4_M/2017
ajassa 2
kartalla 6
Moreeni
luotain 8
näkymä 10
media 14
Nyt on krapulan aika Satavuotisjuhlien jälkeen on aika siirtyä tekoihin. Jenna Lempinen s.2
Ei tarvetta taikavoimille Mentalistit eivät hallitse yliluonnollista, vaan työnteon ja ihmistuntemuksen. s.9
Mielin määrin sähköä ja tupakkaa s.4
Sote sivuutti veripalvelun s.6
Onko metsästäjä luonnonsuojelija? s.8n
2 ajassa kartalla luotain näkymä media
07.12.2017 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS
Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i
@moreenimedia @moreenimedia Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Facebook “f ” Logo
CMYK / .ai
Moreenimedia soundcloud.com/radio_moreeni moreenimedia
Moreeni Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 2489-5601 (painettu) ISSN 2489-5652 (verkkolehti) ISSN 2489-5768 (näköislehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Moreenimedia/ Harjoitustoimitus Viestintätieteiden tiedekunta 33014 Tampereen yliopisto moreenimedia@uta.fi Julkaisija: Viestintätieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Elias Lahtinen (toimituspäällikkö, ulkoasu) Toimitussihteerit ja uutistuottajat: Noora Hapuli, Minna Heikura, Merja Häikiö, Teemu Kakko, Anni Lehto, Pihla Loula, Erika Läärä, Mira Mannersola, Roosa Maskonen, Eveliina Mäntylä, Tuukka Tuomasjukka, Salla Varpula, Vanessa Weckström AD:t: Vera Arjoma, Orna Ben Lulu, Ville-Veikko Kaakinen, Camilla Magnusson, Pinja Naamanka, Sasu Riikonen, Irene Stachon, Heidi Tirri, Saara Tuominen Taittajat: Emilia Anundi, Tiina Hautamäki, Petri Huhtinen, Uwa Iduozee, Roosa-Maria Kauppila, Linda Manner, Onni Ojala, Sarita Piipponen, Leevi Vähälä Toimittajat: Eelis Bjurström, Veikko Eromäki, Anni Hakama, Hanna Huhtamäki, Ville Hyötylä, Sakari Hällfors, Helmi Hämäläinen, Ilmo Ilkka, Silja Järvensivu, Emilia Kallioinen, Elina Keinänen, Susanna Koivisto, Juho Korpela, Jenna Lempinen, Laura Läspä, Alina Mäkynen, Valtteri Mörttinen, Liisa Ovaska, Eero Pirinen, Pilvi Pitkäranta, Milla Pyyny, Annemari Rantala, Tittamari Rinne, Milka Rissanen, Piritta Räsänen, Roosa Salminen, Lotta Sillanmäki, Meri Suominen, Katariina Taleva, Emmi Tilvis, Ilona Tyystjärvi, Henriikka Uusitalo, Jussi Vainikka, Petra Viitanen, Samuli Virtanen, Tarmo Ylhävuori, Lala Ylitalo Valokuvaajat: Vera Arjoma, Orna Ben Lulu, Ville-Veikko Kaakinen, Paula Kaskimaa, Camilla Magnusson, Pinja Naamanka, Jenni Niemelä-Nyrhinen, Anu Pynnönen, Sasu Riikonen, Milla Talassalo, Heidi Tirri
Katso kaikki tekijät verkosta: http://moreeni.uta.fi/toimitus
Tupakkateollisuus on kuin torakka TIESITKÖ, ETTÄ tupakka parantaa kurkkukipusi, pitää hampaasi kunnossa ja vartalosi hoikkana? Näillä lauseilla tupakkaa markkinoitiin 1950- ja 60-luvun Yhdysvalloissa. Terveysväitteistä on tultu pitkä matka nykyisiin tupakkalakeihin. Tupakanvalmistajat on ajettu vuosikymmen toisensa perään yhä ahtaammalle, mutta silti savuttelu ei ole kadonnut katukuvasta. Tupakkateollisuus kiemurtelee tukalana mutta etsii aina uuden markkinakolon kuin sitkeä torakka. Erikoislääkäri Kristiina Patja kirjoitti Lääkärilehdessä marraskuussa tupakkateollisuuden totuutta hämärtävistä retoriikan keinoista. Tupakan markkinoinnissa on alettu puhua ”savuttomasta tulevaisuudesta”. Tarkoituksena on luoda ostajille mielikuva terveellisemmästä elämästä ja jättää mainitsematta, että tupakassa haitallista on muukin kuin savu.
Sähkösavuke pitää ihmisen koukussa siinä missä tupakkakin, mutta tarjoaa samalla mahdollisuuden parempaan omatuntoon. Taustalla tupakkavalmistajat hykertelevät tyytyväisinä, kun osingot kilahtelevat edelleen tilille. Huolestuttavaa on, että tupakkamyynnin mahdollisuuksien kaventuessa myös markkinointikeinot muuttuvat ovelammiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan varttuneemmat ihmiset käyttävät sähkösavukkeita eniten tupakasta vieroit-
tautumiseen. Nuorille niitä sen sijaan markkinoidaan mielenkiintoisena uutuutena. ”Uusi aika, uudet maut.” Yhtäkkiä 1980-luvun Kanadassa kielletty nuorille suunnattu tupakkamainos kuulostaa jälleen ajankohtaiselta. Elina Keinänen
Miksi sähkesavukkeet herättävät intohimoa käyttäjien keskuudessa? Lue uutinen sivulta 4. CAMILLA MAGNUSSON
SÄHKÖSAVUKETTA pidetään hyvänä vaihtoehtona tupakalle. Tämä kävi ilmi Moreenimedian sähkötupakointia koskevasta kyselystä, johon vastanneista valtaosa koki terveytensä parantuneen siirryttyään höyryttelyyn. Yli 900 vastaajan kokemusta paremmasta olosta tuskin voi kiistää. Nikotiiniriippuvuus ei kuitenkaan katoa sähkösavukkeita käyttämällä. Nikotiinin tiedetään muun muassa nostavan verenpainetta, supistavan verisuonia ja kiihdyttävän sykettä.
⋆ ⋆UUTISANALYYSI
Jääkö Suomen satavuotisjuhlasta mitään muuta käteen kuin krääsää? VIHDOIN SE KOITTI, itsenäisyyspäivä. Koko vuoden mittaista spektaakkelia juhlistettiin myös Suomen ulkopuolella, lähes 30 maassa ympäri maailmaa. Arkeen on kuitenkin palattava ja juhlakrapulasta selviydyttävä. Juhlavuoden kuluissa ei säästelty. Suomi 100 -hankkeen kokonaisbudjetti oli 19 miljoonaa euroa. Valtio rahoitti erilaisia juhlavuoteen liittyviä hankkeita, joita kertyi noin 5 000. Osa hankkeista keskittyi tulevaisuuteen, osa sen sijaan hyvien bileiden järjestämiseen. Voidaan puhua sukupolvemme suurimmasta juhlavuosikokonaisuudesta. Mutta mitä tapahtuu nyt, kun kaikki on ohi? SATAVUOTISJUHLA on ollut yrityksille kultakaivos. Suomi 100 -tuotteita on ollut valtava määrä makaronista kuivaustelineeseen. Ei voi olla kysymättä, ovatko yritykset mukana pelkästään taloudellisten intressien varjolla. Kun rahasampo kilisee, jää itsenäisyyden kunnioittaminen vain sanahelinäksi. Lisäksi moni tuote on valmistettu Suomen ulkopuolella. Satavuotisuus taisi olla yrityksille pelkkä sinivalkoinen markkinarako. Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Erja Yläjärvi perusteli kolumnissaan Suomi-krääsän tärkeyttä. Hänen mukaansa tilpehöörin avulla emme pääsee unohtamaan suomalaisia symboleita tai etääntymään isänmaallisuudesta. On hienoa, että yritykset ovat mukana juhlavuodessa, mutta Suomi 100 -logolla varustettu wc-paperi ei tee kenestäkään isänmaallisempaa.
KAIKEN MATERIALISMIN ja kulutusvimman keskellä on tärkeää muistaa ja tunnistaa perimmäiset arvot, joita ovat muun muassa demokratia, tasa-arvo, vapaus ja turvallisuus. Arvot kumpuavat siitä, miten arvostamme Suomea ja itsenäisyyttämme. Jos pidämme itsenäisyyttä ja saavutettuja etuja itsestäänselvyyksinä, on se pois siitä intohimosta, jolla kollektiivisesti asioita Suomes-
”
Suomi 100 -logolla varustettu wc-paperi ei tee kenestäkään isänmaallisempaa.
sa tehdään. Suomella on edessään lukuisia huomiota vaativia haasteita, kuten työttömyyden ja syrjäytymisen vähentäminen. Suurin osa meistä on syntynyt valmiiseen Suomeen. Paljon on visioita siitä, miltä Suomen halutaan näyttävän sadan vuoden päästä. Mutta miltä näyttää Suomi vuonna 2019? Tekoja ei voi siirtää sadan vuoden päähän, niiden aika on nyt. Myöhemmin voidaan tarkastella, mitä itsenäisyyden juhlavuodesta jäi käteen. Juhlavuosi on ainakin muuttanut itsenäisyyden juhlintaa. Olemme päässeet eroon synkistä
pönötysjuhlista, ja tilalle on tullut iloinen kansanjuhla, johon myös nuoret osallistuvat aktiivisesti. MTV3:n uutisissa juhlavuoden pääsihteeri Pekka Timonen korosti Suomen saavutettua vahvaa ja arvostettua asemaa maailmalla, josta täytyy pitää kiinni. Suomi on karistanut epävarmuutensa ja päässyt parrasvaloihin, ja se itsevarmuus kannattaa säilyttää. Maanantaina valtioneuvoston juhlaistunnossa kuultiin uusi itsenäisyysjulistus seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Suomen itsenäisyys siis jatkuu 100-vuotisjuhlan jälkeenkin. Tarvitsemme lisää sankaritarinoita ja onnistumisia. 100-vuotisjuhlavuoden teemana on Yhdessä. Jatkamalla sitä teemaa voimme ylpeinä juhlistaa itsenäisyyttä jatkossakin. Toimitaan yhdessä niin, että tästä itsenäisyysjuhlasta jää käteen muutakin kuin ilotuliteroskaa.
