Utain 7/2011

7/2011

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 10

elämykset 12

huvit 13

Viimeinen kyyti Hautauspalveluyrittäjä Juhani Mäkipää ja kolme muuta ammatikseen ajavaa kertovat tarinansa. Näkymä s. 8–9

Jo 30 ääntä myyty edarivaaleissa s. 6

Miksi Aamulehteä sorsitaan? s. 4–5

Rokki vei sarjakuvataiteilijalta jalat alta. s. 12n

2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Utain verkossa: http://utain.uta.fi

Paikkaan riittävä äänimäärä ostettu Tamy-vaaleissa Vaalit Ääntenvälitystoimisto väittää myyneensä 30 ääntä 750 eurolla Välitystoimisto Kekkonen, Kekkonen & Kekkonen kertoo saaneensa 30 äänen tilauksen. Äänistä on maksettu yhteensä 750 euroa.

Toimisto kauppaa ääniä Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa.

Tamyn pääsihteeri Kati Rajala sanoo, että

30 äänellä pääsee varmasti sisälle. Viime vuonna läpimenoraja oli 21 ääntä.

Kyseessä on välitystoimiston mukaan yksi henkilö. Toimiston edustaja ei tiedä ostajan henkilöllisyyttä. Välittäjät nettoavat yhdestä äänestä viisi euroa.

Kekkonen, Kekkonen & Kekkonen on edustajansa mukaan teekkarihengessä pe-

rustettu välitystoimisto. Toimisto on myös protesti Tamya vastaan.

– Tamy on täysin hyödytön, pakkojäsenyys väärin ja vaalit turhat, toimiston edustaja sanoo.

Toimisto aloitti varsinaisen äänten välittämisen keskiviikkona, jolloin ensimmäiset 10 ääntä vaihtoi omistajaa yliopiston läheisyydessä.

Jenna Lehtonen

Lähes kaikki ehdokasryhmät ovat saaneet ääntenvälitystoimistolta sähköpostia.

Toimintaa on kuitenkin pidetty lähinnä vitsinä. Ehdokkaat eivät usko, että todellista äänten myyntiä tapahtuu.

– Kuittasimme kokouksessa ääntenvälitystouhun naurunremakalla, kertoo ehdokas Jukka Koivula Keskeiset-edustajistoryhmästä.

Luuppi Puolueen ehdokas Tuomas Himmanen ei edes pitänyt Kekkonen, Kekkonen & Kekkosta todellisena ääntenvälitystoimistona. Hän ajattelee, että kyse on kannanotosta opiskelijoiden vähäiseen äänestysaktiivisuuteen.

Kaisa Immosen (Sitoutumattomat yhteiskuntatieteilijät) mielestä ääntenmyyntibisnes on hauska vitsi, joka onnistui ainakin herättämään paljon huomiota. Hänen mukaansa ääntenvälitystoimiston sivuilla oleva puhelinnumero ei ole toiminnassa.

Utain kuitenkin sai Kekkonen, Kekkonen & Kekkosen edustajan kiinni samaisesta numerosta.

– Vaikea uskoa, että kukaan edustajista olisi niin epätoivoinen, että tarttuisi tilaisuuteen, sanoo Perttu Kaijansinkko Medisiinareista.

Utain ei tavoittanut Puhuvien humanistien eikä Vihreän listan edustajia.

Kristina Granlund Suvi Iivari Jussi Saarinen

Mitä?

Ääntenvälitys ○○Kekkonen, Kekkonen & Kekkonen

ääntenvälitystoimisto ostaa ja myy ääniä Tampereen ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. ○○Äänten myynti ja ostaminen tapahtuu anonyymisti. ○○Käytännössä äänensä myynyt kirjautuu yliopiston tietokoneelle ja poistuu paikalta. Toimiston edustaja käy äänestämässä hänen tunnuksillaan.

Viiden minuutin kuluttua myyjä saa käydä tarkistamassa, että edustaja on kirjautunut koneelta ulos. ○○Tamyn vaaleissa ääntenvälitys ei ole rikos, mutta kaupankäynnin osapuolet rikkovat yliopiston sääntöjä.

Ääntenvälitystoimisto Kekkonen, Kekkonen & Kekkosen välittäjät tienaavat viisi euroa per ääni.

⋆⋆uutisputki

Nainen tekee Juvenes sanoo ei Pirkanmaan Vanhukset kotitöitä töissäkin karkkilakolle nuorilla taas töitä kaipaavat kaveria Naisten kontolle kasautuu yliopistossa konferenssien järjestämistä ja omasta yhteisöstä huolehtimista. Toimisto- ja hallintotöiden siirtyminen tutkijoiden hoidettavaksi voi viedä aikaa uran kannalta tärkeiden ansioiden saavuttamiselta.

Tampereen yliopiston pääluottamusmies ja tutkija Sinikka Torkkola käyttää ilmiöstä nimeä tieteellinen kotityö.

– Naisilta odotetaan työelämässäkin huolehtivaisuutta, mutta miehen huolehtivaisuus on vain ekstraa, Torkkola sanoo.

Myös naisten palkkauksessa on kiinni kuromista. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n keskiviikkona julkistaman tiedotteen mukaan naisen palkka on 18 prosenttia pienempi kuin miehen palkka. Jos tätä eroa tarkastelee vuosipalkan tasolla, STTK:n mukaan naisen ansiovuosi päättyi jo keskiviikkona.

Millamari Uotila

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) haastaa kaikki Suomen peruskoulut julistautumaan karkittomiksi. THL:n mukaan erityisesti nuoren aikuisväestön lihominen on huolestuttavaa.

Tampereen yliopiston opiskelijaravintola Juvenes ei innostu karkittomasta yliopistosta.

– Yliopisto-opiskelijat ovat jo niin aikuisia, että osaavat itse tehdä omat valintansa, kommentoi Juveneksen ravintolatoimen kehityspäällikkö Ritva Hietala.

Juvenes voisi kuvitella osallistuvansa lyhyempään karkittomaan kampanjaan, jos myös muut Tampereen yliopiston opiskelijaravintolat Fazer Amica ja Sodexo lähtisivät mukaan.

Hanna Sipinen

Alle 25-vuotiaita työttömiä oli tämän vuoden syyskuussa 18 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten.

Nuorisotyöttömyyden laskua selittää ulkomaan viennin hyvä tilanne Pirkanmaalla.

– Mielestäni nuoria parjataan turhaan.

Nuoret ovat aktiivisia, hakevat töitä ja kouluttautuvat useille aloille, sanoo Pirkanmaan ELY-keskuksen tilastoasiantuntija Juha Salminen.

Nuorisotyöttömyyden muodostumiseen vaikuttaa muun muassa kouluttautuminen suosituille aloille, joilta on vaikea työllistyä.

Pirkanmaalla eniten työttömiä valmistuu ammattikorkeakouluista liiketalouden ja terveydenhuollon aloilta.

Uudellamaalla nuorten työttömyys laski reilut 10 prosenttia ja koko maassa vajaat yhdeksän prosenttia viime vuodesta.

Essi Harju

Vapaaehtoiseen vanhustyöhön voi osallistua myös kertaluontoisesti.

– Kertakäyntipyyntöjä tulee vanhuksilta yllättävän paljon, jolloin harvemmin pääsevät vapaaehtoiset ovat tarpeen, kertoo Mummon Kammarin toiminnanjohtaja Maarit Tammisto.

Mummon Kammarissa vain kerran yhdessä kohteessa käyviä vapaaehtoisia on enemmän kuin samaan työhön säännöllisesti sitoutuvia. Noin 150 kurssin aloittanutta jää toiminnasta pois vuoden aikana. Suurin osa vaihtaa vapaaehtoisuuden muotoa eikä lopeta vapaaehtoistoimintaa kokonaan.

Säännöllistä ystävää vanhukset joutuvat jonottomaan. Tällä hetkellä jonossa on ainakin 30 vanhusta.

