Visiiri 1/2021

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

2021

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

TOIMITUS

Aapo Laakso Päätoimittaja

Pauliina Lindell AD

PÄÄKIRJOITUS

TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT

Emma Auvinen

Vilja Vainio

Mira Kokko

Maiju Manninen

Ilari Hauhia

Sakri Pölönen

Antti Kinnunen

Suvi Tuomisto

Eero Lassila

Milja Keinänen

Petra Viitanen

Onni Kalin

Siru Tirronen

Silja-Riikka Seppälä

Emmi Tilvis

Hilma Toivonen

Arttu Timonen

1. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere MEDIAMYYNTI helky.kouri@trey.fi mari.sillanpaa@trey.fi PAINOPAIKKA Printhaus Oy Pori Kannen kuva: Hilma Toivonen

A ap o Laakso l Päätoi mi ttaj a

Sataprosenttinen aikuinen

ikuiset ihmiset, häpeäisitte edes!” Normaaliaikana parahdus saattaisi kuulua vaikka yöbussissa, kun tuohtunut kansalainen kohtaa riehakkaalla tuulella olevan opiskelijaporukan. Vilja Vainio kirjoitti tähän lehteen siitä, kuinka yhtenevä aikuisuuden määritelmä ohenee jatkuvasti. Nykyaikana olisi hieman pöhkö ajatus, etteikö opiskelija voisi olla aikuinen. Artikkeli sai minut miettimään omaa aikuistumistani. Vasta hiljattain ohitin viimeisen lakiin kirjatun itsemääräämisoikeutta rajoittavan ikärajan. Se on oikeus käydä steriloitavana ilman, että on hankkinut lapsia. Vaikka kyseinen oikeus olisi minulle yhdentekevä, olen sen myötä vihdoin tunnustettu lain silmissä sataprosenttiseksi aikuiseksi. Olen siunattu sillä, että vanhempani ovat eläneet hyvin erilaisen elämän kuin minä. Tästä syystä ei ole hirveästi tarvinnut kuunnella ohjeita, miten elämänsä pitäisi elää. Joskus teini-iässä sain kuitenkin äidiltäni yhden äärettömän huonon neuvon: ei pidä hävetä. Neuvo oli surkea, sillä tuossa iässä ihminen on yksinkertaisesti kykenemätön hillitsemään minkäänlaisia häpeän ja nolouden tunteita. Lähestyessäni lainmukaista sataprosenttista aikuisuutta merkittävin oivallukseni on ollut se, kuinka vähän aikaa on järkevää uhrata sille, mitä joku toinen saattaa tekemisistäsi ajatella. Toki käytöstavat on syytä pitää mielessä, mutta täytyy se myöntää: vaikka neuvon ajoitus oli surkea, äitini oli oikeassa. Liiasta itsesensuurista luopuminen avaa ihmiselle paljon ovia. Uusia harrastuksia on huomattavasti helpompi aloittaa, kun ei jatkuvasti pohdi, mitä nuokin sulkapallosalin puoliammattilaiset meikämalamutin rävellyksestä ajattelevat. Sama pätee niin töihin kuin sosiaaliseen elämään. Ikävä kyllä julkisuudessa törmää yhäkin näkökulmiin, joissa opiskelijoita käsitellään jonkinlaisina tukirahoilla elätettävinä haalarilapsina, joilla ei ole aikuisten tarpeita. Jatkuvasti ovat vaatimassa asioita, eivätkö ne tajua hävetä? Eivät, eikä ole syytä. Ps. Lapsena yksi suosikkisatujani oli Astrid Lindgrenin Katto Kassinen. Kun ikinuori Kassinen oli kipeä, hän jätti pahanmakuiset lääkkeet ottamatta ja söi sen sijaan karkkia. Aikuisena olen tajunnut, että Kassinen oli sangen manipulatiivinen ja vastuuntunnoton sälli. Lisää rokotevastaisuudesta ja muista salaliittohommista Silja-Riikka Seppälän jutussa sivulla 44.

24 19

SYDÄNTÄNI VIELÄ TARVITSEN Toton Africa kajahti Aleksanterinkadulla viimeistä kertaa.

LAITOIT MINUT CHATTIIN

Luentokeskustelujen siirtyminen pois saleista on muuttanut puhumisen tapoja. Taitoja voi jäädä myös oppimatta.

45 MAAILMA HERÄÄ KUSETUKSELLE

Valtamedia ei vaan näytä sitä, mitä on tapahtunut jo monta kuukautta.

KAUPISSA KEKSITTY

Lääkisopiskelijoiden startup on kovassa nosteessa. Jututimme toimitusjohtajaa, jolla on huikeat ajanhallintataidot.

VAIKKA PULLO KERRALLAAN Karjalan aluekysymys elää suomalaisten mielissä ja kulttuurissa. Mitä se tarkoittaa ja voidaanko se ratkaista?

54 PERSOONA PAINAA CV on jo menneen talven lumia, nyt rekryissä halutaan videoita. Visiirin vinkeillä menestyt.

UUTISET

TREYn hallitus järjestäytyi

ampereen ylioppilaskunnan hallitus järjestäytyi joulukuun alussa pidetyssä kokouksessa. Ylioppilaskunnan edustajisto valitsee hallituksen jäsenet hakemusten perusteella kalenterivuodeksi kerrallaan. Hallituksen jäsenet työskentelevät yhdessä ylioppilaskunnan vakinaisten asiantuntijoiden kanssa. HALLITUKSEN järjestäytymisessä

jaetaan vastuualueet jäsenten kesken. Työnjako on seuraava: Iiris Taubert: puheenjohtaja; Artturi Lindeman: varapuheenjohtaja sekä talous, yritysyhteistyö ja jäsenpalvelut; Lassi Halminen: järjestöt, kampuskehitys ja liikunta; Emmi Juolahti: yhdenvertaisuus, kaupunkivaikuttaminen ja asuminen; Tuomas Karvonen: kansallinen koulutuspolitiikka, yliopistohallinto ja sen kehittäminen sekä kansainvälinen edunvalvonta; Hilla Mäkinen: viestintä ja brändi; Miska Puputti: hyvinvointi ja terveys, toimeentulo sekä tuutorointi; Vili Sipilä: koulutuksen ja opetuksen kehittäminen sekä opiskelijaedustajat; Olga Teräväinen: järjestöt, kansainvälinen yhteisö ja kehitysyhteistyö, Hanna Vähävuori: tapahtumat ja kestävä kehitys.

LAPPILAINEN OSAKUNTA ON PERUSTETTU Tampereen yliopistolle on perustettu uusi lappilainen osakunta. Osakunnalle myönnettiin yhdistysasema ylioppilaskunnan alaisuudessa 14.1. Osakunnan virallinen nimi on Tampereen yliopiston lappilainen osakunta Sinni ry. Yhdistys pyrkii edistämään lappilaisten opiskelijoiden verkostoitumista ja lisäämään yhteisöllisyyttä. Osakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimii Brita-Kaisa Välimaa. Lisätietoa osakunnan toiminnasta löytyy Instagramista tunnuksella @sinniry.

KYSYTÄÄN TYHMIÄ

MISTÄ HALUAT EROON? (Ei saa vastata korona!)

"Tylsyydestä."

"Aikaisista aamuherätyksistä."

"Että pääsisi takaisin lähiopetukseen ja että yliopistoympäristössä olisi kaikilla hyvä olla."

"Siitä, että ihmiset ostavat turhaakrääsää. Voisi lopettaa sellaisen tavaran hamstraamisen."

TONI FURPASS sähkötekniikka 2. vuosi

VENLA HARJU lääketiede 1. vuosi

MILJA HEIKKINEN lääketiede 1. vuosi

KATARIINA LEHTOLA venäjän kieli, kulttuuri ja kääntäminen 7. vuosi

UUTISET

HIIHDÄTYTTÄÄKÖ? SPORTUNI VUOKRAA SUKSIA Opiskelijoiden liikuntapalveluita tuottava Sportuni on aloittanut maastohiihtosuksien vuokrauksen. Opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet voivat vuokrata suksia Tamkin tiloissa toimivasta liikuntapalveluiden Kaupin toimipisteestä osoitteesta Tekunkatu 5. Hinnastot ja vuokraamon aukioloajat löytyvät Sportunin nettisivuilta. Sportunin sisäliikuntapalveluiden aukioloa tarkastellaan viikoittain.

KV-MAISTERIOHJELMAT KASVATTIVAT SUOSIOTAAN Syksyllä alkavien englanninkielisten maisteriohjelmien hakemusmäärä kasvoi 20 prosentilla viime vuodesta. Yksi hakija voi hakea enimmillään kolmeen eri tutkintoohjelmaan. Yksittäisiä hakijoita oli 2134 kappaletta, joista 80 prosenttia oli Euroopan talousalueen ulkopuolelta. Suomalaisia hakijoita kansainvälisiin kohteisiin oli 309. Suosituimpia kohteita olivat datatieteen, koneoppimisen, kestävän yritysjohtamisen ja kansanterveyden tutkinto-ohjelmat. Englanninkielisten tutkinto-ohjelmien hakukohteita oli yhteensä 36 kappaletta. Asiasta uutisoitiin ensimmäisenä Tunin intrassa.

RUOAN HINTA LASKI VUODENVAIHTEESSA Opiskelija-aterioiden hinta laski vuodenvaihteessa. Tavallinen lounaan hinta Tampereella on nyt 2,70 euroa, kun ennen vuodenvaihdetta se oli vielä 3,05 euroa. Hinnanalennuksen syy on opiskelijoiden ateriatuen korotus. Viime vuonna tuetun aterian hinnan ylärajaa nostettiin, mutta ateriatukea ei korotettu, jonka seurauksena 45 sentin korotus siirtyi suoraan ruoan hintaan. Korotetun ateriatuen myötä opiskelijan maksettavaksi jäävä osuus hinnankorotuksesta on kymmenen senttiä.

TAVALLINEN LOUNAAN HINTA TAMPEREELLA ON NYT 2,70 EUROA, KUN ENNEN VUODENVAIHDETTA SE OLI VIELÄ 3,05 EUROA.

OIKAISUJA VISIIRISSÄ 3/2020 Sivulta 44 alkavan jutun Yksin toisen kirjoittajan nimi oli väärin. Kirjoittajan nimi on Emma Auvinen, ei Emmi Auvinen. Myös Auvisen kuva puuttui lehden avustajaluettelosta. Tässä Emma Auvinen. Sivun 9 grafiikassa Kahden Tähden Teekkarien edustajien kohdalle oli kopioitu nimet Vapaaboomarien listasta. KTT:n listalta edustajistoon nousivat Ville Kumpulainen, Iiro Parhankangas ja Lauri Ahlqvist.

SEURAA VISIIRIÄ SOMESSA @visiirilehti @visiirilehti

VITRIINI 6

tekeminen omista pelitapahtumistamme on ollut kerhomme ydintekemistä jo aivan kerhon ensipäivistä asti. Samalla kun tuotantojemme laatu ja tekijöidemme taidot ovat parantuneet niin olemme myös päässeet mukaan tuottamaan lähetyksiä opiskelijoiden tärkeimmistä taSTREAM-LÄHETYSTEN

pahtumista, kuten teekkarikasteesta, edustajistovaaleista, TREY:n lipunnaulausseremoniasta ja useista muista tapahtumista. tekijämäärä on ollut projektien määrään suhteutettuna melko pieni, mutta olemme silti saaneet paljon aikaiseksi. Vallitseva pandemiatilanne on vaikuttanut monen muun kerhon toimintaan vielä raskaammin kuin meidän. Olemme siirtäneet omia tapahtumiamme entistä enemmän verkkoon ja esimerkiksi esports-tapahtumistamme, kuten Akateemisista Liigoista (AKL & ALL), teimme tuotannot pelkästään striimeinä. Eli ainoastaan studio operoi paikan päällä ja pelaajat sekä katsojat olivat kotona. Striimejä olemmekin toteuttaneet paljon, sillä pelkästään KERHOMME

E L E K T R O N I N E N

erveiset Tr3 Gamersiltä! Monet yliopistoyhteisössä ovat tavalla tai toisella kuulleet Tr3 Gamersistä, mutta harva tietää sen tarkemmin mitä kerhomme oikeastaan tekeekään. Vaikka kerhomme lähtökohdat ovat elektronisen urheilun ja ylipäätään pelaamisen parista, on kerhomme toiminta nykyään paljon muutakin!

U R H E I L U

@KERHOPOSTIA

syyslukukauden aikana lähetystunteja kertyi noin 150 ja lähetyksiämme katsottiin melkein 8 000 tuntia! olemme sopiva kerho kaikille, jotka ovat kiinnostuneita pelaamisesta, lähetyksien tuottamisesta, selostamisesta tai ihan vaan tapahtumien tekemisestä. Jos siis joku edellä mainituista asioista osuu kohdalle niin kannattaa laittaa meidän somemme (@Tr3Gamers) seurantaan ja hypätä mukaan toimintaamme. Tälle vuodelle aukeaa lähiaikoina vielä lisää toimihenkilöpaikkoja, joista tiedotamme kanavissamme! Pelaamisen täyteistä vuotta kaikille, Ville Piironen Tr3 Gamers ry:n puheenjohtaja. ME

Tr3 Gamersin logo.

MITÄ VITTUA? (jo vuodesta 2002)

S Y T E M T Ä Ä T R E H

Voiko Sportunin vuosijäsenyyden irtisanoa keväältä ja saada maksunsa osittain takaisin? "Ei, sekään ei valitettavasti tällä hetkellä onnistu. Siinä vaiheessa, kun on maksanut maksun, on sitoutunut käyttöehtoihin. Siellä mainitaan, että maksua ei palauteta palveluiden käyttämisen keskeytymistilanteessa missään tapauksessa." Ihmetystä herättää, että yksityiset kuntosalit saavat kuitenkin olla auki. "No nimenomaan. Olemme kyllä esittäneet, että tilat avattaisiin rajoitetusti, mutta se ei ole mennyt korkeakoulujen

Voiko opiskelija hakea liikuntamaksuaan takaisin, koska keskukset ovat kiinni koronan takia, Sportunin liikuntapäällikkö Kirsi Mänty? "Kuluttajasuojaviranomaisen mukaan meillä ei ole velvollisuutta palauttaa maksuja, koska kyseessä on opiskelijaetu. Sama tulkinta tehtiin myös Tamkin johtoryhmässä [jonka alaisuudessa Sportuni toimii]."

isiiri on saanut alkuvuodesta useita yhteydenottoja liittyen Sportunin liikuntapaikkoihin, jotka ovat olleet kiinni joulukuun alusta alkaen.

T Ä

LIIKUNTAPAIKKOJEN OVET SÄPISSÄ, MUTTA MAKSUJA EI PALAUTETA yhteisessä pandemiaryhmässä läpi. Aukioloaikoja tarkastellaan nyt viikoittain Avin ja Pirkanmaan koronanyrkin linjauksien pohjalta." Miksi liikuntapalvelut katsotaan opiskelijaeduksi, vaikka kyseessä on opiskelijan itse maksama palvelu? "Meidän toimintamme subventoidaan erittäin merkittävästi korkeakoulujen toimesta. Liikuntamaksulla ei pystytä kattamaan kustannuksia. Jos me toimisimme, kuten yksityisellä puolella, niin meillähän olisi moninkertaiset liikuntamaksut verrattuna nykyiseen." "Maksuasia ei myöskään ole meidän käsissämme, vaan on tällä hetkellä Tamkin. Siellä tehdään päätökset hyvityksistä. Jos tämä sulku jatkuu vielä pidempään, niin silloin Tamkin johtokunnan pitää pohtia uudestaan, että olisiko mahdollista jotakin hyvitystä tehdä." Eli tätä mietitään myöhemmin keväällä? "Kyllä! Tällä hetkellä emme ole tekemässä mitään esitystä, kun sulun lopullinen kesto ei ole vielä tiedossa. Jos sulku päättyisi tässä ihan lähiaikoina, niin se olisi vain noin kuukauden kestoinen." Aapo Laakso

Opiskelijan edullisin lippu

on nyt MOBIILISSA! • Rajattoman määrän matkoja sisältävä 30 vrk mobiilikausilippu kelpaa valituilla vyöhykkeillä niin busseissa, ratikassa kuin Nysse-alueen junissakin. • Lipun voivat ostaa 17 vuotta täyttäneet päätoimiset opiskelijat. Yölisää ei peritä ja yläikärajaa tai kotikuntarajoituksia lipun saamiselle ei ole. • Opiskelijastatus osoitetaan jakamalla suoritustiedot Opintopolusta Nysse Mobiiliin. Tarkista, että tietosi ovat ajan tasalla! Huomaathan, että vuoden 2021 alusta Nyssekortin lipputuotteista peritään ikäryhmän mukainen hinta. Opiskelija-alennuksen saa vain mobiililipusta.

Lue lisää: nysse.fi/ liput-ja-hinnat/opiskelijat

Lataa Nysse Mobiili sovelluskaupastasi!

