4/2015
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 8
media 14
elämykset 16
huvit 17
Tiede vaarassa Jos tutkijat ajetaan yrittäjiksi, miten käy yliopistojen tason? Erkki Mervaala s. 2
Pelin henki Rugbynaiset vaihtavat kentällä irvistyksiä ja tiukkoja halauksia. s. 16
Rehua sisään, lantaa ulos Maitotilalla ei laiskotella, vaikka tuottajahinnan lasku näkyy isäntäväen tilissä. s. 8
2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
5.2.2015 NOORA VILÉN
AVAUS
Erkki Mervaala
erkki.mervaala@gmail.com
Seitsemän ministerin työryhmä tahtoo eroon tutkijoista – jos nyt vielä miettisitte. VIIKKO SITTEN Helsingin Sanomat uutisoi pääministeri Alexander Stubbin (kok.) johtaman Tutkimus- ja innovaationeuvoston kokoamasta listasta, jolla ehdotetaan isoja muutoksia korkeakouluihin. Yliopistojen rahoituksen riittävyyden takaamiseksi olisi neuvoston mukaan järjestettävä suunnitelmallisia, määräajassa tehtäviä tutkijavähennyksiä. Sinänsä ajatus säästöistä kuulostaa omituiselta, sillä valtaosa tutkimuksesta rahoitetaan yliopistojen ulkopuolelta, projektikohtaisesti. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan uusien rakennemallien kehittelyn sijaan pitäisi kiinnittää huomio ydintehtävien eli opetuksen ja tutkimuksen laadun kehittämiseen. Hallintotason uudistamiset eivät hyödytä opiskelijoita, opetushenkilöstöä tai tutkijoita. TUTKIJOILLE ehdotetaan myös yrittäjyysvapaata. Oli korkeakoululla miten moderni yrityshautomo ja turvaverkko tahansa, on yrittäjyyden jälkeen vaikeaa palata tutkimuksen pariin. Tutkimuksen laatu kärsii, jos tutkijat jäävät jälkeen kehityksestä. Kaiken kukkuraksi neuvostoon kuuluva opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) puhuu itse linjausta vastaan. Jos ”yliopistojen pitäisi keskittyä vahvuusalueisiinsa”, tasokasta tutkimusta vahvuutenaan pitävät yliopistot vaarantaisivat asemansa vähentämällä tutkijoita.
Jaana Häggmanin mielestä on tärkeää, että toimipiste on kotoisa ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä.
Seksityöläisten palveluita karsitaan PALVELUT Pro-tukipisteen asiakasmäärät kasvavat jatkuvasti.
Rahoituksen puute vaikeuttaa järjestön toimintaa. PRO-TUKIPISTEEN asiakaskontaktien määrä nousi viime vuonna ensimmäistä kertaa yli 10 000:een. Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä järjestö tarjoaa tukipalveluja seksi- ja erotiikka-alan työntekijöille, kuten prostituoiduille ja eroottisille tanssijoille. – Tällainen toiminta ei synny hetkessä. Viime vuoden korkeat asiakasmäärät osoittavat, että ihmiset ovat löytäneet palvelut. Pro-tukipisteen toiminnan merkittävimmät rahoittajat ovat Raha-automaattiyhdistys ja sosiaali- ja terveysministeriö. Rahoitusta leikataan tänä vuonna merkittävästi. Tällä hetkellä järjestössä mietitään, mitä palveluita karsitaan. – Työtä tehdään nyt resurssien suhteen kriisirajoilla, Tampereen yksikön johtaja Jaana Häggman kertoo.
TAMPEREEN toimipisteessä on viime kesästä lähtien tehty töitä ilman vakituista sairaanhoitajaa. Muutoksen seurauksena terveyspalveluiden kävijämäärä on laskenut radikaalisti. – Merkittävä osa työtämme on hiv:n ja muiden seksitautien leviämisen ehkäisy. Tästä pidämme kiinni kynsin ja hampain, Häggman sanoo. Järjestö tarjoaa vertaistoimintaa ja keskusteluapua. Myös etsivä työ on tärkeä osa Pro-tukipisteen toimintaa. Työntekijät kiertävät kaduilla, erotiikkaliikkeissä ja -baareissa. – Osa baarien omistajista ohjaa uusia työntekijöitään palvelujemme pariin. Pro-tukipiste tekee myös ihmiskaupan vastaista työtä ja tarjoaa tukea ihmiskaupan
uhreiksi joutuneille. Järjestön palveluille olisi tarvetta ympäri Suomea. Nykyään apua voi hakea esimerkiksi netin PRO 24/7-palvelusta.
Sähkökatkosten korvaukset ontuvat
Sovellus suodattaa haitallista valoa
Avioliittoja solmitaan yhä vähemmän
VIIKKOJA jatkuvista, toistuvista sähkökatkoista ei saa korvausta, jos yksittäinen katko ei kestä yli 12 tuntia. Kuopiolainen Paula Keinänen kertoo, että heidän taloudessaan oltiin tammikuussa ilman sähköä yhteensä kaksi vuorokautta viikon aikana. Katkot olivat muutaman tunnin pätkiä, joten korvauksia ei heru. Sähkönjakelu on aina altis erilaisille sääilmiöille. Savon Voiman viestintäjohtaja Minna Vierimaa kertoo, että Savossa koettiin pisin vaikeiden säävaihteluiden jakso 20 vuoteen. – Sähköverkkoa korjattiin yötä päivää. Uusia vikoja ilmeni kuitenkin jatkuvasti, kun puita kaatui tykkylumen takia linjoille, Vierimaa sanoo. Noin 80 sähköyhtiöstä Elenia on ainoa, joka antaa asiakkailleen minimivaatimuksia paremman hyvityksen.
ÄLYPUHELINTEN ja tietokoneiden sinistä valoa suodattavat ohjelmat saattavat parantaa unta. Ohjelmat muuttavat näyttöjen värilämpötilaa ja lupaavat helpottaa nukahtamista sekä silmien rasitusta. Käyttäjäkokemukset ovat myönteisiä, mutta tutkimustietoa ei vielä ole. Tampereen yliopistollisen sairaalan unitutkijan Sari-Leena Himasen mukaan suodatin on parempi kuin ei mitään, vaikka kaikki valo vaikuttaakin nukahtamiseen. Silmiin tuleva sininen valo vähentää melatoniinin tuotantoa ja vaikeuttaa nukahtamista. Puhelinten ja tietokoneiden käyttö iltaisin ei ole suositeltavaa, sillä näytöt heijastavat kylmää valoa. – Nykyään on tavallista touhuta puhelinten kanssa koko ajan. Uskon, että meillä on kasvamassa sukupolvi, jolle ongelma on tosi iso, Himanen sanoo.
NAIMISIINMENO ei houkuttele entiseen tapaan. Trendi näkyy sekä kirkko- että siviilivihkimisissä. Tilastokeskuksen mukaan avioliiton solmineiden määrä on laskenut reippaasti sitten 2000-luvun alun. Suurin romahdus on tapahtunut viime vuosina. Vuonna 2013 solmittiin reilut 25 000 avioliittoa. Aiemmin 2000-luvulla avioliittoja on solmittu lähes 30 000 vuosittain. Maistraatin suosio ei ole noussut, vaikka kirkossa vihittyjen määrä on laskenut. Kirkosta eronneiden määrästä ei voi vetää suoria yhtäläisyyksiä avioliittotilastoihin. – Kirkosta eroamisten ja avioliittojen solmimisen välistä yhteyttä ei ole tutkittu. Huomattava on, että maistraatissa vihitään myös seurakunnan jäseniä, Tampereen maistraatin henkikirjoittaja Martti Haapalainen kertoo.
Essi Rundgren
Pia-Marie Rauhala
Jemina Michelsson
HELSINGISSÄ suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, Tampereella tilanne on päinvastainen. Helsinkiin on viime vuosina saapunut paljon etenkin afrikkalaistaustaisia seksityöntekijöitä. – Monet ulkomaalaisista eivät ole oikeutettuja julkisiin palveluihin. Pro-tukipiste on ainoa paikka, josta he voivat saada apua. Tampereella katuprostituutiota ei ole, monet asiakkaista työskentelevät aikuisviihdealalla tai eroottisina tanssijoina. Aino Saarenmaa
⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Jenni Kangasniemi. Perttu Räisänen, Sanna Suopanki, Eira Talka AD: Saara Tuominen
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3
utain.uta.fi
”
Sovituskopeissa vaanii eritteitä ja huumepiikkejä ASIAKKAAT jättävät vaatekauppojen sovituskoppeihin käytettyjä terveyssiteitä, likaisia alusvaatteita ja huumepiikkejä. Toisinaan kopeista löytyy virtsaa tai spermaa. Yleistä on myös seinille piirtely meikeillä. Utain haastatteli myyjiä kuudesta eri vaatekaupasta Tampereen keskustasta. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi myyjät vastasivat nimettöminä. Haastatteluista selvisi, että tavallisimpia sotkuja sovituskopeissa ovat meikkausjäljet ja roskat. Ihmiset myös syövät kopeissa ja jättävät ruuantähteet myyjien siivottaviksi. Vahinkoja sattuu, mutta usein sotkeminen on tahallista.
