5/2012
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 8
media 12
elämykset 14
huvit 15
Juniorisarjan sylkikuppi ”Suomi ei ole valmis meihin”, sanoo Chauncey McBride. Näkymä s. 8–11
Lääkäriopiskelijat vaativat lisää tiloja s.3
Pelkääjävangin voi vain eristää s.4–5
Pasiradio on asiahemmon kotikapakka s.12
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Utain verkossa: http://utain.uta.fi
Seksiriippuvainen nainen haluaa valloittaa Avaus
Viivi Savelius
viivi.savelius@uta.fi
Suojelupoliisin salaamat tiedot Stasin suomalaisista vakoojista täytyy julkaista ainakin tutkijoille. Korkein hallinto-oikeus (KHO) päätti keskiviikkona, ettei suojelupoliisilla hallussa olevaa salattua Rosenholzaineistoa anneta medialle. Se sisältää noin 10 suomalaisen nimet, joita on epäilty Stasin vakoojiksi. Moni seikka puhuu kielteistä päätöstä vastaan. Suojelupoliisi (Supo) sai Rosenholzaineiston Yhdysvalloilta vuonna 2000. Supo on perustellut tietojen salassapitoa sillä, että he haluavat säilyttää uskottavuutensa kansainvälisenä turvallisuusviranomaisena. Jos jo Yhdysvallat tietävät, keitä nämä henkilöt ovat, mitä haittaa tietojen julkaisemisesta on? Yhdysvallat ja Saksa ovat purkaneet Rosenholz-aineiston salaisuusluokituksen jo melkein 10 vuotta sitten. Suomen ulkopoliittinen johto tasavallan presidentti mukaan lukien antoi tuen tietojen julkisuudelle vuonna 2000, jotta tutkijoilla ja asianosaisilla olisi mahdollisuus tutkia aineistoa. Useat maat, kuten Tanska, ovat antaneet tietoja tutkijoiden käyttöön. Monelle on jäänyt mielikuva siitä, että aineistossa mahdollisesti mainittuja politiikkoja yritetään suojella lainvastaisesti. Jos Alpo Rusia voidaan syyttää väärin perustein, eikö kaikkia nimiä voitaisi julkaista ja tutkia heidän todenperäiset yhteytensä Stasiin? Jos he ovat antaneet kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä tietoja DDR:n tiedustelupalvelulle, heidän on otettava vastuu maanpettureina toimimisesta. Supon asiakirjojen 60 vuoden salassapitoaika on kohtuuton. Aineisto tulee julkaista ainakin tutkijoiden käytettäväksi. Tämä edistää osaltaan sananvapauden toteutumista.
Seksiriippuvuus ilmenee eri tavoin miehillä ja naisilla. Naisilla korostuu emotionaalinen puoli, miehillä konkreettinen toiminta. – Naiset pyrkivät valloittamaan miehiä ja saamaan näiltä eroottista huomiota. Seksiakti ei ole pääasia, kertoo seksuaalija psykoterapeutti Jussi Nissinen Sexposäätiöstä. Seksiriippuvaiselle miehelle tunnusomaista on aikuisviihdesivustoilla vierailu ja maksulliseen seksiin turvautuminen. – Netissä saatetaan viettää useita tunteja päivästä niin, että muut asiat jäävät takaalalle. Naisille on tyypillisempää jatkuva uuden suhteen etsintä.
Syyt eroihin ovat etupäässä kulttuurisia. Nissisen mukaan miehillä eroottiseen kasvuun liittyy voimakkaita sosiaalisia paineita etenkin murrosiässä. Silloin saatetaan turvautua pornoon, johon on myöhemminkin helppo kanavoida turhaumia. Poikia myös kannustetaan itsenäiseen, riippumattomaan pärjäämiseen. Tytöt puolestaan oppivat tunne-elämän kielellistämiseen. Oireilun taustalla on useimmiten tukahdutettuja perustunteita. Ahdistusta pyritään kanavoimaan hetkelliseen tyydytykseen. Esimerkiksi miesten keskuudessa tyypillinen syy seksiriippuvuuteen on tukahdutettu aggressiivisuus.
– Autoritaarinen isä on saattanut latistaa poikalapsen aggressiiviset tunteet, eikä niille ole jäänyt tilaa lapsuudessa. Naiset puolestaan saattavat kärsiä kiltin tytön syndroomasta, Nissinen pohtii. Kiltin tytön syndroomassa oma seksuaalisuus koetaan häpeällisenä ja sille pyritään etsimään jatkuvaa hyväksyntää. Nissinen korostaa, ettei seksiriippuvuutta pidä sekoittaa normaaliin vilkkaaseen seksielämään. Riippuvuuteen liittyy pakonomaisuutta, häpeää ja tyhjyydentunnetta.
Mirka Muilu
Parabeenikielto voisi lisätä allergioita Kosmetiikassa yleisesti säilöntäaineina käytettäviä parabeeneja ei ole syytä kieltää lailla. Allergia- ja Astmaliiton kosmetiikka-asiantuntijan Päivi Kousan mielestä parabeenien täyskielto saattaisi olla jopa haitallinen. Euroopan komissio on ehdottanut direktiivimuutosta, jossa jotkin parabeenityypit kielletään. Ennen muutoksen voimaantuloa EU:n jäsenvaltioiden pitää vielä äänestää asiasta. – Parabeeneja on käytetty kymmeniä vuosia, eivätkä ne ole aiheuttaneet juurikaan allergiaoireita. Jos ne kielletään, tilalle voi tulla aineita, jotka aiheuttavat paljon enemmän allergioita, Kousa sanoo. Kosmetiikkatuotteissa on yleistynyt merkintä, jossa kerrotaan, että tuote ei sisällä parabeeneja. – Nyt on muotia pelätä parabeeneja. Aiemmin esimerkiksi silikoonin käytöstä kosmetiikassa on käyty samanlaista keskustelua. Kousan mukaan kuluttajan ei kannata välttää tuotetta vain yhden ainesosan vuoksi, sillä jäljelle jää aina paljon muita aineita, jotka vaikuttavat yhtenä kokonaisuutena. – Maininta siitä, että tuote ei sisällä parabeeneja, on vain yritysten myyntivaltti. Viranomaiset eivät sitä edellytä, Kousa sel-
ventää käytäntöjä. Parabeenien on epäilty aiheuttavan pitkäaikaisessa käytössä myös hormonaalisia muutoksia. Kousan mukaan muutoksista ei kuitenkaan ole tehty vielä tarpeeksi kattavia tutkimuksia, jotta epäilyt voitaisiin toden-
taa. Lisäksi parabeeneille on jo tällä hetkellä asetettu pitoisuusvaatimuksia. – Jos pitäisi valita, mitä säilöntäaineita kosmetiikassa käytetään, ottaisin parabeenit, Kousa sanoo. Saara Vilonen Kati Laukkanen
Kosmetiikkaa mainostetaan parabeenittomuudella.
⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, teatterin ja median yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Jaana Hujanen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
Tuottajat vastuuseen Lääkäreitä kaivataan Sorsapuistossa taas sosiaaliseen mediaan lapsia eikä rottia pakkausjätteestä Pakkaajat ja maahantuojat maksavat jatkossa myyntipakkausten jätehuollon, esimerkiksi lajittelupisteiden ylläpidon. Aiemmin kuluttajien pakkausjätteestä huolehti suurilta osin kunta. Uusi jätelainsäädäntö tulee voimaan toukokuun alussa ja siirtymäaikaa on kaksi vuotta. – Kun tuottajat ovat itse vastuussa pakkausjätteestä, se näkyy toivottavasti myös pakkausten ominaisuuksissa ja ympäristöystävällisyydessä, sanoo Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Riitta Levinen. Uuden lain mukaan tuottajavastuun piiriin kuuluvat keräyspaperi, pakkaukset, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, ajoneuvon renkaat, ajoneuvot sekä paristot ja akut. Uudistuksella pyritään selkeyttämään jätehuollon työnjakoa ja tehostamaan kierrätystä. Hanna-Mari Hiltunen
Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi näkyä sosiaalisessa mediassa nettipoliisin jalanjäljissä lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean mukaan. – Potilaat hankkivat internetistä yksilöllisten vaivojensa lääkehoitoon vertaistietoa, jota ei voida yleistää. Keskusteluun kaivataan mukaan lääketieteen ammattilaisia, kehittämispäällikkö Katri Hämeen-Anttila sanoo. Ammattilaisille ei Hämeen-Anttilan mukaan ole osoitettu minkäänlaisia resursseja sosiaalisessa mediassa toimimista varten. Asia nousi esille Fimean julkaistua kansallisen lääkeinformaatiostrategian keskiviikkona. Suunnitelman tekoon osallistui lääketieteen alan toimijoita potilasliitoista yliopistoihin ja julkishallintoon.
