Utain 3/2015

3/2015

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

TEEMA: USKO

Virtuaalinen aikamatka Lapsuuteni jäljet näkyvät netissä edelleen.

Sanni Harmanen s.13

Rituaalit jättävät jälkensä Kerrostaloyksiön shamaani parantaa sammakonmyrkyllä ja ayahuascalla. s.8

Vuokratyöläisen oikeuksia poljetaan. s.3

Linnaleski rakastaa läpi vankilamuurin. s.14

Björn Borg tutkii ufohavaintoja. s.16n

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

29.1.2015 SAARA TUOMINEN

AVAUS

Sara Salmi

salmi.sara.h@student.uta.fi

Ihmisten pelot ovat usein turhia ja perustuvat vain uskoon. Bisnesmaailmassa tätä hyödynnetään röyhkeästi. ”HEI! Haluaisitko ostaa vakuutuksen rintasyöpään?”

Samanlaisen puhelun ovat varmasti saaneet monet suomalaiset naiset.

Puhelinmyyjä kertoo tiukkoja lukuja vuosittaisista rintasyöpätapauksista.

Sen jälkeen hän tarjoaa vakuutusta kuukausimaksulla opiskelijahintaan.

On kuulemma halpa siihen nähden, jos joskus sairastuu.

Siinä on kuitenkin iso jos.

VAKUUTUSBISNEKSESSÄ yhdistyvät

ihmisten usko ja pelko. Vakuutusyhtiöt tienaavat ihmisten uskolla siitä, että jotain pahaa voi tapahtua.

Ajattelutapa on järjetön. Miksi joku haluaa varautua etukäteen asiaan, joka ei välttämättä edes tapahdu?

Eivät kaikki vakuutukset ole turhia.

Ihmiset omistavat arvokasta elektroniikkaa, jolla on tapana hajota. Tällöin esimerkiksi kotivakuutus on tarpeellinen. Lisäksi elektroniikkaan ei sentään liity pelkoa kuolemasta.

VAKUUTUSYHTIÖN internetsivujen mukaan syöpävakuutus maksaisi kuukaudessa saman verran kuin ”kupillinen hyvää kahvia ja leivos lempikahvilassasi”. Yhtiö perustelee summan olevan pieni, jos sillä voi varautua pahan päivän varalle.

Vakuutukset perustuvat vain riskiin.

Riski ei ole sama asia kuin tosi. On oikein laittaa rahansa kahviin, leivokseen ja asioihin, joista nauttii – juuri sillä hetkellä.

Potilasasiamies Marja Nieminen auttaa asiakasta potilasvahinkoilmoituksen tekemisessä. Ilmoitus täytyy tehdä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinko on havaittu.

Potilasvahingoista miljoonalaskut KORVAUKSET Potilasvakuutuksesta maksettujen korvausten määrä on

kasvanut yhdeksällä miljoonalla eurolla kuudessa vuodessa.

VUONNA 2013 Potilasvakuutuskeskuksesta maksettiin korvauksia potilasvahinkojen uhreille yhteensä 38,7 miljoonaa euroa.

Vuonna 2008 summa oli vain 29,7 miljoonaa. Vahinkoilmoitusten määrä on pysynyt samana.

Potilasvakuutuskeskuksen aktuaarin Mika Sirviön mukaan hintahyppäys johtuu yleisestä kustannustason noususta ja vuonna 2009 voimaan tulleista muutoksista vammaispalvelulaissa.

– Jos henkilö vammautuu vakavasti potilasvahingon seurauksena, kunta tarjoaa hänelle henkilökohtaisen avustajan tai palveluasunnon, Sirviö kertoo.

Henkilökohtainen apu on vuodesta 2009 alkaen ollut jokaisen vaikeavammaisen

oikeus. Avustajapalvelu on järjestettävä kunnan niukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

KORVAUSSUMMAT ovat isoja, koska vaikeasti vammautuneille maksetaan korvauksia koko loppuelämän ajan. Kunnat perivät vammautuneiden hoitokuluja potilasvakuutuskeskuksesta aiempaa aktiivisemmin.

Potilasvakuutuskeskus laskuttaa sairaanhoitopiireiltä korvaukset julkisessa hoidossa sattuneista potilasvahingoista. Vuonna 2014 Potilasvakuutuskeskus lähetti sairaanhoitopiireille laskuja 178 miljoonan euron edestä. Summa perustuu arvioon siitä, kuinka paljon vahingoista aiheutuu maksettavaa korvauksiin oikeutettujen elinaikana.

POTILASVAHINKOILMOITUKSIA tehdään vuosittain hiukan alle 8 000. Ilmoituksista korvattaviksi hyväksytään vuosittain noin kolmannes. Tampereen yliopistollisen sairaalan potilasasiamies Marja Nieminen kehottaa kääntymään hänen puoleensa,jos on syytä epäillä, että potilasvahinko on tapahtunut.

Potilasasiamies tuntee vahinkoilmoituksen sudenkuopat ja osaa auttaa kaavakkeen täytössä. Korvaus voi jäädä saamatta muotoseikkojen vuoksi.

– Aina kannattaa tehdä ilmoitus, jos uumoilee, että hoidossa on tapahtunut virhe.

Oli korvauspäätös mikä tahansa, sillä saa itselleen mielenrauhan.

Essi Rundgren

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Eeva Järvenpää, Juulia Järvenpää, Teemu Leppänen, Antti Tuominen AD: Silja Viitala

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Konkurssit yleistyivät Saaristomeri saa Pelifirmoissa on Tampereella uuden suojelualueen päästy vasta alkuun KONKURSSIIN haettavien yritysten määrä kasvoi Tampereella viime vuonna 8,8 prosentilla vuodesta 2013. Koko Suomessa konkurssit kuitenkin vähenivät samalla ajanjaksolla 5,7 prosentilla.

Vuonna 2014 Tampereella meni konkurssiin 104 yritystä. Työpaikkansa menetti 500 henkilöä.

– Tampere on suuremmassa rakennemuutoksessa kuin muut kaupungit. Erityisesti kone- ja teknologiateollisuus uudistuu, Tampereen Kauppakamarin johtaja Peer Haataja sanoo.

Pirkanmaan Yrittäjien toimitusjohtaja Pasi Mäkinen pistää Tampereen konkurssien lisääntymisen huonon taloustilanteen piikkiin. Kysyntä on heikkoa ja yritysten on vaikea saada rahoitusta.

Haataja ja Mäkinen uskovat, että taloustilanne paranee pian ja konkurssit vähenevät tulevaisuudessa.

Elli Harju

BOGSKÄRIN luotoryhmä Saaristomerellä on nimitetty ensimmäistä kertaa merensuojelualueeksi. Itämeren suojelukomissio Helcom on nimittänyt Suomen aluevesille yhteensä 11 uutta suojelukohdetta. Noin puolet uusista kohteista sijaitsee Saaristomerellä. Suurin osa alueista on jo Naturasuojelussa. Kohteet päätyvät nyt myös Itämeren suojelukomission valvontaan.

Itämeren suojelualue kasvaa 720 neliökilometriä. Uudet kohteet ovat Suomenlahdella, Pohjanlahdella ja Saaristomerellä.

Helcomin sopimus velvoittaa mukana olevia maita suojelemaan meriluontoa ja säilyttämään lajien monimuotoisuutta.

Sanktioita sopimuksen rikkomisesta ei silti voi langettaa.

– Myöhemmin voidaan arvioida onko lakiuudistukisille tarvetta, arvioi Penina Blankett ympäristöministeriöstä.

TAMPEREEN pelejä kehittävistä yrityksistä suuri osa on saanut vasta ensimmäisen julkaisunsa ulos. Suomalaisen pelialan kattojärjestö Neogamesin listauksessa on 42 tamperelaista pelejä kehittävää yritystä.

Firmojen sivuilta selviää, että 22 yritystä on julkaissut yhden pelin tai kehittää ensimmäistään.

Neogamesin johtajan KooPee Hiltusen mukaan on hyvä, että pieniä yhtiöitä on paljon.

– Monet tekevät pelejä harrastelijoina. Ilman heitä ala tuskin kasvaisi.

Suomessa on 260 peliyhtiötä. Hiltunen muistuttaa, että näistä 75 on alle kaksi vuotta vanhoja. Uusien pienten ja itsenäisten studioiden mahdollisuuksia menestykseen hän pitää pieninä, muttei olemattomina.

– Pienet tekijät tuovat alalle syvyyttä kaupallisuuden sijaan.

Aino Saarenmaa

Matti Riitakorpi

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Älylaseilla laputtamisesta tulee huippunopeaa SAARA TUOMINEN

PYSÄKÖINNINTARKASTAJIEN työtä pyritään helpottamaan uudella älylasisovelluksella. Sen on kehittänyt ohjelmistoyritys Vincit yhdessä Demolan opiskelijatiimin kanssa. Demolassa on mukana opiskelijoita Tampereen molemmista yliopistoista ja ammattikorkeakoulusta. Älylasisovellus vapauttaa pysäköinnintarkastajan kädet, kertoo Vincitin asiakkuusjohtaja Petri Suhonen.

– Älylasit tunnistavat auton rekisterikilven ja tarkistavat, onko pysäköintimaksu maksettu.

Nykyään autoihin ei välttämättä laiteta paperista pysäköintilappua, vaan pysäköintimaksu maksetaan älypuhelimella. Tällöin tieto maksusta on vain verkkopalvelimella.

– Aiemmin tarkastajien täytyi naputella koodit ja paikkatiedot monta kiloa painavaan käsipäätteeseen. Nyt älylasit tunnistavat auton sijainnin ja tulostavat pysäköintivirhemaksun.

Suhosen mukaan uudella sovelluksella

sakottamiseen menee vain muutama sekunti aiemman minuutin sijaan.

– Älylasit lisäävät myös työturvallisuutta, koska tarkastajat pääsevät nopeammin pois auton vierestä. Näin närkästyneet autonomistajat eivät välttämättä ehdi soimaamaan viatonta tarkastajaa.

Tampereen kaupunki on ollut mukana älylasiprojektissa. Kehittäjät pääsivät seuraamaan pysäköinnintarkastajan työpäivää. Näin työstä saatiin oppia käytännössä.

– Ensimmäinen pysäköinnintarkastaja ottaa lasit käyttöön helmikuun alussa. Kokeilujakson jälkeen selviää, laajennammeko käyttöä, Suhonen kertoo.

Kysyntää älylasisovellukselle on. Suhosen mukaan useat kaupungit Suomesta ja ulkomailta ovat olleet kiinnostuneita sovelluksesta.

Kyseessä on ensimmäinen kaupallinen älylasisovellus Suomessa.

Sara Salmi

Pysäköinnintarkastaja Jani Airola on tyytyväinen uudistukseen. Hän uskoo, että älylasisovellus tuo helpotusta työhön.

Työntekijä voi joutua vuokratyöfirmojen mustalle listalle VUOKRATYÖFIRMAT voivat syrjiä työntekijöitä, joilla on ollut erimielisyyksiä ketjun muiden yritysten kanssa. Palvelualojen ammattiliiton (PAM) aluepäällikkö Niina Koivuniemi tuntee ravintola-alalta tapauksia, joissa esimerkiksi nollasopimustyöläinen on valittanut, ettei ole saanut tunteja.

– Jos asian uskaltaa riitauttaa, saattaa työntekijä joutua mustalle listalle ketjun kaikissa vuokratyöfirmoissa. Se luo pelkoa työntekijöiden keskuudessa.

KOIVUNIEMI ON huolissaan siitä, että ravintola-alalla yrityksen omistajilla voi olla kytköksiä kymmeniin vuokratyöfirmoihin.

