Utain 12/2014 by Moreeni

12/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

ideat 12

media 14

elämykset 16

huvit 17

Kosto kirkolle Kansa pakenee kirkosta. Tietävätkö eroajat, kenelle oikein suuttuvat? Annamari Tolonen s. 15

Kielletty hedelmä Kauppojen roskikset pursuavat hävikkiruokaa, jonka ottaminen on lain harmaalla alueella. s.12

Katso pellen loikkaa

Tuntematon potilas

Pellehypyt eivät ole mitään pelleilyä, vaan kovaa työtä. Verneri Vetelä tavoittelee lajin Suomen mestaruutta. s. 17

Salaseuroja, ulostetta ja hermoromahduksia. Tampereella on jo vuosia etsitty tuloksetta polio viruksen kantajaa. s. 6

2 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

4.12.2014

AVAUS

Elina Korhonen

korhonen.a.elina@student.uta.fi

Uusia diagnooseja syntyy kuin sieniä sateella. Onko erityisherkkyysdiagnoosi rahastusta vai reaktio nyky-yhteiskunnan kiireeseen ja stressiin? MEDIA on valistanut meitä viime kuukausien aikana erityisherkkyydestä ja tarjonnut testejä sen diagnosoimiseksi. Suomen erityisherkät ry:n mukaan kyseessä ei ole sairaus. Silti uusi määritelmä oli jostain syystä keksittävä. Eivätkö kaikki vastaa myöntävästi, kun testissä kysytään, rasitutko läheltä kuuluvasta sireenin äänestä? ITSETUNTEMUKSEN parantaminen ei ole koskaan pahasta, mutta toisinaan diagnoosien lanseeraamisella on muitakin syitä. Suomen erityisherkkien sivuilla käyvä ohjataan palstalle, jossa mainostetaan erilaisia tuotteita ja palveluja: erityisherkkien itsetuntemusryhmiä, kehopsykoterapiaa erityisherkille, stressilaastareita sekä Herkkä ja onnellinen -kursseja. On sanomattakin selvää, etteivät nämä ole ilmaistarjouksia. Herkkyys on hyvää bisnestä. ERITYISHERKÄLLÄ ei ole helppoa nykyajan työelämässä ja koulumaailmassa. Taipuvaisuus asioiden syvälliseen käsittelyyn ja liiallisesta aistimusmäärästä rasittuminen eivät ole haluttuja ominaisuuksia. Erityisherkkyys voi olla reaktio liian kovaan elämänrytmiin, jossa useimmat eivät jaksa olla mukana. Diagnoosi antaa meille luvan pistää hanttiin ja laittaa rajat omalle venymiselle.

Parkkivirheiden määrä laskenut tasaisesti Tampereella PYSÄKÖINTIVIRHEMAKSUJEN määrä on tasaisesti vähentynyt vuoden 2005 jälkeen. Tampereen katupäällikön Marjo Hallisen mukaan pysäköintivirhemaksujen määrä laskee aina, kun pysäköinti- tai pysäköintivirhemaksua korotetaan tai yleinen taloudellinen tilanne heikkenee. Edellisen kerran pysäköintimaksua ja pysäköintivirhemaksua korotettiin vuonna 2012. Tällä hetkellä maksun määrä on keskustassa 60 ja muualla 50 euroa. Myös maksuvaatimusten määrä on laskenut. Hallinen uskoo, että ihmiset ovat nykyään myös halukkaampia välttämään maksuja. – Maksut kannattaa hoitaa, jotta luottotiedot säilyvät. Pysäköintivirhemaksu ei ole sakko, vaan se on hallinnollinen maksu, joka on suoraan ulosottokelpoinen. Taloudellinen taantuma ja yksityisautoilla ajamisen kieltäminen tietyillä kaduilla vaikuttavat siihen, kuinka paljon ihmiset käyttävät omaa autoaan. Keskustan maksullisten kadunvarsipaikkojen määrää on myös tasaisesti vähennetty ja pysäköintiä on pyritty ohjaamaan maan alle. HÄMPIN PYSÄKÖINTITALO avattiin marraskuussa 2012. Vuonna 2013 Tampereella jaettiin yli 5 000 pysäköintivirhemaksua edellisvuotta vähemmän.

Maksujen määrä saattaa laskea entisestään. Aiemmin yhdestä virheestä sai antaa vain yhden maksun. Auto saattoi siis seisoa samalla paikalla viikkotolkulla. – Vuoden alusta yhteen autoon on saanut

laittaa kolme lappua. Tämä on varmasti vähentänyt pysäköintivirheiden määrää, kertoo pysäköinnintarkastaja Tomi Silén. Essi Lehto USVA TORKKI

Keskustan alueella pysäköintiä valvotaan kävellen. Tomi Silén ja Raija Oksanen valvoivat keskiviikkona pysäköintiä Frenckellin aukiolla.

Suomalaiset maksoivat liikaa veroja, valtio säästi miljoonia SUOMI SÄÄSTI tällä viikolla yli 200 virkamiehen palkan, mistä voi kiittää suomalaisten yli-innokkasta verojen maksamista. Veronpalautuksia siirtyi suomalaisten tilille keskiviikkona yhteensä 2,15 miljardia euroa, ja veronpalautuksille maksettiin korkoa 9,3 miljoonaa euroa. Se on miljoonia vähemmän, kuin mitä veronpalautusten suuruinen laina tällä hetkellä maksaisi. Monelle on juurtunut mieleen opetus, että veroja kannattaa maksaa liian vähän. Tällöin palkansaaja saa valtiolta matalakorkoista tai korotonta lainaa. Yhtä lailla val-

tiovarainministeriössä hykerrellään, kun veroja maksetaan liikaa. Valtiolle 9 miljoonaa euroa on hyvinkin edullinen hinta 2 miljardin euron ”lainapotista”. VERONPALAUTUKSILLE maksettava palautuskorko on jo usean vuoden ollut 0,5 prosenttiyksikköä. Mikäli Suomi ottaisi nyt 5 vuoden laina-ajalla 2 miljardin euron lainan, maksaisi se noin 20 miljoonaa euroa. Suomalaisten liika veronmaksu hyödytti 5 vuoden mittaiseen lainaan verrattuna siis yli 10 miljoonaa euroa. Toisaalta summalla ei

saisi maksettua edes jalkapalloilija Cristiano Ronaldon yhden kauden palkkaa. Suomalaisten maksaman ylimääräisen veron määrä on jo pitkään ollut melko vakio, jolloin ”lainan” budjetointi on ollut julkiselle sektorille turvallista. – Viimeisen 5–6 vuoden aikana maksettujen veronpalautusten määrän erotus on heitellyt vain noin 100 miljoonan euron sisällä, ylitarkastaja Matti Luokkanen verohallinnosta kertoo. Lassi Kuisma

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Laura Vuoma (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Karla Kempas, Linda Laine, Leo Pahta, Tuija Siltamäki AD: Juha Valkeajoki

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Eläinoikeuspuolue antaisi äänen eläimille ja lopettaisi lihansyönnin

Ongelma junassa on taksikuskin onni

JOUKKO eläinten oikeuksista kiinnostuneita kaavailee Facebook-ryhmässä omaa puoluetta. Ryhmän perustajajäsenen Kristina Labartin mukaan puolue haluaa antaa äänen eläimille. Puolue tulee ajamaan muun muassa parempaa tuotantoeläinten kohtelua ja lihansyönnistä luopumista. – Vegaaniruokavalio on yhä suositumpi, ja yhä laajempi joukko ihmisiä on havahtunut eläinten epäoikeudenmukaiseen kohteluun, Labart sanoo. 2000-luvun kuluessa eläinoikeuspuolueita on perustettu useisiin Euroopan unionin maihin. Labartin mukaan suomalaiset ympäristöpuolueet ovat vaienneet eläintenoikeuksista. Vihreillä on ollut lähes 30 vuotta aikaa parantaa eläinten asemaa, mutta muutoksia ei hänen mukaansa ole saatu aikaan. Puolue ei voi Labartin mukaan keskittyä eläinoikeuksien toteutumiseen pelkästään Suomessa, koska ongelmat ovat globaaleja.

TAKSINKULJETTAJILLA riittää kiirettä, kun junissa on ongelmia. Asiakkaita on enemmän silloin, kun lunta on satanut paljon tai kun on pakkasta. Silloin raideliikenne on jumissa ja ihmiset myöhästyvät junista. – Suurin osa keikoista on lähiseudulla, mutta vien junamatkustajia usein muun muassa Poriin, Jyväskylään ja etelän suuntaan, kertoo taksiyrittäjä Johan Kailahti. VR-Yhtymällä ja taksiyrityksillä ei ole sopimusta korvaavista kuljetuksista. Jos junat eivät kulje, on korvaava vaihtoehto bussikuljetus. Poikkeustilanteita varten junien konduktööreillä on Taksiliiton kertataksikortteja, joilla matkustaja pääsee määränpäähänsä VR:n kustannuksella. – Matkustaja on saatava perille tavalla tai toisella. Kuljetuksen hinta on silloin toissijainen, kertoo VR:n operaatiokeskuksen kuljetuspäällikkö Timo Metso.

– Kun teurastamoja tai turkistarhoja on onnistuttu sulkemaan EU-maissa, tuotanto on siirtynyt maihin, joissa eläinten oikeudet ovat vieläkin huonommalla tolalla. Labartin mukaan lihansyönnin vaikutuksista ei keskustella tarpeeksi. – Esimerkiksi MRSA-bakteeri on tällä hetkellä yksi suurimmista uhista ihmisen terveydelle. Runsas antibioottien käyttö sikatiloilla on johtanut ihmiselle vaarallisen bakteerin syntymiseen. PUOLUETTA suunnitteleva ryhmä on parhaillaan rekisteröimässä yhdistystä. Vasta tämän jälkeen voidaan perustaa varsinainen puolue. Eläinsuojelujärjestö Animalian toiminnanjohtajan Salla Tuomivaaran mukaan myös osa Animalian jäsenistä voi olla kiinnostunut puolueen toiminnasta, jos hanke etenee uskottavalla tavalla. Elina Korhonen

Teemu Kakko

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Luovuttaminen voi jäädä yritykseksi

USVA TORKKI

VAPAAEHTOISUUS Joka kymmenes

verenluovuttajaksi rekisteröityvä ei saakaan luovuttaa verta. Esteet verenluovuttamiselle ovat usein väliaikaisia. NOIN 10 PROSENTTIA verenluovuttajiksi pyrkivistä ei sovellu luovuttamaan verta. Vuonna 2013 verenluovuttajaksi rekisteröityi noin 145 000 ihmistä, joista yli 130 000 täytti verenluovuttamisen ehdot. – Tavallisilta tuntuvat asiat, kuten matkustaminen, saattavat vaikuttaa siihen, saako henkilö luovuttaa verta. Se usein unohtuu, sanoo viestintäjohtaja Willy Toiviainen Suomen punaisen ristin Veripalvelusta. Veripalvelun verenluovutuksen erikoislääkärin Susanne Ekblom-Kullbergin mukaan yleisin este verenluovutukselle on liian alhainen hemoglobiini, sillä se mitataan vasta paikan päällä. – Hemoglobiiniarvoa ei voi etukäteen varmistaa, ja se aiheuttaa turhia käyntejä verenluovutuspisteelle. Liian matalaa hemoglobiinia esiintyy etenkin nuorilla naisilla. VERENLUOVUTTAJIA tarvitaan joka päivä lähes 1000. Veripalvelulla on sekä infopuhelin että Sovinko luovuttajaksi -nettitesti, joiden avulla voi selvit-

tää sairauksiin, lääkityksiin ja perusterveyteen liittyviä kysymyksiä. Moni verenluovutusta harkitseva selvittää etukäteen, onko verenluovuttamiselle estettä. Veripalvelusta toivotaan, että ihmiset tekisivät nettitestin etukäteen, sillä monet paikan päällä ilmenevät esteet olisivat selvinneet jo sillä. Sopivuus verenluovuttajaksi voidaan lopullisesti varmistaa vasta verenluovutuspaikassa rekisteröitymisen jälkeen. Veripalvelun tietojärjestelmään rekisteröity henkilö täyttää terveydentilakyselyn, joka käydään läpi sairaanhoitajan kanssa. Tarkoilla ehdoilla varmistetaan paitsi verta vastaanottavan potilaan, myös luovuttajan hyvinvointi. Epäselvissä tilanteissa on mahdollisuus konsultoida lääkäriä. – Toivomme, että kaikki halukkaat saisivat luovuttaa verta. On ikävää niin meille kuin luovuttajallekin, ettei hän saa auttaa, vaikka tarjoutuu vapaaehtoiseksi, sanoo Toiviainen. Saara Tammi

Opiskelija Pinja Frontin ystävä suostutteli hänet luovuttamaan verta ensimmäistä kertaa osana ainejärjestön kampanjaa. Front jännitti enemmän neulaa kuin sitä, täyttäisikö hän kaikki luovuttamisen edellytykset.

