SUOSIKKIKAPPALE Yksi lempikappaleistani on sitsilaulu R-A-K-S-A. Yleensäkin sitseillä ja vuosijuhlilla laulettavat kappaleet ovat mieleeni.

MISTÄ PIDÄN ENITEN Ekskuilu on lempipuuhaani, koska olen syntynytkin ekskursion aikana. Tykkään myös pelata Moskaa, joka on TARAKI:ssa pelattava korttipeli.

MISTÄ PIDÄN VÄHITEN Minulta on aikojen saatossa useamman kerran varastettu housut. Siitä tai muistakaan asiattomuuksista ja kiusaamisesta en pidä.

TERVEISET VISIIRIN LUKIJOILLE Pitäkää toisistanne huolta, ja käykää ekskuilla ja vuosijuhlilla.

Svante pääsi edustamaan kotijärjestöään sen 55. vuosijuhlilla. Svantelle on myönnetty ikuinen lakinkäyttöoikeus, ja maskotti kantaakin teekkarilakkiaan ylpeydellä.

SIINA SIUVO /TT-KAMERAT

Olen saapunut

Tampereen yliopistolle viestinnän opiskelijoiden vuosittaiselta Ääniaallotristeilyltä. Tarkemmin olen peräisin Silja Linen spa-osastolta.

Julli vaihtoi meren aallot Sorsalampeen

NIMI Juhani ”Julli” Akseli Ankka

KOTIJÄRJESTÖ Reettorit ry

SYNTYMÄVUOSI Perimätieto hieman vaihtelee, mutta vuosien 2012–2013 aikoihin.

SYNTYTARINA Olen saapunut Tampereen yliopistolle viestinnän opiskelijoiden vuosittaiselta Ääniaallot-risteilyltä. Tarkemmin olen peräisin Silja Linen spa-osastolta. Olen lähtenyt viestijöiden matkaan, kun en enää halunnut olla vain laiva-ankka vaan Reettorien ainejärjestöankka.

LEMPIVÄRI Keltainen

LEMPIPAIKKA Tykkään oleskella Reettoreiden ainejärjestötilassa, Retokodissa. Käyn myös toisinaan tutustumassa lajitovereihini Sorsapuiston Sorsalammessa.

SUOSIKKIKAPPALE Minusta on tehty erilaisia sitsilauluja, ja esimerkiksi Julli saunoo onkin yksi suosikkikappaleistani. Pidän myös ainejärjestön omasta Reettorit-kappaleesta.

MISTÄ PIDÄN ENITEN Tykkään, jos saan viestijöiltä pusuja.

MISTÄ PIDÄN VÄHITEN Minua vähän pelottaa, jos yön pikkutunteina päädynkin jonkun vieraan matkaan aivan liian kauas kotoa. Toisaalta nämä oudot kohtaamiset voivat kehkeytyä lopulta ystävyyksiksi.

TERVEISET VISIIRIN LUKIJOILLE Kvaak. Olkaa rohkeita.

Nykyinen Julli-ankka ole aivan alkuperäinen versio Reettoreiden maskotista, vaan ankan ulkonäkö on hieman muuttunut vuosien varrella. Nykyinen Julli on kuitenkin ollut järjestön matkassa jo useamman vuoden.

Pandat löysivät kotinsa lehtijutun kautta

NIMI Harkkaripanda ja Ratapanda. Harkkaripanda tunnetaan kavereiden kesken myös nimellä Nössöpanda.

KOTIJÄRJESTÖ Vostok ry

SYNTYMÄVUOSI 2016

SYNTYTARINA Eräs journalistiikan opiskelija oli kirjoittamassa juttua Ähtärin pandoista toimittajaopiskelijoiden lehteen, Utaimeen. Artikkelin kuvitusta varten ei kuitenkaan lähdetty Ähtäriin asti, joten kuvaaja osti Ikeasta kaksi pandaa esittämään Lumia ja Pyryä Jutunteon jälkeen me pandat jäimme toimittajaopiskelijoiden harjoitustoimitukseen eli harkkariin asustelemaan, ja olemme keskeinen osa Vostokin arkea.

LEMPIVÄRI Oranssi

LEMPIPAIKKA Rauhallisemman Harkkaripandan lempipaikka on harjoitustoimitus eli harkkari, jossa hengailenkin hyvin usein. Ratapandan lempipaikkoihin kuuluvat Vostokin tapahtumat ja niiden jatkot esimerkiksi Tullikamarin Klubilla tai Kaijakassa.

SUOSIKKIKAPPALE Pidämme kovasti Antti Tuiskun Peto on irti -kappaleesta sekä saman melodian omaavasta Vostokin sitsilaulusta Panda on irti. Suosikkeihin kuuluvat myös PMMP:n Kesäkaverit sekä Toton Africa Harkkaripandan Instagram-tilillä soi usein nimikkokappaleeni eli Desiignerin Panda

MISTÄ PITÄÄ ENITEN Pidämme kovasti harkkarihengailusta ja halimisesta. Kun vostokit halaavat meitä, piristää se niin vostokien kuin pandankin mieltä. Maskotin töihin kuuluu myös järjestön yleinen edustaminen erilaisissa tapahtumissa, mistä kumpikin pidämme. Emme kuitenkaan pöhise. Vostokilla on monia maskotteja, mutta me pandat olemme niistä ehkäpä tärkeimmät ja tunnetuimmat.

MISTÄ PITÄÄ VÄHITEN Saatamme välillä nyrpistää kuonoamme Vostokin kilpaileville maskoteille, joita on kertynyt viime vuosina useampi. Pidämme kuitenkin yleisesti ihan kaikesta ja kaikista, erityisesti vostokeista.

TERVEISET VISIIRIN LUKIJOILLE Muistakaa chillata villisti ja myös opiskella, mutta ei missään nimessä liikaa. •

Harkkaripanda on kahdesta pandasta siistimpi ja edustavampi. Ratapanda viihtyy nimensä mukaisesti etenkin siellä, missä tapahtuu. Pandoista ei valitettavasti saatu yhteiskuvaa tai -haastattelua, koska Ratapanda oli tapansa mukaan radalla.

Jutunteon jälkeen me pandat jäimme toimittajaopiskelijoiden harjoitustoimitukseen asustelemaan, ja olemme keskeinen osa Vostokin arkea.

Lainan varassa

Opiskelijoiden vaikeudet maksaa takaisin opintolainaansa kasvavat. Samalla lainaa otetaan yhä enemmän ja korot ja hinnat nousevat. Visiiri selvitti, miltä näyttää opintolainan tulevaisuus.

Teksti STEFAN LEPPÄNEN Kuvitus JAAKKO LEINONEN

Tekstin alaviitteiden selitykset sivulla 35.

Syksyllä opiskelijat ympäri Suomea valtasivat kouluja ja marssivat kaduilla osoittaakseen mieltä pääministeri Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksen suunnitelmia vastaan.

Protestit kaikuivat kuuroille korville, sillä opiskelijoihin kohdistuvat leikkaukset hyväksyttiin eduskunnassa hallituksen esitysten mukaisesti: opintotuen indeksikorotukset1 jäädytetään vuosiksi 2024–2027 ja asumistukea leikataan2. Leikkausten vastapainoksi opintolainan valtiontakaus3 nostetaan 650 eurosta 850 euroon.

Kelan erikoissuunnittelija Ilpo Lahtisen mukaan opintolainan korotus käytännössä kattaa leikkaukset. Vaikutukset eivät kuitenkaan kohdistu tasaisesti kaikkiin opiskelijoihin.

”Asumistuen leikkauksessa on niin monenlaista eri elementtiä, että miinusmerkin suuruus vaihtelee kovasti perhetyypeittäin ja asuinpaikkakunnittain. Lapsiperheillä asumistuki laskee vähemmän, Helsingissä asuvilla4 enemmän. Myös tuloleikkuri kiristyy”, Lahtinen sanoo.

Indeksijäädytysten vaikutukset riippuvat hintatason kehityksestä, joten niistä voi esittää korkeintaan valistuneita arvioita5.

Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on arvioinut, että opintolainan korotuskin mukaan lukien tulot vähenevät yli 30 prosentilla opiskelijoista.

Yksi asia on joka tapauksessa selvää: opiskelijat velkaantuvat jatkossa entistä enemmän.

Lainasummat paisuvat

Opintolainan suosio alkoi hiipua 1990-luvun alussa, kun opintorahaa korotettiin samalla kun opintolainan enimmäismäärää laskettiin ja se muutettiin markkinaehtoiseksi. Esimerkiksi syksyllä 1992 helsinkiläiset pankit tarjosivat opintolainaa nykymittapuulla tyrmistyttävillä 12,9–18,1 prosentin koroilla.

Vaikka korot vuosien mittaan laskivat, opintolaina pysyi pitkään ikään kuin viimeisenä vaihtoehtona. ”Opintolainan suosio pysyttelee alamaissa”, uutisoi Yle vielä syyskuussa 2010. Jutussa syyksi esitettiin epävarmaa tulevaisuutta ja korkeakoulutettujen karuja työttömyyslukuja.

Epävarmalta tulevaisuus näyttää nytkin, mutta opintolainaa nostetaan ennätysmääriä.

Lainan nostajien osuus on viime vuosina tasaantunut noin kahteen kolmasosaan opintotuen saajista, mutta lainasummat ovat nousseet merkittävästi.

Viime toukokuussaYle uutisoi, että reilussa kymmenessä vuodessa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden mediaani-

lainamäärä6 on yli kolminkertaistunut. Siinä missä 2010 opiskelijan yleisin lainasumma oli noin 6700 euroa, vuonna 2022 se oli jo 22 660 euroa.

