Visiiri 2/2021

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

2

2021

2 TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN TOIMITUS

Aapo Laakso Päätoimittaja

Pauliina Lindell AD

Eli Harju Harjoittelija

PÄÄKIRJOITUS A ap o Laakso l Päätoi mi ttaj a

TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT

Emma Auvinen

Ilari Hauhia

Vilja Vainio

Maiju Manninen

Sakri Pölönen

Siru Tirronen

Henrik Laakkonen

Taneli Himanen

Hilma Toivonen

Nikke Sillanpää

Heini Luotola

Eino Ansio

1. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere MEDIAMYYNTI helky.kouri@trey.fi mari.sillanpaa@trey.fi PAINOPAIKKA Printhaus Oy Pori

Kannen kuva: Heini Luotola

Ulos intran syövereistä

T

ätä lehteä varten Visiiri haastatteli Tampereen yliopistossa vuodenvaihteeseen asti apulaisprofessorina työskennellyttä Pauli Rautiaista. Haastattelussa Rautiainen otti opetuskokemustensa kautta esiin yliopiston sisäisen työkulttuurin, jonka hän näkee kankeana, ihmisiä lokeroivana ja jopa innovaatioiden vastaisena.

Rautiaisen haastattelu nostaa esiin ongelmia yliopiston sisällä, mutta on hyvin hankalaa arvioida, kuinka laajoja alueita yliopistosta ne koskettavat. Jutun sisältöä on käyty läpi muutamien eri aloja edustavien ihmisten kanssa, jotka pitivät ilmiöitä hyvinkin tunnistettavina.

Yliopiston kaltaisen instituution hierarkkisuus on asia, josta on vaikea käydä keskustelua yhteisön sisällä. Hierarkia pätee jossain muodossa kaikissa sisäisissä keskusteluissa ja erityisesti arvoasteikon yläpäässä koko keskustelu voi näyttäytyä tunnistamattomana. Ihmiset, joita tilanne oikeasti haittaa, eivät saa ääntään kuuluviin.

Toinen seikka on se, että ilman kokemusta useammasta työkulttuurista voi olla vaikea nähdä, miten asiat edes voisivat olla toisin.

Ulkopuolisen tarkkailijan silmiin yliopisto ei näyttäydy järin loogisena, saati avoimesti viestivänä kokonaisuutena. Päätöksenteon seuraaminen on hankalaa, asiakirjoja ja dokumentteja pitää tonkia milloin mistäkin intran syöveristä, hakukoneen tavoittamattomista. Käynnissä olevista prosesseista on vaikea pysyä kärryillä. Usein tieto ei tunnu kulkevan mihinkään suuntaan.

Järjestelmästä puuttuu myös automaatioita, jonka takia esimerkiksi ylioppilaskunta joutuu toistuvasti punnertamaan päästäkseen mukaan keskusteluihin, joissa heidän kuulemisensa tulisi olla itsestäänselvyys.

On tässä lehdessä luettavaa myös niille, joille yliopiston sisäpolitiikka on kiinnostavaa kuin rasvaton piimä. Visiirin avustajakunta on työntänyt tiedonjanoiset päänsä havaintotodellisuuden suureen saaviin ja hörpännyt sieltä ainetta muun muassa perheistä, roboteista, retkeilystä, rullalautailusta, lapsista ja lisääntymisestä sekä äänikirjoista.

Toivomme, että lukijaan tarttuu edes ripaus työn ilosta, jota tätäkin numeroa tuottaessa on koettu. Ja mikäli olet sitä mieltä, että teemme työmme huonosti, siitä saa sanoa. Mielellään parannusehdotusten kera.

18 8

SUSIPAREJA, JÄÄKAAPPIKUNTIA JA APILAKONSEPTEJA Ydinperhe on varsin nuori viritelmä. Miten se syntyi ja mihin se on menossa?

EXTREME-TAPIO

3

Tamkin uutta rehtoria on uhkailtu rynnäkkökiväärillä. Mari Wallsin kanssa hänellä on hyvät välit.

42

TYÖHYVINVOINTIA VAI SELKÄNAHASTA REPIMISTÄ

32

Itä-Suomen yliopisto pyrkii etäopetuksen edelläkävijäksi. Tampereella hukutaan hierarkkiseen toimintakulttuuriin.

OTA MUKAAN MITÄ TARVITSET

24

Patikointiin tulee uusia ulottuvuuksia, kun hammasharjasta jää puolet kotiin.

MITÄ MAKSAA MUKULA? Opiskelijoilla ei ole intoa lastentekoon. Selvitimme, kuinka iso rasti on kyseessä.

50 SKEITTAUS EI OLE URHEILUA

Suomen ensimmäinen skeittilukio aloittaa syksyllä. Siellä kehitetään ihmisyyttä.

UUTISET

Opiskelijoiden terveystutkimus alkoi jälleen

K

ela ja THL keräävät tietoa opiskelijoiden terveydentilasta korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus KOTT:n avulla.

Aikaisemmin vastaavan tutkimuksen on tehnyt YTHS joka neljäs vuosi. Tutkimuksella saatua tietoa käytetään muun muassa terveyspalveluiden kehittämisessä.

KELA lähetti

helmikuussa 10 000 opiskelijalle kutsun vastata kyselyyn. Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta kyselystä kieltäytyneen opiskelijan paikkaa tutkimuksessa ei voida antaa eteenpäin, joten kieltäytyminen vaikuttaa tutkimusaineiston kokoon. Kyselyyn vastataan anonyymisti ja osallistuneiden kesken arvotaan 20 kappaletta 100 euron arvoisia Tiketin lahjakortteja.

KYSELYSSÄ kartoitetaan

opiskelijoiden terveydentilaa, elintapoja, sosiaalisia suhteita ja koettua hyvinvointia. Tänä vuonna kysellään myös koronaepidemian vaikutuksista opiskelijoiden vointiin.

4

KYSYTÄÄN TYHMIÄ

MISTÄ OLET VOIMAANTUNUT?

"Luonnosta, hiljaisuudesta, ja sitten tietty urheilun parissa."

"Auringon lämmöstä.

Eilen olin lukemassa tenttiin ja kävin välillä kävelyllä. Tuli sellainen olo, että kaikki järjestyy."

" Auringonpaisteesta."

"Kävin äsken Juveneksella syömässä ja tuntui, että voimaannuin siitä. Sai hymyillä ja jutella ja nähdä ihmisiä."

MERETTE KOSKENNIEMI Kauppatieteet, 1. vuosi

PINJA SALONEN Psykologia, 1. vuosi

KATARIINA LAKKALA Psykologia, 5. vuosi

NEA VÄHÄ-JAAKKOLA Politiikantutkimus, 1. vuosi

UUTISET

OKM EHDOTTAA LUKIODIPLOMIEN KÄYTTÖÄ OPISKELIJAVALINNASSA Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämässä selvityksessä esitetään, että lukiodiplomien asemaa vahvistettaisiin. Lukiodiplomilla voisi tulevaisuudessa korvata yhden ylioppilaskokeen ja sitä voitaisiin käyttää myös opiskelijavalinnan perusteena korkeakouluissa.

Lukiodiplomi on tapa osoittaa osaamista ja harrastuneisuutta taito- ja taideaineissa, joista ei järjestetä ylioppilaskoetta. Diplomi koostuu käytännön taitoja esittelevästä työstä ja kirjallisesta osuudesta. Erilaisia lukiodiplomeja on tällä hetkellä kahdeksan.

Tähän asti diplomin suorittamisen tarjoaminen on ollut oppilaitoksille vapaaehtoista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä ehdotetaan, että kuvataiteen, liikunnan ja musiikin lukiodiplomien suorittamisen tulisi olla jatkossa mahdollista kaikissa lukioissa. Myös niiden arviointia tulisi yhdenmukaistaa.

TREY kannattaa lukiodiplomien huomioimista soveltuvien alojen korkeakouluvalinnoissa.

TREYN TYÖNTEKIJÖILLE ILMAISET BUSSILIPUT Tampereen ylioppilaskunta TREY alkaa kustantaa kaikille halukkaille työntekijöilleen 360 vuorokauden kausiliput Tampereen seudun joukkoliikenteeseen.

Perusteluna edulle on, että osa työntekijöistä joutuu työtehtäviensä vuoksi matkustamaan runsaasti kaupungin sisällä.

Tasavertaisuuden nimissä etu on tarjolla kaikille työntekijöille. Työsuhdelippu kattaa kaksi vyöhykettä ja TREY maksaa sen kokonaan.

Treyn pääsihteeri Venla Monter kertoo sähköpostitse, että työmatkaetu on ollut työntekijöiden toive. Sille on varattu vuoden 2021 talousarviossa 6 900 euroa.

TYÖMATKAETU ON OLLUT TYÖNTEKIJÖIDEN TOIVE.

5

OIKAISUJA VISIIRISSÄ 1/2021 Toisin kuin sivulta 50 alkavassa jutussa väitetään, "kulmaAlena" tunnettu ravintola ei ole nimeltään Pikajuna, vaan Ale Pupi Hämeenkatu. Sen sijaan "ylä-Alena" tunnettu ravintola on oikealta nimeltään Ale-Bar Pikajuna. Nimitys tulee siitä, että ravintola sijaitsi ennen rautatieasemalla.

Ravintolan katolla oli tykki.

SEURAA VISIIRIÄ SOMESSA @visiirilehti @visiirilehti

UUTISET

FRENCKELLISTÄ SAA RUOKAA, VAIKKA KAIKKI MENISI KIINNI Compass Groupin omistamat opiskelijaravintolat Minerva ja Reaktori sulkivat ovensa perioditauon alkaessa ja ilmoittavat olevansa kiinni vähintään 29.3. päättyvän sulkutilan loppuun.

Virallista pakkoa sulkemiseen ei ole, koska sulkutila ei koske opiskelijaravintoloita.

Yliopiston opiskelijaravintoloista auki ovat vielä Sodexon omistama Hertsi sekä Juveneksen Arvo, Newton ja keskustakampuksella sijaitseva päätalon Juvenes, viralliselta nimeltään Yliopiston ravintola.

Keskustassa sijaitsevasta Frenckellin Juveneksesta myydään vain noutoruokaa. Juveneksen toimitusjohtaja Päivi Lindén kertoo, että tilannetta seurataan päivä kerrallaan ja lounasravintolat pyritään kaikin keinoin pitämään auki. Lindén lupaa, että Frenckell jatkaa opiskelijahintaisen noutoruoan myyntiä, vaikka muut ravintolat jouduttaisiin koronatilanteen vuoksi laittamaan säppiin.

Koska sulkemiseen velvoittava laki ei koske opiskelijaravintoloita, ne eivät saa myöskään korvauksia, joihin muut ravintolat ovat oikeutettuja. Lindén kertoo kuitenkin, että eduskunnan talousvaliokunnan lausunto sulkutilasta herätti hieman toivoa.

"Mietintöön sisältyi lausuma, että tukien näkökulmasta kaikkia ravintolasektorin toimijoita tulisi kohdella tasapuolisesti. Joten elättelemme sitä hentoista toivetta, että saisimme kuitenkin toiminnalle tukea."

YTHS-MAKSUN ERÄPÄIVÄ PAUKKUI MONILLA Korkeakouluopiskelijan terveydenhuoltomaksu piti tänä vuonna maksaa ensimmäistä kertaa Kelalle. Noin joka viides opiskelija ei ollut maksanut sitä eräpäivään mennessä.

Maksun eräpäivä oli 31. tammikuuta. Kela lähetti tammikuun puolivälissä huomautuksen niille, joilla maksu oli vielä maksamatta. Eräpäivä ylittyi silti noin 43 000 opiskelijalla. Heitä on tervehditty Kelasta viiden euron maksumuistutuksella.

OKM: AUTOMAATIOJÄSENYYS SAA JATKUA Ylioppilaskuntien automaatio- eli pakkojäsenyys ei ole ristiriidassa perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden kanssa, todetaan opetus- ja kulttuuriministeriön teettämässä selvityksessä.

Ministeriö asetti viime vuonna selvitysryhmän tutkimaan yliopistojen hallinnollisen autonomian tilaa ja ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden suhdetta perustuslakiin.

Jäsenyysasia on ollut tarkastelun alla toistuvasti erityisesti vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen ja vuoden 1997 yliopistolain säätämisen jälkeen, mutta myös ennen niitä. Viimeisimmän kerran se nousi keskusteluun loppuvuonna 2018, kun kaksi Turun yliopiston oikeustieteen opiskelijaa teki hallinto-oikeuteen kantelun, jossa ilmoittivat haluavansa erota Turun ylioppilaskunnasta ilman, että menettävät opinto-oikeutensa. Hallinto-oikeus ei myöntänyt eroa.

Pakkojäsenyyttä on kritisoitu negatiivisen yhdistymisvapauden ja yhdenvertaisuuden vuoksi. Yhdistymisvapauteen sisältyy myös oikeus olla kuulumatta yhdistykseen vastoin tahtoaan. Yhdenvertaisuus taas liittyy ammattikorkeakoulujen oppilaskuntiin, joihin kuuluminen ei ole pakollista, vaikka niiden toiminta vastaa pitkälti ylioppilaskuntia.

OKM:n selvityksessä todetaan, että ylioppilaskunnilla on laissa määriteltyjä tehtäviä ja merkittävä osuus yliopiston itsehallinnossa, minkä vuoksi ylioppilaskunnan olemassaolo on perusteltua, eikä pakkojäsenyyden poistamiselle löydy välittömiä syitä.

Vaikeuksia on aiheuttanut muun muassa se, että terveydenhuoltomaksusta ei lähetetty erillistä laskua, vaan se piti maksaa Kelan verkkoasioinnissa.

Mikäli opiskelija ei maksa myöhästynyttä maksua muistutuksenkaan jälkeen, voidaan summa kuitata opintorahasta tai opiskelijan pyynnöstä jostakin muusta Kelan maksamasta etuudesta.

Viimeisenä vaihtoehtona Kela perii rahat ulosotolla.

6

VITRIINI 7 @KERHOPOSTIA

WHAT we

strive to do is defend the interests of students on any level, support their studies and provide a wide variety of free time opportunities. In order to do this, we provide information and effective means of communication with student representation of our degree program and organize a range of different activities and events. We

most recent event on Valentine’s day, we held a speed dating event along with other fun activities and games. Along with that we hold a Happy Hour event every two weeks on the Tascien Discord, where you can hangout and have fun and hear about all the club updates. the dream of becoming the guild for the International Programme in Science and Engineering, the majority of our Club’s growth is directly proportional to WITH

E N G I N E E R I N G

IN our

the size of the programme, and under the current situation we are actively looking for new members and seeking to expand our club’s community.

If any of the previously mentioned things interest you, feel free to join TaSciEn! Max Hollmen PR and Media Helper / TaSciEn

A N D

T

Tascien is short for Tampere Science and Engineering Students' association ry and we’re a club and aspiring guild for all like-minded students of science and engineering at Tampere University.

are also in collaboration with the Hiukkanen and TiTe guild and the ESN INTO club to help integrate the international students with the Finnish students.

S C I E N C E

Greetings from TaSciEn!

Logo of TaSciEn.

MITÄ VITTUA? (jo vuodesta 2002)

I I T E I V A K P

"Asiaa selvitettiin yliopiston tilapalveluiden kanssa ja yliopisto on tehnyt tästä poliisille rikosilmoituksen. Sen jälkeen me emme ole kuulleet asiasta."

Saanko kertoa loppuun puujalkavitsin?

Miltä näyttävät värittömät rosvot? Kelmeiltä!

"Hehe!"

U

U

Ilmoititteko asiasta poliisille?

"En usko, että oli tarkoitus mitenkään salailla, mutta yliopiston linja oli aika selkeä siinä, että asiaa edistää pelkästään poliisi. Tarkoituksemme oli sitten antaa sen mennä niin."

L

"Meidän tietojemme mukaan Teekkarimuseosta vietiin ammattiainekerho TeLEn puujalka ja yliopiston käsidesi. puujalka oli TeLEn sitsien kiertopalkinto. Parhaan puujalkavitsin kertonut sai kantaa tätä puujalkaa kaulassaan."

"Mehän emme tietenkään ole mitään valvontavideoita tai muuta nähneet, ne menevät suoraan poliisille. Kuulemma niissä joku epäilty on, tai ainakin joku henkilö, jonka yliopiston tilapalvelut on tulkinnut mahdolliseksi epäillyksi."

Miksi asiaa on salailtu yleisöltä?

A

TampereenTeekkarienTeekkarimestari Marikki Heiskanen, mitä Teekkarimuseon murrossa katosi?

Onko rikoksella epäiltyä?

J

V

isiirin salaiselta lähteeltä saamien tietojen mukaan Hervannan kampuksella sijaitsevaan Teekkarimuseoon murtauduttiin viime vuoden lokakuussa. Huhujen mukaan ilkityössä rikkoutui lasia ja anastettiin entisen signaalinkäsittelyn ja tietoliikenne-elektroniikan killan TeLEn omaisuutta.

N

KELMIT TEEKKARIEN KULTTUURIHISTORIAN KIMPUSSA

Eli Harju

Tamkissa alkoi

TAPIAANINEN AIKAKAUSI Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori vaihtui vuoden alusta. Visiiri haastatteli.

8

Tapio Kujala » Syntynyt 1964 Haminassa.

Työura » –1995 Tuottaja ja toimittaja, Yleisradio » 1995–1999 Linjanjohtaja, Turun kristillinen opisto » 1999–2004 Turun yksikön johtaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu » 2004–2010 Opetuksen ja tieteen päällikkö, Yleisradion oppimisen ja tieteen osaamiskeskus » 2011 Väitöskirjatutkija Wihurin säätiön apurahalla » 2011–2016 Kansanvalistusseuran toiminnanjohtajana » 2016–2020 Diakoniaammattikorkeakoulun rehtoritoimitusjohtaja » 2021– Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori-toimitusjohtaja

Teksti AAPO LAAKSO Kuvat EINO ANSIO

T

Koulutus » Valmistui 1986 Helsingin Raamattukoulusta nuorisotyön ohjaajaksi » Viestintä- ja kulttuurialan opettajan pedagogiset opinnot Teatterikorkeakoulussa » Valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2003. Gradu käsitteli journalistisia toimintatapoja Palestiinan konfliktissa. » Väitteli Tampereen yliopistossa yhteiskuntatieteiden tohtoriksi vuonna 2012.

Journalistiikan väitöskirja käsittelee Lähiidän mediasotaa.

apio Kujala, olette monia asioita, muun muassa Lähi-idän tuntija. Osaatteko sanoa arabiaksi "minä toimin rehtori-toimitusjohtajana säätiöyliopistomuotoisen Tampereen yliopiston sataprosenttisesti omistamassa Tampereen ammattikorkeakoulu -osakeyhtiössä, joka on osa Tampereen korkeakouluyhteisöä"?