⋆ ⋆NÄIN LEHTI TEHTIIN

Tilanpuute ajaa lukiolaiset kirkkoon

Testereillä meikataan Musta talvi lihottaa, Käsitykseni jäkälästä omalla vastuulla masentaa ja väsyttää on murennettu

TAMPEREEN TEKNILLISESSÄ lukiossa on tänä jouluna ensimmäistä kertaa kaikille yhteinen uskonnoton päätöstilaisuus. Koulun rehtorin Helena Tuusan mukaan syy on uudet isommat tilat. – Vakaumuksellista syytä perinteen muuttamiselle ei ole, Tuusa sanoo. Monien koulujen omat tilat ovat niin pieniä, että joulujuhla on helpompi pitää kirkossa. Myös Tampereen yhteiskoulun lukion joulujuhla pidetään Aleksanterin kirkossa, vaikka tilaisuus ei ole uskonnollinen. Silti vielä viisi Tampereen lukiota kerää oppilaat syyslukukauden päätteeksi joulukirkkoon. Oppilaat saavat itse päättää osallistumisestaan. Jokaisella koululla on velvollisuus järjestää vaihtoehtoista ohjelmaa oppilaille, jotka eivät vakaumuksellisista syistä halua osallistua joulukirkkoon.

KAUPAN TESTIMEIKEILLÄ ei kannata tehdä kokonaista meikkiä. Etenkään ripsiväriä ei ikinä pidä käyttää omiin ripsiin. Riskinä on silmätulehdus. Tampereen Anttilan pukeutumisen osastopäällikön Mari Kuusenojan mukaan testeri vaihdetaan vasta, kun se näyttää ulkoisesti huonolta. – Emme voi tietää, kuka meikkiä on käyttänyt ja paljonko pöpöjä siihen on päässyt. Helsingin Stockmannin kosmetiikkaosaston osastopäällikön Riitta Kontturin mukaan testereitä vaihdetaan jopa päivittäin. Kun testeri vaihdetaan, vanha lentää roskiin. Meikkejä voi pitää testereinä niiden säilyvyysajan verran, maksimissaan kaksi vuotta. Stockmannilla testereillä meikkaaminen ei ole ongelma, mutta Anttilassa näkyy ajoittain testereillä meikkaavia nuoria asiakkaita.

Iida Nieminen

Iida Ahonen

SUOMALAISILLE AIHEUTUU yhä enemmän terveysongelmia, kun lumettomat talvet yleistyvät. Luonnonvalon puutteen vuoksi ihmisen sisäinen kello jää tavallista helpommin jälkeen. – Siitä seuraa unihäiriöitä ja se saattaa vaikuttaa ruokahaluun ja liikunta-aktiivisuuteen. Tämä voi aiheuttaa myös masennusoireita, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen. Noin prosentti suomalaisista kärsii toistuvasta kaamosmasennuksesta. Arviolta joka kolmas kärsii lievästä kaamosrasituksesta, joka voi ilmetä esimerkiksi lihomisena ja väsymyksenä. Ilmastonmuutos aiheuttaa etenkin eteläiseen Suomeen yhä useammin vähälumisia tai lumettomia talvia. Vuosi 2014 on tähän mennessä mittaushistorian lämpimin koko maailmassa. Jaro Asikainen

PARI VIIKKOA SITTEN näin Facebookissa linkin Clas Ohlsonin nettisivuille. En voinut uskoa silmiäni, kun näin siellä myytävän luonnonväristä jäkälää. Jaoin järkytykseni toimituspalaverissa ja sain mielipiteelleni kannatusta. Tässä ei ole mitään järkeä. Tutkivan journalismin nimissä nappasin Watsonini kainaloon ja suuntasimme yhdessä kyseiseen liikkeeseen asiaa tutkimaan. Muistan päiväkodin metsäretkistä sen, kuinka jäkälä ratisi kumisaappaiden alla. Tämä muovipusseissa myytävä harmaa kasvusto oli kuitenkin pehmeää ja pahanhajuista. Kaupanpäälle saa muutamia ruskeaksi muuttuneita havunneulasia. Joulun alla ihmiset ostavat mitä tahansa punaiseen pakattua. Näköjään myös poronruokaa. Iida Nieminen

4 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Kuka kuuntelisi tradenomia? OPISKELU Suomessa on yhtä paljon tradenomeja kuin porilaisia.

Joka vuosi valmistuu yli 4 000 uutta tradenomia, ja kilpailu työpaikoista kiristyy. Työllistymistään pohtivaa opiskelijaa ärsyttää opetuksen vaihteleva laatu ja epäpätevät opettajat. AMMATTIKORKEAKOULUT mainostavat tradenomikoulutusta monipuoliseksi ja laajasti liike-elämän tarpeita vastaavaksi tutkinnoksi, jolla voi työllistyä useille eri aloille niin kotimaassa kuin ulkomailla. Jos kaikki tällä hetkellä opiskelevat valmistuvat, neljän vuoden kuluttua sadasta työikäisestä neljä on tradenomeja. Aloituspaikkojen ja valmistuneiden tradenomien määrien välillä on vuosittain suuri ero. Vuonna 2013 tradenomikoulutuksen aloitti 8 092 opiskelijaa. Samana vuonna tradenomeja valmistui vain 5 105. Osa tradenomiopiskelijoista katoaa jonnekin, ennen kuin he ehtivät valmistua. Utain kysyi tradenomiopiskelijoilta, mikä liiketalouden opetuksessa mättää. Verkkokyselyyn vastanneista 58 prosenttia piti koulunsa opetusta huonona. Vastaajat kritisoivat erityisesti suuria eroja opetusmenetelmissä ja opettajien pätevyydessä. 40 prosenttia kyselyyn vastanneista oli tyytymätön opettajien ammattitaitoon. Kursseja moitittiin pintapuolisiksi, eikä niillä opiskelijoiden mielestä opeteta työelämässä tarvittavia taitoja.

TAMPEREEN ammattikorkeakoulussa ja Helsingin Haaga-Heliassa kummastellaan opiskelijoiden tyytymättömyyttä opetukseen ja opettajiin. Myöskään Tradenomiliitto tai Tradenomiopiskelijaliitto ei ole tietoinen opiskelijoiden tyytymättömyydestä. Haaga-Helian liiketalouden koulutusyksikön johtaja Teemu Kokko kertoo, että opettajan pätevyys varmistetaan huolellisesti ennen rekrytointipäätöstä. Ammattikorkeakoululaki edellyttää, että lehtorin virkaan nimitettävällä on pedagoginen opettajakoulutus, ylempi korkeakoulututkinto ja käytännön kokemusta opetettavalta työelämän alueelta. Tampereen ammattikorkeakoulun laatutyöryhmään kuuluva lehtori Hanna Saraketo kertoo, että opettajat ja opiskelijat eivät aina ymmärrä toisiaan. Hän muistaa muutaman vuoden takaa tapauksen, jossa johto sai opiskelijoilta palautetta, jossa sanottiin, että opettajat eivät ole päteviä. Saraketo kävi koulutusjohtajan kanssa kysymässä opiskelijoilta, mitä he olivat palautteellaan tarkoittaneet. Opiskelijoille

pätevyys ei tarkoittanut korkeita tutkintoja, vaan sitä, että opettaja on valmistellut tuntinsa hyvin ja saapuu paikalle innostuneena asiasta. – Virkamieskielellä pätevyys tarkoittaa hyvin eri asiaa. Silloinen keskustelu oli hyvin avartava, Saraketo sanoo. KORKEAKOULUOPETUKSEN laatua valvoo opetusministeriön yhteydessä toimiva Korkeakoulujen arviointineuvosto. Arvioinnin aikana neuvoston jäsenet eivät käy luennoilla, vaan he haastattelevat koulun ennalta neuvostolle ilmoittamia henkilökunnan jäseniä ja opiskelijoita. Ilmeisesti opiskelijapalautteeseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota tai se ei saavuta päättäjiä. Utaimen verkkokyselyyn vastanneista 68 prosenttia oli keskustellut ongelmista koulun henkilökunnan kanssa, mutta vain 27 prosenttia kertoi, että epäkohtaa oli yritetty korjata. Teemu Kokon mukaan Haaga-Heliassa esille nousevat parhaiten yksittäiset räikeät esimerkit niin parhaista kuin huonoimmistakin opettajista.

Sarakedon mielestä ongelmista puhuminen vaatii opiskelijalta voimakasta tahtoa. – Asia ei enää kosketa opiskelijaa, kun kurssi on jo kärsitty. Saadakseen muutoksia aikaan opiskelijan täytyisi olla erittäin solidaarinen ja jaksaa ajatella muiden parasta. Sarakedon mukaan palautejärjestelmää voitaisiin kehittää. Hänen mielestään opiskelijoille pitää tehdä selväksi, että palautteet käsitellään. Näin vältytään harhaluulolta, että palautteella ei ole vaikutusta. TRADENOMILIITON mukaan kyse on opiskelijoiden tyytymättömyyttä suuremmasta ongelmasta. Tradenomeja koulutetaan liikaa ja liian monessa oppilaitoksessa. – Joka pitäjään ei tarvita omaa ammattikorkeakoulua. Kun koulutusmäärät ovat suuret ja rahoitusta koko ajan vähemmän, on yhdellä opettajalla helkkarin raskas työ, sanoo Tradenomiliiton opiskelija- ja nuorisoasiamies Veli-Matti Peltola. Tradenomiliitossa ollaan sitä mieltä, että opiskelijoilla on vääriä käsityksiä työllistymisestä. Peltolan mukaan tradenomien työttömyys on tutkinnon suorittaneiden

AMK

Vuosina 2005–2013 sisäänotetuista tradenomiopiskelijoista

⅓

katosi.

⅔

valmistui.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 5

Onko opetus koulussasi laadukasta?

Ovatko opettajat ammattitaitoisia?

Utaimen verkkokyselyyn vastasi 60 tradenomiopiskelijaa 11 suomalaisesta ammattikorkeakoulusta.

määrään nähden varsin vähäistä. Liitto ei kuitenkaan ota kantaa siihen, millaisiin työtehtäviin tradenomeja palkataan. Tradenomiliitto ei tiedä, kuinka moni 82 518 tradenomista on tällä hetkellä työelämässä tradenomi-tutkintonimikkeellä. Tradenomiliittoon heistä kuuluu 30 000, joista noin puolet on opiskelijajäseniä. Liittoon kuuluvista työttömiä on 3 500. Tradenomit ovat korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan toiseksi suurin työttömien ryhmä. MYÖS EDUSKUNTA ON havahtunut epäkohtiin. Vuonna 2011 aloitettu koulutusuudistus pakotti ammattikorkeakoulut järjestelemään uudelleen myös tradenomikoulutustaan. Ennen vuotta 2014 ammattikorkeakoulut saivat rahoitusta opiskelijamäärän mukaan. – Ennen se meni niin, että tulosta tulee, kun saadaan opiskelija ulos. Tämä on täysin väärä lähtökohta ihmisten kouluttamiseen. Kouluttamisen pohjalla pitäisi olla pyrkimys tarjota työelämän tarvitsemia osaajia, Peltola Tradenomiliitosta sanoo.