Vuonna 2023 valtion takaaman opintolainan kokonaispääoma ylitti jo kuusi miljardia euroa.

Kelan Lahtisen mukaan lainamäärien voimakkaaseen kasvuun on vaikuttanut ennen kaikkea kolme seikkaa.

Ensinnäkin syksyllä 2011 valtiontakaus alettiin myöntää automaattisesti kaikille opintorahaa saaville korkeakouluopiskelijalle.

Toiseksi vuonna 2014 otettiin käyttöön aiempaa selkeämpi opintolainahyvitys7, joka Lahtisen mukaan muutti asenteita ”merkittävällä tavalla”.

Kolmanneksi vuonna 2017 opintolainan valtiontakausta korotettiin 400 eurosta 650 euroon samalla kun korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa pienennettiin.

Lahtisen sanoin opintolainan käyttöä on siis lisätty käyttämällä sekä keppiä että porkkanaa.

”Ilmaisen”

lainan loppu

Suomessa opintolainoja myöntävät yksityiset pankit. Kun pankki myöntää opiskeli-

EPÄVARMALTA TULEVAISUUS NÄYTTÄÄ NYTKIN, MUTTA OPINTOLAINAA NOSTETAAN ENNÄTYSMÄÄRIÄ.

jalle lainan, se luo uutta rahaa. Tälle rahalle pankki määrittää hinnan, joka muodostuu korosta8 ja marginaalista9

Lähes kaikki uudet opintolainat on sidottu Euroopan keskuspankin EKP:n määrittelemiin euriborkorkoihin10. Vuonna 2022 Yle kertoi, että 95 prosenttia uusista opintolainoista on sidottu euriboriin ja niistä 70 prosenttia 12 kuukauden euriboriin11

Euroalueella väestö on jo pitkään harmaantunut. Hitaasti kasvavasta kysynnästä ja tuottavuudesta ehti tulla eräänlainen uusi normaali. Investointeja tehtiin maltillisesti, ja kansalaiset säästivät ahkerasti. Näissä oloissa EKP piti korkotasoa lähellä nollaa piristääkseen taloutta.

Opintolainastakin puhuttiin pitkään ”ilmaisena” lainana, koska sen korot laahasivat nollan tuntumassa.

Niin markkinat kuin kuluttajatkin alkoivat uskoa, että korot pysyisivät nollan tietämillä vielä hyvän aikaa, sanoo Markku Lehmus, joka toimii päällikkönä Suomen Pankin rahapolitiikan ja euroalueen talouden toimistossa.

Maailmantalouteen iski kuitenkin kaksi voimakasta shokkia lähes peräjälkeen.

Ensin tuli koronapandemia, joka sekoitti hyödykemarkkinat. Kun ihmiset jäivät ko-

ronasulkujen vuoksi koteihinsa, kulutus siirtyi voimakkaasti palveluista tavaroihin. Pandemian siivittämänä kansainvälinen merirahtiliikenne ajautui ennennäkemättömään kriisiin. Kun talouksia sitten avattiin, kulutus palasi ryminällä palveluihin.

Pandemiasta ei ollut ehditty toipua, kun helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sekä ruoan että energian hinnat alkoivat nousta voimakkaasti. Inflaatio12 levisi nopeasti kaikkialle.

Keväällä 2022 Euroopan keskuspankki EKP reagoi nostamalla ohjauskorkoja voimakkaasti, ja syksyllä 2023 euriborkorot keikkuivat pahimmillaan yli 4 prosentissa.

Nostamalla korkoja EKP pyrki hillitsemään kotitalouksien ja yritysten halukkuutta ottaa uutta lainaa. Ajatuksena on, että kun edullista lainarahaa ei ole saatavilla, kokonaiskysyntä laskee ja hintojen nousu hidastuu.

Syksystä 2022 asti inflaatio onkin asteittain hidastunut kohti EKP:n tavoitetta13. Niinpä keskuspankki on myös jonkin verran laskenut ohjauskorkoja, mikä on heijastunut euriborkorkoihin. Tätä kirjoitettaessa 12 kuukauden euribor liikkuu 3,6 prosentin tietämillä.

Lehmuksen mukaan markkinoilla ennakoidaan nyt, että EKP laskisi ohjauskorko-

jaan vielä ennen kesää 2024.

On toki myös mahdollista, etteivät hartaasti odotetut koronlaskut tapahdukaan. Silloin korot voisivat lähteä uuteen nousuun. Kävi miten kävi, uutta nollakorkojen aikaa ei välttämättä hetkeen nähdä.

”Ehkä me ollaan sillä tavalla kahden maailman välissä, että me ei palata nollakorkoihin, mutta ollaan menossa jonnekin parin prosentin korkotasoon”, Lehmus sanoo.

Hänen mukaansa korkeammat korot eivät ole yksiselitteisesti huono asia.

”Voi ajatella, että tietyllä tavalla on tervettä, että lainoilla on joku hinta.”

Maksuvaikeudet kasvavat

Kasvanut lainapainotteisuus ja korkojen ja hintojen nousu näkyvät karulla tavalla myös valmistuneiden opiskelijoiden taloustilanteessa.

Vuonna 2023 Kelan perintään päätyi ennätysmäärä, yli 80 miljoonaa euroa maksamatta jäänyttä opintolainaa – kolminkertaisesti edellisvuoteen verrattuna, Yle uutisoi marraskuussa.

Herää kysymys, voiko opintolaina olla näissä oloissa joillekin opiskelijoille riski.

”Kyllä me siinä rajamaastossa ollaan varsinkin niillä koulutusaloilla, joissa työllistyminen ja ennen muuta tuleva palkkataso ei ole hyvä”, Kelan Ilpo Lahtinen sanoo.

Lahtinen uskookin, että lainapainotteisuus ohjaa jo nyt tulevien opiskelijoiden alavalintoja. Asiaa ei kuitenkaan ole tutkittu.

”Velkapainotteinen opintotukijärjestelmä ei ole kovin oikeudenmukainen kaikkia väestöryhmiä ja koulutusaloja kohtaan. Isossa kuvassa opiskelu kannattaa edelleenkin, mutta ihan tasan ei mene lahjat.”

Lääkärin tai juristin kuukausipalkalla 30 000 euron opintovelan takaisinmaksu tuskin aiheuttaa ongelmia – aivan toinen tilanne voi olla lastentarhanopettajalla tai sosiaalityöntekijällä.

Esimerkiksi 30 000 euron lainalla ja 10 vuoden takaisinmaksuajalla14 pankille maksettava kuukausierä olisi nykyisillä koroilla noin 300 euroa, jos opiskelija valmistuu tavoiteajassa – yli 100 euroa enemmän kuin nollakorkojen aikaan15.

Jos opintovelallinen ei pysty maksamaan lainanlyhennyksiään, Kela lainan takaajana korvaa maksamatta jääneen summan pankille. Tästä ei tule velalliselle maksuhäiriömerkintää.

Kela puolestaan perii summan takaisin velalliselta 4 prosentin korolla. Jos velallinen laiminlyö perinnän, Kela siirtää velan ulosottoon, mistä koituu sekä maksuhäiriömerkintä että lisäkustannuksia.

Kelan perittäväksi päätynyt opintovelka kuitenkin vanhenee 15 vuoden kuluttua.

Lainaa valtiolta?

Opiskelijat ovat Suomessa ainoa ihmisryhmä, jonka toimeentulo riippuu lainarahasta. Täysi-ikäiselle opiskelijalle ei lähtökohtaisesti makseta toimeentulotukea, jos hänellä on mahdollisuus saada opintolainaa16

Joskus pankki ei kuitenkaan myönnä lainaa esimerkiksi maksuhäiriön vuoksi17 Tällöin opiskelija voi saada toimeentulotukea. Tämä on Kelan Lahtisen mukaan johtanut ”lieveilmiöön”.

”On syytä epäillä, että jonkunmoinen porukka opiskelijoissa on tarkoituksella hankkinut maksuhäiriömerkinnän, jotta eivät saisi pankista lainaa, jotta saisivat saman rahan toimeentulotukena.”

Lahtinen pitää tilannetta nurinkurisena.

”Ne, jotka ovat asiansa hoitaneet hyvin, joutuvat velkaantumaan, ja ne, jotka ovat jättäneet asiansa hoitamatta, saavat paremman laatuisen tuen opintoihinsa.”

Helmikuussa 2023 kaikkiaan noin kolmetuhatta täysi-ikäistä opiskelijaa sai sa-

manaikaisesti opintotukea ja toimeentulotukea. Voi kuitenkin vain arvailla, kuinka moni heistä on hyödyntänyt järjestelmän porsaanreikää.

Epäkohdan korjaamiseksi Lahtinen on esittänyt, että Kela myöntäisi opintolainan niille, jotka eivät saa pankkilainaa. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa kaikki opintolainat myöntää yksityisten pankkien sijaan valtio. Eikö valtionlaina voisi toimia Suomessakin?

Lahtinen suhtautuu ajatukseen epäilevästi. Siirtyminen täysin valtionlainoihin voisi johtaa siihen, ettei opintorahaa enää kehitettäisi. Toisaalta se mahdollistaisi nykyistä tasa-arvoisemman järjestelmän.

”Kieltämättä houkutteleva ajatus olisi, että opintolainan takaisinmaksu voitaisiin paremmin sitoa ansiotasoon.”

Opintotukea uudistetaan

Kun valtiontakaus elokuussa 2024 nousee 850 euroon, vuosikymmenen lopulla uhkaa tulla uusi piikki maksuvaikeuksissa.