Olen ollut 12 vuotta kaupan alalla. Sen aikana sotkeminen ja varkaudet ovat lisääntyneet. Nimetön myyjä
– Välillä eväät ovat levällään ja huulipunat pitkin seiniä. Joskus ihmisille käy alusvaatteita sovittaessa vahinkoja, jolloin he jättävät likaiset vaatteet koppiin, yksi myyjistä kertoo kokemuksistaan. Myös alkoholistit ja huumeidenkäyttäjät ovat löytäneet tiensä vaatekauppoihin. Erään myyjän mukaan sovituskopeissa yri-
tetään juoda omia juomia tai piikittää huumeita. MYYJIEN onneksi törkeimmät sotkemiset ovat melko harvinaisia. Kuitenkin lähes kaikilla haastatelluilla myyjillä oli kokemusta epämääräisistä sotkuista, tai he olivat ainakin kuulleet niistä. Osa oli sitä mieltä, että
ihmisten käytös on vuosien aikana huonontunut. – Olen ollut 12 vuotta kaupan alalla. Sen aikana sotkeminen ja varkaudet ovat lisääntyneet. Sovituskopin sotkemisesta jää harvoin kiinni. Marja Kiiski Tampereen poliisista kertoo, että myyjien on vaikea tehdä rikosilmoituksia, kun tekijä ei ole tiedossa. – Näpistyksiä tapahtuu paljon, mutta sotkemiset tulevat harvoin poliisin tietoon. Sovituskopin sotkeminen on lievä vahingonteko, josta rangaistaan sakolla. Sara Salmi
Melatoniinipilleri voi häiritä kehon hormonituotantoa JOS NUKAHTAMISAJAN lyhentämiseen tarkoitettua melatoniiniravintolisää nauttii pitkäaikaisesti, on vaarana kehon oman melatoniinituotannon hiipuminen. Tätä mieltä on Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylilääkäri Pauliina Ikäheimo. Melatoniini on elimistössä luontaisesti esiintyvä hormoni, joka säätelee vuorokausirytmiä. Sitä erittyy aivojen käpyrauhasesta. – Oletettavasti kehon ulkopuolelta tuotu hormoni sotkee elimistön luontaisen järjestelmän toimintaa, Ikäheimo toteaa. APTEEKKIEN itsehoitohyllyssä myytävä yhden milligramman melatoniinivalmiste luokitellaan ravintolisäksi. Enemmän kuin kaksi milligrammaa melatoniinia sisältävät valmisteet ovat lääkkeitä, joita myydään vain reseptillä. Ikäheimo muistuttaa, että melatoniini on lääkeaine, riippumatta siitä, minkä vahvuisina tabletteina sitä myydään. – Ravintolisille ei ole tehty sellaisia laatua ja tehoa osoittavia tutkimuksia, joita lääkkeiltä edellytetään. Ravintolisistä et samalla tavalla tiedä, mitä suuhusi laitat, ylilääkäri toteaa. Itsehoitohyllystä saatavan melatoniinin pitkäaikaisen käytön vaikutuksista ei hänen mukaansa ole tarpeeksi luotettavaa tutki-
mustietoa. Lyhytkestoisia tutkimuksia on tehty iäkkäillä, pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsivillä henkilöillä, mutta melatoniin vaikutuksista lapsiin ja nuoriin ei ole olemassa yhtä laajoja tutkimuksia.
LÄÄKEYHTIÖ Orionin tuotepäällikkö Selina Poikela kertoo, että melatoniiniravintolisän myynti on tuplaantunut sen jälkeen, kun tuotetta on alettu myydä ilman reseptiä vuonna 2013. Lääkeyhtiön käyttämän SATUMAARI VENTELÄ
tilaston mukaan vuonna 2014 apteekkien käsikaupassa myytiin 429 000 melatoniinivalmistetta. Orionin osuus oli myydyistä tuotteista suurin, mutta lääkeyhtiö ei ole mukana melatoniinitutkimuksissa. Poikelan mukaan melatoniiniravintolisän pakkausselosteen ohjeet perustuvat hyväksyttyihin hoitokäytäntöihin ja viranomaisten ohjeisiin. Ravintolisää ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön, mutta Orionin pakkausselosteessa tätä ei mainita. Liiallisella käytöllä kerrotaan olevan ainoastaan laksatiivisia vaikutuksia. YLEINEN KÄSITYS on, että melatoniini ei aiheuta unilääkkeiden kaltaista riippuvuutta. Fimean Ikäheimo arvelee, että moni kuitenkin suurentaa annosta saavuttaakseen entisen kaltaisen tehon. Samalla käyttäjä altistuu tuntemattomille riskeille. Ylilääkärin mukaan unen laatua voi parantaa ennen kaikkea elämäntapamuutoksilla, kuten ravitsemuksella ja liikunnalla. – Nykykäsityksen mukaan melatoniini nopeuttaa nukahtamista korkeintaan muutamalla minuutilla.
Moni nukahtamisongelmista kärsivä kurkottaa kohti melatoniinipurkkia. Kehon luontaisena hormonina markkinoitu ravintolisä ei kuitenkaan ole vaaraton.
Sanni Mattila
⋆ ⋆NÄIN JUTTU TEHTIIN
WTO:n jäsenet sopivat palvelukaupan vapauttamisesta suljettujen ovien takana PALVELUALOJA koskevassa TiSA-vapaa kauppasopimuksessa ei ole mukana työelämää koskevaa lukua. SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Aleksi Kuusisto pitää epäilyttävänä sitä, ettei sopimus nykyisellään velvoita osapuolia sitoutumaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaisiin työntekijöiden perusoikeuksiin. – On tarkasteltava, onko sopimuksessa mukana maita, jotka eivät kunnioita työntekijän oikeuksia. Lisääntynyt kauppa tällaisten maiden kanssa voi lisätä halpatyövoiman käyttöä. Kuusiston mukaan EU:n sopimuksiin on aina kuulunut kirjaus, jonka mukaan työntekijä noudattaa työskentelymaansa työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä. – Jos työelämälukua ei ole TiSA-sopimuksessa, ei epätervettä kilpailua voi hallita työehdoilla. TiSA on suunnitteilla oleva palvelukaup-
paa koskeva kauppasopimus. Maailman kauppajärjestö WTO:n 23 jäsenen neuvotteluissa määritellään, mitkä palvelualat kuuluvat sopimukseen. Kuusiston mukaan vielä ei ole varmaa, mitä aloja sopimus tulee koskemaan. – Neuvottelut ovat salaisia, eikä ole tarkkaa tietoa, missä mennään. Posti- ja kuriiripalvelut todennäköisesti kuuluvat sopimuksen piiriin, mikä vaikuttaisi Suomeen. Teollisissa palveluissa Suomen vientiteollisuuden kasvu- ja työllistymismahdollisuudet kasvaisivat sopimuksen tultua voimaan. TiSA nousi otsikoihin viime kesäkuussa, kun Wikileaks vuosi neuvottelujen raportteja julkisuuteen. Sopimusta on kritisoitu epädemokraattiseksi kokousten salaisuuden vuoksi. Erkki Mervaala
Lue jutuista pidemmät versiot ja lisää tuoreita uutisia Utaimen verkosta: utain.uta.fi
Oikaisu UTAIN 3/2015 Lämpenee-palstalla oli virheellistä tietoa. Palstalla sanottiin, että sukupuolineutraali avioliittolaki voi tulla voimaan maaliskuussa 2017, mikäli seuraava hallitus on laille myötämielinen. Todellisuudessa laki ei tarvitse enää uuden hallituksen hyväksyntää. Laki tulee voimaan viimeistään alkuvuodesta 2017.
Kellon ympäri maitotilalla HERÄÄN kuudelta lauantaiaamuna. Väsyttää, mutta ajatus tulevasta juttukeikasta virkistää. Mietin tuhansia maitotilallisia, jotka tällä hetkellä uurastavat siksi, että saan lorauttaa aamukahviini maitotilkan. Moderni maatalous yllättää. Navetassa on oma toimisto, lypsyn hoitaa robotti ja sonnatkin siivotaan osittain koneellisesti. Siitä huolimatta isäntäväellä riittää töitä kellon ympäri. Tärkeintä on eläinten hyvinvointi. Sänkyyn ei voi jäädä, vaikka vähän laiskottaisi. Iltakahdeksalta lähdemme. Pitkästä odotuksesta huolimatta Herbina-lehmän vasikka ei välitä julkisuudesta. Se syntyy pari tuntia sen jälkeen, kun media on poistunut paikalta. Kirjoitustyön aikana on helppo eläytyä tunnelmaan. Navetan tuoksu on jämähtänyt vihkoni sivuille ikiajoiksi. Sanni Mattila
4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Huumeympyrät vaihtuivat leikkipuistoon. Jarin vuoden ikäinen tytär osaa jo kävellä vauhdikkaasti ja sanoa ”isi”.
Leima ei häviä KORVAUSHOITO Jari on uusioperheen isä ja ammatiltaan päihdetyöntekijä. Hän on myös
korvaushoidossa kahdeksan vuoden heroiiniriippuvuuden takia. METADONIPULLO on piilossa lukitussa kaapissa. Lääkeliuos pitää heroiinin vieroitusoireet poissa. Yli 12 vuoden korvaushoidon aikana Jari on tiputtanut metadonimäärän kolmasosaan. Tavoitteena on päästä lääkkeestä joskus kokonaan eroon. Lääkitys on pelastanut hänen henkensä, vaikka hoidon väärinkäyttö leimaakin korvaushoitopotilaita. – Korvaushoito on hyvä hoito ihmiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee. Se katkaisee kierteen nopeasti ja antaa täysin uuden mahdollisuuden elämään. Metadoni ei aiheuta euforiaa kuten heroiini, mutta siihenkin jää riippuvaiseksi. Jotkut jäävät hoitoon loppuelämäkseen. JARI ALKOI KÄYTTÄÄ huumeita 13-vuotiaana. Hän lopetti koulunkäynnin ja joutui 15-vuotiaana nuorisokotiin, jossa hän tutus-
tui toisiin päihdehakuisiin nuoriin. Käyttö alkoi kannabiksesta, kuten monella muullakin. Kesällä 1995 Jari meni ystävänsä kanssa ostamaan huumeita, ja kauppiaalla oli mukanaan heroiinia. Euforian tunne oli niin koukuttava, että kaverukset tulivat heti seuraavana päivänä ostamaan lisää. Siitä alkoi lähes kahdeksan vuotta kestänyt heroiiniriippuvuus. – Olimme tyhmiä, naiiveja ja olevinamme tosi kovia tyyppejä. Heroiini maksoi paljon, ja hyvin nopeasti kuvioihin tuli huumeiden myynti. Aloimme salakuljettaa huumeita ulkomailta ja välittää niitä muille. Heroiinin diilaus mahdollisti kalliin ja vaarallisen huumeen päivittäisen käytön. Siihen syntyi nopeasti toleranssi, joka ei näkynyt ulospäin. Jari kävi töissä ja oli parisuhteessa. Lopulta huumeet tuhosivat yhdeksän vuotta kestäneen avoliiton.