Saatko riittävästi tukea opinnoissasi?

Uudistuksen aikana ammattikorkeakoulujen rahoituksen määrää on vähennetty. Sitä on myös vuoden 2014 alusta alkaen jaettu eri tavalla kuin ennen. Opiskelijoiden määrän sijaan rahoitus on nyt sidottu moneen tavoitteeseen. Koulun saaman rahoituksen määrään vaikuttavat muun muassa suoritetut tutkinnot, vähintään 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden opiskelijoiden määrä, valmistuneiden työllisyys ja opiskelijoiden palaute. Opiskelijapalautteen painoarvo uudessa rahoitusmallissa on kuitenkin vain kolme prosenttia. Nähtäväksi jää, millainen vaikutus uudistuksella on opiskelijatyytyväisyyteen. Essi Lehto

Kuusi opiskelijaa kertoo tradenomikoulutuksen ongelmista. Lue lisää Utaimen verkkolehden Ilmiöt-osiosta: utain.uta.fi/ilmiot.

Kommentti Yksi sadastatuhannesta TRADENOMIT EIVÄT juuri ole halukkai-

ta kehittämään mielikuvia tutkinnostaan. Opiskelijat kertoivat, että ongelmia on paljon, mutta suurin osa heistä ei halunnut puhua julkisesti. Opiskelijat pelkäsivät puhumisen seurauksia, esimerkiksi vahingossa saadun arvosanan mitätöimistä, tai epäilivät, että olivat itse ymmärtäneet asiat väärin. Moni ajatteli, että ongelmista kertomisesta ei olisi mitään hyötyä. Valmistuin Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta vuonna 2013. Opintojeni aikana huomasin, miten paljon opettajien ammattitaito ja opetuksen laatu tradenomikoulutuksessa vaihtelevat. Kävin eräällä kurssilla vain kahdella luennolla. Ryhmästämme lopputyön palautti vain yksi opiskelija, joka sai kurssista parhaan mahdollisen arvosanan. Jouluna huomasin minäkin saaneeni kurssista arvosanan, vieläpä hyvän sellaisen. OPINNÄYTETYÖN ohjaustapaamisessa jouduin muistuttamaan ohjaajaani arvostelukriteereistä. Hän uskoi minua vasta, kun kerroin kuulleeni ne hänen kollegaltaan. Opinnäytetyön palauttamisen jälkeen sain toiselta ohjaajaltani sähköpostia. Arvo-

sanani olisi parempi, jos selkeyttäisin vielä kysymyksenasetteluani. Korjattu työ piti palauttaa vain muutaman tunnin päästä, sillä ohjaaja oli lähdössä työmatkalle. Onneksi olin huomannut sähköpostin. Lopulta sain opinnäytetyöstä hyvän arvosanan. Kävin puhumassa ongelmista yliopettajalle. Kun sain opinnäytetyöstä korkean arvosanan, ongelmat ikään kuin kuitattiin sillä. Vaikutti siltä, että huomaamani ongelmat eivät enää kiinnostaneet ketään, kun olin suorittanut tutkintoni. Valmistumiseni jälkeen olen aina painanut sähköpostissani delete-näppäintä, kun olen saanut kutsun tradenomiliiton tai tradenomiopiskelijaliiton jäsentutkimukseen. Jos koulutuksen ongelmat harmittavat minua edelleen, miksi en tuo niitä esille? Kun kuuluu satatuhatpäiseen joukkoon, yhden opiskelijan vaikutusmahdollisuudet eivät tunnu todellisilta. Jos kukaan ei tuo ongelmia esille, ei mikään koskaan muutu. Opiskelijoiden pitäisi rohkeammin puhua havaitsemistaan epäkohdista, jotta tulevilla opiskelijoilla ei olisi edessään samaa pettymystä. Essi Lehto

Antti Heikkinen, 21, Tampereen ammattikorkeakoulu ”Aloitin opinnot syksyllä 2013. Koska olen edennyt nopeampaa tahtia, olen suorittanut opinnoistani hieman yli puolet, ja opinnäytetyöni on viimeistelyä vaille valmis. Opetus ei mielestäni anna työelämässä tarvittavia taitoja. Useimmat opettajat ovat aiemmin tehneet alan töitä, mutta välillä opetus on hyvin suppeaa ja pohjautuu vain opettajan omiin kokemuksiin. Joskus muissa kuin opetustehtävissä työskentelystä on niin kauan, että opetus ei enää vastaa nykyisessä työelämässä tarvittavia taitoja. Koulussani tyytymättömyys on yleistä. Opiskelijoilla ei ole tarpeeksi halua vaikuttaa, eikä toisaalta mahdollisuuksiakaan. Jos itselläni ei olisi kiirettä valmistua ja mennä töihin, yrittäisin varmasti tehdä asioille jotain. Mielestäni tradenomit kilpailevat liikaa samoista työpaikoista esimerkiksi ekonomien kanssa. Ihmettelen myös läsnäolopakkoa tunneilla. Ammattikorkeakoulun ei pitäisi olla mikään lastentarha.”

Kia Laukkanen, 25, Haaga-Helia ”Suurin osa pakollisten kurssien sisällöstä on turhaa, enkä koe oppineeni juuri mitään uutta. Kursseista saa erittäin helposti hyviä arvosanoja tekemättä mitään. Lähes kaikkiin tentteihin voi mennä joko valmistautumatta tai lukemalla materiaalit edellisenä iltana. En koe onnistumisen kokemuksia opinnoissani, eikä motivaationi kasva heikon vaatimustason takia. Tiettyjen opettajien kursseille en ilmoittaudu, koska tiedän, että ne ovat huonoja. Opettaja ei esimerkiksi osaa vastata kysymyksiin, eikä lupauksista huolimatta ikinä etsi vastauksia. Haaga-Heliassa alettiin kerätä nimettömänä annettavaa palautetta kursseista. Silti epäpätevät opettajat eivät tee mitään toisin, joten palautteista ei ole tainnut olla mitään hyötyä. Koulun kannattaisi harkita myös opiskelijavalinnan uudistamista. Sain lukion päästötodistuksestani ja työkokemuksestani niin paljon pisteitä, että siisäänpääsyyn riitti pääsykokeesta 7 pistettä. Minun olisi pitänyt ehkä jo tuolloin ymmärtää, että koulutus ei vastaa odotuksiani.”

Jenni Santanen, 22, Turun ammattikorkeakoulu ”Kokeneilta luennoitsijoilta voi oppia paljon, mutta piirtoheittimen ja kalvojen kaltaiset opetusmenetelmät ovat liian vanhanaikaisia. Nettimarkkinoinnin kaltaisista uusista ilmiöistä ei kursseilla puhuta, elleivät opiskelijat itse tuo niitä esille. Koululle riittää, että opettajat vain käyvät pitämässä tunnit. Joillain tunneilla käy vain murto-osa opiskelijoista, koska opettajat eivät ole motivoituneita. Viime vuonna alemman vuosikurssin opiskelijat jättivät yhdestä opettajasta valituksen koulutuspäällikölle. Opiskelijoiden tyytymättömyys tiettyihin opettajiin on yleistä. Osa opiskelijoista valitsee opettajan takia toisen suuntautumisvaihtoehdon. Tradenomi voi tehdä monipuolisesti erilaisia hommia. Heikossa työtilanteessa pitäisi työnhakijalla kuitenkin olla enemmän osaamista, jotta työllistyminen olisi varmempaa. Itselläni ei ole työpaikkaa tiedossa heti valmistumisen jälkeen. Jos tyytyy hommaan, joka ei vastaa koulutusta tai omia kiinnostuksen kohteita, on työpaikan saaminen varmasti helpompaa.”

6 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Mutanttivirus viemäristössä MYSTEERI Yhdellä Tampereen yli 200 000 asukkaasta on virus,

joka puhuttaa Pakistanista Vatikaaniin. Tampereen jätevesissä on jo vuosia lymyillyt polio. LEO PAHTA

TAMPEREELLA ASUU salaperäinen tauti.

Lähes päivälleen kuusi vuotta sitten jätevesistä löydettiin polio. Kyse on suolistossa pitkälle muuntuneesta VDPV-viruksesta. Se on peräisin elävästä poliorokotteesta, jossa rokotettavalle annetaan suun kautta poliovirusbakteereja vastustuskyvyn takaamiseksi. Viranomaiset eivät ole useista yrityksistä huolimatta onnistuneet paikantamaan taudin kantajaa. Tampereen poliovirus ei ole mikään tavallinen tauti. Harvinaisen tapauksesta tekee se, että viruksen kantajalla on elimistössään kaikkia kolmea virustyyppiä. Tällaista ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkijan Soile Blomqvistin mukaan ole tavattu missään muualla maailmassa. – Elävässä rokotteessa on kaikkia kolmea tyyppiä, ja ne saadaan kaikki samaan aikaan. Potilas on tässä tapauksessa jäänyt erittämään kaikkia näitä kolmea. Syynä on luultavasti jokin immuunipuutostauti, jota kantaja ei itse edes tiedä sairastavansa. Voidaan päätellä, että kyseessä on oireeton kantaja, joka erittää viruksia kroonisesti ulosteisiinsa. Virusbakteerit ovat lisääntyneet ja eriytyneet kantajan suolistossa rokotteen saamisesta lähtien, mahdollisesti jopa vuosikymmeniä. TAUDINKANTAJAN henkilöllisyys on asiantuntijoille arvoitus. Erikoistutkija Blomqvist kertoo, että tartunnasta on aikaa vähintään 10–15 vuotta. Enimmäisaikaa hän ei osaa tartuntahetkelle asettaa. Elävää poliorokotetta on käytetty Suomessa viimeksi 30 vuotta sitten. Varmaksi ei voi sanoa sitäkään, etteikö virus olisi näistä rokotuksista peräisin. THL:n tutkimusprofessori Merja Roivainen arvelee, että virus on voinut tarttua

kantajalle alueelta, jossa elävää poliorokotetta on kymmenen vuotta sitten annettu. Kantaja voisi siis olla ulkomailta muuttanut opiskelija, maahanmuuttaja tai suomalainen, joka on vieraillut polioalueella. Toisaalta elävä poliorokote on viime vuosiin asti ollut käytössä useissa Euroopan maissa ja muualla maailmassa se on paikka paikoin edelleen käytössä. Voihan tartunta olla myös tuikitavallisella suomalaisella, joka on sattunut saamaan sen vaikka tampereella vierailleelta turistilta. Johtolangat päätyvät yksi toisensa jälkeen umpikujaan. Viruksen kantajan asuinpaikkaa on yritetty selvittää Tampereen jätevesiputkia seuraamalla. Tutkijoiden mukaan aluetta ei ole koskaan pystytty rajaamaan niin pieneksi, että systemaattiset selvitystyöt olisi voitu aloittaa. Etsitty henkilö voi siis olla minkä tahansa ikäinen mies tai nainen, jonka kansallisuudestakaan ei ole varmuutta. Ainoa rajaava tekijä on se, että kantajalla on luultavasti jokin immuunisairaus, joka on sulkenut kehon oman puolustusjärjestelmän. Muusta ei ole varmuutta. ENSIMMÄISEN KERRAN VDPV-virus löydettiin Tampereen jätevesien virusviljelystä joulukuussa 2008. Virusta voi löytyä kauhaisunäytteestä Merja Roivaisen mukaan vain, jos taudin kantaja on käynyt vessassa juuri ennen näytteenottoa. Siksi onkin suoranainen ihme, että virustyyppiä on löytynyt toistuvasti myös vuosina 2009, 2010 ja 2013. Tampereen Veden laboratoriomestarin Maria Pitkäsen mukaan jätevesiputkistoissa on niin iso virtaama, että on lähes mahdotonta, että virus lymyilisi putkistoissa. Tänä vuonna virusta ei ole löytynyt, vaikka seulontoja tehdään kuukausittain. Syynä voi olla sattuma tai muuttuneet olosuhteet.

