14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
SATUMAARI VENTELÄ
KUKA?
Jore Puusa ○○Työskennellyt kuvaajana vuodesta 1976, ollut muun muassa Black Starilla New Yorkissa Suomen kuvaajana. ○○Kirjoittaa Kuvajournalismi-blogia. ○○Kuvannut useilla kriisi- ja sota-alueilla eri puolilla maailmaa. ○○Opettanut kuvaamista vuodesta 1982, esimerkiksi Kansanopisto HEO:ssa. ○○Perheeseen kuuluvat naisystävä, 3 aikuista poikaa ja 2 koiraa sekä vuosimallin 1981 Kawasaki Spectre.
Jore Puusa ei ole omien sanojensa mukaan opettamassa kuvajournalistiopiskelijoita, vaan kertomassa ajatuksistaan. Hän pitää kuvaajille tänä keväänä kolme ravistelevaa luentoa, jotka ovat hänen uransa viimeiset.
Luovuttamisen aika LEHTIKUVAUS Kovasanainen ja vihattu Jore Puusa on tehnyt kaikkensa,
mutta hän ei pysty estämään kuvajournalismin tuhoutumista. JORE PUUSA, 62, on yrittänyt kaikin keinoin herättää keskustelua kuvajournalismin tilasta. Sen seurauksena paljon on tuhoutunut. Puusa on menettänyt ystäviä, töitä ja yhden avioliiton. Kukaan Suomessa ei enää palkkaa häntä. Puusa tekee työnsä eri tavalla kuin muut ja on omien sanojensa mukaan niin hyvä, että muut kuvaajat pelkäävät häntä. Puusa rupesi puhumaan kuvajournalismista julkisesti, kun internet alkoi vaikuttaa alalla 2000-luvun alussa. Hänelle kerrotaan jatkuvasti sähköpostilla kammottavia tarinoita siitä, mitä lehtitaloissa todella tapahtuu. – Isät maksavat, että heidän poikansa pääsevät töihin. Tytöt lähettävät kesätyöhakemuksessa alastonkuvansa, ja kuvaajat pa-
kotetaan riistosopimuksiin, Puusa luettelee. Kaikki pelkäävät sanoa epäkohtia julki, koska silloin menettää työnsä. – Nuorilla on täysin välinpitämätön asenne journalismia ja työtovereita kohtaan. Ennen työntekijät eivät sietäneet epäoikeudenmukaisuutta. PUUSA LUKEE itsensä edelleen Suomen viiden parhaan lehtikuvaajan joukkoon. Hänestä nuorten ja todellisten osaajien välillä on järkyttävä kuilu. Työntekijät potkitaan pois sekä lehtitaloista että opetustehtävistä 55-vuotiaina, joten nuoret ja vanhat eivät pääse keskustelemaan. Puusan mukaan Suomessa ei ole hänen lisäkseen ainuttakaan kuvajournalismin opettajaa, jolla olisi kokemusta lehtikuvaa-
jan työstä ja pedagogista koulutusta. Hän sanoo, ettei Tampereen yliopistonkaan kuvajournalismin opettajilla ole kattavaa kokemusta sanomalehtikuvaajina. – Kymmenen vuoden päästä kaikki toimittajat ja kuvaajat ovat freelancereita, mutta kukaan ei opeta, miten juttuja myydään. Se on aivan ällistyttävää. Kun itse opetin, laitoin opiskelijat niin koville, että he lähtivät luokasta itkien. Puusan mukaan toimituksiin on turha lisätä työntekijöitä niin kauan, kun ammattitaitoisia ihmisiä ei ole saatavilla. – En ylistä itseäni, vaan minun ikäluokkani kuvaajia, jotka olivat huipulla 1980-luvulla. HYVÄT KUVAT ovat Puusan mukaan ainoa keino saada ihmiset lukemaan jutut.
Hän on kuvannut 47 maassa ja istunut kymmenien toimitusten palavereissa. – Suomessa kuvaajat istuvat aamupalaverin aikana autotallin takana vetämässä röökiä ja puhumassa pillusta ja autoista ja toimittajat päättävät kaikesta. Teksti ja kuva pitää osata yhdistää niin kuin se sivistysmaissa tehdään. Kun lehtien visuaalisuus huononee, nuoret eivät enää lue juttuja ja yritykset siirtävät mainokset someen. Toimituksista heitetään rahapulassa ihmisiä pihalle, ja Puusan mukaan tähän mennessä kuvaajat ovat saaneet lähteä ensimmäisenä. Huonosti kuvitettuja juttuja ei lueta. – Tämän kierteen takia printti häviää. Verkko tuhoaa journalismin lopullisesti. JOURNALISMISTA ja toisistaan välittävien ihmisten pitäisi Puusan mukaan järjestäytyä ja ilmoittaa, että he eivät suostu siihen, mitä lehtialalla tapahtuu. – Jos ei pysty pysymään moraalisissa valinnoissa, niin pitää lopettaa ja vaihtaa vaikka alaa. Suomen suurimmat lehtitalot vaativat kuvaajia allekirjoittamaan sopimuksen, joka antaa kuvien kaikki oikeudet konsernille. – Miten voit antaa jotain, mikä on osa sinua, Puusa huokaisee. Järjestäytyminen on ollut vaikeaa, koska vastaanpanijoiden tilalle löytyy aina ihmisiä, jotka suostuvat sopimuksiin. Puusasta hänen uransa hienoin teko on se, että hän on uskaltanut pitää meteliä alan epäkohdista. Hän on onnellinen siitä, että on saanut kuvata koko työuransa ja elättää sillä perheensä. Puusa pitää uransa viimeiset luennot tänä keväänä tamperelaisten kuvajournalistiopiskelijoiden pyynnöstä. Konkari saattaa jatkaa bloginsa kirjoittamista, mutta hänestä lehtikuvausta ei voi enää pelastaa. – Urani on lopussa, ja toisaalta olen minäkin. Elli Harju
⋆⋆KATUKRIITIKOT NOORA VILÉN
Kuvat ovat olennainen osa sanomalehteä. Hyvä lehtikuva välittää tietoa ja tunnetta. Utain selvitti, kuinka tärkeä lehtikuva on tamperelaisille. Essi Rundgren
Terhi Mäntylä
Kiinnitän lehtikuviin paljon huomiota. Ostopäätöksen teen yleensä sisällön perusteella, mutta kuvakin on tärkeä. Hyvä kuva kiinnittää huomion.
Mikko Myllylä
Kuva on lehdessä tärkeä. Jos kuva on hyvä, tulee helpommin luettua sen alla oleva tekstikin. En osta lehtiä kuvien perusteella. Minulle tulee kotiin Aamulehti ja Helsingin Sanomat, joten irtonumeroita en osta muutenkaan. Mitä nyt joskus Iltalehden. Netissä kuvat eivät ole yhtä tärkeitä kuin lehdissä.
Miitta Järvinen
Kiinnitän kuviin paljon huomiota, kun luen lehtiä. Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä on hyviä kuvia, Aamulehdestä ei oikein voi sanoa samaa. Luen nettilehtiä kännykällä, joten kuvat eivät ole niissä yhtä tärkeitä.