Nämä yhtiöt välittävät työntekijöitä muiden firmojen lisäksi myös emoyritykselle. Vuokratyöläinen voi olla täysin tietämätön näistä kytköksistä.

Koivuniemen mukaan PAMilla on monta riitajuttua, joissa henkilöstövuokrausfirmoista on löytynyt epäselvyyksiä.

Esimerkiksi Restamaxin nollatyösopimuspohjan alaosassa on lueteltu kymmenkunta eri vuokratyösopimusfirmaa.

Koivu­nie­men mukaan työntekijälle herää kysymys, ovatko kaikki luetellut vuokratyöfirmat hänen työnantajiaan.

RAVINTOLA-ALAN konsernin Restamaxin toimitusjohtajan Markku Virtasen mukaan työntekijä ei joudu boikottiin, jos hän haluaa pitää oikeuksistaan kiinni. Ajatus mustasta listasta kuulostaa Virtasesta vieraalta.

– Yhtiö noudattaa työehtosopimuksia ja pitää tärkeänä sitä, että työntekijä sitoutuu yhtiöön. Haluamme pitää vaihtuvuuden vähäisenä. Huolehdimme henkilökunnas-

ta, oli se sitten vuokratyövoimaa tai omaa väkeä.

VUOKRATYÖVOIMAA käytetään Virtasen

mukaan siksi, että se tuo joustavuutta sekä yhtiölle että työntekijälle.

– Meillä on paljon sesonkiluontoista bisnestä, esimerkiksi Ruka ja Linnanmäki.

Samat työntekijät työskentelevät samalla verokortilla useissa konsernimme yhtiöissä.

Restamax on sopimussuhteessa muun muassa Smile Henkilöstöpalvelun kanssa.

Monilla Restamaxin hallituksen jäsenillä on kytköksiä eri henkilöstöpalveluiden hallituksiin. Virtasen mielestä eturistiriitoja ei synny siitä, että samat henkilöt ovat eri firmojen hallitusten jäseninä.

Erkki Mervaala

MIKÄ?

Restamaxin sateenvarjo ○○Restamaxin tytäryhtiö Smile Henkilöstöpalvelut omistaa muun muassa Staff Invest -henkilöstövuokrauspalvelut. ○○Restamaxin hallituksen jäsenillä on kytköksiä ainakin Onni Henkilöstöpalveluihin, Max Henkilöstöpalveluihin ja edellä mainittuun Staff Investiin. ○○Esimerkiksi Restamaxin perustajat Timo Laine ja Mikko Aartio ovat Restamaxin hallituksen lisäksi Staff Investin ja Premium Staffin hallituksen jäseniä. ○○Laine on toiminut Restamaxin hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2008.

⋆ ⋆NÄIN JUTTU TEHTIIN

Tampereelle tarvitaan Sähkösopimukset jarruttavat lisää nuorisoasuntoja yksityistä aurinkoenergiaa NUORTEN ASEMA asuntomarkkinoilla on yhä heikompi. Viime perjantaina julkaistun Toiveet ja todellisuus – Nuorten asuminen 2014 -tutkimuksen mukaan nuorisoasuntojen tarjontaa pitäisi lisätä Tampereella.

Tampereen Seudun Nuorisoasunnot ry:n mukaan nuori saa asunnon nykyään todella huonosti. Yhdistys tarjoaa asuntoja 18–29-vuotiaille nuorille, jotka eivät opiskele päätoimisesti.

Yhdistyksellä on 74 asuntoa Tampereen Tammelassa. Osa asukkaista kuuluu tuetun asumisen piiriin.

Yhdistyksen mukaan nuori joutuu jonottamaan asuntoa kauemmin kuin edellisvuosina.

– Kaupunki on iso, mutta tarjonta on aika pientä. Hakijoita voi olla jonossa jopa sata, kertoo vastaava asumisohjaaja Riikka Puntalo.

Pia-Marie Rauhala

KOTITALOUKSIEN tuottamaa aurinkoenergiaa on vaikea saada kannattavaksi.

Suurin kompastuskivi on ylimääräisen sähkön varastoiminen.

Kesäisin aurinkosähköä kertyy yleensä yli kotitalouden tarpeen. Jodat Ympäristöenergian aurinkoenergiasuunnittelija Timo Jodat kertoo, että monet sähköyhtiöt tarjoavat sopimuksia, joilla ylimääräisen energian voi varastoida yhtiön sähköverkkoon.

Moni yhtiö kuitenkin vaatii sähkön takaisinsiirrosta niin korkeita hintoja, että sähkön itsenäinen tuottaminen ei ole enää kannattavaa.

Jodatin mukaan Mäntsälän sähkö on ainoa yhtiö, joka siirtää verkkoonsa säilötyn ylituotannon takaisin ilmaiseksi.

– Ehkä 15 vuoden päästä taloihin saadaan aurinkoenergian kausivarastoja, joihin kesällä tuotettua sähköä saadaan talteen, Jodat sanoo.

Usko tuntuu vieraalta ja vaivaannuttavalta

Suomessa olisi mahdollista tuottaa nykyistä enemmän aurinkoenergiaa.

Esimerkiksi Pohjois-Saksassa jopa 10 prosentissa taloista on jokin aurinkoenergiajärjestelmä.

Suomessa on arvioiden mukaan aurinkoenergiajärjestelmiä reilusti alle yhdessä prosentissa kotitalouksista.

– Suomessa ja Tampereella olisi PohjoisSaksaa paremmat olosuhteet aurinkosähkön tuottamiseen. Saksa vain on satsannut aurinkosähköön enemmän kuin Suomi, Timo Jodat sanoo.

Suomessa aurinkoenergiaa hyödynnetään yleensä kesämökeillä ja omakotitaloissa.

Sanni Harmanen

Lue jutuista pidemmät versiot ja lisää tuoreita uutisia Utaimen verkosta: utain.uta.fi

KERHOTILASSA on tavallisia nuoria. On värikkäitä vaatteita, värjättyjä hiuksia ja älypuhelimia. Kaikki haluavat tietää, keitä me olemme. Meidät toivotetaan kuvaajan kanssa tervetulleiksi.

Yksi tyttö menee pianon ääreen ja alkaa soittaa. Meille annetaan laulukirjat. Nuoret laulavat kauniisti, ja sanat ovat ilmeisesti heille tutut. Laulun jälkeen kaksi nuorta pitää hengellisen tunnustuksen, jossa he muistuttavat, että usko on kaikista tärkeintä.

En tiedä, pitäisikö minun laulaa ja rukoilla mukana. Tuntuu, kuin olisin tullut johonkin yksityiseen tilaisuuteen.

Olen niin vieraantunut uskonnosta ja sen rituaaleista, että tuntuu vaivaannuttavalta mennä sellaisten ihmisten joukkoon, joille Jumala on elämän keskipiste ja uskonnon harjoittaminen on täysin luonnollista.

Elli Harju

4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

SAARA TUOMINEN

”Pelko vaivasi minua vielä yhteisöstä lähtemisen jälkeen. Mitä jos pahat asiat johtuvat siitä, että hylkäsin guruni?” Lumi Sammallahti kertoo.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

Usko muuttui peloksi ELÄMÄNMUUTOS Lumi Sammallahti vietti vuosia Sahaja

Yoga -yhteisössä. Elämä täyttyi pikkuhiljaa ristiriidoista, jotka kävivät lopulta ylitsepääsemättömiksi.

SINÄ PÄIVÄNÄ Lumi Sammallahti oli ollut Sahaja Yoga -yhteisön ulkopuolella jo yli puoli vuotta. Palaaminen tuntui vaikealta, mutta Sammallahti oli päättänyt mennä takaisin entistä vahvempana. Ashramilla, yhteisön kokoontumispaikalla, käyminen ei kuitenkaan tuntunut enää samalta kuin ennen. Ihmiset puhuivat käsittämättömiä asioita gurusta ja Kalkista, Vishnujumalan lopun ajan inkarnaatiosta.

Ashramilta lähdettyään hän ymmärsi, ettei enää pystynyt tavoittamaan samaa iloa kuin ennen. Vuosien ajan Sammallahti oli yrittänyt kaikkensa. Hän oli ollut nöyrä ja totellut sääntöjä. Sammallahti oli jopa suostunut järjestettyyn avioliittoon intialaisen miehen kanssa.

Hänen sisäänsä oli kasvanut kaksi minää, jotka vetivät häntä eri suuntiin. Ratkaisu oli pakko tehdä. Hän päätti jättää yhteisön.

– Keskustelin myöhemmin helluntailiikkeestä lähteneen ystäväni kanssa. Hänellä oli samoja kokemuksia kahdesta keskenään taistelevasta minästä, Sammallahti kertoo nyt, melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

INTIASTA Sammallahti kiinnostui jo varhain. Hindulaisuudessa vietti ajattelu, jossa kaikki tiet vievät samaan määränpäähän. Sammallahti oli kiinnostunut uskonnoista, mutta suomalainen luterilaisuus tuntui ankealta ja synnintuntoiselta. Hän oli 19-vuotias, kun 1990-luvun alussa toteutti haaveensa ja lähti Intiaan.

Palattuaan Suomeen Sammallahti löysi sattumalta Sahaja Yoga -yhteisön. Shri Mataji Nirmala Devillä, Sahaja Yogan perustajalla, oli seuraajia ympäri maailmaa.

Gurun opetusten mukaan jokainen voi löytää itsensä meditaation avulla.

– 1990-luvun alussa Suomessa oli vähän intialaisperäisiä yhteisöjä. Ajatustensa kanssa jäi helposti yksin, joten samanhenkisten ihmisten löytäminen tuntui mahtavalta, Sammallahti kertoo.

PIKKUHILJAA välit vanhoihin ystäviin alkoivat rakoilla. Ystävien elämä alkoi yhtäkkiä näyttää tyhjältä.

Kenties kaveritkin näkivät Sammallahden muutoksen ärsyttävänä ja jopa hieman pelottavana.

– Lopulta yhteiset kiinnostuksen kohteet loppuivat ja välit katkesivat.

Sahaja Yoga -yhteisön jäsenet olivat uudelleensyntyneitä. Menneisyyteen ei saanut takertua, eikä tulevaa suunnitella. Elämä oli nykyhetkessä. Sammallahti jätti entisen elämänsä taakseen konkreettisesti. Hän poltti epäsopivia kirjoja saamiensa neuvojen mukaan, niiden mukana vanhat päiväkirjansa, jotka edustivat mennyttä.

SAMMALLAHTI vietti Sahaja Yoga -yhteisössä noin kuusi vuotta. Vuosien varrella hän matkusti yhteisön tapahtumissa eri puolilla maailmaa.

Aluksi Sahaja Yoga -yhteisö tuntui vapaamieliseltä, ja Sammallahti oli harkitseva ja kyseenalaistava. Hiljalleen asiat muuttuivat. Monet yhteisön arvoista olivat ristiriitaisia oman ajattelun kanssa, mutta omat mielipiteet eivät tuntuneet enää merkityksellisiltä. Mitä merkitsivät omat ajatukset, jos vastalahjana oli tie jumalan luokse?

Silloin tällöin yhteisöstä nousi esiin asioita, jotka

järkyttivät Sammallahtea. Yhteisössä opetettiin, että meditoimalla pysyy terveenä, onnellisena ja tasapainoisena. Sammallahti kuitenkin näki ympärillään ihmisiä, jotka voivat huonosti. Kaikki sairaudet eivät parantuneetkaan joogan avulla. Myös läheiset muuttuivat aroiksi ja rakensivat muureja ympärilleen.

