Visiiri 4/2021

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

TOIMITUS

Aapo Laakso Päätoimittaja

Pauliina Lindell AD

Nikke Sillanpää Harjoittelija

PÄÄKIRJOITUS A ap o Laakso l Päätoi mi ttaj a

Voitto ei ole tieteen motiivi

2. vuosikerta

ässä Visiirissä katseet on käännetty tulevaan. Antti Kinnusen artikkelissa (s. 54) tulevaisuudentutkijat hahmottavat tulevaisuuden monikossa: tulevaisuuksina. Mahdollisia tulevaisuuksia on aina auki useita ja veltolle fatalismille antautumisen sijaan lopputulokseen voi myös vaikuttaa. Anssi Bwalya kirjoitti geenimuuntelun ottamista jättiharppauksista (s. 24). DNA:ta leikkelevät geenisakset tarjoavat ennennäkemättömän tehokkaita tapoja hoitaa ja torjua sairauksia. Toisaalta harkitsemattomasti käytettynä tekniikalla on myös mahdollista tehdä vahinkoa koko ihmiskunnalle. Tällaisissa tilanteissa yksi tieteen tekemisen peruspilari on tutkimusetiikan noudattaminen. Tutkimusetiikan asemasta saatiin muistutus elokuun alkupuolella, kun Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet näpäytti rehtori Mari Wallsia siitä, että ajatus voitontavoittelusta kliinisen rokotetutkimuksen tarkoituksena on vieras. Tieteellisen tutkimuksen motiivina on tiedon, ei voiton tuottaminen. Yleisesti taloudellisen hyödyn tavoittelu sopii tieteen eetokseen melko huonosti.Yksittäisissä kohteissa se voi olla mahdollista, mutta perusluonteeltaan liike-elämän sykli on paljon lyhyempi kuin tieteellisen tiedon tuottamisen sykli. Pelkästään taloudellisen hyödyn ehdoilla tutkimuksista tulee kapea-alaisia ja lyhytjänteisiä. Lisäksi taloudellisia sovellutuksia tuottava tiede hyödyntää aina perustutkimuksen rakentamaa pohjaa, mutta perustutkimuksen rahoitukselle löytyy laihasti intoa mistään. Yrityspuolen tutkimus- ja kehitysmenoista vain neljä prosenttia suuntautuu perustutkimukseen.

JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta

HUIPPUTUTKIMUKSEN ohella uusia tuulia haistellaan myös muissa lehden

TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT

Sakri Pölönen

Siru Tirronen

Antti Kinnunen

Vilja Vainio

Heini Luotola

Kimmmo Savilepo

Eli Harju

Anssi Bwalya

TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere MEDIAMYYNTI helky.kouri@trey.fi mari.sillanpaa@trey.fi PAINOPAIKKA Printhaus Oy Pori Kannen kuvitus: Kimmo Savilepo

aiheissa. Huomispäivän opetusmenetelmänä esiteltyä flippausta käsitellään Eli Harjun artikkelissa (s. 18) ja opiskelijakulttuurin vähemmän tunkkaiseen tulevaisuuteen katsotaan teekkareiden suljetuista kerhoista kertovassa jutussa (s. 40). Tulevaisuutta edustavat myös uudet opiskelijat, joita jo tätä kirjoittaessa näkyy parveilemassa yliopiston auloissa ja jännittämässä Juveneksen linjastossa. Pandemiatilanteessa lohdullista on, että lähiopetusta kohdistetaan myös 2. vuosikurssin opiskelijoille. Heistä isolle osalle yliopiston käytävät voivat olla lähes yhtä vieraita kuin fukseille. Tämä on hyvä tiedostaa myös ainejärjestöissä ja killoissa. Ps. Tästä numerosta alkaen Tampereen ylioppilaskunnasta käytetty lyhennesana kirjoitetaanVisiirissä ylioppilaskunnan viestintäohjeiden vastaisesti, mutta Suomen kielioppisääntöjen mukaisesti muodossa Trey. Tarkemmat perustelut saa Päätalon huoneesta E239.

24 PROTEIINIT PÄTKIKSI

Nobelin arvoiseen CRISPRgeenitekniikkaan liittyy uhkia ja mahdollisuuksia. Jutussa todella kuumottava kuvitus.

... PETO ON IRTI

Käännetty opetus on osoittautunut erittäin tehokkaaksi pedagogiseksi malliksi. Jos rahat riittää niin kohta kaikki flippaa.

40 EI MITÄÄN SALATTAVAA Visiiri jututti Hervannan suljetut kerhot ja nekin olivat sitä mieltä, että oli jo aikakin.

ONKO MIKÄÄN VIELÄKÄÄN HYVIN?

Toimittaja luki vanhoista Aviiseista hirveän määrän tasa-arvoa käsitteleviä juttuja.

INTP

ISTP

PAIKAN SAA ESTJ, TAI JOKU ISFPSEMMONEN Persoonallisuustestit ovat hullaannuttaneet rekrytoijia jo aivan liian pitkään.

INTJ

48 911*1000

INFP

ENFJ

ISFJ

ISTJ

Syyskuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun terrorismin vastainen sota alkoi vaikuttaa populaarikulttuuriimme.

ENTJ

INFJ

UUTISET

Yliopiston rokotetutkimuskeskus yhtiöitetään

ampereen yliopiston hallitus päätti perjantaina 13. elokuuta yliopiston rokotetutkimuskeskuksen kaupallisten rokotetutkimuspalveluiden siirtämisestä uuteen osakeyhtiöön. Yhtiö muodostetaan yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kaupallisten rokotetutkimuspalveluiden kanssa. Yliopiston intrassa julkaistun tiedotteen mukaan kansallisen rokotetutkimuskeskuksen tarkoituksena on kehittää kliiniseen rokotetutkimukseen liittyvää palvelua ja menestyä alan kilpailussa myös kansainvälisesti. Tiedotteessa yliopiston hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin kertoo, että yhtiön perustaminen on merkittävä avaus, jon-

ka odotetaan määrittävän suuntaa, johon suomalaisen kliinisen rokotetutkimuksen kansainvälinen kilpailukyky kehittyy. Tampereen yliopiston rehtori Mari Walls kertoi Aamulehdelle 11. elokuuta, että tarkoituksena on perustaa kaupallisesti kannattava ja kasvava yhtiö. Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet kommentoi myöhemmin Aamulehdelle, että hänen arvopohjalleen ajatus voitontavoittelusta kliinisen rokotetutkimuksen tarkoituksena on vieras. Uuden yhtiön omistajina ovat Tampereen yliopisto ja Suomen valtio. Tampereen yliopiston osuus omistuksesta on 49 prosenttia ja valtion 51 prosenttia.

KYSYTÄÄN TYHMIÄ

MITÄ SINULLA ON LIIAN VÄHÄN?

"Vapaa-aikaa."

"Aikaa nauttia."

"Mulla on liian vähän pyyhkeitä ja lakanoita."

"Opintopisteitä."

SARA HASEGAWA ympäristö- ja biotekniikka, 2. vuosi

FARHAN AKRAM automation engineering -maisteriohjelma, 2. vuosi

SOFIA BLOMBERG kirjallisuustiede, 1. vuosi

ARTTU TIMONEN journalistiikka, 5. vuosi

UUTISET

TREY MYI PTT:N TILAT MIELENTERVEYSKÄYNNIT OVAT KASVANEET KORKEAKOULUOPISKELIJOLLA Mielenterveyshäiriöihin liittyvät perusterveydenhuollon käynnit ovat lisääntyneet koronapandemian aikana nuorten osalla. Erityisesti käyntien määrät ovat kasvaneet korkeakouluopiskelijoilla. Tulos käy ilmi taloustieteen tutkimusyksikkö Helsinki GSE:n julkaisemasta raportista. Suurin käyntien määrä 19–29-vuotiailla korkeakouluopiskelijoilla on ollut toukokuussa 2021, jolloin luku oli lähes 40 käyntiä tuhatta saman ryhmän henkilöä kohden. Myös toisen asteen opiskelijoiden käynnit ovat nousseet syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana. Raportissa tutkittiin koronapandemian vaikutusta mielenterveyseroihin eri sosioekonomisissa ryhmissä. Työelämässä mielenterveyteen liittyvät diagnoosit olivat yleisimpiä julkishallinnon valmisteluja valvontavirkamiesten ammattiryhmässä, sekä yhteiskunta- ja sosiaalialan työntekijöiden ammattiryhmässä. Näissä ryhmissä diagnoosi todettiin yli 10 prosentilla työntekijöistä. Reilusti keskiarvoa enemmän mielenterveysongelmia oli myös hoitoalan työntekijöillä. Kaikki ammattiryhmät mukaan lukien mielenterveysdiagnoosi oli keskimäärin 5,3 prosentilla työntekijöistä.

Tampereen ylioppilaskunta Trey on myynyt Yliopistonkadulla sijainneet Pienteollisuustalon (PTT) toimistotilat. Kauppa toteutui kesäkuussa. Tilat olivat seisseet tyhjillään ennen myyntiä, ja niiden vuokralle asettaminen olisi vaatinut satojentuhansien eurojen remontin. Tiloista tehdyn riskianalyysin perusteella remontti ei ollut kannattavaa, sillä tiloista olisi mahdollisesti saatu vuokratuottoa vasta 2030-luvulla. PTT:llä sijainneet 478 neliön tilat oli hankittu Tampereen yliopiston vanhalle ylioppilaskunnalle Tamylle vuonna 2012, kun Tamy muutti pois Yo-talolta. Tamy toimi pienteollisuustalolla vuoden 2013 keväästä Treyn perustamiseen asti, eli loppuvuoteen 2018.

TILAT OLIVAT SEISSEET TYHJILLÄÄN ENNEN MYYNTIÄ.

Helsinki GSE:n raportti perustuu rekisteriaineistoihin. Raportissa on käytetty THL:n Avohilmo-rekisterin tietoja ja Tilastokeskuksen aineistoa.

SEURAA VISIIRIÄ SOMESSA @visiirilehti @visiirilehti

UUTISET

TATTE HALUAA AVOINTA KESKUSTELUA YLIOPISTON TILOISTA UUDET KORONALINJAUKSET VOIMASSA ENSIMMÄISEN PERIODIN LOPPUUN Tampereen korkeakouluyhteisön pandemiaryhmä päätti uusista koronalinjauksista maanantaina 16. elokuuta. Nykyiset linjaukset ovat voimassa ensimmäisen periodin ajan 17.8.–24.10. Kampuksilla on voimassa maskisuositus ja yli 50 henkilön kokoontumisrajoitus. Yliopiston tiloissa saa opiskella ja oleskella enintään 50 henkilön ryhmissä, kunhan turvaväleistä pidetään huolta. Myös tilaisuuksien järjestäminen on mahdollista kokoontumisrajoituksen mukaan. Yliopiston tiloihin pääsee kulkemaan kulkukortilla ja kulkuoikeudet muille kampuksille voi käydä päivittämässä kyseisen kampuksen infopisteellä. Oleskelu yliopiston kampuksilla päättyy kello 22. Ensimmäisessä periodissa lähiopetusta kohdistetaan 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoille. Lähiopetus- ja tenttitilanteet voidaan järjestää kampuksilla, kunhan tilassa noudatetaan kasvomaskisuositusta ja pidetään riittävä turvaväli. Yli 100 henkilön opetustilanteet järjestetään etänä. Itseopiskelutilat ja tietokoneluokat ovat avoinna ja tiloissa saa olla korkeintaan 50 henkilöä kerrallaan turvavälejä noudattaen. Kilta-, kerhoja ainejärjestötiloissa oleskelu on myös sallittua samojen sääntöjen puitteissa. Linjaukset ovat osa Tampereen korkeakouluyhteisön pandemiaryhmän exit-suunnitelmaa, joka mahdollistaa niiden päivittämisen tarvittaessa tiukempaan tai väljempään suuntaan koronavirustilanteen muuttuessa. Pandemiaryhmä kokoontuu tarkastelemaan koronatilannetta seuraavan kerran 7. lokakuuta.

ENSIMMÄISESSÄ PERIODISSA LÄHIOPETUSTA KOHDISTETAAN 1. JA 2. VUOSIKURSSIN OPISKELIJOILLE.

Tampereen yliopiston akateemisten työntekijöiden ammattiyhdistys Tatte ottaa kantaa yliopiston Linna- ja Virta rakennuksia koskeneeseen keskusteluun. Tatten nettisivuilla julkaistu lausunto peräänkuuluttaa läpinäkyvää ja avointa keskustelua työntekijöiden ja yliopiston välille. Kannanotossa todetaan, että jaettujen työskentelytilojen tutkitut hyvät ja huonot puolet tulisi ottaa läpinäkyvästi huomioon päätöksenteossa ja tätä tutkimustietoa käyttäen suunnitella muutokset juuri akateeminen työ huomioon ottaen, eikä tehdä päätöksiä alati muuttuvien työtilatrendien mukaisesti. "Työtilalla, jossa tieteentekijä voi kohdata akateemisen yhteisön, säilyttää kirjoja ja tutkimusmateriaaleja sekä ylläpitää tunnetta työn ja vapaa-ajan erillisyydestä, ei ole pelkästään käytännön vaan myös symbolista merkitystä", todetaan kannanotossa. Tatten mukaan työtilajärjestelyiden muutoskokeilut voisi järjestää vapaaehtoisten kesken, eikä tekemällä muutoksia suoraan kaikkia koskeviksi. Yliopistoyhteisön jäsenet tulisi myös ottaa aikaisessa vaiheessa mukaan työtilamuutoksia koskevaan päätöksentekoon. Kannanotossa myös vaaditaan parempaa keskusteluyhteyttä. "On kestämätöntä, että suunnitelmista ja muutosprosessista on tarjolla vain hajanaista tietoa. Yliopistoyhteisön jäsenten tulee voida kertoa omista kokemuksistaan, tarpeistaan ja näkemyksistään." Kannanotto muistuttaa etätyöskentelyyn siirtymisen aiheuttaneen väsymystä. Uusi muutos työskentelytilojen suhteen vaikeuttaisi tilannetta entisestään ja Tatte toivoo, että yliopiston henkilöstön kuormittuneisuus otetaan päätöksenteossa huomioon, jotta vältytään ahdistuksen ja sopeutumisvaikeuksien lisäämiseltä.

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

Luettavaa lukutaitoisille ja katseltavaa kaikille seuraavan kerran 20.10.2021.

VITRIINI 8

MORO! Me ollaan Tampereen korkeakouluopiskelijoiden oma purjehduskerho. Meidän kerhon tarkoituksena on yhdistää erilaisia opiskelijoita, jotka haluaa oppia purjehtimaan, osaa jo valmiiksi purjehtia tai muuten vain etsii erilaista retkeilytyyliä. Kerhoon on siis tervetullut vaikka opettelemaan kaikki purjehtimiseen liittyvä ihan alusta asti. Mukana oleminen on erittäin edullista, sillä jäsenille esimerkiksi Näsijärven päivä- ja iltapurjehdukset ovat ilmaisia. Kokeneemmat purjehtijat voivat puolestaan etsiä haasteita esimerkiksi Näsijärvellä järjestettävistä kisoista. Kerhomme

omistaa tällä hetkellä kolme purjevenettä. Kaksi venettä, nimeltään Ida ja Ada, sijaitsevat Näsijärvellä Tampereella. Kolmannen Piida-nimisen veneemme kotisatama on Turussa. on yllättävän monipuolista ja koostuu edellä mainittujen päivä- ja iltapurjehdusten lisäksi pidemmistä retkipurjehduksista, ulkomaan excursioista, vesillä navigoinnin teoriakursseista, purjehduksen alkeiskursseista, edistyneemmistä kipparikursseista, kerhoja teemailloista (esimerkkinä köydet ja solmut tai saunominen sitten joskus) sekä luonnollisesti mahdollisimman yhteisöllisestä veneiden huoltamisesta. Myöskään veneenhuollosta ei tarvitse osata TOIMINTAMME

T I L A U S P U R J E H D U K S I A

@KERHOPOSTIA

valmiiksi mitään, vaan oppia siirretään aktiivisesti ja mielellään siitä kiinnostuneille osallistujille. PII tarjoaa myös tilauspurjehduksia

erikseen sovittavaan hintaan. Jännittävän purjehduksen voit liittää esimerkiksi osaksi ystäväsi polttareita tai sukulaisesi syntymäpäiväjuhlia. Pistä ihmeessä kerhomme seurantaan Instagramissa ja Facebookissa. Tämä tarinointi voitaneen lopettaa wanhaa raumalaista sanontaa mukaillen, “Ei vesi ol hyvä kom baati al”. Nähdään hyvällä tuulella kerhon purjehduksilla! Janne Vesamäki Mediatoimari - Purjehduskerho Pii

Purjehduskerho Piin logo.

MITÄ VITTUA?

(jo vuodesta 2002)

E N Ä Ä

Miksi saldoa ei pienennetty, vaan siitä luovuttiin heti kokonaan? "Tulostukselle ei ole opiskelun puolelta enää tarvetta. Nyt meillä on myös tulostuspalveluiden kilpailutus katkolla, niin jouduimme ottamaan kantaa, mihin sitoudumme seuraavaksi neljäksi vuodeksi. "

Saavatko nyt aloittavat uudet opiskelijat vielä tälle vuodelle saldoa? "Eivät enää saa. Vanhat opiskelijat voivat käyttää saldonsa kevääseen mennessä. Tieto on mennyt tiedekuntiin, mutta saattaa mennä aikaa, että kaikki tiedostavat tilanteen. Vaatii myös vuorovaikutusta opettajien suuntaan, että he muistavat, ettei paperipalautusta enää ole käytössä. " Eikö ensimmäisen vuoden opiskelijoille olisi voinut antaa tulostussaldon tähän ensimmäiselle vuodelle, niin se loppuisi kaikilla samaan aikaan? Saldo olisi ollut voimassa vain tämän lukuvuoden ja johonkin se ajankohta piti laittaa. Pandemian takia tulostusmäärät on menneet niin pieniksi, että tämä oli aika luonteva ajankohta tehdä muutos.

O L E

Miksi saldosta luovutaan, tietohallinnon kehityspalveluiden päällikkö Jussi-Pekka Pispa? "Tulostuksen määrä on laskenut voimakkaasti ja taustalla on myös korkeakouluyhteisön ympäristöohjelma. Eli hiilineutraaliustavoitteen vuoksi tämmöistä turhaa tulostamista halutaan vähentää. On myös tehty linjaus, että jatkossa sekä yliopistossa että Tamkissa harjoitustyöt voi palauttaa sähköisesti. Koronavuoden aikana sähköisessä palauttamisessa on otettu aimo harppaus eteenpäin. "

E I

lokuussa uutisoitiin, että yliopisto luopuu opiskelijoiden tulostussaldoista kokonaan. Nykyiset saldot voi käyttää huhtikuun 2022 loppuun mennessä.