– On mahdollista, että viruksen levittäjä on muuttanut muualle tai hän on lopettanut viruksen erittämisen, Soile Blomqvist toteaa. Voiko kroonistunut tauti todella vain hävitä? TUTKIJOIDEN KEINOT ovat vähissä. Viruksen kantajaa yritettiin vuosien ajan paikantaa ja immuunipuutoksesta kärsiviä tamperelaisia on kutsuttu testeihin. Ongelma on, että niin kauan kun epidemiavaaraa ei ole, polionäytteen antaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos tauti ei vaivaa kantajaa, hän tuskin hakeutuu hoitoon saati antamaan polionäytettä. Polio tarttuu muiden virusten lailla huonon hygienian seurauksena. Virusta erittyy ulosteisiin, joista se leviää käsien kautta suuhun. Toistaiseksi tamperelaiset ovat kuitenkin turvassa poliolta, kunhan rokotuskattavuus säilyy nykyisellä tasolla. Suomessa rokotuksen poliota vastaan saa 96–98 prosenttia vastasyntyneistä. Rokotekanta on kuitenkin laskussa länsimaissa. Euroopassa on yli 12 miljoonaa lasta, joita ei ole rokotettu poliota vastaan. Muun muassa Britanniassa, Saksassa ja Kreikassa on keskinkertainen riski polioepidemian leviämiseen. Pahimmassa tapauksessa virus voi tarttua rokottamattomaan henkilöön esimerkiksi ulkomaanmatkalla.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 7

90 prosentilla poliotartunnan saaneista tauti on lieväoireinen tai täysin oireeton. Pahimmillaan tämä lapsihalvauksena tunnettu tauti voi aiheuttaa halvaantumisen tai jopa kuoleman. TERVEYSVIRANOMAISET EIVÄT ole ai-

noita, joita polio huolettaa. Rotary-palvelujärjestö on nimennyt päätavoitteekseen polion hävittämisen maailmasta. Jos rotareita on uskominen, siinä on onnistuttu: järjestö on julistanut Euroopan poliovapaaksi vyöhykkeeksi vuonna 2002. Rotary-järjestön piiri 1390:n kuvernööri Matti Poikolainen järkyttyy Tampereen tartunnasta kysyttäessä. Koska Rotaryjärjestön tuki polionvastaisessa taistelussa on taloudellista ja maailmanlaajuista, yksittäiseen tapaukseen puuttuminen on järjestölle hankalaa. Hänen mukaansa rotareilla ei ole valtuuksia etsiä suomalaista taudinkantajaa. – Meillä ei ole pääsyä sellaisiin henkilötietoihin, joiden avulla taudin kantajaa voitaisiin alkaa rajata. Me rokotamme siellä, missä ei ole terveydenhoitosysteemiä. Suomessa terveysviranomaiset vastaavat näistä asioista. Jäseniksi rotareihin kutsutaan ”hyvämaineisia kansalaisia, joilla on johtava asema omassa ammattikunnassaan”. Järjestön varoja polion poistamiseen on käytetty maailmanlaajuisesti yli kaksi miljardia dollaria. Poikolainen kertoo, että paavi on siunannut Rotary-järjestön maailman lapsien pelastamisesta. TAMPEREEN MYSTEERITAPAUS ei ole ainut laatuaan. – Euroopan maista muun muassa Virossa ja Slovakiassa on ollut samanlainen tilanne. Poliovirusta on löytynyt monissa maissa, joissa tehdään jätevesiseurantaa, THL:n Blomqvist kertoo. Vain kourallinen Euroopan maista seuloo poliovirusta viemärivedestä. Seulonta on ainoa keino havaita virus nopeasti, ennen kuin se leviää epidemiaksi. Varmaa tietoa polion tilasta ei ole maissa, joissa säännöllistä virusviljelyä ei tehdä. Suomessa polioepidemia on ollut viimeksi vuonna 1985. Jätevesiseuranta oli lopetettu tarpeettomana vain hieman aikaisemmin. Vuoden 1984 aikana tartunnan sai noin 250 000, joista kymmenkunta oli vakavia sairastapauksia. MAAILMAN TERVEYSJÄRJESTÖ WHO aloitti polion maailmanlaajuisen hävittämishankkeen vuonna 1988. Hanke on tuottanut tulosta, ja poliotartuntojen määrä onkin laskenut 99 prosentilla. Tänä vuonna poliotartuntoja on WHO:n internetsivujen mukaan maailmanlaajuisesti todettu vain 306 tapausta. 260 tartunnoista on Pakistanissa, jossa Taleban-järjestö on julistanut sodan polion parantamista vastaan. Järjestö epäilee, että rokotusohjelma on länsimaisten vakoojien peitetehtävä. Lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa on ammuttu, jotta he eivät pystyisi rokottamaan lapsia. Pakistanista epidemia on levinnyt pakolaisten mukana muun muassa Syyriaan, Irakiin ja Iraniin. Myös Afrikassa on jonkin verran sairastapauksia. Suomen kantajasta ei ole WHO:n sivuilla mainintaa.

Unelmana uudet rinnat SILIKONIRINNAT Rintaimplantit yhdistetään usein

fitness-urheilijoihin, malleihin, elokuvatähtiin ja muihin kuuluisuuksiin. Implantteja hankkivat kuitenkin myös muut ihmiset. – TIEDOSTIN todella aikaisin,

että minulle ei koskaan tule isompia rintoja luonnollisella tavalla. Näin kertoo A little bit dramatic -blogia pitävä Anniina Pohjanen, joka huomasi jo murrosiässä, että hänen rintansa jäisivät pieniksi. Ajatus uusien rintojen hankkimisesta syntyi jo yläasteella, mutta haaveen toteuttamiseen kului lähes kymmenen vuotta. Yksi askel silikonirintojen hankkimisessa on lääkäriaseman valitseminen. Pohjasen tuttavat suosittelivat Fin-Estiä. Se on suomalainen yritys, jonka leikkaukset tehdään Tallinnassa. Aluksi Pohjanen kävi konsultaatiossa, jossa käytiin toimenpiteeseen liittyvät perusasiat läpi. Siellä myös katsottiin, minkälaiset ja minkä kokoiset implantit leikkauksessa kannattaisi laittaa. ENNEN LEIKKAUSTA Poh-

janen ei ehtinyt jännittää. Aikainen herätys ja pitkä matka Viroon olivat verottaneet voimia. Olikin jo aika päästä nukkumaan. Nukutuksesta herättyään Pohjanen ei tuntenut oloaan kipeäksi. Paikkoja oli alkanut särkeä vasta myöhemmin, eikä tuotakaan kipua ollut kestänyt montaa päivää. Töihin Pohjanen pystyi palaamaan jo muutaman päivän kuluttua, mutta täydellinen toipuminen kesti monta viik-

”

Minulle ei koskaan tule isompia rintoja luonnollisella tavalla.

Anniina Pohjanen, blogisti

koa. Rintalihaksia Pohjanen ei uskaltanut treenata kuukausiin. Helmikuussa leikkauksesta tulee kuluneeksi jo 2 vuotta. Pohjanen kertoo olevansa erittäin tyytyväinen implanttien ottamisesta. – Se on yksi parhaista päätöksistä joita olen tehnyt. Olen nyt tyytyväisempi ulkonäkööni kuin olin ennen leikkausta. SILIKONIRINNOISTA haaveilevien ei välttämättä tarvitse vaivautua Viroon asti. Suomessa on useita sairaaloita, joissa voi käydä ottamassa rintaimplantit. Yksi näistä on Tampereella sijaitseva KC Clinic. Siellä työskentelevän plastiikkakirurgin Heikki Kupin mukaan silikonirintojen hankkiminen on selvästi yleistynyt. – Ehkä viime vuosina tilanne on hieman tasaantunut, mutta kyllä suosio koko ajan kasvaa, Kupi toteaa. Kupin mukaan suurin osa suurennusleikkauksiin tulevis-

VAIKKA rintaimplanttien suosio on kasvanut, eivät kaikki näe niitä hyvässä valossa. Myös Anniina Pohjanen tietää tämän. – Jotkut pitävät silikonirintoja turhamaisina tai rahan haas kauksena. Pohjanen uskoo silti, että suhtautuminen muuttuu vähitellen entistä avoimemmaksi. – Itse olen sitä mieltä, että oma keho on jokaisen oma asia ja että sille saa tehdä mitä haluaa. Tärkeintä on, että miellyttää itseään. Tapani Iivanainen

VEERA HONGISTO

EPIDEMIARISKI ON Pohjoismaissa erittäin pieni. Niin kauan kun jossain on polio, tartuntavaara on kuitenkin olemassa. Tampereen polionerittäjä on ollut arvoitus jo kuuden vuoden ajan, eikä asia näytä ratkeavan lähitulevaisuudessa. Viranomaiset voivat vain odottaa, milloin polio ilmestyy jälleen Tampereen viemäreihin. Anni Lindgren

ta asiakkaista on äitejä, joiden rinnat eivät ole imetyksen jälkeen ennallaan. Joukossa on myös nuoria naisia, jotka ovat tyytymättömiä omien rintojensa kokoon. Implantti voidaan laittaa lihaksen alle, lihaksen päälle tai osittain lihaksen alle. Yksi vaihtoehto on laittaa implantti lihaksen päälle, mutta irrottaa lihaksesta ohut lihaskalvo ja asettaa se implantin päälle suojaksi. Leikkauksen tekevän lääkärin täytyy Kupin mielestä olla ehdottomasti mukana suunnitteluvaiheessa. Lääkäri ja asiakas pääsevät näin miettimään yhdessä, mikä on paras mahdollinen tapa toteuttaa leikkaus. – On yksilöllistä, millainen implantti sopii kenellekin. Valittavissa pitää olla useita eri vaihtoehtoja.

Heikki Kupi on työskennellyt plastiikkakirurgina yli 20 vuotta.

8 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Jaana Salmen Niko-kihlattu pelaa jääkiekkoa Vaasan Sportissa. Eemeli-poika on päässyt jo jäähallille katsomaan isänsä peliä.

Potkuhaalaribileet

Teksti: Iida Ahonen Kuvat: Veera Hongisto

ÄIDIT Pitkät opiskeluillat kirjastolla jäävät historiaan, kun opiskelija

saa lapsen. Suomessa on tällä hetkellä 453 opiskelijaa, jotka saavat opintorahan lisäksi äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. ELÄMÄ EI aina mene oman kalenterin mukaan.

Sen helsinkiläinen Saara Suutarinen, 28, ymmärsi kesäkuussa, kun sai tietää odottavansa lasta. Suutarinen oli juuri saanut opiskelupaikan Tampereen yliopiston puheviestinnän maisteriohjelmasta ja järjestänyt opintovapaan sosiaalityöntekijän työstään. – Olin hirveän motivoitunut ja ajattelin suorittavani kahden vuoden tutkinnon mahdollisimman nopeasti.

Nyt opintojen on kuljettava tämän elämänmuutoksen rinnalla. Ei lapsen tarvitse sulkea kokonaan ovea opinnoilta. Suutarinen odotti voivansa raskausaikana kuten ennenkin, mutta väsymys ja liikkumisvaikeudet ovat yllättäneet. – Jos en olisi raskaana, olisin varmaan ottanut enemmän kursseja ja käyttänyt opintovapaan pa-

remmin hyödyksi. Välillä olen soimannut itseäni siitä, etten ole tehnyt tarpeeksi opintojen eteen. Yritän kuitenkin muistaa olla itselleni armollinen. Suutarinen on nähnyt sivusta, että opiskelu lapsen kanssa onnistuu, vaikka se on rankkaa. Kunnianhimoa hänellä riittää: hän ei ole tähän mennessä jättänyt yhtäkään luentoa väliin, eikä aio pitää pitkää äitiyslomaa yliopisto-opinnoista.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 9

Opintovapaa osui Saara Suutariselle sopivaan saumaan. Halutessaan Suutarinen voi levätä viikolla ja tehdä koulutöitä viikonloppuna.

