6/2018
ajassa 2
kartalla 6
Moreeni
luotain 8
näkymä 10
media 14
Uutisia lukee nyt robotti Ei anneta tekoälyn viedä työpaikkojamme. Julia Koski s. 15
Harrastuksena data Datavisualisti ärsyyntyy dataan liittyvästä metelistä. s. 14
Yksinäiset jäävät yksin somessakin Kinkyjä äidin oomme kaikki
Ennakkoluuloille annettiin kyytiä erilaisilla joulumarkkinoilla. s. 5
Terveyttä haittaavaa ilmiötä on hankala ratkaista. s. 4
2 ajassa kartalla luotain näkymä media
6.12.2018 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS
Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i
Ryhdy tilaajaksi tai riko lakia ”VOISIKO JOKU ihana laittaa tästä jutusta
@moreenimedia @moreenimedia Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Moreenimedia soundcloud.com/radio_moreeni
Moreeni
Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 2489-5601 (painettu) ISSN 2489-5652 (verkkolehti) ISSN 2489-5768 (näköislehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Moreenimedia/ Harjoitustoimitus Viestintätieteiden tiedekunta 33014 Tampereen yliopisto moreenimedia@uta.fi Julkaisija: Viestintätieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Risto Kunelius Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Elias Lahtinen (toimituspäällikkö, ulkoasu) Toimitussihteerit ja uutistuottajat: Emma Auvinen, Vilma Flinkman, Fanni Kangasvieri, Anni Keski-Heikkilä, Valma Korhonen, Anniina Korpela, Marikki Nykänen, Saara Nyystilä, Elsa Osipova, Karoliina Paananen, Elina Pikkarainen, Tessa Toni, Veera Tuupanen, Elina Ukkonen AD:t: Tiina Hautamäki, Tiina Hovatta, Petri Hänninen, Sanna Karhutaival, Jasmina Kauta, Noora Palola, Maija Partanen, Sarita Piipponen, Annika Pitkänen, Anu Plym Taittajat: Onni Ojala, Leevi Vähälä, Laura Hyyti, Mia Jussinniemi, Minttu Kokko, Ronja Koskinen, Hanna Lepistö, Outi Neuvonen, Olivia Ranta, Enna Rautiainen, Karoliina Simoinen, Arttu Timonen, Venla Tirkkonen, Laura Ukkonen Toimittajat: Sonja Haapala, Katariina Halonen, Inkeri Harju, Henrika Havumäki, Silva Heinonen, Arttu Heinämäki, Laura Hiltunen, Tinja Hokkanen, Aaro Immonen, Julia Jaakkola, Eero Jauhiainen, Jenny Jokinen, Onni Kalin, Armi Kauppila, Niko Kilpelänaho, Veera Kohopää, Sanni Koivuniemi, Julia Koski, Laura Kähkölä, Sanni Laine, TiiaMari Laitila, Emilia Laurila, Anni Lehtimäki, Anna Mikkonen, Maria Muilu, Niklas Mäkinen, Sonja Mänty, Elina Nissinen, Mikko Pajala, Nelli Peltonen, Siru Perälä, Julian Rauhaniemi, Jaakko Suorsa, Elli Suutari, Tuuli Tahkokorpi, Anni Tuominen, Petra Viitanen, Vinski Virtanen, Roosa Welling, Lala Ylitalo, Heta Ylitie Valokuvaajat: Laura Hyyti, Mia Jussinniemi, Minttu Kokko, Ronja Koskinen, Hanna Lepistö, Outi Neuvonen, Olivia Ranta, Enna Rautiainen, Karoliina Simoinen, Arttu Timonen, Venla Tirkkonen, Laura Ukkonen
ehto. Digiversiota voi lukea missä tahansa, uutiset saa sieltä aina reaaliajassa ja usein se on myös huomattavasti paperilehteä halvempi. KUVANKAAPPAUSTEN laiton jakaminen olisi hyvin helppoa kitkeä pois. Useiden verkkolehtien maksumuurit estävät tähtijuttujen lukemisen ei-tilaajilta kokonaan. Jos yksittäisen mielenkiintoisen artikkelin
voisi ostaa parilla eurolla luettavakseen esimerkiksi MobilePaylla, kuvankaappausten pyytäminen ja jakaminen vähentyisivät todennäköisesti huomattavasti. Kaikki eivät nimittäin halua sitoutua lehden tilaajaksi tai maksaa koko lehdestä. Siksi nykyinen kaikki tai ei mitään -käytäntö saa monet rikkomaan tekijänoikeuksia. Roosa Welling MARCO VERCH
UniversityOfTampere
kuvankaappaukset, kun en itse ole tilaaja?” Facebook-ryhmiä selatessa ei voi olla törmäämättä yllä mainittuun kysymykseen harva se päivä. Kiinnostava artikkeli pitäisi päästä lukemaan, mutta verkkolehden ilmainen kokeilujakso on jo käytetty, eikä jatkotilauksesta haluta maksaa. Tässäkin tilanteessa on helppo turvautua sosiaalisen median voimaan. Satojen, tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien jäsenten Facebook-ryhmistä löytyy aina joku verkkolehden tilaaja, joka hyvää hyvyyttään jakaa kuvat maksullisesta jutusta niitä pyytävälle. Ja samalla kaikille muillekin ryhmän jäsenille. Kuvankaappausten jakaminen on kuitenkin laitonta, ja niiden levittäjä rikkoo lehtien tekijänoikeuksia. YLI PUOLET Moreenimedian kyselyn runsaasta 2 000 vastaajasta oli sitä mieltä, että maksumuurit ovat pelkkää rahastusta. Moni perustelikin kuvankaappausten jakamista sillä, että lehdet tekevät väärin piilottaessaan tärkeää tai mielenkiintoista tietoa muurin taakse. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, eikä maksumuuria ole kehitetty lukijoiden kiusaamiseksi. Kun uutisten kulutus siirtyy paperista verkkoon, on lehtien tuotto pystyttävä keräämään verkkosisällöistä. Lukijoiden kannalta verkkoon siirtyminen on jopa aiempaa parempi vaihto-
⋆ ⋆UUTISANALYYSI
Rokotuskattavuuden nousu vaatii molemminpuolista luottamusta VIIME VIIKON TORSTAISTA lähtien suomalaisten medioiden uutisvirta on ollut täynnä tuhkarokkoa, laumasuojaa ja rokotuskattavuutta. Pohjanmaalla Luodon kunnassa todettiin viime viikolla esikouluikäisen lapsen tuhkarokkotartunta. Lapselle oli jätetty antamatta kansalliseen rokoteohjelmaan kuuluva MPR-rokote, joka suojaa tuhkarokolta, vihurirokolta ja sikotaudilta. Tämän seurauksena tuhkarokolle on altistunut noin 300 ihmistä. Luodon rokotuskattavuus on Suomen tasolla todella alhainen 75 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että yksikin tuhkarokkotartunta sisältää mahdollisuuden epidemiaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntijan Mia Kontion mukaan uudet tartunnat ovat hyvin todennäköisiä. ROKOTTAMATTOMAT lapset huolestuttavat, ja vastauksena on esitetty muun muassa rokotepakkoa. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ehdotti kansallisen rokoteohjelman noudattamista ehdoksi lapsilisälle tai muille perhe-etuuksille. Perheja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) taas uskoo kannustimiin ja terveydenhuollon kehittämiseen. THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek kertoi Moreenimedialle aiemmin syksyllä, että motivoiva haastattelu on paras tapa saada rokotekriittinen muuttamaan mielipidettään. Haastattelussa voidaan selvittää, mistä rokote-epäröijän kriittisyys johtuu. Sen sijaan kampanjointi ja tiedon kaataminen
ihmisten niskaan eivät ole tehokkain lähestymistapa. ROKOTUSTEN TEHO perustuu niiden antamaan laumasuojaan. Se estää tartunnan leviämisen ja suojaa myös niitä, jotka eivät voi rokotteita ottaa, esimerkiksi pieniä lapsia. Näin ollen rokottamatta jättäminen ei ole valinta, joka koskettaa vain omaa terveyttä: jos et rokota, asetat vaaraan myös ihmiset ympärilläsi.
”
Päättääkö pienen lapsen rokottamisesta vanhemmat vai valtio?
Tuhkarokolle riittävä laumasuoja vaatii sen, että 95 prosenttia väestöstä on rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Suomalaisten lasten rokotuskattavuus tuhkarokkoa vastaan on 94 prosenttia, siis yhden prosenttiyksikön alle suositeltavan laumasuojan. Paikoittain rokotuskattavuus on heikompi, mutta ei missään tapauksessa hälyttävä. Pienen vähemmistön kanssa kinaamisen sijaan tulisi keskittyä terveydenhuollon parantamiseen. Neuvoloiden joustavammat aukioloajat, rokotusajoista lähetettävät muistutukset ja keskusteleminen ovat
vaihtoehtoja, joita tuskin kukaan vastustaa. Näiden keinojen avulla voidaan helposti puuttua olosuhteisiin, joiden takia lapsia jää rokottamatta. TUHKAROKKOKESKUSTELUN perimmäinen kysymys onkin se, kuka rokottamisesta on vastuussa ja millä perustein. Päättääkö pienen lapsen rokottamisesta vanhemmat vai valtio? Usein korostetaan, että vanhempien täytyy luottaa lääkäreihin ja tutkimukseen. Asetelman tulisi toimia myös toisin päin. Yhteiskunnan pitää luottaa siihen, että vanhemmat rokottavat lapsensa myös ilman pakkoa. Rokotepakko kajoaa yksilön oikeuksiin. Sen pitäisi olla vasta viimeinen ratkaisu, jos rokotuskattavuus jatkaa laskuaan. Pakkoa pitää välttää ennen kuin on pakko.