T A R V E T T A

ILMAINEN TULOSTAMINEN LOPPUU

Nikke Sillanpää

SKIPPAA JONOT JA RUOKAILE RAUHASSA

VARAA ELÄMISEEN Asu TOASilla, meillä kotisi on keskeisellä sijainnilla ja rahasi riittävät muuhunkin kuin vuokraan.

Tiesitkö, että ruokaileminen Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen ja TTY:n ravintola Hertsin ravintoloissa on nyt helpompaa ja nopeampaa kuin koskaan ennen? Lataa kännykkääsi mySodexo & Pivo -sovellukset ennen ravintolaamme saapumista. Näin voit maksaa opiskelijahintaisen lounaasi halutessasi hyvissä ajoin ennakkoon. Ja mikä parasta, tarjoamme kaikille syyskuussa mySodexolla opiskelijalounaan maksaneille rahanarvoisia etuja. Seuraa ravintoloiden tiedotusta opiskelijaeduista.

Löydä kotisi osoitteesta

toas.fi

Koti, jossa viihdyt pitkään Vuokrakoteja palveluiden äärellä. Työssäkäyville nuorille suunnatuista asunnoista ei tarvitse muuttaa valmistumisen jälkeen. Katso asunnot ja täytä hakemus osoitteessa

POAS.ﬁ

TIEDE

KAURISMÄEN SUOMI JAPANILAISTEN SILMIN Suomalaiset tunnetaan maailmalla saunomisesta ja jääkylmässä vedessä uimisesta, mutta toisenlaista Suomi-kuvaa luodaan elokuvien avulla. Kuinka japanilaiset elokuva-arvostelijat tulkitsevat suomalaisuutta ja sen kipukohtia? Teksti NIKKE SILLANPÄÄ Kuvat RIE FUSEN VÄITÖSKIRJA

uonna 2006 japanilainen Rie Fuse oli vaihto-opiskelijana Italiassa Bolognan kaupungissa. Kaupungissa toimii myös kuuluisa elokuva-arkisto Cineteca di Bologna, josta löytyy runsaat 40 tuhatta elokuvaa. Fuse viehättyi suuresti suomalaisen Aki Kaurismäen elokuvista. Italiassa Fuse tapasi myös näyttelijä Kati Outisen, joka oli vierailulla Bolognassa elokuvan kuvauksia varten. Outinen on Kaurismäen luottonäyttelijä. Italiassa koetun Suomi-heräämisen myötä Fusessa syntyi halu tutkia Kaurismäen elokuvia. Fusen väitöskirja Othering Finland in Japan: Representation of Aki Kaurismäki's Films in Reviews in Japanese Magazines tarkastettiin elokuun puolivälissä.

Rie Fuse tapasi Aki Kaurismäen Helsingissä Toivon tuolla puolen -elokuvan kuvauksissa. Kuva: Etsuro Endo.

Suom japaniessa kuvattu Kamo lainen elok (suom me Shokudouva saavu . Ruokala L jolla o tti suuren suokki, 2006) suomali merkittäv osion, Japani laisuuden e ä vaikutus ssa. sittäm RIE FU isessä SE

Premiere-lehti 4/2003

Loot boxien toimintamekanismia on rinnastettu raaputusarpoihin. ANU SIROLA

TIEDE

Cahier du cinema Japon -lehti 4/1991

Geijyutsu shincho -lehti 2/2003

Vuonna 2011 Japanista Suomeen muuttanut Fuse tutki väitöskirjassaan miten Aki Kaurismäen elokuvia on tulkittu Japanissa ja kuinka elokuvien representaatiota artikuloidaan ja käytetään mielikuvien rakentamiseen suomalaisuudesta ja japanilaisuudesta. Hän käytti tutkimusmateriaalina japanilaisia elokuva-arvosteluja vuosilta 1990–2008. Arvosteluja on julkaistu myös elokuvalehtien ulkopuolella, kuten aikakausilehdissä. "Olin aloittanut väitöskirjaprojektini kun saavuin Suomeen, mutta sain lapsen vuotta myöhemmin. Vuonna 2015 aloitin työt Helsingin yliopistossa Japanin kielen opettajana, ensin osa-aikaisena ja sitten vakituisena. Maahanmuutto ja sopeutuminen Suomeen on ollut myös haastavaa minulle. Lopulta väitöskirjan teossa kesti kymmenen vuotta. Se oli pitkä matka", Fuse kertoo. KAURISMÄEN ELOKUVIEN KAUTTA NÄHTY KUVA SUOMESTA JA SUOMALAISISTA ON VAIHDELLUT JAPANISSA. VUOSINA 1990–2002 ELOKUVA-ARVOSTELUT PITIVÄT KAURISMÄKEÄ OMALAATUISENA OHJAAJANA, JOKA ILMESTYI EUROOPAN PERIFERIASTA. KAURISMÄEN ESITTÄMÄÄ SUOMI-KUVAA PIDETTIIN RUJONA JA EPÄTODELLISENA JA ELOKUVIEN SISÄLTÖÄ PEILATAAN JAPANILAISTA KULTTUURITAUSTAA VASTEN.

Elokuvan "Pidä huivista kiinni, Tatjana" -esite vuodelta 1995

Vuoden 2003 jälkeen arvostelijat alkoivat nähdä samankaltaisuuksia Kaurismäen elokuvien ja positiivisten Suomi-mielikuvien välillä. Arvosteluissa ryhdyttiin luomaan metonyymistä linkkiä elokuvien ja todellisen Suomen välille. Samoihin aikoihin Japanissa heräsi suuri kiinnostus Suomea kohtaan. Kiinnostukselle keksittiin myös oma termi, Finrando būmun eli Suomi-buumi. Suomi-buumin aalloissa Suomi ja suomalaisuus ovat kiehtoneet japanilaisia jo ennen 2000-lukua. Esimerkiksi 1970-luvun alussa Japanissa esitettiin paikallista Muumi-animaatiota, vaikkakin monet japani-

TIEDE

laiset eivät tienneet hahmojen olevan alun perin Suomesta. 1990-luvulla japanilaiset alkoivat matkustaa entistä enemmän Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Vuosituhannen vaihteessa Suomi-buumi oli valmis räjähtämään toden teolla. Suomen valtio markkinoi maata voimakkaasti Japanissa. Tokioon perustettiin Suomen Japanin-instituutti vuonna 1997 ja turismiala mainosti Suomea innokkaasti. Suomen loistavat PISA-tulokset kiinnostivat japanilaisia toden teolla. Aki Kaurismäen maailmanlaajuisesti tunnetuin elokuva Mies vailla menneisyyttä julkaistiin vuonna 2002. Suomi-buumi syntyi Japanissa juuri oikealla hetkellä. "Paljon asioita tapahtui samanaikaisesti, jonka takia 2000-luvulla Suomi-kuva saavutti tavalliset kansalaiset Japanissa. Myös Suomessa kuvattu japanilainen elokuva Kamome Shokudo (Ruokala Lokki, 2006) saavutti suuren suosion, jolla oli merkittävä vaikutus suomalaisuuden esittämisessä Japanissa", Fuse toteaa. Kaurismäkeläinen huumori helpottaa ymmärtämään suomalaisia Miksi Kaurismäen elokuvat kiinnostavat japanilaista yleisöä? Elokuvissa käsitellään kuitenkin usein synkkiä yhteiskunnallisia aiheita, kuten kodittomuutta ja työttömyyttä, eivätkä päähenkilöt ilmaise useinkaan suuria tunteita. Fusen mukaan japanilaiset elokuva-arvostelijat ovat sitä mieltä, että Kaurismäen elokuvista löytyy usein myös huumoria ja hahmot käyttäytyvät tavalla, joka saa yleisön nauramaan. Tämä auttaa käsittelemään vakaviakin aiheita huumorin kautta. Useat arvostelijat ovat pitäneet suomalaisia ja japanilaisia myös hiljaisina kansoina. Fusen mukaan asiassa on kuitenkin enemmän ulottuvuuksia. "Kun japanilaiset vertaavat Suomea Japaniin, heillä on usein taustalla mielikuva eurooppalaisista tai yhdysvaltalaisista ihmisistä. Italialaisiin, ranskalaisiin ja amerikkalai-

siin verrattuna suomalaiset ovat erittäin hiljaisia. Yksilöinä kaikki suomalaiset tai japanilaiset eivät kuitenkaan ole hiljaisia. Täysin yleistettäviä samankaltaisuuksia on vaikea löytää", Fuse toteaa. TUTKIMUKSESSA TODETAAN MYÖS, ETTÄ JAPANILAISISSA ARVOSTELUISSA AKI KAURISMÄEN ELOKUVIA KÄSITELTIIN HIEMAN ERI TAVALLA KUIN MUISSA MAISSA ON OLLUT TAPANA. KAURISMÄEN YKSI PÄÄTEEMOISTA, VAHVA SOSIAALILUOKAN NÄKYMINEN, EI ARVOSTELUISSA NIINKÄÄN NÄKYNYT. SEN SIJAAN ESIIN NOUSI JUURIKIN TAVALLISTEN IHMISTEN HILJAISUUS. KIINNOSTAVAA ON MYÖS TUTKIMUKSEN ELOKUVA-ARVOSTELUISTA LÖYTÄMÄ TARVE NÄYTTÄÄ SUOMI TRENDIKKÄÄNÄ MAANA. SEIKKA EI VÄLTTÄMÄTTÄ SUOMALAISELLE KATSOJALLE TULISI MIELEENKÄÄN.

Suomi nosti jälleen päätään pandemian aikana Suomi-buumi alkoi 2010-luvun koittaessa hiipua samaa tahtia kansallisten PISA-tulosten kanssa, mutta koronapandemian aikana kiinnostus on noussut uudelleen. Uutiset nuoresta pääministeristä Sanna Marinista ja naisjohtoisesta hallituksesta herättivät kiinnostusta maailmalla ja myös Japanissa. Uutisiin ovat nousseet myös vähäiset koronatartunnat ja hyvin sujunut siirtyminen etäopetukseen. "Esimerkiksi japanilainen instituutti saattaa kutsua suomalaisia peruskoulu- ja lukio-opettajia pitämään luennon siitä, kuinka etäopetusta tulisi tarjota. Suomeen erikoistuneet tutkijat pitävät Japanissa myös luentoja siitä millainen maa Suomi on, ja miksi Suomi on pärjännyt hyvin koronapandemiankin aikana", Fuse sanoo. Tulevaisuudessa Fuse haluaisi tutkia representaatioita toisenlaisista aiheista, kuten Muumeista tai Marimekosta. Miten suomalaisuus näyttäytyy näiden perusteella japanilaisille? Myös lehtiartikkeleita laajemman aineiston käyttäminen kiinnostaa. ✺

Lajittele.se – minkä jätteen haluat lajitella? Lainaa.se – ei tarvitse ostaa uutta. Korjaa.se – ei tarvitse heittää pois.

RAKASTU KLASSISEEN

FILHARMONIA

TAMPERE

Sulle ja ympäristölle parhaita palveluja verkossa

OPISKELIJAN EDUT SINFONIAKONSERTTEIHIN LIPPU ETUKÄTEEN OSTETTUNA 15 € (NORM. 28 €) LIPPU KONSERTTIPÄIVÄNÄ OSTETTUNA 5 €

pjhoy.fi ekokumppanit.fi

WWW.TAMPEREFILHARMONIA.FI

Huoletonta opiskeluaikaa opintolainalla: valmistu ensin maksa sitten. Osuuspankin omistaja-asiakkaana saat opintolainan ilman toimitusmaksua op.fi:stä. Myös opintolaina kerryttää omistaja-asiakkaalle OP-bonuksia, joilla maksat mm. Pohjolan vakuutusmaksuja. Kun keskityt opiskeluun ja valmistut määräajassa, hyödyt jopa tuhansia euroja opintolainahyvityksestä. Hae lainaa ja tutustu muihin opiskelijaetuihimme op.fi/opintolaina. Opintolainan myöntää osuuspankki.

OP Tampere Mukana opiskelijan arjessa, myös Instagramissa @optampere

TURHAT TAIDOT

MITÄ TURHIA TAITOJA SINULLA ON? SISÄTUNTEMUS SAKRI PÖLÖNEN Kirjoittaja opiskelee viidettä vuotta kirjallisuustiedettä

"Pystyn katsomaan Youtube-videoita kolme tuntia liikahtamatta."

"Osaan morsettaa." JUHO AARIKKA historia, 7. vuosi

H E I T T Ä Ä

B A A R I S S A

MIKA MÄKINEN kirjallisuustiede, 6. vuosi

onet meistä ovat joutuneet viimeisen vuoden aikana karsimaan tapaamiensa ihmisten määrää. Kontakteja on täytynyt vähentää koronatartuntojen välttämiseksi. Uusia tuttavuuksia ei synny yhtä helposti, kun missään ei voi käydä. ”Minulla on paljon ystäviä, mutta koronan myötä sosiaalinen piiri on kutistunut liki olemattomaksi, vain muutamaan läheisimpään ystävään”, tuskaili anonyymi vastaaja Ilta-Sanomien maaliskuussa aiheesta tekemässä kyselyssä. New York Timesin kesäkuisessa artikkelissa pohdittiin kutistuneen sosiaalisen piirin mahdollisia plussia. Pandemia onkin mahdollisuus testata, ketkä kaverit ovat oikeasti arvokkaita. Jutussa kannustetaan ”kuratoimaan” ystäviään hyöty edellä. Mielestäni koko ajatus on kyyninen ja todelliselle elämälle vieras. Toki kannattaa miettiä, keiden kanssa viettää aikaa, eikä kuluttavia tai ahdistavalla tavalla pinnalliselta tuntuvia ihmissuhteita tarvitse jättää roikkumaan. Laaja tuttavapiiri mahdollistaa kuitenkin myös syvemmän sosiaalisen elämän. Ihminen elää toisilta saamastaan tunnustuksesta. Tunnustaessam-

Y L Ä V I I T O S E T

VENLA VASAMA ympäristö- ja biotekniikka, 2. vuosi

I L O I S E T

"Opettelin kesällä juomaan kahvin mustana."

Älä väheksy hyvän päivän tuttuja me toisen vahvistamme samalla oman olemassaolomme. ”Halumme ensimmäinen kohde on tulla toisen huomaamaksi”, kuten psykoanalyytikko Jacques Lacan on kirjoittanut. Vastavuoroinen tunnustaminen ilmenee useissa eri muodoissa, kasuaalista small talkista aina intensiiviseen romanttiseen rakkauteen asti. ystävät, kaverit, tutut, puolitutut – kaikki ovat osa sosiaalista hyvinvointia. Nyökkäys hyvänpäivän tutulta tai rupattelu vuosikurssilaisen kanssa, jonka nimen unohdat lähes aina, voi tuntua pikkujutulta, mutta kohtaamiset elämänpiirimme periferisempien henkilöiden kanssa ovat elintärkeitä. On yksinkertaisesti mukavaa tavata ihmisiä, joihin ei liity samanlaista emotionaalista painolastia kuin hyviin ystäviin. Vahvat ystävyyssuhteet ovat mitä tärkein osa mielekästä ja täyttä elämää. Tarvitsemme kuitenkin ympärillemme myös ihmisiä, joiden kanssa voi heittää baarissa iloiset ylävitoset - ilman sen kummempaa psykologisointia. ✺ RAKKAAT,

LOPPUTYÖN SANKARIT

DIPPA DIPPA

seimmiten taidetta on totuttu kohtaamaan galleriatilojen loisteessa, tarkasti kuratoiduissa näyttelyissä. Laiton kaupunkitaide taas maalaa teokset sähkökaappeihin ja sillankaiteisiin lupia kyselemättä. Sandra Kangaspeskan diplomityössä tutkittiin laittoman taiteen vaikutusta kaupunkikokemukseen ja arkkitehtuuriin. Kangaspeska halusi yhdistää työssään taidetta ja arkkitehtuuria. Diplomityö tutkii, millä tavoin luvaton taide vaikuttaa paikan kokemukseen kaupunkiympäristössä ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla kaupunkisuunnitteluun. Aiheen saattaminen diplomityöksi oli aluksi haastavaa, mutta osoittautui lopulta palkitsevaksi. "Laiton taide vaikuttaa kaupunkitilan kokemukseen todella voimakkaasti, mikä teki siitä hedelmällisen diplomityön aiheen", toteaa Kangaspeska. Työn teko sai Kangaspeskan näkemään kaupunkitilan muutenkin kuin arkkitehtiopiskelijan silmin. Diplomia varten haastateltiin kolmea laittoman kaupunkitaiteen tekijää. Osana tutkimusmetodia Kangaspeska myös jalkautui kaupungin kaduille tutkimaan ja aistimaan laitonta kaupunkitaidetta. "Halusin saada autenttista tietoa kaupunkiympäristön kokemisesta laittoman taiteen kautta, jolloin varmin lähteeni oli omat fiilikseni. Halusin myös nautiskella diplomityön tekemisestä ja olla itsekin osallinen aihetta." Diplomityössä pohdittiin myös kaupunkitilan rakennusosien merkitystä luvattoman taiteen kautta. Tyhjä betoniseinä saa uuden merkityksen, kun siihen ilmestyy laiton maalaus. Oliko seinällä erityistä esteettistä arvoa ennen teosta ja miksi siihen kiinnittää huomiota vasta töhrimisen jälkeen? "Kiinnostus luvattomaan taiteeseen on itsessään hyödyllistä, koska se avaa uusia keskusteluja siitä mitä kaupunkiympäristö on tai mitä se voisi olla. Se nostaa myös esiin kysymyksiä erilaisten kaupunkitilaelementtien arvosta." Työn kirjoittamista rytmitti tasapainoilu ahkeran puurtamisen ja "aivot narikkaan" -viihteen välillä. Kangaspeska kirjoitti diplomityötä myös siskonsa asunnossa sillä aikaa, kun sisko oli töissä Rovaniemellä. Tämä teki työn ja vapaa-ajan erottamisesta helpompaa. Vaikka diplomityön aihe loi hetkittäistä epäröintiä, on Kangaspeska erityisen tyytyväinen lopputulokseen. Itseluottamus vahvistui työskentelyn aikana ja haastateltavien kanssa muodostui uusia ihmissuhteita. "Taiteilijoiden kanssa on jäänyt jälkeenpäin hyvät välit. Olemme yhteydessä ja viestittelemme myös vapaa-ajalla.", Kangaspeska kertoo.

» OTSIKKO: ”Laittoman taiteen kaupunki: Luvaton taide kaupunkikokemuksessa ja kaupunkisuunnittelussa" » MITTA: 82 sivua. » ALA: Arkkitehtuuri. » KAUAN KESTI? Puoli vuotta, josta osa kypsyttelyä. Aktiivista työtä noin neljä kuukautta. » JÄIKÖ TRAUMOJA? "En ole miettinyt työtä jälkeenpäin, ehkä siinä on pieni trauman hiven. Se johtuu varmaan siitä, että dippaan liittyvistä aiheista voisi kirjoittaa vielä kymmenen työtä lisää." Teksti & Kuvat NIKKE SILLANPÄÄ

"LAITON TAIDE VAIKUTTAA KAUPUNKITILAN KOKEMUKSEEN TODELLA VOIMAKKAASTI, MIKÄ TEKI SIITÄ HEDELMÄLLISEN DIPLOMITYÖN AIHEEN."

