1/2015
ajassa 2
kartalla 4
luotain 6
näkymä 8
media 12
ideat 14
elämykset 16
huvit 17
TEEMA: PAKO
Pakobisnes Miksi arkea pitää paeta? Essi Lehto s. 13
Muoti osana minuutta Lolita-vaatteet ovat piristäneet Saija Sasetarin elämää jo kahdeksan vuoden ajan. s. 8
Vinkkiotsikko tulee tähän
Sotilasura mullisti elämän
Rauhanturvaaja Markku Laskujärvelle paluu normaaliin arkeen oli sokki. s. 14
Päiväkirja on avain itseen Vinkkiotsikko voisi olla tässä tilassa. s.6
Tämä on otsikkovinkki etusivun alareunassa. s.10
Vanhat tekstit paljastavat salaisuuksia menneestä. s. 4
2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
15.1.2015
AVAUS
Lassi Kuisma
kuisma.lassi.h@student.uta.fi
Charlie Hebdo ei jähmettynyt. Se hengähti ja tuli takaisin entistä parempana. NE RANSKALAISEN Charlie Hebdo -lehden työntekijät, jotka pääsivät pakenemaan terroristeja, näyttivät tällä viikolla esimerkkiä koko maailmalle. He tulivat terrori-iskun jälkeen takaisin entistä vahvempina sananvapauden puolustajina ja julkaisivat uuden lehden, kun iskusta oli kulunut vain viikko. UTAIMEN vuoden 2015 avausnumero on teemalehti. Käsittelemme pakenemista, joka on nykyään muotia. Nuori voi lähteä pois ahdasmielisestä kylästä, jos häntä tai hänen ajatuksiaan ei hyväksytä. Nainen voi mennä välivuodeksi armeijaan. Vielä sata vuotta sitten ei ollut helppoa lähteä sieltä, mihin oli syntynyt.
Delhin ja Tampereen lapset oppimaan kieltä yhdessä TAMPEREEN YLIOPISTOSSA työstetään tällä hetkellä City Compass -opetusteknologiasovellusta. Sen avulla delhiläiset slummilapset ja tamperelaiset koululaiset oppivat englantia yhdessä seikkailemalla virtuaalisen panoraamanäkymän avulla Tampereella tai Delhissä. – Pelissä toinen pelaaja on rooliltaan turisti ja toinen opas. He suunnistavat kaupungissa keskustelemalla toisilleen. Yhteisen tehtävän, tässä tapauksessa reitin neuvonnan avulla, pelaajat joutuvat keskustelemaan paljon ja oppivat näin yhdes-
sä kieltä, kertoo hankkeessa mukana oleva Tampereen yliopiston informaatioteknologian professori Markku Turunen. ENSIMMÄISISSÄ analyyseissa on Turusen mukaan havaittu, että ihmisten tavoissa pelata peliä on merkittäviä eroja. Sovelluksen paranneltu versio ottaa huomioon niin suomalais- kuin intialaislasten erilaiset tavat ja tukee näin yhteistyötä ja oppimista. Sovellusta esitellään lauantaina Tampere-talossa Valoa pimeään -tapahtumassa. Suomalaistutkija demonstroi sovellusta
Timo Muona
Poliisin takaa-ajojen määrä tuntematon KUKAAN EI TIEDÄ poliisin tekemien takaa-ajojen tarkkaa määrää. Poliisiammattikorkeakoulun ylläpitämä poliisin tilastopalvelu ei kirjaa ylös takaa-ajoja, sillä ne liittyvät yleensä johonkin muuhun tehtävään. Komisario Erkki Alanen Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että jokainen
takaa-ajotapaus aiheuttaa rikostutkinnan. – Vaikka takaa-ajosta ei tulisi konkreettisia seuraamuksia, on karkuun lähtenyt syyllistynyt yleensä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, Alanen kertoo. Alanen arvioi, että Suomessa tehdään muutamia takaa-ajoja päivässä. Takaa-ajoSATUMAARI VENTELÄ
NYKYÄÄN kehittyneissä maissa ihminen voi paeta myös ongelmiaan. Ongelmia, jotka täytyisi kohdata. Pakenemisen eri muodot osoittavat, että sanan merkitys on muuttunut ja kaventunut. Pakoon pääsy on nykyään enemmän ihmisen henkinen olotila kuin fyysinen tapahtuma, kuten sukkahousujen silmäpako yökerhon tanssilattialla. Pakoon on päässyt silloin, kun siltä tuntuu. ONKO pakeneminen sitten hyvä asia? Siihen liittyy aina oman edun saavuttaminen, mutta usein se on muilta pois. Pakenemisen tulisi olla vain väliaikaista. Keino vahvistua ja päästä mutkan kautta entistä parempaan tilanteeseen. Kukaan ei saisi jäädä paikoilleen siihen tilaan, johon on paennut. Siellä pitää hengähtää. Mallia voi ottaa Pariisista.
ottamalla suoran yhteyden delhiläiseen pelaajaan. Tapahtumassa esillä oleviin muihin projekteihin kuuluu Intian Karnatakan maakunnassa kehitetty puhelinpalvelu, jolla maanviljelijät voivat saada tietoa viljelyolosuhteista omalla äidinkielellään. Lisäksi tapahtumassa voi kuulla Assamin alueen terveyskeskusten informaatiopisteistä, jotka toimivat tekstin sijasta kehon kielellä.
Valtaosa takaa-ajoista päättyy nopeasti ilman suuria vahinkoja.
jen määrä vaihtelee kuitenkin paljon. – Eniten tilanteita tulee tietenkin niille poliiseille, jotka toimivat kentällä valvontatehtävissä. TAKAA-AJOTILANTEISIIN on monenlaisia syitä. Kuljettaja saattaa olla päihtynyt, ajoneuvo varastettu tai kuljettajalla ei ole ajokorttia. Alasen mukaan takaa-ajo päättyy yleensä siihen, että kuljettaja saa ankaramman rangaistuksen, kuin hän ennen karkuun lähtemistä olisi saanut. Keinot takaa-ajettavan pysäyttämiseksi ovat vuosien aikana muuttuneet. – Takaa-ajossa otetaan nykyään entistä korostetummin huomioon suhteellisuusperiaate. Takaa-ajosta voidaan luopua, jos sen loppuun suorittaminen voisi johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Parikymmentä vuotta sitten pysäyttämiseen käytettiin ampuma-asetta, mutta ei enää nykyään. Alanen arvioi, ettei takaa-ajojen määrä ole viime vuosina juurikaan muuttunut. Käsitykset määristä eroavat huomattavasti toisistaan. Vuonna 2007 tehtiin järjestyspoliisin tilaa selvittäneen ryhmän mukaan 670 takaa-ajoa, kun taas silloisen ylikomisarion Heikki Koskimaan tutkimuksen mukaan 1 315. Teemu Kakko
⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Eeva Järvenpää, Juulia Järvenpää, Teemu Leppänen, Antti Tuominen. AD: Usva Torkki
Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus
Ratikka nopeuttaisi koulumatkaa
Koulutusasteilla selvä Ohikulkijan kastelija ero työllistymisessä voi saada sakot
HERVANNASSA asuvien opiskelijoiden koulumatka keskustaan taittuisi todennäköisesti nopeammin ratikalla kuin linjaautolla. – Ratikka kulkee omalla väylällään ja siihen mahtuu enemmän matkustajia kuin bussiin, Tampereen kaupungin tilaajapäällikkö Risto Laaksonen kertoo. Ensimmäinen raitiolinja kulkisi Hervantakeskuksesta läheltä opiskelija-asuntoja Tampereen keskustaan. Linja kulkisi Kalevan kautta, jossa asuu myös paljon opiskelijoita. Linjan on tarkoitus valmistua vuonna 2020. Tampereen opiskelija-asuntosäätiön toimitusjohtajan Timo Lehdon mukaan säätiö pyrkii sijoittamaan tulevaa asutusta ratikkareitin varrelle. Seuraavassa vaiheessa reittiä laajennettaisiin kohti Taysia ja Kaupin kampusta. Samalla alueella sijaitsee Tampereen ammattikorkeakoulun pääkampus.
AMMATILLISEN perustutkinnon suorittaneista noin 13 prosenttia ei pääse kiinni työelämään. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista vastaava osuus on noin 7 prosenttia. Näin kertoo Tampereen yliopiston ja Eläketurvakeskuksen tutkimus. Todellisuudessa ero on vielä suurempi. Moni korkeakoulututkinnon suorittanut työskentelee ulkomailla, eikä siksi näy rekisterissä työssäkäyvänä. Ammattikoulusta valmistuneista vain harva muuttaa pois Suomesta. Eläketurvakeskuksen ekonomistin Janne Salosen mielestä olisi hyvä, jos koulut pystyisivät tunnistamaan opiskelijat, jotka eivät ole varmoja siitä, mihin tähtäävät opintojen jälkeen. – Opintoneuvojien ja opiskelijoiden kannattaisi pohtia mahdollisia urapolkuja yhdessä jo varhain.
Iida Ahonen
Tapani Iivanainen
AUTOILIJA VOI saada ohi kävelevän jalankulkijan kastelemisesta maksettavakseen pesulalaskun tai jopa sakot. Tieliikennelain mukaan autoilijan tilannenopeuden on loskakeleillä oltava sellainen, ettei hän kastele jalankulkijaa. Jalankulkija ehtii kuitenkin vain harvoin ottamaan ohi ajaneen auton tiedot muistiin. Tilanteessa olisi yleensä hyvä olla läsnä myös joku toinen, joka olisi nähnyt saman tilanteen. Tampereen autokouluista kerrotaan, että välillä autokouluun soitetaan ja kehotetaan neuvomaan ajo-oppilaita ajamaan huomaavaisemmin. Harva kuitenkaan lähettää pesulalaskua autokoulun maksettavaksi. Yleensä riittää, että harjoittelevat kuljettajat opetetaan ajamaan riittävän hitaasti loskakeleillä. Essi Lehto
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3
utain.uta.fi SARA REIJONEN
Mira Määttä on työskennellyt M Roomilla puolitoista vuotta. – Minua voisi kiinnostaa pätkä työvaihdossa Berliinissä, Määttä sanoo.
