6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit
Kuoleman ammattilaisen sieluun jää kipeä vamma OLLI PIETILÄINEN
Tampereen yliopistollisen sairaalan kappeli on rauhan paikka. Kuolleen omaiselle se voi olla valon pilkahdus keskellä pimeyttä.
ELÄMÄ Jokainen ihminen kohtaa läheisensä kuoleman keskimäärin 1,7 kertaa elämänsä aikana.
Rakkaan menehtyminen tuntuu ammattilaisesta yhtä raskaalta kuin maallikosta. NE JÄÄTYNEET varpaat Pirkko AarnioMäkelä muistaa aina. Varpaat kuuluivat vainajalle, jota hän oli hakemassa miehensä kanssa 10 vuotta sitten. Kyseessä oli hänen ensimmäinen poliisiajonsa, eli menehtyneen henkilön noutaminen kuolinpaikalta. Kuolleen henkilötunnus säilyi mielessä vuosia. Hautausalalla työskentelevä AarnioMäkelä on pukeutunut mustaan, tietenkin. Ainanlinnan kukka- ja hautauspalvelu sijaitsee Näsilinnankatu 24:ssä, elämää nähneen jugend-talon kivijalassa. Aarnio-Mäkelä omisti Ainanlinnan pitkään miehensä kanssa, mutta nykyään hän vain työskentelee siellä. Hautausliikkeen etuosan täyttävät runsaat kukka-asetelmat. Arkkumallit on piilotettu pellavaverhon taakse toimistoon. Jotkut pelkäävät niitä. Aarnio-Mäkelän mielestä hänen työssään on tärkeintä omaisten toiveiden toteuttaminen. Hautaustoimisto voi hoitaa kaiken vainajan hakemisesta muistotilaisuuden järjestämiseen, jos omaiset niin haluavat. Hautausurakoitsija ei hoida pelkästään käytännön asioita, vaan hän tarjoaa omai-
sille henkistä ammattiapua. Aarnio-Mäkelä vaikuttaa empaattiselta ihmiseltä, johon on helppo turvautua surun keskellä. Hän luo ympärilleen turvallisen ilmapiirin lempeällä äänellään. – Suru on henkilökohtaista. Osa omaisista menee surun keskellä lukkoon, toiset itkevät ja jotkut ovat vihaisia. VAINAJIEN KANSSA työskentelevältä odottaa saavansa helpotusta kuolemanpelkoon. Aarnio-Mäkelä puhuu menehtymisestä kuitenkin niin kuin olemme tottuneet siitä kuulemaan: elämää ei voi ennustaa, ja kaikki loppuu aikanaan. Kuolema pelottaa häntä yhtä paljon kuin muitakin. Psykologian tutkijatohtorin Kirsi Peltosen mukaan ajatus kuolemasta tuntuu meistä kamalalta, koska elämän päättymiseen liittyy yleensä arvaamattomuutta. Kuolema ei ole omassa hallinnassa, vaikka me niin toivomme. Hautausurakoitsija joutuu kohtaamaan ammatissaan usein pahimmat kauhukuvansa. Aarnio-Mäkelää järkyttävät eniten tapaukset, joissa haudattava on nuori, kenties oman lapsen ikäinen. Silloin hänessä
heräävät vahvat äidinvaistot. Orvoksi jääneet lapset ja yhtä aikaa menehtyneet pariskunnat eivät unohdu koskaan. Aarnio-Mäkelä muistaa, miten lamaantuneeksi oman isän kuolema sai hänet. Silloin hän tunsi olevansa ”aika loppu”. ENNEN KUIN vainaja viedään kirkkoon hänet pyyhitään, kammataan ja puetaan. Joskus ruumiin hajoaminen on edennyt niin pitkälle, että jäänteet täytyy laittaa pussiin ennen arkkuun asettamista. Aarnio-Mäkelä päätyi hautausalalle 12 vuotta sitten avioliiton myötä. Hänen miehensä on työskennellyt hautausurakoitsijana lähes puoli vuosisataa. Aarnio-Mäkelän viralliset ammattinimikkeet ovat floristimestari ja hautaustoimenliikkeenharjoittaja. Hän tekee myös perunkirjoituksia. – Kuolema ei ole aina kaunista. Joskus joudun sanomaan omaisille, että on parempi, jos viimeiseksi muistoksi jää kuva hyvinvoivasta läheisestä. Olen päättänyt, että itse haluan ehdottomasti tuhkauksen. Siitä jää puhdas lopputulos. Aarnio-Mäkelä kokee, että vanheneminen auttaa kuoleman hyväksymisessä. Hän
toivoo, että maanpäällisen elämän jälkeen tulisi jotakin muuta. Mikään harras kristitty hän ei ole, vaikka hän välillä rukoilee ja käy kirkossa. USEIN PUHUTAAN, että nykyihminen on vieraantunut kuolemasta. Aarnio-Mäkelä allekirjoittaa tämän väitteen. Vanhukset makaavat sairaaloissa ja vanhainkodeissa, eivätkä jälkipolvet enää asu saman katon alla kuolevien isovanhempiensa kanssa. Aarnio-Mäkelä näki itse ensimmäisen kerran kuolleen ihmisen, kun hänen isoäitinsä aikoinaan menehtyi. – En enää mene niin syvälle tapauksiimme kuin urani alussa. Toisaalta tämä työ on kovin raadollista. Ihminen näyttää joskus hyvin erilaiselta ruumiinavauksen jälkeen kuin elossa ollessaan. Psykologi Kirsi Peltonen kertoo, että jokainen yksilö kehittää elämänsä aikana erilaisia selviytymiskeinoja, joiden avulla selätetään vaikeat tilanteet. Nämä mallit alkavat kehittyä jo lapsuudessa, ja niiden turvin ihminen kestää ajatuksen kuolemasta. Peltonen on tutkinut trauman syntymistä Tampereen yliopistossa.