HEROIINI YLEISTYI 1990-luvun puolivälin Suomessa. Huumeaalto koski erityisesti nuoria miehiä. Vuosikymmenen lopulla Jari jäi Ruotsissa kiinni huumeiden salakuljetuksesta ja sai vuoden vankilatuomion. Silloinkaan hän ei miettinyt huumeista luopumista, vaan hyödynsi entistä parempia vankilakontakteja. Kun Jarin sydän pysähtyi yliannostuksen takia toisen kerran ja hänen paras kaverinsa ampui itsensä, Jari päätti hakeutua korvaushoitoon. Opioidiriippuvaisten lääkkeellinen korvaushoito hyväksyttiin Suomen viralliseen huumepolitiikkaan vuonna 1997. Silloin laissa määrättiin, että hoitoa voi antaa vain puoli vuotta tai vuoden kerrallaan. – Olin ensimmäisiä, jotka pääsivät hoitoon. Hoito oli tehokas ja lopetti huumeidenkäytön täysin. Silloin tuli subutexlääkitys, josta kukaan ei tiennyt juuri mi-
tään. Sain kolme tablettia subutexia ja kävin joka viikko sosiaaliterapeutin tapaamisessa. Kului puoli vuotta ja hoito loppui. Jarin huumeidenkäyttö jatkui samanlaisena kuin ennen. SUOMESSA oli vuonna 2000 arviolta 150 korvaushoitopotilasta. Jari aloitti nykyisen hoitonsa vuonna 2002. Samana vuonna asetus huumepolitiikasta muuttui, ja korvaushoito kehittyi ja laajentui koko maahan. Sitä ennen Jarilla oli 27 epäonnistunutta katkaisuyritystä eri paikoissa. – Lääkäri sanoi, että seuraavasta yliannostuksesta et enää selviä hengissä. Sen vuoden aikana lähes kymmenen kaveria oli kuollut huumeisiin. Päätin, että nyt ei enää pelleillä. Piti valita, haluaako elää vai kuolla. Korvaushoito alkoi Järvenpään sosiaalisairaalassa. Jari sai asunnon maalta, pääsi
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5
PIA-MARIE RAUHALA
töihin kiinteistöhuoltoon, sai tarvittavan lääkityksen ja psykososiaalista kuntoutusta. Elämänlaatu koheni muutamissa kuukausissa. Toinen lääke, metadoni, oli tullut subutexin rinnalle. Metadoni oli ollut käytössä ulkomailla jo 1960-luvulta, ja sillä oli saatu aikaan hyviä tuloksia. Hoidossa ei ollut enää aikarajaa. HUUMEIDEN ongelmakäyttäjien määrä on kasvanut Suomessa 2000-luvun aikana. Huumekuolemia on myös enemmän. Opioidien ongelmakäyttäjiä arvioitiin vuonna 2012 olevan 13 000–15 000 henkilöä. Opioidikorvaushoito on herättänyt alusta asti kiivasta keskustelua. Kaikki eivät miellä sitä osaksi julkista terveydenhoitoa. Väärinkäyttö leimaa onnistuneet korvaushoitokokemukset. Osa ihmisistä ajattelee, että valtio maksaa narkkareiden huumeet. Lääkkeiden katukauppa on Suomessa poik-
”
Yhteiskunta ei näe tai kuule niitä, jotka ovat onnistuneet pelastamaan itsensä.
Jari, korvaushoitopotilas
keuksellisen yleistä. Heroiinin suosio laski 2000-luvulla, ja buprenorfiinista, kuten subutexista, tuli selvästi väärinkäytetyin opioidi. Hoidossa se sulatetaan suuhun, päihdekäytössä yleistä on suonensisäinen pistäminen. Metadonia menee myös kadulle, mutta ei yhtä paljon. – Sekakäyttäjät ja ekstaasin tai amfetamiinin käyttäjät eivät täytä korvaushoidon standardeja, mutta päätyvät silti hoitoon. Valtiolla ei ole tarjota muuta tehokasta huumehoitoa. Tämä on väärin. Valintaprosessiin pitäisi saada pitkään hoidon parissa ollut henkilö seulomaan ihmisiä, Jari sanoo.
Vuoden 2011 lopussa korvaushoidossa oli noin 2 400 asiakasta. Uusia ratkaisuja kehitellään. Tähän mennessä on kokeiltu tablettien murskaamista ja päihdeseulojen ottamista ilman valvontaa. Hoidon tehokkuus on lisääntynyt seurantatutkimuksissa. MUUTAMAN VUODEN päästä korvaushoidon aloittamisesta Jari muutti Tampereelle. Tampereella hän kouluttautui päihdetyöhön. Jari on työskennellyt kristillisessä hoitopaikassa sekä nuorten ja päihdeäitien kanssa. Suhtautuminen huumetaustaan on ollut hyvä verrattuna aikaisempiin kokemuksiin ja päihdetyöpaikkoihin on päässyt usein töihin rehellisyyden avulla. Yhdessä paikassa työsopimus purettiin. – Esimies sanoi muille, ettei kaipaa huumeluusereita, jotka ovat toivottomia tapauksia. Hän sanoi tekevänsä kaikkensa, että saa minut pois työpaikasta. Tuntui aika paskalta. Mietin jopa alanvaihtoa, Jari kertoo. Narkkari on sana, jota ei välty kuulemasta. Ympäristön asenteet eivät ole myönteisiä korvaushoitoa kohtaan. Huumeidenkäyttö on heijastunut Jarin ihmissuhteisiin. Monet ihmiset ovat hävinneet hänen elämästään, kun hän on kertonut taustastaan. – Syrjintää on tapahtunut myös terveyskeskuksissa. Puhutaan, että nuo tyypit menevät huumehoitajalle. Se tuntuu pahalta, kun elää samanlaista elämää kuin kuka tahansa muu. PSYKOSOSIAALINEN kuntoutus kuuluu korvaushoitoon, mutta varsinkin haittoja vähentävässä hoidossa tarjotaan usein pelkkiä lääkkeitä eikä lainkaan sosiaalista tukea. Psykososiaalinen tuki olisi tärkeää, koska huumeongelmaan liittyy terveysuhkien lisäksi sosiaalisia vaikeuksia. – Näkemykseni tulevaisuudesta oli ennen sellainen, että tulen elämään yksin koko loppuelämäni, Jari sanoo. Hoitoon pääsy on aiemmin tyssännyt siihen, että kunnilla ei ole varaa maksaa opioidikorvaushoitoa. Nykyään tilanne on vähän parempi kuin ennen, muttei hyvä. Hoitoa
siirretään enemmän terveyskeskuksiin ja osin apteekkien vastuulle. – Suuri osa Tampereen korvaushoitolaisista hakee vain apteekista lääkkeet ja pärjää omillaan. Kaupunki saa asiat hoidettua mahdollisimman edullisesti. Jarin oma psykososiaalinen kuntoutus tapahtuu viikoittaisen lääkkeenhaun yhteydessä. Hän juttelee omasairaanhoitajan kanssa sen verran, minkä ehtii. Koko hoito on yhden ihmisen käsissä. Samalla sairaanhoitajalla on 20 muuta potilasta. KOVAT HUUMEET ovat jättäneet jälkensä, vaikka Jari elää onnellista perhe-elämää. Oma tytär täyttää kohta vuoden. – Välillä on vaikea keskittyä ja vaikeuksia suoriutua jokapäiväisistä asioista. Pinna ei ole aina kauhean pitkä ja välillä tekisi mieli luovuttaa, vaikka olisi kyse yksinkertaisesta tai helposta asiasta. Korvaushoidon negatiiviselle mielikuvalle pitäisi Jarin mielestä tehdä jotain. Ihmiset tekevät liian rankalla kädellä johtopäätöksiä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan korvaushoidon hyödyt ovat kiistattomat. – Yhteiskunta ei näe tai kuule niitä, jotka ovat onnistuneet pelastamaan itsensä, perustamaan perheen ja hankkimaan työpaikan. Nämä ihmiset eivät myöskään uskalla tulla kuulluiksi, koska heitä pidetään huumeidenkäyttäjänä. Huumeriippuvaisen hoito tulee yhteiskunnalle paljon halvemmaksi kuin hoidotta jättäminen. Jarin mielestä ihmisten pitäisi tulla esiin ja näyttää, että korvaushoito pelastaa henkiä. Esimerkkinä hän mainitsee julkkiskokki Anthony Bourdainin, joka pääsi metadonin avulla irti heroiinista. – Jos joku sairastaa diabetesta, hän tarvitsee siihen lääkkeen. Diabeteskin voi olla itse aiheutettua, on syöty väärin. Silloin ihmisen on saatava insuliinia. Metadoni auttaa huumeriippuvuuden poissa pitämisessä. Korvaushoito on sairaanhoitoa siinä missä muukin. Pia-Marie Rauhala
MIKÄ?
Korvaushoito ○○Lääkkeellistä korvaushoitoa annetaan vaikeissa opioidiriippuvuuksissa, kuten pitkään jatkuneessa heroiinin käytössä. ○○Nykyään lääkkeinä käytetään metadonia ja buprenorfiini–naloksoniyhdistelmää, suboxonea. ○○Hoito pyrkii vähentämään päihteiden suonensisäistä käyttöä, yliannostuksen riskejä ja rikollisuutta. Jari hakee viikoittain metadoniannoksensa terveyskeskuksesta. Huumeseuloissa hän käy yhä kerran kuussa, vaikka hoitoa on kestänyt 12 vuotta.