Edessä ensimmäinen hieman normaali vuosi Tampereen ylioppilaskunnan uusi edustajisto aloitti kautensa vuodenvaihteessa. Ylioppilaskunnnalla alkoi kolmas toimintavuosi. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Iiris Taubert ja edustajiston puheenjohtajaksi Nelly Kivinen. Teksti EMMI TILVIS Kuvat SILJA-RIIKKA SEPPÄLÄ

8 lkanut vuosi saattaa olla enTeekkareiden Salla-Mari Palokarin toisella äänessimmäinen edes hieman nortyskierroksella vain yhden äänen erolla. maali vuonna 2019 perustetun Kilpailutilanne hallituskavereiden kanssa oli jännitTREYn toiminnassa. teinen. Taubert oli kuitenkin varautunut siihen, että vaali Kautensa aloittava TREYn halli- Palokaria ja Tuomas Kauppista vastaan voisi olla tiukka. tuksen puheenjohtaja Iiris Taubert ”Molemmat heistä olisivat tosi hyviä puheenjohtajia”, ei kuitenkaan uskalla sanoa aivan Taubert sanoo. varmaksi. Viime vuodesta piti tulla ensimmäinen normaali Taubertin mukaan ehdokkaat myös korostivat samanvuosi suuritöisen ja paljon uutta sisältäneen perustamis- kaltaisia asioita kampanjoissaan, eikä isoja linjaeroja ollut. vuoden 2019 jälkeen. Viime vuonna Taubert työskenteli TREYn hallitukses- JÄRJESTÄYTYMISKOKOUKSESSA edustajisto valitsi puheensa tuutori- ja järjestövastaavana. Molempiin osa-alueisiin johtajakseen Nelly Kivisen. korona iski kovaa. Vuosi oli silti hyvä kokemus. Perinteiden mukaan vaaleissa eniten ääniä saanut edaat”Opin, kehityin ja sain uusia ystäviä, mikä oli tosi hie- tori puheenjohtaa edustajiston järjestäytymiskokouksen. noa.” Kun varsinainen puheenjohtaja valitaan, nuija siirtyy häTaubert on ollut tiiviisti mukana TREYn alkutaipaleella. nelle. Tällä kertaa eniten ääniä saanut Medaattorien Sofia Hän on ehtinyt toimia sekä Tamyn viimeisessä edustajistos- Sarmala johti kokouksen loppuun asti etäkokousjärjestesa, joka valmisteli siirtymistä uuteen ylioppilaskuntaan, että lyjen vuoksi. TREYn ensimmäisessä edustajistossa. Hänen mukaansa ”Jännitin puheenjohtajavaalia niin paljon, että ehkä se oli nyt TREY on jo yhteisö. ihan hyvä niin”, Kivinen kertoo. Taubert kuitenkin näkee, että molempien vanhojen yliKun Kivinen valittiin syksyllä TREYn edustajistoon, hän oppilaskuntien perintö jatkuu TREYssä. ajatteli, että nyt on viimeinen mahdollisuus toimia edusta”Perintö ei lähde mihinkään, eikä sen tarvitsekaan läh- jiston puheenjohtajana. Puheenjohtajan kausi kestää yhden teä.” vuoden ja Kivinen aikoo valmistua ennen kuin edustajiston kaksivuotinen kausi päättyy. HALLITUSPESTISSÄÄN Taubert koki tekevänsä työtä jonkin Alkava kausi TREYn edustajistossa on ensimmäinen, jolsellaisen eteen, mistä oikeasti välittää ja mitä arvostaa. Täs- la Kivinen on läsnä äänivaltaisena edaattorina. tä syntyi motivaatio hakea puheenjohtajaksi. Kokemusta hänellä on kuitenkin runsaasti niin ainejärPuheenjohtajavaali uuden edustajiston järjestäytymis- jestöistä kuin ylioppilaskunnan toiminnasta. Vuonna 2017 kokouksessa marraskuun lopussa oli tiukka. Pro Kasva- hänet valittiin vanhan Tampereen yliopiston ylioppilaskuntustieteilijöitä edustava Taubert voitti Kahden Tähden nan Tamyn viimeiseen edustajistoon. Kivinen ei kuitenkaan

Nelly Kivinen » 25-vuotias. » Syntynyt Keravalla, asuu nykyään Kalevassa. » Opiskelee kauppatieteitä kuudetta vuotta, erikoistumisala taloustiede. » Harrastaa kiipeilyä ja ruuanlaittoa. Bravuuri on Muu-pyörykät, perunamuusi ja herkkusienikastike. » Lemmikkinä kissa nimeltä Fifi. ”Hän on maailman täydellisin eläin.”

Iiris Taubert » 23-vuotias. » Kotoisin Lempäälästä, asuu Härmälässä. » Opiskelee viidettä vuotta kasvatustieteitä elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen tutkinto-ohjelmassa. » Vapaa-ajalla tykkää pelailla tietokonepelejä ja harrastaa liikuntaa. Tällä hetkellä pelaa Witcher 3:sta. ”Yliopistoaikana järjestöpestit ovat osittain olleet se harrastus.”

9 ehtinyt toimia edaattorina, koska hän haki Tamyn Sen sijaan Taubert uskoo, että keskustelu saathallitukseen. taa herätä keväällä ilmestyvän opetus- ja kulttuuri”En kauheasti tiennyt ylioppilaskuntien toiminnasta ministeriön tilaaman raportin pohjalta. Ministeriön mitään sitä ennen.” asettama selvittäjäryhmä arvioi yliopistojen hallinnollista Puheenjohtaja johtaa edustajiston kokouksia noin kerran autonomiaa. Raportissa tullaan arvioimaan myös automaakuukaudessa. Tämän lisäksi puheenjohtaja toimii esimer- tiojäsenyyden perusteita ja oikeutusta perustuslain yhdistykiksi linkkinä hallituksen ja edustajiston välillä. misvapauden kannalta. Raportti luovutetaan ministeriölle Nelly Kivinen näkee, että edustajiston puheenjohtajan helmikuun loppuun mennessä. tehtävänä on ennen kaikkea mahdollistaa edustajiston sujuva keskustelu. TÄNÄ vuonna ylioppilaskunta on viime vuotta valmiim”Mielestäni puheenjohtajan roolissa ei tarvitse tuo- pi järjestämään tapahtumia etänä tai hybriditoteutukda jatkuvasti omaa näkökulmaa esille. Haluan, että sella. Totta kai toiveissa on myös paluu joukkotapahtumyös tuoreemmilla toimijoilla on mahdollisuus keskuste- miin. luun.” Edustajiston kokoukset jatkuvat lähitulevaisuudessa etänä. TREYN uuden hallituksen perehdytys alkoi joulukuussa ja Nelly Kivisen mukaan etäkokoustaminen on teknisesti jatkui tammikuussa. sujuvaa, mutta sekä keskusteleminen että edustajien sitouYlioppilaskuntaan vaikuttavista asioista Iiris Taubert tuminen voivat tuottaa haasteita. nostaa esiin koronan lisäksi tämän kevään kuntavaalit ja ”On aika paljon helpompi keskustella sellaisten ihmisYTHS:n uudistuksen. YTHS:n toiminta laajenee koske- ten kanssa, kenet tuntee tai on edes tavannut kasvotusten.” maan myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoita. Tämä tarKivinen uskoo, että edustajistolla on edessään aiheita, koittaa myös sitä, että YTHS-maksun kerääminen siirtyi joista edustajilla on erilaisia näkemyksiä. vuoden alusta ylioppilaskunnalta Kelan vastuulle. TREYl”Koen, että näissä tilanteissa pystyn olemaan oikeudenle uudistus tarkoittaa ennen kaikkea sen valvomista, että mukainen ja kuulemaan kaikkia mielipiteitä.” opiskelijoiden terveydenhuolto säilyy vähintään entisellä tasolla. Kivinen uskoo, että TREYn toimintaa ohjaavan linjapaYTHS-maksun poistuessa ylioppilaskunnan jäsenmak- perin uudistaminen tulee herättämään keskustelua. Papesun yhteydestä on herännyt keskustelua ylioppilaskuntien rissa linjataan esimerkiksi siitä, kuinka paljon ylioppilaskunautomaatiojäsenyyden perusteluista. Iiris Taubert ei usko, ta ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin, kuten opiskelijoiden että automaatiojäsenyyttä kyseenalaistettaisiin suoranaises- toimeentuloon. Kivinen uskoo ja toivoo, että myös keskusti sen vuoksi, että YTHS-maksu peritään eri tavalla kuin telu häirintä- ja yhdenvertaisuuskysymyksistä jatkuu yliopennen. pilaskunnassa.

LOOT BOX -KOUKKU Nuorten rahapeliongelmat ovat kasvussa, jonka yksi uusi ulottuvuus on videopelien puolelle työntyvä rahapelaaminen. Ongelmia saattaa syventää pelimyönteisten verkkoyhteisöjen ilmapiiri. Teksti PETRA VIITANEN Kuva ARTTU TIMONEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

omevaikuttaja hehkuttaa Instagram-tilillään kasinomenestystään ja tarjoaa uusille käyttäjille liittymisbonuksia.Videopelissä kaupitellaan maksullisia yllätyslaatikoita pelikokemuksen parantamiseksi. Urheilupodcastia sponsoroivan vedonlyöntitoimiston nimi mainitaan jokaisessa somepostauksessa muistuttamassa, että penkkiurheilusta saa vähän jännittävämpää pienellä panoksella. Vuonna 2020 netti on niin täynnä uhkapelaamiseen liittyvää sisältöä, että siihen ei enää kiinnitä edes huomiota.

ANU SIROLA

V H

Loot boxien toimintamekanismia on rinnastettu raaputusarpoihin.

I L E I M A J S Y T I N N

Nuorten rahapeliongelmat ovat kasvussa. Tutkimusten valossa rahapelaaminen aloitetaan usein noin 16-vuotiaana ja yleisimmin ongelmia esiintyy 18-24-vuotiaiden keskuudessa. ”Rahapelaamisen ikäraja Suomessa on 18 vuotta, mutta kyllähän alaikäiset pelaavat myös”, Sirola huomauttaa. Jännitys ja lopputuloksen ennakoimattomuus yhdistettynä voittamiseen aktivoivat aivojen mielihyväkeskusta. Mielihyvän tunteeseen ja sen tavoitteluun voi jäädä koukkuun, mikä voi aiheuttaa pakonomaista pelaamista. Luonteeltaan nopeatempoiset pelit ovat erityisesti addiktoivia, sillä ne mahdollistavat sen, että pelaaja voi tavoitella häviämiään rahoja takaisin välittömästi. Esimerkkinä Sirola mainitsee nettikasinoiden pelit sekä rahapeliautomaatit. ”Erityisesti nettipelit ovat ongelmallisia, sillä ne ovat jatkuvasti saatavilla ja peliä on helppo vaihtaa kesken kaiken”, Sirola sanoo. Rahapeliongelmien syntyyn vaikuttaa kuitenkin moni muukin tekijä, eikä yksiselitteisiä syitä ongelmien kehittymiseen voi antaa. ”Pelimyönteinen kulttuuri ja ympäristö sekä rahapelien helppo saavutettavuus voivat osaltaan kuitenkin lisätä riskiä.”

Nopeatempoista jännitystä

”Netti ja sosiaalinen media ovat korostuneen tärkeitä rahapelaamisessa nykypäivänä”, kertoo väitöskirjatutkija Anu Sirola. Sirola tutki tuoreessa väitöskirjassaan verkon rahapeliyhteisöjen ja sosiaalisen median merkitystä nuorten rahapelaamisessa ja peliongelmissa. Väitöskirjan taustalla on Alkoholitutkimussäätiön rahoittama Rahapeliongelmat ja verkkoyhteisöt -tutkimushanke, jossa tutkittiin sosiaalisen median merkitystä rahapelaamisessa. Hankkeen keskiössä olivat 15-25-vuotiaat nuoret Suomesta,Yhdysvalloista, Espanjasta ja Etelä-Koreasta. Rahapelaamisen lisäksi Sirola on sivunnut väitöskirjassaan rahan käyttöä sisältävää digitaalista pelaamista ja näihin peleihin liittyviä yhteisöjä. Valinta tuntui mielekkäältä, sillä Sirolan mukaan rahapelaamisen ja muun pelaamisen rajat hälvenevät. ”Molemmat ottavat vaikutteita toisistaan”, Sirola sanoo.

Anu Sirolan väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa tammikuussa 2021.

Laitonta mainontaa ja ongelmien normalisointia

Yksinäisyyden kompensointia ja tiimimenestystä Rahapeliyhteisöjen käyttö on yhteydessä nuorten rahapeliongelmiin.Yhteisöjä on muun muassa keskustelufoorumeilla, Facebook-ryhmissä sekä esimerkiksi Redditissä. ”Yhteisöissä esimerkiksi jaetaan rahapelivinkkejä ja -strategioita, mutta toisaalta niistä voi saada myös tukea ongelmiin”, Sirola kertoo. SUOMALAISTEN NUORTEN RISKI- JA ONGELMATASON PELAAJIEN SUOSIOSSA OVAT PELIMYÖNTEISET YHTEISÖT. YHDEKSI SYYKSI SIROLA ARVELEE SITÄ, ETTEI PELIONGELMIEN VAKAVUUTEEN VÄLTTÄMÄTTÄ HAVAHDUTA VIELÄ NUORENA. RAHAPELAAMISEN ONGELMAT OLE KONKREETTISIA, VAAN NE REALISOITUVAT VASTA VANHEMMALLA IÄLLÄ.

”Työpaikka, koti tai avioliitto voivat lähteä alta”, Sirola luettelee. Tutkimuksen mukaan rahapeliyhteisöjen suomalaiset aktiivikäyttäjät kokevat yksinäisyyttä. Sirola arvelee, että yhteisöjen päivittäisellä käytöllä pyritään kompensoimaan tätä. ”Rahapelaaminen on luonteeltaan yksinäistä, ja yhteisöt ovat pelaamisen ulkopuolella.” Videopelien kohdalla tilanne on kuitenkin erilainen. Ehkäpä tunnetuin esimerkki videopelaamisen ja rahapelaamisen sekoittumisesta on niin sanotut loot boxit. Loot boxeissa on usein pelikokemukseen vaikuttavia palkintoja, kuten kosmeettisia esineitä, uusia aseita tai keräilykortteja. Boxien arvo määräytyy niissä olevien palkintojen harvinaisuuden mukaan. ”Loot boxien toimintamekanismia on rinnastettu raaputusarpoihin”, Sirola sanoo. Sirolan mukaan rahapelien kaltaiset mekanismit ovat haitallisia, sillä ne altistavat uhkapeleille. Usein pelejä pelaavat myös alaikäiset, jotka eivät vielä hahmota rahan arvoa. Myös yhteisöjen rooli on digipelaajilla erilainen kuin rahapelaajilla. Digipeleissä, kuten esimerkiksi videopeleissä, yhteisöt ovat pelin sisällä. Usein kyseessä ovat pitkäkestoiset tiimit, joiden pelimenestykseen haluaa panostaa. ”Digipeleissä yhteisöllisyys kannustaa käyttämään rahaa.”

Sosiaalisella medialla on oma vaikutuksena rahapelaamiseen. ”Nuoret etsivät tietoja ja tukea sosiaalisesta mediasta ja netistä”, Sirola sanoo. Esimerkiksi Instagramissa julkisuudesta ja tositelevisiosta tutut henkilöt mainostavat erilaisia ulkomaisia kasinopalveluita, vaikka se Suomessa onkin laitonta. Suomessa Veikkauksella on yksinoikeus rahapelimainontaan arpajaislain nojalla, mutta internetissä ja sosiaalisessa mediassa mainonnan valvonta ja säätely on vaikeampaa. ”Ilmeisesti somevaikuttajat perustelevat mainontaansa sillä, että ovat yksityishenkilöitä”, Sirola kertoo. Mainonta on yksipuolista ja antaa valheellisen kuvan siitä, kuinka helppoa rikastuminen rahapelien avulla on. Usein mainostajien seuraajissa on alaikäisiä ja nuoria, jotka eivät välttämättä osaa hahmottaa todellisuutta rahapelien takana. ”Jos kyseessä on mainosyhteistyö, niin ei ole edes takeita siitä, ovatko voittotarinat totta.” Vierailut pelisivustoilla ja rahapelisisältöjen selailu aiheuttaa sen, että jatkossa algoritmit suodattavat ja suosittelevat rahapeliaiheista sisältöä.Tämä on ongelmallista muun muassa sen vuoksi, että sosiaalisen median rahapelimainonta on usein positiivissävytteistä eikä ongelmista juurikaan kerrota. ”Voimakas altistuminen rahapelisisällöille normalisoi rahapelaamista, ja saa sen näyttäytymään hyväksyttävänä toimintana”, Sirola sanoo. Nettiyhteisöt voivat tarjota tukea ja ymmärrystä, mutta jos toiminta perustuu haitallisen toiminnan ihannointiin, voivat yhteisöt olla ongelmallisia hyvinvoinnin kannalta. Olisi siis tärkeä ymmärtää, kuinka suuri merkitys internetillä ja sosiaalisella medialla on – hyvässä ja pahassa. ”Yhteisöt muokkaavat ajatuksia.Yhteisöllisyys ja vertaistuki voivat saada haitallisia muotoja”, Sirola sanoo. Esimerkiksi pelimyönteisissä yhteisöissä henkilö voi saada vahvistusta ajatukselleen siitä, että ongelmallisiakin piirteitä sisältävä pelaaminen on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Sirola kuitenkin muistuttaa, ettei asia ole mustavalkoinen. Digipeleissä pelin sisäiset yhteisöt voivat olla tärkeäkin voimavara ja keskustelufoorumeilta voi saada tukea peliongelmista toipumiseen. ”Rahapeliongelmat ovat stigmatisoituja, mutta verkon välityksellä voi anonymiteetin turvin puhua omista, vaikeistakin kokemuksista.” Anu Sirolan sosiaalipsykologian väitöskirja "Web of Gamble: A Social Psychological Perspective on Youth Gambling and Virtual Communities" tarkastettiin väitöstilaisuudessa 15.1.2021.

TURHAT TAIDOT

MITÄ TURHIA TAITOJA SINULLA ON? SISÄTUNTEMUS EMMA AUVINEN on sosionomi ja puolikasta gradua vaille journalistiikan maisteri.

iohakkerointi, jooga ja meditaatio. Nuo modernin yksilön taikakalut menestykseen. Itsensä fyysinen ja psyykkinen kehittäminen ovat alati uusia muotoja hamuava trendi, ja viime vuosina mielenterveyden ongelmiin tarkoitetut hoitomuodot on pyritty liittämään tähän joukkoon. Kun milleniaaleista tuli kroonisesti loppuunpalava sukupolvi, terapiassa käymisestä tuli normaalia. Lokakuussa selvisi, että Psykoterapiatalo Vastaamon törkeän laiminlyönnin seurauksena kymmenien tuhansien ihmisten henkilö- ja potilastiedot ovat päätyneet kiristäjän käsiin. Uutisen myötä uhreille osoitettiin kollektiivista tukea. Julkisuuteen tupsahti urallaan keskivertoa paremmin menestyneitä tyyppejä kertomaan aiheen tavallisuudesta: ”Jenkeissäkin kaikki käy terapiassa!”