Sandra Kangaspeska

LOPPUTYÖN SANKARIT

Katariina Rontu & Jemina Holma

GRADU

"MEILLÄ OLI SEMMOINEN DEADLINE, ETTÄ HALUSIMME PALAUTTAA GRADUN ENNEN JUHANNUSTA. SIIHEN PÄÄSTIINKIN, MUTTA PITI VÄHÄN KIRISTÄÄ TAHTIA LOPPUKEVÄÄSTÄ JA ALKUKESÄSTÄ."

GRADU » OTSIKKO: Transnaisten puheäänen piirteet ja äänen itsearvioitu feminiinisyys. » MITTA: 57 sivua. » ALA: Logopedia. » KAUAN KESTI? Yhdeksän kuukautta, aktiivista työskentelyä kuusi kuukautta. » JÄIKÖ TRAUMOJA? "Lopussa ärsytti, kun työ poistettiin vielä Treposta viimeisiä muutoksia varten. Ehdimme jo juhlia valmista työtä Telakalla ensimmäisen palautuksen jälkeen."

ro gradu -tutkielman kirjoittaminen on useimmille opiskelijoille opintojen viimeinen rutistus. Transnaisten puheääntä tutkineille Jemina Holmalle ja Katariina Ronnulle logopedian gradu ajoittui kuitenkin neljänteen vuoteen, mikä on tavanomaista heidän opiskelualallansa. Holma ja Rontu olivat aikaisemmin jo kirjoittaneet kandityön yhdessä. Siinäkin aiheena oli transnaisten puheääni. Yhdessä työskentely osoittautui heille sopivaksi, joten gradun tekoon oli helppo lähteä tutun ihmisen kanssa. Aihe oli ohjaajan ehdottama ja se kiinnosti molempia jo entuudestaan. "Asiakasryhmien jako tehdään logopediassa usein aikuisiin ja lapsiin. Transihmiset ovat aikuisten asiakasryhmä, joka kiinnosti minua erityisesti", kertoo Rontu. "Transtaustaiset asiakkaat ovat aika lailla uusin ryhmä ja sellainen, josta ei ole paljon tietoa. Varsinkaan suomalaista tutkimusta ei ole juuri ollenkaan, niin me olemme jollain tavalla pioneereja, mikä on myös mielenkiintoista", Holma jatkaa. Tutkimuksessa käytettiin Taysin johtavan puheterapeutin Elina Kankareen keräämiä aineistoja, joissa kymmenen transnaisen puhenauhoitteita verrattiin toisiinsa kahden mittauspisteen välillä. Transnaiset arvioivat myös oman äänensä feminiinisyyttä itsearviointikyselyllä. Puheäänen perustaajuus nousi mittauspisteiden välillä ja tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että transnaisen tavoitteet puheterapiassa täytyy asettaa yksilöllisesti. Tutkimuksessa käsiteltiin myös puheäänen formantteja ja äänenlaatua, mikä on harvinaista suomalaisissa tutkimuksissa. Gradun kirjoittaminen hoitui parityöskentelynä hyvin ja tekijät jakoivat työskentelyn tasavertaisesti. Kirjoitustyötä tehtiin yhdessä ja tapaamisia oli aluksi kerran viikossa. Loppua kohden kiire kasvoi ja tapaamisia oli viikoittain kolme kertaa. "Meillä oli deadline, että halusimme palauttaa gradun ennen juhannusta. Siihen päästiinkin, mutta piti vähän kiristää tahtia loppukeväästä ja alkukesästä", Holma mainitsee. Valmiin työn laatu osoittautui logopedian opiskelijoille myös tärkeäksi. Eräs laulunopettaja kertoi käyttäneensä heidän kandinsa tietoja transtaustaisen asiakkaan kanssa. Tämä osoitti, että kandista ja gradusta voi olla hyötyä myös käytännön työelämässä. "Se oli sellainen oivallus, että kyllä sen tutkimuksen haluaa tehdä ihan kunnolla. Vaikka olemme nyt ensimmäistä kertaa käyttämässä tällaisia tutkimusmenetelmiä, ja tämä on harjoittelua meille, niin silti siitä voi olla ihmisille hyötyä työelämässä", Holma kertoo.

Luentojen loppu Korkeakouluopetuksen kehityksen suunta on nyt kääntää se ylösalaisin. Parempia oppimistuloksia ja työelämätaitoja haikaillaan muun muassa verkko-opetuksesta, joka ei muistuta tämänhetkistä etäopiskelua juuri lainkaan. Teksti ELI HARJU Kuvitus PAULIINA LINDELL

len nähnyt puupiirroksen 1500-luvulta, jonka asetelma näytti täsmälleen samalta kuin pari vuotta sitten minkä tahansa yliopiston pääluentosalissa. On hälinää, takapenkissä olijat nukkuvat ja muutenkin tilanne on hyvin samanlainen," sanoo Markku Saarelainen. Työkseen Saarelainen kehittää opetusta Tampereen yliopistossa. Viralliselta titteliltään hän on kasvatuksen ja kulttuurin tiedekunnan opetuksen strategisen kehittämisen työelämäprofessori. Varsinaisena työnään hän edistää flipped classroom -menetelmää, eli pedagogiikkaslangilla sanottuna flippausta. Menetelmää koulutetaan Tampereen yliopiston opettajille osana opetuskokeilua, joka on ollut käynnissä Hervannan kampuksella vuodesta 2019. Ensi syksynä kokeilu laajenee myös keskustan ja Kaupin kampuksille.

den kohtaamiseen. Videoiden lisäksi käänteiseen opetukseen voidaan ympätä monia muita teknologian metkuja, esimerkiksi itsekorjaavia verkkotehtäviä ja padlet-alustoja, joiden kautta opiskelija voi lähettää kysymyksiä opettajalle. "Suomessa voidaan hyödyntää kaikenlaisia ominaisuuksia, koska voidaan olettaa, että kaikilla on esimerkiksi nopea laajakaista ja älypäätelaite. Jenkeissä, kolmansissa maissa tai monissa Euroopan maissakaan tällaista ei voisi olettaa." Saarelainen kuitenkin painottaa, että flippaaminen ei ole sama asia kuin mikä tahansa video- tai verkko-opetus. Oikein tehdyssä käänteisen opetuksen verkkomateriaalissa aiheet selostetaan tiiviisti ruudunkaappausvideoita ja animaatioita hyödyntäen. "Monille videoluennot tarkoittavat vielä sitä, että on kuvattu professoria, joka luentosalissa selostaa asioita liitutaulun kanssa. Kukaan ei kuitenkaan pysty katsomaan tunnin mittaisia videoita luennoista. Videolla pitää sanoa vain se, mikä on tärkeintä." Vanhoja konsteja uudessa rintamassa

petusjärjestyksen kääntäminen päälaelleen ei ole mikään uusi idea, vaan mallia on kehitetty jo vuosikymmeniä. Menetelmä on keksitty alun perin Yhdysvalloissa, missä se on saavuttanut suuren suosion sekä perus- että yliopisto-opetuksesKuka luokassa flippaa? sa. Suomessakin flippausta on hyödynnetty paikka paikoin jo parikymmentä vuotta. Sen ottaminen laajaan käyttöön lippaus tunnetaan myös käänteisenä opetuksena. vaatii kuitenkin oppilaitoksilta aikaa ja rahaa. Yksinkertaisimmillaan sen idea on, että opiskelija Saarelainen on vetänyt flippauspilotin aikaisemmin Itäkäy uuden asian alkeet läpi opettajan tekemältä tal- Suomen yliopistossa, missä hän koulutti menetelmän 115 lenteelta ja tekee hieman harjoitustehtäviä ennen opettajalle. Hän on tehnyt myös väitöskirjan sähköopin kontaktiopetusta. Tällä tavoin oppitunnilla voidaan käyttää opettamisesta yliopistossa ja ollut mukana tekemässä enemmän aikaa syvemmän ymmärryksen kehittämiseen ja verkkoon opetuksen kääntämisen manuaalia. opiskelijalle heränneiden kysymysten käsittelemiseen. Saarelaisen mukaan suomalainen yliopistonlehtori kylKun perinteisessä luento-opetuksessa perusasiat on lä ymmärtää menetelmän periaatteet ja sovellusmahdolyleensä opetettu luennoimalla ja opiskelija on soveltanut lisuudet noin viidessätoista minuutissa. Paljon enemmän ja analysoinut asioita luennon jälkeen yksin kotitehtäviä aikaa vaatii opetusmateriaalin muotoileminen uudelleen: tekemällä, flipatussa opetuksessa perusasiat opiskellaan tallenteiden käsikirjoittaminen ja tuottaminen, kontaktiopeensin yksin opettajan antamasta verkkomateriaalista. tustilanteiden suunnittelu, laitteistoon tutustuminen. Usein materiaali on videomuodossa. Tyypillisesti Hänen tehtäviinsä kuuluukin tukea opettajia näissä. viikon mittaan käydään seuraavan lähiopetusker"Minä en ole tehnyt mahdotonta mahdolliseksi. 20 ran aiheet, eikä esimerkiksi koko kurssin oppimääMinä olen vain pistänyt hitosti vauhtia siihen, että rää tankata yhdeltä istumalta. suomalainen yliopisto on ottanut flippausta käyt"Viikossa käydään opettajasta riippuen noin koltöön näin laajalla rintamalla", Saarelainen huomautmesta kahdeksaan videoklippiä, joista kukin on noin taa. kymmenen minuuttia pitkä. Sitten tehdään ehkä kymmeTanja Helle, opetuskokeilun projektipäällikkö Tampenen tai viisitoista mahdollisesti eritasoista tehtävää ja lue- reen yliopiston opetuksen ja oppimisen keskus TLC:stä taan parikymmentä sivua aineistoja", Saarelainen luonneh- sanoo, että flippauksessa toteutuvat monet ajatukset, joita tii. opettajilla on ollut jo muutenkin. Itseopiskelun lisäksi tehtäviin ennen lähiopetusta kuu"Heidän on helppo lähteä soveltamaan sitä, koska heiluu usein pienessä ryhmässä aiheesta keskusteleminen tai dän oppimiskäsityksensä on ollut jo valmiiksi yhteensopioppiaineesta riippuen esimerkiksi laskuharjoituksia. Myös va flippauksen kanssa. Moni mukaan lähtenyt opettaja on lähiopetus voidaan toteuttaa pienemmissä ryhmissä, koska tehnyt samankaltaista ennenkin. Nyt se vain saa nimen ja kun luentoja ei pidetä, opettajalta säästyy aikaa opiskelijoi- rakenteen, ja voi rahoituksen turvin käyttää aikaa siihen."

"KUKAAN EI KUITENKAAN PYSTY KATSOMAAN TUNNIN MITTAISIA VIDEOITA LUENNOISTA. VIDEOLLA PITÄÄ SANOA VAIN SE, MIKÄ ON TÄRKEINTÄ." MARKKU SAARELAINEN

Tampereella kokeiluun lähtevät opettajat saavatkin kahdeksan viikon vapautuksen muista tehtävistään uuden opetusmateriaalin valmistelua varten. Keskeisen sisällön erotteleminen ja tiivistäminen verkkoon vie aikaa. Hervannassa projektiin on valittu vuosittain kymmenkunta mukaan hakenutta opettajaa. Keskustassa ja Kaupissa mukaan hakeneista opettajista on valittu ensi syksyksi viisi. Ahkeruus palkitaan

äänteinen opetus työllistää perinteistä enemmän paitsi opettajia, myös opiskelijoita. Vaikka luentoja ei enää ole, edellyttää kurssin läpäiseminen paljon enemmän omaa ajatustyötä. Projektipäällikkö Tanja Helteen mielestä menetelmän mukainen opetus on selkeästi raskaampaa molemmille osapuolille.

"Mutta se on vähän sellainen no pain, no gain -tilanne. Jos ei joudu näkemään sitä ajattelun vaivaa, tuottaako se sitten merkityksellistä oppimista? Myös opettaja joutuu tekemään paljon töitä, kun ajattelee omat opetussisältönsä uusiksi ja tuottaa uutta materiaalia, mutta sen jälkeen voi keskittyä opiskelijoiden kanssa keskustelemiseen ja mielenkiintoisten asioiden pohtimiseen. Se on molemmille työlästä, mutta se on hyvin palkitsevaa." Samaa mieltä on Saarelainen. Hänestä suomalaiset yliopisto-opiskelijat eivät ole laiskoja, eikä työnteko ole heille mikään ongelma, kunhan ahkeruus tuottaa myös tuloksia. "Opiskelijoiden vastauksissa kuuluu, että tässä joutuu tekemään enemmän töitä, mutta sitten on se sivulause: mutta en ole koskaan oppinut näin hyvin." Hervannassa teollisuustalouden peruskurssilla kokeiltiin muutamia eri tapoja toteuttaa opetuksen kääntämi-

"OPISKELIJOIDEN VASTAUKSISSA KUULUU, ETTÄ TÄSSÄ JOUTUU TEKEMÄÄN ENEMMÄN TÖITÄ, MUTTA SITTEN ON SE SIVULAUSE: MUTTA EN OLE KOSKAAN OPPINUT NÄIN HYVIN."

MARKKU SAARELAINEN

nen. Opiskelijat tekivät etukäteen tehtäviä ja osallistuivat aluksi pieneen tenttiin joka viikko, mutta se havaittiin pian kuormittavaksi ja tentit vaihdettiin ryhmäkeskusteluihin. Testiryhmässä mukana ollut opiskelija kertoo, että hänelle kurssi oli hyvä kokemus ja käänteisestä opetuksesta jäi käteen paljon enemmän kuin perinteisistä luennoista ja tenteistä. "Se pakotti käymään läpi koko kurssialueen ja vähän enemmänkin, ja etsimään vielä oma-aloitteisesti lisää dataa. Jos äkkipäissään pänttää tenttiin ja sitten oksentaa tietonsa paperille, unohtaa paljon enemmän." Osa testiryhmän opiskelijoista palasi kesken kokeilun perinteisemmällä suoritustavalla järjestetylle kurssille, koska lähestymistapa tai aikataulut eivät sopineet heille. Haastateltu opiskelija kuitenkin sanoo, että itse hän voisi mennä ainakin flippausmenetelmällä toteutetuille talousaiheisille kursseille myös tulevaisuudessa. "SELLAINEN KESKUSTELUN JA VUOROVAIKUTUKSEN LISÄÄMINEN, JOSSA EI OPETELLA ULKOA VAAN NIIN SANOTUSTI MIETITÄÄN OMILLA AIVOILLA, OLI MINUSTA SEN HYVÄ PUOLI. TOKI OLEN ITSE MYÖS SELLAINEN SOSIAALINEN IHMINEN, ETTÄ TYKKÄÄN TIIMITOIMINNASTA. SE VOISI OLLA VÄHÄN VIERAAMPI KOKEMUS JOLLEKIN TOISELLE."

Auditoriot ja budjetit sileiksi

lippaus on työlään lisäksi myös kallista. Hervannan kampuksella on remontoitu vanhoja auditorioita monikäyttötiloiksi, jotka sopivat paremmin nykyaikaiseen opetukseen. Kalusto ja akustiikka on muutettu paremmin pienryhmätöihin sopiviksi. Keskustakampusta ei opetuskokeilun alla tulla remontoimaan. Hervannan kokeilun mahdollistanutta Teknillisen yliopiston säätiön rahoitusta ei voida käyttää muihin kuin tekniikan tutkinto-ohjelmiin. Menetelmän käytön laajentaminen keskustaan tehdään koulutuksen kehittämishankkeen rahoituksella, jossa ei ole varoja remontointiin. Tanja Helteen mukaan kampus on kuitenkin joka tapauksessa kehittymässä siihen suuntaan, että tiloissa onnistuu muukin kuin perinteinen luento-opetus. "Eiväthän opettajat ole tähänkään asti kuvitelleet, että se niin sanottu frontaaliopetus olisi ainoa tapa opettaa." Vaikka koko yliopistoa ei pannakaan remonttiin, myös muun muassa verkkomateriaalin tuottamiseen käytetty

laitteisto ja opettajien kahdeksan viikon vapautus muista tehtävistä maksavat. Projektin laajentaminen keskustaan rahoitettiin avaamalla jo kertaalleen suljettu budjetti ja siirtämällä toisten tahojen rahoitusta flippaushankkeeseen. "Flippaus on maksanut Tampereelle aika paljon rahaa ja tulee maksamaan vielä lisää", Markku Saarelainen toteaa. Kokeilu on ensisijaisesti satsaus oppijakeskeisyyteen, säästöjä sen kautta on odotettavissa vasta paljon myöhemmin toiminnan vakiinnuttua. "Minä kyllä kerroin yliopistolle, että te olette nyt ostamassa Rolls-Roycea, eikö kuitenkin ihan hyvä Volkswagen kelpaisi? He olivat sitä mieltä, että kyllä he sen Rolls-Roycen haluavat." Sivuvaikutuksena hyvinvointi?

yvin toimiva flipattu opetus voi korjata monta seikkaa, joista yliopistossa ollaan huolissaan. Opinnot motivoivat enemmän, kun suurempi osa opiskellusta jää oikeasti mieleen. Itsenäiseen tiedon omaksumiseen ja pienryhmiin nojaava opiskelu opettaa työelämässä tarvittavia taitoja kuin huomaamatta. Opiskelijoiden yhteinen toiminta ja opettajien mahdollisuus kohdata heidät henkilökohtaisesti voivat parantaa myös hyvinvointia. Tanja Helteen mukaan pienryhmäopiskelu on antanut yhteisöllisyyden kokemusta opiskelijoille myös koronapandemian aikana, vaikka kaikki onkin tapahtunut verkossa. Vanhana keskustakampuksen opettajana Helle on erittäin tyytyväinen, että flippausprojekti tulee myös keskustaan. "Olen sydämeltäni opettaja ja nimenomaan sellainen opettaja, joka on aina halunnut kehittää opetusta. Siksi olen kauhean innostunut siitä, että tämä laajenee nyt myös keskustan tutkinto-ohjelmiin." Saarelaisen mielestä Tampereen yliopisto on hieno paikka tehdä töitä. Hän toivoo, että akateemisessa maailmassa olisi useamminkin mahdollisuus innostua, kokeilla ja mieluummin vaikka epäonnistua uusissa asioissa kuin väkisin pitäytyä vanhoissa. Opetuksen tulevaisuus on hänestä digitaalisessa maailmassa, joka tekee opiskelusta ajasta ja paikasta riippumatonta. "Muiden yliopistojen on jossain vaiheessa pakko seurata perässä. En voi kuvitella sellaista maailmaa, jossa vielä vuonna 2030 rakennettaisiin liitutauluja." ✺

Geeneistä saksitut dystopiat Perimän muokkaukseen käytetyt tekniikat ovat kehittyneet yhä tarkemmiksi ja tehokkaammiksi. Alammeko seuraavaksi jalostaa ihmislajia scifi-elokuvista tuttuun tapaan?

eenitekniikka on viime vuosina kehittynyt huimasti. Tämä on näkynyt laboratorioiden lisäksi myös julkisessa keskustelussa, eivätkä kaikki puheenvuorot ole olleet innostuneen optimistisia. Yhdysvalloissa media on nostanut esiin dystooppisia uhkakuvia, kuten geneettistä syrjintää ja uudenlaisen geenimuunteluun perustuvan luokkayhteiskunnan syntyä. Pohjolassa keskustelun sä-

Teksti ANSSI BWALYA Kuvitus KIMMO SAVILEPO

vy on ollut hieman maltillisempi, mutta huoli geenitekniikan soveltamisen eettisyydestä on noussut esiin myös Suomessa. Geeniteknologian uudet edistysaskeleet perustuvat suurilta osin CRISPR-menetelmään, jota kutsutaan myös "geenisaksiksi". Oikeastaan kyse ei ole yksittäisestä keksinnöstä vaan joukosta tekniikoita, jotka perustuvat luonnossa esiintyvään bakteerien ominaisuuteen. Monet bakteerit tuottavat proteiineja, joilla ne kykenevät pilkkomaan niitä uhkaavien virusten DNA:ta. Geenisakset on tästä ominaisuudesta kehitetty biotekninen työkalu.