Tamperelaisparturi laajentaa USA:han VIENTITUOTE Miesten parturiliike M Room on ulkomailla yläluokan palvelu. TAMPERELAISLÄHTÖINEN parturiketju M Room laajentaa toimintaansa Yhdysvaltoihin ja Englantiin. Miehille suunnattu ketju avaa liikkeen Seattlessa helmikuussa ja Lontoossa maalis–huhtikuussa. Parturiala on maailmanlaajuisesti sirpaloitunut ja paikallinen ala. Yhdysvallat on kuitenkin jo neljäs maa, johon ketju avaa liikkeen. Ennestään liikkeitä on Suomen lisäksi Saksassa ja Virossa. Berliinissä ketju avaa toisen liikkeen helmi–maaliskuussa. Ketjun toimitusjohtaja Toni Kylätasku sanoo, että Yhdysvallat on tähän mennessä
isoin vuori kiivettäväksi. – Yhdysvalloissa meillä on eniten kilpailua. Siellä ala on muuta maailmaa ketjuuntuneempaa. Eräällä ketjulla on 1 300 toimipistettä pelkästään USA:ssa. M ROOMIN konseptiin kuuluu, että miehet pääsevät parturin penkille ilman ajanvarausta. Ketju pyrkii profiloitumaan uusissa maissa erilaiseksi kuin Suomessa. Ulkomailla ketjun palvelut ovat hintavia, kun taas Suomessa hinnat ovat keskitasoa. Maailmalla kotimaata kapeampi kohderyhmä ei haittaa. Kylätaskun mukaan Suomes-
sa ketjun on samoihin asiakasmääriin päästäkseen oltava jokamiehen paikka. Yhdysvaltojen ja Englannin lisäksi ketjulla on suunnitelmissa laajentaa muihin maihin. Suunnitelmat ovat kuitenkin vielä melko avoinna. Berliinistä ja Tallinnasta saadut kokemukset ovat olleet positiivisia. – Berliinin liikkeen asiakasmäärät ovat olleet samankaltaisia kuin Suomen ensimmäisessä liikkeessä kuusi vuotta sitten. Tallinnassa liikkeelle lähtö on ollut vauhdikas, sillä suomalaiset ovat löytäneet Viron toimipisteen, Kylätasku kertoo.
KETJU ON tarjonnut työntekijöilleen laajentumisen myötä mahdollisuuden työvaihtoon. Viime vuoden aikana Suomesta oli kourallinen partureita Saksassa. Saksalaisia partureita oli puolestaan Suomessa kolme. Seattlen liikkeen kanssa vaihto ei onnistu, sillä Yhdysvalloissa ei saa toimia parturina ilman sikäläistä tutkintoa ja lupia. – Vaihtojen määrä luonnollisesti kasvaa, kun toimipisteitä avataan lisää. Vaihto on nuorelle työntekijälle huikea kokemus, Kylätasku sanoo. Lassi Kuisma
⋆ ⋆NÄIN JUTTU TEHTIIN
Kadonneita on entistä vähemmän
Pitkällä sairaslomallakin on nyt mahdollista opiskella
Vapaaehtoisesti vankilaan
POLIISILLE TEHTYJEN katoamisilmoitusten määrä on 10 viime vuoden aikana tippunut lähes puoleen. Vuonna 2014 kadonneeksi ilmoitettiin 1 380 henkilöä. Keskusrikospoliisin ylikomisarion Tero Haapalan mukaan määrän laskuun on vaikuttanut se, että ihmiset on entistä helpompi tavoittaa puhelimen tai sosiaalisen median avulla. – Omaisilla on enemmän kanavia, joiden kautta he voivat saada yhteyden henkilöön, josta aiemmin olisi tehty katoamisilmoitus. Alueelliset erot ilmoitusten määrissä liittyvät yleensä asukastiheyteen. Talvella pohjoisen pienillä paikkakunnilla tehdään jonkin verran enemmän ilmoituksia kuin asukasluku ennakoisi. Suuri osa ilmoituksista tehdään alaikäisistä nuorista, yksineläjistä tai mielenterveysongelmista kärsivistä.
SAIRAUDESTA TOIPUVA opiskelija voi nyt opiskella sairauspäivärahalla. Opiskelija voi nyt suorittaa 40 prosenttia opiskelutavoitteesta sairausaikanaan. Lakimuutos tuli voimaan vuodenvaihteessa. Korkeakoulutasolla tämä tarkoittaa kolmea opintopistettä kuukaudessa. Ammatillisissa opinnoissa vastaava luku on kaksi opintoviikkoa ja lukio-opinnoissa yksi kurssi kuukaudessa. Aikaisemmin sairauspäivärahaa nostava opiskelija ei ole voinut nostaa opintotukea eikä edistää opintojaan sairausaikana. – Opiskelijan tulee itse arvioida, milloin opiskelu on lisääntynyt siinä määrin, että on järkevää siirtyä takaisin opintotuelle ja ilmoittaa siitä Kelaan, kertoo Kansaneläkelaitoksen lakimies Tuula Alatalo. Alle kahden kuukauden mittaisen sairauden aikana opintotukea voi nostaa normaalisti. Yli kahden kuukauden mittaisen sairauden aikana opiskelija saa sairauspäivärahaa.
OLIN KUULLUT, että jotkut haluaisivat paeta vankilaan. Ideointipalaverissa ajatus keräsi lähinnä oudoksuvia katseita. Vankilasta paetaan. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi vapaaehtoisesti lusimaan? – Jotkut haluavat vankilaan talveksi, koska täällä on niin kylmä. Sieltä saa asunnon, ruoan ja huolenpidon ilmaiseksi. Suomalaiset vankilat ovat kuin hotelleja, tiesi joku kertoa. Vankilaa verrataan netin keskustelupalstoilla usein viiden tähden lomakeitaaseen. Tuota ilmiötä en kuitenkaan tarkoittanut. Vankila saattaa toimia turvapaikkana ihmisille, joilla on suuria ongelmia. Ensin pitää kuitenkin syyllistyä rikokseen. Psykologi Jaana Haapasalon mukaan kukaan ei pakene vankilaan tietoisesti. Toinen haastateltavani, entinen vanki, on eri mieltä.
Saara Tammi
Sairauspäiväraha voi olla opiskelijalle järkevämpi toimeentulon turvaaja kuin opintotuki. Tukikuukausia ei kannata käyttää sairausaikana. Sairauspäivärahan myöntämisen yleisimmät syyt ovat mielenterveysongelmat, tukija liikuntaelinsairaudet ja tapaturmat. Iida Nieminen
OIKAISU Utain 12/2014 väitti virheellisesti, että Liisa Mayow koki suurille mediataloille työskentelyn ahdistavana. Ahdistavaksi hän sen sijaan koki tuolloin yleisesti vallinneen epätoivon media-alan tulevaisuudesta.
Teemu Kakko
Lue lisää vankilaan pakenemisesta sivulta 6.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Rakas MUISTOT Perinteinen
päiväkirja pitää pintansa blogien puristuksessa. Päiväkirjoista voi löytää vastauksen vaikka siihen, keneen oli rakastunut teininä tai mitä sai joulu lahjaksi vuonna 2009. AVIOERO, äidiksi tuleminen, ensimmäinen lapsenlapsi tai sairastuminen. Päiväkirjan kirjoittaminen voi usein alkaa suuresta elämänmuutoksesta ja tarpeesta saada selvyyttä omiin ajatuksiinsa. Toisaalta päiväkirja on myös luovan kirjoittamisen väline. Joillekin päiväkirja on pohjamateriaali suuressa kirjoitustyössä. Tiina Laaninen on opettanut elämäntarinakirjoittamista Tampereen ja Sastamalan opistoissa lähes 10 vuotta. Moni kurssilainen haluaa tehdä omakustanteen omasta tai esivanhempiensa elämästä, jotkut tahtovat kirjoittamisen kautta palata juurilleen ja kehittää kirjoitustaitojaan. – Kyse ei ole terapiakirjoittamisesta, mutta omasta elämästä kirjoittamisessa on aina hoitava puolensa. Kirjoittajalla on lupa olla tekstinsä päähenkilö, Laaninen sanoo. Laaninen rohkaisee kurssilaisia kirjoittamaan elämän valoista ja varjoista. – Kurssilla tarvitsee sekä nenäliinoja että naurulihaksia. Ilosta saa ja pitää kirjoittaa, mutta ei kannata poimia vain rusinoita pullasta. Elämätarinakirjoittaminen ja päiväkirjan kirjoittaminen liippaavat välillä läheltä toisiaan. Päiväkirjan kirjoittamisessa muistelua ei kuitenkaan tarvita yhtä paljon.
