2/2019
ajassa 2
kartalla 6
Moreeni
luotain 8
näkymä 10
media 14
Internet tallentaa propagandan Mikä sai aikaan kymmenien tuhansien lähtemisen vierastaistelijoiksi? Jaakko Suorsa s. 15
Vapaasti oma itsensä 12-vuotias Mauno ilmaisee itseään dragin avulla. s. 10
Lisää puhetta miesten seksileluista, kiitos s. 4n
Opiskelijat haluavat ekologista ruokaa s. 6
Dekaani yhdistää tiedekunnan s. 9
2 ajassa kartalla luotain näkymä media
21.2.2019 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS
Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i
@moreenimedia @moreenimedia Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Moreenimedia soundcloud.com/radio_moreeni
Moreeni
Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 2489-5601 (painettu) ISSN 2489-5652 (verkkolehti) ISSN 2489-5768 (näköislehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Moreenimedia/ Harjoitustoimitus Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta 33014 Tampereen yliopisto moreenimedia@uta.fi Julkaisija: Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Risto Kunelius Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Elias Lahtinen (toimituspäällikkö, ulkoasu) Toimitussihteerit ja uutistuottajat: Emma Auvinen, Vilma Flinkman, Fanni Kangasvieri, Anni Keski-Heikkilä, Valma Korhonen, Anniina Korpela, Marikki Nykänen, Saara Nyystilä, Elsa Osipova, Karoliina Paananen, Elina Pikkarainen, Tessa Toni, Veera Tuupanen, Elina Ukkonen AD:t: Tiina Hautamäki, Tiina Hovatta, Petri Hänninen, Sanna Karhutaival, Jasmina Kauta, Noora Palola, Maija Partanen, Sarita Piipponen, Annika Pitkänen, Anu Plym Taittajat: Laura Hyyti, Mia Jussinniemi, Minttu Kokko, Ronja Koskinen, Hanna Lepistö, Outi Neuvonen, Olivia Ranta, Enna Rautiainen, Karoliina Simoinen, Arttu Timonen, Venla Tirkkonen, Laura Ukkonen Toimittajat: Sonja Haapala, Katariina Halonen, Inkeri Harju, Henrika Havumäki, Silva Heinonen, Arttu Heinämäki, Laura Hiltunen, Tinja Hokkanen, Aaro Immonen, Julia Jaakkola, Eero Jauhiainen, Jenny Jokinen, Onni Kalin, Armi Kauppila, Niko Kilpelänaho, Veera Kohopää, Sanni Koivuniemi, Julia Koski, Laura Kähkölä, Sanni Laine, TiiaMari Laitila, Emilia Laurila, Anni Lehtimäki, Anna Mikkonen, Maria Muilu, Niklas Mäkinen, Sonja Mänty, Elina Nissinen, Mikko Pajala, Nelli Peltonen, Siru Perälä, Julian Rauhaniemi, Jaakko Suorsa, Elli Suutari, Tuuli Tahkokorpi, Anni Tuominen, Petra Viitanen, Vinski Virtanen, Roosa Welling, Lala Ylitalo, Heta Ylitie Valokuvaajat: Petri Hänninen, Maija Partanen, Jasmina Kautta, Annika Pitkänen, Noora Palola, Anu Plym, Sanna Karhutaival
IHMISET ovat yhtyneet toisiinsa aikojen alusta asti ja aivan yhtä kauan on keksitty erilaisia seksivälineitäkin. Penisrenkaita kehiteltiin vuohen silmäluomista jo 800 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja ensimmäiset vibraattorit mullistivat maailmaa 1800-luvulla. Kysyntää on ollut aina. 2010-luvulla tilaustuotteet toimitetaan kotiin huomaamattomassa paketissa, aivan kuin postinjakajaa kiinnostaisi, onko Matti Virtanen tilannut paidan Zalandolta vai anustapin Kaalimadolta. Maailmassa, jossa seksirobotit ovat lähitulevaisuutta, ei pitäisi kauhistella erektiota parantavaa rinkulaa. Moreenimedian kyselystä selviää, että miehet eivät häpeile seksistä tai seksivälineistä puhumista. Suurin osa ei pidä seksileluja etovina, eikä niiden ostamiseen liity häpeää. Lisäksi puolet vastaajista on käyttänyt jotakin seksivälinettä joko yksin tai kumppanin kanssa. Kyselyyn vastanneita miehiä voi pitää vapaamielisinä pervoina tai lisääntymiseen kannustavaa yhteiskuntaa seksiä ihannoivana. Ongelma piilee kuitenkin juuttuneissa mielikuvissa ja asenteissa.
runkkareista. Miehistä, jotka kännissä keksivät ostaa mielikuvituksellisen seksilelun ja selvittyään heittävät ostoksen vähin äänin roskiin. Tosimiehistä, jotka saavat pillua muutenkin, ja epävarmoista avuntarvitsijoista, jotka piilottelevat seksileluja kumppaniltaan. Kyselyyn vastanneet 332 miestä olivat eri mieltä: häpeä ei ole koko totuus. Ennakkoluulot kyllä tunnistettiin, mutta suurin osa vastaajista ajatteli voivansa ostaa jonkin seksivälineen.
Tarjonnan ja mieltymysten kirjo on niin laaja, ettei kapeakatseisuudelle jää tilaa. Todellisuus on seksuaalisesti vapaampi ja suvaitsevaisempi kuin asiantuntijat antavat ymmärtää. Vaikka juuri heidän luulisi olevan niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät. Henrika Havumäki
Miksi miesten seksivälineistä ei puhuta? Lue uutinen sivulta 4. NOORA PALOLA
UniversityOfTampere
Tekovaginat tiskiin, häpeä nurkkaan
MOREENIMEDIAN tutkivaa uutista varten haastateltiin alaa tuntevaa terapeuttia, tutkijaa ja kauppiasta. Jokaiselta kysyttiin, liittävätkö miehet seksivälineisiin häpeän tunteita. Haastateltavat myönsivät, että kyllä väitteessä jotain perää on. Puhuttiin luusereista, mammanpojista ja
⋆ ⋆UUTISANALYYSI
Kokoomus on Trumpin oppipoika VIIME VIIKOLLA TWITTERISSÄ nousi kohu kokoomuksen kampanjamainoksesta, jossa puheenjohtaja Petteri Orpo katsoo ylväänä tulevaisuuteen Autot kuuluvat teille -sloganin saattelemana. Kohu nousi siitä, että kokoomuksen mainos tuntui vastaiskulta käynnissä olevalle ilmastokeskustelulle. Puolue selitti mainoskampanjaansa Twitter-tilillään seuraavasti: ”Kokoomus ymmärtää, että suurimmassa osassa maata auto on välttämätön arjessa ja työssä. Mutta tulevaisuudessa autoilu tapahtuu puhtaammilla teknologioilla kuten sähköllä ja biokaasulla, ja tähän haluamme kannustaa ihmisiä.” Selityksen jälkeen on selvää, että iskulause on epäonnistunut yhtä mittavasti kuin perussuomalaiset naiset poseeraamassa ilmastointiteippi suun päällä. Kukaan ei yhdistä Autot kuuluvat teille -slogania biopolttoaineisiin eikä teipattuja naisia muuhun kuin naisten hiljentämiseen. Kuvallisen viestinnän tutkija Päivi HoviWasastjerna painottaa, että slogan menettää merkityksensä, jos se täytyy selittää jälkikäteen. Monitulkintainen viesti on HoviWasastjernan mukaan aina moka, sillä se tarjoaa vastapuolelle aseen. VAI ONKO KOKOOMUKSEN mainoskam-
panja kaikessa järjettömyydessään nerokas? Epämääräinen iskulause mahdollistaa sen, että merkityksen voi selittää toisin aina kysyjästä riippuen. Milloin slogan kannattaa yksityisautoilua ja milloin biopolttoaineita. Vastauksen voi muuttaa sen mukaan, onko kysyjä Paltamosta vai Punavuoresta. Politiikan tutkijan Mari Marttilan mukaan kokoomuksen iskulause oli harkittu ja puree äänestäjiin, joille yksityisautoilu on
osa identiteettiä. Mielikuva pahasta tahosta, joka aikoo estää yksityisautoilun, saa kokoomuksen näyttämään ”tolkun puolueelta”. Marttila korostaa, ettei ole sattumaa, että mainosta ei käytetä suurissa kaupungeissa, joissa äänestäjistä kilpaillaan vihreiden kanssa. Ehkä kokoomus käyttää Trumpin tak-
”
Milloin slogan kannattaa yksityisautoilua ja milloin biopolttoaineita. Vastauksen voi muuttaa sen mukaan, onko kysyjä Paltamosta vai Punavuoresta.
tiikkaa ilmastopuheeseen kyllästyneisiin äänestäjiin. Vahva slogan herättää mielikuvan, joka vastaa näiden ihmisten tarpeisiin. Kansalainen saattaa äänestää kokoomusta vain tämän yhden mielikuvan varassa. Äänestäjille, joita ilmastoasiat kiinnostavat, sloganin voi myydä puhumalla biopolttoaineista ja sähköautoista. Näin kokoomus pyrkii kosiskelemaan ääniä niin vihreiden, keskustan kuin perussuomalaistenkin riveistä ottamatta kantaa lopulta ollenkaan. Trump sentään seisoi sanojensa takana.
