Kirkonkello nr 3 2014

nr 3 2014

Sisäsivuilta löydät:

Växjön hiippakunnan ruotsinsuomalainen tiedotuslehti Sverigefinskt informationsblad i Växjö stift

Kirkonkello

• Jussin tarina: Suomi – Australia – Ruotsi • Kielikommelluksia • Ailan tervehdys Säkylästä • Uutta piispaa etsitään ja seurakuntia yhdistetään • Olet tervetullut Ruotsin kirkon suomalaistoimintaan!

Kirkonkello 3-14

Kirkonkello 3-14

Haluatko osallistua Kirkonkellon tekemiseen? Voit lähettää minulle (AL Kantola) ideoita, terveisiä, valokuvia. Valokuvat mieluiten sähköpostilla, ja mukaan tieto kuvan ottajasta. Se pannaan näkyviin julkaistaviin kuviin.

Anteeksi, että joskus se unohtui. Muistatko kevätpuolella olleen kuvan Strömsnäsbrukista - Hilkka Huttunen ja viisi sukupolvea koolla. Kuvan oli ottanut Simone Liljensöe, ja kuvan lähetti minulle Arja Jantunen.

Kiitokset molemmille!

Kertokaapa lisää myös kokemuksia siitä, mitä kieliongelmat saivat aikaan, kun oli tänne muutettu. Tässä yksi, ja seuraavalla sivulla lisää:

Yhteystietoja

Ruotsin kirkon suomenkielinen Palveleva puhelin on avoinna iltaisin kello 21.00–24.00. Voit soittaa, kun haluat puhua luottamuksella ja nimettömänä toisen ihmisen kanssa.

Vaikkapa silloin, kun - tunnet itsesi yksinäiseksi - olet menettänyt läheisesi - jokin asia painaa mieltäsi - mietit elämän tarkoitusta - toivot esirukousta.

Hiippakuntapappi Anna-Liisa Kantola, puhelin 0470-773 883, yhdistyy suoraan kännykkään (huomaa, että siihen ei voi lähettää tekstiviestejä, sitä varten numero 070-399 08 35), kotipuhelin 0371-137 29, sähköposti: anna-liisa. kantola@svenskakyrkan.se. Postiosoite: Gislaveds pastorsexpedition, Box 83, 332 22 Gislaved.

Jönköpingin (Kristina pastorat) diakoniaassistentti Raili Partanen on tavoitettavissa arkisin kello 9-12, puhelin 0730703 556, muulloin voi jättää viestin.

Postiosoite: Råslätts kyrka, Sparvhöksgatan 5, 556 11 Jönköping. Sähköposti: raili.partanen@svenskakyrkanjonkoping.se.

2 Railin työstä pääosa on ruotsinkielistä.

Päivystäjinä toimii yli sata vapaaehtoista. Heidät on tehtävään valittu ja koulutettu ja heillä on vaitiolovelvollisuus. Puhelu on soittajalle ilmainen.

Kiitos yhteydestä

Kielikommelluksia Mitä kaikkea tapahtuikaan, kun oli vasta Ruotsiin muutettu!? Tässä pikku tarinoita – omia tai tuttujen kokemuksia: ■ Mies meni apteekkiin ostamaan rikkihappoa. Hän oli etukäteen sanakirjasta tutkinut, mitä se olisi ruotsiksi, ja niinpä hän pyysi: ”söndersyra”.

Samaa perhettä

Kun olin parikymppinen, olin muutaman kerran mukana nuorten leireillä Lohjan Vivamossa. Majoitusta varten oli iso huone, jossa taisi olla kymmeniä tyttöjä yhdessä, ja toisessa poikia. Metallirunkoisia kerrospetejä oli vieri vieressä. Nyt keväällä kävin taas siellä ja otin yllä olevan valokuvan. Rakennusta on paljon sen jälkeen uusittu ja korjailtu, mutta nuo samat sanat ovat edelleen ulko-oven päällä: ”Te ette ole vieraita”. Siinä ne muistuttavat tulijalle: Sinä olet tervetullut, saat kuulua suureen perheeseen, et ole vieras, muukalainen, ulkopuolinen. Sanat on otettu Efesolaiskirjeestä: ”Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä… Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”

Toivon, että sinäkin, kun avaat kirkon tai seurakuntakodin oven, voit ajatella: tänne minä kuulun, täällä minulla on siskoja ja veljiä. Yhteyden rakentajina tarvitaan meitä kaikkia. Osaisimmeko kertoa ja osoittaa kaikille muille: on ilo nähdä sinua.

Siunattua syksyä ja tervetuloa mukaan! Otahan mielellään muutenkin yhteyttä, kerro ajatuksiasi ja kysymyksiäsi!