"En osaa, voin tunnustaa heti. Arabiaksi pystyn seuraamaan keskustelua ja sanomaan tietyt fraasit, mutta tuossa oltiin jo niin pitkällä, että aloin heti miettiä, ettei esimerkiksi ammattikorkeakoulu-sanalle löytyisi ihan heti edes arabiankielistä vastinetta. " Aiemmin toimitte Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtorina. Millaisia tuliaisia teillä on mukananne, aletaanko Tamkissa esimerkiksi pitää hartauksia?

"Ei aleta. Ennemminkin toimintakulttuurista tuon muutamia asioista.

Diak on varsin tehokas ammattikorkeakoulu ja pärjää ammattikorkeakoulujen välisessä kilpailussa. Diakissa oltiin ylpeästi ammattikorkeakoululaisia. Sitä tarvitaan Tamkiin myöskin, ettei meidän tarvitse hävetä yliopiston rinnalla, vaan olemme omalla alallamme erittäin vahva, hyvä ja laadukas toimija. Se vaatii itsetunnon palautusta tamkilaisille. " Koetteko, että Tamkissa on huono itsetunto?

"Sen havaitsee sellaisena, että viime aikoina on puhuttu aika paljon vain ja ainoastaan yliopistosta. Korkeakouluyhteisö myös näyttäytyy välillä pelkästään yliopistona. Se on ollut viestini, kun minut on tähän tehtävään valittu, että korkeakoulujen välisen yhteistyön pitää olla win–win -yhteistyötä. Jotta sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu menestyvät, täytyy kunnioittaa molempia osapuolia. "

9

10

Olette tunnettu muutosjohtajana, joka palkataan tekemään uudistuksia, joita muut eivät halua tehdä.

Alkaako Tamkissa pian niin sanottu "toiminnan sopeuttaminen"?

"Ei sopeuttaminen, mutta kehittäminen alkaa minun johdollani. Katsotaan, mitä voisi tehdä toisin, ja mitä voisi tehdä enemmän yhdessä. Olen saanut palautetta siitä, että koulutusohjelmat tekevät liian paljon yksin asioita, eli on tämmöistä siilomaisuutta. Toisaalta pitäisi etsiä, miten korkeakoulujen ydintoiminnassa voisi tehdä yhdessä asioita.

Yhdistetyt hallinnot eivät sinänsä vielä ole yhteistyötä, vaan sitä pitäisi tehdä opetuksessa ja tutkimuksessa.

Kun en esimerkiksi rehtorina kuulu siihen ammattikorkeakoulujen rehtorien kaartiin, joiden mielestä tohtoritutkinto pitäisi voida suorittaa myös ammattikorkeakoulussa, niin kyllä minua Tampereella kiinnostaisi näyttää esimerkkiä siitä, kuinka ammattikorkeakoulusta voi jatkaa aina [yliopiston puolelle] tohtoritutkintoon saakka. Ja tähän meillä on ainutlaatuinen tilaisuus tässä korkeakouluyhteisössä."

Enempikin kyse on siitä, että haluan olla kehittämässä ja luomassa uutta. Siihen olen tässä sitoutunut ja toimin niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä ja niin kauan kuin työnantaja sitä haluaa. En osaa nähdä itseäni tällaisella 22 vuoden uralla, vaan kuten aikaisemminkin, olen tehnyt sellaisia sopivan mittaisia pätkiä. Rehellisesti sanottuna en ole miettinyt tuota loppuun saakka ollenkaan. Tuntuisi itselleni jotenkin vieraalta ajatukselta miettiä sitä. " Yksi harrastuksenne on extreme-matkailu. Mikä on pelottavin tilanne, johon olette joutunut?

"Se on ollut semmoinen, kun israelilaissotilas on M16-rynnäkkökivääristä ottanut varmistimen pois ja osoittanut sillä otsaani Betlehemin checkpointilla toisen intifadan [palestiinalaisten kansannousun] aikana. Silloin opin kriisistä ja konfliktista hyvin paljon. Muun muassa sen, että rauhallisuus on valttia."

Vuonna 2016 Dino-lehdelle antamassanne haastattelussa…

Edeltäjänne Markku Lahtinen toimi Tamkin rehtorina yli 22 vuotta ja luopui pestistä pari vuotta ennen eläkeikää. Olette nyt 56-vuotias, aiotteko jatkaa päätyyn asti?

Dino-lehdelle. Dee ii än oo. Dino!

[Naurua] "Mä en ole koskaan suunnitellut työuraani noin.

"Aa, en muistakaan."

"Mille?"

11

…nostitte Suomea vaivaavana ongelmana esiin näköalattomuuden. Onko Suomi löytänyt viime vuosien aikana näköalaa, vai onko laput painettu yhä tiukemmin silmille?

relle katsomaan, miten tätä yhteistyötä toteutetaan. Itse en usko siihen, että pakotetaan yhteistyöhön, vaan siihen, että kun ihmiset löytävät toisensa, niin voi syntyä jotakin hienoa ja uutta. Minä olen kauhean tällainen ratkaisukeskeinen, olen pahoillani."

"Aaaaaa. Kun muistaisin, mihin se haastattelu liittyi, niin olisi helpompi sanoa. Kyllä meillä ehkä vähän vaivaa semmoinen edelleenkin. Ehkä osittain toisista syistä. Koronakriisi on ajanut keskustelun hyvin tiettyyn ja samaan asiaan.

Meidän on ehkä vaikea nähdä, mitä se uusi normaali tai meidän tulevaisuus tästä olisi, kun ihmisten mielessä on keskeisemmin joku muu ongelma. Tavallaan itse uskon siihen, että pitää proaktiivisesti viedä asioita eteenpäin ja itse rakentaa sitä tulevaa, ei sitä kukaan tee meidän puolesta.

Avaimet ovat meillä."

Haastattelussa tosiaan puhuttiin siitä, kuinka julkinen keskustelu tiivistyy talouskriisi-sanan alle.

"Aijaa, joo joo, okei. No se on totta edelleenkin kyllä. Se näköalattomuus on valitettavaa. Ympäristökysymykset ovat nousseet nyt, että sillä tavalla keskustelu on muuttunut, mutta jos itseisarvo on vain talous, se rajaa kovasti sitä ajattelua. Kyllä meihin esimerkiksi kulttuuri vaikuttaa edelleen. Miten me jaksetaan ja voidaan, ja miten tästä eteenpäin mennään. Voisi sanoa, että olisi mielenkiintoista nähdä, kun valtiovarainministeriön kansliapäällikkö puhuisi kulttuurista hyvinvoinnin ja suomalaisen yhteiskunnan rakentajana. Se on aika tyypillistä suomalaisessa keskustelussa, että meillä on vain ja ainoastaan yksi agenda kerrallaan.

Hyvin usein se on talous."

Asutte nykyään osa-aikaisesti Kalevassa. Oletteko kuullut drinkistä nimeltä Kalevan Corona?

[Hämmästynyt] "En!" Kyseessä on Karhu Tosi Vahva (8,0 til-%), joka tarjoillaan lime-siivun kanssa.

"Siis niinku oluessa? Mä oon huono oluenjuoja, tunnustan heti. Mutta siis olen maistanut mustaamakkaraa ja puolukkahilloa. Kun sanoin tästä tamperelaiselle ystävälleni, hän sanoi, että et ole vielä tamperelainen, kun et ole käynyt Pyynikin Panimossa. Nyt sinä toit taas yhden asian lisää, joka pitäisi hoitaa pois sitten…"

Näin se valitettavasti menee. Se on pitkä tie, tamperelaistua.

Olette postannut Twitteriin kuvan ilmeisesti kotonanne olevasta taulusta, jossa lukee 'Make Hummus, Not Walls'. Millaiset välit teillä on Mari Wallsin kanssa?

"Aaaa, hyvät. Meillä on samanlaisia ajatuksia tulevaisuudesta ja siitä, miten korkeakouluyhteisöä voisi kehittää. Me olemme myös rehtoreina pysähtyneet tämän yhteistyön ää-

Korkeakouluyhteisön tiedotteessa kerrotte, että Tamkilla on hyvät eväät löytää uusia keinoja opiskelijoiden tukemiseen. Millaiset eväät teillä on tänään?

"Mulla on banaani repussa, kelpaako se?"

Kyllä se kelpaa, mutta vähällä on lähdetty liikkeelle.

"Tuohon liittyen olen aika iloinen siitä, että mehän saimme koronatukea melkein puoli miljoonaa tällaiseen hankkeeseen, jossa tuettaisiin opiskelijoiden ja henkilöstön jaksamista tässä tilanteessa. Se oli suurimpia hanketukia, joita opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi. Pari viikkoa sitten saatiin päätös."

Millaisen Palestiina-hankkeen aiotte käynnistää Tamkissa?

"Meillä itseasiassa on jo vaihtoyliopistona Al-Qudzin yliopisto, jossa on ollut meiltä media-alan opiskelijoita. Olen heihin törmännyt Jerusalemissa aikaisemmin. Uskon, että Lähi-itä on lähivuosina tärkeä alueena. Meidän kannattaa olla siellä. Minulla on ratkaisukeskeisenä ihmisenä vahva usko siihen, että, tämän Yhdysvaltojen hallituksen aikana voivat eräät rauhanprosessit edetä. Ja jos ne etenevät, niin sitten kysytään, kuka pystyisi olemaan uudelleenrakentamassa maata. Uudelleenrakennuksessa koulutus on yksi keskeisistä välineistä. Silloin tarvitaan alueen tuntemusta ja sitä meillä on. Meillä on yliopistolla TAPRI:n Välimeren-verkosto ja kaikki nämä. Tampereella on hyvää osaamista. Onhan se mahdollista, että joskus syntyy sellainenkin projekti." ✺

TIEDE 12

E I K Ä VÄ SY

R

obotti ei valita, väsy eikä tylsisty. Se pystyy toistamaan samaa tehtävää loputtomasti. Sana robotti tuleekin tsekinkielisestä sanasta robota, joka tarkoittaa maaorjuudessa raatamista.

Robotti ei kuitenkaan osaa soveltaa. Siinä, missä ihminen pystyy päättelemään ja improvisoimaan, nauloja poimimaan ohjelmoitu robotti ei opi itsekseen poimimaan esimerkiksi marjoja. Pystyykö robotti siis korvaamaan ihmisen?

Tekniikan tohtori Antti Hietasen mukaan teollisuuden tulevaisuudessa siintää kaksi mahdollista näkymää.

VA L I TA ,

Teksti ELI HARJU Kuvitus PAULIINA LINDELL

E I

Teollisuudessa tehdään paljon raskasta ja toistavaa ruumiillista työtä, joka sopisi paremmin koneelle kuin ihmiselle.

Ratkaisua tähän haetaan roboteista, joille fyysisesti kuormittava työ ei ole ongelma.

Mihin ihmisiä sitten tarvitaan?

T Y L S I ST Y

ROBOTIIKAN RAJA-AITOJA MURTAMASSA Antti Hietanen.

TIEDE

13

Tule robo vaisuude tylsä tti voisi t ssa ja ih t ja rask ehdä ne ohjatminen vi aat työt, er a sen ANT toim essä TI HIE intaa TAN EN .

TIEDE

14

"Toinen ovat niin sanotut dark factoryt, pimeät tehtaat, joissa robotti pyörii yksinään tarvitsematta edes valoja. Toinen taas se, että ihminen ja robotti työskentelevät yhdessä, jolloin idea on yhdistää parhaat puolet molemmista."

Hietasen väitöskirja Computer Vision for robotics: Feature Matching, Pose Estimation and Safe Human-Robot Collaboration tarkastettiin Tampereen yliopistossa tammikuussa.

Siinä hän kehitteli robottien kykyä tunnistaa esineitä, arvioida niiden asentojen muuttumista ja varoa samassa tilassa työskentelevää ihmistä.

"Tehtaissa työskentelevät robotit ovat yleensä aitojen takana niin, ettei niiden luokse edes pääse. Me pyrimme poistamaan aidat, jotta ihminen voi tulla lähelle työskentelemään."

Hietasen ryhmä kehitteli yhteistyötä muun muassa luomalla turvallisuusalueen, joka muuttui robotin liikkeiden mukaan. Jos ihminen ylitti alueen rajat, robotti pysähtyi automaattisesti.

ERÄSSÄ KOKEESSA TAAS IHMINEN JA ROBOTTI KOKOSIVAT YHDESSÄ DIESELMOOTTORIA. ROBOTTI PITI HUOLEN PAINAVISTA OSISTA, IHMINEN PIENISTÄ JA TARKKUUTTA VAATIVISTA.

"Tulevaisuudessa robotti voisi tehdä ne tylsät ja raskaat työt, ja ihminen vieressä ohjata sen toimintaa."

Satasen silmillä Robotin kyky havaita ympäristönsä muutoksia on turvallisuuden ydinasioita. Hietanen käytti tutkimuksessaan robotin silminä usein Kinect-sensoria, jonka Microsoft kehitti alun perin Xboxin ohjaimeksi. Kinect heijastaa näkymättömän laserpisteverkon, josta lukee kohteiden etäisyyden ja sitä kautta pelaajan kehon liikkeet. Pelaamiseen ei tällöin tarvita lainkaan kädessä pidettävää ohjainta.

"Kinect oikeastaan räjäytti koko 3d-tutkimuksen. Se maksoi sata euroa, kun aikaisemmin syvyyskameraan jouduttiin laittamaan monta tuhatta euroa."

Tutkimuksessa käytettiin myös lidar-sensoria, joka puolestaan määrittää etäisyyksiä lähettämällä valoimpulssin ja mittaamalla sen palaamisaikaa. Myös valotutkina tunnetut idarien hinnat liikkuvat tällä hetkellä viidestäsadasta kymmeniin tuhansiin euroihin, mutta laitteet kestävät sadetta ja suoraa auringonpaistetta. Siksi niitä käytetäänkin robottien lisäksi itsestään ajavissa autoissa.

"Lidar-sensorien valmistajia on yli sata ja alalla on hir-

veä kilpailu."

Paitsi että robottien osat halpenevat, myös niiden käyttö helpottuu. Väitöskirjaa varten tehdyissä tutkimuksissa Hietanen ohjelmoi ja ohjasi robotteja tavallisella läppärillä.

"20 VUOTTA SITTEN OHJELMOINTI OLI VIELÄ PALJON HANKALAMPAA. NYKYÄÄN KAIKKIALLA PUHUTAAN ROBOTEISTA, JA VARMAAN SIKSI NIISTÄ ON TULLUT HELPOMMIN LÄHESTYTTÄVIÄ. EI TARVITA MITÄÄN VUOSIEN KOULUTUSTA, VAAN NE ON TOSI HELPPO OTTAA HALTUUN."

Lopulta robotti tulee kotiin Tylsien työtehtävien nakittaminen vieressä surisevalle robotille on kuitenkin vielä jokseenkin kaukainen unelma.Yhteistyön turvallisuus on edelleen kehittelyn tarpeessa.

"Robotit ovat painavia, ne on tehty metallista ja saattavat liikkua tosi lujaa. Myös yhdessä suoritetut tehtävät itsessään voivat aiheuttaa vaaratilanteita. Esimerkiksi tässä moottorin kokoamisessa käsitellyt osat olivat todella raskaita ja teräviä."

Teollisuus on robottien helpoin käyttökohde, koska siellä ympäristöä voi kontrolloida. Toimiakseen turvallisesti robotin pitää kuitenkin sekä nähdä ympärilleen että ennakoida, mitä seuraavaksi voi tapahtua. Se ei ole kaikkialla yhtä helppoa.

Hoivaroboteista puhutaan paljon, ja seuraa pitäviä robotteja on testattu jo suomalaisissakin hoivakodeissa. Varsinaista raskasta hoitotyötä tekevät robotit, jotka esimerkiksi nostaisivat tai taluttaisivat vanhuksia, eivät kuitenkaan ole kovin lähellä tulevaisuudessa.

"Hoivarobottibisnes tulee olemaan todella iso. Ihmiskunta vanhenee koko ajan, eikä tarpeeksi hoitajia välttämättä löydy. Nämä ovat kuitenkin paljon hankalampia toteuttaa, koska hoivakodeissa robotit joutuisivat navigoimaan erittäin dynaamisissa ympäristöissä, joissa ei ole oikeastaan mitään rajoitteita."

Hietanen uskoo silti, että hoivarobotit tulevat aikanaan, ja myös niiden kanssa rinta rinnan toimivat henkilökohtaiset avustajarobotit. Kotona robotti pystyisi esimerkiksi siivoamaan ja laittamaan ruokaa.

"Suuri kysymys on, miten robotteja opetetaan ennakoimaan kaikki mahdollinen, mitä ihminen meinaa tehdä. Koti on ympäristönä muutenkin arvaamaton. Varsinkin, jos siellä on pieniä lapsia. Mutta se on se ultimaattinen tavoite, jolla on oikeasti suurta merkitystä ihmiskunnalle." ✺

TURHAT TAIDOT

MITÄ TURHIA TAITOJA SINULLA ON?

SISÄTUNTEMUS INKERI HARJU opiskelee neljättä vuotta journalistiikkaa.

T A V A T S U T I R T

ELLA MIETTINEN Hallintotieteet, 1. vuosi

O

"En ole koskaan polttanut poppareita.

Aina onnistuu."

T

enttikysymykset lävähtävät eteeni tasan kello 12.00. Suustani pääsee syvä huokaus ja hiljainen ”voi paska”. Päätän kuitenkin yrittää ja tulostan ulkomuistista kurssimuistiinpanoni vastauskenttään. Parin päivän kuluttua saan sähköpostiini arvosanan 4. Olen tuloksesta yllättynyt.

Kurssin oppiaine oli filosofia, joka on maisteripäivieni uusi aluevaltaus.Yllättävän hyvästä arvosanasta huolimatta ärsyttää. Koin, että tentissä mitattiin osaamiseni sijaan vain muistiani.

U

OSSI JÄRVINEN Saksan kieli, 5. vuosi

Etäopiskelu opetti lunttamaan

S

"Osaan sanoittaa tuttuja lauluja hauskasti uudestaan.

Eilen tein kaverini koirasta sanoitukset Pikkuveli-kappaleen sävelellä."

varmentaa muutoin kuin perinteisellä tentillä. Matematiikan professori Lauri Hella taas piti mahdollisena, että alalla lisätään jatkossa tenttejä, joissa saa käyttää apumateriaalia. Myös hallintotieteen yliopistonlehtori Timo Keski-Petäjä oli sitä mieltä, että ymmärrys ja kokonaisuuksien hallinta ovat asiantuntijalle arvokkaampaa kuin asioiden ulkoa opettelu.

Ymmärrän Raatikaista siinä, että on varmasti vaikea opiskella filosofiaa, jos ei osaa käsitteitä tai keskeisiä teorioita. En kuitenkaan koe, että perinteinen tentti olisi ainoa tapa varmistaa, tietääkö opiskelija, mitä on eettinen relativismi.