RUGER HAUERIN sanoin jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään. Hölmöiltä äänet pois -taktiikka puree ruokkivaa kättä, sillä ristiriitainen viestintä saa omatkin kannattajat kaikkoamaan. Kukaan ei halua eduskuntaan puoluetta, joka ei itsekään tiedä mitä asiaa ajaa. Toisaalta kampanjan perimmäinen tarkoitus voi piillä keskustelun siirtämisessä vanhustenhoitokysymyksestä kokoomukselle vähemmän haitalliseen ilmastokysymykseen. Nolo ääntenkalastelukampanja ja muutamat meemit ovat kokoomukselle pienempi paha kuin käynnissä oleva sotekriisi. Oli vaalimainoksen taustalla moka tai taktikointi, kokoomuksella ei ole varaa kampanjoida ilmastonmuutosta vastaan – ei näissä vaaleissa. Puolue, joka ei tarjoa ratkaisuja tai selkeää näkökantaa käynnissä olevaan ilmastokriisiin, ei yksinkertaisesti pärjää kilpailussa. Kampanjan keräämä mediahuomio ei tilannetta pelasta.
Katariina Halonen
katariina.l.halonen@tuni.fi
ajassa kartalla luotain näkymä media 3
Journalismin voitettava lukijat puolelleen MEDIA Suomessa journalismiin luotetaan vielä melko paljon, mutta taustalla on paljon
tyytymättömyyttä. Esimerkiksi rikosuutisoinnissa ratkaisuksi tarjotaan läpinäkyvyyttä. NELLI PELTONEN
LUOTTAMUS JOURNALISMIA kohtaan on heikentynyt viime vuosien aikana. Moreenimedian kyselyyn vastanneista 40 prosenttia koki luottamuksensa journalismia kohtaan vähentyneen jonkin verran viime vuoden aikana. Moreenimedian kyselyyn vastasi 177 ihmistä. COMET-tutkimuskeskuksen tutkija Elina Noppari kertoo, että luottamuksen vähentymisen taustalla on kansainvälinen ilmiö luottamuksen rapistumisesta instituutioita kohtaan. Nopparin mukaan Suomessa tilanne on kuitenkin vielä kohtalaisen hyvä. Myös Moreenimedian kyselyyn vastanneista 54 prosenttia koki luottavansa journalismiin tällä hetkellä melko paljon. – Suomessa emme voi vielä puhua luottamuskriisistä, mutta taustalla kytee paljon tyytymättömyyttä ja kritiikkiä journalismia kohtaan. MOREENIMEDIAN KYSELYYN vastanneiden mielestä luottamusta journalismia kohtaan vähentävät muun muassa objektiivisuuden puute, journalismin kaupallisuus, digitalisaatio ja asiavirheet. Tutkija Nopparin mukaan skeptisyys on nykyisin perusasenne mediasisältöjen kuluttamisessa. Esimerkiksi digitaalinen mediaympäristö aiheuttaa epäilyjä erilaisten lähteiden ja näkökulmien määrän vuoksi. Toimituksille paineita aiheuttaa digitaalisessa ympäristössä vuorokauden ympäri päivittyvä journalismi. Kiireellinen tahti saattaa altistaa virheiden tekemiseen. Aamulehden toimittajan Jaana Kerolan mukaan tällaisessa tilanteessa toimittajien on oltava entistä tarkempia journalismin perusasioissa, esimerkiksi faktantarkistuksessa.
”
Lukijat eivät välttämättä ymmärrä, että vastuullisen journalismin on toimittava lain puitteissa ja Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Elina Noppari,
tutkija, COMET-tutkimuskeskus
– Kiireenkin keskellä perusfaktat tulee aina tarkistaa kuntoon. Digitaalinen ympäristö on myös mahdollistanut laajemmin vale- ja vastamediat, jotka eivät toimi Journalistin ohjeiden mukaisesti. – Lukijat eivät välttämättä ymmärrä, että vastuullisen journalismin on toimittava lain puitteissa ja Journalistin ohjeiden mukaisesti, Noppari kertoo. Erityisesti vaikeita aiheita käsittelevissä jutuissa on tärkeää avata eettisiä ohjeita, joiden mukaan juttu on toteutettu. Kerola kertoo, että Aamulehdessä muun muassa rikosuutisoinnin yhteydessä saatetaan usein julkaista selittävä osio siitä, miksi
Aamulehden toimitttajan Jaana Kerolan mukaan luotettavuus on journalismin perusasioita ja on koko ajan mukana toimituksen käytännöissä.
jutussa ei ole esimerkiksi julkaistu henkilöiden nimiä. NOPPARI PAINOTTAA erityisesti läpinä-
kyvyyden ja vuorovaikutuksen lisäämistä journalistisessa työssä luottamuksen kasvattamiseksi. – Näistä asioista on puhuttu pitkään, mutta toteuttaminen tuntuu olevan osittain vielä vaikeaa. Kerolan mukaan toimituksessa tärkeitä journalismin luotettavuutta lisääviä käytäntöjä ovat muun muassa uutisvinkkien varmistaminen eri lähteistä, oikaisujärjestelmä ja se, että juttujen tekemisessä hyödynnetään eri näkökulmia.
Kerolan mukaan juttujen prosesseja pyritään avaamaan aina aiheen sitä vaatiessa. Lisäksi Kerola kertoo olevansa aktiivisesti vuorovaikutuksessa sosiaalisessa mediassa lukijoiden kanssa. Kaiken kaikkiaan Kerolan mielestä käytössä olevat luotettavuutta takaavat keinot ovat riittäviä. – Jos keinot pidetään elävinä, ja ne ovat joka hetkessä ja joka ratkaisussa mukana, niin ne ovat melko voimakkaita. Nelli Peltonen
Palaako luottamus logolla? Lue lisää: moreenimedia.uta.fi
FAKTA
Moreenimedian kysely ○○177 vastausta. ○○Lähetettiin Tampereen korkeakouluopiskelijoille ja jaettiin Facebookin ryhmissä Naistenhuone (Sensuroimaton) ja Tampereen Puskaradio. ○○Eniten vastaajat luottivat Yleen, Helsingin Sanomiin, Kauppalehteen, MTV:hen ja maakuntalehtiin. ○○Vähiten vastaajat luottivat iltapäivälehtiin, puoluelehtiin, vastamedioihin ja viihteellisiin julkaisuihin.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media
Varhaiskasvatuksen tehtäväjako huolettaa sosionomeja VARHAISKASVATUSLAKI erottelee uudistuksen jälkeen alan korkeakoulutetut eri ammattinimikkeisiin. Tällä hetkellä sekä yliopistossa suoritettu kasvatustieteiden kandidaatin tutkinto että alaan suuntaava sosionomin AMK-tutkinto pätevöittävät lastentarhanopettajan ammattiin. Jatkossa päiväkodeissa työskentelee lastentarhanopettajien sijaan varhaiskasvatuksen opettajia ja varhaiskasvatuksen sosionomeja. Opetustehtävät rajataan opettajille. Uudistuksen tarkoitus on selkeyttää varhaiskasvatuksen tehtävänkuvia. Tutkintonsa jo suorittaneet ja tällä hetkellä opiskelevat sosionomit saavat pitää opettajan pätevyyden. Viimeinen mahdollisuus pätevöityä opettajaksi sosionomitutkinnon kautta on aloittaa opinnot ensi syksynä. Ammattinimikkeiden erottelu jakaa alan tulevien ammattilaisten mielipiteet. Tämä käy ilmi Moreenimedian toteuttamasta kyselystä, johon vastasi yhteensä 28 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa. Vastanneista yliopisto-opiskelijoista suurin osa katsoi, että opetustehtävien rajaaminen kasvatustieteilijöille parantaa varhaiskasvatuksen laatua. Kasvatustieteiden kandidaatin koulutusta pidettiin pedagogisesti vankempana kuin sosionomin tutkintoa. Ammattikorkeakouluopiskelijoista suurin osa taas piti erottelua tarpeettomana.