Kikonkello

Hiippakuntapappi Hanna Thärnold, puhelin 0470-773 886 (tekstiviestejä varten 073-655 78 03), sähköposti: hanna.tharnold@svenskakyrkan.se. Postiosoite: Stiftskansliet, Box 527, 351 06 Växjö. Hanna on pääosin ruotsinkielisessä työssä.

tta vaimo ei Mies osasi ruotsia, mu rastui pahaan kovin paljon. Mies sai äkäri tuli kotikurkkutulehdukseen. Lä pystynyt puhukäynnille. Kun mies ei oita vaimolta. maan, lääkäri kyseli asi ta oli selvitty, Jälkikäteen, kun taudis n, miten hän oli vaimo kysyi mieheltää lääkärin kansselvinnyt keskustelusta kyllä sinä selvisa. Mies tuumasi: ”Joo, yt sanoa ei, sinä sit! Aina kun olisi pitän si pitänyt sanoa sanoit kyllä, ja kun oli kyllä, sinä sanoit ei!”

© Svenska kyrkan, Växjö stift 2014 Box 527, 351 06 Växjö 0470-77 38 00 vx ANSVARIG UTGIVARE Anna-Liisa Kantola PRENUMERATION/ADRESSÄNDRINGAR anna-liisa.kantola@svenskakyrkan.se, 0470-77 38 83 FORM och TRYCK Löwex Trycksaker AB, Växjö UPPLAGA 1460 OMSLAGSFOTO Anna-Liisa Kantola, landskap från Vrigstad TEXT och FOTO (där inget annat anges) Anna-Liisa / Arto Kantola

Anna-Liisa Kantola

Sv

Anna-Liisa hälsar alla välkomna till kyrkans gemenskap med orden från Efesierbrevet: ”Ni är inte längre gäster och främlingar utan äger samma medborgarskap som de heliga och har ert hem hos Gud.”

■ Nainen halusi konditoriasta ostaa täytekakun ja pyysi: ”fylltårta”. Ja selvisihän tarkoitus, kun kädet otettiin avuksi.

■ Nuori pari oli hiljattain muuttanut tänne Suomesta. Mies oli lukenut koulussa ruotsia, mutta vaimo ei vielä osannut ollenkaan. Perheenlisäystä oli tulossa ja piti lähteä synnytyslaitokselle.

Mies lähti tueksi ja tulkiksi. Synnytys oli käynnistynyt ja mies tulkkasi: ”Vedä! Vedä! Ne käskee sinun vetää!” Vaimo tuumasi: ”Käskekööt vaan, mutta minä kyllä työnnän!” Ja niin tuli poika maailmaan.

Foto: Kristina Strand Larsson IKON

Tehdään yhdessä Kirkonkelloa!

3

Kirkonkello 3-14

Kirkonkello 3-14

Palasin hoitamaan kirkkoherran virkaani tämän vuoden toukokuun alusta oltuani syksystä 2011 lähtien virkavapaalla. Viime syksynä olin tosin välillä töissä muutaman viikon.

Anoin kuitenkin lisää virkavapautta, koska sain puolen vuoden apurahan Jenny ja Antti Wihurin rahastosta.

Valmistuin kesäkuussa 2008 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Pääaineeni on seemiläiset kielet ja kulttuurit sekä sivuaineeni kreikan kieli ja kirjallisuus. Olen jatkanut siihen tutkintoon kuuluvan pro gradu –tutkielmani aihepiiristä.

Teen tutkimusta, jonka alustava työnimi on ”Kuningas Saul varhaisessa juutalaisessa kirjallisuudessa”. Kyseessä on siis juutalainen raamatuntulkinta. Lähdeaineistooni kuuluu tekstejä, joita koottiin kirjalliseen muotoon ensimmäisellä vuosituhannella jKr. Tutkimani tekstit ovat heprean-, aramean- ja kreikankielisiä, ja kirjoitan saksaksi. Työ on hidasta ja vaikeaa.

Toivon, että saan niin paljon terveyttä ja elinvuosia, että tutkimuksestani tulee joskus väitöskirja.

Kotiseurakuntani Säkylän kirkkoon tehtiin perusteellinen sisäkorjaus 2011-2012. Nyt kirkko on todella hieno.

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen! (Ps 122:1) Aila Isotalo

Anjan kesäpäivä Anja Hatava Jönköpingistä kertoo: Tyttäreni on huolissaan minusta, kun olen niin paljon yksin kotona mieheni kuoleman jälkeen, eikä minulla oikein ole elämänhalua. Hän soittaa minulle joka aamu.

Kerran heinäkuun lopulla hän sanoi: ”Älä aina istu yksin kotona, lähde käymään vaikka Vätterin rannassa ja ota uimapuku mukaan.” Minä tein työtä käskettyä. Menin bussilla. Kävelin Rosenlundin ruusutarhassa ihailemassa ruusuja. Niitä on siellä satoja lajikkeita.

Menin sitten alas rantaan ja ajattelin: kyllä vanha muori tekee vielä senkin, että menee uimaan. Siitä on monta vuotta aikaa, kun olen viimeksi käynyt uimassa. Vesi oli ihanan lämmintä. Korskyrkan-kahvilassa istuin kahvilla ja katselin kauniita purjelaivoja järvellä. Sitten tuli ”pikku enkeli”, tumma kiharapäinen pikkupoika minun luokseni ja kysyi: ”Saanko istua tässä, kun odotan mummoa?” Toki annoin luvan.