JOEL NURMINEN Kirjallisuustiede, 4. vuosi

S I T O H E T O H I V A

"Olen hyvä rakentamaan hiekkalinnoja. Se on ihan luontainen taito.

Jonkun mielestä toki kirjallisuustieteen hallitseminenkin voi olla turha taito."

on se tuonut mukanaan jotain hyvää – moodle-tentit ja vaihtoehtoiset suoritustavat. Tentit, joissa on luvallista luntata. Tentit, joissa mitataan ymmärrystä.

Tiedustelin kolmelta eri alalta henkilökunnan suhtautumista etätentteihin. Kohteeksi valikoituivat filosofia, matematiikka ja hallintotiede. Kaikilla näillä aloilla vaihtoehtoiset suoritustavat ovat lisääntyneet etäopetuksessa. Aiemmin tenteissä ei juuri lunttausta hyväksytty. Filosofian apulaisprofessori Panu Raatikaisen mukaan perusasioiden ja käsitteiden hallitsemista on vaikea

E

NIIN ikävää kuin etäopiskelu onkin,

tentistäni on kulunut pari viikkoa, joudun taas googlaamaan yhden termin määritelmän. Tentissä vielä muistin sen sanatarkkasti. Tieto olisi tavoittanut pitkäaikaisen säilömuistini paremmin, jos olisin esimerkiksi vertaillut sitä esseessä toiseen etiikan suuntaukseen.

Kun lähes kaiken voi tarkistaa netistä, hyötyvät opiskelijat enemmän taidosta ymmärtää ja soveltaa. Olisiko siis aika jättää taakse tentit, joissa luentomuis15 tiinpanot toistetaan paperille sellaisenaan? ✺ KUN

LOPPUTYÖN SANKARIT

GRADU GRADU Teksti ELI HARJU Kuva MAIJAN KOTIARKISTO

M

aija Leppälän gradu viivästyi koronan ja töihin paluun vuoksi, mutta motivaatiosta ei ollut pulaa missään vaiheessa.

"Jos aikataulu olisi antanut myöten, olisin saanut sen varmasti valmiiksi jo vuoden 2020 alussa."

Leppälä on aikaisemmalta koulutukseltaan metsätalousinsinööri. Metsähallituksen ja ympäristöjärjestöjen väliset kiistat olivat kiinnostaneet häntä jo pitkään, joten maisterivaiheessa hän hakeutui harjoitteluun Akordiin, joka oli juuri aloittamassa sovittelukoulutukset Metsähallitukselle.

"Pitkään puntaroin, pitäisikö nyt mennä niin sanotusti metsästä pihalle ja oppia jostain muusta, mutta toisaalta nyt pystyi syventämään aikaisempaa kokemusta."

Monelle lopputyön tekijälle aineiston kerääminen saattaa tuntua raskaalta. Leppälälle koulutuksiin osallistuminen kuitenkin oli paras osuus ja sen muistoihin palaaminen motivoi kirjoitusvaiheessakin.

"Graduseminaarissa puhuttiin siitä, että moni ei haluaisi mennä sinne ihmisten pariin haastattelemaan, mutta minulle se oli prosessin suurin anti. Sai tehdä itseään tiedetyksi ja luoda kontakteja. Sieltä jäi sellaisia tuttuja, joihin voi myöhemminkin olla yhteydessä."

Raakaversion antaminen yhteistyökumppanien luettavaksi oli myös suuri työvoitto. Kokonaisarvosana oli siihen nähden toissijainen, vaikka sekin tuli Leppälälle "positiivisena yllätyksenä". Konfliktien sovittelu jäi kiinnostamaan myös tulevaisuudessa.

"Pidän silmät auki, jos vaikka työrintamalla tulisi mahdolliseksi hakeutua sille puolelle. Olen myös miettinyt, että kävisin vapaaehtoisen sovittelijakoulutuksen. Siinä on niin paljon elementtejä, joista voi ammentaa."

Aiheen sovittaminen aluetieteeseen vaati Leppälältä ajoittain pohdintaa, mutta lopulta se asettui muotoonsa hyvin. Ainoa raskas osa gradun tekemistä oli viimein antaa sen olla. Viimeiset viilaukset tuntuivat välillä loputtomalta pyörittelyltä.

"Piti osata lopulta sanoa, että nyt en enää palaa tähän."

16

» OTSIKKO: "Me vastaan he -asetelmasta me yhdessä - asetelmaan": Metsähallituksen toimihenkilöiden kokemuksia ja käsityksiä yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoistaan » MITTA: 63 sivua. » ALA: Hallintotieteiden maisteriohjelma. » KAUAN KESTI? Aineiston keruu alkoi syksyllä 2019, välissä kesä taukoa ja työ valmistui helmikuussa 2021 » JÄIKÖ TRAUMOJA? Ei. "Oli parasta koko opiskeluajassa!"

"GRADUSEMINAARISSA PUHUTTIIN SIITÄ, ETTÄ MONI EI HALUAISI MENNÄ SINNE IHMISTEN PARIIN HAASTATTELEMAAN, MUTTA MINULLE SE OLI PROSESSIN SUURIN ANTI."

Maija Leppälä

LOPPUTYÖN SANKARIT

Sara-Leena Kamppuri

DIPPA Teksti ELI HARJU Kuva HILMA TOIVONEN

S

"VITSAILIN TUTUILLE, ETTÄ NYT EN HALUA NÄHDÄ YHTÄÄN RATIKKAA PITKÄÄN AIKAAN. HETI LOPPUTYÖN PALAUTUKSEN JÄLKEEN SITTEN TIETENKIN TULI RATIKKA VASTAAN, MUTTA EI SE OIKEASTI TUNTUNUTKAAN PAHALTA."

DIPPA » OTSIKKO: Raitiotiejärjestelmien vaikutusten arviointi. » MITTA: 168 sivua. » ALA: Tuotantotalouden DI-ohjelma. » KAUAN KESTI? Noin seitsemän ja puoli kuukautta. » JÄIKÖ TRAUMOJA? "Ei suurempia, mutta ei sitä kauheasti halua lukea. Se on vielä liian tuore."

ara-Leena Kamppurin diplomityötä eivät pandemiarajoitukset haitanneet. Hänestä oli jopa hyvä, että työtä sai tehdä itsenäisesti ja keskittyen.

"Tavallaan tämä mielestäni sopi diplomityöhön, ei siinä muutenkaan olisi ollut kukaan mukana."

Kamppurin aiheena oli raitiotiejärjestelmien vaikutusten arviointi. Diplomityöhön kuuluneen kirjallisuuskatsauksen lähteiksi ei löytynyt paljoakaan tieteellistä kirjallisuutta, koska sellaista ei vielä ole olemassa. Suomessa on niin vähän raitioteitä, ettei varsinaista pohjaa vielä ollut.

Aihe tuli tarjolle keväällä Kamppurin ollessa töissä liikenteen tutkimuskeskus Vernessä. Hän oli jo pitkään miettinyt diplomityön tekemistä liikenteestä, ja myös raitiotiet tuntuivat mielenkiintoisilta.

"Kävi hyvä tuuri, että tällainen projekti oli tarjolla. Oli kiva saada tämä aihe."

Jonkin verran tukea Kamppuri sai kavereiltaan, jotka olivat tekemässä omia lopputöitään. Pääosin hänestä kuitenkin oli hyvä, että töitä sai tehdä vapaasti omaan tahtiin. Jos jokin kohta ei sujunut, sai tehdä jotain toista, tai lähteä vaikka kesken päivän lenkille ja jatkaa illalla hiukan pidempään.

Empiirisen osan haastattelujen purkaminen tuntui hiukan työläältä, mutta mikään lopputyön tekemisessä ei ollut suoranaisesti ikävää.

"Kun pääsi aineiston keruun jälkeen miettimään varsinaisia tuloksia, sai käyttää vähän luovuuttakin."

Kaiken kaikkiaan Kamppurille jäi lopputyön tekemisestä hyvä mieli. Hän on tyytyväinen myös lopputulokseen, vaikka palautteen mukaan pari lukua olisi voinut jättää poiskin.

"Ohjaaja ei sanonut kovin selkeästi, ettei tiettyjä asioita tarvitse käsitellä niin perusteellisesti. En tajunnut sitä rivien välistä, enkä sitten lopuksi jaksanut ruveta poistelemaan niitä."

Valmistumisen jälkeen Kamppuri oli suunnitellut lähtevänsä hetkeksi ulkomaille. Koska se ei nyt onnistu, hän lomailee pitkän opiskeluajan päätteeksi kotona.

"Vitsailin tutuille, että nyt en halua nähdä yhtään ratikkaa pitkään aikaan. Heti lopputyön palautuksen jälkeen sitten tietenkin tuli ratikka vastaan, mutta ei se oikeasti tuntunutkaan pahalta."

17

18

YDINPERHEEN HISTORIA & TULEVAISUUS Onko perhe ihmisen henkilökohtainen asia ja lasten hankkiminen omasta halusta tehty tietoinen ratkaisu?

Pintapuolisesti nämä saattavat näyttää yksilön päätöksiltä, mutta suurilta osin ihmisten valintoja ohjaavat sekä sosiaali- ja perhepolitiikka että kulttuurinen moraalisäännöstö.

Teksti EMMA AUVINEN Kuvitus SIRU TIRRONEN

19

T

ilastokeskuksen määritelmä perheestä noudattelee asumisjärjestelyjä, "jääkaappikuntalaisia". Arvoliberaalissa näkemyksessä perheeseen saatetaan lukea myös ystävät, joskus myös esimerkiksi lemmikkieläimet.

Useimmille sana "perhe" tuo kuitenkin yhä ensimmäisenä mieleen kuvan äidistä, isästä ja lapsista.

Vasta vähän yli sata vuotta sitten perhekäsitys oli hyvin toisenlainen.

Perhe oli itsenäistyvässä Suomessa ennen kaikkea työyksikkö. Lapset olivat maatilojen työvoimaa.

Erityisesti Itä-Suomessa suurperheet olivat yleisiä 1800-luvun lopulle saakka. Samassa taloudessa saattoi asua pariskuntia useassa sukupolvessa suurine lapsikatraineen.

Kaupungeissa elettiin pienemmissä perheyksiköissä kuin maalla. Valtaosa suomalaisista kuitenkin asui pitkään maalla. 1900-luvulla myös maaseudun perheet alkoivat yksityistyä.

1950-luku vei avioliiton auvoisaan satamaan Ajatus isän, äidin ja lasten muodostamasta ydinperheestä alkoi yleistyä 1800-luvun lopussa, mutta varsinaisen läpimurtonsa Suomessa se teki toisen maailmansodan jälkeen.

1950-luvusta tuli ydinperheideaalin kultakausi.

Suomeen rantautuneen psykologisen lapsenriistoteorian mukaan äidin ensisijainen tehtävä on olla lapsen saatavilla ja lapsi kärsii, jos hän joutuu olemaan erossa äidistään. Sosiologian alalla vallitsivat ajatukset pienestä ydinperheestä yhteiskunnan tärkeimpänä yksikkönä. Kun vanhemmat noudattavat hoivaajan ja elättäjän roolejaan, perhe voi hyvin ja siten yhteiskunta voi hyvin.

Valtio painosti kansalaisia perheiden perustamiseen. Naimattomia rankaistiin tuntuvalla vanhan pojan ja -piian verolla. Vero otettiin käyttöön 1935 ja sitä kerättiin vuoteen 1975 asti. Naimattomia pareja verotettiin kovemmin kuin avioituneita ja lapsiperheiden verotus oli kaikista kevyintä.

Vaatimus avioliitosta oli vahvan moralistinen. Esiaviollinen seksi on evankelisluterilaisen valtakirkon konservatiivisen katsannon mukaan syntiä, joten avoliitossa eläviä "susipareja" pidettiin yleisesti moraalittomina vielä 1980-luvullakin.

20

Vaihtelevat moraalisäännöt Monimuotoisten perheiden tutkimuksella ei ole pitkää historiaa, minkä vuoksi ei ole varsinaista tietoa siitä, millaisia ja kuinka yleisiä valtavirrasta poikkeavat perheratkaisut ovat olleet.

Erilaisia perheitä on varmasti elänyt yhteiskunnassa läpi historian. Osa on voinut pitää matalampaa profiilia, mutta kaikille se ei ole ollut mahdollista.

Sotien jälkeen leskiperheitä oli enemmän ja lapsia adoptoitiin. Homopari on voinut elää "kämppäkavereina".

Ennen vanhaan esimerkiksi suhtautuminen ilman avioliittoa syntyneisiin lapsiin on vaihdellut sosiaalisen statuksen mukaan. Oli melko tavallista, että maaseudun tilattomat saivat aviottomia lapsia 1800-luvulla, eikä se herättänyt kovin paljoa huomiota. Pappien ja talollisten tyttäriä puolestaan sitoi vahva sukupuolimoraali.

Tiukalla moralismilla on tapana herättää vastareaktioita, ja 1900-luvun alussa alkoi herätä kapinointia konservatiivisia sääntöjä vastaan.

Työväenliikkeen ja ruotsinkielisen sivistyneistön radikaalimmilta laidoilta alkoi kohota vastustusta pakollista kirkollista avioliittoa kohtaan. Sanomalehdissä julkaistiin toisinaan ilmoituksia omantunnon avioliitoista, joita esimerkiksi työväenliikkeen aktiivit olivat solmineet ilman kirkon siunausta.

KAUPUNGISTUMISEN JA EVANKELISLUTERILAISEN KIRKON ANKARAN MORAALIVALLAN HELLITTÄMISEN MYÖTÄ VAPAAMMAT SUHTEET, ERILAISET TAVAT ELÄÄ JA INDIVIDUALISMI LISÄÄNTYIVÄT. YHTENÄISKULTTUURI ALKOI MURTUA 1960-LUVULTA ALKAEN, KUN MUUTTOLIIKE MAASEUDULTA KAUPUNKEIHIN KIIHTYI. LOPULTA INTERNETIN JA SOSIAALISEN MEDIAN VOI KATSOA RÄJÄYTTÄNEENI VIIMEISETKIN YHTENÄISYYDEN RIPPEET.

Sateenkaariperheiden nousu parrasvaloihin Valtaosa Suomessa monimuotoisten perheiden asioita edistävistä yhdistyksistä perustettiin vuosituhannen vaihteessa. Kymmenisen vuotta sitten nämä yhdistykset muodostivat Monimuotoiset perheet -verkoston, joka ajaa rakenteeltaan ydinperheestä poikkeavien perheiden asemaa lainvalmistelussa.

Yksi erilaisten perheiden muoto on noussut yleiseen tietoisuuteen kaikista kirkkaimmin: Sateenkaariperheitä koskeva lainsäädäntö on ottanut 2000-luvulla useita harppauksia.

Vaikka seksin harrastaminen samaa sukupuolta olevan kanssa poistettiin rikoslaista 1971, siihen

21

ESIMERKIKSI KANADASSA LAPSELLA VOI OLLA KOLME VIRALLISTA VANHEMPAA. SUOMESSA NYKYINEN HALLITUS ON VALMISTELLUT ERILLISET ÄITIYS- JA ISYYSLAIT KORVAAVAA VANHEMMUUSLAKIA.

julkisesti kehottamisesta saattoi saada rangaistuksen vielä lähes vuosituhannen vaihteeseen asti. Kehottamiskielto kumottiin vasta vuonna 1999. Kyseisen lain uskotaan vaikuttaneen siihen, millä tavalla homoutta käsiteltiin lehdissä ja mediassa käsiteltiin vuosikymmenet.

Homoparien perustamien perheiden asema on parantunut tällä vuosituhannella. Hedelmöityshoidoista tuli mahdollisia myös samansukupuolisille pareille vuonna 2006. Perheen sisäinen adoptio puolestaan tuli mahdolliseksi 2009.

Laki voisi mahdollistaa enemmän kuin kaksi vanhempaa "Seuraava suuri poliittinen vääntö käydään vanhempien lukumäärästä, niin että jatkossa lapsella voisi olla enemmän kuin kaksi vanhempaa", arvelee Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Anna Moring.

Moring on koulutukseltaan filosofian tohtori ja perhepolitiikan asiantuntija.

Vanhempien lukumäärällä on merkitystä erityisesti apilaperheille. Apilaperheessä lapsella on enemmän kuin kaksi sosiaalista vanhempaa. Lapsi voi elää vaikka esimerkiksi kahden homoparin muodostamassa perheessä tai esimerkiksi niin, että vanhempia ovat vaikkapa homopari ja yksinasuva henkilö.

Tällaisissa perheissä elää nykyäänkin lapsia, mutta tilastoissa he eivät näy.

KAHTA SUUREMPI VANHEMPIEN MÄÄRÄ VOI OLLA HYÖDYKSI MYÖS EROPERHEILLE. ON YLEISESSÄ TIEDOSSA, ETTÄ PUOLET AVIOLIITOISTA PÄÄTYY EROON.

Vanhemmuuden virallistettu asema on sikäli tärkeä asia, että se tuo mukanaan juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät muun muassa elatukseen ja perimiseen.

Esimerkiksi Kanadassa lapsella voi olla kolme virallista vanhempaa. Suomessa nykyinen hallitus on valmistellut erilliset äitiys- ja isyyslait korvaavaa vanhemmuuslakia. Keskeinen poliittinen vääntö lain muodostuksessa on käyty juridisten vanhempien lukumäärään liittyen. Toistaiseksi näyttää siltä, ettei vanhempien lukumäärää olla lakimuutoksessa korottamassa.

Apilaperheiden aika?

Anna Moring esittää, että tulevaisuudessa perhe perustetaan aiempaa tietoisemmin, eikä vanhemmaksi ajauduta sattumalta niin usein kuin aiemmin. Perhe

voi olla taloudenhoitoon ja elämäntapoihin kytkeytyvä "järkiratkaisu".

Tulevaisuudessa myös heteroparit saattavat innostua apilaperhe-konseptin tarjoamista mahdollisuuksista, jos lait tulevaisuudessa muuttuvat apilaperheitä tukeviksi.

Yksiavioisen parisuhteen ympärille rakennettua perhejärjestelmää näkee jo nyt yhä useammin kyseenalaistettavan julkisuudessa, kun keskiluokkaiset ja koulutetut perheelliset ihmiset kertovat avoimista ja polyamorisista suhderatkaisuistaan.

Kehitykselle tyypillistä on edestakainen liike, johon vaikuttavat globaalit heilahdukset ja maan sisäinen politiikka. Tasa-arvokehitys voi kulkea toiseenkin suuntaan. Esimerkiksi Latviassa kansalliskonservatiiviset yrittävät rajata perustuslaista sateenkaariperheet perheen käsitteen ulkopuolelle samaan aikaan, kun maan parlamentti on sitoutunut korjaamaan sateenkaariperheitä syrjiviä lakeja.

