Utain 13/2015

13/2015

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

elämykset 16

huvit 17

Rakentava journalismi ratkoo ongelmia Hyvät uutiset ovat tervetulleita synkän mediamaiseman keskelle.

Miina Viljanen s. 15

Sorin verran parempi Sorin sirkus on näyttänyt sirkustaiteen suunnan jo 30 vuotta. s. 8

Ruokkikaa purevaa kättä Yliopistoväki kritisoi koulutuksista leikkaamista s. 4

Joulun maku suussa Piparit ja pullat tekevät talvesta juhlaa s. 10

2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

10.12.2015

Kehitysyhteistyön uusjako KEHITYSPOLITIIKKA Yritysten osallistuminen kehitysyhteistyöhön

haastaa järjestöjä, joiden pitäisi toimia sekä vahtikoirina että neuvonantajina.

JÄRJESTÖJEN ja yritysten työnjako, eturistiriidat ja avoin raportointi ovat kehitysyhteistyön uusia pulmia. Aihetta käsittelee suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö Kepan Vienninedistämistä vai kehitysyhteistyötä? -ajankohtaiskatsaus.

Katsauksessa pohditaan esimerkiksi suomalaisen kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin avoimuutta ja rahoitusmuotoja.

Finnfund rahoittaa uusia tai toiminnassa olevia yhtiöitä, joihin liittyy suomalainen intressi. Suomalaisia yrityksiä tai vientiä Finnfund ei yhtiön neuvonantajan Tapio Walleniuksen mukaan rahoita. Suomen valtio omistaa yhtiöstä yli 90 prosenttia.

Kepan mukaan ongelmallista on, että noin neljännes Finnfundin sijoituksista on kanavoitu kehitysmaihin rahastojen kautta.

– Rahastot ovat ongelmallisia, koska niissä on välikätenä salkunhoitaja. Tilannetta voisi verrata siihen, että ihminen vie rahan-

sa pankkiin, eikä täysin tiedä minne rahat sijoitetaan, Kepan katsauksen pääkirjoittaja Matti Ylönen sanoo. Ylönen toimii Helsingin yliopiston tutkijana.

Ylönen on sitä mieltä, että liikesalaisuuksien vuoksi avoin raportointi kehitysmaihin liittyvissä hankkeissa on vaikeaa. Walleniuksen mukaan he eivät rahoituslaitoksena voi paljastaa kaikkea asiakasyrityksiin liittyvää. Wallenius kertoo, että Finnfundin pääomistaja ulkoministeriö kuitenkin valvoo hankkeiden kehitys- ja ympäristövaikutuksia tarkasti ja on ollut tyytyväinen Finnfundin vuosittaiseen raportointiin.

KEHITYSMAIDEN ETU ja yhteistyö on tärkeää sekä järjestöille että Finnfundille.

Walleniuksen mukaan keskusteluyhteydet järjestöpuolelle ovat olleet kehitysavun leikkauksien takia heikommat kuin yleensä, mutta tälläkin hetkellä Finnfundilla on me-

neillään yhteistyöprojekti WWF:n ja yhteisömetsänomistajien kanssa. Projektissa WWF kouluttaa paikallisia yhteisöjä, ja Finnfund valmistelee sijoitusta yritykseen, joka ostaisi pienviljelijöiden tuotteita. Tällaisia projekteja Wallenius haluaisi lisää, sillä tällöin järjestön ja yrityksen työnjako on selvä.

Wallenius kertoo, että eräät järjestöt suunnittelevat uudenlaisia kehitysrahoitusmalleja, joissa Finnfund voisi toimia asiantuntijaroolissa.

– Meidän hankkeemme ovat usein suurempia, koska niiden pitää olla kannattavia. Järjestöt suunnittelevat nyt pienempiin projekteihin keskittyvää kehitysrahoitusta.

Meillä on alalta 35 vuoden kokemus, jota voimme jakaa, Wallenius sanoo.

JÄRJESTÖILLÄ OLISI yrityksille paljon opetettavaa, mutta eturistiriita vaikeuttaa usein yhteistyötä. Walleniuksen mukaan

monet yritykset käyttäisivät mielellään järjestöjä maksullisina konsultteina, mutta kaikille järjestöille tämä ei sovi. Työskennellessään yrityksille ne eivät enää voisi toimia vahtikoiran roolissaan.

– Järjestöillä on yhteistyössä vaikea kaksoisrooli. Yhtäältä ne voivat kouluttaa yrityksiä, mutta toisaalta niiden olisi muistettava toimia julkisen ja yksityisen sektorin vahtikoirana, Ylönen sanoo.

Järjestötoiminnasta tutun avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen yritysmaailmassa olisi Ylösen mielestä myös suomalaisten etu. Kepan katsauksen mukaan avoimuus on välttämätöntä demokratialle.

Kansalaisilla on oikeus tietää millaisia investointisopimuksia päättäjät ja yksityinen sektori tekevät, jotta niihin voidaan tarvit­ taessa vaatia muutoksia.

Saara Kallio

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

Jouluapulaiset voivat joutua keskelle riitoja VIIME VUOSINA lisääntyneet kaupan alan säästöt ja yt-neuvottelut ovat vaikuttaneet myös joulunajan työntekoon. Palvelualojen ammattiliitto PAMin kaupan neuvottelupäällikön Juha Ojalan mukaan kausityöntekijöiden palkkaaminen on kiristänyt apulaisten ja vanhojen työntekijöiden välejä.

Myös riitoja lisätyötunneista on aiempaa enemmän.

Lain mukaan mahdollisia lisätöitä tulee tarjota ensin vakituiselle osa-aikatyötä tekevälle, sitten lomautetuille ja vasta viimeisenä ulkopuolisille. Tästä järjestyksestä poikkeaminen aiheuttaa valituksia ammattiliittoon ja kitkaa työntekijöiden välille.

– Ongelmaa on varmasti joka ketjussa, jos sitä lähdettäisiin tutkimaan tarkemmin, sanoo PAMin Tampereen aluepäällikkö Marja Salmivuori.

OSA-AIKAISTUKSET ovat kaikista ongelmallisimpia. Tällöin työntekijä on vakituisessa työsuhteessa, mutta tulotaso saattaa jäädä matalaksi. Turhautuminen omaan tilanteeseen voi aiheuttaa eripuraa kausityöntekijöitä kohtaan, vaikka tuntien jako on työnantajan vastuulla.

Salmivuoren mukaan yhteydenottoja lisä-

MIKÄ?

Osa-aikaisuudet

KUVAT: HENNA HAKKARAINEN/KEPA, CONLETH BRADY/IAEA, OANA SMILLIE/WORLD BANK IMAGES MONEY/FLICKR, PIIRROS: LAURA OKKONEN EDITOINTI: DANIEL HELANDER

Kommentti Kuka pelkää vastuuta?

SUOMEN KAAVAILEMAT leikkaukset kehitysyhteistyöhön sysäävät auttamisvastuuta pois valtiolta. Tiistaina hallitus julkaisi toimintaohjelmansa turvapaikanhakijoiden vähentämiseksi. Suomi ei siis halua auttaa kriisialueita kehitysyhteistyöllä, eikä vastaanottaa turvapaikanhakijoita.

Vastuu auttamisesta jää muille toimijoille.

Osa yrityksistä lahjoittaa suuriakin summia hyväntekeväisyyteen, mutta suomalaisten yritysten suurlahjoitukset kohdistuvat kotimaahan. Esimerkiksi peliyhtiö Supercell lahjoitti marraskuussa 2,5 miljoonaa euroa maahanmuuttajanuorten tukemiseen kotimaassa.

Kehitysyhteistyö on yhä järjestöjen ja erilaisten tapahtumien, kuten Nenäpäivän, varassa. Kehitysapujärjestöt ovat riippuvaisia valtion antamista tuista. Valtion leikkaukset kehitysyhteistyöhön ovatkin moraalisesti arveluttavia. Luottaminen yritysten ja yksittäisten henkilöiden lahjoituksiin ei auta järjestöjen ahdinkoa. Myös Suomella on globaali vastuu auttaa hädässä olevia.

Mimmi Pitkänen

○○Kaupan liiton mukaan osa-aikaiset työsuhteet ovat kaupoille välttämättömiä, jotta työvoimaa voitaisiin mitoittaa asiakasvirtojen mukaan. ○○Vuoden alussa eduskunnan käsittelyyn tulee kansalaisaloite, joka haluaa rajoittaa osa-aikatyön tarjoamista ja kieltää nollatuntisopimukset. ○○Kaupan liitto pelkää, että muutokset johtaisivat työpaikkojen vähenemiseen.

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

työtunneista tulee valtakunnallisesti lähes päivittäin.

– Jos lisätyötunnit haluaa riitauttaa, täytyy työntekijöiden viedä aluksi itse asiaa eteenpäin.

Syksyn aikana yt-neuvotteluja on ollut Suomen Lähikaupassa, Keskolla, Anttilassa ja S-ryhmällä. Neuvottelut ovat johtaneet irtisanomisiin ja viikkotyötuntien vähennyksiin.

KIIREAPULAISIA on Salmivuoren arvion mukaan tänä jouluna suhteellisen vähän.

PAMin kaupan neuvottelupäällikön Juha Ojalan mukaan koko maassa ahkeroi tuhansia jouluapulaisia. He ovat usein nuoria opiskelijoita, jotka eivät ole ammattiliiton jäseniä. Tällöin heidän on vaikeampi saada apua, jos työehdoissa tulee vaikeuksia.

– Kausityöntekijät eivät usein ole niin tietoisia, paljonko työtä saa teettää ja paljonko siitä tulisi maksaa. Ongelmatilanteissa saamme yhteydenottoja nuorten vanhemmilta, Ojala toteaa.

TAMPEREEN JOULUTORILLA ensimmäistä kertaa työskentelevä Enna Alastalo uskoo tietävänsä työnteon säännöistä hyvin, mutta epäilee, että monet nuoret eivät tiedä. Alastalo kertoo itsekin oppineensa työehdoista vasta ollessaan töissä jäätelökioskilla, jossa lakia kierrettiin tiuhaan.

– En ole kokenut tarvetta liittyä liittoon, mutta jäätelökioskilla ollessani olisin ehkä voinut.

Aiempina jouluina Alastalo on ollut töissä myös kaupassa kiireapulaisena ja nykyisen työnantajansa Dammenbergin tehtaalla.

Joulun alla työskentely on ollut Alastalon mukaan kiireistä, mutta vakityöntekijät ovat suhtautuneet apulaisiin hyvin.