"Kauhukuvana on, että ihmisyydestä tulee 'tehometsä', jossa on määritelty, millainen ihmisen pitää olla, ja aletaan terveyden nimissä muokata kaikista sellaisia." HEIKKI SAXÉN

Geenisaksilla solun DNA voidaan katkaista tietystä kohtaa, mikä mahdollistaa tarkasti rajattujen perimän osien poistamisen ja halutunlaisten DNA-jaksojen lisäämisen niiden tilalle. CRISPR-tekniikka on tarjonnut tutkijoille huomattavasti aiempia menetelmiä yksinkertaisemman ja tarkemman työkalun perimän muunteluun. Vaikka menetelmä on tunnettu vasta vuosikymmenen ajan, on sillä jo saatu lupaavia tuloksia joidenkin perinnöllisten sairauksien hoidossa. Geenisaksia on hyödynnetty myös koronarokotteiden kehittämisessä. Menetelmän kehittäneet biokemistit Emmanuelle Charpentier ja Jennifer Doudna palkittiin vuonna 2020 kemian Nobelilla. CRISPR-menetelmän ja ylipäänsä geenimuuntelun edistysaskeleiden ympärille noussut mediakohu ei ole kuitenkaan syntynyt täysin tyhjästä. Vuonna 2018 kiinalaistutkija He Jiankui kohautti tiedemaailmaa kertomalla tutkimusryhmänsä tekemästä kokeesta, jossa CRISPR-tekniikalla oli muokattu ihmisalkioiden perimää. Koetta pidettiin epäeettisenä sekä kansainvälisesti että Kiinassa. Jiankui tuomittiin vankeuteen. Helppo muutos, yllättävät seuraukset

eenien muuntelu herättää voimakkaita tunteita myös tiedeyhteisön ulkopuolella ja synnyttää helposti erilai-

sia uhkakuvia. Suoraan DNA:ta muuntelevien menetelmien huima kehitys on lisännyt aiheesta käytävään keskusteluun uusia kierroksia. Uhkakuvat voivat liittyä muun muassa geenitekniikan käyttöön rodunjalostuksessa, laboratoriossa kehiteltyihin superviruksiin tai puhtaasta erehdyksestä aiheutuneisiin katastrofaalisiin seurauksiin. Mutta kuinka realistisia geenimuunteluun liittyvät kauhuskenaariot lopulta ovat? Perinnöllisyyslääkäri ja Helsingin yliopiston tutkija Kirmo Wartiovaara ei vähättele geenitekniikan viimeaikaista kehitystä. Hän sanoo geenisaksien jättävän geenimuuntelussa aiemmin käytetyt menetelmät selkeästi varjoonsa. "Ero on sama kuin kirjoituskoneella ja Word-tekstinkäsittelyllä." Wartiovaara kuitenkin pitää aiheen herättämää huolta suhteettomana, sillä CRISPR-tekniikan hyödyntäminen on ollut ihmisen perimän kohdalla vielä hyvin rajallista. Tutkijat ovat keskittyneet yksittäisten perinnöllisten sairauksien hoitamiseen esimerkiksi potilaiden verisoluissa sukusolujen muuntelun sijaan. Nämä toimenpiteet eivät dramaattisesti eroa perinteisemmästä lääkehoidosta, sillä sukusolujen ulkopuolella tehdyt muutokset eivät periydy seuraavalla sukupolvelle. Ainakin tällä hetkellä CRISPR-tekniikan merkittävimmät sovellusmahdollisuudet liittyvätkin Wartiovaaran

mukaan lääketieteen sijaan ruuan tuotantoon. Geenimuuntelulla voidaan tehostaa ruuan tuotantoa merkittävästi esimerkiksi kehittämällä uusia viljalajikkeita. Tällaiset innovaatiot eivät välttämättä tunnu yhtä ihmeellisiltä kuin ihmisen perimän muokkaus. Ne voivat kuitenkin hyödyttää paljon suurempaa osaa maailman ihmisistä kuin toistaiseksi vain harvojen ulottuvilla olevat uudet hoitomuodot. Uuden vehnälajikkeen kehittämiseen liittyy myös vähemmän eettisiä pulmia kuin ihmisen perimän muunteluun. Wartiovaara korostaa, että emme vielä ole siinä pisteessä, että pystyisimme edes teoriassa vapaasti muokkaamaan ihmisen perimään haluamaamme suuntaan. Helpointa CRISPR-tekniikan soveltaminen on sairauksissa, joiden tiedetään aiheutuvan yksittäisestä perimän muutoksesta. Tutkimuksissa menetelmää on käytetty onnistuneesti muun muassa joidenkin perinnöllisten veri- ja aineenvaihduntasairauksien sekä hermostoa rappeuttavan Huntingtonin sairauden parantamiseen. "Silloin voidaan korjata se yksi sairauden aiheuttava muutos, mutta siitäkin on tosi vaikea sanoa, ettei se korjaus sitten aiheuta mitään muuta ongelmaa", Wartiovaara sanoo. Edellä mainittu He Jiankuin ihmisalkioilla tekemä koe antaa tästä varoittavan esimerkin. Kokeessa tehtiin kaksostytöille geenimuunnos, joka suojaa heitä HI-virukselta. Vaikuttaa kuiten-

kin siltä, että sama geenimuunnos heikentää ihmisen vastustuskykyä influenssalle. Vaikka teknologia perimän muunteluun on olemassa, ei muutosten ristikkäisvaikutuksista ole vielä lainkaan kattavasti tietoa. Vielä monimutkaisemmaksi tilanne muuttuu, kun siirrytään psyykkisiin ominaisuuksiin kuten matemaattiseen tai musikaaliseen lahjakkuuteen, tai vaikka älykkyyteen. Niihin vaikuttavat lukemattomat keskinäisessä vuorovaikutuksessa toimivat geenit, ja myös ulkoiset tekijät, kuten yksilön kasvuympäristö. Tällöin on vaikeampi sanoa, mitä perimän osia edes pitäisi muokata, ja toisaalta pienikin muutos voi laukaista pitkälle ulottuvan dominoefektin. Olemme vielä hyvin kaukana tällaisista monimutkaisista geneettisistä muutoksista. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö CRISPR-menetelmällä voitaisi tehdä merkittäviä lääketieteellisiä läpimurtoja. Wartiovaara uskoo, että merkittäviä sovelluksia voi odottaa rokotteiden kehityksestä ja antibioottiresistenssin torjunnasta. Wartiovaaran mukaan geenimuunteluun liittyvä huoli perustuu pitkälti uuden teknologian luontaiseen vierastamiseen sekä median ja populaarikulttuurin lietsomiin pelkoihin. Hän vertaa tilannetta siihen, kuinka etenkin vanhemmat sukupolvet suhtautuivat aikoinaan epäilevästi tietokoneisiin. "Tässä on hirveästi mahdollisuuksia, ja on vähän sääli, jos ei uskalleta tehdä mitään, koska on pieni mahdollisuus, että joku käyttää sitä tekniikkaa väärin." Wartiovaara ei kuitenkaan kiistä sitä, etteikö geenitekniikan hyödyntämiseen liittyisi vaikeita eettisiä kysymyksiä. Hän korostaa, ettei näitä kysymyksiä voida ratkaista pelkästään bioteknisellä tai lääketieteellisellä osaamisella. Aihetta koskevaan

keskusteluun ja päätöksentekoon olisikin tärkeää saada mukaan laaja-alaista asiantuntemusta yhteiskunnan eri osa-alueilta. Vahvoja valintoja

ioetiikan tutkija Heikki Saxén Tampereen yliopistosta näkee geeniteknologiaan liittyvien eettisten haasteiden heijastelevan yleisluontoisempia kysymyksiä lääketieteen roolista. Yksi geenimuunteluun liitetty riski on se, että perinnöllisten sairauksien parantamisesta luisutaan ihmislajin jalostukseen. "Kauhukuvana on, että ihmisyydestä tulee 'tehometsä', jossa on määritelty, millainen ihmisen pitää olla, ja aletaan terveyden nimissä muokata kaikista sellaisia." Saxén painottaa, että kysymys "normaalin" määrittelemisestä on aina kuulunut lääketieteeseen. Se, mitä kaikkea tulisi hoitaa sairautena, ei ole mitenkään yksinkertainen kysymys ja riippuu osaltaan ympäröivästä kulttuurista. Geeniteknologian kehittymisen myötä näiden päätösten merkitys korostuu entisestään.

"Esimerkiksi vammaisaktivistit on olleet huolissaan siitä, että se on jo sinällään vahva valinta, miten me määritellään normaali terveys," Saxén kertoo. Toki on myös tapauksia, joissa geenimuunteluun perustuvien hoitomuotojen kehittämistä on vaikea nähdä eettisesti erityisen ongelmallisena. Saxén mainitsee yhtenä esimerkkinä Huntingtonin taudin, periytyvän hermoston rappeumasairauden, joka vie lopulta potilaan hengen. Kovin moni tuskin ajattelee Huntingtonin taudin kaltaisten perinnöllisten sairauksien edustavan ihmiskunnalle arvokasta monimuotoisuutta. Monissa tilanteissa rajan veto voi kuitenkin olla yllättävän vaikeaa. Yhdysvalloissa on esimerkiksi käyty keskustelua siitä, onko kuuroilla vanhemmilla oikeus toivoa saavansa kuuroja lapsia. Suomessa tämän kaltaiset kysymykset eivät ole toistaiseksi nousseet samalla tapaa pinnalle. Eri yhteiskunnat suhtautuvat ylipäänsä eri tavoin geeniteknologian hyödyntämiseen. Saxén näkee Yhdysvallat erityisen otollisena maaperänä eettisesti kyseenalaisille innovaatioille. Ensinnäkin maassa on pitkät perinteet sille, että rikkaille on myös terveydenhuollon saralla tarjolla mahdollisuuksia, joista köyhemmät kansalaiset voivat vain haaveilla. "SEKÄ SUOMESSA ETTÄ YHDYSVALLOISSA KESKUSTELLAAN ERIARVOISUUDESTA, MUTTA HYVIN ERI TAVOIN."

Lisäksi Euroopassa on perinteisesti suhtauduttu uuden teknologian soveltamiseen varovaisemmin ja korostettu sääntelyn merkitystä, kun taas Yhdysvalloissa ollaan valmiimpia ottamaan riskejä. Tämä näkyy myös geenimuuntelun kohdalla. Parantamisen varaa löytyy silti myös Euroopasta. Wartiovaaran tapaan myös Saxén ajattelee,

että geenimuuntelusta olisi tärkeää käydä laaja-alaisempaa yhteiskunnallista keskustelua. Hän on huolissaan siitä, että ihmisten tietämys geeniteknologiasta on niin vähäistä, että päätöksenteko jää rajatun, lähinnä luonnontieteilijöistä koostuvan asiantuntijajoukon vastuulle. ”Meillä on kahtiajako tämän lääketieteen tutkimusmaailman ja muun maailman välillä, ” Saxén pohtii. ”Tarvittaisiin kulttuurin muutos.” Tavallisten ihmisten olisi hänestä hyvä olla nykyistä paremmin perillä siitä, mitä lääketieteessä tapahtuu – olipa kyse sitten geenimuuntelusta tai vaikkapa rokotteista. Saxén uskoo, että tällainen muutos vaatisi sekä perinteisen median paneutumista aiheeseen että vuorovaikutteisempia kanavia, joiden kautta kansalaiset voisivat aktiivisesti osallistua keskusteluun. Sarjatuotantoa keinokohdussa

ykytilanteessa riskinä on, että keskivertokansalaisten mielikuvat geenimuuntelusta ja siihen liittyvistä uhkakuvista pohjaavat johonkin aivan muuhun kuin tuoreimpaan tutkimustietoon. Kirjallisuudentutkija Saija Isomaa Tampereen yliopistosta on tutkimustyössään perehtynyt dystopiakuvauksiin. Hän nostaa Wartiovaaran tavoin esille sen, kuinka paljon ei-tieteelliset ja jopa täysin fiktiiviset lähteet voivat muovata tavallisten ihmisten käsityksiä tietystä ilmiöstä. ”Joskus olen ollut aika pahoillani siitä, kuinka paljon jokin elokuva saattaa vaikuttaa meidän käsityksiimme myös tieteestä. Kaikki eivät pysty käsittämään sitä, että se on fiktiota.”, Isomaa toteaa. Perimän muokkaus ja ihmislajin

jalostus ovat suosittuja elementtejä kirjallisuuden ja elokuvien dystopioissa. Isomaa mainitsee yhtenä esimerkkinä Aldous Huxleyn klassikkoromaanin Uljas uusi maailma, jossa ihmisiä sarjavalmistetaan keinokohduissa, ja he syntyvät valmiiksi tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Samoin monissa dystopiaelokuvissa, kuten Blade Runnerissa ja Gattacassa, esiintyy jonkinlaista geenitekniikkaa tai geneettistä syrjintää. Isomaa kuitenkin painottaa, ettei teknologia itsessään ole yleensä dystopioissa hyvää tai pahaa. Hänen mukaansa dystopiat ovat ennen kaikkea yhteiskunnallisen vallan analyyseja. Tarinoissa kyllä toistuvat tietynlaiset tulevaisuuskuvat ja teknologiset innovaatiot, mutta varsinainen sanoma on usein muualla. ”Vaikka dystopiat tyypillisesti kuvaavat tulevaisuuden yhteiskuntia, niin käytännössä kritiikin kärki kohdistuu meidän aikaamme.”, Isomaa kertoo. ”Ne varoittavat meitä jostakin aikamme trendistä tai asiasta, ikään kuin etäännyttävät sinne tulevaisuuden maailmaan sellaisia asioita, joihin me voimme puuttua tämän hetken yhteiskunnassa.” Dystopioiden tavoitteena ei siis yleensä ole teknologiasta itsestään varoittaminen. Fiktiivisen tulevaisuuden teknologian kautta voidaan kiertoteitse

tarkastella nykypäivän ilmiöitä, esimerkiksi syrjinnän eri muotoja. Isomaa näkee, että dystopiat voivatkin parhaimmillaan nostaa esiin yhteiskunnassa vallitsevaa epätasa-arvoa ja tuoda tärkeitä teemoja julkiseen keskusteluun. Vaikka CRISPR-tekniikkaan perustuvaa eugeniikkaa tai geneettistä syrjintää ei vielä tällä hetkellä tarvitsisi pelätä, löytyy nykymaailmasta monia muita syrjinnän muotoja, kuten rasismia. Samoin sikiöseulontojen kehitys asettaa monet lasta odottavat vanhemmat jo tänä päivänä vaikeiden eettisten kysymysten eteen. Toisaalta Isomaa tiedostaa, että dystooppiseen kuvastoon liittyy myös riskinsä. Dystopiat tarjoavat erinomaisen alustan emotionaalisesti mielenkiintoisen ja koukuttavan tarinan kertomiselle. Näitä tunteisiin vetoavia tarinoita voidaan kuitenkin tulkita monin eri tavoin. Pahimmillaan dystopiat voivat turhaan lietsoa pelkoa. "Kun dystopiat varoittavat vallasta, niin jotkut saattavat myös tulkita väärin, että ne varoittavat lääketieteestä tai teknologian kehityksestä sinänsä, vaikka ne itse asiassa kritisoisivat vain sen tietynlaista käyttöä", Isomaa pohtii. FIKTIO LUO KÄSITYKSIÄ ERILAISISTA SYY-SEURAUSSUHTEISTA, KUTEN UUDEN TEKNOLOGIAN MUKANA TULEVISTA RISKEISTÄ. VAIKKA NÄMÄ KÄSITYKSET EIVÄT PERUSTUISIKAAN TODELLISUUTEEN, NE VOIVAT SILTI VAIKUTTAA MEIDÄN ASENTEISIIMME. DYSTOPIAT OVATKIN ISOMAAN MUKAAN KAKSITERÄINEN MIEKKA.

"Oikeastaan näkisin dystopiat hieman samaan tapaan kuin sen teknologian niissä. Dystopiaa voi tyylilajina käyttää toivottavien asioiden edistämiseen, mutta sitä voisi myös käyttää – ja varmasti on joissakin yksittäisissä tapauksissa käytettykin – kyseenalaisesti." ✺

Bisnesmaailman horoskooppi Persoonallisuuden selvittämiseen on tarjolla joukoittain testejä. Niistä osa perustuu tieteeseen vain näennäisesti. Mikä saa meidät viehättymään itsemäärittelystä vastoin järjen ääntä?

Teksti VILJA VAINIO Kuvitus SIRU TIRRONEN

nnen kuin voi puhua tavoista mitata tai kartoittaa persoonallisuutta, on pohdittava, onko koko persoonaa ylipäätään olemassa. Ajatus persoonasta tai persoonallisuudesta on varsin uusi. Käsitteenä se on omaksuttu käyttöön vasta 1900-luvulla. Sitä ennen ihmisen tietoisuutta määriteltiin luonteen käsitteellä, johon liittyi moraalinen ulottuvuus. Jos persoonan oletetaan olevan olemassa, liittyy toinen kysymys siihen, onko siinä mitattavia ominaisuuksia. Vielä ennen maailmansotia ajateltiin, että persoona olisi liian laaja kokonaisuus käsitettäväksi testeillä. Niiden sijaan tulisi sen selvittämiseksi kes-

kustella ihmisten kanssa. Voikin ajatella, että modernit persoonallisuustestit ovat itse osittain luoneet kohteen, jota ne tutkivat. "Sitä on selitetty sillä, että moderni teollinen yhteiskunta vaati toimijoita, jotka uskoivat, että heillä on persoonallisuus ja se on mitattavissa. Se ei ole mitenkään itsestään selvää", kertoo sosiologian akatemiatutkija Virve Peteri Tampereen yliopistosta.