Opetusministeriössä on alkamassa opintotuen kokonaisuudistustyö, jonka odotetaan valmistuvan vuoden 2025 aikana. Mahdolliset muutokset tulisivat voimaan 2026 tai 2027. Uudistustyön yhtenä tavoitteena on parantaa opintolainojen turvallisuutta.

Lahtinen näkee, että tässä yhteydessä

voisi harkita kokeilua, jossa Kela myöntäisi lainat opiskelijoille, jotka eivät saa niitä pankista. Kuitenkin oleellisinta ja kiireellisintä on hänen mukaansa uudistaa Kelan korkoavustus.

”Se on jäänyt vähän menneitten vuosikymmenten sääntöjen varaan.”

Pienituloiset voivat saada korkoavustusta, jossa Kela maksaa valtion takaaman opintolainan korot kokonaisuudessaan. Avustusta maksetaan kaksi kertaa vuodessa.

”Sitä pitäisi uudistaa niin, että Kela pystyisi useammin ja joustavammin maksamaan myös kuukausittain erääntyvät korot.”

Lahtisen mukaan Kela on myös ehdottanut, että korkoavustuksen ehdotonta tulorajaa porrastettaisiin. Esimerkiksi lapseton ja yksin asuva opintovelallinen voi maaliskuusta 2024 lähtien saada korkoavustusta, jos hänen kuukausitulonsa jäävät alle 1 589 euron. Pienikin ylitys johtaa siihen, ettei avustusta saa senttiäkään.

Epävarma tulevaisuus

Tutkimusten mukaan opiskelijoiden uupumus pahenee. Paljon on puhuttu esimerkiksi koronaeristyksen vaikutuksesta nuorten mielenterveyteen, mutta vähemmän siitä, kuinka siihen vaikuttaa huoli toimeentulosta ja tulevaisuudesta.

Syksyllä 2023 julkaistun Opiskelijan kaupunki -tutkimuksen mukaan jopa 69 prosenttia opiskelijoista on huolissaan toimeentulostaan elinkustannusten noustessa. 18 Runsas kolmannes oli jättänyt ruokaa tai lääkkeitä ostamatta heikon toimeentulon vuoksi.

Monelle opintolaina ei ole mikään mukava ylimääräinen tulo, vaan edellytys sille, että he ylipäätään kykenevät opiskelemaan. Ei siis ihme, jos korkeat korot ja isot lainasummat huolestuttavat.

Sekä Kelan Lahtinen että Suomen Pankin Lehmus kehottavat katsomaan kokonaiskuvaa.

”Kannattaa miettiä, mikä on omalle toimeentulolle sopiva summa myös sitä tulevaa palkkatasoa ajatellen”, Lahtinen sanoo.

”Jos opintolainan lisäksi otetaan muita lainoja, lainaa lainan päälle, voi määrä nousta aika isoksi. Ei se ihan riskitöntä ole. Voi kuitenkin lohduttautua sillä, että suomalaiset opiskelijat ovat edelleen kansainvälisesti verrattuna aika hyvin tuettuja”, Lehmus sanoo.

Molemmat korostavat, ettei opintolainaa kaikesta huolimatta ole syytä pelätä.

VUONNA 2023 KELAN PERINTÄÄN PÄÄTYI ENNÄTYSMÄÄRÄ, YLI 80 MILJOONAA EUROA

MAKSAMATTA

JÄÄNYTTÄ

OPINTOLAINAA – KOLMINKERTAISESTI EDELLISVUOTEEN VERRATTUNA.

1 Ennen jäädytystä opintoraha oli sidottu elinkustannusindeksiin, eli tukea on korotettu vuosittain sitä mukaa, kun elinkustannukset ovat nousseet. Jäädytyksen myötä opintoraha pysyy vuoden 2027 loppuun asti samalla tasolla.

2 Asumistuen leikkaukset astuvat voimaan 1.4.2024: tiivistetysti asumistuen omavastuu suurenee, korvausprosentti pienenee ja ansiotulovähennys (alle 300 euroa/kk ansiotulo ei ole vaikuttanut tuen määrään) poistuu. Ks. Kelan tiedote 13.12.2023: Yleinen asumistuki pienenee vuonna 2024, ja sen maksaminen omistusasuntoihin päättyy vuonna 2025.

3 Valtio takaa opintolainan kokonaisuudessaan, eli korvaa sen takaisin pankille siinä tapauksessa, että velallinen ei siihen kykene. Kela kuitenkin perii rahat velalliselta.

4 Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) laskelmien mukaan esimerkiksi yksin Helsingissä asuva opiskelija, jonka vuokra on 694 euroa, menettää asumistuen leikkausten myötä noin sata euroa kuukaudessa. Jos hän saa myös työtuloja, tuet voivat kutistua yli 200 euroa.

5 Hallituksen esityksessä siteerataan STM:n arviota, jonka mukaan itsenäisesti asuvalla täysi-ikäisellä opiskelijalla opintorahan ostovoima laskisi enintään 31,70 euroa kuukaudessa vuoden 2027 loppuun mennessä.

6 Kun kaikki nostetut opintolainasummat järjestetään suuruusjärjestykseen, keskimmäinen lainasumma (tai kahden keskimmäisen keskiarvo) on mediaani.

7 Kela tarjoaa opintolainan hyvitystä opiskelijoille, jotka suorittavat tutkintonsa määräajassa. Opintolainahyvitys on 40 prosenttia siitä opintolainan määrästä, joka ylittää 2 500 euroa, mutta enintään 6200 euroa. Hyvityksen voi saada vain ensimmäisestä korkeakoulututkinnosta. Ennen hyvitystä ajoissa valmistuneet saivat opintolainavähennyksen verotuksessa.

8 Opintolaina eroaa esimerkiksi asuntolainasta siinä, ettei korkoa aleta maksaa pankille heti, vaan opiskelujen ajan se pääomitetaan eli lisätään lainasumman päälle. Kun lainan lyhennys eli takaisinmaksu alkaa, korko lisätään joka kuukausi lyhennettävän summan päälle.

9 Marginaali on pankin määrittelemä asiakaskohtainen hinta lainalle. Se lisätään koron päälle ja pysyy samana koko laina-ajan. Opintolainassa tyypillinen marginaali on noin 0,5 prosenttia.

”Opiskelu on edelleenkin ja tulevaisuudessa paras turva paremman toimeentulon ja miellyttävämpien työolojen eteen”, Lahtinen sanoo.

On vaikea nähdä, että maailmantilanne olisi varsinaisesti rauhoittumassa. Ukrainan sota jatkuu edelleen. Lähi-idässä Israelin hyökkäys Gazaan uhkaa laajeta. Turkistarhoissa levinnyt lintuinfluenssa herätti kesällä pelon uudesta pandemiasta. Valtiot ja kansainväliset instituutiot vaikuttavat voimattomilta pahenevan ilmastokriisin edessä.

Pakko kysyä: Mitä jos olemmekin saaneet vasta esimakua korkojen noususta?

Lehmus rauhoittelee huolta ja muistuttaa, että väestön ikääntymisen ja heikon kysynnän kaltaiset tekijät kasvattavat edelleen painetta korkojen laskuun. Sähkön ja öljyn hinta ovat laskeneet, eikä Ukrainassa tai ilmastokriisissä ole tapahtunut ”pahoja yllätyksiä”.

”Voi ajatella käytännöllisesti, että pandemia ja sota yhtä aikaa olivat ihan valtava inflaatioshokki eivätkä korot senkään jälkeen tätä korkeammalle nousseet”, Lehmus sanoo.

”Realistina, mutta lievästi optimistina voisi ajatella, että seuraavat takaiskut tuskin tulevat tätä hirveämmäksi. Having said that, maailma voi aina yllättää.” •

10 Euriborkorko (Euro Interbank Offered Rate) on euroalueen rahamarkkinoiden tärkeimpiä viitekorkoja, jonka mukaan pankit hinnoittelevat myöntämiään lainoja.

11 Euribor-korko tarkistetaan päivittäin eri mittaisille ajanjaksoille, joista yleisimmät ovat 12, 6, 3 ja 1 kuukautta. Esimerkiksi 12 kuukauden euriboriin sidotusta lainasta maksettava korko määrittyy tarkistuspäivänä ja pysyy samana aina vuoden kerrallaan.

12 Inflaatio tarkoittaa tavaroiden ja palvelujen hintojen nousua, jonka myötä rahan arvo laskee eli ihmisten ostovoima heikkenee.

13 EKP:n tavoitteena on pitää inflaatio kahdessa prosentissa keskipitkällä aikavälillä.

14 Opintolaina on maksettava takaisin viimeistään 30 vuoden kuluttua ensimmäisen lainaerän nostamisesta.

15 Laskelma on tehty Ylen 6.2.2023 julkaisemalla laskurilla, jossa koron oletetaan pysyvän muuttumattomana. Korkoprosentiksi on valittu 3,6 ja sen päälle pankin marginaali 0,5 prosenttiyksikköä. Opiskeluaika on esimerkissä 7 vuotta.

16 Toimeentulotukea harkittaessa opintolainan kuukausierä lasketaan tuloksi vaikkei opiskelija olisi hakenut lainatakausta tai lainaa, jos lainan saamiselle ei ole estettä. Poikkeustapauksissa voidaan katsoa, että lainan hakeminen ”johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen” – esimerkiksi jos opiskelija ei heikon työkykynsä vuoksi kykene elättämään itseään.