Sonja Parkkinen

LAURA OKKONEN

utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

radio.uta.fi @radiomoreeni @radiomoreeni Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere

katse.uta.fi Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Katse

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Juvenes Print Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Niina Uusitalo (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, kuvat) Teemu Helenius (ulkoasupäällikkö, taitto) Toimitussihteerit: Nikke Kinnunen, Ida Roivainen Uutistuottaja: Laura Ikävalko AD: Hannele Kauppinen Taittajat: Suvi Iivari, Niina Kellinsalmi, Satumaari Ventelä Toimittajat: Hanna Asikainen, Maria Erma, Sanna Ihalainen, Riikka Jauhiainen, Matilda Jokinen, Saara Kallio, Fanni Kangasvieri, Valma Korhonen, Teemu Leppänen, Pihla Loula, Eveliina Mäntylä, Pertti Neuvonen, Ida Nieminen, Elsa Osipova, Sonja Parkkinen, Mimmi Pitkänen, Minja Rantavaara, Taru Rokka, Tessa Toni, Sanelma Tuliniemi, Tuukka Tuomasjukka, Hanna Tuulonen, Veera Tuupanen, Salla Varpula, Miina Viljanen, Alisa Vänttinen, Vanessa Weckström Valokuvaajat: Laura Okkonen, Olli Pietiläinen Kuvankäsittelijä: Daniel Helander Kannen kuva: Katarina Sällylä

Joulutorin myyjä Enna Alastalo oppi työlainsäädännön kantapään kautta entisessä työpaikassaan. Nykyisissä töissä kaikki on sujunut hyvin.

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Äitiyslaki parantaisi tasa-arvoa KANSALAISALOITE äitiyslaista avattiin marraskuun lopulla. Äitiyslain tavoitteena on se, että naisparin lapsella voi olla kaksi vanhempaa heti lapsen synnyttyä.

Tamperelainen Raisa Foster, 39, sai naispuolisonsa kanssa lapsen viime toukokuussa. Vasta elokuussa lapsi tunnustettiin virallisesti Fosterin omaksi, sillä Fosterin puoliso synnytti lapsen.

– Tuntuu hassulta, että oma lapsi pitää adoptoida, Foster sanoo.

Ihmisoikeusjärjestö Seta kannattaa äitiyslakia. Setan puheenjohtajan Panu Mäenpään mukaan äitiyslaki on erityisen tärkeä lapsen kannalta. Äitiyslailla turvataan lapsen oikeudet heti syntymän jälkeen.

– Äitiyslailla on tärkeä merkitys tasaarvolle. Kaikkien lakien pitää olla yhdenvertaisia, Mäenpää huomauttaa.

Foster hankki puolisoineen lapsen sukusoluluovutuksen avulla. Nykyinen laki vaatii tällaisissa tilanteissa perheensisäistä adoptiota. Adoption hakuprosessiin kuuluvat kotikäynti, psykologinen tutkimus ja taustatutkimus.

Adoptioprosessin pituus vaihtelee paikkakunnan mukaan. Fosterin ja hänen puolisonsa adoptio kesti Tampereella yli kolme kuukautta, kun taas Pirkkalassa samaa sukupuolta oleva ystäväpariskunta sai päätöksen puolentoista kuukauden kuluessa.

– Jos puolisoni olisi menehtynyt hakuprosessin aikana, mitä lapselle olisi tapahtunut? Tuleehan siinä toisen luokan kansalaisen olo, Foster kertoo.

Seta ajaa äitiyslaki-kansalaisaloitetta ja aikoo nostaa sen ensi vuonna tärkeimmäksi aiheekseen. Mäenpään mukaan äitiyslaki helpottaisi byrokratiaa sekä säästäisi aikaa ja rahaa. Äitiyslaki pohjautuu isyyslakiin, joka tulee voimaan ensi vuoden tammikuussa. Isyyslaki takaa sen, että isät voivat tunnustaa lapsensa jo neuvolassa. Äitiyden tunnustuksen saaminen heti synnytyslaitoksella tuntuu Fosterille tärkeältä.

– Haluaisin tuntea olevani kuin kuka tahansa vanhempi, Foster sanoo.

Miten yliopisto saa hampaansa takaisin?

VAIKUTTAMINEN Yliopistolaiset kehottavat vastustamaan leikkauksia

järjestäytymällä, argumentoimalla ja tulkitsemalla todellisuutta.

BANDEROLLEJA KAITEISSA, all-male panel portaissa, turhan tiedon luentoja saleissa. Tampereen yliopiston pääkirjaston Linnan valtaus ei ollut ainoa mielenilmaus viime viikolla. Koulutusleikkauksia ja itsehallintoa nostettiin esille myös tiistaina, kun professorit pitivät puheenvuoroja hallituksen koulutuspolitiikkaa vastaan.

Mielenosoituksia on organisoinut valtakunnallinen, koulutusleikkauksia vastustava Koulutuslakko-liike. Tiistain mielenilmauksen järjestäneen Tiina Heikkilän mukaan tärkein tehtävä on nyt tuoda esille, että leikkauksille on vaihtoehtoja.

HEIKKILÄN MUKAAN koulutusleikkausten vastustaminen ei ole radikaalia, vaan pohjimmiltaan sosiaalidemokraattista toimintaa, joka puolustaa hyvinvointivaltiota ja koulutusta. Mielenosoitusten lisäksi mediahuomiota on saatu erilaisilla kirjeillä ja kannanotoilla.

Heikkilä korostaa, että tunnustetussa asemassa olevien henkilöiden mielenilmaukset ovat tärkeitä, sillä ne tekevät suuremman vaikutuksen kuin poliittisesti aktiivisten ja radikaaleista mielipiteistään tunnettujen henkilöiden lausumat.

TAMPEREEN YLIOPISTON aikuiskasvatuksen professori Juha Suoranta on puolustanut mielenilmauksia näkyvästi. Hänen mukaansa yliopisto on yhteiskunnallisen

vaikuttamisen harjoituslaboratorio, jossa voi kokeilla niin yhdistystoimintaa kuin suorempaa demokratiaa.

Suoranta nousi viime viikolla julkisuuteen, kun hän esti poliisia viemästä mielenosoittajaa valtiovarainministeri Alexander Stubbin vierailjaluennolta.

Myös valtauksessa järjestettyyn paneelikeskusteluun osallistunut professori kannustaa opiskelijoita käymään keskusteluja yhteiskunnan tilanteesta ja korostaa ymmärryksen ja tulkinnan merkitystä.

– Analyysillä voi saada enemmän aikaan kuin vain kieltämällä ja vastustamalla asioita, hän sanoo.

SOSIOLOGIAN PROFESSORI Pertti Alasuutari muistuttaa, että kaikki vastarinnan keinot eivät ole epäsovinnaisia. Aina on mahdollista taistella argumenttitasolla. Voi pohtia, ovatko käytössä olevat keinot oikeita ja kuinka olisi mahdollista päästä parempaan.

Suoranta puolestaan korostaa, että vaikuttamista voi tehdä muillakin kuin poliittisilla keinoilla. Kun ”hyvä opiskelija” täyttää hänelle rahoitusmallissa asetetut opintopistetavoitteet, vaikuttaa hän osaltaan rahoituksen säilymiseen. Merkittävänä asiana kriittisyyden esittämiselle hän korostaa rohkeutta. ­­­– Toisilla sitä on asemasta riippumatta, toisilla ei koskaan.

LAURA OKKONEN

Oriveden kultakaivos lopetetaan

Sonja Parkkinen

Koulutusleikkaukset

○○Koulutusleikkaukset julkistettiin toukokuussa osana uutta hallitusohjelmaa. ○○Ammatillisesta koulutuksesta leikataan 250 miljoonaa euroa vuodessa ja korkeakoulujen rahoituksesta 75 miljoonaa euroa vuodessa. ○○Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoilta poistetaan yhteensä 30 miljoonaa vuosittaista erillisrahoitusta. ○○Tavoitteena on, että työelämään siirryttäisiin jo kandidaatin tutkinnolla, jolloin maisterien kouluttaminen vähenisi. Pitkällä aikavälillä tällä saataisiin 125 miljoonan euron säästöt. ○○Useat yliopistot ovat ilmoittaneet YT-neuvotteluista koulutusleikkausten takia.

”

Analyysillä voi saada enemmän aikaan kuin vain kieltämällä ja vastustamalla.

Juha Suoranta, Aikuiskasvatuksen professori

Tuukka Tuomasjukka

Mimmi Pitkänen

LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN aluehallintovirasto on hylännyt Oriveden kultakaivoksen ympäristöluvan. Asiasta uutisoivat Yle ja Aamulehti.

Syynä ovat kaivoksen toiminnasta syntyneet ympäristöhaitat. Dragon Mining Oy:n kaivoksesta on laskettu kuivatusvesiä viereiseen Ala-Jalkajärveen. Tämä on aiheuttanut kala- ja rapukantojen tuhoutumisen.

Kaivostoiminnan jatkuminen aiheuttaisi vesistön pilaantumista myös Peräjärvessä ja jossain määrin Näsijärven Paarlahdessa.

Yhtiö aikoo valittaa päätöksestä.

Sen tulisi esittää kuuden kuukauden kuluttua suunnitelma ympäristönsuojelua koskevista toimista kaivoksen sulkemista varten.

Kaivoksen sulkemista ovat vaatineet Suomen Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ja Maan ystävät.

MITÄ?

Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori Juha Suoranta toivoo yliopiston keskusteluun sallivuutta virkavallan sijaan. Hän viittaa yliopiston viestintäohjeisiin, joissa yliopisto ”rohkaisee kriittistä keskustelua, eikä rajoita henkilökuntansa eikä opiskelijoidensa ilmaisunvapautta”.

Miksi valtaus keskeytettiin?

KOULUTUSLAKKO TAMPERE -liikkeen toteuttama yliopiston Linna-rakennuksen valtaus keskeytettiin varhain lauantaiaamuna. Yliopistovaltauksia järjestettiin samalla viikolla muissakin Suomen kaupungeissa, mutta vain Tampereen valtaus keskeytettiin. Linnan valtaus sujui rauhallisesti keskustelutilaisuuksien, työpajojen ja elokuvien merkeissä. ­– Ehkä olimme liian kiltisti eikä kyseessä ollut oikeanlainen yliopistovaltaus, Koulutuslakko Tampere -liikkeen Ilona Taubert pohtii.

Vartijat ja yliopiston tilapalvelupäällikkö tulivat ilmoittamaan valtauksen keskeyttämisestä noin kello 3.30.

– Perustelut olivat epäselviä. Meille sanottiin, ettei meillä ole enää lupaa olla paikalla, Taubert toteaa.

Taubertin mukaan vartijat soittivat poliisit paikalle sen jälkeen, kun valtaajat olivat kieltäytyneet poistumasta.

– Keskustelimme poliisien kanssa tilanteesta, ja sen jälkeen he antoivat meille poistumiskäskyn.

Tampereen yliopiston hallintojohtaja Petri Lintusen mukaan valtauksen keskeyttämiseen ei liittynyt dramatiikkaa.