Perhe on yksi liberalismin ja konservatismin tärkeimmistä kädenväännön kohteista ympäri maailman. Paradoksaalisesti aiheen henkilökohtaisuus tekee siitä kaikkea muuta kuin henkilökohtaisen.

Artikkelia varten on haastateltu perhettä ja vanhemmuutta tutkinutta Tampereen yliopiston tutkijatohtori Petteri Eerolaa, suomalaisen yhteiskunnan historiaa tutkinutta Tampereen yliopiston professoria Pirjo Markkolaa ja Monimuotoiset perheet -verkoston johtavaa asiantuntijaa Anna Moringia, joka on tutkinut väitöskirjassaan sateenkaariperheiden asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Lähteenä on käytetty myös muun muassa Kimmo Saariston ja Kimmo Jokisen teosta Sosiologia vuodelta 2004. ✺

22

Liity osaksi yhteiskunta-alan ammattilaisten yhteisöä ja ole #ylpeästiyhteiskuntaosaaja!

Tässä oli vaalimainos.

Palataan kesemmällä.

TEE VALINTA PAREMMAN TYÖELÄMÄN PUOLESTA YKA on yhteiskuntaosaajien liitto, joka on tukenasi opinnoissa ja työelämässä.

yhteiskunta-ala.fi Kun liityt YKAan viimeistään 1.5.2021, saat liittymislahjana kahden kuukauden käyttöoikeuden ääni- ja e-kirjapalvelu BookBeatiin!

Hyöty ä ja iloa uran jo askele ka elle.

Lisäksi lahjoitamme jokaisen YKAan liittyneen puolesta kaksi euroa Suomen Luonnonsuojeluliiton tärkeään ilmastotyöhön.

Kanssasi yhteiskuntaa rakentamassa

Joskus luottokortti on fiksuin valinta Kun maksat lennot ja verkko-ostokset luotolla, ovat rahasi turvattu, jos lentoyhtiö tekee konkurssin tai ostoksesi ei saavukaan perille.

Korkeakouluopiskelijalle OP-Visa Credit/Debit -kortti 2 000 euron luottorajalla ilman opintopistevaatimuksia – alle 26-vuotiaalle maksutta!

Omistaja-asiakkaana debit/credit-kortilla ostamasi tuotteet on turvattu Tuoteturvavakuutuksella 180 päiväksi ja 2000 euroon asti.

Lue lisää op.fi/opiskelijan-luottokortti Kortin ja siihen liitetyn korttiluoton myöntää OP-Korttiyhtiö Oyj.

OP Tampere Mukana opiskelijan arjessa, myös Instagramissa @optampere

24

Täydellinen HETKI Lisääntyminen yliopisto-opintojen aikana on yhä harvinaisempaa. Moni kokee painetta saattaa opinnot loppuun ennen lasten yrittämistä. Kannattaako Antti Rinnettä ja biologisen kellon tikitystä kuunnella?

P

Teksti & Kuvat MAIJU MANNINEN

auliina Niemistölle oli selvää, että hän haluaisi lapsia, mutta kirjallisuustieteen opintojen alkaessa vuonna 2014 silmissä siinsi vain opiskelu. Lapset tulivat ajankohtaisiksi pari vuotta myöhemmin hääkellojen soitua.

Kun Niemistö sai tietää olevansa raskaana, heräsivät huolet opintojen jatkumisesta. Hän ehti saada kandidaatin tutkinnon pakettiin ennen pahimpia oireiluja.

"Minulla kävi sinänsä tuuri, että tosi voimakas pahoinvointi ja väsymys alkoivat juuri kevään viimeisten deadlinejen jälkeen."

Ennen lapsen syntymää joulukuussa Niemistö opiskeli niin pitkälle kuin ehti. Hän halusi saada kokonaismerkin-

nät keskeneräisistä opintokokonaisuuksistaan, jotta paluu opintoihin olisi helpompaa. Se kannatti, sillä vanhempainvapaan aikana tutkinto-ohjelmia yhdistettiin ja kurssien vastaavuudet muuttuivat.

"Kaikki olisi silti ollut mahdollista. Voi laskelmoida, että ehtii juuri tehdä jotain valmiiksi ennen äitiysvapaata, mutta entä jos lapsi syntyykin keskosena?

Paineet keskeneräisyydestä ovat vanhentunutta perintöä

K

orkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan vuonna 2012 viidestä seitsemään vuotta opiskelleista yliopistolaisista 10,6 prosentilla oli lapsi. Kahdeksan vuotta tai pidempään opiskelleista lapsia oli 12 prosentilla. Vuonna 2016 luvut olivat 5,6 prosenttia ja 12,7 prosenttia. Opintojen aikana perheitä perustetaan siis aiempaa vähemmän.

Tutkimuksessa kysyttiin lapsettomilta vastaajilta, miksei lapsen hankinta ole ajankohtaista. Merkittävimmät syyt liittyivät opintojen keskeneräisyyteen, haluun tehdä ensin muita asioita ja tahtoon edetä uralla. Lisäksi monia huoletti taloudellinen tilanne.

Lääketieteen tohtori Aira Virtala on tutkinut korkeakouluopiskelijoiden perhesuunnittelua. Hän ymmärtää hyvin nuorten aikuisten pähkäilyn ja halun saada lapselle parasta. Silti hän toteaa, että täydellistä hetkeä lasten saannille odotetaan liian kauan. Se ei nimittäin koskaan tule. Odotellessa otollisin aika lasten saannille voi lipua ohi.

"Tutkimuksissani olen huomannut, että ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että naisilla hedelmällinen ikä on 20 vuotta lyhyempi kuin miehillä. Nuorena saadut lapset ovat useammin terveitä. Varttuneempien naisten lapsettomuushoidot ovat yleistyneet, mutta se on rankka tapa saada lapsi."

Virtala arvioi paineiden opintojen loppuunsaattamisesta olevan edellisten sukupolvien asettamia. Maailma on sittemmin muuttunut valtavasti, ja sen mukana myös opintopolut ovat eriytyneet. Lisäksi erityisesti koronan vaikutuksesta suoritustavoissa on joustoa niin, että opiskella voi kellonajasta ja paikasta riippumatta. Jos kurssin keskeyttää, uusi mahdollisuus on viimeistään vuoden päästä – mitä taas ei välttämättä voi sanoa työelämän projekteista.

Virtala painottaakin, ettei äitiyslomalta työelämään palaaminen ole ainakaan sen helpompaa kuin opintoihin paluu.

Hän kannustaa puhumaan perhetilanteesta opettajille, jotta voi saada joustoa suoritustapoihin.

Yliopistomaailmaan palaamista helpottaa, kun on tiedossa, mitkä ovat ensimmäiset askelmerkit opintojen jatkamisessa. Niitä kannattaa suunnitella etukäteen opintokoordinaattorin tai opettajatuutorin eli hops-ohjaajan kanssa.

Ajankäytön rytmittämistä voi pohtia opinto-ohjaajalla, jaksamisen ongelmissa auttavat opintopsykologit.

Opiskelu ja lapsiperhearki voivat jopa tukea toisiaan: rajallinen opiskeluaika on käytettävä tehokkaasti, ja lasten kanssa ollessa ei ehdi murehtia opintotehtäviä. Niemistö on huomannut saman.

"Oli vaihdettava opiskelurytmiä päivätyön kaltaiseksi niin, että opiskelen silloin, kun lapsi on päiväkodissa. Illat ovat perheen yhteistä aikaa, jota en enää edes haluaisi käyttää tietokoneella istumiseen."

Yhteensovittamisen on tutkittu toisaalta aiheuttavan ris-

tiriitoja, toisaalta taas perheen on todettu olevan merkittävä henkinen voimavara. Perheellisten opiskelijoiden hyvinvointi on samalla tasolla lapsettomien kanssa, ja heidän on havaittu olevan lapsettomia motivoituneempia opintoihinsa.

Vanhempi on hyvä työntekijä

N

iemistön opinnot jatkuivat tavoitetahdissa vuoden kuluttua äitiysvapaalle jäännistä. Hän on tällä hetkellä gradun viimeistelyä vaille äidinkielen ja kirjallisuuden sekä filosofian opettaja. Tytär on nyt kolmivuotias, ja työnhaku on käynnissä.

Vastavalmistuneen nuoren naisen palkkaaminen voi epäilyttää työnantajia. Toisaalta Niemistö ajattelee, että jos on jo saanut lapsen, ei välttämättä ole palkkaajan silmissä jäämässä heti uudelle äitiysvapaalle.

Virtala toivoisi työnantajien katsovan äitiysvapaan riskin sijaan kokonaiskuvaa. Perheellinen voi olla muista syistä houkuttava työntekijä.

"Perheelliset nähdään tunnollisina. Jos ottaa vastuuta perheestä, ottaa todennäköisesti vastuuta työstäkin.

Lisäksi perheellisen voi ajatella sitoutuvan työpaikkaan, koska lapset on ruokittava", Virtala sanoo.

VUONNA 2012 VIIDESTÄ SEITSEMÄÄN VUOTTA OPISKELLEISTA YLIOPISTOLAISISTA 10,6 PROSENTILLA OLI LAPSI.

25

26

Pauliina Niemistön ei tarvinnut käyttää säästöjään vanhempainvapaansa aikana.Opintotuen huoltajakorotus ja lapsilisä ovat merkittäviä apuja.

OMIEN LASTEN LUKUMÄÄRÄ OPISKELUN KESTON MUKAAN Ei yhtään

1,6 1,8

1 lapsi

2 lasta

3 lasta tai enemmän

1,5 1,2 0,1

3,5 1,4 0,6

9,5 3,2 4,2

96,6 %

97,2 %

94,4 %

83,2 %

1. vuosi

2.–4. vuosi

5.–7. vuosi

8.+ -vuosi

Lähde: Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016 (YTHS)

Vauvan hintalappu

leikkiikö hän kehittävällä lelulla vai puukauhalla. Isompi lapsi voi iloita esimerkiksi pulkista ja hiekkaleluista ja myöhemmin harrastuksista. » Vesimaksu: vauva nostaa asunnon vesimaksua noin puolikkaan aikuisen verran.

Mikä maksaa? » Muista, että kaupat ovat auki lapsen synnyttyäkin.

Kaikkia kapineita ei tarvitse hankkia siksi, että serkun kaima on hyötynyt niistä.

Raskauden aikana » Raskauden ajan tutkimukset ja synnytys: Rakenneultrat noin 30 € kumpikin, synnytys maksaa vuodeosaston vuorokausimaksujen verran » Äidin raskausvaatteet » Vakuutus: Raskausaikana otettava syntyvän lapsen vakuutus maksaa 350–750 €, vauvan vakuutus taas 250–550 € vuodessa.

Tarvikkeet » Lastenvaunut: uutena useita satoja euroja, siksi kannattaa ostaa käytettynä » Turvakaukalo ja autoon kiinnitettävä telakkaosa: alkaen 100 €. Kannattaa ostaa uutena. Niin kaukalon kuin telakan käyttöikä on maksimissaan noin seitsemän vuotta valmistuksesta, eikä kolarissa ollutta turvakaukaloa tulisi enää käyttää, vaikka se näyttäisi ulkoisesti ehjältä.

Käytetystä kaukalosta ei voi tietää, onko se turvallinen. » Hoitopöytä, pinnasänky, sitteri, syöttötuoli: käytettynä 5–20 € » Hoitolaukku: käytettynä 3–20 €, uutena 20–80 € » Hoitotarvikkeet, kuten tutit, tuttipullot, harsot, ruokailuvälineet… Yksittäiset tuotteet eivät maksa paljoa, mutta ensimmäisen vauvavuoden aikana niitä kertyy. » Vaipat: muutama satanen vauvavuoden aikana » Kestovaipat tulevat huomattavasti edullisemmiksi. » Vaatteet: käytettyinä muutamia kymppejä. Kirpparilla vaatteet maksavat muutamia kymmeniä senttejä. Söpöjä bodyja ei kannata hamstrata, sillä vauva mahtuu samaan vaatteeseen vain noin kuukauden ajan. » Kengät: kävelemään oppinut lapsi tarvitsee jalkojen kehitystä tukevat, kunnolliset kengät. Kenkäpari voi maksaa uutena muutaman kympin, ja kasvavan lapsen kenkiä on päivitettävä taajaan. » Apteekkikulut: muutama kymppi. D-vitamiinin lisäksi vauva voi tarvita esimerkiksi kuume- ja kipulääkettä. » Imetysliivit ja liivinsuojia » Lelut ja harrastetarvikkeet. Vauvaa ei kiinnosta,

Opintojen aikana, työelämässä vai milloin?

V

irtalan mielestä on tärkeää tarkastella pitkän tähtäimen halujaan ja arvottaa valintojaan kaukokatseisesti.

Julkisuudessa perhe-elämää esitetään kielteisin mielikuvin ja naulana opintojen arkkuun, mutta ympäristön odotuksille ei tule antaa liikaa painoarvoa. Opiskella voi aina, lasten saannin aika on rajallinen. Jos lapsia haluaa, Virtala rohkaisee tarttumaan toimeen.

Nykyinen lastenteon pitkittäminen ei ole purettavissa yksittäisiin tekijöihin, mutta osansa tekee yhteiskunnan yksilöllistyminen. Siinä missä ennen kylä kasvatti lapsen, nykyään voi syntyä tunne, että lapsestaan on vastuussa yksin.

Se ei pidä aivan paikkaansa. Lapsen kasvatukseen osallistuvat myös esimerkiksi koulu ja harrasteyhteisöt sekä yhteiskunta palveluineen ja rahallisine tukineen.

Terveystutkimuksessa melko merkittäväksi syyksi haluttomuuteen perustaa perhe ilmeni myös tunne kypsymät-

Ruoka » Rintapumpun voi ostamisen sijaan lainata yhdistyksiltä tai Taysilta. Äidinmaidonluovutuksesta Taysille saa muutamien kymppien suuruisia palkkioita. » Maidonkorvikkeet maksavat vauvan iän mukaan vajaasta sadasta eurosta lähemmäs kaksisataa euroa kuussa. Niitä hyödynnetään, jos imetys ei onnistu. » Soseisiin siirryttäessä valmiille Pilteille kertyy hintaa useita kymppejä kuussa. Itse tekeminen on huomattavasti halvempaa: kasvikset ja hedelmät voi soseuttaa isoissa satseissa ja laittaa annoksina pakastimeen.

Kela tukee perheellistyvää » Äitiyspakkaus sisältää mm. ulko- ja sisävaatteita, petivaatteita ja hygieniatarvikkeita. » Äitiysrahaa saa noin neljältä kuukaudelta. Äitiysvapaalla saa myös opiskella opintotuella sekä työskennellä, jolloin työpäiviltä saa vähimmäismäärän äitiysrahaa. Isyysrahaa saa noin yhdeksän viikon ajalta, mutta sen saaminen edellyttää, ettei isä opiskele täysipäiväisesti. Työskentely arkipyhinä ja sunnuntaisin ei vaikuta äitiys- tai isyysrahaan, sillä niitä maksetaan vain arkipäiviltä. » Äitiysvapaan jälkeen koittaa reilu puolen vuoden vanhempainvapaa, jolloin saa vanhempainrahaa ja jonka vanhemmat voivat jakaa haluamallaan tavalla. » Äitiys-, isyys- ja vanhempainraha ovat samansuuruisia ja ansiosidonnaisia. Vähän vuodessa tienaava opiskelija saa vähimmäismäärän, joka on noin 700 € kuukaudessa. » Opiskeleva vanhempi saa myös opintotuen huoltajakorotuksen, joka on sata euroa tukikuukaudessa. » Lapsen syntymää seuraavan kuun alusta saa lapsilisää, joka on ensimmäisestä lapsesta noin 95 € kuussa ja seuraavista hieman enemmän lasta kohden.

Kunkin vanhemman ja lapsen tarpeet ovat yksilöllisiä, mutta esimerkiksi näihin kannattaa varautua.

tömyydestä. Niemistön mielestä luonto hoitaa tehtävänsä tässä asiassa.

"Raskausaika valmistaa monella tapaa vanhemmuuteen.

Ajatukset kääntyvät lasta kohti sitä enemmän, mitä isommaksi sikiö kasvaa. Lapsen synnyttyä ei osaa enää murehtia tai kaivata samoja asioita kuin ennen raskautta."

Jos täydellistä hetkeä ei ole olemassa, millainen tilanne on riittävän hyvä?

"Hyvä lähtökohta on, jos on parisuhteessa, jossa molemmat haluavat lapsia", Virtala sanoo.

Niemistön mielestä myös oman mielenterveyden tulisi olla sillä tasolla, että pystyy huolehtimaan itsestään. Vauva-ajan valvotut yöt voivat käydä raskaiksi.

Univaje ja huoli opinnoista kääntyivät hänen kohdallaan kuitenkin parhain päin.

"Tämä oli paras päätös ikinä. Se, että opinnot ovat vuoden tauolla, on lopulta aivan pieni asia siihen verrattuna, että on toiselle ihmiselle vanhempi." ✺

28

Sopii epäillä Olemmeko nykyään liian skeptisiä – vai liian varmoja?

Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

A

ivoni raksuttavat. Uskon, että pitelen kädessäni lyijykynää. Katson kynää silmilläni ja tunnustelen sen karheaksi pureskeltua pintaa sormillani. Muistan jopa kirjoittaneeni sillä. Tarkastelen ostolistaa, jonka olen tällä kynällä tuottanut. Mutta kuinka lopulta voin tietää, että oikeasti pitelen tätä kynää? Entä jos kaikki tässä skenaariossa onkin pelkkä valhetta – tai unta?

Epäilys saattaa käynnistyä pienistäkin havainnoista. Olemme sisällä skeptisismissä.

Skeptisyydestä puhutaan paljon, mutta kenties ei tarpeeksi siellä, missä sillä on eniten vaikutusta: politiikassa. Tutkija Johanna Vuorelman mukaan länsimaisen demokratiakäsityksen ominaisuutena on paradoksaalinen suhde skeptisismiin. ”Eri demokraattiset instituutiot ovat syntyneet nimenomaan epäluottamuksesta vallanpitäjiä kohtaan. Demokratia ei kuitenkaan voi toimia kestävästi, jos epäluottamusta on liikaa. Siksi länsimainen demokratia on ikään kuin jatkuvaa tasapainon hakemista epäilyksen ja luottamuksen välillä”, Vuorelma kertoo.

Politiikan kentällä skeptinen asenne luetaan helposti heikkoudeksi tai mielen muuttuessa takinkääntämiseksi. Mahdollisuudet esimerkiksi oman arvopohjan kyseenalaistamiselle jäävät varsin kapeiksi. ”Filosofeilla on se luksus, että voi skeptisesti koetella omia teorioitaan.

29

30

Politiikassa epäilyksen ilmaiseminen ei oikein onnistu, koska poliitikon täytyy koko ajan ajatella äänestäjiään ja uudestaan valituksi tulemista”, sanoo Vuorelma.