Poika jutteli kovasti ja kertoi: ”En ole varmaan koskaan eläessäni uinut niin paljon kuin tänä kesänä. Olen uinut meressä ja Grännassa ja Vätterissä ja…” Minua huvitti, kun poika ei varmaan ollut enempää kuin 4-5-vuotias. Hetken päästä poika sanoi: ”Tuolla meneekin minun isä. Hej då!” Minulla oli ihan mukava yhden päivän ”kesäloma”.

Aila Isotalo jobbade som kontraktsadjunkt för finskspråkiga i Växjö stift under åren 1996-2002. Hon har skickat en hälsning från Säkylä i södra Finland.

Vid sidan av sin kyrkoherdetjänst har Aila fortsatt med studierna och hoppas någon gång bli klar med en doktorsavhandling.

4

Sv

Anja Hatava (Jönköping) berättar om en trevlig sommardag vid Vätternstranden.

Muutosten tuulia Kaikkialla Ruotsissa on meneillään kirkollisen kentän rakennemuutos. Seurakuntia / pastoraatteja yhdistetään.

(Pastoraatin muodostaa yksi tai useampi seurakunta, joilla on yhteinen kirkkoherra.) Tarkoituksena on lisätä yhteistyötä ja tehostaa hallintoa, niin että enemmän resursseja voidaan satsata varsinaiseen seurakuntaelämään.

Meidän alueellamme muutoksia on jo tehty monin paikoin.

Mainitaanpa joitakin.

- Jönköpingissä keskustan kaksi pastoraattia (KristinaLjungarum ja Sofia-Järstorp) ovat yhtyneet. Viime vuoden vaihteessa uuden pastoraatin (Jönköpings pastorat) kirkkoherrana aloitti Hans Boeryd.

- Hakarpin seurakunta on yhdistynyt Huskvarnan kanssa (khra Krister J. Clifford).

- Nässjön pastoraatti koostuu kuudesta seurakunnasta; siihen kuuluu nyt myös Bodafors ja Forserum (khra Kerstin Wredén).

- Kalmarin viisi seurakuntaa ovat aikaisemmin muodostaneet seurakuntayhtymän, nyt niistä on tullut yksi pastoraatti (khra Peter Wänehag).

- Växjössä on nyt 22 seurakunnan sijasta 13 seurakuntaa, ja ne muodostavat yhteisen pastoraatin (khra Thomas Petersson).

- Hylten alueella kaksi pastoraattia yhdistyi ja nimenä on nyt Hyltebruks pastorat, mikä tuntuukin helpommalta sijoittaa kartalle kuin Färgaryds pastorat.

- Gislavedissa valmistellaan yhdistymistä tapahtuvaksi reilun vuoden päästä. Koko Gislavedin kunta tulee muodostamaan yhden pastoraatin. Tulevaksi kirkkoherraksi on valittu Anders Hullfors.

- Paikoin muutoksia on tehty jo aikaisemmin, toisin paikoin niitä vasta suunnitellaan (esimerkiksi Gnosjön alue).

Suomenkielisen työn näkökulmasta suuremmat pastoraatit voivat olla hyvä asia. Mutta joka tapauksessa tämän toiminnan tulevaisuus riippuu meistä. Me osoitamme, tarvitaanko sitä – osallistumalla kirkon toimintaan, kutsumalla muitakin mukaan ja kertomalla omista ajatuksista ja toiveista kirkkoherroille ja luottamushenkilöille.

Yksi edessä oleva muutos vielä: Meidän piispa JanOlof jää eläkkeelle ensi pääsiäisenä, ja syksyllä on piispan vaali. Rukoillaan siis: Jumala, me pyydämme että ohjaat piispan vaalia Pyhällä Hengelläsi, niin että me saamme mielesi mukaisen uuden piispan. ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi.”

Foto: Växjö stift

Foto: Gustaf Hellsin IKON

Tervehdys Säkylästä

Jan-Olof Johansson ja Hans Boeryd

Ändringens vindar

Sv

På många håll i vårt stift har det blivit eller kommer att bli sammanslagningar av församlingar / pastorat till större enheter för att göra administrationen bättre och effektivare. En annan aktuell ändring: vår biskop Jan-Olof skall gå i pension vid påsk, och det blir biskopsval nu under hösten.

Låt oss be att Gud leder valprocessen med sin Heliga Ande.

5

Kirkonkello 3-14

Jussin tarina Juhani Lepikkö asuu Anders-torpissa. Hänen tiellään on ollut isoja mutkia: Kemistä Australian kautta Smoolantiin ja muutos ateistista uskovaksi.

Jussi syntyi vuonna 1944 pohjois-Ruotsissa, jonne oli pitänyt lähteä sotaa pakoon. Kemissä hän on kasvanut. Perheeseen syntyi kaikkiaan 7 lasta, joista Jussi oli toiseksi vanhin.