Hannes Nissinen
Sorsapuiston kunnostus on ratkaissut puistossa ilmenneen rottaongelman. Puistouudistuksen yhteydessä rottia löydettiin muun muassa Salhojankadun viereisen kioskin perustuksista. Kioski on nyttemmin purettu. – Rottaongelma oli sen verran vakava, että päiväkodit eivät uskaltaneet tuoda lapsia puistoon, Tampereen kaupungin ympäristövalvoja Kari Nieminen kertoo. Kunnostuksen jälkeen päiväkodit ovat palanneet. – Uusi puisto on tosi hieno, lapset leikkivät siellä tyytyväisinä, Akonpuiston päiväkodin lastenhoitajan sijainen Rinka Miettinen sanoo. Tampereella ei Niemisen mukaan ole tällä hetkellä rottaongelmaa. Rottahavaintoja kuitenkin tulee noin kerran kuukaudessa. Tänä talvena rottia on nähty ainakin Tammelan torilla ja Pakkahuoneen aukiolla. Katri Simola
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
Lääkäriopiskelijoiden jättiryhmät kiusaannuttavat MIELENILMAUS Suuret opiskelijaryhmät häiritsevät opiskelijoita, potilaita ja heidän omaisiaan.
Silti ministeriön suunnitelmissa on lisätä lääkärien aloituspaikkoja lähes neljänneksellä. Lääkäriopiskelijat vastustavat opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmaa lisätä lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja yli neljänneksellä. Opiskelijat järjestivät keskiviikkona mielenilmauksen Tampereella, Helsingissä, Turussa, Kuopiossa ja Oulussa. Mielenilmaus keräsi Tampereella lähes 300 osallistujaa. Lääketieteilijöiden ainejärjestön koulutuspoliittisen vastaavan Tuomo Väisäsen mielestä aloituspaikkoja ei tulisi missään nimessä lisätä, mikäli tiloja ja opettajia ei saada lisää. Monet vuosikurssit eivät mahdu luentosaleihin. Kliinisessä opetuksessa tilanne on vielä huonompi. – Käytännön opetuksessa on yleistä, että 11 kandidaattia tutkii yhtä potilasta. Se ei ole kenenkään edun mukaista. Tilanne vaikuttaa olennaisesti lääkärien konkreettisten käytännön taitojen huonontumiseen. Väisäsen mukaan tarve uusille lääkäreille ei ole niin akuutti kuin luullaan. – Tällä hetkellä lääkäreitä on, ja heitä koulutetaan enemmän kuin koskaan. Medisiinariliiton hallituksen jäsen Laura Saarisen mukaan tilanne kliinisessä opetuksessa on lähes katastrofaalinen. – Olimme opetuskierrolla 10 kandidaatin kanssa syöpäosastolla kuolevan potilaan luona. Tilanne oli kammottava kaikille. Meidän piti seurava vierestä potilaan viimeisiä hengenvetoja opettajiemme kanssa, kun potilaan omainen itki samalla sängyn vieressä. Saarinen vaatii ministeriöltä lisää opetushenkilökuntaa ja tiloja, jos uusien opiskelijoiden sisäänottomäärää kasvatetaan. Hänen mukaansa opiskelijat ovat jo pyytäneet päästä neuvottelemaan asiasta suo-
raan opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.) kanssa. Johtava ylilääkäri Matti Lehto osallistui myös mielenilmaukseen. Hänen mukaansa lisäys sisäänottomäärään olisi toivottava, mikäli ministeriö myöntäisi samalla myös varoja uuden opetushenkilö-
kunnan palkkaamiseen. – Tällöin Tampereen aloituspaikat voisivat nousta samoihin lukuihin kuin muissa kaupungeissa. Käytännössä tämä tarkoittaisi 15 aloituspaikan lisäämistä. Lehdon mukaan uusia tiloja Tampereelle on suunnitteilla, mutta opettajapulaa ei ole vielä ratkaistu.
Kolmatta vuotta opiskeleva Sanni Lehtonen pelkää työuransa aloittamista. – Onhan se aika paha alkaa harjoitella käytännön toimia jossain terveyskeskuksessa potilailla ilman opetusta. Siinä sitten katsot papereista ohjeita.
Malla Murtomäki Kati laukkanen
Mielenilmauksen ilmapiiri oli rauhallinen. Ainoat anarkistiset merkit tehtiin kavereiden kameroille poseeratessa.
⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN
Kansainvälisyys liikuttaa nuoria
Lukihäiriöiset jäävät korkeakoulussa ilman apua
Puuarkku tuoksui hyvältä
Kotimaassa toimiminen ei riitä politiikasta kiinnostuneille suomalaisille nuorille. Kansainvälisyys on nuorille tärkeää, ja he osallistuvat aktiivisesti sekä kotimaassa että ulkomailla järjestettäviin kansainvälisiin poliittisiin kokouksiin. Taustaltaan nuoret ovat usein kansalaisjärjestöaktiiveja tai valtiotieteiden opiskelijoita. Aktiivisuudestaan huolimatta nuoret jäävät kokouksissa usein kuuntelijan rooliin. Omaa ääntä voi olla hankalaa saada kuuluviin, sillä kokeneet politiikan asiantuntijat hallitsevat poliittista keskustelua. – Kokouksissa, joissa on vain muutama puhuja ja paljon yleisöä, nuoret pääasiassa kuuntelevat ja esittävät yleisökysymyksiä, kertoo aiheesta väitöskirjan tehnyt Sofia Laine. Laineen väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa ensi lauantaina 11.2.
Lukihäiriöiset korkeakouluopiskelijat eivät saa tarpeeksi tukea. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemän selvityksen mukaan kolmasosa lukihäiriöisistä korkeakouluopiskelijoista pitää opetusjärjestelyjä heikkoina. – Pääsykoetta varten saa helposti tietoa erityisjärjestelyistä. Yliopistoon pääsyn jälkeen tilanne vaikeutuu. Vaikka yliopistossa on saatavissa erityisjärjestelyitä, niitä ei välttämättä tunneta yksiköiden ja oppiaineiden sisällä, kertoo maisteriopiskelija, jolla on keskivaikea lukihäiriö. Hän ei halua nimeään julkisuuteen. Tampereen yliopistossa yleisin tarvittu erityisjärjestely on pidennetty tenttiaika. Käytännöt vaihtelevat yksiköittäin. Tutkimussäätiön selvityksen mukaan osa opettajista suhtautuu edelleen ennakkoluuloisesti lukihäiriöisiin. – Joillakin opettajilla on vanhanaikainen
En ole traumatisoitunut, mutta saatoin kokea juuri elämäni järkyttävimmän näyn. En tiedä, kuinka tarkasti voin kuvailla näkemääni. Eihän ruumiista saisi puhua, ainakaan niiden ulkonäöstä. Varsinkaan kun niitä on seitsemän ja ne ovat silvottuja. Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan pakastimessa olevat vainajat odottavat, että joku harjoittelisi niillä taas. Lääkäriopiskelijat eivät nyt ole täällä. Paikalla on vain lääkäri Seppo Parkkila, valokuvaaja ja arka minä. Olen kuitenkin mielestäni yllättävän rauhallinen. Ruumiinavaushuone ei ole kammottava paikka. Jälkikäteen muistan ruumiita paremmin sen, miten hyvältä tyhjä ruumisarkku tuoksui. Ihan samalta kuin saunan lauteet.
Essi Harju
käsitys lukihäiriöstä. He ajattelevat, että eihän yliopistossa voi olla opiskelijana, jos on lukihäiriö, opiskelija kommentoi. Tampereen yliopiston opintoneuvojan Elisa Tervasen mukaan yliopistossa ei järjestetä henkilökunnalle erillisiä koulutuksia aiheesta. – Uskon, että henkilökunta tietää järjestelyistä. Joissakin korkeakouluissa lukihäiriöstä merkitään sähköiseen opiskelijarekisteriin. Toisissa sähköistä rekisteriä ei käytetä, koska samalla tullaan tallentaneeksi terveyteen liittyviä tietoja. Tervasen mukaan asiaa ei ole Tampereen yliopistossa vielä ajateltu. Opiskelija ei tyrmää ajatusta sähköiseen rekisteriin laitettavasta tiedosta. – Merkintä Nettiopsussa helpottaisi opiskelijan arkea, mutta vaatisi, että myös opettajat osaisivat huomioida merkinnän. Hanna Sipinen
Susanna Kosonen
Lue ruumiiden opetuskäytöstä sivuilta 6-7.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Eristetty, mutta elossa vankeus Pelkäävällä vangilla
on kaksi vaihtoehtoa. Hän voi jäädä osastolle ja elää pelossa tai pyytää eristykseen pääsemistä. Eristyksessä vanki on yksin ja vailla järkevää tekemistä.