Jenna Lempinen
Lempinen.Jenna.M@student.uta.fi
ajassa kartalla luotain näkymä media 3
Lentämisen rajoittaminen ei saa tuulta alleen LIIKENNE Lentoliikenteen kasvu on jatkunut useita vuosikymmeniä. Vuoteen 2050 mennessä
lentoliikenteen määrän EU:n alueella arvioidaan kolminkertaistuvan. LENTÄMINEN ON yksi niistä ilmastonmuutokseen vaikuttavista asioista, joista on vaikea puhua, sanoo ympäristöpolitiikan tutkija Annukka Berg. Ekologisesti valveutuneet ihmiset usein lentävät itse. Kansainvälisyys on arvo, josta ei haluta luopua ilmaston vuoksi. Tämän vuoden syyskuussa keskustelu lentämisestä avattiin yllättävältä taholta. Energia- ja polttoaineyhtiö ST1:n perustaja ja pääomistaja Mika Anttonen sanoi Talouselämä-lehden haastattelussa, että lyhyiden matkojen lentämistä pitäisi rajoittaa lainsäädännöllä. Anttonen kommentoi Moreenimedialle, että Suomea ei voi verrata hyvien junayhteyksien Keski-Eurooppaan. Hän kuitenkin visioi Suomen, jossa lentokentät voisivat olla Helsingissä, Oulussa ja turismin vuoksi Lapissa. – Tämä vaatisi voimakasta raideliikenteen kehittämistä esimerkiksi Kuopion suunnalla. Varsinaista aloitetta lentämisen kieltämiseksi ei ole nähty. Esimerkiksi Vihreän liiton varapuheenjohtajan Veli Liikasen mukaan kieltäminen ei ole noussut esiin puolueen ohjelmatyössä. Liikasen mukaan kevyempiäkin keinoja on käyttämättä: tällä hetkellä lentokoneiden kaupallisessa liikenteessä käyttämä kerosiini on verotonta.
Eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtajan Satu Hassin (vihr.) mukaan tapetilla on ollut erillinen lentoliikenteen päästövero. Liikasen mukaan verotus saisi ihmiset harkitsemaan tarkemmin liikennevälineen valintaa.
”
Kansainvälisyys on arvo, josta ei haluta luopua ilmaston vuoksi.
KOKEMUKSET ympäristöjärjestöissä ovat opettaneet Veli Liikaselle, että muutos kannattaa toteuttaa positiivisen kautta. – Pelkällä saarnaamisella ei saada muutoksia aikaan. Hassi ja Liikanen korostavat junaliikenteen parantamista kieltojen sijaan. – Tarkoituksena olisi saada nopeat junayhteydet niin hyviksi, että ihmiset mieluummin menevät junalla kuin lentävät, sanoo Satu Hassi. Annukka Bergin mukaan poliitikot eivät halua vaikuttaa ankeuttajilta. Pelissä on paljon hävittävää.
– Vaarana on, että helpommin saavutettavat tavoitteet, niin sanotut matalalla roikkuvat hedelmät, jäävät saavuttamatta. Liikasen mukaan poliitikkojen ei kuitenkaan pidä pelätä leimautumista. Hän korostaa, että kiellot ovat olennainen osa poliittisen päätöksenteon keinovalikoimaa. Lyhyiden lentojen kieltäminen olisi Suomessa käytännössä yksinkertaista. – Suomen lentokenttiä ylläpitävä Finavia on kokonaan valtion omistama. Jos lentokenttä sulkeutuu, loppuu myös lentoliikenne, Liikanen toteaa. ELINKEINOMINISTERI Mika Lintilä
(kesk.) totesi lokakuussa, ettei halua sulkea yhtään Suomen 24 alueellisesta lentokentästä ministeriuransa aikana. Lentokenttäverkostosta käydyssä keskustelussa asiaa ei tarkasteltu ilmastonäkökulmasta. Mika Anttosen ehdotuksestaan saama palaute on ollut pääosin kohteliaan positiivista. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksesta yhtään huolestuneen ihmisen on vaikea torpata ehdotusta täysin. Toisaalta lentäminen nähdään oikeutena, minkä Anttonen epäilee vaikuttavan ehdotuksen saamaan vastaanottoon. Hän näkee lentämisen vähentämisen ja autoilun rajoittamisen pieninä asioina ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhkan rinnalla.
– Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät ole valmiita tekemään edes pieniä uhrauksia. Sen takia olen vahvasti sitä mieltä, että ilmastosäätelyn pitäisi tapahtua lainsäädännön kautta. Emmi Tilvis
Mitä myönteistä sääntelystä voi seurata? Lue lisää moreenimedia.uta.fi
FAKTA
Lentämisen ympäristövaikutukset ○○Lentoliikenne lämmittää ilmastoa 2–5 kertaa enemmän kuin vastaavat hiilidioksidipäästöt maan pinnalla. ○○Lentokoneiden moottorit käyttävät kerosiinia, jonka jalostamiseen sopii vain pieni osa raakaöljystä. ○○Eniten polttoainetta kuluu nousussa. ○○Lentokoneen keskimääräinen polttoainetehokkuus kasvaa aluksi kun matka pitenee noin 4 000 kilometriin saakka. ○○Mitä täydempi kone on, sitä vähemmän polttoainetta kuluu henkilöä kohden.
CAMILLA MAGNUSSON
Valtionyhtiö Finavian 24 lentokentän matkustajamäärä oli ennätyksellinen vuonna 2016.
4 ajassa kartalla luotain näkymä media
HTTP://VAPING360.COM/
Sähköautot ovat Suomessa vielä tukea vailla TÄYSSÄHKÖAUTOJEN määrä on kasvanut Suomessa kolmanneksella tämän vuoden aikana. Tästä huolimatta sähköautoja on vielä melko vähän, alle 1300 kappaletta. Toisin on esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa. – Norjassa vuosittain myytävistä ajoneuvoista jo lähes 40 prosenttia on sähköllä ladattavia, kertoo liikenne ja viestintäministeriön liikenneneuvos Saara Jääskeläinen. Jääskeläisen mukaan Suomi tulee muita perässä etenkin taloudellisen tuen osalta. Ruotsissa sähköautojen ostajia on tuettu taloudellisesti jo pitkään muun muassa verohelpotuksin. Sähköauton ostaja saa kaupassa 40 000 kruunun hyvityksen. Norjassa taas sähköautot on kokonaan vapautettu arvonlisäverosta. Suomessa sähköautonostajia tuetaan tällä hetkellä ainoastaan CO2-porrastetulla autoverolla, jonka ansiosta vähäpäästöisten autojen omistajia verotetaan muita löyhemmin. SÄHKÖAUTOJEN yleistyminen edellyttää myös asianmukaisen julkisen infrastruktuurin rakentamista. Suomessa on noin 800 julkista latauspistettä. – Liikenteen sähköistymistä koskevan EU-direktiivin mukaan julkisia lataustolppia pitäisi olla yksi kymmentä sähköautoa kohden, Jääskeläinen kertoo. Latauspisteiden määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Latauspisteverkoston rakennuttaminen on aloitettu Etelä-Suomesta kaupunkialueilta, josta sen suunnitellaan laajentuvan syrjäseuduille vasta lähitulevaisuudessa. Latauspisteiden määrä tulee kuitenkin Jääskeläisen mukaan kaksinkertaistumaan tänä vuonna alkaneen hallituksen kärkihankkeen myötä, minkä lisäksi kotilatauspisteiden määrää pyritään lisäämään. Eduskunnassa käsitellään paraikaa myös sähköauton hankintatukiohjelmaa. – 2000 euron suuruinen tuki voisi rohkaista markkinoiden kasvua, Jääskeläinen kertoo. Brändäys vaikuttaa sähköautojen suosioon ratkaisevasti. Tampereen kaupungin liikenneinsinööri Pekka Stenmanin mukaan muun muassa julkisen sektorin näyttämällä esimerkillä on mahdollista saada paljon aikaan. – Mitä enemmän katuympäristössä näkyy sähköautoja ja latauspisteitä, sitä paremmin ihmisten asenteet muuttuvat, Jääskeläinen lisää. Sakari Hällfors Millainen yritys Tesla on? Lue lisää moreenimedia.uta.fi
FAKTA
Sähköautot Suomessa ○○Täyssähköautojen määrä on kasvanut kolmanneksella tämän vuoden aikana. ○○Yli puolet sähköajoneuvoista löytyy Uudenmaan maakunnasta. ○○Tampereella julkisia latauspisteitä on tällä hetkellä noin 20 kappaletta.