Lapsuuskodissa hengellisistä asioista ei puhuttu. Kirkostakin vanhemmat erosivat. Lapset eivät käyneet rippikoulua. Päälle kaksikymppisenä Jussi meni naimisiin, ja perheeseen syntyi tyttö. Jussi oli enimmäkseen töissä rakennuksilla, mutta työ oli kausiluontoista. Kun ei ollut kunnon työtä, ei saanut asuntoa. Vaimo Kaino asui edelleen vanhempiensa luona ja Jussi pääasiassa omien vanhempiensa.

– Yksi siskoistani alkoi seurustella, ja he suunnittelivat naimisiin menoa. Poikakaveri kuului kirkkoon ja halusi kirkkohäät.

Sitä varten siskon pitäisi käydä rippikoulu. Kun kuulin näistä suunnitelmista, sanoin jyrkästi: ”Jos menet rippikouluun, et ole enää minun siskoni!” (Hän kävi rippikoulun, mutta on hän silti siskoni.)

Foto: Martti Paananen

Australian vuodet Kun Kemistä ei työtä ja asuntoa järjestynyt, oli edessä lähtö Australiaan. Jussin veli oli muuttanut sinne aikaisemmin.

Pussikarhu eli koala on Australian eläimiä.

6

– Ensimmäinen asuinpaikka meillä oli Mount Isa. Ensin olin kielikurssilla muutaman kuukauden, sitten kuparikaivoksessa pari vuotta. Meille syntyi poika. Asuimme vuokralla kolmessa eri paikassa. Halusimme oman talon, mutta siihen vaadittiin käsiraha. Toiset suomalaiset kertoivat, että kirkolta voi saada lainaa sen

verran. Pappina oli Voitto Pokela. Menin hänen puheilleen.

Hän sanoi, että lainan saa vain, jos kuuluu kirkkoon. Istuttiin kansliassa, kirjoitettiin liittymispaperit ja lainapaperit. Mutta se ei ollutkaan sillä selvä. Pokela vei minut vielä kirkkosaliin alttarin eteen ja siihen polvilleen. Ei auttanut muu kuin tehdä mitä käskettiin. Se oli aika tiukka mies ja äänekäs. Hän koetti yleensäkin pitää ”lampaitaan” ojennuksessa. Mutta tykkäsin hänestä ihmisenä, ja muutkin tykkäsivät. Hän oli avoin ja rehti, sanoi asiat suoraan. Seurakuntaan liittyminen oli minulle vain nimellinen asia, sen jälkeen en kirkossa käynyt. Mutta siinä rukouksessa oli jotain. En osaa sanoa, mitä.

mänsä Jumalalle. Ehkä arkuuskin vaikutti siihen, että minä en mennyt eteen. Ja kun minussa ei muutosta tapahtunut, niin nekin perheet väsyivät vetämään minua mukaan.

Työ kaivoksessa oli kuumaa ja pölyistä, mutta toisaalta mielenkiintoista. Kuumuuden takia oli aina jano. Työläisillä oli tapana mennä pubiin juomaan parit kaljat töitten päälle.

Kuumuus Mount Isassa alkoi vaivata. Työilmapiirikin muuttui jotenkin ahdistavaksi. Onnettomuuksia, kuolintapauksia ja loukkaantumisia tapahtui liian tiheään. Työ tuntui menevän vähän kyttäämiseksi; oli niin tarkat säännöt ja kirjanpito siitä, mitä teet ja et tee. Muutimme Wollongongiin. Menin töihin isoon rautatehtaaseen. Siellä etelämpänä, meren rannalla, oli harvoin yhtä kuumaa. Valtion asutustoimikunta rakensi omakotitaloja ja asutti ihmisiä. Saimme talon Warillasta. Sinä aikana meille syntyi vielä tyttö.

– Kemissä olisi nyt ollut vähän enemmän töitä tarjolla kuin aikaisemmin, mutta asuntoja ei. Syksyllä suunnaksi tuli Gislaved. Kumitehtaalta sain töitä. Kun selkä ei enää kestänyt, jäin puolieläkkeelle, ja jonkun vuoden päästä kokonaan sairaseläkkeelle. Hengellinen puoli unohtui minulta täälläkin. Mutta Jumala ei unohtanut. Noin vuoden välein tuli joku muistutus, että pitäisi selvittää ne asiat. Työnsin sen aina syrjään. Sitten Jumala pani minut niin ahtaalle, että oli valittava joko tai. Oli sellainen ahdistus. En saanut kunnolla nukuttua.

Sitä riitti ja riitti. Koetin viinallakin sitä ahdistusta saada pois.

Mutta se meni jo siihen, ettei pullon tyhjentäminen vaikuttanut enempää kuin olisi vettä juonut. Elämä oli tyhjää. Mikään ei kiinnostanut. Yhtenä aamuna – siitä on päälle 20 vuotta aikaa – menin kahville keittiöön ja ajattelin että taas on yksi tyhjä päivä edessä. Silloin kuulin sisältäni äänen: ”Mene Keijon luo.” Silloin tiesin, mistä kenkä puristaa. Jumala otti minut kiinni Australiassa tekemästäni lupauksesta.