ENEMMISTÖLLE

JAAKKO SALONEN Rauhan ja konfliktin tutkimus, alumni

V N U U P P O

"Olen tosi hyvä pelaamaan Guitar Heroa."

on kulttuurissamme uusi ilmiö. Se on kuitenkin jatkumoa psyykkisen ja fyysisen työn tehostamisen eetoksen historialle, joka yltää Suomessa sadan vuoden taakse. Kulttuurintutkija Mona Mannevuo Turun yliopistosta on kirjoittanut suomalaisen tehokkuusajattelun historiasta kirjassaan Ihmiskone töissä. Suomeen tuotiin tehostusoppeja Amerikasta ja muualta Euroopasta sotien jälkeen. Työläisten ”mentaalihygienian” ongelmat vaikuttivat työn TERAPIAHEHKUTUS

RIIKKA PENTTINEN bioteknologia 4. vuosi

"Kaunokirjallinen kirjoitustaito."

I U

SONJA TORVINEN sairaanhoitaja 1. vuosi

laatuun, ja olivat siten työnjohdon vitsaus. Paljon on tehty, jotta ihmiskoneet pysyisivät mahdollisimman työkykyisinä. 2000-luvun puolella tehtaat on siirretty jo halvempiin maihin. Itsensä brändänneet menestyjät ovat nyt pieniä tehdasyksiköitä: johtaja, työntekijä ja työväline samassa paketissa. Kunnollinen itsensä johtaja käy terapeutin vastaanotolla optimoimassa koneensa huippukuntoon. Ja käyttää siihen paljon rahaa.

"Eihän mitkään taidot turhia ole. Mutta voisin sanoa huumori."

Ihminen 2.0

suomalaisista terapia ei ole ”kivaa plussaa”. Useille meistä se on elintärkeä hoitokeino, jonka avulla jaksamme työssämme ja elämässämme. Terapian normalisoiminen argumentilla ”jenkeissäkin kaikki käy” on kestämätön. Amerikassa pienellä rikkaalla vähemmistöllä on siihen varaa. Hoitoon pääsy ei ole Suomessakaan itsestään selvää lukuisista eri syistä, joista raha, hakeutumisen vaikeus ja terapeuttipula ovat ehkä tärkeimmät. Terapiaa ei pitäisi normalisoida siksi, että yhä useampi uupuu työelämässään, vaan sairasta työn ihannointia pitäisi kyseenalaistaa. Terapiaa kannattaisi sen sijaan normalisoida siksi, koska sen avulla voidaan pysäyttää muun muassa ylisukupolvinen traumatisoituminen. Mielenterveyden soisi olevan itseisarvo, ei 13 pelkkä ansiotyössä tarvittava väline.

VAIHTO VETÄÄ PANDEMIASTA HUOLIMATTA Kevätlukukaudella Tampereelle on jälleen otettu vaihto-opiskelijoita. Kansainvälisiä opintoja voi suorittaa myös etänä virtuaalisen vaihto-opiskelun muodossa.

Teksti MIRA KOKKO Kuvitus MILJA KEINÄNEN

iime keväänä valtaosa opiskelijavaihdoista katkesi koronan alettua. Opiskelijat joko palasivat aiemmin kotiin tai jäivät vaihtomaihinsa tekemään kursseja etänä. Syksyllä tilanne oli osassa maista jo hieman parantunut ja suomalaisista korkeakouluista lähti opiskelijoita ulkomaille. Tampereen yliopisto päätti kuitenkin olla vastaanottamatta tai lähettämättä opiskelijoitaan vaihtoon. Vuodenvaihteen jälkeen vihreä valo on lopulta sytytetty.

Maailma on aukeamassa hitaasti

ulevana keväänä 140 opiskelijaa on lähdössä Tampereen yliopistolta ulkomaille suorittamaan vaihtojaksoaan. Määrä on noin viisikymmentä henkilöä normaalia vähemmän. Peruutuksia saattaa kuitenkin tulla edelleen, sillä moni puntaroi yhä päätöstään ja seuraa kohdemaan tilannetta. Osassa maista lukukausi alkaa vasta helmikuun ja huhtikuun välillä, joten on mahdollista, että tilanne muuttuu vielä.

Matkustamiselle voidaan asettaa rajoituksia tai kohdeyliopistot voivat perua vaihtojaksoja. Tulevan syksyn vaihtojen haut ovat auki normaaliin tapaan, mutta syksyn tilannetta on vielä mahdoton ennustaa. Viime keväänä uskottiin, että tilanne olisi jo normalisoitunut, mutta niin ei ole käynyt.

vaihto-opiskelijoiden arvostaneen apua suuresti. Opiskelijat olivat erityisen kiitollisia ruokakasseista, joilla he pystyivät pärjäämään ensimmäiset päivät.

Suomi näyttäytyy houkuttelevana vaihtokohteena

amkin tulevan kevään vaihto-opiskelijoista läT hes neljäsosa osallistuu kursseille kotimaastaan käsin niin sanottuna virtuaalivaihtona. He saavat tunnukset ja

ansainvälisesti verrattuna Suomi on selviytynyt pandemiasta suhteellisen hyvin. Tampereen yliopiston kansainvälisen liikkuvuuden palvelupäällikkö Laura Lalun mukaan Suomi näyttäytyy houkuttelevana vaihtokohteena. Tämä siitäkin huolimatta, että vaihtoon hakeville on painotettu kampusten olevan suljettuina ja koronarajoitusten olevan voimassa muuallakin. Normaalina keväänä Tampereen yliopistolle saapuu noin 250 vaihto-opiskelijaa. Nyt saapuvaksi odotetaan noin 210 opiskelijaa, eli lähes tavanomaista määrää. Vaihtareiden saapuminen sujui hyvin

aihto-opiskelijoista noin 180 on saapunut ennen kolmannen periodin kurssien alkua. Kansainväliset tuutorit ovat noutaneet vaihto-opiskelijoiden asuntojen avaimia TOAS:ilta ja luovuttaneet ne ulkotiloissa. Suositusten mukaisesti vaihtoon tulijat viettävät ensimmäiset päivänsä Suomessa karanteenissa. Uuteen maahan saapuessa ensimmäisenä huolena ovat elämän perusainekset, kuten ruoka, kodin perustarvikkeet ja puhelimen sim-kortti. Normaalisti opiskelija hankkisi osan tavaroista kaupasta ja osan vuokraamalla vaihto-opiskelijapalveluita tarjoavalta ESN:ltä. Tällä kertaa kansainvälisen liikkuvuuden työntekijät ja kansainväliset opiskelijajärjestöt päättivät lyöttäytyä yhteen, ja jakavat perustarvikkeet turvavälein vaihto-opiskelijoiden suosituimpien asumiskohteiden pihoilla. ESN FINT:in puheenjohtaja Ella Puumalainen kertoo

Virtuaalivaihdot ovat tulleet pysyäkseen

osallistuvat etänä tammikuun tervetuloviikolle sekä kevään opetukseen. SUURI OSA VIRTUAALIVAIHTAREISTA OLI ALUN PERIN TULOSSA TAMPEREELLE VAIHTOON, MUTTA OSA HEISTÄ ON MYÖS ETUKÄTEEN PEREHTYNYT ETÄVAIHDON MAHDOLLISUUTEEN ENNEN HAKEMISTA.

Tampereen yliopiston puolella virtuaalivaihdot ovat olleet erityisjärjestelyjä muutamille opiskelijoille. Yliopisto on kuitenkin mukana innovatiivisten eurooppalaisten yliopistojen verkostossa (ECIU), jossa opiskelijat voivat suorittaa kansainvälisiä opintoja. Kansainvälisten asioiden koordinaattori Laura Lalu ei näe, että virtuaalivaihdot korvaisivat tavanomaisia vaihtojaksoja, vaan etänä otetut kurssit ja kurssikokonaisuudet muodostuvat vaihtojen rinnalle toisena vaihtoehtona. Tamkin kansainvälisten palveluiden päällikkö Kirsi Jokipakan mukaan suurin osa opiskelijoista halusi tilanteesta huolimatta tulla asumaan Suomeen, eikä suorittaa vaihtoa etänä. Autenttinen vaihtokokemus on edelleen monen opiskelijan haave. Virtuaalivaihto kuitenkin mahdollistaa kansainväliset opinnot useammalle – osalle se voi olla normaaliaikanakin ainut tapa saada kansainvälistä kokemusta, esimerkiksi perhesyiden takia. Jokipakka on innoissaan virtuaalivaihdoista, joiden kehittämiseen hän kertoo "koronan tuoneen oman boostinsa". Poikkeuksellinen tilanne on luonut poikkeuksellisia ratkaisuja.

LOPPUTYÖN SANKARIT

GRADU GRADU

» OTSIKKO: ”Autonasentaja on tietenkin mies” – Lasten ja nuorten ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat » MITTA: 40 sivua. » ALA: Psykologian tutkinto-ohjelma. » KAUAN KESTI? Puolitoista vuotta. » JÄIKÖ TRAUMOJA? ”Jonkinmoisia. Ei se kivaa ollut.”

Teksti SUVI TUOMISTO Kuvat HILMA TOIVONEN

Jokainen meistä sortuu joskus stereotyyppisiin oletuksiin. Psykologian näkökulmasta stereotypiat kehittyvät siksi, että normit helpottavat ajattelua. Stereotyyppinen ajattelu voi kuitenkin pahimmillaan luoda haitallisia ennakkoluuloja. Anni Kiilavuori halusi psykologian graduunsa yhteiskunnallisen näkökulman. Hän päätyi tutkimaan sukupuolittuneita oletuksia, joita eri ammatteihin yhdistetään. ”Ammattiin liittyvät sukupuolistereotypiat ovat konkreettinen esimerkki siitä, miten stereotypiat voivat rajoittaa elämää.” Psykologian alalla on tehty jonkin verran tutkimusta sukupuolistereotypioista. Kiilavuoren gradussa uutta oli vertailu stereotypioiden esiintymisestä eri ikäryhmissä. Aineistossa tutkittiin 5-vuotiaita, 10-vuotiaita, 14-vuotiaita sekä 17-vuotiaita. Päiväkoti-, alakoulu- ja yläkouluikäisillä oli vahvoja uskomuksia siitä, että tietyt ammatit sopivat vain yhdelle sukupuolelle. ”Nuoremmilla lapsilla ajattelu on vielä mustavalkoista. Lapset tekevät herkemmin yleistyksiä.” Sukupuolistereotypiat näyttivät vähenevän lineaarisesti vanhempia ikäryhmiä kohti. Lukiolaisilla stereotypioita ei havaittu käytännössä lainkaan. ”Jonkinlaista hyötyä on tasa-arvokamppailusta tullut. Nuorissa on toivoa.” Isommat lapset ja nuoret täyttivät kyselylomakkeita, mutta päiväkoti-ikäisiä Kiilavuori pääsi itse haastattelemaan. Lasten haastattelu oli hänestä ehdottomasti hauskin osuus. ”Muuten aineistonkeruu oli stressaavaa, eivätkä ne muutkaan osuudet mitään lastenleikkiä olleet. Jos nyt tekisin gradun uudestaan, ottaisin vähemmän stressiä. Ei se gradu ole maailman isoin asia.” Korona-aikana oli helppo kirjoittaa lopputyötä pyjamassa. ”Valtaosan gradusta olen kirjoittanut keittiön pöydän ääressä. Olen aamulla herännyt, keittänyt kahvin ja jämähtänyt siihen tekemään gradua koko päiväksi.” Gradun kirjoittaminen on usein yksinäistä puurtamista. On kuitenkin eräs, jota Kiilavuori tahtoo erityisesti kiittää. ”Täytyy antaa kiitokset Sibeliukselle. Hän on ollut graduni soundtrack.”

"VALTAOSAN GRADUSTA OLEN KIRJOITTANUT KEITTIÖN PÖYDÄN ÄÄRESSÄ. OLEN AAMULLA HERÄNNYT, KEITTÄNYT KAHVIN JA JÄMÄHTÄNYT SIIHEN TEKEMÄÄN GRADUA KOKO PÄIVÄKSI."

Anni Kiilavuori

LOPPUTYÖN SANKARIT

Kamilla Kinos

DIPPA Teksti SUVI TUOMISTO Kuvat HILMA TOIVONEN

"KOKO DIPAN TYLSIN OSUUS OLI TEORIAN KIRJOITTAMINEN. SITTEN KUN PÄÄSI ITSE LUOMAAN OMIA ANALYYSEJA, OLI TOSI KIVAA."

DIPPA » OTSIKKO: Alihankintatyön hankintaprosessin standardointi tietoja projekti-intensiivisissä organisaatioissa. » MITTA: 96 sivua. » ALA: Tietojohtamisen DI-ohjelma. » KAUAN KESTI? 9–10 kuukautta. » JÄIKÖ TRAUMOJA? ”Ei jäänyt. Meidän alalla on paljon kirjoittamista, joten olin tottunut tähän.”

Kuten moni diplomi-insinööriksi valmistuva, myös Kamilla Kinos teki diplomityönsä tilaustyönä. Tilaajana oli suuri it-yritys, jossa Kinos oli työskennellyt jo useamman kuukauden. Kinoksen pääaineena oli logistiikka ja informaationhallinta, mutta diplomityö käsitteli projektinhallintaa ja hankintaa. ”Työni ei liittynyt pääaineeseeni oikeastaan mitenkään, koska olin päättänyt, ettei pääaineeni kiinnostakaan minua niin paljon.” Lopputyössään Kinos eritteli, mitä yrityksen managereiden tulisi huomioida, kun mietitään alihankintatyön ostamista. Aluksi hän hahmotteli, miten alihankintaprosessit tällä hetkellä toimivat, ja haastatteli yrityksen managereita. ”Jännitin haastatteluja etukäteen, kun osaa piti haastatella englanniksi. Vaikka töissä käyttääkin paljon englantia, tuollaisia tunnin mittaisia haastatteluita ei ole tullut yksin tehtyä.” Kinoksen mukaan tärkeintä alihankintaprosessissa on muistaa, että alihankintaa tehdään vain tarpeeseen. Joskus tarvittava osaaminen voi löytyä yrityksen sisältä. Osaamisen hallinnan avuksi Kinos loi kehyksen, joka sisälsi kehitysehdotuksia yritykselle. ”Koko dipan tylsin osuus oli teorian kirjoittaminen. Sitten kun pääsi itse luomaan omia analyyseja, oli tosi kivaa.”Kinos kirjoitti enimmäkseen yksiössään. Aamuisin hän kävi kävelyillä, jotta työt olisi helpompi aloittaa. Itsensä motivointi oli kuitenkin välillä vaikeaa. ”Yhdessä vaiheessa levähti mielenkiinto siihen hommaan ihan kokonaan. Kun dippa alkaa ärsyttää, kaikki muut työt alkavat tuntua paljon kiinnostavammilta.” Pienen tauon jälkeen tahdonlujuus kuitenkin palasi. Kinos kiittää hyviä ohjaajiaan, jotka tukivat ja ymmärsivät häntä. Edessä häämöttävä valmistuminen ja sen myötä parempi palkka auttoivat jaksamaan. Myös ulkoinen paine auttoi. ”Dippaa tehdessä tietää, että tätä tullaan käyttämään hyödyksi. Kun dipan tekee firmalle, joka maksaa sen tekemisestä, motivoi se tekemään työn mahdollisimman hyvin. Olisi noloa esitellä surkeaa lopputulosta yrityksen johdon edessä.”

Akateeminen ääntely on opeteltava taito – Chatteihin siirtyminen on muuttanut luentokeskusteluja Opiskelijat ja opettajat kokevat keskustelun laadun heikentyneen Zoom-opetuksessa. Toisaalta joillekin keskusteluun osallistuminen on aiempaa helpompaa. Visiiri selvitti, millaisia vaikutuksia luentojen etätoteutuksella on keskustelukulttuurille opiskelijoiden ja opettajien näkökulmasta. Teksti EMMA AUVINEN Kuvitus SIRU TIRRONEN

liopistoluennolla käytävä keskustelu on oppimisen kannalta tärkeää. Keskustelu etäopetuksessa vaikuttaa Visiirin kyselyyn tulleiden avovastausten mukaan monella kurssilla vähentyneen, mikä voi heikentää myös oppimistuloksia. Reaaliaikainen Zoom-opetus on ollut yksi yleisimmistä tavoista toteuttaa opetusta. Visiiri toteutti joulukuussa kyselyn, joka käsitteli Zoom-luennoilla käytävää keskustelua. Vastaajia oli yhteensä 19, joista 8 oli opettajia ja 11 opiskelijoita. ”Zoom mahdollistaa reagoinnin, kysymykset ja kommentit, mutta ei tue pidemmälle menevää keskustelua kovin hyvin.”, eräs opettaja arvioi. Muiden luennolle osallistujien kasvoja näkee tai ääniä kuulee harvoin. Kyselystä ilmeni, että kynnys osallistua keskusteluun omalla äänellä on etäopetuksessa korkealla. Chat-keskustelussa kysymysten esittäminen voi olla puolestaan aiempaa helpompaa. Kurssien toteutuksessa on ollut suurta vaihtelua. Osa vastaajista oli myös osallistunut kursseille, joilla keskustelu oli käynyt vilkkaana. Vastaajat kirjoittivat myös chatin käytön hyvistä puolista, kuten madaltuneen kynnyksen esittää kysymyksiä tai kommentteja kirjoit-

MUIDEN LUENNOLLE OSALLISTUJIEN KASVOJA NÄKEE TAI ÄÄNIÄ KUULEE HARVOIN. KYSELYSTÄ ILMENI, ETTÄ KYNNYS OSALLISTUA KESKUSTELUUN OMALLA ÄÄNELLÄ ON ETÄOPETUKSESSA KORKEALLA.

taen. Keskusteluun voi osallistua useampi opiskelija kerrallaan ja esimerkiksi erilaisten linkkien jakaminen on mahdollista. Ironista trollausta ei haluta luennoille Osa Visiirin kyselyyn vastanneista oli huolissaan somekeskustelun logiikan siirtymisestä kursseille. ”Ehkä hieman huolestuttaa se, että ilkeän sarkastinen kirjoitustyyli saattaisi yleistyä, ja se ei mielestäni ole soveliasta luennoilla”, eräs opiskelija pohtii vastauksessaan. Vastanneista 12 koki keskustelujen laadun muuttuneen, 3 ei osannut sanoa ja 3 sanoi, että laatu ei ollut muuttunut. Vastauksista käy ilmi, että laadun koetaan yleisesti heikentyneen. Keskustelun siirtyminen chattiin on vastanneiden mukaan muuttanut opiskelijoiden luennoilla käymää keskustelua joillain kursseilla epämuodolliseksi. Zoom-chatissa on vastaajien mukaan luokkahuonetilannetta enemmän huumoria, joskin myös epämukavana koettua sisäpiirin vitsailua. Muutama vastaajista oli kohdannut myös asiattomia kommentteja ja trollaamista.