17 Harvinaisempi ilmiö on se, että Kela ei myönnä opiskelijalle lainantakausta. Näin käy, jos opiskelijan aiempi opintolaina on Kelan perittävänä eivätkä poikkeukselliset syyt puolla takauksen myöntämistä tai jos opiskelija suorittaa vapausrangaistusta.

18 Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön toteuttamaan tutkimukseen osallistui 675 vastaajaa, joista enemmistö asui pääkaupunkiseudulla vuokraasunnossa.

Jättilaina huolestuttaa

Kirjallisuustiedettä opiskelevan Anna Anderssonin opintolainalle kertyi viime vuonna korkoja tuhat euroa.

Anna Andersson näyttää puhelimeltaan Osuuspankin sivua, jota hallitsee iso luku: 37 556,35 euroa. Niin paljon Anderssonille on kertynyt lainaa tähänastisista opinnoista.

”Eihän se kauhean hyvältä tunnu”, Andersson sanoo.

Hurja lainasumma on kasvanut vauhdilla korkeiden korkojen aikaan. Anderssonin laina on sidottu 12 kuukauden euriborkorkoon. Vielä 2022 hän maksoi lainastaan korkoa 1,4 prosenttia, mutta viime vuonna korko nousi marginaali mukaan lukien pahimmillaan lähes 4,6 prosenttiin. Pelkät korot kasvattivat lainapääomaa vuoden aikana 934 euroa ja 6 senttiä.

Korkea korko tuntuu Anderssonin mukaan ”rangaistukselta” siitä, ettei hän ole tullut toimeen ilman opintolainaa.

”Silloin, kun korko oli nollassa, siitä ei samalla tavalla huolehtinut. Nyt huolettaa se, että jos joka vuosi tulee tonni lisää, missä kohtaa sitä sitten pääsee makselemaan

takaisin ja kuinka kauan siinä menee, että sen saa maksettua takaisin.”

Andersson on opiskellut kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa syksystä 2018 asti, ja hänen tarkoituksenaan on tehdä kandi valmiiksi kuluvan kevään aikana. Valmistumista ovat viivästyttäneet paitsi korona myös opiskelujen aikana syntynyt lapsi. Lisäksi Andersson on rahoittanut opiskelujaan muun muassa tekemällä kaupan alan töitä, joista hän alun perin jäi opintovapaalle.

Poikkeuksellisen suuri lainasumma selittyy sillä, että Andersson nosti opiskelujensa alussa aikuiskoulutustukea 15 kuukautta. Niinpä hän on pystynyt nostamaan lainaa enemmän kuin pelkät tutkintokohtaiset opintotukikuukaudet mahdollistaisivat.

Opintolainansa hän kertoo käyttäneensä muun muassa asumismenoihin ja tietokoneen kaltaisiin hankintoihin.

Anderssonilla ei ole käytännössä ollut mahdollisuutta Kelan lainahyvitykseen, sillä jo 2013 hän teki sairaanhoitajan opintoja ammattikorkeakoulussa. Kelan laskelmissa hänen opiskelunsa alkoivat silloin, vaikka välissä kului useampi työvuosi ja alakin vaihtui täysin.

Korkojen nousu on muuttanut käsitystä opintolainasta.

”Kun aloitin opiskeluja, tuntui turvalliselta ottaa lainaa. Jos korko olisi silloin ollut korkeampi voi olla, että olisin jopa jättänyt nostamatta sitä.”

Valtavaksi paisunut laina on ahdistanut Anderssonia sen verran, että hän on nostanut opintotukea, jottei pankki alkaisi vielä periä lainaa takaisin.

”Myönnän että on ollut opintolainan kanssa sellainen out of sight, out of mind -meininki.”

OPINTOLAINANSA HÄN KERTOO KÄYTTÄNEENSÄ MUUN MUASSA ASUMISMENOIHIN JA TIETOKONEEN KALTAISIIN HANKINTOIHIN.

Takaisinmaksu eriarvoistaa

Andersson arvelee, että opiskelijayhteisö olisi kaiken kaikkiaan jäänyt etäisemmäksi, jos hän olisi lainan nostamisen sijaan joutunut käymään koko ajan töissä.

”Olisi se varmasti vaikuttanut siihen, ettei olisi kiinnostanut tulla opiskelemaan.”

Opiskelujen ohessa Andersson vaikuttaakin nyt Tampereen ylioppilaskunnan Treyn hallituksessa vastuualueenaan ”kaupunki ja yhteiskunta”, johon sisältyy muun muassa opiskelijoiden toimeentulo.

Lainapainotteisuuden kasvua hän pitää lähtökohtaisesti huonona. Kun tukijärjestelmän yhdenvertaisuutta arvioidaan, olisi hänen mukaansa syytä katsoa paitsi opiskelu- myös sen jälkeistä aikaa.

”Kaikki korkeakouluopiskelijat saavat saman tässä vaiheessa, mutta tulevissa työpaikoissa tulokehitykset ovat todella erilaisia. Vaikka varhaiskasvatuksen opettajilla palkkakehitys ei vaan ole samanlainen kuin tekniikan alalla.”

Haastattelua edeltävällä viikolla Andersson osallistui Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) infotilaisuuteen opintotuen kokonaisuudistuksen valmistelusta.

Hän kertoo, että SYL:illä on paljon parannusehdotuksia nykyiseen tukijärjestelmään: se on toivonut muun muassa opintorahan korotusta, korkosuojaa ja

Teksti STEFAN LEPPÄNEN Kuvat PATRIK PARVIAINEN

korkoavustuksen parantamista, tutkintokohtaisten tukikuukausien lisäämistä, tulorajojen tarkistamista, helpotuksia lainahyvityksen myöntämiseen ja takaisinperittyjen tukikuukausien palauttamista käyttöön.

Uudistustyölle on kuitenkin asetettu tiukat raamit, Andersson kertoo. Yhtään nykyistä enempää rahaa opiskelijoihin ei haluta käyttää.

”Pelottavalta kuulostaa, että kokonaisuudistusta yritetään tehdä plusmiinus nollatuloksella, eli se ei saisi vaikuttaa valtion budjettiin, mikä ei ole kauhean realistista.”

Riittävätkö rahat

Anderssonilla on opintotukea – laina mukaan lukien – käyttämättä vielä muutama kuukausi. Ne hän aikoo nostaa todennäköisesti syksyllä.

Hän arvelee, että loputkin lainat kuluvat

pitkälti välttämättömiin elinkustannuksiin. Jossain vaiheessa hän haaveili lainan sijoittamisesta, mutta käytännössä se on osoittautunut mahdottomaksi.

Epävarmuutta aiheuttaa se, kuinka tukileikkaukset ja inflaatio vaikuttavat perheen toimeentuloon.

Opintolainan lisäksi Anderssonilla ja hänen puolisollaan on pieni asuntolaina asumisoikeusasuntoa varten. Asunnon kuukausivastike nousi vuodenvaihteessa sata euroa.

Kun kustannukset jatkuvasti nousevat ja tukia leikataan, Andersson on huolissaan siitä, riittävätkö rahat nykyiseen asuntoon ja kuinka käy haaveille oman kodin ostamisesta.

Opintolaina määrittää vahvasti Anderssonin tulevaisuuden suunnitelmia.

”Kun saan kandin paperit pihalle, aion mennä töihin, koska täytyy saada taloutta tasaantumaan. En edes halua hakea työpaikkoihin, joista saisi alle 2500 euroa kuukaudessa palkkaa.” •

Myönnän että on ollut opintolainan kanssa sellainen out of sight, out of mind -meininki.”

PULLAT

TISKIIN

Visiirin korvapuustitoimittajat lähtivät selvittämään, millainen on kampusten ja keskustan kahviloiden korvapuustitarjonta.

Kaupungin kahvilat täyttyvät tammi-helmikuun vaihteessa erimakuisista ja -kokoisista laskiaispullista ja runebergintortuista. Sesonkituotteiden sijaan halusimme pureutua siihen, millainen on ympärivuotinen korvapuustitarjonta Tampereella. Korvapuustipäivää vietetään vuosittain 4. lokakuuta, joten syyssesongin ulkopuolelle valitsemamme ajankohta havainnollistaisi sen, millainen asema korvapuustilla on suomalaisessa kahvikulttuurissa.

Tästä alkoi odottamaton matkamme laskiaispulla- ja runebergintorttusesongin sekä keskitalven kirpeässä auringossa kylpevän Tampereen läpi täydellisen korvapuustin luo.

Kadonneen kanelinmaun jäljillä Korvapuustianalyysimme alkaa ulkonäöstä, josta etenemme syvemmälle puustin rakenteeseen. Mietimme, millaiset ulkoiset tekijät vaikuttavat ostopäätökseen ja halkaisemme jokaisen puustin, jotta niiden koostumus ja rakenne selviävät perusteellisesti.

Ensimmäinen korvapuusti löytyy keskustakampuksen ravintola Linnasta. Kahden ja puolen euron hintaan on leivottu korvapuustin perusominaisuuksia, kuten sitkeyttä ja kanelia, mutta korvapuustikriitikkoja sillä ei vielä vakuuteta.

Linnan korvapuustin kypsyysaste tasapainoilee kypsän ja ylikypsän rajamailla, sillä taikina on kuivahtaneen kypsää. Maku muistuttaa korvapuustia, ja sen keskeltä löytyy suupalan verran sitkeyttäkin. Linnan hinta-laatusuhde saa hieman kritiikkiä: puustin hintalapussa voisi olla hieman pienempi summa. Linnan puusti ei räjäytä tajuntaa, mutta on reportaasimme perusvarma aloitus.