”

Joillekin kavereilleni on sanottu koulussa suoraan, että älä tule tänne vauvan kanssa.

Kaisla Seppälä, opiskeleva äiti

– Kun Miiko on hereillä, hän vaatii niin paljon seuraa, että kirjan lukeminen tai koneen käyttäminen on hankalaa, Kaisla Seppälä sanoo.

10 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Suutarisen laskettu aika on maaliskuun alussa. Hän opiskelee helmikuun puoliväliin asti. – Haluan käydä Tampereella viimeiseen asti, jos terveys antaa myöten. Parhaimman opetuksen saa aina paikan päällä. LIIAN TARKKOJA suunnitelmia ei voi tehdä, sillä elämää on elettävä lapsen ehdoilla. Jaana Salmi, 22, opiskelee erityispedagogiikkaa Jyväskylän yliopistossa, mutta asuu Vaasassa jääkiekkoilijapoikaystävänsä ja lokakuun lopussa syntyneen Eemelipoikansa kanssa. – Suunnittelin jatkavani koulutöitä kotona vauvan syntymän jälkeen. Kuvittelin, että se olisi helppoa, kun vauva on pieni. Tähän mennessä en ole pystynyt tekemään käytännössä mitään. Kun vauva herää yöllä syömään 2 tunnin välein, äitikin tarvitsee päivällä unta. Salmi opiskeli syksyllä ennen Eemelin syntymää niin paljon, että saa nostaa opintotukea joulukuuhun asti. Hän haluaa jatkaa opiskelua äitiyden rinnalla, mutta aktiivista läsnäoloa vaativat opinnot tuottavat tuoreelle äidille päänvaivaa. Salmi suorittaa erityisopettajan opintojen lisäksi luokanopettajan opintoja. – Itsenäisesti tehtävät kurssit ovat opet-

tajaopiskelijoilla todella vähissä. Monet kurssit vaativat nykyään läsnäoloa ja ryhmätehtävien tekemistä. Salmi uskoo, että jos hän asuisi opiskelukaupungissaan, hän voisi jatkaa opintoja lähes tavalliseen tahtiin. Niko-kihlatun jääkiekkouran vuoksi koko perhe asuu nyt Vaasassa. PSYKOLOGIAA Tampereen yliopistossa opiskelevan Kaisla Seppälän, 22, opintojen jatkaminen on sujunut melko kivuttomasti. Hän on käynyt syksyllä kolme psykologian aineopintojen kurssia. Kursseja on pakko tehdä. Niitä tarjotaan vain kerran vuodessa, eikä opinnoissa voi edetä aikataulussa, jos 2. vuoden kurssit ovat käymättä. Seppälän on täytynyt opetella uusi opiskelutyyli Miiko-pojan syntymän jälkeen. – Viime vuonna tykkäsin opiskella yliopistolla. Istuin kirjastossa niin kauan, että työt tulivat tehdyksi. Nyt on pakko opiskella kotona silloin, kun Miiko on päiväunilla. Psykologian luentoja voi onneksi katsoa verkosta silloin, kun se itselle sopii. Osaan kursseista kuuluu artikkeliseminaarin kokoontumisia, joihin Seppälä on ottanut Miikon mukaan. Seppälä ei kaipaa luentoja, mutta keskustelujen väliin jääminen harmittaa.

Vauva kuulee Saara Suutarisen korun helinän kohtuun ja tunnistaa äänen syntymän jälkeen.

Jaana Salmi on päivät kotona Eemelin kanssa ja yrittää kirjoittaa sivussa esseitä ja oppimistehtäviä.

Eemeli on pieni niin vähän aikaa, että tällä hetkellä Jaana Salmi haluaa olla mahdollisimman paljon kotona.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 11

Kaisla Seppälälle oma äiti on esimerkki opiskelun ja äitiyden yhdistämisestä: hän reissasi Helsinki–Tampere-väliä, kun kotona odotti neljä lasta.

– Kun tulin tänä syksynä ensimmäistä kertaa artikkeliseminaariin, huomasin, että kurssin aiheista keskusteleminen on aika siistiä. Mietin, osaavatkohan muut arvostaa sitä yhtä paljon kuin minä. SEPPÄLÄN mielestä opiskelijoiden vanhemmuutta pitäisi tukea paremmin. Opinnot joustavat enemmän kuin työelämä vaikkapa silloin, kun lapsi on kipeä. Jos lapsia alkaa miettiä vasta opiskelun ja uran luomisen jälkeen, biologia hiipii jo vastaan. – Toisaalta, kun äitiysloma työelämässä alkaa, se alkaa. Opiskelijan täytyy tehdä viimeisiä koulutöitä lapsen syntymän jälkeenkin, Saara Suutarinen huomauttaa. Seppälän mukaan yhteiskunnan ilmapiiri on edelleen nihkeä. – Joillekin kavereilleni on sanottu koulussa suoraan, että älä tule tänne vauvan kanssa. Jaana Salmi on pohtinut samoja asioita. Häntä kismittää myös opiskelevien vanhempien tukiviidakko. – Saan minimiäitiyspäivärahaa, koska opiskelen. Olen ollut töissä, saanut lapsen ja haluan siihen päälle vielä opiskella, mutta yhteiskunta ei kannusta siihen. SUUTARISELLE , Salmelle ja Seppälälle koulutus on tärkeää ja motivaatio tutkinnon loppuun saamiseen korkealla. Vauva on kuitenkin pieni vain vähän aikaa. Lap-

si tarvitsee paljon huomiota, ja se täytyy hyväksyä. – Jos Miiko ei anna kolmeen päivään lukea tenttiin, tentti on pakko siirtää. Onneksi sähköiset tentit joustavat, Seppälä sanoo. Opiskelun ja äitiyden yhdistämisen ongelmallisuus ei välttämättä johdu väsymyksestä. – Minusta kyse on usein viitsimisestä. Siitä, kuinka paljon haluaa ottaa lapselta aikaa opiskeluun, toteaa Seppälä. Jaana Salmi ei halua ottaa lisäaikaa opintoihin. Pääasia on, että hän saa opinnot purkkiin seitsemässä vuodessa. Salmi on suunnitellut tekevänsä kandidaatin työn ensi kesänä. Salmen, Seppälän ja Suutarisen tilanteeseen on suhtauduttu kolmikon mukaan yllättävän positiivisesti. – Kukaan ei ole kysynyt, että hulluko olet. Pääsit opiskelemaan psykologiaa, ja saat saman tien lapsen. Miikon pienet kiljahdukset luentosalissa taitavat häiritä minua enemmän kuin muita, sanoo Seppälä. Jaana Salmi on huomannut, että osa opiskelukavereista kauhistelee sitä, että hän on saanut lapsen niin nuorena kesken opintojen. – Ei kukaan sitä pahalla tarkoita. Mutta kyllähän monilla tämän ikäisillä ykköshuolenaihe on, mennäänkö haalaribileisiin vai ei.

Kaisla Seppälä yrittää opiskella vain päiväsaikaan, kun Miiko on päiväunilla.

12 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

USVA TORKKI

Rikollinen roskaruoka DYYKKAUS Yön hämärässä tehdään lainvastaisia ekotekoja.

Kauppojen pois heittämää ruokaa on tarjolla ympäri vuoden.

Porsaanpihvin kaivaminen roskiksesta ja ottaminen omaan käyttöön ei itsessään ole rikos. Kaupan aidatulle piha-alueelle tunkeutumisesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 13

VEDÄN ETEISESSÄ käsiini mustat ihoa myötäilevät hiihtohansikkaat. Kehoani peittävät tummat vaatteet tuulihousuista kaulahuiviin. Taskussa painaa pieni taskulamppu. Katson peiliin ja näytän siltä kuin aikoisin ryöstää lähikaupan. Tavallaan siitä onkin kyse. Useimmat kauppojen roska-astiat ovat yksityisalueella, lukittujen ovien takana. Pois heitetty ruoka on joko kaupan tai jätehuoltoyhtiön omaisuutta. Omaisuuden vieminen luvatta voidaan tulkita rikokseksi, vaikka kyse olisikin vain jätteestä. Tampereen ilta on pimeä ja kolea. Lämpötila on lähellä nollaa, kun tapaan Katlan sovitusti kello 22.30. Huomaan häpeäkseni 23-vuotiaan opiskelijan pukeutuneen aivan tavallisen näköisiin vaatteisiin. Harmaat farkut, musta takki, vihreä pipo ja skeittikengät eivät vastaa käsitystäni varkaan varustuksesta. – Hyvä sää dyykkaamiseen. On tarpeeksi viileää, että ruoka pysyy hyvänä, mutta ei liian kylmä, että tarvitsisi palella, nainen sanoo.

LIIKENNEVALOT PIIPITTÄVÄT vihreää valoa jalankulkijoille, mutta kukaan ei ole ylittämässä katua. Kävelemme kohti Katlan vakiodyykkauskohdetta. Nainen on kaivellut roskiksia Tampereella noin kolmen vuoden ajan ja sitä ennen satunnaisesti entisessä kotikaupungissaan. Yleensä Katla käy kauppojen roskalaatikoilla pari kertaa viikossa. Joskus useammin, jopa joka toinen päivä. Syitä dyykkaamiseen on kaksi. – Hukkaan heitetyn ruoan määrä harmittaa, mutta usein otan ruokaa roskiksesta ennen kaikkea taloudellisista syistä. Opintotuki ei riitä elämiseen, Katla sanoo. Katla ei ole naisen oikea nimi. Sitä hän ei halua paljastaa, koska dyykkaajilla on likainen maine. Kaikkialla ei katsota hyvällä henkilöä, joka edustaa kasvoillaan ja nimellään laitonta toimintaa. – On huvittavaa, että en häpeä dyykkaamista ja voin puhua siitä monien ihmisten kanssa, mutta tämä on kuitenkin kiellettyä. LAIN EDESSÄ dyykkaus kauppojen roskaastioilla on verrattavissa näpistykseen. Katla ei ole silti kuullut, että ketään olisi sakotettu roskisten kaivelusta. – Vartijoilta, poliisilta tai kaupan työntekijältä voi tulla sanomista. Itse en ole koskaan törmännyt heihin. Katla pitää kauppojen roskisten kaivelua oikeutettuna niin kauan, kuin hävikkiruoalle ei löydetä järkevää käyttöä. Suomessa päätyy ruokaa roskiin vuosittain 120–160 miljoonaa kiloa. Pikkuhiljaa lainsäädäntö on muuttumassa siihen suuntaan, että hävikkiruokaa toimitetaan yhä enemmän ruokajonoihin ja vähävaraisille. – Siinä tapauksissa en ole pahoillani, että minultakin saattaa kadota dyykkauspaikat, Katla sanoo. Vaikka Katla asioi roska-astioilla, jotta saa syödäkseen, on dyykkaus hänen mielestään mukavaa puuhaa. Kiinnostavaksi homman tekee se, että koskaan ei tiedä etukäteen mitä löytää. – Jos vartijat katsovat valvontanauhoja, saattavat he nauraa innostuneille ilmeillemme, kun eteen sattuu jotain herkkua, kuten vaikkapa suklaacashew-pähkinöitä. PERILLÄ LÄHIKAUPAN pihalla näkyy liikettä. Roskakatoksessa häärii kaksi tum-