VALLALLA ON KONSTRUKTIVISTINEN OPPIMISTEORIA, JONKA MUKAAN KESKUSTELEMALLA JA AJATUKSIA VAIHTAMALLA IHMINEN OPPII JA RAKENTAA OMIA NÄKEMYKSIÄ. ”Osassa chat-keskusteluja on esiintynyt enemmän epäkohteliaita kommentteja tai opettajille on kuittailtu töykeästi siksi, että opiskelija on ollut tyytymätön kurssin järjestelyihin. Fyysisissä opetustiloissa en ole törmännyt yhtä tahallisen loukkaavaan tyyliin, vaikka niissäkin opiskelijat ovat joskus kritisoineet kurssia”, eräs opiskelija kirjoittaa. Chat-viestinnälle tyypillistä on typistetty ilmaisu, joka supistaa vuorovaikutusta ja voi aiheuttaa väärinymmärryksiä. Puheviestinnän professori Pekka Isotaluksen mukaan chat-ympäristössä kynnys kärjekkääseen ilmaisuun on kasvokkaista matalampi, koska ei ole samanlaista kasvojen säilyttämisen tarvetta kuin luokkatilanteessa. Kriittisen akateemisen keskustelun voi erottaa trollaamisesta esimerkiksi siten, että akateemiseen keskusteluun ei kuulu loukkaamistarkoitus tai henkilöön meneminen. Yliopisto-opetuksen tehtävänä on opettaa kriittistä argumentoivaa keskustelua, eli omien näkemysten perustelua, toisten kuuntelemista ja väittelemistä. Opiskelijat ja opettajat esittivät epäilyksen siitä, oppiiko etäopetuksessa tällaisia asioita. ”Luennolla kysymyksen esittäminen on jännittävää ja ennen kysymystä voi vähän sydän tykyttää, mutta kysymysten esittäminen ja julkisen keskustelun harjoittelu on tärkeä akateeminen taito. Chatissa tämä taito ei kyllä kehity”, arvioi opettaja. Oppiminen perustuu vuorovaikutukseen Opettamisen ja oppimisen paradigma on muuttunut viime vuosikymmeninä. Vallalla on konstruktivistinen oppimisteoria, jonka mukaan keskustelemalla ja ajatuksia vaihtamalla ihminen oppii ja rakentaa omia näkemyksiä. ”Perinteinen näkökulma on se, että professori puhuu edessä ja ikään kuin kaataa tietoa oppijoiden päähän. Sitä on pyritty jo ainakin parikymmentä vuotta muuttamaan. Viimeisten viiden–kymmenen vuoden aikana myös opiskelijat ovat alkaneet vaatia keskustelua oppiakseen ja viihtyäkseen opetuksessa”, puheviestinnän professori Pekka Isotalus sanoo. Isotalus on toiminut Tampereen yliopistossa puheviestinnän professorina vuodesta 2005. Hän on tutkinut muun muassa ammatillista vuorovaikutusta ja teknologiavälitteistä vuorovaikutusta. Opiskelijoiden toive keskusteluista näkyy myös Tampereen ylioppilaskunnan syyskuussa toteuttamassa etäopetusta koskevassa kyselyssä.

Vuorovaikutusta ja opettajan tuen merkitystä korostettiin avovastauksissa muun muassa seuraavasti: Positiivisena koettiin, jos kursseilla oli tarjottu apua kyselyalueiden tai -tuntien muodossa (39 vastaajaa). Negatiivista palautetta tuli esimerkiksi, jos opiskelijoille ei tarjottu mahdollisuutta vuorovaikutukseen opettajan kanssa (21). Kyselyyn vastasi yhteensä 1378 opiskelijaa, joista kaikki eivät jättäneet avovastauksia. Hybridiopetus haastaa opettajaa Yliopisto-opetus ei palaa enää entisiin uomiinsa, vaikka tulevaisuudessa luentosaleihin siirrytäänkin takaisin. ”Etä- ja hybridiopetus tulevat varmasti yleistymään tämän jälkeen”, Tampereen yliopiston koulutuksen vararehtori Marja Sutela toteaa. Hybridiopetusta voi olla esimerkiksi luento, jossa osa opiskelijoista on luokassa ja osa etäyhteyden päässä. Sutela uskoo, että hyvin toteutettu verkko-opetus tukee oppimista vanhakantaista massaluentoa paremmin. Muutos vaatii opettajilta uudenlaista pedagogista osaamista. Yliopisto on tarjonnut viime keväästä alkaen opettajille erilaisia työpajoja, joissa opetushenkilökunta on voinut opetella esimerkiksi erilaisia teknisiä taitoja. Pekka Isotaluksen mukaan etäopetuksessa opiskelijoiden osallistaminen keskusteluun on tavallista hankalampaa. Sitä voisi helpottaa lisäämällä opettajien ja opiskelijoiden mahdollisuuksia tutustua. Vuorovaikutukselle kannattaa tarjota paikkoja mahdollisimman monipuolisesti eri kanavia hyödyntäen. Opettajan olisi hyvä suunnitella keskustelunaloitukset tarkkaan, niin että ne motivoivat keskustelemaan. Isotalus esittää myös, että mahdollisuuksien mukaan osallistujien olisi hyvä pitää kameroita auki, mikä helpottaa keskustelua. Kaikki, mikä olisi vuorovaikutuksen kannalta hyvästä, ei kuitenkaan ole sitä tietoturvan kannalta. Korkeakoulun pandemiaryhmä linjasi syyskuussa etäopetuksen pelisäännöistä. Linjauksessa todettiin, että kameran pakollinen käyttö altistaa erilaisille tietosuojaongelmille. Syksyllä etäopetuksen tietosuojan sudenkuopat konkretisoituivat.Yliopiston opiskelija jakoi julkisesti sosiaalisessa mediassa luennolla käytyä keskustelua, jossa näkyi muiden opiskelijoiden etunimiä ja kommentteja.Yliopiston mukaan luentojen tallentaminen ei ole sallittua muille kuin opettajalle.Yliopiston tietosuojavaltuutettu totesi, että tekoa arvioidaan mahdollisesti tietosuojaloukkauksena. Sama yksittäistapaus nousi esiin myös Visiirin saamissa vastauksissa. Eräs vastanneista opettajista arvioi, että opiskelijoiden kynnys osallistua keskusteluun chatissa ja suullisesti on voinut nousta tapauksen seurauksena. Toistaiseksi väärinkäytökset tai häiriköinti eivät ole kuitenkaan nousseet ilmiöksi. Etäopetus kuitenkin jatkuu, ja yliopistolla riittää vielä tekemistä, jotta se voisi varmistaa luentojen mahdollisen laadukkaan ja turvallisen vuorovaikutuksen jatkossa.

HYVÃ&#x201E;STIT

Tästä ovesta ja portaita alas ovat kulkeneet lukemattomien opiskelijoiden askeleet. Ylöskin on tultu yleensä omin voimin.

DORKALLE!

DORIS on ollut tamperelaisen yöelämän klassikko yli 30 vuotta. Nyt Aleksanterinkadun rakennus puretaan ja legendaarisen ravintolan tulevaisuus on epävarma. Uudenvuodenaattona Doriksessa juhlittiin vielä kerran. Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuvat HILMA TOIVONEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

nhan tämä ollut pitkään tiedossa. Itse asiassa lähtölaskenta alkoi jo kolme vuotta sitten. ”Yksi Suomen tunnetuimpia ja vanhimpia yökerhoja, Doris Tampereella, saattaa jo ensi vuonna jäädä tontille rakennettavan 8-kerroksisen asuintalon alle”, uutisoi Helsingin Sanomat joulukuussa 2017. Silloin tilanne oli vielä epävarma ja talon purkaminen mahdollisesti suunnitelma muiden joukossa. Viralliseksi asia muuttui syksyllä kaksi vuotta myöhemmin. Marraskuussa 2019 Aamulehti kertoi havaintokuvien kera Doriksen talon tilalle rakennettavasta uudisrakennuksesta. JA tässä

sitä nyt ollaan. 31. joulukuuta 2020 yksi kappale tamperelaista lähihistoriaa päättyy Doriksen lopettaessa toimintansa vanhassa osoitteessaan.

”Rakennuksessa on ollut äitini Saara Sinivuoren ja pitkälti minunkin elämäntyöni, joten totta kai siitä lähteminen tuntuu haikealta”, sanoo Doriksen omistavan Aleksin Ravintolat Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Sinivuori. Sinivuoren äiti perusti vuonna 1972 ravintolayhtiön, joka pyörittää vielä tänään Tampereella kuutta ravintolaa. Yksi niistä on Doriksen yläkerrassa sijaitsevasta Kumma. Sekin lopettaa toimintansa tänään. Vuonna 1986 avattu Doris on ollut poikkeuksellinen menestys suomalaisessa yöelämässä. Yökerhojen elinikä on harvoin viittä vuotta pidempi. Lisäksi Doris, tai tuttavallisemmin Dorka, on huippuvuosien välillä pysynyt tasaisen suosittuna koko olemassaolonsa ajan. Ravintolan perustaminen sijoittui siirtymävaiheeseen Tampereen yöelämässä. Disko oli jo mennyt pois muodista, mutta kunnon rock-henkistä klubia ei kaupungista löytynyt. Sellainen täytyi siis keksiä itse. Pintaliitoporukkaa tai pelkkää top-kymppiä kuuntelevaa yleisöä ei mielistelty. ”Halusimme tehdä aikuisille sopivan yökerhon. Kävin tutustumassa brittiläisiin rock-klubeihin ja koetin tuoda samaa henkeä meille”, kertoo Toivo ”DJ Topi” Honkonen, joka oli mukana perustamassa Dorista. Tamperelaiset muusikot ja musadig-

garit ottivat pian paikan omakseen. Esiintyviä artisteja Doris kohteli reilummin kuin muut klubit: bändien managereille ja kuskeille tarjottiin pullakahvit ja lämmintä ruokaa. Honkosen mukaan paikan pitkän iän salaisuus onkin ravintolan peruskonseptin noudattamisessa ja loistavassa henkilökunnassa. Muutoksista huolimatta linja on pysynyt samanlaisena yli 30 vuotta. Asiakkaille se on kelvannut paremmin kuin hyvin.

jonoa on ennen avaamista. Kourallinen kolme-nelikymppisiä Doriksen ystäviä seisoo oven edessä tupakalla ja muutama muu häveliäästi turvaetäisyyden päässä. ”Kyllä ainakin Aamulehteen tulee artikkeli”, kuuluu erään spekulaatio Dorkan viimeisen illan taltioinnista. Toinen kehuu saaneensa kerran kuvansa City-lehteen. Jonottajista parilla on kasvomaskit. Juhlista huolimatta eletään korona-aikaa. Kuudelta ovi aukeaa ja iloinen portsari toivottaa meidät tervetulleeksi. Kaikista varoituksista huolimatta tuntuu hyvin erikoiselta kävellä viimeisUUDENVUODENAATTONA

Doris lähti epätavallisella tavalla: puolityhjänä ja ennen puoltayötä.

Dorkan Greatest Hits Nämä Doriksen kestosuosikit kuultiin myös viimeisenä iltana.

tä kertaa alas Doriksen kierreportaita. Kuinka monet bileillat ovatkaan johdattaneet tänne? Hyvä tapa kiduttaa krapulaista itseään olisi laskea se rahasumma, joka Dorikseen on tullut kannettua vuosien mittaan. Ensimmäisen aukiolotunnin aikana ravintola on varsin hiljainen, vaikka tänäänkin ovet sulkeutuvat rajoitusten mukaisesti jo kello 23. Lattia ei ole vielä perinteisen tahmainen eikä tanssijoitakaan näy kuin muutama. Keski-ikäistä, nuoruutensa bilepaikalle hyvästejä jättävää asiakaskuntaa käy tiskillä hakemassa kuoharia. Puoli seitsemän aikoihin savukone tuprauttaa ensimmäisen pilvensä. Musiikista vastaa DJ Jiri, jonka soittama Pulpin klassikkobiisi Disco 2000 sanoittanee monien paikalla olevien tuntemuksia ajan kulusta. ”Won't it be strange when we're all fully grown?”

vaihto-opiskelijoita kuin pitkän linjan Doris-veteraanejakin. Biisitoiveita tuli sekä Risto-faneilta että niiltä, jotka vaativat aina Captain Jackia (”Siihen en kyllä suostunut”). ”Se oli Doriksessa ehkä ihaninta, että siellä sai soittaa käytännössä mitä huvitti. Pystyi vaikka laittamaan ensin Neil Youngin herkän rakkauslaulun ja heti perään Panteraa. Soul-musa ja Motown yhdisti parhaiten eri ikäistä väkeä, Sam Cooke ja muut. Se saa jengin kuin jengin tanssimaan”, sanoo Koskinen.

PUOLI SEITSEMÄN AIKOIHIN SAVUKONE TUPRAUTTAA ENSIMMÄISEN PILVENSÄ. MUSIIKISTA VASTAA DJ JIRI, JONKA SOITTAMA PULPIN Jengi kuin jengi tanssimaan KLASSIKKOBIISI DISCO 2000 SANOITTANEE lun perin Doris profiloitui erityisesti rock-klubina, mutta soi- MONIEN PAIKALLA tettavan musiikin genrevalikoima on OLEVIEN TUNTEMUKSIA sittemmin laajentunut. AJAN KULUSTA.

”Ajan hermoilla täytyy olla. Jos Doriksessa soitettaisiin edelleen lähinnä 1980-luvun rockia, niin asiakaskunta olisi nyt yli kuusikymppistä”, arvioi Sinivuori. Sittemmin muusikkona tunnetuksi tullut Samae Koskinen pyöritti Doriksessa levyjä vuosina 2006–2008. Hommaan hän päätyi tamperelaisystäviensä Jukka Salmisen ja Janne Laurilan kautta, ilman aikaisempaa dj-kokemusta. ”Olin muuttanut Tampereelle ja kävin aina välillä Doriksessa kaljalla. Katselin siinä, että tuohan on mukavaa puuhaa. Sitten jossain vaiheessa tein kolmeakin soittovuoroa viikossa. Huomasin samalla, että dj:n hommat ilman kaljaa ovat vaikeita. Kun pitää nousun yllä muun porukan kanssa, niin ne ovat kuin yhteiset juhlat”, Koskinen kertoo. Yökerhon asiakaskunnan Koskinen muistaa hyvin monipuoliseksi. Tahmaisilla lattioilla hillui niin tuoreita

Riihimäkeläisten baarien nihkeään tunnelmaan tottuneelle Koskiselle Doriksen ilmapiiri tuli yllätyksenä. Rähinöinnin ja ahdistelun sijaan paikassa tuntui vallitsevan yhteinen ymmärrys hauskanpidosta. ”Doriksen dj-kopista sain huomata, ettei tanssilattialla pariutuminen katso sukupuolta eikä säädyllisyyttä. Kaikki niin sanotusti tykittelivät menemään. Se oli kiehtovaa seurattavaa ja vähän dekadenttiakin. Doris oli kuin oma valtakuntansa”, Koskinen muistelee. ”Nyt kun mietin, niin näen sen vähän romanttisena paikkana.” Jossain vaiheessa Koskisen oma hilluminen yökerhoissa jäi pois. Kokemukset Doriksen dj:nä kuitenkin innoittivat hänen toisen soololevynsä, Elossa (2009), yhdessä Kauko Röyhkän kanssa kirjoitettuja sanoituksia. Se on konseptialbumi erilaisista yö-

kerhossa iltaa viettävistä hahmoista. Kolmanneksi viimeisessä kappaleessa klubi syttyy tuleen ja tappaa 27 ihmistä.