Linnan ravintolaa pyörittävän Sodexon ravintolatoimen päällikkö Vesa Lambacka kertoo, että Linnan kahvilavalikoima elää, eikä valikoimalla ole mitään vakituista runkoa.

”Korvapuusti on meillä yksi suosituimmista tuotteista. Ne leivotaan täällä paikan päällä, sillä Linnassa työskentelee leipuri.”

Hän tarkentaa, että Linnassa leivotaan päivittäin sekä kahvilan valikoimaan että erilaisiin tilaisuuksiin, kuten väitöskirjatilaisuuksiin.

Linnan leipomosta valmistuvat leivokset ovat Lambackan mukaan kotimaisista raaka-aineista valmistettuja niin suurilta osin kuin mahdollista.

”Tietysti on raaka-aineita, joita ei Suomesta saa, kuten korvapuustien kohdalla kaneli, mutta muuten korvapuustit ovat kotimaisia. Ja leipomoilta tulevat jauhot ovat luomua.”

Linnan korvapuustikokemuksen jälkeen suuntaamme Tullin raitiovaunupysäkille. Matkustamme ratikalla ohi Kale-

Teksti & kuvat ALIINA RUUTTUNEN & LENNI LEHTONEN

van pastellinsävyisen kerrostaloviidakon ja pittoreskiin lumimaisemaan hautautuneen Litukan siirtolapuutarhan, ja menemme Tampereen ammattikorkeakouluun.

Paistopisteen iloinen vegeyllätys

Kampuskahvilan valikoimassa on ammattikorkeakoulullakin korvapuusteja ympäri vuoden, mutta puustit eivät ole järin laadukkaita. Vaikka ammattikorkeakoululla tarjolla oleva puusti on rakenteeltaan Linnan korvapuustia ilmavampi ja ulkonäöltään kauniimpi, maku ei puhuttele.

Yhteistuumin toteamme korvapuustin olevan hieman mauton.

”Tämän maku muistuttaa sämpylää”, korvapuustitoimittaja Aliina Ruuttunen toteaa.

Kaneli ei maistu lainkaan, ja makeutta tuovat puustin päällä olevat sokerirouheet. Paistoväri on tähänastisista puusteista selvästi kauniimpi ja hinta-laatusuhde oikeudenmukaisempi – kahden euron ja kahdenkymmenen sentin korvapuustille uskaltaa antaa jo varovaisia odotuksia, mutta onnistuneessa lopputuloksessa on kyse myös korvapuustin mausta.

Aivan oman lukunsa korvapuustireportaasiimme kirjoittaa Hervanta, jossa vierailemme niin ikään helmikuisena iltapäivänä. Pistäydymme Hervannan kampusmiljöössä kolmessa eri kampuskahvilassa ja toteamme puustien loistavan poissaolollaan. Hervannan korvapuusteista emme osaa siis sanoa juuri mitään, mutta ainakaan päivittäinen saatavuus ei ansaitse kehuja.

Tampereen korvapuustivalikoimaa kartoittaessamme haasteeksi muodostuu vegaanisen korvapuustin löytäminen. Useammalla kahvilalla ei ole tarjottavaa, eikä myöskään vinkkejä siitä, mistä vegaanisia korvapuusteja voisi löytää.

Niinpä kivijalkakahvilat haastaa Lidlin paistopiste, jonka korvapuusti ei sisällä eläinperäisiä ainesosia. Puusti vakuuttaa suurella koollaan, mutta raati on silti epäileväinen. Voiko paistopisteen pulla todella voittaa kahviloiden korvapuustit? Aivan varmoja tästä emme ole. Puusti on pehmeä, mutta korvapuusteille ominainen sitkeys uupuu. Hinta-laatusuhde kuitenkin ihastuttaa: alle eurolla paistopisteestä löytyy erikoisruokavalioon soveltuva puusti, josta riittää jaettavaksi ystävällekin.

Lidlin valikoimapäällikkö Aino Laineenoja toteaa korvapuustien olevan kauppaketjun paistopisteen tärkeimpiä tuotteita. Korvapuusti on paistopisteen valikoiman suosituin makea tuote. Puustit keräävät vegaanisuutensa johdosta positiivista palautetta ja Laineenojan mukaan myös säännöllistä kiitosta asiakkailta.

Puusteja Tammerkosken partaalla

Kampuskahviloiden ja paistopisteen jälkeen lähdemme korvapuustintuoksun perässä vaeltamaan kohti keskustan kivijalkakahviloita. Ensimmäiseksi pistäydyimme Tempon talossa sijaitsevassa Fazer Caféssa, joka on suomalaisille tuttu kotimaisen herkuttelukulttuurin yhtenä kulmakivenä.

Kahvilatiskille päästyämme meille ojennetaan korvapuustien kiiltävästä rivistä vertailun suurikokoisin puusti, ja asetuimme nurkkapöytään suorittamaan koemaistelua. Puusti näyttää erityisen houkuttelevalta, sillä se vaikuttaa sisältävän paljon täytettä. Haukatessa toteamme Fazerin korvapuustin olevan juuri sitä, mitä korvapuustin ajattelemmekin olevan.

”Tässä on sitä sitkeyttä, mitä korvapuustissa kuuluu olla”, toimittaja Lenni Lehtonen tiivistää.

Rapean pinnan alta todella paljastuu kerroksittain sitkeyttä ja sopivasti kanelin makua, mistä Fazerin korvapuustia voi kehua hyvällä omatunnolla. Fazerilta kerrotaan, että heidän korvapuustinsa leivotaan käsityönä ja kotimaisista raaka-aineista yhtiön artesaanileipomossa Sörnäisissä, mistä ne päivittäin matkaavat esimerkiksi Tampereelle.

Perinteikkään ja suomalaisuudestaan tunnetun brändin korvapuustin valitseminen osaksi reportaasiamme olisi sopinut loppuhuipennukseksi, mutta emme olleet vielä tyytyväisiä. Fazerin maukkaita ja laadukkaita korvapuusteja ei leivota Tampereella, ja jossain on oltava kivijalkakahvila, mistä saa tamperelaisia korvapuusteja.

Täydellisen korvapuustin resepti

Aivan keskustakampuksen kupeessa sijaitsee korvapuustimaistelijoiden pyhiinvaelluskohde, Café Puusti. Sorsapuistoa vastapäätä oleva kahvila tarjoaa vain ja ainoastaan korvapuusteja. Astuessamme sisään perinteikkääseen pullien valtakuntaan huomio kiinnittyy ensimmäisenä juuri kor-

vapuusteja notkuvaan tiskiin. Kahvilan radiossa soi legendaarisen ruotsalaisen laulajattaren Carolan kappale Främling, mikä muistuttaa korvapuustitoimittajia ruotsalaisen kahvikulttuurista, fikasta

Paikan päällä selviää, että vegaaninen korvapuusti on saapunut kahvilan valikoimiin haastatteluviikolla. Niinpä pöytään istuessamme maisteltavana on sekä klassikkopuustiksi tituleerattu korvapuusti sekä sen vegaaninen versio. Miten on, löytyykö Tampereen paras korvapuusti Sorsapuiston laidalta?

Puustileipuri Heli Rapatin mukaan korvapuustin tärkein ominaisuus on sen maku.

”Meillä ei ole mitään taikinakonetta, joten jokainen puusti on ainutlaatuinen yksilö niin maultaan kuin ulkonäöltään. Asiakkaat saavat meillä sitten valita mieluisensa, osa haluaa pienimmän ja osa puolestaan suurimman”, hän luonnehtii.

Viidentoista vuoden kokemuksella korvapuustit valmistuvat artesaanihengessä kahvilan pienessä takahuoneessa.

Korvapuusteja on Café Puustissa saatavilla vuoden ympäri, joten koemaistelun suorittamisella ei ollut kiire. Vegaanisessa korvapuustissa on jotain vanhaa ja jotain uutta. Koemaistelun aikana havaitsemme vegepuustin maistuvan klassista korvapuustia makeammalta, mutta vielä suurempi eroavaisuus oli sen pyöreä muoto.

”Vegaanisia puusteja en suostu tekemään klassikon muotoon, klassikolla on klassikon asema”, Rapatti sanoo.

Vielä viimeiseksi kysyttäessä täydellisen korvapuustin reseptiä, Rapatti naurahtaa, ja hetken pohdittuaan vastaa.

”Puustiin vaikuttaa se, millä jalalla leipuri nousee aamulla. Jos on kiire ja pahalla päällä ja jotkut asiat vinksallaan, niin silloin menee puusti pieleen. ”

Café Puustin korvapuusti on paistoväriltään kuulas ja sen pinta tuntuu pehmeältä. Pehmeyttä löytyy myös pintaa syvemmältä.

”On meinaa pehmeä pulla”, korvapuustitoimittaja Aliina Ruuttunen toteaa. Vastapäätä istuva korvapuustikollega Lenni Lehtonen on myös haltioitunut.

”Tästä tulee onnellinen olo”, Lehtonen kiteyttää korvapuustia haukatessaan.