Hengellisiä vaikutteita – ja ahdistusta – Mount Isassa oli suomalaisilla monia keskenään erimielisiä hengellisiä ”kuppikuntia”. Minä en niitten asioitten kanssa ollut tekemisissä. Velipoika kerran sanoi käyneensä helluntailaisten kokouksessa. Minä hämmästyin, mutta ei siitä enempää puhuttu silläkään kertaa. Wollongong oli iso kaupunki. Siellä ei samalla tavalla syntynyt kuppikuntia. Ilmapiiri oli rauhallisempi. Sinä aikana, kun asuimme rivitalossa Wollongongissa, sai ”kuningas alkoholi” minusta lujemman otteen. Kerran olin ryypännyt liikaa ja rahat olivat lopussa.

Silloin rukoilin: ”Jumala, jos olet olemassa, auta, niin minä rupean uskovaiseksi.” Jumala todella auttoi jo seuraavana päivänä. Unohdin kuitenkin lupaukseni.

– Kun asuimme Warillassa, siellä oli kaksi helluntailaisperhettä, jotka veivät minua kokouksiin. Saihan siitä jotain vaihtelua elämään. Ja varmaan Jumala jo silloin koetti saada minua uskon tielle. Kokouksissa kyseltiin, haluaako joku antaa elä-

Foto: Hannu / Tuula Huttunen

Kirkonkello 3-14

Australian maisemaa.

– Jotenkin elämä alkoi tuntua hirveän ahdistavalta, synkältä, yksinäiseltä. Aloin ottaa lisää kaljaa. Lopulta tuntui, ettei tämä voi jatkua näin.

Vaimoa ehkä kaiversi koti-ikäväkin. Pakkasimme kamppeet ja lähdimme Suomeen kesällä 1976.

Smoolantiin

– En minä Keijoa paljon tuntenut. Sen tiesin, että hän korjasi autoja ja oli veljeni Timpan kaveri. Kerran kun vein autoni verstaalle, oli juteltu vähän enemmän. Silloin Keijo kysyi: ”Oletko kiinnostunut uskonasioista?” ”En ainakaan näillä näkymin”, vastasin. Tuon edellä kerrotun aamukahvin jälkeen lähdin heti. Olin varannut ajan verstaalle seuraavaksi päiväksi. Keijo ihmetteli: ”Eikö se aika ollut huomiselle?” ”Nyt en tullut tänne auton takia, vaan puhumaan hengellisistä asioista.” Keijo pani verstaan kiinni, menimme sisälle juttelemaan. Sovimme vielä, että menen Keijon luo illalla. Siellä hän rukoili minun puolestani. Tuntui kuin paino olisi pudonnut pääni päältä ja olisi ollut helpompi hengittää. Seuraavana päivänä ajatusmaailmani oli muuttunut. Pari viikkoa oli vähän kuin olisin leijunut ilmassa.

– Vähitellen palasin maan päälle. Muutama kuukausi meni ja sitten alkoi taistelu. Tietyt asiat ja vanhat tavat, mitkä olivat iskostuneet mieleen, pyrkivät takaisin valta-asemaan.

Joskus ne tulevat salavihkaa ja vie vähän aikaa, ennen kuin huomaa, että on menossa harhaan.

– Menin mukaan helluntaiseurakunnan suomalaiseen ryhmään. Yksi taistelu onkin ollut siinä, että seurakunnassa käyminen helposti lopahtaa. Sitä voi ajatella, ettei se ole niin tärkeää. Vähitellen minulta seurakunnassa käyminen loppui.

Syynä oli sekin, että selkäkivun takia minun on vaikea istua pitempään. Mutta Jumala on puhunut minulle, että seurakuntayhteys on tärkeä ja sinne pitää mennä takaisin. Yksin on heikompi. Usko on kuitenkin niin tärkeä minulle, että siitä luopuminen ei ole tullut mieleenkään. Onneksi olen kokenut, ettei Jumalakaan ole minusta luopunut, harhapoluistani huolimatta.

Sv

Juhani Lepikkö bor i Anderstorp och fyller snart 70 år.

Han är uppvuxen i norra Finland. När han var ung man och bildat familj, var det svårt att få arbete och bostad. Då flyttade de till Australien. I början var det tufft gruvarbete i torra och varma klimatet. Jussi berättar om sitt livs resa, även om sin resa från ateist till troende.

7

Foto: Robert Johnsson, IKON

Edellä Jussi kertoo oman tiensä risteyskohdista. Minun mieleeni tulee myös tapaus parinkymmenen vuoden takaa.

Meitä oli muutama ihminen koolla jossakin seurakuntakodissa. Eräs osallistuja kertoi elämästään ja siitä että oli harhaillut ja tehnyt vääriä valintoja, joita on katunut. Sitten hän otti käteensä virsikirjan ja sanoi: nyt olen tullut tähän päätökseen: ”Sun omas, Jeesus, tahdon olla, ja elää sulle yksinään, kun sinä armos auringolla saat sydämeni syttymään. Sinua kiitän riemumielin ja veisaan sydämin ja kielin.” (422:4 edellisessä suom. virsikirjassa) Se oli koskettava hetki.

Raamatussa kristittyjä kutsutaan myös nimellä ”sen tien vaeltajat” tai ”tuolle tielle lähteneet”. Kristitty ei siis ole ensi sijassa ihminen, jolle on opetettu tai joka pohtimalla on tullut siihen tulokseen, että Jumala on olemassa, ja Raamattu on tärkeä kirja. Vaan kristitty on ”tien kulkija”. Sitä tietä kuljetaan rukoillen, omantunnon ääntä kuunnellen ja Raamatusta ohjausta ja voimaa etsien. Askel askelelta eteenpäin, vaikka toisinaan kuin pimeässä sumussa haparoiden.

Sillä tiellä opetellaan antamaan anteeksi (pyydetään voimaa anteeksiantoon), ja toisinaan pitää nöyrtyä pyytämään anteeksi. Sillä tiellä opetellaan auttamaan toisia ja ottamaan apua vastaan.

Niin kuin vanhassa arkkivirressä lauletaan: 8

”Juur armosta tulee se kans, että sielut täällä vaeltaissans myös joutuvat yhteen ja yhdessä näin saavat kulkea Siioniin päin.

Tässä toistansa hoitaa, jos väsymys voittaa, kun anoopi:”Auta, jo jäin!””

Foto: Malin Forsvall

Sen tien kulkijat

Kirkonkello 3-14

Jonkun uskon tiellä on suuriakin mutkia ja äkkikäännöksiä.

Toisen elämä on tasaisempaa. Joku on ehkä jo kotoa saanut hyvät eväät ja esimerkin, niin että on nuoresta pitäen ollut helpompi kulkea sitä tietä. Mutta valintoja meidän kaikkien pitää tehdä, jopa päivittäin. Martti Luther on sanonut, että Jumalalla on vain päivän vanhoja lapsia. Tavalla tai toisella valitsen, haluanko seurata Jeesusta. Ja kuuntelenko omantunnon ääntä, olenko rehellinen, minkä aseman raha ja omaisuus saa elämässäni, ja haluanko kantaa vastuuta lähimmäisistä, yhteiskunnasta, luonnosta.

Löydätkö seuraavista rukouksista sellaisia, mihin haluat yhtyä?

Anna minulle puhdas mieli – jotta näkisin sinut, nöyrä mieli – jotta kuulisin sinut, rakkauden mieli – jotta palvelisin sinua, uskon mieli – jotta pysyisin sinussa.

(Dag Hammarskjöld)

Isäni, jättäydyn sinulle, tee minulle, mitä näet hyväksi…

Sinun käsiisi annan sieluni.

Annan sen sinulle, Jumalani, sydämeni koko rakkaudella, koska rakastan sinua ja tämä rakkaus vaatii minua antautumaan sinulle, sinun käsiisi, kokonaan, rajattoman luottamuksen varassa, sillä sinä olet minun Isäni.

Jos yksinäiseltä tuntuu, saa uskoa, että sen tien on Jeesuskin kulkenut.

Tai niin kuin hän itse sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” ”Tule ja seuraa minua.”

Jeesus sanoo myös: ”Menkää sisään ahtaasta portista…” (Matt. 7:13). Se portti lienee ahdas sen takia, että siitä ei mahdu sisään oman syntisäkin kanssa. Eikä siitä mennä sisään omien ansioitten avulla, vaan tunnustaen, että nyt tarvitaan apua, ja ottaen vastaan anteeksianto Jeesuksen sovitustyön perusteella. Portti on ahdas ja tie kaita myös siinä mielessä, että kristitty voi joutua kokemaan vastustusta uskonsa takia. Monin paikoin juuri nyt sisaremme ja veljemme maailmalla ovat suuressa ahdingossa. Irakissa ovat viime aikoina tuhannet kristityt joutuneet valinnan eteen: luopua kristillisestä uskosta tai paeta henkensä edestä. Ja toki meidänkin joukossamme on niitä, jotka ovat saaneet jotain pilkkaa kokea uskonsa takia. Se on sitä ristiä, mistä Jeesus sanoo: ”Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni.”

Foto: Gustaf Hellsin IKON

Kirkonkello 3-14

(Charles de Foucauld)

Nämä pienet rukoukset ovat Raamatun psalmeista: - Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. (25:4) - Minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi. (27:8) - Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! (119:176) Entä koetko omaksesi jonkun seuraavista ajatuksista ja rukouksista: Voi, uskoisinpa, että joku näkee hätämme ja että Herran kohtaamme, kun kerran kuolemme.

Voi, uskoisinpa, että Jeesus minua myös tänään kutsuu luoksensa. (virsi 219:3)

Tietäs vain siis tahdon käydä, vaikken eteheni nää.

Sinä sokeitakin johdat, mitä tarvis enempää!

Ihmeellinen on sun tiesi, niin kuin olet itsekin!

Kuinka sitten toista tietä etsisin ja kulkisin!

(L. Sandell-Berg)

Sinun haltuusi, Herrani, annan myös taakkani raskaimmat.

Olet luvannut kuormani kantaa, ja nyt vierellä vaellat.

Se on kylliksi, sinun rististäsi minun voimani pulppuaa.

Siitä kaikkeni sain, ja nyt haluan vain sinun tahtosi tietä vaeltaa.

(Chr. Hultgren, A-M Raittila)

Det finns en väg

Sv

I Bibeln talar man om den kristna tron som ”Vägen” och om de kristna som ”de som hörde till Vägen (Apg. 9:2). Vi alla väljer – gång på gång – vilken väg vi skall gå. Vi kan be tillsammans med heliga Birgitta: Visa mig vägen, och gör mig villig att vandra den.

Vådligt är att dröja och farligt att gå vidare, Så uppfyll då min längtan och visa mig vägen.

Jag kommer till dig, så som den sårade kommer till läkaren.

Ge, o Herre, mitt hjärta ro.

9

Kirkonkello 3-14

Väkeä Tallnäsissa 16/3 2014

Vetlandan kirkon torni

Miestenpäivät

Jönköping – Huskvarna

Vetlanda

Nybro

Gislaved

Iltahetki Huskvarnan seurakuntakodissa maanantaina 1/9, 6/10, 3/11 kello 18

Smoolannin suomalaisten päivä seurakuntatalossa 18/10, katso edeltä. Toivottavasti saadaan sitä varten koottua lauluryhmä, sen harjoituksista ilmoitetaan erikseen.

Suomalainen ryhmä parillisina torstaina: 18/9, 2/10 jne. kello 16 Ansgarsgårdenissa, Kyrkog. 5, Creelman

Lauluryhmä tiist. 9/9, 23/9, 7/10, 14/10, 28/10, 11/11, 25/11 kello 18 Gyllenforsin seurakuntakodissa, Blåberg. Voit varmistaa ajat ja kysyä lisätietoja Kantolalta Messu lauantaina 13/9 kello 14 Gislavedin kirkossa, lauluryhmä, Blåberg, Kantola Raamattuilta perj. 19/9 kello 18 Malle Onkalolla, Torsplan 2 A, Anderstorp, seuraava kerta 24/10, paikka ilmoitetaan myöhemmin Jumalanpalvelus lauantaina 11/10 kello 14 kirkossa.

Musiikkijumalanpalvelus lauantaina 8/11 kello 14 seurakuntakodissa, musiikkiryhmä Boråsista Messu sunnuntaina 30/11 kello 14 kirkossa

on aivan kohta, 5-6/9, paikka Björkhultet (Gislavedin kunnan eteläosassa), Mikko Ollilainen ym. Artolta voit kysyä, vieläkö ehtisit mukaan, puh.

0371-137 29, 076-91 69 465.

Smoolannin suomalaisten päivä Vetlandan seurakuntatalossa lauantaina 18/10, alkaa messulla kello 11, Peltola, Kantola ym, sitten lounas ja päiväjuhla. Musiikkia, tervehdyksiä, Mikko Peltola Upsalasta kertoo ja näyttää kuvia Eestistä, Petelin seurakunnan diakonia- ja katulapsityöstä.

Lounas ja kahvit 100 kr, ilmoittautuminen ruokailuun 10/10 mennessä A-L Kantolalle (myös erityisruokavaliot).

Hiippakuntapäivät Tallnäsissa (Skillingaryd) 7-8/3 v. 2015

10

Nybron lauluryhmä. Foto: Hanna Thärnold

Lähetyspiiri Råslättin kirkolla parittoman viikon keskiviikkona 10/9, 24/9, 8/10 jne. kello 13, Partanen Messu Råslättin kirkossa sunnuntaina 21/9 kello 13, Kantola Messu Huskvarnan kirkossa sunn.

26/10 kello 13, Kantola Hoosianna ja kauneimmat joululaulut Råslättin kirkossa lauant. 29/11 kello 13 Suruadresseja myytävänä Raili Partasella (Råslätt, yhteystiedot s. 2) ja Kaisa Uusitalolla Huskvarnassa, puh.

036-144 279

Nässjö Messu kirkossa (Norråsag.) sunnuntaina 14/9 kello 15, Kantola Nässjön toiminnasta lisätietoja Riitta Johanssonilta, mm. keskusteluryhmästä ja kyydistä Vetlandaan 18/10, puh.

0380-136 96, 0733-523 506

Oskarshamn Messu lauantaina 27/9 kello 14 keskustan seurakuntakodissa, Kantola Kauneimmat joululaulut sunnuntaina 7/12 kello 13 keskustan seurakuntakodissa, Thärnold

Kalmar Jumalanpalvelus (messu) ja seurakuntapiirin 40-vuotisjuhla sunnuntaina 28/9 kello 13.30 Två systrars kapell (Norrliden, Lille bullens väg 1), Kantola, Nilsson. Yksinkertainen ateria, kahvit, yhdessäoloa, yhteislaulua.

Kauneimmat joululaulut lauantaina 29/11, S:t Olofsgården (Kristvallav. 4, Trekanten), Thärnold, Nilsson, joulukahvit

Jönköpingin äitienpäivillä Nellie Edefjäll, Jouko Junes ja Kyösti Vakkuri

Kävelyllä Fageråsin pääsiäisliljojen keskellä

Suomen itsenäisyyden juhla ja kauneimmat joululaulut lauantaina 6/12 kello 14, Thärnold. Lisätietoja toiminnasta: Eeva Creelman, 0481-435 10

Traryd – Markaryd Kauneimmat joululaulut lauantaina 13/12 kello 13 S:t Andreas kyrka, Norra vägen 4, Strömsnäsbruk, Jantunen, Kantola

Värnamo Raamattupiiri parittoman viikon tiistaina kello 14 (9/9, 7/10, 21/10, 4/11 jne), Mariakyrkan Arkimessu tiistaina 23/9 kello 14 Mariakyrkan, Kantola, Johansson Miesten ryhmä noin kerran kuussa – lisätietoja siitä ja muustakin, myös kyydistä Smoolannin suomalaisten päivään: Väinö Borälv, 070-520 01 41.

Väinöllä on suruadresseja myytävänä.

Miestenpäivillä: Osuukohan Matias? Foto: Ilkka Kiviniemi

■ Kahvit ja ”seurustelun sakramenttia” tarjolla kaikkien jumalanpalvelusten jälkeen. Muutokset tapahtumissa mahdollisia, voit varmistaa työntekijöiltä tai seurakuntapiirien yhdyshenkilöiltä, ja kertoa myös omia toivomuksiasi. Adventtiajalle tulee vielä lisää tapahtumia.

Raamattuja, virsikirjoja, suruadresseja myytävänä Kantolalla.

Seija Smoolannin päivässä Vetlandassa syksyllä 1989

In memoriam Seija Yli-Harjula Rylander Vetlandasta on poistunut joukostamme 77-vuotiaana. Hän oli mukana hiippakuntakomiteassa vuosien 1984 -2001 aikana, ja Vetlandan seurakuntapiirin vetäjänä.

Hän lauloi mielellään ja soittikin joskus, ja järjesti lukemattomat tarjoilut.

Kiitos, Seija.

Niin kuin muuttolintusen tie kotoa kauas matka vie.

Jää turvaksi, Herrani, rakkaiden luo, Haltuhus kaikkeni uskoa saan.

Käy kanssani, mulle sä siunaus suo, auttaos määräni saavuttamaan.

Hilja Haahti

11

avsändare

A-L Kantola Gislaveds pastorat Box 83 332 22 Gislaved

Bästa mottagare!

Sv

– Kirkonkello betyder Kyrkklockan.

Det är ett informationsblad för sverigefinsk verksamhet i Växjö stift.

– I detta nummer hittar Du kontaktuppgifter till stiftsadjunkterna Anna-Liisa och Hanna samt diakoniassistenten Raili i Jönköping (sida 2). Sedan kan man läsa bl.a. om Juhani Lepikkö (Anderstorp) som berättar om sitt livs resa, Anna-Liisas tankar om den kristna tron som vägen, samt Aila Isotalos hälsning från södra Finland. Sidorna 10-11 innehåller evenemangskalendern för sverigefinska verksamheten i Växjö stift under hösten.

– Här och där hittar Du korta sammanfattningar på svenska. De är markerade med Sv .

– Du hittar Kirkonkello även på internet: www.svenskakyrkan.se/vaxjostift (verksamhet - sverigefinsk verksamhet).

Där finns evenemangskalendern även på svenska.

Hyvä vastaanottaja!

Löydät Kirkonkellon ja tapahtumakalenterin myös internetistä: www.svenskakyrkan.se/växjöstift (verksamhet – sverigefinska arbetet)

pimästi Olet läm jön llut Väx u t e v r e t suomalai s n a n n hiippaku ivomme o T . n a a toimint yvää Sinulle h syksyä!

– Adressregistret omfattar cirka 1300 adressater och är datoriserat. Vänligen kontakta Anna-Liisa (se sida 2), om Du har flyttat eller om Du vet någon ny som gärna vill ha Kirkonkello eller om Du önskar att jag tar Dig bort från registret.

www.svenskakyrkan.se/växjöstift

Kirkonkellon osoiterekisteri sisältää noin 1300 vastaanottajaa, ja se on tietokoneistettu.

Anna-Liisa Kantola toivoo apua sen ajan tasalla pitämiseen. Otathan yhteyttä (yhteystiedot sivulla 2) esimerkiksi, – jos olet muuttanut – jos tiedät jonkun, joka haluaisi Kirkonkellon, mutta ei sitä vielä saa – tai ellet enää halua tätä lehteä.