TESTIT PIILOTTAVATKIN YHTEISKUNNAN RAKENTEELLISIA ONGELMIA JA EPÄTASAARVOA, JOTKA VOIVAT TODELLISUUDESSA JOHTUA ESIMERKIKSI HENKILÖN YHTEISKUNTALUOKASTA, SUKUPUOLESTA TAI ETNISESTÄ TAUSTASTA.

ISTP

ESTP

ISFP

ESFP

"Testit yksilöllistävät selityksiä eivätkä huomioi sitä, että kaikki ihmiset eivät lähde samasta pisteestä", Peteri toteaa. HUOLESTUTTAVAA ON SE, JOS IHMISIÄ ALETAAN JAOTELLA TESTITULOSTEN MUKAAN TAI JOS HE ALKAVAT ITSE RAJATA ELÄMÄNVALINTOJAAN NIIDEN PERUSTEELLA.

Toisaalta tulos voi Peterin mukaan vaikuttaa myös päinvastaisesti, tuoda hyvän mielen ja vapauttaa ihmisen olemaan sellainen kuin on. Persoonallisuus testissä

ykyään persoonallisuutta voi mitata kirjavalla joukolla eri testejä, joiden tieteellisyys vaihtelee. Kenties tunnetuin ja samal-

ISFJ

ISTJ

54918

Persoonallisuustestien tekeminen yleistyi 1990-luvulla. Syitä tähän on ainakin kaksi: internet ja uusliberalistisen yksilökäsityksen nousu. "Testit sopivat hyvin yhteen uusliberalismin kanssa. Sen eetoksen mukaan yksilö on oman onnensa seppä ja kaikki on kiinni yksilön ominaisuuksista." Juuri tähän liittyy persoonallisuustestien yksi vaarallisimmista vääristä tulkintamahdollisuuksista, eli se, että yksilö alkaa nähdä kaikkien epäonnistumistensa johtuvan ainoastaan hänen persoonaansa liittyvistä syistä. Testit piilottavatkin yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia ja epätasa-arvoa, jotka voivat todellisuudessa johtua esimerkiksi henkilön yhteiskuntaluokasta, sukupuolesta tai etnisestä taustasta.

147283

ESFJ

ESTJ

ENTP

INTP

INTJ

ENTJ ENFJ

INFP

ENFP

INFJ la kyseenalaisin näistä on yhdysvaltalaisen äiti-tytär-kaksikon Katherine Cook Briggsin ja Isabel Briggs Myersin kehittämä Myers-Briggsin itsearviointimenetelmä eli tyyppi-indikaattori, josta käytetään lyhennettä MBTI. Menetelmä perustuu enimmäkseen Carl Gurstav Jungin vuonna 1921 kirjoittamaan ja pari vuotta myöhemmin englanniksi käännettyyn teokseen Psykologiset tyypit. Briggs oli ollut kiinnostunut persoonallisuuden teorioista jo ennen teoksen ilmestymistä. Varsinaisen indikaattorin kehittämisen Briggs ja Myers aloittivat 1940-luvun alussa. Kummallakaan ei ollut psykologian tai psykiatrian koulutusta. Tieteellisestä näkökulmasta MBTI-menetelmän perusta on vähintäänkin hutera

ja myös sen pohjana olevat teoriat auttamatta vanhentuneita. Sen sijaan sen suosio on vakaa. Yksi testin suosiota selittävistä seikoista on internet. Lukuisilla sivustoilla erilaisia MBTI-menetelmään pohjautuvia testejä voi tehdä helposti ja ilmaiseksi. Esimerkiksi työnhakusivustot voivat tarjota jotain näistä testeistä. Ajatuksena on, että persoonallisuustesti lisää itseymmärrystä ja auttaa sopivan työpaikan löytämisessä. Toinen suosiota selittävä tekijä on se, ettei testistä voi saada huonoa tulosta. Testin tuloksena on joku 16 erilaisesta persoonallisuustyypistä, mutta tulokset ovat tasa-arvoisia siinä mielessä, että niistä jokaista kuvaillaan ylettömän positiivisesti. "Sitä on kutsuttu joskus bisnesmaailman horoskoopiksi", akatemiatutkija Virve Peteri

kertoo. Tieteellisyys on samaa luokkaa. Silti testiä saatetaan teettää esimerkiksi työpaikkojen koulutuspäivissä. Se on Peteristä arveluttavaa ja pahimmillaan vääränlaista vallankäyttöä. "Mielestäni voisi olla reilumpaa teettää horoskoppikarttoja, koska niihin ei kukaan kuitenkaan usko samalla lailla", Peteri sanoo. Persoonallisuustesteistä on haluttu tehdä suosittuja senkin vuoksi, että ne ovat iso bisnes. Esimerkiksi alkuperäisen MBTI-testin oikeudet omistava The Myers-Briggs Company pyörii kymmenien miljoonien dollarien liikevaihdolla. Rekrytointifirmat ovat kehittäneet testejä myös itse. Jotkin yritykset voivat pyrkiä erottumaan sillä, että ne käyttävät testien luomisessa apunaan vain psykologeja yrittäen näin tuoda testaamiseen tieteellisempää otetta. Usein kaupallisiin persoonallisuustesteihin liittyy koulutus ja rajoitus siitä, että tietyn testin voi tehdä toisille vain sertifikaatin saanut henkilö. "Voi ajatella, että se kouluttaa myös myötämieliseksi testiä kohtaan, koska maksat siitä, että saat teettää sitä", Peteri kertoo. Ei pysyviä tuloksia

o 1940-luvulla testiin liittyivät neljän kirjaimen lyhenteillä nimetyt persoonallisuustyypit. Joissakin kaupallisissa sovelluksissa testitulokset kirjainlyhenteet on muutettu helposti muistettaviksi ja erotettaviksi ammattinimikkeiksi, joita ovat muun muassa "seikkailija", "arkkitehti", "viihdyttäjä" ja niin edelleen. Joidenkin persoonien on esimerkiksi sanottu olevan toisia parempia johtajia. "Tällaista väitettä ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan. On todettu, että ei voi yksiselitteisesti sanoa, että jonkun tyyppinen ihminen olisi parempi johtaja kuin toisen tyyppinen", kertoo Virve Peteri. Ongelmallista testissä on myös se tutkimuksissa huomattu seikka, että ihmisten persoonallisuustestitulokset vaihtelevat sen mukaan, missä mielentilassa ja olosuhteissa he testiä täyttävät. Tulokset eivät myöskään ennusta ihmisten käytöstä erilaisissa tilanteissa. Lisäksi henkilön oma arviointi esimerkiksi siitä, miten harkitsevainen tai sosiaalinen hän on, riip-

puu pitkälti vertailukohdasta. Toisin sanoen testi kertoo lähinnä siitä, millainen vastaaja on tietyiltä ominaisuuksiltaan, kun hän vertaa itseään omaan lähipiiriinsä. Arvo tieteellisyyden ulkopuolella

aikka MBTI-itsearviointimenetelmällä ei olisikaan etenkään nykypäivänä tieteellistä kompetenssia, voi sen kehityksellä nähdä historiallista arvoa. Äiti ja tytär loivat menetelmän ensimmäisen version toisen maailmansodan aikana. Yksi testin luomisen motiivi oli kehittää keino, jolla naisille löytyisi heille sopivia työtehtäviä kotirintamalla. Monet naiset olivat ensimmäistä kertaa elämäänsä tilanteessa, jossa heidät määritti muut seikat kuin rooli vaimona ja kotiäitinä. Eikä testin luomista voi sivuuttaa pelkästään kouluttamattomien harrastelijoiden puuhasteluna. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä se herätti laajaa kiinnostusta Yhdysvaltain akateemisissa piireissä, ennen kuin sitä 1970- ja 1980-lukujen myötä alettiin pitää vääjäämättömän valuvikaisena. Menetelmän luomiseen liittyi olennaisesti ajatus siitä, että myös naisella voi olla oma persoonansa, eikä tämä ole määritettävissä ainoastaan perheroolinsa kautta. "Ei 1940-luvulla ajateltu, että nainen voisi ylipäätään olla kehittämässä jotain tämän tyyppisiä välineitä. Aikamoinen saavutus, riippumatta siitä pitääkö sitä miten validina. Voi ajatella, että testin kehittämisellä on ollut alkujaan hyvinkin vapauttavia päämääriä", Virve Peteri toteaa. Virve Peteri johtaa viime elokuussa alkanutta tutkimushanketta "Testaamisen sosiologia: persoonallisuustestit työelämän ideaalisubjektia rakentamassa", jonka tutkimusaineiston keruu on käynnissä. Tutkimuksessa kerätään kokemuksia persoonallisuustestien täyttämisestä ja niiden tuloksien vaikutuksista elämäänsä. Haastatteluun voi ilmoittautua tai kokemuksistaan kirjoittaa osoitteessa testaamisen@sosiologia.net. ✺ 34

Arvoja haastelemassa Tasa-arvosta on tehty asiaa yliopistossa jo pitkään. Onko se pelkkää saman jauhamista, vai muuttuuko jokin? Teksti ELI HARJU Kuvitus PAULIINA LINDELL

"Teillä on kyllä hyvät paperit korkeakoulusta. Työkokemustakin on. Mutta kyllähän te itsekin ymmärrätte, että me tarvitsemme tälle paikalle miehen." Tämän kertoi nimimerkki Todellisuus on tarua ihmeellisempi Tampereen entisessä ylioppilaslehdessä Aviisissa 10.3.1982 kuulleensa valtion laitoksen työhaastattelussa. Jutun otsikko oli "Nainen (työ)markkinoilla". Samalla sivulla ja otsikolla Mirja Lehtinen kirjoitti siitä, kuinka teekkarityttönä saa jatkuvasti kuunnella ihmetystä alanvalinnastaan ja jo opinnoissa varoitellaan, että töitä naisena on sitten vaikeaa saada. Vuonna 1981 Auli Hakulinen kirjoitti otsikolla "Yliopisto miesten laitoksena", että opiskelijoista noin puolet oli naisia, mutta professoreista 94 prosenttia miehiä. Vuonna 1982 taas nimimerkki Miss Metafysiikka kritisoi sosiologian oppikirjoja, koska niissä käytettiin aineis-

tona ainoastaan miehiä. Miss Metafysiikka irvaili, että missikisojen ja tieteen ero on se, että missikisoissa havainnoidaan naisia ja tieteessä miehiä. Kaikkien mainittujen kirjoitusten todenperäisyyttä on mahdotonta enää tarkistaa, mutta aihetta riivittiin ylioppilaslehti Aviisissa sen 58-vuotisen historian aikana niin usein, ettei niitä tarvitse epäillä myöskään kokonaan keksityiksi. Tasa-arvoa ja feminismiä käsitteleviä artikkeleita, yleisönosastokirjoituksia, ilmoituksia, kirja-arvosteluja ja muita julkilausumia Aviisissa piisasi niin paljon, että niiden kaikkien perkaaminen tässä jutussa on mahdotonta. Kaikki ajatukset eivät myöskään olleet erityisen selkeästi ilmaistuja tai hyvin argumentoituja. Selväksi kuitenkin tulee, ettei tasa-arvon tavoittelu tai siitä puhuminen ole 2000-luvun keksintöä. Samoista aiheista on puhuttu ennenkin.

Synnytyslakkoa ja kulttuuritapahtumia

ammikuussa vuonna 1984 Aviisissa julistettiin, että " kaikki naisia koskettavat probleemit yliopistolta ylioppilaskuntaan, kotiin, kapakkaan, kauppaan, kirkkoon ja kadulle voivat olla mehevän keskustelun ja uutta urenta luovien tekojemme synnyttäjinä." Tekstillä kutsuttiin ensimmäistä kertaa kokoon Akkaryhmä. Akkaryhmässä keskusteltiin ja otettiin kantaa yliopiston ja oppilaskunnan asioihin, sekä Aviisiin, joka tuomittiin "miesten kirjoitteluksi miehistä miehille". Kansainvälistäkin huomiota herätti Akkaryhmän vuonna 1986 Tsernobylin onnettomuuden jälkimainingeissa organisoima synnytyslakko, jonka osallistujat sitoutuivat olemaan synnyttämättä yhtäkään lasta, ellei Suomessa luovuta ydinvoimasta. Synnytyslakkoaddressin allekirjoitti tiettävästi ainakin 4000 naista. ITC-tiedekunnan viestintätieteiden yksikön päällikkö Iiris Ruoho tuli opiskelijaksi Tampereen yliopistoon 1970-luvun lopulla. Hän oli hetken aikaa mukana Akkaryhmässä, ja vuonna 1982 perustamassa ensimmäisiä Naiskulttuuripäiviä, feminististä kulttuurija tiedetapahtumaa. "Ajatus oli se, että kerättäisiin yhteen naisia, joilla on erilaisten asemiensa takia ehkä erilaisia näkemyksiä tasa-arvosta." Naiskulttuuripäivistä tuli pitkäikäinen ilmiö. Ruoho muistelee, että ensimmäisenä vuonna tapahtuma järjestettiin niillä keinoilla ja yhteyksillä, joita itse kullakin oli. Mukaan saatiinkin naisia monista taustoista ja monilta aloilta, niin seurakunnasta kuin taidealalta. "Ensimmäisillä naiskulttuuripäivillä oli mukana sellaisia aiheita, jotka vähän jakoivat feministienkin mielipiteitä. Puhuttiin esimerkiksi äitiydestä, ja se herätti kritiikkiä, koska siihen aikaan äitimyytin vastustaminen oli vahva teema. On kuitenkin tavallaan hyvin kiinnostavaa, kun välillä joutuu

haastamaan omiakin näkökulmiaan." Jälkikäteen Ruoho pohtii, että ensimmäisillä Naiskulttuuripäivillä oli ehkä tietty kulma nostaa naisia esiin, ja se ärsytti monia. "Siinä oli ehkä sellaista perinteisen naiskuvan juhlintaa, jota itsekin olen myöhemmin tutkimuksissani kyseenalaistanut. Ei välttämättä nähty niitä rakenteellisia puolia, jotka vaikuttavat niin naisten kuin miestenkin asemaan. Niistä on puhuttu sitten myöhemmin." Ensimmäisten vuosien äitiysaiheista kasvettiin vuosien mittaan käsittelemään esimerkiksi kasvatuksen sukupuolittuneisuutta ja tekemään feminististä sarjakuvaa. Ruohon mukaan siinä näkyi tavallaan se, miten feministinen keskustelu muuallakin kehittyi. Sukupuolta alettiin ajatella kriittisemmin. Ruoho itse siirtyi Naiskulttuuripäivien järjestämisestä melko pian syrjään muiden kiireiden vuoksi, ja kun ylioppilaskunta alkoi ottaa vastuun järjestämisestä, aiheet muuttuivat laajoista enemmänkin opiskelijakeskeisiksi. Samalla tapahtumasta hävisi ruohonjuuritason itse tekeminen. "Se oli minusta vähän surullista. En väheksy myöhempiäkään Naiskulttuuripäiviä, mutta se alkuperäinen idea oli aika hyvä." Naisnäkökulmaa ja huumorintajuttomuutta

uonna 2007 Akkaryhmä vaihtoi nimensä Tasa-arvojaostoksi. Vanhan nimen arveltiin pelottavan uudet jäsenet pois, ja ryhmä oli sitä paitsi tuolloin jo avoin kaikille tasa-arvosta kiinnostuneille sukupuoleen katsomatta. Varsinaisesti Akkaryhmää ei ole enää olemassa, mutta sen entisiä jäseniä työskentelee Tampereen yliopiston eri tiedekunnissa. Myöskään Naiskulttuuripäiviä ei ole pidetty vuoden 2018 jälkeen. Iiris Ruohon mielestä on sääli, että vastaavaa eri sukupolvien ja erilaisia sukupuolikäsityksiä edustavien ihmisten kohtaamista ei enää järjestetä ainakaan Tampereella.

"Mutta olisiko sen nimi sitten Naiskulttuuripäivät? Onko edes olemassa jotain naisille tyypillistä kulttuuria? Juuri tällaista uudenlainen näkemys sukupuolesta haastaa. Aikanaan puhuttiin naisnäkökulmasta ja ajateltiin, että sen tuominen yhteiskuntaan korjaa asiat. Itselläni tasa-arvoaatteesta kehittyi 1980-luvun lopulla tällainen postfeministinen ajatus, että se, miten naisina käyttäydymme ja millaisia arvoja meillä on, voi estää meitä kehittymästä." Ei tasa-arvosta ja sukupuolesta puhuminen ole ollut puhdasta "naiskulttuuria" tai jäänyt "akkojen" kontolle aikaisemminkaan. Ainakin 1980-luvulla Tamyssa toimi myös Miesryhmä, joka Aviisissa 14.1.1987 ilmoitti kokoontuvansa keskustelemaan "miehenä olemisen iloista ja suruista" ennen jääkiekkopeliä. Samaisessa numerossa Peeko Näränen pohti "miehenä ja ihmisenä" sitä, miten sukupuoliroolit kasvattavat miehet miekalla huitoviksi pöntöiksi ja naiset itkua tuhertaviksi keijuiksi. Myös kaksi nuorta seksuaalivähemmistöön kuuluvaa miestä pääsi kertomaan elämästään, tosin koko nimillään he eivät sitä halunneet tehdä. Tasa-arvon tai feminismin nimissä ei ole myöskään koskaan saanut toimia täysin kritiikittä. Aviisissa 01/2009 muisteli Marjo-Riitta Liukkonen päätoimittajuudestaan vuonna 1987 noussutta älämölöä ja sitä, kuinka miehet julistivat hänet ja muut akkaryhmäläiset "hakusaartoon" eli julkisesti ilmoittivat, ettei heidän kanssaan olla tekemisissä, ei ainakaan romanttisissa. Monta kertaa historian Aviisien lehdillä feministejä myös syytettiin huumorintajuttomiksi, sanottiin syyllisiksi niin miesten kuin naistenkin pahaan oloon ja moitittiin miesten mollaamisesta. Eräs kirjoittaja myös huomautti, että koska naiset eivät ole yliopistossa todellinen vähemmistö, heillä ei pitäisi olla mitään valittamista. Myös SYLin julistautuminen feministiseksi järjestöksi räjäytti raivon. Tiina Heikkilä raportoi Aviisissa 13.12.2016, kuinka asiaa ajaneita kutsuttiin somessa ali-ihmisiksi ja psykoottisiksi huoriksi. Feminismi miellettiin poliittiseksi kannaksi, eikä politiikan ajateltu kuuluvan ylioppilaskunnille.

MONTA KERTAA HISTORIAN AVIISIEN LEHDILLÄ FEMINISTEJÄ MYÖS SYYTETTIIN HUUMORINTAJUTTOMIKSI

Tärkeä hidas keskustelu KUN LAURA KULMALA HAKI METSÄTEOLLISUUTEEN KESÄTÖIHIN, HÄNELLE TODETTIIN, ETTEI NÄIHIN HOMMIIN OLE OLLUT TAPANA OTTAA NAISIA.