Täydellisen korvapuustin ainesosiksi listaamme kahden korvapuustitoimittajan voimin tunnelmallisuuden, huolitellun kokonaisuuden ja täyteläisen maun — sydämellisyyttä unohtamatta. •

Nämä korvapuustit testasimme:

Linna

Hinta 2,20 €

Koko 9,5 cm pitkä, 8,5 cm leveä, 3 cm korkea

Rakenne kuivahko

Saatavuus saatavilla viikoittain Arvio 

Tamk

Hinta 2,50 €

Koko 10,5 cm pitkä, 8,5 cm leveä, 4,4 cm korkea

Rakenne sopivan sitkeä

Saatavuus saatavilla viikoittain Arvio 

Lidl

Hinta 0,97 €

Koko 12 cm pitkä, 9,4 cm leveä, 5 cm korkea

Rakenne pehmeä ja höttöinen

Saatavuus saatavilla päivittäin Arvio 

Café Puusti

Hinta 4,30 € (klassikkopuusti)

Koko 11,3 cm pitkä, 8,6 cm leveä, 5,5 cm korkea

Rakenne pehmeä, mutta myös rapea

Saatavuus saatavilla päivittäin Arvio

Fazer

Hinta 4,70 €

Koko 12,6 cm pitkä, 11,4 cm leveä, 2,6 cm korkea

Rakenne pehmeä, paljon kerroksia

Saatavuus saatavilla päivittäin Arvio 

Nyt tarkkana

Opiskelu voi tuottaa haasteita varsinkin neuromoninaisille opiskelijoille, mutta yliopisto ja tuore opiskelijayhdistys tarjoavat ohjausta ja vertaistukea.

Pyysimme Tampereen yliopiston opinto-ohjaajaa listaamaan vinkkejä, jotka voivat helpottaa kaikkien opiskelijoiden keskittymisvaikeuksia.

Teksti RUUT PARIKKA Kuvitus ARSI KEVA

eskittymiseen vaikuttavat ensiarvoisen tärkeinä tasapainoiset elämän rutiinit sekä mielekäs arki. Tampereen yliopiston opinto-ohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja Sanna-Mari Mertaniemi sanoo, että oman toiminnan ohjaukseen pätevät kaikilla opiskelijoilla samat vinkit kuin neuromoninaisilla opiskelijoilla.

Neuromoninainen on neutraali ilmaisu neuropsykiatrisista häiriöistä. Puhekielessä sanasta käytetään termiä nepsy. Neuromoninaisten ominaisuuksien kirjoon luetaan esimerkiksi autismi, ADHD ja Touretten oireyhtymä.

Mertaniemi toimii sekä opiskelijoiden ja että yhteisten ohjauspalvelujen koordinaattorina.

”Työssäni olen halunnut kehittää ja koordinoida opiskelupalveluja sellaisiksi, joita olisin itse toivonut saavani 30 vuotta sitten kun opiskelin täällä.”

Yksi Mertaniemen työtehtävistä on neuromoninaisten tuen palvelun kehittäminen, joista yhdeksi osa-alueeksi kuuluu vertaistukitoiminnan eli Vene-ryhmän vetovastuu.

”Veneen toiminta kokoontuu vuoroviikoin Hervannan ja pääkampuksen Navigaattori-tiloissa. Sen toiminta on suunnattu ihmisille, joilla on diagnoosi tai epäily ADHD:sta tai jotka kokevat kuuluvansa neurokirjoon. Se on kaikille neuromoninaisille opiskelijoille, eli myös autismikirjon opiskelijoille ja tourette-opiskelijoille. Tilaisuuksiin voivat osallistua myös ihmiset, joilla on suuria keskittymisen haasteita ja jotka tarvitsevat apua arjenhallintaan.”

Veneen kokoontumisissa pyritään antamaan konkreettisia vinkkejä ja toiminnan ohjaukseen. Toiminnalla on valtava suosio, mutta ryhmät halutaan ilmoittautumalla pitää pieninä.

”Ihmisille, joilla on haasteita ennakkoilmoittautuminen tai muistin kanssa, tämä

tapahtuma voi olla hyvä tilaisuus treenata aikatauluttamista tai kalenteriin merkkaamista. Yleensä tärkeän asian ihminen pyrkii muistamaan”, Mertaniemi sanoo.

Apua yliopistolta

Opiskelun tueksi opinto-ohjaaja voi laatia opiskelijalle ehdotuksen yksilöllisistä järjestelyistä.

”Yksilöllisiä järjestelyjä voi hakea opiskelija, jolla on todettu oppimisvaikeus, sairaus, vamma tai muu lausunnolla todettu terveydellinen tila, joka vaikuttaa toimintakykyyn. Se voi olla esimerkiksi neuroninaisuutta, mielenterveyden haasteita tai jokin fyysinen rajoite”, Mertaniemi sanoo.

Hänen työnkuvaansa kuuluu laatia yksilöllisten erityisjärjestelyjen ehdotuksia. Ehdotus kirjoitetaan yksilöllisten järjestelyiden asiantuntijan kanssa. Ehdotusta varten keskustellaan yhdessä opiskelijan kanssa ja kartoitetaan sitä, millaiset tukitoimet voivat olla opiskelijan tilanteeseen tarpeellisia, jotta hän voi osoittaa omaa osaamistaan opinnoissa yhdenvertaisesti.

”Järjestelyjä voidaan päivittää myöhemmin tarpeen mukaan opintojen aikana, ja pitää ne näin ajan tasalla.”

Vipuvoimaa yhteisöstä

Vertaistuen tarpeesta ja Vene-ryhmässä olevien opiskelijoiden aktiivisuudesta Treyn harrastejärjestöjen alaisuuteen syntyi neuromoninaisten oma yhdistys Nemo ry. Yhdistyksen sihteerin ja perustajajäsenen Eelis Hyvärisen mukaan yhdistys on tiettävästi Suomen ensimmäinen korkeakouluopiskelijoiden neuromoninaisten asioita ajava järjestö.

”Yhdistys perustettiin joulukuussa 2023, ja toiminta on vasta aluillaan. Osallistuimme alkuvuodesta Treyn järjestöstarttiin, ja monien järjestöjen yhdenvertaisuusvastaavat kertoivat kiinnostuksesta tehdä kanssamme yhteistyötä.”

Hyvärisen mukaan neuromoninaiselle ihmiselle opiskelujen alussa orientaatioviikon tietomäärä ja sosialisoituminen voi olla liian kuormittavaa.

”Sosiaaliset tilanteet voivat olla neuropiirteiden vuoksi hankalia, ja siten myös oman yhteisön löytäminen. Parhaimmassa tapauksessa yhdistyksemme tulevat tapahtumat ovat epämuodollisia, kuten vaikka leffailtaa. Ennen kaikkea haluaisimme tuoda yhteisöllisyyttä kaikille niin, ettei tarvitsisi maskata esimerkiksi omia erityisen kiiinnostuksen kohteita.”

Nemo ry:n perustajajäseniä ja hallituksen jäseniä.

Severi Vuorenoja (varapuheenjohtaja), Sonja Torppa (tilavastaava), Joonas Koponen ja Eelis Hyvärinen(sihteeri). Kalamaskotti on nimeltään Neurokirjolohi.

Maskaus tarkoittaa mukautumista tai neuropiirteiden peittämistä niin, että henkilö vaikuttaa neurotyypilliseltä.

Yhdistyksen toiminta on vielä alkutekijöissään, mutta tiedotukseen ja keskusteluun on perustettu Telegram-kanavat. Jäsenistöön kuuluu sekä keskustakampuksen että Hervannan kampuksen opiskelijoita. Lisätietoa Nemo ry:stä voi saada ottamalla Hyväriseen yhteyttä. Nemo ry:n sihteeri löytyy Telegramista nimellä @eelishyva.

”Yhdistyksemme on kaikille tamperelaisille korkeakouluopiskelijoille, mukaan lukien Tamk ja Polamk.”

Tapahtumia ja edunvalvontaa

Nemo ry:n tavoitteena on luoda jäsenistölleen sekä rentoja matalan kynnyksen tapahtumia että strukturoitua etujen ajamista.Yksi yhdistyksen tavoite on selvittää, millaisia yksilöllisiä järjestelyjä ja tukitoimia neuromoninaisten ihmisten on mahdollisuus saada opintoihinsa.

”Haluamme saada erityisjärjestelyjen toteutukseen selkeyttä myös kurssien vetäjille. Tällä hetkellä järjestelyt ovat vain ehdotuksia, ja niiden toteuttaminen riippuu hyvin paljon opettajasta”, Hyvärinen täydentää.

Hän itse opiskelee viimeistä vuotta luokanopettajaksi.

”Käytän oman opiskelun kellottamiseen ja taukoihin pomodoro-tekniikkaa. Olisinpa vain löytänyt sen aikaisemmin.”

Pomodoro-tekniikka on ajanhallintamenetelmä, jossa tavoitteellista työtä tehdään 25 minuuttia, ja tämän jälkeen pidetään joko pitkä tai lyhempi tauko. Tunin kaikille avoimissa Get stuff done -sessioissa noudetaan menetelmää ohjaajan vetämänä.

Opinto-ohjaaja Sanna-Mari Mertaniemi.

RUUT PARIKKA

Konkreettisia vinkkejä tarjoaa

Tampereen yliopiston opinto-ohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja

Sanna-Mari Mertaniemi.

Apua ylivireyteen ja levottomuuteen

”Sulje silmäsi hetkesi luennon ajaksi. Poistamalla hetkeksi yhden aistin mieli rauhoittuu.

Tarkkaavaisuuden voi suunnata fyysiseen rauhoittamiseen eli stimmaukseen. Apuna voi käyttää esimerkiksi hiuslenkin tai sinitarran hypistelyä, piirtelyä tai neulomista.”

Apua opiskelun aloittamiseen

”On tärkeää asettaa opiskelulle tavoitteet ja selkeät aikarajat. Moni ei suoriudu sillä, että päättää ”kirjoittaa tänään kymmenen sivun esseen”. Työn suunnittelu suuntaa oman tarkkaavaisuuden tehtävien suorittamiseen.

Apua alaviereyteen ja aivosumuun

”Veden juonti ja tietoinen hengittäminen auttavat aivoja aktivoitumaan. Myös liikkuminen voi auttaa.