Epäilyksen juuret

F

ilosofiassa skeptisismillä on pitkä historia. Kaikki palaa tietenkin antiikkiin.

Tuolloin Kreikassa vaikutti kaksi skeptisismin koulukuntaa, pyrrhonismi ja akateeminen skeptisismi. Pyrrhoninen skeptisismi esitti kaikenkattavan epäilyn keinona parempaan elämään. Mitään väittämiä tai arvostelmia ei tule esittää. Pidättäytymällä kaikista arvostelmista mieli voi pyrrhonilaisten mukaan löytää rauhallisen tasapainon tilan, ataraxian. Akatemialaiset taas olivat epäilyksessään dogmaattisia. Asioista ei voi saada tietoa, sillä selvä.

Taolainen filosofi Zhuangzi esitti puolestaan noin 300 eaa. ajatuskokeen, joka on skeptisismin klassikoita: jos näkee unta, jossa on perhonen, voiko herätessään olla varma siitä, onko ihminen, joka uneksi olevansa perhonen, vai perhonen, joka parasta aikaa uneksii olevansa ihminen?

Keskiajalle tultaessa aiemmalle skeptisismille irrelevantti erottelu ulkoisen todellisuuden ja sisäisen kokemuksen, ontologian ja epistemologian, välillä nousi keskeiseksi. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan ulkomaailmaan pitää suhtautua epäillen. Tiedon etsintä tulisi kääntää sisäänpäin, ihmiseen itseensä.

Renessanssin aikaan skeptisiä ongelmia pyörittelivät muun muassa portugalilainen filosofi-lääkäri Francisco

Sánchez sekä esseistään tunnettu Michel de Montaigne.

Ranskalaisen pappi Pierre Charronin ajatukset herättivät 1600-luvulla kohua yhdistämällä skeptisismiä katolilaiseen teologiaan. Charron väitti, että skeptisyyden avulla voi vapautua vääristä uskomuksista ja muuttua vastaanottavammaksi Jumalan totuudelle.

Descartesin metodi

R

anskalainen Rene Descartes edusti uutta eurooppalaisen tieteen paradigmaa. Hän oli paitsi uraauurtava filosofi, myös matemaatikko ja tiedemies. ”Voidaan sanoa, että koko nykyaikainen tiede on jossakin määrin syntynyt skeptisismin vaikutuksesta. Tieteessä tehdään teorioita ja testataan niitä. Kaikki voidaan siis asettaa kyseenalaiseksi”, kertoo filosofian väitöskirjatutkija Jan Forsman Tampereen yliopistosta.Forsmanin väitöskirja, joka käsittelee Descartesin Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, tarkastettiin helmikuussa. Vuonna 1644 julkaistu Mietiskelyt on yksi länsimaisen filosofian vaikutusvaltaisimmista teoksista. Siinä Descartes esittää epäilyn metodinsa, joka teki skeptisismistä tieteellisempää ja myös metafyysisesti radikaalimpaa kuin koskaan aiemmin.

Metodi etenee kolmessa vaiheessa. Ensin kyseenalaiseksi joutuvat aistihavainnot. Aistit pettävät helposti, joten mikseivät ne voisi pettää koko ajan?

Seuraavaksi täytyy epäillä kaikkia muitakin käsityksiä maailmasta. Unet tuntuvat todelliselta nukkuessani. Miksen siis voisi olla unessa tälläkin hetkellä?

31

Lopulta skeptisen metodin kynsiin päätyvät puhtaan älylliset konseptit kuten matematiikka ja geometria. Entä jos jokin ulkopuolinen taho, paha kaikkitietävä demoni, manipuloi kykyäni matemaattisen järkeilyyn?

Voi hyvin olla, ettei 2+2 olekaan oikeasti 4, vaan jotain muuta.

Oi voi. Miten tällaisesta täydellisen skeptisyyden tilasta päästään takaisin varmalle pohjalle?

Vastaus on kuuluisa: ”Cogito, ergo sum” – ajattelen, siis olen. Descartes asettaa ajattelevan, kyseenalaistavan minän tiedon perustaksi. Kyseessä on rationalistinen ratkaisu skeptisismin ongelmaan.

Skeptinen metodi on perinteisesti tulkittu pelkäksi teoreettiseksi ajatuskokeeksi. Jan Forsman on eri mieltä. Hänestä Descartesin metodilla on vakavasti otettava, meditatiivinen tarkoitus. ”Descartesille skeptistä mietiskelyä oli tärkeää toteuttaa, ei vain lukea. Hieman kuten jooga- tai taistelulajiopasta, niin myös skeptistä metodia pitää oikeasti harjoitella”, sanoo Forsman.

Skeptistä aivovoimistelua ei kuitenkaan tarvitse tehdä harjoitusten ulkopuolella. Silloin Forsmanin Descartes-luennan mukaan tulee yksinkertaisesti pidättäytyä arvostelmista, kuten myös pyrrhonilaiset skeptikot opettavat. ”Jos esimerkiksi menen ravintolaan ystävieni kanssa, niin ei ole mitään mieltä epäillä, onkohan tämä olut tuopissani olemassa vai ei. Toimin silloin normaalisti ja ilman skeptisiä taka-ajatuksia”, Forsman sanoo.

Simulaatioiden soppa

S

keptisismiä on päivittänyt tekoälyaikaan runsaasti mediahuomiota saanut simulaatioteoria. Sen mukaan sekä ihmisen tietoisuus kuin ympäröivä todellisuuskin ovat oikeasti tietokonesimulaatiota.

Ruotsalaisfilosofi Nick Bostrom argumentoi vuonna 2003 että saatamme olla osa superkehittyneiden postihmisten esi-isistään luomaa simulaatiota. Bostromin simulaatiohypoteesi on löytänyt vastakaikua Googlen Ray Kurzweilin ja Elon Muskin kaltaisista teknoutopisteista.

Kiihtyvän teknologisen kehityksen lisäksi simulaatioteorian suosion taustalta löytyy, totta kai, Wachowskin sisarusten moderni scifiklassikko Matrix. Elokuvaa käytetään usein filosofian opetuksessa, ja se onkin monien ensikosketus metafyysiseen skeptisismiin.

Platonin Valtiossa esittämän luolavertauksen ja Descartesin pahan demonin lisäksi Matrix viittaa suoraan ranskalaisen filosofi Jean Baudrillardin 1960–1980-luvuilla kehittämiin teorioihin simulaatioista. Baudrillardin mukaan media- ja mainoskuvaston kyllästämässä jälkimodernissa yhteiskunnassa jakoa simulaatioihin ja ulkoiseen todellisuuteen ei voi enää tehdä, vaan niiden välinen ero luhistuu ”todellista todellisempaan” hyperreaalisuuteen.

Baudrillardin näkemyksessä ei ole ulospääsyä yhä hienostuneemmiksi muuttuvien representaatioiden, simulakrumien, peilitalosta, vaan lopulta ne muodostavat koko kokemusmaailmamme.

Australialainen mielenfilosofi David Chalmers on todennut, ettei simulaatioteoriaa ole mahdollista todistaa, koska myös kaikki evidenssi saattaa olla simuloitua. Matrixissa koneiden luoman unimaailman ulkopuolella odottaa varma todellisuus, mutta skeptikolle epäilyksen työ ei lopu ikinä.

"Cogito, ergo sum” Räjähtänyt todellisuus

I

nternet on aiheuttanut uudenlaisen skeptisyyden kriisin. Salaliittoteorioiden, trollien ja poliittisen disinformaation keskellä on jatkuvasti tehtävä päätöksiä siitä, mitä pitää totena.

Jan Forsmanin mukaan skeptinen ajattelu antaa paremman kyvyn astua taaksepäin ja analysoida eri tietolähteiden luotettavuutta. ”Tuntuu että elämme tätä nykyä eri todellisuuksissa riippuen siitä, mitä pidämme totena. Saatavilla olevan tiedon määrä ja sen ristiriitaisuus on räjähtänyt. Skeptisismi opettaa pidättäytymään arvostelmista ja miettimään rauhassa evidenssin pohjalta, mikä on totta”, Forsman sanoo.

Johanna Vuorelma arvioi, että skeptisismistä on hyötyä erityisesti omien näkemysten kyseenalaistamisessa. ”Verkkokeskustelut ovat täynnä nimenomaan toisiin kohdistuvaa skeptisismiä. Niin sanotun totuudenjälkeisen ajan aiheuttama paniikki liittyy siihen, etteivät muut enää ymmärrä ja muut haksahtavat valheisiin. Tässä ajassa olisi tärkeä kääntää katse myös omiin tiedon epävarmuuksiin ja ristiriitaisuuksiin.”

Pinttyneiden oletusten skeptinen tarkastelu ei kuitenkaan ole aina helppoa. ”Rene Descartesillakin oli asioita, joita ei voinut kyseenalaistaa pidemmälle. Hän tunnetusti yritti saavuttaa metafyysistä varmuutta Jumalan avulla, ja siitä häntä onkin kritisoitu lähes 400 vuotta”, muistuttaa Forsman. ”Tässä näkyy ehkä ihmismielen heikkous: haluamme kaikesta huolimatta täydellisen varmuuden. Skeptisismi osoittaa, ettei se vaan tahdo onnistua.”

Jutussa on käytetty lähteinä Skeptisismi - Epäilyn ja etsimisen filosofia (Gaudeamus) -kirjaa,Tieteen termipankkia sekä Skepsis ry:n verkkosivuja.

KUN RINKKA KEVENEE, VAELLUS PARANEE Teksti ILARI HAUHIA Kuvat HENRIK LAAKKONEN

32

K

oronavirusepidemia on rajoittanut monia harrastuksia, mutta samalla retkeily ja muut ulkoilulajit ovat nostaneet päätään. Viime vuonna Suomen eri kansallispuistoissa rikottiin kävijäennätyksiä useaan otteeseen ja monet retkeilystä innostuneet palaavat lajin pariin todennäköisesti myös tänä vuonna.

Monet todennäköisesti aloittavat retkeilyharrastuksen muutaman tunnin päiväretkillä, jolloin mukaan tarvitsee lähinnä evästä ja kenties hieman lämmintä vaatetta taukoja varten. Jos päiväretkiltä jää käteen hyviä muistoja, siirtyvät katseet usein pidempiin vaelluksiin ja yön yli majoittumiseen metsässä.

Ensimmäiset yöpymiset

E

nsimmäiset yön ylitse jatkuvat vaellukset ovat usein esimerkiksi yhden tai kahden yön viikonloppureissuja. Vaellukselle valmistauduttaessa pitäisi kuitenkin tietää, mitä kaikkea retkellä tarvitsee ja mitä ei tarvitse.

Vaellusharrastuksesta innostuneiden retkeilijöiden kannalta iloisena uutisena metsässä pärjää yllättävän pienellä määrällä tarvikkeita.

Yön yli jatkuvilla retkillä mukaan tarvitaan eväiden ja vaatteiden lisäksi oikeastaan vain majoittumiseen käytettävät varusteet kuten teltta ja makuupussi. Nämä saattavat löytyä jo kotoa, tai kenties sopivat majoittumisvarusteet voi pyytää lainaan kaverilta tai sukulaisilta.

Melkeinpä parempi kysymys on, mitä kaikkea metsäretkellä ei tarvitse. Kun rinkkaan heittelee kotona tavaraa, voivat vaikkapa ylimääräinen t-paita, villasukat, termoskannu tai monitoimityökalu tuntua pieniltä lisiltä, jotka voi ottaa mukaan ”varmuuden vuoksi”. Rinkkaan ei kuitenkaan kannata ahtaa liikaa tavaraa, sillä kun siihen lisäilee useita pieniä asioita varmuuden vuoksi, nousee paino yllättävän nopeasti.

Rinkan keventäminen tulee ajankohtaiseksi usein viimeistään siinä vaiheessa, kun lyhyehköt viikonloppuretket vaihtuvat pidemmiksi vaelluksiksi, tai päivämatkat alkavat kasvaa pidemmiksi.

Kohti kevyempää

N

iin sanotun kevytretkeilyn ideana on lähteä luontoon mahdollisimman kevyen rinkan kanssa. Kansainvälisesti aate tunnetaan nimellä ultralight ja sen perinteet juontavat juurensa Yhdysvaltojen pitkille vaellusreiteille, kuten 4270 kilometriä pitkälle Pacific Crest Trailille, joka ulottuu Meksikon rajalta Kanadan rajalle.

Varsinkin kesäkeleillä useammaksi yöksi riittävät varusteet painavat pitkälle tuunatussa ultralight-varustuksessa jopa alle viisi kiloa.

Talvella paksummat vaatteet voivat nostaa painoa hieman, mutta sillonkin paino on yleensä noin viiden ja seitsemän kilon välimaastossa.

Varusteiden päälle lasketaan vielä ruuan paino, joka tietysti riippuu suunnitellun vaelluksen pituudesta.

Kevytretkeilijän kantamusten keveys voi helposti aiheuttaa ihmetystä, sillä tavallisesti monet kantavat vaellusreiteillä helposti jopa 20 kiloa painavia rinkkoja. Vaikka viiden kilon haamurajan alittaminen vaatii helposti rahallista satsausta ja varusteiden vaihtamista kevyempiin, pääsee alle kymmenen kiloon helposti pelkästään miettimällä, mitä kaikkea metsässä oikeasti tarvitsee mukana ja mitä kaikkea voisi jättää suosiolla kotiin.

Itse rinkan lisäksi eniten painoon vaikuttavat käytettävä majoite ja makuupussi tai retkipeitto. Vaellussauvojen varaan pystytettävä teltta

33

34

tai tarppi painaa yleensä alle kilon, mutta erillisten telttakeppien varaan pystytettävä teltta painaa usein 1–2 kiloa.

Yli kahden kilon teltta on jo kevytretkeilyn näkökulmasta melkoisen painava köriläs. Joissakin kohteissa yöpymiset voi hoitaa myös esimerkiksi laavuilla tai autiotuvissa, mutta pääsääntöisesti mukaan kannattaa silti ottaa ainakin varalta oma majoite, jos suunniteltu laavu tai autiotupa onkin jo varattu.

Kevyt kesäkeleille soveltuva makuupussi painaa niin ikään alle kilon, mutta monet kevytretkeilijät valitsevat mielellään nukkumista varten vielä kevyemmän retkipeiton. Koska selän alle jäänyt untuva tai synteettinen eriste ei juurikaan lämmitä, nukutaan retkipeiton kanssa selkä makuualustaa vasten. Selkäosan puuttuminen säästää myös vetoketjun painon – kyllä, sekin painaa yllättävän paljon.

Nukkumista varten mukana on yleensä myös solumuovinen tai ilmatäytteinen makuualusta. Solumuovinen vaihtoehto on pääsääntöisesti kevyempi ja edullisempi, mutta ei välttämättä yhtä mukava.

merkiksi kehnosti hengittävää kuoritakkia kannata yleensä valita, mikäli taivaalta ei sada vettä.

Vaihtovaatteiksi voi halutessaan ottaa kevyen nukkumakerraston, joka on mukava vetää kuivana illalla päälle, mutta liikuttaessa voi hyvin pitää samoja vaatteita usean päivän ajan. Mikäli vaatteiden likaantumisesta seuraavat tuoksut vaivaavat, kannattaa suosia merinovillasta valmistettuja vaatteita, joissa hajuhaitta on usein huomattavasti siedettävämpi.

Myös kenkien painoon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kevyemmällä kengällä jaksaa pidemmälle. Perinteiset vaelluskengät ovat usein turhan raskaita sekä kantajalleen että lompakolle. Poluilla pärjää mainiosti myös polkujuoksukengillä tai lenkkitossuilla.

Kevyimmistäkin rinkoista löytyvät usein puhelin, varavirtalähde ja pieni ensiapupakkaus, joka sisältää esimerkiksi särkylääkettä ja leukoteippiä. Pieniä lisätarvikkeita mukaan otettaessa kannattaa kuitenkin muistaa, että pienistä puroista syntyy iso joki.

Mukana kulkevien varusteiden määrä ei juurikaan vaihtele matkan pituuden mukaan, sillä esimerkiksi sama teltta ja makuupussi täytyy ottaa mukaan, oli sitten kyse yhden yön tai viikon vaelluksesta. Varusteiden lisäksi rinkan painoon vaikuttaa tietysti suurelta osin mukaan otettavien eväiden määrä ja laatu sekä erityisesti mukana kulkeva vesi. Esimerkiksi viisi litraa vettä painaa tunnetusti viisi kiloa.

Syö raskasta kevyesti

K

Tarpeellisistakin varusteista saattaa löytyä yllättäviä keventämisen mahdollisuuksia.

Miten olisi ultrakeveä hammasharja?

Kuvassa kirjoittaja itse.

Vaihda vähemmän

Y

limääräisiä vaatteita pyritään ottamaan mukaan mahdollisimman pieni määrä. Lämmittävä taukotakki on pääsääntöisesti tarpeen kesät talvet, ja se vedetään päälle tauolle tai leiriin pysähdyttäessä. Liikuttaessa päällä kannattaa pitää mahdollisimman hengittäviä vaatteita, eikä esi-

evytretkeilijän keittiössä pyritään niin ikään minimalismiin. Tavallisena varusteena mukana on titaanista tai alumiinista valmistettu pieni retkikattila, josta syödään usein suoraan lusikalla. Tietysti mikäli samaa kattilaa käyttää retkellä useampi henkilö, voivat erilliset lautaset olla mukaan ottamisen arvoisia. Usein kattilan lisäksi mukana on kaasu- tai spriikeitin. Hyvin kevyellä varustuksella liikuttaessa keitinkin voidaan jättää kotiin, jolloin ruoka syödään kylmänä tai nuotion tai autiotuvan kaasulieden lämmittämänä.

Eväiksi valmiiksi pakatut retkimuonapakkaukset ovat usein hyvä, joskin kallis, vaihtoehto. Retkiruokaa voi onneksi valmistaa internetistä löytyvien reseptien avulla myös kotona, eivätkä vaikkapa edulliset pussipastat ole lainkaan huono vaihtoehto.

Välipaloilla retkillä on lupa herkutella ja monet arjessa epäterveellisiltä kuulostavat paljon kaloreita sisältävät vaihtoehdot, kuten perunalastut, sopivat hyvin välipaloiksi vaellukselle.

Myös ruuan pakkausmateriaaliin kannattaa kiinnittää huomiota. Vaikkapa metalliseen tölkkiin pakatut tonnikalat ovat siinä mielessä huono vaihtoehto, että ruuan syömisen jälkeen tyhjää metallitölkkiä joutuu kantamaan mukana koko matkan. Esimerkiksi paperipussin voi kuitenkin hyvillä mielin polttaa nuotiolla, eikä ruuan säilömiseen käytetty tyhjä minigrip-pussi paina rinkassa läheskään yhtä paljon kuin peltinen purnukka.