Kulmalan tarinaa ei kerrottu Aviisissa, vaan Ylellä. Siinä, missä Miss Metafysiikasta ei tiedetä edes henkilöllisyyttä, Kulmalan tarina kuitenkin voidaan vahvistaa todeksi. Kyseinen metsäteollisuusyritys nimittäin ilmoittautui ja pyysi julkisesti anteeksi. Tapaus on vuodelta 2015.

Vaikka keskustelua käydään ja tapoja ajatella sukupuolta haastetaan, samanlaisiin ongelmiin siis törmätään ainakin silloin tällöin edelleen. Asioita on kuitenkin onnistuttu muuttamaan. Iiris Ruoho ottaa esimerkiksi perhemuodot. "Vanhemmuus on pikkuhiljaa tasa-arvoistunut ja vaikka perinteinen perhe ei ole poistunut mihinkään, rinnalle on tullut erilaisia perheitä. Perhe on kuitenkin yksi nykyisen yhteiskunnan keskeisimmistä instituutioista. Näkisin, että jos siihen tulee muutoksia, jotain on saatu ai-

kaan." Muutokset yhteiskuntaan tulevat kuitenkin pikkuhiljaa. Paljon tasa-arvokeskustelua on vielä käymättä. Kaksinapaisen sukupuolikäsityksen kritiikki ja tasa-arvon moniulotteisuus ovat tuoreempia näkökulmia. "Sukupuolten tasa-arvo on yksi näkökulma, mutta se ei tuo kaikkea", sanoo Ruoho. "Se ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa tasa-arvoon. Siihen kietoutuvat myös taloudelliset kysymykset ja asema, se on moniulotteinen ilmiö. Minusta juuri siitä on tärkeää puhua." ✺

kerhon projekti Suljetut kerhot, kutsukerhot, salaseurat. Tampereen ylioppilaskunta Treyn piirissä toimii kahdeksan järjestöä, jotka ovat kautta historian valinneet itse jäsenensä. Viimeiset kaksi vuotta toimintaa on tuotu kohti nykyaikaa.

Teksti AAPO LAAKSO Kuvitus PAULIINA LINDELL

lioppilaskunnan yhdistysasema on kahdeksalla järjestöllä, jotka toimivat valitsemalla jäsenensä ilman selkeitä kriteereitä. Osalla näistä järjestöistä varsinaisiksi jäseniksi valitaan vain yhtä sukupuolta. Lisäksi järjestöjen nykyinen jäsenvalintamalli yhdessä niiden korkealle arvostetun aseman kanssa on omiaan lisäämään ulkopuolelle jäämisen kokemuksia yhteisössä."

Näillä sanoilla kuvaillaan niin sanottuja suljettuja kerhoja Treyn hallituksen hyväksymässä asiakirjassa kesäkuulta 2019. Dokumentti on otsikoitu Suljettujen kerhojen yhdenvertaisuustavoitteiksi. Dokumentissa asetetaan suljettujen kerhojen yhdenvertaisuusprojektiin, eli yv-projektiin, keskeisesti kuuluvat kuusi tavoitetta. Nämä tavoitteet kerhojen tulisi täyttää, mikäli ne mielivät jatkaa toimintaansa ylioppilaskunnan alaisuudessa. Suljetut kerhot toimivat ylioppilaskunnan alaisuudessa kuten killat, ainejärjestöt ja harrastekerhotkin, eli niillä on ylioppilaskunnassa yhdistysasema. Yhdistysaseman pohjalta kerhoille suodut edut eivät ole mitättömät, sillä jokaisella kahdeksasta kerhosta on muun muassa ylioppilaskunnan kautta yliopistolta saadut kerhotilat Hervannassa. Tiloista ei peritä vuokraa. Kerhot ovat myös oikeutettuja hakemaan ylioppilaskunnan järjestöille maksamia toiminta-avustuksia. Näitä on hakenut Treyn toiminnan aikana noin puolet kerhoista. Myönnetyt summat ovat samaa luokkaa kuin muillekin hakijoille myönnetyt, eli muutamia satoja euroja. Suljettujen kerhojen yhdistysasema ei ole ainutlaatuinen järjestely Suomessa, mutta esimerkiksi Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa jäsenensä valikoivat jäsenjärjestöt eivät ole pääsääntöisesti oikeutettuja saamaan toiminta-avustuksia tai tiloja käyttöönsä. Treyn linja puolestaan on, että minkään kerhojen asemaa ei haluta kevyin perustein huonontaa siitä, mikä se oli ennen ylioppilaskuntien yhdistymistä. Treyn yv-projektin tavoitteiden täyttämiseksi ylioppilaskunnan halli-

tus antoi suljetuille kerhoille 2 vuotta siirtymäaikaa, jonka jälkeen kerhojen toiminnan täytyy noudattaa projektissa listattuja periaatteita. Siirtymäaika täyttyi kesällä 2021. Rooli yhteisössä

un Treytä oltiin perustamassa vuonna 2018, teetettiin molemmissa vanhoissa ylioppilaskunnissa yhdenvertaisuuskysely. Hervannan kyselyyn tulleissa avovastauksissa yksi selkeästi eniten esiin noussut asia olivat suljetut kerhot. Yksinkertainen ratkaisu olisi ollut sulkea kerhot kylmästi uuden ylioppilaskunnan ulkopuolelle.Yv-projektissa Treyn puolelta alusta asti toimineen Laura Kaipian mukaan tämä olisi ollut huono ratkaisu. "Suljetut kerhot ovat olleet vuosikymmeniä iso osa teekkariyhteisöä. Kerhot tekevät paljon isoja teekkarikulttuuriin kuuluvia juttuja, kuten Jäynäkisaa ja Tamppia. Ne ovat sellaisia asioita, jotka monelle tulevat ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan teekkareista." Erityisesti ylioppilaskuntaa kaihersivat kerhojen jäsenottokriteerit. Kahdeksasta kerhosta neljä on valinnut jäsenensä sukupuolen perusteella. "Alusta asti Treyn sisäisenä kriteerinä projektissa oli, että sukupuoli jäsenvalinnan kriteerinä halutaan pois. Siitä lähdettiin liikkeelle ja muut kriteerit tulivat sitten matkan varrella, kun asiaa työstettiin." Kaipia toteaa, että potkimalla suljetut kerhot ulos yo-kunnan piiristä olisi "pelastettu Treyn perse" siinä mielessä, vaikeat keskustelut olisi yksinkertaisella ratkai-

"KERHOT TEKEVÄT PALJON ISOJA TEEKKARIKULTTUURIIN KUULUVIA JUTTUJA. NE OVAT SELLAISIA ASIOITA, JOTKA MONELLE TULEVAT ENSIMMÄISENÄ MIELEEN, KUN PUHUTAAN TEEKKAREISTA." sulla voitu jättää käymättä. Samalla olisi kuitenkin luovuttu paitsi keskusteluyhteydestä, myös esimerkiksi ylioppilaskunnan hallitsemien tilajärjestelyjen ja yhdistysasemaisia kerhoja koskevien sääntöjen kautta tulevasta vallasta puuttua kerhojen toimintaan. "On vaikea nähdä, että potkimalla pois yo-kunnan piiristä näiden kerhojen merkitys tai rooli opiskelijayhteisössä poistuisi", Kaipia sanoo.

Treyn yv-projektin tavoitteet suljetuille kerhoille » 1. Järjestö ei käytä sukupuolta jäsenvalinnan kriteerinä. » 2. Jäsenvalinta noudattaa Yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa. » 3. Jäsenvalinnalle on olemassa kriteerit, jotka ovat jokaisen kerhon toiminnasta kiinnostuneen helposti saatavissa. » 4. Toiminnasta kiinnostuneilla on mahdollisuus ilmaista kiinnostuksensa järjestön jäsenyyttä kohtaan ja saada vastaus yhteydenottoon. » 5. Kerhojen jäsenvalinnat ovat valintakriteereillä perusteltavissa, ja pyydettäessä perustelut annetaan. » 6. Järjestö pyrkii myös muilla toimintaansa sopivilla keinoilla vähentämään jäsenvalinnan mahdollisesti aiheuttamaa ulkopuolisuuden tunnetta.

Tampereen kerhot

uomen teekkarien salaseuraperinne on peräisin jo viime vuosisadan alkuhämäristä. Itsenäistymisen melskeiden aikaan Saksasta Baltian kautta Suomeen rantautunut perinne sisälsi alun perin vahvasti kansallismielisiä ja kielikysymykseen liittyviä ulottuvuuksia. Nuo ajat olivat kuitenkin jo kaukana takana, kun Tampereelle perustettiin korkeakoulut 1960–1970 -lukujen taitteessa. Ensimmäinen suljettu teekkarikerho syntyi, kun teknillistä opetusta Tampereella hoidettiin vielä Otaniemen TKK:n sivukonttorin muodossa. Blebeijit perustettiin vuonna 1967, samana vuonna, kun Tampereen kaupunki julisti suunnittelukilpailun Hervannan kaupunginosan rakentamisesta. Teknillinen yliopisto perustettiin 1972. Muut Tampereen kerhot ovat nuorempia. Kerhoista toiseksi vanhin,

ekskursio- ja automaatioklubin nimellä perustettu TEA-club, sai alkunsa vuonna 1987. Pääosa nykyisistä suljetuista kerhoista on syntynyt 1990-luvun alun jälkeen, jolloin Hervannassa nousi muutenkin jonkinlainen kerhonperustusbuumi. Vuonna 1993 perustettiin Tampereen teekkarien perinneseura PerSe. Rankat Ankat sai alkunsa samoihin aikoihin. Naisteekkarikerho Pile aloitti toimintansa 1998. Vuonna 2003 perustettiin Uranaisten opiskelijaseura UrOs ja Elram-kerho. Tuorein ylioppilaskunnan yhdistysasemaa nauttiva suljettu kerho on vuonna 2006 perustettu NMKSV. Kerhon koko nimi on Nuoret Miehet Kivessyöpää Vastaan, mutta kerho on siirtymässä pelkän lyhenteen käyttöön.

Aktiivisia jäseniä

v-projektin keskeinen tavoite on ollut puuttua kerhojen jäsenhankintaan. Aiemmin kerhoihin on voinut liittyä vain siten, että kerhon aiemmat jäsenet päättävät yksimielisesti kutsua jonkun uudeksi jäseneksi. Blebeijit ja Rankat Ankat on hyväksyneet jäsenikseen vain miehiä, Pile ja UrOs vain naisia. Kerhojen haastattelujen perusteella käy ilmi, ettei varsin yhtenäisiä, saati kattavasti ylöskirjattuja jäsenkriteerejä ole ollut juuri missään kerhossa. "Kriteerit eivät ole olleet mitenkään spesifioidut, vaikka ne on tietyllä tavalla tiedetty. Käytännössä on pitänyt

olla tekijätyyppi, jonka uskotaan tulevan kaikkien kanssa toimeen", kertoo TEA-clubiin kuuluva Lauri Sahramaa. Muiden kerhojen vastaukset ovat pitkälti samansuuntaisia. Uranaisten opiskelijaseuran kirjallisissa säännöissä on edellytetty vain, että uusi jäsen on tamperelainen opiskelija ja hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen. "On pitänyt olla sellainen henkilö, joka saa kaikkien hyväksynnän ja sopii joukkoon", toteaa Elli Ruokonen UrOksesta. Yleistä on, että jäseniä on etsitty tarpeen vaatiessa tietynlaisten kykyjen, kuten koodaustaitojen tai graafisen osaamisen perusteella. Kerhojen jäseninä on runsaasti teekkaripiireissä muutenkin aktiivisia toimijoita. "Kerhon jäseniä yhdistävä piirre on, että tykkäämme tehdä asioita yhdessä ja tykkäämme tehdä muita varten. Tyypillisesti jäsenet ovat uusiin asioihin heittäytyviä ja inspiroivia tyyppejä. Sattumalta samoja piirteitä löytyy aika monilta opiskelija-aktiiveilta", kertoo NMKSV-kerhoon kuuluva Adam Zeidan. "Suurin osa jäsenistä on ollut aikaisemmin aktiivisia omissa killoissaan tai muualla. On toimittajia kiltalehdistä, fuksineuvostoporukkaa ja tapahtumajärjestäjiä. Itse olen ollut kiltahommissa mukana fuksina ja toisen vuoden opiskelijana. Sieltä löytyi kiinnostus tällaiseen tekemiseen ja sitten kun tuli vastaan tilaisuus liittyä kerhoon, niin ei siitä tohtinut kieltäytyä", toteaa Blebeiji-kerhon Valtteri Paajanen. Kerhojen jäsenyydessä haastateltuihin tuntuu vetoavan mahdollisuus päästä toteuttamaan esimerkiksi tapahtumia rajatulla porukalla, jossa kaikki osallistuvat tekemiseen. "Monella on tosi kova työmoraali sen suhteen, että välillä kerhon hommat menee koulu- ja työhommien eteen", kertoo Blebeijien Aleksi Suonsivu. "Killoilla ja ainejärjestöllä on laajasti erilaisia tehtäviä ja vastuita. Kerhossa toimiessa voi keskittyä niihin muutamiin juttuihin, kuten tapahtumien järjestämiseen", sanoo El-

ram-kerhon Tuomas Tiira. Yksi kerholaisten merkittäväksi nostama seikka on myös kerhojen luoma sosiaalinen ympäristö. Porukat ovat tiiviisti yhteen hitsautuneita, koska mukaan otetaan vain tyyppejä, joiden jäsenyydelle on kerholaisten yksimielinen kannatus. Kerhoista käytännössä kaikki ovatkin saaneet alkunsa jonkinlaisena kaveriporukkana, jota on lähdetty kerhon perustamisen jälkeen laajentamaan uusilla jäsenillä. Ajan saatossa alkuperäinen porukka on väistynyt, mutta kerho on jäänyt. "Kerhoon liittyessä pääsee tavallaan kaveriporukkaan. Yhtäkkiä on kaksikymmentä uutta frendiä, vaikka et vielä edes tunne niitä. Kaikki on kiinnostuneita siitä, mitä sinulle kuuluu ja mitä elämässäsi tapahtuu", toteaa naisteekkarikerho Pilen jäsen Jenni Sammaljoki. Projektin myötä kerhoille annettiin vapaat kädet siihen, miten ne käytännössä muuttavat jäsenottoaan täyttämään projektissa annetut vaatimukset, mutta viimeistään alkavasta syksystä lähtien jäsenyyden kriteerit tulee olla julkisesti saatavilla ja kerhoon pitää olla mahdollista hakea jäseneksi. Kerhot saavat yhä itse valita jäsenensä. Uudet käytännöt ovat kirjavia. Esimerkiksi TEA-clubin jäsenkriteerit näkyvät kerhon nettisivuilla, jossa voi jättää myös sähköisen hakemuksen. Rankat Ankat puolestaan ilmoittavat, että haun auetessa hakuohjeet löytyvät kerhotilan ovesta. Jotkut kerhot toimittavat hakuohjeet sähköpostin automaattivastauksena. Blebeijeille hakemus pitää toimittaa henkilökohtaisesti kerhon yleiskokoukselle. Osa kerhoista siirtyy suoraan pelkästään hakemusperustaiseen jäsenottoon, jotkut aikovat vielä jatkaa hakemusten vastaanottamisen rinnalla myös omatoimista soveltuvien jäsenten etsintää. Projektin ykköstavoitteen mukaisesti kaikki mies- ja naiskerhot ovat ilmoittaneet luopuvansa sukupuolesta jäsenoton 44 kriteerinä. Joka tapauksessa ke-

hitys on nähtävä melko merkittävänä, sillä ennen projektia kerhojen jäsenyydestä kyseleville oli kautta linjan tarjota lähinnä valkoisia valheita. Status yhteisössä

ksi kerhojen kiinnostavin ja samalla laajinta yhdenvertaisuuskeskustelua herättänyt puoli on niiden statusasema. Kaikilla kerhoilla on omat haalarit tai muita tunnusvaatteita, joilla ne erottuvat tapahtumissa "riviopiskelijoista". Suljettujen kerhojen kerhotilat on teekkariyhteisössä tunnettu hyvistä etkoista, juhlista ja jatkoista. Niihin päästäkseen pitää joko kuulua kerhoon tai olla väleissä jonkun kerholaisen kanssa. "Kerhoilla on tietynlainen salaperäinen aura, kun muut eivät täsmälleen tiedä, mitä ne tekevät. Ulospäin ne näyttäytyvät yhteenkuuluvina joukkoina, ja siihen liittyy tiettyä sosiaalista valtaa, jota ne voivat käyttää. Olisi hölmöä väittää, etteikö kerhostatus olisi tuonut minulle mitään etuja. On tiloja, joissa saa viettää aikaa, ja pääsee tutustumaan ihmisiin laajalta pohjalta", toteaa TEA-clubin Lauri Sahramaa. "Vaikka kerhon haalareita ei välttämättä tunnisteta juuri meidän kerhollemme kuuluviksi, niin kyllä ne joukosta erottuvat sen verran, että niiden perusteella tulee joskus kiinnostuneita kyselemään", kertoo Uranaisten opiskelijaseuran Elli Ruokonen. Osalle haastatelluista kerhon jäsenyys on iso osa omaa opiskelijaidentiteettiä, kun osa taas ajattelee, ettei jäsenyys oikeastaan vaikuta heihin tai heidän asemaansa. Useat vastaajat myös painottavat sitä, että esimerkiksi kiltatoimintaa ei arvoteta vähempiarvoiseksi kuin

suljetuissa kerhoissa toimimista, mikä on saattanut olla väärinkäsitys kerhojen ulkopuolella. "Jotkut voivat elää opiskelijaelämäänsä hyvin vahvasti kerhoidentiteetin kautta ja olla ylpeitä siitä. Itse olen häärännyt vähän kaikkialla enkä koe, että se olisi ensimmäinen asia, jonka kautta määrittelee itsensä", toteaa Adam Zeidan, NMKSV:n jäsen ja Treyn edustajiston entinen puheenjohtaja. Monet myös korostavat sitä, että ulkopuoliset eivät välttämättä tajua, kuinka paljon työtä kerhon jäsenyyteen kuuluu. Tyypillisesti kerhoissa on parikymmentä aktiivijäsentä, joiden voimin järjestetään isojakin tapahtumia. "Lähtökohtaisesti meidän jäsenet ovat tarpeeksi idiootteja käyttämään viikoittain noin 20 tuntia vappulehden ja tapahtumien tekemiseen", toteaa Aleksi Suonsivu Blebeiji-kerhosta. Lähes kaikki kerhojen jäsenet ovat vähintään entisiä kilta-aktiiveja. Yleisesti ottaen erittäin suurella osalla teekkaritaustaisista opiskelija- ja yo-kunta-aktiiveista on jäsenyys jossakin suljetussa kerhossa.Yhteensä kerhoissa on aktiivisia jäseniä noin 180. Kohti kohutonta tulevaa

eekkarien suljettujen kerhojen toiminta on vuosien saatossa noussut useita kertoja valtakunnan uutisiin asti, eikä yleensä hyvässä sävyssä. Keväällä 2015 Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa työskennellyt Lotta Aarikka kirjoitti suurta näkyvyyttä saaneen blogitekstin, joka käsitteli Otaniemessä toimivia kerhoja, jotka tuolloin hyväksyivät jäsenekseen vain miehiä. Kerhoista Sitsimiesliitto ja Luolamiehet tunnetaan Otaniemen

teekkarien vappulehtien julkaisijoina. Vuoden 2020 lopulla puolestaan someammattilainen ja entinen TTY:n opiskelija Natalia Salmela nosti esiin kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä 2007 alkaneiden opintojensa aikana. Aiheesta heränneessä keskustelussa mainittiin muun muassa tamperelaiset teekkarien mieskerhot Blebeijit ja Rankat Ankat. Tampereen vappulehti Tamppia julkaiseva Blebeiji-kerho oli Helsingin Sanomien sivuilla myös vuonna 2019. Artikkelissa kerholta tiedusteltiin, miksi Tamppi-lehden toimituskuntaan hyväksytään vain miehiä. Jutussa haastateltu Treyn silloinen puheenjohtaja Paula Sajaniemi totesi, että "tietyt teekkariperinteet eivät ole ihan ajassa kiinni". Yv-projektia perustettaessa Treyssä tiedostettiin kerhojen nousevan säännöllisesti esiin mediassa. Edellä mainitut Otaniemen vappulehtiä julkaisevat kerhot muuttivat toimintatapojaan lopulta julkisuuden kautta tulleen paineen vuoksi. "Osittain myös haluttiin suojella näitä kerhoja ikään kuin sysäämällä ne aloittamaan toiminnan muutos ennen kuin se pitää mediamyllyn takia tehdä hirveällä rytäkällä, kuten kävi Aalto-yliopistossa", Treyssä projektia vetämässä ollut Laura Kaipia sanoo. Pointti vaikuttaa menneen perille kerhoissa. Monista kerhoista kerrotaan, että projektin käynnistämisen aiheuttaman alkujärkytyksen jälkeen ne alkoivat pohtia kriittisesti omaa toimintaansa. "Me ehkä ihan aluksi pelkäsimme sitä, että siirtymäaika tarkoittaisi, että meillä olisi kaksi vuotta aikaa ottaa joku kiintiömiesjäsen ja sen myötä kaikki olisi yhdenvertaista. Vaikka ei se todellakaan ollut projektin idea. Ensimmäisen Treyn kanssa käydyn kahdenkeskisen jutteluhetken jäl-