PAIKKA alkaa

olla niin täynnä kuin rajoitukset antavat myöten. Asiakaskunnan vaihtuvuus on tänään vähäistä. Selvästi muillakin on tarkoituksena nauttia koko rahan edestä, pitkän kaavan kautta. Doris-iltaa voi usein parhaiten kuvailla sarjalla irtonaisia havaintoja. Hyvät bileet ovat kuin känninen kaleidoskooppi, jonka läpi yökerhon tila tallentuu muistiin värikkäinä sirpaleina. Saan ryhmäkuvan ottamisesta palkinnoksi shotin, joka maistuu barbeque-kastikkeen ja mustaherukkamehun sekoitukselta. Joku kulkee ohi kantaen ananasta, toinen raahaa kengänpohjaan tarttunutta serpentiiniä. Kolme humalaista miestä tönii hetken toisiaan silmät päässä seisoen, sitten halataan ja tilanne on ohi. Pitkätukkainen heppu kertoo olleensa paikalla, kun ravintola avattiin kymmenen vuotta ennen syntymääni. Drinkkilautasia seilaa pöytiin. Kengät tarttuvat jo mukavasti lattiaan. Ilta alkaa olla kunnolla käynnissä. ”Harvoin on ollut näin kuuma Dorkassa”, puhisee eräs kaverini ja palaa tanssimaan. Nostalgia jää

avintola-alalla kilpailu on kovaa. Aleksin ravintoloiden toimitusjohtaja Jaakko Sinivuori osaa pitkällä kokemuksellaan kertoa, miten yöelämän syklit liikkuvat. ”Yksi bilettävä sukupolvi on noin viisi vuotta. Viiden vuoden sisällä ehtii tulla täysi-ikäiseksi ja päästä ravintoloihin, sekä aloittaa opiskelun. Siinä iässä ei vielä välttämättä haluta asettua aloilleen. Pian tulevat sitten vakiintuneet päivätyöt, perheen perustaminen,

asuntolainat ja niin edespäin, eikä ehkä voi juhlia enää samalla tavalla.” Uutta bilesukupolvea ei aina kiinnosta samanlainen meininki kuin edellistä. Baarin onkin syytä pyrkiä uudistamaan itseään noin viiden vuoden välein, vaikka mistään tarkoista päivämääristä ei Sinivuoren mukaan voi puhua. Tässä kohtaa lienee aiheellista muistuttaa, että Dorista ei ainakaan näillä näkymin olla lopettamassa. Se vain lopettaa toimintansa Aleksanterinkatu 20:ssä. Uusia tiloja etsitään ja suunnitelmista kuullaan lisää, kun ne varmistuvat. Ravintola on kuitenkin melkoisen haasteen edessä, kun asiakkaille tuttu lokaatio vaihtuu. Onko tuleva paikka enää sama baari kuin vanha Doris? Tarvitseeko sen edes olla? Suomalaista bile- ja alkoholikulttuuria tutkivan sosiologi Antti Maunun mukaan suosikkibaarien fanittaminen on erityisen tärkeää nuorille ja nuorille aikuisille. Silloin vakiobilepaikkaan voidaan identifioitua hyvin vahvasti. ”Suhde suosikkibaariin voi kuiten-

kin jäädä lämpimäksi myötämielisyydeksi ja lojaaliudeksi koko loppuiäksi myös siinä tilanteessa, että baari lakkaa olemasta tai muuttaa muotoaan”, kertoo sähköpostitse tavoitettu Maunu. Doriksen tila on erikoislaatuinen. Puolet ravintolasta on värkätty entisestä uima-allasosastosta ja seinästä löytyy (sittemmin tukittu) salaperäinen aukko. Lattiaa on tilan kokoon nähden huomattaan monessa tasossa ja katto on matalalla. Lähes 30 vuotta seiniä ovat koristaneet amerikkalaisen sarjakuvataiteilija Peter Baggen häröt rock-kuvitukset. Harvaa paikkaa voi kuvailla yhtä aikaa synkän luolamaiseksi mutta silti viihtyisäksi. Jos yökerho siirtyy muualle ja konkreettiset puitteet vaihtuvat, on vanhan ”Dorkan fiiliksen” tavoittaminen erittäin hankalaa. ”Luultavampaa on, että uusittu paikka kokoaa uuden kannattajakunnan, joka muodostaa oman yhteisönsä alusta saakka uusissa puitteissa yhteisönsä”, Maunu arvioi. ”Alkuperäinen paikka jää sen kannattajille enemmän nostalgiseksi oman ja yhteisen muistelun lähteeksi niin kuin hajonnut suosikkibändi.” Kuolleiden bilepaikkojen merkitystä on käsitellyt Nastja Säde Rönkkö, Vuoden nuori taiteilija 2019, Tampereen taidemuseossakin nähdyssä videoteoksessaan How to dance alone (2018). Siinä Rönkkö tanssii maineikkaiden mutta sittemmin suljettujen klubien edustalla, kuunnellen nappikuulokkeista kunkin yökerhon

kulta-aikaan sopivaa musiikkia. Baarit voidaan sulkea, rakennuksetkin purkaa, mutta muistot musiikista ja tanssilattioista jäävät elämään. Vielä joksikin aikaa.

tuntikaupalla muhiminen luo oman ilmanlaatunsa, jota voisi kuvailla vaikka sanalla intiimi. Pilkun lähestyessä Doriksen sisäilma on niin sakeaa, että sitä voisi leikata veitsellä. Aikaisen jonottajan arvio osui oikeaan: Aamulehden kuvaaja ja toimittaja saapuvat paikalle maskeissa tuoden mukanaan raikkaan talvi-ilman tuoksun. Viimeinen biisi lähtee. Rage Against the Machinen Killing in the Namen ikoninen intro lehmänkelloineen virittää koko klubin lopunajan tunnelmaan. Humalainen jännite purkautuu raivokkaasti kertosäkeen aikana ja yhtyy katarttiseen ”Fuck you, I won’t do what you tell me!” huutoon. Pöydillä ja looseissa pompitaan mukana. Valojen lopulta syttyessä olo on katkeransuloinen. Biisivalinta ei ole kaikista ilmeisin, mutta se tuntuu sopivan rosoiselta päätökseltä tuntemallemme Dorikselle. Eihän tässä mitään hautajaisia olla pitämässä. Huomenna uudestaan, ajattelen katsoessani narikkajonosta vielä kerran Dorkan tanssilattiaa.

YÖKERHOSSA

Harkitsetko yrittäjyyttä tai kevytyrittäjyyttä? Varaa aika maksuttomaan henkilökohtaiseen neuvontaan: www.ensimetri.fi

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

Seuraava numero ilmestyy 17.3.2021

Klinkkerit muistuttivat kävijöitä siitä, että ravintolan alataso oli esihistoriallisella aikakaudella saunaosasto.

Teksti ANTTI KINNUNEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

Karjalan kysymys, eli sodissa menetettyjen itäisten maa-alueiden jälleenyhdistäminen Suomeen ei ole hiljaiselostaan huolimatta kadonnut minnekään. Aluevaatimuksia ei ole kuitenkaan koskaan virallisesti esitetty. Visiirin kansallishistorian osasto tarjoaa katsauksen aiheeseen.

yksyllä 2020 julkisuudessa kihahti, kun useat uutismediat kertoivat, että Karjalan Liitto aikoo luopua tavoitteestaan edistää Karjalan kysymyksen ratkaisemista. Vuonna 1940 perustettu Karjalan Liitto on karjalaisen elinvoiman ja kulttuurin vahvin tukipilari. Liiton puheenjohtajana on kautta aikain toiminut merkittäviä poliitikkoja ja henkilöjäseniä järjestössä on 35 000. Alusta asti liitto on kirjannut yhdeksi tavoitteekseen Karjalan kysymyksen ratkaisun edistämisen. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkosodan seurauksena tehtyjen alueluovutusten perumista tai uudelleenjärjestelyä. Kyseessä oli kuitenkin väärinkäsitys. Liittokokouksessa tehdyt sääntömuutokset eivät vaikuttaneet Karjalan Liiton suhtautumiseen alueluovutuksia kohtaan. Karjalan kysymyksen ratkaisemisen edistäminen säilyy osana yhdistyksen aatteellista pohjaa, vaikka aktiiviseen toimintaan viittaava lause säännöistä poistettiin. Kohahdus uutistoimituksissa ja somessa kertoo ennen kaikkea siitä, että Karjalan kysymys on edelleen tärkeä monille suomalaisille, vaikka siitä harvoin puhutaan.

SUOMESTA löytyy myös toimijoita, joille alueiden palautus on tärkeimpiä kysymyksiä. Esimerkiksi Karelia Klubi -yhdistys on sitä mieltä, että Karjalan Liitto ja esimerkiksi Suomi-Venäjä-Seura tosiasiassa välttelevät aihetta. Klubin tavoitteena on myös sotasyyllisyyksien purkaminen Suomen osalta ja suomettuneisuuden ajan pyykinpesu.

jakaa kansaa. Aiheesta 2000-luvulla tehtyjen kyselyiden perusteella pyöreästi noin kolmasosa kannattaa ja hieman yli puolet kansasta vastustaa palautusta.Yksille kyse on Suomelle kuuluvasta ja vääryydellä viedystä omaisuudesta, toiset taas saattavat nähdä taustalla vaikuttavan vanhan fantasian Suur-Suomesta ja heimoaatteellisen idealismin. Jotkut kaipaavat sukujuuriensa alkupaikalle, ja jotkut haluavat vain sitä, mikä on parasta karjalaisille itselleen. Kyselyissä karjalaistaustaiset ovat olleet muuta väestöä enemmän aluepalautusten kannalla. ALUEKYSYMYS

Aluekiistoille on ominaista, että käsitykset oikeudenmukaisuudesta ja vääryyksien korjaamisesta ovat poliittisesti ja tunteellisesti latautuneita. Eri sidosryhmiä ja kilpailevia intressejä on useita. Tosiasia on se, että Karjalasta on tullut osa kulttuurimme pohjarakennetta ja tarina menetetyistä alueista on kietoutunut osaksi kansakunnan suurta kertomusta. Menetys, evakko ja loukattu suvereniteetti ovat osa kansallista identiteettiämme. Unelma taasen koostuu sovituksesta ja eheytyksestä sekä vapautumista odottavasta myyttisestä Karjalasta. Sitä ruokkivat monet eri tekijät. Ainoakaan raja ei ole pysyvä. Karjalan Liitto ja sitä pienemmät sekä erityisemmin asialle vihkiytyneet toimijat ovat viimeisiä soihdunkantajia. Jos uusia ei synny ja aihe poistetaan nykyisten asialistalta, silloin todennäköisesti kuopataan myös unelman rippeet. Vaikka yli miljoonalla suomalaisella on sukujuuria Karjalassa nykyisen Venäjän alueella, yhä harvemmat haikailevat sen perään. Suomella ei ole minkäänlaisia aluevaatimuksia. Eikä ole koskaan ollutkaan. Silloin tällöin asia nousee valtakunnan korkeimmalle tasolle ja joka kerta se johdonmukaisesti tyrmätään. Näin kävi myös edellisen kerran, kun ratkaisu näytti hetken ajan mahdolliselta. Neuvostoliiton sorruttua ja Baltian maiden itsenäistyttyä 1990-luvun alussa liikevoima tilanteen korjaamista varten oli olemassa, mutta presidentit Mauno Koivisto tai Martti Ahtisaari eivät lähteneet koVIRALLISESTI

keilemaan jäätä, eivätkä sitä tehneet muutkaan poliitikot. Ainakin jonkinlainen keskusteluyhteys aiheesta oli olemassa Venäjän presidentin Boris Jeltsinin kanssa. Kustannusarvioita laskettiin 1990-luvun alussa, ja vaakakupissa painoivat niin poliittiset kuin taloudellisetkin syyt. Suomea ravisteli yksi sen historian pahimmista talouskriiseistä. Nykypäivään tultaessa Karjalan palauttamisen hintaa on arvioitu eri tahojen toimesta moneen kertaan. Yleisimmät lopputulokset ovat olleet nykyrahassa useita kymmeniä miljardeja euroja. Oletettujen kustannusten taakse on toisaalta ollut helppo jähmettyä. Palautuksen puolestapuhujat usein muistuttavat, että sotia edeltänyt Karjala oli vauraudeltaan mitattuna varsin eri tasoa kuin se on nykyään. Palautuskustannukset voidaankin mieltää myös investoinniksi. voi sanoa, että mikäli Karjala olisi 1990-luvulla palautettu, eläisimme nyt turvallisuuspoliittisesti aivan toisenlaisessa Suomessa. Venäjä on noussut 1990-luvun länsimaalaistumisen ajasta uuteen omaperäiseen uhoonsa. Tällä hetkellä asiassa eteneminen näyttää varsin toivottomalta. Tänä päivänä Karjala on vain yksi yli kuudestakymmenestä Venäjää koskevasta aluekysymyksestä. Karjala ei ole Venäjälle taloudellisesti kovin tärkeä, mutta tätä nykyä siellä on muun muassa merkittävä Uuraan öljysatama ja Karjalan kannaksella kulkeva Nord Stream -kaasuputki. Vaikka aluevaatimuskysymys on ennen kaikkea epävirallinen ja vailla aktiivista kamppailua, on se syvällä suomalaiskansallisessa kuvastossa. Näkyvimmillään se on urheiluretoriikassa tai elintarvikkeiden markkinoinnissa. Tosin on tärkeä ymmärtää, että kaikenlainen vakavamielinen aiheesta keskusteleminen on tulisilla hiilillä kävelemistä, eikä kaikkia näkemyksiä saisi millään mahtumaan yhteen lehtiartikkeliin. Venäjän kanta on hyvin tiedossa, ja sen ulko- ja rajapolitiikassa on kieltämättä esiintynyt epäilyttäviä piirteitä. Nykyinen reaa-

VARSINKIN SEN ITÄOSAT OVAT KALEVALAN, RUNOLAULAJIEN JA KOSKEMATTOMAN LUONNON KOTI, JONNE INNOKKAAT HEIMOSOTURIT SÄNTÄSIVÄT JO 1910-LUVUN LOPULLA VELJESKANSAA VAPAUTTAMAAN. SUOMEN TAITEEN KULTAKAUDELLA 1800-LUVUN LOPULLA TAITEILIJOITA JA TUTKIJOITA INSPIROI KARELIANISMIKSI KUTSUTTU AATE.

JÄLKIVIISAASTI

lipolitiikan aikakausi melkeinpä edellyttäisi jonkinlaisen aloitteen tulemista Venäjältä itseltään. Karjala ei totta kai ollut ainoa alue, josta Suomi joutui rauhansopimuksissa luopumaan. Suomenlahden saaret, Salla ja Petsamo joutuivat myös Neuvostoliiton haltuun. On perin kiinnostavaa, miksi muut maantieteellisesti laajat alueet kuten Salla, Kuusamon itäosat tai eritoten Petsamo eivät ole olleet samanarvoisia kansallisen taruston osia kuten Karjala. Mitä tulee aluevaatimuksiin, ensimmäinen puheenaihe on lähes poikkeuksetta Karjala, vaikka Petsamon nikkelivarannot ja yhteys jäämerelle olisivat taloudellisesti ja strategisesti ajateltuna paljon merkittävämpiä kuin tuuhean metsäiset kunnaat. Karjala on vanhempi osa Suomea kuin Petsamo, kuuluihan se osittain jo Suomen suuriruhtinaskuntaan. Erämainen, ennen koltansaamelaisten asuttama Petsamo piirrettiin Suomen rajojen sisäpuolelle vasta Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1920. on suomalaiselle identiteetille paljon muutakin kuin kollektiiviKARJALA

sen trauman lähde. Varsinkin sen itäosat ovat Kalevalan, runolaulajien ja koskemattoman luonnon koti, jonne innokkaat heimosoturit säntäsivät jo 1910-luvun lopulla veljeskansaa vapauttamaan. Suomen taiteen kultakaudella 1800-luvun lopulla taiteilijoita ja tutkijoita inspiroi karelianismiksi kutsuttu aate. Sillä oli suuri vaikutus, kun laajaa maata harvaan asuttaneelle kansalle muovattiin yhtenäistä kansallisaatetta. Vaikka Karjalan kulttuurista on valittu vaikutteita yhteiseen identiteettiin, on karjalaiset ihmisinä saatettu nähdä ei-toivottuina. Karjalaisia, kuten saamelaisiakin, on assimiloitu valtaväestöön. Uutta kansallismytologian lukua kirjoittaessa on jäänyt sivuosaan, että ympäri maata asutetut evakot kohtasivat ennakkoluuloja ja syrjintää koskien niin kieltään, tapakulttuuriaan kuin ortodoksista uskontoa. Identiteettien laimentuminen integraation myötä voi osaltaan selittää miksi Karjalan kysymys on ajautunut unohduksen partaalle. Muille kuin asiaan vihkiytyneille Karjalan kysymys saattaa vaikuttaa triviaalilta, onhan itsenäinen Suomi ollut olemassa ilman Karjalaa jo kolme kertaa kauemmin kuin sen kanssa. Silti 400 000 karjalaisen ja 63 000 inkeriläisen evakon historia kulkee ajassa mukana. On olemassa tarve vähintään historian puolueettomalle käsittelylle. Mallia voisi ottaa esimerkiksi juuri perustetusta saamelaisten totuus- ja sovintokomissiosta. Kuten saamelaisten kohdalla on huomattu, asianomaista perimää omaavat uudet sukupolvet ovat kehityksen kannalta avainasemassa. J. R. R. Tolkienin mukaan kaikki ihmiset jakavat kaipuun Edeniin, jonka voimme aistia olemuksessamme jatkuvasti. Tolkienin mukaan ihmisyytemme on kastettu kokemukseen karkotuksesta. Kirjailijaa mukaillen voidaankin todeta, että Karjala on suomalaisten Eden: paratiisinkaltainen alkukoti. Kartalla todellinen, mutta mielessä tarunhohtoinen. KIRJAILIJA

JÄRJESTYSTÄ LOMAKEMEREEN Tamperelaisten opiskelijoiden kehittämä sovellus keventää potilaan kuormitusta ja helpottaa yksilöllisen tuen tarjoamista mielenterveyspalveluissa. Myös toimitusjohtaja huolehtii omasta jaksamisestaan ja muistuttaa, että perfektionismi väärissä asioissa polttaa ihmisen loppuun. Teksti ILARI HAUHIA Kuvat ARTTU TIMONEN

rilaisia haasteita tulee eteen päivittäin, eikä helppoja hetkiä juuri tule. Kun on jatkuvasti useita rautoja tulessa, ei kaikelle tekemiselle voi antaa aina täyttä keskittymistä. Multitaskauksen keskellä asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen.” Jos joku, niin Valtteri Korkiakoski tietää, mitä multitasking tarkoittaa. Espoosta kotoisin oleva 24-vuotias Korkiakoski opiskelee samanaikaisesti tutkintoa lääketieteestä ja tuotantotaloudesta, sekä toimii toimitusjohtajana tamperelaisten lääketieteen opiskelijoiden perustamassa Medified-yrityksessä. Kasvuyritykseksi luokiteltavan Medifiedin kehittäjät ovat ottaneet kunnianhimoiseksi tavoitteekseen kehittää ohjelmiston, joka helpottaa yksilöllisen tuen tarjoamista mielenterveyden kuntoutumisprosessin aikana. Perustajajäseniin lukeutuvan Korkiakosken mukaan Medifiedin näyttäytyy käyttäjälle vaivattomana mobiilisovelluksena. “Tavallisesti hoidon aikana potilas joutuu täyttämään toistuvasti useita pitkiä lääketieteellisiä kyselyitä, mikä on usein uuvuttavaa ja turhauttavaa. Medifiedin sovellus pilkkoo kysymykset intuitiiviseen muotoon, jolloin niihin vastaaminen on nopeampaa ja helpompaa. Useiden lyhyiden kysymysten avulla voidaan tuottaa kumulatiivista ja ajankohtaista tietoa potilaan olotilasta ja jaksamisesta, josta on suurta hyötyä hoitoprosessin aikana.”