PÄIVÄKIRJAN kirjoittaminen on elämäkerrallista kirjoittamista, mutta viime vuosikymmeninä omasta elämästä kirjoittaminen on livahtanut myös lukitun pöytälaatikon ulkopuolelle. Internetiin ei ole siirtynyt pelkästään faktatietoa. Ihmiset kertovat omasta elämästään ja julkaisevat kuvia yhä enemmän julkisesti verkossa. Poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden päiväkirjatekstit kiinnostavat yleisöä. Voisi siis kuvitella, että 2000-luvulla omasta elämästä kirjoittamisesta on tullut aiempaa julkisempaa. – Itse asiassa päiväkirjan intiimiys ja yksityisyys ovat lähihistorian tuotteita. Nykykulttuurissamme päiväkirjan kirjoittaminen on tunnustuksellista, kulttuurihistorian tutkija Maarit Leskelä-Kärki kertoo. Päiväkirjasta tekevät päiväkirjan sen muoto ja ajallisuus. Kirjoittaja merkitsee tekstinsä alkuun päivämäärän, ja kirjoittaminen toistuu säännöllisesti samalla kaavalla. – Jos päiväkirjaa kirjoittaa pitkään, tyyli voi muuttua. Päiväkirja palvelee eri elämänvaiheissa eri tarkoituksia. Usein pitkästä päiväkirja-aineistosta löytyy silti punainen lanka. Jotkut keskittyvät pitkällä aikavälillä ihmissuhteisiinsa, toiset työhönsä, LeskeläKärki sanoo. 2010-LUVULLA päiväkirjakin on murrok-
sessa verkon ja sosiaalisen median vaikutuksen vuoksi. Vanhempi sukupolvi kirjoittaa vielä paljon käsin, mutta nuorten joukossa muistikirjaan raapustelu saattaa vähentyä. Demi.fi-keskustelupalstalla osa nuorista kertoo kirjaavansa ajatuksensa muistiin tietokoneella tai puhelimella käsin kirjoittamisen sijaan. Siitä, onko käsin kirjoittaminen parempi vaihtoehto kuin konekirjoittaminen, ei ole yksiselitteistä tutkimustietoa. – Käsin kirjoittamiseen liittyvä hitaus ja keskittyminen tuottavat kuitenkin erilaista tekstiä kuin nopea konekirjoittaminen, sanoo Maarit Leskelä-Kärki. Muutoksista huolimatta päiväkirjan kir-
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5
SATUMAARI VENTELÄ
päiväkirja joittaminen todennäköisesti jatkuu tulevaisuudessakin. – Kirjoitamme tällä hetkellä asioita itsestämme ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Päiväkirja on tärkeä osa sitä, mutta se saattaa saada uusia muotoja, Leskelä-Kärki kertoo. Digitaalisen kulttuurin tutkijan Sari Östmanin mukaan vaikuttaa siltä, että elämäkerrallisen kirjoittamisen tavat ja syyt ovat yksityisessä päiväkirjassa ja verkossa samankaltaisia. – Omasta elämästä kertominen verkossa on alusta saakka liittynyt elämän jäsentämiseen, kuten päiväkirjankin kirjoittaminen. Julkisuus tuo kuitenkin bloggaamiseen oman lisänsä. Suositut bloggaajat saattavat tietoisesti säädellä yksityisyyttään kirjoittamalla pelkästään positiivisista asioista. Toisaalta monessa blogissa omasta elämästä kirjoittaminen on alkanut vaikeasta elämänmuutoksesta, kuten avioerosta tai sairastumisesta. – Eihän yksityisessä paperipäiväkirjassakaan kirjoiteta ainoastaan surusta. Sieltäkin löytyy iloa ja riemua. Yksityisessä päiväkirjassa ovat esillä tunneskaalan ääripäät, kun taas verkossa kirjoittaminen on melko neutraalia. Tunteenpurkaus esimerkiksi blogissa on yleensä tietoinen valinta, Östman sanoo. MONET suomalaiset kirjoittavat päiväkirjaa voidakseen myöhemmin muistella elämäänsä. Kokemuksistaan kirjoittaminen voi saada aikaan hallinnan ja jatkuvuuden tunteen. Internetin keskustelupalstoilla kirjoittajista erottuu myös eri koulukuntia: jotkut kirjoittavat päiväkirjaan harvakseltaan mietteitään tai oivalluksiaan, toiset kirjaavat tunnollisesti muistiin päivittäisiä tapahtumia. Mutta onko päiväkirja turhanpäiväinen, jos se ei ole täynnä intellektuellia syntyjen syvien pohdintaa? – Tämä käsitys johtuu siitä, että kulttuurissamme syvällistä kirjoittamista pidetään trendikkäänä, kirjallisuusterapeutti ja kirjallisuustieteen dosentti Päivi Kosonen sanoo.
Todellisuudessa päiväkirja on omaehtoista itseilmaisua, johon ei ole oikeaa tai väärää tapaa. – Päiväkirjaa täytyy kirjoittaa tavalla, joka tuntuu itsestä hyvältä. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä, Kosonen neuvoo. Päiväkirjan kirjoittamista voidaan pitää itsehoitona. Kirjoittaessaan ihminen jäsentää ajatuksiaan ja käsittelee tunteitaan. – Itsensä äärelle pysähtyminen on arvokasta etenkin nykyään, kun aikaa rauhoittumiseen tuntuu koko ajan olevan vähemmän. Siksi yksityinen päiväkirja parantaa elämänlaatua, kulttuurihistorian tutkija Maarit Leskelä-Kärki pohtii. Päiväkirja on myös terapian väline. Kirjoittaminen on tehokas apu psyykkisten ongelmien hoidossa ja niiden ehkäisyssä. – Päiväkirjan kirjoittaminen on tutkitusti helpottanut stressiä, traumaperäistä stressiä ja masennusta. Se on auttanut myös syövän kuntoutushoidossa, Päivi Kosonen kertoo. VANHOIHIN päiväkirjoihin palaamisesta on joskus valtavasti hyötyä, eikä niitä kannata hävittää. Kirjoituksista löytyy toistuvia ajatusmalleja, joiden avulla kirjoittaja pystyy rakentamaan identiteettiään. – Vaikka vanhat tekstit saattavat tuntua hirveiltä, joskus on hyvä lukea, mitä on aiemmissa elämänvaiheissaan kirjoittanut. Teksteistä voi löytää syitä käyttäytymiselleen tai tunteilleen, Päivi Kosonen sanoo. Omien päiväkirjojen analysointiin on lukemattomia tapoja. Yksinkertaisimmillaan teksteistä voi alleviivata arvoituksellisia ja merkityksellisiä kohtia sekä kirjoittaa lisää niiden pohjalta. Kun päiväkirjat lentävät roskakoriin, ne vievät mukanaan arvokasta tietoa. – Päiväkirjojen mukana menettää tuntumansa siihen, mistä asioista ja miten kirjoitti lapsena, opiskelijana tai keski-ikäisenä. Silloin menettää muistot siitä, miten suhtautui erilaisiin tilanteisiin ja sanoitti tunteitaan. Iida Ahonen
6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Näennäisesti turvassa YKSITYISYYS Turvakieltojen määrä on kasvanut
räjähdysmäisesti 2000-luvun alusta. Nyt väestötieto- järjestelmässä on tuhansia mustia aukkoja. VUODEN 2014 LOPUSSA Suomessa oli runsaat 13 000 henkilöä, joilla oli voimassa oleva turvakielto. 10 viime vuoden aikana turvakieltojen määrä on Väestörekisterikeskuksen tilastojen mukaan lähes kolminkertaistunut. Kuka tahansa ei saa tietojaan piiloon. Henkilön pitää pystyä osoittamaan, että hänellä on perusteltu syy pelätä joko oman turvallisuutensa tai perheensä turvallisuuden puolesta. Väestötietojärjestelmään kirjataan Suomen kansalaisten ja maassa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten henkilö- ja osoitetiedot. Järjestelmästä päätyvät julkishallinnon käyttöön tai tutkimusten, tilastojen ja mielipidemittausten laatijoille, yrityksille, suoramarkkinointiin sekä asiakasrekisterien ylläpitäjille. Jos kotikunta- tai osoitetiedot on suojattu turvakiellolla, ne luovutetaan väestötietojärjestelmästä vain viranomaisten käyttöön. Vain nimetyillä viranomaisilla on oikeus nähdä suojattuja tietoja. On aina perusteltava, miksi tietoihin kajotaan. SUURIN OSA turvakielloista myönnetään ammatin perusteella. Sisä-Suomen maistraatin henkikirjoittaja Arvo Kristiansson luettelee tällaisiksi ammateiksi muun muassa terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset, poliisit ja sotilaat. Siviilit turvautuvat turvakieltoon, jos he ovat esimerkiksi olleet todistajina rikosoikeudenkäynnissä. Perheväkivalta- ja vainoamistapaukset ovat myös tyypillisiä. Monet turvakiellonhakijat haluavat pakoon uhkaavaa tai vainoavaa entistä puolisoa ja
hakevat turvakieltoa kiireellä, jotta voivat muuttaa uuteen osoitteeseen. Ilman muuttoa turvakielto on hyödytön, mutta edes uuden osoitteen suojaaminen ei takaa turvallisuutta. – Muuttamisen merkitys ymmärretään hyvin, mutta ei välttämättä sitä, että henkilötietoja löytyy valtavasti muualtakin kuin väestötietojärjestelmästä. Ensimmäisenä neuvomme salaamaan puhelinnumeron, sillä sen kautta pääsee helposti käsiksi osoitetietoihin, sanoo Kristiansson. Korkea yksityisyydensuoja aiheuttaa ongelmia. Turvakieltoa hakeva saattaa joutua maksamaan viivästyskorkoja laskuista, sillä postin kulku hidastuu, jos osoite ei ole tiedossa. Turvakiellon saanut henkilö voi ilmoittaa maistraatille yhteysosoitteen, kuten työpaikan osoitteen tai postilokeron. Monet ovat niin varovaisia, etteivät tätä hyödynnä. – Ainakin meidän alueellamme on harvinaista, että kukaan antaa yhteysosoitetta, kertoo Kristiansson. Varovaisuudesta kertoo myös se, ettei Utain lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan haastateltavaa, jolla on turvakielto. AMMATTIIN PERUSTUVA turvakielto ei Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisarion Joni Länsipuron mukaan useinkaan torju konkreettista uhkaa, vaan ehkäisee sitä. – Yhteiskuntamme on niin avoin, että kiivastunut ihminen saa poliisin tai sosiaaliviranomaisen tiedot liian helposti selville. Impulsiivinen viha kohdistuu yksittäisiin henkilöihin, jotka antavat organisaatioille kasvot.
”
Ensimmäisenä neuvomme salaamaan puhelinnumeron.