6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Viherpestyä vesivoimaa ENERGIANTUOTANTO Ympäristöjärjestöt ovat jo kymmeniä vuosia tiedostaneet vesivoiman
ympäristöhaitat. Energiayhtiöiden mielikuvamarkkinointi voi yhä hämmentää kuluttajia. Ekoenergiamerkki auttaa valitsemaan ympäristöystävällistä sähköä.
MIELUISA & VILLI VYÖHYKE
SATUMAARI VENTELÄ
Jere Niemisen mukaan Tammerkoski on nykyisin vain eloton virta. Villin vyöhykkeen ja Mieluisa-kollektiivin havainnekuvassa Tammerkosken padot on purettu, ja jokea on muokattu luonnollisemmaksi.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7
VESIVOIMA on uusiutuvaa energiaa, ja sellaisena sitä saa markkinoida, jos alkuperätakuu on kunnossa. Monet sähköyhtiöt houkuttelevat kuluttajia mielikuvilla vihreästä ja ekologisesta vaihtoehdosta. Esimerkiksi Suomen Energiayhtiö ja Tampereen Sähkölaitos mainostavat vesivoimalla tuotettua energiaa ympäristöystävällisenä vaihtoehtona. – Se että energia on uusiutuvaa, ei välttämättä tarkoita, että se on ekologista. Suomessa on paljon vesivoimaloita, joiden sähköntuotanto on hyvin kyseenalaista, Minna Hänninen Suomen luonnonsuojeluliitosta sanoo. Vesivoimalaitoksen rakentaminen koskeen muokkaa koskiympäristöä. Ruoppaus ja uoman muokkaus aiheuttavat sen, että lajeille ei jää enää luonnollista elinympäristöä. Patojen rakentaminen estää esimerkiksi vaelluskalojen liikkumisen koskessa. Kun kalat katoavat, myös muiden niistä riippuvaisten eliöiden elämä häiriintyy. Veden säännöstely aiheuttaa muutoksia myös joen virtaamiseen. Pahimmillaan joen alajuoksu voi kuivua kokonaan. KULUTTAJAN apuna ympäristöystävällisen sähkön valinnassa on Ekoenergiaympäristömerkki. Ympäristömerkin saaneet voimalat tekevät töitä ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Voimaloilta voidaan vaatia esimerkiksi kalatien rakentamista tai joen kunnostamista luonnonmukaisemmaksi. – Kun kuluttaja ottaa vastuun omasta kulutuksestaan, hän antaa samalla voimalaitosyhtiölle mahdollisuuden toimia ympäristön hyväksi, Hänninen sanoo. Suomen luonnonsuojeluliiton kanta vesivoimaan on selvä. – Suomeen ei pidä rakentaa uutta vesivoimaa. Vanhoja voimaloita voidaan tarpeen mukaan purkaa tai parantaa. Kaikkia vesivoimaloita ei kannata pitää toiminnassa, koska ne tuottavat niin vähän sähköä. Monesti haitta on isompi kuin hyöty. TAMPERELAISEN luonnonsuojeluyhdistys Villin vyöhykkeen aktiivit ovat herättäneet keskustelua Tammerkosken patojen purkamisesta. Yhdistys jätti viime vuonna kuntalaisaloitteen, jonka mukaan vapaana virtaavan kosken tuomat hyödyt ovat suuremmat kuin sähköntuotannosta saatava energia. Aloitteessa toivotaan, että Tammerkosken yläjuoksulle rakennettasiin kalatie. Tammerkosken patoajat vapautettiin 1920luvulla kalateiden rakentamisesta. Kalatietä ei vieläkään ole rakennettu. Sen sijaan Tampereen Sähkölaitos rahoittaa kalaistutuksia Pyhäjärveen ja Näsijärveen. – Oulu on hyvä esimerkki kalatien hyödystä, Villin vyöhykkeen puheenjohtaja Jere Nieminen kertoo. Kesällä 2003 Oulussa otettiin käyttöön Merikosken kalatie. Suomen pisin kalatie mahdollistaa kalojen nousun merestä voimalaitoksen ohi Oulujoen yläjuoksulle. Yleisö pääsee seuraamaan kalojen elämää tarkkailuhuoneesta ja nettikameran välityksellä. Tammerkosken vapauttamiseen liittyy paljon muutakin kuin luonnonsuojelua. Yhdistyksen mukaan patojen purkaminen elävöittäisi kaupunkia ja lisäisi harrastusmahdollisuuksia. – Saimme kuntalaisaloitteen jättämisen jälkeen innostuneita yhteydenottoja koskimelojilta ja kalastuksen harrastajilta. Myös nykyiset voimalaitosrakennukset voisi valjastaa parempaan käyttöön, esimerkiksi kahviloiksi tai ravintoloiksi, Jere Nieminen sanoo. Aino Saarenmaa
NOORA VILÉN
Ammattina tube-tähteys PÄÄMÄÄRÄ Unohda Idolsit, Talentit ja epätoivoiset yhteydenotot
tuotantoyhtiöihin. Avainsana menestykseen on nyt Youtube. YHÄ USEAMMAN Youtuben sisällöntuottajan, eli tubettajan, tavoite on tehdä videoita ammatikseen. Näkyvyyttä Youtubessa voi saada helposti, mutta se ei takaa uran urkenemista. Apua kaivataan. Suomalainen You tube-videoverkosto Töttöröö on perustettu nimenomaan auttamaan uusia tubettajalupauksia. – Kokoamme yhteen Suomen parhaat tubettajat. Haluamme rakentaa heistä tulevaisuuden kummeleita, uuden sukupolven viihdebrändejä, selittää Töttöröön maajohtaja Joona Haatainen. Youtuben videopalveluita käyttää joka päivä noin 1,2 miljoonaa suomalaista. Se on oiva ponnahdusalusta uusille lahjakkuuksille. Koko kansan tähteyteen se ei silti oikeuta. Töttöröössä on tärkeää saada tubettajat esille myös perinteisessä mediassa. – Pyrimme siihen, että tämä ei olisi vain pienen porukan Youtube-läppä. Haatainen uskoo, että televisio ei ole katoamassa, se vain kehittyy. Videoverkosto Töttöröö on toiminut viime elokuusta asti. Alan osaamista yritykseen tuovat Duudsonit, joilla on kokemusta Youtube-verkostoista Yhdysvalloissa. TUBETTAJAT saavat rahaa videoidensa edessä pyörivistä mainoksista. Tie You-
tube-miljonääriksi on pitkä. Haatainen sanoo, että noin miljoona videon katselukertaa vastaa tuhatta dollaria. Sillä ei vielä elä. – Tubettajat eivät ole meillä töissä, vaan olemme kuin myynti- tai agenttitoimisto. Neuvottelemme sopimukset, jotta tubettajat voivat keskittyä videoiden tekoon. Suorien mainosten lisäksi tuloja saa sisältöyhteistyöllä. Yhdessä yritysten kanssa tubettajat voivat tehdä esimerkiksi mainoskampanjoita tai tuotelanseerauksia videoiden muodossa. TÖTTÖRÖÖLLÄ ei ole avointa hakua. Tällä hetkellä Töttöröössä on mukana yhdeksän kanavaa, joista kuusi tekee videoita ammatikseen. Suosituin kanava on poikakolmikko Justimuksella, jonka erityisalaa ovat sketsi- ja musiikkivideot. Heillä on myös oma tv-ohjelma. Yhteydenottoja innokkailta videontekijöiltä tulee pyytämättäkin. Haatainen kertoo, että jopa muutama reality-julkkis on ollut yhteydessä. Heitä ei ole otettu talliin. – Katsomme sen mukaan, voimmeko auttaa tubettajaa jollain tavoin. Sisällön täytyy olla silmissämme laadukasta. Yksi tämän hetken suosituimmista tubettajista on Markoboy87. Videoilla Markoboy87 maistelee erilaisia alkoholijuomia kotisohvallaan. Bisnes on kovaa
– hänessäkään ei Haataisen mielestä ole tarpeeksi tähtiainesta. – Pyrimme myymään tubettajia. Emme välttämättä pystyisi tuottamaan Markoboylle mitään lisäarvoa. Ei ole tarkoitus tehdä riistosopimuksia, jotta saisimme vain ihmisiä lisää verkostoon. VIDEOSTA on tullut tapa ilmaista itseään. Siitä Haatainen puhuu paljon. Hän arvioi, että Suomessa 6000 nuorta tekee videoita Youtubeen. Suomalaiset tubettajat tekevät paljon videoblogeja omasta elämästään, kun taas maailmalla suosiossa ovat viihteelliset ja komediapainotteiset sisällöt. Suomen videontuotantokenttään Haatainen kaipaa lisää ryhmiä. – Yksinäisiä yrittäjiä on paljon. Ryhmässä esimerkiksi joukko näyttelijänkykyjä voisi tehdä kiinnostavaa sisältöä. Haatainen peräänkuuluttaa ammattitaitoja. Enää ei riitä, että ottaa kameran käteen ja kuvaa. Täytyy osata leikata videoita ja kertoa tarinoita. Ammattimaisuudesta huolimatta tekeminen voi olla rentoa. – Nimemme kuvastaa otetta, jolla teemme töitä. Vähän sellainen töttöröömeininki. Sara Salmi
8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9
Navetan seinien sisällä märehtii jopa 140 lehmää. Jukka ja Anna-Maija Kainiemi ovat luotsanneet maitotilaa yli 30 vuoden ajan.
Elämäntyöpäivä MAITOTILA Tuottajahinnan lasku pienentää tilallisen palkkapussia,
mutta työt on tehtävä joka päivä kuten ennenkin. Kun muut kääntävät kylkeä lauantaiaamuna, on maitotilallinen jo matkalla navettaan. Kuvat: Satumaari Ventelä Teksti: Sanni Mattila
Isäntä Jukka Kainiemi on käynyt navetassa ensimmäisen kerran jo viiden aikaan lauantaiaamuna. Jos lypsyrobotti ilmoittaa häiriöstä, on navettaan lähdettävä kesken unien.