– Kaikki eivät muuttuneetkaan entistä lämpimämmiksi ja elävemmiksi. Tuntui, että monien sisällä kuoli jotakin.

Ristiriidat opetusten ja todellisen maailman välillä alkoivat häiritä.

– Shri Matajin mukaan 99 prosenttia järjestetyistä avioliitoista onnistuu. Tunsin kuitenkin monia eronneita pariskuntia.

Myös yhteisön varojenkäytössä ilmeni epäselvyyksiä.

Virallisen tiedon mukaan ylimääräiset rahat käytettiin hyväntekeväisyyteen Itä-Euroopassa. Vasta yhteisöstä lähdettyään Sammallahti sai kaverinsa kautta kuulla, että mitään avustuksia ei ikinä maksettu.

”

Vasta sen jälkeen, kun olin jättänyt yhteisön, aloin miettiä, kuka olin ja miksi voin näin huonosti.

PALA PALALTA takaiskut murensivat Sammallahden sitoutumista. Hänen mukaansa Sahaja Yoga -yhteisö synnytti vahvaa, jopa vainoharhaista pelkoa. Kukaan ei halunnut kokea niitä henkisiä rangaistuksia, joita seuraa, jos kääntyy gurua vastaan. Yliluonnollisen tuntuiset kokemukset tukivat maailmankuvaa. Sammallahti oli riippuvainen gurustaan. Viime kädessä nimenomaan pelko esti Sammallahtea lähtemästä yhteisöstä.

Sitoutuminen voi ulkopuolisesta kuulostaa hullulta. Yhteisön jäsenelle voi muodostua oma pieni maailmansa.

Sammallahti heräsi joka aamu gurun kuva kasvojensa edessä. Hän meditoi, kuunteli gurun puheita ja luki tekstejä. Meditaatio antoi myös paljon hyvää. Kehon energiakeskusten tunteminen todisti omalla tavallaan, että guru todella oli jumala.

SAHAJA YOGAAN voi suhtautua eri tavoilla, fundamentalistisen tiukasti tai käymällä silloin tällöin meditoimassa. Nykyään Sahaja Yogaa opetetaan monissa kansalaisopistoissa yhtenä meditaatiotekniikkana muiden joukossa. Yhteisön ongelmaksi Sammallahti koki sen, että ihmisille ei avoimesti kerrottu, mihin he ovat ryhtymässä.

– Sahaja Yoga piti esittää meditaationa, jolla on positiivisia vaikutuksia.

Uskonnollisuutta peiteltiin, eikä Shri Matajin jumaluudesta ja palvontamenoista saanut puhua uusille tulokkaille. Yhteisössä pelättiin, että ennakkoluulot

uskonnollisuutta kohtaan voisivat karkottaa kiinnostuneita pois.

– Jossain vaiheessa opin elämään uudessa värähtelyihin perustuvassa todellisuudessa. Silloin asiat, jotka ennen tuntuivat oudoilta, olikin helppo hyväksyä. Näin Sahaja Yogan logiikka tässä asiassa menee.

OLTUAAN jonkin aikaa Sahaja Yoga -yhteisössä Sammallahti aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Opiskeluaikana kaksi ajattelutapaa eriytyi entisestään. Niiden yhteen sovittaminen oli vaikeaa, ja molemmat puolet kärsivät. Yliopisto-opinnot hidastuivat, eikä yhteisössä katsottu kriittistä opiskelua hyvällä. Tenttikirjakin sisälsi oman lukunsa Sahaja Yogasta otsikolla Cult of Mataji – Matajin kultti.

– Olin aivan järkyttynyt, Sammallahti nauraa.

Ristiriidoista huolimatta uudet näkökulmat tuntuivat kiinnostavilta. Sammallahtea kiinnosti etenkin se, miten ulkopuoliset näkevät Sahaja Yogan.

Yliopistoaikana Sammallahti oli erilainen kuin muut, vaikka hänellä oli uusia ystäviä.

– Vahdin pelokkaana värähtelyjäni ja energioitani.

Tavallista elämää hän ei kaivannut. Muiden elämässä ei vaikuttanut olevan mitään sisältöä.

SAMMALLAHTI vaati itseltään paljon, ja myös guru tuomitsi ne, jotka eivät antaudu yhteisölle kokonaan.

Mitä syvemmälle uskoon Sammallahti upposi, sitä vaikeampaa lähdöstä tuli.

– Vasta sen jälkeen, kun olin jättänyt yhteisön, aloin miettiä, kuka olin ja miksi voin näin huonosti.

Sahaja Yogassa kaikkien vastauksien piti löytyä sisimmästä. Sammallahdesta tuntui kuitenkin, että vastauksia annettiin koko ajan ulkopuolelta. Kun yhteisön jäsenet kohtasivat vaikeuksia, heitä kehotettiin vain meditoimaan ja tekemään enemmän töitä uskonsa eteen.

OLI EHTINYT tapahtua paljon ennen sitä päivää, jolloin Sammallahti seisoi hämärässä bussipysäkillä. Takana oli järjestetty avioliitto intialaisen miehen kanssa, ja sitä seurannut kahden vuoden avioeroprosessi. Samaan aikaan Sammallahti oli löytänyt uuden kumppanin, mutta yhteisössä avoliittoja paheksuttiin.

– Olin vihainen, etten saanut yhteisöltä tukea kaikkein vaikeimpina aikoina. Päätin ottaa etäisyyttä ja palata, kun olisin taas naimisissa.

Sammallahti oli ollut Sahaja Yoga -yhteisön ulkopuolella yli puoli vuotta, kun hän viimeisen kerran palasi takaisin. Kuukausien aikana hän oli viettänyt yhä enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, mutta samalla hän odotti jo paluuta tuttuun yhteisöön. Jotain oli kuitenkin muuttunut. Usko oli kadonnut.

NYKYISIN Sammallahti elää tavallista elämää Tampereella perheensä kanssa. Sahaja Yoga -yhteisössä vietetyt vuodet eivät kaduta Sammallahtea.

– Jos en olisi liittynyt Sahaja Yogaan, olisin ehkä tehnyt jotain muuta. En selvinnyt kokemuksesta ilman vaurioita, mutta olen silti kiitollinen.

Aino Saarenmaa

6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Yksi Petskun lempipuuhista on biljardin pelaaminen. Tilkkeessä voi myös maalata, ommella, pelata pingistä tai treenata kuntosalilla.

Elämä paranee hengailemalla KUNTOUTUS ”Äijä näyttää päivä päivältä terveemmältä”, huikkaa nuori mies toiselle.

Vertaistuki on nuorten päivätoimintakeskuksen paras ase syrjäytymistä vastaan.

HELLALLA HÖYRYÄÄ isoissa kattiloissa jauhelihakastiketta ja spagettia. Ruuan tuoksuun sekoittuu vasta keitetyn kahvin aromi. Nuorten päivätoimintakeskus Tilkkeessä on juuri syöty lounasta.

– Parasta täällä ovat ihmiset, mutta hyvänä kakkosena tulee ilmainen ruoka. Siinä säästää pitkän pennin, jos rahat ovat tiukilla, iloitsee keittiönpöydän ääressä lehteä lukeva Petsku, 28.

Petsku on käynyt Tilkkeessä lähes päivittäin noin vuoden ajan. Tuore ylioppilas kertoo saaneensa muilta nuorilta paljon tukea opintojensa aikana. Aina löytyy joku, joka osaa auttaa, jos matematiikka ei itsellä luista.

Tilke on Sopimusvuori ry:n 15–29-vuotiaille nuorille suunnattu päivätoimintakeskus. Sieltä saa vertaistukea, jos on syrjäytymisvaarassa esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmien takia. Tilkkeen johtaja

Terhi Leppänen muistuttaa, että paikalle voi tulla myös silloin, kun tuntee itsensä yksinäiseksi. Yksikkö toimii matalan kynnyksen periaatteella. Ovesta voi kävellä sisään kuka vain, milloin vain.

PETSKUA VASTAPÄÄTÄ pöydän ääreen istahtaa mustahiuksinen nainen, joka esittelee itsensä Ipsuksi. Hänellä on kädessään iso paperinippu.

– Omakustannelevyn sanoituksia, Ipsu, 23, selventää.

Ipsu on kärsinyt mielenterveyden ongelmista yläkouluikäisestä asti. Hän on viettänyt pitkiä aikoja psykiatrisissa sairaaloissa ja kulkenut kuntoutuskodista toiseen. Sopimusvuori oli ensimmäinen paikka, missä Ipsu koki todella kuntoutuvansa.

– Täällä näen tulevaisuuden valoisampana kuin ennen, hän kertoo.

TILKKEEN BÄNDIHUONE on Ipsulle rakas. Räppiä taiteilijanimellä Adjektiivi tekevälle Ipsulle musiikki on tapa purkaa sairauteensa liittyviä tunteita. Hän istahtaa tietokoneen ääreen ja avaa YouTuben.

Kaiuttimista pauhaavassa kappaleessa Tropit Ipsu räppää: ”Yhteiskunta kusee kun se rahojaan käärii / sillä et pumpataa täytee lääkkeit se on vääri / kukaan ei kuule kun pyydän että lopettakaa.”

Viimeisten tahtien häivyttyä huoneessa on aivan hiljaista.

HILJAISUUDEN RIKKOO viereisestä huoneesta kuuluva puheensorina. Petsku pelaa biljardia, keittiössä juodaan kahvia ja pelataan korttia, perimmäisessä huoneessa piirretään.

Ipsu kantaa aulan pöydälle laatikon, jossa on saippuaa, kirjoja, vaatteita ja Adjektiivin levyjä. Joku tuo kasan päällimmäiseksi pari

lakanaa. Ipsu vetää päälleen nahkatakin ja lähtee muutaman muun nuoren kanssa viemään tavaroita asunnottomille.

Petskun ja Ipsun lisäksi Tilkkeessä käy aktiivisesti miltei 30 nuorta aikuista. Kirjoilla asiakkaita on noin sata, mutta monet käyvät harvemmin, kun töiltään ja opinnoiltaan ehtivät.

Ipsu kertoo, että Tilke on auttanut häntä peliriippuvuuden nujertamisessa. Petsku on puolestaan päättänyt luopua alkoholista loppuiäkseen. Tilkkeessä saadusta tuesta on ollut apua, ja mies on ollut tipattomalla seitsemän kuukautta.

Nuorten sanoihin hyvästä yhteishengestä on helppo uskoa. Toimittaja toivotetaan tervetulleeksi yhteiseen Uno-turnaukseen.

Rökäletappio korttipelissä ei lannista Tilkkeessä vietetyn iltapäivän jälkeen.

Essi Rundgren

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

SAARA TUOMINEN

Töitä 0–40 tuntia viikossa Vakituisten ja osa-aikaisten työsopimusten määrä vähenee. Joillekin nollatyösopimukset voivat olla ainoa mahdollisuus saada töitä.

TYÖELÄMÄ

NOLLATYÖSOPIMUKSILLA tarkoitetaan sopimusmallia, joka ei takaa yhtäkään tuntia työtä viikossa. Moni ammattiliitto pitää nollasopimuksia lain- ja työntekijän edun vastaisina.

Palvelualojen ammattiliiton (PAM) Niina Koivuniemen mukaan nollasopimuksia käytetään korvaamaan vakituisia työsopimuksia, koska työnantajilla menee tällä hetkellä huonosti.

– Puhutaan, että nollasopimuksia käytetään paljon nuoriin ja maahanmuuttajiin, mutta esimerkiksi hetki sitten tapasin kohta 60-vuotiaan ravintola-alan työntekijän, jolla oli ollut kymmenen vuotta nollasopimus.

jonka työntekijä on tehnyt. Näin ei läheskään aina käy. Työntekijä saattaa hyväksyä tilanteen, koska ei halua vaarantaa omia työvuorojaan.