Arvo Kristiansson, Sisä-Suomen maistraatin henkikirjoittaja
Länsipuro painottaa, ettei missään poliisitehtävässä ole pakko hakea turvakieltoa. Tarve riippuu paljon siitä, kuinka yksilöitävissä poliisi tai muu viranomainen nimensä perusteella on. Koko maassa on yli 20 000 Niemistä, mutta vain kolmisenkymmentä Länsipuroa. 1990-luvulla turvakieltojen määrä pysyi vuosittain alle 1000:ssa, mutta vuosikymmenen vaihteessa määrä taittui kasvuun. Kristianssonin mukaan ihmiset tietävät aikaisempaa paremmin, kuka turvakiellon voi saada ja miten. Ammattinsa takia turvakieltoa hakevat tietävät yleensä, miten lukemattomista paikoista henkilötietoja voi saada ja miten niitä voi käyttää väärin. – Poliiseilla on keskimääräistä enemmän turvakieltoja ja osoitteenluovutuskieltoja, koska olemme ammatissamme havainneet sen, kuinka haavoittuvaisia ihmiset ovat ja kuinka helppo identiteettivarkauksia ja muita rikoksia on tehdä, selventää Länsipuro. Saara Tammi
Yhteiskuntaa karkuun VANKILA Selli on
vangille yksinäinen paikka. Kun elämä näyttää nurjan puolensa, vaikuttaa sekin tavoittelemisen arvoiselta.
SARA REIJONEN
Tamperelainen Pasi Immonen on ollut vankilassa useaan otteeseen. Tuomiot muun muassa huumausainerikoksista, pahoinpitelyistä ja väärennöksistä hän on suorittanut Kylmäkosken vankilassa. Vapautumisesta on aikaa jo vuosia. Vankilaan hän halusi hengähtääkseen ja kootakseen itsensä.
– Huumeiden käyttöni oli niin suurta, etten pystynyt hallitsemaan mitään asiaa normaalisti. Huumevelkani oli kasvanut suhteettomiin mittoihin, ja melkein kaikki ihmissuhteeni olivat katkenneet. Halusin paeta vankilaan omia harhojani, Immonen kertoo. Hänen mukaansa vankilaan pakenevat ihmiset, jotka eivät osaa sopeutua yhteiskuntaan. Nämä ihmiset kokevat elämän siviilissä merkityksettömäksi tai ovat esimerkiksi laitoskierteessä tai suurissa veloissa. VANKILAAN PAKENEMISEN yleisyyttä on silti vaikea arvioida. Vanajan vankilanjohtaja Kaisa Tammi-Moilanen uskoo, että syrjäytyminen liittyy tapauksiin, joissa vankilaan pakenemisesta voidaan puhua. – Jos on tunne, ettei kuulu minnekään eikä oma elämä tunnu lainkaan arvokkaalta, voi tehdä valintoja, jotka johtavat vankilaan, Tammi-Moilanen sanoo. Hän muistuttaa, ettei vankilaan niin vain
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7
SATUMAARI VENTELÄ
Viranomaisilla on velvollisuus huolehtia siitä, ettei turvakiellon alaisia osoitetietoja vahingossakaan vuoda julkisiin asiakirjoihin.
kiven sisään paeta. Suomessa ei voi joutua vankilaan ilman, että on ensin syyllistynyt rikokseen, josta on tuomittu ehdotonta vankeutta. PSYKOLOGINA TOIMIVAN oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentin Jaana Haapasalon mukaan kukaan ei tee tietoisesti rikoksia päästäkseen vankilaan. Hänen mukaansa kyse on pikemminkin siitä, että ihminen suojelee itsetuntoaan etsimällä tuomiolle salonkikelpoisia syitä. – Jos rikoksentekijä sanoo pakenevansa vankilaan, kyse on todennäköisesti psykologisesta puolustusmekanismista, jota kutsutaan rationalisaatioksi. Tekijä pyrkii silloin löytämään vankilaan joutumiselle jonkin järkevän selityksen, Haapasalo kertoo. Miten vankilaan on sitten mahdollista paeta? – Tekemällä tuhoa, varastelemalla ja toimimalla itsetuhoisesti. Vankilassa olin tyytyväinen, koska sain olla rauhassa. Jos en olisi mennyt vankilaan, olisin todennäköi-
”
Huumevelkani oli kasvanut suhteettomiin mittoihin, ja melkein kaikki ihmissuhteeni olivat katkenneet. Halusin paeta vankilaan omia harhojani.
Pasi Immonen, vanki
sesti kuollut, Pasi Immonen sanoo. Immosen pakenemiseen vaikutti myös se, että vankilassa asuminen, ruoka ja ylläpito ovat ilmaisia. Näin hän pystyi selkeyttämään todellisen elämäntilanteen-
sa. Vankilaa hotellina pitävät ihmiset ovat Kaisa Tammi-Moilasen mielestä pelkkä myytti. – Käsitykseni mukaan tällaisia ihmisiä ei ole, vaikka yleisönosastoilla ja poliitikkojen puheissa tällaista kuulee joskus puhuttavan. En muista koskaan tavanneeni henkilöä, joka olisi hankkiutunut vankilaan ilmaisen ylläpidon toivossa, Tammi-Moilanen toteaa. Vankilaan joutuminen tarkoittaa monista itsestään selvistä asioista luopumista. Tammi-Moilasen mukaan vankilasta pakeneminen on usein vangissa toivoa ja jaksamista herättävä ajatus. Hän uskoo, että vankilaan ja vankilasta pakenemista yhdistää ainakin yksi asia. – Molemmissa tapauksissa on niin paha olla, että pitää ajatella äärimmäisiä keinoja tilanteen ratkaisemiseksi, Tammi-Moilanen sanoo. VANKILASSA SYRJÄYTYNEITÄ ihmisiä pyritään auttamaan siten, että he tuntisivat
elämänsä mielekkääksi vankilan ulkopuolella. Jaana Haapasalon mukaan vangissa voi pitkän tuomion jälkeen näkyä laitostumisen oireita, jolloin vanki tulee riippuvaiseksi laitoksen rutiineista. Kun vapautuminen lähestyy, voi vanki ahdistua ja tehdä jotakin vapautumista lykätäkseen. – Vanki tarvitsee paljon tukea ja käytännön apua ennen vapautumista, jotta hän voi rakentaa tulevaisuutta tuomion jälkeen, Haapasalo kertoo. Pasi Immonen kehottaa hakemaan apua vertaistuesta. Vankilaan pakeneminen ei kannata, vaan silloin tulisi ottaa yhteyttä ihmisiin, joilla on samanlainen tausta ja jotka ovat selvinneet kierteestä. Immonen itse työskentelee nykyään vertaistukea entisille vangeille tarjoavassa KRIS ry:ssä. – Jälkeenpäin samanlaista halua paeta vankilaan ei ole enää tullut. Minulla on rakastava perhe ympärilläni, Immonen sanoo. Teemu Kakko
8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9
Katseiden kääntäjä Teksti: Tapani Iivanainen Kuvat: Sara Reijonen
Ennen Saija Sasetarta pelotti olla kameran edessä. Nyt kuvaustilanteet sujuvat häneltä luontevasti.
PUKEUTUMINEN Kaapit
pursuavat pinkkiä, pitsiä ja peruukkeja. Röyhelöisten mekkojen pintaan on kirjailtu kissoja ja kirsikoita. Lolita-muoti herättää huomiota. KISSAKUVIOINEN MEKKO, vaaleanpunainen peruukki ja pupunkorvainen päällystakki. Nimimerkkiä Saija Sasetar käyttävä nainen on tottunut ihmetteleviin katseisiin. Pikkutytöt tuijottavat ja huutavat ”Prinsessa!”. Pienillä paikkakunnilla ohiajavat autot hidastavat. – On hauskaa järkyttää ihmisten maailmankatsomusta. Sasetar on yksi monista lolita-muodin harrastajista. Alun perin Japanista lähtöisin oleva katumuoti on vuosien kuluessa levinnyt ympäri maailmaa ja saavuttanut suuren suosion etenkin nuorten keskuudessa. Suomes-
sa lolitat ovat tavallinen näky muun muassa japanilaiseen kulttuuriin keskittyvissä tapahtumissa. Yksi tällaisista on Tampereella vuosittain järjestettävä Tracon. LOLITA ON muotisuuntaus, jolla on useita alalajeja. Sasetar on kiinnostunut kaikista suuntauksista, mutta pukeutuu enimmäkseen söpöihin ja vaaleanpunaisiin vaatteisiin. Hän myös yhdistelee mielellään elementtejä eri suuntauksista ja luo näin itselleen uusia tyylejä. Jotkut lolitat eivät pidä tästä, koska se on heidän mielestään sääntöjen vastaista. – Säännöt ovat tylsiä, Sasetar toteaa hymyillen. Monet yhdistävät lolitan Vladimir Nobokovin samannimiseen romaaniin ja kuvittelevat, että kyseessä on jokin fetissi. Alun perin lolita-tyylin tarkoitus oli kuitenkin irrottautua valtavirtamuodin paljastavista vaatteista. – Tarkoitus oli, että naiset pukeutuvat toisia naisia varten, eivät miehiä varten. Aika monet tosin pitävät lolita-tyyliä seksikkäänä. Se on minusta aika hassua. SASETAR ei ole aivan varma, mistä innostus lolitamuotiin lähti. Monet harrastajat kertovat saaneensa kipinän jostain yksittäisestä kuvasta, mutta Sasetar ei
10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Värikäs pukeutuminen kääntää päitä.