35

Yöpymisvarusteet painavat saman verran vaelluksen pituudesta riippumatta, joten niiden vaihtaminen keveämpiin kannattaa aina.

Vaikka kaiken voi punnita, suurin painoarvo kannattaa antaa luonnossa liikkumisen ilolle.

36

Kevytretkeilyssä on tärkeintä tietää, mitä EI tarvitse.

KEVYIMMISTÄKIN RINKOISTA LÖYTYVÄT USEIN PUHELIN, VARAVIRTALÄHDE JA PIENI ENSIAPUPAKKAUS, JOKA SISÄLTÄÄ ESIMERKIKSI SÄRKYLÄÄKETTÄ JA LEUKOTEIPPIÄ. PIENIÄ LISÄTARVIKKEITA MUKAAN OTETTAESSA KANNATTAA KUITENKIN MUISTAA, ETTÄ PIENISTÄ PUROISTA SYNTYY ISO JOKI.

Jos ruuan kanssa haluaa olla hyvin minimalistinen, pärjää vaelluksella melko ankeiltakin kuulostavilla aterioilla.

Esimerkiksi hapankorppu runsaalla voilla, meetvurstilla ja cheddar-juustolla sisältää yllättävän paljon energiaa, jolla jaksaa jo pitkälle.

Kasvisvaihtoehtona esimerkiksi pavuista, kuskusista ja pähkinöistä voi valmistaa maittavan aterian, jota ei välttämättä tarvitse edes lämmittää.

Mikäli vaellusta alkaa harrastaa enemmän, kannattaa ensimmäisenä hankkia kevyt vedensuodatin tai Aquamira-puhdistustabletteja. Suomi on tuhansien järvien maa ja lähestulkoon kaikilta vähänkään pidemmiltä vaellusreiteiltä löytyy järviä, puroja ja jokia, joista omaa vesivarastoa voi täydentää vedensuodattimen tai puhdistustablettien avulla. Pohjoisessa tunturipuroista voi yleensä juoda myös suoraan. On valtava ero, kantaako retkellä 1–2 litraa vettä juotavaksi ja täydentää vaelluksen edetessä, vai kantaako kaiken juomaveden mukanaan kotoa lähtien.

Tärkeintä on retkeily

V

aikka rinkan painoon kannattaa kiinnittää huomiota, ei siitä tule stressata liikaa. Varsinkin aluksi mukaan otettavien asioiden karsiminen voi tuntua jopa pelottavalta.

Kokemuksen karttuessa oppii huomaamaan, mitkä tavarat ovat välttämättömiä ja mitkä eivät. Jos edellisen vaelluksen jälkeen rinkasta löytyy käyttämättä jäänyt t-paita tai retkisaha, voi sen seuraavalla kerralla jättää kotiin.

Kevyet kantamukset tekevät retkeilystä mukavampaa ja polulla jaksaa taivaltaa pidemmälle. Rinkan keveydestä ei kuitenkaan kannata tehdä itseisarvoa. Vaikka rinkkaan pesiytynyt kuksa tai kirja ei välttämättä ole täysin välttämätön varuste, voi se silti tuoda paljon iloa. Koko retkeilyharrastuksen perimmäinen idea on kuitenkin nauttia ulkona liikkumisesta ja oleilusta, jolloin leirinuotion äärellä kirjan lukeminen ja kaakaon juominen kuksasta saattaa hyvinkin olla pienen lisäpainon arvoista.

KOMMENTTI ILARI HAUHIA

37

U M A T N A K T Y V E K N A M M I S I L L O D H A

esiin keittiövaa’an ja totesin varusteideni painavan noin 12 kiloa.

Ei mahdottoman huono tulos, mutta karsittavaa löytyisi varmasti. Seuraavalla retkellä karsin rinkasta kaiken tarpeettoman ja korvasin osan varusteista keveämmillä vaihtoehdoilla. Esimerkiksi varmuuden vuoksi mukana kannetut vaihtovaatteet sekä vara-varavirtalähde jäivät pois, turhan jämerä retkipuukko vaihtui alle neljäsosan painavaan kääntöveitseen ja isokokoinen Nalgene-pullo muuttui kevyeksi limsapulloksi.

Lisäksi kevensin ikivanhaa rinkkaani leikkaamalla pois ylimääräisen oloisia kiristysnaruja ja pehmusteita sekä hankin pienen keittiökattilan tilalle titaanista valmistetun retkikattilan. Jättämällä asioita kotiin, vaihtamalla varusteita jo kotoa löytyneisiin ja sijoittamalla vähän rahaa päästiin kokonaispainon kanssa jo reilusti alle kymmeneen kiloon.

Kun vielä valitsin seuraavan vaelluksen eväät keveyttä silmällä pitäen, oli rinkka jo noin viisi kiloa aiempaa kevyempi.

Eron huomasi selvästi ja päivämatkoja pystyi pidentämään reilusti.

KAIVOIN

M

V

aellusharrastus on kiehtonut minua jo vuosia, eivätkä omat tai edes kaverin sormet ja varpaat riitä enää laskemaan öitä, jotka olen viettänyt teltoissa, laavuissa ja autiotuvissa. Siitä huolimatta heräsin miettimään rinkkani painoa tarkemmin vasta toissa vuonna, kun tutustuin tarkemmin kevytretkeilyyn. Nauroin ajatukselle, että hammasharjastakin pitäisi katkaista varsi painon säästämiseksi, mutta kevytretkeilyn idea kuulosti silti kiehtovalta.

S

Kun homma lähtee lapasesta myin vanhat, hyvin palvelleet ja turhan raskaat varusteeni eteenpäin ja hankin tilalle mahdollisimman kevyitä vaihtoehtoja.

Rinkan tilalle hankin kevyemmän ja pienemmän repun ja majoitteeksi vaellussauvojen varaan kasattavan teltan, kun taas makuupussin tilalle tuli retkipeitto. Vaikka varusteiden lisäksi myös lompakko keveni, oli muutos sen arvoinen. Noin viiden kilon rinkalla jaksoi vaeltaa huomattavasti pidemmälle ja päivämatkat pystyi pidentämään aiemmasta noin 15–20 kilometristä 30– 50 kilometriin.

Sittemmin keventämisestä on tullut jo omanlaisensa itsenäinen harrastus.

Seuraan aktiivisesti internetin keskustelupalstoja saadakseni vinkkejä, joiden avulla kantamuksista voi höylätä viimeisetkin grammat pois.

Tunnen nykyään erilaisten varustemateriaalien painoerot tarkemmin kuin kehtaan myöntää ja tyttöystäväni on joutunut useampaan kertaan ihmettelemään, miksi kotimme keittiövaaka löytyy niin usein vaellusvarusteideni alta.

INNOSTUNEENA

VÄLILLÄ pienen

reppuni ja vastaantulevien retkeilijöiden varusteita täyteen ahdettujen rinkkojen ero on huvittavan suuri.

Eräällä vaelluksella tapasin kahden lapsen kanssa vaeltaneen naisen, jonka ääriään myöten pursuava 95-litrainen rinkka sisälsi välttämättömien tarvikkeiden lisäksi muun muassa viisi värityskirjaa, tablet-tietokoneen ja sitä lataavat aurinkopaneelit sekä jalkojen hieromiseen tarkoitetun putkirullan. Itse esittelin kolmikolle katkaistua hammasharjaani. ✺

YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHUOLTOSOTKU Kun YTHS vuoden 2021 alussa alkoi huolehtia myös ammattikorkeakoululaisten terveydestä, luvattiin uudistuvia palvelumalleja ja henkilöstön kaksinkertaistumista. Monien opiskelijoiden ensimmäinen kokemus uudesta uljaasta YTHS:stä kuitenkin oli, että puhelua takaisinsoittopalvelusta sai odottaa päiväkausia. Mistä päästä homma kusi?

Teksti ELI HARJU

38

V

uoden alusta alkaen Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö eli tutuille YTHS palvelee myös ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Kaiken kaikkiaan YTHS:n asiakkaina on nykyään yhteensä noin 270 000 opiskelijaa ympäri Suomen. Se on yli kaksi kertaa niin paljon kuin viime vuonna.

Uudistukseen varattiin viime vuonna valtion budjetista kolme miljoonaa euroa. Aivan housut kintussa palvelutarpeen kasvaminen ei siis ketään yllättänyt. Alkuvuodesta opiskelijoiden keskuudessa alkoi kuitenkin liikkua kauhutarinoita päiväkausiksi roikkumaan jääneistä soittopyynnöistä ja valtavista jonoista.

YTHS:n etusivulla keikkuva tiedote kertoi vielä 15. helmikuuta, että takaisinsoitto tulee kolmen päivän kuluessa.

Verkkopalvelu Selfissä pystyy edelleen tarkistamaan omia tietojaan, mutta nettiajanvaraus SelfChatin kautta on kokonaan katkolla.

Miten näin pääsi käymään?

Rahoitus + perehdytys = jonotus YTHS:n johtajaylilääkäri Päivi Metsäniemi vakuuttaa, että vastaanottoajoista ei ole ollut puutetta missään kohtaa.

Vuodenvaihteessa on aloittanut uusia lääkäreitä ja hoitajia, joten ajanvarauskirjoissa on kyllä tilaa.

Vaikeutena on ollut piikki ajanvarauspalveluun tulleissa yhteydenotoissa. Ajanvaraukseen on kertynyt jonoa, koska puhelinpalvelusta ja chatista vastaavat uudet työntekijät pääsivät aloittamaan vasta samana päivänä, kun uudet opiskelijat siirtyivät YTHS:n asiakkaiksi.

"Se ei tietenkään ollut optimaalinen tilanne, mutta rahoitus meni sillä tavalla. Siihen emme voineet vaikuttaa."

Hoidontarpeen arvioinnin uusien työntekijöiden perehdytys on siis ollut kesken, kun uusista asiakkaista olisi jo pitänyt huolehtia. Tämän takia myös chat-palvelu on ollut kokonaan suljettu. Metsäniemen mukaan se luultavasti pysyykin suljettuna vielä jonkin aikaa.

"Chatin ongelma on se, että se on hyvin henkilöintensiivistä työtä, vaikkei niin välttämättä luulisi. Kun käsitellään potilastietoja, sitä ei voi tehdä kätevästi monen asiakkaan kanssa yhtä aikaa, vaan yksi keskustelu kestää varsin kauan."

Puhelinjonojen purkamisen on päätetty olevan ensisijaista, koska lain mukaan puhelinyhteys hoitopaikkaan on saatava. Chat-palvelu taas ei kuulu lakisääteisiin tehtäviin.

Metsäniemi kuitenkin tietää, että chat on opiskelijoille mieluinen ja kätevä tapa ottaa yhteyttä.

"Chattia ruvetaan resursoimaan heti, kun päästään pahimmasta puhelinruuhkasta."

39

YTHS:N JOHTAJAYLILÄÄKÄRI PÄIVI METSÄNIEMI VAKUUTTAA, ETTÄ VASTAANOTTOAJOISTA EI OLE OLLUT PUUTETTA MISSÄÄN KOHTAA. VUODENVAIHTEESSA ON ALOITTANUT UUSIA LÄÄKÄREITÄ JA HOITAJIA, JOTEN AJANVARAUSKIRJOISSA ON KYLLÄ TILAA.

Ylityöläisten terveydenhuoltosäätiö Vuodenvaihteessa YTHS:n toimipisteiden määrä kasvoi, ja niitä on nyt 45 paikkakunnalla. Puhelinpalvelut on keskitetty valtakunnallisiin numeroihin, joista yksi palvelee suunterveyden asioissa ja toinen yleis- ja mielenterveysasioissa. Myös tämä on saattanut pidentää odotusaikoja niillä, joiden paikkakunnalla takaisinsoitto on aikaisemmin tullut hyvin nopeasti.

VAIKEINTA RUUHKA ON OLLUT SUUNTERVEYDEN PUHELINPALVELUSSA, MISSÄ TAKAISINSOITON ODOTUS ON SAATTANUT VENYÄ JOPA KOLMEEN VUOROKAUTEEN. ERITYISESTI AMMATTIKORKEAKOULULAISET OVAT HALUNNEET VARATA AIKOJA SUUNTERVEYTEEN.

Viime aikoinaYTHS:ltä on saattanut saada puhelun poikkeuksellisesti virka-ajan jälkeen tai viikonloppuna. Ruuhkia on nimittäin purettu ahkerasti ylitöissä ja lauantaivuoroissa.

Pahimpiin ruuhka-aikoihin kuten maanantaiaamuihin on myös ostettu väliaikaisesti lisätyövoimaa muualta.

Lähitulevaisuus näyttää paremmalta. Päivi Metsäniemi kertoo, että uusia työntekijöitä on saatu perehdytettyä ja muutamia kymmeniä uusia työntekijöitä aloittaa vielä kevään aikana.

Pohjois- ja Itä-Suomessa kaivataan vielä jonkin verran lisää yleislääkäreitä ja Helsingissä hammashoitajia, mutta Tampereen seudulla ei ole henkilöstövajetta. Metsäniemen mukaan rekrytointi on kokonaisuudessaan sujunut hyvin, eivätkä jäljellä olevat ongelmat ole isoja.

Tällä hetkellä YTHS:n etusivulla povattu takaisinsoiton odotusaika on kaksi vuorokautta. Metsäniemen mukaan yleis- ja mielenterveyden ruuhkat on purettu jo muutama viikko sitten ja sieltä soitto tulee yleensä vielä samana päivänä. Suunterveyden puolella on vielä ruuhkaa.

Ehkä tästä vielä ylväs terveydenhuoltosäätiö tehdään. ✺

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

Seuraava numero ilmestyy 28.4.

Sitä ennen sielunravintoa osoitteessa visiirilehti.fi

40

ItäSuomen malli Itä-Suomen yliopisto pyrkii etäopetuksen ykköseksi Suomessa. Entinen apulaisprofessori Pauli Rautiainen kertoo, miksi malli ei voi toimia ”karjanajopedagogiikkaa” harjoittavassa Tampereen yliopistossa.

Teksti AAPO LAAKSO

41

Jos Tampereella toteutettaisiin opetusavustajajärjestelmä, niin se linjattaisiin jossakin keskushallinnon suunnitelmassa, pidettäisiin vähän strategiaseminaareja tiedekunnissa, määrättäisiin järjestelmä toteutettavaksi tutkinto-ohjelmissa ja jonnekin intran syöveriin tulisi jonkinnäköinen hallinnon laatima käsikirja, jossa järjestelmä on kuvattuna. Sitten jokin toimielin määrittelisi keskustelematta aidosti opettajien ja opiskelijoiden kanssa, mille kurssille annetaan minkäkin kokoinen prosenttimäärä avustusta ja nämä avustajina toimivat opiskelijat olisivat työsuhteessa johonkin sellaiseen paikkaan, jossa he eivät pääsisi samaan kahvihuoneeseen opettajien kanssa.

PAULI RAUTIAINEN

42

E

täopiskelu tuli oppilaitoksiin yhdessä rysäyksessä viime vuoden keväällä. Uuden tilanteen lomassa yliopistot painivat opetuksen toteuttamisen kanssa, mikä mitenkin pärjäten.

Joensuussa ja Kuopiossa toimiva Itä-Suomen yliopisto on asettanut tavoitteekseen nousta verkko- ja hybridiopetuksen edelläkävijäksi Suomessa. Kevään 2020 tilanteeseen yliopistossa reagoitiin muodostamalla digitaalisen pedagogiikan osaajien tukijoukko niistä opettajista, joille verkko-opetus oli jo tuttua.

"Noin 25 vapaaehtoisen verkosto sparrasi muita opettajia siinä, mitä erilaisilla välineillä voi tehdä, ja mitä välineitä kannattaa käyttää missäkin yhteydessä. Se oli todella arvokasta akuutissa tilanteessa", kertoo Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Tapio Määttä.

Kun kevään akuutista tilanteesta päästiin yli, alettiin yliopistossa miettiä pysyvämpää verkkopedagogiikan kehitystä. Yliopisto etsi sisäisellä haulla viisi verkko-opetuksen fasilitaattoria, eli yhden jokaisesta yliopiston neljästä tiedekunnasta ja yhden kielikeskuksesta. Heidät palkattiin jatkamaan kevään vapaaehtoisten työtä.

"Haluamme olla edelläkävijöitä näissä asioissa. Fasilitaattorijärjestelmä on meiltä vuositasolla satojen tuhansien eurojen panostus, mutta näemme digipedagogiikan myös opettajien työhyvinvointiin panostamisena", Määttä toteaa.

Itä-Suomen merkittävin ero valtaosaan muista Suomen yliopistoista on opetusavustajien käyttäminen laajasti osana opetusta. Perinteisesti erilaisia assistentteja on käytetty Suomessa lähinnä tekniikan alojen laboratorio-opetuksessa.

OSASSA ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON TIEDEKUNTIA ON OPETUSAVUSTAJIA OLLUT KÄYTÖSSÄ JO PITKÄÄN. AVUSTAJAT OVAT TAVALLISESTI VANHEMPIA SAMAN TIEDEKUNNAN OPISKELIJOITA, JOILLE YLIOPISTO MAKSAA TYÖSTÄ PALKKAA.

Nyt yliopistossa selvitetään, saadaanko järjestelmä laajennettua yliopistotasoiseksi, eli kattamaan kaikki yliopistossa tapahtuva opetus. Syy on juuri verkko-opetuksessa.

"Opetusavustajien tarve kasvaa, kun opettajantyön avuksi tulee yhä enemmän tekniikkaa."

Avustajat tekevät esimerkiksi opetustallenteita, auttavat sähköisten tenttikysymysten syöttämisessä, rakentavat Moodle-alustoja. Yhtenä sovelluksena Määttä mainitsee flipatun eli käänteisen opetuksen. Myös Tampereen yliopistossa flippausta on tuotu opetukseen pilottihankkeen avulla.

"Flippauksessa rakennetaan vahvempaa oppimiskokemusta esimerkiksi siten, että opettaja on nauhoittanut opetusmateriaalia, johon tutustutaan ennen opetuskertaa.

Mutta tämä vaatii tekniikkaa, nauhoittamista ja tallenteiden laittamista erilaisiin palveluihin saataville. Tässä kohtaa

opetusavustajien käyttö helpottaa työtaakkaa."

Määttä kertoo, että osalle opettajista teknisten järjestelmien opettelu ei ole kovin luontevaa ja siksi siihen ei haluta käyttää aikaa.

"Mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Kun opetusavustajat ovat mukana, se madaltaa kynnystä ottaa käyttöön uudenlaisia digitaalisen pedagogiikan keinoja."

V

altiosääntöasiantuntijana tunnetuksi tulleelle Pauli Rautiaiselle Itä-Suomen järjestelmä on tuttu. Hän on toiminut Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteen professorina vuosina 2017–2018.Viime vuoden loppuun asti hän toimi Tampereen yliopistossa julkisoikeuden apulaisprofessorina, minkä jälkeen siirtyi Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtajaksi.