Työvuoroista päättävä henkilö nousee työntekijän silmissä niin suureksi auktoriteetiksi, ettei hankalaksi kannata ruveta. Lisäksi vaikean työntekijän maine voi levitä nopeasti vuokratyöfirmasta toiseen, ja työvuorojen saaminen vaikeutuu entisestään.

– Hyvinvointiyhteiskunnan ei pitäisi pitää sisällään tällaista nollatuntisopimusten viidakkoa, jota työnantaja voi käyttää hyödykseen. Se tekee työntekijästä kiltin.

SAMALLA SOPIMUKSELLA voi tehdä töitä joka viikko jopa vuosia ilman, että sitä muutetaan. Esimerkiksi majoitus- ja ravitsemisalalla työsopimus on työehtosopimuksen mukaan päivitettävä vuoden kuluttua vastaamaan sitä tuntimäärää,

SUOMEN YRITTÄJÄT näkee nollasopimuksen yhtä tärkeäksi kuin muut työnsopimusmuodot, kertoo liiton lainopillinen asiamies Atte Rytkönen. Hän itse puhuu nollasopimusten sijaan mieluummin tarvittaessa töihin kutsuttavista. Rytkönen

ei näe nollasopimusten kieltämistä ratkaisuksi. Silti työnantajan on tunnistettava vastuunsa.

– Vaikka työajan vakiinnuttamista ei edellytetä, on oltava reilu työntekijälle.

PAMIN Niina Koivuniemen mukaan opiskelijoiden työtilanne Tampereella on tällä hetkellä huono. Monilla isoilla yrityksillä on yt-neuvottelut käynnissä, eivätkä ne saa palkata uutta työvoimaa. Tämä näkyy muuallakin maassa. Edes siivousalalta ei löydy tällä hetkellä töitä, sillä myös kiinteistöhoitofirmat käyvät yt-neuvotteluja.

– Kaikkien on syytä varautua siihen, että töitä ei välttämättä tällaisena aikana ole.

Toive olisi, että vakituisia työsuhteita löytyisi alalla, jota opiskelee. Monella alalla on kuitenkin tarjolla nykyisin vain nollasopimuksia, Koivuniemi toteaa.

Erkki Mervaala

Vuokratyö yleistyy myös mediassa MYÖTÄMIELINEN taputus olalle ja pahoittelevaan äänensävyyn viisi sanaa ”emme enää tarjoa sinulle työvuoroja”.

Näin päättyi kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden työrupeama toimittaja Jussi Virkkusella.

Kun vuoroja ei enää tarjota, ei nollasopimustyöntekijä saa kuitenkaan potkuja. Sopimus on yhä voimassa ja vuoroja voitaisiin periaatteessa antaa. Työntekijän on itse irtisanouduttava. Tämä vaikuttaa suoraan työttömyyskorvaukseen ja ansiosidonnaiseen.

Virkkusen mukaan sopimus toimii niin kauan, kun kaikki on hyvin.

– Aluksi sopimuksen varsinaista luonnetta ei edes tajunnut. Ei tiennyt varmaksi, miten paljon työtä on. Kolmen viikon vuorot käytiin katsomassa kerrallaan ja jännitettiin, miten paljon on tunteja. Vuokratyöfirma oli sitoutunut työehtosopimukseen, joten palkka oli hyvä, mutta kukaan ei tiennyt, kuinka paljon sitä saa.

Journalistiliiton tiedottajan Jaakko Kilpeläisen mukaan liitto ei pääsääntöisesti

kannata nollasopimuksia. Työsopimuksen pitäisi olla selkeästi joko täysi- tai osa-aikainen, Kilpeläinen toteaa.

Virkkusen mielestä ala on kahtiajakaantunut. Työmarkkinoilla hyvässä asemassa ovat ne, jotka saivat vakituisen työsopimuksen silloin, kun tiedotusvälineillä meni taloudellisesti hyvin. Muut rämpivät määräaikaisuuksissa ja toivovat onnenkantamoista.

Erkki Mervaala SAARA TUOMINEN

MIKÄ?

Päivätoimintakeskus Tilke ○○Tilke on Sopimusvuori ry:n kohtaamispaikka nuorille Tampereen Pyynikillä. ○○Toiminta on ilmaista. ○○Tilkkeessä työskentelee kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa ja mielenterveyshoitaja. ○○Toimintaa rahoittavat RAY ja Tampereen kaupunki.

PAMin aluejohtaja Niina Koivuniemen mielestä nollasopimuksilla kierretään lakia.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Sielun liaani vai kuoleman köynnös?

HALLUSINOGEENIT Helsinkiläisessä yksiössä puhdistaudutaan sammakonmyrkyn

avulla ja juodaan pyhää rituaalikeitosta ayahuascaa, joka vie syvään transsiin.

Psykoaktiivisten aineiden uskotaan parantavan henkisesti ja fyysisesti.

Kuvat: Usva Torkki Teksti: Pia- Marie Rauhala

OKSENNUS ei meinaa tulla. Naisen olkapäähän on poltettu kolme pistettä, joissa on jokaisessa pieni pallo kambô-sammakon myrkyllistä eritettä. Shamaanioppilas Otorongo ohjaa rituaalia. Hän laulaa, polttaa välillä piippua ja heiluttaa pyhän Palo Santo -puun tikkua. Savu peittää suitsukkeen saunamaisen ja pihkaisen tuoksun.

Tavoitteena on saada oksennus, eli purga, ulos naisesta. Rituaali puhdistaa ja etenkin valmistaa ayahuasca-seremoniaan. Ohjaaja kutsuu itseään Otorongoksi, eli jaguaariksi. Otorongo on polttanut itseensä yli sata reikää yhden seremonian aikana.

RITUAALISSA käytettävän aineen nimi on kambô. Kambôa eristetään Amazonin sademetsässä elävästä jättiläissammakosta. Sammakonmyrkyn sanotaan lisäävän keskittymiskykyä ja motivaatiota.

Se voi myös nostaa endorfiinitasoja.

Potilaan, eli kambô-rituaaliin osallistuvan naisen, sieraimiin puhalletaan tupakasta ja eri kasvien tuhkista hienonnettua jauhetta.

Potilaan pitää juoda rituaalin aikana kaksi litraa vettä. Vesi auttaa

puhdistautumisessa ja tasapainottaa ihon polttamista. Pieni zap, ja ihon pintakerros on helposti rikottu. Sammakonmyrkky laitetaan huolellisesti olkapään reikiin.

Otorongo tekee allergiatestin jokaiselle kambô-rituaalin osallistujalle. Etelä-Amerikassa ihmisiä on kuollut yliherkkyyteen, joten kyse ei ole leikistä. Rituaaliin osallistuvaa ensin pistelee ja kuumottaa, sitten tulee kylmyys. Lopulta tulee myös oksennus, onneksi.

HELSINKILÄISEN kerrostaloyksiön seinät on vuorattu värikkäillä piirustuksilla. Jokaisessa on läsnä kaikkien kasvien äidin, ayahuascan, henki. Pöytäliinaan on painettu heimojen lauluja visuaalisessa muodossa. Otorongolla on päällään itse tehty seremoniapaita, jossa osa kuvioista toistuu.

Kambô on vasta alkusoittoa toiselle rituaalille. Tänään keskitytään ayahuascaan, joka on pääsyy koko seremonialle. Kambô on lähinnä fyysinen lääke, ayahuasca henkinen.

Yksi ayahuascan ainesosista luokitellaan Suomessa huumaus­

ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit 9

10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

aineeksi. Dimetyylitryptamiini, eli DMT, on laiton. DMT tunnetaan hallusinogeenina. Ihmisen keho tuottaa sitä myös luonnollisesti.

AYAHUASCA on psykoaktiivinen keitos, jota Amazonian alueen intiaaniheimot ovat käyttäneet shamanismin yhteydessä tuhansia vuosia. Ayahuascaa kutsutaan sielun liaaniksi. Shamaanit käyttävät sitä kansanparannuksessa ja uskonnollisissa rituaaleissa. Ayahuascaa voi käyttää myös pahan välineenä.

Nykypäivänä monet hakevat ayahuascan avulla henkisyyttä ja pyrkivät laajentamaan tajuntaansa. Keitoksen sanotaan myös hoitavan masennusta ja riippuvuuksia. Transsissa olleet kertovat kohdanneensa henkien lisäksi itsensä – alitajuiset pelkonsa ja patoutumansa.

– Ihminen joutuu usein käymään kuolemansa läpi ja tuntee fyysisesti ja henkisesti, kuinka kuolee. Itse olen joutunut kuolemaan monta kertaa, ja nyt suhtaudun siihen eri tavalla, Otorongo kuvailee.

LIAANIN HENGEN sanotaan kuljettavan ihmistä läpi rituaalin.

Oksennusreaktiolla on tässäkin rituaalissa osansa: se puhdistaa symbolista pahaa elimistöstä. Transsissa tai sen jälkeen voi tulla ongelmia, jos ei ole valmis käsittelemään pelkojaan.

– Ayahuasca laittaa kohtaamaan asioita ja tavallaan lukee mielen: sen, mitä asioita sinulle pitää näyttää, että ymmärrät, Otorongo kertoo.

Rituaalista voi saada oivalluksia henkiseen kasvuun. Jos niitä ei itse ajattele tai hyödynnä, elämäntapa ei muutu.

Tämän rituaalin ayahuascaa on keitetty neljä päivää. Uutteessa on liaania 300 grammaa, Otorongon mukaan noin kymmenkertainen määrä länsimaiseen annokseen verrattuna. Vettä on haihtunut keittämisen aikana yli kymmenen litraa. Pullossa on reilu desi keitosta. Se näyttää lähes säälittävältä verrattuna paksuun, kunnioitusta herättävään liaaniin.

Otorongon mukaan kasvit ovat näyttäneet hänelle tien henkimaailmaan. Hän pyrkii kunnioittamaan seremonioiden pitkää historiallista perinnettä. Myös kurinalainen oppimisprosessi kuuluu asiaan.

Shamaanioppilaan peruna-riisi-kvinoa-dieetti on jatkunut kuukauden. Potilas valmistautuu rituaaliin viikon. Hän ei saa syödä esimerkiksi mausteita tai lihaa eikä harrastaa seksiä. Valmistautumisen lisäksi myös oikea ympäristö on tärkeä rituaalin suorittamisessa.

ONKO AYAHUASCA sitten huume vai ei? Monet sanovat, että ei.

Sen kerrotaan kuitenkin aiheuttavan transsitilan, joka avaa käyttäjälle henkimaailman ja toisen ulottuvuuden. Päihdekäytössä laittomilla psykedeeleillä, kuten LSD:llä, on hieman samankaltaisia vaikutuksia.

– En näe ayahuascaa huumeena. Olen oikeastaan päässyt tämän avulla eroon huumeista. Tosin ne, jotka käyttävät laittomia päihteitä, saattavat kiinnostua ayahuascasta yhtenä psykedeelinä, Otorongo kertoo.

Ayahuasca koostuu pääosin kahdesta kasvista, jotka ovat liaani Banisteriopsis caapi ja pensaskasvi Psychotria viridis. PsykoaktiiAsunnon seinillä on Otorongon omia piirustuksia henkimaailmasta.

”

Itse olen joutunut kuolemaan monta kertaa, ja nyt suhtaudun siihen eri tavalla.

Otorongo, shamaanioppilas

Kambô-rituaali. Naisen ihoon poltetaan reikiä puutikulla.