Suljettujen kerhojen toimintaa » TEA-club: Järjestää Akateemisen kyykän MM-kilpailut, joka on yksi Suomen suurimmista opiskelijatapahtumista. Hoitavat nykyään myös vapun Härwelikisaa. » Blebeijit: Vappulehti Tamppi ja useat siihen liittyvät tapahtumat, joista osa on lehden myyjien kesti » UrOs: Levittää tietoa tekniikan alojen opiskelusta toisen asteen opiskelijoille. Kerho julkaisee myös Tekniikan kutsu -nimistä blogia. Järjestää vappuisin Simassa-bileet. » NMKSV: Vuoden päätapahtuma on Wapunkaato, vappuviikkojen viimeiset viralliset baaribileet. » Rankat Ankat: Muun muassa Akateemisen beerpongin MMkisat ja Untuvikkojen lentokoulu -niminen benji-tapahtuma. Hoitavat teekkarikasteen mainosmyyntiä. » Elram: Päätapahtumina Teemunkierrokseen kuuluva Wappuleffanäytös ja loppusyksystä Puoli vuotta wappuun -juhlat. » Pile: Suurin tapahtuma on Naisteekkaripäivät. Järjestävät myös muun muassa alkuvuodesta pidettäviä Lupaustenrikkojaisia. » PerSe: Perinneseura järjestää vappuisen Jäynäkisan ja toimittaa teekkarien laulukirja Rasputinta. » Julkisen toiminnan kerhoilla on myös runsaasti jäsenistölle tarkoitettua toimintaa, kuten ekskursioita. Kaikki kerhot järjestävät myös suljettujen kerhojen kesken yhteisiä tilaisuuksia. » UrOksella, Pilellä, Blebeijeillä ja Rankoilla Ankoilla on myös yhteinen edustajistoryhmä Kyltyrböndet, joka ajaa järjestölähtöistä ja poliittisesti sitoutumatonta opiskelijapolitiikkaa.

keen totesimme, että tämä on tosi hyvä projekti ja haluamme saada tästä kaiken irti", kertoo naisteekkarikerho Pilen jäsen Veera Marttila. "Kerhon porukka lähti projektiin sillä agendalla, että ryhdytään miettimään meidän toimintaa ihan oikeasti, ja että jos muutoksia vaaditaan, niin tästä saadaan enemmän hyötyä kerhon toiminnalle tulevaisuudessa, kun ei mennä pelkällä minimipanoksella", sanoo NMKSV:hen kuuluva Sohvi Hyvärinen. Kerhoissa on myös pohdittu muun muassa häirintään liittyviä kysymyksiä ja tapahtumista on alettu kerätä anonyymiä palautetta, jonka perusteella toimintaa voidaan tarkastella. "Häirintään liittyen on koko kerhon sisällä puhuttu pelisäännöistä ja teroitettu sellaista yleistä käyttäytymisen tunnistamista. On myös valittu henkilöitä, jotka vastaavat yhdenvertaisuudesta ja sen toteutumisesta. Yleisesti yv-projekti on meillä buustannut tällaisista asioista keskustelua", toteaa Tampereen teekkarien perinneseuran Valtteri Seppälä. Projekti on saanut jotkut kerhot myös pohtimaan sitä, miksi toiminta oikeastaan edes on kiedottu salamyhkäisyyteen. Lisääntyneestä avoimuudesta on löydetty arvoa. "Yliopistolla saattaa kiertää huhuja, että jos teet tällaista ja olet tämmöinen, niin saatat päästä kerhoon", sanoo Blebeiji-kerhon Aleksi Suonsivu. "Monet niistä jutuista ovat olleet ihan ala-arvoista paskaa. Projektin myötä näistä päästään eroon, mikä on ehdottomasti hyvä juttu", jatkaa Valtteri Paajanen Blebeijeistä. Projektin katsotaan myös parantaneen mahdollisuuksia löytää toimintaan mukaan sopivia jäseniä. Monesti rekrytointi on painottunut niille aloille, joissa kerhon jäseniä opiskelee jo entuudestaan.

"Meillä on tiedostettu se se, että jäsenten oma kapasiteetti tutustua ihmisiin on rajallinen. Parhaat tyypit eivät välttämättä ole aina niissä piireissä, joissa jo valmiiksi on mukana. Me näemme, että yv-projekti on tuonut mahdollisuuden tutustua isompaan määrään ihmisiä ja siltä kannalta se on win-win-tilanne", sanoo Valtteri Seppälä Perinneseurasta. Toiminnan avaamista on pohdittu myös muilta kuin jäsenkriteerien osalta. "Joissakin kerhoissa, kuten meilläkin, on esimerkiksi aiemmin ollut kiellettyä kertoa sellaisia asioita kuten kerhon ikää. Mikä siinä on niin salaista? Eikö siitä pitäisi ennemmin olla ylpeä, että olemme olleet näin kauan pystyssä?", kysyy Veera Marttila naisteekkarikerho Pilestä. "Me olemme suunnitelleet, että syksystä alkaen pidettäisiin kerhokahveja siten, että kerhohuoneella on ovet auki ja tänne saa tulla hengaamaan matalalla kynnyksellä", jatkaa Pilen Jenni Sammaljoki. Treyn osalta projekti on saatettu loppuun. Lähitulevaisuus näyttää, missä määrin se saavutti sille asetetut tavoitteet. Suljettujen kerhojen yhdenvertaisuustavoitteet-dokumentti päättyy sanoihin: "Siirtymäajan päätyttyä kerhojen odotetaan jatkavan yhdenvertaisuuden edistämistä toiminnassaan samoin kuin muiden Treyn yhdistysasemassa olevien järjestöjen. Projektin jälkeen tavoitteiden toteutumista voidaan tarkastella, jos on syytä epäillä, etteivät ne toteudu." Juttuun on haastateltu TEA-clubin, UrOksen, Blebeijien, Pilen, Elramin, NMKSV:n ja PerSen edustajia. Rankat Ankat -kerho ei toistuvista pyynnöistä huolimatta suostunut haastateltavaksi, vaan kysymyksiin vastattiin sähköpostilla. ✺

47 47 43

KUVIA KAKSOISTORNIEN VARJOISTA World Trade Centerin tuhosta ja terrorismin vastaisen sodan alkamisesta on kulunut kaksikymmentä vuotta. Viihdeteollisuudelle vuosituhannen alkua värittäneet tapahtumat ovat tuottaneet sekä ongelmia että runsaasti rahaa.

yyskuun 11. terroristi-iskut ravistelivat maailmaa siinä määrin, että viimeistä kahtakymmentä vuotta voi perustellusti kutsua 9/11:n jälkeiseksi ajaksi. Kylmän sodan päättymistä seurannut, politiikan tutkija Francis Fukuyaman jälkikäteen varsin epäonnisesti ”historian lopuksi” nimeämä 1990-luvun liberaali kultakausi päättyi ryminällä syksyn 2001 terro-

risti-iskuihin ja sen mukanaan tuomiin uusiin konflikteihin. Sotilaallisten, taloudellisten ja turvallisuuspoliittisten mullistuksen lisäksi 9/11 ja sitä seurannut terrorismin vastainen sota ovat vaikuttaneet lähes kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Mediakaan ei jäänyt tapahtumien jälkeen entiselleen. ”9/11 on yksi 2000-luvun spektaakkelimaisempia mediatapahtumia, ja se on jättänyt ison jäljen paitsi visuaaliseen kulttuuriin myös siihen, miten nykymediassa kerrotaan tarinoita ja mitä teemoja nostetaan esille. Pelkästään 9/11:n uutisointi teki siitä

Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

kulttuurisesti, poliittisesti ja mediallisesti käänteentekevän”, sanoo akatemiatutkija Outi Hakola Helsingin yliopistosta. Monilla on vahvoja muistikuvia iskun ja tornien romahtamisen seuraamisesta televisiouutisissa. Traumaattisia kuvia toistettiin loputtomasti tuona päivänä ja seuraavina viikkoina. Terroristit pyrkivätkin iskullaan maksimaaliseen huomioon, Hakola muistuttaa. Silminnäkijöiden videot, joissa tornien romahtaminen tallentui lukuisista kuvakulmista, vain lisäsivät tapahtumien asettamista elokuvakerronnan malleihin. ”Monissa tutkimuksissa on todettu, että kun jotain ahdistavaa tai käsittämätöntä tapahtuu, niin ihminen tapaa etsiä kontrollia hakeutumalla tuttujen tarinoiden pariin. Elokuvamaailma antoi suorat välineet tapahtuneen tulkitsemiseen pahiksineen ja hyviksineen”, Hakola sanoo. ”Kun tiedämme, miten tarinan kuuluu mennä, ja seuraavaksi elokuvissa rangaistaan pahiksia, niin syntyy kokemus kontrollista, vaikka jotain täysin käsittämätöntä on tapahtunut.” Hollywoodin tuottama katastrofikuvasto vaikutti siis tragedian hahmottamiseen. Visuaalinen skeema pilvenpiirtäjien näyttävästä romahtamisesta oli jo olemassa: Adam Curtisin vuonna 2016 BBC:lle ohjaama dokumentti HyperNormalisation sisältää koosteen lukuisista kerroista, jolloin Independence Dayn ja Armageddonin kaltaiset blockbuster-elokuvat ”ennustivat” kaksoistornien tuhoutumisen. Aivan heti tapahtuneen esteettistä vaikuttavuutta ei sopinut tuoda ilmi. Lehdistö esimerkiksi tuomitsi jyrkästi säveltäjä Karleheinz Stockhousenin kuusi päivää iskun jälkeen ja kuvataiteilija Damien Hirstin vuotta myöhemmin esittämät kommentit, joissa 9/11:ä verrattiin taideteoksiin. 2010-luvulle tullessa romahtavat pilvenpiirtäjät palasivat supersankari- ja toimintaelokuviin, joiden massiivinen tuhokuvasto on suorastaan lisääntynyt iskuja edeltäneeseen aikaan verrattuna.

TOP 5

5 4 3 2 1 51

9/11:n jälkeinen aika elokuvissa Maailmojen sota (2005) Steven Spielbergin pelottava H.G. Wells -filmatisointi on helppo tulkita 9/11:n allegoriaksi. Spielberg ja kuvaaja Janusz Kamiński jopa ottivat visuaalisia vaikutteita syyskuun 11. päivän amatöörivideoista välttämällä laajakuvia ja tuomalla käsivarakameran lähelle tuhoa pakenevia hahmoja. Team America: World Police (2004) ”America! FUCK YEAH!” South Parkin luojakaksikon Trey Parkerin ja Matt Stonen tahallaan tökerö nukkeanimaatio on pintansa alla terävä satiiri Yhdysvaltain ulkopolitiikasta ja terrorisminvastaisen sodan retoriikasta.

Southland Tales (2006) Kriitikoiden ryttäämä surrealistisparanoidinen satiiri tuhosi tekijänsä Richard Kellyn uran, mutta on sittemmin noussut kulttielokuvan maineeseen. Southland Tales on samalla täydellisen läskiksi lyöty Bushvuosien aikakapseli ja dystopinen varoitus valvontakapitalismin noususta. Syriana (2005) George Clooneyn tähdittämä trilleri on juoneltaan pahamaineisen vaikeaselkoinen, ja juuri siksi uskottavimpia kuvauksia 9/11:ta seuranneesta geopolitiikasta: elokuvan hahmotkaan eivät täysin hahmota konfliktia, jossa valtioiden, tiedustelupalveluiden ja suuryritysten intressit risteävät ja muodostavat hämmentäviä valtapelihimmeleitä. Homeland: Iraq Year Zero (2015) Ranskassa aikuisikänsä asunut dokumentaristi Abbas Fahdel palasi vuonna 2002 Bagdadiin kuvatakseen veljensä perheen elämää amerikkalaisten hyökkäyksen kynnyksellä ja myöhemmin sodan alettua. Lopputuloksena syntynyt liki kuusituntinen elokuva on ainutlaatuinen ja voimakas kuvaus sodan vaikutuksesta tavallisiin irakilaisiin.

Narratiivin muutos

llywood on tuottanut elokuvia amerikkalaisten käymistä sodista koko olemassaolonsa ajan. Toisessa maailmansodassa Frank Capran ja John Fordin kaltaiset tähtiohjaajat pestattiin liittoutuneiden propagandisteiksi. Vietnamin sota puolestaan synnytti liudan klassikkoelokuvia, kuten Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nytin ja Michael Ciminon Kauriinmetsästäjän. Vietnamin luoma ahdistunut zeitgeist näkyi myös Taksikuskin kaltaisissa psykologisissa draamoissa ja esimerkiksi ohjaaja Alan J. Pakulan salaliittotrillereissä. Outi Hakolan mukaan Irakin sota on ollut monessa mielessä Hollywoodille hankala. Siitä kertovat elokuvat eivät olleet isoja kassamenestyksiä, eivätkä katsojat juuri lämmenneet niille. ”Se, miten Hollywood käsittelee sotaa, on aina otettu myös kulttuurisena kannanottona. Irakin sodan kohdalla amerikkalaisista oli haastavampaa tehdä selkeästi sankareita kuin toisesta maailmasodasta kertovissa elokuvissa”, Hakola sanoo.

ELOKUVANTEKIJÖIDEN ON NÄIN KATSOTTUNA OLLUT VAIKEA SAADA SODASTA OTETTA JA MUOVATA SE YLEISÖJÄ KIINNOSTAVIKSI YKSILÖKERTOMUKSIKSI. SOTILAIDEN TODELLISIA KOKEMUKSIA OVAT MÄÄRITTÄNEET ENEMMÄNKIN IKUISELTA TUNTUVAT RYHMISSÄ PARTIOINNIT JA HIEKKAISILLA, TUHOTUILLA KADUILLA KYKKIMINEN ILMAN YKSITTÄISIÄ KÄÄNNEKOHTIA.

”Mukana on ollut myös niin paljon hämäriä talous- ja resurssipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä, joiden myötä oli vaikeampi luoda narratiivia Yhdysvalloista vapautta ja arvoja edustavana yhteiskuntana. Sankariuden rakentaminen ei vain puhuttanut yleisöjä”, hän arvioi. Samankaltaisen huomion on tehnyt näyttelijä-näytelmäkirjailija Wallace Shawn viime vuonna The New York Review of Books -lehdessä julkaistussa esseessään. Shawnin mukaan Ira-

kin sotaan tultaessa amerikkalaisten sotien hyväntahtoisuutta korostava retoriikka oli muuttunut kiusalliseksi ja ahdistavaksi, koska se ”puhui myötätunnosta, vaikka ihmiset tiesivät hyvin, etteivät kokeneet sitä.” Hollywood on mieluummin lähestynyt terrorismin vastaista sotaa epäsuorasti, fantasian ja allegorian kautta. Hakola mainitsee James Cameronin scifi-elokuva Avatarin esimerkkinä teoksesta, jota on tulkittu Irakin sodan allegoriana. Myös väkivaltaisuutensa takia ”kidutuspornoksi” haukuttuja 2000-luvun kauhuelokuvia, kuten Saw- ja Hostel -sarjat, on usein tulkittu epäsuorana reaktiona Yhdysvaltojen kiduttamispolitiikaaan Irakin sodassa. Sotapelejä ja pelisotia

otaa on hahmotettu jo pitkään erilaisia pelejä käyttäen. Kylmän sodan aikaan esimerkiksi Yhdysvaltojen armeija hyödynsi peliteoriaa ja erilaisia ydinsotasimulaatioita konfliktien mallintamiseen. Peleillä on ollut myös roolinsa sotilaiden rekrytoinnissa ja kouluttamisessa. ”Yhdysvalloissa videopelien lisäksi muillakin popkulttuurin aloilla on olemassa vahvoja kytköksiä armeijaan ja sotateollisuuteen”, sanoo projektitutkija Pekka Kolehmainen Turun yliopiston John Morton -keskuksesta. CIA:n onkin todistettu vaikuttaneen 9/11:n jälkeen tuotettujen tv-sarjojen ja elokuvien, kuten Aliaksen ja Zero Dark Thirtyn, Yhdysvaltojen tiedustelupalvelusta antamaan kuvaan. Videopelit ovat 2000-luvun aikana nousseet televisiota ja elokuviakin rahakkaammaksi viihdemuodoksi. Monet isoimmista hiteistä, kuten Call of Duty ja Battlefield -sarjat, ovat toiminnantäyteisiä sotapelejä. Kolehmaisen mielestä on kiinnostavaa, että terrorismin vastainen sota myy pelimarkkinoilla niin hyvin. Vielä 1990-luvulla ammuskelupeleissä liikuttiin fantastisemmissa scifi-ympäristöissä. ”Sotilasammuskelu on toki genrenä melko suoraviivainen tuottaa. Kuluttaja tietää mitä saa, eikä kehittäjien

siis tarvitse erityisesti keksiä pelimekaniikkaa tai designiä uudestaan”, toteaa Kolehmainen. Terrorismin vastainen sota kaupunkitaisteluineen loi uudenlaisen ympäristön, johon ammuskelupelejä oli helppo sijoittaa. Playing War -nimisen teoksen kirjoittanut mediatutkija Matthew Payne on arvioinut sotapelien antavan pelaajille kokemuksen kontrollissa olemisesta, johon muu sotaa kuvaava media ei kykene. Paynen mukaan amerikkalaisille sotapelien pelaaminen on yksi tapa elää jatkuvan sodan ja terrorismin aiheuttaman ahdistuksen kanssa. Sodan kompleksiseen todellisuuteen ei pysty vaikuttamaan, mutta videopelimaailmaan voi. ”Videopeleissä sodan kuvaukset ovat usein elokuvia selvemmin voimafantasioita, joissa harvoin paneudutaan sodan raadollisempiin puoliin. Sota näyttäytyy niissä varsin yksinkertaisena ammuskeluna”, Kolehmainen sanoo. Videopeleissä on Kolehmaisen mukaan kuitenkin taidemuotona uniikkeja mahdollisuuksia väkivallan ja sodan eettisten kysymyksien käsittelyyn, vaativathan ne pelaajan aktiivista osallistumista pelimaailman tapahtumiin erilaisten valintojen kautta. Silti varsinkin suuren budjetin pelit menevät monesti helpomman kautta, eivätkä tarjoa kunnollisia vaihtoehtoja väkivallalla voittamiselle. Vaikutus tuntuu vielä pitkään

uomalaisessa viihde- tai taidemaailmassa terrorismin vastainen sota ei ole näkynyt kovin vahvasti Ilkka Remeksen dekkareita ja Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaamassa Tuntemattomassa sotilaassa käytetyn Irak-kuvamateriaalin kaltaisia yksittäisiä provokaatioita lukuun ottamatta. ”Popkulttuuri ei ole Suomessa erityisesti käsitellyt terrorismia. Meillähän ei ole kovin pitkää perinnettä esimerkiksi trillereille, vaan enemmän käsitellään omaa sotahistoriaa tai tehdään perinteistä draamaa ja komediaa. Voi myös olla, että suomalaiset