7:00 Valkeakosken Sääksmäellä on pilkkopimeä talvi-
aamu. Kainiemen tilan ikkunoista hehkuu valoa hangelle. Sisältä navetan toimistosta avautuu näkymä tuhannen neliön pihattohalliin, jossa käyskentelee pitkälti yli satapäinen karja. Tilan isäntä Jukka Kainiemi, 59, selaa tietokoneen ruudulta taulukkoa, joka kertoo lehmien lypsykerroista, maidon määrästä ja laadusta. – Ei minun täällä mihinkään tiettyyn kellonaikaan mennessä tarvitse olla. Se on tätä vapautta, isäntä toteaa ja nyökkää navetan etualalla nakuttavaan koneeseen päin. Käsivartta muistuttava laite asettelee lehmän nänneihin paksun letkun päässä olevia kumisia kuppeja. Ihmiskäsiä ei tarvita. Robotti otettiin Kainiemen tilalla käyttöön loppuvuodesta 2009. Siitä asti se on säästänyt isäntäperheen hartiavoimia ja aikaa. Vapaudella on kuitenkin hintansa. Vikailmoitusten varalta kännykän pitää olla lähellä vuorokauden jokaisena tuntina. Viimeisin hälytys tuli eilisiltana kymmenen aikaan. Yksi lehmistä oli lypsyn jälkeen ilmeisesti seissyt robotilla liian kauan, ja sähköinen apuri oli siitä hämmentynyt. Taulukko näytöllä kertoo, että Aurora-lehmän viimeisimmästä lypsystä on kulunut jo 18 tuntia. Ellei lehmä pian saavu tyhjentämään utareitaan, täytyy isännän taluttaa se robotin luokse suorittamaan velvollisuutensa.
10
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
7:30 Ammoniakin tuoksu tunkee sieraimiin. Tietotekni-
sen katsauksen jälkeen on aika tarkistaa eläinten vointi. Lypsylle jonottava lehmä tutkailee vieraita uteliaana. Pitkä, karhea kieli tarraa ohikulkijan kyynärpäähän. – Eläimet ovat pihatossa muuttuneet vähemmän varautuneiksi. Ne tietävät pääsevänsä tarpeen tullen karkuun. Eivätkä lehmät ihmisen seuraa edes kaipaa. Ne viihtyvät omassa porukassaan, isäntä pohtii. – Joskus tuntuu, että eläimiä inhimillistetään hieman liikaa. Eri-ikäiset eläimet ovat navetassa omilla alueillaan. Lypsylehmät pääsevät kulkemaan robotille, mutta tiineet lehmät viettävät äitiyslomaansa navetan perällä. Nuoret hiehot, eli poikimattomat lehmät, märehtivät omassa aitauksessaan. Poikimiskarsinaan tuodaan lehmät, joiden laskettu aika on käsillä. Nyt karsinassa kuljeksii Herbina, jonka olisi pitänyt poikia jo viikko sitten. – Korvan asennosta, ilmeestä ja katseesta näkee, onko lehmällä kaikki kunnossa. Jos se ei ole käynyt lypsyllä, ei märehdi tai sen korvat ovat kylmät, voi jokin olla vialla, isäntä tietää. 8:30 Emäntä Anna-Maija Kainiemi, 57, tarttuu laap-
Jokaisen eläimen korvassa killuu EU-korvamerkki, jossa on eläimen numero ja kutsumanimi. Lehmille yritetään keksiä mahdollisimman kauniita nimiä.
paan. On aika siistiä parret, joissa lehmät makoilevat. Kaikkea sontaa ei tarvitse lapata kottikärryillä ulos. Navetan keskikäytävää pitkin kulkee parin tunnin välein raappa, joka pudottaa jätökset lietesäiliöön. Erilliset karsinat on kuitenkin siivottava ilman koneellista apua.
Emännän ympärille on kerääntynyt lauma hellyydenkipeitä sorkkaeläimiä. – Siivouksen lomassa jään aina vähän jutustelemaan ja rapsuttelemaan. Varsinkin vanhemmat lehmät tuntuvat ymmärtävän, mitä niille puhuu, Anna-Maija sanoo. Navetan perällä makoilee tilan vanhin lehmä Trendi, joka on lähemmäs kymmenvuotias. Se saa kohta kahdeksannen vasikkansa. – Trendi ei väistä käytävällä vastaan tulevaa ihmistä, vaan tulee kuin juna. Robotille mennessään se ajaa kaikki muut tieltään pois. Se pitää itseään navetan pomona, Anna-Maija nauraa. Trendi kääntyy katsomaan emäntäänsä. Väite puhetta ymmärtävästä lehmästä on helppo ymmärtää. Karjan määrä elää jatkuvasti poikimisten mukaan, mutta tilalla on jopa 140 eläintä. Sonnivasikat lähtevät kasvattajille, ja ylimääräiset lehmävasikat myydään. Tilan hyvin pidetyt eläimet ovat kysyttyä kauppatavaraa, mutta tällä hetkellä ostajia on liikkeellä niukasti. Yhdet kaupat peruuntuivat juuri, sillä ostaja ei saanutkaan rahoitusta navetan laajennukseen. – Tästä tulee kova vuosi, Anna-Maija toteaa. Maitotilallisten koettelemukset tunnetaan myös Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:ssa. Maitoasiamies Ilkka Pohjamo kertoo, että maitotilojen määrä vähenee noin viiden prosentin vuosivauhtia. Viime joulukuussa Suomessa oli 8 380 maitotilaa. Vuodesta 2011 määrä on vähentynyt viidenneksen.
Vaikka navetan työt yrittäisi hoitaa ripeästi, vierähtää töissä joka kerta muutama tunti. Anna-Maija Kainiemi on lähtenyt navettaan jo aamuvideltä, sillä raskaasta työstä johtuva olkapääsärky haittasi yöunta.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
”
Korvan asennosta näkee, onko lehmällä kaikki kunnossa. Jos korvat ovat kylmät, voi jokin olla vialla.
Jukka Kainiemi, maitotilan isäntä
Sontaa kertyy myös lypsyrobotin lattialle. Siksi sen pinta on huuhdeltava monta kertaa päivässä.
Säiliöauto käy tyhjentämässä 6 000 litran maitotankin joka toinen päivä. Kainiemen tila tuottaa noin 600 000 litraa maitoa vuodessa.
Perheen tytär Mari Kainiemi on tilan tuleva emäntä. Lukion jälkeen hän harkitsi ammattia myös hevosalalta. Kotitilan pitkät perinteet kuitenkin sinetöivät päätöksen.
Rehut säilytetään laakasiiloilla, parin kilometrin ajomatkan päässä navetasta. Joka kerta, kun uusi siilo avataan, täytyy sen sisällöstä lähettää rehunäyte laboratorioon.
11
12
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
9:30 Anna-Maija lähtee syömään aamiaista, joka aikai-
sen navettaan lähdön vuoksi jäi välistä monta tuntia sitten. Perheen tytär ja agrologi Mari Kainiemi, 30, ryhtyy siivoamaan poikimiskarsinaa. Pian kottikärryt ovat täynnä likaista purua, ja pienikokoinen nainen lähtee työntämään painavaa lastia ulos lantalaan. Tilan tulevaisuus lepää hänen harteillaan. Jukka ja Anna-Maija Kainiemi ovat luotsanneet tilaa yhdessä vuodesta 1982, ja haaveena on päästä kuormittavasta työstä terveenä eläkkeelle. Perheen poika Juha Kainiemi opiskelee kansainvälistä kaupankäyntiä, mutta hänen suunnitelmansa kotitilaa kohtaan ovat vielä avoinna. Isännän mielestä kaupallisen alan koulutuksesta ei suinkaan olisi haittaa maatalousalalla. Hän harmittelee, ettei itse aikanaan lähtenyt opiskelemaan. Asiat on täytynyt opetella kantapään kautta. Harmaita hiuksia tilallisille on aiheuttanut maidon tuottajahinta. Se on ollut laskussa viime syksystä asti Venäjän vientirajoitteiden vuoksi. Kainiemen tilalla lypsetty maito myydään Valion osuuskunnalle LänsiMaidolle. Vielä kesällä Valio maksoi tuottajilleen 44 senttiä maitolitralta. Nyt hinta on osuuskunnan maksaman tuen kanssa 37 senttiä. Kainiemille tämä tarkoittaa 2 000 euron kuukausittaista ansionmenetystä.
Yksi lypsykerta robotilla kestää noin seitsemän minuuttia. Herkullisena motiivina lehmälle toimii väkirehu, jota automaatti annostelee turvan eteen lypsyn ajaksi.
Lehmien rehu sisältää kuivaheinää, tuorerehua, sokerijuurikasta, ohraa ja rypsiä.
11:00 Suurin osa lehmistä on kellahtanut puhtaiden purujen päälle makoilemaan. Lypsyrobotti uurastaa tauotta, ja perheelle jää aikaa hoitaa arkisia askareita. Kaupassa on käytävä, koti siivottava ja laskut maksettava, omisti maitotilan tai ei. Keittiössä valmistuu makaronilaatikko. Kahvitteluun, lepoon ja television katseluun jää pari tuntia aikaa. – Samat työt on tehtävä joka päivä, joten on turha painaa aina täysteholla, isäntä toteaa. Maitotilan talvinen lauantai on poikkeuksellisen rauhallinen. Yleensä tilalla käy jatkuvasti vieraita: eläinlääkäreitä, keinosiementäjiä, sorkkahoitajia ja valvojia. Puolen päivän aikaan Jukka käynnistää traktorin ja lähtee noutamaan rehua eläimille. Tämän päivän lasti painaa kolme tonnia. Seuraavaan iltapäivään mennessä märehtijät ovat mutustaneet valtavan rehumäärän neljän mahansa syövereihin. 15:00 Ruokintapöydän antimet alkavat käydä vähiin.
Juottovasikoiden maito lämmitetään vesihauteessa 40-asteiseksi ja tarjoillaan kahden litran tuttipulloista. Tänään vasikat saavat hiljattain poikineen Esmeralda-lehmän maitoa.