muista kokeneensa tällaista. Jo pienenä hän pu- ja useita verkkosivuja, jotka yhdistävät harrastajia keutui mielellään röyhelövaatteisiin ja vappupe- kaikista Suomen kolkista. Sasetar on saanut useita ruukkeihin, joten lolita-muoti tuntui luonnolliselta kavereita yhteisön lukuisista kokoontumisista. jatkeelta. – Ensimmäinen tapaaminen, johon osallistuin, – Jotenkin se vain ujuttautui mukaan. Lolita- oli vuoden 2012 Traconin yhteydessä järjestetty muodissa on paljon historiallisia, viktoriaanisia, piknik. Sitä ennen en tiennyt, että tämä harrastus rokokoo-tyylisiä ja naisellisia piirteitä. Sellaiset kiin- yhdisti ihmisiä näin voimakkaasti. nostavat minua. Oikeastaan löysin vain nimen kaikelle, mistä olen aina tykännyt. LOLITA-MEKKO ei ole SasetaAktiivisen harrastuksen Sarin yllä viikon jokaisena päiväsetar aloitti pian sen jälkeen, nä. Arkiset asioinnit hän hoitaa Kerran kun oli saanut lapsen. Kavereiusein tavallisissa vaatteissa. laittauduin, kun den kanssa hengailu ja aiem– Voin toki pukeutua lolitaksi mat harrastukset jäivät taakse. kaupungillekin, jos minulla on lähdin käymään Muotisuuntaus oli jo aiemmin aikaa. Kerran laittauduin, kun Ikeassa. Olin lähdin käymään Ikeassa. Olin kiinnostanut häntä, mutta nyt hieman tylsistynyt ja halusin hänellä oli aikaa todella omistylsistynyt ja kovasti pukeutua pinkkiin. tautua sille. halusin pukeutua Kun tein niin, piristyin. – Hihitin ja hypin innosta kotona, kun sain ensimmäiset Sasetarin vaatekaapissa on pinkkiin. lolita-kenkäni. Ne olivat niin 30 kokomekkoa, 12 hametta ja Saija Sasetar, noin 40 peruukkia. Kun hän ihanat. lolita pukeutuu kunnolla, voi laittauJOKAINEN ASU on taidetta, ja tumiseen kulua parikin tuntia. niitä on mukava näyttää muilVaatteensa Sasetar hankkii lekin. Yhteisöllisyys on iso osa harrastusta. Tam- yleensä japanilaisista huutokaupoista. Osan hän pereella on aktiivinen lolita-yhteisö, joka järjestää tekee itse. Joskus asukokonaisuus täydentyy vaatapahtumia kuukausittain. Lisäksi Suomen lolitoil- tekauppojen lastenosastolta ostetuilla koruilla ja la on Facebook-ryhmiä, oma WhatsApp-keskustelu laukuilla.
”
Sasetarin peruukit ovat synteettistä hiusta. Värejä ja tyylejä on joka tilanteeseen.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11
Laittautumisessa on kova työ. Peilin edessä vierähtää helposti parikin tuntia.
HARRASTUKSEEN KUULUU myös valoku vauksissa käynti. Kuvaustilanteissa Sasetar pääsee leikittelemään asujen kanssa tavallistakin enemmän. – Lähdin kuvauksiin mukaan, koska olen aina pelännyt olla kameran edessä. Päätin hankkiutua pelosta eroon. Jännitän edelleen, mutta olen oppinut nauttimaan kameralle esiintymisestä. Sasetar pitää myös omaa lolita-aiheista blogia. Frillycakes-niminen sivu on ollut pystyssä reilut kaksi vuotta ja kerännyt jo yli 250 000 vierailijaa. Sivustolla on myös sponsoreita, joiden kanssa Sasetar tekee yhteistyötä enimmäkseen tavarapalkalla. LOLITA-PUKEUTUMINEN kerää paljon katseita, mutta suomalaiset suhtautuvat poikkeavaan tyyliin varsin myönteisesti. Sasetar tuntee monia, jotka ovat saaneet harrastuksesta lisää itsevarmuutta. Joillekin pukeutuminen saattaa merkitä pakoa todellisuudesta ja hetkellistä siirtymistä toiseen, sokerikuorrutteiseen maailmaan. Sasetarille harrastus on paitsi itseilmaisua, myös vastapainoa arjelle ja äidin velvollisuuksille. – Se on minun ainoa oma juttuni ja pitää minut järjissäni. Sen ansiosta en huku pelkkään äitiyteen. Olen minä, olen oma persoonani. Saan itse määritellä, mitä olen.
Sasetarilla on mittava vaatekokoelma. Netissä on mentoreita, jotka antavat aloitteleville lolitoille neuvoja pukeutumiseen.
MIKÄ?
Lolita
Sasetar hakee inspiraatiota muun muassa japanilaisista ompelulehdistä.
○○Alun perin japanilainen katumuoti. ○○Syntyi, kun ihmiset halusivat irtautua valtavirtamuodin paljastavista vaatteista. ○○Tyypillisiä asusteita muun muassa paksupohjaiset kengät ja leveähelmaiset, kuppikakkumalliset hameet. ○○Useita alalajeja, joista suurimmat ovat gothic, sweet ja classic. ○○Sweet on söpö ja tyttömäinen, gothic tummanpuhuva, ja classic hillitty ja elegantti.
12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
SATUMAARI VENTELÄ
”
Ihmisillä on usein harhaluulo, että he voivat tehdä kaikkea yhtä aikaa.
KUKA?
Anna Perho ○○Syntynyt 1970 Ypäjällä ○○Toimittaja ja kolumnisti ○○Valmistui agrologiksi vuonna 1992 ○○Juontaa Radio Aallon aamuohjelmaa ○○Opiskelee ratkaisukeskeistä terapiaa
Arjessa ratkaisee asenne APU Omaan hyvinvointiin voi vaikuttaa kaikkein tehokkaimmin itse. Tätä mieltä on
Anna Perho, joka julkaisee tänä vuonna kolmannen self-help-kirjansa. – RUUHKAVUODET ovat ongelma, jos
ihminen kokee, ettei pysty vaikuttamaan ympärillä olevaan kaaokseen. Sille tielle on helppo lipsua. Haluamme miellyttää muita ja unohdamme ne asiat, joista saamme iloa ja tyydytystä. Anna Perho on käsitellyt kirjoissaan usein sitä aikaa, kun arjessa tapahtuu paljon. Hänen mukaansa ihmisten kannattaisi opetella tapoja, joilla oma arki pysyy hallittavana. – Jokainen ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija. Ulkopuoliset voivat auttaa vahvuuksien löytämisessä, mutta työ pitää tehdä itse, Perho toteaa.
MIELENKIINTO self-helpiä kohtaan heräsi, kun Perho alkoi odottaa ensimmäistä lastaan. – Vanhempien käyttäytyminen nettipalstoilla oli ala-arvoista. Ajattelin, etten halua olla yksi niistä, jotka yrittävät hysteerisesti noudattaa palstojen neuvoja lasten kasvattamisesta. Ajatukseni lähti lavenemaan tästä ylipäänsä naisen elämään, Perho kertoo. Perho ei ole pelännyt kertoa elämänvaiheista, joissa arki on painanut päälle. Näistä hetkistä ja niiden syistä on kuultu radiossa, ja hän on kirjoittanut niistä kaksi kirjaa. Ensimmäinen oma-apuopas Anna
palaa julkaistiin vuonna 2011 ja Superarkea! vuonna 2013. Uusin kirja Pientä säätöä ilmestyy tammikuussa 2015. SELF-HELP-OPPAAT saapuivat Suomeen 2000-luvun alussa. Verkkokirjakauppa Adlibriksen tämän hetken sadan myydyimmän kirjan listassa noin viidesosa käsittelee hyvinvointia, arjenhallintaa ja onnellisuuden tavoittelua. Mobiililaitteisiin on saatavilla lukuisia self-help-sovelluksia. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa, ja täydellisen arjen tavoittelusta on tullut pakonomaista. – Ihmisillä on usein harhaluulo, että he
voisivat tehdä kaikkea yhtä aikaa, yhtä suurella teholla. Tämä on kuitenkin paha ajatusvirhe. Ajanhallinta on pohjimmiltaan arvojen hallintaa, Perho sanoo. Anna Perhon omana esikuvana on aina ollut äiti. Hän on opettanut, että asenne ratkaisee ja elämän voi aloittaa joka aamu alusta. Jokainen retkahtaa välillä, eikä arkeakaan saa ottaa liian vakavasti. – Loppujen lopuksi mikään ei kannata, mutta hauskaa pitää olla, Perho muistuttaa. Iida Nieminen
⋆⋆KATUKRIITIKOT SARA REIJONEN
Media tarjoaa nykyään paljon niin sanottuja self-help-juttuja, joissa ihmisille annetaan neuvoja kehittää itseään. Utain selvitti, ärsyttääkö trendi ihmisiä. Satu Ruotoistenmäki Tapani Iivanainen
”En sanoisi, että ärsyttää. Välillä nämä jutut ovat aika yhdentekeviä, mutta voi niistä löytää hyviäkin vinkkejä.”
Laura Kannelniemi
”Ajatus on hyvä, mutta tarkoitus ei aina toteudu. En tykkää, jos jutut ovat tuomitsevia.”
Hilla Niemi
”Ei ärsytä, enemmänkin huvittaa. En tosin hirveästi lue sellaisia lehtiä, joissa näitä juttuja julkaistaan.”