Viisi isoa miestä astuu sisälle Mikan selliin. He uhkaavat tappaa hänet. Mika on ehtinyt olla avoimella osastolla vasta tunnin. Hengenvaarallisen tilanteen vuoksi hän pyytää siirtoa eristykseen, ja vartija poistaa hänet osastolta välittömästi. – Nuorempana en olisi pyytänyt päästä eristykseen. Nykyään olen tällainen lälläri, joten lähdin pois kiireen vilkkaa. Mika on vaitonainen tappouhkauksen tekijöistä ja siihen johtaneista syistä. Mika uskoo, että hänen tapauksessaan eristykselle ei ole muita vaihtoehtoja. Hämeenlinnan vankilan johtajan Samuli Laulumaan mielestä pelkääjävangin eristäminen toimii ainoastaan tilanteissa, joissa vangin henki on uhattuna. Laulumaa pitää eristystä rangaistuksena, sillä vanki menettää mahdollisuuden osallistua vankilan arkeen. Vankilaan tullessaan Mika sijoitettiin osastolle, jossa hänellä oli mahdollisuus työntekoon ja sosiaalisiin kontakteihin. Tällä hetkellä hän odottaa väliaikaisessa matkasellissä siirtoa suljetulle osastolle tai toiseen vankilaan. Hän on ollut eristettynä vajaan viikon. Ahtaassa huoneessa voi vain maata ja katsoa televisiota. Mika haluaisi tehdä töitä, jotta päivät kuluisivat nopeammin. – Täällä vain katsoo kelloa. Tunti, kaksi tuntia. Pelkääjä voidaan joko eristää muista vangeista tai siirtää toiseen vankilaan. Erillään asuttaminen on kallista, teettää vartijoille ylimääräistä työtä ja on usein vangeille haitallista. Pahimmassa tapauksessa vanki voi erakoitua. Laulumaan mielestä pelkääjän siirtäminen ei ratkaise ongelmaa. Hänestä on tärkeämpää puuttua uhkaajien toimintaan ja vankilan ilmapiiriin. Vankien välillä on tarkka nokkimisjärjestys. Vankilahierarkiassa huipulla olevilla on valta päättää, kenet pelotellaan ulos osastolta.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
Kati Laukkanen
– Heti vankilaan tullessa aistii, kuka on paikan pomo. Varovasti pitää mennä, eikä saa katsoa ketään silmiin, Mika sanoo. Muiden vankien mielestä pelkääjät ovat rupusakkia. Pelkääjävangin leimasta on hankala päästä eroon, ja se seuraa jopa vankilasta toiseen. – Aina kun pelkääjäosastolle marssii, sieltä on sata kertaa vaikeampaa palata normaalille osastolle, Laulumaa toteaa. Laulumaan mukaan eristäminen ei vähennä pelkäämistä. Tilanne
jää monesti auki, koska pelkääjä ei halua paljastaa uhkailijoitaan. Osaston ilmapiiri ei muutu, vaikka yksi pelkääjä poistuu. Mika kokee olevansa vain väliaikaisesti turvassa matkasellissä. Hän lakkaa pelkäämästä vasta, kun saa siirron uuteen vankilaan. Mika tiedostaa, että vankilassa syntynyt uhka ei lopu tuomion päättymiseen. Hän harkitsee nimensä muuttamista ja osoitteensa salaamista vapaaksi päästyään. Eristäminen vaikuttaa vankiin pysyvästi. Laulumaan mukaan ihmiskontaktien puute lamaannuttaa vangin ja heikentää hänen kykyään kommunikoida normaalisti. Henkilökunnan tehtävänä on antaa vangeille välineitä, joilla selvitä vankilan ulkopuolisessa arjessa. – Mikään ei ole yhteiskunnan kannalta niin vaarallista kuin vapautuva vanki, joka on asunut erillään koko vankeusaikansa, Laulumaa sanoo. Mika tapaa toisen ihmisen ainoastaan silloin, kun vuorossa oleva vartija tuo hänelle ruoan tai vie hänet suihkuun. Lisäksi hän saa soittaa yhden kymmenen minuutin puhelun joka toinen päivä. – Olin aiemmin putkassa kuukauden ilman mitään tekemistä. Aloin puhua itsekseni. Kyllä huomasi, että mielenterveys alkoi järkkyä. Mikalle ei ole kerrottu, kuinka kauan hän joutuu odottamaan siirtoa matkasellissä. Vartijan mukaan odotusaika voi olla viikosta kuukausiin.
Mika ei halua olla eristettynä, vaan hän toivoo pian pääsevänsä paikkaan, jossa voi tehdä töitä ja pitää yhteyttä kotiin. Hän istuu tuomiota vanhoista rikoksista, eikä halua pidentää tätä aikaa osallistumalla vankilan kahinoihin. Tavoitteena on hoitaa tuomio alta pois ja palata perheen luokse. – Toivottavasti he jaksavat odottaa minua.
Haastateltavan vangin nimi on muutettu. Minni Soverila ja Helmiina Suhonen
mitä?
Pelkääjävangit ○○Pelkääjävanki tarkoittaa omasta pyynnöstä erillään asuvaa vankia.
○○Vuonna 2011 erilleen asutettuja vankeja oli Suomessa 133.
○○Iso osa pelkääjävangeista on seksuaalirikollisia.
Muita syitä erillä asumiseen ovat velat, todistajana toimiminen, etninen tausta tai jengisuhteet. ○○Perustuslain mukaan vangilla on oikeus suorittaa rangaistuksensa ilman väkivaltaa tai sen uhkaa.
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Kati Laukkanen
Aivot ja sisäelimet leikataan ja tutkitaan erikseen muun muassa hajuhaittojen takia.
Viimeinen lahja lääketieteelle RUUMIINAVAUKSET Paras tapa tutustua ihmiskehoon on leikata sitä. Seppo Parkkila raottaa
pakastimen ovea ja kertoo, miten ruumiista voi oppia. Huoneessa ei haise kuolema, vaikka täällä on seitsemän ruumista. Jäätynyt ruumis ei nimittäin haise, toisin kuin balsamoitu. Balsamoituja ruumiita ei enää Tampereen yliopiston lääketieteellisestä yksiköstä löydy, sillä vuosi sitten siirryttiin kokonaan pakastimen käyttöön.
Nyt ruumiit makaavat pinossa ja leikeltyinä yliopiston pakkasessa. Syytä kauhuun ei ole, sillä nämä ovat hyviä ruumiita. Niiden avulla koulutetaan uusia lääkäreitä. Dissektiossa, opetustilaisuudessa, jossa ruumis leikellään, on läsnä noin kahdeksan opiskelijaa yhtä vainajaa kohden, yhteensä
Fiskarsin veitsiä käytetään järeämmissä operaatioissa, kuten nahan irrottamisessa.
parikymmentä oppilasta. – Kaikki pääsevät kokeilemaan veitsellä. Toinen leikkaa kättä, toinen jalkaa, kuvailee Seppo Parkkila, 45. Parkkila on työskennellyt Tampereen yliopistolla kymmenen vuotta, joista neljä viimeisintä anatomian professorina. Hän
on ohjannut monia dissektioita ja tietää, miten tärkeä osa se on tulevien lääkärien koulutusta. – Ruumis on arvokas lahja. Ruumiit, siinä missä ihmiskeho, ovat osa hänen työtänsä, eikä hän voi arastella niiden lähellä.