Rituaalipöytä pursuaa seremoniatarvikkeita. Pullossa on ayahuasca-keitosta.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Ennen rituaaleja Otorongo polttaa mapacho-piippua kerrostalon parvekkeella.

Otorongo on tehnyt käsikorunsa puusta ja myrkyllisistä huayruroro-kasvin siemenistä. Perussa siementen uskotaan tuottavan hyvää onnea.

vinen aine liaanissa on harmiini tai harmaliini. Harmaliinin epäillään vaikuttavan aivojen tietoisuutta ja tajunnantilaa säätelevään keskukseen. Pensaskasvi sisältää DMT:tä. Käyttötarkoitus on tärkeämpi kuin ainesosat.

– Moni aine voi olla huume, jos sitä käyttää huumeena, Otorongo sanoo.

Näkemys ympäröivästä maailmasta voi ayahuasca-transsin jälkeen muuttua dramaattisesti. Otorongon mukaan ayahuasca saattaa johtaa maailmankatsomukseen, jota ei yleisesti hyväksytä länsimaisessa kulttuurissa. Kun ympäristön tuki puuttuu, ihminen voi leimautua hulluksi. Ulkopuolisuuden tunne voi hajottaa mielenterveyden.

Otorongon nimi tarkoittaa jaguaaria. Kissapeto elää kahdessa maailmassa ja pärjää molemmissa. Shamanistinen henkimaailma ja arkitodellisuus pitää osata yhdistää toisiinsa.

YKSIÖSSÄ ei ole kiire. Otorongo keittää itselleen kvinoaa. Parannettavaksi tullut nainen on palautunut kambô-rituaalista suihkun kautta ja levännyt tarpeeksi. Kun pimeys laskeutuu, ayahuasca-seremonia voi alkaa. Kambôsta tuttu Icaro-laulanta ja piipunpolttelu alkavat uudestaan. Otorongo heiluttaa käsissään chakabaa, lehdistä tehtyä perinteistä rytmisoitinta.

Ulkopuolinen ei voi viipyä paikalla kauaa, koska rituaali vaatii keskittymistä niin oppilaalta kuin potilaaltakin. Hetkessä ennen ayahuascan juomista on jotain maagista, kunnioittavaa, vaarallista. Pian hipsimme hiljaa maailmasta toiseen, ovesta ulos, takaisin rappukäytävään ja betonilähiöön. Transsin pituudeksi on arvioitu 4–6 tuntia. Lopputulos jää kasvien varaan.

Takavasemmalla oleva Toé-kasvi on tappavan myrkyllinen. Pelkästään juureen koskemisesta voi saada hallusinaatioita, Otorongo kuvailee.

11

Vain kokeneen shamaanin johdolla PSYKOAKTIIVISTEN lääkekasvien ja ayahuascan käyttöä terapiassa ja riippuvuuk­ sien hoidossa on tutkittu maailmalla. Filosofian maisteri Jaakko Lavoniuksen uskontotieteiden pro gradu -tutkielma käsittelee ayahuasca-kokemuksien elämänkatsomuksellisia vaikutuksia.

– Luonto ja metsä ovat toimineet apteekkina ympäri maailmaa. Kasveja käytetään parannuksessa edelleen, esimerkiksi Amerikan mantereella lääkekasvien tuntemus on rikasta. Monella farmaseuttisella lääkkeellä on juurensa Amazonin sademetsän kasveissa.

Ayahuascalla sanotaan olevan parantavia vaikutuksia. Monet tutkimukset kertovat muun muassa riippuvuuksista selviämisestä. Oikeaoppinen käyttö tapahtuu seremonioiden yhteydessä. Perinteiden noudattaminen pätevän oppaan johdolla on tärkeää.

Lavonius ei koe ayahuascaa huumeeksi.

Ayahuascan käyttö päihtymiseen voi olla silti vaarallista, eikä sitä pidä käyttää viihdehuumeena. Kokemus voi olla henkisesti ja fyysisesti erittäin raskas.

– Ayahuascaa käytetään parannukseen, puhdistumiseen ja ongelmien ratkaisuun.

Näiden käyttötarkoitusten takia se poik­keaa huumeista, joilla usein paetaan ongelmia.

Ayahuasca ei aiheuta riippuvuutta.

Ayahuasca ei ole ihmelääke. Se voi auttaa ymmärtämään, mitkä asiat elämässä ai­heuttavat ongelmia. Henkilö joutuu kuitenkin tekemään itse töitä niiden selvittämiseksi.

AYAHUASCAN perinteinen käyttö on yleistä Amazonian alueella. Toisaalta ayahuasca-turismi on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Seremonioita voivat pitää myös shamaaneiksi tekeytyvät henkilöt, joilla ei ole asianmukaista perehdytystä. Suomessa ayahuascaan liittyvä tietoisuus on viime aikoina levinnyt marginaalisesti.

– Varmaankin ihmisiä matkustaa Amazoniaan ja pienimuotoista toimintaa voi olla Suomessakin. En suosittele ayahuascan tai sen ainesosien tilaamista internetistä itsenäisesti kokeiltavaksi, Lavonius sanoo.

Pia-Marie Rauhala

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

USVA TORKKI

Mari Teinilä muistuttaa, että evankelis-luterilaisella kirkolla ei edes ole yksiselitteistä kantaa moneen asiaan.

”Totuuden hakeminen on kristillistä” KUTSUMUS Kotimaa-lehden päätoimittaja Mari Teinilä on sekä journalisti että kirkon puolustaja.

”

Hän toivoo kristillisen lehden saavan kritiikkiä muustakin kuin seksuaalietiikan käsittelystä.

MARI TEINILÄ on ollut kristinuskon kanssa tekemisissä syntymästään asti. Hän syntyi vuonna 1960 Namibiassa, missä hänen vanhempansa olivat lähetystyössä.

Lukioikäisenä Teinilä alkoi seurata ahkerasti tiedotusvälineitä. Teinilä alkoi opiskella teologiaa 1980-luvulla. Silloin hän ei haaveillut seurakuntaan töihin pääsemisestä, vaan laajasta yleissivistyksestä.

Jätettyään opintonsa kesken hän työskenteli kristillisissä lehdissä, ennen kuin pääsi Kotimaa-aikakauslehden palvelukseen.

Tänä vuonna Kotimaa täyttää 110 vuotta.

Teinilä on työskennellyt lehden päätoimittajana kuusi vuotta.

Kotimaa on yksi Suomen tunnetuimmista kristillisistä lehdistä. Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille suunnattu lehti tavoittaa viikoittain noin 69 000 lukijaa.

Yksi journalismin tärkeistä tavoitteista on puolueettomuus. Toimittajan omat mielipiteet ja sidonnaisuudet eivät saisi vaikuttaa uutisoinnin sävyyn. Siksi lehdet, jotka on suunnattu tietyn puolueen tai uskonnollisen yhteisön jäsenille, tuntuvat ulkopuolisen mielestä helposti epäilyttäviltä.

Teinilä on vakaasti sitä mieltä, että journalismin ihanteet eivät ole ristiriidassa kristillisten arvojen kanssa.

– Totuuden hakeminen on ehdottoman kristillistä. Jeesus jos kuka kestää sen, että tosiasiat kaivetaan esille.

LEHTEÄ JULKAISEE Kotimaa Oy -kustannusyhtiö. Yhtiön omistaja on suomalaisten seurakuntien muodostama Kirkkopalvelut ry.

Teinilä vakuuttaa, että Kotimaa-lehti on tästä huolimatta itsenäinen kirkon vaikutusvallasta.

– Kotimaa kannatti pääkirjoituksissaan avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi, vaikka luterilaisen kirkon mukaan avioliitto kuuluu vain naiselle ja miehelle.

Teinilä haluaa, että Kotimaan lukija joutuu lukemaan lehdestä monenlaisia näkemyksiä. Mielipide-eroja on voitava sietää niin kauan kuin kristinuskon keskeisiä asioita ei kyseenalaisteta. Esimerkiksi Jeesuksen sovitustyötä ei voi epäillä Kotimaan sivuilla.

Lehden lukijoilta tulee eniten moitteita siitä, mitä lehti kirjoittaa seksuaalisuudesta.

– Seksuaalietiikka on tärkeä aihe. Mieluummin kuulisin lukijoiden kritisoivan vaikka sitä, että Kotimaa ei käsittele tarpeeksi maailman nälänhätää tai puolusta mielenterveyspotilaiden hoitoonpääsyä.

KOTIMAAN työhaastatteluissa ei Teinilän mukaan tivata työnhakijan hengellistä vakaumusta.

– Tärkeintä on journalistinen ammattitaito ja sitoutuminen lehden arvoihin.

Voisi kuitenkin olla ongelmallista, jos toimittaja kampanjoisi vapaa-ajallaan ateismin puolesta tai kuuluisi johonkin herätysliikkeeseen niin tiiviisti, että suosisi sitä teksteissään ylitse muiden.

Toisinaan jokin tekeillä oleva juttu muistuttaa liikaa ilosanoman julistusta ja liian vähän journalistista tekstiä. Silloin Teinilä keskustelee asiasta kirjoittajan kanssa.

TOIMITTAJAN AMMATTI on Teinilälle kutsumus.

– Kotimaa käsittelee jutuissaan huomattavasti enemmän hengellisyyttä kuin aikakauslehdet yleisesti. On hienoa, jos jonkun lukijan usko vahvistuu näitä juttuja lukemalla. Minä en kuitenkaan ole lähetystyöntekijä.

Hän luonnehtii, että siinä missä maakuntalehtien kohdeyleisöä on jokin maantieteellinen alue, Kotimaan aluetta ovat luterilaisen kirkon jäsenet.

– Ja maakuntalehden tehtävä on puolustaa alueensa asukkaita.

Sanni Harmanen

Totuuden hakeminen on ehdottoman kristillistä. Jeesus jos kuka kestää sen, että tosiasiat kaivetaan esille.

Mari Teinilä, Kotimaan päätoimittaja

KUKA?

Mari Teinilä ○○Syntynyt vuonna 1960. ○○Kotimaa-lehden päätoimittaja kuudetta vuotta. Tätä ennen työskennellyt Kotimaassa monissa eri tehtävissä vuodesta 1996. ○○Opiskellut teologiaa Helsingin yliopistolla. ○○Perheeseen kuuluvat mies, 4 aikuista lasta puolisoineen, 11 lastenlasta ja isoäiti. ○○Harrastaa lukemista, pitkiä kävelyjä koiransa kanssa ja kuntosalilla käyntiä.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Ota oppia! Näin hoidat suhteet mediaan

MEDIAPELIÄ

Sanni Harmanen

harmanen.sanni.m@student.uta.fi

Kaikki julkisuus on hyvästä. Tuurin kyläkauppias Vesa Keskinen tietää, miten uutiskynnys ylitetään.

JANE-RAKAS katosi, Vesa Keskinen menet-

ti puhekykynsä. Maahanmuuttovirasto otti yhteyttä – Vesa Keskinen hölmistyi. Iltapäivälehtien otsikot huutavat kyläkauppiaan elämästä.

Moni muu kavahtaisi juttuja, joissa spekuloidaan vaimon katoamista tai isyystunnustuksen puuttumista. Keskinen on kuitenkin mies, joka osaa käsitellä mediaa.

Kyläkauppiaan kikka on yksinkertainen: toimi itse. Hän lähettää toimituksiin kirjeitä, tiedotteita ja sähköposteja – yleensä yksityiselämästään.