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
Porno polttaa taskussa
SATUMAARI VENTELÄ
MEDIAPELIÄ
Kurkkasitko luennolla tai bussissa edessä istuvan olan yli ja näit jotain kummallista? Yhä useampi katsoo pornoa matkapuhelimellaan. VIIME VUONNA se tapahtui. Maailman suuurimman pornosivuston PornHubin tallenteita katsottiin useammin matkapuhelimella kuin tietokoneella. Aiemmin tietokone jyräsi puhelimen. Matkapuhelimen näytöltä videoita tihrusti 46 prosenttia vierailijoista. Hieman laajemmasta tablettitietokoneen kuvasta nautti 11 prosenttia sivuston käyttäjistä. Perinteisesti tietokoneellaan aikuisviihdettä
Essi Lehto
lehto.essi.a@student.uta.fi
Arjen välttelemisestä on tullut bisnestä. Mainoksissa, blogeissa ja naistenlehdissä vilahteleva pako arjesta -sanapari on nykyään niin kulunut, että harva edes pysähtyy pohtimaan, miksi arkea pitäisi ylipäätään paeta.
katsoi puolestaan 45 prosenttia. PornHub on pornovideoiden jakamiseen tarkoitettu nettisivu, jolla vierailee 35 000 käyttäjää minuutissa. Ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää pyytää kumppania riisumaan aamubussissa tai luennolla. Sen sijaan puhelimen voi kaivaa taskusta milloin vain. Pornoa ei ole koskaan voinut katsoa näin huomaamattomasti.
”ANNA LAHJAKSI pako arjesta!”
Essi Lehto
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Haluatko todella voittaa tämän kisan? Pariisin ampumatapauksen kaltaisia uutisia ei jaeta sosiaalisessa mediassa vain siksi, että halutaan kertoa tärkeistä asioista muille. Viestintätutkija Jukka-Pekka Puron mukaan kannanotoilla ihmiset pyrkivät tekemään omasta profiilistaan ja itsestään merkittäviä. Miksi järkyttäviä uutisia jaetaan innokkaasti sosiaalisessa mediassa? – Nykyään ihmisten logiikka on sellainen, että jos esimerkiksi liikenneonnettomuuden jälkeen jossain makaa ruumiita, ihmiset eivät mene auttamaan vaan alkavat kuvata kännykkäkameralla. Perimmäinen syy taitaa olla hirveän inhorealistinen. Se on ihmiselle keino tehdä itsestään merkittävä.
rä voimakkaita mielipiteitä, mutta ne eivät heijasta samanlaista pysyvää asennemuutosta kuin joihinkin aatteisiin sitoutuminen ennen internetiä. Esimerkiksi Tahdonkuvalla tai mustalla Je suis Charlie -kuvalla voi ilmaista, että minulla on tähän asiaan kanta. Kuinka moni on kuitenkaan valmis saapumaan sovittuna aikana eduskuntatalon portaille osoittamaan mieltään?
Miksi on tärkeää ehtiä ensimmäiseksi? – Nopeudella pelaavat haluavat tehdä itsensä tärkeiksi ja osoittaa osallistuvansa ilmiön käsittelyyn. Etenkin Twitterissä merkitsee paljon se, kuka ensimmäisenä tweettaa tai uudelleentweettaa Uudelleentweettaaminen kertoo siitä, että olet seuraamisen arvoinen omassa Twitter-yhteisössäsi.
Miten pysyvästä ilmiöstä on kyse? – Minuuden kanssa leikitteleminen on vanha ilmiö. Vaikka profiilikuvia on netissä ollut jo kauan, ihmiset pyrkivät nykyään tekemään itsestään tuotteen. Benjamin Peltosen kaltaisten henkilöiden kohdalla pelkkä kiva naama riittää. Selfie-ilmiön jälkeen oli helppo oivaltaa, että seuraavaksi profiileja käytetään ajamaan erilaisia kampanjoita ja hankkeita.
Mitä uutisten jakaminen kertoo asenteista? – Sosiaalisessa mediassa on valtava mää-
Essi Lehto
⋆⋆GRADU PAKETISSA
Susanna Manu: Suru lehti kuvassa. Tarkastelussa Lapuan patruunatehtaan vuoden 1976 onnettomuuden hautajais uutisointi. Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2014.
MTV3:n Kingi-viihdeohjelmassa Aku Hirviniemen hahmo talloi Suomen lippua muistuttavaa lakanaa, muka sammuttaakseen sen. Nettikommenttien perusteella suurinta osaa sketsi ei naurattanut, ja se johti jopa tutkintapyyntöihin. ”Hieman meni kyllä riman ali Aku. Yleensä otan huumorin hyvin, mutta sotaveteraanit ja Suomen lippu ovat sellaisia asioita, joita pitäisi kunnioittaa.” Vierailija, vauva.fi ”Suomen lippua tallomalla Hirviniemi osoitti, mitä mieltä on Suomen kansasta. Täysin sama asia kuin olisi raahannut kansalaisia lavalle ja tallonut heitä. Olisi laittanut edes puhtaat kengät jalkaan!” Thomas, iltalehti.fi ”Ei hyvää päivää... Siellä jää taas jotain oikeasti rangaistuksen arvoista pöydälle lojumaan, kun tätä tutkitaan!” Kati, iltasanomat.fi ”Tärvelty lippu on Suomen Muhammedpilakuva.” @kotkavirta Timo Muona
⋆ ⋆LÄMPENEE
Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.
TUTKIMUS SELVITTÄÄ vuonna 1976 ilmestyneen viiden lehden avulla surun ilmenemistä lehtikuvissa. Voimakkaimmin sitä edustivat kuvat surevista ihmisistä ja arkkurivistöstä. Surua on vaikea käsitellä, sillä se on abstrakti aihe. Lehtikuvat välittävät surun lukijalle tutuilla symboleilla, kuten ristillä. Timo Muona
Viime aikoina paljon esillä olleen viihdetaiteilijan Vesa-Matti Loirin menneisyys on noussut pinnalle epäilyttävällä tavalla. HELSINGIN SANOMIEN kuukausiliitteen tammikuinen numero kertoi Vesa-Matti Loirin päässeen pakoon velkakierrettään 1980-luvun lopussa. Tuolloin valtiovarainministeri Erkki Liikanen (sd.) antoi anteeksi veroista kertyneitä korkoja 150 000 markan verran. Internetin keskustelupalstoilla on tapaus herättänyt tuohtumusta kansalaisissa. Kommentoinnin perusteella ei Loirin vuosikymmeniä jatkunut viihdyttäjän ura saisi riittää perusteeksi moisille helpotuksille. Timo Muona
nettisivut mainostavat hotelliketjun lahjakortteja. Noin 150 eurolla puolisolle, kaverille tai vanhemmille voi ostaa lahjaksi välitunnin omasta elämästä. Tuhannella eurolla koko arjen kuormittama perhe saa lillua viikon luksuskylpylän kuohuissa. Naistenlehden kauneusjutussa listataan viisi vinkkiä tai tuotetta, joiden avulla arjen merkit voi pyyhkiä väsyneeltä naamalta. Jutun lukemisen jälkeen oma naama alkaa yhtäkkiä näyttää varsin kulahtaneelta. Media on tehnyt arjesta negatiivisen asian. Harmaan, kylmän ja ankean. Sellaisen, jota kannattaakin paeta. Mikä arjesta sitten tekee niin kamalan, että sitä on paettava? KAVEREILLANI ON tapana lähteä vuodenvaihteen tienoilla kaukomaille toipumaan vuoden kiireistä. Lumisohjossa kahlatessani mietin, miksi minä en mennyt mukaan. Opiskelu ja työnteko eivät varmasti tuntuisi nyt niin ankeilta, jos olisin sohvalla makoilemisen sijaan sukellellut kolme viikkoa haiden seassa ja aloittanut aamuni vesimelonislurpeella. Suurin ongelmani taitaakin olla se, että luon itse itselleni liian tiukkoja aikatauluja. Kannattaisiko arjesta siis tehdä sellaista, että sitä ei tarvitse paeta? Opiskelun ohella ei välttämättä tarvitse tehdä täyttä työviikkoa ja kaiken päätteeksi vielä käydä salilla, leipoa kakkua ja katsoa televisiosta dokumenttia, josta tulee vain paha mieli. AINA EI VOI olla kivaa, mutta siedettävää voi. Ihmistä ei varmasti tee onnelliseksi se, että ensin kärsii kuukausitolkulla ja menee sitten viikoksi hotelliin hassaamaan tukuittain arjen pilanneella työnteolla ansaittua rahaa. Henkisestä elämästä luennoineen intialaisen Anthony De Mellon mukaan ihmisten harhaluuloiset käsitykset onnellisuudesta saavat alkunsa erilaisiin leimoihin samaistumisesta. Hänen mukaansa pysyvällä onnella ei ole mitään erityistä syytä, vaan se on ihmisen luonnollinen tila, jota kulttuurin asettamat stereotypiat onnellisuutta aikaansaavista asioista on järkyttänyt.
AJATUS ON varsin korkealentoinen, mutta myös pohtimisen arvoinen. Kahdeksan tunnin yöunien jälkeen olen varmasti vähintään yhtä tyytyväinen ja onnellinen kuin puunattuani naamaani puoli tuntia peilin edessä, vaikka elänkin ihan tavallista arkea.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
SATUMAARI VENTELÄ
Markku Laskujärvi ei palaa enää rauhanturvaajaksi. Vielä toimialueella hän ajatteli toisin.
Arki jäi Kosovoon MUUTOS Vielä palveluksessa ollessaan Markku
Laskujärvi ajatteli, että rauhanturvaajaksi voisi lähteä uudestaankin. Vasta paluu arkeen osoitti kokemuksen kuormittavuuden. Ensimmäinen kerta jäi myös viimeiseksi.
JO LAPSENA Markku Laskujärvi, 27, tiesi haluavansa rauhanturvaajaksi. Kotona ihannoitiin armeijakulttuuria, ja pienellä pojalla oli ulkomailla työskentelevistä sotilaista ritarillinen kuva. Asepalveluksen jälkeen Laskujärvi haki rauhanturvaajan tehtäviin. Hakemus hyväksyttiin, ja vuonna 2009 hän lähti puolen vuoden komennukselle Kosovoon. Laskujärven päätehtävänä oli vastuualueen partiointi Lipljanin kaupungin läheisyydessä. Palvelusaika sujui kaikin puolin hyvin. Vakaa operaatio oli ollut olemassa jo
vuosikymmenen ajan, eikä välitöntä vaaraa ollut. Sotilaiden taustat vaihtelivat laidasta laitaan, mutta palveluksessa ei juuri keskusteltu siitä, miksi kukakin oli sinne päätynyt. Laskujärven kanssa samassa komppaniassa oli ihmisiä, jotka olivat olleet mukana jo ensimmäisellä komennuksella alueelle 10 vuotta aiemmin. Konkareiden puheista sai käsityksen siitä, kuinka paljon tilanne oli alueella rauhoittunut. Laskujärven mukaan myös paikallisten ystävällisyys rauhanturvaajia kohtaan sai uskomaan, että alueella oli tapahtunut muutos parempaan.
