Utain 10/2016

10/2016

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

Nuoruus netissä Menneisyyden ei pitäisi vaikuttaa tulevaisuuteen.

Saara Nyystilä s. 15

Räppäävä perheenisä

Kuben musiikki kumpuaa vantaalaisesta betonilähiöstä. s. 8

Vääntöä väestönsuojista s.6

Mikä erottaa Hervannan, Tesoman ja Vuoreksen? s.6

Bussiin ei tulla puhumaan s.16n

2 ajassa kartalla luotain näkymä media

17.11.2016 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

radio.uta.fi @radiomoreeni CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere

katse.uta.fi Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

VIELÄ 1990-LUVUN alussa lähiöt eivät erottautuneet huono-osaisina asuinalueina. Suurimmassa osassa lähiöitä ihmisten tulot olivat lähellä kaupungin keskiarvoa.

Lähiöiden ongelmat tulee ymmärtää laajemmin, sillä asuinalueet ovat kärsineet kansallisista muutoksista.

Lähiöt syntyivät 1960- ja 1970-luvuilla suuren maaltamuuton seurauksena. Nopea teollisuuden kasvu siivitti rakentamisen kaupunkien reunoille. Voimakas muutto kaupunkeihin edellytti nopeaa rakentamista. Rakennusteollisuus otti käyttöön nopeamman ja halvemman elementtitekniikkaan perustuvan rakentamisen.

Vuoden 1959 rakennuslaki määräsi rakentamisen kunnille, jotka selviytyivät tehtävästä vain liittoutumalla yksityisten rakennusliikkeiden kanssa. Mitä enemmän kunta sai piirrettyä tietylle alueelle kerrosalaneliöitä, sitä enemmän se pystyi pyytämään rahaa rakennuttajilta. Rakennustapa yhdisti kuntien julkiset ja rakennusteollisuuden yksityiset edut.

tämään lähiöitä. Erot lähiöiden välillä ovat kuitenkin suuria.

Keskeinen piirre toimivissa lähiöissä on vahva yhteisöllisyys. Esimerkiksi Jyrkkälän lähiössä Turussa 80 prosenttia asukkaista pitää aluetta turvallisena ja hyvänä.

Tällaisilla alueilla on syntynyt yhteisöjä, jotka ovat pitäneet yhtä ympäristöjen viihtyvyyden säilyttämiseksi. Piha-alueista pidetään huolta ja niitä valvotaan.

Helsingin yliopiston kaupunkisosiolo-

gian professori Matti Kortteinen näkee, että lähiöiden ongelmat eivät ole pelkästään mielikuvista syntyneitä. Kortteinen esittää, että tulisi tarkastella toimivien lähiöiden yhteisiä tekijöitä, jotta ne voisi ottaa huomioon muita lähiöitä kehitettäessä. Lähiöissä on konkreettisia ongelmia, joihin tulee tarttua konkreettisin keinoin. Pelkkä puhe ei riitä.

Nikolas Lempiäinen MIRELLA PENTTILÄ

@radiomoreeni Facebook “f ” Logo

Lähiöiden ongelmat eivät ratkea pelkästään puhumalla

CMYK / .ai

Katse

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Niina Uusitalo (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, feature) Kaija Toivonen (ulkoasupäällikkö, uutiset) Toimitussihteerit: Silja Annila, Kaisa Uusitalo Uutistuottaja: Katja Pajula AD:t: Anu Pynnönen, Annika Järvinen Taittajat: Taru Hokkanen, Laura Okkonen, Noora Hapuli, Marianne Minkkinen Toimittajat: Mikko Asunta, Emma Auvinen, Johannes Blom, Markku Haavisto, Henriikka Hiilloskorpi, Anni Huttunen, Merja Häikiö, Anni Härkönen, Vilma Häti, Lotta Jokitalo, Sandra Järvenpää, Petri Jääskeläinen, Juho Kankaanpää, Emmi Kantola, Alisa Kaukio, Milja Keinänen, Anni Keski-Heikkilä, Katri Keskitalo, Anniina Korpela, Nikolas Lempiäinen, Janne Nieminen, Emma Nikander, Saara Nyystilä, Lari Seppinen, Kirsi Teiskonlahti, Väinö Vasara, Kai Ylinen Valokuvaajat: Tiina Hautamäki, Mirella Penttilä Kuvankäsittelijä: Emilia Anundi

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

LÄHIÖIDEN ELÄMÄ muuttui huomattavasti 1990-luvulla. Lähiöiden asukkaat työskentelivät tyypillisesti teollisuudessa, jonka työpaikat vähenivät merkittävästi.

Tilalle syntyi matalapalkkaisia palvelualan töitä.

Työttömyys synnytti moniin lähiöihin sosiaalisia ongelmia, jotka aiheuttivat negatiivisen maineen ja saivat ihmiset vält-

⋆⋆UUTISANALYYSI

Yle tekee lähiöstä mediatuotteen MARRASKUUSSA YLE lanseerasi uuden teeman, Lähiön. Yle pyrkii kääntämään lähiöihin liitettävät käsitykset uuteen valoon.

Realitysarja Reunalla seuraa neljää tesomalaista nuorta, jotka yrittävät päästä kouluun tai töihin. Reunalta voi pudota tai ponnistaa menestykseen.

Isolla pajalla on nähty vaivaa kampanjan eteen. Tosi-tv:n lisäksi tesomalaiset ovat tehneet lyhytelokuvaprojektin. Elämäntarinansa kertovat esikaupungeissa kasvaneet poliitikot, missit ja muusikot. Tarinoiden viesti on, että myös lähiöistä voi löytää tien menestykseen.

Yksi tärkeistä tavoitteista on saada yleisö osallistumaan ja kertomaan parhaita juttuja omasta asuinalueestaan. Toistaiseksi yleisön osallistuminen on jäänyt vähäiseksi. Aihetunnistetta “Parastalähiössä” ovat käyttäneet lähinnä Ylen väki sekä yliopiston toimittajaopiskelijat.

MIKSI LÄHIÖT ovat esillä taas? Ylen realitysarjassa nuoret etsivät elämälleen suuntaa.

Päähenkilöt ovat tavallisia nuoria aikuisia, jotka tulevat tavallisista perheistä. He muuttavat omilleen, harrastavat ja miettivät, mitä tulevaisuudellaan tekisivät – siis sitä, mitä kaikki muutkin kaksikymppiset tekevät.

Sarjan kantava teema on kissaelokuva, jota porukka kuvaa yhdessä.

Sarja on näennäisen harmiton, mutta ongelmallinen.

Lähiön asukkaille suunnattu väite “kaikki on mahdollista” sisältää oletuksen, että lähiössä asuvat köyhät ja vähäosaiset – ne,

joita ei kotona kannusteta korkeakouluun ja suuriin unelmiin. Se asettaa vastakkain keskustan menestyjät ja lähiöiden pudokkaat.

Sijoittamalla nuorten tarinat Tesomalle Yle antaa viestin, että nuorilla olisi hankalaa vain lähiöissä.

LÄHIÖTEEMAAN TÖRMÄÄ nyt kaikkialla. Helsingin kaupunki juhlistaa 20-vuotista lähiöprojektiaan arkkitehtuurinäyttelyllä.

Miksi lähiöitä pitäisi erityisemmin käsitellä?

Lähiöitä on paljon ja ne ovat hyvin erilaisia, ja ne ovat pääasiassa vain asuinalueita.

Lähiöpuheessa kaikuu 1950–60-lukujen

”

Lähiön asukkaille suunnattu väite “kaikki on mahdollista” sisältää oletuksen, että lähiössä asuvat köyhät ja vähäosaiset – ne, joita ei kotona kannusteta korkeakouluun ja suuriin unelmiin.

nostalgia. Esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kokoaa tällä hetkellä arkistoon muistoja lapsuuden lähiöelämästä. Kun lähiöiden lapsiperheet muuttivat omakotitaloihin, lähiöihin alettiin liittää sosiaaliset ongelmat, syrjäytyneisyys ja rikollisuus.

Lähiöuutisointi on ollut pitkään ongelmalähtöistä, ja siihen Yle haluaa puuttua.

Lähiöstä yritetään tehdä kiinnostava tuote kulutettavaksi, josta tavallisten kaupunkilaisten tarinoita ammennetaan. Samalla Yle kuitenkin alleviivaa mielikuvia ongelmalähiöistä.

Lotta Jokitalo

jokitalo.lotta.j@student.uta.fi

ajassa kartalla luotain näkymä media 3

Tampereen Santalahden uusi asuinalue uhkaa graffitikulttuuria MIRELLA PENTTILÄ

KAUPUNKIKULTTUURI

Santalahden asuinalueen rakentaminen alkaa vuoden päästä, jos valitukset hylätään. Alueella on alakulttuuritoimintaa, jonka jatkuminen on epätodennäköistä.