Joskus voi yksinkertaisesti olla väsynyt tekemään mitään, ja silloin on suhtauduttava itseensä armollisesti. Meille kaikille tulee sellaisia tilanteita. Prokrastinaatiosta tuli korona-aikaan muotisana, ja toimettomuutta ei pitäisi aina nähdä huonona asiana. Perimmäiset syyt jaksamiseen voivat olla monitasoisemmat kuin voimme ymmärtää.”

Siirtymä tavan mukaisesti yhteen tutuksi tulleeseen paikkaan voi auttaa aivoja järjestäytymään opiskelua varten. Neuromoninaiselle henkilölle myös opiskelupaikan vaihtaminen välillä voi virkistää.

Tee olosi mukavaksi – se auttaa myös. Kengät voi vaihtaa villasukkiin, jos istuskelee pitkät ajat opiskelutilassa.”

Tuplaamisesta tsemppiä

”Neuromoninaisissa piireissä tuttuna opiskelutekniikkana käytetään myös body doublea eli tuplaamista, jossa hyödynnetään toisen henkilön läsnäoloa erilaisten tehtävien ja asioiden saattamiseksi loppuun. Toisen henkilön läsnäolo nostaa dopamiinitasoja sekä lisää vastuuntuntoa tarvittavan tehtävän tekemiseksi.

Tähän tuplaamiseen voi toimia Linnan hiljainen lukusali tai yhteinen opiskelu kaverin kanssa.”

Apua asioiden muistamiseen

Tekoälystä alkusysäys

”Generatiivisen tekoälyn avulla voi saada tekstiin alkusysäyksen. Tekoäly voi myös auttaa aiheen pallottelussa tai esimerkiksi tyhjän paperin kammon kanssa.”

Tekoälyn käytössä on otettava huomioon, että sen generoima sisältö on aina kasattua tietoa jo jostain aiemmasta. Generatiivisen tekoälyn aineisto ei ole hyvä tunnistamaan kokoamastaan aineistostaan faktaa, esimerkiksi lehdissä julkaistuja aprillipäivän aikaan julkaistuja uutisia.

”Jos jonkin muistamisen tavan esimerkiksi aiemmissa opinnoissa on havainnut toimivaksi, sitä kannattaa käyttää uudestaan. Flash-kortit, alleviivaaminen, muistiinpanojen kirjoittaminen – tapoja on monia, kunhan tietää että ne ovat aiemminkin tepsineet. Hyväksi havaittua reseptiä ei tarvitse lähteä muuttamaan, mikäli se on kestävällä ja hyvinvointia tukevalla pohjalla.”

Ajanhallinnan ja tarkkaavaisuuden parantamiseksi kannattaa suosia perinteistä rannekelloa. Tavalliseen kelloon ei tule muita häiritseviä hälytyksiä tai muistutuksia. Yleensä ihmiset katsovat puhelinta ja jäävät skrollaamaan siksi, että vilkaisevat paljonko kello on.

Tunnista, oletko Beethoven vai Mozart

Tampereen yliopiston opintopsykologi Simo Ahosen mukaan tekstintuottajissa on kahdenlaisia ihmisiä: ”Beethoven-ihmiset” alkavat tekstiä tuottaessa tykittää ajatuksia sanoiksi. Beethovenit muuttavat ideansa tekstiksi nopeasti, mutta muokkaavat tekstiä useita kertoja.

”Mozart-ihmiset” taas jäsentävät ajatukset ja aihepiirin päässään ja suoltavat lopuksi tekstin yhdellä kertaa ulos.

Beethovenin kompastuksena on tekstin poukkoilu ja sivuraiteisiin joutuminen. Mozartit taas saattavat jahkata liian pitkään ja suoriutuvat palautuksista viime tipassa. Kiireessä saattaa unohtaa käsitellä joitain osa-alueita.

Kummassakaan tavassa ei ole mitään vikaa, mutta tunnistettuaan oman kirjoitustyylin on suositeltavaa kokeilla ajoittain vastakkaistakin menetelmää kehittääkseen omaa kirjoitustapaansa.

Artikkelissa on käytetty Aavahankkeen julkaisemaa autismin syrjimätöntä sanastoa, Simo Ahosen kirjaa Opinnäyte jumissa (2023) sekä Karita Palomäen teosta Nainen ja ADHD (2024).•

Meissä ei ole pelättävää

Stand up saa sateenkaarisävyjä, kun lavan valtaavat ennen vitsien kohteina olleet ihmiset nyt vitsinkertojina.

Visiiri hyppäsi naurutaiteen pyörteisiin selvittämään, mitä muutoksia viihdetaiteen kentällä on tapahtunut ja millaista on kirjoittaa komediaa vähemmistön edustajana.

Teksti & kuvat ANNI KANNIAINEN

Yo-talon hämyisyyden rikkovat Tomaatit, tomaatit -stand up -festivaalista viestivät värikkäät bannerit. Vessojen pissaamiskohokuvien päällä röyhistelevät brutalistiset unisex-laput. Odottavan tunnelman rikkoo sekalainen rimputus sekä esityksen alkamisajasta muistuttava naisääni.

Lavalle pöllähtää hilpeä, tummahkoihin vaatteisiin pukeutunut illan seremoniamestari. Helena Pöllänen kertoo tyttöystävänsä ottaneen hänet rescue-lesboksi, ja vitsailee edessä olevan innokkaan pariskunnan kanssa rollerderbyilystä.

Esiintyjiä on Pölläsen lisäksi kolme – neliapilaperheestään vitsaileva Aurora

Vasama, sinihiuksinen lesboudesta ukulelen kanssa laulava Illusia Sarvas ja suomenkanadalainen identiteettipolitiikasta ja vaalijulisteista vitsaileva Jamie MacDonald. Kuultu huumori leikkii turvallisilla stereotypioilla lesbonunnista tai toistensa viereen haudatuista ”parhaista ystävistä”. Poliittiset vitsit ovat enimmäkseen lempeää huulen halkomista, mutta iltaan mahtuu ydinasevastaisuuttakin.

Skenemuutoksia, satuja ja todellisuuksia

Hetki sitten Jamie MacDonald vielä istui Café Valkoisessa Puussa kauralattea siemaillen. 21 vuotta sitten Suomeen muuttanut MacDonald kertoo aloittaneensa uransa esittävästä taiteesta, mutta halunneensa työskennellä enemmän suoraan ihmisten ja yleisöjen kanssa.

MacDonald kertoo kuulleensa yleisöltä, ettei moni uskalla mennä stand up -esityksiin seksistisen huumorin vuoksi.

Tarvittiin vastapaino. Vielä vuosia sitten MacDonald oli ainoa queer-koomikko Suomessa:

POLIITTISET VITSIT OVAT ENIMMÄKSEEN LEMPEÄÄ HUULEN HALKOMISTA, MUTTA ILTAAN MAHTUU YDINASEVASTAISUUTTAKIN.

”Hullua – ja siitä on alle 10 vuotta! Ja nyt meillä voi olla komediailtama, jossa on 12 koomikkoa, ja heidän joukossaan on homoja, lesboja, biseksuaaleja, panseksuaaleja, aseksuaaleja, intersukupuolisia, transsukupuolisia, kaikkia! Jopa ihmisiä, joista en tiedä. En ole kysynyt.”

MacDonald päätyikin järjestämään myöhemmin itse komediaklubeja ja -kursseja.

Yhteenkuuluvuuden tunne on MacDonaldin mukaan aivan erilainen queer-illoissa kuin stereotyyppisessä stand up-iltamassa.

YouTuben katsotuimpien stand up -videoiden joukossa on pätkiä Ismo Leikolasta hymisemässä vaimon pukeutumispuheista tai Sami Hedbergistä laulamassa naisten palomiesmielistelyistä.

Ovatko koomikot takahuoneissakin samanlaisia kuin lavalla?

”Kun tulin kaapista ulos koomikkoskenelle, jännitin. Vastaanotto oli lämmin, enkä tunne, että minua olisi loukattu takahuoneessa. Samat ihmiset, jotka voi olla lämpimiä siellä, voivat heittää loukkaavia vitsejä lavalla. Haluaisin käydä kysymässä, ‘oletko miettinyt oikeasti tuon loppuun asti’”, pohtii Aurora Vasama esityksen jälkeen.

Tilallisuutta ja tunnetyötä

Jamie MacDonald vitsailee julkisesti transsukupuolisuudestaan. Vähemmistökoomikon arsenaali on erityinen.

”Kun vitsin kertojana on vähemmistön edustaja, eikä tyyppi, joka pitää heitä poikkeavina, yleisö nauraa eri asioille. Esiintyjä voi leikkiä sillä. ”

Eikö väsytä tulla kaapista koko ajan ulos?

”Jatkuva tunnetyö on puuduttavaa. Mui-

den koomikoiden ei tarvitse tehdä sitä. Se on kamalaa, mutta tulen siinä tehokkaammaksi. Joskus tulen kaapista, ja tilanne on jo muiden silmissä ohi.”

Lesbopornon stereotypioista Yo-talolla ukulelen kanssa laulanut Illusia Sarvas kertoo, ettei pidä lavapersoonaansa itsestään poikkeavana.

”Ajattelen, että edustan enemmän kuin vain itseäni. Vaikka puhun lavalla omasta elämästäni, se voi olla jollekin katsojalle ensimmäinen kohtaaminen ihkaelävän queer-ihmisen kanssa”, pohtii Sarvas.