IRRALLISUUDEN TUNNE tuntui Suomeen palanneesta Laskujärvestä pahalta. Ympäristö muuttui kertaheitolla takaisin vanhaan, mutta ajatukset olivat edelleen muualla. – Vasta kotiin palattuani ymmärsin, kuinka paljon olin etääntynyt arjesta. Kosovossa elämää leirissä alkoi pitää normaalina. Vaikka paluupäivämäärän tiesi koko ajan, tuli palveluksen loppuminen jotenkin sokkina. Välillä arki tuskastutti, sillä sotilasyhteisössä kaikki oli ollut tehokasta ja toimivaa. Arki Suomessa vaati päivittäin itsenäisiä valintoja, jotka ahdistivat tiukkaan kuriin tottunutta. Syksyllä 2010 paluu yliopistoopintoihin auttoi takaisin rutiineihin kiinni ja samalla hän pääsi palautumaan henkisesti takaisin kotimaahan. Päätökseen olla palaamatta konfliktialueelle vaikutti myös se, ettei operaatioista kerrottu tarpeeksi. Laskujärvi sanoo olevansa tyytyväinen suomalaiseen rauhanturvaustoimintaan ja sen tasoon, mutta pitää ongelmana yhteistyötä Naton kanssa. – En halua olla tekemisissä Naton kaltai-
sen organisaation kanssa, jonka toiminta ei ole täysin läpinäkyvää. Nykyään kaipaisin enemmän näkökulmaa siihen, kenen tarkoitusperien vuoksi toimin ja miksi. LASKUJÄRVI MUISTELEE, että hänelle tarjottiin kriisiapua Suomeen palatessa. Koska palvelusajasta oli jäänyt suurimmaksi osaksi vain positiivisia muistoja, hän ajatteli, ettei jälkipuinnille ollut tarvetta. Vasta jälkikäteen hän ymmärsi, kuinka suurien asioiden kanssa hän oli ollut tekemisissä Kosovossa. Myös ikä vaikutti asioiden käsittelyyn. – Kokemus oli niin intensiivinen, etten välttämättä osannut jäsentää sitä vielä 21-vuotiaana. Asiat ovat alkaneet selkiytyä vasta myöhemmin, ja ne ovat ajoittain edelleen mielessä. Ulkopuoliset saattavat kauhistella konfliktialueelle lähtemistä. Laskujärvi kuitenkin toteaa, että oma kokemus tuntuu varsin normaalilta, kun sitä vertaa muihin isossa organisaatiossa. Kun toimintaa on ollut jo 10 vuotta, on myös kohtalotovereita. Kokemuksen ainutkertaisuutta ei voi
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15
LASSI KUISMA
Normaali arki tuskastutti kotimaassa.
Miehet ottavat Ida Kiurun mielestä armeijan usein naisia rennommin.
Pakopaikkana patteri ARMEIJA Ida Kiuru suoritti asepalveluksen saadakseen
hermoloman. Välillä häntä hävetti olla nainen armeijassa. Sotilaallinen kuri tuntui rauhanturvaajasta normaalilta.
kuitenkaan ohittaa. – Sitä mietti, tuleeko elämässä enää niin intensiivistä vaihetta. Palvelustehtävissä koki olevansa osa jotain isompaa ja tekevänsä jotain arvokasta. NATON JOHTAMA kansainvälinen KFORoperaatio aloitettiin Kosovossa vuonna 1999. Suomalaiset joukot vetäytyivät sieltä vuonna 2010. Maassa on edelleen rauhanturvaajia, mutta nykyään suurin vastuu Kosovon rauhasta on valtion poliisilla ja muilla paikallisilla viranomaisilla. Laskujärven mielestä sotilaalliselle tuelle on vielä paikka nykymaailmassa, mutta aseellista puuttumista tulee harkita tarkkaan. – Jos voimankäyttö tai valmius siihen turvaa esimerkiksi terveydenhuollon tai koulutuksen ihmisille, jotka haluavat elää rauhassa, näen sen hyväksyttävänä keinona. Mielestäni rauhan edellytyksenä on tasapuolinen koulutus kaikille. Anni Lindgren
– VÄHÄN JÄNNITTI, miten jaksan katsella nuoria poi-
kia. Ida Kiuru oli 22-vuotias, kun hän astui Parolannummen porteista sisään. Hän oli juuri saanut sairaanhoitajan opinnoissaan toisen vuoden päätökseen, mutta ala ei tuntunut omalta. Kiuru tiesi, ettei hänestä tule sairaanhoitajaa. Opinnot olivat jo lipsuneet, ja niistä oli helppo irtautua. Hän halusi aikaa miettiä elämällensä suuntaa. Puolustusvoimien hoteissa reservin vänrikki Kiuru sai tauon aikuistumisesta ja siitä, että hänen pitäisi edetä elämässään ja saada jotain aikaiseksi. – Intissä pääsin taantumaan 19-vuotiaan pojan tasolle, Kiuru sanoo. Armeijaan meno oli muiltakin osin hyvä keino pistää asiat uuteen järjestykseen. Kiuru saattoi muuttaa uuteen, aiempaa isompaan ja mukavampaan asuntoon, jossa oli korkeampi vuokra, sillä puolustusvoimat korvaa vuokrakulut asepalveluksen ajalta. NYT, kaksi vuotta myöhemmin, Kiuru muistelee aikaansa Panssari-ilmatorjuntapatterissa ristiriitaisin tuntein. Joskus armeijassa vietetty vuosi tuntuu onnistuneelta, joskus ei. Kiuru miettii, menikö yrittäminen yli. Jos nainen ei armeijassa tee asioita niin hyvin kuin pystyy, asettuvat motiivit asepalvelukselle Kiurun mielestä kyseenalaisiksi. – Pari ensimmäistä päivää jännitin ihan hulluna, mutta mahtavaa siellä oli. Tajusin, että haluan jatkaa siinä ympäristössä. Alusta asti tein kaiken täysillä ja ruotu suorana, mikä meni joskus yli. Otin asepalveluksen vähän liian tosissaan. Asepalveluksen alussa Kiuru sai kuitenkin kaipaamansa hermoloman. Hän totesi, ettei voi vaikuttaa ulkopuolisiin asioihin eivätkä ulkopuoliset asiat voi vaikuttaa häneen. Sitten Kiuru valittiin reserviupseerikurssille, joka oli koulutuksen rankin osio. Hermoloma loppui siihen.
– Kertaakaan armeijaan lähteminen ei kaduttanut, mutta reserviupseerikurssilla harmitti. Niinä 98 kunnian päivänä ketutti joka päivä. Yhtäkään en olisi silti vaihtanut pois. Vaikka Kiurulle asepalvelus oli keino pitää välivuosi, kiilsi hänen silmissään myös opiskelupaikka Maanpuolustuskorkeakoulussa. Koulutukseen ei pääsääntöisesti oteta yli 26-vuotiaita, joten Kiuru ei voinut lykätä asepalvelusta kovin kauaa. Kiuru haki Maanpuolustuskorkeakouluun palveluksen aikana. Viimeisenä päivänä, juuri ennen patterin päällikön loppupuhuttelua, hän sai tietää olevansa varasijalla. Se löi ilmat pihalle. Hän aikoo hakea kouluun uudestaan. – Oli lieventävää saada tietää, että olen varasijalla. ASEPALVELUKSEN aloittaneiden naisten määrä oli korkeimmillaan silloin, kun naiset pääsivät armeijaan ensimmäisen kerran vuonna 1995. Sen jälkeen innostus taantui, mutta nyt asepalvelukseen hakevien naisten määrä on jälleen nousussa. Kiurun yksikössä naisten keskuudessa oli kova kilpailu paikoista aliupseerikurssille. Vaikka naiset olivat armeijan kanssa enemmän tosissaan kuin miehet, hävetti Kiurua välillä edustamansa sukupuolen puolesta. – Nainen osaa olla niin julma naiselle. Missään vaiheessa ei ollut rentoa meininkiä. Sellaista, että olemme inttikavereita ja tuetaan toisiamme. Pareittain saattoi ystävystyä, mutta ryhmähenkeä ei ollut naisten kesken. Kiuru sanoo välillä sortuneensa itsekin kyseenalaistamaan motiivit, jos joku ei suorittanut annettuja tehtäviä parhaansa mukaan. Taitojen puutteesta mikään tehtävän suorittaminen ei jää kiinni. – Jännitin, pärjäänkö fyysisesti ja kestääkö pää. Kuitenkin kaikki, mitä armeijassa tehdään, opetetaan siellä. Mitään ei tarvitse osata valmiiksi. Lassi Kuisma
16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit
Pakopeli vaatii pitkää pinnaa PELIT Tampereen Keskustorin laidalla pääsee huoneeseen, jossa saa jumpata älynystyröitään.