SANTALAHDEN vanha tehdasalue jakaa mielipiteitä. Alue on ollut pitkään hylättynä, ja monien mielestä se tulisi ottaa asumiskäyttöön. Projektiarkkitehti Jouko Seppäsen mukaan alueen luonne muuttuu uuden asuinalueen myötä.

Vaikka alue on ollut hylättynä, se on ollut alakulttuurien käytössä jo pitkään. Kai Ylinen on tehnyt pro gradu -tutkielmansa Santalahden graffititaiteesta ja alueen kulttuurista. Hänen mukaansa kyseessä on taidehistoriallisesti ainutlaatuinen alue Suomessa.

Maakuntamuseo on myös ottanut kantaa siihen, että alueen graffititaide ja urbaani kulttuuri tulisi ottaa kaavoituksessa huomioon. Valtuusto on hyväksynyt asemakaavan, mutta siitä on valitettu. Hämeenlinnan hallinto-oikeus käsittelee valitukset luultavasti tämän vuoden puolella.

VANHOJEN TEHTAIDEN seiniä koristavat tuhannet graffitimaalaukset, ja skeittarit ovat rakentaneet tikkutehtaan viereen rampin. Maassa lojuvat spray-kannut ja kaljatölkit kielivät siitä, että kyseessä on suosittu ajanviettopaikka. Skeittareiden ja graffititaiteilijoiden lisäksi alue on valokuvaajien ja airsoftaajien suosiossa.

Monet vanhoista rakennuksista suojellaan ja kunnostetaan, mutta graffitit saavat todennäköisesti lähteä. Maakuntamuseon kaupunkitutkijan Hannele Kuitusen mukaan graffitit ovat tärkeä osa lähihistoriaa, ja ne tulisi ottaa huomioon suunnittelussa.

Yksittäisiä teoksia ei kuitenkaan tarvitse välttämättä suojella, sillä niitä ei ole tehty pysyviksi. Maakuntamuseo kuitenkin kannattaa teosten dokumentointia, ja Vapriikin kuva-arkistoon on talletettu valtava valokuvakokoelma Santalahden graffiteista.

KAI YLINEN uskoo, että graffitikulttuuri ja uusi asuinalue voisivat elää rinnakkain. Ylinen jää kaipaamaan Santalahtea nykyisessä asussaan, mutta hänen mielestään alueen historia ja kulttuuri tulisi huomioida uuden asuinalueen rakentamisessa. Kaupunkitutkija Hannele Kuitunen toivoo myös, että alueen toimintaa pystyttäisiin jollain tasolla jatkamaan, vaikka se ei olisikaan yhtä vapaamuotoista kuin aiemmin.

Projektiarkkitehti Jouko Seppäsen mukaan korttelien porttirakenteiden maalaus voitaisiin toteuttaa graffiteina tai muraalina.

Ylisen mielestä tämä olisi hieno kädenojennus siihen suuntaan, että alueen vanhaa luonnetta kunnioitetaan.

Ylisellä on myös itsellään monia ehdotuksia alueen kulttuurin vaalimiseen. Radan vartta kulkeva pitkä muuri voitaisiin sääs-

Kai Ylinen ei ole koskaan tuntenut oloaan turvattomaksi Tikkutehtaalla. Hän toivoo, että graffitikulttuuri säilyy uuden asuinalueen valmistuttua.

tää. Asemakaavassa tikkutehtaan yhteyteen tulisi päiväkoti. Ylisen mielestä tikkutehtaasta voisi tehdä ainakin osittain kulttuurikeskuksen. Alueen puiston yhteyteen voisi mahdollisesti pystyttää luvallista seinää tai tehdä skeittirampin.

– Olisi hienoa, jos mahduttaisiin kaikki samaan puistoon.

Emmi Kantola

Milloin kaupunkilaiset saavat vaikuttaa alueiden suunnitteluun? Lue lisää utain.uta.fi/ blogit

MIKÄ?

Tehdasalue uudistuu ○○Tikkutehdas toimi Santalahden alueella 1926–1975. ○○Alue on ollut hylättynä yli kymmenen vuotta ja graffititaide on vallannut vanhat rakennukset. ○○Santalahden kohtalo nousi ajankohtaiseksi rantatunnelin rakentamisen yhteydessä. Valtuusto on hyväksynyt asemakaavan, ja rakentaminen alkaa syksyllä 2017, jos valitukset kumotaan.

”

Olisi hienoa, jos mahduttaisiin kaikki samaan puistoon.

Kai Ylinen

4 ajassa kartalla luotain näkymä media

Lähiöiden rauhaa on vaalittu pitkään TAMPEREEN LÄHIÖIDEN turvallisuustilanne vaihtelee aikakausittain, mutta vuosikymmenestä toiseen ongelmaalueena pysyviä lähiöitä Tampereelta ei löydy.

– Välillä on esillä Hervanta, välillä Tesoma tai jokin muu kaupunginosa, ja se liittyy alueen murrosvaiheeseen.

Muutaman vuosikymmenen kuluessa tilanne usein muuttuu, Marko Luosa Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoo.

Murrosvaiheessa suurin tekijä on ikärakenteen muuttuminen. Uudella alueella asuu ensin lapsiperheitä ja sitten nuorisoa, jolloin alue saattaa olla levoton. Asukkaiden vanhetessa tilanne usein rauhoittuu.

LUOSA KERTOO, että jos jokin ongelma nousee pintaan, näkyvää poliisitoimintaa ja yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja seurakuntien kanssa lisätään.

– Näin saadaan tilanne rauhoitettua niin, ettei se ainakaan lähde lapasesta.

Se kuuluu elämään, että joskus joku paikka oirehtii ja siihen reagoidaan tarpeen mukaan.

Sosiaalityöntekijä Sirpa Määttä sanoo, että sosiaalityöntekijöille viesti mahdollisista ongelmista tai ilmiöistä tulee usein poliisilta tai esimerkiksi paikallisilta nuorisotiloilta.

– Pyrimme puuttumaan asioihin varhaisessa vaiheessa.

Määttä kertoo, että lähiöt nousevat toisinaan esiin muita alueita useammin.

Lisäksi uusien ostoskeskusten rakentaminen aiheuttaa usein hetkellistä liikehdintää.

Tavoitteena toiveiden Tesoma LÄHIÖRAKENTAMINEN Tampereen Tesomalla on haikailtu vuosia

asuinympäristön kehittämisen perään. Asukkaat ovat sekä iloisia että hämillään kaupunginosansa rakennusmyllerryksestä.

TAMPEREEN ensimmäisen lähiön ympäristö pysyi lähes muuttumattomana kymmenien vuosien ajan. Valtiorahoitteisen Oma Tesoma -hankkeen myötä kaupunginosaan rakennetaan uutta yhteinäiskoulua ja liikekeskusta. Uusi palloiluhalli valmistui lokakuussa.

– Tesomalla ei ole tehty varmaan 40 vuoteen mitään. Oli jo aikakin, toteaa Riitta Linna, joka on asunut Tesoman ympäristössä koko ikänsä.

OMA TESOMA -hankkeen tavoitteet tuntuivat asukkaista utopistisilta. Tesomaseuran rahastonhoitaja Riitta Jääskelä suhtautui suunnitelmiin muiden tesomalaisten tavoin hyvin epäluuloisesti.

– Mietimme vain, että oivoi, nyt on kyllä vähän liian suuret suunnitelmat, Jääskelä sanoo.

Valtakunnallisen lähiöiden kehittämishankkeen projektipäällikkö Hanna Dhalmannin mukaan Oma Tesoma toteutui esimerkillisesti. Asukkaat osallistettiin

”

Uskon, että jos me vain jaksamme odottaa, kyllä se Tesoma sieltä puhkeaa kukkaan.

Riitta Linna, tesomalainen

alueen kehittämiseen ja Tesomalle tehtiin suuria rakennussuunnitelmia.

Asukkailla oli 650 000 euroa budjetoitavanaan Tesomajärven ympäristön kehittämiseen. Budjetointiin osallistunut Jääskelä koki, että asukkaiden ääni otettiin hyvin huomioon.

– Ainoa harmillinen asia oli, että suurin osa budjetista meni valaistukseen. Muuten saimme enemmän kuin osasimme odottaa.

Henriikka Hiilloskorpi

MIRELLA PENTTILA

MIKÄ?

Tesoma ○○Tesoma on Tampereen ensimmäinen lähiö. ○○Tesomalla asuu 8000 ihmistä ja sen palveluita käyttää jopa 20 000 ihmistä. ○○Oma Tesoma -hanke alkoi vuonna 2013 ja päättyi vuoden 2015 lopussa. ○○Hankkeen tavoitteena oli uudistaa Tesoman ympäristöä ja houkutella esimerkiksi lapsiperheitä muuttamaan alueelle. ○○Vaikka hanke on loppunut, useat rakennushankkeet jatkuvat edelleen.