Vesa Keskinen on antanut kasvot Tuurin kyläkaupalle. Mikä parasta, kyläkauppiaan tyyli mediassa puree:

Lapsuudenaikaisen nimimerkin googlaaminen on nolo aikamatka. Kaikkia virtuaalisia jalanjälkiä ei voi poistaa.

”Nyt olen hieman kiukkuinen, Keskinen aloittaa Ilta-Sanomille lähettämänsä sähköpostin.”

(Ilta-Sanomat 27.1.2015) ”Vesa Keskinen oli otsikoinut iltapäivällä lehdistölle lähettämänsä tiedotteen ’avoimeksi kirjeeksi Suomen kansalle’ ja vaatii siinä muun muassa rangaistusta itselleen.”

(Iltalehti 31.4.2014) Onkohan Keskinen saanut niin media- kuin elämänoppinsakin fanittamaltaan Aku Ankalta?

Sara Salmi

TUIJOTAN piirustusta. En ole löytänyt sitä kotoa paperiarkilta, vaan netistä, erään elokuvan fanisivustolta, jonne olen lähettänyt sen 13-vuotiaana.

Kuvan alareunassa on tuttuakin tutumpi nimimerkki. Hylkäsin nimimerkin heti yläasteen jälkeen, sillä se oli mielestäni kerryttänyt liikaa nolostuttavaa virtuaalista jalanjälkeä.

Päätän lähteä aikamatkalle.

USVA TORKKI

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Miten teksti-tv elää ja hengittää?

1980-luvulla teksti-tv oli moderni keksintö. Se oli, ja on yhä, television lisäpalvelu, josta voi lukea esimerkiksi uutisia. Yli 30 vuotta myöhemmin ihmisten tiedonsaannista on tullut naurettavan helppoa. Internet löytyy lähes joka kodista, ja älypuhelin on nopea kaivaa taskusta. Ylen teksti-tv:n tuottaja Matti Rämö uskoo kuitenkin palvelun tulevaisuuteen.

Mitä teksti-tv antaa television katsojille nykypäivänä?

– Se tuo vaihtoehdon selata uutisia omaan tahtiin. Se on myös hyvä filtteri, jonka avulla löytää pääuutiset. Kun teksti-tv:seen pääsee sisälle, se on pysyvä ja rauhoittava mediaelementti.

Tarvitaanko teksti-tv:tä enää internetin ja älypuhelinten aikakaudella?

– Onnea vain matkaan, jos esimerkiksi yrität etsiä tuloksia Veikkauksen omilta internetsivuilta. Juuri urheilutulokset ovat helppo tarkistaa teksti-tv:stä, sillä se on rakenteeltaan simppeli ja nopeasti ajantasalla.

Lisäksi VR:n aikataulut löytyvät kätevästi.

Teksti-tv on monesti selkeämpi kuin internetsivut. Internetissä on sössitty ohjelmatietojen ilmoittaminenkin.

Mikä on Ylen Über-teksti-tv?

– Über-teksti-tv:ssä voi aukaista monta sivua yhdeksi näkymäksi. Näin voi seurata useita eri asioita samaan aikaan. Se on Ylen verkkosivuilla toimiva koodariporukan kokeilu, jonka jatkosta ei ole vielä tietoa. Über-teksti-tv on kiva viritys, suosittelen tutustumaan.

Miltä teksti-tv:n tulevaisuus näyttää?

– Voisin lyödä vetoa sen puolesta, että palvelu toimii vielä kymmenen vuoden päästä. Kaikilla ei ole varaa uusimpaan teknologiaan. Teksti-tv on koko kansan väline tiedonhankinnassa. Se ei kilpaile television tai internetin kanssa, vaan sillä on oma osansa tiedonhankinnassa.

Sara Salmi

⋆⋆GRADU PAKETISSA

Marja Koskela: Suojelusenkeli, viestinviejä, henkiopas, paha enkeli. Enkelien tehtäviä kuuden miehen kertomissa kokemuksissa. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta, 2014.

Kreikan parlamenttivaalit voittanut Syriza-puolue vastustaa maan säästökuuria. Euroopassa usko Kreikan lainojen takaisinmaksuun horjuu. ”-- Jos asiat menisivät Syrizan toiveiden mukaan sitä voisi verrata seuraavaan tilanteeseen: joku juo rahansa ja hänen sukulaisensa suostuu lainaamaan rahat juomavelkojen maksuun kunhan juopottelu loppuu.

Juoppo kuitenkin kyllästyy olemaan kuivin suin, alkaa taas juoda, ei aio maksaa velkojaan mutta edellyttää että hänen juopotteluaan rahoitetaan edelleen.”

El Duderino, hs.fi ”Onkin todella mielenkiintoista, että Kreikan tapauksessa ei kukaan tai mikään maa puhu populismista, vaikka se on suurinta mitä EU-alueella on koskaan nähty. Ja taas viedään Kreikan kansaa kuin litran mittaa!!!!!!!” nimetön, aamulehti.fi ”En olisi turhan huolissani #Syriza:n voitosta. Tuore voima siivoamaan rehottavaa korruptiota voi olla juuri sitä, mitä #Kreikka kaipaa.” @tepposakkinen, Twitter Sanni Harmanen

⋆ ⋆LÄMPENEE

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Uusi yhdistys haluaa torpata sukupuolineutraalin avioliittolain. Suunnitteilla on kansalaisaloite, jolla tavoitellaan avioliiton säilyttämistä ennallaan.

MILLAISIA ENKELIKOKEMUKSIA miehillä on? Tutkielmaa varten haastatellut 29–70-vuotiaat miehet kertoivat kokeneensa enkeleiden läsnäoloa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Kokemukseen liittyi useimmiten jotakin haastateltavan elämäntilanteen kannalta merkittävää, kuten kriisi tai ahdistus.

TAMMIKUUSSA PERUSTETTU Aito avioliitto -yhdistys suunnittelee kansalaisaloitetta, jolla avioliitto pidettäisiin vain naisen ja miehen välisenä.

Adressit.comissa on muutama aiheeseen liittyvä adressi. Aidon avioliiton sivuilla todetaan, että lukuisat erilliset aloitteet eivät edistä liikkeen asiaa. Yhdistys haluaa tehdä uuden, huolellisesti laaditun aloitteen.

Sukupuolineutraali avioliittolaki sai alkunsa Tahdon2013-kampanjan kansalaisaloitteesta. Mikäli seuraava hallitus on suopea laille, se voi tulla voimaan maaliskuussa 2017.

Sanni Mattila

Sanni Harmanen

NYKYHETKESSÄ jokaisella on vahva usko siihen, että tietää, mitä tekee.

Siihen, että tietty harrastus tai kannanotto on niin tärkeä, että siitä haluaa kirjoittaa nettiin katoamattoman jäljen.

Vaikka mielipide ja elämäntapa muuttuisivat myöhemmin, jälki jää.

Lapsuudessani 2000-luvun alussa vanhempani kielsivät pistämästä nettiin omaa kuvaa ja nimeä. Onneksi, sillä jo nimimerkkini googlaaminen on kiusaannuttavaa. Hymiöillä ja sydämillä ryyditettyä intoilua suosikkielokuvani ihanimmasta hahmosta. Kinastelua animefoorumeilla, joiden aikuiset keskustelijat tuhahtelevat lapsuudenaikaisen itseni lapsellisuudelle.

Vasta viime syksynä aloin liikkua netissä oikealla nimelläni, kun liityin Facebookiin ja Twitteriin.

NUORILLE AIKUISILLE netti ei ole enää vain anonyymi leikkikenttä. Pitää miettiä vaikkapa sitä, voiko oman Twitter-tilin osoitteen mainita CV:ssä ja pitääkö tililtä sitä ennen poistaa laiskottelunhalusta kielivät tviitit.

Mietin, miltä nykyajan lapsista tuntuu, kun he selaavat Facebook-aikajanaansa kasvettuaan. Omalla nimellä esiintyminen netissä on heille aivan tavallista.

Vaikka vanhat fanituksenaiheeni nolottavat, niin en onneksi ole koskaan mokaillut netissä pahasti. Ja vaikka olisinkin, nimimerkki olisi ollut suojanani. Eri tilanne on niillä, jotka alkavat jo varhaisella iällä ilmaista itseään netissä oikealla nimellään.

LOPULTA NETTIHAKU johtaa minut kaikkein häpeällisimpään: yläasteaikaiseen blogiini. Murrosikäisen idoli-ihastumiset ja elämää suurempi draama on kirjattu sinne piinaavan rehellisesti ja innolla. Tämän todellakin haluan katoavan.

En kuitenkaan muista blogin salasanaa. Sen saisi tilattua rekisteröitymisen yhteydessä ilmoitettuun sähköpostiin.

Olen kuitenkin ehtinyt jo poistaa kyseisen sähköpostitilin.

Tuntuu, kuin tuijottaisin lukittua ovea.

Sanni 13 v. sai jätettyä jälkensä historiaan, eikä Sanni 21 v. mahda sille mitään.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

USVA TORKKI

Puhelin on linnaleskelle tärkein. Tomin ensimmäinen puhelu vankilasta tulee aamuseitsemältä, viimeinen iltapäivällä. Sitten sellit menevät kiinni, eikä yhteyttä voi pitää.

Sielunkumppani sellissä PARISUHDE Vielä puolitoista vuotta sitten Kati oli menettänyt uskonsa rakkauteen. 12 vuoden

avioliitto oli ajautunut karille, ja päässä takoi ajatus: ei koskaan enää. Viime kesänä naisen sormeen kuitenkin pujotettiin uusi vihkisormus – Riihimäen vankilassa.

VAIN SEKSISEURAA. Sitä sen oli tarkoitus olla. Elettiin syksyä 2013. Kati, 33, istui taksissa matkalla erään miehen asunnolle.

Kati oli kysynyt ystävältään, tunsiko tämä ketään, jonka kanssa voisi silloin tällöin tapailla, mutta ei seurustella. Ikisinkuksi julistautuneella naisella ei ollut aavistustakaan siitä, että hetken kuluttua hän kohtaisi tulevan aviomiehensä.

Kati ja Tomi, 34, huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa vähän turhankin hyvin.

Katin tunteet Tomia kohtaan kasvoivat koko ajan. Kiintymyksen ylle kuitenkin langetti tumman varjon Riihimäen vankila, jonne Tomin oli tulevana kesänä lähdettävä suorittamaan vankeusrangaistusta. Mies ei halunnut naisystävälleen taakkaa kannettavaksi, muttei myöskään itse tiennyt, kuinka kestäisi erillään olon.

Kesäkuisena maanantaina häkki heilahti. Katin lisäksi saatille tuli mukaan yhteinen ystävä. Hän oli edellisenä syksynä saattanut parin yhteen ja sai nyt todistaa haikean erohetken vankilan pääovella.

Kati yritti pysyä lujana, mutta kyynelpato murtui. Viimeisestä halauksesta ei olisi tehnyt mieli irrottautua koskaan.

Pahaa oloa kesti pari kuukautta. Nälän-

tunne hävisi kokonaan ja masentuneisuus mustasi mielen. Lopulta linnalesken oli pakko sisäistää uusi päivärytmi.

KUUKAUDEN kuluttua lähtöpäivästä pari meni naimisiin. Kati veti ylleen polviin asti ulottuvan valkoisen mekon ja laittoi jalkaansa korkeakorkoiset kengät. Pitkä vaalea tukka kiharrettiin kampausta varten.

Sulhasen puvuksi riittivät farkut ja t-paita.

Vankilahäitä ei voinut syyttää turhasta seremoniallisuudesta. Vihkipaikkana oli koruton tapaamishuone. Parin lisäksi paikalla oli siviilivihkijä ja kaksi vartijaa todistamassa.

– Siellä luettiin viidessä minuutissa litaniat, tahdottiin ja suudeltiin. Sitten morsian voikin lähteä menemään, Kati nauraa.

Avioon astumista lähdettiin juhlistamaan samaan baariin, jossa Kati on töissä.

Ilman sulhasta, tietenkin.

– Tomi sanoi ennen, ettei mene ikinä naimisiin. Hän on kuitenkin vanhoillinen.

Avioliitto merkitsee sitä, että olemme yhdessä hautaan asti, Kati kertoo.

Oikeastaan parin piti astua avioon jo kahta viikkoa aiemmin. Morsian teki kuitenkin surkuhupaisan virheen ja otti van-

kilan parkkipaikalla yhden huikan siideripullosta. Mukana oli myös kaksi ystävää, joista toinen oli ehtinyt ottaa jo useamman kulauksen.

– Vartijat näkivät, että likat siellä vähän pämppäilevät. Paikalla oli silloin kaksi muutakin morsianta, ja vartijat päättivät puhalluttaa meidät, Kati sanoo.

Alkometri näytti 0,1 promillea.

– Minulle sanottiin, että lähde menemään täältä. Tämä on vankila, eikä täällä saa olla humalassa. Oli turha selittää, että mittari näytti promilleja vain yhden huikan perusteella.

AVIOSSA oleville pareille myönnetään perhetapaamisoikeus. Se tarkoittaa, että kerran kuussa pari saa noin 2,5 tunnin ajan viettää valvomattomasti aikaa huoneessa, jossa on keittokomero, sänky ja suihkutilat. Se on huomattavasti mieluisampi vaihtoehto 40 minuutin viikonlopputapaamiselle, jonka aikana viestitään lasin läpi, luuriin puhuen. Vartija jököttää vieressä ja vieraita saa olla enintään kaksi kerrallaan.

Edestakainen matka Katin asuinkaupungista vankilaan on pari sataa kilomet-

riä. Tapaamisiin kuluu aikaa ja rahaa. Siksi jokaviikkoiset viikonloppuvierailut lasin takana ovat jääneet. Usein perhetapaaminen on kuukauden ainoa tapaamiskerta.

Tomi saa soittaa vaimolleen useita kertoja päivässä, mutta Kati ei pysty soittamaan vankilaan. Se tekee yhteydenpidosta tuskastuttavaa. Siksi Kati listaa päivän aikana mieleen tulevat asiat tarralapulle, jotta muistaa seuraavassa puhelussa sanoa toiselle kaiken sen, mitä haluaa.

Nettiä Tomi ei saa käyttää. Sen sijaan perinteiset paperikirjeet ovat nousseet tärkeään rooliin avioparin yhteydenpidossa.

Kirjeeseen ei tarvitse kirjoittaa tiukkaa asiaa, vaan paperille voi raapustella mitä mieleen juolahtaa.

Silti kirjeiden ja puheluiden sanoma on usein sama. Kati toitottaa, että hän on aina Tomin henkisenä tukena.

– Ensimmäiseen kirjeeseen suihkautin omaa hajuvettäni, mutta Tomi pyysi, etten tekisi niin enää. Hän meinasi kuulemma saada astmakohtauksen sellissään, Kati nauraa.

VANGILLA on loputtomasti aikaa miettiä elämäänsä ja sitä, mitä vaimo puuhaa

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

vapaudessa. Mustasukkaisuudelta ei ole vältytty.

– Aluksi tuntui, että ihmiset yrittivät tukemisen sijaan erottaa meidät. Minulle on sanottu, että olen vain asioidenhoitaja ja seksikumppani. Tomille sen sijaan ilmoitettiin, että olisin pettänyt häntä. Tällaisia ihmeellisiä, keksittyjä juttuja olemme saaneet kuulla, Kati sanoo.

”

Minulla ei ole oikeastaan muita tulevaisuudentoiveita kuin se, että mieheni olisi vieressäni.

Kati, vankilaleski

Luottamuksen rakentuminen on hälventänyt mustasukkaisuutta. Linnaleski uskoo, että vankilasuhteen aikana toisesta oppii näkemään puolia, joita ei välttämättä tavallisessa suhteessa tulisi esiin. Tomissa kovuuden tilalle on tullut avoimuutta. Kirjeissäkin runoillaan rakkaudesta.

Kati ei ole koskaan hävennyt sitä, että aviomies on vankilassa. Tosin kaikille ei tee mieli selittää syitä, jotka johtivat Tomin kiven sisään. Utelijoille hän kuittaa, että kyse on raha-asioista.

Tomi on järjestäytyneen rikollisjengin jäsen. Kati kokee, että jengiin liittyvät asiat eivät kuulu hänelle eikä hän tahdo niistä tietääkään. Mielessä on silti käynyt, kuinka hän kestäisi miehensä toisen vankilareissun.

– En tietenkään halua, että Tomi joutuu linnaan enää ikinä. Mutta jos hän jatkaa samaa rataa, niin on selvää, että hän joutuu joskus takaisin. Tomi saa vapautumisensa jälkeen itse päättää, miten toimii.

Tätä Jumala haluaa minun tekevän LÄHETYSTYÖ Kun mormonityttö lähtee lähetystyöhön puoleksitoista

vuodeksi, töitä tehdään joka päivä aamusta iltaan. Ulkomailta saa soittaa kotiin vain kaksi kertaa vuodessa.

TEINI-IÄSSÄ Tanya Lammintaus, 21, mietti, onko koko touhussa mitään järkeä.

Lapsena hän oli mennyt kirkkoon vanhempien mukana ja kerhot olivat olleet mukavia, koska siellä sai ystäviä.

Aikuisena asiat eivät enää tuntuneet itsestäänselvyyksiltä. Lammintaus kävi kuitenkin koko ajan kirkossa perheensä mukana. Sisäinen kamppailu jatkui, kunnes hän sai muutama vuosi sitten vastauksen.

Tunne siitä, että kirkon oppeja tulisi noudattaa, vahvistui ja vahvistuu koko ajan.

Nyt Lammintaus lähtee tekemään lähetystyötä puoleksitoista vuodeksi IsoonBritanniaan.

– Mietin pitkään, haluanko lähteä ja haluaako Jumala, että lähden. Sitten sain Jumalalta varmistuksen siitä, että minun pitäisi mennä, Lammintaus kertoo.

LAMMINTAUS ei ole ennen ollut erossa perheestään pidempään kuin puolitoista viikkoa. Nyt edessä on puolitoista vuotta ulkomailla. Mormoniuskonto on todella perhekeskeinen. Suomessa Lammintaus on aina asunut kotona vanhempiensa ja neljän veljensä kanssa. Vanhin veli on parhaillaan Japanissa lähetystyössä.

Mormonin kirjan mukaan nuorten miesten velvollisuus on lähteä kahdeksi vuodeksi lähetystyöhön.

– Kaikki eivät silti lähde. Toinen isoveljistänikään ei ole lähtenyt. Me tytöt saamme lähteä puoleksitoista vuodeksi, jos haluamme.

Lähetystyön aikana perheelle ja ystäville saa lähettää sähköpostia kerran viikossa.

Perheelle saa soittaa äitienpäivänä ja jouluna.

– Äiti ikävöi minua varmaan eniten. KoSAARA TUOMINEN

Haastateltavien nimet on muutettu.

LUKION jälkeen Lammintaus on opiskellut parturi-kampaajaksi. Hän valmistui viime keväänä, mutta ei ole tehnyt alan töitä. Viime syksynä hän valmistautui lähetystyöhön ja teki kirkon tehtäviä.

Lammintauksen elämä muuttuu paljon, kun lähetystyö alkaa. Arjesta tulee aikataulutettua ja kirkko on suunnitellut kaiken etukäteen. Elämä perheen luona vaihtuu yhteisasumiseen ulkomaalaisen nuoren kanssa.

Ennen lähetystyötä Lammintaus on Yhdysvalloissa Utahissa muutaman viikon lähetystyökoulutuksessa. Ympäri maailmaa on 15 koulutuskeskusta, joissa nuoret valmistautuvat lähetystyöhön. Lammintaus arvelee, että Utahissa on yli tuhat koulutettavaa nuorta.

Koulutuksen jälkeen Lammintauksen palvelutyö alkaa Isossa-Britanniassa.

LÄHETYSTYÖSSÄ herätys on joka aamu kello 6.30. Aamupäivällä on pari tuntia aikaa maan kielen opiskeluun, toverin kanssa olemiseen ja hengellisten kirjoitusten lukemiseen.

Päivällä lähdetään lähetystyöhön. Nuoret kiertävät pareittain kaupungilla, sopivat tapaamisia jäsenten tai mahdollisten uusien jäsenten kanssa ja kertovat uskonnostaan.

Asunnolle palataan puoli yhdeksältä illalla.

– Yhdeksän tuntia lähetystyötä päivässä kuulostaa pitkältä, mutta päivät ovat kuulemma kiireisiä, Lammintaus kertoo.

Kaikki asiat tehdään yhdessä toverin kanssa.

– Monet ihmiset voivat sanoa pahasti eikä heitä kiinnosta, jos yrittää kertoa uskonnosta. Kaikki kaverini ovat silti tykänneet lähetystyöstä. Työssä oppii sinnikyyttä ja selviämään vastoinkäymisistä.

Lähes kaikki päivät toistavat samaa kaavaa. Yhtenä päivänä viikossa on aikaa siivoamiseen ja sunnuntaisin käydään kirkossa. Näinäkin päivinä iltaisin lähdetään kaupungille.

TARKKA vapautumispäivämäärä ei ole vielä tiedossa, mutta oletettavasti vankilan portti aukenee alkuvuonna 2017. Siinä vaiheessa Tomin vankeusaikaa on kestänyt noin kaksi ja puoli vuotta.

Vapautumisen jälkeen Tomi tahtoisi lähteä matkustelemaan vaimonsa kanssa.

Kati on kuitenkin varautunut siihen, että laitoksen päivärytmistä vapaaseen elämään sopeutuminen saattaa kestää jonkin aikaa.

– Minulla ei oikeastaan ole muita tulevaisuudentoiveita kuin se, että mieheni olisi vieressäni, Kati sanoo.

Nyt kaikkein raskainta on lämmön ja läheisyyden puute. Kun kainalon tarve iskee, ei lääkettä ole saatavilla. Huolta aiheuttaa myös Tomin parantumaton sairaus, jota ei Katin mukaan ole hoidettu vankilassa asianmukaisesti. Henkisen tuskan lisäksi mies joutuu välillä kärsimään kovista hermosäryistä.

– Olen kuluneen puolen vuoden aikana oppinut, että vangeilla ei ole mitään arvoa.

Vankila on aivan oma maailmansa, johon on vaikea vaikuttaa, Kati kertoo.

– Ajattelen kuitenkin niin, että olen tavannut elämäni kumppanin. Pari vuotta ihmiselämästä on todella vähän, jos saa sitten olla loppuelämän yhdessä.

Sanni Mattila

tona on kuulemma hiljaisempaa, kun olen poissa.

Väestörekisterikeskuksen mukaan vuonna 2014 Suomessa oli noin 4 400 mormonikirkon jäsentä. Maailmalla heitä on noin 15 miljoonaa. Lammintaus kuuluu Tampereella mormonikirkon 2. seurakuntaan.

KIRKOLLA ei ole palkattuja työntekijöitä, vaan kaikki työ on vapaaehtoista. Lammintauskin on ollut työryhmässä, joka järjestää nuorille ohjelmaa kaksi kertaa viikossa.

Ystävällisyys, auttaminen ja vapaaehtoistyö ovat tärkeitä mormoniuskonnossa.