– Pyrimme löytämään sopivan parin, joka ei jatkuvasti vaihdu.

Viivi Savelius

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

Jenna Lehtonen

Läheiset vaikuttavat yliopiston valintaan Kun abiturientti valitsee yliopistoa,

vaakakupissa painavat enemmän läheisten suositukset, kuin yliopiston maine ja imago, kertoo pian Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöskirja. Erityisesti merkitsee äidin mielipide. Tämän huomasi väitöksen tehnyt kauppatieteen lisensiaatti Sasu Tuominen.

Tampereen Sammon keskuslukion opintoohjaaja Elise Kääntönen on työssään törmännyt opiskelijoiden yliopistopähkäilyyn.

– Yliopiston rankinglistasijoituksella ja maineella on hyvin marginaalinen vaikutus lopulliseen päätökseen. Nuoret antavat erittäin suuren painoarvon vanhempien sisarustensa kokemuksille, Kääntönen toteaa.

Ensimmäisen vuoden opiskelijan Henriikka Hannulan yliopistovalintaan vaikuttivat ”ne tavalliset syyt”.

Lukiouraansa lopettelevat nuoret hakeutuvat Kääntösen mukaan lähinnä oman paikkakuntansa yliopistoon. Monet hakeutuvat myös läheisiin suuriin yliopis-

tokaupunkeihin.

– Nuoret opiskelijat ovat hyvin turvallisuushakuisia. Valitussa yliopistossa oleellista on ystävien säilyminen ja oman asunnon löytäminen. Toisaalta kunnianhimoisimmat ja motivoituneimmat opiskelijat saattavat lähteä huippuyliopiston perässä kauas kotiseuduiltaan, heille imagon painoarvo on suurempi, Kääntönen niputtaa.

Henriikka Hannula on aloittanut opiskelunsa Tampereen yliopistossa tänä syksynä. Hänen päätöksensä perustui kodin läheisyyteen ja vanhempien suosituksiin.

Sen sijaan Tampereen yliopiston imagosta Hannulalla ei ole tarkkaa mielikuvaa.

– Myös laiskuus oli yksi syy jäädä Tampereelle. Näin voin asua vanhempien luona, eikä tarvitse vielä hetkeen pohtia asuntoasioita, Hannula myöntää.

Minni Soverila

TOAS ei lämpene hytiseville asukkaille Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiön (TOAS) toimitusjohtaja Timo Lehto ei huolestu TOASin asuntojen syksyisestä kylmenemisestä. TOAS pyrkii saamaan energiakulut aisoihin.

– Kehotamme laittamaan enemmän paitaa päälle ja totuttelemaan alhaisempiin lämpötiloihin. Pyrimme kuitenkin pitämään lämpötilan koko talossa samalla tasolla. Silloin se ei aina voi olla vaikkapa 26 astetta.

TOAS Pellavanpään yksityisellä Facebook-sivulla käydään talon asukkaiden välillä kiivasta keskustelua asuntojen kylmyydestä. Monet asukkaat ovat mitanneet vain 18 asteen lämpötiloja.

TOASin Internet-sivuston mukaan tavoitelämpötila lämmityskauden aikana on 20–22 astetta.

– Voi olla, että kesän jäljiltä on ilmaa putkissa. Lämmitys on sääohjattu, eivätkä kaikki patterit lähde automaattisesti kiertämään. Niiden menovesi lämpenee, kun

ulkolämpötila on tarpeeksi alhaalla.

Jenna Lehtonen

Pellavanpään asukkaat ovat pohtineet myös vaihtoehtoisia lämmitystapoja. Jotkut ovat havainneet hyväksi keinoksi lämmittää uuni 200 asteeseen ja pitää uuniluukkua auki. Eräs asukas on puolestaan turvautunut auton sisätilanlämmittimeen.

– Nämäkin keinot tulevat halvemmiksi kuin lämmityksen lisääminen. Lämmitys tuo enemmän kuluja kuin sähkö, Lehto korostaa.

Asukkaiden valitukset eivät ole kantautuneet TOASille asti.

– Ei ole tullut juurikaan valituksia. Aina niitä muutamia tulee kun säät kylmenevät, ja joutuu pitämään sukkia jalassa. Seuraamme kuitenkin jatkuvasti asukkaiden mielipiteitä.

Avaus

Saara Vilonen

saara.vilonen@uta.fi

Hyödyttääkö reilu kauppa tuottajaa sittenkään niin hyvin kuin luulemme?

Reilun kaupan tuotteiden suosio kasvaa kovaa vauhtia. Tampereen Ateria ilmoitti ylittäneensä reilun kaupan tuotteiden käyttömäärälle tänä vuonna asetetut tavoitteensa jo etuajassa.

Suosituinta reilun kaupan tuotetta, banaania, on vuoden aikana syöty kouluissa ja päiväkodeissa noin 14 000 kiloa.

Kasvavan suosion lisäksi reilu kauppa herättää myös kriittisiä mielipiteitä.

Professori Pertti Haaparanta on arvostellut reilua kauppaa epäoikeudenmukaiseksi, sillä kaikki köyhät tuottajat eivät pääse siihen mukaan.

Viimeisimpänä avauksena Yle Uutiset toi tällä viikolla esiin Helsingin yliopiston professorin Teivo Teivaisen väitteen, jonka mukaan kehitysmaiden tuottajat eivät edelleenkään hyödy reilusta kaupasta tarpeeksi. Teivaisen mukaan reilun kaupan tuottaja saa tuotosta itselleen suhteessa pienemmän osan kuin tavallinen tuottaja.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista Reilun kaupan viikkoa. On erittäin hyvä, että reilun kaupan kaltaisilla keinoilla yritetään saada maailmaa oikeudenmukaisemmaksi.

Yhtä hyvä asia on viime aikoina voimistunut niin sanottujen hyvien toimijoiden kriittinen tarkastelu. Niin luomua kuin kehitysyhteistyötäkin uskalletaan nykyään arvioida yhä tarkemmin, mikä auttaa varmasti myös näiden asioiden kehittämisessä.

Terve epäilykin muuttaa maailmaa.

Tuomas Ylenius

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Kiusaaminen ei jää kouluun

Mainostajille huomautuksia

Mielenosoitus mielessä

Koulukiusaavista pojista voi kasvaa parisuhdeväkivaltaan taipuvaisia miehiä. Taustalla piilee kiusaajan halu hallita ja kontrolloida muita.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan joka kuudes mies oli syyllistynyt parisuhdeväkivaltaan edeltävän vuoden aikana. Heistä noin puolet oli ollut säännöllisiä koulukiusaajia. Muista miehistä joka kymmenes pahoinpiteli puolisoaan. Kiusatuista ei sen sijaan kasva yhtä väkivaltaisia aikuisia.

Terveystieteiden tohtori Aune Flinckin mielestä kiusaajasta ja väkivaltaisesta puolisosta voi löytyä samoja piirteitä.

– Kiusaaja saattaa käyttää opittuja väkivaltaisia toimintamalleja myös aikuisena, kun hän ratkaisee ongelmia.

Tulokset julkaistiin Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine -lehdessä.

Mainonnan eettinen neuvosto on tänä vuonna antanut kuusi huomautusta halventavista tai sopimattomista mainoksista.

Radio Rock sai moitteet homoseksuaaleja halventaneesta Iskä-poika-radiomainoksesta.

Lejos Oy taas sai noottia radiomainoksesta, jossa luotiin mielleyhtymä thaimaalaisten naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Julkista tilaa liikaa seksualisoiva ulkomainos Helsingin Erottajalla toi huomautuksen Triumph Internationalille. Sisleyn pornografisen mainoskuvaston ei myöskään katsottu olleen hyvän tavan mukainen.

Lisäksi huomautuksen saivat Jack&Jones liian eroottisista mainoksista sekä Kentonec Oy eroottisten radiomainosten esityksestä päiväsaikaan.

