Issuu

12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Politiikka kaipaa toisia ääniä SAARA TUOMINEN

POLITIIKKA Suomen poliittinen keskustelu on

liian yksipuolista. Tätä mieltä on pitkän uran Helsingin Sanomien politiikan toimituksessa tehnyt Arto Astikainen. TAMMINIEMEN PESÄNJAKAJAT muutti Suomen poliittista ilmapiiriä 1980-luvulla. Kirjassa käsiteltiin poliitikkojen värikästä yksityiselämää ennennäkemättömällä tavalla. Arto Astikainen, yksi kirjan kirjoittajista, uskoo, että pelon ja salailun aika on ohi. Konkaritoimittajan mielestä tämän päivän politiikan uutisoinnissa aiheet ja näkökulmat ovat kuitenkin liian samanlaisia. – Hyvin usein jutuissa näkyy virkamiehen tai vallanpitäjän näkökulma. Vastahankaista journalismia on sen sijaan vähän. Isoja juttuja, kuten sote-uudistusta ja finanssikriisiä, kyllä käsitellään kattavasti, mutta arkipäivän tapahtumien uutisointiin Astikainen kaipaa vaihtelua. – Riemastun aina, kun huomaan, että toimittaja on löytänyt uuden näkökulman johonkin asiaan. Astikainen näkee, että toimittajat ovat aina vain hetken aikaa saman jutun kimpussa. Kun yksi aihe on käsitelty loppuun, siirrytään seuraavaan. Jostain toisesta aiheesta ei huomata kirjoittaa lainkaan. Myös toisenlaiset näkökulmat puuttuvat. Esimerkiksi uutisointi Ruotsin sukellusvenejahdista oli hyvin samanlaista joka mediassa.

Astikainen ei näe, että tämän päivän politiikassa olisi kiellettyjä aiheita. Esimerkiksi poliitikkojen henkilökohtaisista asioista kirjoitetaan jo liikaakin. Muuten politiikasta kirjoitetaan nykyään vähemmän kuin ennen, koska internetin aikakaudella poliittisilla toimijoilla on omat kanavansa tiedottamiseen.

SYYNÄ NÄKÖKULMIEN homogeenisuuteen Astikainen pitää sitä, että toimittajille ei jää aikaa ajatella. Jutut kirjoitetaan siitä näkökulmasta, mikä tulee ensimmäisenä mieleen. Juttuprosessi hoidetaan tutulla kaavalla mahdollisimman nopeasti ja helposti. – Hosumista pitää vähentää. Politiikassa on paljon vaikeita aiheita, jotka pitäisi pystyä avaamaan lukijoille. Itse en esimerkiksi ymmärrä sote-hankkeesta yhtään mitään. Astikaisen mielestä toimituksiin pitäisi palkata enemmän väkeä ja yhdessä miettiä aiheisiin tuoreita kulmia. Johdon tulisi kannustaa toimittajia etsimään uusia ratkaisuja. – Me elimme journalismin kulta-aikaa. Meillä saattoi olla päiväkausia aikaa selvittää jotain yhtä asiaa. Saimme vapaasti hankkia tietoa ja kysellä, Astikainen muistelee.

ASTIKAISEN OMAN uran kohokohdat liittyvät tiiviisti presidentti Urho Kekkoseen. Erityisen hyvin hän muistaa Kekkosen kuolinyön vuonna 1986. Astikainen toimi tuolloin politiikan toimituksen varaesimiehenä. Hän oli vastuussa Kekkosen muistokirjoituksesta. – Minulla oli teksti valmiina siltä varalta, että Kekkonen kuolee hankalaan aikaan. Kekkonen kuoli yhden aikaan aamuyöllä. Kun Astikaisen puhelin soi, hän lähti välittömästi toimitukseen. Latomon työntekijät olivat kuitenkin ehtineet lähteä kotiin, ja latomakone oli pois päältä. Niinpä Astikainen soitti latomon faktorille. Tämä ei kuitenkaan suostunut neuvomaan koneen käytössä, koska vain kirjatyöntekijäliiton jäsenillä oli lupa käyttää latomakonetta. – En ole ikinä ollut niin raivoissani. Astikainen kirjoitti laatukirjoittimella

KUKA?

Arto Astikainen ○○Syntyi Mäntyharjulla 25.8.1948. ○○Opiskeli Tampereen yliopistossa journalismia ja kansainvälistä politiikkaa 1969–1974. ○○Työskenteli Helsingin Sanomissa politiikan toimittajana 1977–2008 (esimiehenä 1988–1994). ○○Oli mukana kirjoittamassa Tamminiemen pesänjakajia, joka ilmestyi vuonna 1981.

Arto Astikainen sai Tampereen yliopistosta täsmäkoulutuksen politiikan toimittajaksi.

2 palstan tekstin, joka saatiin 4:ltä aamulla painoon Vantaalle. Lehteä ehdittiin painaa vain muutama tuhat kappaletta. NYKYÄÄN ASTIKAINEN on mukana toteuttamassa Päivälehden arkiston historiaprojektia Helsingin Sanomista. Hän haastattelee lehden entisiä työntekijöitä tutkijoita varten. Astikainen lähti projektiin mukaan, koska on

perusluonteeltaan äärimmäisen utelias. – Kuvittelin aina, että tiedän kaiken, mitä firmassa tapahtuu. Nyt olen huomannut, että enhän minä oikeastaan tiennyt mitään. Historiankirjoituksen on tarkoitus ilmestyä vuonna 2019, kun Helsingin Sanomat täyttää 130 vuotta. Markus Mäki

⋆⋆KATUKRIITIKOT

Konkaritoimittajat eivät ole huolissaan journalismin tulevaisuudesta. Tampereen yliopistolla vieraili keskiviikkona joukko aktiiviuran päättäneitä toimittajia. He esittivät mielipiteensä journalismin nykytasosta ja kertoivat, mitä journalismi ei median rakennemuutoksessa saisi ainakaan heidän mielestään menettää. Teksti: Markus Mäki

SAARA TUOMINEN

Arja Piispa, Turun Sanomat ja Suomen Kuvalehti

”Mielestäni suomalainen journalismin taso on ihan hyvä. On tärkeää, että uutiset perustuvat jatkossakin faktoihin.”

Harri Valtonen, Yle

”Journalismin taso on kiitettävä. Lehdistö ja radio ovat tärkeitä välineitä. Ne täytyy pitää hengissä. Tekstin hitaampi vastaanottaminen auttaa ymmärtämään asian paremmin.”

Elsa Tuppurainen, Helsingin Sanomat ”Journalismin taso on ihan hyvä. Tutkivaa journalismia ei saa kadottaa, koska epäkohtien esiin tuominen on journalismin kantava voima.”