– Katsoimme, että suurin valtausinto oli jo hiipunut, alle kymmenen henkilöä oli enää mukana. Ei ollut järkeä pitää tiloja auki ja henkilökuntaa paikalla.

Taru Rokka

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

SALIBANDYN MM-KISAT

LAURA OKKONEN

Uusi YK-harjoittelu tuleville toimittajille TAMPEREEN YLIOPISTON Viestinnän, median ja teatterin yksikkö ja Suomen pysyvä YK-edustusto aloittavat yhteisen harjoitteluohjelman. Helsingin Sanomain säätiön rahoittama kolmivuotinen ohjelma tarjoaa vuosittain yhdelle opiskelijalle mahdollisuuden viettää lukuvuosi New Yorkissa.

Ohjelmaan kuuluu osa-aikainen journalistiikan opiskelu New Yorkin yliopistossa sekä osa-aikatyö Suomen YK-edustuston viestintäharjoittelijana.

Valittava opiskelija saa apurahan, joka kattaa asuinkustannukset ja yliopiston lukukausimaksut. Ohjelma on tarkoitettu journalistiikan maisteriopiskelijoille. Hakuaika päättyy 10.1.2016.

– Ensi syksy on hyvä ajankohta aloittaa. Syksyllä on YK:n yleiskokous, johon liittyy paljon tiedotettavaa, sanoo Suomen YK-suurlähettiläs Kai Sauer.

Taru Rokka

Keltainen talo puretaan TAMPEREELLA pelataan naisten kymmenensiä salibandyn maailmanmestaruuskisoja. Viikolla edetään puolivälierien kautta kohti viikonlopun finaaliotteluita. Sveitsi ja Latvia kohtasivat puolivälierässä keskiviikkona. Suomen kanssa samassa lohkossa toiseksi tullut Sveitsi päihitti Latvian lukemin 9-2 selvittäen tiensä semifinaaliin. Puolivälierissä Suomella on vastassa Saksa.

⋆⋆UUTISANALYYSI

Painomusteen leimaava voima ”TURVAPAIKANHAKIJOITA epäillään

häirinnästä Saarijärvellä”, uutisoi Yle 26.11.2015. Otsikosta selviää, että häirinnästä epäillyt ovat ensinnäkin turvapaikanhakijoita ja toiseksi heitä on monta.

Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella otsikkoa nopeasti vilkaisemalla saattaa yhden jos toisenkin tajuntaan nousta synkkä ajatus: ”taas ne”.

Mediatutkija Karina Horsti kirjoittaa väitöskirjassaan, että turvapaikanhakijoita käsitellään länsimaisessa mediassa tyypillisesti uhan ja laittomuuden näkökulmasta.

Turvapaikanhakijoiden liikkeitä kuvataan epäinhimillisin luonnonkatastrofeihin liittyvin metaforin. He ovat virtaa ja tulvaa.

Kun tämä yhdeksi valtoimenaan vellovaksi massaksi niputettu ihmisryhmä yhdistetään mediassa rikoksiin, on musteeseen kastettu leimasin valmiina painamaan sanan ”rikollinen” jokaisen Suomen rajalle saapuvan turvapaikanhakijan otsaan.

JOURNALISTIN OHJEIDEN mukaan etnistä alkuperää ”ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti”.

Kun media ilmoittaa rikoksen yhteydessä, että epäilty on turvapaikanhakija, ei kyse ole halventamisesta. Mutta kuuluuko se asiaan?

Rikoksesta epäillyn taustatietoja on tärkeää julkistaa esimerkiksi silloin, kun lainrikkoja on karkuteillä. Epäillyn turvapaikanhakijastatuksen julkaiseminen taas ei edistä tutkintaa millään lailla.

Aivan kuin turvapaikanhakijuus olisi noussut yhteiskunnallisesti niin merkittäväksi kysymykseksi, että se tulee nostaa

”

Epäillyn turvapaikanhakijastatuksen julkaiseminen ei edistä tutkintaa millään lailla.

otsikoihin samalla näkyvyydellä kuin Helsingin huumepoliisin päällikön rikkeet.

Turvapaikanhakijoiden rikollisiksi leimaantumisen ongelmaa ei ratkaise pakolaisten tuomien ongelmien siivoaminen näkymättömiin. Jos media ja poliisi jättävät julkaisematta rikoksesta epäillyn synnyinseudun, lähtee sosiaalisen median huhumylly vahvistamattomine tietoineen nopeasti pyörimään.

Valtamediaa syytetään tiedon pimittämisestä ja kansalaisten aivopesemisestä monikulttuurisuuden ystäviksi. MV-lehti kertoo, miten ”asiat oikeasti ovat”, minkä jälkeen lehden kommenttiboksissa voi törmätä valtamedian toimittajille suunnattuihin vähemmän imarteleviin kommentteihin.

Netin vihapuhe toivottaa tietoa pimittävälle feministitoimittajalle mahdollisimman väkivaltaista raiskauskokemusta vihervassari-suvakki-kuplan puhkaise­ miseksi.

POLIISI ON LIITTYNYT seuraamaan kuumimmiksi kiihtyneiden Internet-keskustelujen väittelyareenoita. Perjantaina poliisi julkaisi turvapaikanhakijatilannetta koskevan viestintäsuunnitelman, jonka mukaan poliisi pyrkii kumoamaan sosiaalisessa mediassa vellovia harhakäsityksiä. Kun faktat ja tunteet menevät sekaisin, poliisin tehtävänä on median tavoin jakaa oikeaa tietoa ja puuttua lainvastaiseen ja rasistiseen keskusteluun.

Turvapaikanhakijoihin liittyvät uutiset ovat vakiinnuttaneet paikkansa valtamedian asettamassa päiväjärjestyksessä. Ja miksi näin ei olisi?

Pakolaiskriisi puhuttaa ja herättää tunteita, kuten yhteiskunnalliset muutokset ovat kautta aikojen tehneet. Rikoksen tekijän kansallisuus kiinnostaa, koska media on antanut maistiaisen syntipukista ja kansa on jäänyt janoamaan lisää. Median tehtävänä on tarjota tietoa ja herättää keskustelua syyllisten osoittelun sijaan.

Tessa Toni

tessa.toni.t@student.uta.fi

TAMPEREEN TAMMELASSA sijaitseva kulttuuritalo Keltainen talo puretaan. Talon toiminta päättyy vuoden loppuun mennessä. Tiloissa on pidetty esimerkiksi avoimia keikkoja ja taidenäyttelyjä. Asiasta kertoi Keltaisen talon vahtimestari Maria Mattila Facebook-sivuillaan.

Keltaisen talon purkaminen johtuu Ratapihankadun asemakaavan muutoksista. Tampereen kaupungin hankejohtajan Tero Tenhusen mukaan Keltaisen talon on väistyttävä, koska alueen liikennejärjestelyjä muutetaan.

Tilalle tulevaa kevyen liikenteen väylän luiskaa ei olisi muuten saatu tarpeeksi turvalliseksi.

Kaupunki sai selvityksen kulttuurihistoriallisista rakennuksista eikä Keltainen talo kuulunut niihin. Myös vanha seurantalo Morkku puretaan.

Tavara-asema siirretään muualle.

Hanke kuitenkin viivästyy, sillä suunnitelmasta tehtiin valitus kesällä ja sen käsittely on kesken.

Sonja Parkkinen

Asuminen tulee kalliiksi pienituloisille PIENITULOISILLA menee asumiseen lähes kaksinkertainen osuus tuloista muuhun väestöön verrattuna, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Osuus on erityisen suuri yksin ja kaupungeissa asuvilla pienituloisilla.

Yksin asuvien pienituloisten tulotaso jää asumismenojen jälkeen vähimmäistoimeentulon alapuolelle.

THL:n mukaan hallitusohjelman toimet voivat johtaa voimakkaaseen pienituloisten alueelliseen keskittymiseen. Toisaalta hallitusten toimet, kuten vuokrien laskeminen ja asumistukea saavien ohjaaminen kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin voisivat helpottaa pienituloisten asemaa.

Yli puoli miljoonaa aikuista asuu Suomessa pienituloisissa kotitalouksissa.

Saara Kallio

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Kuoleman ammattilaisen sieluun jää kipeä vamma OLLI PIETILÄINEN

Tampereen yliopistollisen sairaalan kappeli on rauhan paikka. Kuolleen omaiselle se voi olla valon pilkahdus keskellä pimeyttä.

ELÄMÄ Jokainen ihminen kohtaa läheisensä kuoleman keskimäärin 1,7 kertaa elämänsä aikana.

Rakkaan menehtyminen tuntuu ammattilaisesta yhtä raskaalta kuin maallikosta.

NE JÄÄTYNEET varpaat Pirkko AarnioMäkelä muistaa aina. Varpaat kuuluivat vainajalle, jota hän oli hakemassa miehensä kanssa 10 vuotta sitten. Kyseessä oli hänen ensimmäinen poliisiajonsa, eli menehtyneen henkilön noutaminen kuolinpaikalta. Kuolleen henkilötunnus säilyi mielessä vuosia.

Hautausalalla työskentelevä AarnioMäkelä on pukeutunut mustaan, tietenkin.

Ainanlinnan kukka- ja hautauspalvelu sijaitsee Näsilinnankatu 24:ssä, elämää nähneen jugend-talon kivijalassa. Aarnio-Mäkelä omisti Ainanlinnan pitkään miehensä kanssa, mutta nykyään hän vain työskentelee siellä.

Hautausliikkeen etuosan täyttävät runsaat kukka-asetelmat. Arkkumallit on piilotettu pellavaverhon taakse toimistoon.

Jotkut pelkäävät niitä.

Aarnio-Mäkelän mielestä hänen työssään on tärkeintä omaisten toiveiden toteuttaminen. Hautaustoimisto voi hoitaa kaiken vainajan hakemisesta muistotilaisuuden järjestämiseen, jos omaiset niin haluavat.

Hautausurakoitsija ei hoida pelkästään käytännön asioita, vaan hän tarjoaa omai-

sille henkistä ammattiapua. Aarnio-Mäkelä vaikuttaa empaattiselta ihmiseltä, johon on helppo turvautua surun keskellä. Hän luo ympärilleen turvallisen ilmapiirin lempeällä äänellään.

– Suru on henkilökohtaista. Osa omaisista menee surun keskellä lukkoon, toiset itkevät ja jotkut ovat vihaisia.

VAINAJIEN KANSSA työskentelevältä odottaa saavansa helpotusta kuolemanpelkoon. Aarnio-Mäkelä puhuu menehtymisestä kuitenkin niin kuin olemme tottuneet siitä kuulemaan: elämää ei voi ennustaa, ja kaikki loppuu aikanaan. Kuolema pelottaa häntä yhtä paljon kuin muitakin.

Psykologian tutkijatohtorin Kirsi Peltosen mukaan ajatus kuolemasta tuntuu meistä kamalalta, koska elämän päättymiseen liittyy yleensä arvaamattomuutta.