maa hahmoa. Onko tämä väijytys? – Terve. Täältä ei löytynyt paljoa mitään, mutta voittehan itse käydä katsomassa, toinen henkilöistä sanoo häkkiovesta ulos astuessaan. Jätteiden lajittelupaikalle pitää tavallisesti kiivetä kapeasta aukosta räystään alapuolelta. Tällä kertaa ovi avataan meille sisäpuolelta. Ovesta astuvat henkilöt, kutsutaan heitä tässä nimillä Karri ja Pyry kertovat olevansa naapuruksia Kalevasta. Nuoret miehet eivät vaikuta erityisen uhkaavilta. Kaksikko on dyykannut yhdessä muutaman vuoden. Katlaa he eivät ole ennen tavanneet. – Törmäämme todella harvoin kehenkään. Tunnen meidän lisäksi kolme ihmistä, jotka harrastavat dyykkausta, Pyry sanoo. Katla kurkistaa kaupan roska-astiaan ja toteaa saman kuin kohtaamamme miehet. Ei mitään käyttökelpoista. Mutta hän tietää toisen hyvän dyykkauspaikan parin kilometrin päässä. Siellä ”on aina jotain”. Kysyn tapaamaltamme kaksikolta, haluaisivatko he liittyä seuraamme. – Mikäs siinä. Mekin vieraillaan siellä silloin tällöin, Karri sanoo. INTERCITY-JUNA. Helsinkiin. Lähtee. Laiturilta. Kolme. Yöjunan kuulutus kaikuu kävellessämme hiljaisella Tampereen keskikaupungilla. Haluan ottaa tarkemmin selvää kohtaamieni alamaailman hiippareiden motiiveista dyykkaamiseen. Karri ja Pyry kertovat, että heidän syynsä on yksinkertainen. Raha. Aktiivinen dyykkaaja säästää kymmeniä euroja kuukaudessa. Molemmilla miehillä on tutkinto, mutta he ovat tällä hetkellä työttömiä. Dyykkaaminen tarjoaa mahdollisuuden käyttää varoja ruoan sijaan satunnaiseen elokuvalippuun, konserttiin tai tuoppiin olutta. – Loppukuusta tulee useimmin lähdettyä. Vaikka on tässä myös muuten oma viehätyksensä, Karri pohtii. Tunti tai pari kaupan sulkemisajan jälkeen on otollisin aika asioida roska-astialla. Silloin kaupan työntekijät ovat harvoin paikalla, eikä ruoka ole ehtinyt lojua säiliössä kovin pitkään. Dyykkaarit kertovat, että roskiksilla käyvät yleensä alle kolmenkymmenen ikäiset opiskelijat, työttömät ja taiteilijat. Roskaruokaa on tarjolla joka yö, mutta parasta on mennä roskiksille ennen juhlapyhiä. Silloin kaupat eivät ole auki ja useiden tuotteiden päiväys vanhenee. – Kuun vaihtuessa taas roskiin päätyy joskus joitain pitkään säilyviä tuotteita, kuten mausteita, Katla kertoo. Vaikka Tampere on täynnä ruokakauppoja, dyykkaukseen sopivat paikat ovat piilossa kuin geokätköt. Vain harva tietää niiden sijainnin. EDESSÄ ON pari metriä korkea portti. Ylittäminen tuntuu pahaenteiseltä, sillä enää se erottaa meidät rikoksesta. Kokeneet lainrikkojat näyttävät, kuinka esteen yli on paras kiivetä. Se on yllättävän vaivatonta. Ilmastointilaitteen tuuletin hurisee katkonaisesti portin, ja samalla lain, väärällä puolella. Askeleet ja puhe kaikuvat seinistä. Taskulamppuni osoittautuu turhaksi, sillä paikka on hyvin valaistu. Valot palavat, koska muutoin korkealla seinällä tuijottava

MITÄ?

Ruokahävikki ○○Suomalainen heittää vuodessa keskimäärin 20–30 kiloa ruokaa roskiin. ○○Syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan 10–15 prosenttia. ○○Eniten ruokaa hävitetään kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin kaupoissa. ○○Roskiin päätyvästä ruoasta aiheutuu noin 500 miljoonan euron tappiot. ○○Kotien ruokahävikistä aiheutuu vastaavat hiilidioksidipäästöt kuin 100 000 henkilöauton vuosittaisesta käytöstä. Lähde: Saa syödä -hanke

”

Jätämme paikat sellaiseen kuntoon, kuin ei oltaisi paikalla oltukaan.

”Pyry”, dyykkaaja

valvontakamera olisi hyödytön. Dyykkarit kävelevät tottuneesti energiajäteastialle. He eivät vaivaudu peittämään kasvojaan kommandopipoilla. Paikalla on ollut vastikään joku, sillä astian päälle on nostettu muutama rinkeli ja croissant. Roskasäiliön ympärillä on melko siistiä. Niin on oltava myös dyykkaarien poistuessa, sillä siisteys on edellytys touhun jatkumiselle. Oppaani ovat kuulleet tarinoita sotketuista jätepisteistä, joihin pääsy on myöhemmin suljettu dyykkareilta täysin. – Dyykkaamme sillä periaatteella, että jätetään paikat sellaiseen kuntoon, kuin ei oltaisi paikalla oltukaan, Pyry sanoo. PANDORAN LIPPAAN kansi aukeaa. Valo tunkeutuu pimeään roska-astiaan ja paljastaa sen aarteet. Lihaa, kalaa, jogurttia, salaattia, vehnäpatonkia, porkkanaa, kananmunia. Kaikki avaamattomissa pakkauksissaan. Haju ei ole kotikompostia voimakkaampi. Toisin on kuulemma kesäisin. – Siis hyi hitto. Biojäte-astia helteellä on jotain, mitä et halua kokea, Katla vakuuttaa. Dyykkarit poimivat vuoron perään elintarvikkeita valikoimasta. Tunnelma on hyväntuulisen innostunut. – Hyvännäköinen lihahyytelö, Pyry arvioi 400 gramman pakkausta. – Voitaisiin tehdä sellaista viherpirtelöä tänään, Karri sanoo ja ojentaa Pyrylle pussillisen sitruunamelissa-yrttiä. Toisinaan hyvää ruokaa on tarjolla niin paljon, että mukana olevat ruokakassit eivät riitä. Parasta ennen päiväykset ovat armottomia erityisesti lihatuotteille. Lähes aina tarjolla on samana päivänä ”vanhaksi mennyttä” lihaa. Sen vuoksi dyykkaajien pannuilla tirisee usein porsaan fileepihvejä ja naudan suikaleita. Varmuuden vuoksi ruokia tarkastellaan

kotona vielä tarkemmin ja hylätään tuote, jos sen haju tai ulkonäkö poikkeaa normaalista. Liha kypsennetään hyvin, vaikka medium tuskin häviäisi laadussa kypsälle. – Ravintolan ruoasta olen saanut vatsani kipeäksi. Roskisruoasta en koskaan, Katla sanoo. RÄKS. Sydän lyö ylimääräisen iskun, kun portilta kuuluu ääniä. Vartija? Täytyykö sakot maksaa käteisellä, välähtää mielessä. – Moi, Hannu ja Ingrid! Katla huudahtaa tervehdyksen portille. Aidan yli kiipeää kaksi nuorehkoa henkilöä. – Täällähän on tuttuja, mies sanoo. – Onko siellä yhtään leipää? Mä tarvitsisin leipää, Ingridiksi esittäytyvä nainen huikkaa. Mies ja nainen, peitenimiltään Hannu ja Ingrid tuntevat Katlan. Kolmikko käy usein yhdessä dyykkaamassa. Nyt ystävät saapuvat samalle rikospaikalle sattumalta. Ingrid on opiskelija ja Hannu työtön taiteilija. Aiemmin kuulemani dyykkareiden paletti on siis täydentynyt. Myös Pyry ja Hannu ovat aikaisemmin kohdanneet yöllisellä roska-astialla. – Hei, sähän olet se filosofi. Tein sulle kerran karjalanpaistia, kun punkkasit meillä, Hannu muistelee. Roska-astialla on tavanomaista enemmän ruuhkaa. Kilpailua roskaruoasta ei silti synny. Dyykkarit ovat sopuisaa sakkia, jos heihin ylipäätään törmää. KAUPPAKASSIT TÄYTTYVÄT anastetusta ruoasta. Saalis on tyydyttävä. Pääasiassa kasviksia, lihaa, maitotuotteita. On ironista, että henkilöt, jotka dyykkaavat roska-astioita elääkseen, syövät usein monipuolisemmin ja hienompia ruokia kuin useimmat ikäisensä. – Dyykkarina tulee maistettua paljon ruokia, joita ei kaupassa ikinä poimisi hyllyiltä, koska niihin ei olisi varaa, Katla sanoo. Kauppiaiden suhtautuminen dyykkareihin vaihtelee. Osa tukkii pienimmätkin rotankolot, jottei jätteiden lajittelupaikalle pääse. Osa vaikuttaa katsovan dyykkaamista läpi sormien. Kerran jätesäiliön ulkopuolelle oli pinottu laatikoittain kalliimpia juustoja. – Jäi sellainen vaikutelma, että ihan kuin meitä varten ruoat eivät olleet roskiksessa asti, Pyry sanoo. Lopuksi jätesäiliön kansi suljetaan. Rikos on täydellinen. POISTUMME PAIKALTA samaa reittiä kuin tulimmekin. Kurkistan kangaskassiini, jossa on kilon paketti viljaporsaan fileepihvejä, kaksi pussia friseesalaattia ja paketti kananmunia. Olen peruuttamattomasti häpäissyt Suomen lakia. Kaikesta huolimatta omatunto ei soimaa. Kiitän rikoskumppaneitani keikasta. He kertovat vielä lähtevänsä käymään läheisessä pubissa yksillä. Minua pyydetään mukaan, mutta kieltäydyn, koska jätin lompakon kotiin. – Mulla sattuu olemaan 10 euroa. Voin tarjota tämän kerran, Karri sanoo. Tarjous on yllättävä henkilöltä, joka tonkii roskiksia, jotta saa leipää pöytäänsä. Reilun oloinen kaveri, ajattelen. Rosvoksi. Jaro Asikainen

14 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Paremman tiedon puolesta

USVA TORKKI

YRITTÄJYYS Liisa Mayow pelkää ratkaisun

kaikkiin maailman ongelmiin löytyvän raporteista, joita kukaan ei lue. KOLMEN JOURNALISTIN ideasta sai alkunsa hieman erilainen viestintäyritys Kaskas Media. Isoille mediataloille työskennelleet toimittajat totesivat, että niiden kaltaiset hitaasti kääntyvät laivat ovat loppujen lopuksi hyvin masentavia työpaikkoja. Yksi perustajista, Liisa Mayow, oli työskennellyt muun muassa Aamulehdelle ja Helsingin Sanomille. – Tuntui hauskemmalta tehdä jotain notkeaa ja ketterämpää pienellä porukalla, ihan itse. Aloimme miettiä, mitä toimittajan ammattitaitoon kuuluu, jos se irrotetaan päätarkoituksestaan eli juttujen teosta ja uutistyöstä. Kolme toimittajaa pohti, miten heidän ammattitaitoaan voisi hyödyntää. Tuloksena syntyi Kaskas Media, joka kouluttaa tutkijoita viestimään tutkimuksistaan selkeämmin. MAYOW USKOO, että heidän työlleen on tilausta. Tällä hetkellä Kaskas Media työskentelee esimerkiksi Helsingin yliopiston järjestämälle Suomen suurimmalle tiedekilpailulle. – Kilpailussa poikkitieteelliset tutkijajoukkueet etsivät ratkaisuja muun muassa perinnöllisiin sairauksiin ja siihen, miten luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen saadaan loppumaan. Me autamme tutkijoita kiteyttämään toimittajille, mistä tutkimuksissa on oikeasti kyse. ON OLEMASSA paljon tutkimustietoa, jota

ei huomioida ollenkaan. – Pahin pelkoni on, että kaikki maailman ongelmat on jo ratkaistu, mutta ratkaisut makaavat raporteissa, joita kukaan ei lue. Koko ajan tuotetaan hirvittävän tärkeää tutkittua tietoa, joka ei pääse käyttöön, vaan hautautuu tieteellisiin julkaisuihin. Tutkijoiden viestintätaidot ovat tärkeitä, sillä tutkimustulosten olisi hyvä kantautua myös poliitikoille. Näin heidän päätöksen-

MIKÄ?