Sonja Haapala
haapala.sonja.p@student.uta.fi
ajassa kartalla luotain näkymä media 3
Laittomuudet rehottavat, lehdet viis veisaavat
MEDIA Lehtien tekijänoikeuksien loukkaaminen on yleistä Facebook-ryhmissä, Oletko itse jakanut Facebookissa kuvakaappauksia
osoittaa Moreenimedian kysely. Lehdet eivät puutu toimintaan. VIIMEISIN ja kenties yksinkertaisin tapa murtaa verkkolehtien maksumuureja on pyytää tilaajilta Facebook-ryhmissä kuvankaappauksia mielenkiintoisista artikkeleista. Vaikka vain kaksi prosenttia Moreenimedian kyselyyn vastanneista kertoo jakaneensa kuvankaappauksia, ne ovat levinneet valtavalle yleisölle. Jopa 98 prosenttia vastaajista kertoo nähneensä niitä Facebookissa. Moreenimedia toteutti kyselyn kuvankaappausten jakamisesta yli 80 000 ihmisen Naistenhuone (Sensuroimaton) -Facebook-ryhmässä. Siihen vastasi 2055 eri-ikäistä naista ympäri Suomen. Tekijänoikeuslaki kieltää kuvankaappausten jakamisen Facebookissa, sillä se on teoksen saattamista yleisön saataville. – Moni ei ymmärrä, etteivät oma Facebook-seinä tai suuret ryhmät ole millään tavalla yksityisiä. Lehtijutuista saa ottaa kuvia vain yksityiseen käyttöön ja jakaa esimerkiksi niitä pyytävälle kaverille, kertoo Journalistiliiton lakimies Sanna Nikula. KÄYTÄNNÖSSÄ lehdet eivät tällä hetkellä puutu yksittäisten ihmisten toimintaan millään tavalla. Laittomat kuvankaappaukset poistuvat Facebookista yleensä vain muiden käyttäjien ilmiantojen avulla. Muun muassa Länsi-Savoa, Etelä-Saimaata ja Kouvolan Sanomia julkaisevan Kaakon Viestintä Oy:n sisältöjohtaja Pekka Lakka ei näe kuvankaappausten jakamista ongelmalliseksi. Lakka kertoo, että he valvovat tekijänoikeuksiaan, mutta eivät ole koskaan puuttuneet yksittäistapauksiin. Keskisuomalaisessakaan ei kuvankaappausten jakamisesta olla huolissaan, kertoo
FAKTA
Maksumuurit ○○Verkossa olevia esteitä, jotka sallivat sisällön käyttämisen maksua vastaan. ○○Nykyään lähes jokaisessa päivälehdessä on maksumuuri. ○○Maksumuureja on erilaisia. Esimerkiksi kova maksumuuri estää sisällön katsomisen kokonaan ja pehmeä sallii rajallisen juttumäärän lukemisen ilmaiseksi. ○○Suurin osa päivälehdistä ei enää myy pelkkiä painetun lehden tilauksia, vaan joko yhdistelmätilauksia tai pelkkiä digitilauksia.
Lähde: Reuters Institute Digital News Report 2018
päätoimittaja Pekka Mervola. – Yksittäisiä, henkilöä itseään jollain tavalla koskevia juttuja saa jakaa, mutta järjestäytynyttä tai taloudellisesti hyödyttävää toimintaa ei hyväksytä, Mervola toteaa. LAITTOMIEN kuvankaappausten jakamiseen olisi periaatteessa helppo puuttua, sillä Facebookissa käyttäjät esiintyvät yleensä omilla nimillään ja kasvoillaan. Journalistiliiton Sanna Nikula kertoo, että ilman lupaa toisen teosta jakava henkilö on velvoitettu maksamaan tekijälle hyvityksen, joka on samansuuruinen kuin sen lisenssiarvo. – Artikkelin pituudesta riippuen sen arvo saattaa olla jopa useita satoja euroja. Tämä voi olla yksittäiselle ihmiselle melkoinen hinta muutamasta jaetusta kuvankaappauksesta.
maksullisista uutisista?
Valmisteilla olevan EU:n tekijänoikeusuudistuksen myötä ilmiö saattaa kadota. Uudistukseen on suunniteltu esimerkiksi Facebookin ja Googlen kaltaisten alustojen suodattamisvelvollisuutta, jolloin niiden tulisi tarkastaa materiaalit jo julkaisuvaiheessa.
Kyllä 43 Kyllä 43
”
Vaikka ei tunne lakia, se ei vapauta vastuusta.
Ei 2008
Sanna Nikula, Journalistiliiton lakimies
Oletko nähnyt, jaetaan kuvankaappauksia Oletkoettä itseFacebookissa jakanut Facebookissa kuvakaappauksia maksullisista maksullisista uutisista?
VIISI prosenttia Moreenimedian kyselyyn
vastanneista kertoo pyytäneensä kuvankaappauksia Facebook-ryhmässä. He perustelevat toimintaansa sillä, että jutun aihe oli erityisen mielenkiintoinen. Yksi viidesosa kaikista kyselyyn vastanneista ei kuitenkaan tiennyt, että tekijänoikeuslaki kieltää kuvankaappausten jakamisen suurelle yleisölle. Sanna Nikulaa tulos ei yllätä. Hän kertoo, että eri lehdet ovat yrittäneet lisätä tietoa tekijänoikeuslaista omissa artikkeleissaan. Nykyään myös tekijänoikeusjärjestö Kopiosto valistaa lapsia ja nuoria tekijänoikeuksista ja niiden rikkomisesta maksuttomalla Kopiraittilan koulu -hankkeellaan. Valistuksesta huolimatta laittomia kuvankaappauksia jaetaan edelleen. – Vaikka ei tunne lakia, se ei vapauta vastuusta, Nikula muistuttaa. Roosa Welling
uutisista?
Ei 48
Ei 48
Kyllä 2007
Oletko nähnyt, että Facebookissa jaetaan kuvakaappauksia maksullisista uutisista?
TIINA HOVATTA
4 ajassa kartalla luotain näkymä media
OUTI NEUVONEN
Lainojen kilpailuttaminen netissä yleistynyt ILMAISTA lainojen kilpailuttamista tarjoavat nettisivustot ovat yleistyneet paljon viime vuosina. Takuusäätiön toimitusjohtajan Juha Pantzarin mukaan ensimmäiset lainankilpailutussivustot tulivat markkinoille noin kolme vuotta sitten. Silloin niitä oli vain muutamia, mutta nykyään Pantzar arvioi alalla olevan jo yli 50 toimijaa. Lainankilpailutussivustojen ideana on, että asiakas täyttää yhden lainahakemuksen, jonka sivusto välittää usealle eri lainantarjoajalle. Hakemuksessa pyydetään täyttämään perustiedot haettavasta lainasta ja omasta rahatilanteesta sekä henkilötiedot. Takuusäätiön Pantzar arvioi, että Suomessa tehdään vuosittain jopa satoja tuhansia hakuja ilmaisilla lainankilpailutussivustoilla. Suosio johtuu hänen mukaansa siitä, että lainan kilpailuttaminen itse on monille liian vaikeaa. Takuusäätiön Juha Pantzar kehottaa suhtautumaan lainanvertailusivustoihin varauksella. Hän kritisoi sivustoja siitä, että niiden vertailussa ovat mukana vain tietyt yritykset, jotka maksavat sivustoille vertailussa mukana olemisesta. Usein mukana ei siis ole kaikkia lainantarjoajia, vaan lähinnä kulutusluottoja tarjoavia yrityksiä. Tällöin mainonta voi olla harhaanjohtavaa, koska asiakkaalle luvataan koko markkinoiden edullisin laina. LAINOJA kilpailuttavien sivustojen edustajat kommentoivat Moreenimedialle, että heidän tavoitteenaan on saada vertailuunsa mukaan kaikki markkinoiden lainantarjoajat. – Isoimmat pankit eivät ole vielä lähteneet mukaan, mutta yksi tavoitteistamme on, että saisimme nekin tulevaisuudessa vertailuumme, kertoo Lendo Oy:n toimitusjohtaja Tiia Strandell. Lainanvertailusivustojen edustajat ovat samaa mieltä Juha Pantzarin kanssa, että lainojen vertaileminen on tavallisille kuluttajille usein vaikeaa. Lendon Tiia Strandell sanoo, että myös lainankilpailutussivustoa käyttäessä asiakkaan on ymmärrettävä tietyt perusasiat esimerkiksi koroista ja omasta rahatilanteesta. Moreenimedia kokeili lainan vertailemista lähettämällä hakemuksen kolmelle sivustolle. Viikossa yhteydenottoja tuli lähes sata. Armi Kauppila
FAKTA
Moreenimedia testasi ○○Lähetimme hakemuksen kolmelle lainankilpailutussivustolle: Rahalaitos. fi, Omalaina.fi ja Rahoitu.fi ○○Yhteydenottoja tuli viikossa yhteensä 96: Sähköpostitse 48, tekstiviestillä 37 ja soittoja 11 ○○Yhteydenotoissa muun muassa ilmoitettiin lainahakemusten hyväksymisestä tietyssä rahoituslaitoksessa ja pyydettiin ottamaan se vastaan tai neuvottiin palaamaan kilpailutussivustolle tarkastelemaan saatuja lainatarjouksia.