Kuolema ei ole omassa hallinnassa, vaikka me niin toivomme.

Hautausurakoitsija joutuu kohtaamaan ammatissaan usein pahimmat kauhukuvansa. Aarnio-Mäkelää järkyttävät eniten tapaukset, joissa haudattava on nuori, kenties oman lapsen ikäinen. Silloin hänessä

heräävät vahvat äidinvaistot. Orvoksi jääneet lapset ja yhtä aikaa menehtyneet pariskunnat eivät unohdu koskaan.

Aarnio-Mäkelä muistaa, miten lamaantuneeksi oman isän kuolema sai hänet. Silloin hän tunsi olevansa ”aika loppu”.

ENNEN KUIN vainaja viedään kirkkoon hänet pyyhitään, kammataan ja puetaan. Joskus ruumiin hajoaminen on edennyt niin pitkälle, että jäänteet täytyy laittaa pussiin ennen arkkuun asettamista.

Aarnio-Mäkelä päätyi hautausalalle 12 vuotta sitten avioliiton myötä. Hänen miehensä on työskennellyt hautausurakoitsijana lähes puoli vuosisataa. Aarnio-Mäkelän viralliset ammattinimikkeet ovat floristimestari ja hautaustoimenliikkeenharjoittaja. Hän tekee myös perunkirjoituksia.

– Kuolema ei ole aina kaunista. Joskus joudun sanomaan omaisille, että on parempi, jos viimeiseksi muistoksi jää kuva hyvinvoivasta läheisestä. Olen päättänyt, että itse haluan ehdottomasti tuhkauksen. Siitä jää puhdas lopputulos.

Aarnio-Mäkelä kokee, että vanheneminen auttaa kuoleman hyväksymisessä. Hän

toivoo, että maanpäällisen elämän jälkeen tulisi jotakin muuta. Mikään harras kristitty hän ei ole, vaikka hän välillä rukoilee ja käy kirkossa.

USEIN PUHUTAAN, että nykyihminen on vieraantunut kuolemasta. Aarnio-Mäkelä allekirjoittaa tämän väitteen. Vanhukset makaavat sairaaloissa ja vanhainkodeissa, eivätkä jälkipolvet enää asu saman katon alla kuolevien isovanhempiensa kanssa.

Aarnio-Mäkelä näki itse ensimmäisen kerran kuolleen ihmisen, kun hänen isoäitinsä aikoinaan menehtyi.

– En enää mene niin syvälle tapauksiimme kuin urani alussa. Toisaalta tämä työ on kovin raadollista. Ihminen näyttää joskus hyvin erilaiselta ruumiinavauksen jälkeen kuin elossa ollessaan.

Psykologi Kirsi Peltonen kertoo, että jokainen yksilö kehittää elämänsä aikana erilaisia selviytymiskeinoja, joiden avulla selätetään vaikeat tilanteet. Nämä mallit alkavat kehittyä jo lapsuudessa, ja niiden turvin ihminen kestää ajatuksen kuolemasta.

Peltonen on tutkinut trauman syntymistä Tampereen yliopistossa.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

– Mielestäni ei ole yhtä tapaa, jolla kuolemaan kannattaisi suhtautua. Ajattelutapa riippuu siitä, onko henkilö esimerkiksi vakavasti sairas vai fyysisesti täysin terve, hän sanoo.

KUOLEMASTA SAA tehdä persoonallisen.

Aarnio-Mäkelä kertoo, kuinka eräs rouva toivoi, että hänen arkkuunsa laitetaan vaaleanpunainen sisäkangas ja vaaleanpunaiset koristeet. Muistotilaisuudessa tarjoiltiin vaaleanpunaisia bebe-leivoksia vaaleanpunaisen samppanjan kera.

Omaan kuolemaan valmistautuminen tuntuu karulta, mutta siihen pitäisi suhtautua kuin avioehtoon. Surun keskellä ei tarvitse riidellä perinnöstä tai muistotilaisuuden kulusta, kun läheinen on kirjoittanut toiveensa paperille.

– Jokainen käy joskus omassa päässään läpi kuolemansa. Terveellä ihmisellä se on ajatus muiden joukossa, ja mielestäni hyvä asia. Ajatukset kuolemasta muodostuvat ongelmaksi silloin, jos ne häiritsevät elämää. Silloin pitää selvittää, mistä pelot tulevat, psykologi Kirsi Peltonen sanoo.

Hautaustoimisto Ainanlinnassa huomattiin koulusurmien jälkeen kiinnostava ilmiö.

Teini-ikäiset hakivat liikkeestä joukolla vihkoja, joissa voi kertoa, miten haluaa asioiden menevän oman kuoleman jälkeen.

KAKSI KERROSTA Ainanlinnan yläpuolel-

la asuu Pekka Karhunen. Hän on oikeuslääketieteen professori, joka on tehnyt ruumiinavauksia 40 vuoden ajan.

Kun Karhunen puhuu kuolemasta, hän ei asetu sen yläpuolelle. Joskus kuolema on ystävä ja joskus se tuntuu käsittämättömän epäreilulta.

– Me kaikki olemme täällä tähdenlentoina hetken vaan, Karhunen sanoo.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään nykyään lähes aina, jos ihminen on kuollut sairaalan tai hoitokodin ulkopuolella. Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen ei kuulu ainoastaan rikostutkintaan, vaan myös esimerkiksi tapaturma-, itsemurha- ja sairaustapauksiin. Tällöin avauksen suorittaa oikeuslääkäri.

Toisin kuin yleensä luullaan, patologi tutkii enimmäkseen näytteitä ja ruumiinavaukset ovat vain pieni osa hänen työtään.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus on eri asia kuin normaali ruumiinavaus. Oikeuslääkäriä pidetään omaisten silmissä luotettavampana lähteenä kuin sairaalan omaa patologia, jos vainajasta etsitään merkkejä hoitovirheestä.

PEKKA KARHUSEN ajatukset kuolemasta vaikuttavat samanlaisilta kuin Pirkko Aarnio-Mäkelän. Myös Karhusta järkyttävät eniten yllättävät nuorten ihmisten poismenot ja raadolliset perhesurmat. Ne muistuttavat omista lapsista.

Karhusen mielestä oikeuslääkäreille pitäisi järjestää purkukokouksia, joissa tarkasteltaisiin ryhmässä erityisen ahdistavien tapausten herättämiä tunteita. Poliisille ja pelastusviranomaisille tällaiset kokoukset ovat itsestäänselvyyksiä.

– Jokaisella mahdollisesti traumatisoivaa työtä tekevällä pitäisi olla oikeus psyykkiseen tukeen, psykologi Kirsi Peltonen sanoo.

Kuoleman ammattilaiset Karhunen ja Aarnio-Mäkelä miettivät tahoillaan, miten

tärkeää on pitää itsestään huolta. Tarkoittavatko he liikuntaa, lautasmallia ja lepoa vai henkistä tasapainoa, kuka tietää. Ehkä sittenkin sitä, että eläisi onnellisen elämän.

VUONNA 1975 Pekka Karhusta pelotti rikkoa ihminen. Tuolloin hän teki ensimmäisen ruumiinavauksensa. Nykyään Karhunen ajattelee, että hänen tehtävänään on selvittää vainajan viimeiset salaisuudet.

Karhunen päätti lääketiedettä opiskellessaan, että ruumiinavaajaa hänestä ei ainakaan tule. Mätänemistilaan ehtineiden kuolleiden näkeminen ei houkutellut erikoistumaan oikeuslääketieteeseen. Hän kuitenkin tajusi, että oikeastaan ruumiin­ avaaja tutkii yhteiskuntaa. Työssä näkee ihmisten erilaiset taustat elämäntavoista yhteiskuntaluokkaan.

Tämänhetkisellä lääketieteellisellä tiedolla on rajansa, ja asia pitää Karhusen mielestä vain hyväksyä. Mysteerikuolemat jäytävät silti oikeuslääkärin mieltä ikuisesti.

”

Ruumiinavausvälineet näyttävät karuilta, mutta niiden avulla ihmisestä saadaan uutta tietoa.

Me kaikki olemme täällä tähdenlentoina hetken vaan.

Pekka Karhunen, oikeuslääketieteen professori

RUUMIINAVAUS TAPAHTUU tarkan käsikirjoituksen mukaan. Ensin oikeuslääkärin avustaja hakee vainajan korkeasta varastotornista. Hän vie ruumiin avauspöydälle, punnitsee ja mittaa.

Karhunen tutkii tarkasti vainajan ihon.

Silmien sidekalvoista ja kaulasta selviää, jos henkilö on kuristettu. Karhusen ääni pysyy rauhallisena, kun hän kertoo väkivallan merkeistä. Suurimmassa osassa oikeuslääketieteellisistä ruumiinavauksista arvioidaan väkivallan mahdollisuus.

Seuraavaksi Karhusen avustaja vetää terävällä veitsellä ruumiinavausviillon leuan alta vatsan alaosaan. Hän levittää haavaa, irrottaa rintalastan ja nostaa elimet tutkimuspöydälle yksitellen. Ihmisen osista yksikään ei jää tarkastamatta.

Oikeuslääkäri Pekka Karhunen tuntee olevansa löytöretkeilijä, kun hän tutkii leikkauspöydälle aseteltuja elimiä.

TOINEN RUUMIINAVAUSVIILTO tehdään korvasta korvaan. Päästä irrotettava pala muistuttaa muodoltaan kalottia. Aivot poistetaan kallosta, ja niistä etsitään sairauksia ja vammoja.

– Meidän tapauksemme ovat usein mustia laatikoita. Ruumiinavauksen aikana paljastuu pikkuhiljaa, mistä on kysymys. Kuolema on yhtä ihmeellistä kuin elämä.

Karhusen avustaja asettaa lopuksi elimet takaisin paikoilleen. Ihminen on tutkittu kokonaan ja näytteet on otettu. Vainajan iho ommellaan siististi kiinni. On Pirkko Aarnio-Mäkelän vuoro hoitaa osansa ihmisen viimeisellä matkalla. Hän kertoo, kuinka hän sujauttaa toisinaan pukemisen jälkeen vainajan jalat lämpöisiin villasukkiin.

Sitten hän sulkee arkun kannen, ja elämä jatkuu.

Ida Nieminen

Ruumiinavaukseen tarvittavat puukot ja pihdit muistuttavat työkalupakin sisältöä.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Esiintyjäryhmä harjoittelee Sorin 26. joulunäytöstä varten.

Sirkussiemenistä syntyy akrobaatteja ja HARRASTUS Tamperelainen Sorin sirkus on kolmella vuosikymmenellä kasvanut pienestä

”

kerhosta monen sadan oppilaan sirkuskeskukseksi. Nyt sirkustaide halutaan tuoda myös yliopistokoulutukseen.