Room escape -pelissä älypuhelimen vilkuiluun ei ole aikaa. ARTTU on käyttäytynyt viime aikoina salaperäisesti. Nyt on selvitettävä, mitä ihmettä hän puuhailee. Meidät sisään päästänyt mies ei kerro juuri muuta, ja seuraavaksi ovi on sulkeutunut takanamme. Huone näyttää ensi alkuun aivan tavalliselta: lipastoja, kirjoituspöytä ja tauluja. Kaikki laatikot ja kaapit ovat lukossa. Kun esineitä katsoo läheltä, joka puolelta alkaa löytyä numerosarjoja ja väriyhdistelmiä. Sekunnit kuluvat huoneen nurkassa olevassa kellossa. Tosielämän pakopeli alkaa. Tietokonepeleistä innoituksensa saaneessa Room escape -pelissä on tunti aikaa ratkaista huoneen arvoitukset ja paeta Artun huoneesta. Ville Salonen perusti Room escapen Tampereelle viime lokakuussa. Tätä ennen pelaamaan on päässyt vain Helsingissä. Ensimmäisen Room escape -yrityksen menestys Unkarissa synnytti pakopeliinnostuksen muuallakin maailmassa. Tyypillisimmät asiakkaat ovat Salosen mukaan työkavereita ja ystäväporukoita.
PENGOMME tavaroita vailla minkäänlaista suunnitelmaa. Huoneesta ei löydy muuta kuin numerosarjoja, jotka eivät sovi yhteenkään lukkoon. Arttu näyttää käyttävän kirjoituskonetta ja lankapuhelinta. Hän myös lukee Valittuja Paloja, mutta nämä tiedot eivät auta pelaajaa. Olo on turhautunut. Olemmeko näin tyhmiä? Lähes puoli tuntia on kulunut, eikä Artun puuhiin ole tullut mitään selvyyttä. Lopulta ensimmäinen koodi lukon aukaisemiseen löytyy. Välillä ratkaisuyritykset tuntuvat noloilta. Kun ongelma ei tunnu ratkeavan, on pakko kokeilla seinien kuuntelemista ja ryömiä lattialla tarkistamassa hyllyjen alustoja. Ajatus siitä, että joku seuraa valvontakamerasta epätoivoisia yrityksiämme tuntuu ahdistavalta. Nopeasti kuluva peliaikakaan ei tunnu yhtä piinaavalta. Pelin kuluessa oppii, että mitä kummallisimmatkin ideat tuottavat tulosta. Pelin keskivaiheilla arvoitukset alkavat
ratketa nopeammin, ja työskentelyä voisi kutsua jo tehokkaaksi. Juuri kun alamme aavistaa, millaista yllätystä Arttu vaimolleen suunnittelee, aika loppuu ja ovi avautuu. – Vain noin neljäsosa pelaajista onnistuu pääsemään ulos, Salonen lohduttaa tullessaan meitä vastaan. ENNEN huoneeseen menoa Salonen kertoi, että väkivalta huoneessa on kielletty, vaikka turhautuminen vaikeiden pulmien edessä saattaa nostaa pintaan ikäviä tunteita. Ryhmämme yhteishenki on kuitenkin huipussaan. Jokainen pieni onnistuminen pelin aikana tuotti suunnatonta tyydytystä. Tunti on kulunut hujauksessa. – Pelaajat pääsevät usein flow-tilaan. 90 prosenttia pelaajista kertoo, että peli oli hauska. Lopuilla päällimmäisenä tunteena on turhautuminen siitä, ettei pako onnistunut, Salonen kertoo. Sana flow tuntuu kuvaavan osuvasti tunnelmaa pelin loppuvaiheilla. Salosen mukaan Room escapen tärkein anti pelaa-
”
Pelaajat pääsevät usein flow-tilaan. 90 prosenttia pelaajista kertoo, että peli oli hauska. Lopuilla päällimmäisenä tunteena on turhautuminen.
Ville Salonen, Room escape Tampere
jille on, ettei arvoituksia ratkaistessa ehdi miettiä työ- tai kotimurheita. Tämä on harvinaista herkkua alituiseen älypuhelintaan räpläävälle nykyihmiselle. – Pakopeli tarjoaa myös paon arjesta. Elina Korhonen
SARA REIJONEN
Room escape -peli on saanut innoituksensa tietokonepeleistä. Tarkoituksena on ratkaista huoneeseen kätketty arvoitus, jonka selvitettyään pelaajat pääsevät pakenemaan. Pelissä edetään muun muassa arvuuttelemalla lukkojen koodeja. Lukkojen takaa paljastuu lisää vihjeitä, joiden avulla peli jatkuu. Tärkeintä pelissa on hyvä yhteistyökyky ja pitkä pinna.
ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17
VAIHTOHAUT ALKAVAT
SARA REIJONEN
NÄIN KOIN
Iida Ahonen
ahonen.iida.h@student.uta.fi
Koti-ikävän sietäminen on joskus sen arvoista. TÄYSI-IKÄISYYTTÄ lähestyvien oululaisteinien suurin unelma oli ainakin muutama vuosi sitten selvä. Useimmat halusivat häipyä kaupungista heti, kun se olisi mahdollista. Kavereiden kanssa puhuimme siitä, miten missä tahansa olisi hauskempaa asua kuin Oulussa. Kuinka vapauttavaa olisi muuttaa kaupunkiin, missä kaikki eivät tunne toisiaan. Lähdinkin heti tilaisuuden tullen. Kaksi päivää ylioppilasjuhlieni jälkeen asuin Helsingissä. Paria vuotta myöhemmin, kun joululoma alkaa, Instagram- ja Facebookfeedini täyttyvät Oulusta pois muuttaneiden tuttujeni hehkutuksesta. Oulu, täältä tullaan! Ihanaa päästä pohjoiseen! Välillä on näköjään mentävä kauas, jotta näkee lähelle.
PUHEVIESTINNÄN opiskelija Emma Virkkunen suuntaa ensi maanantaina puoleksi vuodeksi vaihtoon Brasilian Sao Pauloon. Perillä odottavat muun muassa portugalin opinnot. Lukuvuoden 2015–2016 toinen päähakukierros Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaan alkaa 14.1 ja jatkuu 3.2 asti. Täydennyshaut järjestetään 25.3–8.4.2015 ja 2.9–14.9.2015.
MUISTILISTA 15.1.−21.1.2015: Kansainvälisyys TORSTAI
PERJANTAI
LAUANTAI
TEEMU KAKKO
SUNNUNTAI
MAANANTAI
TIISTAI
KESKIVIIKKO
15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. LET’S STAGE AN ENGLISH PLAY
PORVARI AATELISMIEHENÄ
THE SWEETEST MUSIC IN TOWN
UUDENVUODEN WIENILÄISKONSERTTI
EUROOPPALAISTEN TANSSIEN KURSSI
RANSKALAISTA HÄÄHUMUA
RECRUIT TAMPERE
Tampereen työväenopiston englanninkielisen teatterin kurssi.
Molièren komedia herra Jourdain’sta, joka tekee kaikkensa ollakseen aatelinen.
Tiskijukat Wispy ja Flight esittävät musiikkia housesta drum ’n’ bassiin.
Schönbrunnin linnanorkesterin Wienistä vuosittain televisioitava konsertti Suomessa.
Ohjelmassa muun muassa kroatialainen Zeno ja romanialainen Alunelul.
Komedia ranskalaisesta avioparista, jonka tyttäret aiheuttavat vanhemmilleen päänvaivaa.
Tietoalan osaajien kohtaamispaikka. Paljon työpaikkoja myös opiskelijoille.
Kurssimaksu 60 €
Aikuiset 17 €, opiskelijat 12 €
Ilmainen, kielletty alle 20-vuotiailta
Liput alkaen 59 €
5€
6 €, kielletty alle 7-vuotiailta
Ilmainen
Tammelan koulu, Ilmarinkatu 17, klo 17.30
Elokuvateatteri Cinola, Lindforsinkatu 1, klo 18.30
Café Europa, Aleksanterinkatu 29, klo 21–3
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, klo 15
Tampereen stadion, Ratinan rantatie 1, klo 17–18.30
Elokuvateatteri Niagara, Kehräsaari B-talo, klo 12
Tampere-talo, Yliopiston katu 55, klo 13–17
KOTIKAUPUNKI saattaa tuntua siellä asuessa maailman tylsimmältä paikalta, mutta kun poispääsyn alkuinnostus haihtuu, rintaan hiipivä kaipaus yllättää. Joskus olen hitusen kateellinen ystävilleni, jotka ovat onnistuneet luomaan uusia kuvioita ja tavanneet uusia ihmisiä muuttamatta pois Oulusta. Miksi minun piti vaihtaa maisemaa, jotta tajusin, kuinka tärkeä paikka kotikaupunkini on? Silti olen iloinen siitä, että aikoinaan lähdin. Omien juurien merkitystä ei nimittäin ymmärrä täydellisesti, jos ei koskaan rohkene heittäytyä uuteen ympäristöön vieraiden ihmisten keskelle. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen oppinut olemaan ylpeä oululaisuudestani. Ennen se tuntui jostain syystä nololta. Olen myös melko varma siitä, että muutan vielä joskus takaisin Ouluun. Mutta jotta kotikaupungin tuttuudesta ja turvallisuudesta voi nauttia kyllästymättä, on ensin nähtävä ja koettava muuta. JOKAISEN PITÄISI paeta kotikaupungistaan edes hetkeksi. Aina voi palata takaisin, mutta jos uskaltaa lähteä, palkintona on perspektiiviä, rohkeutta ja sisukkuutta. Perspektiiviä voi totta kai saada, vaikka asuisi koko elämänsä samassa kaupungissa. Eivätkä rohkeus ja sisukkuus tietenkään napsahda osaksi persoonallisuutta pelkästään kotiosoitetta vaihtamalla. Silti lyön vaikka vetoa, että suuret elämänmuutokset tuntuvat paljon isommilta ja pelottavammilta, jos on aina jäänyt kiinni tuttuun ja turvalliseen. Ensi kesäksi muutan Kuopioon. Kaupungin vaihtaminen ei tunnu enää missään, mutta se ei tarkoita, että olen tuuliajolla. Osaan yksinkertaisesti sopeutua. Sitä taitoa en vaihtaisi pois mistään hinnasta.
KEVÄÄLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: USVA TORKKI JA NOORA VILÉN