Isäntä haluaa odottaa, että viimeisetkin heinäkeot ovat hävinneet elikoiden suihin ennen uutta tarjoilua. Jos vanha ja tuore rehu menisivät jatkuvasti sekaisin, olisi tarjolla varsin tunkkaista syötävää. Anna-Maija on palannut kodinhoitopuuhista takaisin eläinten luo. Vanhan navetan puolella asuvien vasikoiden ja nuorten lehmien on saatava ruokaa. Karsinoiden jätöskasat kertovat, että edessä on monta kottikärryreissua lantalaan. Lypsyrobotin luota leijuu sitruunaisen pesuaineen tuoksu. Mari jynssää robotin letkujen ulkopintoja puhtaiksi. Vaikka kone korvaa ihmiskäden työn, on ihmisen pidettävä huolta koneesta.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
”Toimistossa on hyvät oltavat. Kyllä täällä kelpaa odotella”, isäntä toteaa. Herbina-lehmän kuntoa on jäätävä tarkkailemaan, vaikka yleensä eläimet selviävät poikimisesta ilman ihmisen apua.
Isännän mukaan laite maksoi 160 000 euroa. – Joku voi pitää hintaa kalliina. Robotti kuitenkin tekee töitä vuorokauden ympäri. Traktori voi maksaa saman verran, mutta tuntimääräisesti sitä ei käytetä läheskään niin paljon kuin robottia. Herbina asettuu makuulle. Sen kyljet kohoilevat tihenevän hengityksen tahdissa. Sikiövettä sisältävä kalvopussi puhkeaa paineella, ja lehmä ponnistaa hiukan. Siitä huolimatta uusi tulokas pysyttelee kohdun suojasssa. 19:00 Tietokone kertoo, että lehmät ovat vuorokauden
vaihtumisesta lähtien tuottaneet yli tuhat litraa maitoa. Emäntä on saanut juottovasikoiden tuttipulloruokinnan päätökseen, ja isäntä levittänyt uuden rehukerroksen ruokintapöydälle. Levollinen rouskutus täyttää navetan. Kosteista sieraimista nousee ilmaan vesihöyryä. Ennen iltakymmentä tehtävää viimeistä tarkastuskierrosta isäntäväellä on aikaa rentoutua ja syödä illallista. Herbinan poikimattomuus kuitenkin huolettaa. – Jos lehmällä on kalkkivaje, synnytys ei välttämättä käynnisty, Jukka Kainiemi kertoo. Herbina saa kalkkiannoksen ja ryhtyy rauhallisena syömään heiniään. Puoli tuntia kuluu, mutta synnytys ei käynnisty. Isäntä istuu toimiston tuoliin ja napsauttaa television auki. Tilannetta pitää jäädä tarkkailemaan. Ehkä vasikka syntyy, kun navetta hiljenee ja emä saa täydellisen rauhan. Kello on kahdeksan. Poikimiseen saattaa kulua vartti tai useita tunteja. Varmaa on vain se, ettei maitotilallisen työpäivä pääty vieläkään.
Herbina-lehmä köyristelee selkäänsä ja valmistautuu poikimaan. Maitotilan uusi kasvatti syntyi lopulta kymmenen aikaan illalla.
13
14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
SATUMAARI VENTELÄ
KUKA?
Jore Puusa ○○Työskennellyt kuvaajana vuodesta 1976, ollut muun muassa Black Starilla New Yorkissa Suomen kuvaajana. ○○Kirjoittaa Kuvajournalismi-blogia. ○○Kuvannut useilla kriisi- ja sota-alueilla eri puolilla maailmaa. ○○Opettanut kuvaamista vuodesta 1982, esimerkiksi Kansanopisto HEO:ssa. ○○Perheeseen kuuluvat naisystävä, 3 aikuista poikaa ja 2 koiraa sekä vuosimallin 1981 Kawasaki Spectre.
Jore Puusa ei ole omien sanojensa mukaan opettamassa kuvajournalistiopiskelijoita, vaan kertomassa ajatuksistaan. Hän pitää kuvaajille tänä keväänä kolme ravistelevaa luentoa, jotka ovat hänen uransa viimeiset.
Luovuttamisen aika LEHTIKUVAUS Kovasanainen ja vihattu Jore Puusa on tehnyt kaikkensa,
mutta hän ei pysty estämään kuvajournalismin tuhoutumista. JORE PUUSA, 62, on yrittänyt kaikin keinoin herättää keskustelua kuvajournalismin tilasta. Sen seurauksena paljon on tuhoutunut. Puusa on menettänyt ystäviä, töitä ja yhden avioliiton. Kukaan Suomessa ei enää palkkaa häntä. Puusa tekee työnsä eri tavalla kuin muut ja on omien sanojensa mukaan niin hyvä, että muut kuvaajat pelkäävät häntä. Puusa rupesi puhumaan kuvajournalismista julkisesti, kun internet alkoi vaikuttaa alalla 2000-luvun alussa. Hänelle kerrotaan jatkuvasti sähköpostilla kammottavia tarinoita siitä, mitä lehtitaloissa todella tapahtuu. – Isät maksavat, että heidän poikansa pääsevät töihin. Tytöt lähettävät kesätyöhakemuksessa alastonkuvansa, ja kuvaajat pa-
kotetaan riistosopimuksiin, Puusa luettelee. Kaikki pelkäävät sanoa epäkohtia julki, koska silloin menettää työnsä. – Nuorilla on täysin välinpitämätön asenne journalismia ja työtovereita kohtaan. Ennen työntekijät eivät sietäneet epäoikeudenmukaisuutta. PUUSA LUKEE itsensä edelleen Suomen viiden parhaan lehtikuvaajan joukkoon. Hänestä nuorten ja todellisten osaajien välillä on järkyttävä kuilu. Työntekijät potkitaan pois sekä lehtitaloista että opetustehtävistä 55-vuotiaina, joten nuoret ja vanhat eivät pääse keskustelemaan. Puusan mukaan Suomessa ei ole hänen lisäkseen ainuttakaan kuvajournalismin opettajaa, jolla olisi kokemusta lehtikuvaa-
jan työstä ja pedagogista koulutusta. Hän sanoo, ettei Tampereen yliopistonkaan kuvajournalismin opettajilla ole kattavaa kokemusta sanomalehtikuvaajina. – Kymmenen vuoden päästä kaikki toimittajat ja kuvaajat ovat freelancereita, mutta kukaan ei opeta, miten juttuja myydään. Se on aivan ällistyttävää. Kun itse opetin, laitoin opiskelijat niin koville, että he lähtivät luokasta itkien. Puusan mukaan toimituksiin on turha lisätä työntekijöitä niin kauan, kun ammattitaitoisia ihmisiä ei ole saatavilla. – En ylistä itseäni, vaan minun ikäluokkani kuvaajia, jotka olivat huipulla 1980-luvulla. HYVÄT KUVAT ovat Puusan mukaan ainoa keino saada ihmiset lukemaan jutut.
Hän on kuvannut 47 maassa ja istunut kymmenien toimitusten palavereissa. – Suomessa kuvaajat istuvat aamupalaverin aikana autotallin takana vetämässä röökiä ja puhumassa pillusta ja autoista ja toimittajat päättävät kaikesta. Teksti ja kuva pitää osata yhdistää niin kuin se sivistysmaissa tehdään. Kun lehtien visuaalisuus huononee, nuoret eivät enää lue juttuja ja yritykset siirtävät mainokset someen. Toimituksista heitetään rahapulassa ihmisiä pihalle, ja Puusan mukaan tähän mennessä kuvaajat ovat saaneet lähteä ensimmäisenä. Huonosti kuvitettuja juttuja ei lueta. – Tämän kierteen takia printti häviää. Verkko tuhoaa journalismin lopullisesti. JOURNALISMISTA ja toisistaan välittävien ihmisten pitäisi Puusan mukaan järjestäytyä ja ilmoittaa, että he eivät suostu siihen, mitä lehtialalla tapahtuu. – Jos ei pysty pysymään moraalisissa valinnoissa, niin pitää lopettaa ja vaihtaa vaikka alaa. Suomen suurimmat lehtitalot vaativat kuvaajia allekirjoittamaan sopimuksen, joka antaa kuvien kaikki oikeudet konsernille. – Miten voit antaa jotain, mikä on osa sinua, Puusa huokaisee. Järjestäytyminen on ollut vaikeaa, koska vastaanpanijoiden tilalle löytyy aina ihmisiä, jotka suostuvat sopimuksiin. Puusasta hänen uransa hienoin teko on se, että hän on uskaltanut pitää meteliä alan epäkohdista. Hän on onnellinen siitä, että on saanut kuvata koko työuransa ja elättää sillä perheensä. Puusa pitää uransa viimeiset luennot tänä keväänä tamperelaisten kuvajournalistiopiskelijoiden pyynnöstä. Konkari saattaa jatkaa bloginsa kirjoittamista, mutta hänestä lehtikuvausta ei voi enää pelastaa. – Urani on lopussa, ja toisaalta olen minäkin. Elli Harju
⋆⋆KATUKRIITIKOT NOORA VILÉN
Kuvat ovat olennainen osa sanomalehteä. Hyvä lehtikuva välittää tietoa ja tunnetta. Utain selvitti, kuinka tärkeä lehtikuva on tamperelaisille. Essi Rundgren
Terhi Mäntylä
Kiinnitän lehtikuviin paljon huomiota. Ostopäätöksen teen yleensä sisällön perusteella, mutta kuvakin on tärkeä. Hyvä kuva kiinnittää huomion.
Mikko Myllylä
Kuva on lehdessä tärkeä. Jos kuva on hyvä, tulee helpommin luettua sen alla oleva tekstikin. En osta lehtiä kuvien perusteella. Minulle tulee kotiin Aamulehti ja Helsingin Sanomat, joten irtonumeroita en osta muutenkaan. Mitä nyt joskus Iltalehden. Netissä kuvat eivät ole yhtä tärkeitä kuin lehdissä.