Mielenosoittajat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Tämän huomasin, kun kävin New Yorkin Occupy Wall Street -mielenosoituksessa.

Etukäteen mielenosoittajien haastatteleminen jännitti. Lehdissä oli kerrottu poliisien tekemistä pidätyksistä, mellakoista ja kyynelkaasusta. Kuinka mielenosoittajat suhtautuvat toimittajaan?

Keskellä vallattua puistoa jännitykseni osoittautui turhaksi. Kyynelkaasujen sijaan puisto täyttyi vellovasta ihmisvirrasta, puheensorinasta ja turistien naksuvista pokkarikameroista.

Haastateltavista huokui vilpitön halu levittää sanaa. Toimittajalle, jos jollekin, haluttiin puhua.

Helmiina Suhonen

Katri Simola

Lue lisää osoitteessa utain.uta.fi

Vilma Sipola

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, teatterin ja median yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

NETTI-ILMIÖ Aamulehti-vastaisuudesta on

tullut pienen mutta sitäkin innokkaamman piirin nettitrendi. Mikä on totuus kaiken irvailun keskellä? Onko lehden toimitus oikeasti täynnä ammattitaidottomia sählääjiä, vai tekeekö sosiaalinen media virheistä vain entistä näkyvämpiä?

Aamulehden mustamaalaaminen leviää netissä kulovalkean lailla. Määttäsen juttu, Blockfest-jupakka ja Lipposen ärhentelyt ovat vain jäävuoren huippuja. Naljailua tapahtuu sosiaalisen median areenoilla koko ajan.

Ilmiön laajuutta kuvaa jo se, että heinäkuussa perustetusta Aamulehti boikottiin -sivusta tykkää Facebookissa miltei 2700 henkilöä. Aamulehdellä itsellään on noin 3650 fania.

Innokkaisiin netti-irvailijoihin lukeutuvat myös Lehti -niminen satiirinen verkkojul-

kaisu ja Sori mä oon toimittaja -facebookyhteisö. Viihdelehti Stara.fi taas on erikoistunut Aamulehden mokiin keskittyviin uutisiin.

Tyypillisesti kriitikot esittävät Helsingin Sanomat ihanteellisen journalismin mittapuuna. Aamulehti taas asetetaan usein keltaisen lehdistön kanssa samalle viivalle.

Esimerkiksi Lipposen tapauksessa ei unohdettu painottaa sitä, että juuri HS oli kaivanut esiin arkistoista presidenttiehdokkaan vanhan koulun rangaistuskirjan, josta ei löytynyt mainintaa lyömisestä.

Sosiaalisen median totuus ei kuitenkaan ole koko totuus. Jos ei käytä Facebookia eikä lue nettiuutisia, syntyy Aamulehden nykytilasta varsin erilainen mielikuva kuin Aamulehti boikottiin -sivua seuraamalla. Aamulehteä piikittelevien linkkien jakaminen on lopulta verrattain pienen porukan provosointiin taipuvaista puuhastelua.

Myöskään Stara.fi:llä ei ole täysin puhtaat jauhot pussissaan. Blockfestiin liittyneissä jutuissa ei tuotu esille sitä, että kyseinen lehti toimi festivaalien sponsorina. Lisäksi

julkaisun päätoimittaja Jocka Träskback on vuosia kiistellyt oikeudessa Alma Median kanssa Etuovi-tuotemerkistä, mikä lisää soppaan oman mausteensa.

Miksei Aamulehti sitten julkaissut Blockfestin tuottajan Kalle Kallosen vastinetta?

Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen kertoi Utaimelle, että he olivat valmiita työstämään vastineesta julkaisukelpoisen version. Tämä ei kuitenkaan Kalloselle sopinut.

Jussi Saarinen

Mistä kyse?

Määttäs-kohu

Blockfest-kohu

Lippos-kohu

○○Kaikki sai alkunsa toimittaja Markus Määttäsen

○○Tampereella järjestettiin elokuussa hiphop-festi-

○○Viimeisin puheenaihe oli presidenttiehdokas

heinäkuisesta mielipidetekstistä. Hän kirjoitti Norjan-tragedian jälkimainingeissa, että naisen puute sairastuttaa joukkomurhaajan. ○○Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen sai kahden päivän aikana noin sata sähköpostiviestiä tapaukseen liittyen. Facebookiin perustettiin jopa Aamulehti boikottiin -ryhmä. ○○Kolumnisti-muusikko Tommy Lindgren kritisoi Määttäsen tekstiä ja kutsui sitä esimerkiksi ”ällistyttävän idioottimaisesta journalismista”. Kirjoitus levisi nopeasti Facebookissa.

vaali Blockfest. Samana viikonloppuna kaupungissa tapahtui paljon väkivaltaisuuksia, jotka Aamulehden uutisessa pantiin virheellisesti festivaalin piikkiin. ○○Blockfestin tuottaja Kalle Kallonen kirjoitti vastineen, jota Aamulehti ei julkaissut. Kallonen laittoi tekstin nettiin. ○○Seuraavalla viikolla Aamulehdessä ilmestyi Blockfestia kritisoiva yleisönosastonkirjoitus, joka paljastui keksityn henkilön kirjoittamaksi. Verkkomedia Stara.fi vihjaili, että kirjoitus olisi ollut Aamulehden masinoima.

Paavo Lipposen ja Aamulehden väliset nahinat.

○○Aamulehti väitti Lipposen lyöneen opettajaansa

1950-luvulla. Tieto ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Aamulehti julkaisi oikaisun, jossa kerrottiin Lipposen vain käyttäneen kovaa kieltä. Lipposen mukaan sekään ei ollut totta. ○○Tästä suivaantuneena Lipponen ärähti, että ”Aamulehteä johdetaan pimeyden ytimestä”. Myöhemmin toimittaja Johanna Korhonen kävi vielä Jokisen kanssa tiukkaa sananvaihtoa tapauksesta Helsingin Sanomien sivuilla.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

Puolestapuhuja: Jouko Jokinen, Aamulehden vastaava päätoimittaja

Mitä ajattelet kuluvan kesän ja syksyn pyörityksestä?

Markus Määttäsen kirjoitusta on laajasti kommentoitu ja Aamulehti on kirjoittanut aiheesta kaikista mahdollisista näkökulmista. Paavo Lipposen reaktio pakinaan oli poliitikoille varsin tyypillinen. Sitä en tiedä, miksi toimittaja Johanna Korhonen on halunnut välittää aiheesta täysin virheellisiä faktoja ja näkemyksiä. Aika normaaleja kärhämöitä.

lehtiin verrattuna. Kokonaistavoittavuutemme Tampereen talousalueella nousi tuoreessa Kansallisen mediatutkimuksen mittauksessa 76 prosentista 80 prosenttiin. Vuosi sitten tehty palvelujournalismin uudistus ja laajennus on saanut erinomaisen vastaanoton lukijoilta.

Tekeekö sosiaalinen media journalistien virheet entistä näkyvimmiksi?

Toivoisin lähdekritiikkiä sosiaalisen median suhteen.

Sosiaalinen media on vähän kuin koulun piha. Aina siellä joku kiusaaja päivystää. Olen myös huomannut, että virheettömiä ihmisiä oli ennen vain hautausmailla, nyt heitä on myös sosiaalisessa mediassa.

Näkyykö nettikritiikki verkon ulkopuolella?

Sosiaalisen median porina on jokin toinen maailma kuin se, jonka työssäni kohtaan. Aika paljon Aamulehteen on reagoitu sosiaalisessa mediassa jonkin valmiin tulkinnan ja tunteellisten purkausten perusteella.

Harva reagoija viitsii tutkia, mistä yleensä on pohjimmiltaan kyse ja mitä olemme oikeasti kirjoittaneet. Jos tällainen reagoija ei lue lehteämme päivittäin, hän on todella pahasti eksyksissä. Aamulehden päivittäiset lukijat arvostavat meitä edelleen vähintään yhtä paljon kuin ennenkin.

Kriitikko: Tommy Lindgren, muusikko ja kolumnisti

Onko viime aikojen kritiikki vaikuttanut myyntiin?

Ei ole. Levikki on hyvällä uralla muihin suomalaisiin päivä-

Mokaileeko Aamulehti todella enemmän kuin koskaan?

Niin Määttäsen teksti, Blockfest kuin Lipposen tapaus ovat oma lukunsa, mutta mielestäni niitä yhdistää ilmiselvä journalistisen tarkkuuden ja jopa etiikan puute.

Määttäsen teksti sisälsi täysin perusteettomia ja monia ihmisiä loukkaavia väitteitä. Blockfest-uutisoinnissa taas tuntui siltä kuin lehdellä olisi ollut selkeä agenda näyttää festivaali mahdollisimman epäedullisessa valossa. Lipposenkaan tapauksessa faktojen tarkistaminen ei tuntunut olevan erityisen korkea prioriteetti.

Ehkä haitallisinta Aamulehden maineelle on kuitenkin ollut se uppiniskainen vaikutelma, joka on toistunut tapauksesta toiseen. Lehdelle on tuntunut olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa tunnustaa omia virheitään ja pahoitella niitä rehdisti.

Onko boikotoinnille perusteita?

Itse en ole koskaan ollut mikään boikotoinnin suuri ystävä, ellei kyse ole jonkin sellaisen tuotteen tai toimijan boikotoinnista, jonka tukemista taloudellisesti voi selvästi pitää haitallisena tai moraalittomana. Näillä mittareilla Aamulehteen tai Almaan kohdistuvat boikottivaatimukset ovat mielestäni hiukan liioiteltuja.

Toisaalta uskon sosiaalisen median protestiliikkeillä ja tehokkaasti leviävällä kuluttajakritiikillä olevan entistä suurempi vaikutus siihen, miten vakavasti tiedotusvälineet oman journalistisen vastuunsa ottavat.

Millaisena näet Aamulehden tulevaisuuden?

Sekä Aamulehden että sen lukijoiden kannalta toivoisi, että seurauksena olisi parempaa sisältöä. Lehden luulisi viimeistään nyt tajuavan, että ainoa tapa korjata huonon journalismin tahraamaa maine on tuottaa enemmän hyvää journalismia.

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Kiitos ajastasi!

Vaihdantatalous Tampereen Aikapankki on sekä sympaattista naapuriapua että yhteis-

kunnallista idealismia. Aikapankkeilu kysyy enemmän rohkeutta kuin kaupassa käynti.

Aino-Maija Leinonen ottaa puhki kuluneet villasukkani korjattaviksi. Hän tarjoaa Tampereen Aikapankin nettisivustolla neulevaatteiden parsimista.

Olen lähettänyt hänelle vaihtopyynnön, ja parin päivän kuluessa olen kiikuttanut sukkani hänelle. Leinonen saa tililleen työhön kuluvat tunnit, ja minun saldostani vähennetään saman verran.

– Ihmisten pitäisi ottaa enemmän iloa irti toisistaan, Leinonen sanoo ja alkaa paikata sukkien kantapäitä.

Tampereen Aikapankki perustettiin vuosi sitten, ja nyt sivustolla on yli sata rekisteröitynyttä käyttäjää. Vaihtotarjoukset vaihtelevat eläinten hoidosta tietokoneen huoltoon ja käännöstöihin. Mukana on myös tarjouksia, jotka eivät lukeudu perinteisiin joka kodin askareisiin. Eräs nainen tekee energiahoitoja, ja toinen lupaa hiusten takutusta monen vuoden kokemuksella.

Aikapankki-aktiivit haluavat luoda markkinatalouden rinnalle vaihtojärjestelmän, joka tavoittelee voiton sijaan hyvinvointia. Työn arvo mitataan ajassa, ja valuuttana käytetään tuntia. Taustalla on ajatus siitä, että kaikkien työ on samanarvoista, olipa sitten lääkäri tai lastenhoitaja.

– Aikapankit herättävät keskustelua työn arvosta ja palkasta. Aikapankkien kautta taloutta voi pohtia käy-

tännön tekemisen kautta, Aikapankin ylläpitäjä Oscar Fresán Landíbar sanoo.

Leinonen toivoo saavansa neulomisesta vastineeksi intialaista päähierontaa. Hän joutuisi parsimaan melkoisen kasan sukkia, jos hän vaihtaisi työnsä rahaan ja ostaisi tunnin hierontaa. Siksi Leinosesta on hienoa, että Aikapankissa kaikki työt ovat tasa-arvoisia.

Aikapankkeilu on yhteiskunnallista idealismia.

Fresán Landíbar selventää aikapankkien aatteellista taustaa solidaarisuustalouden idean avulla.

– Kapitalismissa korostuu kilpailu, jossa jokainen haluaa ottaa parhaat itselleen. Solidaarisuus on yhteistyötä ja sitä, että kannetaan huolta ja vastuuta muista, hän sanoo.

– Kapitalismin lisäksi on muita talouden alueita, kuten kotitalous, vaihtopiirit ja naapurustoapu. Solidaarisuustalouden pääidea on kartoittaa näitä talouden muotoja ja vahvistaa niitä.

Aikapankin toimintaa voi laajentaa hyvinvointipalvelujen suuntaan. Fresán Landíbar kertoo, että eläkeläiset ovat olleet kiinnostuneita järjestämään aikapankkitoimintaa palvelukotinsa yhteydessä.

Maailmalla aikapankit täydentävät jo valtion hyvinvointipalveluja. Lontoossa The Rushey Green Time

Bank tekee yhteistyötä paikallisen terveyskeskuksen kanssa. Yhteiskunnasta syrjäytyneet asiakkaat ohjataan aikapankin yhteisöllisen toiminnan pariin.

Aino-Maija Leinosen mielestä mukaan lähteminen vaatii uskallusta.

– On helpompi mennä kauppaan anonyyminä kuluttajana kuin pyytää apua ilman rahaa. Mutta on hyvä, että tässä haastetaan sitä asetelmaa.

Jotta Aikapankki toimisi, käyttäjien on luotettava toisiinsa. Kenelläkään ei ole asiakaspalvelijan velvollisuutta olla kiva.

Leinonen uskoo, että Aikapankin avulla on mahdollista vahvistaa naapuruston tai asuinalueen yhteisöllisyyttä. Aikapankki on hyvä tekosyy lähteä ihmisten pariin.

– Ihmisten lähestyminen ilman syytä voi olla vaikeaa.

Avun tarjoamista pidetään helposti jotenkin epäilyttävänä, jos siitä ei itse hyödy jotenkin. Kun tässä saa itselleenkin jotain, ei ole liian ystävällinen.

Leinonen jää uurastamaan villasukkieni kanssa. Hän lupaa tipauttaa sukat postiluukustani, kun ne ovat ehjät.

Suvi Iivari

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Kolmen kulttuurin

kurpitsa-

juhlat

Halloweenia juhlitaan eri tavoin ympäri maailmaa.

Kolme kulttuuria kohtasi naamiaistarvikeliike Punanaamiossa Tampereella. Osalle juhla on pelkkää hauskanpitoa, toisille tärkeä perinne.

Italialainen vaihto-opiskelija Chiara Lezziero, 23, on ensimmäistä kertaa ostamassa itselleen halloweeniksi jotain.

– Tulin juuri hakemaan tällaista violettia naamiota, joka sopii mekkooni, Lezziero perustelee ostopäätöstään.

Italiassa halloweenia juhlitaan hillitymmin kuin Suomessa.

– Olen ollut monissa halloween-juhlissa, mutta siellä ei ole tapana pukeutua lainkaan. Täällä Suomessa monet vaihto-opiskelijat ovat innoissaan pukeutumisesta.

Tällä viikolla Lezzierolla on vähintään kahdet halloween-juhlat tiedossa.

Kanadalainen Stephanie Levy, 29, on innoissaan halloweenista.

– Pukeudun Kissanaiseksi. Rakastan häntä! Minulla on jo puku ensi viikonlopuksi, etsin enää asusteita, Levy kertoo.

Levyn mukaan Kanadassa halloween iso juttu. Joka paikassa on koristeita ja lapset käyvät karkki vai kepponen -kierroksilla. Levy on juhlinut pyhäin-

päivän aattoa koko ikänsä.

– Se on lempijuhlani, kaikki pukeutuvat yhtä oudosti kuin minä, hän sanoo ja viittaa goottivaikutteiseen pukeutumistyyliinsä. Myös Levyn halloween-asut ovat yleensä goottimaailmasta. Viime vuosina hän on pukeutunut muun muassa nukeksi, zombieksi ja noidaksi.

Myö s

S u o m e s sa

juhlitaan halloweenia. Silloin järjestetään erilaisia teemajuhlia niin ravintoloissa, kotioloissa kuin kouluissakin. Juhlijoiden ikä vaihtelee ala-asteikäisistä eläkeläisiin. Tarja Raittila, 54, yrittää löytää itselleen peruukkia asukokonaisuuteensa.

– Vietämme noin 10 hengen naisporukalla perinteiset halloween-juhlat.

Myös kaikki Raittilan ystävät pukeutuvat. Myöhemmin heillä on tarkoitus jatkaa paikalliseen baariin, missä teemajuhlat jatkuvat.

– Viime vuonna panostimme enemmän ja koristelimme yhden ystävän talon kaikenlaisilla halloweenkoristeilla, kuten hämähäkinverkoilla, Raittila kertoo.

Halloweenia vietetään Suomessa lokakuun viimeisenä viikonloppuna ja marraskuun alussa pyhäinpäivän aikaan.

Tämän vuoden halloween-muotia esitteli Punanaamion myyjä Niina Kamppuri.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Luottokuskit Kuljettajan kyydissä voi olla vainaja, näpistelevä mummo, bilettävä eronnut tai keskonen.

Ammatikseen autoa ajavat kohtaavat ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.

Helmiina Suhonen, teksti Jenna Lehtonen, kuvat

Antti Rönö, sairaankuljettaja Mari Kossi, sairaanhoitaja

– Kuljetamme ihmisiä vastasyntyneistä satavuotiaitaisiin. Rankimmat tapaukset, kuten kuolemat ja pahat tapaturmat, jäävät mieleen. Kukaan ei ole synnyttänyt meidän vuorollamme autossa.

Läheltä piti -tapauksessakin pääsimme synnytyslaitoksen ovelle, kun lapsi syntyi. Tässä työssä altistuu kaikille mahdollisille sairauksille, kuten tuberkuloosille ja sikainfluenssalle.

Janne Lehtinen, limusiiniyrittäjä

– Limusiinin kyydissä tavalliset ihmiset saavat leikkiä julkkista. Asiakkaat ovat aina hyvällä tuulella, ja hauskimpia keikkoja ovat yllätysjuhlat. Erikoisin kuljetus oli pari vuotta sitten, kun eräs nainen juhli eroansa isolla kaveriporukalla.

Kiertelimme limusiinilla Tampereen keskustassa. Välillä ihmisiä oli niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet edes kyytiin.

Juhani Mäkipää, hautauspalveluyrittäjä

– Teemme 400–500 vainajan kuljetusta vuodessa. Vanhusten saatto hautaan on luonnollista, mutta lasten kohdalla herää kysymys elämän oikeudenmukaisuudesta. Olen kuljettanut muun muassa Väinö Linnan ja Juice Leskisen viimeiselle matkalle. Muistan hyvin erään hetken keikalta, jolloin vein vaaria haudattavaksi maaseudulle. Kyydissä olivat tytär ja hänen poikansa. Pysähdyimme huoltoasemalle kahville, ja poika soitti jukeboksista isoisän kunniaksi Käymään vain -kappaleen.

Antti Suoniemi, vanhempi konstaapeli

– Yleensä poliisiauton kyydissä on näpistelijöitä, päihtyneitä, rikoksen tekijöitä ja sakotettavia.

Kohdalle sattuu joskus hankalia matkustajia, jotka painivat takapenkillä. Tilanne rauhoittuu yleensä käsiraudoilla. Poliisi kuulee kaikenlaisia koottuja selityksiä. Monesti ihmiset kyselevät kyytiä kotiin. Eräs yllättävä ryhmä on näpistelevät mummot. Heitä istuu takapenkillä useammin kuin näpisteleviä pappoja.

ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit 9

10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Kolmekymppinen ilman kriisiä Yleisradion teksti-tv täytti lokakuussa 30 vuotta. Kävijöitä on päivittäin yli miljoona.

Kasvutarina on komea, mutta onko käsillä kolmenkympin kriisi? Ylen teksti-tv:n tekijät punnitsevat mennyttä, eivätkä he ole huolissaan tulevasta. Katri Simola Syntymä

Matti Rämö, Ylen teksti-tv:n tuottaja: ”Vahinkolapsi syntyi onnekkaiden sattumien ja teknologisten keksintöjen seurauksena. 1980-luvulla oli käsittämätöntä, että uutisia saattoi selata omalla ajallaan ja reaaliaikaisesti. Aluksi kohdeyleisönä olivat kuulovammaiset.”

Juha Alanen, Ylen teksti-tv:n toimittaja vuosina 1981–2001: ”Alku oli kiehtovaa aikaa, hyppy suoraan tuntemattomaan. Kaikki olivat innostuneita uudesta mediasta.”

Ylen teksti-tv alkoi näkyä ympäri vuorokauden

Digitalisointi

Rämö: ”Viranomaisten tulisi terästäytyä laadunvalvonnassa. Markkinoilla on paljon huonolaatuisia digibokseja, joiden kautta on hankala käyttää tekstitv:tä. Laajat standardeihin perustuvat teknologiset muutokset ovat internetiä suurempi uhka teksti-tv:lle.”

Ylen über-teksti-tv

Rämö: ”Nimi on leikkisä kommentti über-teksti-tv:n hienoudesta. Internetistä löytyvässä über-teksti-tv:ssä voi valita suosikkisivunsa, ja seurata niitä kaikkia samanaikaisesti.”

MTV3:lle oma teksti-tv

Ensimmäinen Android-mobiilisovellus

Ylen teksti-tv myös internetiin

Eduskuntavaali-iltaan Twitter-viestejä Ylen teksti-tv:n kautta

Alanen: ”Teksti-tv on köyhän miehen internet.”

Rämö: ”Teksti-tv on kiireisen miehen internet: nopea, tiivis ja loogisesti jäsennetty. Teksti-tv ei kilpaile internetin kanssa, vaan täydentää sitä.”

Kampanja vankien huumevalistuksesta

Ylen teksti-tv:llä toteutettiin vangeille suunnattu huumevalistuskampanja.

Loppuraportin mukaan vankeihin saatiin ainutlaatuinen yhteys teksti-tv:n kautta, ja tulokset olivat rohkaisevia. Kampanja uusittiin 2008.

Rämö: ”Tämä on esimerkki todella arvokkaista projekteista, joissa teksti-tv on ollut mukana. Kampanjan järjestänyt Kriminaalihuollon tukisäätiö oivalsi välineen tärkeyden ja soveltuvuuden huumevalistuksessa.”

Rämö: ”Tämä kuvastaa hyvin teksti-tv:n reaaliaikaisuutta. Uskon Twitter-viesteillä kommentoinnin jatkuvan erityistilaisuuksissa, kuten vaalivalvojaisissa, Linnan juhlissa tai euroviisuissa. Resurssien puolesta tällaista ei ole mahdollista toteuttaa säännöllisesti.”

Juhlavuoden kunniaksi tunnuslause ”Luota kolmekymppiseen”

Rämö: ”Tunnuslause on kannanotto, että kolmekymppinen on yhä toimiva.

Vanhanaikaisuus on vain illuusio. Teksti-tv on moderni, luettava, helppokäyttöinen ja kiinni ajassa. Se suodattaa maailmasta oleellisimman.”

International Teletext Art Festival

Rämö: ”Taiteilijat tekevät keväällä taidetta teksti-tv:n karkealla grafiikalla.”

Alanen: ”Aika näyttää kolmekymppisen teksti-tv:n elinajan. Teknologian kehitystä on hankala ennustaa.”

Rämö: ”Hektiseen arkeen tarvitaan rauhoittavia ja pysyviä asioita. Uskon, että teksti-tv on kuvioissa mukana niin kauan kuin televisiolähetyksiä lähetetään. Jos televisio siirtyy tulevaisuudessa verkkoon, muuttuu teksti-tv:n rooli. Se on elossa vielä 20 vuoden päästäkin.”

Tuottaja Juha Alanen muistelee teksti-tv:n alkuaikoja Utaimen verkkosivuilla: http://utain.uta.fi

⋆⋆Katukriitikot

Occupy Wall Street -vastarintaliike alkoi New Yorkissa syyskuun puolessavälissä, kun antikapitalistit leiriytyivät Manhattanin eteläkärkeen. Mielenosoitus talouden ylivaltaa vastaan jatkuu yhä.

Mitä muita keinoja on saada äänensä kuuluviin? New Yorkin mielenosoittajat vastaavat.

Allyssa O’Brien, 23. ”Tulin tänne 800 kilometrin päästä yhdessä ystäväni kanssa. Olen ollut täällä nyt kaksi päivää ja aion mennä jatkamaan mielenosoitusta kotikaupunkiini. Äänestäminen on toinen keino vaikuttaa asioihin. En opiskele, koska minulla ei ole siihen varaa. Tämä on kouluni.”

Louis Stanley, 32. ”Meidän on pysyttävä yhdessä ja korotettava ääntämme. Olemme antaneet haastatteluja, lähettäneet valokuvia ja käyneet puhumassa opiskelijoille. Päivitän myös omaa YouTube-kanavaani.

Pyrimme tavoittamaan ihmisiä maailmanlaajuisesti verkossa.”

Verandah Porche, 68. ”Asun neljän tunnin ajomatkan päässä New Yorkista ja lähden muutaman päivän päästä takaisin. Mielenosoitus on vain yksi keino vaikuttaa asioihin.

Kirjoitan lauluja, keskustelen muiden ihmisten kanssa, äänestän ja osallistun erilaisiin kampanjoihin. Tärkeintä on muodostaa yksi, yhteinen ääni.”

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11

⋆⋆Mitä ihmettä?

Kreationistinen lehti sekoittaa tiedettä ja Raamatun jakeita

Mediapeliä

Luominen-lehti paljastaa, mitä ”naturalistit eivät halua sinun tietävän”.

Kreationistinen Luominen-lehti tuottaa tieteestä ja evoluutiosta kertovia artikkeleita, jotka ovat sopusoinnussa Raamatun luomiskertomuksen kanssa. ”Kristityillä ei ole tarvetta epäillä Jumalan sanan luotettavuutta yhdenkään jakeen kohdalla.”

Ammattilaisille Luominen tarjoaa vertaisarvioidun vaihtoehdon osoitteessa creation. com.

Minni Soverila

minni.soverila@uta.fi

Arkistossa on artikkelit muun muassa aiheista Kuvaako Raamattu todella maailmankaikkeuden laajenemisen? ja Termien määrittelyä – John Endlerin virkistävä totuus ’luonnonvalinnasta’.

Luominen on löytänyt tiensä myös sosiaaliseen mediaan. Lehti twiittaa, ja sillä on oma Facebook-tili. Tykkääjiä on 18.

Puolen vuoden sisällä on jahdattu kuoliaaksi kaksi haluttua miestä. Osama bin Ladenin tapaus on häivytetty mediassa lähes näkyvistä, kun taas Muammar Gaddafin kuolema on tuutattu kaikkien silmille koko verisyydessään.

Hanna Sipinen

⋆⋆Miksi näin?

Sosiaalisen median superkäyttäjä Erkki Mervaala pitää elokuva- ja musiikkiaiheista blogia, tuottaa podcasteja, twiittaa, kirjaa kuntoilutunnit HeiaHeiaan sekä pitää yhteyttä kavereihin Facebookissa ja Google Plussassa.

Miksi jaat asioita sosiaalisessa mediassa?

– On hauskaa jakaa omia ideoita ja löytöjä. Facebookissa välitän kavereille video- ja uutislinkkejä. Google Plussaa käytän työhön liittyvissä aiheissa.

Blogin kirjoittaminen pitää yllä kirjoitustaitoja, ja podcasteissa voi harjoittaa äänenkäyttöä. Muissa kanavissa, kuten Twitterissä, mainostan tuotoksiani. En kuitenkaan yritä rakentaa itselleni mitään tiettyä imagoa tai roolia.

Mitä et jaa?

– En tuo esille mitään liian yksityistä, kuten ihmissuhdeasioita. Muissa aiheissa en rajoita sanomisiani.

Haluan jakaa kokemuksia. Jos aamuyöllä soitan kitaralla Pink Floydin levyn läpi, niin saatan mainita siitä. En julkaise ”Joinpa kupin kahvia” -tyylisiä päivityksiä.

Aiheuttaako jatkuva päivittäminen stressiä?

– Ainoastaan silloin, kun asetan blogilleni omia tavoitteita. Esimerkiksi kuukauden mittainen elokuvateema voi olla työläs.

Miten innostuit podcasteista?

– Kiinnostuin, kun kuuntelin The Ricky Gervais show -podcasteja. Katsoin internetistä ohjeita äänitiedostojen tekemiseen, ja aloitin oman ohjelman keväällä 2008.

Nykyään teen kerran viikossa Käpylehmäpodcastia retropeleistä yhdessä podcast-guru Henrik Anttosen kanssa.

Koetko olevasi toimittaja?

– Jokainen voi halutessaan olla toimittaja sosiaalisessa mediassa. Koen olevani amatööritoimittaja.

Helmiina Suhonen

Ilta-Sanomat ja Iltalehti saavat kansan syvät rivit äänestysuurnille. Kansanedustaja Hakkaraisen kommentit aktivoivat jatkuvasti useita kymmeniätuhansia lukijoita äänestämään: KYLLÄ vai EI. ”Homot, lesbot ja maahanmuuttajat siirretään Ahvenanmaalle.”

IS: Ovatko Teuvo Hakkaraisen homopuheet sopivia?

Kyllä: 49% Ei: 51% IL: Onko Hakkaraisen ehdotus sopiva kansanedustajalle?

Kyllä: 65% Ei: 35% ”Teuvo Hakkarainen höyläsi taksikorttia 957 eurolla.”

IS: Pitäisikö kansanedustajien taksikuluilla olla yläraja?

Kyllä: 93% Ei: 7% IL: Onko kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen uskottavuus kärsinyt hänen julkisen alkoholinkäyttönsä takia?

Uskottavuus mennyt kokonaan: 52% Jonkin verran: 32% Ei yhtään: 15% IL: Otatko Teuvo Hakkaraisen puheet vakavasti?

Kyllä: 48% Ei: 52%

Minni Soverila

Erkki Mervaala seikkailee sosiaalisen median viidakossa.

⋆⋆GRadu paketissa Vilma Sipola

Veera Jussila: Jaetut jutut. Journalistien käsityksiä uutisten lainaamisesta julkisen keskustelun edistämisen näkökulmasta. Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos, valtiotieteellinen tiedekunta.

Ryan Jackson, 18. ”Olemme saaneet medianäkyvyyttä, mutta lehdillä on aivan väärä näkökulma. Meitä syytetään huumeiden käytöstä ja häiriköinnistä, vaikka tosiasiassa olemme täällä rauhallisesti. Aion olla täällä niin pitkään, kuin tarve vaatii.”

Jussila tutkii journalistien käsityksiä uutisten lainaamisesta. Miten lainaaminen sopii journalismin tehtävään julkisen keskustelun edistäjänä?

Toimittajista lainaaminen on tarpeellista, jotta lukijat saavat tärkeät uutiset. Liika lainailu on kuitenkin uhka, sillä lehtien on erotuttava kilpailijoistaan.

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Valokuvat Muammar Gaddafin runnotusta ruumiista tunkeutuivat ikävällä tavalla syyslomani uutispimennon läpi. Tuntui siltä kuin olisin tuijottanut autokolaria. Irvokkaasta kuvasta oli vaikeaa irrottaa katsetta.

Kuolleen diktaattorin kuvat julkaistiin valonnopeudella kaikkialla.

Uutistoimisto Al-Jazeera julkaisi kuvat ensimmäisenä, mutta länsimaiset mediat seurasivat perässä ennennäkemättömällä innolla. Kuvien julkistaminen eri medioissa todisti kertarysäyksellä, että Gaddafi on lyöty lopullisesti.

Libyassa on kenties otettu oppia Yhdysvaltojen päätöksestä jättää Osama bin Ladenin ruumiskuvat julkaisematta. Internetin syövereissä elää bin Ladenin kannattajien keskuudessa edelleen sitkeitä epäilyjä siitä, onko terroristijohtaja todella kuollut. Bin Ladenin ruumis upotettiin nopeasti mereen, eikä kuvia hänen kuolemastaan ole edelleenkään julkaistu.

Sen sijaan Gaddafin ruumiin annettiin maata näytillä lihakaupan kylmävarastossa, jotta kaikki tietäisivät hänen kuolleen. Halukkaat saivat ikuistaa entisen itsevaltiaan alennustila. Kuvien todistusvoima on ehdoton.

Bin Ladenin ja Gaddafin ruumiskuvien julkaisemiseen, tai julkaisematta jättämiseen, vaikutti se, kuka heidät tappoi. Joko me tapoimme, tai ne murhasivat. Koska Gaddafin murhasivat libyalaiset Libyassa, länsimaalaisten medioiden on helppoa korjata silmälaseja kuvitellulla nenällään ja tuomita teko rankasti.

Osama bin Laden kuoli amerikkalaisten käsissä. Bin Ladenin kuolemalle ei lähdetty länsimedioissa etsimään syyllisiä, koska murhaajat olisivat löytyneet liian läheltä. Sen sijaan ihmisoikeusjärjestöt etsivät syyllistä Gaddafin kuolemalle kansainvälisin keinoin.

YK vaatii Gaddafin kuolemasta uutta puolueetonta raporttia. Amnesty ja Human Rights Watch haluavat uuden ruumiinavauksen. Järjestöt näyttävät samalla kansainvälisesti, että Libya on kyvytön valvomaan itse oikeuden toteutumista rajojensa sisäpuolella.

Muammar Gaddafia tai Osama bin Ladenia ei koskaan saatu oikeuden eteen. Gaddafin tapauksessa kansan verenjano on kuitenkin tyydytetty.

Kuvat runnellusta ruumiista osoittavat, että oikeus toimii ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan rangaistaan myös kuoleman jälkeen.

Vahdimme oikeuden toteutumista, mutta samalla emme malta olla tuijottamatta Libyan veristä ketjukolaria.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Nina Karlsson

Tosikko Taiteilija Ville Pirinen on tamperelainen alakulttuuriaktiivi, joka tekee

sarjakuvia blues-muusikon asenteella. Tärkeää ei ole se, mitä sanotaan, vaan sanotaanko se tosissaan. Ja tietenkin musiikki.

Ville Pirisestä saa varautuneen ja rauhallisen kuvan. Vaikutelma katoaa hetkessä miehen innostuessa.

– On aivan parasta, kun ihminen on tosissaan asiansa kanssa. Vaikka ei olisi sisällä siinä innostuksen kohteessa, siihen vastaanpanemattomaan tohinaan samastuu.

Pirinen on tehnyt ja julkaissut sarjakuvaa kohta kaksikymmentä vuotta. Viime vuosina jutunkerronta on saanut keskeisen paikan hänen töissään.

Viimeisen vuoden ajan Pirinen on työstänyt strippisarjaa, jossa vaihtuvat kertojat avaavat sitä, mikä heille juuri nyt on tärkeintä. Sarjakuvissa selviää, kuka oikeasti oli Misfitsin paras laulaja, ja kuinka vihannekset tulisi keittää.

– En halua pilailla näillä jutuilla, vaan pikemminkin osoittaa kunnioitusta. Minulle merkitsee todella paljon, että kalan saaminen ja marttojen huovutuskerho ovat vielä tärkeitä asioita, Pirinen sanoo.

Piristä inspiroivat lähipiirin hämmentävät kiinnostuksen kohteet ja perinteinen kansanradio. Synnyinseudun paikallislehti Koti-Karjala muistuttaa myös asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Pirinen epäilee olleensa nuorena outo hyypiö, mutta jos kylällä jotain vanhemmille kuiskittiin, niin siitä ei kotona mainittu.

Lapsuudenkoti Kiteellä oli lintukoto, kun taas ”Savonlinnassa sai heti turpaansa, kun kävi keikoilla vähänkin oudommissa vaatteissa”.

Padot avautuivat, kun Pirinen kuuli Ki-

teellä isojen poikien soittavan punkia. Lähidivarin vaihtoehtosarjakuvat veivät myös mukanaan.

– Identiteetinrakennus on aika pitkälle kiinni tsäkästä. Lapsena fiiliksiä herättäneistä asioista tulee äkkiä olemisen tapa.

Nyt sarjakuva ja kuvitustyöt vievät viikosta noin kolme työpäivää, ja loput ajasta menee musiikkiin. Kaikki valveilla olon hetket kuluisivat bänditoimintaan, jos sillä eläisi edes melkein. Tavoitteesta ei nytkään olla kaukana. Pirisen sarjakuvatuotannon elopainosta suuri osa on rokkia.

Työtapa musiikkia ja sarjakuvia tehdessä

on samanlainen, eli nopea. Pirisen mukaan tiivistämisen taito on joko lahjakkuutta tai pitkäjännitteisyyden puutetta. Viimeinen Steel Mammoth -yhtyeen levy sävellettiin, sovitettiin ja äänitettiin viikonlopussa. Kansiin menikin sitten aikaa.

– Toki pitkällä työstämisellä saavutetaan etuja, mutta sillä myös kadottaa sen, mikä siitä päivässä tehdystä tekee erikoislaatuisen.

Vuosien päästä sutaistukin työ voi antaa paljon enemmän kuin ne, joita on loputtomiin hiottu. Jos sen on tehnyt tosissaan.

Hannes Nissinen

– Tekee vaan ja julkaisee. Ei sitä aikakaan ehkä näytä, mutta ne jutut saattaa olla mielenkiintoisia 30 vuoden päästä, sanoo Ville Pirinen, sarjakuvataiteilija.

kuka?

Ville Pirinen ○○38-vuotias tamperelainen

sarjakuvantekijä, kuvittaja ja muusikko. ○○Levyttäviä bändejä muun muassa Black Audio, Steel Mammoth, Goat Hound, Grillin’ Willie and the Vegetarians, Devil Box. ○○Julkaistuja sarjakuva- ja musiikkialbumeita yhteensä yli 30. ○○Kemin sarjakuvapäivien päävoitto 1993 ja 2000. ○○Heavy Merry Finland -yhteisnäyttely Ars Fennica -voittaja Anssi Kasitonnin ja seitsemän muun suomalaisen taiteilijan kanssa Rotterdamin Roodkapjegalleriassa 21.10.−4.12. ○○Kertoo innostuvansa juuri nyt Anssi Kasitonnin lyhytelokuvista, Circleyhtyeestä ja Jyrki Nissisen sarjakuvista.