Kaskas Media ○○Vuonna 2013 perustettu viestintäyritys, joka pyrkii tekemään tieteellisestä tiedosta kiinnostavampaa ja ymmärrettävämpää. ○○Kouluttaa tutkimusalan ihmisiä viestinnässä ja tekee journalistisia sisältöjä. ○○Työllistää kolmen perustajan lisäksi kahta osa-aikaista työntekijää ja harjoittelijoita.

sä perustuisivat aina todelliseen tutkittuun tietoon. Osalle tutkijoista viestintä on alun perinkin hyvin luontevaa, mutta kovin moni ei yksinkertaisesti ehdi tai osaa perehtyä siihen. Mayowin mukaan tiedemaailman viestintä rajoittuu lähinnä tutkimusten julkaisuun, mutta tilanne paranee. Tulevaisuudessa Mayow uskoo tieteen tekijöiden oppivan kertomaan paremmin työstään ja keskustelemaan tutkimuksistaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. – Viestinnän välikäsien poistuessa vähenevät väärinymmärrykset, joita voi tapahtua silloin, kun tieto välittyy perinteisen median kautta. SILLOIN TÄLLÖIN Mayow tekee Kas-

kas Medialle myös journalistisia sisältöjä. 11-kollektiivin kanssa tehty verkkojulkaisu Kriisi? voitti vuoden 2013 Suuren Journalistipalkinnon yleisön suosikki -kategorian. Yksi kolmesta perustajasta, Annina Huhtala, on tällä hetkellä puolestaan juttumatkalla Intiassa tutkimassa energiatehokkuutta ja ilmastonmuutosta. Onko yrittäjyys sitten journalismin tulevaisuus? Pakkoyrittäjyyttä Mayow ei kaipaa, mutta nykyisille viestinnän opiskelijoille hän näkee

Liisa Mayow hylkäsi isot mediatalot. Hänestä ilmapiiri oli ahdistava.

tulevaisuudessa paljon työllistymisvaihtoehtoja perinteisen toimittajuuden lisäksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ollaan jo päästy tilanteeseen, jossa media-alan pienten yritysten määrä kasvaa ja ne työllistävät enemmän väkeä. Ilmiö on rantautumassa Mayowin mukaan pian Suomeen. Timo Muona

Miten Liisa Mayowin työssä painottuvat journalismi ja yritysviestintä? Kuuntele Radio Moreenista tiistaina 9.12. klo 19.03 alkaen taltiointi keskustelutilaisuudesta, jossa journalistiikan opiskelijoiden kanssa keskustelevat Mayow ja visuaalinen suunnittelija, luova kirjoittaja Hanna Salo.

⋆⋆KATUVISA

ELINA KORHONEN, TEKSTI JA KUVAT

Suomi täyttää ensi lauantaina 97 vuotta. Utain haastoi tamperelaiset leikkimieliseen visaan, jossa testattiin vastaajien tietämystä Suomen historian tärkeimmistä käännekohdista. Näitä kysyimme: 1. ”Mistäs tässä nyt nälkä olis, ku eilen aamulla vasta syötiin” – kenen Tuntemattoman sotilaan hahmon suusta? 2. Kuka on ainut suomalainen, joka on noutanut Oscar-palkinnon? 3. Mikä sota johti Suomen itsenäistymiseen vuonna 1917?

Iiris Tarvonen

1. Apua, en tiedä. Se sellainen isokokoinen hassu jamppa. 2. Saanko tarkistaa puhelimesta? Jörn Donner! 3. Ei kai varsinaisesti mikään sota, se adressi vain kiikutettiin tuonne naapuriin.

Julietta Huttu

1. Ei tule yhtään Tuntemattoman sotilaan hahmoa mieleen. 2. Renny Harlin. 3. Ei mikään sota.

Anne Virta

1. Rokka. 2. Olen kyllä joskus kuullut tuon. Se suomenruotsalainen kansanedustaja! 3. Sanotaan ensimmäinen maailmansota.

Oikeat vastaukset: 1. Alikersantti Lehto, 2. Jörn Donner (haki Ingmar Bergmanin palkinnon), 3. Ei mikään sota, mutta ensimmäinen maailmansota ja Venäjän sisällissota edesauttoivat itsenäistymistä.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 15

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Kuka katsoo ilmaista jalkapalloa?

MEDIAPELIÄ

Maksukanavien lähetyksiä katsotaan laittomasti internetissä. Kanavat ovat vaitonaisia ongelman laajuudesta ja siitä, onko lähetyksiä jakavat nettivorot saatu kuriin. Tamperelainen opiskelija maksoi tänä syksynä MTV:lle ja Sanoma Media Finlandille kymmeniätuhansia euroja niiden urheilulähetysten jakamisesta. Kaikkea maksukanavien sisältöä jaetaan internetissä laittomasti. Suoratoisto houkuttelee etenkin urheilulähetyksissä, sillä niiden arvosta suuri osa muodostuu reaaliaikaisuudesta. Viaplayn toimitusjohtajan Johannes Leppäsen mukaan ongelma ”ei ole valtava”. MTV:n jakelujohtaja Juha Mustonen sanoo, että arvioita ongelman laajuudesta on ”laidasta laitaan”.

Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) mukaan laittomien suoratoistopalveluiden määrä on edelleen kasvussa. MTV ja Viaplay kertovat toista, vaikka MTV on TTVK:n jäsen. MTV:n mukaan nyt on aiempaa rauhallisempaa, ja Viaplayn omien selvitysten mukaan laiton suoratoisto olisi laskussa. Melko ympäripyöreää puhetta tahoilta, jotka varmasti seuraavat, kuinka paljon rahaa heiltä jaa saamatta.

Annamari Tolonen

tolonen.annamari.x@student.uta.fi VEERA HONGISTO

Keskustelu tasavertaisesta avioliittolaista aiheutti jälleen massaeroamisen kirkosta. Onko kirkko oikea koston kohde?

Lassi Kuisma

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Pillereiden piilomainontaa

Uuden Star Wars -elokuvan trailerissa Stormtrooper-sotilaan haarniskaa kantaa tummaihoinen Iloinen diabetespilleri valistaa lehdenlukijoita lääkeyhtiö MSD Finland näyttelijä John Boyega. Oy:n mainoksessa. Terveysviestinnän ja reseptilääkkeiden kuluttajaAiemmissa elokuvissa valkoisena markkinoinnin raja on häilyvä. nähdyn hahmon uudistus herätti kritisointia internetissä. Onko MSD:n kampanja huomattu, yliproviisori Kristiina Pellas lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta? – Käsittely on vireillä Fimeassa. Reseptilääkkeiden markkinointi kuluttajille on lääkelain vastaista. MSD:n diabetesmainoksessa tarjotaan lääkettä hoitomuotona sairauteen mainitsematta, että on muita hoitomuotoja. Tuotenimeä ei mainita. Ilmoituksessa on epäsuoran markkinoinnin piirteitä. Mitä haittaa mainonnasta on? – Markkinointi houkuttelee potilaita reseptilääkkeiden turhaan käyttöön. On lääkärin tehtävä arvioida, onko lääkkeelle tarvetta. MSD:llä on sivusto, missä kerrotaan sairauksista ja niiden hoidosta. Onko tämä sallittua? – Lääkemarkkinoinnin valvonnassa tulee erottaa myynninedistäminen ja sananvapauteen kuuluva tiedottaminen.

Sairaus- ja oirelähtöinen tiedottaminen ja terveysviestintä on sallittua myös lääkeyhtiöille.

Miten Fimea valvoo lääkemarkkinointia? – Jos markkinointi todetaan Fimean selvityksessä lääkelain vastaiseksi, annetaan huomautus tai markkinointikielto. Yleensä vastaavissa tilanteissa on pyydetty etukäteen neuvontaa. MSD:ltä emme saaneet pyyntöä. Näimme ilmoituksen vasta julkaistuna.

”Hä mitä väliä vaikka olisi vihreä? Mistäs stormtroopereiden väriä voi edes tietää kun niillä on ne puvut yleensä päällä! ” Gina, iltasanomat.fi

Kenelle vastuu mainonnasta kuuluu? – Kun on kyse myynninedistämisestä, vastuu on aina lääkeyhtiöllä, ei mainoksen julkaisseella lehdellä. Joskus reseptilääkkeitä on käsitelty lehtitekstissä myyvällä tavalla. Tällöin selvityspyyntö lähtee lehdellekin. Lääkkeen nimen, käyttötarkoituksen tai hinnan mainitseminen katsotaan markkinoinniksi.

”Kaikki Star Warsin elokuvien historian tuntijat tietävät - ovat imperiumin iskusotilaan eli stormtrooperit klooneja valkoihoisesta ammattitappajasta joten ei ihme että meteli nousi, vaan kaikesta tehdään nykyään rasismiasia.” Jaana_71, nyt.fi

Annamari Tolonen

Timo Muona

⋆⋆GRADU PAKETISSA

Satu Räty: Vuonna 85 Manserock -musikaalin lyhyt oppimäärä eli menestystekijät ilmiön takana. Tampereen yliopisto, Teatterin ja draaman tutkimus 2014.

”Hommahan menee niin että mustaihoinen mies ja pakollinen voimakas naishahmo on kiinnitetty jotta saadaan varmasti kaikki sukupuoli ja rotutasa-arvoihmiset katsomaan elokuva.” Hengenheimolainen, nyt.fi

”To whom it may concern... get used to it :)” @jboyega

⋆ ⋆LÄMPENEE

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Musiikkivideon kuvaamiseen riittää nykyään pelkkä älypuhelin ja kotibileet.

TUTKIELMA ERITTELEE moninaisia syitä siihen, miksi menestysmusikaalista tuli menestys. Musikaalin heppoisena pidettyä juonta lähestytään eri teorioiden kautta. Yleisöstä musikaali oli erityisen nostalginen ja tamperelainen. Tärkeimpiä syitä katsomiseen olivat Juice Leskinen, Eppu Normaali ja Popeda.

Tavallisesti hillittynä ja eleganttina esiintyvä Beyoncé bilettää uudella 7/11-videollaan ympäri ökyasuntoaan ja tanssii likapyykkinsä keskellä ilman housuja. 7/11 ei ole aivan tavallinen musiikkivideo. Beyoncé on nimittäin kuvannut sen itse. Ilmeisesti Beyoncén ura on nyt siinä vaiheessa, että hän voi kuvata huonolaatuisen kotivideon puhelimellaan, kutsua sitä musiikkivideoksi ja kerätä sillä 36 miljoonaa katselukertaa. Fanit eivät ole videota purematta nielleet. Yli 30 000 Youtube-kommentissa tähteä kritisoidaan muun muassa nuorison mielistelystä.

Timo Muona

Iida Ahonen

PALVELIMET KÄVIVÄT taas kuumina Eroakirkosta.fi-sivustolla marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Sivuston ylläpitäjien mukaan monet kertoivat eronneensa, koska arkkipiispa Kari Mäkinen iloitsi tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä. Vielä innokkaammin irtisanouduttiin vuonna 2010, kun Päivi Räsänen sanoi Ylen Homoillassa homoseksuaalisuuden olevan jumalan tahdon vastaista. Kirkkoon kuuluminen on jokaisen oma arvovalinta. Mediakohujen jälkeiset massapaot saavat kuitenkin miettimään, tietävätkö eroajat, kenelle suuttuvat. Mitäpä jos hengittäisimme hetken syvään ja miettisimme, kenen mielipiteistä on kyse. Päivi Räsänen ei kirkasotsaisesta kristillisyydestään huolimatta ole kirkon äänitorvi. Kari Mäkinen ei arkkipiispana edusta koko instituution virallista kantaa. He ovat kristittyjä ja kirkon yksittäisiä jäseniä, jotka ovat päättäneet perustaa oman maailmankatsomuksensa tiettyyn raamatuntulkintaan. KIRKKO PÄHKÄILEE kovasti, tulisiko sen muuttua yhteiskunnan mukana vai seurata tuhansien vuosien takaisia moraalioppeja. Kirkon virallinen homoliittoja vastustava kanta ei liene yllätys kenellekään. Ei myöskään se, että kirkon keskuudessa on koko kirjo erilaisia arvoja, asenteita ja maailmankatsomuksia. Miksi siis yksittäisen ihmisen lausunto yksittäisestä moraalikysymyksestä saa ihmiset yhtäkkiä hylkäämään koko instituution? Kirkolle kostetaan kaikkien kristillisyyden tai Raamatun nimissä asioita perustelevien möläytykset. Räsäs- ja Mäkis-kohujen perusteella vaikuttaa vieläpä siltä, että kirkon ja maallistuneen kansan suhde kiteytyy mielipidesotaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Kristinusko, kirkko ja yksittäisen ihmisen moraaliarvot ovat lopulta toisistaan erillisiä asioita. KIRKKOON KUULUMINEN on arvovalinta. En arvostele kenenkään kirkosta eroamista. Kannattaa silti miettiä, kuinka paljon mediakohut ja massaeroamiset vaikuttavat omaan harkintaan. Sen erottaminen, kuka puhuu ja kenen puolesta, on tärkeä osa medianlukutaitoa. Itse kuulun kirkkoon. En siksi, että kokisin olevani erityisen kristillinen tai siksi, että kokisin kirkon moraaliarvot omikseni. Vaan siksi, että kirkko tekee tärkeää sosiaalityötä Suomessa ja vie kehitysapua maailmalle. Jos joku pystyy tarjoamaan auttavia käsiä ylikuormitetulle sosiaalijärjestelmälle, en vie verorahojani pois.