YKSINKERTAISESTA ulkoasustaan huolimatta Medifiedin palvelu on uraa-

uurtava mielenterveyden analytiikkatyökalu, joka perustuu tiedolla johtamisen periaatteisiin. Korkiakosken mukaan palvelu on koekäytössä tällä hetkellä useassa sairaanhoitopiirissä. Medified on herättänyt kiinnostusta myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa. “Medifiedin kentältä saama palaute on ollut hyvin positiivista ja kehitämme palvelua käyttäjäkokemuksien perusteella rivakalla tahdilla eteenpäin”, Korkiakoski toteaa. Lisäksi Medified on kerännyt runsaasti huomiota ja menestystä startup-kilpailuissa. Vuonna 2019 Medified edusti Tampereen Yliopistoa University Startup World Cupin finaaleissa. Vuoden 2020 loppupuolella Medified voitti muun muassa Accenturen järjestämän pohjoismaisen HumAInity Innovation Challenge -haasteen, Pirkanmaan Yrittäjien järjestämän startup-kilpailun sekä kansainvälisen innovaatiokilpailun, jossa etsittiin ratkaisuja yhteiskunnan moderneihin haasteisiin. Korkiakoski kertoo olevansa tyytyväinen Medifiedin menestykseen sekä erityisesti yrityksen muiden jäsenten Jussi Kurikan, Karlo Seppäsen ja Olli Warron työpanokseen. “Meillä on ollut alusta lähtien selkeät tavoitteet ja olemme edenneet niitä kohti systemaattisesti. Olemme pyrkineet varautumaan ongelmiin etukäteen, jotta ne eivät tulisi yllättäen. Kun kohtaamme haasteen, on sen ratkaisemiseksi tärkeää selvittää ongelman juurisyy.” Onnistumiset eivät kuitenkaan ole tulleet ilman uhrauksia. Yrityksen pyörittäminen opintojen ohessa on vaatinut välillä hyvinkin pitkiä päi-

Medifiedin palvelu on mielenterveyden analytiikkatyökalu.

viä, eikä yrittäjän arki aina ole kevyttä. Korkiakosken mukaan tekemisen palkitsevuus kattaa kuitenkin uhraukset. Kun yrittämisen lisäksi vielä opiskelee kahta tutkintoa, on vauhdikkaan elämän keskellä tärkeää muistaa ajankäyttö ja priorisointi. Korkiakosken mukaan monissa tapauksessa, kuten vaikkapa yliopiston kursseilla, vaaditaan “tarpeeksi hyvä”-mentaliteettia. Korkiakosken mukaan sen oppimisesta on hyötyä muuallakin elämässä. Mikäli vaatii itseltään perfektionistin tavoin täydellistä suoritusta, uupuu nopeasti. “Asiat tehdään huolellisesti, mutta joskus kannattaa hyödyntää myös mahdollisia oikoreittejä. On hyväksyttävä, että kaikkea ei voi osata. Uusia taitoja opetellaan sitä mukaa kun niitä tarvitaan.” ETÄTYÖN ja -opiskelun lisääntyminen on tehnyt työn ja opiskelun yhdistämisestä helpompaa. “Etätyöskentely tekee kalenterista joustavamman ja mahdollistaa luovan suunnittelun. Lisäksi hoitoteknologian kenttä on välillä hidas ja yrittäminen ei vaadi täysiä tunteja läheskään joka päivä. Kun työltä vapautuu aikaa, voi panostaa vuorostaan opiskeluun.” Korkiakosken arjessa aamut alkavat yleensä illan ja yön aikana muodostuneiden ajatusten kiteyttämisellä, akuuttien asioiden hoitamisella sekä päivän tekemisten kokoamisella todo-listaksi. “Tärkeimpänä hoidetaan pakolliset asiat, kuten ennalta sovitut tapaamiset ja yliopiston palautettavat tehtävät. Jos niiden oheen jää aikaa, ehtii suorittaa vähemmän kiireellisiä asioita pois.Yleensä iltapäivää kohti pahin kiire hellittää, jolloin muun muassa firman sisäiseen viestittelyyn vapautuu enemmän aikaa. Kun keskittymiskyky alkaa pitkän päivän jälkeen herpaantua, kannattaa siirtyä ajatustyöstä mekaanisempaa työskentelyä vaativiin tehtäviin.” Korkiakoski kuitenkin tyrmää ajatuksen siitä, ettei hauskanpidolle tai hyvinvoinnille jäisi kaiken kiireen keskellä aikaa. “Yrittäminen on minulle kuin harrastus, enkä osaa nähdä sitä pelkkänä työnä. Siksi vapaa-ajan käsite hämärtyy välillä. Pidän kuitenkin kiinni siitä, että nukun joka yö hyvät yöunet ja ehdin käydä salilla sekä lenkkeillä. Jos liikunnasta ja levosta tinkii, ei jaksa tehdä mitään muutakaan. Pari tuntia liikuntaa antaa voimaa useaksi työtunniksi.” Myöskään sosiaalisia suhteita ei sovi laiminlyödä. “Ystävien kanssa ajan viettäminen tarjoaa vastapainoa suorittamiselle ja on minulle valtava voimavara. Kukaan ihminen ei jaksa tehdä töitä katkeamattomasti. Muutenkaan jokainen työtunti ei ole tasavertainen – välillä tunnin työt vaativat kolme tuntia, toisinaan taas kolmen tunnin työt ehtii tehdä tunnissa.”

Valtteri Korkiakosken kolme vinkkiä ajankäyttöön ja aikatauluttamiseen » Tähtää täydellisen sijaan tarpeeksi hyvään suoritukseen. » Tee itsellesi todo-lista päivän tehtävistä. » Älä uhraa unta, liikuntaa tai sosiaalisia suhteita.

Valtteri Korkiakosken mukaan iltaa kohti kannattaa siirtyä mekaanisempiin työtehtäviin, sillä 39 keskittymiskyky alkaa herpaantua.

AIKA AJAA AIKUISUUDEN OHI Aikuisuuden olemukseen syvemmälle sukeltaessaan saa huomata, ettei mitään tyhjentävää vastausta ole. Aikuisen määritelmä laahaa menneisyydessä ja samaan aikaan nuoruus paineistuu.

Teksti VILJA VAINIO Kuvitus PAULIINA LINDELL

lenko minä aikuinen? Viimeistään opintojensa loppusuoralla tätä kysymystä pysähtyy pohtimaan varmasti jokainen opiskelija. Mitä pidempään vastausta pohtii, sitä monimutkaisemmaksi kysymys käy. ”Aikuisuus on vähän saippuamainen käsite”, Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia toteaa, ”se tuntuu liukuvan käsistä.” Perinteisesti aikuisuutta on mitattu yhteiskunnan määrittelemillä ulkoisilla seikoilla. Mittareita ovat olleet esimerkiksi työpaikka, vakaa parisuhde ja vanhemmuus. Tampereen yliopiston sosiaalitieteiden yliopistonlehtori Eriikka Oinosesta aikuisuutta määrittävät normit ja arvot ovat kuitenkin ongelmallisia, koska ne elävät sitkeästi, eivätkä muutu luontevasti yhteiskunnan mukana. ”Työelämään siirtyminen ei esimerkiksi ole suoraviivainen asia, sillä monet tekevät töitä samalla kun opiskelevat.

Avioliittokaan ei ole mikään aikuisuuden merkki nykyään, eikä voida myöskään ajatella, että lapsettomat tai sinkut eivät olisi aikuisia”, Oinonen toteaa. Aikuisuuden määritelmää tulisikin Oinosen mukaan pohtia uudelleen, kun katsotaan sitä todellisuutta, jossa ihmiset elävät. Omassa tutkimuksessaan hän on väittänyt keskeisimmän aikuisuuden merkin olevan nykyaikana se, että tulee taloudellisesti itsenäisesti toimeen. ”Kaikki muu on kauhean häilyvää.” Vastuu kasvattaa

inosen mukaan aikuisuuteen kuuluu lisäksi yksilön oma kokemus siitä, että on valmis kantamaan vastuun itsestään ja teoistaan sekä tarvittaessa myös muista ihmisistä, kuten omasta lapsesta tai sairastuneesta vanhemmasta. ”Kun eteen tulee elämäntilanteita, joissa vastuuta pitää ottaa jostakusta muustakin kuin vain omasta itsestään, ne ovat kohtia, jotka tuottavat eräänlaisen aikuistumisloikan”, Oinonen toteaa.

Aikuisuus ei saavukaan kertarysäyksellä tietyn ikävaiheen koittaessa, vaikka lapsena niin ehkä kuvittelikin. ”EI OLE OLEMASSA JOTAIN IKÄÄN LIITTYVIÄ KYNNYKSIÄ TAI PORTTEJA, JOISTA KÄVELEE YLI TAI LÄPI JA SITTEN TUNTUU ERILAISELTA”,

Oinonen huomauttaa. Sen sijaan elämässä ihmistä kasvattavat vastoinkäymiset ja niistä selviäminen. ”Ne saattavat muuttaa elämänkatsomusta tai suhtautumista tiettyihin asioihin ja sitä kautta voi kokea itsessään muutosta”, Oinonen toteaa. Tukea itsenäistymiseen

sein aikuisuuteen liitetään ajatus siitä, että pitäisi olla jollain tavalla valmis ja kypsä. Nämä piirteet korostuvat erityisesti Suomessa, jossa on vallalla vahva yksin pärjäämisen ideaali.Yhteiskunnassa ei Päivi Honkatukian mukaan olekaan juuri mietitty sitä, mistä nuoret saavat tukea itsenäistymisprosessiinsa. ”Itsenäistyminen ei tapahdu yhdessä yössä, kun täyttää kahdeksantoista. Sen ei pitäisi olla elämänvaihe, jossa pitää pärjätä yksin, vaan tärkeää on osata luoda ihmissuhteita ja pyytää apua.” Aikaisen itsenäistyminen ihanne näkyy Suomessa myös siinä, että esimerkiksi Etelä-Eurooppaan verrattuna meillä muutetaan pois kotoa huomattavan nuorina. Yliopisto-opiskelijat sen sijaan ovat Suomessa keskimäärin hieman vanhempia kuin Euroopassa. Tästä johtuen opinnot aloittavien opiskelijoiden elämäntilanteet voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Opiskeluajan perinteinen kuvaaminen välivaiheena nuoruuden ja aikuisuuden välillä ei olekaan mikään kaikenkattava kokonaisselitys. ”En kuitenkaan sanoisi, etteivät opiskelijat olisi aikuisia. Tuntuisi vähän hullulta ajatella heitä jonain epäaikuisina koko opiskelun ajan”, Eriikka Oinonen toteaa. Valintojen tekemisen vapaus ja vaikeus

utkimuksessa puhutaan nykyään pidentyneestä nuoruudesta. Yksi syy ilmiöön on yleisesti hyväksyttyjen elämäntapojen kirjon laajentuminen. ”Nuorena aikuisena ja opiskelijana on nykyään paljon enemmän vaihtoehtoja siinä, miten voi elämänsä järjestää”, Oinonen toteaa. Valinnanvapaudella on myös kääntöpuolensa. Oman jutun löytäminen lukuisten vaihtoehtojen joukosta voi olla vaikeaa ja lisähaasteita siihen tuovat vielä yhteiskunnassa tehdyt toimenpiteet, joi-

den vuoksi päätöksillä on usein kauaskantoisia seurauksia. Esimerkiksi todistusvalintojen yleistyessä nuorten pitäisi osata valita jo lukiossa ne aineet, joita opiskelemalla he pääsevät tulevaisuudessa haluamaansa opiskelupaikkaan. Päivi Honkatukia kutsuu ilmiötä ”paineistuneeksi nuoruudeksi”. ”Oman jutun löytäminen, työelämäpolun hahmottaminen ja sitä kautta nuoruus ovat paineistuneet nykyaikana.” Myös yliopistosta valmistuvien ajatuksista kuuluvat Eriikka Oinosen mukaan tutkimuksissa pelot väärien valintojen tekemisestä esimerkiksi työelämään, parisuhteeseen ja asuinpaikan valintaan liittyen. Hän haluaakin rauhoitella valintojensa seurauksia analysoivia nuoria aikuisia. ”Ei ole mitään oikeita ja vääriä valintoja. Valinnat tehdään aina tietyssä ajassa ja paikassa ja jostain syystä”, Oinonen toteaa. ”Ei kannata suomia itseään valinnoistaan myöhemmin, vaan muistaa puitteet, joissa sen teki. Todennäköisesti se on ollut ihan järkevä valinta juuri siinä kohtaa.” Aika muuttaa

ikuistumisprosessi on muuttunut historiallisesti paljon jo pelkästään 1900-luvun jälkipuoliskolla. Vielä 1950-luvulla koko ihmisen elämänkulku oli melko hyvin ennustettavissa jo etukäteen. Se, että asui jonkun kanssa yhdessä olematta naimisissa alkoi yleistyä ja tulla yleisesti hyväksytyksi vasta 1980-luvun kuluessa.

”ENNEN KOTOA POIS MUUTTAMINEN VAATI SEN, ETTÄ MENI NAIMISIIN”, Eriikka Oinonen

huomauttaa. Aikuistuminen ei tapahdukaan tyhjiössä, vaan on aina vahvasti kytköksissä ympäröivään yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Sen vuoksi aikuistuminen näyttäytyy erilaisena jokaiselle sukupolvelle. ”Esimerkiksi ympäristökysymyksen ja ilmastonmuutoksen kaltaiset asiat vaikuttavat varmasti sekä nuoruuteen että siihen, miten tulevaisuus nähdään”, Päivi Honkatukia toteaa. Kaikkiaan aikuisuutta ei voi lajitella yhteen selkeään lokeroon. Se on rajoiltaan häilyvä, ympäriltään vaikutteita ottava elämänvaihe. ”Aikuisyhteiskunta helposti ihannoi ja kopio nuoruuteen liittyviä piirteitä, kuten tyylejä”, Honkatukia huomauttaa. ”Kyse on jatkuvasta neuvottelusta ja vuoropuhelusta liittyen siihen, milloin nuoruus loppuu ja aikuisuus alkaa ja mitä niihin kuuluu.”

Tunnelisodat tulilla Teksti & Kuvat SILJA-RIIKKA SEPPÄLÄ Kuvitus PAULIINA LINDELL

"Aloin ymmärtämään näitä juttuja viime keväänä ja mitä enemmän olen tutkinut, sitä enemmän ovat palaset loksahdelleet kohdilleen. Onneksi koko ajan enemmän ihmiset alkavat kyseenalaistamaan asioita ja sitten me, jotka ovat ehtineet jo leikkiä salapoliiseja jonkin aikaa, voidaan auttaa ja avata tätä lisää.”

äin oli lukija kirjoittanut iltapäivälehden uutisen kommenttipalstalle koronarokotteita koskevan uutisen alle. Vuosi 2020 on päättynyt ja tuskin kukaan on ilmiöön voinut enää olla törmäämättä. Journalistisen median kommenttiosastot täyttyvät väitteistä, joissa uutisten paikkansapitävyys joko kyseenalaistetaan tai tyystin kiistetään. Yhä useamman lähipiiristä saattaa löytyä joku, joka on löytänyt salaliittoteorioista uuden totuuden. Samaan ai-

kaan lehdistö yrittää laatia lukijoilleen selviytymisoppaita informaatiotulvaan ja faktantarkistuspalvelut käyvät kuumempina kuin koskaan.

Mitä helvettiä on meneillään?

ukelletaan syvään päätyyn. Villeimpien salaliittoteorioiden mukaan koronavirus on ihmisten kehittämä, ja sillä pyritään vähentämään liikakansoitusta. Rokotevastaisten ajattelussa toistuvat paitsi lääkefirmojen kaupalliset valtapyrkimykset, myös koko lääketieteen leimaaminen uskomusjärjestelmäksi. Rokotteen uskotaan myös joko muuttavan ihmisen perimää tai sisältävän mikrosirun tai nanoteknologiaa, jota käytetään kansalaisten valvontaan. Kun koronaviruksesta leviäviä teorioita seuraa jonkin aikaa, alkavat tietyt teemat toistua: 5G-verkko, biologiset aseet, henkinen tietoisuus, Kiinan talouskauppa, ilmastonmuutos ja kestävä kehitys sekä Donald Trump.

QAnon teorioiden mukaan koronavirus on keksitty pandemia, jonka tarkoitus on suistaa Donald Trump vallasta. Nykytiedon valossa väitteen todenperäisyyttä ei ole syytä epäillä: se on silkkaa sontaa.