HAAVEILETKO sirkusammattilaisuudesta?

Muutaman vuoden päästä alan opettajaksi voi olla mahdollista kouluttautua jopa yliopistotasolla.

Sorin sirkuksen tavoite on, että vuonna 2020 Nekalaan tulisi Euroopan paras sirkustaiteen koulutuskeskittymä. Se tarkoittaisi, että sirkusta hyödynnettäisiin opetuksessa aina päiväkodista sirkustaiteen erityslukioon asti. Sirkuksen korkein opetusaste olisi sirkustaiteen opettajankoulutus Tampereen yliopistolla.

Sirkusharrastusta käytetään nykyisin myös erityisryhmien hoitokeinona. Vuodesta 2009 Sorin sirkus on ollut mukana monessa hankkeessa, jossa sirkustyöpajoja on pidetty muun muassa päihdeongelmaisille, vangeille ja maahanmuuttajanuorille. Sirkuksen hyödyt ovat yhteisöllisyyden rakentamisessa ja lajin monipuolisuudessa.

VUONNA 1985 sirkusta ei pidetty Suomessa vielä kovin normaalina harrastuksena.

Entiset telinevoimistelijat Taina Kopra ja Jouni Kivimäki olivat juuri päättämässä omia kilpauriaan ja olivat jo yhdessä harjoitelleet hieman pariakrobatiaa. Vaikka sirkus oli heille vieras laji, he ajautuivat sirkuskerhon vetäjiksi. Sirkuskerhoja oli tuohon aikaan vain muutamia ja valtio ei juuri tukenut sirkusharrastusta.

Nykymuotoinen sirkustaide alkoi kehittyä Suomessa vasta 1990-luvulla. Viime vuosina sirkuksesta on tullut trendiharrastus lasten ja nuorten keskuudessa. Erikokoisia sirkuskouluja on ympäri Suomen jo noin 50.

– Uskon sirkustaiteen suosion kasvaneen, koska se erottuu muista liikuntamuodoista.

Siinä ei ole kilpailua. Lisäksi lajissa yhdistyy taiteellisuus, teatteri ja musiikki, mikä mahdollistaa luovuuden, pohtii sirkustirehtööri Kopra.

SIRKUSRAHOITUS tuli aikoinaan Maa- ja metsätalousministeriöltä, koska sirkuksessa oli eläimiä. Sirkuksen arvostuksen nousun myötä tukea ja rahoitusta harrastustoiminnalle on entistä paremmin saatavilla. Nykyisin Sorin sirkus saa säännöllisiä 3- ja 5-vuotisia apurahoja, lisäksi heille on myönnetty monia valtionpalkintoja, ja lasten kulttuurinpalkintoja.

Sorin sirkuskoululla Nekalassa käy nykyisin lähes 400 oppilasta viikoittain. Sori järjestää vuosittain useita leirejä ja lyhytkursseja monen ikäisille sirkusharrastajille. Harjoittelutyön tuloksia on nähtävillä esimerkiksi perinteisissä joulunäytöksissä.

Sorin sirkustaitelijat ovat päässeet esiintymään moniin maailmanluokan tapahtumiin niin Suomessa kuin ulkomailla.

– Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on Euroviisufinaali Hartwall-areenalla. Sirkustaiteilijat killuivat 15 metrin korkeudella

Meille sirkus on ikään kuin puutarha, johon istutetaan sirkus­ oppilaita, joita hellien ja koulien ohjataan oikeaan suuntaan.

Taina Kopra, sirkuskerhon vetäjä

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

OLLI PIETILÄINEN

Kuviot vaihtuvat, musiikki pysyy TAIDE Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on vuodesta

toiseen loppuunmyyty. Balettitanssija Jani Talo on esiintynyt uransa aikana Pähkinänsärkijä-baletissa satoja kertoja.

BALETTITANSSIJA nostaa valkoisen naamarin kasvoilleen ja astuu näyttämölle.

Spottivalot häikäisevät, ja naamari kasvoilla henki salpaantuu nopeasti. Tanssija nostaa muovisen miekan pystyyn. Vastassa häntä seisoo vaaleaan hiiriasuun pukeutunut toinen tanssija. Yleisön katse on kohdistunut näihin kahteen vastakkain seisovaan tanssijaan.

Jani Talo, 38, ja hiiripukuinen tanssija hyppäävät samaan aikaan ilmaan. Varpaiden irrotessa maasta nilkat ojentuvat välittömästi. Talon miekkaa pitelevä käsi ojentuu hiiripukuista tanssijaa kohti. Spottivalojen takana yleisö seuraa Talon jokaista liikettä tarkkaavaisesti.

Talo tanssii Suomen Kansallisbaletin esityksessä Pähkinänsärkijänä. Tšaikovskin säveltämä teos sijoittuu jouluyöhön ja on siksi yksi pidetyimmistä kestosuosikeista.

– Koko perheen baletit ovat jouluisin hyvin suosittuja. Moni perhe käy katsomassa Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta joka joulu, Kansallisbaletin viestintäsuunnittelija Jussi Iltanen kertoo.

Pähkinänsärkijää on esitetty Kansallisbaletissa 1980-luvulta asti lähes vuosittain. Siihen osallistuu kaikki Kansallisbaletin noin 80 tanssijaa sekä balettikoulun opiskelijoita.

Tänä vuonna esitettävä versio baletista sai ensi-iltansa vuonna 2002. Talo tanssi Pähkinänsärkijä-roolia Kansallisbaletissa en-

simmäistä kertaa vuonna 2005. Sen lisäksi hän on esiintynyt muun muassa prinssinä, Klaaran isosiskon kosijana ja kukkaistanssin solistina.

– Olen tanssinut Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -baletissa pikkulapsesta päärooliin, Talo kertoo.

”

Moni perhe käy katsomassa Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta joka joulu.

Jussi Iltanen, Kansallisbaletin viestintäsuunnittelija KUN TUTTUA teosta alettiin taas työstää käynnissä olevalla näytöskaudella, ei Talon ollut vaikea palauttaa mieleensä roolia. Sekä askeleet että musiikki olivat hänelle entuudestaan tuttuja.

Talon mukaan vaikeinta balettitanssijan ammatissa on päästä sisälle rooliin.

– Se vaatii jonkinnäköisen naksahduksen, hän sanoo.

Pähkinänsärkijä on hänelle niin tuttu

rooli, ettei naksahdusta tarvitse enää etsiä.

Pikemminkin pitää yrittää päästä tutun ajattelutavan ulkopuolelle.

ORKESTERISSA kapellimestari heiluttaa kättään ja viulistit nostavat jouset soittimiensa kielille. Samaan aikaan Talo nostaa näyttämöllä ballerinan syliinsä. Hän pyörittää ballerinaa niin, että valkoinen hame hulmuaa. Naamarin takana Talo on hengästynyt. Hiki valuu hänen otsallaan.

Talo uskoo, että kaunis musiikki tekee Pähkinänsärkijästä jokavuotisen kestosuosikin.

– Koreografiat muuttuvat, ja versioita on satatuhatta erilaista, mutta musiikki pysyy aina samana.

Kansallisbaletissa esitettävä Wayne Eaglingin ja Toer van Schaykin tulkinta baletista ei ole perinteinen. Siinä tarina sijoittuu poikkeuksellisesti Porvooseen.

Lavasteet sen sijaan ovat hyvinkin perinteiset. Talo kertoo, että ne on tehty vanhanaikaisesti, ja niissä ei ole käytetty uutta teknologiaa.

Talon mielestä tulkinta on onnistunut.

Hän pitää myös omasta roolistaan.

– Pähkinänsärkijällä on mukava draamankaari. Koreografia ei ole yltiövaikea, joten roolista voi nauttia.

Maria Erma KANSALLISBALETTI/SAKARI VIIKA

klovneja miljoonien katsojien edessä, mitä tahansa olisi voinut tapahtua. Ne ovat ainutkertaisia kokemuksia, Kopra kertoo.

SIRKUSTAITEEN nykyisen aseman saavuttaminen ja Sorin sirkuksen tie yhdeksi maamme johtavista sirkuskouluista on pitkällisen työn tulos. Ajoittain Sori on ollut ongelmissa harjoitustilojen puutteen takia, joskus tukea toiminnalle ei ole ollut tarpeeksi saatavilla. Kopran mukaan Sorin sirkuksen salaisuus on vahva usko lajiin. Sorissa lapset kasvavat yhdessä tekemiseen, mutta myös yksilöillä on mahdollisuus nousta.

Tärkeintä kuitenkin on, että yhdessä tekemällä oppii.

– Meille sirkus on ikään kuin puutarha, johon istutetaan sirkusoppilaita, joita hellien ja koulien ohjataan oikeaan suuntaan.

Valma Korhonen

Tanssiessaan Pähkinänsärkijänä Jani Talo joutuu varomaan, ettei korkea hattu tartu Petja Ilievanin hiuksiin.

10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Raakaa taikinaa ja joulun taikaa JUHLA Jouluherkuissa tärkeintä ei ole

maku, vaan porukassa tekeminen.

Piparitaikinan napostelu tuo joulumieltä ja mahakipua.

Kuvat: Olli Pietiläinen Teksti: Vanessa Weckström

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11

Ylhäällä vasemmalla Riina Ahosen on oltava tarkkana leipoessaan poikiensa Leo ja Eero Järvisen kanssa, sillä muotit ja taikina kiinnostavat pieniä kätösiä.

Keskellä vasemmalla Arimo Gustafsson, Aapo Leppänen, Aaro Kuusijärvi ja Lauri Mennala nauttivat jouluisen kotitaloustunnin tuotoksista.

Alhaalla vasemmalla Kuorrutettuja pipareita voi antaa lahjaksi tai käyttää koristeina.

Vieressä Murtunut käsi ei estänyt viime jouluna Rea Maakasta leipomista. Tänä vuonna hän opettaa turvapaikanhakijoita leipomaan.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

” INNOSTUNUT HÄLINÄ täyttää kotitalouden luokan Tampereen kansainvälisessä koulussa.

Joululaulut raikuvat ja koristetonttu nököttää opettajan pöydällä vahtimassa oppilaita. Joulu tuodaan kouluun leipomalla.

Kotitalouden opettajan Sonja Paunun mukaan oppilaat ovat jo odottaneet joululeipomistunteja. Vuodesta toiseen 3 viimeistä viikkoa ennen joululomaa pyhitetään jouluherkkujen valmistamiseen. Joululeipominen ei kyllästytä oppilaita, vaan perinteisiä herkkuja halutaan tehdä aina uudestaan.

– On suloista nähdä isoja murrosikäisiä kieli poskessa koristelemassa pipareita, sanoo Paunu.

Piparimuotit kolahtelevat, uunit ovat lämpimiä ja glögit kiehuvat kattiloissa.

– Kuka vahtii glögiä?