Miitta Järvinen
Kiinnitän kuviin paljon huomiota, kun luen lehtiä. Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä on hyviä kuvia, Aamulehdestä ei oikein voi sanoa samaa. Luen nettilehtiä kännykällä, joten kuvat eivät ole niissä yhtä tärkeitä.
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
Katso ja ihmettele – lunta New Yorkissa
MEDIAPELIÄ
Essi Rundgren
rundgren.essi.k@student.uta.fi
Uutisointi Pohjois-Amerikasta typistyy useimmiten Yhdysvaltoihin. Kanada saa tilaa vain sivulauseessa. KUN KYSE ON suurvallasta, uutiskynnyksen ylittää jopa säätilan muutos. ”New York hiljeni lumimyrskyn edetessä – Central Parkissa 14 senttiä lunta”, Yle uutisoi. Yhdysvaltojen lumentuloa voi myös seurata reaaliajassa nettikameroista, vaikka loskaa löytyy joka talvi omasta takaa. Maailman keskustat ja syrjäseudut on helppo tunnistaa uutisia lukemalla. Toimittajat ovat juuri oppimassa, että Afrikasta ei saa puhua yhtenä maana, mutta Pohjois-Amerikka on yhä vaikea pala. Mielikuvat Kanadasta kutistuvat jääkiekkoon ja vaahterasiirappiin. Ylen nettisivujen hakutulokset kertovat paljon. Yhdysvalloista löytyy 56 000 osumaa, Kanadasta vain vajaat 6 000.
AN
N
I
E RE
N
PÄ
Ä
Aino Saarenmaa
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Kielioppivirhe harhauttaa lukijan Lehtitekstit tavoittelevat moitteetonta kieliasua. Silti suomalaisista lehdistä vain Helsingin Sanomissa on oma kielenhuollosta vastaava toimittaja. Ville Eloranta kertoo, että lehti ei opeta kielioppia, mutta virheet voivat haitata tekstin ymmärtämistä. Mihin tarvitaan kielenhuollosta vastaavaa toimittajaa? – Helsingin Sanomat toimii kielenkäytön mallina tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Toimittajat ovat silti vain ihmisiä: tuskin kukaan voi hallita kaikkia kielenhuollon yksityiskohtia. Joudun korjaamaan sekä oikeinkirjoitusvirheitä että tyylilajiin ja lauserakenteeseen liittyviä puutteita. – Ymmärtääkseni muissa Suomen seitsenpäiväisissä sanomalehdissä ei ole vastaavaa tehtävänimikettä. Tosin ruotsinkieliset sanomalehdet kuuluvat yhä käyttävän oikaisulukijoita esimerkiksi fennismien torjumiseksi. Miksei sanomalehdessä voisi kirjoittaa puhekieltä? – Kyllähän Helsingin Sanomissa käytetään hyvin monenlaisia ilmaisuja. Esimer-
kiksi muotisana selfie on taatusti esiintynyt lehdessä kymmeniä kertoja. Normitetusta yleiskielestä voi poiketa hyvillä perusteilla. Rennossa kolumnissa ei tarvitse olla yhtä muodollinen kuin uutisjutussa. Onko lehtien tehtävä opettaa lukijoilleen kielioppia? – Se ei ole ainakaan pääasiallinen tehtävä. Kieliopin oikeellisuus on kuitenkin tärkeää ymmärtämisen kannalta. Jo pienet poikkeamat voivat kiinnittää lukijan huomion aivan muuhun kuin jutun sisältöön. – Paikallislehdellä on ilman muuta enemmän liikkumavaraa kuin valtakunnallisella sanomalehdellä, jonka pitäisi tehdä itsensä ymmärretyksi joka paikassa. Sanni Harmanen
⋆⋆GRADU PAKETISSA
Lilli Mustajärvi: Grand Theft Auto V:n ja Schillerin matkassa. Pelikokemus esteettisen kasvatuksen teoriassa. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta, 2015.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistäminen jakaa keskustelijat kahtia. Duaalimalli herättää yhtäältä pelkoja akateemisuuden menettämisestä ja toisaalta toiveita paremmasta koulutusjärjestelmästä. ”Suomessa on 15 yliopistoa, 24 ammattikorkeakoulua, kuusi yliopistokeskusta ja 13 valtion tutkimuslaitosta. Se on liian paljon viiden miljoonan asukkaan maassa.” Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola, hs.fi ”Korkeakoulumme eivät voi jähmettyä nykytilaan, vaan yhteistyötä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on syvennettävä.” TEKin puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström, aamulehti.fi ”Älkää antako niiden tehdä tätä! Tällä tuhotaan suomalaisen akateemisen sivistyksen rippeetkin.” simppa vaan, hs.fi ”Hoidetaan #duaalimalli:n purku sitten ”Treffit alttarilla” tyyliin, tulee jännempää silleen” @paulikuosmanen, Twitter Jemina Michelsson
⋆ ⋆LÄMPENEE
Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
TUTKIMUS SELVITTÄÄ, voiko Grand Theft Auto V -peli kasvattaa esteettisesti. Teoriana käytetään Friedrich von Schillerin taidekasvatuksen klassikkoa Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta. Kun pelaajat hyväksyvät pelimaailman säännöt ja moraalit, he alkavat käyttäytyä pelissä niiden mukaisesti. Sanni Harmanen
Nyt säätiedotuksen voi katsoa aamulla samalla, kun selaa päivän asukuvat Instagramissa. MTV ALOITTI säätiedotusten julkaisun Instagramissa viime syksynä. Nyt tilillä on seuraajia reilut 2 000, mikä on vähemmän kuin suomalaisilla muotibloggajilla. MTV:n tilin kuvissa näkyy päivän sääkarttoja ja meteorologien hassutteluselfieitä. MTV:n säätiedotuksen tuottaja Pertti Nyberg toivoo, että tili saa nuoret seuraamaan myös televisiolähetyksiä ja nettiuutisia. Ylelläkin on säätiedotukset Instassa, mutta ote on virallisempi kuin Maikkarilla. Ruotsin tasolle Suomi ei ole taaskaan yltänyt: ruotsalaisen Tv4:n säätiedotustilillä on 50 000 seuraajaa.
Elli Harju
Älypuhelimella voi laskea kolmion kulman ja opetella vieraan kielen sanoja hauskasti pelaamalla. Silti moni opettaja määrää puhelimen reppuun oppitunnin ajaksi. ÄLYPUHELIMET saavat opettajien otsasuonet pullistumaan. Yksi oppilaista pelaa sanajahtia ja toinen viestittää naapuriluokkaan kokeen vastauksia. Kehotus laittaa puhelin reppuun kaikuu kuuroille korville. Keskustelupalstoilla vaaditaan kännyköiden kieltämistä kouluissa. Viime vuoden alussa opettajat saivat lakimuutoksen ansiosta luvan takavarikoida oppilaalta häiriötä aiheuttavan esineen, kuten kännykän. Mutta onko puhelimen repiminen irti esiteinin kädestä todella tarpeen? Siellä, missä toinen näkee puhelinta näpräävän häirikön, toinen huomaa mahdollisuuden hauskempaan oppimiseen. ANOPPINI ON äidinkielen opettaja tamperelaisessa yläkoulussa. Kaksi vuotta sitten hän hankki pöytänsä kulmalle valkoisen korin. Kännyköillä häiriköintiin kyllästyneenä hän kiersi tuntien alussa luokan ympäri ja pyysi jokaista laittamaan puhelimensa koriin. Tänä syksynä korille ei ole enää ollut tarvetta. Anoppini on ymmärtänyt, että kännykkä on parempi ystävä kuin vihollinen. Uudelle diginatiiville sukupolvelle puhelin on käsivarren jatke, joten älyluurit kannattaisi valjastaa opetuskäyttöön nykyistä laajemmin. On haaskausta hautoa päivän ajan repussa laitetta, joka tekee laskimen ja kartat turhiksi. Esimerkiksi ruotsin sanakokeen voisi ensi kerralla toteuttaa Kahoot!-pelinä, johon jokainen oppilas osallistuu omalla kännykällään. Onko todella tärkeää päntätä ulkoa, mitkä joet laskevat Pyhäjärveen, kun vastaus löytyy taskusta viidessä sekunnissa? TIETOTULVAAN HUKKUVAN nuoren on tärkeämpää tietää, mitä tarkoittaa lähdekritiikki ja mitkä ovat luotettavia tietolähteitä. Anoppini luokassa oppilaat hakevat kännyköillään tietoa, lukevat sanomalehtiä ja nappaavat kuvan päivän läksyistä. Monessa koulussa puhelimet pakotetaan kuitenkin edelleen kännykkäparkkiin. Fiksumpaa olisi opettaa, miten laitetta käytetään mahdollisimman hyödyllisesti. Järkevä ja tilanteeseen sopiva puhelimen käyttö kun ei ole selvää kaikille aikuisillekaan. Moni kokoushuoneen häirikkö olisi hyötynyt puhelinetiketin opettelusta yläkoulussa.
Mediapeliä-kolumnit kuuluvat myös Radio Moreenissa torstaisin klo 16.03 alkavassa Verstasajankohtaismakasiinissa.
16 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
SATUMAARI VENTELÄ
Scrumissa eli rykelmäaloituksessa joukkueet kamppailevat pallosta. Valmentaja Drew Warwick-Smith huutaa ohjeita taustalla.