SEKSUAALISUUS Moreenimedian miehille suunnatun kyselyn vastaajista
60 prosenttia haluaisi puhua avoimemmin miesten seksivälineistä. MIESTEN SEKSIVÄLINEISTÄ ei juurikaan puhuta, vaikka niiden suosionkin takia olisi tarvetta avoimelle keskustelulle. Moreenimedian kyselyssä 84 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että voisi kuvitella ostavansa jonkin seksivälineen. Noin puolet vastasi omistavansa jonkin seksivälineen jo nyt ja lähes samankokoinen joukko vastaajista kertoi käyttäneensä jotain miesten seksilelua. Kyselyä jaettiin Facebookin Miestenhuone-ryhmässä, ja siihen vastasi 332 miestä. Kyselyyn kuului vapaaehtoinen kysymys siitä, mitä seksivälineitä vastaaja omistaa. Näistä 151 vastaajasta 45 prosenttia kertoi omistavansa tekovaginan, vaikka suhtautuminen naisen sukupuolielimiä jäljittelevään välineeseen oli ristiriitainen. – Herra armahda, jos omistaisin tekovaginan ja kertoisin siitä. Tiettyjen asioiden julkituonti muuttaa välittömästi keskustelun tunnelmaa, kyselyyn vastannut mies kirjoittaa. Pari- ja seksuaaliterapeutti Jouni Pölösen mukaan naisten hieromasauvat ja miehille tarkoitetut tekovaginat eivät ole verrannollisia, sillä miesten ja naisten kiihottuminen on fysiologiankin mukaan hyvin erilaista. – Hieromasauva on trendikäs, ja nainen voi julkisuudessakin kertoa käyttävänsä sellaista. Sen sijaan tekovaginaa käyttävästä miehestä ensimmäinen ajatus on usein se, että onpa säälittävä mammanpoika, Pölönen sanoo. SEKSIVÄLINEITÄ MYYVÄN Kaalimadon toimitusjohtaja Mikko Rosén arvelee, ettei seksivälineistä puhuta miesten kesken yhtä
avoimesti kuin naisten. Moreenimedian kyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa oli kuitenkin sitä mieltä, että voi puhua kavereiden kesken miehille tarkoitetuista seksivälineistä. Hieman pienempi osuus oli myös sitä mieltä, että miesten seksivälineistä pitäisi voida puhua avoimemmin. Miesten vastaukset jakautuivat tasaisesti kysyttäessä seksivälineiden ostamiseen liittyvästä häpeästä tai nolostumisesta. Hieman yli puolet oli sitä mieltä, ettei seksilelujen ostamiseen liity häpeää. Avoimissa vastauksissa muutama vastaaja tarkensi näkemyksiään häpeän tunteesta. – Ei välttämättä niinkään häpeää tai nolostumista, ehkä enemmän sellainen kainous, mikä tulee edelleen vaikka kondomeja ostaessa, kyselyvastauksessa sanotaan. Rosén kertoo, että niin miehille suunnatuissa tuotteissa kuin asenteissakin on tapahtunut kehitystä. Ero naisten ja miesten seksivälineiden myyntimäärissä on tasaantunut. – Aiemmin seksivälineitä käyttävää miestä on pidetty jotenkin viallisena, mutta nyt kielteisyys on vähentynyt, Rosén sanoo. MIESTEN SEKSUAALISUUTEEN liittyy odotuksia eri tavoilla kuin naisten. Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontulan mukaan naiset saattavat odottaa miehen olevan maskuliininen ja suorittava. Jouni Pölönen on samaa mieltä. – Oletetaan, että mies on lähtökohtaisesti seksuaalisesti halukkaampi ja aktiivisempi kuin nainen. Ikään kuin seksiä tulisi haluta kaikissa tilanteissa, Pölönen sanoo. Kyselyn avoimissa vastauksissa pohdittiin ajatusta seksivälineiden käyttöön
liittyvistä maskuliinisuutta heikentävistä mielikuvista. – Uskon tämän olevan evoluutiobiologinen ongelma, jopa tiedostamaton kilpailu miesten kesken siitä, kuka on niin sanotusti ravintoketjun huipulla. Apuväline koetaan osoituksena yksilön heikkoudesta. Kyselyyn vastanneista miehistä 92 prosenttia oli sitä mieltä, että seksivälineet, miehille tai naisille suunnatut, eivät ole etovia. Siitä huolimatta 74 prosenttia vastaajista koki, että naisten seksivälineet kestävät päivänvaloa paremmin kuin miesten. Henrika Havumäki
Miksi seksivälineiden käyttöön liittyy häpeää? Lue pääkirjoitus sivulta kaksi.
FAKTA
Miesten seksivälineet ○○Tekovaginat ovat itsetyydytysvälineitä, jotka jäljittelevät naisten sukupuolielimiä. ○○Väriseviä hieromasauvoja eli vibraattoreita valmistetaan myös miehille. ○○Penisrengas asetetaan peniksen tyveen parantamaan erektiokykyä. Toimintakyky perustuu veren virtaamisen hidastamiseen. ○○Penispumput on tarkoitettu auttamaan erektiohäiriöissä. ○○Eturauhaskiihottimet stimuloivat eturauhasta, käytetään anaalisesti. NOORA PALOLA
AMK-OPISKELIJAT toivat vastauksissaan esille epätietoisuutta sosionomien tulevan tehtävänkuvan suhteen. Tällä hetkellä laki ei ota kantaa siihen, mikä on sosionomin vastuu lapsiryhmässä. Epätietoisuus herätti kyselyn vastaajissa pelkoa siitä, jäävätkö sosionomit päiväkotien hierarkiassa opettajien alapuolelle ja jääkö palkka opettajien palkkaa huonommaksi. Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijajärjestö Sopu ry:n puheenjohtaja Mikaela Paakkunainen toivoo, että sosionomien monipuolinen osaaminen tunnistettaisiin työelämässä jatkossa nykyistä paremmin. Hänen mielestään molempia tutkintoja tarvitaan päiväkodeissa. – Meillä on se rikkaus, että on laaja-alaista osaamista. Esimerkiksi lastensuojelu, joka on tutkinnon toinen suuntautumisvaihtoehto, kytkeytyy tänä päivänä tosi paljon päiväkotimaailmaan, Paakkunainen pohtii.
Penispumput ja värisevät sauvat tahdotaan small talkiin
Anni Lehtimäki
FAKTA
Moreenimedian kysely ○○Moreenimedia lähetti kyselyn kaikille varhaiskasvatuksen ainejärjestöille ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan opiskelijajärjestöille. ○○Kyselyyn vastasi 17 yliopistoopiskelijaa ja 11 AMK-opiskelijaa. ○○20 vastaajalla oli varhaiskasvatusalan työkokemusta. ○○Vain neljä vastaajaa koki, että heidän tulevaa ammattiaan arvostetaan riittävästi.
Erotiikkaliikettä pitävien Jaana ja Kai Heleniuksen mukaan miehet tulevat ostoksille useimmiten yksin. Pöydällä on kaksi erilaista miesten itsetyydytysvälinettä.
ajassa kartalla luotain näkymä media 5
NOORA PALOLA
Kevättalven jäät poikkeuksellisen heikkoja JÄRVIEN JÄÄT ovat poikkeuksellisen heikkoja tänä vuonna. Muun muassa runsas lumentulo ja lämpötilojen vaihtelut ovat vaikuttaneet jään kestävyyteen. – Jään paksuus voi vaihdella kymmeniäkin senttejä yhden järven sisällä, kertoo Anne Hiltunen Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto ry SUH:ista. Vaikka mittauksien perusteella jäätä olisi kymmeniä senttimetrejä, jäällä ei välttämättä ole turvallista kulkea. Lumen ja sohjon jäätyessä syntyy kohvajäätä, jonka kantavuuteen ei voi luottaa. Jäiden epäluotettavuus on yllättynyt kulkijoita. Hiltusen mukaan jäät pettävät vuosittain satojen ihmisten alta. Viimeksi tiistaina kävi vakava läheltä piti -tilanne, kun mies upposi Pyhäjärven jäihin Pyynikin kesäteatterin edustalla. Mies on sairaalahoidossa. Silva Heinonen
Avoimia työpaikkoja viime vuonna entistä enemmän Juveneksen ravintolapäällikkö Tuija Anttila toivoisi ruuan kotiin myymisen lisääntyvän.
Kampusravintolat syynäävät hävikkiä vaihtelevasti
RUOKA Tampereen yliopiston keskustakampuksen ravintoloiden
hävikkimittaukset näyttävät parantuneita tuloksia. Ruokaa heitetään roskikseen sekä opiskelijoiden lautasilta että ravintoloiden varastoista. LOUNASLINJASTOT muistuttavat asiakkaita hävikistä. Päiväkodista tuttu ”ota vain se mitä syöt” -iskulause näkyy myös yliopiston ravintoloissa, ja Sodexon leipäpöydässä kehotetaan syömään kantapaloja. Tampereen yliopiston ravintolat, eli Sodexo Linna, Fazer Minerva ja Juvenes ovat viime vuosina tarkentaneet hävikin mittaamista. Mittaus on kuitenkin vaihtelevaa. Sodexo arvioi hävikkiään päivittäin, Juvenes kaksi kertaa vuodessa. Fazer mittaa hävikin aika ajoin, mutta tarkkaa säännöllisyyttä ei mainita.
”
Monen vuoden kokemukseni on se, että täälläkin valitettavasti syödään silmillä. Maini Kivimäki, ravintolapäällikkö Fazer Minerva
Hektisestä työaamusta huolimatta kaikki ravintolapäälliköt ehtivät istua alas ja kaivaa esiin lomakkeet, jotka selvittävät mittausten tuloksia. Ainakin Juveneksessa ja Minervassa ne ovat myös koko ajan asiakkaiden nähtävillä. Jokaisessa ravintolassa hävikki on pienentynyt viime vuosien aikana. Mit-
FAKTA
Ruokahävikki ○○Hävikki on alun perin syömäkelpoista ruokaa, joka päätyy biojätteeksi. ○○Hävikiksi päätyvä ruoka kuormittaa taloutta turhilla kustannuksilla ja ilmastoa aiheuttamalla esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä. ○○Arviolta 30 prosenttia koko maailman ruuasta päätyy roskikseen, Suomessa ruuasta hävikiksi jää 10–15 prosenttia. ○○Hävikkiruuan ostamiseksi on kehitelty muun muassa ResQ-sovellus ja hävikkiruokaravintola.