– Saako taikinaa syödä?

Kysymyksiä lentelee ilmaan ja Paunu kiirehtii vahtimaan iloisesti yhdessä työskenteleviä oppilaitaan.

Oppilaat ovat yhtä mieltä siitä, että jouluna leipominen on yhteisöllistä tekemistä. Useimmat aikovat tehdä jouluherkkuja myös kotona.

– Yhdessäolo ja perheen kanssa vietetty aika tekevät minulle joulun, sanoo Meagan Purcell, 14.

– EI TAIKINAA SUUHUN! kajahtaa Manner-

heimin lastensuojeluliiton perhekahvilassa.

Pienet sormet ovat juuri ehtineet viedä pipa-

Julia Anderson, yläasteen oppilas

va leipoo kotona yksin taaperoiden kanssa.

– Voisi olla vähän häsellystä, jos ei olisi yhtään apuvoimia, toteaa Ihainen.

Poikiensa Leo Järvisen, 3, ja Eero Järvisen, 1, kanssa perhekahvilaan tulleen Riina Ahosen mielestä parasta joulussa on lasten innostus. Vaikka kotona ei pienten kanssa ole tullut juurikaan leivottua, on perhekahvilassa kiva saada tehdä yhdessä. Varsinkin Leo piti paljon pipareiden leipomisesta. Ja tietysti myös taikinan syömisestä.

Apukäsistä on selkeästi hyötyä. Kun yksi vahtii uunia, ehtii toinen avustaa leipomisessa ja kolmas pitää pienimpiä silmällä. Ihainen kiittelee Marttayhdistyksen apua leivonnassa.

KÄDET VAIVAAVAT piparitaikinaa tottunein ottein kotoisassa keittiössä Härmälässä. Entinen talouskoulun opettaja, nykyinen Marttayhdistyksen aktiivi Rea Maakanen kertoo, että taikinaa on hyvä vaivata hetki ennen leipomisen aloittamista. Opettajan taitoja on verestetty viime viikkoina, kun Maakanen on käynyt Multisillan vastaanottokeskuksessa opastamassa turvapaikanhakijoita suomalaisen leivonnan saloihin.

Vastaanottokeskuksen puisevaan arkeen kaivattiin tekemistä ja Marttojen kautta Maakanen saatiin apuun.

Viimeksi tehtiin joulutorttuja ja seuraavalle kerralle on suunniteltu piparkakkujen leivontaa.

JOULUHERKUTTELUN

ikävät puolet tulevat vuosi vuodelta näkyvämmin esille. Herkuttelu suositellaan jätettäväksi vain joulupäiväksi, ja leipomuksia korvataan terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Oppilaat eivät kuitenkaan koe terveyshypetyksen vaikuttavan joulun ajan herkutteluun.

– Joulu on vain kerran vuodessa, ei silloin voi herkutella liikaa, toteaa Julia Anderson, 14.

– Nykyisin on enemmän mahdollisuuksia tehdä terveellisiäkin herkkuja, pohtii Amanda Vilén, 14.

– Söin ihan liikaa taikinaa ja nyt on paha olo, kuuluu luokan perältä.

Piparit maistuvat kaikille, myös raakoina.

Leivonta sujuu sukkelasti, ja pian uuneista leijailee jouluinen tuoksu. Ilmassa on myös hivenen palaneen käryä, mutta Paunu uskoo sen johtuvan hellalla porisevasta glögistä.

Paunun arvion mukaan yksi kymmenestä kotitalouden tunneilla paistetuista piparipellillisistä kärventyy. Näyttää siltä, ettei yksikään pellillinen pala tältä ryhmältä.

Joulu on vain kerran vuodessa, ei silloin voi herkutella liikaa.

ritaikinapallon hampaattomaan suuhun.

MLL:n Hervannan paikallisyhdistyksen perhekahvilaa pyöritetään vapaaehtoisten voimin. Joulun alla on otettu piparien ja joulutorttujen leipominen mukaan toimintaan.

Siihen on saatu apuvoimia Martoista.

Tällä kertaa kahvilan avausvuorossa ollut vapaaehtoinen Satu Ihainen kertoo, että idea leipomiseen lähti sen yhteisöllisyydestä. Har-

OPETTAJELLE turvapaikanhakijoiden into leipomiseen on antoisaa. Maakanen kehuu Multisillan yhteisöä ja sitä, kuinka hyvin hänet on otettu vastaan.

– Miehet ovat yhtä innoissaan leipomisesta kuin naiset. Joulutorttuja tehdessä he olivat jopa innostuneempia, naurahtaa Maakanen.

Maakanen aikoo viedä ensi kerralla vastaanottokeskuksen lapsille piparkakkutaloja ja koristeltuja enkelipipareita. Hän haluaa viedä turvapaikanhakijoille joulumieltä mukanaan.

Leipominen luo yhteisöllisyyttä myös yli kulttuurirajojen.

Ylhäällä vasemmalla: Piparitaikina maistuu kaikenikäisille. Leo Järvinen ehti napata palasen taikinaa valvovien silmien alla.

Keskellä: Sini Loposen ja Meagan Purcellin mielestä joulu tuoksuu piparilta, glögiltä ja kanelilta. Samalta tuoksuu myös kotitalouden luokka joulukuussa.

Alhaalla vasemalla: Valmis taikina helpottaa leipomista kiireisessä arjessa. Rea Maakanen ymmärtää valmistaikinoiden suosion, mutta leipoo mielummin itse tekemästään taikinasta.

ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit 13

14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

ALISA VÄNTTINEN

Joulupukki Pakkasen toimiston ikkunassa on vaihteleva kokoelma koristeita.

Roolissa vuoden ympäri HYVÄ MIELI Joulupukki Pakkanen esiintyy mediassa usein. Markkinapelleksi hän ei rupea,

vaikka sosiaalisen median käyttöä opetteleekin.

HELSINGIN Hietaniemenkadun rakennusten keskeltä pistää silmään erikoinen toimisto. Sen ikkunassa roikkuu joulupukkeja ja muita koristeita. Alanurkan digitaalinen kello laskee päiviä jouluun. Sisällä roikkuvien pukkien takaa näkyy tietokoneen ääressä istuva Timo Pakkanen – joulupukki.

– Tämä ikkuna on minun mediani.

Pakkasen toimiston ohi kävelee ihmisiä vuosittain ainakin 50 maasta.

Uteliaat tulevat ympäri vuoden kurkistelemaan toimistoon. Jotkut uskaltautuvat sisälle asti ja joitakin Pakkanen käy tervehtimässä ulkopuolella.

TÄMÄ JOULUAATTO on Pakkasen 55. pe-

räkkäinen pukin vaatteissa.

– Vuosi vuodelta olen enemmän joulupukki ja vähemmän Timo. Näillä nurkilla kukaan ei enää kutsu minua Timoksi. Olen joulupukki siviilivaatteissakin.

Pukin työssä on Pakkasen mukaan hyötyä mediasta. Sosiaalisen median käyttö on vielä alkutekijöissään, mutta sitä on tarkoitus lisätä. Pakkanen on ollut Facebookissa jo joitakin vuosia, ja viime vuonna joulupukille tehtiin oma Facebook-sivu. Sivulla on hieman alle 200 tykkäystä.

Pukilla on myös omat verkkosivut, jotka päivitettiin tänä vuonna. Tänä jouluna hänelle voi lähettää lahjatoiveita sivujen

kautta sähköisesti. Vielä postia ei ole tullut paljoa, mutta Pakkanen uskoo, että ensi joulun aikaan lukemista riittää. Toimiston eteisessä oleva postilaatikko huolehtii perinteisestä viestinnästä.

SOSIAALISEN median käyttö luonnistuu Pakkaselta pikku hiljaa paremmin.

– Perinteisen median hallitsen hyvin, mutta sosiaalista mediaa en osaa hyödyntää niin kuin pitäisi. Nyt olen saanut siihen neuvoja ja näitä laitteitakin on hankittu. Niiden käytössä on vielä opettelemista.

Pakkanen vilauttaa iPhonea ja viittoo pöydällä lepäävään tablettiin. Hän käyttää puhelintaan tällä hetkellä lähinnä soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen. Nyt kuvien ottaminen ja lähettäminen luonnistuu.

– Olen hyvin avarakatseinen joulupukki, mutta en ole mikään markkinapelle tai helppoheikki. Ihan kaikkeen ei kannata mennä mukaan. Vielä en ole varma, mihin raja kannattaa vetää sosiaalisessa mediassa.

Esiinnyn esimerkiksi tolkku käteen -kampanjassa joulupukkina suomalaisten pienpanimoiden puolesta.

LASTEN ja nuorten sosiaalisen median käyttö huolestuttaa joulupukkia.

– On väärin, että lapset laittavat valvomattomasti kuvia itsestään nettiin. En tie-

dä, kuinka tätä voisi valvoa. Jotain asialle pitäisi tehdä.

Joulupukki tuntee kaikki maailman lapset. He ovat Pakkasen mukaan aina samanlaisia kaikissa maailmankolkissa. Lahjatoiveet ja käytös vaihtelevat, mutta kaikkialla lapset ovat aina yhtä aitoja ja vastaanottavaisia.

Pakkanen on huomannut suomalaisten aikuisten ja teini-ikäisten olevan iloisempia nähdessään joulupukin. Hän ei osaa sanoa, mistä muutos johtuu, mutta on siihen tyytyväinen.

JOULUPUKKI kiinnostaa mediaa aina joulun alla. Pakkaselle tulee paljon haastattelupyyntöjä, joihin hän vastaa ykskantaan myöntävästi. Pakkasesta löytyy juttua Amnesty-lehdestä Suomen Kuvalehteen.

Valokuvaaja Touko Hujanen seurasi Pakkasta vuonna 2011 seitsemän kuukautta. Hujasen läsnäolo ei häirinnyt Pakkasta, vaikka joskus oli turhauttavaa poseerata.

– Pukin hommia tehdessä ei voi poseerata ja vaihdella asentoja kuvien mukaan. Mutta ei Touko sitä paljoa pyytänytkään. Yhdessä työskentely toimi hyvin ja olemme hyviä ystäviä.

Hujasen ottamia kuvia oli esillä 11-kollektiivin näyttelyssä vuodenvaihteessa 2012– 2013 Tampereella. Niistä julkaistiin 2012

lehti otsikolla Suomi. Pakkasen kuva löytyy myös lukuisten perheiden albumeista.

PAKKANEN nauttii joulupukkina esiintymisestä.

– Esillä oleminen on mukavaa. Tuntuu aina yhtä upealta olla joulupukki. Parasta on, että saa tehdä ihmisiä iloisiksi. Etenkin lasten pyyteetön ilo tulee vastaan kaikkialla, keskikesälläkin.

Alisa Vänttinen

KUKA?