Syöksy syliin, kiinni kinttuihin KONTAKTILAJI Kun muut urheilijat lähtevät nukkumaan, on rugbypelaajien vuoro. Tampereen
urheilu- ja messukeskuksessa ilma on tiivistä hikeä, kun naiset laittavat kaikkensa peliin. PULLOISSA HÖLSKYY sekaisin kokista ja vettä. Kello on puoli yhdeksän illalla, ja toppatakit lentävät nopeasti nurkkaan. Laukusta löytyy hammassuojat ja nappikset. Nyt on valmista. Vieressä miehet pelaavat jalkapalloa tekonurmella. Kenttää ympäröivän juoksuradan ovat vallanneet aitajuoksijat. Kuulutuksesta kuulemme, että vieressä tehtiin juuri aitajuoksun Suomen ennätys. – Harjoittelemme talvisin täällä Pirkkahallissa tai Nääshallissa. Kesällä kotikenttämme on Vehmaisissa. Kaupungin kanssa on ollut kova taistelu vuoroista. Jalkapalloilijat vievät usein kenttävuorot, kertoo Tampere rugby clubin naisten joukkueen johtaja Laura Malmi. Rugby on Suomessa näkymätön laji. Innokkaita kokeilijoita aloittaa kuitenkin Tampereen naisten joukkueessa vuosittain. Nyt paikalla on kolmisenkymmentä energistä naista ja heidän uusi valmentajansa Drew Warwick-Smith. Valmentaja aloittaa treenit palopuheella rugbyn hengestä. Puheen kantavana teemana on yrittämisen tärkeys ja hyvä meininki. Puheiden jälkeen naiset asetellaan muodostelmaan ja puolustusharjoitus alkaa. – Pelaajat on rugbyssa jaettu kahtia backja forward-pelaajiin. Backit, eli takakentän pelaajat, käsittelevät paljon palloa ja juoksevat. Forwardit, eli etukentän pelaajat, ovat usein isompia voimapuolen pelaajia, jotka taklaavat ja mylläävät kentällä auttaen omi-
aan eteenpäin ja estävät vastapuolen etenemistä, Malmi kertoo. TAKLAUS MUISTUTTAA halausotetta, jolla vastustaja saatetaan hallitusti maahan. Rugbyssa onkin ulkopuoliselle paljon kummallista katseltavaa aina vaatteiden repimisestä outoihin asentoihin. – Rugby on kontaktilaji, ja alussa läheisyys tuntui oudolta. Esimerkiksi scrumaloituksessa pääni on toisten forwardien peppujen välissä. Ensimmäisiä kertoja mietin, pitäisikö minun todella laittaa poskeni pepulle. Nyt se on normaalia, Malmi nauraa. – Suomessa rugbya ei oikein näe missään. Tämä ei ole laji, joka tulisi äidinmaidosta, miettii Eeva Haikola. Nyt joukkue on siirtynyt harjoittelemaan viikonlopun turnausta varten. Yksi forwardpelaajista on jo ehtinyt ottaa intiimiä kontaktia pallon kanssa. Naisen käsi on jääpussissa, eikä hän pääse pakoon kysymyksiäni. – Läheisyys on parasta rugbyssa. Muuta läheisyyttä ei elämään tarvitsekaan, kun täällä halii, Miia Joronen hekottaa. TEKONURMIKENTÄN laidalle kerääntyy hikistä väkeä. Kello käy yhtätoista. Joronen kertoo, että aloitti lajin alun perin kämppiksensä kanssa. – Ilmoittauduttiin yhdessä alkeiskurssille. Kaveria alkoi pelottaa, mutta minua ei. Täällä ollaan edelleen. – Suurin osa pelkää sattumista. Kaverin
Rugbyn pelaajat suojaavat vain hampaansa.
kaataminen ketoon irvistäen ei kuulu perinteiseen naiskuvaan, komppaa Suvi Syrjäläinen. Rugbyssa olennaista on teatraalisuus. Aloituksissa vastapuolet irvistelevät toisilleen. – Voi myös hymyillä ja iskeä silmää. Sillä saa vastustajan hämilleen, neuvoo joukkueenjohtaja Malmi. Kentällä käydään vielä hetki psykologista sotaa. Hallissa kaikuvat huudot, joita pelaajat viskovat pallon mukana toisilleen. Rugbypeli näyttää ja kuulostaa hyvin toimivalta parisuhteelta.
– Ehdottoman tärkeää rugbyssa on puhuminen, että toiset tietävät, mitä tehdä. Meillä on myös koodinimiä muodostelmille, jotta vastustajat eivät tiedä seuraavaa siirtoamme, Malmi kertoo. Nyt kentältä virtaavat viimeiset hikipaidat rinkiin viheriön reunalle. Valmentajan loppusaarna voisi olla suoraan parisuhde- tai elämänhallintaoppaasta. Ei saa pelätä, pelko paistaa kauas. Ei saa olla vihainen. Saa vain hymyillä, irvistää ja yrittää. Jemina Michelsson
ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 17
HERKKUJEN PÄIVÄ
SATUMAARI VENTELÄ
NÄIN KOIN
Elli Harju
harju.elli.i@student.uta.fi
Järjestäytyminen ja yhdessä tekeminen on vaikeaa, koska toisten kipuun ei samastuta. Suuren joukon järjestäytymiseen vaaditaan asia, joka koskettaa monia. TÄMÄN LEHDEN haastattelussa kovasanainen lehtikuvaaja Jore Puusa valittaa, ettei alan nuoria kiinnosta, miten muille työntekijöille käy. Puusasta kukaan ei puolusta oikeudenmukaisuutta. Paikkansa työpaikalla saa tönimällä itseään kyynärpäillä eteenpäin. Sillä ei ole väliä, kuinka moni kaveri kaatuu matkalla. En sano, että Puusa olisi oikeassa tai että lehtialalla ei järjestäydyttäisi yhteisen hyvän puolesta. Toisten huomiotta jättäminen on kuitenkin yleinen ilmiö. Miksei ihmisiä kiinnosta, miten muilla menee?
”MEILLÄ OLI UNELMA. JA LUSIKKA”, julistetaan Nutellan päivän virallisella nettisivulla. Tänä torstaina tuo tahmainen suklaa-hasselpähkinälevite viettää yhdeksättä nimikkopäiväänsä. Intohimoisimmat herkkusuut nauttivat Nutellaa kuin Nalle Puh hunajaa. Tahnaa voi käyttää myös leivontaan, mutta runoilija Runebergin nimikkoleivos taitaa yhä olla helmikuun viidennen päivän suosituin kahvileipä.
MUISTILISTA 5.2.−11.2.2015: Rakkautta ilmassa
SANNI MATTILA JA PIA-MARIE RAUHALA
TORSTAI
PERJANTAI
LAUANTAI
SUNNUNTAI
MAANANTAI
TIISTAI
KESKIVIIKKO
5.
6.
7.
8.
9.
10. 11.
GANGSTER OF LOVE
LOVEMILLAELOKUVAN ENSI-ILTA
SPEED DATING
HÄÄMESSUT
KYNTTILÄILLALLINEN
UKULELEWORKSHOP
LIIAN SUURELLA LIEKILLÄ
Turkulainen bändi tarjoilee bluesrokkia ja rockabilly-menoa.
Elokuva rakkaudesta, roboteista ja bodaamisesta.
Pikadeittailua kellarin hämyssä. Vain ennakko varauksella.
Häät mielessä? Messuilla inspiroidut uusimmista trendeistä.
Polta kynttilänpäivästä yli jääneet tuikut ja valmista romanttinen illallinen.
Opettele soittamaan rakkaallesi balladi parvekkeen alla.
Tero Harjun niemen konsertissa kuullaan hienostunutta poppia.
Narikka 2€
12€
30€
12€
Ilmainen
Ilmainen
20€
Henry’s Pub, Hämeenkatu 13, klo 21–04
Finnkino Plevna, Itäinenkatu 4, klo 20.30
Teerenpelin komediakellari, Hämeenkatu 25, klo 19–21
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, klo 10–17
Kotona, kun nälkä yllättää.
Pääkirjasto Metso, Pirkankatu 2, klo 17
Kulttuuri ravintola Kivi, Keskustori 2, klo 20
OLIN PITKÄÄN ajatellut naiivisti, että koulutetulle ja kokeneelle osaajalle on töitä. Havahduin, kun nelikymppinen tätini irtisanottiin yt-rytäkässä. Hän on diplomi-insinööri ja oli työskennellyt samassa firmassa lähes koko työuransa. Tästä on puolitoista vuotta, eikä hän ole saanut uutta työpaikkaa. Ruotsissa matkapuhelinyhtiö Ericsson irtisanoi tuhansia työntekijöitään vuosina 1997 ja 1999. Ammattiliitot, poliittiset päättäjät, kunta, työntekijät ja koko kaupunki nousivat yritystä vastaan. Ericsson oli vaarassa leimautua sikamaiseksi yritykseksi. Se olisi haitannut myyntiä maailmalla. Paineen alla Ericsson antoi irtisanotuille paremmat sosiaaliset etuudet, mitä sen olisi lain mukaan tarvinnut. Työntekijät saivat avustusta uudelleenkouluttautumiseen ja tulevaisuuden järjestämiseen. Joukkopainostuksella on saatu laki aloitteita läpi. Esimerkiksi tasa-arvoisen lakialoitteen läpimenoon vaikutti se, että lain voimaantulo vaikuttaa tuhansien suomalaisten ja heidän läheistensä elämään. SOSIAALISET KUPLAT ovat tiukasti rajattuja. Harvan lääkärin tai juristin paras kaveri on lähihoitaja tai kaupanmyyjä. Syrjäisissä paikoissa tapahtuvat vääryydet eivät saa huomiota tai niihin ei ainakaan samastuta. Näyttää siltä, ettei sekään riitä, että vahinko tapahtuu avokonttorin toisella puolella. Vääryyden ja surun pitää tapahtua itselle tai vähintään perheenjäsenelle, jotta sen todella huomaa ja asialle haluaa tehdä jotain. Pitääkö jokaisen työntekijän saada kerran potkut, ennen kuin on valmis tekemään jotain muiden hyväksi? PUUSA EI USKO, että lehtialalla on enää mitään toivoa, koska kaikki nuoret ovat välinpitämättömiä. Uusia sukupolvia on kuitenkin vielä tulossa. Jos kaikki koskettavat pohjaa yhdessä, asiat ehkä muuttuvat.
KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: SAARA TUOMINEN JA VEERA HONGISTO