taustavoissa on eroja, ja tuloksiin vaikuttavat myös asiakasmäärät. Juveneksessa kokonaishävikki oli keväällä 2018 viikossa 113 grammaa asiakasta kohti, ja syksyllä 74 grammaa. Fazerilla otettiin huomioon vain asiakkaiden pois heittämä ruoka. Helmikuun alussa tehdyn mittauksen ensimmäisellä viikolla hävikki oli 26 grammaa asiakasta kohti ja toisella viikolla 24. Sodexon ravintolaesimies Vesa Lampacka arvioi hävikin olleen alkuvuonna 120 kiloa kuukaudessa. ENSISIJAISESTI ravintolat kiinnittävät huomiota omaan toimintaansa. Lounaalla ei isketä kaikkea kerralla tiskiin ja kom-
mentteja ruuista kerätään fläppitauluun ja vihkoihin. – Hävikin ehkäiseminen lähtee suunnittelusta. Seuraamme tarkasti menekkiä ja tilaamme sen mukaan, kertoo Fazer Minervan keittiömestari Sanna Vieri hiljalleen täyttyvässä lounasravintolassa. Ravintoloissa ei osattu sanoa, eroaako pääosin opiskelijoiden käytössä olevien ravintoloiden hävikkijakauma muista ketjun pisteistä. Moreenimedia ei tavoittanut ketjuilta henkilöitä kommentoimaan asiaa. – Monen vuoden kokemukseni on se, että täälläkin valitettavasti syödään silmillä, kommentoi Minervan ravintolapäällikkö Maini Kivimäki. JÄLJELLE JÄÄVÄN ruuan hyötykäyttöön on mietitty ratkaisuja. Juvenes ja Sodexo myyvät lounasajan jälkeen ruokaa kotiin. Myös Minerva on aloittanut käytännön tällä viikolla. Asiakkaat eivät ole kuitenkaan löytäneet palvelun luo toivotusti lyhyen myyntiajan takia. – Lounasaika loppuu viideltä, ja sitten alamme jo laittamaan ovia kiinni, kertoo Juveneksen ravintolapäällikkö Tuija Anttila. Hyväntekeväisyyttäkin on harkittu, ja Minervalla oli aiemmin kampanja seurakunnan kanssa. Ravintolat kuitenkin toteavat lahjoittamista hankaloittavan ruoka-alan tiukka säätely ja valvonta. Ruokaa ei saa käyttää enää, kun se on kerran ollut esillä. Sanni Koivuniemi
AVOIMIEN TYÖPAIKKOJEN määrä kasvoi viime vuoden lopussa. Haussa olevia työpaikkoja oli silloin 41 000. Vuotta aiemmin paikkoja oli avoinna lähes 4 000 vähemmän. Viime vuonna työpaikkoja oli avoinna keskimäärin 49 400, mikä on lähes viidenneksen enemmän kuin edellisenä vuonna. Haussa olevien työpaikkojen määrä kasvoi viime vuonna eniten kaupan alalla, kuljetus- ja varastointitehtävissä sekä majoitus- ja ravitsemisaloilla. Paljon täyttämättömiä työpaikkoja oli myös julkisessa hallinnossa, koulutuksessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Viidennes avoimista työpaikoista oli osa-aikaisia ja 36 prosenttia määräaikaisia. Työnantajat raportoivat entistä useammin kokeneensa ongelmia rekrytoinnissa. Avoinna olleista työpaikasta hieman yli puolet oli työnantajien arvioiden mukaan vaikeasti täytettäviä. Jenny Jokinen
Uuden ratikan mallikappale näytillä Tampere-talossa TAMPEREEN raitiovaunun mallikappale on esillä Tampere-talon Sorsapuistosalissa ensi viikon tiistaihin asti. Avajaiset keräsivät paljon kävijöitä ja median edustajia ympäri Suomen. Näyttely on auki torstaista perjantaihin kello 14–18 sekä lauantaista tiistaihin kello 10–19. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Näyttelyssä oleva mallikappale jäljittelee yksityiskohtaisesti oikeaa raitiovaunua, jonka on määrä tulla Tampereen katukuvaan vuonna 2021. Raitiovaunulla pyritään saamaan Tampereen joukkoliikenne sujuvammaksi ja kaupunkikuva vilkkaammaksi. Tapahtumassa pääsee kokeilemaan miltä ratikassa istuminen tuntuu, miltä ratikka näyttää sisältä ja ulkoa sekä miten Tampereen kaupunki raitiovaunun kyydistä avautuu. Katariina Halonen
6 ajassa kartalla luotain näkymä media
Tiedätkö, mistä ruokasi tulee? RAVINTO Moreenimedian kyselyyn vastanneet Tampereen yliopiston
opiskelijat toivovat kampusravintoloihin suomalaista ruokaa. Toukokuussa voimaan tuleva asetus velvoittaa ravintolat ilmoittamaan lihan alkuperän kirjallisesti.
VALTAOSA Moreenimedian kyselyyn vastanneista tamperelaisista yliopisto-opiskelijoista kertoo ruoan alkuperän vaikuttavan heidän kulutusvalintoihinsa. Noin 86 prosenttia on sitä mieltä, että opiskelijaravintoloiden ruoan tulisi olla suomalaista. Silti vain noin kolmasosa kertoo kiinnittävänsä yliopistolla huomiota ruoan alkuperään. Joka kymmenes vastaaja pitää ruoan kokonaisvaltaista ekologisuutta tärkeämpänä kuin kotimaisuutta. Esimerkiksi kasvisruoassa ilmastovaikutusten merkitys on kotimaisuutta tärkeämpää, koska yliopistoravintoloiden käyttämiä kasviproteiineja ei tuoteta Suomessa. Kyselyssä nousi esiin, että kampusravintoloiden haluttaisiin suosivan suomalaista ruokaa ja ilmoittavan ruoan alkuperämaan. TOUKOKUUSTA ALKAEN Suomessa kaikkien ravintoloiden tulee ilmoittaa lihan alkuperä näkyvästi. Voimaantuleva kansallinen asetus koskee tuoretta naudan-, sian-, lampaan- ja vuohenlihaa sekä siipikarjaa. Maa- ja metsätalousministeriön lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen kertoo, että alun perin asetuksessa olivat mukana myös kala, riista sekä poron- ja hevosenliha. Asetus ei koske kalaa, koska sillä oli jo tietyt alkuperävaatimukset eikä EU-lainsäädännöstä poikkeavia kansallisia asetuksia ole hyväksytty. Myös riista sekä poron ja hevosen liha jäivät asetuksen ulkopuolelle, koska niille ei ole tuoreen lihan osalta yhtenäisiä alkuperävaatimuksia EU-lainsäädännössä. Kauppojen velvollisuus ilmoittaa ruoan alkuperä ulottuu ravintoloista poiketen myös tuoreisiin vihanneksiin ja kasviksiin. Vaatimus perustuu EU-lainsäädäntöön. – Kun puhutaan monista ainesosista koostuvista, jalostetuista tuotteista, alkupe-
ajassa kartalla luotain näkymä media 7
rämaan ilmoittaminen muuttuu haasteellisemmaksi. Siksi ravintoloilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa kaiken ruoan alkuperää, Haikonen sanoo. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN
mukaan uudistuksen tavoitteena on parantaa kuluttajan tiedonsaantia. Haikonen sanoo, että tuleva asetus velvoittaa ravintolat ilmoittamaan lihan alkuperämaan näkyvästi, jotta tieto ei ole sen varassa, kehtaako kuluttaja kysyä. Ministeriön toiveena on, että alkuperämerkintävaatimuksia laajennettaisiin entisestään. Haikosen mukaan se kuitenkin tulisi ensisijaisesti tehdä EU-lainsäädännössä, jotta vaatimukset olisivat samat kaikille jäsenmaille. Unionin lainsäädännön kehittyminen on kuitenkin ollut hidasta, ja siksi Suomessa on annettu kansallisia säädöksiä. – Lihan alkuperämaan ilmoittamisvelvoite ravintoloissa on vain alkua. Tavoite on tietenkin se, että velvoite laajenisi myös muihin tuoteryhmiin, Haikonen kertoo. Ruoan alkuperän näkyvyys on opiskelijoiden näkökulmasta toivottu muutos. – Harvoin ruokajonossa jaksaa syynätä, mistä ruoka tulee. Jos ravintolat toisivat ekologisia valintojaan selvemmin esiin, sillä voisi olla vaikutusta myös ruokapaikan valintaan, yksi vastaaja pohtii. Opiskelijoiden mielipiteet jakautuvat kalan suhteen. Moni vastaaja toivoo läheltä pyydystettyä kalaa, mutta toisaalta Itämeren likaisuus myös pelottaa. – Minua huolettaa eri kalojen alkuperä. Itämeren kalojen elimistöön kertyy paljon raskasmetalleja. Ei missään nimessä Itämeren kalaa opiskelijaravintoloihin, yksi vastaajista toteaa. Nyt kaikki keskustan ravintolat ilmoittavat ainoastaan lihan alkuperämaan ate-
riakohtaisesti nettisivuillaan. Ruokalistat päivitetään hitaasti, eikä kaikkien ruokien tietoja ole aina näkyvillä. MOREENIMEDIA SELVITTI Tampereen yliopiston ravintoloilta niissä tarjoiltavan ruoan alkuperää. Fazer Food Servicesin hankintapäällikkö Timo Ståhlström on yksi yliopistoruokaan suoraan vaikuttavista henkilöistä. Tampereen yliopiston kampuksilla yhtiö pyörittää kolmea ravintolaa: keskustan Pinni-rakennuksessa sijaitsevaa Minervaa, Hervannassa olevaa Reaktoria sekä Kaupissa sijaitsevaa Pirteriaa. – Ravintoloissamme kaikista raaka-aineista kotimaista on noin kaksi kolmasosaa, Ståhlström kertoo. Kotimaisuusaste vaihtelee tuoteryhmittäin. Lihasta kotimaista on lähes 95 prosenttia. Ulkomailta Fazerille tulee esimerkiksi lampaanliha, joka Ståhlströmin mukaan hankitaan Uudesta-Seelannista. Kotimaista kalaa on vain 38 prosenttia, koska se on opiskelijahintaisen ruoan valmistukseen liian kallista. Keskustan Linna-ravintolaa ja Hervannan Hertsiä ylläpitävän Sodexon tuotteista kotimaista on siipikarjan osalta 95 prosenttia, naudasta 90 prosenttia ja porsaasta 80 prosenttia. Moreenimedia lähestyi ruoan alkuperään liittyen Tampereen yliopistolla toimivista ravintolayhtiöistä myös Juvenesta, josta ei hiihtolomien vuoksi kyetty vastaamaan kysymyksiin. YLIOPPILASKUNTA voi vaikuttaa kam-
pusravintoloiden ruokatarjontaan. Tampereen ylioppilaskunnan (Trey) sosiaalipoliittinen asiantuntija Milka Hanhela kertoo, ettei uusi ylioppilaskunta ole vielä ennättä-
PO NE N KU VIT US: SAR ITA PIIP
nyt tapaamaan ravintoloiden edustajia. Hanhelan mukaan Tampereen opiskelijaravintolat vastaavat opiskelijoiden toiveisiin ja huomioivat kampusten erilaiset asiakasryhmät. Keskustakampukselle on perustettu täysin vegaaninen ravintola, Kaupissa opiskelijoille tärkeää on se, että syömään pääsee nopeasti. Kasvisruoan merkitys on korostunut myös Hervannassa, mutta kampuksen Sååsbarissa tarjotaan myös liharuokaa. – Kampuskohtaiset erot varmasti säilyvät, vaikka Tampereella onkin nykyään vain yksi ylioppilaskunta. Opiskelijaruokaan ja -ravintoloihin liittyvistä asioista voi ottaa yhteyttä suoraan ylioppilaskuntaan, joka pystyy järjestämään tapaamisen ravintolapäälliköiden kanssa. Hanhelan mukaan yhteydenottoja tulee vain vähän. Trey edustaa opiskelijoita laajemmin, ja sen ehdotuksilla on yksittäistä opiskelijaa enemmän painoarvoa. Kampusravintolat ottavat palautetta vastaan myös suoraan opiskelijoilta, mutta yksittäinen mielipide hautautuu helposti massaan. Trey tai sitä edeltäneet ylioppilaskunnat Tamy ja TTYY eivät ole viime aikoina puuttuneet siihen, miten ravintolat ilmoittavat ruoan alkuperän. Hanhela pitää asiaa kuitenkin tärkeänä. – Olen itse kiinnittänyt huomiota siihen, että ottaisin kasvisruoan lisukkeeksi mielelläni enemmän perunaa, mutta tarjolla on aina riisiä, vaikka se on epäekologinen vaihtoehto, Hanhela sanoo. KESKEISIN valintakriteeri on Fazer Foodin hankintapäällikkö Timo Ståhlströmin mukaan se, että raaka-aine toimii sille tarkoitetussa ruoassa. Muita valintojen perusteita ovat saatavuus ja kustannukset. Saatavuudessa suurimmat heittelyt ovat kasviksissa.
– Käytämme mahdollisimman pitkään kotimaisia juureksia, perunoita ja vihanneksia. Viime kesänä juuressato jäi kuumuuden vuoksi heikoksi, jolloin esimerkiksi kotimaiset porkkanat loppuivat jo tammikuun alkuun mennessä, Ståhlström kertoo. Vaikka suomalaisten raaka-aineiden hinta vaihtelee, pysyy opiskelijaravintoloissa annoksen hinta samana ympäri vuoden. Seurauksena talvikuukausina käytössä on Etelä-Euroopasta tuotuja elintarvikkeita. – Marraskuulta helmikuulle käytännössä koko Eurooppa saa vihanneksensa Espanjasta. Täytyy myös miettiä, onko suomalainen kasvihuonevihannes ylipäätään hyvä valinta. Sama asia mietityttää myös useaa Moreenimedian kyselyyn vastannutta. – On vaikea sanoa, onko esimerkiksi Suomessa talvella valtavasti energiaa vievässä kasvihuoneessa kasvatettu kurkku tai tomaatti ilmastokuormaltaan pienempi kuin esimerkiksi Espanjasta tuotu, eräs vastaaja pohtii. Sanni Laine, Mikko Pajala, Siru Perälä
FAKTA
Kysely opiskelijaruoasta ○○Moreenimedia kysyi Tampereen yliopiston opiskelijoilta ruoan alkuperän ja kotimaisuuden merkityksestä. ○○Kyselyä jaettiin ainejärjestöjen ja kiltojen postituslistoille. Vastausaikaa oli 13.–18. helmikuuta. ○○Vastauksia saatiin yhteensä 145 kappaletta. ○○Kolmasosa vastaajista on 20–24vuotiaita naisia, jotka opiskelevat keskustakampuksella.
8 ajassa kartalla luotain näkymä media
ANNIKA PITKÄNEN
Kun Erkki Mäkelä lähtee matkoille, hän ottaa hopeakuitua sisältävän lakanan mukaansa. Mies kertoo, että mikä tahansa metalli vaimentaa sähkömagneettisia kenttiä.
Erkki Mäkelä elää lähes sähkötöntä elämää TERVEYS Lääketiede ei ole luokitellut ympäristöyliherkkyyksiin kuuluvaa sähköherkkyyttä
sairaudeksi. Oireista kärsiville se on lamaannuttava vaiva, joka vaatii kompromisseja. HELMIKUISENA, varsin lauhana talvipäivänä työmaaparakissa palelee varpaita. Erkki Mäkelä, 57, ei riisu kenkiään sisään astellessaan. Parakki on tällä hetkellä Mäkelän koti, sillä hänen talonsa jouduttiin purkamaan homevaurion vuoksi. – Tämä toimii talvella asuntonani. Kesällä nukun pihalla riippumatossa. Mies työskenteli Nokialla ohjelmistosuunnittelijana vuodesta 1999 vuoteen 2007, minkä jälkeen hän kouluttautui eräoppaaksi. Jo Nokialla työskennellessään hän koki väsymystä ja kärsi keskittymisvaikeuksista. Mäkelän oireet jatkuivat. Hän näki painajaisia ja poti unettomuutta, ja elämää vaikeuttivat huimaus, päänsärky ja ihon kirvely. Hän kärsi erinäisistä oireista vuosia, ja alkoi epäillä sairastavansa sähköherkkyyttä. Lääkärissä käymisestä ei ollut apua, sillä lääketiede ei tunne sairautta. Ainut keino oli vältellä oireita aiheuttavia tekijöitä. VIIME KEVÄÄNÄ oireet pahenivat. Käsi, jossa hän tavallisesti piti kännykkää, meni tunnottomaksi, ja kämmensyrjään ilmestyi rakkuloita. Lisäksi hän sai rytmihäiriöitä, joiden vuoksi meni ensiapuun.
– Kerroin hoitajille epäilyni sähköherkkyydestä. Tämän jälkeen he laittoivat minut vähäsähköiseen paikkaan lepäämään ennen kuin ottivat sydänfilmin. Siitä syystä rytmihäiriöitäni ei saatu todennettua. Lääkäri oli ohjannut miehen kääntymään terveyskeskuksen puoleen, koska oli epäillyt, että hänen kädessään on hermopinne. Miehen mukaan käden tunnottomuus ja rytmihäiriöt katosivat muutamassa viikossa, kun hän lakkasi käyttämästä puhelinta ja langatonta teknologiaa. PAHIMMILLAAN Mäkelä pystyi käyttämään tietokonetta vain 10–15 minuuttia päivässä. Puhelimesta luopuminen ja tietokoneen käytön rajoittaminen ottivat koville. – Pakollinen eristäytyminen ja syrjäytyminen elintilan kavetessa ahdisti, Mäkelä muistelee. Sähköherkkien järjestön ja vertaistukiryhmän avulla Mäkelä pääsi uuden elämän alkuun, ja oireilu alkoi vähentyä. Nykyään hän soittaa lyhyitä puheluita vain tarvittaessa ja lukee tekstiviestit pari kertaa päivässä. Mies kertoo olevansa onnekas, sillä hänen elimistönsä on elämänmuutoksen ansiosta alkanut toipua. Hänen mukaansa monella muulla asiat ovat paljon huonommin, ja
○○Kuuluu ympäristöyliherkkyyksien tautiluokitukseen, mutta ei ole luokiteltu sairaudeksi. ○○Oireita potevalla on yleensä muitakin herkkyyksiä. Tyypillisiä ovat home- ja kemikaaliyliherkkyys. ○○Oireiden hoitoon ei ole näyttöön perustuvia hoitoja. ○○Lähde: Suomalainen lääkäriseura Duodecim ○○Sähköyliherkkä voi kokea monenlaisia oireita, kuten ihon polttelua ja pistelyä, tinnitusta, rytmihäiriöitä, masennusta ja neurologisia vaivoja.
MÄKELÄ ON SULKENUT matkapuhelimestaan mobiilidatan, langattoman verkkoyhteyden, bluetoothin ja 4g-verkon, joka hänen mukaansa tuottaa voimakkaampaa säteilyä kuin 3g. Myös modeemista, tulostimesta, autosta ja otsalampusta on poistettu mahdollisuus käyttää langattomia yhteyksiä. – Olen saanut muutaman ystäväni siirtämään kännykän etutaskusta tai rintaliiveistä reppuun. Kännykän käyttöohjeissa lukee, ettei sitä saa pitää ihoa vasten. Mäkelä sai vertaistuesta vinkin nukkua ulkona, sillä hänen tontillaan tukiasemasäteilyn taso on pieni. – Keväällä muutan taas riippumattoon, sillä ulkona, sähköttömässä ympäristössä nukutun yön jälkeen voin aina hyvin.
elämä on todella rajoitettua. Mäkelän puoliso asuu tällä hetkellä eri osoitteessa, mutta pariskunta viettää edelleen paljon aikaa yhdessä. – Hän ymmärtää minua hyvin ja on itsekin siirtynyt langallisen teknologian käyttäjäksi.
Työterveyslaitoksen ylilääkäri Markku Sainio on tutkinut ympäristöyliherkkyyksiä yli 10 vuoden ajan. Hänen mukaansa sähköherkkiä pidetään vaativina ja vaikeasti autettavina potilaina. – Heitä on hankala auttaa, sillä faktatietoa tai ehdotettua hoitoa ei oteta vastaan. Sähköherkät eivät usein myönny ajatukselle, että oireet voisivat johtua muusta kuin sähköstä.
FAKTA
Sähköherkkyys
Lähde: Sähköherkät ry.
ajassa kartalla luotain näkymä media 9
Jyrki Vuorinen antaa tiedekunnalle kasvot YLIOPISTO Dekaanin työ on kokouksissa ravaamista ja ihmisten kanssa
keskustelemista, mutta myös isoja päätöksiä. Vapaa-aikansa Jyrki viettää verstaalla tai valokuvaamassa.
Erkki Mäkelä harmittelee 5g-verkon käyttöön ottamista, sillä se lisää hieman säteilyä.
INFORMAATIOTEKNOLOGIAN ja viestinnän tiedekunnan (ITC) uusi dekaani Jyrki Vuorinen esittelee kännykästään kuvia uusimmasta projektistaan, itsetehdystä puuhöylästä. Vuorinen kertoo omistavansa noin 100 erilaista höylää. Puu on materiaaliopin laitoksen entisen professorin lempimateriaali. Ennen yliopistojen yhdistymistä Vuorinen työskenteli Hervannassa materiaaliopin professorina ja toimi myös dekaanina. Materiaalit ovat aina kiinnostaneet Vuorista. Alalla tutkitaan muun muassa sitä, miten materiaalista saadaan tuote ja miten tuote saadaan kestämään. VUODEN 2019 alussa Vuorisen ura sai uuden käänteen, kun hän aloitti Tampereen uuden yliopiston ITC-tiedekunnan dekaanina. Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta on sekoitus teekkareita ja humanisteja. Tiedekuntaan kuuluvat muun muassa kielet, viestintä, teatterityö, sähkötekniikka ja matematiikka. Vuorinen pitää monen mielestä erikoisen kuuloista yhdistelmää toimivana ja suurena voimavarana. – Näen tiedekuntamme kauniina jatkumona. Tekniikka tekee välineet ja verkon, kielet tuottavat kerronnan välineen ja journalistiikka ja teatterityö sisällön. ITC:n dekaaniksi Vuorinen halusi tiedekunnan kiinnostavuuden vuoksi. Hän toivoi pääsevänsä johtamaan jotakin isoista tiedekunnista ja koki ITC:n tarjoavan kaipaamaansa muutosta. Vuorisen mukaan dekaanin työ on olla tiedekunnan kasvot yliopiston
ulkopuolisille tahoille. – Työhöni kuuluu myös rajoittaa, kannustaa, johtaa, jakaa resursseja ja tehdä päätöksiä. Käytännössä istun kokouksissa ja keskustelen erilaisten ihmisten kanssa. Vuorinen kertoo, ettei missään nimessä halua neuvoa esimerkiksi journalistiikan professoria työssään, vaan luoda puitteet opetukselle, tutkimukselle ja yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle. – Se että dekaani hallitsisi kaiken mitä tiedekunnan sisällä tapahtuu, on vanhanaikainen käsitys. TAMPERE3-PROJEKTIA Vuorinen piti ainutkertaisena tapahtumana, jossa kaksi suurta pitkään toiminutta organisaatiota yhdistyi. Hän kuvailee T3:a mielenkiintoiseksi ja hyvin edenneeksi, mutta kaoottiseksi prosessiksi. Jälkeenpäin katsottuna yhdistymisen olisi voinut hoitaa hänen mielestään paremminkin. Vuorinen kertoo, että informaatio prosessin aikana kulki osin huonosti, ja poliittisen paineen ja aikataulujen takia monissa asioissa tuli kiire. Keskustelulle ei hänen mielestään ollut tarpeeksi aikaa. Tiedekunnan tulevaisuuteen Vuorinen suhtautuu kuitenkin positiivisesti. – Koen tulevaisuutemme olevan valoisa. En voisi toimia dekaanina, jos en uskoisi tiedekuntaamme. DEKAANIN TYÖN ulkopuolella Vuorinen viettää paljon aikaa mökillään Orivedellä vaimonsa kanssa. Pariskunnan aika kuluu kaikenlaisten mökkiin liittyvien töiden parissa, kuten lumitöiden tai ruohonleikkuun.
Puutöiden lisäksi Vuorinen harrastaa valokuvausta ja keräilee vanhoja kameroita. Erilaisia kameroita ja puukalikoita on sekä kotona että mökillä. Suurimmaksi intohimokseen Vuorinen nimeää puolisonsa. He ovat olleet yhdessä yhdeksänneltä luokalta asti, 37 vuotta. Pariskunta haaveilee junamatkailusta Euroopassa. He ovat interrailanneet nuorena ja toivovat nyt tekevänsä samantapaisen reissun uudelleen. Lapsena Vuorisen haaveammatti oli lentäjä, mutta enää ilmailu ei houkuta. – Sain pari vuotta sitten vaimoltani joululahjaksi lupauksen, että hän järjestää joka kuukausi minulle jonkin yllätyksen. Yhden kuukauden yllätys oli, että pääsin pienlentokoneen kyytiin. Lentäminen oli ihan mukavaa, mutta ei ehkä minua varten. Inkeri Harju
FAKTA
Jyrki Vuorinen ○○Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan (ITC) dekaani Tampereen yliopistossa. ○○Aloitti työtehtävässään 2019 alussa, kun ITC perustettiin. ○○Kotoisin Orivedeltä. ○○Asuu nyt Tampereella vanhassa hirsirivitalossa. ○○Ikä 52 vuotta. ○○Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi aikuista lasta. ○○Molemmat lapset opiskelevat Tampereen yliopistossa, toinen Hervannassa, toinen keskustassa. ENNA RAUTIAINEN
Tietokoneen eteen asetettu suojalasi vaimentaa säteilyä.
Sainio kertoo, että kymmenet kaksoissokkotutkimukset ovat osoittaneet, että sähköherkät saavat oireita huolimatta siitä, altistuivatko sähkölle. – Puhutaan niin kutsutusta lumevaikutuksesta. Oireiden syyt on kuitenkin hyvä selvittää, koska taustalta voi löytyä jokin muu sairaus, joka aiheuttaa oireet. Oireilulle ei yleensä ole vain yhtä tekijää. Tavallisia syitä voivat olla esimerkiksi uupumus, masennus tai ahdistus. LÄÄKÄRIN MIELESTÄ olisi tärkeintä, että selvitetään, onko kyseessä ympäristöyliherkkyys tai sairaus – vai molemmat. Potilaille olisi myös tärkeää antaa tietoa kuntoutumisesta. Hän sanoo, että henkilöt, jotka jakavat käsityksiä sähkön vaaroista ja sen haittavaikutuksista elimistölle, tekevät potilaille karhunpalveluksen. – Tarkoituksena ei ole kiistellä siitä, kuka on oikeassa, vaan saada potilas kuntoon. Meidän pitää vielä harjoitella sitä, kuinka kohtaamme sähköherkkyydestä kärsivän henkilön ja miten voimme heitä auttaa, Sainio päättää. Laura Hiltunen
Tampereen yliopiston vahvuuksina Jyrki Vuorinen pitää monialaisuutta ja pitkää historiaa.
10 ajassa kartalla luotain näkymä media
12-vuotias Mauno on itsevarma ja rohkea nuori.
ajassa kartalla luotain näkymä media 11
Pojasta prinsessaksi ELÄMÄNTAPA Kolmen naisen kanssa varttunut Mauno pukeutui jo pienenä
siskojensa vaatteisiin. Kaupan kenkäosastolla hän hurmaantui erityisesti naisten piikkikorkokengistä. Mauno, 12, kiinnostui dragista ja toteuttaa nyt itseään sen kautta. Kuvat ja teksti: Annika Pitkänen
Luomiväripaletti on kovassa käytössä.
Mauno rakastaa meikkaamista. Erilaisia siveltimiä löytyy runsaasti.
Maunon toiveissa on uusi peruukki. Tällä hetkellä hän omistaa vain yhden.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media
Tekoripsien laitto on haastavaa. Sirius-kissa viihtyy Maunon seurassa.
Ystävälle voi kertoa kaiken. Heidi ja Mauno viettävät välitunnilla aikaa kiikuilla.
S
POTIFYSTÄ soivat Ariana Grande ja Lady Gaga. Kirjoituspöydällä lojuu luomiväripaletteja ja meikkisiveltimiä. Tekeillä on drag-meikki. Mauno aloittaa liimaamalla kulmakarvat kiinni ihoon ja tekemällä meikkipohjan. Sen jälkeen on silmämeikin vuoro. Tekoripset ovat hankalimmat ja niitä Mauno käyttää vain harvoin. Harjatessaan peruukkia hän kertoo toivovansa u utta ja laadukkaampaa. Onneksi sellainen on tilauksessa. Mauno innostui dragista vuosi sitten. Drag on taiteenlaji, jossa yleensä miehet pukeutuvat ylitseampuvan naisellisesti. Dragissa voi ilmaista itseään vapaasti ja leikitellä sukupuolella. Kotona illat vierähtävät usein meikkaamisen parissa. Huolellisesti toteutettuna meikkiin voi mennä parikin tuntia. Mauno meikkaa usein yhdessä siskonsa kanssa, ja välillä äitikin pääsee meikattavaksi. Mauno toteuttaa pohjan, ja Kerttu viimeistelee luomuksen.