Viimeistään tammikuun 6. päivänä tilanne oli koko maailman nähtävillä. Lauma mellakoitsijoita ryntäsi Yhdysvaltain kongressin rakennukseen pyrkimyksenään pysäyttää vuoden 2020 presidentinvaalien tuloksen vahvistaminen. Sekalaista joukkoa yhdistävä tekijä oli, että he uskoivat vakaasti siihen, että vaalitulos oli väärennetty ja että presidentti Trump yritettiin syöstä vallasta salaliiton voimin. Hyökkäyksessä poliisin luotiin kuoli Trumpia kannattanut nainen, joka Twitter-tilillään oli tuonut julki pitävänsä koronaa kommunistien salajuonena ja vastustavansa rokotteita. Joe Bidenia hän kutsui lastenraiskaajaksi. Hyökkäyksen näkyvimmäksi hahmoksi nousi sarvekkaaseen turkishattuun pukeutunut ja kasvonsa Amerikan lipun väreillä maalannut paidaton mies. Mies tunnistettiin nopeasti arizonalaiseksi Jacob Chansleyksi, joka tunnetaan paremmin nimellä QAnon Shaman. ”Ihan pian rytisee, kusetus nitisee liitoksistaan ja valtamedia on jo päästellyt pahoja mokia painoon asti... seuraavat pari kuukautta, ja alkaa olla epäilijöillekin selvempää, mikä on homman nimi. Tuntuu menevän 'käsikirjoituksen' mukaan.” QAnon on Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt salaliittoteoria ja sen ympärille muodostunut liike, jonka pääasialliset opinkappaleet muodostuvat muutamasta anonyymisti netissä julkaistusta kirjoituksesta. Ytimekkäästi tiivistettynä teoria väittää, että maailmaa johtaa piilossa oleva pedofiliaa ja saatananpalvontaa harjoittava kultti. Donald Trumpin johtamat hyvikset käyvät kulttia vastaan sotaa syvälle maan alle kaivetuissa tunneleissa. Kuulostaa ensihätään pähkähullulta. QAnon ei kuitenkaan ole mitenkään yhtenäinen tai järjestynyt. Se on pikemminkin eräänlainen salaliittoteorioiden epämääräinen keskusliike. Se muodostaa verkoston toisistaan irrallisten tarinoiden, teorioiden ja uskomusten välille. Iso osa sisällöstä itse liikettä paljon vanhempia. Se hämmentää soppaansa sulavasti mukaan niin illuminatia ja vapaamuurareita kuin ufoja, CIA:n LSD-kokeita ja holokaustin kieltämistä. Kun osa QAnon-liikkeen piiriin laskettavista ilmiöistä on aivan sekopäisiä juttuja, on mukana myös helpommin uskottavaa tavaraa, kuten näennäistiedettä. Liikkeellä kun ei ole minkäänlaisia rajoja, vaan se on äärettömyyteen asti inklusiivinen. Toisin sanoen ei ole olemassa asioita, jotka eivät kuulu QAnoniin. On vain asioita, jotka mahdollisesti kuuluvat. Vaikka yksi osa todettaisiin epätodeksi, se ei horjuta valtavaa kokonaisuutta. Psykologi Rob Brotertonin mukaan kyseessä on salaliittoteorialle tyypillinen ominaisuus: ”unproven by design”. Monitahoisuudestaan johtuen liike on onnistunut löytämään jalansijaan myös muualla kuin kaikkein todellisuuskriittisimmissä piireissä. Ei ole poissuljettua, etteikö aluksi kyse olisi voinut olla jopa pelkästä nettihuumorista, kun QAnon alkoi levitä kolmisen vuotta sitten, mutta vakavissaan liike otettiin ensimmäisenä po47 liittisesti äärioikealla olevien piirissä. Tähän päivään tullessa liike on yhä suuremmissa määrin rantautunut joogaharrastajien sekä muiden henkisyydestä ja hyvinvoinnista kiinnostuneiden new age -ihmisten keskuuteen.

YKSI SALALIITTOTEORIOIDEN SUOSIOTA EDISTÄVÄ ASIA ON MYÖS LÄNTISESSÄ MAAILMASSA YHÄ LISÄÄNTYVÄ INDIVIDUALISMI. IDENTITEETIN RAKENTAMINEN JA MUN JUTUN LÖYTÄMINEN ON TÄRKEÄÄ.

”Oon keväästä asti tutkinut salaliittoteorioita, jotka ei ole enää salaliittoteorioita vaan totuus, ja tuntuu, että olen henkisesti siirtymässä jollekin toisille levelille, kun oon puhunut näistä jo niin pitkään.” Tuntuu ensi alkuun hullulta, että äärioikeiston salaliittoteoriat leviävät samassa piirissä eteeristen öljyjen ja mediaation kanssa. Onko näillä ihmisryhmillä kuitenkin jotain yhteistä? ”Uskonnontutkimuksessa on tehty havaintoja jo 19801990- luvulla näiden sosiaalisten ryhmittymien resonoimisesta tällaisen maailmankuvan kanssa. Vahvimpana näitä yhteisöjä yhdistää tietynlainen valtakoneiston ja auktoriteetin kritiikki, kysymys sananvapaudesta ja esimerkiksi mielipiteet koululääketieteestä”, toteaa tutkija Katja Valaskivi, joka tutkii uskontoja ja digitaalista maailmaa Helsingin yliopiston teologisesssa tiedekunnassa. Yksi salaliittoteorioiden suosiota edistävä asia on myös läntisessä maailmassa yhä lisääntyvä individualismi. Identiteetin rakentaminen ja mun jutun löytäminen on tärkeää. ”On eroja, kuinka vahvasti ihmiset uskovat näihin teorioihin, ja onko pohjana esimerkiksi tietynlainen henkisyys, yhteiskuntavastaisuus vaiko poliittiset kannat. Epäluuloisen yksilön on helppoa mennä verkkoon ja ikään kuin poimia salaliittoteorioiden maailmasta ne teoriat, jotka itselleen so-

pivat”, sanoo nationalismia, populismia ja sosiaalista mediaa urallaan pitkään tutkinut Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta. ”Maailma herää kusetukselle. Valtamedia ei vaan näytä sitä, mitä on tapahtunut jo monta kuukautta.” Monien asiantuntijoiden mukaan pandemia-aika on ollut monessakin mielessä erityisen otollinen salaliittoteorioiden suosion nousulle. Fyysisen läheisyyden ja vuorovaikutuksen puute on ajanut ihmisiä verkkoon etsimään sosiaalista kanssakäymistä. Verkkoyhteisöt tarjoavat yksilölle kaivatun vuorovaikutusympäristön ja täyttävät perustavanlaatuisen tarpeen tulla nähdyksi. Kuplautuminen on ollut siis mitä helpointa. Salaliittoteorioihin uskovien yhteisöille tyypillistä on, että yhteisön ympärille rakennetaan kuvaa erityisyydestä. Omaa ryhmää korostetaan suhteessa muihin, kuten valheelliseen eliittiin ja virallisia totuuksia uskoviin lampaisiin. Sitä mukaa, kun yhteisön julkaisuja moderoidaan pois esimerkiksi sosiaalisen median kanavilta, vahvistuu yhteisön jäsenten tunne omasta erityistiedosta, jota julkituonti yritetään estää. Koronan aikana uutisoitu tieto on ollut nopeasti muuttuvaa ja vaillinaista. ”Pandemia-aika tarjoaa otollisen tilaisuuden teorioille. Mielikuvitus ja vaihtoehtoisten selitysten hakeminen täydentävät sitä, mitä ei varmasti tiedetä”, kertoo salaliittoteorioita, maailmanloppunarratiiveja sekä posthumanista filosofiaa tutkiva Toni Saarinen Helsingin yliopistosta. Alkaa kierre, jossa esimerkiksi lehdistöstä tuleva tieto vain vahvistaa yhteisön omaa poikkeavaa maailmankuvaa. Kun salaliittoteoriaan uskovaa kutsutaan vainoharhaiseksi, saattaa hän kokea sen valtaapitävien manipulointiyrityksenä. QAnon-teorian vahvuus on sen kokonaisvaltaisuus. Faktantarkistus on turhaa, koska mikään ei ole enää totta. ”Myös tiede ja media tavallaan muokkaavat ja voimistavat salaliittokulttuuria taistellessaan sitä vastaan”, Saarinen sanoo. ”Katso tämä *****:n julkaisema video.Tämä voi järkyttää niitä, jotka eivät ihan tiedä, mitä kulisseissa tapahtuu. Tässä sanotaan asiat aika suoraan, ja voi olla raskasta ymmärtää se valheiden määrä, mitä valtamedia meille suoltaa.”

SALALIITTOTEORIOIHIN USKOVAT OVAT YLEENSÄ AKTIIVISIA SOSIAALISESSA MEDIASSA. TOISET MYÖS MAINOSTAVAT ESIMERKIKSI SAMALLA PALVELUITAAN, KUTEN HYVINVOINTIVALMENNUSTA.

Salaliittoteorioihin uskovat ovat yleensä aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Toiset myös mainostavat esimerkiksi samalla palveluitaan, kuten hyvinvointivalmennusta. Monen toimeentulo on kärsinyt pandemian aikana ja sosiaalisten median kanavista on tullut tärkeä tulonlähde. Osa heistä myös nostaa itsensä eräänlaisen tietäjän tasolle, jonka ympärille rakentuu fanikuntaa. Tämä näkyy etenkin henkisen hyvinvoinnin ja vaihtoehtolääketieteen piireissä. Capitol-kukkulan QAnon-shamaani turkishattuineen edustaa todennäköisesti tätä haaraa. ”Julkaisuja tuottamalla salaliittoteoreetikko voi nostaa omaa statustaan samanhenkisten yhteisössä. Hän saa seuraajia, ehkä toimeentuloa. Monilla voi olla myös poliittisia päämääriä myös, kuten eteneminen kunnallisvaltuustoon,” sanoo Niko Pyrhönen Helsingin yliopistosta. Onneksi salaliittoteorioiden leviäminen ei ole täysin vailla vastustusta. Syksyllä 2020 joogapiireissä alettiin kerätä Joogit QAnonia vastaan -nimistä adressia, joka syntyi joogaopettaja Mia Jokinivan blogipostauksen pohjalta. Tekstissä Jokiniva esitti huolensa QAnon-teorioiden yleistymiseen joogan harjoittajien joukossa. Yksi adressin allekirjoittaneista on Turussa Oasis-joogastudion omistava Hanna Manninen. Manninen kertoo saaneensa pitkälti vain kiitosta ulostulostaan. ”Uskon, että moni jooga- ja hyvinvointimaailmassa on kannattanut ainakin joitain QAnonin viljelemiä ajatuksia jo ennenkin, mutta korona on tuonut nuo ajatukset päivänvaloon. En kuitenkaan usko, että kaikki QAnonin retoriikkaa viljelevät henkilöt yrittävät mitään käännytystyötä tehdä. Moni on ehkä sekaantunut koko soppaan ihan ymmärtämättömyyttään”, Manninen toteaa. Helsingin yliopiston Katja Valaskivi vetoaa paitsi salaliittoteorioiden ja äärioikeistolaisen ajattelun leviämisen ehkäisyssä journalistisen median yhteiskuntavastuuseen, mutta myös sosiaalisiin medioihin. Esimerkiksi sosiaalisessa medioissa ponnahtaneet huomautusikkunat liittyen Yhdysvaltojen presidentinvaalien uutisointiin ovat vain minimaalisia toimenpiteitä, joita alustat tekevät pitkälti poliittisesta paineesta. Vasta Capitol-kukkulan tapahtumien jälkeen sosiaalisen median alustat heräsivät. Kannattajiaan lietsoneen Donald Trumpin tilit suljettiin dominoefektin omaisesti kaikista palveluista. On silti epäselvää, muuttuiko alustojen suhtautuminen salaliittomateriaaliin ja valeuutisiin

laajemmin. Valaskivi on sitä mieltä, että sosiaalisen median alustat pitäisi yhtä lailla mieltää mediaksi. ”Algoritmit ohjaavat hyvin voimakkaasti sisältöä, joka käyttäjälle tulee näkyviin. Käyttäjänä ei edes tiedä, miten ne toimivat. Et tiedä, mikä sisältö on mitäkin, kuka sen on tuottanut, ja millä tarkoitusperällä.” Valeuutisten, disinformaation täyttämänä totuuden jälkeisenä aikana tätä ilmiötä on luonnehdittu nimellä content confusion. Tietoa ja syy-seuraussuhteita yhdistellään seikkaperäisesti, ja disinformaatio voi ehtiä saada paljon klikkauksia, ennen kuin siltä katkaistaan siivet. ”Toki firmat eivät halua mediavastuuta, ja kuvailevat sosiaalisia medioitaan vain alustoiksi. Mutta kyllä heidän kuuluisi ottaa vastuu sisällöstään siinä missä mediatalojen. Se, miten tämä käytännössä toteutuisi, on tietysti haasteellista lähteä tekemään”, Valaskivi toteaa. Ratkaisu tuskin tapahtuu silmänräpäyksessä. Sitä ennen on syytä muistaa, että maailma on hirvittävän monimutkainen paikka, jossa ihmistä ohjaa yhteenkuuluvuus. Siksi hörhöksi leimaaminen ei auta, sillä se eriyttää ihmisen yhteiskunnasta entisestään. ”Vaikka mä itse seison kaiken takana, mitä mä jaan, ni on tää johtanut kans siihen, että oon saannut aika paljon paskaa niskaan, myös lähipiiristä. Onneks koko ajan ihmiset alkaa olemaan valveutuneempia ja ottaa ite selvää asioista, ja pitää muistaa, et ainahan meillä on toisemme.”

Juttua varten on haastateltu Katja Valaskiveä, Niko Pyrhöstä sekä Toni Saarista Helsingin yliopistosta sekä joogaopettaja Hanna Mannista Oasis- joogastudiosta. Lainatut otteet ovat Ilta-Sanomien ja Iltalehden uutisten Facebook- kommentteja, sekä kommentteja Facebook-ryhmistä Korona- ja rokotuskriittiset ja Trumpin kannattajat.

Dog's Home Heidi's Bier Bar

Ihku

Alebar

Tentti

Huurupiilo

HANABISSEN HERRUUDEN vei uusi tulokas Hämeenkadulta Korona on kurittanut ravintola-alaa kohta vuoden päivät. Teimme baarikierroksen Tampereen halvimpien hanojen äärelle ja otimme selvää, mitkä baarit sijoittuvat kultaiseen kärkikymmenikköön. Teksti & Kuvat EERO LASSILA

18.05

rkipäiväisenä alkuiltana Hämeenkadun loisteessa vallitsee rauhallinen tunnelma. Hatarinkaan tipaton on tuskin vielä murtunut. Lisäksi harva lähtee uhmaamaan meneillään olevaa kotiarestia, joten ajankohta on otollisin turvalliselle baarikierrokselle. Ensimmäinen kohteeni on Bar Ih-

ku. Tämä Hämeenkadun kameleontti on yökerhon lisäksi alkuillasta myös karaokebaari hampurilaisravintola Naughty Burgerin yhteydessä. Sisällä minut vakuuttaa huomioidut turvavälit, mutta hanakarhun hinta saa kyyneleet nousemaan silmiin: 6,80 euroa. "Niin, no onhan meillä myös vitosen häppärikalja perjantaisin ja lauantaisin kello 18–20", baarimikko Maiju Syrjänen ilmoittaa. Pitääpä tähdätä siihen.

18.15 jatkuu tien toisella puolella sijaitsevaan tasamaan after ski -ravintolaan Heidi's Bier Bariin. Kynttilöiden ja eroottisen valaistuksen lomasta loistaa pitkä rivi erilaisia oluita. Löytyisikö täältä myös kuningaskuluttajan lompakolle sopiva hana? "Häppärikoffi on vitosen maanantaista lauantaihin ja opiskelijakortilla saa puolen litran Koffin 4,50 eurolla. Ja siis puolet meidän asiakkaista on KIERROS

opiskelijoita", baarimikko Jonna Kola vastaa. Tällä hetkellä baari kuitenkin ammottaa tyhjyyttään. 18.30 yli, osoitteena on Wanha Monttu. Astuessani ovesta sisään, naamallani tuntuu lämmin paineaalto, joka koostuu kolpakoita kilistelevien asiakkaiden naurunremakasta. Asiakkaat kunnioittavat jonossa turvavälejä ja desinfioivat tiskillä käsiään, jolloin koronanpelkoni hälvenee. Myös kyseenalaisen legendaarisessa maineessa ollut suolapähkinäkulho loistaa tiskillä poissaolollaan. Ravintolan sivuhuoneessa ”EELI” karjuu karaokemikkiinsä: ”Are you mii-ii-nee?...”. Tiskiltä löytyy Sateisen syyskiljun lisäksi huomattavan halpa tuoppi. "Hanakoffi maksaa aina 3,90 euroa opiskelijoille. Toivomme, että opiskelijat kävisivät täällä useammin", baarimikko Jonna Numminen toteaa. Onko korona vaikuttanut opiskelija-asiakkaiden määrään? "Tarviiko tota ees kysyä!"

tauksen kaikkein olennaisimpaan. "Uskoisin, että tätä halvemmalla ei saa olutta mistään täältä päin. Tuoppi maksaa kaikille 2,95 euroa", baarityöntekijä Ilkka Muhonen vakuuttaa. 19.00

TAAS kadun

18.40 IKIVANHA ja

osoitettaan monesti vaihtava Hovipoika löytyy nykyään Keskustorilta. Löytyisikö Tampereen halvin tuoppi yllättäen täältä? Onko opiskelija-alennuksia? "Täällä on kaikille saman hintaista. Hanakalja maksaa 4,95e." Saako mistään halvemmalla? "Joo, Old Irish Pubista." 18.41 vihjeiden saattelemana ottamaan siitä selvää. Tyyliltään löyhästi irlantilaispubia imitoiva kansainvälisen ketjun ravintola avasi ovensa viime vuoden helmikuun lopussa, aivan koronapandemian kynnyksellä. Tiskille on tunkua, mutta viiden minuutin piinaisen jännityksen jälkeen saan vasLÄHDEN

kuitenkin jatkuu. Hyppään bussiin ja matkaan kaupungin toiselle puolelle, Sorsapuiston luistelukentän naapuriin. Hieman syrjässä katseilta sijaitsee baari nimeltään Huurupiilo. Pikkuriikkiseen ravintolaan sisään tullessa kyltti toivottaa: ”Have a good meininki or go home”. Iloisesta puheensorinasta päätellen meininki on tällä hetkellä good. "Tää on tämmönen 'tietäjät tietää'-baari ja se on vain hyvä juttu", 'Huuriksen' omistaja Patrik Kramer sanoo. "Ennen koronaa baari oli tosi suosittu vaihtareiden keskuudessa ja täällä oli paljon live-musiikkia." Toivottavasti tilanne paranee loppuvuodesta. Onko täällä happy hour, kun ihmiset ovat niin rempseällä tuulella? "Everyday is a happy hour here! Tuoppi maksaa 5,50e ja se on oikeasti iso, ei mikään nollanelonen", Kramer sanoo. Mieleni todella tekisi jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta velvoitteet kutsuvat. KIERROS

Onko teillä opiskelija-alennuksia? "Joo, kaikista hanoista saa euron pois ja puolen litran tuoppi maksaa 4,90e. " Mitäs muuta teiltä löytyy? "Kronenbourg Blanc maksaa 7,70 euroa. Se on ollut tosi suosittu." Okei, käykö täällä paljon opiskelijoita? ”No ei nyt korona-aikana, mutta sanotaan että yleisesti noin puolet asiakkaista. Urheilun lisäksi täällä soitetaan viikonloppuisin myös vinyyleitä.” Mahtava konsepti. 19.40 ravintolasta valun Itsenäisyydenkatua alaspäin ravintola Tenttiin, joka on jo nimensä puolesta profiloitunut opiskelijaystävälliseksi kohteeksi. Osun paikalle pubivisan aikaan ja baarissa vallitsee syvä hiljaisuus. "Visa joka tiistai ja perjantai", kertoo ravintolan perustaja, baarimikko ja omistaja Jukka Salonen. Käykö täällä paljon opiskelijoita? "Tilanne on todella huono tällä hetkellä, mutta ennen koronaa noin viidennes asiakkaista oli opiskelijoita.” Ikävä kuulla. Paljonko olut maksaa? "Opiskelijakortilla 4,40e." Kiitos! JOSEPHIN

19.20

19.50

ITSENÄISYYSKADULLA on

SUURTERASSISTAAN tunnetussa Passio-

vielä muutama varteen otettava paikka. Poikkean ensimmäisenä Joseph'siin, joka sijaitsee Itsenäisyydenkadun ja Tammelan Puistokadun kulmassa. Tummennetuista laseista on paha ennustaa, mitä tuleman pitää. Astuessani sisään huomioni kiinnittyy yllätyksekseni isoilta ruuduilta pauhaavan Ville Niemisen haastattelun. Kaksi vuotta vanha tulokas paljastuu sporttibaariksi. Tiskin takana seisoo baarin omistaja Mark Joseph. "Mitä saisi olla?"

nissa on myös visailu käynnissä. Osallistujia on mukavasti. "Rajoituksia on toteutettu esimerkiksi kaventamalla asiakaskapasiteetti puoleen", ravintolapäällikkö Janne Kuoso kertoo. Onko korona vaikuttanut hintoihin? "Korona ei ole vaikuttanut hintoihin, mutta alkoholiveron korotusten takia joudutaan hieman nostamaan hintoja tässä kuussa. Joka tapauksessa nollanelosen tuoppi maksaa 4,40."