Ville Pirinen kuvitti päivän tunnelman.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

Kielen oppiminen avaa silmät Valokuvataide Sharif Abdihakim löytää siirtolaisuutta käsittelevästä

Backlight-valokuvanäyttelystä paljon osuvaa asiaa, mutta Tampereen kaduilla kuvat ovat toisenlaisia.

Botswanassa Sharif Abdihakim tarttui tietosanakirjaan kuultuaan, että perhe muuttaa Suomeen. Siitä hetkestä on nyt kulunut lähes viisi vuotta.

Taidehalli TR1:ssä Tampereella esillä olevissa kuvissa kotia ei ole vielä löytynyt ja sopeutuminen on kesken – jos alkanutkaan.

Abdihakim allekirjoittaa valokuvataiteilija Susana Girónin esittämän ajatuksen.

– Siirtolaisen elämä on tosiaan kuin pyörä.

Se voi pyöriä yhtenä päivänä yhteen suuntaan ja toisena toiseen, Abdihakim kertoo.

Girón kertoo näyttelyn kuvissaan Lontooseen muuttaneiden siirtolaisten elämästä ja kielikurssille osallistumisesta.

– Suomen kielen oppiminen on kuin olisi avannut silmänsä. Jos kieltä ei osaa, on tosi

vaikea ymmärtää, miten elämä Suomessa toimii.

Suomeen tullessaan Abdihakimin perhettä oltiin vastassa, ja heille oli asunto valmiina. Näin ei ole aina ollut, sillä perhe pakeni sotaa Somaliasta Botswanaan pakolaisleirille.

Näyttelyn leirikuvat eivät ole koko totuus pakolaisleireistä.

– Botswanassa leirin tilanne ei ollut noin huono kuin kuvan Tshadissa. Me esimerkiksi asuimme kivitalossa, emme teltassa.

Abdihakimin mukaan usein unohdetaan, että leireillä kohtaavat niin köyhät kuin varakkaat, insinöörit ja vailla koulutusta olevat. Leirillä ihmisten väliset erot pienenevät.

Abdihakimin mielestä Afrikkaa esitetään usein stereotyyppisesti, mutta toisaalta huonot olot ovat faktaa eikä niitä pidä piilottaa.

On silti tilanteita, joihin hädän esittäminen ei Abdihakimin mielestä sovi.

– Köyhyyttä esittäviin kuviin törmää otto-automaatilla ja bussipysäkeillä. Se ei ole oikein kunnioittavaa. Pysäkeillä ihmiset katsovat kuvia ja minua ja miettivät, että minäkin olen samanlainen. Tosiasiassa olen paljon onnekkaampi, mistä olen tosi kiitollinen.

Millamari Uotila

Backlight-näyttely 30.10. asti Taidehalli TR1:ssä.

Jenna Lehtonen

Tuomas Ylenius

tuomas.ylenius@uta.fi

Edes alaston Samuli Edelmann ei ole enää välttämättömyys suomalaisessa elokuvassa. Äijämäistä huumoria, seksiä, väkivaltaa, runsasta kiroilua ja sitten jossakin kohtaa alaston Edelmann huutaa perkelettä ja iskee kirveen ladonseinään.

Viime vuosikymmenen aikana näin useita hyviä suomalaisia elokuvia, mutta jatkuvasti toistuvat kaavat alkoivat ottaa päähän. Ville Jankerin ohjaama Pussikaljaelokuva näyttää, että tien katsojien sydämiin voi löytää myös verbaliikan kautta.

En ollut lukenut Mikko Rimmisen Pussikaljaromaania, joten en tiennyt, mitä odottaa suositun kirjan elokuvasovitukselta.

Myöskään pääosaroolien näyttelijät eivät olleet ennestään liian tuttuja.

Tämän vuoksi heidät oli helpompi ottaa todesta rooleissaan pidennettyä nuoruuttaan vetelehtivinä elämäntapapulsuina. Tällaiset hahmot eivät menisi läpi, jos heillä olisi Mikko Leppilammen tai Peter Franzénin kasvot.

Uskottavien henkilöhahmojen lisäksi Pussikaljaelokuvan erityinen vahvuus on dialogi.

Olen tuntenut itseni aliarvioiduksi sellaisten elokuvien parissa, joissa lausutaan vuorosanat niin huolellisesti, että eri murrealueiden ihmiset varmasti ymmärtävät. Silloin on vaikea saavuttaa sellaista luontevuutta hahmojen välille kuin Pussikaljaelokuvan keskustelut ovat tulvillaan.

Elokuvassa varsinkin pääosakolmikon välinen vuoropuhelu on hyvin värikästä ja mukaansatempaavaa. Tuntuu kuin todella seuraisi vanhojen ystävien keskinäistä jutustelua, jossa voi lentää erikoisia sananparsia.

Hahmoista erityisesti Ylermi Rajamaan esittämän Lihiksen omalaatuiset sanavalinnat saivat minut hykertelemään. Miksi sanoa ”kenkäkauppa”, kun ”jaloitteluvälineliike” kuulostaa hauskemmalta?

Backlight-näyttelyn ihmiset etsivät omaa paikkaansa. Sharif Abdihakim löysi sen Tampereelta.

MUISTILISTA 27.10.−2.11.2011: Maahanmuuttajien kulttuurikalenteri

Näin koin

27. 28. 29. 30. 31. 1.

2.

Teetä ja suomen kieltä

Moniaistinen teltta

Iloisia kohtaamisia

Backlight Photo Festival

Langan matkassa -näyttely

Paperiankkuri

Halal-tv – kansankodin kriitikot

Kirjaston kielikahvilan kaikille avoin keskusteluryhmä.

Makuja, tuoksuja, ääniä ja kuvia somalialaisesta kulttuurista.

Monikulttuurisen viikon päätapahtumassa mm.

Bollywoodtanssia.

Siirtolaisuus ja liikkuva elämäntapa -näyttelyn päätöspäivä.

Maahanmuuttajanaisten työpajassa tehtyjä käsitöitä ja valokuvia.

Esitys turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten kohtaamisesta.

Musliminaisista kertovan sarjan 7. osan aihe on maahanmuuton kustannukset.

Ilmainen.

Ilmainen.

Ilmainen.

Pääsymaksu 5 e.

Ilmainen.

30 e, opiskelijoille 17 e.

Tv-lupamaksun hinnalla.

Klo 14–15 Pääkirjasto Metso, Tampere

Klo 13–19 Hervannan kirjasto, Tampere

Klo 12­–15 Hervannan kirjasto, Tampere

Klo 11–18 TR1 Taidehalli, Tampere

Klo 13–15 Nekalan kirjasto, Tampere

Klo 19 Suomen Kansallisteatteri, Helsinki

Klo 14 YLE TV1

Hyvä dialogi on aliarvostettu tehokeino kotimaisissa elokuvissa. Ei riitä, että keksitään vain hauskoja sutkautuksia. Henkilön tapa puhua määrittelee laajemmin sitä, millainen kuva hänestä välittyy.

Kirjallisuudessa henkilöistä annetaan uskottava kuva luomalla niille oma erityinen puhetyyli. Ei siis ihme, että useat erityisen värikästä dialogia sisältävät elokuvat perustuvat kirjoihin.

Kotimaisessa elokuvakentässä on kuitenkin edelleen monipuolistamisen varaa. Tämän hetken muoti-ilmiönä ovat miehiset kaverikomediat, kuten Pussikaljaelokuva, Veijarit, Napapiirin sankarit, ja ensi vuonna ilmestyvä Kulman pojat.

Se on ollut piristävä uusi suuntaus, mutta naiset ovat jääneet statistien rooliin. Nyt olisi aika antaa heille ohjat.

Otto Ponto