ONGELMIIN VOIDAAN puuttua myös kaupunkisuunnittelun keinoin. Yhdyskuntasuunnittelupäällikkö Hanna Montonen kertoo, että suunnittelussa pyritään sekoittamaan erimuotoista asumista, palveluita ja työpaikkoja. Hän pitää tärkeänä myös sitä, että kävely- ja pyöräilyreittien varrella on asutusta.

– Siitä syntyy koettua turvallisuutta.

Suuret suojaviheralueet mielletään vaaralliseksi.

Hervannassa myös täydennysrakentaminen on ollut suuri tekijä.

– Vielä viime vuosinakin alueelle on noussut kookkaita rakennuksia. Ne luovat positiivista kuvaa.

Kommentti Toimiva lähiökeskusta houkuttelee

Sirpa Määttä on tyytyväinen siihen, että nykyään moni taho tekee yhteistyötä rikollisuuden ennaltaehkäisemiseksi.

– Ollaan tultu pitkälle siitä, millaista tämä joskus oli, hän kertoo.

Emma Nikander

Miksi hervantalainen joutuu puolustamaan asuinpaikkaansa? Lue lisää utain.uta. fi/blogit.

MITÄ?

Ongelmien ehkäisy ○○Ongelmiin puututaan yhteistyöllä ja mahdollisimman aikaisin. ○○Alueet suunnitellaan siten, että samalta alueelta löytyy asuntoja, palveluja ja työpaikkoja. ○○Poliisi toimii ongelma-alueilla yhteistyössä esimerkiksi koulujen ja seurakuntien kanssa. ○○Sosiaalitoimi tarjoaa ratkaisuja yksilölle tai ryhmille.

TESOMAN kehittäminen ei ole ollut vain myönteistä. Useat yritykset joutuivat väistymään työmaiden alta pakoon. Myös Tesoman terveysaseman vuoden takainen lakkauttaminen huolettaa asukkaita. Uuteen liikekeskukseen tulee terveysasema, mutta keskuksen on määrä aueta vasta vuoden 2017 lopulla. Alun perin uuden liikekeskuksen piti valmistua jo aiemmin, mutta rakentaminen viivästyi.

– Kun uutta liikekeskusta alettiin suunnitella, täällä oli kova tsemppihenki. Se laantui, kun mitään ei tapahtunutkaan, Linna sanoo.

Tesoman apteekissa työskentelevä Linna kertoo, että vanhemmat ihmiset ovat turhautuneet työmaiden aiheuttamista kulkureittien vaikeutumisesta. Erityisesti ikäihmiset ovat huolissaan siitä, tulevatko he koskaan näkemään uudistunutta Tesomaa.

– Uskon, että jos me vaan jaksamme odottaa, kyllä se Tesoma sieltä puhkeaa kukkaan, Linna sanoo.

– Liikenneympyrä tuli tänne Tesomalle ensin, ja nyt sitten kovasti rakennetaan, Riitta Linna kuvailee Tesoman alueen kehitystä.

Asuminen keskittyy yhä enemmän kaupunkien keskustaan. Ihmiset ovat kiireisiä ja asuminen kaikkien palveluiden keskuksessa on helppoa.

On kuitenkin tärkeää, että lähiökaupunginosia vaalitaan. Suurten kaupunkien asutusta on hyvä saada jaettua muuallekin kuin keskustaan. Lähiöistä löytyvät myös usein kattavat palvelut, eikä niiden ympäristössä asuvien tarvitse välttämättä edes kovin usein käydä kaupungin keskustassa.

Keskusta-asuminen on jonkin verran syönyt lähiökaupunginosien palveluita.

Kaupungin keskustan ulkopuolisten palveluiden kehittäminen on onneksi ollut kasvava trendi. Esimerkiksi Linnainmaalla sijaitsevaa Koilliskeskusta on laajennettu ja parannettu. Kun palvelut ja ympäristö ovat kattavat ja ajan tasalla, on se myös asukkaille miellyttävämpää. Palveluiden sujuvuus ja saatavuus houkuttelevat ihmisiä muuttamaan alueelle.

Henriikka Hiilloskorpi

ajassa kartalla luotain näkymä media 5

MIRELLA PENTTILÄ

Yksityisautoilu loppuu Hämeenkadulla Tulevaisuudessa Hämeenkatu varataan pääasiassa kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käyttöön. Päätös tehtiin yhdyskuntalautakunnan kokouksessa tiistaina äänin 7–3. Suunnitelmat toteutetaan samaan aikaan raitiotien rakentamisen kanssa.

Suunnitelmat muuttavat Hämeenkadun ilmettä. Jalankulkijoille ja pyöräilijöille erotetaan omat alueensa, ja pyörätelineiden määrää lisätään. Vanhoja puita poistetaan ja uusia istutetaan. Muutostyöt valmistuvat vuoteen 2023 mennessä.

Raitiotiepysäkit rakennetaan Hämeenkadun kumpaankin reunaan neljään kohtaan, eli Tuulensuun, Keskustorin, Koskipuiston ja Rautatieaseman kohdille. Joukkoliikenteen lisäksi voisi ajaa huoltoajoja. On arvioitu, että yritykset hyötyvät, kun ratikka tuo ihmisiä keskustaan.

Lotta Jokitalo

Väestönsuojia käytetään usein varastoina, joissa säilytetään esimerkiksi suksia.

Ministeriö myllää väestönsuojia vasten tahtoaan ASUINTALOT Rakennusala haluaa eroon asuntojen hintoja nostavista

väestönsuojista. Sisäministeriö puolustaa niitä turvallisuussyistä.

SINISET KARHU-SUKSET nojaavat seinään. Ilman oranssia varoituskilpeä Kuninkaankadun pyöräkellaria ei tunnistaisi väestönsuojaksi. Sodan aikana tila suojaisi talon asukkaita pommituksilta ja taistelukaasuilta – kunhan pyörät olisi viety pois.

Nykyinen pelastuslaki määrää yksityiskohtaisesti, miten ja minkälaisiin rakennuksiin väestönsuoja on valmistettava. Hallitus haluaa vähentää rakentamisen säätelyä.

Valmistelu liittyy hallituksen tavoitteeseen yksinkertaistaa normeja ja laskea rakentamisen kustannuksia. Uudistusta kannattavatkin rakennusyhtiöt, sillä Suomessa väestönsuoja jää rakennuttajan maksettavaksi. Yhtiöiden mielestä väestönsuojat nostavat asuntojen hintoja ja hankaloittavat asuinrakennuksien suunnittelua.

– Väestönsuojan kustannus ei ole kovin iso, mutta sen käyttökelpoisuus on huono.

Rauhan aikana sitä käytetään kerrostalossa

”

Ovatko uhkakuvat todella sellaisia, että tarvitsemme sirpalesuojia ennemmin kuin kyberhyökkäykseltä suojaavia toimenpiteitä?

Kim Kaskiaro, Talonrakennusteollisuus ry:n puheenjohtaja

MITÄ?

Väestönsuojien määrä vaihtelee alueittain ○○Vuonna 2010 Suomessa oli 48 000 väestönsuojaa 3,8 miljoonalle ihmiselle. ○○Niistä 90 prosenttia oli talojen teräsbetonisuojia ja loput kalliosuojia. ○○Noin 50 kunnassa ei ole lainkaan väestönsuojaa. ○○Uusia suojia rakennetaan vuosittain 600–700. Eniten suojia valmistuu asuin- ja liikerakennuksiin. Rakentaminen maksaa noin 60 miljoonaa euroa vuodessa.

lähinnä kanahäkkikomerona, sanoo Talonrakennusteollisuus ry:n toimitusjohtaja Kim Kaskiaro.

Eri lähteiden mukaan väestönsuoja kasvattaa asunnon neliömetrin hintaa 25–70 euroa. Teollisuudessa nykyistä lainsäädäntöä kannattaa lähinnä betoniala, jota väestönsuojat työllistävät.

– Ideaalein tilanne olisi se, ettei olisi pakko tehdä väestönsuojia ollenkaan, Kaskiaro sanoo.

UUSIA SÄÄNNÖKSIÄ valmistelee sisäministeriö, jolle tehtävä on epämieluisa. Ministeriö puolustaa väestönsuojia, koska se pitää niitä tärkeinä turvallisuudelle.

Ministeriön valmiusjohtaja Janne Koivukoski kertoo, että lakia yritetään muuttaa niin, ettei se vaikuttaisi suojien määrään tai kestävyyteen. Säästöjä etsitään vähentä-

mällä rakentamisen teknisiä vaatimuksia, kuten seinien paksuutta.

Säätelyä kevennettiin jo vuonna 2011. Silloin päätettiin, ettei alle 1200 neliömetrin asuinrakennukseen tarvitse rakentaa väestönsuojaa lainkaan. Aikaisemmin raja oli 600 neliömetriä.