Rautiaisella on opetuskokemusta useista suomalaisista yliopistoista ja koronavuoden 2020 aikana hän veti etäkursseja sekä Itä-Suomen että Tampereen yliopistoissa.

Yliopistojen toimintatapojen eroja hän lähtee purkamaan asettamalla tuntemansa yliopistot janalle sen mukaan, miten opetukseen tarkoitetut resurssit, kuten apuhenkilöstö, hallintopalvelut sekä opetuskäyttöön saatavilla olevat tilat ja työvälineet jakautuvat.

"Itä-Suomen yliopisto ja Taideyliopisto ovat siinä ääripäässä, jossa koko opettajayhteisö pääsee nauttimaan niistä resursseista, joita yliopisto on päättänyt rakentaa ja jakaa. Aalto-yliopisto ja Tampereen yliopisto puolestaan ovat resurssien jaon epäoikeudenmukaisuuden ääripää", Rautiainen toteaa.

Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistoa vastaavia opetusavustajajärjestelmiä ei Tampereella ole käytössä. Jonkinlaisia opetusta tukevia assistenttijärjestelyjä löytyy pistemäisesti eri tiedekunnista, mutta Itä-Suomesta poiketen niitä ei käytetä laajasti perusopetuksen tukena.

R

autiaisen mukaan Tampereen yliopisto näyttäytyy hyvin hierarkkisena paikkana, jossa esimerkiksi tuntiopettajat puurtavat pitkälti yksinään ja apurahatutkijoiden integroinnissa yliopistonyhteisöön on "kipuiltu aina". Tästä syntyy tilanne, jossa yliopistossa työskentelevien kokemusmaailmat poikkeavat rajusti toisistaan.

"Jos Tampereen yliopisto tekee kurssistasi lippulaivatuotteen, jolla rakennetaan yliopiston tai tutkinto-ohjelman imagoa, niin sitten saat tietysti paljon enemmän resursseja kuin mitä kukaan saa esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa."

Toista puolta kokemusmaailmasta Rautiainen kutsuu karjanajopedagogiikaksi.

"Se on iso bulkkiopetuksen puoli, jonka kehittäminen ei tunnu kiinnostavan ketään ja joka pitäisi tehdä mahdollisimman halvalla. Siinä massakurssien avulla, kiinnittämättä mitään huomiota esimerkiksi palauteresursseihin, yksittäiset opettajat yrittävät tarjota yhä laajeneville opiskelijamäärille standardoitua opetustuotetta."

Rautiaisen kokemuksen mukaan muualla kuin resurssihierarkian yläpäässä opetusta on hankala tai mahdoton omatoimisesti kehittää.

43

"Jos lisää opiskelijoiden kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta, lisää vain omaa työmääräänsä ilman, että siihen saa minkäännäköistä apua. Oman kokemukseni mukaan opettaja voi Tampereella toteuttaa vain sellaista opetusta, jonka hän voi omasta selkänahastaan repiä."

Itä-Suomen mallissa resurssit taas laitetaan sinne, missä niille on tarvetta. Esimerkkinä Rautiainen kertoo rikosoikeuden graduseminaarista, johon ilmoittautui noin 60 opiskelijaa. Kaikki halusivat professori Matti Tolvasen ryhmään.

"Ei se aiheuttanut ongelmaa. Seminaari pilkottiin ryhmiin, joita Tolvanen veti usean henkilön avustamana. Eihän Tolvasta voi monistaa, mutta hänelle voi antaa kaikki ne apukädet, joita hän tarvitsee."

R

autiaisen näkemys on, että esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston kaltainen opetusavustajajärjestelmä ei toimisi Tampereella. Syynä hän pitää hierarkkista toimintakulttuuria, jota avaa esimerkillä: "Jos Tampereella toteutettaisiin opetusavustajajärjestelmä, niin se linjattaisiin jossakin keskushallinnon suunnitelmassa, pidettäisiin vähän strategiaseminaareja tiedekunnissa, määrättäisiin järjestelmä toteutettavaksi tutkinto-ohjelmissa ja jonnekin intran syöveriin tulisi jonkinnäköinen hallinnon laatima käsikirja, jossa järjestelmä on kuvattuna. Sitten jokin toimielin määrittelisi keskustelematta aidosti opettajien ja opiskelijoiden kanssa, mille kurssille annetaan minkäkin kokoinen prosenttimäärä avustusta ja nämä avustajina toimivat opiskelijat olisivat työsuhteessa johonkin sellaiseen paikkaan, jossa he eivät pääsisi samaan kahvihuoneeseen opettajien kanssa."

Itä-Suomen yliopistossa opetusavustajat välittävät opiskelijoiden ja opettajien välillä palautetta, ovat mukana opetuksen suunnittelussa. He ovat myös osa työyhteisöä.

"TAMPEREELLA OLEN OLLUT MUKANA SELLAISISSA KESKUSTELUISSA, JOISSA ON KOETTU, ETTÄ YLIOPISTON PALKKALISTOILLA OLEVAT OPISKELIJAT EIVÄT SAISI KÄYTTÄÄ HENKILÖKUNNAN KAHVIHUONETTA. HIERARKKINEN KULTTUURI SULKEE JOPA OSAN VÄITÖSKIRJATUTKIJOISTAKIN YHTEISÖN ULKOREUNALLE. SE TUOTTAA HIIVATIN ERILAISEN KOKEMUKSEN YLIOPISTOSTA, JOS ET VIELÄ VÄITÖSKIRJATUTKIJANAKAAN PÄÄSE FYYSISESTI SAMAAN KAHVIHUONEESEEN MUIDEN KANSSA, KOSKA KULKUKORTTISI EI AVAA OVEA", RAUTIAINEN KERTOO.

Juuri yliopistoyhteisön jäseneksi ottamisessa Rautiainen näkee keskeisimmän kulttuurieron yliopistojen välillä. Hänen mukaansa Itä-Suomessa opiskelija nähdään yksilönä.

"Tamperelainen opiskelija on enemmän bulkkituote, jota kuljetetaan koneistossa valmiin mallin mukaisesti ja lähinnä pidetään huoli siitä, että se tuote ei vahingoitu, jotta saadaan ministeriöltä maksimaaliset rahat. Jos halutaan pitää yllä yliopistoyhteisöä, jossa tavallinen opiskelija on muutakin kuin bulkkia, niin opiskelija pitäisi täysivaltaisesti ottaa mukaan keskustelemaan siitä, miten opetus toteutetaan.

Resursseja pitäisi jakaa opiskelijan tarpeiden eikä hallinnon 44

ja suppean hierarkian huipulla valtaa pitävän joukon näkemysten mukaan."

T

ampereen yliopiston opetustoimintaa johtava koulutusvararehtori Marja Sutela vahvistaa, että etäopetuksen tekeminen pedagogisesti kestävällä tavalla vaatii resursseja. Hänen mukaansa opetuksen resursointi Tampereella kuuluu kuitenkin tiedekuntien vastuulle.

Sutela kertoo, että yliopistossa on yhteinen työsuunnitteluohjeistus. Ohjeistus mahdollistaa työajan kohdentamisen esimerkiksi etäopetusmateriaalien suunnitteluun. Ohjeistusta ei ole päivitetty etäopetusta varten, mutta Sutelan mukaan ohjeistus on niin joustava, että opetuksen pystyy toteuttamaan sen raameissa. Ohjeistuksen pohjalta opettaja tekee työsuunnitelman, jossa määrittelee, miten jakaa työaikansa esimerkiksi tutkimuksen ja opetuksen välillä.

Työsuunnitelmaa voi päivittää myös lukukauden aikana.

Opettajien pedagogisiin haasteisiin tukea tarjoaa uusi pedagogista apua ja verkostoitumismahdollisuuksia tarjoava keskus. " Teaching and Learning Centre (TLC) aloitti syyslukukauden alussa. Siellä on tarjolla hyvin monenlaista tukea, esimerkiksi viikoittaiset pedagogiikkakahvit.Tukea on tarjolla teknologisiin ja pedagogisiin kysymyksiin", Sutela kertoo.

Sutelan mukaan myös tuntiopettajat voivat käyttää TLC:n palveluita. Opetuksen tuen resurssien tasa-arvoinen jakaminen on Sutelan mukaan puolestaan tiedekuntaeikä yliopistotason asia, joten hän ohjaa kysymään asiasta tutkinto-ohjelmavastaava Iiris Ruoholta.

Ruoho on ITC-tiedekunnan viestintätieteiden yksikön päällikkö. Hän hieman arvuuttelee, miksi puhelu ohjattiin kaikista tutkinto-ohjelmista juuri viestintätieteisiin.

"Mahdollisesti koulutusvararehtori ajatteli, että meillä voisi olla joitakin erityisiä välineitä käytössä, mutta meillä ei kyllä valitettavasti tällä hetkellä ole sen kummempia välineitä, kuin mitä yliopisto on tarjonnut."

Ruohon mukaan yksikössä on pyritty sopeutumaan uusiin vaatimuksiin parantamalla opettajien pedagogista osaamista. Opetuksen rakenne on jo parantunut siitä, mitä se oli esimerkiksi viime keväänä tai syksyn alkaessa. Myös opettajien tekninen osaaminen on kehittynyt.

Ruoho vahvistaa, että etäopetuksen suunnitteluun menee lähiopetusta enemmän aikaa erityisesti siksi, että vuorovaikutus pitää pystyä rakentamaan etätilanteessa.

Sen vuoksi viestintätieteiden yksikön opettajat ovat päätyneet ottamaan omasta tutkimustyöstään tunteja opetukseen.

"Lisäresursseja meillä ei tällä hetkellä ole ja se on ihan fakta."

Kaikki työsuhteiset opettajat eivät osallistu tutkimuksen tekemiseen, joten heille työajan siirtely ei työsuunnitelman sisällä ei ole mahdollista.

Tuntiopettajien palkkiot puolestaan määritellään yliopistotasolta annetuilla kertoimilla, joilla lasketaan, kuinka paljon oppitunnin valmisteluun on varattu palkallista työaikaa.Kertoimiin ei ole etäopetuksen myötä tehty muutoksia. ✺

Saatamme yhteen vuokralaiset ja vuokra-asunnot

Muuttolaatikot opiskelijahinnoin

Maksuton hakuvahti Katso vapaat kohteemme!

OVV Asuntopalvelut Tampere Hallituskatu 15, 33200 Tampere 03 22 33 188 tampere@ovv.com ma-pe klo 10-16

Tässä oli vaalimainos.

Vaalit on siirretty, siirrettiin mainoksetkin.

KIRJA NÄKYY & KUULUU Mihin kirja on matkalla? Juuri nyt mainostetaan ja ennen kaikkea kuunnellaan äänikirjoja, mutta miten äänikirjan aikakaudelle on päädytty ja mitä seuraavaksi?

Teksti VILJA VAINIO Kuvitus PAULIINA LINDELL

N

ykyistä äänikirjabuumia edelsi kaksi pienempää villitystä. Ensimmäinen niistä sijoittui 80-luvulle, jolloin kirjoja kuunneltiin kaseteilta. Toinen taas 2000-luvun alkuun, jolloin teoksia julkaistiin CD-levyinä. ”Yhdysvalloissa ensimmäinen buumi oli huomattavasti voimakkaampi kuin muualla. Siellä oli sellainen erikoispiirre, että tyypillisesti kauppamatkustajat ajoivat yksityisautolla pitkiä matkoja ja kuuntelivat self help -oppaita”, Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho kertoo.

46

47

Suomessa äänikirjabuumin voi katsoa alkaneen vuonna 2018. Silloin niiden markkinat olivat arvoltaan 5 miljoonaa euroa ja ovat sen jälkeen tuplaantuneet joka vuosi.

Vauhdittaja äänikirjojen jo valmiiksi kasvaneelle suosiolle saatiin vielä pandemiasta, jota Laiho kuvaa alan kannalta ”aivan erityiseksi onnenpotkuksi”.

Muiksi äänikirjojen suosion syiksi Laiho listaa esimerkiksi päätelaitteiden määrän kasvun, mainostuksen sekä vertaissuosittelun. Äänikirjabuumi on leimallisesti pohjoismainen, Ruotsista lähtöisin oleva ilmiö. Muualla maailmassa ne eivät ole lyöneet samalla tavalla läpi. ”Ne eivät ole ehkä lyöneet vielä läpi”, Laiho huomauttaa.

Syyksi tähän Laiho arvelee sen, että äänikirjakustannuksessa tarvitaan uskallusta sijoittaa täysin uudenlaiseen infrastruktuuriin. Kirjankustannusalalla kun menestys ei muutenkaan ole helposti ennustettavissa, vaan perustuu pitkälti luottamukseen kirjailijaa ja tämän teosta kohtaan. ”Tämä on tällaista vedonlyöntibisnestä”, Laiho kiteyttää.

Kirjojenkäytön porttiteoria

S

uurin osa äänikirjoista, kaikkiaan 88 prosenttia kuunnellaan lukuaikapalveluissa, joista maksetaan kuukausimaksua. Sakari Laihon mukaan äänikirjojen kuluttajatyyppejä on kolme: ihmiset, jotka eivät ole aiemmin käytännössä koskeneet kirjoihin lainkaan, ”Pitäisi lukea, mutta ei ole aikaa” -tyypit sekä kirjallisuudenystävät, jotka ovat saaneet vielä yhden keinon nauttia harrastuksestaan.

Laiho näkeekin, että äänikirjat voivat innostaa ihmisiä myös paperikirjallisuuden pariin. ”Kyllä tässä varmaan tämä huumekauppiaan porttiteoria toimii”, Laiho toteaa.

Hänen mukaansa eri formaatit ennen kaikkea täydentävät toisiaan. ”Tyypilliset kirjallisuudenystävät ovat aika lailla seka-

käyttäjiä. Ei se ole mikään nollasummapeli, että kun kuuntelin äänikirjaa, niin en enää ikinä lue kirjaa, vaan useimmiten se tulee siihen päälle.”

Ekologista lokeroa etsimässä

Ä

änikirjat kamppailevat ihmisten vapaa-ajasta esimerkiksi suoratoistopalvelujen kanssa.

Joiltain ominaisuuksiltaan äänikirjat ovat kuitenkin voittamattomia. ”Niillä on myös oma ekologinen lokeronsa”, Sakari Laiho huomauttaa, ”Et voi katsoa Netflixiä samalla kun lenkkeilet.”

Suoratoistopalveluista tuttu sarjojen ahmiminen on soluttautunut myös osaksi äänikirjojen kuluttamista. Toisaalta äänikirjoihin liittyy Laihon mukaan myös erityislaatuinen piirre. ”Meillä on kehittynyt uusi taidemuoto, äänikirjan lukeminen. On ihmisiä, jotka ovat jonkun lukijan faneja eli he valitsevat äänikirjansa lukijan perusteella. Se on uusi elementti siinä, mitä diggaillaan.”

Formaattien rajankäyntiä

J

o nyt Suomessa ilmestyy kirjoja, jotka julkaistaan, ainakin ensin, vain äänikirjamuodossa. Tällainen on esimerkiksi keväällä julkaistava Katleena Kortesuon teos Rikospaikkana Vastaamo, joka yhdistää äänikirjaa ja haastattelumuotoista podcastia. Tammen kustannusjohtaja Outi Mäkisen mukaan formaatin valintaan vaikutti aika. ”Aihe on vielä niin tuore, että siitä olisi mahdotonta tyhjentävästi kirjoittaa tietokirjaa”, Mäkinen toteaa.

Suoraan äänikirjoiksi teoksia on julkaistu aiemmin myös esimerkiksi Storytel Original -sarjassa. ”Siinä sovitaan etukäteen kirjailijan kanssa sisällöstä ja konseptista ja tehdään ikään kuin tilattu jakso. Tällaiset produktiot alkavatkin jo muistuttaa aika paljon au-

diovisuaalisen viihteen tuottamista”, kirjallisuustieteestä parhaillaan väitöskirjaa kirjoittava Noora Vaakanainen kuvaa.

Sakari Laiho huomauttaakin, että äänikirjojen osalta on ollut ja tulee olemaan vaikeuksia vetää rajaa eri formaattien välille, kun tietokirjallisuuden puolella lähestytään podcastia ja kaunokirjallisuudessa kuunnelmaa. ”Pitää ratkoa kysymyksiä siitä, milloin taidemuoto vaihtuu. Se ei ole kuitenkaan kuluttajan ongelma, vaan lähinnä hallinnollinen ja verotuksellinen kysymys”, Laiho toteaa.

malla tavalla äänikirjoina. ”Esimerkiksi niin yksinkertaisen keinon kuin kursiivin voi tulkita hyvin monella tavalla. Se voi olla ironista, alleviivaavaa tai sivuäänen esittämistä. Mutta kun se luetaan äänikirjaan, niin lukija joutuu tekemään ehkä aika nopeastikin tulkinnan siitä, mitä sillä keinolla halutaan sanoa”, Vaakanainen huomauttaa.

Tulevaisuus on avoin kirja

Ä

änikirjojen buumi tulee Sakari Laihon mukaan menemään ohi, mutta formaattina se on tullut jäädäkseen.

Noora Vaakanaisestakin äänikirjat tulevat muuttamaan perustavanlaatuisesti sekä kustannusalaa että kirjallisuuden kenttää. ”Voidaan olla tulevaisuudessa siinä pisteessä, että kun ajatellaan kirjallisuutta, meillä ei tulekaan välttämättä ensimmäisenä mieleen painettu kirja, vaan se voi olla jotakin muuta”, Vaakanainen toteaa. ”En pidä sitä mitenkään mahdottomana, mutta ei ehkä aivan heti kuitenkaan olla tässä pisteessä.”

Uusia tuulia

N

ykyinen äänikirja ei ole kehityksen päätepiste. Sakari Laiho ÄÄNIKIRJAT kertoo olleensa jo viisi vuotta sitVOIVAT ten kansainvälisessä konferenssisINNOSTAA IHMISIÄ sa, jossa merirosvoista kertovaan e-kirjaan oli tehty äänitehosteiksi MYÖS PAPERIesimerkiksi tykkien jylinää ja myrsKIRJALLISUUDEN kyn ääntä.

PARIIN. Laiho pohtiikin, milloin äänikirjoihin voitaisiin tehdä samanlaisia tehosteita esimerkiksi siten, että kuuntelija voi itse valita, haluaako tarinaan taustaäänet vai ei.

Jotain vielä scifimpääkin on tulossa.

Kirjan jatkuva kriisi ”Nyt odotetaan, että milloin tulee se päivä, jona voi valita Tauno Palon lukemaan kirjaa, kun kone alkaa simuloida ekä Sakari Laiho että Outi Mäkinen huomauttavat, etihmisääntä niin hyvin”, Laiho toteaa. tä kirjalla menee itse asiassa julkaisumääriä katsottaessa nyt paremmin kuin pitkään aikaan. Kirjoja sekä julkaisVastatuuleen taan että luetaan paljon ja useissa eri formaateissa.

