Moreeni 3/2018

3/2018

ajassa 2

kartalla 6

Moreeni

luotain 8

näkymä 10

media 14

Hauraat kallot hurmaavat Eläinrakkaus saa uuden merkityksen kodissa, jossa on lemmikkien lisäksi vitriini täynnä eläinten kalloja.

S. 8–9

”Mun keho, mun päätös” Muunsukupuolisia koskeva hoitolinjaus on saanut aktivistit liikkeelle.

S. 3

Uralla eteenpäin Vierailijaprofessori Elina Paasonen pohtii seuraavaa käännekohtaansa.

S. 14

2 ajassa kartalla luotain näkymä media

4.10.2018 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

@moreenimedia @moreenimedia Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Moreenimedia soundcloud.com/radio_moreeni UniversityOfTampere

Moreeni

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 2489-5601 (painettu) ISSN 2489-5652 (verkkolehti) ISSN 2489-5768 (näköislehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Moreenimedia/ Harjoitustoimitus Viestintätieteiden tiedekunta 33014 Tampereen yliopisto moreenimedia@uta.fi Julkaisija: Viestintätieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Risto Kunelius Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Elias Lahtinen (toimituspäällikkö, ulkoasu) Toimitussihteerit ja uutistuottajat: Emma Auvinen, Vilma Flinkman, Fanni Kangasvieri, Anni Keski-Heikkilä, Valma Korhonen, Anniina Korpela, Marikki Nykänen, Saara Nyystilä, Elsa Osipova, Karoliina Paananen, Elina Pikkarainen, Tessa Toni, Veera Tuupanen, Elina Ukkonen AD:t: Tiina Hautamäki, Tiina Hovatta, Petri Hänninen, Sanna Karhutaival, Jasmina Kauta, Noora Palola, Maija Partanen, Sarita Piipponen, Annika Pitkänen, Anu Plym Taittajat: Onni Ojala, Leevi Vähälä, Laura Hyyti, Mia Jussinniemi, Minttu Kokko, Ronja Koskinen, Hanna Lepistö, Outi Neuvonen, Olivia Ranta, Enna Rautiainen, Karoliina Simoinen, Arttu Timonen, Venla Tirkkonen, Laura Ukkonen Toimittajat: Sonja Haapala, Katariina Halonen, Inkeri Harju, Henrika Havumäki, Silva Heinonen, Arttu Heinämäki, Laura Hiltunen, Tinja Hokkanen, Aaro Immonen, Julia Jaakkola, Eero Jauhiainen, Jenny Jokinen, Onni Kalin, Armi Kauppila, Niko Kilpelänaho, Veera Kohopää, Sanni Koivuniemi, Julia Koski, Laura Kähkölä, Sanni Laine, TiiaMari Laitila, Emilia Laurila, Anni Lehtimäki, Anna Mikkonen, Maria Muilu, Niklas Mäkinen, Sonja Mänty, Elina Nissinen, Mikko Pajala, Nelli Peltonen, Siru Perälä, Julian Rauhaniemi, Jaakko Suorsa, Elli Suutari, Tuuli Tahkokorpi, Anni Tuominen, Petra Viitanen, Vinski Virtanen, Roosa Welling, Lala Ylitalo, Heta Ylitie Valokuvaajat: Laura Hyyti, Mia Jussinniemi, Minttu Kokko, Ronja Koskinen, Hanna Lepistö, Outi Neuvonen, Olivia Ranta, Enna Rautiainen, Karoliina Simoinen, Arttu Timonen, Venla Tirkkonen, Laura Ukkonen

Lutuisia lemmikkejä vai surullisia somettajia?

VIDEO KOIRASTA kävelemässä kahdella jalalla. Kuva koirasta, jolla on hame ja meikkiä. Videopätkä lampaasta, joka on jumissa keinussa. Esimerkiksi tällaisiin ”hauskoihin” postauksiin olen somessa törmännyt.

Aiemmin ne hymyilyttivät, nykyään niistä tulee vain paha olo.

Sosiaalisesta mediasta on tullut lemmikinomistajan sirkusareena. Ihmisiä viihdytetään eläimen kärsimyksen kustannuksella. Usein hauskana pidetyn videon takana nimittäin on pelokas tai kärsivä eläin.

Suurin osa ylilyönneistä tapahtuu ulkomailla. Koirien inhimillistäminen menee yli varsinkin Yhdysvalloissa, joissa koira on asuste käsilaukussa. Sosiaalinen media toi viimeistään nämä ylilyönnit myös suomalaisten silmille. Video hassusti ääntelevästä possusta voi todellisuudessa olla eläin pahoissa kivuissa. Tällaisen videon jakaminen vain levittää väärinymmärrystä.

Siitä on tuskin kenellekään haittaa, että ihminen kutsuu itseään koiransa äidiksi.

Lässytä lemmikillesi, jos haluat. Tärkeää olisi kuitenkin muistaa, ettei lemmikki ole lapsesi. Koirasi ei tunne huonoa omaatuntoa siitä, että tuhosi kenkäsi, tai kadu sitä, että oksensi lattialle. Tällaisiin tunteisiin se ei kerta kaikkiaan kykene.

Yritetäänkö sillä kompensoida oman tilin tylsää sisältöä tai vähäistä seuraajamäärää?

Näin ei-koiraihmisenä sometilien suosiota ja määrää on vaikea ymmärtää. Kunhan vain eläimen annetaan olla eläin, on lemmikillä tykkäysten kalastelu harmitonta puuhaa.

Eläinvideoiden on harvoin tarkoitus kiusata eläintä, mutta epätietoisuus voi johtaa ylilyönteihin. Kun lemmikin käytöstä ei

ymmärretä, tulkitaan poikkeava käytös täysin väärin.

Mitäpä jos veisit seiniin törmäilevän koirasi eläinlääkäriin sen sijaan, että jaat videota siitä Facebookissasi.

Inkeri Harju

Mikä eläinkuvissa kiehtoo ja miksi juuri koiria inhimillistetään? Lue uutinen sivulta 4.

MIKSI KOIRANOMISTAJA haluaa ylipäätään somettaa lemmikkinsä puolesta?

⋆ ⋆UUTISANALYYSI

Perustele mielipiteesi, muuten se ei ole mistään kotoisin

HELSINGIN SANOMAT otti viime viikolla härkää sarvista ja julistautui taas verkkokommentointinsa herraksi. Lehti julkaisi nimittäin uudet ohjeet kommentointipalstalleen. Ohjeissa kehotetaan kommentoijia muun muassa perustelemaan näkemyksensä, olemaan kohtelias, lukemaan juttu ja kommentoimaan vain sen aihetta.

Ketään ei saa haukkua asiattomasti tai levittää perättömiä huhuja.

HS:n uutispäällikkö Jussi Pullinen kertoo (HS 20.9.2018), että kommentteja aletaan moderoimaan uudesta lähtökohdasta. Ennen ennakkomoderoinnin tavoitteena oli vain poistaa törkykommentit, mutta nyt kommentteja valikoidaan tarkemmin.

Vain keskustelua asiallisesti eteenpäin vievät viestit julkaistaan.

Uudistus on tarpeen. Kommentointi on HS:ssa vahvassa kasvussa. Lehden mukaan sen juttuihin lähetettiin elokuussa moderoitavaksi 110 000 kommenttia. Määrä on kasvanut vuodessa yli kolmanneksen. HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen myöntää mielipidekirjoituksessaan (HS 20.9.2018), että välillä lehden verkkosivuilla on julkaistu turhan kärkkäitä ja henkilöön käyviä kommentteja.

ITSE YLLÄTYIN uusista ohjeista, sillä olen luullut, ettei HS:n kommentteja lueta ennen julkaisua ollenkaan. Kommenttikentässä on esimerkiksi haukuttu tubettaja Tuure Boeliusta miehen irvikuvaksi ja kamalaksi tyrkyksi. Sukupuolen moninaisuutta on sanottu saastaksi, ja kuolonkolarin kommenteissa on todettu uhrin kuoleman olevan turha. Kaikki esimerkit ovat kolmen viime kuukauden ajalta.

Vaikka kommentit eivät ole toimituksen tuottamia, se on niistä vastuussa. Media tarjoaa julkisen tilan keskustelulle, joten

sen tulee myös pitää huoli keskustelun asiallisuudesta omilla sivuillaan. Julkisen sanan neuvosto (JSN) on antanut keskustelun valvomiselle omat ohjeensa, jotka sitovat medioita yhtä vahvasti kuin toimitustyötä ohjaavat Journalistin ohjeet.

”

Nyt hyvien argumentoijien ääni saa kuulua lehtien verkkosivuilla, kun mutulla kommentoijat siirtyvät moderoimattomille keskustelufoorumeille.

JSN:n ohjeet velvoittavat mediat seuraamaan verkkosivujaan. Toimituksen on heti poistettava sen tietoon tulleet asiattomat kommentit. Asiattomasta verkkokommentista voi saada JSN:n langettavan päätöksen. Kolmen vuoden sisällä niitä on annettu kaksi.

Kommenttiosiossa pitää ottaa huomioon myös laki. Rikoslain nimikkeitä, joihin kommentoija voi syyllistyä, ovat esimerkiksi kunnianloukkaus, kiihotus kansanryhmää vastaan tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.

ON YMMÄRRETTÄVÄÄ, että Helsingin Sanomat haluaa nyt siistiä kommenttiosiotaan. Uudet ohjeet edellyttävät kommentoijalta asiallisuutta ja argumentointitaitoa.

Vaatimukset ovat herättäneet huolta. ”Itse en voi mitenkään ajatella kommenttejani niin, että saisin niitä mahdollisimman monta läpi – – Jos en löydä kommenteilleni foorumia sellaisina kuin ne ovat niin jääkööt ajatukseni omaan digitaaliseen pöytälaatikkooni”, kirjoittaa eräs lukija.

Lehtien mielipidepalstoilla näkyvä kahden kerroksen kommentointi on siis ainakin jossain määrin tulossa myös verkkoon.

Asiantuntijat ja poliitikot ovat saaneet pitkät ja perustellut tekstinsä mielipidesivuille, kun taas tavan tallaajat tuulettavat tunteitaan tekstaripalstalla.

Nyt hyvien argumentoijien ääni saa kuulua lehtien verkkosivuilla, kun mutulla kommentoijat siirtyvät moderoimattomille keskustelufoorumeille.

Uudistus on askel oikeaan suuntaan, elitismin uhallakin. Oli mielipide mikä tahansa, se pitää osata perustella asiallisesti. Jos tämä ei onnistu, kannattaa miettiä, perustuuko oma mielipide faktoihin vai pelkkään tyhjään möyhäämiseen.

Elina Nissinen nissinen.elina.k@student.uta.fi

ajassa kartalla luotain näkymä media 3

Ilman hoitoa muunsukupuolinen jää vieraan kehon vangiksi

TERVEYS Transpoliklinikoiden asiakasmäärä on kasvanut huomattavasti. Muunsukupuolisten

hoidot laitettiin jäihin kansallisen hoitosuosituksen puutteen takia.

HELSINKIL ÄINEN Eeli Kytömäki on 27-vuotias transaktivisti ja muunsukupuolinen. Hänelle on tehty rintakehän maskulinisaatioleikkaus. Jos Kytömäki hakeutuisi nyt transpoliklinikalle ja pyytäisi lähetettä toimenpiteeseen, enää sitä ei voitaisi myöntää.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka ja Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) trans-poliklinikka ovat keskeyttäneet hormoni- tai leikkaushoidot muunsukupuolisilta. ”Mun keho, mun päätös” -huudot kaikuivat Helsingin kaduilla mielenosoituksessa syyskuun viimeisenä päivänä. Kytömäki oli mukana järjestämässä tapahtumaa Me muut -kollektiivin kanssa.

Kytömäen mukaan hoitojen lakkauttaminen voi johtaa siihen, että yhteiskunta menettää veronmaksajia.

– Tiedän ihmisiä, jotka eivät pysty lähtemään himastaan, kun ahdistaa niin paljon.

HUS ARVIOI jo viime vuonna, ettei hoidois-

ta ole riittävää näyttöä ja rajoitti muunsukupuolisten hoitoja. Elokuussa 2018 hoitoihin ohjaaminen keskeytettiin myös Tampereella linjausten yhtenäistämiseksi.

– Kahden hoitoyksikön eriävä hoitolin-

FAKTA

Sanastoa sukupuolivähemmistöistä ○○Transsukupuolisen identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. ○○Muunsukupuolinen ei koe olevansa mies tai nainen, vaan jotain näiden väliltä, molempia tai sukupuoleton. ○○Sukupuolidysforia tarkoittaa sukupuoliristiriita. ○○Kehodysforia on ristiriitaa kehon ominaisuuksien ja sukupuoli-identiteetin välillä, jonka vuoksi oma keho tuntuu vieraalta. ○○Sosiaalinen dysforia ilmenee vuorovaikutustilanteissa, joissa henkilön sukupuoli tulkitaan väärin.

Lähde: Seta ry

jaus oli alkanut johtaa väistämättä monenlaisiin ongelmatilanteisiin, Taysin yleissairaalapsykiatrian ylilääkäri Riikka Mäkelä kertoo. Muunsukupuolisten hoidossa on noudatettu kansainvälisiä suosituksia, mutta Suomessa omaa kansallista hoitosuositusta ei ole ollut. Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) aloittaa

lokakuussa suositusten valmistelun sukupuolen variaatioiden hoitoon.

Vielä ei tiedetä, milloin ja millaisia hoitoja muunsukupuolisille on tulevaisuudessa saatavilla.

– Tällä hetkellä emme ohjaa potilaita hoitoihin, vaan teemme omaa selvitystyötämme ja neuvottelemme Helsingin poliklinikan kanssa lokakuun aikana siitä, kuinka potilaiden hoito ennen Palkon suosituksen valmistumista olisi hyvä järjestää, Mäkelä sanoo.

”

Tiedän ihmisiä, jotka eivät pysty lähtemään himastaan, kun ahdistaa niin paljon.

Eeli Kytömäki, transaktivisti

LÄÄKÄRILEHDEN mukaan vuonna 2007 sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutui noin 40 henkilöä vuodessa koko maassa.

Viime vuonna uusien asiakkaiden määrä oli lähes 800. Taysin Trans-poliklinikalle tehtiin viime vuonna 270 lähetettä. Mäkelän mukaan lähetteiden määrä on kasvanut tänä vuonna 20 prosenttia. Muunsukupuolisten osuus on kasvanut.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana (muunsukupuoliseksi) diagnosoituja on Tampereella ollut hieman yli 40 henkilöä, joista noin kolmasosa on diagnosoitu vuosina 2017–2018.

Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että jopa yli prosentti suomalaisista haluaisi sukupuolta korjaavia hoitoja. Kaikki muunsukupuoliset eivät kuitenkaan tarvitse hormonaalisia tai kirurgisia hoitoja, joten hoidon tulee perustua yksilöllisiin tarpeisiin.

Kytömäki uskoo asiakasmäärän kasvun trans-poliklinikoilla johtuvan tietoisuuden leviämisestä.

– En minäkään aiemmin tiennyt näistä mitään. Olisin varmasti paljon nuorempana ymmärtänyt olevani muunsukupuolinen, jos siitä olisi ollut esimerkkejä mediassa.

Lotta Sillanmäki

Kuka on tarpeeksi trans hoitoon?

Lue lisää: moreenimedia.uta.fi LAURA HYYTI

Transpoliklinikoiden hoitolinjauksia on vastustettu mielenosoituksilla. Eeli Kytömäki osallistui mielenosoitukseen Helsingissä, sillä hän haluaa puolustaa muunsukupuolisten oikeuksia.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media

LAURA HYYTI

Eläimet kuin ihmisiä somessa ELÄINTILIEN SUOSION syy on yksinkertainen. Päivitykset ovat mukavia ja hauskoja.

– Suositun tilin takana on usein söpö ja kiva koira sekä taitavasti kirjoittava omistaja, kertoo viestinnän dosentti Janne Matikainen.

Eläimet vetoavat myös ihmisten tunteisiin. Hellyttävää eläintä haluaisi rapsuttaa ja hoitaa. Samasta syystä kuvat eläimistä ovat ihmiselle miellyttäviä, Matikainen summaa.

Koirien inhimillistämisellä on kulttuurissamme pitkät perinteet. Puhuvia koiria on esiintynyt tv-sarjoissa ja elokuvissa jo pitkään.

– Nyt some on tuonut tämän mahdollisuuden jokaiselle koiran omistajalle.

Sosiaalisessa mediassa tapahtuu myös ylilyöntejä. Vaikka suomalaisia epäasiallisia videoita näkyy vähän, leviävät ulkomaalaiset videot myös meille, kertoo Animalian eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila.

– Somessa näkee videoita, joissa koiran esitetään tuntevan häpeää tai syyllisyyttä. Ne ovat kuitenkin sellaisia tunteita, joihin koira ei pysty. On ongelmallista, jos koiran käytös tulkitaan väärin.

Myös eläinten ja ihmisten suhteita tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori Kreeta Ranki kertoo inhimillistämisen olevan haitallista silloin kun koiran luonnollinen käytös nähdään ongelmana.

– On ongelmallista, jos innoissaan haukkuvaa koiraa rangaistaan, koska sen ajatellaan olevan liian äänekäs ja ihmistä häiritsevä.

SOSIAALISESSA MEDIASSA katsoja voi pitää jotain videota hauskana, vaikka todellisuudessa koiran käytös voi johtua kivusta tai pelosta.

– Videota jaetaan viihdyttävänä, vaikka eläin tosiasiassa kärsii. Tähän kategoriaan kuuluvat myös ”söpöt” videot kuorsaavista koirista, joilla on oikeasti vain vaikea hengittää, Uotila sanoo.

Uotilan mukaan inhimillistämisen kohde on useimmiten koira, mutta se voi olla myös jokin muu eläin, kuten kissa.

– Kuvittelemme helposti koirien olevan liiankin ihmisen kaltaisia. Koirat myös taipuvat ihmisen tahtoon helpoiten.

Inkeri Harju Eläinkuvat tunkevat jokaisen seinälle.

Milloin eläinten sometileillä mennään liian pitkälle? Lue aihetta käsittelevä pääkirjoitus sivulta 2.

FAKTA

Näin sometat koirastasi: ○○Älä käytä rekvisiittaa. ○○Vältä esittämästä koirallasi esimerkiksi surun tai häpeän tunteita. ○○Kuvaa vain koirasi luonnollista käytöstä. ○○Älä pakota koiraasi kuviin, kuvaa vain luonnollisia tilanteita. ○○Levitä tietoa ja esimerkkiä hyvästä hoidosta ja rodunomaisesta käytöksestä.

Minea Laakso valmistautuu salibandyharjoituksiin Linnainmaalla.

Yksilöurheilu ei enää viehätä URHEILU Kollektiivisuus ja ammattimaisuus ovat joukkuelajien

vahvuuksia. Myös yksilöurheilija kaipaa ryhmää ympärilleen.

YHDEKSÄN harrastetuimman lajin joukosta peräti kuusi on joukkuelajeja. Asia käy ilmi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) tilastoista. Tilastoihin on laskettu mukaan lunastetut pelipassit ja kilpailulisenssit.

– Joukkuepalloilulajit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina etenkin poikien keskuudessa, kertoo KIHUn johtava asiantuntija Jari Lämsä.

Kolme suosituinta lajia ovat jalkapallo, jääkiekko ja salibandy. Suosituin yksilölaji on yleisurheilu.

Tamperelainen Minea Laakso, 13, pelaa salibandya Kooveessa, minkä lisäksi hän harrastaa uintia kilpatasolla TaTUssa.

– Torstaisin menen suoraan koulusta uintiin, ja sieltä heti säbätreeneihin. Ainoa lepopäivä viikossa on perjantai, Laakso kertoo.

Lämsän mukaan joukkuelajien suosioon vaikuttaa muun muassa se, että joukkuelajien seurat toimivat usein ammattimaisemmin kuin yksilöurheilun.

– Kollektiivisissa lajeissa ei ole vaaraa joutua puurtamaan yksin.

Laakson mielestä treenit ja kisareissut ovat paljon mielekkäämpiä, kun kanssakilpailijat ovat tukemassa.

– Ennen ja jälkeen kilpailusuorituksen on kiva jutella ja viettää aikaa muiden uimarien kanssa. Eivätkä pitkät bussimatkatkaan haittaa salibandyreissuilla, kun joukkue on mukana.

HELSINGIN IFK sulautti tämän vuoden alusta salibandy- ja yleisurheilutoimintansa saman yhdistyksen alle.

– Voimme esimerkiksi järjestää yleisurheilijoille omia salibandyvuoroja, jos innokkaita on tarpeeksi, kertoo Jouni Antikainen HIFKin salibandyjaoston hallituksesta.

FAKTA

Harrastetuimmat urheilulajit Suomessa 2017 ○○ Jalkapallo: 140 170 ○○ Jääkiekko: 76 000 ○○ Salibandy: 65 100 ○○ Yleisurheilu: 31 400 ○○ Koripallo: 19 000 ○○ Pesäpallo: 16 100 ○○ Voimistelu: 15 200 ○○ Lentopallo: 12 200 ○○ Suunnistus: 11 200 ○○Golf: 143 000 rekisteröitynyttä harrastajaa ○○Määrät ovat lunastettuja pelipasseja/ kilpailulisenssejä

Kommentti Urheilijakato on monen tekijän summa

Myös jääkiekko- ja yleisurheilujaostot ovat viritelleet omaa yhteistyötään.

– Tavoitteenamme on, että joskus samaan ryhmittymään liittyvät myös käsipallo ja jalkapallo. Suuremman kattoyhdistyksen alla toimiminen on taloudellisestikin kannattavampaa, Antikainen toteaa.

Kooveessa voi salibandyn lisäksi pelata jääkiekkoa, painia tai suunnistaa.

Joukkue- ja yksilölajeilla on Laakson mielestä omat vahvuutensa.

– Uimisen aikana teen suoritusta ainoastaan itselleni. Salibandyssa pitää ajatella koko joukkuetta, mutta toisaalta joukkue auttaa minua kehittymään pelaajana.

Laakso ei osaa vielä kertoa, aikooko hän keskittyä tulevaisuudessa salibandyyn vai uintiin. Toistaiseksi kummankin harjoittelu sujuu ongelmitta.

JOUKKUELAJIEN dominointi urheilukartalla ei ole mikään ihme.

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, salibandyn juuret ovat Suomessa ja jääkiekkoa voidaan pitää Suomen pyhänä lehmänä. Hyvin järjestäytyneet ja itseään markkinoivat lajit vetävät porukkaa puoleensa.

Viime aikojen yksi tragikoomisimmista esityksistä on ollut yleisurheilun kattojärjestön Suomen urheiluliiton räpellys. Urheilijat ovat arvokisoissa kilpailleet vanhoilla kamppeilla, kun uutta varustesponsoria ei ole entisen tilalle löydetty.

Johtoportaan sekoilut eivät ole parantaneet yleisurheilun imagoa. Pahasti pakkaselle kääntynyt taloustilanne on pahentanut kalabaliikkia entisestään.

Yksilölajeissa tapahtumia järjestetään usein talkoovoimin. Onkin kriittisen tärkeää, että urheilijanalkuja saadaan houkuteltua paikallisiin hippokisoihin. Tällöin lapsien vanhemmat tulevat tekemään ruohonjuuritason työtä: kellottamaan aikoja ja nostamaan rimoja.

Yleisurheilu on oiva esimerkki siitä, että muutoksia on tehtävä niin lajiliitossa kuin seuroissa tilanteen elvyttämiseksi.

Julian Rauhaniemi

Julian Rauhaniemi

Lähde: KIHU

ajassa kartalla luotain näkymä media 5

Asunnottomille lahjoitettiin roppakaupalla talvivaatteita

Keskiviikon lakosta oli hyötyä opiskelijaravintoloille

HYVÄNTEKEVÄISYYS Ihmiset antavat mielellään tarpeettomia

vaatteitaan. Asunnottomille tarkoitettuja vaatteita kerättiin viikon verran. Pelkästään Partioaitan keräämiä takkeja on arviolta jopa 1 500.

OVI KÄY TIUHAAN, ihmiset tulevat sisään kassit kädessä ja lähtevät tyhjin käsin. Arttelin kumppanuusyhdistyksen talon neljännen kerroksen käytävällä on pitkä jono säkkejä ja pahvilaatikoita. Niiden päällä olevista lapuista voi päätellä, että niiden sisällä on monenlaisia talvivaatteita.

Tamperelaisille asunnottomille tulvii niin paljon tavaraa, että keräystä täytyi rajoittaa.

Arttelin yhteisökoordinaattorin Niina Lindbergin mukaan viime vuonna rajoitettiin sitä, minkä tyyppisiä tavaroita otettiin vastaan. Tällä kertaa myös keräysaikaa lyhennettiin.

– Keräys on sujunut niinkin hyvin, että meillä saattaa olla taas ongelmia keksiä, mihin kaikkialle sijoitamme ylijääneet tavarat, Lindberg sanoo.

Keräykseen on saanut tuoda talvivaatteita, kenkiä, makuupusseja ja hygieniatarvikkeita.

Arttelin hallituksen jäsenen Riitta Sattilaisen mukaan Partioaitta on kerännyt aimo kasan takkeja. Kansalaiset ovat voineet tuoda ehjät ja tarpeettomat takkinsa kolmeen Tampereen Partioaitan myymälään. Yritys hoitaa takkien lajittelun ja kuljetuksen Asunnottomien yöhön.

Sattilainen arvioi, että takkikeräyksen saalis on jopa 30 rullakollista. Yhdessä rullakossa on noin 50 takkia.

Lapasia puolestaan on lahjoitettu asunnottomille Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n kautta. Sattilainen kertoo, että ihmiset paketoivat lapaset ja kirjoittavat usein kauniin saatekirjeen mukaan.

– Lapaset saaneet ovat olleet hyvin onnellisia niistä. Miehetkin ovat sanoneet,

että ihanaa kun ei ole vain pelkkiä harmaita lapasia, Sattilainen sanoo.

IHAN KAIKKI tuodut tavarat eivät kelpaa keräykseen. Tuoduista nyssäköistä on löytynyt ehjien vaatteiden sijaan rikkinäisiä tai homeisia vaatteita.

– Joissakin on ollut jopa hiiren kakkaa.

Jotkut tyhjentävät vintin tai vaatekaappinsa

”

Miehetkin ovat sanoneet, että ihanaa kun ei ole vain pelkkiä harmaita lapasia.

MARKKINOINTIA keräys ei ole juuri tarvinnut. Pelkkä Facebook-ilmoitus on riittänyt saamaan ihmiset liikkeelle. Sosiaalialalla opiskeleva Pauliina Waris toi toivottuja hygieniatarvikkeita keräykseen.

– Minusta on tärkeää, että antaa edes kerran vuodessa panoksensa vähäosaisille.

Tänne on helppo tuoda tavaraa.

Terhi Tuominen toi keräykseen sellaisia vaatteita, jotka olivat hänelle tarpeettomia eivätkä menneet kaupaksi kirpputorilla.

– Lahjoittaminen keventää omaa oloa ja tavaramäärää, ja siitä tulee hyvä mieli.

Tuominen toivoo kestäviä ratkaisuja asunnottomuuteen. Hänelle asunnottomuus on sosiaalialan työstä ja opiskelusta tuttua.

Tuominen kertoo aiemmin luulleensa, että Tampereella ei olisi asunnottomia. Virallisesti asunnottomia Tampereella on kuitenkin noin 220.

Riitta Sattilainen, Arttelin haliltuksen jäsen

Jaakko Suorsa

FAKTA

Asunnottomien yö ja tuovat vaikkapa bikinejä. Ihmisiltä tuntuu välillä unohtuvan, että kenelle vaatteita lahjoitetaan ja miksi, Lindberg sanoo.

Käytävällä on kuitenkin vain pari säkillistä keräykseen kelpaamattomia vaatteita.

Yhdessä kerroksen huoneessa on käynnissä lajittelusavotta, jossa neljä työntekijää perkaa tuoduista kasseista vaatteet oikeisiin läjiinsä.

○○Tapahtuma järjestetään 17. lokakuuta.

Samana päivänä on YK:n kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi. ○○Tapahtuman tavoite on muistuttaa asunnottomuudesta. ○○Tapahtumaa vietetään kahdellakymmenellä paikkakunnalla samaan aikaan. ○○Ohjelmassa on ruokaa maksutta, musiikkia, paneelikeskusteluja, neuvontaa asumiseen ja viranomaisasioihin, sekä hivin pikatestausta.

LAURA HYYTI

KESKIVIIKON lakon vaikutukset Tampereen yliopiston ravintoloihin jäivät pieniksi. Opiskelijaravintolat toimivat keskiviikkona jopa normaalia vilkkaammin.

– Asiakasmäärät ovat olleet aika paljon isompia. Joku naapureista on varmaan kiinni, kertoo ravintolapäällikkö Tuija Anttila Juveneksen Yliopiston ravintolasta.

Lakko koski muun muassa yli 4 500 elintarvikealan työntekijää. Lakosta tavarantoimitukseen aiheutuvat ongelmat eivät tule näkymään asiakkaille.

– Yrityksestä ohjattiin ottamaan tavaroita varastoon. Meillä on ollut oikeastaan koko loppuviikon tavarat sisässä jo tiistaista asti, Anttila kertoo.

Opiskelijaravintoloiden työntekijöihin lakko ei ole vaikuttanut.

Päivän lakon julistaneet ammattiliitot vastustivat hallituksen valmistelemaa lakiesitystä irtisanomisen helpottamisesta pienyrityksissä.

Mikko Pajala

Tampere-talon katsomossa saa kohta juoda olutta TAMPERE-TALON katsomoissa voi ensi keväästä alkaen nauttia alkoholijuomia. Alkoholin myynti tapahtuu edelleen talon aulatiloissa väliajalla tai ennen näytöstä. Sieltä asiakas voi viedä ostamansa juoman erikseen merkittyyn anniskelukatsomoon. Anniskelua ei tule kaikkiin tapahtumiin, vaan esimerkiksi rock- ja pop-konsertteihin.

Tampere-talon mukaan asiakkaat ovat toivoneet anniskelukatsomoita jo pitkään.

– Haluamme palvella niitä, jotka ovat kaivanneet Suomesta sitä, mitä on muualla Euroopassa, kertoo liiketoimintapäällikkö Mika Nevalainen.

Anniskelukatsomot ovat kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Katsomoanniskelun ei uskota aiheuttavan häiriötä.

Aaro Immonen

Musiikin tulevaisuus kokoontuu Tampereelle KESKIVIIKKONA alkanut Lost in Music -festivaali järjestetään Tampereella kahdettatoista kertaa. Torstaina Pakkahuoneella esiintyvät The Holy, Ruusut, Iisa ja Paperi T. Lauantaihin jatkuva tapahtuma on Suomen suurin klubifestivaali.

Festivaali järjestetään osana musiikki- ja media-alan ammattilaisten Musiikki & Media -tapahtumaa, jossa satoja musiikkialan vaikuttajia kokoontuu Tampereelle etsimään uusia lupaavia artisteja.

Lost in Musicin tuottajan Jenna Lahtisen mukaan festivaalin luonne tekee sen järjestämisestä haastavaa, mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

– Festivaalista tekee ihastuttavan se, että voi mennä hevipaikasta poppipaikkaan ja löytää aina jotain uutta.

Niina Lindberg Arttelin kellarissa takkirullakoiden kanssa. Lahjoituksia on tullut tasaiseen tahtiin ja niin paljon, että Lindberg joutuu miettimään ylijääneiden sijoittamista.

Lost in Music 3.–6.10.

Elina Nissinen

6 ajassa kartalla luotain näkymä media

Rokotuskattavuuden lasku on piikki terveydenhuollon lihassa TERVEYS Rokotuskattavuus ei saisi laskea alle 95 prosentin, sanovat asiantuntijat. Tampereen

seudun tilanne on paikoin huolestuttava.

Tuhkarokkotartunnat Euroopassa elokuu 2017 – heinäkuu 2018

”

Ei ketään voi alkaa ohjailemaan. Minun sukupolveani ei rokotettu vesirokkoa vastaan, miksi siis nyt pitäisi?

Sanna

Tartuntojen määrä 0–50 51–100 101–500 501–1000 1001–5000 5001–30 000 Yli 30 000 TIINA HAUTAMÄKI

KUN TAMPERELAISEN Sannan lapsi oli noin vuoden ikäinen, neuvolan rutiinikäynnillä olisi laitettu vesirokkorokote. Hän ei kuitenkaan kokenut rokotetta tarpeelliseksi, ja se jäi ottamatta. Kieltäytymiseen suhtauduttiin neuvolassa nuivasti, mikä aiheutti vastareaktion.

– Ei ketään voi alkaa ohjailemaan. Minun sukupolveani ei rokotettu vesirokkoa vastaan, miksi siis nyt pitäisi?

Myös Sannan, 28, tuttavista löytyy rokotteita epäileviä. Nyt Sannakaan ei antaisi 2-vuotiaalle lapselleen enää mitään rokotteita.

– Osa rokotteista oli keretty jo antaa, en-

nen kuin aloin miettimään asiaa. Nykyisen tietämykseni valossa jättäisin tuhkarokkorokotteenkin antamatta. Haluamme välttää ylimääräisiä aineita.

Sanna uskoo, että lapsen sairastettua perussairaudet keho vahvistuu myös vahvempia sairauksia vastaan. Hänestä tuntuu väärältä, ettei niitä pääse sairastamaan.

TAMPEREEN SEUDULLA on alueita, joilla jäädään suositellun 95 prosentin rokotuskattavuuden alapuolelle MPRrokotteen osalta. Tämä käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastosta. MPR-rokote suojaa tuhkarokkoa,

vihurirokkoa ja sikotautia vastaan.

Tampereen kaupungin epidemiologi ja tartuntatautilääkäri Sirpa Räsänen sanoo lukujen olevan huolestuttavia. Hänen mukaansa kattavuus ei Tampereellakaan jakaudu tasaisesti. On alueita, joilla tuhkarokko voi mahdollisesti päästä leviämään, jos jollain on tartunta.

– Rokotuskattavuudella ei ole varaa laskea tästä. Tuhkarokon osalta laumasuoja vaarantuu ensimmäisenä, jos rokotuskattavuus laskee.

Laumasuojalla tarkoitetaan sitä, että rokotukset suojaavat epäsuorasti myös niitä, joita ei ole voitu syystä tai toisesta rokottaa.

Ei tietoja saatavilla

Jotta laumasuoja toimisi, pitäisi rokotuskattavuuden olla yli 95 prosenttia.

Jos kattavuus laskee entisestään, on Räsäsen mukaan vaarana, että yhä useampi sairastuu, saa tautien vakavampia muotoja ja niihin liittyvät kuolemantapaukset lisääntyvät.

– Nykyistä suuremmassa riskissä olisivat ne, jotka eivät esimerkiksi oman sairautensa tai nuoren ikänsä vuoksi voi rokotetta saada.

RÄSÄNEN USKOO, että osasyy Tampereen alueen alhaisiin MPR-rokotustilastoihin on lisääntynyt rokotekriittisyys tai muu epä-

ajassa kartalla luotain näkymä media

Näin laumasuoja toimii Rokotuskattavuus

Leviämisriski*

+

=

7

daan selvittää, mistä rokote-epäröijän kriittisyys johtuu. Kampanjointi ja tiedon kaataminen ihmisten niskaan eivät ole tehokkaimpia keinoja.

Kaikkia rokotevastaisia ei voi käännyttää faktatiedolla, sillä syyt kieltäytymiseen saattavat olla maailmankatsomuksellisia. Nohynekin mukaan rokotusvastaisia on väestöstä noin yksi prosentti.

– Energiaa ei kannata tuhlata yhden prosentin kanssa väittelemiseen.

Hänen mukaansa kannattaa keskittyä niihin ihmisiin, jotka ovat epävarmoja rokotuksista. Tärkeintä on ottaa selvää ihmisten suurimmista peloista rokotusten suhteen ja pyrkiä vastaamaan heidän mieltään askarruttaviin kysymyksiin.

Sannan nimi on muutettu.

Sonja Haapala, Eero Jauhiainen, Arttu Heinämäki

0 prosenttia

FAKTA

Tuhkarokko

+

○○Tuhkarokko on erittäin helposti tarttuva virustauti. ○○Suomessa on viimeisen kolmen vuoden aikana todettu yhteensä kaksikymmentä tuhkarokkotartuntaa. ○○Tänä vuonna Euroopassa todettiin jo ensimmäisten kuuden kuukauden aikana 41 000 tartuntaa. Vuonna 2017 tartuntoja oli 23 927, ja vuonna 2016 tartuntoja oli vain 5 273. ○○Kotoperäisenä tuhkarokkoa ei Suomessa esiinny, vaan kaikki tartunnat ovat peräisin ulkomailta. ○○Jos laumasuoja vaarantuu, tuhkarokko voi levitä nopeasti myös Suomessa.

Lähde: WHO

=

alle 60 prosenttia

+

Rokottamatta jääminen ei aina johdu rokotevastaisuudesta

=

yli 95 prosenttia *Havainnegrafiikka. Arviolta yli 90 prosenttia ei-immuuneista sairastuu tuhkarokkoon oltuaan lähikontaktissa sairastavan kanssa. Lähde: rokote.fi

Rokottamaton

Rokotettu

röinti. Hän toivookin ihmisten luottavan siihen, että rokotusohjelman mukaiset rokotukset ovat lapselle aina turvallisempi vaihtoehto kuin rokottamatta jättäminen.

– Rokotekriittisyys perustuu valtaosalla vanhemmista epäröintiin ristiriitaisten tietojen valossa. Kaikki toivovat lapselleen hyvää, mutta kaikki tarjolla oleva tieto ei ole luotettavaa. Sille rokotekriittisyyden tasolle, jossa uskotaan salaliittoihin ja rokotteiden haittojen salailuun, ja jossa lietsotaan rokotevastaisuutta epäröiviin perheisiin, ei ole mitään perusteita.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek kertoo, että roko-

Tartunnan saanut

tekriittisyys vaihtelee aalloittain.

– Jos vaikka tulee tietoon, että joku on kuollut hinkuyskään, rokotekriittisyys vähenee. Kun tapauksen muistot hälvenevät, kriittisyys taas kasvaa, Nohynek kertoo.

Etenkin Pandemrix-sikaifluenssarokote vaikutti ihmisten suhtautumiseen influenssarokotteisiin. Epäilijät sanovat, etteivät voi olla varmoja rokotteen turvallisuudesta.

Myös rokotekriittinen Sanna pelästyi sikainfluenssarokotteen aiheuttamia narkolepsiatapauksia. Hänelle olisi tärkeää, että tietoa rokotteista olisi enemmän ja helposti saatavilla. Hän kokee, ettei asioista kerrota, jos ei osaa itse kysyä. Se ei

JASMINA KAUTA

herätä luottamusta.

– Toivon, että terveyskeskuksissa olisi mahdollisuus keskustella. Koen, että vastaanotto on tylyä ja on vain yksi linja, jota kuuluu mennä, Sanna kertoo.

NOHYNEKIN MUKAAN rokotekriittisyys ei ole uusi asia.

– Suomessa on ollut rokotekriittisyyttä jo 1800-luvulta lähtien. Silloin työväenluokka piti rokotuksia maanomistajien juonena heitä vastaan.

Nohynekin mukaan motivoiva haastattelu on paras tapa saada rokotekriittinen muuttamaan mielipidettään. Haastattelussa voi-

TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkärin Hanna Nohynekin mukaan rokotteita jätetään ottamatta monesta syystä, eikä se välttämättä aina johdu rokotevastaisuudesta. Vain pieni osa rokottamatta jääneistä on rokotevastaisia.

Nohynek nostaa esiin papilloomavirusrokotteen.

– HPV-rokote voi jäädä ottamatta vaikkapa uskonnollisista syistä. Vanhemmat voivat ajatella, että heidän lapsensa ei ole seksuaalisesti aktiivinen ennen naimisiin menoa, Nohynek kertoo.

Jotkut taas eksyvät internetissä väärille sivuille ja lukevat ongelmista, joita rokote voi sivuston ylläpitäjien mielestä aiheuttaa.

Osa HPV-rokotuksista jää ottamatta, koska vanhemmat eivät ole saaneet allekirjoitettua suostumuslomaketta syystä tai toisesta.

Nohynekin mukaan rokotevastaisuus ja rokotekriittisyys sekoitetaan hyvin usein toisiinsa. Rokotusvastaisia on hänen mukaansa väestöstä noin yksi prosentti, mutta rokotekriittisten määrä vaihtelee rokotteittain. Esimerkiksi influenssarokotteita kohtaan ollaan paljon kriittisempiä kuin tuhkarokkorokotetta kohtaan.

– Erilaisia ilmiöitä pitää tarkastella rokotekohtaisesti, Nohynek täsmentää.

8

ajassa kartalla luotain näkymä media

Kallojen keräilijää kiehtoo hauraus Jenni Aaltonen pitelee keittämällä puhdistamaansa vuohen kalloa.

HARRASTUKSET Kallojen keräilijät myös puhdistavat eläinten päitä itse. Kotioloissa sen voi

tehdä keittämällä.

SILMÄYS tamperelaisen Jenni Aaltosen olohuoneen vitriinikaappiin saattaa aluksi hätkähdyttää. Hyllyt ovat täynnä eläinten kalloja. Aaltoselta löytyy muun muassa jäniksen, vuohen, ketun, saukon ja majavan kallot. Alahyllyllä komeilee suurimpana kaikista massiivinen hevosen kallo.

29-vuotias Aaltonen on kerännyt eläinten kalloja jo kymmenisen vuotta. Aaltosta kiehtoo kalloissa niiden ainutlaatuisuus ja hauraus.

– Kalloissa on todella paljon erilaisia muotoja. Esimerkiksi marsun leukaluu on hyvin kaunis. Se on kuin koru tai jokin soitin.

Keräilyn lisäksi Aaltonen puhdistaa kalloja itse. Puhdistus voidaan tehdä keittämällä tai mädättämällä.

Keittäminen on yksinkertaisin menetelmä, ja pieniä kalloja on mahdollista puhdistaa myös kerrostaloasunnossa. On kuitenkin muistettava, että kallon keittämisestä tulee aina jonkin verran hajua.

Erikoisin tapa puhdistaa kallo on antaa muurahaisten tehdä se. Aaltosella on saukon kallo, jonka Aaltosen kaverin isä oli laittanut 30 vuotta sitten metsästysreissun päätteeksi muurahaiskekoon. Vuosien kuluessa muurahaiset olivat kalunneet saukon pään puhtaaksi.

– Kun kaverin isä kuuli, että harrastan kalloilua, hän muisti saukon ja antoi sen minulle.

KALLOJEN keräily on pienen piirin juttu, mutta harrastajia löytyy ympäri Suomen.

Kallojen keräilijät vaihtavat kokemuksiaan harrastajien suljetussa Facebook-ryhmässä. Aaltosen mukaan Facebook-ryhmä on monelle kalloharrastuksen aloittajalle iso tuki, sillä ryhmässä on paljon eri taitotason ihmisiä.

– Ryhmässämme uskaltaa kysyä kaikkea kalloiluun liittyvää tulematta leimatuksi oudoksi, sanoo Aaltonen.

Välillä ryhmään on päässyt kauhistelijoita, jotka eivät halua ymmärtää harrastusta.

Kauhistelijat ovat levittäneet Facebook-ryhmässä jaettua materiaalia muualle nettiin tarkoituksenaan mustamaalata harrastus eläinrääkkäykseksi.

Kalloharrastuksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eläinrääkkäyksen kanssa.

Facebook-ryhmässä linjataan selvästi, ettei rikollista toimintaa suvaita. Aaltonen myös muistuttaa, ettei kyseessä ole mikään uusi villitys.

– Kallojen puhdistusta on tehty iät ja ajat esimerkiksi metsästyksen piirissä, hän sanoo.

AALTONEN kertoo olevansa eläinrakas ja saavansa kuulla paljon ihmettelyjä siitä, kuinka hän voi silti keräillä kalloja.

– Itse en näe ristiriitaa näiden kahden asian välillä. Minulle on tärkeää, että eläimet, joille kallot ovat kuuluneet, ovat saaneet

elää arvoisensa elämän.