SÄÄNNÖKSIEN tarkoituksena alun perin oli tulla voimaan vuonna 2017, mutta hanke on viivästynyt pahasti. Koivukoski pitää syynä muuttunutta kansainvälistä turvallisuustilannetta.

– Sekä Suomessa että kaikissa naapurimaissa on alettu keskustella siitä, että väestönsuojien tarve on ilmeisempi kuin muutama vuosi sitten.

Suomessa keskusteluun on osallistunut keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen, joka korostaa lokakuussa julkaistussa muistiossaan väestönsuojien merkitystä.

Kim Kaskiaron mielestä sisäministeriö kuuntelee liikaa puolustusvoimia. Hänestä isoilla paikkakunnilla on riittävästi väestönsuojia entuudestaan.

– Väestönsuojan idea on jäänyt ajastaan jälkeen. Ovatko tulevaisuuden uhkakuvat todella sellaisia, että tarvitsemme sirpalesuojia ennemmin kuin kyberhyökkäykseltä suojaavia toimenpiteitä?

Sisäministeriön valmiusjohtaja Janne Koivukoski kuvaa uusilla säännöksillä saatavia säästöjä mitättömiksi.

Miksi säännöksiä sitten uudistetaan?

– Minä esittäisin täsmälleen saman kysymyksen.

Juho Kankaanpää

Maatiloille valtiontakausta maksuvaikeuksiin Maatilat voivat hakea lainojen valtiontakausta tilapäisiin maksuvaikeuksiin.

Maatilojen maksuongelmat ovat lisääntyneet huomattavasti esimerkiksi Venäjä-pakotteiden myötä. Erityisesti sika- ja maitotuotteiden viennin heikkenemisen myötä monien maatilojen kannattavuus on laskenut. Aiemmat velat ja kannattavuuden laskeminen ovat johtaneet maatiloja maksuvaikeuksiin.

Maaseutuvirasto on ennakolta varautunut noin pariin tuhanteen hakemukseen, sillä vastaavia takauksia ei ole aiemmin myönnetty. Valtiontakausta pankkilainalle voidaan hakea joulukuun alusta tammikuun loppuun asti. Takausta myönnetään enintään 77 000 euroon asti tai 70 prosenttiosuuteen lainasta.

Markku Haavisto

Avoimien työpaikkojen määrä kasvaa Pirkanmaalla Pirkanmaan TE-toimistoon ilmoitettujen avoimien työpaikkojen määrä kasvoi heinä–syyskuussa lähes kolmanneksen viime vuodesta. Samaan aikaan työttömyyden kasvu on hidastunut lähes puolella. Tilastoasiantuntija Hannu Antikainen odottaa muutosta Pirkanmaan työttömyystilanteeseen.

Antikaisen mukaan odotettavissa on, että vuoden loppupuolella työttömyys voi kääntyä jo laskuun.

Avoimia työpaikkoja oli heinä–syyskuun aikana koko Suomessa enemmän kuin vuotta aiemmin, kertoo Tilastokeskus. Työpaikkoja oli tarjolla lähes 10 000 enemmän kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana. Avoimien työpaikkojen määrä kasvoi eniten pääkaupunkiseudulla.

Markku Haavisto

6 ajassa kartalla luotain näkymä media

Tesoma – 15 469 asukasta Ikäjakauma

Vieraskielisten osuus

Tampere – 225 118 asukasta Ikäjakauma

Vuores – 2 581 asukasta

Vieraskielisten osuus

Vieraskielisten osuus

5,5 %

5,2 %

Ikäjakauma

Hervanta – 24 738 asukasta Vieraskielisten osuus

Ikäjakauma

66−71 5,5 %

66−71

66−71 18−30

18−30

0−6

0−6

Tulojen jakautuminen 4,3 % tienasi yli 65 000 e.

Asukkaista 3,8 % oli tulottomia.

66−71

19,2 %

18−30

18−30

0−6

Tulojen jakautuminen 5,4 % tienasi yli 65 000 euroa.

Asukkaista 3,6 % oli tulottomia.

Tulojen jakautuminen Asukkaista 2,2 % oli tulottomia.

8,9 % tienasi yli 65 000 euroa.

0−6

Tulojen jakautuminen Asukkaista 4,9 % oli tulottomia.

Hervannan suurin tuloluokka vuonna 2014 oli 1−10 000 euroa/v.

28,1 % 24,4 %

23,8 % 19,5 %

Tesoman suurin tuloluokka vuonna 2014 oli 10 001−20 000 e/v.

Tampereen suurin tuloluokka vuonna 2014 oli 10 001−20 000 euroa/v.

Vuoreksen suurin tuloluokka vuonna 2014 oli 20 001−30 000 euroa/v.

1,9 % tienasi yli 65 000 euroa.

LÄHTEET: TAMPEREEN KAUPUNKI; TAMPERE ALUEITTAIN 2016, TILASTOKESKUS

Kolme kotia kaupungin laidalla VERTAILU Suuret ikäluokat ovat juurtuneet Tesomalle,

opiskelijat käyvät hakemassa oppinsa Hervannasta ja lapsiperheet virtaavat Vuorekseen. Kolmea lähiötä yhdistävät halvat vuokrat ja luonnonläheisyys, mutta eroavaisuudet näkyvät tilastoissa ja katukuvassa.

Infografiikka: Annika järvinen Kuvat: Tiina Hautamäki

HERVANNASSA todennäköisin vastaantulija on nuori aikuinen, ja joka viides hervantalainen puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Tesomalla naapurisi on luultavasti suurien ikäluokkien edustaja, joka asuu omistusasunnossa. Vuoreksessa törmäät 7 kertaa todennäköisemmin alle kouluikäiseen lapseen kuin yli 70-vuotiaaseen.

MILLAISTA ON asua Tampereen uusimmassa, vanhimmassa ja pahamaineisimmassa lähiössä? Nuori vuoreslainen lapsiperhe, hervantalainen tohtorikoulutettava ja Tesomalla 36 vuotta asunut pariskunta kertovat suhteestaan kotilähiöönsä.

ajassa kartalla luotain näkymä media 7

Tesoma: maineensa vanki

Vuores: keskeneräinen lintukoto

TESOMALLA ON ollut vuosikymmenien ajan levoton maine. Viime vuosina kaupunkilaisia ovat puhuttaneet asuinalueen selvittämättömät puukotukset. Tesomalla 36 vuotta asuneet Anna-Liisa, 75, ja Erkki, 73, Keskinen eivät halua lähiötään leimattavan järkyttävien yksittäistapausten takia.

– Ennakkoluuloja on ollut aina paljon, vaikka kyse on usein huumorista. Mutta kyllä sitä kohtaa ihmisiä, jotka tosissaan ihmettelevät, miten Tesomalla voi oikein asua, kertoo Anna-Liisa.

Keskisten mukaan monet keskikaupungilla aiemmin asuneet ovat kehuneet Tesomaa rauhalliseksi asuinalueeksi.

– Se on sama kuin Hervannan kanssa.

Pahimpia mustamaalaajia ovat ne, jotka eivät ole asuneet lähiössä päivääkään, sanoo Erkki.

Tesoma on Keskisten mielestä rauhoittunut, mikä johtuu osittain väestön vanhenemisesta.

– Kaupungintalolla pyöri alkuaikoina häiriköiviä poikajoukkoja, mutta kyllä nekin siitä iän myötä viisastuivat, muistelee Erkki mennyttä Tesomaa.

sesti vaikuttavat Keskiset näkevät yhteisöllisyyden Tesoman etuna.

– Pihamaata siivoamme aina porukalla ja kunnostamme yhteisiä tiloja. Nuoria järjestötoiminta ei juuri kiinnosta, Anna-Liisa pohtii.

Tällä hetkellä rakenteilla oleva liikekeskus on Keskisten mieleen. Nykyisistä palveluista tärkein on oma kirjasto, ja molemmat nostavat luonnonläheisyyden lähiön eduksi.

PERHE FRANKBERG istuu sohvalla vuoreslaisen rivitalokolmion olohuoneessa.

Annakaisan, 34, sylissä tuhisee yksi Vuoreksen tuoreimmista asukkaista, 11 päivää vanha Urho. Isoveli Alvar, 2,5, ei malttaisi istua Erkka-isän, 29, polvella.

Vanhemmat kotiutuivat Vuorekseen juuri ennen vuoden 2012 asuntomessuja.

– Minä olen turkulainen ja Erkka muutti Tampereen Takahuhdista. Halusimme muuttaa alueelle, joka oli molemmille uusi, Annakaisa kertoo.

Isä Erkka työskentelee tutkijana. Perhe vietti juuri vuoden Ranskan Lyonissa isän opintojen vuoksi. Ranskassa terrori-iskujen aiheuttama epävakaus näkyi poliisi- ja sotilasjoukkoina kaduilla.

– Vuores on kuin lintukoto verrattuna Ranskaan. Täällä ei tarvitse aktiivisesti pelätä henkensä edestä, Annakaisa toteaa.

TESOMA-SEURAN toiminnassa aktiivi-

Mikko Asunta

KAUPUNGIN PROJEKTEIHIN Keskiset suhtautuvat epäilevästi. Heidän mielestään Tesoma-seuran kaltaiset järjestöt voisivat toimia paremmin lähiönsä hyväksi.

Esiin nousee lähiöuudistusprojekti, joka toteutettiin vuosituhannen alussa. Erkki marssi tuolloin kaupungin edustajien puheille vaatien uutta suojatietä. Lopulta suojatie jäi myös projektin ainoaksi näkyväksi parannukseksi. Kaupungin järjestämä Oma Tesoma -hanke ei ole tämän vuoksi herättänyt kovin suuria odotuksia.

– Kyllä kaupungilla kuullaan, mutta aika lujaa saa puhua, lisää Erkki.

Hervanta: monille väliaikainen koti TURKKILAISSYNTYINEN Oguzhan Gencoglu, 26, esittelee viihtyisässä kaksiossaan teevalikoimaansa. Vaihtoehtoja teekokoelmassa riittää. Samaa Gencoglu ei voi sanoa Hervannan kahviloista ja ravintoloista.

– Jos työpaikka olisi jossain muualla, en asuisi täällä, Gencoglu myöntää.

Gencoglu on tohtorikoulutettava ja tekoälyn tutkija Tampereen teknillisessä yliopistossa. Kun velvollisuudet yliopistolla on hoidettu, hän aikoo muuttaa. Kolkot kahvipaikat ja pikaruokalat sekä syrjäinen sijainti eivät houkuta jäämään.

– Täällä ei ole yhtään miellyttävää kahvilaa, jossa voisi viettää ystävien kanssa kiireettömästi aikaa tai tehdä töitä rauhaisassa ja viihtyisässä ympäristössä.

MUUTTOAIKEISTAAN huolimatta Gen-

coglu on tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä Hervannassa. Kaikki palvelut, joita ihminen elääkseen tarvitsee, ovat lähellä. Gencoglun kotoa kauppakeskuseen on matkaa kilometri. Yliopistollekin parin kilometrin matka taittuu pyörällä hetkessä. Yliopiston läheisyydestä on ollut hyötyä, sillä inspiraatio ei katso vuorokaudenaikaa.

Halutessaan keikoille ja tanssimaan Gen-

coglun on lähdettävä Tampereen keskustaan. Hervannan baarit eivät saa häneltä erityisemmin kiitosta. Hän toivoo, että bändit soittaisivat keikoilla muutakin kuin metallimusiikkia tai tusinapoppia.

HERVANNAN ASUKKAISTA 40 prosenttia on 18–33-vuotiaita. Lähes kolmasosa tienaa kuukausittain enintään 833 euroa. Matala tulotaso selittyy osittain opiskelijoiden suurella määrällä.

Piikki tilastoissa 18–33-vuotiaiden määrässä osoittaa, että valmistuttuaan opiskelijat muuttavat pois. Gencoglun opiskeluaikaisista ystävistä vain yksi on jäänyt Hervantaan opintojen päätyttyä.

PUHEET HERVANNAN levottomuudesta Gencoglu kuittaa olankohautuksella. Suomi on hänen mielestään turvallinen maa, eikä Hervanta ole poikkeus.

Uhkaavin tilanne, jota Gencoglu on todistanut, oli kahden väsyneen juhlijan välienselvittely paikallisen baarin edessä.

– He olivat kyllä niin humalassa, että se näytti enemmänkin siltä, että he olisivat halailleet.

Emma Auvinen

SAMANA VUONNA Frankbergien kanssa Vuorekseen muuttaneista osa lähti pois ensimmäisen vuoden aikana. Monista alue oli kiinnostava, mutta liian keskeneräinen.

Kasvu laahaa myös tilastoissa. Vielä vuonna 2014 ennustettiin, että tänä vuonna alueella asuisi yli 4 000 henkeä. Loka-

kuun alussa asukkaita oli 2 581, joten tavoite jäänee saavuttamatta.

Perheen esikoista Alvaria ei keskeneräisyys haittaa. Vuoreksessa hän kertoo pitävänsä erityisesti kaivinkoneista. Niitä lähistöllä vilisee: viime vuonna alueelle valmistui 400 uutta asuntoa. Se on noin neljäsosa koko Tampereen viime vuoden asuntotuotannosta.

ALUEELLE perustetaan jatkuvasti uusia päiväkoteja ja kerhoja, mutta joukkoliikenneyhteydet eivät parane. Ainoa Vuorekseen kulkeva linja on numero viisi, joka liikennöi kahdesti tunnissa. Ruuhka-aikoina vuoroja on enemmän, mutta silti autot ovat usein täpötäysiä.

– On tuurista kiinni, mahtuuko linjaautoon rattaiden kanssa. Olen odottanut pysäkillä jopa puolitoista tuntia, kun kaikki ohikulkevat bussit olivat täynnä, Annakaisa puuskahtaa.

Frankbergit ovat kuitenkin tyytyväisiä kotiseutuunsa. Syksyllä lähistöllä pääsee sienestämään ja kalastamaan. Elämä Vuoreksessa on seesteistä.

– Kerran tosin hirvikärpänen hyökkäsi metsässä päälle, Erkka sanoo ja virnistää.

Anni Härkönen

8 ajassa kartalla luotain näkymä media

Hakunila kasvatti lähiölapsesta rä MUSIIKKI Vantaan pahamaineinen

lähiöalue on Jussi Hauta-ahon muusa ja lapsuudenkoti, jonne voi aina palata.

HAKUNILAN MAKAVELI , suomirapin crossover-tyyppi ja Mr. Hip Hop. Muun muassa näillä kolmella nimellä Hauta-ahoa on tituleerattu. Parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin artistinimeltään Kube.

– Ei tää oo mikään larppausjuttu tai alter ego. Välillä oon jopa miettinyt, miksi valitsin noin tyhmän nimen, vitsailee Hauta-aho studiopöytänsä takaa.

Hakunilan lähiöstä on vain parinkymmenen minuutin ajomatka entisen lääketehtaan tiloihin rakennettuun pieneen helsinkiläiseen studioon, jossa nyt istumme.

Maantieteellisen läheisyyden lisäksi Hakunila sijaitsee lähellä Hauta-ahon sydäntä.

– Se vaikuttaa paljon siihen minkälainen

Jussi Hauta-aho alias Kube haluaa välittää musiikillaan positiivista sanomaa: ’’Olkaa omia itsejänne, uskokaa itseenne ja tehkää niitä juttuja, joita haluatte oikeesti tehdä.’’

mä oon. Edelleen siellä tulee käytyä joka viikko moikkaamassa frendejä, kertoo nykyisin helsinkiläistynyt Hauta-aho.

LÄHIÖTAUSTA näkyy ja kuuluu Hautaahon musiikissa. Mun vuosi -kappaleen musiikkivideolla Hauta-aho pyöräilee lapsuutensa maisemissa. Viime vuonna hän julkaisi oululaisräppäri Julma Henrin kanssa yhteiskappaleen Lähiö lähiö.

– Henri oli mun kanssa tässä studiolla, soitin sille demon ja se halusi ehdottomasti messiin. Henri halusi sen myös omalle levylleen, koska biisi oli niin kova ja natsasi siihen soundiltaan.

Useat muutkin Hauta-ahon kappaleet si-

sältävät viittauksia Hakunilaan. Lähiötausta on tärkeä osa Hauta-ahon artisti-imagoa.

– Pystyn räppäämään uskottavasti raffeistakin asioista, joita oon nähnyt ja kokenut elämässä.

Hauta-aho karsastaa musiikkinsa lokerointia, vaikka myöntääkin saavansa vaikutteita esimerkiksi trap-musiikista.

– Koitan kuitenkin aina tehdä jotain uutta omalla twistillä.

KUKA?

Jussi Hauta-aho ○○31-vuotias muusikko Vantaan Hakunilasta. ○○Asuu nykyään Helsingissä vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. ○○Julkaissut 11 albumia artistinimellä Kube. ○○Uusi albumi tulossa ensi vuoden alkupuolella.

VAIKKA Hakunila on parantanut mainettaan viime vuosina, moni yhdistää alueen yhä ankeisiin betonikolhooseihin ja 2000-luvun alun konflikteihin kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Hauta-aho on kokenut myös Hakunilan pimeämmän puolen.

– Olin siunattu siinä mielessä, että mulla oli hyvät vanhemmat, kun taas monen muun tutun vanhemmat ryyppäsivät päivät pitkät.

Hänen mukaansa Hakunilassa vierailevan täytyy hallita paikallinen tapaetiketti, sillä muuten turisti kerjää verta nenästään.

– Jos oot sieltä kotoisin, kaikki on ihan fine, mutta jos tuut jostain muualta, joudut aina johonkin ongelmiin.

Kaikesta huolimatta Hakunila on Hautaaholle rauhallinen paikka, jonne hän voisi jopa harkita palaavansa. Rankkojen ihmiskohtaloiden todistamisessa on myös hopeareunuksensa.

– Tavallaan on hyvä tietää, millaista elämä voi myös olla.

ajassa kartalla luotain näkymä media 9

ppärin

TIINA HAUTAMÄKI

”

Ne saa miehen pois lähiöst, mut ei lähiöö miehest, 24/7 Hakunila mieles

Kube: Lähiö lähiö

KANNABIKSESTA räppäävän ja erilaisissa räppiskenen kukkotappeluissa kypsytetyn artistin yksityiselämä kuulostaa yllättävän kesyltä. Päivät hän on pyhittänyt studiolleen, illat omistanut perheelleen.

– Hengaan ja leikin mun muksujen kanssa paljon. Se on mulle tosi tärkeetä.

Perheen ja musiikin yhdistäminen tuottaa toisinaan ongelmia usein viikonloppuisin keikkailevalle artistille.

– Välillä joutuu olemaan kolmekin päivää erossa muksuista ja waiffista. Aika nihkeetä.

Katri Keskitalo TIINA HAUTAMÄKI

Kolmen vuoden aikana bussikuski on kieltäytynyt ottamasta Milli Lehtistä koirineen kyytiin vain kahdesti.

Autoton koiraharrastaja pakkaa tarvittaessa koirankin reppuun Mikkeliläinen Anna Kotro ei ole kulkenut koskaan koiriensa kanssa harjoituksiin linja-autolla. Tampereella asuva Milli Lehtinen sen sijaan on käyttänyt julkisia jo pitkään. Hallien ja kenttien syrjäinen sijainti vaikeuttaa treeneihin kulkemista.

HARRASTUKSET

AGILITYA kahden koiransa kanssa harrastava Anna Kotro on kulkenut treeneissä jo kymmenen vuotta. Kun autoa ei ole ollut saatavilla, on treeneihin menty tarvittaessa vaikka skootterilla. Silloin shetlanninlammaskoira Enni matkusti selässä tavallista reppua muistuttavassa koirarepussa. Kotro sai oman auton kaksi vuotta sitten, eikä enää luopuisi siitä.

Auton hankkimisen jälkeen hän on treenannut koiriensa kanssa entistä useammin ja käynyt kaukanakin treenaamassa.

Matkaa on taittunut esimerkiksi Mikkelistä Kuopioon asti joskus jopa viikoittain.

Kotron mielestä auto on koiralle hyvä paikka rauhoittua treeneissä ja kisoissa.

Vireyden laskeminen suoritusten välillä on varsinkin kiivastempoisissa agilitykisoissa tärkeää koiran keskittymiskyvylle. Monen muun koiraurheilijan tavoin hän onkin rakentanut autonsa takakonttiin kiinteät häkit Ennille ja bordercollieuros Ringolle.

AUTOTON Milli Lehtinen hyppää koiriensa kanssa bussiin Hervannasta kohti tokotreenejä useasti viikossa. Kolmikko treenaa tottelevaisuuskoulutusta Tamsk-hallillla lähellä Linnainmaata. Mukaan hän pakkaa reppuun mahtuvan kangashäkin. Häkki on aarre, sillä sen jaksaa kantaa eikä se vie paljoa tilaa.

– Koiraihmisten autot tuppaavat olemaan

”

Matkat voivat viedä julkisilla enemmän aikaa, mutta hyvin käyttäytyviin koiriin suhtaudutaan yleensä suopeasti.

täynnä kaikenlaista krääsää, jota ei välttämättä edes tarvitsisi. Minun täytyy miettiä, mitä tarvitsen ja ottaa mukaan vain se eikä mitään ylimääräistä, Lehtinen sanoo.

Mukana kulkeva häkki on yllättävän tilava, sillä sekä Lehtisen australianpaimenkoira Priya että bordercolliepentu Popa mahtuvat siihen sulassa sovussa. Pentu on häkissä vielä hieman vallaton, mutta Lehtinen toivoo, että vanhemmiten ongelmaa ei olisi.

– On koulutuskysymys, minkälaisessa häkissä koira pysyy. Hallilla on myös lainahäkkejä, jos oma jäisi kotiin.

Lehtisen mielestä ajokortin tai auton puu-

te ei ole este koirien kanssa harrastamiselle.

Matkat voivat viedä julkisilla enemmän aikaa, mutta hyvin käyttäytyviin koiriin suhtaudutaan yleensä suopeasti. Bussissa makoiluun tottuneet Priya ja Popa eivät välitä edes ruuhka-ajoista.

KIMPPAKYYDIT ovat toisinaan edellytys harrastamiselle. Lehtinen harrastaa koiriensa kanssa myös hakua, jossa koira etsii esimerkiksi piiloutuneita ihmisiä hajuaistiaan hyödyntäen. Harrastuksen aloittaminen ei olisi onnistunut ilman kaveria, jonka kyydissä pääsee harjoituksiin vaihteleviin maastoihin. Metsien läheisyyteen ei pääse aina julkisilla.

– Jos nykyinen hakuryhmäni lopettaisi, pitäisi varmaan lopettaa harrastus. En uskaltaisi hakea uuteen ryhmään, kun en tietäisi kuinka toimivasti pääsisi treeneihin.

Sen vuoksi yksi pitkään haaveiltu harrastus on toistaiseksi jäänyt kokeilematta.

– Olen aina halunnut kokeilla vesipelastusta, mutta se ei onnistu ilman autoa.

Sekä Lehtinen että Kotro toteavat, että ilman omaa autoa koirien kanssa harrastaminen vaatii paljon suunnittelua.

– Treenikavereiden merkitys kasvaa vielä enemmän, jos ei ole omaa autoa, Kotro kertoo.

Alisa Kaukio

10 ajassa kartalla luotain näkymä media

ajassa kartalla luotain näkymä media 11

Hiljaiset linjat

MATKUSTAMINEN Bussilinja numero kahdeksalla matkustetaan

kuusikymppisiin, peliin ja hakemaan lapsia hoidosta. Yhdestä asiasta matkustajat ovat samaa mieltä: bussissa saa käpertyä itseensä.

Kuvat­: Tiina Hautamäki Teksti: Milja Keinänen

12 ajassa kartalla luotain näkymä media

HARVASSA PAIKASSA maisemaa katsotaan yhtä intensiivisesti kuin ruuhkabussissa. Bussi Haukiluomasta Atalaan on täynnä, mutta hiljainen. Mukulakivet pompottavat autoa, ja matkustajien täytyy varoa, etteivät he horjahda vieressä istuvaa tuntematonta päin. Jokainen varjelee omaa tilaansa kuin voisi menettää sen.

”

Ihmiset jakavat matkan, mutta eivät kuulumisia.

Vain Ville Minkkisen koira onnistuu rikkomaan jään: Ovensuussa lapsi pysähtyy silittämään sitä, ja toisilleen tuntemattomat vaihtavat nopean, mutta lämpimän katseen.

Tarja Ehrola on yllättynyt, kun istumme hänen viereensä ja aloitamme keskustelun. Hän ei millään tahtoisi kameran eteen. On pelottava ajatus, että omaksi hiljaiseksi hetkeksi mielletty bussimatka ikuistetaan.

– Sitä mieluummin ollaan mörkönä hiljaa kuin jutellaan tuntemattomille bussissa. Ennen sellainen oli tavallisempaa. Ei bussissa nykyään ole tunnelmaa, Ehrola toteaa.

Leila Chevis on kokenut saman muutoksen, kun hän muutti Oklahomasta Suomeen.

– Oklahomassa jutellaan kaikille. Täällä ihmiset eivät yleensä katso edes silmiin.

Jasmin Ruokoniemi ”Kerran olin bussissa, joka syttyi tuleen. Rantatiellä aloimme haistamaan savua, ja kuski huusi kaikkia nousemaan ulos. Toisella kertaa poliisi pysäytti bussin, ja kiersi katsomassa matkustajat, sillä lähellä Lielahdessa oli juuri ryöstetty pankki.”

Laura Valkeapää ”Viime viikolla astuin bussiin, jossa pauhasi musiikki niin lujalla, että ikkunat helisivät. Bussin keskellä oli humalaisia, joilla oli radio mukanaan. Mummot paheksuivat, mutta kuskia vain hymyilytti.”

Ville Minkkinen

”Olen matkalla hakemaan muksua ovat aina antaneet tulla koiran ka seitsenkuukautinen, ihan pentu, j

a keskustasta. Kaikki kuskit anssa bussiin sisälle. Se on vasta ja siksi vähän villi vielä.”

ajassa kartalla luotain näkymä media 13

MATKA Atalasta Haukiluomaan kestää yli tunnin.

Suuri osa matkustajista, joita haastattelemme, käyttää bussia päivittäin. Satu Ahoniemi matkustaa usein koko matkan, sillä hän itse asuu linjan toisessa päässä, ja hänen äitinsä toisessa. Tunnin päivittäinen bussimatka tarkoittaa vuodessa yli viittätoista päivää matkustamista.

Keskimääräinen tamperelainen ajaa vuodessa yli sata kilometriä TKL:n linjoilla. Busseissa vietetty aika ei tosiaan ole mikään pieni hiekanjyvä ihmisten elämässä.

HAUKILUOMAN PÄÄSSÄ satunnaiset kerrostalot tekevät lähiömetsään lovia, ja bussi on tyhjillään. Muutamat matkustajat istuvat mahdollisimman etäällä toisistaan. Linja kahdeksan matkustajat varjelevat paitsi omaa tilaansa, myös autossa vallitsevaa hiljaisuutta.

Kun kysymme, piristäisivätkö kohtaamiset ja juttuhetket tuntemattomien kanssa heidän matkaansa, he ovat yksimielisiä: Eivät välttämättä.

– Mä olen vähän sitä tyyppiä, joka tykkää olla itsekseen, kertoo Satu Ahoniemi ikkunapaikalta.

Bussin takapenkillä Laura Valkeapää tunnistaa itsessään saman.

– Usein vanhemmat ihmiset kokevat, että olen jotenkin helposti lähestyttävä, ja tulevat juttelemaan arkipäiväisistä asioista, vaikka säästä. Itse olisin ehkä mieluummin omassa rauhassani.

Ihmiset siis jakavat matkan, mutta eivät kuulumisia.

Ja ehkä hyvä niin. Harvassa paikassa enää on sallittua vain istua aloillaan, katsoa ulos ja ajatella.

Matkustajat vähenevät, kun Atalan päätepysäkki lähestyy.

Riitta Ihanamäki ”Viime talvena tulin bussiin vähän vauhdikkaasti ja kaaduin lattialle. Onneksi ei käynyt pahemmin. Minulla on bussiin vuosilippu, sillä en omista autoa tai ajokorttia.”

Suurin osa matkustajista jää keskustorilla pois.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media

Ylen uskollinen sekatyöläinen KOKEMUS 30 vuotta Yleisradiossa työskennellyt Timo Järvi ei haikaile pois Mediapoliksesta.

TIMO JÄRVEN uran alkutaival tuntuu nykyajan opiskelijasta uskomattomalta. Hän ehti opiskella Tampereen yliopistossa tiedotusoppia vain kolme vuotta, kun televisiotyön opettaja jo bongasi hänet Yleisradioon kesätöihin. Tämän vaivattoman töihin pääsemisen jälkeen Järvi on ollut töissä vain ja ainoastaan Ylellä. Ensi vuonna tulee täyteen 30 vuotta Yleisradion täysipäiväisessä palveluksessa.

– Olen vitsaillut, että en varmaan edes pääsisi muualle töihin, Järvi sanoo.

Vaikka ura Ylellä on pitkä, Järvi on vaihtanut työtehtäviä noin kolmen vuoden välein.

Hän kertoo työskennelleensä toimittajana, ohjaajana, tuottajana, toimituksen päällikkönä, kanavan tilaajana ja kanavan päällikkönä niin draama-, ajankohtais-, asia-, uutis- kuin radiotoimituksessakin.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin aina kyllästynyt hommiini. On kiinnostavaa katsoa, mitä uusien ovien takaa aukeaa, Järvi sanoo.

KOLME VUOTTA sitten kanavien johto ja ohjelmasijoittelu siirrettiin kokonaan Pasilaan. Näitä töitä Tampereella tehnyt Järvi ei halunnut muuttaa Helsinkiin, vaan jäi Mediapolikseen Yle Asian vastaavaksi tuottajaksi. Yle Asiasta on tullut Järvelle kuin kotipesä, johon hän palaa aina takaisin.

– Tampere on ollut minulle sopivan ko-

koinen yksikkö. Täällä hommat hoituvat, ja vuosien aikana olen oppinut tuntemaan kaikki ihmiset.

Lähes koko talon eri työtehtävissä kiertänyt Järvi on tullut myös itse tunnetuksi.

– Hyvän talkoohengen ja yhteisöllisyyden vuoksi Tampereella varmaan tehdäänkin esimerkiksi Nenäpäivää, Järvi kertoo. Hän on aikaisempina vuosina suunnitellut ja tilannut Nenäpäivää, joka järjestetään sattumalta juuri haastattelupäivänä.

ERILAISET PROJEKTIT ovat olleet Järven alaa viime vuosina. Hän vastasi muun muassa Lupa välittää -kampanjasta, joka innosti nuoria järjestämään tapahtumia vanhuksille. Ensi vuonna Yle juhlistaa 100-vuotiasta Suomea ohjelmakokonaisuuksilla, joiden kokonaiskoordinoinnista Järvi vastaa. Lisäksi hän on ollut tilaajana esimerkiksi Kakola-tosi-tv:ssä ja takavuosina kohua herättäneessä Viimeiset sanani -sarjassa, jossa kuolemansairaat henkilöt saivat puheenvuoron.

Uusin projekti on Järven tuottama Lähiö-kokonaisuus Ylen kanaville ja nettiin.

Projektissa on haluttu ottaa yleisö mukaan tekemiseen alusta lähtien. Teemaan kuuluvat reality-sarja, tesomalaisten kanssa tehty draama, nettivideoita ja sosiaalisen median #parastalähiössä-kampanja. Sisältöä on kohdistettu erityisesti nuorille.

KUKA?

Timo Järvi ○○Yle Asian vastaava tuottaja.

Tampereen Mediapoliksessa. ○○55-vuotias. ○○Kotoisin alun perin Karstulasta, Keski-Suomesta. ○○Asuu nyt Tampereen Ikurissa. ○○Ollut mukana mm. dokumentaaristen sarjojen Viimeiset sanani ja Kakola sekä Lupa välittää -kampanjan tekemisessä. ○○Vastaa ensi vuoden 100-vuotiasta Suomea juhlistavan ohjelmatarjonnan kokonaiskoordinoinnista.

– Koska Yle rahoitetaan verotuloin, haluamme tavoittaa kaikki suomalaiset, Järvi kertoo.

Toistaiseksi Lähiössä kiinnostusta ovat herättäneet nettisisällöt. Järven mukaan 7. marraskuuta alkaneen Reunalla-sarjan television katsojaluvuissa olisi vielä parantamisen varaa.

KOHDERYHMÄ on nykyään yhä tärkeämpi osa tuotantoa. Vaikka Yle haluaa tavoittaa kaikki suomalaiset, ei sitä voi tehdä yhdellä ohjelmalla tai edes suurella projektilla.

– Lähdemme ensin liikkeelle siitä, kenelle

sisältöä halutaan tehdä, ja vasta sitten mietitään, miten nämä yleisöt tavoitettaisiin.

Itse Karstulasta, pieneltä paikkakunnalta Keski-Suomesta kotoisin oleva Järvi tietää, että esimerkiksi lähiöteema ei tunnu läheiseltä kaikille. Lähiöitä on eniten Etelä-Suomessa ja suurimpien kaupunkien ympärillä.

Teema onkin Järven mukaan kohdistettu heille, joilla on jokin suhde lähiöön.

Viimeiset vuodet ovat muutenkin olleet opettelemista uusien työtapojen kanssa.

Työntekijät ovat vanhastaan vain radion tai television tekijöitä, ja yleisön halutaan osallistuvan aiempaa enemmän. Lähiöprojektissa Järvi ja kumppanit ovat myös opetelleet uudenlaista yhteistyötä, kun Asia- ja Draama-toimitukset ovat tehneet kokonaisuuden yhdessä.

– Työssä on aina kuitenkin mukavaa ja kiinnostavaa, kun saa tehdä jotain uutta, Järvi sanoo.

HAASTATTELUPÄIVÄN iltana lähetetään suuri Nenäpäivä-lähetys, ja Mediapoliksen on vallannut hyväntuulinen kaaos. Kun Järvi kiertelee ympäri studioita ja kulisseja, käsiä nostellaan puolin ja toisin ja iloiset tervehdykset raikuvat. Kaikki näyttävät tuntevan Timo Järven. Lähes 30 vuoden ura on jättänyt jälkensä.

Anni Keski-Heikkilä TIINA HAUTAMÄKI

Timo Järvi saa paljon iloisia tervehdyksiä Mediapoliksen käytävillä.

ajassa kartalla luotain näkymä media 15

TALVEN TUOKSUJA

TIINA HAUTAMÄKI

MEDIAPELIÄ

Saara Nyystilä

nyystila.saara.e.@student.uta.fi

Kuvat, kirjoitukset ja twiit­taukset – kaikki on kaivettavissa netistä.

Jos nettimenneisyyttä ei voi poistaa, miten se määrittää nykyisyyttä?

REETTA WESTERBACKAN talvi alkaa pyhäinpäivää edeltävänä perjantaina, jolloin hän saapuu torille myymään havuja ja käsin valmistettuja tuohikoristeita. Pyhäinpäivän tienoilla on yleensä maahan laskeutunut myös jo ensilumi.

Westerbackalta ostetaan havuja muun muassa läheisten haudoille vietäväksi. Talven ensimmäisinä päivinä ostetut havut säilyvät jopa kevääseen asti. Toijalasta Tammelan torille saapunut Westerbacka tekee talvisin täyttä päivää. Kylmänä vuodenaikana torimyyjän pitävät lämpimänä kuuma mehu, ystävän seura sekä naapurimyyjän lahjoittamat voisilmäpullat.

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Piilaaksoakin parempi Hervanta Hervannasta rakennetaan huippuosaamisen kansainvälistä keskusta. Nokian alasajo on vapauttanut alueelle paljon työvoimaa, mikä pyritään kääntämään Hervannan eduksi.

Tampereen elinkeino- ja kehitysyhtiö Tradea julisti helmikuussa Hervannan ”huippuosaamisen kehdoksi, paremmaksi kuin Piilaakso”. Hervanta Works -tapahtuman tavoitteena oli tuoda hervantalaista osaamista julkisuuteen. Tradean viestintäpäällikkö Sari Mäkelä, uskotko, että Hervanta on uusi Piilaakso?

– Hervannassa on hirvittävä määrä yritys­ toimintaa ja start up -yrityksiä. Erityisesti Tampereen teknillinen yliopisto ja tekno­ logian tutkimuskeskus VTT ovat tuoneet Hervantaan Piilaakson piirteitä.

Kuinka Microsoftin tilanne ja Nokian alasajo ovat vaikuttaneet Hervantaan?

– Rakennemuutoksilla on kuitenkin aina negatiivisia ja positiivisia vaikutuksia. Ih­ misiä on jäänyt työttömiksi, mutta olemme yrittäneet keskittyä positiivisiin puoliin.

Nokialta on vapautunut paljon työvoimaa vapaille markkinoille, mikä on houkutellut Tampereen seudulle kiinnostuneita yrityk­ siä. Myös kansainvälinen kiinnostus Her­ vantaa kohtaan on lisääntynyt.

Mitä tulevaisuudessa pitäisi kehittää, jotta Hervannasta saataisiin entistä pa-

rempi kansainvälisen huippuosaamisen keskus?

– Meillä on Hervanta Works -yhteistyö jossa sitä vielä mietitään. Mukana kehittä­ misyhteistyössä ovat teknillinen yliopisto, VTT, Technopolis, Tampereen kaupunki, Tradea sekä yrityksiä ja opiskelijoita. Tule­ vaisuutta pohditaan yhdessä ja uskon, että siten Hervanta saadaan nousemaan maail­ mankartalle.

Anniina Korpela

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Miksi robonysse ei kulje lumessa?

Varhainen talvi pakotti Hervannan robottibussit pysymään tallissa vain kahden päivän ajon jälkeen.

HERVANNASSA piti kulkea marraskuun ajan kaksi robottibussia. Itseohjautuvat ro­ bottibussit kuuluvat Sohjoa-hankkeeseen, jossa pyritään luomaan uusia ratkaisuja kaupunkiliikenteen haasteisiin. Bussit eh­ tivät kuitenkin kulkea Hervannassa vain kahden päivän ajan, kunnes varhainen talvi pakotti lopettamaan kokeilun.

– Lumikelillä emme pysty näillä vielä ajamaan. Bussien tutkat näkevät satavan lumen esteenä, eivätkä siksi kykene liikku­ maan. Emme myöskään tiedä, miten bussi toimii jäisellä tiellä, kommentoi kokeilusta vastaava Lasse Nykänen.

Bussikokeilu alkoi jo kesällä Helsingissä.

Hervantaan bussien piti siirtyä lokakuuksi, mutta rahoitusneuvottelujen takia liiken­ nöinnin aloitus viivästyi. Bussit ovat Her­ vannassa marraskuun ajan, mutta kelien pysyessä talvisina niillä ei päästä ajamaan.

Kokeilu on kuitenkin monivuotinen, ja bus­ sit tulevat Hervantaan takaisin jossain vai­ heessa ensi vuotta.

– Toivomme, että ihmiset ymmärtävät kohtaamamme haasteet. Maailmalla ku­ kaan ei vielä ole keksinyt, kuinka busseilla ajettaisiin talvella, sanoo Nykänen.

Anniina Korpela

MARKUS PAJARRE

FACEBOOK MUISTUTTI jälleen tänä aamuna päivityksestä, jonka olin kir­ joittanut monta vuotta sitten. Päivityk­ sen tarkoitus oli hauskuuttaa, mutta nyt sen sisältö vain nolotti. Vanhojen asioiden piti jäädä taakse, mutta netistä ne löytää taatusti jälleen edestään.

Eräs viestinnän opiskelija kertoi luen­ nolla tilanteesta, jossa työpaikka oli mennyt sivu suun. Työnantajat olivat löytäneet netistä tiedon, että henkilö oli ollut nuorempana mukana ympä­ ristöjärjestö Greenpeacen toiminnassa.

Kun omia vanhoja kuvia, päivityksiä ja videoita ponnahtelee aika ajoin esiin, mietin voinko menettää työpaikan net­ tihistorian takia.

JOKAINEN MEISTÄ on joskus ollut nuori. Edustamani sukupolvi sattui vain elämään nuoruuttaan juuri silloin, kun Facebookin ja muun sosiaalisen median käyttö oli vielä uutta. Vaikka meitä peruskoulussa valistettiin, että netissä jakamamme sisältö saattaa päätyä työnantajiemme käsiin, olimme netin käyttäjinä naiiveja.

Facebook oli pitkään nuorille ainoa kanava, missä jakaa sisältöä saman ikäisille ystäville ja tutuille. Sisällön laa­ dulla ei ollut väliä, joten siksi sitä tuo­ tettiin niin paljon. Myöhemmin myös vanhemmat ihmiset ryhtyivät luomaan käyttäjiä sivustolle.

Nyt Facebook on muuttunut viralli­ seksi kanavaksi kouluilla ja työpaikoil­ la. Enää ei tulisi mieleenkään päivittää samanlaista sisältöä kuin ennen. Seu­ raajina ovat ystävät, mutta myös van­ hemmat, työkaverit ja työnantajat.

Tarve epävirallisille sivustoille on kasvanut, kun suosituimmat sivustot ovat muuttuneet virallisiksi kanavik­ si. Esimerkiksi Snapchat on suosittu, sillä sisältö katoaa automaattisesti vuorokauden kuluessa. Nuoret voivat päivittää asioita arkielämästään ilman, että he joutuvat pelkäämään kuvien tai videoiden päätymistä tuleville työnan­ tajille.

AIKUISIÄLLÄ MIELIPITEET, arvot ja aatteet harvoin muuttuvat radikaalisti.

Siksi tuntuu järkyttävältä, että voimme antaa anteeksi kansanedustaja Olli Immoselle vanhan kuvan, jossa hän po­ seeraa uusnatsijärjestön riveissä tai tu­ levalle Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille vanhan ääninauhoitteen, jossa hän puhuu halventavasti naisista.

Silti me, jotka olemme nuorena olleet erilaisten sivustojen ensimmäisiä käyt­ täjiä, joudumme miettimään, vaaran­ taako menneisyytemme tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Toivon tulevilta työnantajiltani ar­ moa. Teini-iässä tehdyt hölmöilyt eivät edusta sitä, mitä olen nyt.

Olemme kahville persoin kansa maailmassa. Juomme kahvia keskimäärin 4 kupillista päivässä. Tämä tekee vuodessa 1428 kupillista henkilöä kohden. Vertailun vuoksi: teemaana tunnetussa Iso-Britanniassa keskivertokansalainen juo viikossa saman verran kahvia kuin suomalainen päivässä. Kahvikulttuuristaan tunnetussa Italiassakin kahvia juodaan alle puolet siitä, mitä Suomessa.

4

27

119 Lähteet: International Coffee Organization Country Data on the Global Coffee Trade 2015 http://www.ico.org/, Kahvi- ja paahtimoyhdistys www.kahvi.fi

SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: IRENE STACHON

KAHVI MAISTUU SUOMALAISILLE

1428

*kupin vetoisuuden ollessa 1,25dl siihen kuluu 7g paahdettua kahvia