Kirjan mahdollisia haastajia on kuitenkin väläytelty hisoisaalta kirjallisuuden parissa on nähtävissä myös vas- toriassa useaan otteeseen. tabuumi äänikirjoille: 2010-luvulla yleistynyt visuaa”Eräs kaikkein hauskimmista oli The Timesin uutinen linen ja äänteellinen kokeilevuus, joiden ilmenemistä suo- noin vuodelta 1900 siitä, että kukaan ei enää lue, kun kaikki menkielisessä kirjallisuudessa Noora Vaakanainen tutkii alkavat ajaa polkupyörää”, Laiho kertoo nauraen. työn alla olevassa väitöskirjassaan. ”Sitten ovat olleet elokuvat ja videot ja muut, jotka Visuaalinen kokeilevuus voi olla vaikkapa tekstin epätyy- on tappaneet kirjaa aina säännöllisesti. Ei se mihinkään pillistä asettelua tai fontin vaihtelua siten, että se vaikuttaa kuole.” kerrontaan. Esimerkkinä Vaakanainen mainitsee Anu KaaHuoli kirjan kriisistä onkin Laihon mukaan ikiaikainen. jan teoksen Katie-Kate (2020). ”Alalla tunnettu anekdootti on, että Gutenbergin kirja”Siinä visuaalisilla keinoilla luodaan illuusioita erilais- painon ensimmäinen painettu kirja oli Raamattu, mutta ten tekstityyppien vuotamisesta osaksi kerrontaa niin, että toinen teos käsitteli sitä tematiikkaa, että kirjallisuus on kriilukukokemus rinnastuu ikään kuin Pornhubin kategorioi- sissä”, Laiho kertoo, den selaamiseen.” ”Luulen, että niin kauan kuin on ihmisyyttä, niin tämä Vaakanaisen mukaan tällaiset teokset eivät toimikaan sa- taidemuotokin elää ja voi hyvin.” ✺

S

T

48

49

FLIPPI Teksti NIKKE SILLANPÄÄ Kuvat HEINI LUOTOLA Kuvitus TANELI HIMANEN

Tänä syksynä Sammon keskuslukiossa aloittaa toimintansa Suomen ensimmäinen skeittilukiolinja.

Kävimme läpi, mitä siellä tehdään, miksi, ja miten tämä kaikki liittyy Tampereen yliopistoon?

50

KOULU Mitja Piekäinen, frontside boneless. Yhteishaussa Pietikäisen ensimmäinen hakuvaihtoehto on skeittilinja. Skeittauksen ohella häntä kiinnostaa muun muassa arkkitehtuuri.

Koko historiansa ajan skeittauksen suosio on elänyt aaltoina. Ysärin lapsista varttuneemmat muistavat vielä edellisen mainingin, vaikka eivät lajia olisi harrastaneet: Playstation ja Tony Hawk's Pro Skater, Jackass ja Bam Margera, Seinäjoen lahja Kalifornialle: Arto Saari, maailman paras rullalautailija 2001.

Milleniumin skedeaalto hiipui samoihin aikoihin kuin nykypäivän lukiolaiset syntyivät, mutta nyt laji on tullut taas takaisin ehkä suurempana kuin koskaan. Rullalautailu on mukana Tokion olympialaisissa sitten, kun ne joskus järjestetään. Mutta kyse ei ole siitä, että skeittaus tarvitsisi olympialaisia. Suosittua siitä on tullut muutenkin. Ennemminkin sporadisen lajivalikoiman ja ikääntyvien katsojien kanssa painiva olympia-show tarvitsee skeittausta ja skeittaajia.

Rullalautailu kun ei ole pelkkä liikuntasuorite.

51

K

un skeittauksen harrastajat ryhtyivät puuhaamaan Tampereelle lajiin painottuvaa lukiokoulutusta, oli alusta asti selvää, ettei sitä rakenneta kilpailutoiminnan tai pelkän urheilun ympärille.

Mikko Kyrönviita on ollut olennainen osa uuden skeittilinjan suunnittelua. Työ on jatkunut vuosia, mutta tulevana syksynä se vihdoin kantaa hedelmää, kun linjan ensimmäinen vuosikurssi aloittaa opintonsa.

Tampereen yliopistossa ympäristöpolitiikan tutkijana työskentelevä Kyrönviita aloitti rullalautailun 1980-luvun puolivälissä kotikylillään Parkanossa.

Vaikka tuolloin Suomessa jylläsi niin sanottu toinen skeittiaalto, eivät pieni paikkakunta, outo harrastus ja sen mukana tulleet erikoinen musiikkimaku sekä isot vaatteet olleet tie suosituimpien nuorten piireihin.

"Turpiin tuli", muistelee Kyrönviita.

Sittemmin laudan päällä on vierähtänyt jo 35 vuotta. Kyrönviita on toiminut aktiivisesti Tampereen paikallisessa skeittiyhteisössä, erityisesti skeittaajien oman yhdistyksen Pirkanmaan Kaarikoirien kanssa.

Samoissa piireissä kehittyi idea skeittilukion perustamiselle.

Täysin tyhjästä ajatus ei syntynyt, vaan inspiraatiota saatiin Ruotsin Malmössa toimivasta Bryggerietin lukiosta, joka aloitti skeittauspainotteisen opetuksen jo vuonna 2006.

Rullalautailu on ohjannut myös Kyrönviidan omaa oppimispolkua.

"Skeittaus on keskeinen syy siihen, miksi olen alkanut opiskella yliopistossa aluetiedettä ja kaupunkitutkimusta sekä lukenut Aallossa visuaalista kulttuuria.

Kaikki kiinnostus kaupunkitilaan ja arkkitehtuuriin on lähtenyt skeittivideoista ja -lehdistä. Englantiakin opin Thrasheria lukiessa enkä niinkään koulun penkillä, kuten varmasti moni muukin tuohon aikaan", Kyrönviita muistelee.

52

Rehtori vakuuttui Tampereen kaupungin puolesta skeittilinjalle näytettiin vihreää valoa vuonna 2018. Linjan kodiksi valikoitui Sammon keskuslukio, josta löytyi jo ennestään sekä urheilu- että viestintälinjat.

Tavallaan skeittilinja yhdistelee näitä molempia, sillä rullalautailua ei voi eristää sitä ympäröivästä kulttuurista pelkäksi liikuntamuodoksi. Harrastajat kuvaavat skeittausta, julkaisevat elokuvia ja pienlehtiä sekä järjestävät itse skeittitapahtumia ja myös rakentavat harrastuspaikkoja. Itse tekemisen meininki kuuluu skeittikulttuuriin vahvasti.

Sammon keskuslukion rehtori Tuija Ylöniemi ja viestintälinjan koordinaattori Sanna Tikka ovat keskustelleet runsaasti skeittilinjan toteutuksesta muiden linjaa suunnitelleiden toimijoiden, kuten skeittiyhdistys Kaarikoirien, Olympiakomitean ja Tampereen yliopiston kanssa.

Vaikka skeittaus onkin nyt osa olympialaisten lajivalikoimaa, ei sitä pidetty linjaa määrittelevänä seikkana.

Tärkeämpää opetuksessa on yhteisöllisyyden korostaminen sekä nuorille tarjottava väylä vaikuttamiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

"En ollut ajatellut aikaisemmin sitä, minkä Kaarikoirat toivat esille, eli että skeittaukseen sisältyy paljon yhteiskunnallista osaamista ja aktiivista kansalaisvaikuttamista. Ja myös vuorovaikutusta niin kaupungin

Pirkanmaan Kaarikoirat järjesti skeittilukioon hakeville mahdollisuuden päästä Hiedanrannan hallille kuvaamaan materiaalia skeittilinjan hakemuksia varten. Sohvalla hengaavat Veikko Martikainen (vas.), Tommi Feldberg, Mikko Rikala ja Jami Karjalainen.

Taustalla Luca Ekman täräyttää backside slash grindin.

53

Tauno Ahola ja Manu Viitakangas, boardslide ja manual. Vaatii useamman yrityksen, että planeetat ovat linjassa ja molemmat temput onnistuvat samaan aikaan.

Elias Kanerva (vas.), Mitja Piekäinen ja Touko Tolvanen vastailevat toimittajan kysymyksiin. Nuoret eivät ole vielä varmoja tulevaisuuden urasuunnitelmistaan, mutta skeittauksen parissa työskenteleminen pitkin elämää olisi heistä hienoa.

54

tasolla kuin kansainvälisestikin", Ylöniemi mainitsee.

Skeittilinjan opetussuunnitelmaa koostaessa haluttiin painottaa erityisesti yhteisöllisyyttä ja oman polun löytämistä. Pedagogisissa päätöksissä mietittiin erityisesti ryhmädynamiikkaa ja yhteisten projektien toteuttamista. Linjalla suoritetaan normaalin lukiokoulutuksen lisäksi 16 opintopistettä linjan omia opintoja, mikä vastaa kahdeksaa kurssia. Kursseja voidaan jakaa pienempiin tai isompiin osasuorituksiin, esimerkiksi opiskelijoiden toteuttama skeittitapahtuman suunnittelu tai tapahtumaviestintä voitaisiin laskea opintopisteiksi.

Skeittaamista kouluajalla Toki skeittilinjaan kuuluu myös varsinaista rullalautailua.

Pirkanmaan Kaarikoirat on kouluttanut linjaa varten kaksi lajin valmentajaa.

Normaalisti linjalaiset pääsevät harjoittelemaan skeittaamista viikoittain Tampereella sijaitsevilla skeittialueilla ja kaupunkiympäristössä. Opintoihin kuuluu olennaisesti myös opintokokonaisuus skeittaamisen harjoittelusta.

Skeittilinjan opiskelijat pääsevät skeittaamaan paljon yhdessä, mikä luo ryhmän sisäistä yhteishenkeä ja mahdollistaa oivan tilaisuuden myös kaupunkitilan hahmottamiseen.

Ympäristöpolitiikan tutkija Mikko Kyrönviidan mukaan skeittaus julkisessa kaupunkitilassa on olennainen osa skeittikulttuuria, ja tätä suhdetta kaupunkitilan käyttöön halutaan yhdistää myös opintoihin.

"Kaupunkitilan käyttöön liittyy vastuuta ja velvollisuuksia. Kaupunkitilassa on muita käyttäjiä ja ihmisryhmiä, eikä skeittauskaan välttämättä jokaiseen paikkaan sovi. Voidaan havainnollistaa, miksi tietynlaisia kaupunkitiloja on suunniteltu ja miksi ne tilat ovat skeitattavia, vaikka niitä ei ole alun perin siihen tarkoitettu."

Skeittilinjan toivotaan tuovan monipuolisuutta skeitti- ja lukiokulttuuriin Nuori lukiolainen voi löytää skeittauksen kautta monia eri väyliä kohti tulevaa ammattia, sillä skeittikulttuuri yhdistelee paljon eri osa-alueita kuten valo- ja videokuvaamista, tapahtumatuotantoa ja arkkitehtuuria. Lajin monimuotoisuus näkyy myös linjan suunnittelutiimissä. Hervannan kampukselta valmistunut arkkitehti Ella Salminen on ollut mukana skeittilinjan suunnittelussa, jotta opintoihin saataisiin kaupunkikehityksen lisäksi skeittausta harrastava arkkitehtuurin ammattilainen. Salmisen rooli mahdollisena skeittialueiden suunnittelun opettajana on vielä epäselvää, mutta hän uskoo, että opetus kannustaisi lukiolaisia tähtäämään myös arkkitehtuurin suuntaan. Osuudestaan linjan toteutuksessa hän näkee muutakin hyötyä.

"On hienoa, että linjan suunnittelussa ja mahdollisesti opetuksessakin on myös naisedustusta."

Skeittaus on ollut viime vuosiin asti vahvasti nuorten miesten hallitsema laji. Uusimman skeittiaallon näkyvimpiä piirteitä on ollut naisten ja sukupuolivähemmistöjä edustavien skeittarien esiinmarssi.

55

Skeittilinjalle halutaankin monipuolinen joukko opiskelijoita, joista jokaisen ei tarvitse olla teknisesti huipputasolla. Linjan viestinnässä on pyritty tavoittamaan skeittaajia taitotasoon, sukupuoleen tai taustoihin katsomatta. Tyttörullalautailijoiden yhdistys TRL toimii linjan yhteistyökumppanina ja yhdistyksen vankkaa kokemusta tasa-arvoa edustavana toimijana pidetään linjan sisällä todella tärkeänä asiana.

Sammon lukion viestintälinjan koordinaattori Sanna Tikka toivoo linjalla olevan positiivisia vaikutuksia myös muihin lukio-opiskelijoihin.

"Toivon, että parhaimmillaan se, että saamme tänne skeittariporukkaa voi kasvattaa myös meidän muita lukiolaisia näkemään uudenlaisia juttuja, kulttuurin monimuotoisuutta ja erilaisia tapoja elää."

Motivaatiolla sisään Uudelle skeittilinjalle valitaan 20 opiskelijaa. Pelkästään silkkisen ilmavalla kickflipillä ovet eivät aukea, vaan linjalle hakiessa tulee palauttaa ennakkotehtävä, joka koostuu motivaatiokirjeestä, vapaamuotoisesta henkilökohtaisesta lajihistoriasta sekä kuva- ja videonäytteistä.

Ennakkotehtävien perusteella muun muassa visuaaliset taidot, tapahtumien järjestäminen ja kisamenestys lasketaan eduksi. Linjalle toivotaankin monipuolista joukkoa

TÄYSIN TYHJÄSTÄ AJATUS EI SYNTYNYT, VAAN INSPIRAATIOTA SAATIIN RUOTSIN MALMÖSSA TOIMIVASTA BRYGGERIETIN LUKIOSTA, JOKA ALOITTI SKEITTAUSPAINOTTEISEN OPETUKSEN JO VUONNA 2006.

nuoria, joilla on mahdollisuudet kehittää itseään skeittaajana ja ihmisenä.

Skeittilinjan sisäänpääsyn keskiarvoraja on 7,75. Se on sama kuin viestintälinjalla ja matalampi kuin Sammon lukion yleinen raja. Matalammalla keskiarvolla halutaan antaa tilaa sille, että opiskelija voi ennakkotehtävän avulla osoittaa osaamista, joka ei näy peruskoulun päättötodistuksessa.

"Toivoisin, että tämä linja soveltuisi marginaalissakin olleille ihmisille, jotta heillä olisi mahdollisuus tuoda omat vahvuutensa esiin ja saada niistä palautetta", Sammon lukion rehtori Tuija Ylöniemi tiivistää.

Myös kilpailupainotteiselle ammattilaisuudelle pidetään ovi auki. Mikäli opiskelija haluaa keskittyä skeittilinjan aikana huippu-urheilijan uraan ja skeittikisojen käymiseen, on hänellä mahdollisuus hakea opintojen aikana urheilulinjalle. Siellä avautuvat urheilulinjalaisille suunnatut palvelut, joihin kuuluun muun muassa aktiivista kehonhuoltoa, ravitsemustieteen opiskelua ja enemmän valmentajan ohjaamaa treeniaikaa.

Yliopisto esillä Tampereen yliopiston uusi kansainvälinen Sustainable Urban Development -ohjelma on keskeisessä osassa skeittilinjaa käyvien lukiolaisten ja yliopiston välisessä yhteistyössä.

Ohjelmaan sisältyvät kaupunkikehityksen kurssit paneutuvat kestävän kehityksen mukaisiin ratkaisuihin, ja kenttä-

56

Elias Kanerva, rock to fakie.

Vajaan vuoden rullalautailua harrastanut Kanerva ei ole vielä varma, hakeutuuko skeittilinjalle, mutta ei pidä ajatusta mahdottomana.

56

Samuli Karjalainen, switch frontside feeble. Kun laudalla mennään siten päin kuin se ei tunnu luonnolliselta, on kyseessä switchinä skeittaaminen.

Hyvä switch-puoli on arvostettu juttu.

kurssien työt keskittyvät Hiedanrannan alueelle.

Tämä antaa skeittilinjan opiskelijoille mahdollisuuden osallistua käytännön töihin Hiedanrannassa, missä Pirkanmaan Kaarikoirien skeittitilat sijaitsevat. Kyrönviita näkee tämän yhteistyön tärkeänä paikkana molemminpuoliselle oppimiselle.

"Skeittaaminen itsessään ja esimerkiksi Kaarikoirien toiminta ovat hyvinkin vahvasti yksi kaupunkikulttuurin ja kaupunkitilan ilmiö. Idea on, että yliopisto-opiskelijat voisivat oppia skeittareilta, ja kun erilaiset toimijat kohtaavat, syntyy oppimista ja vuorovaikutusta. Sitä kautta myös lukiolaisten kynnys yliopistoa kohtaan madaltuu ja he voivat hahmottaa millaisia juttuja yliopistossa tehdään, ja että se on heillekin mahdollista."

Hiedanranta on lukion kannalta keskeinen sijainti myös siksi, että alueelle ollaan aloittamassa uuden skeittihallin rakentamista tämän vuoden syksyllä. Halli rakennetaan vanhan muovitehtaan tiloihin.

Uudelle hallille on Tampereella suuri kysyntä paitsi lukiolinjan aloituksen vuoksi, myös siksi, että Tampereen edellinen street-skeittaukseen tarkoitettu sisähalli suljettiin kaksi vuotta aiemmin. Skeittihalleille on tyypillistä, että niitä pyöritetään väliaikaisissa tiloissa kengännauhabudjetilla ja vapaaehtoisvoimin. Uusi, lukiokoulutukseen kytköksissä oleva pysyvä sisäharrastuspaikka on merkittävä parannus tähän tilanteeseen. ✺

57

YHTEINEN YSÄRI

58 YHTEINEN YSÄRI ESITTELEE VISIIRIN ESIVANHEMPIEN JÄLKIÄ.

AVIISI 6/1990

AVIISI 6/1990

AVIISI 6/1990

AVIISI 6/1990

AVIISI 6/1990

YHTEINEN YSÄRI

ANTURI 4/1990

ANTURI 4/1990

ANTURI 4/1990

ANTURI 4/1990

59

Turvaa näkyvyytesi – käytä Visiiriä!

Seuraava Visiiri 28.4.2021

MAINOSTA TÄSSÄ Haluatko tavoittaa 18 000 opiskelijaa printissä ja verkossa?

Mainosta Visiirissä!

Visiiri tavoittaa tamperelaiset yliopisto-opiskelijat laajasti kolmella kampuksella, kotiin jaettuna suurimpiin opiskelijataloihin sekä verkkojulkaisuna.

Tarkemmat tiedot mainostamisesta löydät Visiirin verkkosivuilta:

visiirilehti.fi/mediatiedot TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI