14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
SATUMAARI VENTELÄ
Markku Laskujärvi ei palaa enää rauhanturvaajaksi. Vielä toimialueella hän ajatteli toisin.
Arki jäi Kosovoon MUUTOS Vielä palveluksessa ollessaan Markku
Laskujärvi ajatteli, että rauhanturvaajaksi voisi lähteä uudestaankin. Vasta paluu arkeen osoitti kokemuksen kuormittavuuden. Ensimmäinen kerta jäi myös viimeiseksi.
JO LAPSENA Markku Laskujärvi, 27, tiesi haluavansa rauhanturvaajaksi. Kotona ihannoitiin armeijakulttuuria, ja pienellä pojalla oli ulkomailla työskentelevistä sotilaista ritarillinen kuva. Asepalveluksen jälkeen Laskujärvi haki rauhanturvaajan tehtäviin. Hakemus hyväksyttiin, ja vuonna 2009 hän lähti puolen vuoden komennukselle Kosovoon. Laskujärven päätehtävänä oli vastuualueen partiointi Lipljanin kaupungin läheisyydessä. Palvelusaika sujui kaikin puolin hyvin. Vakaa operaatio oli ollut olemassa jo
vuosikymmenen ajan, eikä välitöntä vaaraa ollut. Sotilaiden taustat vaihtelivat laidasta laitaan, mutta palveluksessa ei juuri keskusteltu siitä, miksi kukakin oli sinne päätynyt. Laskujärven kanssa samassa komppaniassa oli ihmisiä, jotka olivat olleet mukana jo ensimmäisellä komennuksella alueelle 10 vuotta aiemmin. Konkareiden puheista sai käsityksen siitä, kuinka paljon tilanne oli alueella rauhoittunut. Laskujärven mukaan myös paikallisten ystävällisyys rauhanturvaajia kohtaan sai uskomaan, että alueella oli tapahtunut muutos parempaan.
IRRALLISUUDEN TUNNE tuntui Suomeen palanneesta Laskujärvestä pahalta. Ympäristö muuttui kertaheitolla takaisin vanhaan, mutta ajatukset olivat edelleen muualla. – Vasta kotiin palattuani ymmärsin, kuinka paljon olin etääntynyt arjesta. Kosovossa elämää leirissä alkoi pitää normaalina. Vaikka paluupäivämäärän tiesi koko ajan, tuli palveluksen loppuminen jotenkin sokkina. Välillä arki tuskastutti, sillä sotilasyhteisössä kaikki oli ollut tehokasta ja toimivaa. Arki Suomessa vaati päivittäin itsenäisiä valintoja, jotka ahdistivat tiukkaan kuriin tottunutta. Syksyllä 2010 paluu yliopistoopintoihin auttoi takaisin rutiineihin kiinni ja samalla hän pääsi palautumaan henkisesti takaisin kotimaahan. Päätökseen olla palaamatta konfliktialueelle vaikutti myös se, ettei operaatioista kerrottu tarpeeksi. Laskujärvi sanoo olevansa tyytyväinen suomalaiseen rauhanturvaustoimintaan ja sen tasoon, mutta pitää ongelmana yhteistyötä Naton kanssa. – En halua olla tekemisissä Naton kaltai-
sen organisaation kanssa, jonka toiminta ei ole täysin läpinäkyvää. Nykyään kaipaisin enemmän näkökulmaa siihen, kenen tarkoitusperien vuoksi toimin ja miksi. LASKUJÄRVI MUISTELEE, että hänelle tarjottiin kriisiapua Suomeen palatessa. Koska palvelusajasta oli jäänyt suurimmaksi osaksi vain positiivisia muistoja, hän ajatteli, ettei jälkipuinnille ollut tarvetta. Vasta jälkikäteen hän ymmärsi, kuinka suurien asioiden kanssa hän oli ollut tekemisissä Kosovossa. Myös ikä vaikutti asioiden käsittelyyn. – Kokemus oli niin intensiivinen, etten välttämättä osannut jäsentää sitä vielä 21-vuotiaana. Asiat ovat alkaneet selkiytyä vasta myöhemmin, ja ne ovat ajoittain edelleen mielessä. Ulkopuoliset saattavat kauhistella konfliktialueelle lähtemistä. Laskujärvi kuitenkin toteaa, että oma kokemus tuntuu varsin normaalilta, kun sitä vertaa muihin isossa organisaatiossa. Kun toimintaa on ollut jo 10 vuotta, on myös kohtalotovereita. Kokemuksen ainutkertaisuutta ei voi