Utain 12/2014

Page 16

16 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Pienissä häissä NAIMAKAUPPA Hääyössä sulhasen ja morsiamen ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä,

että he ilmestyvät kirkkoon oikeaan aikaan. Yhden illan aikana 38 sanoi tahdon. NAURAHDUS pääsee morsiamen suusta, kun pappi takeltelee sanoissaan sulhasen sukunimen kohdalla. Ennen Heidi ja Jarno Kokkalaa Aleksanterin kirkossa on vihitty seitsemän paria. Viidellä papilla on monta nimeä muistettavanaan, sillä kaikkiaan illan aikana avioituu 19 paria. Yksi vihkiminen kestää 20 minuuttia, ja häämarssi soi puolen tunnin välein. Nimestään huolimatta Hääyö päättyy jo ennen yhtätoista. Hääyön piti olla vain parin kerran kokeilu. Tapahtuman perään kyseltiin, ja siksi se on pysynyt elossa jo neljä vuotta. Tampereen seurakunnat järjestää Hääyön kahdesti vuodessa. Pareja on yleensä parisenkymmentä lukuun ottamatta erityisiä päivämääriä, jolloin lähes 60 parin vihkimisiin on tarvittu toistakymmentä pappia. – Meillä oli kiire saada kaikki naimisiin saman vuorokauden puolella, jotta päivämäärä ei muuttuisi, kertoo seurakuntien pastori Merja Halivaara. Vihkimisideaa kokeiltiin ensimmäisen kerran Vantaalla, josta se napattiin Tampereelle. Halivaara myöntää, että tapahtuma haluttiin toteuttaa edeltäjäänsä paremmin.

MIELIKUVA LIUKUHIHNAHÄISTÄ pyritään Hääyössä rikkomaan, vaikka musiikki ja toimituksen rakenne eivät muutu. Parit tapaavat papit ennen vihkimistä, jotta sen sisältöön saadaan tuotua parin yhteistä tarinaa. Yhtä paria yhdistää Porin Ässät, toisen mukana alttarilla on pieni poika. Kirkkosalissa vieraat vaihtuvat vihkimisten välissä. Osalla pareista on mukana läheisiä, osa, kuten Kokkalat, on kaksin. He ovat olleet yhdessä seitsemän vuotta ja karanneet vihille Turusta. Avioitumisesta tiesi etukäteen vain kaksi ystävää. Loput saavat kuulla siitä tekstiviestillä tai Facebookissa.

Kaikki eivät halua 300 vieraan kesähäitä tuomiokirkossa.

Merja Halivaara, Pastori

– Meidän oli tarkoitus pitää kunnon häät viime vuonna, mutta ne peruuntuivat, kun tulin raskaaksi. Nyt emme halua kestittää muita tai stressata siitä, viihtyvätkö kaikki vieraat varmasti, sanoo Heidi Kokkala. Kokkalat eivät missään vaiheessa harkinneet maistraatissa avioitumista, sillä vaihtoehto tuntui kirkkohäihin verrattuna kolkolta. Hääöissä avioituu kaikenikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia pareja. Alttarilla saattaa samaan aikaan olla yli 20 vuotta yhdessä ollut perheellinen pariskunta tai vasta yhteistä elämää aloitteleva nuoripari. Heitä yhdistää haave pienistä kirkkohäistä. – On nuoria pariskuntia, joilla on hektinen arki ja opinnot kesken, ja toisaalta pareja, jotka ovat jo aikaisemmin olleet avioliitossa. Kaikki eivät halua 300 vieraan kesähäitä tuomiokirkossa, sanoo pastori Halivaara. JOKAINEN PARI on oman näköisensä

perinteistä piittaamatta. On yksinkertaista cocktailmekkoa, iltapukua, jakkua ja tekoturkista. Vain muutamalla morsiamella on kukkakimppu, eikä huntua ole kellään. Heidi Kokkala on yksi harvoista, jolla on

pitkä valkoinen mekko. Kunnon hääpuku oli hänelle itsestäänselvyys. Hääyön on toivottu laajentavan ajatusta siitä, millainen kirkollinen vihkiminen voi olla. Paikkaa ja kellonaikaa ei määrää kukaan. Karkureilla on kiire kotiin. Kokkaloilla ei ole edessään suuria juhlia, sillä ajamaan on lähdettävä ajoissa. Sulhanen jättää rellestämisen muille. – Olen aamulla kuskina, naurahtaa Jarno Kokkala. Saara Tammi

MIKÄ?

Tampereen Hääyö ○○28. marraskuuta Aleksanterin kirkossa. ○○Samaan aikaan vihitään monta paria, joilla on omat vihkipappinsa. ○○Järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. ○○Hääöitä on vietetty muun muassa Vantaalla, Helsingissä ja Turussa.

USVA TORKKI

Hääyön vihkimiset alkoivat Aleksanterin kirkossa kuudelta. Juha Kettunen ja Päivi Niskanen sekä Jarno ja Heidi Kokkala vihittiin puoli kahdeksalta.


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.
Utain 12/2014 by Moreeni - Issuu