Seppo Parkkila on kiitollinen siitä, että jotkut testamenttaavat ruumiinsa lääketieteelle.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7
Jonne Räsänen
”Ei jäänyt vaivaamaan” Lauri Moilanen, 22, lääketieteen opiskelija Tampereelta: ”Onhan se tunteellinen reaktio, kun näkee ensimmäistä kertaa kuolleen ihmi-
sen. Tässä työssä pitää kuitenkin pystyä pääsemään yli primitiivisistä reaktioista, sillä lääkärin pitää toimia ihmiselämän kanssa alusta loppuun asti. Dissektio on ylivertainen tapa oppia anatomiaa. Aloitin ensimmäisessä dissektiossani leikkaamisen muistaakseni reidestä, kuten oli ohjeistettu. Ruumiit oli balsamoitu formaldehydillä, joka haisee todella epämiellyttävältä. Vainajaa tulee kunnioittaa. Tuli mietittyä, kuka tämä ihminen on eläessään ollut, mutta kunnolla voi keskittyä vain yhteen asiaan, ja tärkeintä on oppia anatomiaa. Ilmapiiri ennen ensimmäistä dissektiota oli ollut jännittynyt. Kokemus oli vaikuttava, mutta kukaan ei pyörtynyt tai oksentanut. Yliopisto olisi tarjonnut tukea, mutta tapaus ei jäänyt vaivaamaan. En nähnyt painajaisia. Opiskelijat reagoivat kuitenkin hyvin yksilöllisesti. ’Kyllä se siitä’, sanoisin opiskelijalle, jolla on dissektio vielä edessä. Ja jos vetää nenän alle voimakasta mentolivoidetta, niin se saattaa auttaa hajuun.” Susanna Kosonen
Parkkila kuitenkin huomaa, miten varovaisesti silmäilen kylmäkaappeja. – Ei tässä mitään hävettävää ole, hän tokaisee ja kiskaisee oven auki. – Voi, kun nämä on verisiä, Parkkila päivittelee ja kurkkaakin seuraavaan kaappiin. Yhtä verisiä ovat nämäkin vainajat. Ruumiit eivät enää näytä ihmisiltä, sillä kaikkia on jo leikelty. Muovikäärön läpi näkyy valkoista ja kirkkaanpunaista. Ruumiinavaushuone on hyvin erilainen kuin olin kuvitellut. Meidän ei tarvitse nyt pukea päälle suojapukua tai -hanskoja. Leikkauspöytiä on useita, ja kahden päällä on puuarkut, joissa on tuttu ja miellyttävä puun tuoksu. Sali muistuttaa enemmän opetustilaa kuin ruumishuonetta. Suurimman järkytyksen aiheuttavat ruumiiden lisäksi seinällä roikkuvat Fiskarsin keittiöveitset. Näillähän me kotona pilkomme porkkanoita. Parkkila muistaa vielä ensimmäisen ruumiinavauksensa, vaikka aikaa on kulunut jo lähes kolmekymmentä vuotta. Hän oli silloin yhdeksäntoista ja pääsi seuraamaan kuolemansyytutkimusta. Pöydällä oli lapsi. – Rankkaahan se oli. Professori ei tunne suuria tunteita ruumiita kohtaan eikä liiemmin ajattele niiden historiaa. Leikkauspöydällä ihminen on
vain kuori, eikä ruumiista näe elettyä elämää, virheitä tai suurtekoja. Tupakoitsijat tosin erottaa mustista keuhkoista. Lääkärinä hän tietää, miten tärkeää joillekin voi olla nähdä menetetyn läheisen ruumis. Hän ei koe samoin. – Minulle ei ole mitään merkitystä sillä, näenkö vainajan. Vainaja ei enää ole se ihminen, hän sanoo. Tämä myös tekee työn helpommaksi. Ruumiinavaussalin nurkassa on hylly, ja hyllyssä on aivoviipaleita muovipurkissa. Parkkila ottaa muoviastian käteen ja huljuttelee keltaista nestettä. – Nämä ovat jo todella huonossa kunnossa. Taitavat olla ihan rekvisiittana täällä. Jäätynyt ruumis otetaan sulamaan kaksi päivää ennen oppituntia. Dissektiossa tarkastellaan ruumiin tukielimistöä, kuten lihaksia, luita ja jänteitä. Yksi opetustuokio kestää muutaman tunnin, ja sen aikana ruumista tutkitaan poistamalla siitä osia kerros kerrokselta. Lopuksi haavat ommellaan umpeen. Sama ruumis voi palvella useamman opetuskerran. Käytön jälkeen ruumis viedään krematorioon, uurna tuhkineen luovutetaan omaisille ja muutama lääkäriopiskelija on hieman valmiimpi vaativaan työhön. Susanna Kosonen
Dj Janne Laurilalle kuulo on tärkein aisti hänen työssään.
Desibelien juhlaa Konserteissa kävijät ovat ottaneet korvatulpat omikseen, mutta yökerhojen tanssilattioiden suurkuluttajilla ei juuri kuulosuojia näe. Ravintolakierrokselle lähtevillä on korvissa pitelemistä, sillä ravintoloiden äänentasot kohoavat jopa korkeammiksi kuin konserteissa. Utain kävi mittaamassa viiden tamperelaisravintolan äänentasot ja niistä jokainen ylitti 85 desibelin turvallisuusrajan. Korkeimmat mittarilukemat nimiinsä napannut Fat Lady vastaa 94 dB:n keskiarvoa, jossa Kuuloliitto ry:n suositusten mukaan kannattaa viettää korkeintaan tunti. Tanssilattialta mitattiin jopa vaaralliset 108.8 dB:n äänentasoarvot. Näin kova musiikki voi tehdä peruuttamattomia tuhoja kuulolle jo muutamassa minuutissa. Kuulon lisäksi myös asiakasystävällisyys kärsii voimakkaasta musiikista. Fat Ladyssa juhlinut 19-vuotias Joonas Lehtonen arvioi, että musiikki soi sitä lujemmin, mitä enemmän ihmisiä ravintolaan ahtautuu. – Olisi ihan mukavaa, ettei tarvitsisi huu-
taa kavereilleen että he kuulevat. Aamulla ääni on käheänä ja joskus on ollut myös tinnitusta, Lehtonen sanoo. Suomen Kuuloliitto ry:n arvion mukaan kuulon alenemia on noin 750 000 suomalaisella. YTHS:n yleisterveyden ylilääkäri Aira Virtala sanoo, että kuulon heikkeneminen tapahtuu vähitellen. Vaurioitunutta kuuloa ei voi enää palauttaa ennalleen. – Ensimmäiseksi saattaa tulla tinnitusta, lihasjännitystä ja pidemmällä aikavälillä kuulo alkaa alentua pysyvästi. Jokainen on vastuussa itsestään kun tietää altistuvansa kovalle melulle, Virtala sanoo. Työsuojelulainsäädäntö velvoittaa kovassa melussa työskentelevää käyttämään kuulosuojaimia, mutta vapaaehtoisesti metelissä aikaansa viettävät juhlijat ovat omillaan. Melutasojen turvallisuusrajojen ylittyessä tarjolla pitäisi olla korvatulppia, mutta ravintoloissa useimmiten näin ei ole. Juhlailtaan on siis syytä varautua ottamalla mukaan omat tulpat. Annu Laine Niina Huuhtanen
melutasot tampereen ravintoloissa Ravintola
Mittaustilanne
Keskiarvo (dB)
Maksimi (dB)
Hällän kellari
Karaokeilta
85.4
89.8
Doris
Tanssilattia
89.9
99.1
Ilona
Tanssilattia
90.2
100.4
Henry’s Pub
Livemusiikkia
92.3
106.4
Fat Lady
Tanssilattia
93.8
108.8
Turvallisuusrajat melutasoille
Essut ja hanskat suojaavat vereltä, puuarkku on vainajan kuljettamista varten.
Jatkuva A-äänitaso (dB)
Melussaoloaika
85
8h
88
4h
94
1h
100
15 min
106
4 min
112
1 min
115
ei lainkaan
Lähde: Kuuloliitto
8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Palkattomat soturit urheilu Maahanmuuttotaustaisten koripallojoukkueella
ei ole varaa edes harjoitusvuoroihin. Siitä huolimatta PJ Warriors voitti viime kaudella eteläisen alueen I-divisioonan. Teemu Muhonen, teksti Jonne Räsänen, kuvat
Chauncey McBride antaa ottelun puoliajalla joukkueelleen (Marcel Moore, vas., Kwamena Tabi, oik.) ohjeita Helsingin urheilutalon pukukopissa.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9
Puvuntakkiin sonnustautunut Chauncey McBride kävelee kentän laidalla hermostuneesti. – Ota se, iso mies, ne on liian pieniä sulle, hän huutaa joukkueensa numerolle 99, joka vie jälleen yhden levypallon päätä lyhyempien vastustajiensa edestä. Orlando Taylor on joukkueensa tähtipelaaja. Hän on syntynyt Suomessa, mutta hänen isänsä on costaricalainen. Taylor ei ole poikkeus PJ Warriorsissa, sillä kaikilla joukkueen pelaajilla on maahanmuuttotausta. Kentän laidalla huutava tulisieluinen valmentaja on mies Warriorsin takana. Amerikkalaissyntyinen Chauncey McBride saapui Suomeen pelaamaan koripalloa 90-luvun lopulla, mutta loukkaantumiset lopettivat hänen ammattiuransa pian sen jälkeen. McBride alkoi viettää paljon aikaa Töölön kisahallilla. Siellä hän tutustui poikiin, jotka tulivat monta kertaa viikossa yksin heittelemään palloa. Hän tarjosi pojille ensin henkilökohtaista valmennusta ja lopulta kokosi heidät yhdeksi joukkueeksi. – Tässä maassa on paljon maahanmuuttotaustaisia poikia, jotka eivät sopeudu suomalaiseen järjestelmään, tai joiden vanhemmilla ei ole varaa maksaa kalliita kausimaksuja. Halusin antaa näille pojille mahdollisuuden tehdä sitä, mitä he todella rakastavat. Nykyisin suurin osa Warriorsin pelaajista on suomalaissyntyisiä, mutta heidän taustansa ovat muun muassa Pohjois-Amerikassa, Virossa, Venäjällä, Kamerunissa ja Somaliassa. Joukkueella ei ole vakituisia harjoitusvuoroja, vaan se harjoittelee kisahallissa silloin, kun kentällä on tilaa. McBriden mukaan varaa harjoitusvuoroihin ei ole, sillä joukkueen kassa on lähes tyhjä. – Kukaan ei halua tukea meitä. Pyydän kyllä pelaajilta 750 euron kausimaksua, mutta harvalla on varaa maksaa sitä. Tämä on ainoa paikka, jossa heillä on mahdollisuus päästä pelaamaan. Osa pelaajista on pelannut muuallakin. Katsomossa istuva afrikkalaismies kertoo poikansa pelanneen vuosia toisessa pääkaupunkiseudun joukkueessa, kunnes tämä siirtyi kolme vuotta sitten Warriorsiin. Pojan isän mukaan junioriurheilussa on edelleen paljon rasistisia piirteitä. – Edellisessä joukkueessa poikaani istutettiin penkillä ottelusta toiseen, ja jos hän pääsi hetkeksi kentälle, hän sai ensimmäisestä virheestä suhteettoman kovat haukut niskaansa. Ulkomaalaistaustaisten poikien motivaatio tapetaan tarkoituksella. Miehen mukaan suomalaisilla vanhemmilla on joukkueissa omat sisäpiirinsä, ja vain sisäpiiriin kuuluvien vanhempien lapset pääsevät pelaamaan. – Kysyin kerran, miksi poikani ei pääse pelaamaan. Minulle vastattiin, ettei hän ole tarpeeksi pitkä. Tyhmäkin näki, että hän oli yksi joukkueen pisimmistä. Mies kertoo olevansa tunnettu henkilö maahanmuuttajapiireissä, eikä siksi halua nimeään lehteen. Chauncey McBriden mukaan Warriorsia ei ole hyväksytty mukaan suomalaiseen järjestelmään. Koripalloliitto tukee hänen mukaansa kaikkia muita seuroja, paitsi Warriorsia. – Meitä on eri keinoin pyritty hajottamaan jo vuosia, McBride sanoo. Hänen mukaansa tilanne on mennyt yhä vaikeammaksi, kun Warriorsin menestys on kasvanut. Viime kaudella joukkue voitti alueellisen I-divisioonan ja pääsi karsimaan paikasta junioreiden korkeimmalle sarjatasolle. – Meidät pelattiin ulos. Jo ennen karsintaottelun alkua ymmärsin, että liitto oli asettanut otteluun tuomarin, jonka tehtävänä oli varmistaa tappiomme.
10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
McBriden mukaan kyse ei kuitenkaan ole rasismista, vaan pelosta. – Kun yhteiskunnan rakenne muuttuu, tulee aina ongelmia. Me olemme eri sivulla kuin muut. Emme tee asioita kuten täällä on totuttu tekemään, ja siksi kaikki ovat peloissaan. Hän kertoo, että päättäjät pelaavat rahan sanelemilla säännöillä ja unohtavat usein nuorten edun. McBride on halunnut pitää kiinni riippumattomuudestaan, eikä ole ottanut vastaan saamiaan rahatarjouksia. Kolme vuotta sitten Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijä tarjosi hänelle 20 000 euroa PJ Warriorsin tuomisesta mukaan Helsinki Human Rights -ohjelmaan, mutta hän kieltäytyi. McBriden mukaan ohjelma oli saanut rahoitusta puoli miljoonaa euroa, joten tarjottu summa oli todella pieni. Lisäksi summaa yritettiin tarjota hänelle käteisenä.
– Kysyin sosiaaliviraston työntekijältä, että paljonkos rahaa te tienaatte, kun teillä on tuollaisia summia käteisenä. Sen jälkeen minusta ei pidetty. Hän kertoo myös, että eräät rikkaat juutalaiset ovat tarjonneet hänelle vakituista palkkaa valmentamisesta, jos he saisivat johtaa joukkuetta. McBride on kuitenkin kieltäytynyt kaikista tarjouksista ja jatkanut toiminnan rahoittamista itse. – Kerran yökerhossa eräs tunnettu kansallisen tason poliitikko tuli sanomaan minulle, että miten ihmeessä minä onnistun yhä jatkamaan touhujani. McBride elättää itsensä yrittämällä. Hänellä on siivouspalveluja tarjoava yritys, jolla hän myös rahoittaa Warriorsin toiminnan. Näin hän pystyy tarjoamaan nuorille pelipaikan lisäksi töitä.
Sara Bedeji ja valmentajan tytär Oxzana McBride kantavat oman kortensa kekoon. Tyttöjen kahviossa kaikki maksaa tasan euron.
– Olen asunut Ruotsissa ja nähnyt, mitä tapahtuu, kun kadut ovat täynnä nuoria vailla suuntaa. Se on kamalaa katsottavaa. McBride uskoo, että samanlainen tilanne on edessä Suomessa, jos kukaan ei tee mitään. – Jos pystyn auttamaan edes muutaman pojan elämän raiteilleen, olen onnistunut tavoitteessani. Suurin palkinto McBridelle on se, kun hän näkee jonkun kasvateistaan menestyvän. – Mikään rahasumma maailmassa ei tekisi minua yhtä onnelliseksi. Hänen mukaansa suomalaiset nuoret tarvitsevat esikuvia. Omasta joukkueestaan hän nimeää yhden. – Orlandon menestys on meille todella iso juttu. Hänellä on mahdollisuudet mihin vain.
Warriorsin kannatusjoukko koostuu pelaajien ystävistä ja joukkueen entisistä pelaajista.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11
Orlando Taylor on vasta 17-vuotiaana 205-senttinen ja 110-kiloinen. – Se johtuu geeneistä. Isäni on kehonrakentaja, Taylor kertoo. Hän sai viime vuonna suuren kunnianosoituksen taidoistaan, kun hänet yllättäen kutsuttiin edustamaan Suomen juniorimaajoukkuetta. Taylor myöntää miettineensä sen jälkeen ensimmäistä kertaa, onko I-divisioonan Warriors hänelle oikea joukkue, jos hän haluaa päästä huipulle. Ajatus joukkueen jättämisestä on kuitenkin vaikea. – Warriors on minulle kuin iso perhe. Kun aloitin pelaamisen 12-vuotiaana, olin hieman masentunut. Täällä pelaaminen on ollut minulle terapeuttista. Itsetuntoni on noussut todella paljon, Taylor sanoo.
Hän vakuuttaa tekevänsä paljon töitä uransa eteen, jotta ovet isoille kentille aukenisivat. – Olisihan se joskus hienoa vaikka siellä NBA:ssa pelata. Helsingin urheilutalolla Orlando Taylor ja Chauncey McBride saavuttavat jälleen yhden välietapin matkalla tavoitteisiinsa, kun PJ Warriors voittaa vantaalaisen PuHun lukemin 84–64. Taylor tekee ottelussa 18 pistettä ja voittaa huimat 19 levypalloa. McBriden mukaan 20 pistettä on iso ero, mutta ottelu olisi pitänyt voittaa vielä selvemmin. – Tänään näki jälleen, kenellä sitä taitoa todella on. Suomi ei vain ole valmis meihin, hän sanoo ja miettii hetken. – Mutta se tulee olemaan.
Orlando Taylor (oik.) oli jälleen joukkueensa tehokkain pelaaja.
Warriors valmistautuu peliin Töölön kisahallissa. Jiyer Lundoloke tekee korin.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Koko kansan kylähullu Pasiradio Pasi Viherahon radio-ohjelma on yhden miehen ääni pienen
ihmisen puolesta. Lähetyksissä kunniansa kuulevat virkavalta ja valtavirta. Pasi Viheraho
– Mä olen Pasi Viheraho, etkö sä mua
tunne? kysyy Viheraho, 45, itse yhdellä lukuisista Youtube-videoistaan. Vastaus löytyy helposti internetistä. Pasi on asiahemmo, Pasi on eeppinen, Pasi on mieees! Tästä miehestä kaikesta päätellen pidetään. Facebookissakin on yli 6 000 tykkääjää, ja keskustelu käy vilkkaana Viherahon keskustelufoorumilla. Lisäksi hän on pitänyt viisi vuotta omaa nettiradiota nimeltä Pasiradio. Nykyään se kerää noin 600 vakiokuuntelijaa joka perjantai-ilta. Hollolalaisella on Lahdessa oma studio. Sen laitteisto on koottu pääasiassa roskislöydöistä, jotka Viheraho on kunnostanut. Tämän viikon lähetyksessä hän aikoo jalkautua kansan pariin ja kerätä tunnelmapaloja baarin jonoista. Pääasiassa perjantaiiltoja vietetään kuitenkin sisätiloissa. – Tämä on tämmöinen kotikapakka. Alkuillasta on yleistä höpöttelyä, mutta loppuillasta meno voi olla semmoista, ettei heikompi kestä, Viheraho luonnehtii. Kyllä. Pasi Viheraho juo kunnon kännit suorassa radiolähetyksessä. Hän kiroilee ja kertoo härskejä vitsejä. Puhelimella Viheraho soittelee kenelle huvittaa, kuten Idolstuomareille, virkamiehille ja iskelmätähdille. Kerran mies pirautti entiselle opettajalleen ja uhkasi tappaa tämän. Myös kuuntelijoilla on mahdollisuus päästä lähetykseen. Heitä Viheraho ei uhkaile, eikä sensuuria ei harrasteta. Puhelu maksaa viitisen euroa. Tienatuilla rahoilla maksetaan nettikaistaa ja Teosto-maksuja. Pasiradioon voi lähettää tekstiviestillä myös omia toivekappaleita. Samalla saa paluutekstiviestinä koodin, jolla voi katsella Pasin perjantai-iltaa myös videostreamilta. – Musta on mukava kertoa ihmisille, että tällaisia asioita mä teen. Nämä ovat mun tilapäivityksiä. Viherahon jutut ovat arkipäivän realismia. Hän tekee nettivideon siitä, kuinka kokkaa dyykatuista ruoista sotkua tai siitä, kuinka hän tekee vaarallisen ohituksen autotiellä, saa sakot ja aukoo päätään poliiseille. Faneja Viherahon toilailut naurattavat. Mä tääl itekseen yöllä kieriskelen ja kikatan. Ja toisaalta: On Pasilla ihan järkeviäkin kannanottoja. Pasi Viheraho on pienen ihmisen puolella.
Pasi Viheraho on koonnut radiostudionsa laitteiston roskakorista löytämästään elektroniikasta.
Hän kyseenalaistaa auktoriteetteja tekemällä omanlaistaan kansalaisjournalismia. Hän kysyy ääneen sen, mitä toiset vain miettivät. Miksei alle sadan euron elektroniikkaa kierrätetä? Miksei vanhentunutta leipää voida myydä puoleen hintaan? Tai miten tuoremehupurkin hinta voi nousta päivässä 20 sentillä? – Sapettaa, että köyhiä potkitaan päähän. Mun mielestä ihmisten pitäisi tuoda äänensä kuuluviin ja tehdä omanlaisia juttuja. Suomalaisilla on ihmeellinen tuppisuumeininki, Viheraho tuumaa. Kaikki eivät Viherahosta kuitenkaan pidä. Säälittävä vässykkä, Hollolan kylähul-
lu, pölkkypäisyyden monumentti, 16-vuotiaan tasolle jäänyt aikuinen mies. Viheraho ei itse mielipiteistä piittaa. – Ihmiset tarvitsevat jonkun huonomman pönkittääkseen omaa itsetuntemustaan. Mä olen köyhänä roskisdyykkarina ehkä helppo kohde semmoiseen. Oli Viherahon parran takana minkälainen mies tahansa, sekopään maine on muodostunut. Kenelle tässä nyt kannattaisi nauraa? Keskustelupalstalta taitaa löytyä vastaus siihenkin. Ihminen on surkea, ja Pasi on kaikkien riemuidioottien idoli. Mirka Muilu
kuka?
Pasi Viheraho ○○Syntynyt 22.3.1966 ○○Asuu Hollolassa Rontti-koiran kanssa. ○○Juontaa omaa nettiradiota perjantaiiltaisin.
○○Ensimmäinen Pasiradion lähetys lähetettiin 14.4.2007.
○○Harrastaa elektroniikkalaitteiden keräilyä ja kunnostusta.
○○Onnistui 90-luvulla mykistämään
puhelinlaitoksen kehittäessään koodia, jolla pystyi soittamaan ilmaiseksi.
⋆⋆Katukriitikot Saara Vilonen
VR uudisti helmikuun alussa 3000 työntekijänsä työvaatteet sinisävyisistä harmaiksi. Uudet asut ovat osa VR:n suurta visuaalista muodonmuutosta. Uusia työasuja on esitelty mediassa viime päivinä tiuhaan. Mitä mieltä matkustajat ovat VR:n uudesta ilmeestä?
Sanna Torikka Uudet asut ovat nykyaikaisemmat ja vihreä väri on raikas. Mielestäni uudistukseen käytetyt rahat olisi kuitenkin voinut ehkä käyttää muuhunkin.
Jatta Lilja Minusta vaatteiden vihreä väri on kiva, mutta harmaa taas on vanhanaikainen. Ulkonäkömuutos on mielestäni ihan tervetullut, mutta ensin olisi voitu panostaa muihin asioihin, kuten lippujen hintoihin ja siihen, että junat kulkevat.
Petri Lehtonen Uudet työasut ovat nuorekkaammat kuin vanhat asut, jotka olivat mielestäni vähän virastomaiset. En kuitenkaan ihan ymmärrä, mikä pointti uudessa ilmeessä on. Onko se vain uudistumista uudistumisen vuoksi? Saara Vilonen
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13
⋆⋆Mitä ihmettä?
Piraattisivustot ahtaalla
MEDIAPELIÄ
Jotkut ilmaista materiaalia laittomasti jakavista sivustoista ovat lopettaneet toimintansa korvausvaatimusten pelossa.
Malla Murtomäki
malla.murtomaki@uta.fi Jenna Lehtonen
– Tämä on päätepysäkkimme, ystävät, toteaa torrent-
sivusto Btjunkie.orgin etusivu 6. päivänä helmikuuta. Ylläpitäjät päättivät sulkea sivuston vapaaehtoisesti välttyäkseen syytteiltä. Myös ilmaisia elokuvia tarjonnut suomalainen Fin-tv.com sulki sivustonsa helmikuun alussa. Sivuston ylläpitäjät ovat perustaneet uuden vastaavanlaisen sivuston osoitteeseen Nordic-tv. com. Nettipiraatit näyttäisivät muutenkin olevan vahvassa vastatuulessa tällä hetkellä. Ruotsin käräjäoikeus tuomitsi maailman suosituimman torrent-sivuston, Piratebay.orgin alkuperäiset ylläpitäjät 4–10 kuukauden vankeusrangaistuksiin ja maksamaan yli 5 miljoonan euron korvaukset elokuva- ja musiikkialan yhtiöille. Sivusto vaihtoi osoitteekseen thepiratebay.se, jotta yhdysvaltain viranomaiset eivät voisi kaapata sitä.
Joskus tekee mieli laittaa pää puskaan. Median mukaan maailma on täynnä vihaa ja pahuutta. En halua katsella sitä enää. Pystyn samastumaan elokuvan Into the Wild päähenkilöön. Elokuva on tositarina nuoresta miehestä nimeltään Christopher McCandless, jonka suurin unelma on jättää taakseen yhteiskunta ja matkata Alaskan erämaahan elämään yksin. Christopher ei kestä maailman pahuutta. Hän tuhoaa henkilöllisyystodistuksensa ja luottokorttinsa, ja lahjoittaa säästönsä hyväntekeväisyyteen. Nuorimies ei kerro aikeistaan edes perheelleen, joka jää taakse arvailemaan poikansa lähdön syitä.
Tuomas Ylenius
⋆⋆Miksi näin?
Dokumenttitaantuma Kotimaiset dokumentit menestyvät kansainvälisesti. Maassamme kuitenkin tuotetaan Suomen elokuvasäätiön mukaan neljännes vähemmän dokumentteja kuin vuonna 2009. Suomen elokuvasäätiön tuotantojohtaja Petri Kemppinen, miksi näin? – Syy on pelkästään Yleisradion. Annetun tuen määrä dokumenteille ei ole laskenut, mutta Yleisradion tilaukset ovat. Matematiikka on yksinkertainen. Mitä vähemmän ohjelmatilaa dokumenteille, sitä vähemmän tuettuja elokuvia. Yleisradion dokumenttiohjelmien vastaava tuottaja Pentti Väliahdet, miksi uusien kotimaisten dokumenttien ohjelmatilaa vähennetään? – Kotimaisia dokumentteja tilataan nyt vähemmän, mutta se ei kerro koko totuutta. YLE ajaa nyt varastossa olevia dokumentteja, jotka ovat odottaneet esitysvuoroaan. Varaston purkamiseen menee ainakin tämä vuosi. Sen jälkeen uusien dokumenttien tilaus tasaantuu. Onko Yleisradion monopoliasema dokumenttien levittäjänä ongelma? – Dokumenttien rahoitus ja tuotanto juoksee samaa oravanpyörää, josta on aina
Kati Laukkanen
Hanna Leppänen: ”Kerro kerro kuva”: Valokuvan sanoma tieteellisessä tekstissä. Tampereen yliopisto, viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2011.
Kerrostaloasumisen kauhut herättävät keskustelua netin keskustelupalstoilla. ”Nuo pyykkituvat nyt lähinnä sopivat johonkin sosialistiseen utopiaan, en mä ainakaan uskaltaisi luottaa johonkin tuntemattomiin naapureihin tuon vertaa. Hyvä että luotan etteivät kämppikset nyysi kalsareitani.” HÄI, futisforum2.org
”Kerrostalossa ei kannata ruveta kovin paljon veljeileen naapureitten kanssa. Siitä keittää sopan. Pihatalkoot ja kerhohuoneen pikkujoulut on kerran saaneet riitoja ja avioeronkin aikaiseksi.” kerrostalosssa, Iltalehti.fi
vaikeampaa irrottautua. Tällä hetkellä YLE on ainoa taho Suomessa, joka on sitoutunut esittämään kotimaista, elokuvateattereihin suunnattua dokumenttielokuvaa yhdellä viikoittaisella ohjelmapaikallaan. Suomalaiselle dokumentielokuvalle olisi edullista, että sitä esitettäisiin ja tuettaisiin laajemmin YLE:n kanavien ulkopuolella, esimerkiksi mainoskanavilla. Hannes Nissinen
⋆ ⋆Gradu paketissa
”Mikään ei pilaa lauantaiaamun hiljaisuutta paremmin kuin se, että joutuu kuuntelemaan kuinka naapuri kolistelee keittiössään. Pistin kuulosuojaimet heti päähän.” Kyrpiintynyt, Suomi24.fi
”Kun kuuntelee omakotiasujakavereiden itkua 500€:n sähkölaskuista/kk ja samalla kuitenkin puolet talosta on pakkasen puolella, niin olen tyytyväinen valintaani asua tilavassa kerrostalokämpässä. Koira joskus haukkuu naapurissa, mutta soitan minäkin joskus kännissä progea täysillä. ” yyber, futisforum2.org
⋆⋆Lämpenee
Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
millainen merkitys valokuvalla on tieteellisessä tutkimuksessa? Tätä Hanna Leppänen tutkii. Tieteellisen julkaisun valokuvat voivat olla hyvin erilaisia kuin itse teksti. Kuvituksen ei tarvitse olla tiukan realistista vaan abstraktilla kuvituksella voidaan havainnollistaa tekstiä ja herättää mielikuvia. Saara Vilonen
Median välittämä kuva maailmasta on pimeä, masentava ja pelottava.
Ole internetin Indiana Jones Tuntuuko sinusta siltä, että vietät aikaasi aina samoilla tutuilla, turvallisilla ja tylsillä internetsivustoilla? Meneekö internetin ehtymätön sisältövirta ja sen lukemattomat mahdollisuudet auttamatta ohitsesi? Ratkaisu on löytynyt. Pelastuksen tuo StumbleUpon.com, joka arpoo käyttäjälle uusia sivustoja. Toiminto ei palauta sisältöjä täysin sattumanvaraisesti, sillä rekisteröityessä käyttäjä voi määritellä kiinnostuksen kohteensa. Olo on kuin löytöretkeilijällä. StumbleUpon avaa silmät sille, kuinka vähän rutinoitunut käyttäjä tuntee internetviidakon salaisuuksia. Toimittajan kolme ensimmäistä arvottua sivustoa käsittelivät sormeen tatuoitavia viiksiä, uusimpien drinkkien valmistusohjeita ja Irina Werningin Back to the Future -valokuvia.
Löytöretki alkaa osoitteesta www.stumbleupon.com
Malla Murtomäki
En halua jättää koko yhteiskuntaa, mutta Christopherin ajatuksessa on jotakin kiehtovaa. Entä jos pakenen tiedon erämaahan, jossa informaatiotulvat kuivuvat nopeasti ennen kuin ne saavuttavat minut? Olen oman itseni herra, eikä minun tarvitse kantaa harteillani koko maailman tuskaa. Eristän itseni median vaikutusvallasta. Elokuvassa Christopher lähtee Alaskaan yksin siitä huolimatta, että hän matkallaan erämaahan näkee hyvyyttä maailmassa tapaamissaan ihmisissä. Ensimmäiset kuukaudet mies selviää hyvin, mutta alati kasvava nälkä ajaa hänet huonoihin ratkaisuihin. Christopher syö myrkyllisiä marjoja, jotka halvauttavat hänen ruoansulatusjärjestelmänsä. Luultavasti oma informaationälkäni ajaa minutkin hulluksi erämaassa. Pään puskaan laittaminen ei poista tietoa siitä, että lööpit kertovat edelleen kuolemasta, onnettomuuksista ja ihmisten pahuudesta. Metsästäjät löytävät Christopherin kuolleena erämaasta. Viimeisenä merkintänä miehen päiväkirjassa on lause happiness real only when shared, onnellisuus on totta vain jaettuna. Christopher ymmärsi vasta erakoiduttuaan, hetki ennen kuolemaansa, että ihminen tarvitsee muita ympärilleen ollakseen onnellinen. Tuo lause on pyörinyt päässäni muutaman päivän. Olen pohtinut sitä murehtiessani maailman rumuutta. Ympäröivästä maailmasta eristäytyminen ei poista ahdistusta. Järkyttävät tapahtumat, surulliset uutiset ja vihapuheet on helpompi kestää, kun ne voi jakaa muiden kanssa. Media on väline jakamiseen. Tie onnellisuuteen ei löydy erämaasta. Ehkä lähemmäs pääsee kiipeämällä jonkun toisen hartioille. Ylempää kaiken hahmottaa helpommin kokonaisuutena. Sieltä on mahdollista nähdä myös kaikki ne hyvät asiat, jotka medialta jäävät usein kertomatta.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Tampere-talo / Harri Hinkka
Suomen kulttuurikentällä on Paulina Ahokkaan mukaan pienet piirit. Kaikkien suurimpien konserttitalojen johtajat tuntevat toisensa hyvin.
Tampere-talon rautarouva
KULTTUURIVAIKUTTAJA Paulina Ahokas haluaa murtaa mielikuvan Tampere-talosta keski-
ikäisen porvariston pyhättönä. Tuoreen toimitusjohtajan mielestä popin ja klassisen musiikin vastakkainasettelulla olisi jo korkea aika pyyhkiä lattiaa. Paulina Ahokas, 39, vastaa puhelimeen työhuoneessaan. Hän on juuri saanut päivän pakettiin. Kello on puoli kahdeksan illalla. – En malttaisi millään pysyä poissa työpaikalta, Ahokas naurahtaa. Hän johtaa työkseen Pohjoismaiden suurinta konsertti- ja kongressikeskusta Tampere-taloa. Ahokas otti Tampere-talon ohjiinsa tammikuun alussa. Sitä ennen talon toimitusjohtajana toimi tamperelainen jääkiekkovaikuttaja Kalervo Kummola. Edessä on jännät paikat, vaikka Ahokas onkin kulttuurialan arvostettu ammattilainen. Hän on kerryttänyt kansainvälistä kokemusta taidemanagerina Lontoossa ja promoottorina Prahassa. Kotimaassa hän on hyörinyt festivaalien parissa sekä tehnyt lehtorin töitä Joensuun yliopistossa. Eniten hommia Ahokas on kuitenkin paiskinut suomalaisen musiikin viennin eteen. Viimeiset yhdeksän vuotta vierähti vienninedistämisyhdistys Music Export Finlandin toiminnanjohtajana. – Käytännössä autoin suomalaisia musiikkialan ammattilaisia menestymään maailmalla, hän kertoo. Ahokas haluaa johtaa Tampere-taloa, joka säväyttää. Tavoite on kristallinkirkas. Pitää tar-
jota niin hyvää ohjelmaa, että kriittisinkin kulttuurin kuluttaja kokee vähintään kaksi kertaa vuodessa kunnon vau-elämyksen. Tampere-talo on johtava kulttuurikeskus Pirkanmaalla, mutta Suomessa konserttikeskustoiminta on erittäin pienimuotoista. Voisi kuvitella, että elokuussa avattu Helsingin Musiikkitalo syö Tampere-talon elintilaa. – Päinvastoin. Kilpailu on aina piristävä tekijä. Suomen kokoisessa maassa molemmat hyötyvät toistensa menestyksestä, toteaa Ahokas. Monen opiskelijan mielikuvissa Tampere-
talo on kankean konservatiivinen pytinki, jossa on tarjolla vain klassista musiikkia, oopperaa ja tylsiä messuja riistohinnoin. – Onhan se totta, että Tampere-talon ulkoinen imago on hyvin pitkälti keski-ikäinen ja keskiluokkainen. Mutta meidän ohjelmatarjontamme ja yleisörakenteemme eivät vastaa tätä mielikuvaa. Esimerkiksi musiikkiesityksiä löytyy aina hard rockista ja metallista lastenmusiikkiin asti, Ahokas sanoo. Hänen mielestään imagoristiriita on paha ongelma. Tampere-talon väki tekee tosissaan töitä jäykän brändin kukistamiseksi. Ihmisten juurtuneita mielikuvia ei kuitenkaan ole helppo kumota.
Keskiluokkainen on myös yleinen käsitys Tampere-talon hintatasosta. Ahokkaan mukaan tämäkin on täyttä puppua. Esimerkiksi kallein mahdollinen lippu Tampereen Filharmonian konserttiin maksaa 21 euroa. Opiskelijat ja eläkeläiset pääsevät vielä puolet halvemmalla. Kovin moni ei tiedä sitä, Ahokas valittelee. – Useimmista rock-keikoistakin saa maksaa enemmän. Ja stadion-konserteista ihmiset pulittavat silmää räpäyttämättä yli 100 euroa. Lippujen hintojen perusteella ei voi siis väittää, että taidemusiikki on vain porhojen huvia. Ahokas näkee muutoksia myös kuluttajien käsityksissä. Kulttuuri-ilmasto vapautuu, ja ihmisten maku laajentuu. – Raja-aidat ovat luonnostaan kaatumassa. Klassisen musiikin ja popin vastakkainasettelu joutaisi jo romukoppaan. Se on ainoastaan positiivinen ilmiö, sanoo Ahokas. Mitä kulttuuri merkitsee Paulina Ahokkaalle? Se on hänelle perustarve, siinä missä ravinto ja lepokin. Kulttuuri on sielunhoitoa yhtä lailla kuin terapiassa käynti. Se pitää hänet järjissään. Jussi Saarinen
kuka?
Paulina Ahokas ○○Syntynyt vuonna 1972 Sii-
linjärvellä. ○○Koulutukseltaan filosofian maisteri, pääaineena musiikkitiede. ○○Tampere-talon toimitusjohtaja tammikuusta 2012 eteenpäin. ○○Työskennellyt aiemmin muun muassa toiminnanjohtajana Music Export Finlandissa, managerina Suomen Lontoon Insituutin taidepuolella ja promoottorina Cafe Nouveau -jazzklubilla Prahassa. ○○Puuhannut kotimaassa paljon festivaalien parissa ja toiminut Joensuun yliopistossa musiikkitieteen lehtorina.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15
Kristina Granlund
Näin koin Niina Huuhtanen
niina.huuhtanen@uta.fi
Seitsemänvuotiaalle animegenre näyttäytyi tympeinä piirroshahmoina. Vasta nyt 22-vuotiaana ymmärrän niiden hienouden. Lapsena Pekka Töpöhäntä ja Miina ja Manu saivat tähtisilmäni tuikkimaan kirkkaammin kuin manga-lehtien ihmisenkuvatukset ja pröystäilevät koulupuvut. Pidin japanilaiset kummajaiset turvallisen käsivarrenmitan päässä itsestäni. Seitsemänvuotiaana pikkulikkana sain ensimmäisen kosketukseni animemaailmaan. Katsoin televisiosta Naapurini Totoron. Muistikuvani filmistä ovat hatarat. Muistan teoksesta maukuvan kissabussin ja nallemaisen peikon, joka sai puun itämään yhden yön aikana. Kun lopetin elokuvan katsomisen, menin lähimetsään ja keräsin pieniin kouriini tammenterhoja. Anime jäi, mutta muistikuvat pysyivät.
Kaius Paetau ja Omar Truco Kallonen teroittivat puukkonsa kiehisten veistelypajassa.
Taide syntyy kohtaamisista Yhteisötaide Värien helmikuu on osallistujiensa näköinen tapahtuma.
Kiehisten veistelypajassa laulu raikuu ja lastut lentävät. Pispalan nykytaiteen keskuksessa Hirvitalossa on käynnissä kiehisten, eli nuotion sytykkeiden veistelypaja, joka on osa Värien helmikuu -yhteisötaidetapahtumaa. Työpajaan osallistuneiden tuotoksista muodostetaan suuri aurinko. Itse tekeminen on kuitenkin lopputulosta tärkeämpää. Osasta kiehisiä muodostuu hahmoja, jotka jäävät katselemaan ohikulkijoita ikkunalaudalle. Kaius Paetau alkoi veistellä kiehisiä, koska asui puulämmitteisessä talossa. Ovessa oli lappu ”Ei mainoksia”, mutta tuli oli saatava syttymään. Mielessä on jo kauan hautunut idea, että koristeellisia kiehisiä voisi
käyttää muutenkin kuin sytykkeinä. Veistelyn lomassa Hirvitalossa kaikuvat työlaulut. Ennen vanhaan työnjohtajan yksi tärkeä taito oli osata tehokkaita työlauluja, jotka rytmittivät työntekoa ja auttoivat työntekijöitä jaksamaan. Vanhusten parissa työskentelevä Minna Hokka kertoo miettineensä usein töitä tehdessään, että samalla olisi kiva laulaa. Tänään Hokka toimii esilaulajana, ja pian kaikki kommunikointi työpajassa tapahtuu laulun välityksellä. Pispalassa toimiva Elävän tulen olohuoneen yhteisötaideryhmä järjestää Värien
helmikuun ensimmäistä kertaa. Tarkoituksena on yhdistää kaikki mahdolliset taidemuodot hengittäväksi kokonaisuudeksi. Kuka tahansa voi perustaa tapahtumaan oman tempauksen. Ohjelmaa on jo nyt luvassa melkein joka päivälle koko helmikuun ajan. Tulossa on muun muassa sirkustyöpajoja, erilaisia leikkejä, hiljaisuuspäivä ja karnevaalirieha. Värien helmikuun koko ohjelma osoitteessa varienhelmikuu.blogspot.com. Kristina Granlund
MUISTILISTA 9.2.–16.2.2011 Musiikkia ja mahtavaa masennusta
9.
10. 11. 12. 13. 14. 15.
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Rupisia riimejä
Valoa festival
Elävän kirjallisuuden festivaali
Teatteriesitys, Depressio Moderata
Artturin musavisa
Ystävänpäivän konsertti
Säilöttyjä Unelmia, dokumentti
Musiikkiopiston pop/jazz -linja tekee kunniaa suomirokin klassikoille.
Valoa festival kaataa musiikkigenrejen aitoja. Indiemusiikin rinnalla kuullaan rytmejä ja räppiä.
Alun perin kirjamessujen varjotapahtuma on monitaiteellinen ja kokeileva kirjallisuustapahtuma.
Masennus on mahtavaa! Näytelmä etsii vastauksia masennuksen syihin karnevalisoimalla synkän aiheen.
Musiikkitietäjät ja biisien tunnistajat palkitaan olutpalkinnoin.
Kuka muka ei tykkää folkpopista? Lavalla Panic With Lulu ja Jukka Ässä.
Säilykepurkki kulkee monen käsiparin kautta ennen kuin se päätyy kaupan hyllylle.
Liput 10 e
Liput 6–25e
Vapaa pääsy
Liput 5–10e
Vapaa pääsy
Vapaa pääsy
Liput 8,50 e
Klo 19, Konsun sali
Klo 18–24, Yotalo ja Artturi
Klo 10–18, Vapriikki
Klo 19, Legioonateatteri
Klo 20, Artturi
Klo 21, Klubi
Klo 18.30, Niagara
Tonari no Totoro on japanilaisen Hayao Miyazakin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva vuodelta 1988. Siinä kaksi tyttöä tapaa suippokorvaisen peikon, Totoron. Seinänraoissa lymyilevät pölypallot ja aikuisten silmille näkymätön Totoro avaavat portit lapsen sielunmaisemaan, jossa kaikki on mahdollista. Tutustuin Totoroon uudestaan viisitoista vuotta myöhemmin. Paksu ja karvainen japanilaispeikko oli edelleen yhtä suloinen. Minä olin kuitenkin muuttunut. Tajusin, että vanhempanakin minulla on mahdollisuus hypätä kissabussin kyytiin ja antaa mielikuvitukseni paeta aikuisten maailmasta. Naapurini Totoro on elokuva, joka herättää vastikkeetonta iloa ja mielihyvää. Se nostattaa huulille tahattomia nauruntyrskähdyksiä. Elokuva herättää kysymyksiä, mutta ei anna vastauksia. Totoro on ristiriidaton, mutta ei kuitenkaan liian naiivi. Mielikuvituksella leikitellään ja sitä koetellaan. Lapsellisuus puetaan niin erilaisiin vaatteisiin, että se alkaa näyttäytyä jopa aikuisen silmiin uskottavalta. Tunnen vastustamatonta halua uskoa nappisilmäiseen peikkoon, joka ilmestyy kaatosateessa bussipysäkille puunlehvä kädessään. Anime-elokuvat näyttäytyvät minulle nyt aivan uudesta vinkkelistä. Naapurini Totoro on kevyttä satuilua, jossa peikko saa tammenterhon itämään, ja jossa lapsen maailma on aikuisilta näkymättömissä. Elokuva kuitenkin onnistuu herättämään ajatusmyrskyn, jollaista en ole kokenut sitten Lars Von Trierin Melancholian. Ei hullumpi suoritus pörrötukkaisilta animehahmoilta.