Lammintauksessa näkyy sama pyyteettömyys.

– Haluan auttaa ihmisiä jollain tavalla. Lähetystyön tuloksia ei välttämättä näe heti, mutta olisi hienoa, jos saisin jotain hyvää aikaa, mikä näkyisi tulevaisuudessa.

Elli Harju

Tanya Lammintauksen mielestä uskonto ei rajoita hänen elämäänsä. Hän haluaa lähteä puolentoista vuoden palvelutyöhön, eikä se ole muusta pois.

Onko nuorten lähetystyö kerännyt kirkolle lisää jäseniä? Lue lisää Utaimen verkkolehdestä: utain.uta.fi/ilmiöt

16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Ufojahti käy kuumana netissä MYSTEERIT Tampereella perustetun ufotutkimusseuran jäsenet

ratkaisevat heille ilmoitettuja tapauksia netin avulla. Tutkijat etsivät oikeaa selitystä vääriä kumoamalla. Keskustelupalstalle mahtuu niin epäilijöitä kuin huuhaa-uskovaisiakin.

ARVASIKOHAN Karstulassa 15.1.2015 mielenkiintoisen valoilmiön kuvannut mies, millaisen väittelyn kohteeksi hänen valokuvansa joutuu? Suomen ufotutkijat kävivät ilmoitetun havainnon kimppuun heti, kun sen yksityiskohdat ilmestyivät julkiseen tietokantaan seuran nettisivuilla.

Ilmoituksia on viime vuosina tullut noin parisataa vuodessa. Niistä suurin osa saa luonnollisen selityksen.

Karstulassa otetussa kuvassa näkyy havaitsijan mukaan noin kymmenen kertaa tähden kokoinen esine, joka liikkui pohjoisesta itään. Kuvaaja epäilee myös, että kohde olisi jättänyt jälkeensä merkillistä alapilveä.

Tutkijoiden tietokannassa on avoin keskusteluosasto, jossa eri jäsenten lisäksi kuka tahansa voi esittää teorioitaan ja kysymyksiä havaitsijalle. Yksi näkyvä osanottaja on mies nimeltä Björn Borg, Suomen ufotutkijoiden puheenjohtaja ja tutkimuspäällikkö.

– On tärkeää tehdä ero klassisen ufo-

tutkimuksen ja nettiufologian välille. Me keskitymme tutkimaan tunnistamattomia lentäviä kohteita. Yliluonnollisten selitysten arvailu ei ole ufotutkimuksen idea, Borg sanoo.

Hän ja muut tutkijat käyvät läpi erilaisia vaihtoehtoja ilmiön selitykseksi ja jatkavat, kunnes selitys löytyy. Oliko lähistöllä lentokenttä? Onko paikalla valoja vilkuttavia mastoja? Muistuttaako havainto kopterikameraa?

KARSTULAN kuvasta tutkitaan nopeasti Exif-data. Se sisältää kännykän kuvatiedostoon liittämän informaation esimerkiksi ajasta, aukon koosta ja valotusajasta.

Epätarkat tiedot riivaavat tutkimusta usein. Ufotutkijat kiinnittävät heti huomiota siihen, että ilmoittajan aika poikkeaa datan tiedoista tunnilla. Karstulalaisen miehen muutkin havainnot asetetaan keskustelussa kyseenalaisiksi. Kohde ei tutkijoiden

mukaan välttämättä edes liikkunut. Pilvisellä säällä ja pimeässä liikkeestä ja suunnista on helppo mennä sekaisin.

Googlen karttoja katsomalla huomaa heti, että saadun tiedon tarkastelu on vaikeaa. Pitäisi jotenkin löytää tarkka kohta, jossa mies seisoi.

vaikea tavoittaa siinä vaiheessa, kun ilmoitukseen ollaan löytämässä ratkaisua. Monet pettyvät eivätkä ole kiinnostuneita lopputuloksesta, Borg toteaa.

Häntä ei ole vaikea uskoa. Valoilmiön selittämättömyys olisi jännittävämpää kuin Jupiterin kirkas valo pilvissä.

BJÖRN BORGILLA on teoria. Hänestä kuvassa voisi näkyä Jupiterin valaisema osa pilveä. Kaikki muu ilmeisesti täsmää, paitsi kulma, jossa havaitsija ilmoittaa ilmiön nähneensä. Tutkijoiden foorumilla julkaistaan mallikuva, joka antaa ymmärtää, että havaitsija katsoi todennäköisesti matalammalle kuin kuvitteli.

Borgin selitys vaikuttaa jokseenkin uskottavalta. Havaitsijan kuva on sitä paitsi otettu suurella aukolla, joten kohteen jättämä valojälki voi olla silmäänpistävämpi, kuin mitä se todellisuudessa oli.

– Usein ilmiöiden havaitsijoita alkaa olla

TUTKIJOIDEN keskustelupalstaa selailemalla näkee asiasta kiinnostuneiden koko kirjon. Näennäisesti asiallisten viestien seasta löytyy ihan kunnon huuhaatakin.

Joku keskustelijoista on linkittänyt mielestään uskottavan videon tapaamisesta ulkoavaruuden vierailijoiden kanssa. Video näyttää 90-luvun videopeliltä.

Voi olla, että juuri kaipuu mysteereitä kohtaan pitää ufotutkijat liikkeellä. Ehkä he eivät haluakaan selittää kaikkea. He haluavat löytää ne mysteerit, jotka eivät ratkea.

Matti Riitakorpi

MATTI RIITAKORPI JA SILJA VIITALA

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

JÄÄ KESTÄÄ

USVA TORKKI

NÄIN KOIN

Pia-Marie Rauhala

rauhala.pia-marie.x@student.uta.fi

Usko henkimaailmoihin ei välttämättä sodi todellisuuden kanssa.

KUN LUISTELEE kauas rannasta, moottoritien äänet häviävät ja saa ulkoilla hiljaisuudessa, kertoo Näsijärvellä tammikuisena iltana luistellut Matti Muilu. Järvellä luistelu on Muilun mielestä rentouttavaa, sillä siellä pääsee kulkemaan pitkiä suoria. Näsijärvelle on aurattu neljän kilometrin luistelureitti, jolle pääsee Santalahdesta retkiluistinvuokraamon yhteydestä, osoitteesta Paasikiventie 30. Luonnonvesistöillä liikkuminen on ilmaista. Näsijärven jää on 22 senttiä paksu, joten se kantaa niin luistelijat, hiihtäjät kuin 20 000-kiloisen traktorinkin.

MUISTILISTA 29.1.−4.2.2015: Talvi TORSTAI

PERJANTAI

LAUANTAI

ERKKI MERVAALA JA ESSI RUNDGREN

SUNNUNTAI

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIKKO

29. 30. 31. 1.

2.

3.

4.

TUOLIJUMPPA

NIIHAMAN KUUTAMOHIIHTO

MENTALISTI PETE POSKIPARTA

STAND UP FELLAS

KIMPPAKÄVELY

MENESTYVÄ MIELI -SEMINAARI

YRITYSPÄIVÄT

Tuolijumppa vahvistaa lihaksistoa ja vilkastuttaa verenkiertoa.

Kilometrin pituiselle ladulle on sytytetty kynttilä- ja myrskylyhtyjä 50 metrin välein.

Maailmaa kiertäneen mentalistin show hämmästyttää ja kyseenalaistaa uskosi ihmeisiin.

Koomikot naurattavat ja testaavat uusia juttujaan joka kuun ensimmäinen sunnuntai.

Kimppakävely liikuntaluotsien kanssa.

Valmennusta yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville. Puhujana mm.

Jutta Gustafsberg.

Suomen suurin rekrytointitapahtuma korkeakouluopiskelijoille.

Ilmainen

Ilmainen

28,50€

Ilmainen

Ilmainen

120€, Pirkanmaan Yrittäjien jäsenille 100€

Ilmainen

Tampereen Hengitysyhdistyksen toimisto, Kuninkaankatu 34 A, klo 16

Pikku-Niihamantie 80, klo 19–23

Tampereen Komediateatteri, Lapintie 3, klo 17.30

RUBY & Fellas – Irish Pub and Kitchen, klo 19

Lielahden palvelukeskus, Teivaankatu 1, klo 10.30

Tampereen Komediateatteri, Lapintie 3, klo 15– 20.30

Kaksipäiväinen tapahtuma. 4.2. TaY ja 5.2. TTY

LIAANIKEITOKSET ja sammakonmyrkyt pyörivät yhä mielessäni. Seurasin viikonloppuna shamanistista seremoniaa, jossa osallistujan sanottiin pääsevän toisiin todellisuuksiin.

Transsiin. Keskustelemaan kasvien henkien kanssa. Päällimmäinen ajatus oli skeptisyys, vaikka aihe kiehtoi hulluudellaan.

YleX uutisoi maanantaina yksisarvishoidoista. Kritiikki oli kovaa. Sen aiheutti artikkelin puolueellisuus ja hoitojen mainostaminen. Juttua muokattiin ja vastaava tuottaja pahoitteli.

Samankaltaisia epäilyksiä heräsi tämän lehden Näkymä-jutun kanssa. Saavatko lukijat mielikuvan, että shamanistisia rituaaleja ja Suomessa laitonta ayahuasca-keitosta mainostetaan?

Onko juttu liian kritiikitön, vaikka tarkoitus on kuvailla ilmiötä?

Enkeli- ja yksisarvishoidot ja shamaaniseremoniat liittyvät usein henkiseen parannukseen. Ne kuulostavat monen mielestä humpuukilta. Toki on vaarallista, jos jättää menemättä fyysisen sairautensa takia lääkäriin ja luottaa sokeasti henkiseen parantumiseen.

Haittapuolia ei pidä väheksyä. Silti uskon henkisiin asioihin ei pitäisi olla asia, jonka takia ristiinnaulita ihminen.

Lopulta kyse on omista, subjektiivisista kokemuksista, joiden läpi katsellaan koko maailmaa.

Ihmiseltä vaatii rohkeutta kertoa kokemuksistaan ja uskomuksistaan, koska hänet leimataan helposti hörhöksi tai hulluksi, yhteiskuntaan kelpaamattomaksi.

AYAHUASCAN sanotaan vievän matkalle alitajunnan syövereihin, joissa vaikeita asioita voi käsitellä. Monessa terapiamuodossa on kyse itsensä kohtaamisesta ja pelkojensa voittamisesta.

Ihminen voi haluta eroon haitallisista toimintatavoista tai riippuvuuksista.

Hän ei välttämättä osaa muuttaa huonoja käyttäytymismallejaan. Yksinkertaisimmillaan negatiivisuus näkyy epäkohteliaana käytöksenä tai tönimisenä kassajonossa.

Ajatukset ovat samankaltaisia kuin meditaatiossa tai joogassa. Nykyään on niin kiire, ettei rauhoittumiselle tai ajattelulle jää aikaa. Itsensä ja omien toiveidensa kuuntelu jää helposti takaalalle.

Seremonian aiheuttamat tunteet eivät jätä rauhaan. Epäilen yhä vahvasti monia asioita yläkerran väestä homeopatiaan. Kasvien henget ja toiset ulottuvuudet kuulostavat ufojutuilta.

Silti niissä on jotain kummallisen rationaalista.

Kaikki tähtää lopulta itsensä ymmärtämiseen. Yksisarviset tai pyhät psykedeelit tuskin ovat itsessään ratkaisu eheään minään, mutta ajatuksia voi hyödyntää ja todellisuuksia yhdistää.

Oman henkisen puolen hoitamista ei pitäisi aliarvioida.

KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: SILJA VIITALA JA ANNI REENPÄÄ