Sosiaalisesta mediasta voi löytää ystävän, mutta helppoa se ei ole.
Some tarjoaa kontakteja, mutta ystävystyminen on harvinaista IHMISSUHTEET Moreenimedia selvitti Uusia ystäviä Tampere -ryhmän
jäsenten kokemuksia yksinäisyydestä. Kyselyn mukaan ryhmässä on useita yksinäisiä, mutta ystävyyttä muodostuu ryhmän kautta harvoin. VAIN HARVA on saanut Uusia ystäviä Tampere -ryhmän kautta pysyvän kaverisuhteen, selviää Moreenimedian kyselystä. Vastaajista alle viidennes on löytänyt kaverin. Harvalla kyselyyn vastanneella ryhmän jäsenyys on tuottanut mitään tulosta, sillä yli puolet ei ole edes tavannut sen kautta ketään. 51:stä kyselyyn vastanneesta 47 henkilöä, eli lähes jokainen, kokee yksinäisyyttä. Uusia ystäviä Tampere -ryhmässä on yli 2 300 jäsentä ja seinälle tulee useita ilmoituksia lähes päivittäin. Ilmoituksissa haetaan seuraa tiettyihin aktiviteetteihin tai on listattuna piirteitä, joita ilmoittaja uudelta kaverilta kaipaisi. Yksinäisyyttä tutkinut kehityspsykologian professori Niina Junttila Turun yliopistosta kertoo, että somen vaikutus yksinäisyyden kokemukseen riippuu lähtökohdista. Jos henkilöllä ei ole sosiaalista verkostoa, some voi vähentää yksinäisyyttä ja luoda kokemusta porukkaan kuulumisesta. RYHMÄÄN KUULUVAN Samin, 27, yksinäisyyden laukaisi muutto. Vanhalle kotipaikkakunnalle jäi kaksi kaveria, mutta yhteys heihin on heikentynyt. Sami kokee somen kautta tutustumisen vaikeaksi. – Muihin ei saa suoraa kontaktia. Laitoin viestiä ilmoituksen jättäneelle, mutta tapaaminen jäi aikataulujen takia ja viestittely hiipui. Noin 40 prosenttia Moreenimedian kyselyyn vastaajista on aktiivisesti yrittänyt etsiä kavereita muualta somesta, mutta alle 15 prosenttia on onnistunut saamaan niitä. Yleisimpiä tapoja löytää ystävä ovat opinnot, työt ja harrastukset. Niina Junttila kom-
FAKTA
Yksinäisyys on ongelma ○○Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan 8,1 prosenttia 20–75 -vuotiaista pirkanmaalaisista kokee itsensä yksinäiseksi. ○○Koko Suomessa 8,4 prosenttia eli lähes 26 000 henkilöä kokee yksinäisyyttä. ○○Yksinäisiä on eniten KeskiPohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. ○○Tutkimukset osoittavat yksinäisyyden altistavan sairauksille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille, dementialle sekä masennukselle ja ahdistuneisuushäiriölle.
Kommentti Häpeä edistää yksinäisyyttä ja itsesyytöksiä
ILMAN YHTEYDENOTTOJA ilmoituksen jättänyt tuskin jää. Toimittaja jätti ryhmään oman ilmoituksensa, johon tuli muutamia kommentteja ja useita yksityisviestejä. Aika näyttää, tuottaako ilmoitus tulosta ja tapaamisia. Ongelmana sen sijaan on emotionaalinen yksinäisyys. Ihmisellä on muita ympärillään, mutta ei koe heitä läheisiksi tai viettää aikaa yksin enemmän kuin haluaisi. Yleisin syy vastaajien yksinäisyydelle oli, etteivät he koe samankaltaisuutta muiden kanssa esimerkiksi erilaisen elämäntilanteen takia.
AIKUISTEN YKSINÄISYYS osoittautui yllättävän araksi aiheeksi. Haastatteluun oli vaikea löytää ihmisiä, varsinkin omilla nimillään. Sami suostui tapaamiseen, mutta ei kuitenkaan halua esiintyä tunnistettavana. Hän myönsi häpeävänsä yksinäisyyttään ja pelkäävänsä ”luuserin leimaa”. Noloksi koetusta asiasta vaietaan, mikä ylläpitää yksinäisyyttä. Ihminen syyttää itseään, pitää itseään epäonnistuneena ja alkaa uskoa, ettei ikinä tule löytämään ketään. Käytös muokkautuu näiden pelkojen kautta eikä yksinäinen pyrikään tutustumaan muihin. Vaikka somesta ei syntyisi ystävyyttä, voivat ryhmät helpottaa häpeää yksinäisyydestä ja itsesyyttelyä. Ne tekevät ongelmaa näkyväksi. Viime aikoina useissa medioissa on käsitelty yksinäisyyttä, mikä toivottavasti edesauttaa ilmiön tunnistamista ja ratkaisemista. Yksinäinen ei ole yksin ongelmansa kanssa. Ongelma on yhteiskunnallinen ja valtion talouteenkin vaikuttava, joten omilla kasvoillaan ja tarinoillaan tapahtuvat julkilausumat ovat tärkeitä.
Anna Mikkonen
Anna Mikkonen
mentoi, että arjessa tiiviisti tapaaminen on hyvä keino tutustua ja lähentyä. – Todellinen läheinen ystävyyssuhde vaatii muutakin kuin konevälitteisen kontaktin, Junttila sanoo.
ajassa kartalla luotain näkymä media 5
Kinkyillä joulumarkkinoilla loisti lateksi ja helisivät ennakkoluulot
Kuormittava elämä suistaa nuoret itsetuhoisuuteen KUORMITTAVILLA elämäntapahtumilla on todettu olevan suora yhteys nuorten itsetuhoisuuteen, selviää Minna Rytilä-Mannisen väitöstutkimuksesta. Kuormittavia elämäntapahtumia olivat esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö, vanhempien väkivaltaisuus tai päihde- ja mielenterveysongelmat. Tutkimusaineiston muodostivat Hyvinkään psykiatrisessa osastohoidossa olevat nuoret ja saman alueen koulujen nuoret. Osastonuorista 20 prosenttia oli kokenut vähintään neljä tutkituista elämäntapahtumista, kun kontrolliryhmän nuorista vain kaksi prosenttia. Rytilä-Mannisen mukaan nuorten mielenterveysongelmiin tulisi pyrkiä reagoimaan riittävän aikaisin. Rytilä-Manninen väittelee perjantaina Tampereen yliopistossa. Väitöskirja kuuluu sosiaalipsykiatrian alaan.
SEKSUAALISUUS Tamperelainen Rsyke järjesti BDSM- ja fetissi-
suuntautuneille ihmisille tarkoitetut joulumarkkinat ja kirpputorin. HÄMYISEN BAARIN alakerrasta löytyy muutama myyntipöytä, lateksista valmistettuja vaatteita ja shibarikalentereita. Tampereen Hämeenkadulla sijaitseva Bar Bertel täyttyy kinkyiksi itsensä identifioivista sekä satunnaisesti paikalle sattuneista, uteliaista asiakkaista. Tamperelaisen Rsyke ry:n järjestämillä joulumarkkinoilla osallistujat myyvät teemaan liittyviä vaatteita ja tavaroita. Kinkyt ovat esimerkiksi BDSM- ja fetissi-suuntautuneita ihmisiä. Lateksivaatteiden valmistaja Tiina Rikala myy tapahtumassa muotinäytöksistään ylijääneitä vaatteita puoleen hintaan. Yleensä Rikala tekee vaatteet mittatilaustyönä. – Lateksi vaatemateriaalina on lähtöisin 1950-luvulta fetissikulttuurista, mutta nykyään sitä tilataan enemmän esimerkiksi bilevaatteiksi, Rikala kertoo. Rsyken puheenjohtajan Kalle Saarisen mukaan erilaiset markkinat ovat jo perinne, mutta joulumarkkinat olivat ensimmäiset laatuaan. RSYKE KOHTAA hyvin vähän ennakkoluuloja, mutta välillä ne aiheuttavat vaikeuksia järjestölle. Vaikka järjestö ei tee mitään väärää, ennakkoluulot vaikeuttavat jäsenten elämää. – Erään tapahtuman jälkeen menetimme oikeuden käyttää erästä tilaa yhden negatiivisen kommentin takia, kertoo markkinoille osallistunut Rsyken jäsen, joka haluaa pysyä nimettömänä. Keskeinen ajatus järjestön toiminnassa on tarjota vertaistukea kinkyille keskusteluryhmien ja erilaisten tapahtumien muodossa.
Yhdistys tarjoaa tapahtumia ja toimintaa laidasta laitaan, ja näin kaikkien ihmisten on helppo lähestyä sitä. Saarisen mukaan Rsyke tavoittaa paljon uusia ihmisiä siksi, että ihmiset samaistuvat muihin samankaltaisiin. – Se auttaa, että ihmisten ei tarvitse pohtia, onko tämä sopivaa. Jos kiinnostaa, saa tulla. Järjestämme sekä seminaareja että esimerkiksi urheilutyöpajoja, mikä vetoaa eri ihmisiin, Saarinen sanoo.
”
Lateksi vaatemateriaalina on lähtöisin 50-luvulta fetissikulttuurista, mutta nykyään sitä tilataan enemmän esimerkiksi bilevaatteiksi. Tiina Rikala, Lateksivaatteiden valmistaja
Markkinoiden lisäksi Rsyke järjestää aktiivisesti paljon erilaista toimintaa. Suurin on kerran vuodessa Olympia-korttelissa järjestettävä Tampere Fetish Factory -festivaali, joka on Suomen ainoa vuosittainen kansainvälinen kinky-festivaali.
FAKTA
Rsyke ry ○○Vuonna 2001 perustettu Tampereella toimiva seksuaalipoliittinen kulttuuriyhdistys. ○○Tavoitteena vähentää ennakkoluuloja ja ehkäistä syrjäytymistä. ○○Järjestää monipuolista toimintaa, kuten seminaareja ja vertaistukitapahtumia. ○○Voittoa tavoittelematon ja poliittisesti sitoutumaton rekisteröity yhdistys.
Tiia-Mari Laitila
Toimeentulon tarve oli Tampereella neljänneksi suurin
TILAT RSYKKEEN käyttöön antanut Bar Bertelin toimitusjohtaja Iiro Salmi toivoo saavansa tapahtumien kautta uusia asiakkaita. Rsyke kokoontuu tai järjestää tapahtumia Bar Bertelissä noin kaksi kertaa kuussa. – Osakeyhtiön näkökannasta on hyvä, että saamme uusia ihmisiä käymään täällä. Toivottavasti baarimme nimi olisi Rsykeen tapahtumiin osallistuvien mielissä muutenkin kuin joka toinen tiistai. Baari ei ole Salmen mukaan kohdannut sen suurempia ennakkoluuloja ulkopuolisilta tahoilta. – Palaute on enemmän uteliasta ihmettelyä. Jos tästä joku mielensä pahoittaa, täytyy oma elämä olla aika huonolla mallilla, Salmi sanoo. Tinja Hokkanen MINTTU KOKKO
PERUSTOIMEENTULOTUEN käytössä on suuria alueellisia eroja, selviää Kelan tuoreimmasta tilastollisesta vuosikirjasta. Maakunnista perustoimeentulotukea käytettiin viime vuonna eniten Uudellamaalla ja vähiten KeskiPohjanmaalla. Kunnista Tampereella tukea myönnettiin neljänneksi eniten. Kelan tutkija Tuija Korpela kertoo Tampereella asumisen olevan kalliimpaa kuin muissa kunnissa. Lisäksi Tampereella työttömyys on suhteellisen korkealla. Alueelliset erot johtuvat ennen kaikkea eroissa työttömyydessä ja asumiskustannuksissa. Osa tukien saajista on nuoria, joten väestörakenne osaltaan vaikuttaa toimeentulon tarpeeseen. – Myös sosiaalipalveluiden toimivuus ja kynnys ottaa tukea käyttöön vaikuttavat alueellisiin eroihin, kertoo Korpela Anni Tuominen
Haapala ja Värri ehdolla vuoden tiedekirjoittajiksi VUODEN TIEDEKIRJA -palkinnosta kilpailee kaksi tamperelaista teosta. Mukana kilpailussa on Tampereen yliopiston kasvatustieteen professorin Veli-Matti Värrin teos Kasvatus ekokriisin aikakaudella sekä Suomen historian professorin Pertti Haapalan toimittama Suomen rakennehistoria. Kaiken kaikkiaan kilpailuun valittiin kymmenen teosta. Palkintoraadin perustelujen mukaan ehdolle asetetuissa kirjoissa yhdistyy tinkimätön tutkimusote huolelliseen ja kiinnostavaan esitystapaan. Teokset tuottavat myös monipuolisesti uutta tietoa aiheistaan. Palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto, joka rahoittaa palkinnon. Palkinto julkistetaan Tieteiden päivillä tammikuussa. Tiina Rikala myi lateksivaatteita kinkyillä joulumarkkinoilla.
Sonja Haapala
6 ajassa kartalla luotain näkymä media
ILARI LEINO
Normeja ei tarvitse noudattaa orjallisesti. Nuoret aikuiset kaipaavat uusia muotoja vanhojen tapojen rinnalle.
Pakettiautolla pakoon perinteitä VAIHTOEHDOT Suuri osa nuorista kaipaa tuttua ja turvallista arkea.
Moni haluaa myös yhdistää uusia tapoja perinteisiin. TUTKINTO PARIKYMPPISENÄ, sen jälkeen töihin ja asuntokaupoille. Tämän jälkeen onkin jo aika perustaa perhe. Tällaista kaavaa suomalaiset ovat noudattaneet toinen toisensa perään. Turkulainen Ilari Leino, 25, ei koe perinteistä elämäntyyliä itselleen sopivaksi. Hän haluaa mieluummin kartoittaa vaihtoehtoja tavallisten kaavojen ulkopuolelta. Yksi Leinon vaihtoehtoisen elämäntyylin projekteista alkoi pari kesää sitten. Silloin hän remontoi vanhasta pakettiautosta itselleen kodin. Leinon äiti ompeli ikkunoihin verhot, ja auto sisustettiin kodikkaaksi. Seikkailupakulla Leino on reissannut ympäri Suomea ja Pohjoismaita. Hän kertoo auton olevan hänen liikkuva tukikohtansa. Majoitus on aina saatavilla, kun haluaa vaihtaa maisemaa. – Olen todella huono asumaan vain yhdessä paikassa. Punaisena lankana tässä elämäntyylissä on mystinen vapauden
jahtaaminen ja sitoutumattomuus, Leino kertoo. KYSYIMME, haaveilevatko Tampereen korkeakouluopiskelijat perinteisinä pidetyistä elämän osa-alueista, kuten omistusasunnosta ja perheestä. Noin 62 prosenttia vastanneista haaveilee edelleen ainakin joistain perinteisistä osaalueista, mutta yli 37 prosenttia ei koe kaipaavansa niitä. Moreenimedian tekemään kyselyyn vastasi 131 opiskelijaa. Sosiologian yliopisto-opettaja Minna Yli-Lahti Jyväskylän yliopistosta toteaa, että nuoret aikuiset arvostavat yhä melko perinteisiä asioita. Moni valitsee myös toisin. Nuorten yksilöllistyminen on suurempaa kuin ennen, eivätkä ennen normeina pidetyt etapit enää määritä jokaisen elämää. – Nykyään elämäntapahtumat, kuten perheellistyminen, sijoittuvat laajemmalle aikajanalle elämässä. Aikuistumiseen on
monta erilaista tietä. Myös Ilari Leino kertoo, että hän ei halua vain sokeasti seurata kankeita kaavoja.
”
Haluan, että elämäntyylini tulee aina mahdollistamaan suuret tunteet ja kokemukset.
Ilari Leino
Hän haluaa silti pystyä suunnittelemaan elämää pitkällä tähtäimellä. Leino kokee, että nykyään ihmiset pohtivat enemmän vaihtoehtoja laatikon ulkopuolelta.
– Toivoisin, että yhä useampi lähtisi miettimään myös muita vaihtoehtoja perinteisen elämäntyylin seuraamisen sijaan, Leino kertoo. OSA MOREENIMEDIAN kyselyyn vastanneista uskoo, että on monenlaisia tapoja olla onnellinen. Esiin nousee halu rikkoa normeja ja olla taipumatta tavallisuuteen. Kaavoihin kangistuminen saatetaan nähdä tylsistyttävänä vaihtoehtona. “Sellainen kotiäitielämä kuulostaa omaan korvaan hirveän tylsältä. Maailmalla on paljon enemmän annettavaa kuin pelkkää konttorissa istumista.” “Samoihin muutamaan asiaan jämähtäminen tuntuisi elämän tuhlaamiselta ja mahdollisuuksien käyttämättä jättämiseltä. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista, että haluan mieluummin pitää mahdollisuudet avoinna kuin lukita elämän tiettyyn muottiin. Muottiin jämähtämisen aika tulee sitten myö-
ajassa kartalla luotain näkymä media 7
SATU OJALA on tutkinut työelämää ja toteaa Yli-Lahden tavoin, että nuoret arvostavat edelleen vahvasti työntekoa. Yhteiskunnan ja nuorten vaurastumisen ansiosta kuitenkin muiden elämänalueiden merkitys korostuu jatkuvasti. Kyselyssä selvisi, etteivät kaikki haaveile koko paketista. Osa haluaa opintojaan vastaavan työn, mutta ei halua olla vuosia kiinni asuntolainassa eikä suunnittele perhettä. Tärkeää on, että voi koska vain lähteä tekemään mitä sillä hetkellä huvittaa. Työelämä koetaan tärkeäksi, sillä varallisuus mahdollistaa vapauden harrastaa ja matkustaa. “Minusta pitkäaikainen työpaikka ei ole itsessään tavoiteltava asia tai tae menestyksestä, toisin kuin omien 70-vuotiaiden vanhempieni mielestä. Monipuolinen työkokemus eri aloilta kasvattaa persoonaa ja avaa erilaisia näkökulmia.” Ilari Leino kertoo, että hän haluaa löytää
vaihtoehtoja perinteiseen 40 tunnin työviikkoon samassa työpaikassa. Hän etsii itselleen työpaikat tilanteen mukaan. Leinolle työpaikkaan sitoutuminen ei ole ongelma, mutta vaihtamisen mahdollisuus on aina oltava. Erityisesti Leino kokee tarvitsevansa rahallista vakautta. Hän mainitsee pitkäaikaiseksi projektikseen taloudellisen vapauden saavuttamisen. – Pinnalla on tällä hetkellä se, missä määrin haluan tasapainottaa pakuelämän ja vapauden sekä työelämän ja talouspuolen, Leino kertoo. ILARI LEINOLLA haave vapaudesta ja sitoutumattomuudesta heräsi jo lukioaikana. Lukion jälkeen oli mietittävä, mitä haluaa elämällään tehdä. Leino ei ole jatkokouluttautunut lukion jälkeen, mutta nyt jatkoopiskelu on ollut suunnitelmissa. – Lukion jälkeen en tiennyt mitä haluan elämältäni, joten en halunnut siinä tilanteessa sitoutua tiettyyn opiskelupaikkaan ja uraan, Leino kertoo. Minna Yli-Lahden mukaan nuoret kohtaavat yhteiskunnan paineita aikuistumisen kynnyksellä. Vanhat mallit elävät sitkeästi ja moni odottaa, että niitä noudatetaan. Nuoret aikuiset kokevat, että heiltä odotetaan itsestään selvästi opiskelua, työhön siirtymistä ja perheellistymistä. Leino ei kuitenkaan koe erityistä painetta muuttaa elämäntyyliään. Lähipiiri sekä tuntemattomat ovat lähes aina reagoineet positiivisesti hänen elämänvalintoihinsa. Harvemmin hän saa kummaksuvia katseita ihmisiltä. Pikemminkin Leino kokee, että ihmiset suhtautuvat terveellä mielenkiinnolla hänen valitsemaansa elämäntyyliin. Leinon mukaan uuden elämäntyylin ei tarvitse olla hyppy tuntemattomaan. Normeista ei tarvitse irtautua kokonaan vaan uusia kaavoja voi lähteä testailemaan ensin pienimuotoisesti. – Tuskin kukaan kuolinvuoteellaan haaveilee siitä, että olisi käynyt enemmän töissä ja omistanut enemmän materiaa.
Haaveiletko perinteisestä elämäntyylistä? Vastauksia 131
ENNA RAUTIAINEN
hemmin, jos on tullakseen.” Yhteiskunnan tilanne vaikuttaa nuorten ajatuksiin. Ilmastonmuutos ja poliittiset kriisit ovat saaneet osan vastanneista pohtimaan, haluavatko he edes lapsia tähän maailmaan. Kuitenkin suuri osa näki turvallisena ja varmana suunnitelmana tavallisten arvojen noudattamisen. Perheessä nähdyt mallit ovat luoneet hyvän kuvan tavallisuudesta. Nuorena on aikaa matkustaa ja kokeilla rajojaan, mutta sen jälkeen voi asettua nauttimaan vakaasta elämästä. Tutkijatohtori Satu Ojala Tampereen yliopistosta ja Minna Yli-Lahti molemmat kyseenalaistavat pelkän iän merkityksen elämänmalleihin. Perhetausta sekä tulo- ja koulutustaso muokkaavat, millaiseen suuntaan elämä kulkee. On myös entistä hankalampaa määritellä, missä aikuisuuden raja menee. Ilari Leino kertoo, että hän on aina jossain määrin kokenut perinteet tarpeettomiksi. Hänelle elämä on projekti, joka koostuu pienemmistä projekteista. Leinon mukaan kokemukset tekevät ihmisen onnelliseksi. – Haluan, että elämäntyylini tulee aina mahdollistamaan suuret tunteet ja kokemukset, Leino kertoo.
”
Tuskin kukaan kuolinvuoteellaan haaveilee siitä, että olisi käynyt enemmän töissä ja omistanut enemmän materiaa.
Ilari Leino
Nelli Peltonen ja Sanni Koivuniemi ILARI LEINO
Asumistyyleissä voi käyttää mielikuvitusta. Nuoret aikuiset ovat harkinneet muun muassa yhteisöasumista.
CAMILLA GRÖNROOS
Ilari Leino Turun Jokirannassa ilahduttamassa seikkailupakullaan vappukansaa.
8 ajassa kartalla luotain näkymä media
Ekomuoti on vastaisku kulutusjuhlalle VAATTEET Otuksen ja Halla Hallan
suunnittelijat kertovat, millaista on olla ekomuodin tekijä pikamuodin pelikentällä. PIKAMUOTI on kaikkien huulilla. Muotiteollisuuteen perehtyvässä britannialaisessa tutkimuksessa pikamuoti määritellään vaateteollisuudeksi, jolle on ominaista hetkelliset trendit, tiuhaan vaihtuvat mallistot sekä edulliset hinnat. Näiden ominaisuuksien takana on usein kuitenkin epäekologinen valmistusprosessi. Helsinkiläinen vaatesuunnittelija Heini Lambert valmistaa vastaiskuna pikamuodille mallistonsa vaatteet itse. Vaatemerkki Otuksen tuotteet valmistetaan Suomessa. Ekologisuus oli Lambertille perusedellytys jo Otuksen alkumetreistä lähtien. – En pystyisi seisomaan tuotteideni takana, jos ne sotisivat arvojani vastaan. Ekologisuus on minulle tärkeää myös muussa arjessani. Myös Halla Halla -vaatemerkin takana olevat Salla Valkonen, 27, ja Hanna Chalvet, 29, kertovat yhteisten arvojen ajaneen naiset ekomuodin pariin. Suunnittelijakaksikkoa yhdisti intohimo muotiin ja surffaukseen. – Surffausreissuilla paratiisirantojen muoviroskaongelmat tulivat konkreettisiksi. Se herätti meissä halun vaikuttaa tilanteeseen, Valkonen kertoo. EKOLOGISTA muotia on monenlaista, eikä siihen löydy vain yhtä reseptiä. Otuksen vaatteet tehdään kemikaalittomista luonnonkuiduista, jotka tuodaan Suomeen Romaniasta ja Etelä-Afrikasta. Merinovilla ja luomupuuvilla kudotaan kankaaksi Suomessa. Hamppu puolestaan tulee valmiina kankaana. Lambert ompelee itse kaikki tuotteensa. Halla Hallan uimapuvut puolestaan valmistetaan Balin saarella siten, että toinen omistajista on aina paikan päällä. Materiaalit vaatteisiin kerätään vesistöjen muovijätteistä vapaaehtoisten sukeltajien toimesta. Heini Lambert ja Salla Valkonen ovat samaa mieltä siitä, että ekologisen vaatteen materiaali on aina luonnonmukaista tai kierrätettyä. Vaate on valmistettu ympäristöystävällisesti ja kunnioittaen kaikkea
elävää. Materiaalin tulee kestää kulutusta, mutta käyttöajan loppuessa se täytyy voida myös kierrättää. Erilaisista tuotantoprosesseista huolimatta vaatemerkeillä on muutakin yhteistä kuin ekologiset arvot. Pikamuotiin verrattaessa ensimmäisenä nousevat esiin Halla Hallan ja Otuksen suppeat mallistot ja pienet varastot. – Vaatetta valmistetaan maltillisesti ja ylimääräistä jätettä pyritään välttämään, kertoo Valkonen. MUOTITEOLLISUUS perustuu kuluttamiseen. Trendit luovat kuvitelman jonkin tarpeesta. Vanhasta sesongista tuttu raitatakki ei enää vastaa kuluttajan toiveisiin, kun seuraavana päivänä kaivataankin jo ruutua. Lambert kertoo turhan kuluttamisen olevan valitettava osa muotiteollisuutta. Juuri vietetyn valtakunnallisen alennuspäivän Black Fridayn aikaan Lambert otti kantaa kulutushysteriaan julkaisemalla Otuksen sivuille muistutuksen Älä osta mitään -päivästä. – Olen selkeästi vähän huono tekemään bisnestä, Lambert nauraa. Valkonen iloitsee pienistäkin askeleista, vaikka sitten kierrätysmuovimekoista Linnanjuhlissa. Hän toivoo, että ekologisuus olisi vaatetuotannossa uusi normi. Hän uskoo myös, että uutisointi ilmasto-ongelmista saa kuluttajat toimimaan vastuullisemmin. Mitä tulee yritysten vastuullisuuteen, Valkonen toivoisi yhteiskunnalta korkeampia vaatimuksia. Myös Lambert kokee, että ekovaatteiden näkyminen Linnan juhlien kaltaisissa kansanjuhlissa on tärkeää ja saa ihmiset ajattelemaan. Hän ei silti usko, että muotiteollisuus voisi koskaan olla täysin ekologinen. – Ihmiset ovat kuitenkin turhamaisia ja ostavat tuotteita huvikseen. Tässäkin tilanteessa on toki parempi, että tuote on vastuullisesti tehty. Silti turha tavara ei koskaan ole ekologista. Katariina Halonen
Vaatteen ekologisuuteen vaikuttavat sen materiaali ja valmistustavat. Lambertin mukaan on kuitenkin punnittava myös tuotteen kuljetuskertojen määrää.
Laajentaakseen yritystään Heini Lambert joutuu pohtimaan tuotannon siirtämistä naapu valmistaminen on niin kallista.
ajassa kartalla luotain näkymä media 9
OUTI NEUVONEN
urimaihin, koska Suomessa vaatteiden
Kosketus pelottaa edelleen LÄHEISYYS Suomalaisen miehen ei sovi olla hellä toista miestä kohtaan.
Etenkin koskettamista pelätään leimautumisen pelossa. Kolme asiantuntijaa kertovat, miksi koskettaminen pelottaa edelleen. OHUT. Sellaiseksi kulttuuriantropologi Taina Kinnunen kuvailee suomalaista kosketuskulttuuria. Kulttuureissa, joissa kosketus on merkittävämpi osa arkista kommunikointia, puhutaan monista eri kosketuksen sävyistä. Kosketuksella voidaan viestiä erilaisia asioita, kuten kiinnittää toiseen huomiota, lohduttaa tai rohkaista. – Suomessa puolestaan mietitään, pitäisikö tässä nyt kätellä, halata vai olla koskematta lainkaan. Etenkin miehet miettivät, milloin on sopivaa koskettaa. Kinnunen on kirjoittanut aiheesta kirjan Vahvat yksin, heikot sylityksin, joka pyrkii hahmottelemaan suomalaista kosketuskulttuuria. Suurin osa kirjassa käytetyistä kosketuselämänkerroista on kuitenkin naisten käsialaa. TEATTERIOHJAAJA Eino Saari liikuttui Kinnusen kirjasta, mutta jäi pohtimaan, miksi miehet vaikenevat aiheesta. Saari haastatteli 150 tunnin edestä eri ikäisiä suomalaisia miehiä ja asiantuntijoita ja etsi teemoja sille, miksi suomalaisen miehen on vaikea koskettaa. Tämän pohjalta syntyi Kajaanin kaupunginteatterissa menestynyt näytelmä Miehen kosketus. Mitä Saari sitten löysi? Ahtaat maskuliiniset normit, jotka korostuvat erityisesti koulumaailmassa tai aikuisiän miesporukoissa. Homofobiaa, pettymysten sietämisen vaikeutta ja yksin pärjäämisen kulttuuria. – Miehet kantavat mukanaan sukupolvilta toisille siirtyneitä emotionaalisia taakkoja ja käyttäytymismalleja. Monilla isä tai isähahmo on ollut henkisesti tai emotionaalisesti poissaoleva.
TIETYILLÄ AREENOILLA koskettaminen on kuitenkin sallittua. Miestutkimukseen erikoistuneen sosiologin Jan Wickmanin mukaan urheilu on näistä kirkkain esimerkki. – Urheilussa ollaan niin turvallisen maskuliinisia. Urheilijamies on tosi miehen perikuva. Joukkuetovereita voidaan läpsiä takapuolille tai suudella voiton riemuissa – eikä kenelläkään ole epäilystäkään siitä, että katsojien edessä tehtäisiin jotain kiellettyä.
”
Homoksi leimaaminen pelottaa.
Wickmanin mukaan heteronormatiivisessa kulttuurissamme pelätään edelleen etenkin miehen homoeroottista kosketusta. Leimautuminen homoksi pelottaa. Miehen tulee olla vahva, heikkoutta ei saa näyttää ja esimerkiksi juuri homous nähdään usein heikkoutena. Vahvoja tunteita osoitettaessa on riski ilmetä heikkona ja menettää asemansa miehenä. Koskettaminen on silti miehille sallitumpaa kuin ennen. Wickmanin mukaan vielä muutama vuosikymmen sitten halaus onnittelun merkeissä ei ollut kovin yleistä. Henkilökohtaisen kiintymyksen osoittamista toista miestä kohtaan tulee silti varoa, jottei sitä tulkita virheellisesti rakkaudeksi. – On soveliasta olla ylpeä toisen saavutuksesta tai tekemisestä, mutta sitä ei nähdä
hyvänä, että osoitetaan kiintymystä siihen itse henkilöön fyysisesti. MIEHET EIVÄT ole ainoita, jotka pelkäävät omaa kosketustaan. Sitä pelätään myös ihan yhteiskunnallisella tasolla. Taina Kinnusen mukaan miehen kosketus nähdään lähtökohtaisesti aina hyvin likaisena ja vaarallisena ja naisen taas puhtaana. Esimerkiksi miespuolisilta opettajilta tai sairaanhoitajilta kielletään ammatissaan koskettaminen usein kokonaan epäilyjen välttämiseksi. – Viime vuosina seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat nousseet paljon esiin, mikä on äärimmäisen tärkeä asia. Mutta samalla siinä keskustelussa hyväntahtoiseen koskettamiseen on sekoitettu väkivaltainen ja loukkaava kosketus, mikä on kammottavaa. KINNUNEN, Wickman ja Saari ovat kaikki samoilla linjoilla, että Suomessa vallitsee edelleen tunteita hillitsevän, rationaalisen ja kovan miehen ihanne. Miehen ei sovi herkistellä muualla kuin puolisonsa kanssa, suljettujen ovien takana – tai yhteisesti riemuiten jotain suurta ja hienoa, kuten jääkiekkomaalia. Stereotyyppisestä Jörö-Jukasta ollaan kuitenkin hitaasti pääsemässä eroon. Saari nostaa esiin nykyisät, jotka harvoin pääsivät leiväntuojaisänsä syliin, mutta jotka siitä huolimatta jaksavat olla omalle perheelleen helliä. – Elämme ylipäänsä paljon rikkaammassa todellisuuksien kirjossa kuin nopeasti ajateltuna voisi kuvitella. Onni Kalin OLIVIA RANTA
Sosiologi Jan Wickmanin mukaan miesten välinen kosketus on sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin ennen
10 ajassa kartalla luotain näkymä media
Näyttelijäopiskelijoiden kouluarki koostuu pitkistä päivistä. Semna Segal on pyrkinyt tekemään työnurkkauksestaan itsensä näköisen.
ajassa kartalla luotain näkymä media 11
Yhden matkalaukun voi täyttää monella tapaa KULTTUURI Edistyksellinen koulujärjestelmä. Varautunut ja juro kansa. Pitkä ja
masentava pimeys. Kylmä. Näistä Suomi ulkomailla tunnetaan, mutta ennakkoodotuksista huolimatta Suomi yllättää vaihto-oppilaat. Kuvat: Karoliina Simoinen Teksti: Onni Kalin
Semna Segal kantaa aina mukanaan korttipakkaa. Pitää olla mahdollisuus pelata korttia tilanteessa kuin tilanteessa.
Kirjojen lisäksi Semna Segalin mukana kulkee aina pieni diskovalo, koska hänestä on kiva pystyä saamaan disko pystyyn tarvittaessa.
Oikealla näkyvä vihreä kapistus on Tommy Wongin kotimaasta tuotu riisikeitin. Jos Wong tulisi uudestaan Suomeen vaihtoon, ottaisi hän mukaan enemmän ruokaa.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media
Dai Shiyi pitää mausteisesta ruoasta, joten hän toi mukanaan ruokia Kiinasta. Dai maistoi mysliä ensimmäistä kertaa Suomessa ja ihastui siihen.
M
Fanny Ruz-Guindos-Artigue toi mukanaan kahdet korkokengät, muttei ole voinut kylmän sään vuoksi käyttää niitä kertaakaan.
IETTIESSÄÄN mitä ottaisi Suomeen mukaan Semna Segal, 24, päätyi pakkaamaan matkalaukkuunsa lähinnä lämpimiä vaatteita. – Ilmeisesti villapaitani eivät ole tarpeeksi lämpimiä, ja niitä olisi pitänyt ottaa mukaan vielä enemmän. Tiesin, että täällä on kylmä, mutta en odottanut näin kylmää heti syksystä. Segal on kotoisin Alankomaista, mutta opiskelee nykyään Belgiassa taideyliopisto Kaskissa näyttelijäntyötä. Hänen mukaansa on harvinaista edes päästä vaihtoon näyttelijäopiskelijana, sillä kieli on hyvin tärkeä osa ammattia. Vaihtokohteiksi tarjottiin Amsterdam ja Tampere. Amsterdamista kotoisin olevalle naiselle valinta oli selkeä. – Ajattelin, että vaihdon tarkoituksena on päätyä jonnekin tuntemattomaan, jossa pitää selvitä itse. Ennen saapumistaan Segalilla oli mielikuva Suomesta hyvin edistyneenä maana, jossa tasa-arvo kukoistaa ja koulutus on huippuluokkaa. Siksi hänestä olikin outoa kuulla, että Suomessa on pakollinen asevelvollisuus miehille. Asia, joka sotii edistyneen valtion mielikuvaa vastaan. Alankomaiden puheliaasta ja suorasukaisesta kulttuurista tulleelle Segalille oli myös omituista suomalaisten pidättäytyväinen kulttuuri. Kulttuurishokki ei hänen mukaansa ollut ensimmäinen laatuaan, sillä belgialaiset ovat kuulemma myös hyvin vä-
häsanaisia ja varautuneita. – Belgiassa ihmiset ovat vähän sievistelijöitä, jotka pelkäävät sanoa mitään. Te suomalaiset olette vain todella rentoja! Teitä ei haittaa olla hiljaa, ja se on mahtavaa. HONGKONGILAISEN Cheuk Him Wongin, 21, keittiötön asuntolahuone vaikuttaa suomalaisen silmään ahtaalta ja kolkolta. Wongille asunto on tilava, sillä kotimaassaan hän jakoi samankokoisen asunnon kahden muun kanssa. Paikallisesta ruoasta Wong ei ole hirveästi innostunut, sillä hän on tottunut syömään joka aterialla riisiä. Tähän mies oli varautunut raahatessaan riisikeittimen matkalaukussaan tänne asti. – Tämä on kätevä, sillä tällä voi tehdä käytännössä mitä vain. Wong kertoo, kuinka hänen kotimaassaan Suomea ylistetään. Mediassa puhutaan siitä, kuinka hyvä sosiaaliturva ja koulutus Suomessa on. Myös kiinalaisella Dai Shiyilla, 20, oli hyvä kuva Suomesta, ja maa olikin hänen ensimmäinen valintansa vaihtokohteeksi. Dain lempiväriä ei ole vaikea arvata, sillä matkalaukkua myöten huoneessa on paljon pinkkiä. Suomen kuuluisuus design-maana ei ole ilmeisesti kantautunut Kiinaan asti, sillä hän on vastikään tutustunut Marimekkoon ja Iittalaan. Iittalan lisäksi hän ajatteli viedä mukanaan myös Lumenen tuotteita. Dai opiskelee Nanjingin viestinnän yliopis-
ajassa kartalla luotain näkymä media 13
Fanny Ruz-Guindos-Artiguen asunnosta huomaa, että talo on ollut aikoinaan hotellikäytössä. Asunto on kuitenkin lämpimämpi, mihin hän on Ranskassa tottunut.
tossa englanninkielistä lähetystoimintaa. Wong ja Dai molemmat kertovat siitä, kuinka stressaavia ja runsastöisiä koulut ovat Aasiassa. Päivät ovat todella pitkiä ja kurssivalintoihin ei voi paljoa vaikuttaa. – Kiinassa opetus on hyvin ohjattua ja oppilaiden taitoja mitataan lähinnä kokeilla. Pidän siitä, että täällä asiat saa tehdä vähän omalla tavalla, Dai kertoo. Dai kuvailee itseään melko ujoksi ja on kokenut suomalaisen elämäntavan sopivan hänelle mainiosti. – Haluaisin suorittaa maisterivaiheeni kokonaan Suomessa. OPISKELIJA-ASUNTOLA, TOAS Pinjassa majoittuva ranskalainen Fanny Ruz-Guindos-Artigue, 21, otti mukaansa lähinnä käytännönläheisiä tavaroita. Hän on vältellyt ylimääräisen ostamista, sillä tietää oleskelevansa Suomessa vain lyhyen aikaa. Asunto näyttää siltä, että sinne ollaan tultu vain piipahtamaan. Ei turhaa sisustamista, vaan ainoastaan kaikki välttämätön. Uuden talvitakin hän silti osti, sillä kylmyys yllätti hänetkin. Ranskassa ei ole arvostettua kandidaatin tutkintoa journalismille, joten Ruz-Guindos-Artigue päätyi eliittikouluun Toulouseen opiskelemaan politiikkaa. Hän kuitenkin haaveilee journalistin ammatista ja aikoo suorittaa maisterivaiheensa journalismista. Tutkintoon sisältyy pakollinen ulkomaanvaihto tai työharjoittelu, joten luonnollisesti hän lähti ulkomaille lukemaan journalismia. – Harmikseni olen kuitenkin voinut ottaa vain yhden journalistiikkaa käsittelevän kurssin. SEMNA SEGALIN mielestä väliaikaisestakin kodista on tärkeää tehdä itsensä näköinen. Koti ei hänen mielestään tunnu kodilta, jos siellä ei ole kirjoja. Siksi hän toi Belgiasta mukanaan muutamia. Segal on koristellut asunnon seiniä läheisten kuvilla ja heidän lähettämillään postikorteilla. Lisäksi hän viritti itselleen jouluvalot, koska sellaisia hänellä oli aina kotonaankin. – En viitsinyt tuoda hirveästi tavaraa mukanani. Mutta jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt tuoda edes jokin juliste. Se tekisi tästä paikasta heti paljon enemmän näköiseni. Segalilla on vaihtoa jäljellä vielä pari kuukautta. Aika on kulunut leppoisasti, eikä hän ole juurikaan potenut koti-ikävää. Takaisin kotiinsa hän toivoo vievänsä ripauksen suomalaista rentoutta, sekä saunahatun – koska ne ovat hänestä hassuja.
Wong sai ystävältään juuri ennen lähtöään käsintehdyn kortin, jossa ystävä rohkaisi häntä ottamaan vaihdostaan kaiken irti.
”
Pidän siitä, että täällä asiat saa tehdä vähän omalla tavalla.
Dai Shiyi, Opiskelija
Kiinan seudulla on tapana, että lapset valitsevat itselleen englanninkielisen nimen, jota käytetään yleisesti esimerkiksi koulu- ja työelämässä. Wongin englanninkielinen nimi on Tommy.
Semna Segal asuu tilavassa asunnossa toisen vaihto-opiskelijan kanssa.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media
Hassut datavisualisoinnit ärsyttävät Twitterissä TILASTOT Animaatio Suomenlahdella liikkuvista laivoista, karttakuva ihmisten ja sikojen
määrällisestä suhteesta sekä karttaan merkitty piste Belgian syrjäisimmästä paikasta. Datavisualisti poimii massoista kummalliset faktat. JOS JOKIN ei toimi halutulla tavalla, Topi Tjukanov, 30, ei tuskastu, vaan jättää kokeilun kesken. Ei ole pakko yrittää, jos tekeminen takkuaa. Tjukanov muuttaa datamassoja värikkäiksi kartta-animaatioiksi ennen kaikkea omaksi huvikseen. Oikeasti Tjukanov on virkamies: projektiasiantuntija ympäristöministeriössä. Kiinnostavien tietomassojen etsiminen, niiden pyörittely ja visualisointi ovat hänelle harrastus, vaikkakin hieman erikoinen sellainen. – Olin keväällä avoimeen dataan liittyvässä konferenssissa Pariisissa, jossa muut osallistujat ihmettelivät harrastustani, vaikka olivat itsekin todella kiinnostuneita datan hyödyntämisestä. Harrastus alkoi opiskeluvuosina. Helsingin yliopistossa maantiedettä opiskellut Tjukanov kertoo olleensa jo lapsena karttanörtti. – Karttojen tekeminen yliopistossa oli mielestäni todella hauskaa, ja kun mukaan tuli teknisempi puoli, siitä tuli megahauskaa. Tjukanov pitää karttaa aina lähtökohtana visualisoinneilleen, sillä se on maantieteilijälle luontainen alusta. Hän on kuitenkin kiinnostunut tutkimaan, mitä ympärillä on. Miten esimerkiksi infografiikan, kartan ja animaation yhdistäminen onnistuu?
YHDEN ILLAN aikana Tjukanov saattaa tehdä useita pieniä karttavisualisointeja, esimerkiksi paikannimien perusteella. Kerran hän selvitti Suomessa olevat paikannimet, joissa oli sana ”paska” ja sijoitti nämä paikat Suomen kartan muotoon. Tällaisen kartan tekemiseen kuluu noin viisi minuuttia. Toisinaan hän käyttää jopa viikkoja visualisoinnin tekemiseen, kuten selvittäessään Belgian syrjäisintä pistettä. Tjukanov kertoo saavansa ideoita kahdella tavalla. Joko hän törmää mielenkiintoiseen data-aineistoon tai sitten hänellä on valmis idea, jonka taustalle täytyy etsiä aineistoa. – Olen tilannut uutiskirjeen, jossa ilmoitetaan auenneista datoista. Sinne tuli juuri tieto todella tarkasta datasta, joka kertoo missä maailman eri eläimet sijaitsevat. Siitä voisi varmasti tehdä jotain hauskaa. Tjukanovilla on tietyt suosikkivälineet, joita hän käyttää. Tärkein on paikkatietoon perustuva Qgis. Erilaisia ohjelmistoja on roppakaupalla ja aluksi Tjukanov tunsi ahdistusta siitä, mitä hänen kannattaisi opetella käyttämään. Työkalut ja teknologiat kehittyvät jatkuvasti, eikä koskaan voi olla tyytyväinen siihen, mitä jo osaa. – Siistejä ideoita voi kopioida myös muilta. Sillä tavalla internet toimii. Jos vaikka itse kehitän jonkin oikeasti uniikin
jutun, niin muut saavat vapaasti jalostaa sitä eteenpäin. Valmiit visualisoinnit Tjukanov esittelee nettisivujensa lisäksi Twitterissä ja Redditissä. Kaikista hauskinta ja mielenkiintoisinta on, jos joku ärsyyntyy hänen tekemistään visualisoinneista. Ja aina joku ärsyyntyy. TJUKANOVIN mukaan Suomessa on kohtuullisen helppoa saada dataa käyttöönsä. Sitä voisi kuitenkin olla enemmän tarjolla, vaikka kehitys onkin ollut hyvää. Tietomassojen avaaminen on hänen mielestään avoimen yhteiskunnan edistämistä. Tjukanov ärsyyntyy kaikesta dataan, tekoälyyn ja digitalisaatioon liittyvästä metelistä. Kyse ei ole mistään mystisestä vaan oikeastaan aika yksinkertaisista asioista. Esimerkiksi hän nostaa ajatuksen datasta uutena öljynä. Tietoröykkiöiden jalostaminen on rinnastettavissa öljyyn, mutta kyseinen älynväläys on Tjukanovin mielestä kokenut inflaation. – Minua puistattaa intoilu siitä, että tekoäly tulisi ja pelastaisi kaiken. Pyrin päivätyössäni murskaamaan tällaista hypeä. Tjukanov näkee avoimen datan hyödyntämisessä mahdollisuuksia myös journalismille ja kokee olevansa itsekin kytköksissä datajournalismiin.
– On todella kiinnostavaa, jos massasta löytää jotain odottamatonta ja poikkeavaa. Se voi olla uutisen arvoinen juttu. Tällä hetkellä Tjukanov ei ole aikeissa ryhtyä kokopäiväiseksi datavelhoksi, eikä edes halua yhdistää harrastusta päivätyöhönsä. Harrastus on kuitenkin tarjonnut hänelle ammatillisiakin hyötyjä ja yhteistöitä esimerkiksi Ylen ja Helsingin Sanomien kanssa. Tjukanov ei ole itse koskaan maksanut datamassoista tai käyttämistään ohjelmistoista ja onkin sitä mieltä, että kuka tahansa voisi opetella tekemään samanlaisia visualisointeja. Aloittelijan ei pidä pelästyä Exceliä. Henrika Havumäki
KUKA?
Topi Tjukanov
○○Maantieteelliseen visualisointiin keskittynyt vapaa datavisualisti. ○○Työskentelee projektiasiantuntijana ympäristöministeriössä. ○○Koulutukseltaan tradenomi ja filosofian maisteri maantieteestä. ○○Asuu Helsingissä. ○○Intohimoinen jalkapallofani. OUTI NEUVONEN
Topi Tjukanoville datavisualisointi on myös tarinankerrontaa. Data kertoo omaa tarinaansa, mutta sen käsittelijä kertoo valinnoillaan toista.
ajassa kartalla luotain näkymä media 15
TALVI YLLÄTTÄÄ RAPPUSILLA
OUTI NEUVONEN
MEDIAPELIÄ
Julia Koski
koski.julia.m@student.uta.fi
Tekoäly valtaa alaa kaikkialla, mutta minä en luovuta työpaikkaani robotille.
Ensilumi satoi Tampereelle. Kiinteistönhoitaja Olli Lepistö heittelee yliopiston rappusille sulatusrakeita, jotta kulkijat eivät liukastuisi. Sulatusrakeet sulattavat jään tehokkaasti.
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Kuuluvatko jännitteet politiikan ja journalismin väliin? Entinen pääministeri Esko Aho moitti Helsingin Sanomia siitä, että sunnuntain 2. joulukuuta lehdessä olisi käsitelty hänen Venäjä-yhteyksiään asenteellisesti ja vilpillisesti. Tapaus herätti keskustelua vallanpitäjien yrityksistä vaikuttaa journalismiin. Onko tavallista, että poliitikot kritisoivat heistä kirjoitettuja juttuja, Tampereen yliopiston tutkija Jari Väliverronen? – Kyllä sitä tapahtuu. Ei Ahon toiminta ole mitenkään poikkeuksellista. Kekkonen on tästä klassinen esimerkki. Hän pyrki vaikuttamaan juttuihin etukäteen, ja jos joku toimittaja erehtyi kirjoittamaan virallisen linjan vastaisesti, hän lähetteli vihaisia kirjeitä. – Omassa sosiaalisen median kuplassani toimittajat tuntuvat jakavan mielipiteen, että tämä on menneen maailman meininkiä.
Millaiset suhteet poliitikoilla ja journalisteilla on Suomessa? – Haastattelemieni toimittajien kesken yleinen mielipide tuntui olevan, että toimittajat ja poliitikot ovat vähän niin kuin työkavereita, mutta eri osastoilla. Väleissä on kuitenkin aina jännitteitä, koska toimittajilla ja poliitikoilla on eri tehtävät. Kansainvälisessä tutkimuksessa toimittajat näyttävät hakevan koko ajan enemmän etäisyyttä vallanpitäjiin ja pyrkivät toimimaan yhä enemmän vallan vahtikoirina.
Onko poliitikkojen välillä sukupolvieroja suhtautumisessa mediaan? – On varmasti erilaisia poliitikkosukupolvia, jotka ovat kasvaneet erilaisissa mediaympäristöissä ja -kulttuureissa. Heillä on eri käsityksiä siitä, mitä politiikka on ja mitä journalismi on. Ensi kevään vaaleissa on jäämässä paljon kokeneita poliitikkoja pois, joten on jännittävää nähdä, mitä niiden jälkeen tapahtuu. Anni Lehtimäki
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
Lapsetkin opettelevat nyt mindfulnessia
OUTI NEUVONEN
KIINALAINEN MEDIA China Xinhua News lanseerasi 7. marraskuuta tekoälyllä toimivan uutisankkurin. Lähetyksissä uutisrobotti lukee sille syötettyjä uutisia ja voi työskennellä ympäri vuorokauden taukomatta. Katsoin tekoälyn esiintymistä, ja järkytyksekseni se muistutti todella paljon aitoa ihmistä eikä Terminaattorista tuttua tappajarobottia. Viekö uutisrobotti minun työni tulevaisuudessa? Tekoäly yleistyy kaikkialla, ja sen läsnäolo näkyy yhä tiiviimmin työpaikoilla. Journalismi ei ole poikkeus. Ei voida väittää, että tekoälystä ja tekniikasta ei ole journalismissa mitään hyötyä, päinvastoin. Tekoälyä käytetään toimituksissa paljon muun muassa dataanalytiikassa ja taustatyössä. HYÖDYISTÄ HUOLIMATTA China Xinhua Newsin uutisrobotti on vienyt unelma-ammattini. Mitä jos seitsemän vuoden päästä töitä hakiessani joudun vanhojen opiskelukavereideni sijasta taistelemaan paikasta tekoälyn kanssa? Luottaako yleisö ennemmin robottiin kuin toimittajaan? Voiko tekoäly voittaa Bonnierin suuren journalistipalkinnon nenäni edestä? Reuters Communityn artikkelin mukaan tällä hetkellä tekoälyn on mahdotonta luoda pitkiä kerronnallisia tarinoita. Siinä suhteessa ihminen on erityinen. Edes uutisankkurirobotti ei pysty itse kehittämään lukemiaan uutisia. Lisäksi artikkeli muistuttaa, että tekoäly analysoi suuria määriä tietoa, mutta ei laatua. Robotti on hyvä renki, eikä se ole vielä huono isäntäkään. Mutta jos kahdenkymmenen vuoden päästä tekoäly on viritetty huippuunsa ja se hallitsee kaikki taiteen lajit, ihminen voi jäädä alakynteen.
”
Voiko tekoäly voittaa Bonnierin suuren journalistipalkinnon nenäni edestä?
Älypuhelin toimii myös rauhoittumisvälineenä. MINDFULNESS eli tietoisuustaitojen harjoittelu mielletään yleensä kiireisten aikuisten harrasteeksi, jonka avulla lievitetään stressiä ja ahdistusta. Älypuhelinten sovelluskaupat tarjoavat valikoiman mindfulness-sovelluksia myös lapsille. Tenavat voivat rauhoittua unille kuunnellen rentoutusohjelmia tai harjoitella keskittymistä lastenohjelmista tuttujen hahmojen avulla. Ajatus meditoivista ja hengitysharjoituksia tekevistä lapsista tuntuu erikoiselta. Onko lapsuus 2010-luvulla niin vauhdikasta, että rauhaa on haettava kännykkäsovelluksista?
MINDFULNESSIN OPETTELU voi toki olla nykylapsille tarpeellista valmistautumista elämään kiireisessä ja lyhytjännitteisessä maailmassa. Ehkäpä heistä ei niiden ansiosta koskaan tule yhtä stressaantuneita kuin vanhemmistaan. Toivottavasti älypuhelinajan lapset ehtivät silti myös leikkiä niin ahkerasti, että nukahtavat illalla rentoutumisäänitteen sijaan silkasta väsymyksestä.
Anni Lehtimäki
SITTEN KUN TEKOÄLY voi kopioida ihmisen luovan puolen täysin, on peli todennäköisesti menetetty. Ihmiskunta ajautuu sotaan robottien kanssa, ja silloin meidän työpaikoillamme ei ole mitään väliä. Sitä ennen meillä ei kuitenkaan ole hätää. Vaikka tekoäly voi näyttää sinulta, se on kaukana todellisesta ihmisyydestä. Uutisrobotin monotoninen ääni paljastaa katsojille sen olevan vain tekoäly ja silloin olen etulyöntiasemassa. Minä en häviä robotille.
TEKIJÄT: MAIJA PARTANEN JA TIINA HOVATTA
! H O OHH
Jestas! Nyt
n a a k s u a Kamp t ihan ei olluäivää! tätä p
Näyttää ikäistään vanhemmalta!
istuu tiukasti!
s e i m s i Kaun i katseita lla! kääns sella mato i puna
! s a g n i n u k n a n n i L ä t s e Linnan n Ää floppi!
Kommenttien lähteet: Iltasanomat, Iltalehti ja Seiska. Piirroksen pohjana käytetty kuva: Jyrki Lyytikkä, Yle