”On iso etuoikeus, että minulla on valtaa puhua ihmisille, ja he kuuntelevat. Koetan tuottaa komediallani maailmaan enemmän hyvää kuin huonoa. ”

Helena Pöllänen on illan seremoniamestari.

Käsitän nämä illat ennen kaikkea mahdollisuutena queerihmisille kokoontua pitämään hauskaa ilman, että tarvitsee jännittää olevansa punchline.

Illusia Sarvas

Penisvitseistä propagandaan

Yleisön kritiikki on usein suoraa. Jamie MacDonald oli kerran kertonut eräässä stand up -illassa vitsin, jossa kehotti naisia pistämään tekopeniksen housuihinsa ollakseen itsevarmempia. Seurauksena hänet poistettiin feministisestä Facebook-ryhmästä.

”Kaksi ystävää tukivat kertomalla, että tein väärin, ja kysyivät, miten aion korjata sen. Oli mahtava tietää, että he eivät tuominneet tai vihanneet. Sanoivat vain, että ‘meni persiilleen, korjaa se’.”

Mies, joka oli usein tottunut olemaan sateenkaarevin huoneessa, olikin asemassa, jossa muut saattavat tietää asiasta häntä enemmän.

”Joskus haluan närkästyttää ihmisiä, mutten tahattomasti. Haluan tietää, miten vaikutan ihmisiin, en vahingossa sanoa jotakin josta joku voisi oikeutetusti loukkaantua.”

Myös Illusia Sarvas on kertonut tehneensä vitsejä, joita ei ole miettinyt kunnolla. Hän kertoo esimerkin, jossa vitsaili, miksi on olemassa miesten ja naisten töitä – eihän töitä tehdä peniksellä.

Vitsi nauratti kaikkialla muualla, paitsi MacDonaldin vetämällä Feminist Comedy Academy -komediakurssilla. Oli hiljaista.

”Jamie hirveän kiltisti sanoi, että ‘sanoit suoraviivaisesti, että mies on ihminen jolla on penis, ja meillä on täällä kurssilla aika monta transihmistä, joilla ei välttämättä ole penistä vaikka he identifioituvat miehiksi’.”

Sarvas ymmärsi mokanneensa ja lisäsi vitsiin kohdan, jossa kertoo, että sukupuoli on enemmän kiinni siitä, mitä ihmisellä on korvien kuin jalkojen välissä.

Samat ihmiset, jotka voi olla lämpimiä siellä, voivat heittää loukkaavia vitsejä lavalla. Haluaisin käydä kysymässä, ‘oletko miettinyt oikeasti tuon loppuun asti.

Aurora Vasama

”Saan heräteltyä ihmisiä ajattelemaan, että eihän se näin oikeasti mene, ja on muitakin vaihtoehtoja”, Sarvas selkeyttää.

Patoutumia ja perversioita

”Rajaa vitsin ja loukkauksen välillä on joskus vaikea erottaa. Vaikka koomikon tarkoitukset ja uskomukset olisivat hyvät, kuulija voi käsittää vitsin tavalla, joka ei vastaa kertojan tarkoitusperiä. Toisaalta toisen ihmisen kokemusta ei voi kiistää”, koomikko Jamie MacDonald pohtii.

Koomikoiden mukaan stand up voi tarkoittaa myös omien tuntemusten purkua. Joskus kyse on arjen pohtimisesta ääneen, mutta takahuoneissa käsitellään raskaampiakin aiheita.

”Mielestäni stand-upissa on joskus aggression elementtejä, kohdistui se sitten exiin, vanhempiin tai johonkin muuhun. On osa genren perustaa, että sanotaan vastoin kuin tarkoitetaan. Kuulijan on ymmärrettävä, kuinka absurdia olisi, jos koomikko oikeasti ajattelisi niin”, MacDonald sanoo.

Hän antaa esimerkin Eero Corson huumorista, jossa vilisee insestiä, nekrofiliaa ja muita tabuja.

Missioita vai merkityksiä?

Queer- tai feministinen stand up ei potki heikompia alas, eikä sulje vähemmistöjä vitsien ulkopuolelle, vaan kutsuu yhden katon alle monta ihmistä nauramaan hyvin tarkoituksin luodulle huumorille.

Mikä on sen suuri missio?

Joskus haluan närkästyttää ihmisiä, mutten tahattomasti. Haluan tietää, miten vaikutan ihmisiin, en vahingossa sanoa jotakin josta joku voisi oikeutetusti loukkaantua.

Jamie MacDonald

”Luulen, ettei ole muuta missiota kun naurattaminen”, Sarvas toteaa.

Eikö?

”Ohessa on kuitenkin mahdollisuus herättää kysymyksiä ja saada ihmiset ajattelemaan. Käsitän nämä illat ennen kaikkea mahdollisuutena queer-ihmisille kokoontua pitämään hauskaa ilman, että tarvitsee jännittää olevansa punchline”, Sarvas selventää.

”En tiedä, tarvitaanko näitä esityksiä vai ei. Joskus tuntuu, että totutaan siihen, että heitetään läppää heteroista tai cismiehistä,

ihan kuin jossakin toisteisessa kultissa. Nämä klubit näyttävät, miten huumori ja joukkoajattelu toimivat, ja sekin on mahtavaa” , MacDonald pohtii.

Missä ovat marginaalikasvot?

Komedian kenttä ei pimenevässä takahuoneessa olevien Sarvaksen ja Vasaman mukaan vielä täydellisesti vastaa yhteiskuntaa ympärillämme. Heidän mukaansa homomiehiä, ruskeita ihmisiä ja transnaisia on koomikoiden joukossa vähän.

”On hienoa, että kaikki, jotka esiintyivät tänään, esiintyvät koko Suomen ympäri eri ammattiklubeilla, myös niin kutsutuissa normaaleissa illoissa. Queer-illat ovat nosto – silmienhieromista, että ”hei”, tällaistakin on!” Helena Pöllänen sanoo.

”Meissä ei ole mitään pelättävää, ei mitään”, Aurora Vasama jatkaa.

”Paitsi ehkä keski-ikäisillä valkoisilla heteromiehillä”, Sarvas lisää pilke silmäkulmassaan. On selvää, että kyseessä on vitsi.•

Jamie MacDonald

Turkulaisuus on identiteettisi määrittävin tekijä, SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitta

ENTISIÄ SYL:N TOIMIJOITA OVAT ESIMERKIKSI TARJA HALONEN JA PETTERI ORPO. HALUAT SEURATA HEIDÄN JALANJÄLKIÄÄN SUOMEN POLITIIKAN HUIPULLE.

”Jos päivä passaa, niin lähden mihin vaan soittamaan.”

Olen kyllä eri mieltä. Minulla ei ole puoluekirjaa, eikä minulla koskaan ole ollut puoluepoliittisia haaveita. Uskon, että polkuni voi johtaa jonnekin ihan muualle.

TURKULAISUUS ON IDENTITEETTISI MÄÄRITTÄVIN TEKIJÄ.

No ei se kyllä ole. Tykkään Turusta tosi paljon, mutta Helsinki on vähintäänkin yhtä mahtava paikka asua. En ole oikeasti alun perin Turusta vaan Kaarinasta, joka on Turun lähikunta. Uskon, että sen takia esimerkiksi Turun murre ei ole koskaan tarttunut muhun sellaisella tavalla kuin joihinkin nuoriin on.

KESKUSTELU YLIOPPILASKUNTIEN PAKKOJÄSENYYDESTÄ ON VÄSYTTÄVÄÄ

JA RASITTAVAA.

(Naurahtaa.) Mun mielestä ei ole väsyttävää ja rasittavaa. Siinä on monia todella mielenkiintoisia näkökulmia, lähtien siitä, että argumentit puolesta ja vastaan ovat kiehtovia. Kaikilla on erilaisia painotuksia omista näkemyksistään.

Keskustelun seurauksena pohditaan täysin oikeita asioita esimerkiksi ylioppilaskuntien kannalta – eli sitä, mikä toiminnassa on tärkeää. Siihen keskusteluun olen koska vain valmis.

ALLA UNIVERSITETSSTUDENTER BORDE KUNNA SVENSKA.

Ja, det tycker jag också. Vi har också pluggat svenska för så många år i Finland. Det är viktigt at ha kunna svenska i Finland. Det er liksom en stor möjlighet också i arbetslivet om du kan tala många språk.

DJ-TAUSTASI ANTAA RYTMIKKÄITÄ EVÄITÄ PUHEENJOHTAJAN TYÖHÖSI.

Se on kyllä aivan totta. Tietyllä tavalla DJ:llähän on tärkeä rooli esimerkiksi juhlissa, koska DJ päättää minkä tahtiin tanssitaan ja mimmoista tempoa mennään. Siinähän on paljon samankaltaista näkökulmaa. Mua on kysytty elämäni aikana kerran opiskelijabileisiin soittamaan, ja siinäkin on tuplabuukkaus. Mutta saa kuulkaas pyytää. Jos päiväpassaa, niin lähden mihin vaan soittamaan. •

Maria Muilu

Palstalla ajankohtainen henkilö vastaa viiteen väitteeseen. 1 2 3 4 5

AKSELI TIITTA on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajaksi vuodelle 2024. SYL edustaa noin 140 000 yliopisto-opiskelijaa Suomessa ja sen jäseniä ovat Suomen kaikkien yliopistojen ylioppilaskunnat. Tiitta on 23-vuotias taloustieteen ja tietotekniikan opiskelija Turun yliopistosta. Hän on toiminut aiemmin Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) puheenjohtajana.

Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaaVisiiriin? – ota yhteyttä.

TOIMITUS@VISIIRILEHTI.FI