MAUNON INNOSTUS syttyi suositusta RuPaul’s Drag Race -realitysarjasta, jossa etsitään seuraavaa drag-supertähteä. – Siskoni katsoi sarjaa, ja välillä katsoin sitä hänen kanssaan. Sitten drag alkoi kiinnostaa, Mauno muistelee. Maunoa ihastuttavat ennen kaikkea vaatteet ja meikit. Myös kilpailijoiden henkilökohtaiset tarinat kiinnostavat. Drag queen -suosikikseen Mauno nostaa kahdeksannella kaudella kilpailleen Naomi Smallsin. Nuoren pojan kiinnostus dragiin ei tullut perheelle yllätyksenä. Mauno osoitti kiinnostusta esimerkiksi naisten kenkiin jo pienenä. Isosiskotkin saivat osansa innostuksesta, kun kaksivuotias taapero alkoi piilottamaan heidän korkokenkiään. Maunolla on takanaan koko perheen tuki, ja hän kokee saavansa olla sellainen kuin on. Isän kanssa yhteydenpito on vaihtelevaa, mutta välit ovat silti lämpimät. Kouluympäristössä esiintyi kuitenkin vielä syksyllä konflikteja. Maunon äiti Maria tietää kokemuksesta, että pienellä paikka-
Isovanhempien luona pöydät notkuvat herkkuja.
kunnalla nuori voi joutua pahan kiusaamisen kohteeksi. Äitinä se huolettaa. Mauno ei itse kuvaile kiusaamista vakavaksi. Yleensä kiusaajat sanovat jotain ikävää, mutta hän osaa sivuuttaa kommentit välittämättä niistä. Ystävät ovat koulussa tukena ja sanovat huutelijoille takaisin. Äiti pitää koulun puuttumista kiusaamiseen tärkeänä. Ilmapiiri on viime aikoina muuttunut suvaitsevammaksi. Koulu, jota äiti kuvailee monella tapaa edistykselliseksi, on myös vastikään julistautunut sukupuolineutraaliksi ympäristöksi. Äiti on huomannut muutoksen myös Maunossa. – Mielestäni Maunon olemus on muuttunut. Näkee, että hänellä on hyvä olla, Maria pohtii. DRAG QUEENIT yhdistelevät esityksissään usein niin tanssia, näyttelemistä kuin laulua. Maunolla on takana neljä vuotta hiphop-tanssia, ja vuosi sitten hän aloitti teatteriharrastuksen. Seuraava tavoite on ompelun opetteleminen. Kansalaisopisto tarjoaisi tähän kursse-
ja, ja täti on luvannut Maunolle ompelukoneen. Tällä hetkellä työn alla on karkkipapereista tehty asu. Mauno on pohtinut myös osallistumista Setan järjestämään varhaisnuorten ryhmään, joka tarjoaa ajanviettopaikan esimerkiksi sukupuoli-identiteettiään etsiville. Nuoret saavat itse vaikuttaa toiminnan sisältöön. Mauno on löytänyt samanhenkisiä ihmisiä myös Instagramista, jonne hän laittaa kuvia tekemistään meikeistä. HIUKSET ASETTUVAT tottuneesti, kun Mauno heilauttaa peruukin päähänsä. Sähkönsininen mekko sointuu tumman ja dramaattisen meikin kanssa. Mauno ei suunnittele meikkiä etukäteen, vaan se syntyy hetkessä. Kokonaisuus on valmis. Mauno vilkaisee vielä valmista lopputulosta peilistä ja kasvoille piirtyy ujo hymy. Miltä drag tuntuu? – Jos meikistä tulee kivan näköinen, niin sitten tuntuu jotenkin aika kauniilta, Mauno kertoo hymyillen.
ajassa kartalla luotain näkymä media
Valmis tyyli. Tulevaisuudessa Maunoa kiinnostaisi esiintyä dragissa.
13
14 ajassa kartalla luotain näkymä media
Perheen pienimpien asialla Röllistä lähtien LASTENOHJELMAT Pikku Kakkonen on viihdyttänyt ja kasvattanut suomalaisia jo yli 40 vuotta.
Vastaavan tuottajan Teija Ryösän tehtävä on jatkaa ohjelman perinteitä, mutta samalla uudistaa sitä. SEN PITI olla aluksi vain hauska kokeilu, kun Turun kauppaopiston yo-linjalla välivuotta viettänyt Teija Ryösä päätti hakea harjoitteluun Pikku Kakkosen kuvaussihteeriksi. Ensimmäisenä päivänä Ryösä istui toimituspäällikön huoneessa pidetyssä toimituskokouksessa lattialla, sillä kaikille ei riittänyt tuoleja. Joku oli tehnyt omenapiirakkaa, siitä tuli tervetullut olo. – Minun piti hakea muuallekin. Aloin kuitenkin pian nähdä, miten tosissaan ihmiset ottivat ohjelman tekemisen ja työskentelivät pitkään ja sitoutuneesti, Ryösä kertoo. Nyt lähes 35 vuotta myöhemmin hänen työpäivänsä on muuttunut paljon. Jo ennen kello kahta Ryösä on palaveerannut freelancer-käsikirjoittajan kanssa tämän luoman hahmon tulevaisuudesta, pitänyt kehityskeskustelun, ollut suunnittelemassa uutta sarjaa ja hoitanut välissä sähköpostitse raha-asioita. Vastaavana tuottajana Ryösän toimenkuvaan kuuluu pitää huolta, että sovitut asiat toteutetaan tänä vuonna ja samalla suunnitella Pikku Kakkosen tulevaisuutta. Ohjelman budjetti on haettava ja perusteltava hyvissä ajoin. Toimituksen esimiehenä hän käy jokaisen työntekijän kanssa tekemisiä läpi, tukee ja tsemppaa tuotannossa. Ryösä myös antaa palautetta tekijöille ja vastaa yleisön viesteihin. PIKKU KAKKONEN on poikkeuksellinen toimitus Ylessä, sillä se hoitaa itse koko
ohjelman tuotantoketjun alusta loppuun, aina ohjelmistosuunnittelusta somemarkkinointiin. Ohjelmaa tekevään joukkoon kuuluu paljon erilaisia osaajia: toimittajia, ohjaajia, tuottajia ja koodaajia. Työt menevät myös paljon ristiin, joten vuoden mittaan yksi työntekijä saattaa vaikkapa kirjoittaa, ohjata ja esiintyä. Tiimin monipuolisuus tekee sen johtamisesta mielenkiintoista. Pikku Kakkosen ohjelmia varten tehdään paljon taustatyötä. Esimerkiksi tällä hetkellä tekeillä olevaa matematiikkasarjaa varten on etsitty parasta ja uusinta tietoa aineen oppimisesta. – Ihmiset yllättyvät aina välillä tämän kuullessaan. Joskus tulee kommentteja, että “Ai, te olettekin miettineet tätä!”. Joo, jonkin verran ollaan, Ryösä naurahtaa. Erityisen lämpimiä muistoja Ryösällä itsellään on Rölli-ohjelman kulisseista, sillä hän on ollut ohjelman tuotannossa mukana sen ensimmäisistä jaksoista lähtien. Uuden hahmon rakentamista oli mielenkiintoista seurata. RYÖSÄN MIELESTÄ ihanteellinen ohjelma herättää vahvoja tunteita puolesta ja vastaan, sillä silloin sen tietää kolahtaneen johonkin tiettyyn ryhmään erityisen hyvin. Pikku Kakkoseen tulee paljon palautetta. Kaikesta sisällöstä ei aina pidetä, mutta siksi ohjelmasta pyritäänkin tekemään mahdollisimman monipuolinen. Pikku Kakkosen kohderyhmään eli
3–6-vuotiaisiin mahtuu monenlaisia katsojia. Kaikille on oltava ohjelmassa jotain. Ryösä kertoo, että he pyrkivät tarjoamaan lapsille runsaan kattauksen satuja, musiikkia, urheilua ja faktaa rinnakkain ja eri välineissä. Pikku Kakkosta voi katsoa television lisäksi Yle Areenasta ja pelata sen pelejä mobiilisovelluksessa ja verkossa. Jatkuvasti pitää myös miettiä, mitä ohjelmasta puuttuu ja täydentää tarjontaa sitä mukaa. Lapset ovat Ryösän mukaan siinä mielessä ennustettava yleisö, että heillä on tietyt ikävaiheet, joihin liittyvistä mielenkiinnonkohteista on paljon tietoa. – Vaikka katselun välineet ja tavat lisääntyvät ja muuttuvat, lapsen kehitys pysyy samana, Ryösä toteaa. Hän puhuu asiantuntevasti lapsista. Pikku Kakkonen ei kuitenkaan järjestä mitään erillistä koulutusta aiheesta. Osa työntekijöistä on taustaltaan kasvatuksen ammattilaisia, mutta Ryösälle tietoa on kerääntynyt pitkän uran aikana. Hänen mukaansa muunkin journalismin tapaan myös Pikku Kakkosen on tunnettava yleisönsä. VAIKKA LASTENOHJELMAN tekeminen voi kuulostaa kevyeltä, Pikku Kakkosella on paineita. Toisaalta sen tulisi jatkaa yli 40-vuotista perinnettä, mutta toisaalta kehittyä ja uudistua. Yle on myös määritellyt lastenohjelmilleen periaatteet, joiden mukaan niiden tulee noudattaa tiedonvälityksessään “korkean journalistisen laadun
vaatimuksia”. – Näihin odotuksiin vastaaminen on työtämme. Ajattelemme kaiken lasten kautta. Mikä palvelee parhaiten tämän päivän lapsia? Miten pystymme tukemaan heitä kehityksessä ja kasvussa ja tuottamaan iloa, Ryösä kuvailee. Pikku Kakkonen on pärjännyt hänen mukaansa hyvin Netflixin kaltaisten suoratoistopalvelujenkin tultua kilpailemaan lasten ajasta, sillä se pystyy tarjoamaan yleisölleen kotimaista ja turvallista sisältöä. Tähän eivät muut kilpailijat samalla tavalla kykene. TÄRKEINTÄ RYÖSÄLLE on pitää Pikku Kakkosen lippua korkealla ja säilyttää sen asema vahvana ja merkityksellisenä. – Mutta se on lasten käsissä, hän muistuttaa. Parhaita hetkiä töissä ovat Ryösän mielestä avointen ovien päivät, jolloin lapset pääsevät studiolle tapaamaan Pikku Kakkosen juontajia ja hahmoja. Ne ovat erityisiä hetkiä kaikille tekijöille, kun he näkevät, miten tärkeitä ovat yleisölleen. Myös kuvaukset lasten kanssa ovat jääneet mieleen. Syrhämän ja Hui hai hiiden kaltaisten satuseikkailujen kuliseissa on saanut jännittää, saavatko juontajien ohjaamat pienet seikkailijat ratkaistua pulmat. – Lapset ovat todella täpinöissään kuvauksissa, ja vapautuneet halaukset niiden jälkeen ovat aika liikuttavia. Elina Nissinen ANNIKA PITKÄNEN
Teija Ryösän lempilavaste Pikku Kakkosen studiolla on valtava nukketalo, joka rakennettiin ohjelman 40-vuotisjuhlan kunniaksi.
ajassa kartalla luotain näkymä media 15
JÄÄTÄVÄÄ KAUNEUTTA
ANNIKA PITKÄNEN
MEDIAPELIÄ
Jaakko Suorsa
jaakko.suorsa@tuni.fi
Isisin propaganda upposi hedelmälliseen maahan.
Laikunlavan edustalle kohonnut Jääteltta on houkutellut kävijöitä tasaiseen tahtiin. Erityisesti perjantait ovat kiireisiä. Lipunmyyjä Henri Roivas kertoo, että kävijät ovat ihmetelleet, eivätkö veistokset sula lämpenevässä säässä. Viilennetyssä teltassa jääveistoksia voi ihailla vielä maaliskuun puoliväliin asti.
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Tampereen korkeakoulujen lehti kaksikieliseksi
Uudistuneen tiedelehden ensimmäinen numero ilmestyy huhtikuussa aikakauslehtenä. Millainen on uusi tiedelehti, toimittaja Hanna Hyvärinen Tampereen yliopistosta? – Lehti on nyt Tampereen korkeakouluyhteisön lehti, jota tehdään yhdessä Hervannan kampuksen ja Tamkin kanssa. Aikalainen, Rajapinta ja Tamk.nyt lakkautettiin. Lehdelle on keksitty uusi nimi, joka julkistetaan lähipäivinä. Jatkossa printtilehti ilmestyy kahdesti vuodessa ja muuttuu tabloidista aikakauslehdeksi. Painotumme nyt vahvemmin verkkoon, jonne olemme kehittäneet uuden alustan Wunder Finlandin kanssa. – Lehden sisältö yhä edelleen tieteeseen
ja tutkimukseen. Tarkoituksena on tuoda esille opiskelu- ja työelämänäkökulmaa aiempaa enemmän. Uutena asiana lehteä tehdään suomeksi ja englanniksi. Englanninkielinen versio on sisällöltään suunnattu kansainvälisemmälle lukijakunnalle. Mitkä ovat lehden keskeisimmät tavoitteet? – Yritämme tehdä selkeämmän eron siihen, että lehti on suunnattu korkeakouluyhteisön ulkopuoliselle yleisölle. Esimerkiksi Aikalainen on voitu virheellisesti mieltää yhteisön sisäisten asioiden tiedotuslehdeksi. Olemme kysyneet lukijapalautteissa, mil-
laisia aiheita lukijat haluavat tulevaisuudessa. Ensimmäisessä numerossa käsittelemme esimerkiksi ilmastonmuutosta. – Lehden viestinnässä pyrimme ottamaan huomioon oletetun lukijakunnan käyttämät sosiaalisen median kanavat. Tavoitteena olisi myös jakaa lehtiä kampuksien ulkopuolellekin, kuten kirjastoihin. Oma toimituskunta, joka koostuisi sekä opiskelijoista että tutkijoista, on kehitteillä. Heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa lehden sisältöön. Myös podcast on mietinnän alla. Tuuli Tahkokorpi
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ? KUVA: GUMMERUS
Nuorisojärjestösivujen kielivalikoimissa eroja Eikö puoluesivuille löydy kääntäjiä? Riippuu puolueesta. PUOLUEIDEN nuorisojärjestösivustot vai-
kuttavat kielitarjonnaltaan osin puutteellisilta. Yleisesti ottaen järjestöt eivät satsaa sivujen käännöksiin. Esimerkiksi KD Nuorten sivut ovat vain suomeksi. Pääsihteeri Viljami Haavisto toteaa, ettei käännöksille ole ollut tekijöitä. Ruotsinkielinen vaaliohjelma julkaistaan kuitenkin tällä viikolla. Vihreät nuoret ja demarinuoret ovat uudistamassa sivujaan. Pääsihteeri Salla Merikukka vihreistä kertoo, että järjestö odottaa ministeriöltä yleisavustusta, jota
ei myönnetty viime vuonna. Rahoituksen puutteen vuoksi sivut ovat tällä hetkellä väliaikaiset. Toimintaesittely on nyt vain englanniksi. Demarinuorten pääsihteeri Simo Rissasen mukaan uutta sivuilla on laajempi kielivalikoima: järjestön jäsenet ovat kääntäneet tiivistelmät englanniksi, ruotsiksi ja saameksi. Kielivähemmistöjen tulisikin saada yhdenvertainen puolueinfo. Tuuli Tahkokorpi
JOPA 86 MAASTA arviolta noin 30 000 ihmistä on lähtenyt Syyriaan ja Irakiin Isisin vierastaistelijaksi. Luku on uskomaton, kun ottaa huomioon, että Isis sai sen aikaan propagandallaan. Isisin päästäessä viimeistä henkäystään sen propaganda on edelleen saatavilla internetissä. Nyt täytyy miettiä, mitä tehdä niille ihmisille, jotka palaavat sodasta Eurooppaan. Samalla on myös pohdittava, miten ihmeessä Isis sai heidät alun perin sinne lähtemään. Mitä sellaista suomalaiselta yhteiskunnalta puuttuu, mitä äärijärjestö lupasi? Erikoisinta on, että kalifaattia perustamaan ei lähtenyt vain nuoria miehiä sotilaiksi, vaan myös perheitä lapsineen ja vanhuksineen. Isis houkutteli monenlaisia ihmisiä monenlaisilla tarkoitusperillä. Länsimaissa jää huomiotta se, että vierastaistelijat ja terroristit toimivat usein epäitsekkäin syin: he puolustavat siskoja ja veljiä uskossa. JOUKOSSA ON kuitenkin ihmisiä, jotka hakevat merkitystä elämälleen. TAPRIn professori Tarja Väyrynen kertoo, että Turussa tapahtuneen puukotusiskun tekijällä ja Belgiassa 2016 tapahtuneen tuhoisan pommi-iskun tekijällä on yllättävän paljon samankaltaisuuksia. TAPRI on Tampereen yliopiston rauhan ja konfliktintutkimuskeskus. Molemmissa tapauksissa tekijät vaikuttivat “nappaavan ideologian ilmasta”, eivätkä olleet sitoutuneita uskovaisia. Päinvastoin, monissa Euroopan jihadismiin liittyvissä tapauksissa tekijät ovat olleet ennemminkin rikollisia, eivätkä suinkaan uskonnollisia, toteaa myös Isisin propagandaa tutkinut Akil Awan tutkimusartikkelissaan. Turun puukottajakin oli Helsingin Sanomien (7.7.2018) mukaan pikkurikollinen, joka jopa ilmoitti nimekseen Marokon slangilla mahtailevasti ”katurosvo” eikä elänyt erityisen uskovaista elämää. Isisin propaganda nostaa häviäjät marttyyreiksi. Lupaus taivaasta ja sankaruudesta voi saada nurkkaan ajautuneen ihmisen tappamaan. Joillekin hirmuteot voivat olla pakokeino merkityksettömästä elämästä. INTERNETISTÄ EI pystytä tällä hetkellä poistamaan barbaarista materiaalia, jossa katkotaan päitä ja nautitaan väkivallasta, mutta jossa toisaalta myös unelmoidaan oikeudenmukaisuudesta ja hyvästä elämästä. Valitettavasti kaikissa ihmisissä on haavoittuvaisuus hurahtaa kauniisiin kuviin ja tyhjiin lupauksiin. Nyt vierastaistelijoiden palatessa Eurooppaan on hyvä miettiä, mitä voisi tehdä toisin. Medialukutaito ja koulutus saattavat olla avainasemassa, kunhan kaikki saadaan kyytiin mukaan.
TEKIJÄ: ANU PLYM
ilmasto matkat
Varmista lämmin talvi