Timo Pakkanen ”Joulupukki” ○○Syntyi 28.8.1944. ○○Teki ensimmäisen joulupukin keikan vuonna 1960. ○○Toiminut joulupukkina Suomen lisäksi myös muun muassa Japanissa ja Kyproksella. ○○Kirjoittanut kirjan Oikean joulupukin matkassa. ○○Saanut Keskuskauppakamarin kultaisen elämäntyömerkin vuonna 2010 pitkästä joulupukin urasta.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Emoji-joulukalenteri kertoo suomalaisuudesta Suomalaisia tunteita kuvataan valtiollisessa emoji-joulukalenterissa.

Symbolien merkitykset aukeavat suomalaiselle helposti, mutta kalenteri on tarkoitettu joululahjaksi kaikille.

MEDIAPELIÄ

Miina Viljanen

viljanen.miina.x@student.uta.fi

ULKOMINISTERIÖ/BRUNO LEO RIBEIRO

JOULUKUUN ALUSSA Suomi julkaisi valtiolliset emoji- eli hymiösymbolit mobiililaitteille, jotka tiivistävät niin suomalaisia paheita kuin vahvuuksia. Näitä merkityksiä selitetään ulkoministeriön ThisisFINLAND -sivuston emoji-joulukalenterissa.

Emojeja julkaistaan yhteensä 30, ja joka joulukuun päivä selvitetään uuden emojin taustaa. Kuvakkeet voi ladata verkkosivustolta suoraan kännykkään, tai Google Play -, tai App Store -sovelluskaupoista.

Kansainvälinen vastaanotto kalenterille on ollut hyvä, sillä ilman taustatietoa kuvakkeiden tarkoitukset voivat jäädä hämäriksi.

Suomi-emojit on suunnitellut Art Director Bruno Leo Ribeiro, ja emojien merkityksiä voi lukea joulukalenterista 13:lla eri kielellä.

LUEN PÄIVITTÄIN uutisia sieltä sun täältä ja notkun koneen ääressä useita tunteja päivässä. Selaan keskustelupalstoja ja kasvatan vihaa sisälläni.

Tyhmiä mielipiteitä, ärsyttäviä ja ylipirteitä fitness-ihmisiä, kirjoitusvirheitä ja huonoja uutisia.

Sosiaalisesta mediasta käsin vaikuttaa siltä kuin Suomessa olisi aluillaan uusi sisällissota. Mutta kun lähtee ulos kävelylle, mitään sotatannerta ei ole.

Marketeissa soivat iloiset joululaulut, ja ihmiset keskustelevat viikon ruoista, eivät pakolaiskriisistä.

Veera Tuupanen

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Miksi takoa klassikoita uudestaan?

Videopelien klassikoista kuten Super Mario Brosta ja Pacmanista tehdään yhä useammin uusi, paranneltu versio. Mitä hyötyä on uudistaa hyväksi todettu tuote?

Mikä on videopelin remake eli uusversio, Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen?

– Remake pyritään pitämään alkuperäisen pelin kaltaisena, mutta päivitettynä.

Usein peli päivitetään uuden teknologian mukaiseksi, mutta joskus saatetaan muuttaa jopa koko pelimekaniikka. Remaket liittyvät laajempaan mediakulttuuriseen ilmiöön, jossa esimerkiksi viihdekulttuurin tuotteita parannellaan.

Miksi remakeja tehdään?

– Alkuperäisiin peleihin voi liittyä vankka fanijoukko, jonka kiinnostusta halutaan pitää yllä. Toisaalta remaket voivat tuoda uutta yleisöä, jolla ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta pelata alkuperäistä peliä.

Alkuperäiset pelit ovat saattaneet olla liian vaikeita, joten niiden pelattavuutta helpo-

tetaan uudella versiolla. Remakeja tekevät niin pelifirmat kuin harrastajayhteisöt.

Piekseekö uusversio alkuperäisen pelin?

– Riippuu tapauksesta ja siitä keneltä kysytään. Osa pitää alkuperäistä peliä ainoana oikeana versiona, ja niiden remakea huonona kopiona. Toisaalta, jos alkuperäisessä pelissä on jokin ongelma, on se voitu uusversiossa korjata.

Miten peliyhtiöt hyötyvät remakeista?

– Jos uusversion tekeminen ei tule kalliiksi, ei sillä häviä mitään. Peliyhtiöt haluavat pitää tiettyjen brändien uusilla versioilla kiinnostusta yllä. Niistä ei odoteta myyntimenestystä.

Tanja Kröger: ”Lukija ei ole passiivinen alamainen” – Kokemuksia naistenlehtien verkkoyhteisöjen merkityksestä, Tampereen yliopisto, 2015.

Itsenäisyyspäivänä järjestetty 612-soihtukulkue, Vapaus pelissä -vastamielenosoitus ja poliisin toiminta saivat Twitterin pöhisemään. ”Ylen toimittaja kysyy miksi poliisi ”joutui” käyttämään paineilma-asetta. Vähän kriittisyyttä nyt oikeesti. #vapauspelissae” @veikkavaltteri ”Itsenäisyyspäivänä tehtiin lämpöennätys ja pidätysennätys #linnanjuhlat #poliisi #vapauspelissä #natsimarssi” @VallatonTampere ”Seuraan mielenosoitusta #Periscope’sta.

Sosiaalinen media kyykyttää taas perinteistä mediaa. #itsenäinensuomi #vapauspelissä #612fi” @jessekareinen ”Anarkistiöyhöttäjät uhkailee väkivallalla etukäteen ja sitten kun poliisi ottaa sen tosissaan, alkaa mussutus. Just. #612fi” @j_makr

Veera Tuupanen

⋆⋆GRADU PAKETISSA

Veera Tuupanen

⋆ ⋆LÄMPENEE

Raymond rikkoo journalismin rajoja.

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Uutisissa maailma näyttäytyy usein synkkänä paikkana.

Rakentava journalismi haluaa korjata ongelmia niiden toteamisen sijaan.

RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS RAY:n tuottama aikakauslehti

TUTKIMUKSEN MUKAAN naistenlehtien verkkoyhteisöt ovat merkityksellisiä, sillä lukijoita kiinnostaa sosiaalinen media ja verkkoon halutaan keskittyä. Lukijoiden mielipiteitä kuullaan muuttuvissa ja kehitettävissä, bloggaamiseen perustuvissa verkkoyhteisöissä. Yhteisöt tuovat lisäarvoa printille.

Raymond on saanut huomiota feature-journalismin ja perinteisen kaunokirjallisuuden yhdistämisestä verkossa. Pitkät verkkojutut ovat lehden olennaista antia, ja niiden tekemistä suunnitellaan tarkoin.

Raymondin toimitus haluaa käyttää verkon kaikkia mahdollisuuksia hyödyksi. Uudenlainen digitaalinen kerrontamuoto käyttää niin kirjoitettua tekstiä, liikkuvaa ja pysäytettyä kuvaa kuin musiikkia. Home Run -reportaasi Yhdysvaltojen nykytilasta pesäpallon kautta kerrottuna nivoutuu noin 330 000 merkin mittaiseksi romaanimuotoiseksi artikkeliksi.

Veera Tuupanen

Veera Tuupanen

JOURNALISMISSA on aina erikoistuttu negatiivisuuteen. Ihmisiä kiinnostavat enemmän huonot kuin hyvät uutiset. Uutisilla on myös omat kriteerinsä, joten tavanomaisista asioista ei yleensä uutisoida. Myönteiset asiat ovat siis tavanomaisia, mutta uutisia lukiessa siltä ei tunnu.

Pelkkiä onnettomuuksia uutisoimalla todellisuus muokkautuu ihmisten ajatuksissa vääränlaiseksi. Syntyy kuva siitä, kuinka lähes kaikki olisi huonosti tai ainakin menossa huonompaan suuntaan. Uutisissa lietsotaan vihaa, surua, katkeruutta ja pelkoa, mikä purkautuu kymmenkertaisena keskustelupalstoilla. Mediassa syntyy näin kurjuuden illuusio, jonka läpi emme näe hyviä asioita.

TOISINKIN voisi olla. Tanskassa ja Yhdysvalloissa on viime aikoina herätty tähän ongelmaan. Rakentavassa journalismissa on tarkoituksena kuvata maailmaa mahdollisimman todenmukaisesti, eli uutisoida enemmän myös hyvistä asioista. Vastakkainasettelun lietsonnan sijaan journalismin kannattaa kokeilla yhteistyön ja ymmärryksen lisäämistä esimerkiksi poliitikkojen kesken.

Journalismilla on tapana pysytellä uutisoimistaan asioista etäällä. Kerrotaan vain suoraan se, mitä poliitikko tai asiantuntija sanoo. Kun ongelmista ja epäkohdista kertoo ilman aiheen jatkokäsittelyä, jää ihmisille helposti tunne tilanteen lohduttomuudesta. Että mitään ei olisi tehtävissä.

RAKENTAVA journalismi pyrkii puuttumaan näihin epäkohtiin ottamalla aktiivisemman roolin ongelmanratkaisussa. Ongelman sijaan kerrotaan ratkaisuista ja toteamisen sijaan tutkitaan ja etsitään ratkaisuja itse.

Vaikka toimittajat haluavat luoda todellisuudesta mahdollisimman objektiivista kuvaa, nykymalli epäonnistuu tässä tehtävässä pahasti. Todellisuutta on se, että journalismi yhtenä tahona vain lisää pahaa mieltä ja vastakkainasettelua. Tässä mielessä on varaa uudistua.

16 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Treenikassissa näppäimistö E-URHEILU Elektroninen urheilu on noussut maailmalla isoksi ilmiöksi. Suomessa Yle on

alkanut lähettää selostettuja videopeli-turnauksia suorana. Suomen ensimmäisen Hearthstone -keräilykorttipelin joukkueen kapteeni kertoo, millaista on pelata ammattilaistasolla.

Hearthstonen pelaajalla on erilainen harjoittelurutiini kuin vaikkapa strategiapeli Dotan pelaajalla.

– Jos haluaa pysyä hyvänä dotapelaajana, pitää treenata 8 tuntia päivässä, koska teknistä osaamista täytyy pitää yllä. Hearthstonen treenaaminen on eri juttu. Sitä voisi verrata esimerkiksi siihen, miten shakinpelaajat valmistautuvat otteluihinsa: lukevat paljon aiheesta ja seuraavat muiden pelejä.

HearthStonea voi harjoitella vaikkapa bussimatkalla älypuhelimen kautta. Se sopii Majanderille, koska opiskeluiden ja työn ohessa hän ei ehtisi pelaamaan montaa tuntia päivässä.

AMMATTILAISTASOLLE päästäkseen pelaajan pitää aktiivisesti markkinoida itseään, jotta hän saisi sponsoreiden huomion.

Moni pelaaja on aktiivinen esimerkiksi keskustelupalsta Redditissä ja lähettää suorana pelaamistaan netissä muille katsottavaksi.