Hän ei esimerkiksi koskaan ottaisi puhdistettavakseen lemmikkieläintä, jonka tietää kärsineen kaltoinkohtelusta elämänsä aikana. Suurin osa kalloista on saatu tai ostettu metsästäjiltä. Ostaessaan Aaltonen varmistaa, että metsästäjällä on eläimen pyyntiin ja myyntiin tarvittavat luvat kunnossa.

Elävät eläimet ja niiden oikeudet ovat suuressa roolissa Aaltosen elämässä. Hän työskentelee vapaaehtoisena Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksessä. Aaltonen on tarjonnut kotinsa sijaiskodiksi huostaanotetuille kissoille ja käärmeille.

Sijaiskodissa eläimet ovat turvassa siihen asti, että ne löytävät uuden vakituisen kodin. Omia kissoja Aaltosella on neljä, joten sijaiskissat sujahtavat kodin menoon luontevasti.

Elli Suutari

ajassa kartalla luotain näkymä media 9

ELLI SUUTARI

Tulkki mukana ensitreffeillä MONIKULTTUURISUUS Suhde sai alkunsa, kun Ali luuli Susannan

flirttailevan. Suomalais-irakilaisten avioparien määrä kasvaa nyt vauhdilla.

SOHVALLE ON aseteltu vaaleanpunaisia koristetyynyjä. Rahia peittää valkoinen sisustustalja. Ensi silmäyksellä ei uskoisi, että tässä pienessä yksiössä asuu pariskunta.

– Ali ei myönnä sitä, mutta salaa hän pitää tällaisesta tyylistä, naurahtaa Susanna.

Tampereen yliopistossa opiskeleva 25-vuotias Susanna ja 30-vuotias irakilainen Ali ovat seurustelleet yli neljä vuotta.

Pari viikkoa sitten he menivät maistraatissa naimisiin kahden tuntemattoman todistajan läsnä ollessa.

Kummankaan perhe ei ollut paikalla, eikä erityisiä juhlia pidetty. Tuore aviopari söi kakkua parikymmentä minuuttia, ja sitten Susannan piti lähteä töihin.

YKSI SYY suomalais-irakilaisten avioliittojen lisääntymiselle voi löytyä kollektivististen kulttuurien perhekeskeisyydestä, kertoo Väestöliiton Zandkarimi. Susanna pitää miehessään siitä, ettei tämä pelkää kertoa unelmistaan.

– Kun joku osoittaa, että haluaa kanssasi tulevaisuuden, se luo itsellekin varmemman olon suhteesta. Suomalaiset miehet saattavat säikähtää, jos alkaa heti puhumaan naimisiinmenosta tai lapsista.

Ali on myös taitava näyttämään tunteitaan, eikä häneltä tarvitse erikseen pyytää huomionosoituksia.

– Jos tunnet jotain, miksi et näyttäisi sitä?

Ali kysyy Susannalta, ja molemmat hymyilevät.

Haastattelun päätteeksi Alin irakilaiset ystävät tulevat hakemaan häntä autolla.

– Takaisin ei ole tulemista, ellei Ali ole oppinut muutamaa uutta suomenkielistä sanaa!

Susanna huikkaa miehille.

Pariskunta aikoo tulevaisuudessa pitää isommat häät, kunhan Ali on löytänyt töitä tai päässyt opiskelemaan.

Alin ja Susannan nimet on muutettu.

Roosa Welling VENLA TIRKKONEN

TILASTOKESKUKSEN mukaan viime vuonna suomalaisten naisten ja irakilaisten miesten välillä solmittujen avioliittojen määrä yli kaksinkertaistui vuoteen 2016 verrattuna.

Irakilaiset ovat Suomen kolmanneksi suurin ulkomaalaisryhmä, mutta suomalaisnaisten kanssa solmituissa avioliitoissa he johtavat tilastoja ylivoimaisesti. Liittoja solmittiin viime vuonna 334, kun maassa oli vajaat 10 500 irakilaista miestä.

– Ilmiötä voi irakilaisten määrän lisäksi selittää myös se, että viime vuosina tänne tulleet miehet ovat yleensä noin kolmekymppisiä. Se on paras työ-, oppimis- ja perheenperustamisikä, kertoo monikulttuurisuuden asiantuntija Mina Zandkarimi Väestöliitosta.

takaisin Italiaan. Tämä on kuukausien projekti, Susanna huokaisee.

ALIN JA SUSANNAN tarina alkoi vuonna 2014 helsinkiläiseltä kuntosalilta. Kulttuurieroja oli havaittavissa jo suhteen alkumetreillä.

– Minä olin työntekijä ja Ali oli asiakas, joten totta kai hymyilin hänelle. Ali taas luuli, että flirttailin hänen kanssaan, kertoo Susanna.

Aluksi yhteistä kieltä ei ollut lainkaan, ja Ali otti ensitreffeille ystävänsä mukaan tulkiksi. Pikkuhiljaa englanti alkoi kuitenkin sujua, ja nuoripari näki toisiaan lähes joka päivä kuukauden ajan.

Sitten tuli takaisku. Ali lähetettiin takaisin Italiaan, josta hän oli alun perin hakenut turvapaikkaa.

– Rakastin Susannaa jo silloin, mutta ajattelin, että ehkä hän haluaa jatkaa elämäänsä, Ali muistelee ja katsoo vakavana vaimoaan.

Yhteisen kodin seinällä roikkuu valokuva pariskunnasta hymyilemässä venetsialaisella rannalla. Kuva on otettu, kun Susanna

” Saukon kallo, jonka muurahaiset ovat kalunneet puhtaaksi. Muurahaisten puhdistuksessa hennot rakenteet säilyvät paremmin kuin keitettäessä.

Avioliitto ei takaa pysyvää oleskelulupaa.

Susanna

kävi ensimmäistä kertaa vierailemassa Alin luona Italiassa.

Vuosien etäsuhteen jälkeen Ali matkusti muukalaispassilla Tampereelle ja muutti Susannan yksiöön. Nyt hän opiskelee suomea, käy kuntosalilla ja viettää aikaa ystäviensä kanssa. Molempien toiveena on, että Ali löytäisi pian töitä.

– Avioliitto ei takaa pysyvää oleskelulupaa, eli hänet saatetaan vielä lähettää

Pariskunta unelmoi perheen perustamisesta, mutta Susanna haluaa ensin saattaa opintonsa päätökseen.

10 ajassa kartalla luotain näkymä media

Koirauinnissa altaan reunalla kastuvat koirien lisäksi myös ihmiset.

ajassa kartalla luotain näkymä media 11

Hyvään oloon kuuluu leikit ja märkä turkki LEMMIKIT Koiran voi viedä työpäivän ajaksi päivähoitoon ja iltapäivällä uimaan.

Hoidosta löytyy lempilelu, ja uinnissa mennään koirien taitotason mukaan.

Kuvat: Hanna Lepistö Teksti: Sonja Mänty

Sisu ja Halti odottavat makupalaa koirien päiväkodissa.

Koirapäiväkoti Moonwell’s toimii tallitiloissa.

Sisulla ja Haltilla on päiväkodissa omat lempilelut, joilla ne leikkivät myös yhdessä.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media

Jenni Mansikkala tuo Usvan ja Karman kolmen viikon välein uimalaan.

”

Kun koira oppii uimaan, se yleensä tuottaa hyvää mieltä koiran omistajalle. Siitä tulee myös itselle tosi hyvä mieli.

Anu Holma, Yrittäjä

Vedessä noutaminen on monille koirille mieluista puuhaa.

SIPERIANHUSKY Halti ja labradorinnoutaja Sisu leikkivät yhdessä ja juoksevat sohvalta toiselle. Ne viettävät päiväänsä koirapäiväkodissa. Hoitoon tuodaan muun muassa koiria, jotka muuten viettäisivät päivät yksin kotona. Päiväkoti mahdollistaa seuraa ja viihdykettä koirille, joiden omistajat tekevät pitkiä työ- tai opiskelupäiviä.

Haltin ja Sisun hännät heiluvat yrittäjä Suvi Pulkkisen koirapäiväkodissa.

Moonwell’s perustettiin puoli vuotta sitten,

ja nykyisin Pulkkisen hoitoon tulevat koirat viihtyvät siellä lähes viikoittain. Tampereen ainoa koirapäiväkoti sijaitsee Hervannassa, ja se tarjoaa paikan viidelle koiralle.

Koirat pääsevät leikkimään muiden hoidossa olevien koirien kanssa. Haltilla ja Sisulla on hoitopaikassa omat lempilelut, joilla ne leikkivät keskenään.

Koirat käyvät lenkillä päivittäin, ja päiväkodin vieressä on metsä, jossa osa koirista pääsee juoksemaan vapaana.

– Omistajat haluavat usein taata mahdollisimman hyvän olon koiralleen, vaikka eivät itse kykenisi olemaan koiran kanssa, Pulkkinen kertoo.

Päivähoito on sopiva kaikenlaisille koirille. Välillä pieniä ongelmia syntyy, jos koirat eivät tule toimeen keskenään, mutta asia selviää puuttumalla siihen heti.

Suomessa ei vielä toistaiseksi ole rajoitettu, miten pitkäksi aikaa koiran saa jättää yksin. Ruotsissa sen sijaan on voimassa laki,

joka kieltää koiran jättämisen yksin kotiin yli kuudeksi tunniksi. Koirapäiväkodit ovat yleisempiä Ruotsissa kuin Suomessa.

PULKKINEN ON ollut koirien kanssa tekemisissä koko ikänsä ja pitää työstään paljon.

Koirapäiväkodin pitäminen on hänelle työ, jota hän todella haluaa tehdä.

Parasta palautetta Pulkkiselle on koirat, jotka palaavat mielellään takaisin. Koirapäiväkodin pitämisellä ei Pulkkisen mu-

ajassa kartalla luotain näkymä media 13

”

Maanantait eivät tunnu enää samalta kuin palkkatyössä.

Nykyisin odotan pääseväni takaisin töihin.

Suvi Pulkkinen, Koirapäiväkodin perustaja

Myös Suvi Pulkkisen oma koira Halti viihtyy päivähoidossa.

kaan pääse rikastumaan, mutta työ antaa paljon muuta.

– Maanantait eivät tunnu enää samalta kuin palkkatyössä. Nykyisin odotan pääseväni takaisin töihin, Pulkkinen kertoo.

ALTAAN REUNALLA koirat räiskivät vettä ympärilleen. Märät turkit ovat arkipäivää yrittäjä Anu Holmalle, joka järjestää koirauintia Nokialla. Altaassa polskii niin kokeneita kuin vasta aloitteleviakin koiria. Puoli tuntia kestävälle uintivuorolle osallistuu kerrallaan korkeintaan kolme koiraa. Vuoron sisältö riippuu sille osallistuvien koirien taidoista.

– Jos koira on vasta aloittelija, silloin yleensä enemmän ihmetellään kuin uidaan, Holma kertoo.

Koirauinnissa käymiselle on useita syitä.

Koirat käyvät uimassa huvimielessä, opetellakseen uimaan, kuntoillakseen ja kuntoutuakseen.

Uinnin vaikutukset ovatkin koirille hyvin samankaltaiset kuin ihmisille. Kuntotuville tai ylipainoisille koirille uinti on hyvä vaihtoehto, koska se on lempeämpää koiran keholle kuin esimerkiksi lenkkeily.

– Uiminen rasittaa vähemmän niveliä, mikä auttaa kuntoutuvia koiria, Holma kertoo.

HOLMA PERUSTI koirauinnin ystävän yllytyksestä. Holman ystävä kävi koirauinnissa Jyväskylässä, ja Holma mietti miten mahtavaa olisi, jos vastaavanlaista olisi myös Tampereella.

– Ystäväni ehdotti, että alkaisin itse pitämään koirauintia, ja niin myös tein, Holma kertoo.

Holman koirauinti on toiminut Nokialla nyt viisi vuotta, ja sen kävijämäärät ovat kasvaneet joka vuosi. Uinnissa käy lähinnä koiranomistajia, jotka ovat muutenkin aktiivisia koiriensa kanssa. Holma toivoisi uinnissa käyvän myös kotikoiria, joiden kanssa ei puuhata niin paljon.

Vaikka koirauinnin pääpaino on polskivissa hauvoissa ja niiden viihtyvyydessä, on vuorojen pitäminen asiakaspalvelutyötä. Koirien opettamisen ohella omistajien kanssa jutellaan paljon.

Koirien ilo uidessa näkyy usein myös omistajissa. Holma kuvaileekin koirauintia hyvänmielentyöksi.

– Kun koira oppii uimaan, se yleensä tuottaa hyvää mieltä koiran omistajalle.

Siitä tulee myös itselle tosi hyvä mieli.

Omistaja Jenni Mansikkala heittää koirilleen vesilelua noudettavaksi.

Koirauinti tuo iloa sekä koiralle että koiran omistajalle.

Hulda, Siiri ja Lilli saavat pesun koirauinnissa tullessaan ja lähtiessään.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media

Toimituksen jokeri pohtii seuraavaa siirtoaan AMMATTILAINEN Vierailijaprofessori Elina Paasonen pitää uransa käännekohtina hetkiä, jotka

liittyvät työpaikan tai työtehtävän vaihtumiseen. Kokemuksia haalinut toimittaja pohtii, mitä aikoo seuraavaksi ja haaveilee työskentelystä ulkomailla.

HANNA LEPISTÖ

KUKA?

Elina Paasonen ○○Aamulehden digitaalisen kerronnan uutispäällikkö. ○○Tampereen yliopiston vierailijaprofessori 2018–2019. ○○Työskennellyt ennen Aamulehteä Iltalehdessä ja Helsingin Sanomissa. ○○Voittanut muodostelmaluistelun MMhopeaa vuonna 2011 ollessaan Rockettes-joukkueen kapteenina. ○○Tehnyt yhdessä Leena Lehtolaisen ja Kaisa Viitasen kanssa tietokirjat Jään Lumo (2016) ja Taitoluistelun lumo (2010). Jälkimmäinen palkittiin vuoden urheilukirjana.

– Silloin onnistuu parhaiten, jos on pystynyt vaikuttamaan siihen, että kaikki muut pystyvät parhaimpaansa.

YKSI VAIKUTTAVIMMISTA kokemuksista Paasosen uralla tapahtui vuonna 2011, jolloin Japanissa, lähellä Sendain kaupunkia oli voimakas maanjäristys. Järistys aiheutti hyökyaallon ja hätätilan Fukushiman ydinvoimalaan. Paasonen oli ensimmäisten suomalaisten joukossa paikalla.

Lähdettyään Suomesta hänellä ei ollut käsitystäkään, kuinka vakavasta asiasta todellisuudessa oli kyse.

– Tapahtuma oli monella tapaa vaikuttava, koska minulla ei ollut mitään kokemusta luonnonkatastrofeista tai miltä maanjäristys tuntuu, Paasonen kuvailee.

Elina Paasonen haluaa kannustaa muita rehellisesti tuntemaan itsensä ja ottamaan selvää, mitkä asiat motivoivat eniten.

TOIMITTAJA Elina Paasonen, 38, haluaa rohkaista muita näkemään mahdollisuuksia ja hyppäämään säännöllisin väliajoin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Oman hyppynsä mukavuusrajojen ylitse Paasonen teki vuonna 2002, kun hän haki ilman erityistä kokemusta Helsingin Sanomien kesätoimittajaksi. Yhtenä juttunäytteenään Paasosella oli Suomen Taitoluisteliiton jäsenlehdessä julkaistu juttu.

Hakemaansa paikkaa hän ei saanut, mutta Helsingin Sanomilla oli tarjota vierailevan kolumnistin paikkaa toimittajanalulle, jolla oli vahva urheilutausta. Kiinnostus journalistiikasta oli kytenyt jo jonkin aikaa, mutta syttyi kunnolla vasta vuosien jälkeen.

Vuonna 2003 Paasonen aloittikin opiskelun

Tampereen yliopistossa tiedotusoppi pääaineenaan.

– 2000-luvun taitteessa kaikki halusivat opiskella journalistiikkaa ja etenkin viestintää. Silloin päätin, että en itse ainakaan halua. Muutaman vuoden päästä annoin kuitenkin periksi itselleni, Paasonen kertoo.

Nykyään Paasonen työskentelee Aamulehden digitaalisesta kerronnasta vastaavana uutispäällikkönä. Lukuvuoden 2018– 2019 hän toimii Tampereen yliopistossa journalistiikan vierailijaprofessorina.

LAHDEN MÄKIHYPPYKISOISSA vuonna 2007 Aamulehden silloinen urheilupäällikkö oli kehottanut Paasosta hakemaan vapaata urheilutoimittajan paikkaa. Hän haki

ja sai yllätyksekseen paikan.

Nyt Paasosella on takanaan useita vuosia ja erilaisia työtehtäviä Aamulehdellä. Entinen urheilutoimittaja on ehtinyt kokeilla siipiään urheilutoimituksen päällikkönä, valokuvannut muun muassa kahdet olympialaiset ja ollut mukana useissa uudistustöissä.

– Olen toimittajana kirjoittanut varmaan kaikkiin muihin osastoihin paitsi Morokaupunkilehteen.

Viime vuodet hän on toiminut omien sanojensa mukaan toimituksen jokerikorttina, joka liikkuu sulavasti eri osastojen välillä toimien useiden osaajien kanssa. Paasoselle on tärkeää tuoda eri osaajat yhteen, sillä työ on ennen kaikkea yhdessä tekemistä.

SEURAAVAA KÄÄNNEKOHTAA Paasosella ei ole mielessään. Hän kokee olevansa nyt itse käänteen keskellä ja pohtii mitä haluaa seuraavaksi tehdä. Hän kuvailee itseään toimittajana, joka hyödyntää ja käyttää kaikkia keinoja, joita toimittajille on annettu.

– Haluan tehdä jotain sellaista, jossa tunnen itse kehittyväni ja opin lisää.

Tampereen yliopiston vierailijaprofessorina Paasonen haluaa ennen kaikkea rohkaista ihmisiä näkemään mahdollisuuksia ja sen, että mikään päätös ei ole ehdottoman lopullinen.

Oman uransa tulevaisuuden suuntia pohtiessaan Paasonen kertoo suurimman motivaation tulevan isojen kokonaisuuksien eteenpäin viemisestä. Hän toivoo pääsevänsä tekemään journalismia, joka on sekä sisällöltään että kerronnan tavoiltaan laadukasta.

– Olisi mukava päästä työskentelemään sellaisen tiimin kanssa, jossa kaikki jäsenet ovat ehdottoman hyviä omassa tekemisessään.

Yhtenä haaveena Paasosella on päästä hetkeksi työskentelemään yhdysvaltalaisen median monimediaiseen kokonaisuuteen tai edes seuraamaan, miten kansainvälisessä mediatalossa toimitaan.

– Voisin mennä toimitukseen vaikka keittämään kahvia ja vakoilemaan, miten siellä toimitaan.

Anni Tuominen

ajassa kartalla luotain näkymä media 15

MARJAKAUPOILLA MARKKINOILLA

HANNA LEPISTÖ

MEDIAPELIÄ

Laura Kähkölä

kahkola.laura.m@student.uta.fi

Eikö äiti opettanut poliitikoille, että julkisesti kiukuttelu on rumaa?

Kauppa kävi maanantaimarkkinoilla Keskustorilla lokakuun ensimmäisenä päivänä. Marjut Korsmanin yritys Maustemaa myi torilla monenlaisia tuotteita hunajasta marjajauheisiin. Airi Lepistö osti torilta tyrnijauhetta antamaan vastustuskykyä syksyyn. Tampereen torikauppiasyhdistys ry järjestää markkinat joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Somesta luopuminen voi olla vaikeaa, mutta miksi?

Tutkija kertoo, millaisia ongelmia somesta poistumisesta seuraa.

S O M E TO N S Y YS K U U päättyi viime viikolla. Kampanjan takana oli brittiläinen Royal Society for Public Health.

Somettoman syyskuun tarkoituksena oli tarjota ihmisille mahdollisuus muuttaa suhdettaan sosiaaliseen mediaan sekä samalla tarkastella kriittisesti omaa somenkäyttöään.

Täysin sosiaalisesta mediasta ei välttämättä tarvinnut irtautua, vaan riitti, että se suljettiin esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa tai makuuhuoneessa.

Kysyimme Aalto-yliopiston mediatutkija Minna Saarikedolta, mitä voi seurata kokonaisvaltaisesta somesta luopumisesta.

Onko nykypäivänä mahdollista jättäytyä kokonaan sosiaalisen median ulkopuolelle?

– On mahdollista olla luomatta tilejä sosiaalisen median alustoille tai lopettaa niiden käyttäminen, mutta on eri asia, kuinka helppoa se on. Alustat ovat tehneet käytön lopettamisesta hyvin vaikeaa, ja somesta on tullut monissa yhteyksissä itsestäänselvyys.

Opetusta saatetaan koordinoida Facebookin välityksellä tai toiseen palveluun kirjautumiseen tarvitaan sometiliä.

– Omaan tutkimukseeni osallistujat ovat maininneet myös kokemuksen ulkopuolelle jäämisestä. Tämä liittyy omaan kaveripiiriin

ja sen yhteydenpitoon, mutta myös tietojen, kuten uutisten, saamiseen.

Mitä muut ajattelevat ihmisestä, joka ei käytä somea?

– Jos joku omasta tuttavapiiristä ei käytä somea, se herättää ihmisissä erilaisia ajatuksia. Joitakin harmittaa, että yhteydenpito on hankalaa ja esimerkiksi kutsut juhliin pitää lähettää erikseen. Toiset taas luonnehtivat somettomuutta ärsyttäväksi protestiksi. Osa kuitenkin ymmärtää, että jokainen valitsee itse viestintäkanavansa.

Roosa Welling

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Tik Tok houkuttelee käyttäjiä mutta ei vielä mainostajia Instagramille ja Snapchatille on löytynyt haastaja.

KIINASTA ALUN PERIN Douyin-nimellä lähtöisin oleva ja Musical.ly-sovelluksen kanssa yhdistynyt Tik Tok on tähän mennessä vuoden ladatuin iPhone-sovellus.

Mobiiliapplikaatioita tutkivan Sensor Towerin mukaan sovellusta oli tämän vuoden alkupuolella ladattu 45,8 miljoonaa kertaa. Tik Tok on maailman suurin ja no-

peimmin kasvava musiikkivideoyhteisö.

Sen käyttäjät voivat kuvata maksimissaan minuutin pituisia videoita, joihin he valitsevat itse musiikin, tehosteet ja halutessaan myös kasvofiltterin.

Videoita voi kommentoida, tykätä ja jakaa, ja niiden tekijöitä voi seurata.

Mielenkiintoista kuitenkin on, etteivät

mainostajat ole vielä löytäneet tietään Tik Tokiin.

Sovellusta selatessa ei mainoksia näy ollenkaan, ja Sensor Towerin listauksessa Tik Tok ei voittojen perusteella yllä edes top 10 -listalle.

Roosa Welling

UNOHTAKAA kestävysvajeen kurominen ja muu kulunut poliittinen jargon.

Tällä hetkellä Suomen eturivin poliitikkoja iljettää. Kansanedustaja Emma Karia iljettää pääministeri Juha Sipilän puhe. Sipilää iljettää Vihreiden harrastama poliittinen mielikuvapeli. Sipilää iljettää myös se, että Karia iljettää.

Paavo Arhinmäki liittyi iljetyskerhoon twiittaamalla, kuinka iljettävää oli hänen kollegansa Laura Huhtasaaren tuohtuminen tamperelaisten yläasteikäisten kantaa ottavista askarteluista.

Kaiken sanamuotoihin ja fraaseihin keskittyneen kiistelyn keskeltä on työlästä löytää uutista siitä, mihin poliittiseen kysymykseen kaikki iljetys pohjimmiltaan liittyy.

Draaman alta paljastuu Sipilän ja Karin kohdalla lopulta kysymys naisten oikeudesta aborttiin.

LUKIJANA minua iljettää eniten se, ettei asiasisältöä vailla oleva draama pysy enää medioiden viihdeosioissa.

Poliitikot kiukuttelevat lehtien palstoilla ja somessa enemmän kuin pudonnut kilpailija tv:n geneerisessä saari-realityssä.

Lukijakin voi osallistua iljetyskeskusteluun helposti omalta kotisohvaltaan. Tarvitaan vain puhelin, some ja poliitikon lausunto, joka iljettää. Ei sillä lausunnon asiayhteydelläkään ole niin väliä. Kunhan löytää jonkun iljettävän kulman, johon tarttua.

KARIA JA SIPILÄÄ koskevissa twiiteissä keskitytään kiistelemään kovin sanoin siitä, onko jommankumman lausuntoja vääristelty tahallisesti. Harvoissa viestiketjuissa keskustellaan naisten oikeudesta aborttiin.

Tunteiden herättäminen on nykyään myös poliittisessa retoriikassa faktoja tärkeämpää. Asian toteaa Tampereen yliopiston tutkijatohtori Hanna Rautajoki tuoreessa artikkelissaan.

Poliitikkojen esittämät väittämät ovat Rautajoen mukaan nyt ehdottomia.

Totuudenmukaisuus tai sen todistaminen ovat toisarvoisia asioita. Rautajoki luettelee perussuomalaiset, Brexitin ja Trumpin esimerkkitapauksiksi trendistä.

Irtisanoutuminen asiaperusteista on kantanut käyttäjilleen hedelmää. Kuulostaa iljettävältä. Ja ikävä kyllä myös kovin tutulta.

YMMÄRRÄN, että hankalasti lähestyttäviä, suuria aiheita on helpompi tuoda lähemmäs lukijaa niitä viihteellistämällä. Tähän näyttävät syyllistyvän sekä poliitikot että media.

Siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää muista itse aihetta, ollaan kuitenkin menty jo liian pitkälle. Toivon, että voin jatkossa tyydyttää draamannälkäni tv-realityn parissa. Sanomalehtien politiikkasivuilta luen mielellään pelkkää asiaa.

LAURA HYYTI

Suomen metsät kuuluvat kaikille

LUONTO Ulkoholisti Jari Kaaja puskee jokamiehenoikeuksia eteenpäin.

Tohlopinrannassa on nähtävillä valotaidetta lokakuun 7. päivään asti.

Valolla ja äänellä tunnelmoidun metsäpolun nimi on Sykli. Polku nostaa esille metsän erityisyyttä uudella tavalla. Sykli on mukana Ylen Mennään metsään -hankkeessa.

Ovatko jokamiehenoikeudet pelkästään hyvä juttu?

Lue lisää: moreenimedia.uta.fi