Sauhuttelijat vakuuttavat: Sähkö tekee tupakasta terveellisempää
TERVEYS Sähkötupakasta ei ole tehty riittävästi tutkimusta, eivätkä
viranomaiset suosittele niiden käyttöä. SÄHKÖSAVUKKEIDEN käyttäjät pitävät sähkötupakkaa muita tupakkatuotteita terveellisempänä vaihtoehtona. Moreenimedian sähkötupakointia koskeva kysely sai liikkeelle jopa 980 vastaajaa, joista 73 prosenttia sanoi aloittaneensa sähkösavukkeiden käytön lopettaakseen tupakoinnin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijan Otto Ruokolaisen mukaan tupakasta vieroittautumisesta sähkösavukkeiden avulla ei ole tehty riittävää näyttöä. Myös sähkösavukkeiden fysikaaliset haittavaikutukset ovat vielä hämärän peitossa. Tämän vuoksi sähkötupakkaa ei suositella. Tutkimuksen puutteesta huolimatta osa sähkötupakoitsijoista suhtautuu aiheeseen hyvin intohimoisesti. Joillekin sähkötupakoinnista on muodostunut harrastus. Erilaisia vaporisointi- eli höyrystämislaitteita ja nikotiininestemakuja kokeillaan ja vertaillaan muiden käyttäjien kanssa. – Moni sähkösavukefirma on saanut alkunsa siitä, että joku on aluksi tehnyt itselleen laitteita. Tämä ala on hyvin harrastusvetoinen, kertoo myymäläpäällikkö Juhani Orelma Tampereen Finnvape-sähkösavukekaupasta. KYSELYN MUKAAN sähkötupakoitsijat kokevat, että sähkösavukkeista julkaistut uutiset keskittyvät lähinnä höyryttelyn haittoihin. Uutisointi on ristiriidassa käyttäjien kokemusten kanssa, minkä vuoksi osa heistä väittää median vääristelevän totuutta. – Moni puolustaa sähkösavukkeita
”
Parhaimmat tulokset saataisiin tutkimalla ihmisiä, jotka eivät ole tupakoineet aiemmin.
Otto, Ruokolainen, Asiantuntija.
voimakkaasti sen takia, että ne ovat auttaneet heitä pääsemään irti tupakasta, Juhani Orelma sanoo. Kyselyyn vastanneista 96 prosenttia kokee, että heidän terveytensä on parantunut sen jälkeen, kun he siirtyivät tupakasta sähkösavukkeisiin. Otto Ruokolaisen mukaan aiheesta on tehty joitakin tutkimuksia, joissa tupakoitsijat ovat sanoneet terveytensä kohentuneen sähkösavukkeisiin siirtymisen jälkeen. – Subjektiivisten terveysvaikutuksien kysyminen ei kuitenkaan anna riittävää selvitystä väestötason vaikutuksista. SÄHKÖTUPAKOINNIN haittavaikutuksista tiedetään toistaiseksi vähän. Myrkytystietokeskuksen tilastoista selviää, että hengitettynä sähkösavukkeiden on ilmoitettu aiheuttavan pahoinvointia ja huimausta. Moreenimedian kyselyssä haittavaikutusten joukosta esiin nousi höyryttelyssä käytettävä propyleeniglykolineste, joka aiheuttaa joillekin vastaajille allergisia oireita. Myrkytystietokeskuksen erikoislääkäri Pirjo Tynjälän mukaan nikotiininestei-
den kanssa kannattaa olla huolellinen. – Jos vahvoja nikotiiniliuoksia käytetään väärin, niin toki siinä on yliannostuksen vaara. Sähkötupakan vaikutusten tutkimista vaikeuttaa se, että on vaikea arvioida, mitkä oireet johtuvat juuri sähkötupakasta ja mitkä muista tekijöistä. – Parhaimmat tulokset saataisiin tutkimalla ihmisiä, jotka eivät ole tupakoineet aiemmin. On kuitenkin eettisesti kyseenalaista tutkia sellaista, Ruokolainen sanoo. Elina Keinänen
Miten tupakkateollisuus selviää yhä, vaikka lait vain kiristyvät? Lue aihetta käsittelevä pääkirjoitus sivulta 2.
FAKTA
Moreenimedian kysely sähkösavukkeista
○○Vastaajista 84 prosenttia oli miehiä ja 15,5 prosenttia naisia. Puoli prosenttia määritteli sukupuolekseen ”muu”. ○○Sähkötupakointi on yleisintä 18–30-vuotiaiden keskuudessa. ○○Yleisimmiksi terveyshyödyiksi todettiin hapenottokyvyn parantuminen, hengitysongelmien vähentyminen sekä haju- ja makuaistin terävöityminen. ○○Yleisimmiksi haittavaikutuksiksi todettiin suun ja ihon kuivuminen sekä nikotiininesteistä johtuvat lievät allergiset oireet.
ajassa kartalla luotain näkymä media 5
Ruokakuskit kiitävät ravintoloiden ja kotiovien väliä Tampereella RUOKA Kuljetuspalveluiden avulla ravintolat pääsevät laajentamaan
toimintaansa ja saamaan erilaista näkyvyyttä. Jokainen ravintola ei kuitenkaan koe tarvetta lähteä mukaan. FOODORA JA WOLT ovat palveluita, jotka tuovat ruoan kotiin tilauksesta. Foodoran maajohtaja Carl Tengbergin mukaan Tampereella kysyntä yrityksen toiminnalle kasvaa koko ajan. Yritys rantautui Suomeen vuonna 2015 ja Tampereelle keväällä 2016. Päiväkohtaisten tilausten määrää ei Tengberg halua paljastaa, mutta kiireisimpiä päiviä ruokaläheteille ovat viikonloput. – Tampere on mielenkiintoinen kaupunki, sillä koostaan huolimatta siellä on monia laadukkaita ravintoloita, sanoo Tengberg. Hän kertoo, että ravintolat haluavat olla osa Foodoraa, sillä yritys tarjoaa ravintolalle uudenlaista näkyvyyttä sekä mahdollistaa palan ravintolakokemusta kodin ruokapöytään. Tamperelaisen ravintola Sitkon toinen omistaja Henri Salenius kertoo, että he ovat sekä Woltin että Foodoran listoilla. – Ulkopuoliset kuljetuspalvelut ovat meille hyvä ratkaisu, sillä meillä ei ole resursseja aloittaa omaa toimitusta. Vältämme tällä tavoin valtavan investoinnin, kommentoi Salenius. Salenius pitää kuljetuspalveluja erityisen hyödyllisinä hiljaisempina päivinä kuten sunnuntaisin, jolloin ihmiset liikkuvat laiskemmin. Sitko joutui lopettamaan perjantain ja lauantain kiiretunneilla ruokakuljetuspalvelun tarjoamisen, jotta ravintolassa ruo-
kailevat asiakkaat tulisi palveltua. Salenius listaa kolme tärkeintä hyötyä, mitä kuljetuspalvelut ovat heille antaneet: lisämyynti, lisäpalvelu ja näkyvyys. – Saamme näkyvyyttä kuljetuspalvelujen omasta mainonnasta. TAMPERELAINEN ravintola Astor ei ole lähtenyt mukaan kuljetuspalveluiden toimintaan. Astorin toimitusjohtaja Henry Olander ei näe toimintaan mukaan lähtemistä tällä hetkellä järkevänä. Myyntikatteen jakaminen ruokakuskin kanssa ei ole
FAKTA
Tampereella toimivat ruoankuljetuspalvelut ○○Tampereella on kaksi mobiilisovelluksella toimivaa ruokalähettipalvelua Wolt ja Foodora. ○○Wolt on suomalainen ruokakuljetuspalvelu. ○○Foodora on perustettu Saksassa huhtikuussa vuonna 2014, ja yritys on Delivery Heron omistama. ○○Suomessa Foodora on toiminnassa Helsingissä, Espoossa, Turussa ja Tampereella. ○○Ruokalähetit kuljettavat annoksia polkupyörillä sekä autoilla.