Irakin sota on ollut monessa mielessä Hollywoodille hankala. Siitä kertovat elokuvat eivät olleet isoja kassamenestyksiä, eivätkä katsojat juuri lämmenneet niille.

tekijät eivät ole halunneet lähteä asettumaan vastakkainasetteluissa tiettyihin kantoihin”, arvioi Outi Hakola. ”Ehkä eniten suomalaisessa popkulttuurissa ja elokuvissa on käsitelty pakolaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan sotaa ja terrorismia. Usein on siis pohdittu enemmän heidän näkökulmaansa, pakolaisuuden tai maahanmuuton teemoja, kuin taustalla vaikuttavia poliittisia kysymyksiä”, hän sanoo. Pekka Kolehmainen uskoo, että terrorismin vastaisen sodan venyessä kolmelle vuosikymmenelle on niin sotaviihteen tuottajien kuin kuluttajienkin ideologinen tietoisuus ja kriittisyys li-

sääntynyt. Hän mainitsee esimerkkinä kesäkuussa San Diegossa pidetyn Sniper Ghost Warrior: Contracts 2 -pelin lehdistötilaisuuden, jossa toimittajat laitettiin larppaamaan amerikkalaissotilaita stereotyyppistä Lähi-idän kaupunkia muistuttavissa lavasteissa. Jos vielä kymmenen vuotta sitten tempaus olisi saattanut innostaa pelimedian edustajia, sai vuonna 2021 rasistista kuvastoa toistava larppi yleisesti kielteisen vastaanoton. Yhdysvallat on ilmoittanut vetävänsä kaikki joukkonsa pois Afganistanista kuluvan vuoden syyskuun 11. päivään mennessä. Kolehmaisen mielestä päätöksellä on symbolista arvoa, mutta hän pitää kuitenkin suurempaa muutosta Yhdysvaltojen Lähi-Idän politiikkaan epätodennäköisenä. Joe Biden on tunnettu poliittisena keskitien kulkijana, joka haluaa vaalia entisen pomonsa Barack Obaman presidenttikauden perintöä. ”Täytyy muistaa, että sodan luonne itsessään on muuttunut 9/11:n jälkeen. Aikaisemmin sodat pystyi rajaamaan

ajallisesti ja paikallisesti: sinne mentiin, ja sieltä tultiin myös pois, hyvässä tai pahassa. 9/11:n jälkeisessä ympäristössä sotaa ei käydä enää mitään yksittäistä maata kohtaan, vaan metafyysiseksi viholliseksi nostettua 'terroria' vastaan, Kolehmainen sanoo. Terrorismin vastainen sota ei siis voi oikeasti loppua ikinä, koska silloin määritelmällisesti terroristit voittavat, eikä kenelläkään ole kivaa, Draama-Helmin sanoituksia lainaten. Näin ollen liki parasta mitä voi toivoa, ovat jälkiviisauden myötä syventyvät ja ymmärrystä lisäävät kuvaukset uutta vuosituhatta määrittäneistä sodista. Jutun haastateltavien kommentit ovat kesä-heinäkuulta. Elokuun puolivälssä Taleban-joukot, jotka Yhdysvallat syöksi alun perin vallasta syksyllä 2001, valtasivat Afganistanin pääkaupunki Kabulin Yhdysvaltojen vetäydyttyä maasta. Al-Jazeeran haastattelussa talebanit itse julistivat Afganistanin sodan päättyneeksi. ✺

Sillä, miten tulevaisuudesta puhutaan, on merkitystä. Tapa jolla siihen suhtaudumme vaikuttaa myös nykyhetkeen. Siksi tulevaisuuspuheiden taakse piiloutuu pyrkimyksiä vaikuttaa. Tulevaisuustietoisuus on oleellista, kun etsimme sopivia tapoja saavuttaa tavoitteita tai kun yritämme ymmärtää, mikä nykyhetkessä on vialla.

Teksti ANTTI KINNUNEN Kuvat HEINI LUOTOLA

hmisen ajattelu suuntautuu tulevaisuuteen. Se on tapamme olla olemassa maailmassa, niin yksilöinä kuin yhteisöinä. Tulevaisuusajattelu tarkoittaa varautumista ja vaikuttamista tulevaan. Tietysti silloin tällöin satunnainen haave tai unimaisema saattaa viedä tajuntamme huomion. Kuitenkin se tapa, jolla suhtaudumme tulevaan vaikuttaa valintoihimme tässä hetkessä. Lisäksi ihmisen ohjelmointiin vaikuttaa se, minkälaisia tulevaisuuden näkymiä heille esitetään. Ne ehdollistavat toimimaan tietyin tavoin.Ymmärrykseen tulevaisuudesta vaikuttavat kognitiivisten kykyjen lisäksi myös yhteiskunnan rakenteet. Tulevaisuuslukutaitoa voi kuitenkin kehittää. Eräs lähtökohta on tiedostaa, että puhuminen pelkästään tulevaisuudesta on harhaanjohtavaa. Futurologien kuten dosentti Osmo Kuusen mukaan ei ole olemassa vain yhtä erillistä tulevaisuutta, vaan mahdollisia tulevaisuuksia on aina useampi avoinna. Tulevaisuudentutkimuksen professori Toni Ahlqvist on lisäksi ehdottanut, että on olemassa erilaisia tulevaisuuskimppuja, joilla on toisistaan poikkeavaa sisältöä ja keskeisiä ristiriitoja sekä jännitteitä. Täten tulisi aina mieluummin keskustella tulevaisuuden sijaan tulevaisuuksista. Oli kyse sitten kolmannesta maailmansodasta, tekoälyn maailmanherruudesta, taivaan valtakunnan tai kommunismin tulemisesta, on vain yhden vääjäämättömän tulevaisuuden esittäminen aina pyrkimys valtaan. Se on yri-

56 tys tuottaa aksioomeja, eli perusolettamuksia ympärille. Avaruustähtitieteen emeritusprofessoja itsestäänselvyyksiä. Teleologioilla, eli asioiden ri Esko Valtaojan ja kognitiotieteilijä-psykologi selittämisellä niiden vääjäämättömällä tarkoitukSteven Pinkerin mukaan elämästä maapallolla senmukaisuudella, vastustetaan elämän hallitsemaon tullut absoluuttisesti laadukkaampaa ja rauhaitonta luonnetta sekä maailman tulkinnallisia mahdolli- sampaa kuin koskaan ennen. Futuristi Noah Harari on suuksia. päätellyt, että sivistys voittaa lopulta köyhyyden, nälän ja On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuuskuvien takana sodat. Hänen mukaansa kuolemasta tulee tekninen onpiilee erilaisia olettamuksia ja motivaatiota. Eroja löytyy gelma, joka sekin lopulta ratkaistaan ja syntyy homo deus esimerkiksi siinä, millaisena nähdään ihmisen mahdol- – kreikkalaisen jumalan kaltainen äärimmäisen voimakas lisuus vaikuttaa tulevaan. mutta inhimillinen olento. Ihmisen toiminnalla on tulevaisuuksien kannalta On olemassa myös vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, merkitystä. On kuitenkin olemassa myös ilmiöitä, jois- jotka sisältävät kirjavia ja ekologisia näkemyksiä, ja jotta emme voi tietää – unknown unknowns – kuten tie- ka pyrkivät luomaan inklusiivisia ja monimuotoisia maadustelualalla tavataan sanoa. Lähes kaikella ihmisen ilmoja. Erilaiset planetaariset näkemykset ovatkin tartoiminnalla on aina ennustamattomia sivuvaikutuksia, peellinen vastapaino erityisesti yhteiskuntatieteissä yhä vaikka toiminnan tietoinen pyrkimys kohdistuisikin vain yleisemmin vaikuttavalle apokalyptiselle ja pessimistiselyhteen asiaan. le teemalle. Lisäksi ihmistoiminnasta riippumattomat kosmiset ilmiöt voivat pyyhkiä taulun puhtaaksi minä hetkenä ta- TULEVAISUUDET ovat lopulta liian tärkeitä jätettäväkhansa. Esimerkiksi maapalloon törmäävää suurta as- si vain valtioiden, suuryritysten tai tutkijoiden haltuun. teroidia vastaan ihmiskunta on käytännössä aseeton, Niitä pyritäänkin valtavirtaistamaan ja demokratisoivaikka Armageddon-elokuvan juonen kaltaisia toimen- maan. Osallistavien tulevaisuuksien alalla tutkitaan ja piteitä onkin pohdittu. kehitetään kollektiivisia tulevaisuuskuvia erilaisia metodeja hyödyntäen. Työpajojen, foorumeiden ja muiden TULEVAISUUDET ovat tulkinnanvaraisia ja epävarmoja. Ne projektien tarkoitus on voimaannuttaa sitä yhteisöä, jonovat avoimia projekteja, joihin myös ihmisen toiminnal- ka tulevaisuuksista on kyse. Niissä korostetaan kvartaala on vaikutusta. Sosiologilegenda Anthony Giddensin liajattelua pidempää tähtäintä sekä ääniä, jotka muuten mukaan ihmisen vastuualueet ovat itse asiassa laajentu- sivuutettaisiin – esimerkiksi nuorten tai alkuperäisväesneet entisestään ihmiskunnan kasvaessa ja kehittyessä. tön käsityksiä. Maapallon tulevaisuudet ovat yhä riippuvaisempia siiTulevaisuustutkimuksen emeritaprofessori Sirktä, mitä ihminen ajallaan tekee. Tuorein kansainvälisen ka Heinosen mukaan vaihtoehtoisuus on tärkeää, jotilmastopaneelin IPCC:n arvio korostaa ympäristötilan- ta voimme päästä tulevaisuusdialogiin ja sen kannalta teen välittömyyttä ja ihmisen toiminnan ratkaisevaa ase- oleelliseen keskusteluun arvoista. Myös utopioista on maa systeemissä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. hyötyä, sillä täydellisyytensä kautta ne paljastavat nyKoska tulevaisuudet eivät ole ennalta määrättyjä, nii- ky-yhteiskuntien rajoittuneisuutta. den välillä vallitsee kilpailu. Siksi futurismien eli tuleTulevaisuuksien täyttäminen millä tahansa ei kuitenvaisuuskuvien tuottajia ja levittäjiä tulisi kyseenalaistaa. kaan ole kestävää, eikä mitään tulevaisuuskuvaa tulisi otKeitä he ovat ja mikä on heidän agendansa? Tulevaisuu- taa itsestäänselvyytenä. Niitä pitää tarkastella ja rikkoa. det eivät nimittäin ole politiikasta tai ideologiasta vapai- Tulee kysyä millä ja kenen arvoilla tulevaisuuksia rata. Melkein mikä tahansa futurismi voidaan liittää yhtä kennetaan. Mikä muuttuu, kuka hyötyy ja kuka häviää? paljon politiikkaan ja talouteen kuin tieteeseen ja tutkiVoidaan esimerkiksi kiinnittää huomiota siihen, minkämukseenkin. laisena koronanjälkeinen aika esitetään ja kenen toimesta. Suosituimpia futurismeja yhdistää näkemys epookeis- Onko kyseessä vaikkapa vihreän siirtymän mahdollisuus ta, eli ne olettavat, että olemme uuden aikakauden kyn- tai uudenkaltainen tilaisuus järjestäytyä kestävämmin ainyksellä. Teknologistit kuten Googlen tekninen johtaja na kansainvälisellä tasolla asti? Vai onko yhteiskunta ottaRaymond Kurzweil julistavat singulariteettia eli tilan- nut peruuttamattoman askeleen kohti yksilönvapauden netta, josta ei ole paluuta enää sen jälkeen kun tekoäly rajoittamista, tai joudummeko omistautumaan hamaan pystyy kehittämään itse itseään. Teknologisen evoluuti- tulevaisuuteen saakka ainoastaan menetettyjen vuosien on seurauksena syntyy uusi elämänmuoto, joka levittäy- taloudellisen vahingon korjaamiseen? tyy koko universumiin. Lähitulevaisuudessa häämöttää metaversumi, eli pysyvästi internetissä jatkuva virtuaali- On suuri haaste kyetä aktiivisesti ymmärtämään eri tunen elämän- ja maailmankokemus, johon suuryritykset levaisuuksien kehityskulkuja ja niiden välisiä ristiriitoja. Epic Games, Facebook ja Microsoft panostavat jo mil- Pohjimmiltaan tulevaisuusajattelussa tulisi kuitenkin olla jardeja dollareita. kyse vastuullisuudesta sekä valmiudesta vastata ongelmiin, Kaikki eivät näe kehityksen kietoutuvan ainoastaan jotta voimme kehittää kunnollisia tapoja elää yhä pienemteknologian, vaan myös inhimillisyyden riemukulun mäksi käyvällä planeetalla. ✺

TULEVAISUUDET EIVÄT OLE ENNALTA MÄÄRÄTTYJÄ, NIIDEN VÄLILLÄ VALLITSEE KILPAILU. SIKSI FUTURISMIEN ELI TULEVAISUUSKUVIEN TUOTTAJIA JA LEVITTÄJIÄ TULISI KYSEENALAISTAA. KEITÄ HE OVAT JA MIKÄ ON HEIDÄN AGENDANSA?

YHTEINEN YSÄRI AVIISI 10/1991

AVIISI 10/1991

AVIISI 11/1991

YHTEINEN YSÄRI ESITTELEE VISIIRIN ESIVANHEMPIEN JÄLKIÄ.

YHTEINEN YSÄRI ANTURI 6/1991

ANTURI 6/1991

Näin matkustat Ratikassa Ratikassa ovat voimassa samat matkustussäännöt ja -ohjeet kuin muussakin Nysse-liikenteessä.

Hyppää kyytiin

Opiskelijaliput

Ratikan aikataulut löydät Nyssen nettisivuilta ja reittioppaasta.

Opiskelijoiden kausilippu on Nysse Mobiilissa. Lippu on voimassa 30 vuorokautta ostohetkestä alkaen. Lipulla voit matkustaa rajattoman määrän matkoja valituilla vyöhykkeillä busseissa, ratikassa ja junassa eikä yölisää peritä.

Ratikka pysähtyy joka pysäkille, joten sitä ei tarvitse pysäyttää kättä heilauttamalla. Päästä ensin poistuvat matkustajat ulos. Astu sisään keskiovista ja näytä lippusi lukijalaitteessa, joita on kaikkien keskiovien läheisyydessä. Suosi poistuessasi päätyovia. Ratikan kyyti on tasaista, mutta varaudu heilahduksiin ja äkkijarrutuksiin. Pidä kiinni tangosta tai lenkistä, jos matkustat seisten. Ota tukea myös maksaessasi tai liikkuessasi ratikassa.

Vaihtoaika 90 min Samalla Nysse-lipulla vaihdat kätevästi ratikasta bussiin ja toisin päin. Liput ovat voimassa 90 minuuttia. Nysse Mobiilissa ostetut opiskelijan kausiliput, kertaliput ja vuorokausiliput käyvät myös junamatkoilla Tampereen seudun lähi- ja kaukoliikenteessä.

Lipun voivat ostaa kaikki 17 vuotta täyttäneet päätoimiset opiskelijat. Oikeus lippuun tarkistetaan Opetushallituksen Opintopolkupalvelusta Nysse Mobiilissa tai sen hallintasivulla. Nysse Mobiili -sovellus on ladattavissa Google Playsta tai App Storesta. 17–24-vuotiaat voivat matkustaa myös matkakortin tai Nysse Mobiilin nuorten lippuhinnoilla. Kun astut ratikan tai bussin kyytiin, näytä mobiililippu lukijalaitteen alaosan vihreään valoon.

Minkä maksutavan valitsetkin, muista vahvistaa matkaoikeutesi lippulaitteella aina joukkoliikenteen kyytiin noustessasi, myös vaihtomatkoilla.

Onko mukanasi pyörä tai lemmikki? Ratikassa ovat voimassa Nyssen matkustussäännöt. Matkatavaroista ja lemmikeistä ei peritä maksua. Polkupyörän kuljettamisesta perimme oman ikäryhmäsi mukaisen maksun, jonka voit maksaa esimerkiksi matkakortilla tai mobiililipulla.

Näytä lippu tarvittaessa tarkastajalle Nyssen joukkoliikenteessä tehdään lipputarkastuksia, tarkastukset hoitaa Tampereen kaupunki viranomaistoimintana. Jos matkustajalla ei ole matkaan oikeuttavaa lippua tai oikeutta maksuttomuuteen käytetään väärin perustein, peritään 80 euron tarkastusmaksu.

Korona-ajan ohjeet Käytä kasvomaskia, muista turvavälit ja huolehdi hyvästä käsihygieniasta! Matkustathan vain terveenä.

Katso reitit, aikataulut ja hinnastot: nysse.fi | Tutustu Tampereen Ratikkaan: tampereenratikka.fi