Parhaat tiimit maksavat pelaajilleen kuukausipalkkaa. Majander kertoo saavansa pelimatkat sponsorirahoilla. Matkoja on tänä vuonna ollut 7.

E-urheiluturnauksissa liikkuu isoja rahoja. Dotassa on isoimmat palkinnot, kos-

ka pelissä ostetuista asusteista menee pieni prosentti palkintopottiin.

Tänä vuonna Dotan maailmanmestaruuskisoissa jaettiin yhteensä 18 miljoonan dollarin edestä rahapalkintoja.

Vaikka Suomessa e-urheilu onkin vielä melko pienen piirin juttu, on täällä paljon nousevia e-urheilun nimiä. Suomalainen Joona Sotala voitti elektronisen urheilun kansainvälisen liiton IESF:n järjestämistä maailmanmestaruuskisoista kultaa Star­ Craftissa.

Kisat olivat 7. MM-kisat, jotka liitto järjesti. Pelaajat kilpailevat oman maansa, eikä joukkueen nimen alla. Kisat järjestettiin Etelä-Korean Seuolissa. E-urheilu on maassa todella suosittua. Viime vuonna League of Legendsin finaalia seurasi yli 40 000 ihmistä suorana Seoulin World Cup Stadionilla.

IESF uskoo, että e-urheilu on tulevaisuudessa vieläkin suurempi juttu. Järjestö on esimerkiksi hakenut Sportaccordin, urheilujärjestöjen kattojärjestön jäsenyyttä.

– Järjestö yrittää saada kilpapelaamisen olympialajiksi, Majander kertoo.

MIKÄ?

Elektroninen urheilu

○○Elektroninen urheilu eli kilpapelaaminen on tietotekniikkaa hyödyntävää kilpaurheilua. ○○Suurimmat kilpatasolla pelatut pelit ovat tällä hetkellä Counter-Strike, League of Legends, Hearthstone, Dota 2 ja Starcraft. ○○Kansainvälinen elektronisen urheilun liitto IESF haluaa kilpapelaamisen olympialajiksi. ○○Suomessa e-urheilun liitto SEUL vaatii, että laji tunnustettaisiin oikeana urheiluna.

Salla Varpula

PI H LA LO U LA

VIDEOPELEISTÄ monelle ei tule ensimmäisenä mieleen monen tunnin päivittäisiä treenejä, kisamatkoja, joukkueita tai usean tuhannen ihmisen kisakatsomoita. Elektroninen urheilu on kuitenkin kaikkea tätä.

Pelipiireissä paremmin nimimerkillä ”Wampie” tunnettu Aleksi Majander pelaa tällä hetkellä Hearthstonea suomalaisen Rctic eSportsin joukkueen kapteenina.

Hearthstone on taktikointia vaativa keräilykorttipeli. Pelissä on 9 hahmoa, joille rakennetaan oma korttipakat.

Osaa ärsyttää, että videopelaamista kutsutaan urheiluksi. Urheilun määritteleminen ei kuitenkaan ole helppo juttu. Onhan shakkikin olympiakomitean tunnustama urheilulaji. Suomen elektronisen urheilun liitto SEUL koettaa nostaa e-urheilua tunnetummaksi ja tunnustetuksi urheilulajiksi. ­– Ihmiset leimaavat e-urheilijat aika vahvasti nörteiksi. Kuvitellaan ehkä, että kaikki on jossakin pimeässä kellarissa 12 tuntia putkeen pelaamassa. Oikeasti e-urheilijankin pitää olla fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta jaksaa keskittyä pelaamiseen, Majander kertoo.

Kuten muussakin urheilussa, e-urheilijan pitää treenata paljon. Majanderin mukaan

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 17

PURILAISPIONEERI VÄISTYY

OLLI PIETILÄINEN

NÄIN KOIN

Eveliina Mäntylä

mantyla.eveliina.m@student.uta.fi

Tonttupuku päällä osallistuin joulun suureen huijaukseen.

PORONNAHKAISET TOSSUT narskuvat mukavasti lumessa. Pihan eriväriset jouluvalot valaisevat muuten niin synkän maiseman. Tarkistan, onko punainen hiippalakkini suorassa. Isäni naaman peittää jättimäinen vitivalkoinen tekoparta. Vain silmälasit ja nenä pilkottavat. Tänään on jouluaatto ja minä, 11-vuotias alakoululainen, olen töissä isäni kanssa.

Astumme sisään ensimmäiseen taloon. Minua jännittää. Perheen äiti ojentaa meille monta suurta kassia, jotka pullottavat lahjapaketeista. Näiden jakamisessa kestää. Menemme olohuoneeseen ja ”joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki” kajahtaa käyntiin automaattisesti. Talon väki katsoo meitä innoissaan, kuin Niinistö olisi astunut sisään.

TAMPEREEN KESKUSTORILLE vuonna 1984 avattu Suomen ensimmäinen McDonalds-ravintola sulkee ovensa joulukuun 13. päivä. Samalle paikalle aukeaa pietarsaarelaisen hampurilaisketjun Friends & Brgrs -ravintola. Friends & Brgrs remontoi tilaa vuodenvaihteen jälkeen ja uusi ravintola aloittaa näillä näkymin helmikuussa. Ketju mainostaa suosivansa tuoreiden raaka-aineiden hankinnassa paikallisuutta.

MUISTILISTA 10.12.–16.12.2015 TORSTAI

PERJANTAI

LAUANTAI

MARIA ERMA, VEERA TUUPANEN, VANESSA WECKSTRÖM

SUNNUNTAI

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIKKO

10. 11. 12. 13. 14. 15. 16.

TALLIPIHAN JOULU

IMPROKLUBI

OPASTUS TAMPEREEN JOULUUN

JOULUASKARTELUA KISUJEN KANSSA

KINKKUBINGO

KESTÄVÄ JOULU -TEMPAUS

BLAST! FROM THE PAST – STAR WARS EDITION

Herkuttele itseleivottuja leivoksia kahvilassa tai kiertele jouluostoksilla puodeissa.

Nauti perjantai-illan improvisaatio­ esityksestä.

Kierros keskustorin ja Finlaysonin kautta Tallipihalle. Matkalla tarinoita Tampereesta.

Jouluaiheista askartelua kissojen kanssa.

Naposteltavaa ja juotavaa tarjolla.

Visaile tiesi kinkkubingon voittoon ja kahmi palkinnoiksi kahvia ja kinkkua.

Opastusta ekologisiin ja eettisiin joulunvieton tapoihin.

Legendaarisia aitoja 80-­luvun arcadepelejä, joilla osallistujat pääsevät mittaamaan taitojaan.

Ilmainen

20–25 €

Maksullinen

15 €

Ilmainen

Ilmainen

Ilmainen

Kuninkaankatu 4, Tampere Puodit klo 10–19 Kahvila klo 9–20

TTT-teatteri Hallituskatu 19, Tampere klo 19

Kulttuurimyymälä Aplodi Hämeenkatu 14 B klo 16–17

Kissakahvila Purnauskis klo 13–16.30 Ilmoittautumiset kissakahvila@ purnauskis.fi

Bar K Kauppakatu 11 klo 19

Pauhupaviljonki Hämeenkatu 8 klo 15–18

Klubi Tullikamarin aukio 2 klo 17–22 Ikärajaton klo 20 asti, jonka jälkeen K-18

MUSSUTIN TUTTIA kolmevuotiaaksi.

Silloin päätin itse, että on aika sanoa hyvästit rakkaalle lohtua antavalle kapistukselle. Se oli haikeaa, joten päätin lahjoittaa tuttini tontuille. Saunanlauteilta tontut sen yksi yö noukkivat pois.

Viisivuotiaana äitini uhkaili minua tontuilla, jos en ollut kiltti. Tontut voivat tarkkailla, ja silloin ei saa joululahjoja. Risuja vaan, tai jotain muuta ikävää, äitini varoitti. Pelotti vähän. Menin ikkunan luo ja etsin silmilläni punaista hiippalakkia. Ei näkynyt.

Yhtenä jouluna tontut olivat tehneet suuren virheen. Osa lahjoista löytyi joulupukin vierailun jälkeen kenkäkaapistamme. Vanhempani olivat unohtaneet lahjat sinne, mutta äitini syytti tonttua.

– Toljanteri on ollut hajamielinen ja unohtanut lahjat tänne, hän sanoi.

Mietin, että onpas hupsua.

Vuosien saatossa Toljanterin mokat vain lisääntyivät. Ehkä hänelle oli puhjennut dementia. Alakouluun mennessä lakkasin uskomasta joulupukkiin.

KURVAAMME HONDALLA isäni kanssa seuraavan talon pihaan. Lapset ihmettelevät, missä reki on.

– Petteri joutui jäämään Ouluun, koska sieltä eteenpäin lunta oli niin niukasti, isäni vastaa lasten uteleville kysymyksille.

Tämä tarina toistuu myös seuraavissa taloissa. Ja se toimii. Lapset ovat hölmöjä.

Saavumme isäni kanssa viimeiseen taloon. Minä jään istumaan autoon.

Tällä kertaa vain joulupukki jakaa lahjat. Tonttu jäi Petterin kanssa Ouluun.

Tässä perheessä on rinnakkaisluokallani oleva tyttö, joka vielä uskoo joulupukkiin. En voi aiheuttaa hänelle järkyttävää traumaa ja pamahtaa isäni kanssa sisään, että tadaa joulupukkia ei ole olemassa.

Nökötän kylmässä ja pimeässä autossa lumisissa poronnahkatossuissa.

Tämä ei kuitenkaan haittaa. Nautin siitä, että saan olla mukana joulun suuressa huijauksessa.

80 70 60 50 40 30 20 10 0

1991

1992

Infografiikan lähteet // Luonnonvarakeskus Luke THL Fineli Ruokatieto

1990

KG/HLÖ

58

23

39

1993

1995

1996

38

Tuoreet hedelmät

1994

11

33

Kalorit keskimäärin / 100g

1998

1999

2000

2001

2002

Kuivatut hedelmät ja hedelmäsäilykkeet

1997

Sopiva määrä on puoli kiloa päivässä. Tämä tarkoittaa kuutta noin 80 gramman annosta.

Lisäksi tulisi syödä pari perunaa.

2003

2005

2006

Tuoreet vihannekset

2004

2007

2008

2009

2010

2011

2013

2014

Silja Viitala / 2015

2012

Näin suomalaisten kasvisten ja vihannesten kulutus on kehittynyt.

Suomalainen syö keskimäärin 179 grammaa tuoreita vihanneksia, 168 grammaa hedelmiä ja 43 grammaa marjoja päivässä. Eli yhteensä 390 grammaa.

Syötkö tarpeeksi värejä?

SYKSYLLÄ 2015 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ:SILJA VIITALA