kannattavaa. Muita syitä ovat keittiön rajallinen kapasiteetti ja ruoan pakkaaminen kuljetuslaatikkoon, jolloin annoksen esteettisyys voi kärsiä. – Haluamme ensisijaisesti palvella asiakkaat, jotka tulevat ravintolaamme paikan päälle. Haluan tarjota asiakkaalle hyvän palvelun ja kokemuksen ravintolamme tiloissa. Olander ei kuitenkaan poissulje ajatusta laajentaa ravintolan toimintaa kotiinkuljetuspalveluihin tulevaisuudessa. Mukaan lähtemisen edellytys on, että sen tulee hyödyttää kaikkia kolmea osapuolta: asiakasta, ravintolaa ja kotiinkuljetuspalvelua. Olander ei koe pienintäkään uhkaa siitä, että kuljetuspalvelut olisivat viemässä asiakkaita hänen ravintolastaan. Hän toivoo ravintolakulttuurin liukuvan Tampereellakin eurooppalaista kulttuuria kohti. – Suomalainen ruokakulttuuri on vielä kaukana eurooppalaisesta tavasta syödä ulkona. Suunta on väärä, jos aletaan ainoastaan tilata ruokaa kotiin, sanoo Olander. Foodoran maajohtaja Tengberg linjaa myös, etteivät ravintolat ja kotiinkuljetuspalvelut kilpaile keskenään. Kyseessä on kaksi aivan erilaista ruokailukokemusta tarjoavaa palvelua. Emilia Kallioinen CAMILLA MAGNUSSON
Suomalaislasten sijoitus putosi lukutaitovertailussa SUOMI ON sijoittunut kansainvälisessä lasten lukutaitovertailussa viidenneksi. Edellisessä tutkimuksessa vuonna 2011 wsijoitus oli toinen. Pirls-tutkimukseen otti osaa 50 maata tai aluetta. Vertailussa arvioitiin neljännen luokan oppilaiden lukutaitoa. Suomalaislasten lukutaidon kokonaispistemäärä on edelleen samaa luokkaa kuin viisi vuotta aiemmin, mutta muut maat ovat kirineet taidoissaan. Parhaiten tutkimuksessa menestyivät Venäjä ja Singapore. Tampereen yliopiston tutkijan Eliisa Vainikan mielestä suomalaisten hyvästä lukutaidosta voidaan kiittää Suomen koulujärjestelmää. Lukeminen kuuluu suomalaisiin arvoihin. Vainikka kuitenkin pitää poikien vähäistä kiinnostusta lukemiseen huolestuttavana. Myös syrjäytyminen on uhka lukutaidolle. Milka Rissanen
Suomi edelläkävijä sähköisissä sote-palveluissa SUOMI ON mahdollistanut ensimmäisenä maailmassa sähköisen asioinnin toisen henkilön puolesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Toisen puolesta asiointi edellyttää sähköisen valtuutuksen tekemistä Suomi.fi-verkkopalvelussa. Väestörekisterikeskuksen hankepäällikkö Matti Hiltunen kertoo, että perheet ovat kyselleet mahdollisuutta valtuuttaa toinen hoitamaan asiointia. – Nyt vaikka täysi-ikäinen lapsi pystyy hoitamaan terveyteen liittyviä asioita seniorivanhempansa puolesta. Tällä hetkellä palvelu toimii EteläSavon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä, mutta sähköinen valtuutus on tarkoitus laajentaa myös muualle maahan. Roosa Salminen
Mobiilisovellus helpottaa liputtamista
Ruokalähetti on noutamassa mobiilisovelluksen kautta jätettyä tilausta ravintola Sitkosta. Pizza pakataan lämpöä säilyttävään kuljetuslaatikkoon, ja lähetti lähtee kuskaamaan sitä polkien asiakkaalle.
SISÄMINISTERIÖ julkaisi tällä viikolla Liputan-sovelluksen. Uuden sovelluksen tavoitteena on madaltaa kynnystä nostaa Suomen lippu salkoon. Sen toivotaan helpottavan liputtamista, sillä sovellus kertoo liputuspäivistä ja ajankohdista, jolloin lippu nostetaan ja lasketaan. – Sovellus sopii kaikille suomalaisille, jotka haluavat liputtaa ja ovat liputuspäivistä kiinnostuneita, sanoo erityisasiantuntija Hanne Huvila sisäministeriöstä. Huvilan mukaan sovellukselle on tarvetta, sillä kansalaisilta tulee kyselyitä liputuspäivistä. Hän arvelee, että varsinkin talonmiehet ja huoltoyhtiöiden henkilöstö saattavat tarvita sovellusta. – Tavoitteena on, että kynnys liputtaa laskee ja suomalaiset liputtavat ahkerammin, sanoo Huvila. Liputan-sovellus on osa sisäministeriön Suomi 100 -juhlavuotta ja Liputankampanjaa. Emilia Naski
6 ajassa kartalla luotain näkymä media
Veren luovuttamisella voittoa, mutta tehdään
TALOUS Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulla on monopolimainen asema. Vahvat perinteet
ohjaavat niin luovuttajia kuin Veripalvelua.
ORNA BEN LULU
71 LUOVUTUSTA. Sen verran Petri Paasikivi, 47, on luovuttanut verta elämänsä aikana. Hän aloitti säännöllisen luovuttamisen parikymppisenä ja asioi Veripalvelulla neljästi vuodessa. Paasikiven kaltaiset vapaaehtoiset luovat perustan Veripalvelun toiminnalle. Viime vuonna verta luovutti 119 705 ihmistä. Hiljaisena perjantaipäivänä Tampereen toimipisteellä on hyvin tilaa luovuttaa. Paasikivi ei ole lukuisista kerroistaan huolimatta kyllästynyt luovuttamiseen. – Minulle tämä on hyvin pieni vaiva, kun ottaa huomioon, kuinka suuri apu siitä on. Veripalvelu on Suomen Punaisen Ristin alla toimiva, erikseen hallinnoitu ja voittoa tavoittelematon osa. Asiakkaiden verestä tehdyt valmisteet myydään sairaaloille ympäri Suomen. Ve r i p a l ve l u t e k i vuonna 2016 toiminnallaan voittoa
4,2 miljoonaa euroa. Veripalvelun viestintä- ja henkilöstöjohtaja Willy Toiviaisen mukaan sen toiminta on voittoa tavoittelemattomaksi toiminnaksi poikkeuksellista. Tuotto jää Veripalvelulle ja sitä käytetään palvelun toiminnan kehittämiseen. – Uusien laitteiden hankkiminen vie miljoonia. Rahaa kuluu Toiviaisen mukaan esimerkiksi laboratoriolaitteiden hankkimiseen, tietojärjestelmiin, tutkimustoimintaan ja kiinteistöjen huoltamiseen. Viime vuonna Veripalvelun pääoma oli 69,3 miljoonaa euroa. Varoja myös sijoitetaan. – Sijoittamisesta saadut tuotot antavat pelivaraa tulevien vuosien varalle. Talouden vakautta tarvitaan turvaamaan välttämätön terveyspalvelu. SUOMESSA Veripalvelulla on mo-
nopolimainen asema. Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevän lääkintöneuvos Timo Keistisen mukaan Suomen Punainen Risti on järjestänyt veripalvelun yli 50 vuoden ajan. Hyvin toimivaa perinnettä ei katkaistu
edes sote-uudistuksessa. – Veripalvelu ei voi olla maakunnan vastuulla, kuten tavalliset terveyspalvelut ovat. Se pitää hoitaa kansallisella tasolla. Veripalvelun tuottaminen olisi avointa kaikille, mutta tällä hetkellä Veripalvelu on ainoa veren myyjä markkinoilla. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus myöntää toimiluvat laitoksille. Mikään viranomaistaho ei valvo verivalmisteiden hintoja, joten Veripalvelu voi päättää ne itse. Hinnat ovat kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna matalia. Eniten myydään verta, josta on poistettu valkosolut. Suomessa yhden punasoluveripussin hinta on 128,23 euroa. Yhdysvalloissa pussi maksaa keskimäärin 210 dollaria, eli noin 175 euroa. VERIPALVELUN TOIMINTA on voittoa tavoittelematonta, mutta sen liiketoiminta on yritysmäistä verotuksellisesta näkökulmasta. Veripalvelu on yleishyödyllinen yhteisö. Verohallinnon johtava asiantuntija Lauri Savander kertoo, että voittoa tavoittelematon yhteisö voi olla lain edellytysten täyttyessä verotuksessa niin sanottu yleishyödyllinen yhteisö. Tällainen yhteisö voi olla esimerkiksi jokin suuri järjestö tai seura. Siellä voi myös olla palkattuja työntekijöitä. Verohallinto ei saa kommentoida yksittäisiä tapauksia. – Tavallisesti yleishyödyllisen ja voittoa tavoittelemattoman toiminnan ei pitäisi pitkällä aikavälillä olla
ajassa kartalla luotain näkymä media 7
ei tavoitella miljoonia vuodessa huomattavan ylijäämäistä. Sääntö on kuitenkin tapauskohtainen, Savander toteaa yleisellä tasolla. Vaikka Veripalvelu ei tavoittelisi voittoa, se tuottaa ylijäämää. Ylijäämä oli viime vuonna 4,3 miljoonaa euroa. Veripalvelu pitää ylijäämää tärkeänä toiminnan turvaamisen kannalta. Vuoden 2011 jälkeen Veripalvelun talous on kääntynyt kasvuun. Se on leikkauksien ja tuotannon keskittämisen tulosta. VERTA EI VOI tällä hetkellä korvata keinotekoisilla aineilla. Sen takia Toiviaisen mukaan verenluovuttajia ja veripalveluja tarvitaan kaikkialla maailmassa. Verenluovutusten määrä on kuitenkin laskenut 2000-luvulla. Toiviaisen mukaan Suomessa ihmisiä ei kuole siihen, ettei verta olisi sairaalassa tarjolla. Verta ei nykyisin tarvita operaatioissa yhtä paljon kuin ennen, mikä on myös vähentänyt luovutetun veren määrää. – Viime vuosina veritilanne on ollut todella hyvä, mikä on seurausta teknologian ja leikkaustekniikan kehittymisestä. Veripalvelun mukaan hyvästä taloustilanteesta huolimatta verenluovutustoiminnan tulee olla turvattu äkillisten kriisien tai muutosten varalta. Veripalvelu toimittaa sairaaloille sovitun määrän verivalmisteita. Hätätapauksissa luovuttajia voidaan kutsua henkilökohtaisesti apuun tai verta voidaan kuljettaa sairaalasta toiseen. Esimerkiksi Turun puukotusten aikaan sairaalan varastoa täydennettiin Helsingin ja Salon sairaaloista. Palvelun toiminta perustuu luottamukseen ja hyväntekeväisyyteen. Luovuttajat antavat verensä ilmaiseksi ja lupaavat, että ovat terveydelliseltä tilaltaan sopivia luovuttamaan. Verta luovuttaakseen tulee olla perusterve. Tartuntojen ehkäisemiseksi Veripalvelulla on tarkat kriteerit luovuttajien suhteen. PERIAATE OLLA MAKSAMATTA luovuttajille korvausta on kirjattu Suomen lakiin: “Veren ja sen osien luovutuksen on oltava vapaaehtoista. Luovuttajalle ei saa antaa luovutuksesta rahallista korvausta eikä muuta siihen rinnastettavaa etuutta.” Lakipykälä noudattaa kansainvälistä suositusta. Maailman terveysjärjestö WHO linjasi jo
Veripalvelun voiton kasvu (milj. euroa) 5,9
4,3
3,9
2,3
2,3
0,8
2011
2012
2013
2014
2015
2016
Luovutetun veren lasku (pussia verta) 263 408 246 434 222 837
2011
2012
2013
216 485
2014
209 407
204 503
2015
2016
ORNA BEN LULU
Helmi Hämäläinen, Ilona Tyystjärvi ja Piritta Räsänen
FAKTA
FAKTA
Verenluovutus Suomessa ○○Luovuttajan täytyy olla 18–70-vuotias. ○○Miehillä luovutusväli on 62 vuorokautta ja naisilla 91. ○○Verta voi luovuttaa kerralla puoli litraa. ○○Veri erotellaan punasolu-, verihiutaletai plasmavalmisteeksi. Lähde: Veripalvelu
vuonna 1997 tavoitteen, että verenluovutuksen pitäisi koko maailmassa perustua sataprosenttisesti vapaaehtoisuuteen, eikä siitä saisi maksaa korvausta. Kyse ei ole pelkästään altruistisesta periaatteesta auttaa muita ihmisiä. WHO:n mukaan vapaaehtoiset ja korvauksetta jäävät ihmiset ovat turvallisimpia luovuttajia, koska heillä on vähiten tartuntatauteja. WHO:n suosituksesta huolimatta muun muassa Yhdysvalloissa, Kiinassa, Venäjällä ja Saksassa verenluovuttajille maksetaan veren tai veriplasman luovuttamisesta. Yhdysvalloissa toimii monia eri tahoja, jotka toimivat veripalveluina ja myyvät verta eteenpäin sairaaloille. Luovuttajille maksetut korvaukset vaihtelevat 10–60 dollarin välillä. Siitä ei ole tietoa, olisiko pienten tuloerojen maassa tartuntojen määrä korkeampi, jos veren luovuttamisesta saisi rahallisen korvauksen. WHO ei linjauksessaan ota kantaa siihen, voisiko verenluovutuksesta maksaminen toimia maassa, jossa tuloerot ovat pienet. Yhdysvalloissa asunut Eeva Ketola, 49, suhtautuu jyrkästi ajatukseen, että luovutuksesta maksettaisiin rahallista korvausta. – Yhdysvalloissa verenluovutukseen valikoituu helposti sellaisia ihmisiä, jotka luovuttavat vain rahan takia. Ketola on luovuttamassa marraskuisena perjantaina Tampereen pisteellä. Ketolan mielestä Suomessa luovutuksen pitää perustua jatkossakin vapaaehtoisuuteen. Rahan perässä tulevat luovuttajat ovat terveysriski. Lapsena Ketola kulki isänsä seurana, kun tämä luovutti verta. Nykyisin hän pyrkii luovuttamaan säännöllisesti kolmen kuukauden välein. Hän ei usko, että luovuttajien määrä nousisi merkittävästi, jos luovutuksesta maksettaisiin. – Se porukka, joka nyt luovuttaa verta, tekisi niin todennäköisesti muutenkin, vaikka siitä maksettaisiinkin. Verenluovutuksen konkari Petri Paasikivi on samoilla linjoilla Ketolan kanssa. – Verenluovutuksen väärinkäyttö lisääntyisi, jos siitä maksettaisiin. En toivo sellaista käytäntöä Suomeen.
Punasolupussin hinta maailmalla/100 ml
Luovutettu veri erotellaan erilaisiksi verivalmisteiksi.
○○Suomi: 128,23 euroa ○○Iso-Britannia: 120 puntaa (noin 135 euroa) ○○USA: 210 dollaria (noin 175 euroa) ○○Ruotsi: 136 euroa ○○Norja: 168 euroa Lähde: Veripalvelu
8 ajassa kartalla luotain näkymä media
HANNA HUHTAMÄKI
Hirvimies kantaa kivääriään ylpeydellä HIRVESTYS Laihian Eränkävijät suuntaa joka
syksy sankoin joukoin jahtiin.
ORNA BEN LULU
Hirvieläinten perässä hiipii vuosittain yli sata tuhatta metsästäjää, kertoo Suomen riistakeskus.
ajassa kartalla luotain näkymä media 9
HANNA HUHTAMÄKI
Mentalistilta vaaditaan magian sijaan malttia TAIKUUS Hypnoosi, suggestio ja illuusiot.
Mentalistit hämmentävät yleisöään tempuilla, jotka vaikuttavat yliluonnollisilta. Ne ovat kuitenkin kaikkien hallittavissa. Harri Vallinmäkeä (vas.) ja Antti Lammia hymyilyttää. Riistaa on taas koko seuraavan vuoden tarpeiksi. HIRSIMÖKIN takassa loimuaa tuli. Puisella pöydällä lojuu karttoja ja radiopuhelimia. Oransseihin lippalakkeihin ja liiveihin pukeutuneet miehet ovat syventyneet keskusteluun. – Anna ny ku mä näytän mihnä ne hirvet on, joku tuhahtaa ja osoittaa karttaa. On hirviporukka Leeviläisten vuoden viimeinen metsästyspäivä. Kaatolupia on enää kahdelle vasalle. Turhautumista on ilmassa, kun laihialaiset miehet eivät pääse yksimielisyyteen siitä, mistä vasoja kannattaa etsiä. Jahtivouti Sauli Tuomela ottaa porukkansa komennon ja kertoo, mihin kukakin asettuu passiin eli ampumavalmiuteen. Kun jokainen tietää paikkansa, on aika lähteä liikkeelle. Lumi ja jää rasahtelevat saappaiden alla. Puhua ei saa, sillä hirvellä on tarkka kuulo. Antti Lammi, 45, on metsästysvuosiensa aikana oppinut tulkitsemaan saaliseläimensä käyttäytymistä. Hän kertoo hirven tietävän, milloin sitä metsästetään. Vieraat äänet ja hajut saavat sen porhaltamaan metsän siimekseen. Jäämme passiin suuren aukean laidalle. AIKAA KULUU. Lammi huomaa puun juurella sieniä ja pysähtyy tutkimaan niitä. Hän kertoo tekevänsä metsässä paljon luontohavaintoja. Lammi muistaa erityisesti oravan, joka mätkähti puusta hänen viereensä. – Oikoi turkkiaan ja hyppäsi takaisin, hän naurahtaa. Lammin mukaan metsästäjillä on lämmin suhde luontoon ja sen asukkaisiin. Hän kuitenkin ymmärtää, miksi metsästys ja eläinten kunnioitus kuulostavat erikoiselta yhdistelmältä. Mies painottaa, että tappamisen ilosta ei metsässä hyöritä. Metsästäjä osaa lopettaa eläimen niin, että se ei kärsi. – Liikenneonnettomuuksien ja taimikkovahinkojen vuoksi kanta on pidettävä aisoissa. Mieluummin se tehdään ampumalla kuin lisäämällä susien ja karhujen määrää. Lammi on törmännyt metsässä suden raatelemaan hirveen. Näky oli karu – maassa oli verta ja revittyjä karvatuppoja. Suden kohdatessaan massiivinen eläin yrittää usein myös paeta paikoista, joista se ei mahdu kulkemaan. – Kamala se loppu luonnossakin on, hän toteaa. Hirvikoiran haukku kantautuu kaukaa. Yhtäkkiä ilmaa halkoo laukaus. Toinen. Kaikki nauliutuvat paikoilleen. Passiporukan konkari Harri Vallinmäki ottaa radiopuhelimen esiin. – Panokset pois. Kaksi vasikkaa ammuttu, hän kuuluttaa pian. Metsästäjien keräillessä tavaroitaan radiopuhelin rohisee taas. Toinen vasoista on kateissa. Tunnelma sähköistyy heti.
Päivästä saattaa tulla pitkä, sillä haavoittunutta hirveä ei jätetä metsään hortoilemaan. Tilanne raukeaa nopeasti: vasa on vain harpannut ojan yli ja jäänyt niille sijoilleen. Leeviläisten metsästyskausi on ohi.
”
Monella metsästysharrastus loppuu, kun ikä tuo pehmeyttä ajatusmalleihin. Ei enää raaski ampua.
Antti Lammi
KAKSI VASAA retkottaa vatsallaan lumessa. Antti Lammi myöntää, että viattoman eläimen tappaminen ei tunnu aina onnistumiselta. On tavallista, että metsästyskortin saaneen nuoren varaukseton into laantuu iän myötä. – Nuorempana sitä ei niin syvällisesti pohdi. Monella metsästysharrastus loppuu, kun ikä tuo pehmeyttä ajatusmalleihin. Ei enää raaski ampua. Leeviläinen Teemu Haapamäki huomauttaa, että vaikka metsästys saattaa vaikuttaa brutaalilta, liha ei ilmesty kauppaankaan itsestään. Lammi on samaa mieltä. Toisin kuin tuotantoeläimet, hirvet ovat saaneet elää vapaana lajityypillisissä oloissa. Myös riistan ekologisuus ja puhtaus ovat kaksikolle tärkeitä. Kumpikin kokkaa lähes aina riistaruokaa, koska sitä syödessään tietää, mistä liha on tullut ja mitä se on aikanaan syönyt. Ammutusta hirvestä ei tule edes hävikkiä, Haapamäki lisää. Nahat viedään nahkureille, lihat jaetaan metsästäjille ja luut annetaan koirille. Suolet jätetään haaskalintujen ruoaksi. – Me metsästäjät olemme luonnonsuojelijoita, hän toteaa. Kun vasat on nostettu auton kyytiin, Leeviläiset varmistavat, ettei metsään jää mitään ylimääräistä. Roskat poimitaan, nuotiot sammutetaan ja renkaanjäljet tampataan. Vain herkkuateriaa odottavien korppien raakunta kertoo, että paikalla on käyty. Hanna Huhtamäki
TAMPERELAISEN asuintalon väestösuoja Satakunnankadulla on sisustettu erikoisesti. Sirkusjulisteet, täytetyt eläimet ja hauen leukaluut koristavat tilaa. Kyseessä ei ole mikään tavallinen työhuone. – Ensimmäistä kertaa hypnotisoidessani jännitti todella paljon, koska en tiennyt, esittikö ihminen hypnotisoitua vai ei, sanoo Jose Ahonen. Ahonen ei tee lavalla hypnoosia, koska ihmisen mieli on herkkä ja järkytettävissä. Hän saattaa tehdä hypnoosilta vaikuttavia asioita, jotka eivät kuitenkaan ole sitä. Tamperelainen Ahonen on ammattimentalisti. Mentalismi on taikuuden laji, jossa keskitytään psykologiaan ja mielen ihmeisiin. Ahonen osaa luoda illuusion siitä, että hän osaa lukea ajatuksia. Hän myös saa ihmiset luulemaan, että magneetit vetävät heidän käsiään yhteen. Ammattimentalisteja on Suomessa vain muutama, Ahosen lisäksi Noora Karma ja Pete Poskiparta. MENTALISMISSA on lopulta kyse vain tieteestä ja psykologiasta, eikä Ahonen usko, että kenelläkään on yliluonnollisia kykyjä. Joillakin ihmisillä saattaa olla synnynnäisiä lahjoja ihmisten tunnetilojen ja ilmeiden tulkinnan suhteen, mutta ne eivät ole mentalistille välttämättömiä. – Jokainen meistä pystyy paljon enempään kuin uskommekaan. Ympäristö muovaa meidät sellaisiksi kuin olemme, Ahonen sanoo. Ilmiötä, jossa ihmisten toisilleen asettamat ennakko-odotukset vaikuttavat lopputulokseen, kutsutaan pygmalion-efektiksi. – Yhdysvaltalainen Daniel Kish on hyvä esimerkki. Hän on ollut sokea lapsuudestaan saakka, mutta opetteli pyöräilemään kuuntelemalla äänensä kaikuja lepakon tapaan.
ENSIKOSKETUKSENSA mentalismiin Ahonen sai nuoruudessaan hullaannuttuaan hypnoosista. Hän ahmi kirjastosta kaikki aihetta käsittelevät teokset täydellisestä hölynpölystä aina lääketieteellisiin julkaisuihin. – Pystyisin opettamaan kenet tahansa hypnotisoimaan tunnissa. Se ei ole lopulta edes vaikeaa, Ahonen sanoo, mutta varoittaa, ettei hypnoosi ole leikin asia. Hypnoosi-innostuksen jälkeen hän tutustui mentalismiin brittiläisen Derren Brownin inspiroimana laajemmin. Nykyään Ahonen on yksi maailman parhaista mentalisteista ja kuuluu Psychic Entertainers Associationiin, joka koostuu noin 250:stä psyykkisen viihteen huippuosaajasta. Ahonen kertoo muun muassa kaataneensa ihmisen etäältä. Se vaati paljon työtä ja yhdysvaltalaisten undergroundshamaanien konsultointia. – Energiakaato oli todella monimutkaista. Muutama vuosi sitten olisin tuskin kyennyt siihen. VAIKKA Ahonen on yliluonnollisen suhteen skeptikko, hämmentyy hän itsekin erikoisten tilanteiden edessä. Jotkin sattumat ovat niin epätodennäköisiä, että ne vaikuttavat ihmeiltä. – Kyllä sitä fuulaantuu itsekin välillä ja miettii, että mitä jos kyseessä onkin joitain korkeampia voimia. On seksikästä ajatella, että luin juuri oikeasti ajatuksia. Joskus Ahonen ottaa käteensä satunnaisen pelikortin ja pyytää ihmisiä nimeämään minkä tahansa kortin. Ahosen kädessä on sattumalta juuri sama kortti. Yleisö ihmettelee, kuinka hän sen teki. Siihen Ahonen ei osaa ikinä vastata. Eelis Bjurström ORNA BEN LULU
Jose Ahosen mielestä mentalismissa epäonnistuminen ei ole kamalaa. – Se tekee siitä aidompaa, Ahonen sanoo.
10 ajassa kartalla luotain näkymä media
Tampereen Voimistelijoissa voimisteleva Minetit kuuluu Suomen maajoukkueleiritykseen sekä Tampereen urheiluakatemiaan.
ajassa kartalla luotain näkymä media 11
Ryhmähenki on menestyksen salaisuus Joukkuevoimistelun maailmanmestaruus on satojen työtuntien ja hikipisaroiden tulos. Parhaat kaverit auttavat selviytymään tiukoistakin kisatilanteista. URHEILU
Teksti: Susanna Koivisto
Kuvat: Vera Arjoma
12 ajassa kartalla luotain näkymä media
HYVÄ RYHMÄHENKI ja luottamus joukkuelaisten kesken ovat ehdottomasti meidän joukkueen vahvuus, kertoo Ronja Hakala, 18, joka voimistelee tamperelaisessa Minetit-joukkueessa. Minettien ryhmähenki näkyy harjoituksissa: he juttelevat tauoilla iloisesti keskenään ja uskaltavat luottaa toisiinsa esimerkiksi nostoissa. Hän ja Milja Vuorenmaa, 16, kertovat yhteishengen olevan pitkäjänteisen harjoittelemisen, leirien ja kisamatkojen tulosta. Lähes kaikki Minettien kisat ovat ulkomailla: he ovat käyneet muun muassa Bulgariassa, Espanjassa, Virossa, Venäjällä ja Färsaarilla. Viimeisin kisamatka suuntautui Chicagoon. – Kuin lähtisi parhaiden kavereidensa kanssa matkalle, Hakala kertoo. KAUDEN alussa Minetit asettavat yhdessä tavoitteita: tänä vuonna tavoitteena olivat suomenmestaruus, euroopanmestaruus, maailmanmestaruus ja World Cupin osakilpailun voitto. Näistä saavutettiin kaikki euroopanmestaruutta lukuunottamatta. Voittojakin tärkeämpää Mineteille on se, että jokainen kisa sujuu edellistä paremmin. Kisat ja tuomarit ovat erilaisia, joten pelkkä voitto ei välttämättä kerro joukkueen kehittymisestä. Titta Heikkilä ja Teija Kukkala toimivat Minettien vastuuvalmentajina.
Ennen Tuli-ohjelmaansa Minetit kilpailivat Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi koskettavalla Finlandiaohjelmalla. Ohjelma toi Mineteille joukkuevoimistelun maailmanmestaruuden keväällä 2017. Vasemmalla Ronja Hakala ja oikealla Milja Vuorenmaa.
Joukkueelle on myös muodostunut omat juttunsa ja rutiininsa. Ennen jokaista harjoitusta tai kisaa he tekevät aina valmistautumisen ja tsemppipiirin tietyllä tavalla. Pitkä ja monimutkainen lämmittely hoituu ulkomuistista ilman valmentajien ohjeistusta. Joukkue on ollut paljon julkisuudessa valmentajien ja seuran välisen riidan takia. Joukkue on vaihtanut seuraa Tampereen Voimistelijoista Tampereen Sisuun. Tämä ei kuitenkaan hätkäytä Minettejä. – Me ei välitetä negatiivisesta julkisuudesta, Hakala sanoo. – Me vaan urheillaan,Vuorenmaa täydentää. MINETIT eivät käy perjantaisin ulkona eivätkä lauantaisin isoäidin synttäreillä, koska urheilu on heille prioriteetti ja joukkue tähtää huipulle. – Joskus hetkessä tuntuu suurelta, ettei voi lähteä ulos kavereiden kanssa tai joutuu käyttämään vapaapäivänsä treenaamiseen, mutta voimistelu on antanut minulle enemmän kuin se on ottanut, Vuorenmaa kertoo. Huippu-urheilun priorisoinnissa auttaa se, että tytöt opiskelevat Sammon keskuslukion urheilulinjalla. Koulu joustaa aikatauluissa siten, että opiskelijat voivat treenata esimerkiksi aamuisin. Tyttöjen mukaan opettajat ovat ymmärtäväisiä eikä heille tarvitse selittää, jos tarvitsee olla pois koulusta kisamatkojen takia.
”
Voimistelu on antanut minulle enemmän kuin se on ottanut.
Milja Vuorenmaa Minetti
FAKTA
Minetit ○○Vuonna 2012 perustettu voimistelujoukkue ○○Naisten sarjan hallitseva maailmanmestari ○○Euroopanmestari vuodelta 2016 ○○11 urheilijaa, syntyneet vuosina 1997– 2001
Minetit ovat samanlaisia ihmisiä ja jakavat samat arvot. Yhdessä he kestävät myös valmentajalta tulevan kovemmankin palautteen.
ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ Minetit kokoontuvat yhdessä television ääreen, kun joukkueen kapteeni Ella Ratilainen kättelee presidenttiparia. Mineteille on suuri kunnia, että Ratilainen pääsee Linnan juhliin jo toista vuotta peräkkäin. Heidän mielestään Ratilainen ansaitsee paikkansa juhlissa joukkueen kapteenina. – Kapteenin tehtävään kuuluu paljon vastuuta ja myös ikävämpiä hommia. Hienoa, että Ella saa siitä kiitosta, Hakala kertoo. Ratilainen valittiin joukkueen kapteeniksi jo vuonna 2011. Valintaan on vaikuttanut se, että Ratilainen on iältään joukkueen vanhimpia sekä ollut mukana saman valmentajan joukkueessa jo pitkään. Tällä hetkellä, kun Ratilainen on loukkaantunut ja joutuu seuraamaan harjoituksia sivusta, Hakala on ottanut hoitaakseen joitain kapteenin tehtäviä. Hän esimerkiksi laskee tahtia harjoituksissa. Sekä Ratilainen että Hakala ovat omien sanojensa mukaan “alkuperäisiä Minettejä” ja voimistelleet pienestä lähtien valmentajansa Titta Heikkilän ryhmässä. Siksi heille on muodostunut tietynlainen johtaja-asema joukkueessaan. – Jos on joku kriisi, paniikki tai jännitys, Ronja ja Ella rauhoittavat muita, Vuorenmaa kuvailee joukkuetovereitaan.
ajassa kartalla luotain näkymä media 13
Sammon urheilulukiossa opiskelijat tunnetaan omien lajiensa edustajina. Kaikki tietävät, ketkä ovat esimerkiksi “säbäreitä” tai jääkiekonpelaajia. Minetit tunnetaan koulussa nimenomaan Minetteinä. Keskellä Ronja Hakala.
VUORENMAA ja Hakala eivät aio voimistella koko loppuelämäänsä, vaan näkevät tulevaisuutensa yliopistossa. He haluavat kuitenkin pysyä mukana voimistelumaailmassa esimerkiksi tuomaroimalla tai valmentamalla. Tytöt uskovat, että voimistelussa opitut taidot, kuten kurinalaisuus ja ajoittaminen, auttavat heitä tulevaisuudessa. – Minulla on selkeä viikkorytmi siihen, miten toimin asioiden kanssa. Uskon että se tulee auttamaan tulevaisuudessa esimerkiksi perheen ja työn yhdistämisessä, Hakala kertoo.
”
Jälkeenpäin ihmettelin, miten olen ikinä selvinnyt niin tiukasta kisatilanteesta.
Myös päättäväisyys ja itseensä uskominen lukeutuvat voimistelussa saatuihin ominaisuuksiin. Viimeisissä MM-kisoissa joukkueella oli tiukka tilanne, jossa he eivät olleetkaan ensimmäisen päivän jälkeen ensimmäisellä sijalla. Tytöt kuitenkin tsemppasivat toisiaan ja selviytyivät kisoissa voittajiksi. – Pidimme tilanteessa päät kylmänä. Jälkeenpäin ihmettelin, miten olen ikinä selvinnyt niin tiukasta kisatilanteesta, mutta siinä oli pakko vaan selvitä, Vuorenmaa kertoo.
Milja Vuorenmaa Minetti
Minetit harjoittelevat lähes joka päivä. Treeneihin kuluu yhteensä yli 20 tuntia viikossa. Kaikki voimistelujoukkueet kehittyvät kauden mittaan, joten myös Minettien on pakko tsempata jatkuvasti pysyäkseen mukana.
– Voimistelu on antanut minulle päättäväisyyttä ja uskoa itseeni, kertoo Milja Vuorenmaa.
14 ajassa kartalla luotain näkymä media
Videotoimittaja Emma Karasjoki on kovanahkainen moniosaaja
MONIOSAAJA Yle Kioskin toimittaja Emma Karasjoki tekee työkseen videoita sosiaaliseen
mediaan. Katsojia saattaa olla yli miljoona, mutta häntä ei edelleenkään tunnisteta kadulla. KELLO ON 23:45. Emma Karasjoki istuu kotonaan ja pohtii, mitä tekisi elämällään. Vanha työpaikka on alkanut kyllästyttää, ja Ylen nuorisomedian Kioskin sosiaalisen median toimittajahaku päättyy viidentoista minuutin kuluttua. Kaverit ovat kannustaneet häntä hakemaan paikkaa, mutta hän ei itse usko mahdollisuuksiinsa. Hän kuitenkin kirjoittaa hakemuksen ja lähettää sen. Kello lyö 00:00. Kaksi vuotta myöhemmin Karasjoki, 24, istuu Ylen Mediatalon sohvalla. Nopea hakemuksen kirjoittaminen kannatti, sillä hänet valittiin tehtävään. Viime vuosina Karasjoen on voinut bongata Kioskin videoilta syömässä vappuherkkuja yhdysvaltalaisen tubettajan Casey Neistatin kanssa ja kertomassa omista ulkonäköpaineistaan Kioskin kymmenille tuhansille seuraajille. KIOSKI ALOITTI toimintansa alkuvuodesta 2015. Se on nuorille suunnattu uutis- ja ajankohtaispalvelu, joka käsittelee aiheita usein huumorin ja lyhyiden videoiden avulla. Kerran viikossa Yle Areenassa ja Youtubessa ilmestyy uusi jakso Kioski Show’ta, jossa Gogi Mavromichalis kyyditsee julkisuuden henkilöitä autossaan. Tällä hetkellä Kioski keskittyy eniten sosiaaliseen mediaan tuottamalla sisältöä Youtuben lisäksi pääasiassa Facebookiin ja Instagramiin. Karasjoen työnkuva on muuttunut monta kertaa kahden vuoden aikana. Nykyään hän työskentelee Kioskin videotoimittaja-
na. Hän ideoi, käsikirjoittaa, kuvaa, editoi ja julkaisee videonsa itse. – Meillä yksi henkilö hoitaa koko paketin. Karasjoella ei ole korkeakoulututkintoa. Hän haki kaksi kertaa Metropolian tv- ja radiolinjalle, mutta ei päässyt pääsykokeissa ensimmäistä vaihetta pidemmälle. Taitonsa hän on hankkinut tekemällä töitä media-alalla. Hektinen harjoittelu ja siitä seurannut työ Ilta-Sanomien videokuvaajana opettivat hänet tiiviiseen työtahtiin. KIOSKIN TOIMITTAJAT esiintyvät videoilla omilla nimillään ja kasvoillaan. Ensin kameran edessä puhuminen oli toimittajien kokeilu, joka jäi, kun sen huomattiin keräävän katsojia ja tykkäyksiä. Kioskin kohdeyleisö on nuoret aikuiset. Suurin osa Kioskin toimittajista kuuluu myös itse kohderyhmään, mikä helpottaa aiheiden ideointia. Karasjoki tietää, mitä nuoret ajattelevat. Hän on tehnyt videot esimerkiksi Tinder-treffeistä ja Tiktakin comebackista. Vielä Kioskille hakiessaan Karasjoki ei tiennyt, että myöhemmin työnkuvaan tulisi myös esiintyminen. Työpaikalla järjestettiin pieni esiintymiskoulutus, mutta pääasiassa toimittajat ovat itseoppineita tai luonnostaan esiintyjiä. – Kaikkien Kioskin toimittajien ei ole pakko esiintyä, mutta se on taito, joka täällä on hyvä hallita.
VIDEOILLA ESIINTYY ilmeikäs ja asiat överiksi vetävä Emma, joka tanssii keskellä juna-asemaa ja kiroilee työpaikan palaverissa. Joskus videolla taas näkyy vakava Emma, joka puhuu ystävien tärkeydestä ja naisten eriarvoisesta asemasta urheilumaailmassa. – Molemmat ovat oikea Emma. Ero minun ja mediapersoonani välillä ei ole suuri. Esillä oleminen on osa Karasjoen työtä, eikä se tunnu hänestä omituiselta. Häntä ei ole ikinä pysäytetty kadulla antamaan nimikirjoitusta. Facebookissa ”vanhat ukot” ovat lähettäneet hänelle ihailuviestejä ja runoja. Ne eivät ole olleet seksuaalisia, mutta hieman ahdistavia. Kioskin videoihin tulee joskus kovaa palautetta. Negatiivisiinkin kommentteihin vastaaminen on tärkeä osa Karasjoen työtä. Viesteihin reagoimisella ollaan läsnä, annetaan lisätietoa aiheesta ja pyritään hillitsemään epäasiallista kommentointia. Kommentteihin vastataan Kioskin profiililla, mutta toimittaja kuittaa ne omalla etunimellään. SOSIAALISEN MEDIAN seuraaminen on
tärkeä osa Karasjoen työtä. Hänen täytyy olla koko ajan perillä siitä, mitä tapahtuu. – Jos Cheek julkaisee illalla videon ja haluamme tehdä siitä aamulla parodian, asia täytyy huomata ennen aamua. Karasjoella on kiinteä kuukausipalkka, eikä vapaa-ajalla tehtävistä taustatöistä saa
lisäkorvausta. Instagramin selaaminen illalla vielä työpäivän jälkeen ei kuitenkaan tunnu hänestä työltä. – Joskus teen sitä liikaakin, hän sanoo ja nauraa. Karasjoella ei ole uratavoitetta, jota kohti hän koko ajan pyrkisi. Hän elää päivän kerrallaan. Haaveissa on tehdä tulevaisuudessa jotain vielä isompaa, johon kuuluu esiintyminen. Televisio saattaisi mahdollistaa tämän, mutta Karasjoki ei ole varma, onko se enää tulevaisuuden tärkein media. – Media muuttuu kovaa vauhtia. Menen muutoksen mukana ja nimenomaan sen kärjessä. Anni Hakama
KUKA?
Emma Karasjoki ○○Syntynyt Helsingissä. Nykyisin asuu Vantaalla. ○○Kävi Vaskivuoren lukion medialinjan, josta valmistui vuonna 2012. ○○Opiskeli vuoden Laajasalon opiston cross media -linjalla. ○○Työskenteli ISTV:n videokuvaajana vuosina 2014–2016. ○○Harrastaa ringetteä. UWA IDUOZEE
Emma Karasjoen mukaan esillä oleminen omalla naamalla vaatii kestämistä. ”Palautetta pitää osata ottaa vastaan.”
ajassa kartalla luotain näkymä media 15
LUUTUN TAIKAA
VERA ARJOMA
MEDIAPELIÄ
Henriikka Uusitalo
Uusitalo.V.Henriikka@student.uta.fi
Linnan juhlat ovat kansakunnan ylpeys ja paikka kommentoida naisten vartaloita. TÄNÄ SYKSYNÄ seksuaalisen häirinnän esiin nostanut me too -kampanja on paljastanut, miten naisten vartaloista puhutaan. Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että kommentit voivat satuttaa. Tällä viikolla ulkonäön kommentointi on kuitenkin kansamme yhteinen ajanviete. Linnan juhlien vieraiden ulkonäköä arvioidaan ja etikettimokia kärkytään. Myös media nappaa kiinni ei-salonkikelpoisiin uhreihin. Etikettivirheen tehnyt on kuin alehintainen jauhelihapakkaus: kaikki ovat heti kimpussa.
LUUTTUTAITURI Pekko Käppi loi K:H:H:L -yhtyeineen maagisen shown pääkirjasto Metson aulaan. Kansanmusiikin perinteistä ammentava musiikki ja Nadja Räikän valoesitys saivat kuulijat tunnelmoimaan. Koristellut hirvenkallot ja Suomen kansan valitut runot -teoksen vanhat niteet reunustivat esitystä.
⋆⋆MIKSI NÄIN?
Medioiden joulukalenterit ovat sillisalaattia
Yle Tiede päätyi kertomaan joulukalenterissaan räästä, jäniksistä ja igluista. YLE TIETEEN JOULUKALENTERISTA
paljastuu joka päivä hauska tiedefakta. Tuottaja Tiina Torikan mukaan he eivät halunneet luoda ensisijaisesti joulukalenteria, vaan kevyen tavan käsitellä tiedettä. – Useilla on tieteestä pieniä mietintöjä, joita halusimme käsitellä. Tämä on rento tapa puhua tieteestä.
ETIKETTI on tiukkaa kaikille, mutta naisten tyylin kommentointi on kärkkäämpää kuin miesten. Miehien kritisointi keskittyy asusteisiin eikä siihen, kuinka hyvin puku sopii vartalolle. Edes Adidas-lenkkarit Linnan juhlissa eivät ole saavuttaneet sellaista kohua, jonka naiset saattavat kohdata. Keski-iän ylittäneet naiset ovat kritisoinnin suurin uhriryhmä. Varsinkin jos he eivät pukeudu ikäiselleen sopivasti. Vuosi sitten stylisti Minttu Vesala totesi Helsingin Sanomissa, että rintakehä saa näkyä, jos se on ”hyvin säilynyt”. Ilmeisesti naisten kannattaisi olla syntymästään asti vakuumipakattuja, jotta aika ei turmelisi ulkonäköä.
Sovittelujournalismissa toimittaja ei tee ratkaisuja
VIIME VUONNA otsikoihin nousi myös näyttelijä Jonna Järnefeltin rintaliivittömyys. Esimerkiksi Aamulehdessä nännien näkyminen mekon läpi sai omituisen suuren uutisen aikaan. Lehti pyysi anteeksi sanavalintojaan ja totesi, että ”jokaisella on oikeus vartaloonsa ja pukeutumistyyliinsä.” Kiitos Aamulehti, nyt mekin tiedämme oikeutemme. Vaikka Linnan juhlissa tyyli on kommentoinnin kohteena, ei se peitä alleen sitä faktaa, että myös naisten vartalot ovat mikroskoopin alla. Avonaiset kaula-aukot herättävät huomiota, vaikka mekko olisi muuten pitkähihainen. Liian kireät alusvaatteet huomataan heti tiukkojen mekkojen läpi. Kukaan ei juuri kiinnittää huomiota, jos miehellä on liian tiukka frakki.
Suomalaista keskustelukulttuuria syytetään konsensushakuisuudesta. Eikö sovittelu lisää tätä, sovittelujournalismihankkeen johtaja Laura Ahva Tampereen yliopistosta? – Vielä 15 vuotta sitten asia oli näin, mutta ei enää. Nykyään kohuja on koko ajan, ja niistä loukkaannutaan jopa tietoisesti osana poliittista peliä. Sovittelujournalismi pyrkii käsittelemään kohuja niin, että ymmärrys niiden takaisista syistä lisääntyisi. Tarkoituksena ei ole korostaa kohua tai luoda konsensusta.
ILTAPÄIVÄLEHDET ovat tyypillisesti ottaneet kärkkäimmän arvioijan roolin Linnan juhlissa. Pahansuopa tunnelma on kuitenkin levinnyt myös muihin medioihin. Toivottavasti me too -kampanja vaikuttaa siihen, miten naisista tällä viikolla puhutaan. Suomen satavuotisjuhla olisi oivallinen merkkipaalu poiketa perinteistä. Huomion tulisi kohdistua sinne, minne se kuuluu, eli saavutuksiin. Olen kuitenkin pessimisti. Media kirjoittaa, mitä tunnetusti kateellinen tuulipukukansa haluaa lukea.
MYÖS MUUT MEDIAT ovat edelleen innostuneita joulukalentereista. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoo joulukalenterissaan hyviä uutisia vuoden varrelta. Aamulehti taas luottaa perinteiseen kuvakalenteriin, mutta sekin on tehty kaupallisena yhteistyönä. Perinteisellä partiolaisten joulukalenterilla on siis uusia haastajia. Liisa Ovaska
Aamulehden joulukalenterissa on talvinen tunnelma.
⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?
Sovittelun tarkoitus ei ole luoda yhteistä mielipidettä, vaan luoda rakentavaa erimielisyyttä ja suhtautua kriittisesti huonoihin argumentteihin. Antaako sovittelujournalismi mediatilaa myös natseille? – Sovittelujournalismi ei hyväksy rasismia. Tavoite ei ole siis antaa tilaa erilaisille mielipiteille, vaan tarkastella niitä kriittisesti ja vaatia mielipiteille perusteluita. Erilaisten mielipiteiden tarkkaavainen kuunteleminen voi lisätä myös ymmärrystä niiden takana ja paljastaa tyhjät argumentit, joita muuten vain toistettaisiin. Vääränlaisia, yksinkertaistavia tai epäsymmetrisiä vastakkainasetteluja pyritään myös välttämään.
Suomen kielessä sovittelu on melko latautunut sana. Onko sovittelujournalismi paras käsite? – Sovittelu ei ole mielestäni latautunut, vaan laaja termi. Monelle tulee mieleen rauhansovittelu, joka tähtää sovintoon. Sovittelu voi myös tähdätä konfliktien kanssa elämiseen ja niistä oppimiseen, eli sovittelu onkin kattokäsite konfliktienhallinnalle. Meidän pitää pystyä elämään konfliktien kanssa ja tässä sovittelujournalismi voi auttaa yleisöä. Niistä ei pidä luoda vain yksinkertaistettua kuvaa vastakkainasetteluna. Liisa Ovaska
SYKSYLLÄ 2017 MOREENI JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: ONNI OJALA