Mediapeliä-kolumnit kuuluvat myös Radio Moreenissa torstaisin klo 16.03 alkavassa Verstasajankohtaismakasiinissa.

16 ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit

Pienissä häissä NAIMAKAUPPA Hääyössä sulhasen ja morsiamen ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä,

että he ilmestyvät kirkkoon oikeaan aikaan. Yhden illan aikana 38 sanoi tahdon. NAURAHDUS pääsee morsiamen suusta, kun pappi takeltelee sanoissaan sulhasen sukunimen kohdalla. Ennen Heidi ja Jarno Kokkalaa Aleksanterin kirkossa on vihitty seitsemän paria. Viidellä papilla on monta nimeä muistettavanaan, sillä kaikkiaan illan aikana avioituu 19 paria. Yksi vihkiminen kestää 20 minuuttia, ja häämarssi soi puolen tunnin välein. Nimestään huolimatta Hääyö päättyy jo ennen yhtätoista. Hääyön piti olla vain parin kerran kokeilu. Tapahtuman perään kyseltiin, ja siksi se on pysynyt elossa jo neljä vuotta. Tampereen seurakunnat järjestää Hääyön kahdesti vuodessa. Pareja on yleensä parisenkymmentä lukuun ottamatta erityisiä päivämääriä, jolloin lähes 60 parin vihkimisiin on tarvittu toistakymmentä pappia. – Meillä oli kiire saada kaikki naimisiin saman vuorokauden puolella, jotta päivämäärä ei muuttuisi, kertoo seurakuntien pastori Merja Halivaara. Vihkimisideaa kokeiltiin ensimmäisen kerran Vantaalla, josta se napattiin Tampereelle. Halivaara myöntää, että tapahtuma haluttiin toteuttaa edeltäjäänsä paremmin.

MIELIKUVA LIUKUHIHNAHÄISTÄ pyritään Hääyössä rikkomaan, vaikka musiikki ja toimituksen rakenne eivät muutu. Parit tapaavat papit ennen vihkimistä, jotta sen sisältöön saadaan tuotua parin yhteistä tarinaa. Yhtä paria yhdistää Porin Ässät, toisen mukana alttarilla on pieni poika. Kirkkosalissa vieraat vaihtuvat vihkimisten välissä. Osalla pareista on mukana läheisiä, osa, kuten Kokkalat, on kaksin. He ovat olleet yhdessä seitsemän vuotta ja karanneet vihille Turusta. Avioitumisesta tiesi etukäteen vain kaksi ystävää. Loput saavat kuulla siitä tekstiviestillä tai Facebookissa.

”

Kaikki eivät halua 300 vieraan kesähäitä tuomiokirkossa.

Merja Halivaara, Pastori

– Meidän oli tarkoitus pitää kunnon häät viime vuonna, mutta ne peruuntuivat, kun tulin raskaaksi. Nyt emme halua kestittää muita tai stressata siitä, viihtyvätkö kaikki vieraat varmasti, sanoo Heidi Kokkala. Kokkalat eivät missään vaiheessa harkinneet maistraatissa avioitumista, sillä vaihtoehto tuntui kirkkohäihin verrattuna kolkolta. Hääöissä avioituu kaikenikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia pareja. Alttarilla saattaa samaan aikaan olla yli 20 vuotta yhdessä ollut perheellinen pariskunta tai vasta yhteistä elämää aloitteleva nuoripari. Heitä yhdistää haave pienistä kirkkohäistä. – On nuoria pariskuntia, joilla on hektinen arki ja opinnot kesken, ja toisaalta pareja, jotka ovat jo aikaisemmin olleet avioliitossa. Kaikki eivät halua 300 vieraan kesähäitä tuomiokirkossa, sanoo pastori Halivaara. JOKAINEN PARI on oman näköisensä

perinteistä piittaamatta. On yksinkertaista cocktailmekkoa, iltapukua, jakkua ja tekoturkista. Vain muutamalla morsiamella on kukkakimppu, eikä huntua ole kellään. Heidi Kokkala on yksi harvoista, jolla on

pitkä valkoinen mekko. Kunnon hääpuku oli hänelle itsestäänselvyys. Hääyön on toivottu laajentavan ajatusta siitä, millainen kirkollinen vihkiminen voi olla. Paikkaa ja kellonaikaa ei määrää kukaan. Karkureilla on kiire kotiin. Kokkaloilla ei ole edessään suuria juhlia, sillä ajamaan on lähdettävä ajoissa. Sulhanen jättää rellestämisen muille. – Olen aamulla kuskina, naurahtaa Jarno Kokkala. Saara Tammi

MIKÄ?

Tampereen Hääyö ○○28. marraskuuta Aleksanterin kirkossa. ○○Samaan aikaan vihitään monta paria, joilla on omat vihkipappinsa. ○○Järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. ○○Hääöitä on vietetty muun muassa Vantaalla, Helsingissä ja Turussa.

USVA TORKKI

Hääyön vihkimiset alkoivat Aleksanterin kirkossa kuudelta. Juha Kettunen ja Päivi Niskanen sekä Jarno ja Heidi Kokkala vihittiin puoli kahdeksalta.

ajassa kartalla luotain näkymä ideat media elämykset huvit 17

PELLEHYPPY

VEERA HONGISTO

NÄIN KOIN

Iida Nieminen

nieminen.iida.x@student.uta.fi

Joulumyynti on paisunut naurettaviin mittoihin. Nyt tarjolla on palleroporonjäkälää 35 euron kilohinnalla, sadan gramman pakkauksissa. PIDÄN JUHANNUKSESTA, koska sen jälkeen alkaa joulunodotus. Rakastan joulua, koska se on täydellinen yhdistelmä rauhallisuutta ja hössötystä. En silti ymmärrä, kuinka meidät saadaan ennen juhlapyhiä ostamaan mitä tahansa joulunpunaiseen pakattua. Punaiset paistinpannut, jouluteemaiset marsipaanimuotit ja kimaltavat lumiukkovalot ovat yhtäkkiä tarpeellisia. Kaiken huippu on, että Clas Ohlsonilta voi ostaa jäkälää. Se on käsitelty pahanhajuisilla kemikaaleilla, jotta siitä on saatu pehmeämpää ja kestävämpää. Tästä syystä tuotteella on kahden vuoden takuu. Clas Ohlsonin nettisivujen mukaan jäkälä sopii erinomaisesti joulun koristeluihin. Osta pussillinen palleroita kahdeksi vuodeksi. Saat rahasi takaisin, jos ei miellyttänytkään.

PYYNIKIN UIMAHALLISSA kisaillaan pellehypyn Suomen mestaruudesta sunnuntaina klo 18. Kilpailuun osallistuu 12 pelleä pääkaupunkiseudulta, Jyväskylästä ja Turusta. Tapahtumaa järjestävä Markku Eklund on esiintynyt Verneri Vetelänä jo 30 vuotta. Vetelän bravuuri on takaperinvoltti kolmen metrin ponnahduslaudalta. Hypyn aikana takapuoli saa osumaa laudasta.

ITSENÄISYYSPÄIVÄN BINGO

LASSI KUISMA

SEURAA itsenäisyyspäivän ajan mediaa sekä ympäristöäsi ja ruksaa bingotaulukon ruutuja. Jos saat bingon, voit palkita itsesi Fazerin sinivalkoisella suklaalla. 1. Jossain rikotaan ikkuna. Tekijäksi ilmoittautuu nimetön anarkisti. 2. Linnan juhlien ensikertalainen unohtaa odottaa pariaan käteltyään presidenttiparia. 3. Heikki Hurstia haastatellaan televisiossa. 4. Iltapäivälehdet avaavat äänestyksen Linnan juhlien ”kauneimmasta” tai ”komeimmasta”. 5. Katsot Tuntematonta sotilasta yli 10 minuuttia mutta alle 30 minuuttia. 6. Iltapäivälehti julkaisee mahtipontisen sotaliitteen. 7. Lähimmässä Siwassa on vuoden pisin jono. 8. Hornetien ylilennosta kuuluu ääni, mutta mitään ei näy. 9. Poltat kynttilöitä, ja steariini sotkee pöytäliinan. 10. Tuttusi tuntee jonkun, joka tuntee jonkun Linnan juhlien vieraista. 11. Mediassa kysytään ulkomaalaiselta, millainen Suomi-kuva on maailmalla. 12. Yllätyt, koska Alko on kiinni. 13. Joku pahoittaa mielensä siitä, mitä itsenäisyys merkitsee jollekin toiselle. 14. Naapurisi toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää. Keskustelu loppuu siihen. 15. Linnan juhlien jatkoista syntyy kohu. 16. Tilaamasi sanomalehden pääkirjoituksen sanoma on ”Suomi on hieno maa, mutta vielä riittää tehtävää”.

JÄKÄLÄKORISTEIDEN askarteleminen ikkunalaudoille tuntuu mitättömältä sen rinnalla, että Lapissa poroille ei riitä ruokaa koko vuodeksi. Jäkälää joudutaan talvisin kuljettamaan etelästä pohjoiseen. Porojen sapuskan uusiutumiseen menee yli kymmenen vuotta, minkä takia sen kerääminen on tavallisilta ihmisiltä kielletty. Kukkakaupat saavat kuitenkin käyttää jäkälää asetelmissaan. Samaan aikaan, kun porot taistelevat nälissään jäkälästä, raahataan harmaata kasvustoa Norjasta Clas Ohlsonille joulumyyntiä varten. Jäkälän myynnin älyttömyyden kruunaa se, että tuotteen nimi on sammal. Jo peruskoulussa opitaan, että ne kuuluvat eri eliökuntiin. Sammal on kasvi ja jäkälä levän ja sienen symbioosi. JÄKÄLÄ EI OLE ainoa älyvapaa esimerkki joulumyynnistä. Jos ei osaa sulattaa pakastettua piparkakkutaikinaa, saa sitä myös kylmäkaapista. Lisäksi on saatavilla lahjanarun kihartimia, jos ei ole koskaan oppinut perinteistä saksitekniikkaa. Jos taas haluaa testata, toimiiko kynttelikön keskimmäinen lamppu, on sitä varten keksitty lampuntestaaja. Sitten ihmetellään, miksi kotitalouksissa on järjetön määrä tavaraa, jonka säilyttäminen aiheuttaa perheenäideille harmaita hiuksia. Onneksi jäkälä sopii värinsä puolesta niihin.

SYKSYLLÄ 2014 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: TEPPO MOILANEN LÄHDE: TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS

Raskasta tupakointia Raskauden aikana tupakoivien naisten määrä on Suomessa edelleen yhtä korkea kuin 1980-luvun lopussa.

19 87 1 5,5 %

19 93 1 6,5 %

2000 1 4,8 %

2006 1 5,1 %

2 01 3 16 %