Vanha Monttu Passion

Irish Old Pub

20.10

20.20

SITTEN edessäni häämöttää koko kan-

Päätän iltani "Kulma-Aleen", viralliselta nimeltään Pikajunaan. On onneksi rauhallista. Onko mitään halpaa hanassa? "Tuoppi 4,50 opiskelijakortilla, häppärin aikaan neljällä eurolla ja Tippa-tiistaina 3,90", ravintolapäällikkö Joni Nieminen summaa. Hyvinkin huokeita hintoja. Asiakas tulee tiskille vonkaamaan tuopin täydennystä. "Come on, kyllä sä voit kaataa sen vielä täyteen." Nieminen pitää pintansa ja kaataa hymyillen nollanelosen. Ei vastaväitteitä. Otan samanlaisen.

san Ale Pupi. Jos Aki Kaurismäki olisi ohjannut Luokkakokouksen, voitaisiin päästä melko lähelle baarin tunnelmaa. Asetun epämääräiseen jonoon. Esitettyäni asian baarimikolle hän pudistaa heti päätään. "Nyt on kertakaikkisen huono aika tulla haastattelemaan. Jos sä et tilaa mitään, niin tule vaikka huomenna uudestaan." Täällä keskitytään olennaiseen turhia puhelematta. Laskeudun portaat takaisin kadulle.

Halvimmat tuopit TOP 10 » Irish Old Pub 2,95e » Wanha Monttu 3,90 (opiskelija) » Tentti 4,40e (opiskelija) » Ale Bar Pikajuna 4,50e (opiskelija) » Heidi´s Bier Bar 4,50e (opiskelija) » Joseph´s 4,90e (opiskelija) » Passion 4,40e (opiskelija) » Hovipoika 4,95e » Huurupiilo 4,95e (opiskelija) » Ihku 6,80e

TV vie huomion: Rekrytointiammattilaiset näkevät välillä videoesittelyjä, joissa taustalle unohtuneessa TV:ssä pyörii nolostuttavia sisältöjä. Sulje siis telkkarisi ihan varmuuden vuoksi. Peili paljastaa: Vessassa voi olla hyvä valaistus videohaastattelun kuvaamiseen, mutta varmista, ettei peili paljasta yllätyksiä.

PARHAAT PUOLESI VIDEOLLA Hait sitten kesätöitä kaupan kassana tai asiantuntijatehtäviin valmistumisen jälkeen, joudut todennäköisesti kertomaan vahvuuksistasi videolla. Persoona painaa yhä enemmän rekrytoinneissa, vaikka kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä sanalla tarkoitetaan. Teksti & Kuvat MAIJU MANNINEN

Kaikki kunnossa: Eli Harjun täytyi laatia videoesittely itsestään päästäkseen töihin tehtaaseen. Videoesittelyssä erottuu edukseen, kun valmistautuu hyvin ja videoi rauhallisessa ympäristössä, jossa huomio ei kiinnity taustahälyyn tai ympäristöön.

Kuvanlaatu = peruna: Video ei aja asiaansa, jos siitä hädin tuskin näkee hakijaa.

Paperilta lukeminen: Pahimpia virheitä on lukea vastauksensa suoraan paperista. Puhe muuttuu helposti tönkön kuuloiseksi eikä anna samaa informaatiota hakijasta kuin vapaa sanailu. Muutamaa tukisanaa voi vilkaista, mutta jos katse jumittaa muistiinpanoissa eikä kamerassa, työnantaja huomaa sen heti.

”Liitä mukaan hakemuskirje, CV ja maksimissaan minuutin mittainen video, jossa vastaat alla esitettyihin kysymyksiin.”

uskanhiki nousee samassa tahdissa niskavillojen kanssa. Miksei pelkkä teksti riitä? Mitä ne minun naamastani haluavat

nähdä? Videomuotoisten rekrytointivälineiden käyttö on kasvanut vauhdilla 2000-luvun lopulta lähtien. Ensimmäisenä videoesittelyjä alkoivat hyödyntää rekrytointifirmat volyymirekrytoinneissa, joissa tulee löytää nopeasti suuri joukko väkeä esimerkiksi kassatyöntekijöiksi. Usein volyymirekrytoinneissa on pohjakoulutusta tärkeämpää nähdä, soveltuuko hakija palveluhenkiseen työhön. Viitteitä soveltuvuudesta saa esittelyvideoista, jolloin jokaista hakijaa ei tarvitse kutsua haastatteluun ja kallista aikaa säästyy. Videohaastattelussa voidaan edetä monien henkilöiden kanssa samanaikaisesti ja karsia hei-

tä jo matkan varrella. Tehokkuuden ansiosta videoiden käyttö on levinnyt rekrytointifirmoista myös yritysten omiin työnhakuprosesseihin parin viime vuoden aikana. Esiintymistä edellyttävissä ammateissa, kuten media- ja markkinointialoilla, videota saatetaan pyytää jo heti työhakemuksen liitteenä. Rekrytoija voi tarkastella esimerkiksi sitä, artikuloiko hakija puhuessaan riittävän selkeästi. Tyypillisintä videoiden käyttö on hakemusten ja ansioluettelojen pohjalta tehdyn alkukarsinnan jälkeen, jolloin hakija ohjataan erilliselle sivustolle katsomaan haastattelukysymysvideoita. Hakija vastaa niihin jokaiseen erikseen nauhoittamalla selaimessa lyhyen vastausvideon itsestään. Uuden oton voi tehdä, kunnes on tyytyväinen. "Esiintymisjännittäjälle videohaastattelut ovat hyviä. Videon voi tallentaa mieleisessä ympäristössä kotona ja ottaa uusiksi sen sijaan, että haastattelussa pitäisi tehdä kerralla vaikutus", kertoo rekrytointiyritys Staffpointin asiakkuuspäällikkö Ulla Wirén.

Erotu joukosta – mutta älä mokaamalla

oukosta erottumista on toitotettu työnhaussa varsin pitkään. Aikanaan hyvin tehty CV riitti jatkoon pääsyyn, mutta nykyään ansioluettelon laatimisesta on tullut perustaito. Ansioluetteloissa saattaa olla niin pieniä eroja, että videomateriaali helpottaa jatkoon karsimista huomattavasti. Miten videossa sitten voi erottua muista? Wirénin kokemuksen mukaan hyvin valmistautunut hakija tekee vaikutuksen. Videolla kannattaa koettaa korostaa ammatillisen osaamisensa parhaita puolia ja havainnollistaa niitä konkreettisilla esimerkeillä. Yhä useammin johonkin kysymykseen tulee vastata vieraalla kielellä. Silloin kiinnostava sisältö on tärkeämpää kuin täydellinen kielioppi, joten perustietojensa luettelun sijaan kannattaa vaikka kuvailla nykyistä työtään. Asiantuntijatehtäviin hakevien videoissa arvioidaan, miten he osaavat siirtää tietoaan ymmärrettävästi eri alan kuulijalle. "Videossa saa jännittää. Emmehän

Muoti on vienyt sellaiseen suuntaan, että pitää olla sosiaalinen ja ekstrovertti. Voin kuvitella, että aika harvaan ammattiin pääsee toteamalla, että viihtyy mieluiten omissa oloissaan. TUIJA KOIVUNEN Tampereen yliopiston dosentti

me jännitä merkityksettömiä asioita. Jännityksen näkyminen kertoo vain siitä, että hakija haluaa työpaikan", Wirén sanoo. Jännitystä ei kannata yrittää lievittää lukemalla suoraan kameran lähelle asetetuista muistiinpanoista. Se on Wirénin mukaan pahin virhe videohaastattelussa. "Näin hukkaa mahdollisuuden tuoda oma persoona esille. Mieluummin vaikka takeltelua vastauksissa kuin monotonista tekstin lukemista." Videolta odotetaan myös riittävää valaistusta, jotta kasvoista saa selvän. Rekrytoija ei kiinnitä erityistä huomiota työnhakijan ulkonäköön. Yleissiisti ilme on silti hyvästä, ihan kuin tavallisessa työhaastattelussakin. Ennen videon lähettämistä voi itsekin koettaa tarkastella, kiinnittyykö huomio johonkin muuhun kuin hakijaan itseensä. "Emme katso ihmisten koteja, mutta kannattaa miettiä, onko taustalla viikon tiskivuori vai maalattu seinä. Joskus videoissa on näkynyt taustalla TV, jossa pyörii epämääräistä ohjelmaa, tai video on kuvattu vessassa niin, että peilin kautta paljastuu jotakin", Wirén kertoo. Persoona voi olla tekosyy

ideo ajaa saman asian kuin haastattelun ensimmäinen minuutti: antaa vaikutelman hakijan persoonasta ja luonteesta. Mitä piirteitä rekrytoija haluaa videossa nähdä? "Joihinkin tehtäviin tarvitaan myynnillistä henkilöä, toisessa työssä tärkeää on kielitaito. Joskus tiimiin saatetaan tarvita rauhallista ja pohdiskelevaa tyyppiä", Wirén kertoo. Dosentti Tuija Koivunen Tampereen yliopistosta on perehtynyt työn sosiologisiin kysymyksiin ja haastatel-

lut rekrytointikonsultteja. Joskus heidän tehtävänään saattaa olla tietynlaisten persoonien löytäminen. Hänen mukaansa persoonaa osataan harvoin purkaa laatusanoiksi. "Oman alani rekrytoinneissa persoonallisuudella tai luonteella perustellaan jotakin, mitä ei ole nähtävissä ansioluettelossa. Persoonallisuus, 'hyvä tyyppi' tai kemia ovat kiertoilmaisuja sille, mitä ei pystytä sanallistamaan, mutta joka vetoaa niin, että hakijan haluaisi rekrytoida." Koivunen toteaa, että jokainen lukee kohtaamiensa ihmisten kehollista olemisen tapaa. Teemme tiedostamattomalla tasolla johtopäätöksiä, joiden paikkansapitävyydestä ei voi tietää. Sen vuoksi rekrytoijan tulisi olla hyvin tietoinen häneen vaikuttavista piirteistä, jotta ne pystyisi sivuuttamaan siinä määrin kuin niitä on mahdollista jättää huomiotta. Koivunen puntaroi hyvin varovasti, että joskus videota voidaan mahdollisesti käyttää sen tarkistamiseen, millainen hakija ei ole. Hän nostaa esimerkeiksi Työnimi-kampanjan, joka paljasti romaninimen vaikuttavan kielteisesti työnhaussa, sekä miesvaltaiset alat, joihin ei aina mielellään palkata naisia. "Yksi mitä varmasti videosta katsotaan, on suomen kielen taito. On tutkimuksia, jotka viittaavat siihen suuntaan, että suomen kielen taitoa käytetään välillä jopa tekosyynä sille, ettei haluta palkata ulkomaalaistaustaista hakijaa." Anonyymiys antaa mahdollisuuden introvertille

ideot siis tekevät rekrytointiprosessista ripeämmän, mutta videoiden yleistymistä selittää oleellisesti myös työelämän palveluistuminen.

Kyseessä on työmarkkinoiden muoti-ilmiö, jossa liki jokaisesta pestistä on tullut palveluammatti. "Muoti on vienyt sellaiseen suuntaan, että pitää olla sosiaalinen ja ekstrovertti. Voin kuvitella, että aika harvaan ammattiin pääsee toteamalla, että viihtyy mieluiten omissa oloissaan", Koivunen sanoo. "Vaikka ei olisi perinteisessä myyntityössä, työntekijä myy aina mielikuvaa työnantajastaan ja esiintyy työyhteisön sisällä", Wirén toteaa. Halutun työntekijän ihanne tuntuu melko ahtaalta, mikä on erikoista, sillä työntekijöiden diversiteetin on tutkittu lisäävän organisaatioiden tuloksellisuutta. Yksi keino löytää moninaisempia työntekijöitä on anonyymi rekrytointi, jossa henkilö- ja muut hakijaa profiloivat tiedot mustataan. Näin rekrytoija tekee valinnat todennäköisimmin osaamista, ei persoonaa tai esimerkiksi sukupuolta ja ikää painottaen. Anonyymit rekrytoinnit ovat hiljalleen yleistymässä: Helsingin kaupungin kokeilu viime vuonna tuotti niin positiivisia tuloksia, että anonyymeja rekrytointeja jatketaan, ja aloite niiden käyttöönotosta on hyväksytty Tampereen kaupunginvaltuustossakin. Toistaiseksi anonyymiksi kutsutut rekrytoinnitkaan eivät ole täysin anonyymeja. Anonymisoitujen hakemusten ja ansioluettelojen pohjalta jatkoon päässeet hakijat haastatellaan tavalliseen tapaan. "Se tuo mahdollisuuden sellaisille työnhakijoille, joita ei ehkä muutoin valittaisi jatkoon. Haaveilen silti, että anonyymiyttä voitaisiin ylläpitää pidemmälle kuin haastatteluun asti. Mutta miten haastattelun voisi hoitaa jotenkin Masked Singer -tyyppisesti? Ei niin isoja järjestelyjä haluta tehdä niin yksinkertaisen asian

kuin rekrytoinnin takia", Koivunen sanoo. Koivunen näkee työntekijöiden moninaisuuden ehdottomasti hyvänä sekä työnhakijoiden että yritysten kannalta. Hän toivoo, että anonyymi rekrytointi otettaisiin käyttöön myös yksityisellä sektorilla. Täysin anonyymiä rekrytointiprosessia tuskin lähiaikoina nähdään, sillä työnantajat kokevat haastattelun ja ihmisen näkemisen kovin tärkeäksi.

Huono valaistus: Rekrytoija haluaa nähdä hakijan kasvot. Huolehdi, että valoa on riittävästi.

Henkilöbrändillä töihin

ideot yleistyivät, kun CV:n laatiminen alkoi olla jokaisella hanskassa. Mitä tapahtuu, kun videon tekemisestä tulee yleinen taito? Koivunen uskoo, että tulevaisuudessa rekrytointiprosessit tulevat muuttumaan yhä alakohtaisemmiksi. Hän näkee myös anonyymien rekrytointien yleistyvän. Wiren arvioi, että hakijapuolella seuraava iso suuntaus on poikkeavien työnhakureittien hyödyntäminen, esimerkiksi myyntivideon laatiminen itsestä Oikotielle tai Facebookiin. Henkilöbrändäys korostuu. Joukosta erottuminen saattaa vaatia yhä äärimmäisempiä konsteja. Hiljattain uutiskynnyksen ylitti henkilö, jonka ansioluettelo ei vakuuttanut rekrytoijaa, mutta joka sai silti kutsun haastatteluun kuvattuaan hakemusvideon laskuvarjohypyn aikana. Uutisesta ei tosin selvinnyt, saiko hakija työpaikan. Mikäli sai, seuraava kysymys on, kuinka pitkään persoonalla voi paikata puuttuvaa substanssiosaamista. Ehkä seuraavassa opetussuunnitelmassa itsensä työllistämisen kurssikokonaisuuksiin sisällytetään laitesukelluksen ja yksipyöräisellä ajamisen opetusta.

Vaatevalinta: Töitä saadakseen ei tarvitse olla malli. Huolitellut hiukset ja vaatteet sopii silti olla. Kannattaa myös katsoa, onko arkikäytössä oleva lempipaita sittenkään sopiva työnhakuun.

Taustaa saa miettiä: Rekrytoija haluaa arvostella hakijaa, ei hakijan kotia. Mutta katsos, siellähän on lempparimuumimukini tiskivuoren keskellä!

YHTEINEN YSÄRI AVIISI 2/1991

AVIISI 2/1991

AVIISI 3/1991

YHTEINEN YSÄRI ESITTELEE VISIIRIN ESIVANHEMPIEN JÄLKIÄ.

YHTEINEN YSÃ&#x201E;RI ANTURI 2/1991

ANTURI 2/1991

Turvaa näkyvyytesi – käytä Visiiriä!

Seuraava Visiiri 17.3.2021

MAINOSTA TÄSSÄ Haluatko tavoittaa 18 000 opiskelijaa printissä ja verkossa? Mainosta Visiirissä! Visiiri tavoittaa tamperelaiset yliopisto-opiskelijat laajasti kolmella kampuksella, kotiin jaettuna suurimpiin opiskelijataloihin sekä verkkojulkaisuna. Tarkemmat tiedot mainostamisesta löydät Visiirin verkkosivuilta:

visiirilehti.fi/mediatiedot TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI