Moreeni 2/2018

ajassa 2

kartalla 6

Moreeni

luotain 8

näkymä 10

media 14

Kuraa kaatamalla niskaan Olympialaisissa naiset ovat maanpettureita.

Milka Rissanen s. 2

Palautukset seis!

Turvapaikanhakijat pelkäävät joutuvansa palaamaan vaaralliseen Afganistaniin. s.10

Ihmisen paras ystävä

Lappalaiskoirien suosio on moninkertaistunut 50 vuoden aikana. s.6

Oikeus omiin käsiin

Toasin asukkaat pitävät asuntoja kylminä, mutta eivät tee vikailmoituksia. s.4

2 ajassa kartalla luotain näkymä media

22.02.2018 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

@moreenimedia @moreenimedia Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Moreenimedia soundcloud.com/radio_moreeni UniversityOfTampere

Moreeni

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 2489-5601 (painettu) ISSN 2489-5652 (verkkolehti) ISSN 2489-5768 (näköislehti) Yhteystiedot: Moreenimedia/ Harjoitustoimitus Viestintätieteiden tiedekunta 33014 Tampereen yliopisto moreenimedia@uta.fi Julkaisija: Viestintätieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Risto Kunelius Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (toimituspäällikkö, ulkoasu) Toimitussihteerit ja uutistuottajat: Noora Hapuli, Minna Heikura, Merja Häikiö, Teemu Kakko, Anni Lehto, Pihla Loula, Erika Läärä, Mira Mannersola, Roosa Maskonen, Eveliina Mäntylä, Tuukka Tuomasjukka, Salla Varpula, Vanessa Weckström AD:t: Vera Arjoma, Orna Ben Lulu, Ville-Veikko Kaakinen, Camilla Magnusson, Pinja Naamanka, Sasu Riikonen, Irene Stachon, Heidi Tirri, Saara Tuominen Taittajat: Emilia Anundi, Tiina Hautamäki, Petri Huhtinen, Uwa Iduozee, Roosa-Maria Kauppila, Linda Manner, Onni Ojala, Sarita Piipponen, Leevi Vähälä Toimittajat: Eelis Bjurström, Veikko Eromäki, Anni Hakama, Hanna Huhtamäki, Ville Hyötylä, Sakari Hällfors, Helmi Hämäläinen, Ilmo Ilkka, Silja Järvensivu, Emilia Kallioinen, Elina Keinänen, Susanna Koivisto, Juho Korpela, Jenna Lempinen, Laura Läspä, Alina Mäkynen, Valtteri Mörttinen, Liisa Ovaska, Eero Pirinen, Pilvi Pitkäranta, Milla Pyyny, Annemari Rantala, Tittamari Rinne, Milka Rissanen, Tiina Rytky, Piritta Räsänen, Roosa Salminen, Lotta Sillanmäki, Meri Suominen, Katariina Taleva, Emmi Tilvis, Ilona Tyystjärvi, Henriikka Uusitalo, Jussi Vainikka, Petra Viitanen, Samuli Virtanen, Tarmo Ylhävuori, Lala Ylitalo Valokuvaajat: Laura Hyyti, Mia Jussiniemi, Minttu Kokko, Ronja Koskinen, Hanna Lepistö, Outi Neuvonen, Olivia Ranta, Enna Rautiainen, Karoliina Simoinen, Arttu Timonen, Venla Tirkkonen, Laura Ukkonen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://moreeni.uta.fi/toimitus

Akateeminen maailma ei ole armollinen AVUSTAJA LÄHTI luokasta itkien.

Ala-asteella luokkamme kiusasi merkittävästi ylipainoista koulunkäyntiavustajaa.

Avustaja oli ostanut meille suklaakeksejä viimeisen työpäivänsä kunniaksi. Osa luokkalaisistamme väitti, että keksit olivat myrkytettyjä, eikä kukaan syönyt niitä.

Yliopisto tunnetaan sivistyksen kehtona, mutta yllättäen tai ei, kiusaamista tapahtuu myös täällä. Epävarmuus kun ei jää peruskouluun. Yliopistossa opettajiin kohdistettu kritisointi koskee usein opettajan opetustapaa tai kurssien sisältöjä. Välillä myös opettajien ulkonäkö tai persoona joutuu armottomaan syyniin. Kilpailuhenkisessä ympäristössä omaa statusta pyritään edelleen nostamaan alentamalla muita.

viestipalvelut. Yhdellä napin painalluksella koko yliopisto saa tietää, että professori sekoitti Aristoteleen ja Platonin keskenään tai käytti luennolla bermuda-shortseja. Joskus kommentointi on viatonta ja lämminhenkistä, joskus pelkästään pahansuopaa ja asiatonta.

Salojärvi muistuttaa, että yliopistossa opiskelijat ovat aikuisia ja yhtä lailla vastuussa organisaation työilmapiiristä. Alaarvoista opetusta ei kenenkään tarvitse

niellä purematta, mutta palautetta olisi hyvä oppia antamaan muuten kuin anonyymisti Jodelissa tai tupakkapaikalla juoruamalla.

Yliopisto kun on sekä opettajan että opiskelijan työpaikka.

Anni Hakama

Minkälaista on henkilökunnan kokema kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu Tampereen yliopistossa? Lue uutinen sivulta 4.

LAURA UKKONEN

TAMPEREEN YLIOPISTON kehittämispäällikön Päivi Salojärven mukaan opettajien kiusaamisessa on havaittavissa uusi ilmiö. Opiskelijat edustavat uutta sukupolvea, jolla on usein paremmat kansainväliset valmiudet ja tietotekniset taidot kuin monella opettajalla. Opiskelija voi kokea tietävänsä opetettavista aihealueista opettajaa enemmän, eikä opettaja enää tunne tulevansa asiantuntijana arvostetuksi. Akateemisen yleisön odotuksia voi olla vaikea tyydyttää.

Oman lisänsä yliopistossa tapahtuvaan kiusaamiseen ovat tuoneet jo surullisen kuuluisat sosiaalinen media ja anonyymit

⋆ ⋆UUTISANALYYSI

Haalii mitaleita kuin nainen OTETAANPA PIENI PELI. Ota aikaa puoli minuuttia ja nimeä niin monta suomalaista jääkiekkoilijaa kuin tiedät. Katso listaasi.

Kuinka moni pelaajista on nainen?

Naisleijonat nousivat olympialaisten puheenaiheeksi, kun heidän päävalmentajansa Pasi Mustonen antoi tökeröinä pidettyjä kommentteja useille medioille. Ennen turnauksen alkua joukkueen oppi-isä totesi, että yksinkertainen pelaaminen on naisille hankalaa eikä naisten pelikäsitys ole samalla tasolla kuin miehillä. Myös laukaisutaidoissa oli moitittavaa. Mustonen kuittasi kohun nimittämällä sitä ”paskankaivelupiirileikiksi” ja kertomalla olevansa ”aika väsynyt” toimittajiin.

Valmentajan kommentit osoittavat, että naisten kilpaurheilua ei arvosteta samalla tavoin kuin miesten. Naisurheilija kelpaa Suomelle ainoastaan silloin kun hän tuo jatkuvalla syötöllä mitaleita. Miehiltä taas riittää piste sieltä täältä.

MTV3 uutisoi viime viikolla Suomen joukkueiden hiihtoviestistä varsin erilaisin sanavalinnoin. Miesten viestissä suomalaiset ”taistelivat”, ”kirivät” ja ”sijoittuivat komeasti neljänneksi”. Naiset sitä vastoin ”hyytyivät”, ”roikkuivat perässä” ja lopulta ”mitali karkasi”. Molempien joukkueiden sijoitus maalissa oli täysin sama, mutta julistimme naiset maanpettureiksi ja miehet kansallissankareiksi.

URHEILU ON perinteisesti ollut miesten maailma, ja päästäkseen mukaan naisen on oltava väsymätön kone. Epäonnistumisia ei sulateta. Eniten kuraa niskaansa on saanut ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen, joka ei päässyt olympialaisissa mitalisijoille. Eipä

tule mieleen yhtäkään miesurheilijaa, jota lyödään epäonnistumisen hetkellä samalla tavoin.

Sukupuolet erottaa lisäksi se, että Suomen naisurheilussa artisti maksaa, kun taas miehille maksetaan samasta rääkistä palkkaa. Yle uutisoi viime vuoden puolella ammottavasta palkka-erosta naisten ja miesten huippu-urheilussa. Naisen euro jääkiekossa on 0,3 senttiä. Ei siis edes kokonaista senttiä. Olympiajoukkueen pelaajista puolet pelaakin ulkomailla, koska siellä naisille maksetaan palkkaa.

”

Naisen euro jääkiekossa on 0,3 senttiä. Ei edes kokonaista senttiä.

Olympiajoukkueen pelaajista puolet pelaa ulkomailla, koska siellä naisille maksetaan palkkaa.

Naisten urheilu ei kuulemma ole kiinnostavaa. Kiinnostavuutta mitataan vertaamalla taitoja miehiin, ja ajatus iskostetaan päähän jo junioritasolla. Viimeistään naisetuliite takaa pesäeron joukkueiden välillä.

Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran mielestä naisten ja miesten kilpa-urheilun vertaileminen on hedelmätöntä ja mahdotonta. Miehet ovat keskimäärin vah-

vempia ja fyysisempiä. Faktat ovat faktoja, mutta kaikki muu piilee asenteissa.

PITKÄVETEISYYDELLÄ myös tiedotusvälineet perustelevat sitä, ettei naisten urheilu saa miehiin verrattavaa ruutu- tai palstatilaa. Naisten pelit eivät heidän mukaansa kerää katsojia eivätkä näin ollen ole tuottoisia. Koska matseja taas ei näytetä, sponsorit eivät kiinnostu naisurheilijoista.

Silloin päästään tilanteeseen, jossa naisille ei makseta palkkaa. Maarianvaara heittääkin muna-kana-keskusteluun kysymyksen siitä, miten naisten urheilusta voi kiinnostua, kun sitä ei näe.

Tähän mennessä olympialaisista on tuotu Suomelle neljä mitalia – kaikki naisten voittamia. Viimeisimpänä Leijonien naisjoukkue taisteli tiensä voittoon Venäjää vastaan ja sijoittui lopulta komeasti pronssille. Naisten upea tienraivaus jäi kuitenkin nyt sen jalkoihin, ettei edes oma valmentaja näytä arvostavan joukkuettaan.

Milka Rissanen

rissanen.milka.o@student.uta.fi

ajassa kartalla luotain näkymä media 3

Maakuntavaalit saattavat viedä kansanedustajat kunnanvaltuustoista POLITIIKKA Pirkanmaan vaalipiirin 18 kansanedustajasta 8 istuu Tampereen kaupungin­

valtuustossa. Moreenimedia tavoitti heistä viisi kommentoimaan työtehtävien yhdistämistä.

VALTIO-OPIN emeritusprofessori Heikki Paloheimo ennustaa kansanedustajien vyöryvän ehdolle maakuntavaaleihin.

Paloheimo huomauttaa, että suuri osa kansanedustajista henkilöityy jo nyt oman maakuntansa edun ajajaksi. Jos maakuntauudistus toteutuu suunnitellusti, kunnan tehtäviä siirtyy maakuntahallinnolle, mikä puolestaan voi siirtää edustajia pois kunnanvaltuustoista.

– Ajan mittaan tilanne voi kehittyä niin, että kansanedustajilla ei ole enää kiinnostusta olla mukana kunnan päätöksenteossa, Paloheimo spekuloi.

Tamperelaispoliitikot eivät ainakaan vielä uhku intoa lähteä maakuntavaaleihin ehdolle. Jukka Gustafsson (sd.) on päättänyt rajata vaikuttamisalueensa Tampereen kaupunkiin ja Suomen eduskuntaan. Hän on tietoisesti välttänyt maakuntatasolla toimimista.

– Olen sanonut tiukasti ei, kun minua on kosiskeltu maakuntavaaleihin.

Tiina Elovaara (sin.) ei pidä hyvänä asiana, että sama päättäjä on kunta- ja maakuntatasolla sekä eduskunnassa. Hänestä ehdolle asettuminen ei aina ole ehdokkaan intohimosta kiinni, vaan puolueet edellyttävät poliitikoiltaan ehdokkuutta eri vaaleissa.

– En itse koe, että minulla olisi tällä hetkellä aikaa maakuntavaaleihin. Jos tehtäviä olisi vähemmän, kiinnostusta periaatteessa

FAKTA

Kansanedustajat kaupunginvaltuustossa ○○Tampereen kaupunginvaltuustossa istuu kahdeksan kansanedustajan toimivaa henkilöä. ○○Moreenimedia tavoitti heistä Mikko Alatalon (kesk.), Sofia Vikmanin (kok.), Jukka Gustafssonin (sd.), Olli-Poika Parviaisen (vihr.) ja Tiina Elovaaran (sin.) kommentoimaan usean tehtävän yhdistämistä. ○○Kommenttipyyntöön eivät vastanneet Pia Viitanen (sd.), Sari Tanus (kd.) ja Sanna Marin (sd.).

olisi. Realistisesti ajatellen minun on todennäköisesti oltava ehdolla.

Muut Moreenimedian tavoittamat tamperelaispoliitikot eivät vielä ota kantaa maakuntavaaleihin lähtemiseen.

KANSANEDUSTAJAT itse korostavat, että kuntapolitiikkaan osallistuminen on heille hyödyllistä, koska se pitää heidät ajan tasalla paikallisesta päätöksenteosta.

– Lakeja säätäessä ja niiden vaikutuksia arvioitaessa on hyvä tietää, miltä kotiseudulla näyttää, toteaa Olli-Poika Parviainen (vihr.).

Paloheimon mielestä kansanedustajat jättävät kertomatta keskeisen syyn sille, miksi he haluavat olla kuntansa valtuustossa: Se lisää kansanedustajan tunnettuutta. Tämä vaikuttaa menestykseen seuraavissa eduskuntavaaleissa.

”

Jos jättää kuntapolitiikan muille, eduskuntavaaleissa voi joutua kohtaamaan liian vaarallisia kilpailijoita.

Heikki Paloheimo, valtio-opin emeritusprofessori

– Raadollisemmin asian voisi ilmaista niin, että jos jättää kuntapolitiikan muille, seuraavissa eduskuntavaaleissa voi joutua kohtaamaan liian vaarallisia kilpailijoita.

TAMPEREEN kaupunginvaltuustossa istuu kahdeksan kansanedustajaa. Helsingin yliopiston akatemiatutkijan Hanna Wassin mukaan kahden vastuutehtävän yhdistämisessä on puolensa, mutta se ei ole ongelmatonta.

Vuorokauden tuntien rajallisuus tulee väistämättä vastaan. Kansanedustajat voivat nähdä valtuustotehtävät vain toissijaisena eduskunnan asioihin verrattuna.

Poliitikot itse eivät koe monen tehtävän samanaikaisen hoitamisen tuottavan heille vaikeuksia. Asioita täytyy toisinaan laittaa tärkeysjärjestykseen. Mikko Alatalo (kesk.) kertoo esimerkkinä, että liikenneseminaarin ja valtuuston kokouksen osuessa päällekkäin hän on arvioinut valtakunnallisen tehtävän olevan tärkeämpi.

– Meillähän on sen vuoksi hyvät varavaltuutetut olemassa.

Sofia Vikman (kok.) oudoksuu ajatusta siitä, että kaupunginvaltuustossa toimiminen olisi erityisen vaikeaa kansanedustajille.

– Lähtökohtaisesti jokainen valtuutettu hoitaa tehtävää oman päivätyönsä ohella.

Pilvi Pitkäranta

Kuka huolehtisi maakunnista?

Lue lisää: moreenimedia.uta.fi LAURA UKKONEN

Kaupunginvaltuusto kokoustaa maanantaisin. Kansanedustajatkin pääsevät useimmiten paikalle, sillä eduskuntatyö ajoittuu keskelle viikkoa.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media

LAURA UKKONEN

Yliopisto-opettajia kyykytetään ja kritisoidaan USEAMMAN KANSAINVÄLISEN tutkimuksen mukaan opettajat ja muu henkilökunta kokevat korkeakouluissa keskimäärin enemmän kiusaamista kuin muissa työpaikoissa. Suomessa pitkään kiusaamista tutkineen dosentin Maili Pörhölän yksi teoria tälle on se, että työskentely yliopistossa perustuu jatkuvaan vertaisarviointiin.

– Korkeakouluissa muodostuu kilpailuasetelma, jossa toisten työtä pidetään automaattisesti arvokkaampana kuin toisten.

Tampereen yliopiston kehittämispäällikkö Päivi Salojärvi käsittelee työssään henkilökunnan kiusaamistapauksia. Systemaattisia ja tarkoituksellisia kiusaamistilanteita tulee hänen tietoonsa vain muutamia vuodessa.

Epäasiallista kohtelua ja erilaisia konflikteja hän sen sijaan selvittelee huomattavasti useammin. Niitä on noin sata vuodessa.

Salojärvi kertoo, että suurin ongelma ovat työyhteisön sisäiset toimintatavat. Henkilökunnan kokemukset liittyvät tavallisimmin työhön liittyviin vaatimuksiin ja paineisiin.

Yliopiston työsuojeluvaltuutettu Ismo Isopoussu edustaa työntekijöitä erilaisissa kiusaamis- ja härintätilanteissa.

Hänen kokemuksensa mukaan selvittelyä vaativat tilanteet liittyvät esimerkiksi epätasa-arvoiseen tai huonoksi koettuun johtamiseen sekä työntekijöiden keskinäisten välien selvittelyyn.

OPISKELIJOIDEN PUOLELTA tapahtuva kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu kohdistuvat usein opettajan opetussisältöihin ja -tapaan. Salojärvi muistuttaa, että yliopistossa kritisoidaan ja kyseenalaistetaan jo luonnostaan paljon.

– Opettajat saattavat helposti ajatella, että heidän kuuluu sietää opiskelijoiden epäasiallisuutta. Että se ikään kuin kuuluu opettajan rooliin.

Kiusaamisesta on hankala osoittaa tarkkoja lukuja, sillä kysymys on aina kohteen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Salojärvi uskoo, että Tampereen yliopistossakin tapauksia on todellisuudessa paljon raportoitua enemmän. Hän korostaa asioista puhumisen ja esille tuomisen tärkeyttä, jotta tilanteisiin voidaan puuttua.

Anni Hakama Miten opettajien kokema kiusaaminen eroaa peruskoulussa ja yliopistossa?

Lue aihetta käsittelevä pääkirjoitus sivulta 2.

FAKTA

Työpaikkakiusaaminen ○○Työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan pitkäaikaista, toistuvaa ja vakavanlaatuista kielteistä käyttäytymistä, joka vaarantaa työntekijän terveyden. ○○Työpaikkakiusaamista on esimerkiksi jatkuva alistaminen, työyhteisöstä eristäminen ja edellytykset ylittävien tehtävien antaminen. ○○Kaikki työpaikalla tapahtuvat ristiriitatilanteet ja vuorovaikutusongelmat eivät ole työpaikkakiusaamista.

Lähde: Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL

Aleksi Viljanen ja Jenni Tolppanen hankkivat lisäpatterin, kun asunnon lämpötilat eivät nousseet talven tullessa.

Sadat palelevat Toasilla ASUMINEN Joka toinen Moreenimedian kyse-

lyyn vastannut kokee asuntonsa kylmäksi.

Osalle asukkaista lisäpatterin ostaminen oli helpompi ratkaisu kuin Toasille ilmoittaminen.

SADAT OPISKELIJAT palelevat Tampereen opiskelija-asuntosäätiön asunnoissa.

Tämä selviää Moreenimedian kyselystä, joka keräsi yli 570 vastausta. Vastauksista ilmeni, että kokemukset asuntojen lämpötiloista vaihtelevat myös taloyhtiöiden sisällä.

Nettisivuillaan Toas määrittelee asunnon suosituslämmön olevan 20–21 astetta.

Alimmillaan vastaajat kertoivat lämpötilan asunnossa olleen noin 17 astetta.

Toasin toimitusjohtaja Kirsi Koski uskoo ongelmien vähentyneen viime vuosina. Tämän hän päättelee vikailmoituksien vähentyneestä määrästä ja uusien talojen paremmasta rakennustekniikasta.

Vain joka kuudes kylmyydestä kyselyssä valittaneista kertoo ottaneensa Toasiin yhteyttä. Koski korostaa, että asukkaan pitäisi olla asunnon ongelmista yhteydessä Toasiin. Muita yhteydenpitokanavia ovat taloyhtiöiden asukastoimikunnat ja niiden puheenjohtajien muodostama neuvottelukunta.

– Asukastoimikunnan kautta ei kannata laittaa vikailmoituksia. Toivomme, että kynnys vikailmoituksien tekoon suoraan meille on matala, Koski sanoo.

TOAS ESPANTORNIN asukastoimikunnan

puheenjohtaja Kasimir Hakalan mukaan heihin voi olla yhteydessä myös asuntoon liittyvistä ongelmista.

– Yksittäistapauksissa kehotamme asukasta olemaan itse yhteydessä Toasiin. Jos ongelma on isompi tai toistuva, niin me otamme yhteyttä Toasiin.

Hakalan mukaan yhteydenottoja ei ole juurikaan tullut, vaikka apua on tarjottu.

OPISKELIJA Aleksi Viljanen ei tehnyt vikailmoitusta Toas Kissanmaalla. Hän kyseli kylmyydestä taloyhtiön Facebook-ryhmässä ja kuuli, että vikailmoituksiin oli reagoitu vähätellen.

Viljanen muutti asuntoon syksyllä tyttöystävänsä kanssa heti sen valmistuttua.

Talven tullessa lämpötila laski ja alimmillaan mittari näytti 17,8 astetta.

Vuodenvaihteessa Toas tiedotti mittaavansa taloyhtiön lämpötiloja ja keräsi pattereiden termostaatit pois muutamaksi päiväksi. Tällöin asunnon lämpötila nousi, mutta heti termostaattien takaisin asentamisen jälkeen se laski jälleen.

– Silloin päätettiin, ettei katsota tätä enää ja hommattiin pieni lisäpatteri, Viljanen kertoo.

Piritta Räsänen

FAKTA

Toas ○○Tampereen opiskelija-asuntosäätiö perustettiin vuonna 1959. ○○Nykyään säätiöllä on Tampereella noin 6 000 opiskelija-asuntoa (yhteensä 62 asuinrakennusta). ○○Tarjoaa soluasuntoja, yksiöitä, kimppakämppiä ja perheasuntoja. ○○Asumismuodoista suosituin on yksiö, johon jonotus kestää puolisen vuotta.

Kommentti Asukastoimikunnat voisivat auttaa vikailmoituksissa TEIN TAMPEREEN opiskelija-asuntosäätiön asukkaille kyselyn, jossa selvitin heidän tyytymättömyyttään asuntojen lämpötiloihin. Selvisi, että 245 vastaajaa eivät olleet tehneet vikailmoitusta, vaikka kokivat asuntonsa kylmäksi.

Itse värjöttelin Toasin kämpässä puoli vuotta. Kylmässä asunnossa huonekasvini kuihtuivat, ja vietin lähes koko alkutalven flunssasta. Silti en itsekään ottanut Toasiin yhteyttä. Puskaradion kautta kuulin, ettei vikailmoituksen teosta ollut aina hyötyä.

Toasin toimitusjohtaja Kirsi Koski toivoo, että asuntojen ongelmista tehtäisiin aina vikailmoitus. Vuodessa näitä kertyy nyt noin 20 000. Asukkaan täyttämä sähköinen vikailmoitus ei mene ensisijaisesti Toasille vaan huoltoyhtiölle. Vain neljännes koki Toasille tehdyn vikailmoituksen auttaneen.

Pitäisikö vikailmoituksen mennä myös Toasille?

Sähköisen vikailmoituksen lisäksi ongelmista kertomiseen täytyy olla toinenkin tapa. On omituista, ettei Toas kannusta asukkaita ottamaan yhteyttä asukastoimikuntiin. Joukko opiskelijoita saisi pyörät pyörimään paremmin.

Nyt minun oli helpompaa muuttaa pois.

Piritta Räsänen

ajassa kartalla luotain näkymä media 5

Johdon vaihtuminen poisti liikkujilta vuokra-alennuksen URHEILU Kaupunginvaltuutettu Noora Tapio on jättänyt aloitteen,

joka madaltaisi vuokria yhteisvastuullisille yrityksille.

Kaupungin mukaan aiemmassa vuokrapäätöksessä oli virhe.

– ALETAANKO pelaamaan? Onko teillä jo

lämmin? Meitä on tänään 13, tulisiko joku sieltä toiselta puolelta vielä tänne, että saadaan tasaiset joukkueet? Vaihdetaan sitten tilanteen mukaan. Äänessä on Ilkka Virjo. Hän vetää Oy Höntsy Ab:n lentopallovuoroa, jossa pelaajat ovat eri-ikäisiä ja he pelailevat rennosti ja hyvässä hengessä.

– Tarkoitus on tuoda höntsääminen nykyaikaan. Ennen vanhaan oli tyypillistä pelata vain huvin vuoksi, nykyään lähes kaikki joukkueet vaativat sitoutumista, Virjo kertoo vuonna 2010 perustetusta Höntsystä.

Yritys työllistää Virjon kokopäiväisesti ja hänen lisäkseen yrityksessä on muutama sivutoiminen vetäjä sekä vapaaehtoisia.

Lentopallon lisäksi Höntsy tarjoaa muun muassa koripalloa ja sählyä.

AIEMMIN HÖNTSYN käyttömaksut olivat seuratasoa eli yritystasoa alhaisempia. Tä-

FAKTA

Hintaluokittelu liikuntapalveluissa ○○Tampereen kaupungin liikuntapaikoilla on tällä hetkellä kolme hintaluokkaa. ○○Halvimpaan ryhmään kuuluvat tamperelaiset urheiluseurat ja yleishyödylliset yhdistykset. ○○Toisessa hintaluokassa ovat yritykset, liikelaitokset ja yksityiset henkilöt. ○○Kalleimmassa luokassa ovat ei-tamperelaiset yritykset. ○○Uuden aloitteen mukaan yhteisvastuullisten yritysten käyttömaksut olisivat yritystasoa alhaisempia.

män taustalla oli 400 allekirjoitusta saanut kuntalaisaloite, joka hyväksyttiin loppuvuoLAURA UKKONEN

desta 2016. Nyt vuodenvaihteessa päätös peruttiin ja Höntsy teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen.

– Meille luvattiin alemmat vuokrat ja ne saatiin. Mielestäni on asiatonta kohtelua, että ne peruttiin yhtäkkiä. Kaupungin tulisi olla vakaa toimija, johon voi luottaa, Virjo kertoo.

Tampereen kaupungissa tehtiin organisaatiomuutos viime vuoden alussa. Muutoksessa päätösvalta hinnoitteluista siirtyi liikunta- ja nuorisoyksikönjohtajalta kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajalle. Tampereen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajaa Lauri Savisaarta ei tavoitettu kommentoimaan päätöksen perumista.

– Teimme virheen, koska taksat määritellään kalenterivuodeksi eikä toistaiseksi, kuten tässä tehtiin, liikunta- ja nuorisoyksikönjohtaja Pekka Paavola kertoo.

Paavolan mukaan aikaisemmin myös muut yritykset ovat tavoitelleet halvempia käyttömaksuja liikuntapalveluihin.

”

Meille luvattiin alemmat vuokrat ja ne saatiin.

Mielestäni on asiatonta kohtelua, että ne peruttiin yhtäkkiä.

Kaupungin tulisi olla vakaa toimija, johon voi luottaa.

Ilkka Virjo, Oy Höntsy Ab:n vetäjä

KAUPUNGINVALTUUTETTU Noora Tapio (vas.) teki maanantaina valtuustolle aloitteen, jossa hän esittää yhteisvastuullisille yrityksille muita yrityksiä halvempia vuokria. Vaatimuksena olisi muun muassa seurojen ja yhdistysten palvelujen täydentäminen, avoin ja läpinäkyvä liiketoiminta, heikossa työmarkkina-asemassa olevien suosiminen palkkauksessa sekä voittojen käyttäminen toiminnan kehittämiseen.

– Näin kaupunki voi kannustaa yrityksiä eettisempään ja reilumpaan liiketoimintaan ja antaa merkittävää tukea yrityksille, joiden harjoittama liiketoiminta täydentää kolmannen sektorin palveluita, Tapio kertoo.

Tampereen pormestariohjelmaan on kirjattu, että kaupunkiin tulisi saada enemmän liikuntatoimintaa. Virjo uskoo, että Höntsyn kaltaiset matalan kynnyksen liikuntamahdollisuudet voisivat purkaa ihmisten kynnystä harrastaa liikuntaa. Tämä olisi yhdenlainen ratkaisu liikkumattomuuteen.

Höntsyn toiminnan tärkein tavoite on tarjota matalan kynnyksen liikuntaharrastus, jossa ketään ei syrjitä esimerkiksi kunnon tai osaamisen perusteella.

Susanna Koivisto

Ehdotus: YTHS tarjoaa vähemmän, mutta kalliimmalla YLIOPISTO-OPISKELIJOILLE tähän saakka kuuluneet gynekologi- ja ihotautilääkäripalvelut saatetaan karsia pois YTHS:n tarjonnasta vuonna 2020.

Asia käy ilmi toistaiseksi julkistamattomasta selvityksestä, josta uutisoi ensimmäisenä Keskisuomalainen.

Karsimisehdotus liittyy uudistukseen, jossa Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palvelut ulotetaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoille.

Vuonna 2020 YTHS vastaa Suomen kaikkien noin 250 000 korkeakouluopiskelijan perusterveydenhuollosta.

Uudistuksen yhteydessä opiskelijoiden vuosittain maksama terveydenhoitomaksu nousisi 54:stä 70 euroon.

Tällä hetkellä YTHS:n rahoituksesta vajaa neljännes kerätään opiskelijoilta.

Tiina Rytky

Tampereen yliopisto sai miljoona euroa tutkimukseen TAMPERELAINEN tieteen ja tutkimuksen rahoittaja Emil Aaltosen Säätiö antaa Tampereen yliopistolle miljoona euroa. Summalla on tarkoitus tukea korkeakoulun tutkimushankkeita uuden säätiöyliopiston kunniaksi.

Tampere3-korkeakouluyhteisölle kohdistettu haku järjestetään kolmena perättäisenä vuonna. Kunakin vuonna valitaan rahoitettavaksi yksi kolmivuotinen hanke. Yhden hankkeen budjetti on 333 000 euroa.

Haussa on uudenlaisia tutkimushankkeita, joissa korostuu uuden korkeakouluyhteisön monitieteellinen luonne. Valittavan tutkimushankkeen edellytetään tuovan jotain lisäarvoa Tampere3-korkeakoulussa annettavalle koulutukselle.

Tutkimushankehaku on avoinna 30. huhtikuuta asti. Ensimmäinen tuettava tutkimus käynnistyy uuden korkeakoulun toiminnan alkaessa ensi vuoden alussa.

Helmi Hämäläinen

Vinyylien erikoisliike Rolling Records avaa Tampereella VINYYLILEVYIHIN erikoistunut Rolling Records laajentaa Helsingistä Tampereella. Kivijalkamyymälä avaa ovensa Kauppakatu 5:ssä 24. helmikuuta. Liike myy uusia ja käytettyjä vinyylejä sekä oheistarvikkeita. Palveluihin kuuluu myös levyjen pesupalvelu.

Rolling Recordsin toimitusjohtajan Tuomas Knun mukaan Suomen toiseksi suurimpana markkina-alueena Tampere oli luonnollinen valinta toisen liikkeen sijainniksi. Knu uskoo kysynnän riittävän, vaikka myöntää vinyylikaupan olevan vähäistä nykyään.

Spotifysta musiikkia kuuntelevat ovat myös Rolling Recordsin asiakkaita.

Vinyyleistä on Knun mukaan kiinnostunut myös sukupolvi, joka ei ole koskaan ostanut fyysistä levyä. Heitä kiehtoo levyihin liittyvä visuaalisuus, kuten kansitaide.

Milka Rissanen

6 ajassa kartalla luotain näkymä media

Porojen paimentaja hyppää kohti suosiota

ELÄIMET Lapinporokoirien pentumäärä on nelinkertaistunut 50 vuodessa. Lappalaisten koira­

rotujen suosio kasvaa, mutta kotimaisten metsästyskoirien suosio on sen sijaan vähentynyt.

ENNA RAUTIAINEN

Rampo on lapinporokoira, joka harrastaa agilitya. Uudet harrastukset ovat nousseet poronpaimennuksen rinnalle.

PAIKALLE LÖYTÄÄ pelkästään jo äänen perusteella. Hallissa kaikuu koirien haukunta, vaimeat komennukset ja kuulutukset. Koirien jalat tärisevät, kun ne odottavat omaa vuoroaan radan takana. Ylöjärven koirakerhon ystävänpäiväkisat ovat helmikuisena sunnuntaina täydessä vauhdissa.

Outi Puhakalla on kisoissa mukana viisivuotias lapinporokoira Rampo, kennelnimeltään Kielapihkan Tulin Voittamaan.

Puhakka on harrastanut agilitya kahdeksan vuotta, aina lapinporokoirien kanssa.

Koiraa hankkiessaan Puhakka pohti useaa rotua. Lopullisen päätöksen hän teki sileäkarvaisen collien ja lapinporokoiran välillä.

Porokoiran luonne miellytti Puhakkaa, mutta kotimaisuudellakin oli oma painoarvonsa.

– Tuntui hyvältä valita kotimainen vaihtoehto.

Lapinporokoirat ja suomenlapinkoirat ovat moninkertaistaneet suosionsa 50 vuoden aikana. Syy siihen on se, että rotujen käyttö on monipuolistunut. Rampon lisäksi

moni muu lappalaiskoira harrastaa agilitya.

Suosittuja harrastuksia ovat myös koiratanssi ja tottelevaisuuskoulutus.

Lapinporokoiraa kuvataan rotumääritelmässä oppivaiseksi ja palveluhaluiseksi koiraksi. Rotu tarvitsee kuitenkin kiinnostavaa tekemistä. Puhakka kertoo, että Rampoa on ollut helppo kouluttaa agilityyn, mutta koiraa täytyy välillä innostaa paljon.

KUUSIVUOTIAS Rampo on yksi vuonna 2012 rekisteröidystä 250:stä lapinporokoiran pennusta. Tieto ilmenee Kennelliiton kantakirjarekisteristä. Porokoirien pentujen määrä on nelinkertaistunut, jos nykytilannetta vertaa 1960-lukuun.

Myös suomenlapinkoirien määrä on kasvanut vauhdilla. Vuonna 1970 syntyi 12 pentua, viime vuonna 1 181.

Kotimaisia koirarotuja on viisi, joista karjalankarhukoira, suomenajokoira ja suomenpystykorva on jalostettu metsästyskoiriksi.

Lapinporokoira ja suomenlapinkoira on puo-

lestaan tarkoitettu porojen paimennukseen.

Saamelaiset ovat paimentaneet poroja lappalaiskoirilla jo vuosisatojen ajan. Lappalaiskoirat erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1966. Lapinporokoira on kotoisin Metsä-Lapista, mutta suomenlapinkoira on puolestaan lähtöisin Tunturi-Lapista.

Kotimaisia rotuja voisi periaatteessa olla yksi enemmän. Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola toteaa, että ruotsalaisen pohjanpystykorvan aineksesta yli puolet on kerätty Suomesta. − Suomi on neuvotellut Ruotsin kanssa ja yrittänyt ehdottaa, että rotu voisi olla yhteispohjoismainen tai suomalais-ruotsalainen.

Suomalaisissa koirarotujen pentumäärissä on nähtävillä kahdenlaista kehityssuuntaa: lappalaiset koirarodut menestyvät ja niiden määrä kasvaa, mutta metsästyskoirien määrä sen sijaan vähenee, Eerola kertoo.

Kaupungistumisen ja kerrostaloasumisen myötä ihmiset haluavat hankkia itselleen seurakoiria. Ihmiset arvostavat koiraa

hankkiessaan lappalaiskoirien ominaisuuksia, kuten tottelevaisuutta ja riistavietin vähäisyyttä. − Metsästyskoirien ominaisuudet, kuten riistavietti, itsenäisyys ja haukkuherkkyys eivät sovi urbaaniin elämänmenoon. Toisaalta tiedän suomenpystykorvan, joka asuu Helsingin keskustassa, Eerola kertoo.

Kaupungistumisen lisäksi kotimaisten metsästyskoirien suosion laskuun vaikuttaa metsästyksen muutokset. Suomenpystykorvan metsästyskäyttö on ollut vaikeaa jo pidemmän aikaa huonon kanalintukannan takia.

Ajokoirien määrän lasku johtuu Eerolan mielestä siitä, että nuoret metsästäjät eivät enää suosi jäniksen tai ketun ajometsästystä. Karhukoirien määrässä ei sen sijaan ole tapahtunut suurta muutosta hirvenmetsästyksen suuren suosion vuoksi.

LAPINPOROKOIRAN ja suomenlapinkoiran suosion kasvu ei ole näkynyt eläinlääkä-

ajassa kartalla luotain näkymä media 7

riklinikalla. Espoon eläinsairaala Evidensian erikoiseläinlääkäri Jan Räihän mukaan klinikalla saa väärän kuvan rotujen yleisyydestä, koska lääkärin luo tulee lähinnä sairaita koiria. Terveen koiran ei välttämättä tarvitse käydä vastaanotolla kuin rokotuksissa.

– Oman mielikuvani mukaan lapinporokoirat ovat varsin terveitä ja kevytrakenteisia, joten niille sattuu vähemmän tapaturmia kuin raskasrakenteisille, kertoo Räihä.

Räihän mukaan kotimaisilla koiraroduilla on melko vähän perinnöllisiä sairauksia, jos niitä vertaa maailman yleisimpiin koirarotuihin. Tällaisia rotuja ovat esimerkiksi labradorinnoutaja, kultainennoutaja ja colliet.

Suosittujen rotujen pentuja on tuotettu enemmän kuin olisi tarpeen rodun elinvoimaisena pitämiseksi. Siksi tuotantoon on jouduttu käyttämään parhaiden narttujen ja urosten lisäksi muita yksilöitä, jotta rodusta ei tule liian sisäsiittoista. Sen vuoksi perinnölliset sairaudet ovat voineet yleistyä suosituissa roduissa helpommin.

Sama ongelma voi koskea myös kotimaisia rotuja, jos niiden suosio kasvaa hallitsemattomasti. Rotujen turvana on ollut aiemmin se, että ne ovat olleet käyttökoiria.

Työhön kykenemättömät koirat eivät yleensä ole päässeet jatkamaan sukua.

– Lievästi lonkkavikainen lapinporokoira ei selviä porotokkien paimennuksissa. Kotikoirana se kuitenkin pärjää ongelmansa kanssa, Räihä kuvailee.

Kotikoira voi päästä tekemään pentuja ja näin periyttää lonkkavikaa myös pennuilleen.

Siksi perinnölliset sairaudet voivat lisääntyä.

Suomalaisten koirarotujen onni on kuitenkin se, että ne tuskin koskaan saavuttavat samanlaista maailmanlaajuista suosiota kuin esimerkiksi labradorinnoutajat. Paksu turkki sopii huonosti Suomea lämpimämpiin maihin.

Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran rekisteröinnit vuosina 1968–2017

1500

Suomenlapinkoirat Lapinporokoirat

1200

900

600

300

0

ONNI OJALA

YLÖJÄRVELLÄ agility-kilpailupäivä on ohi.

Rampon keskittyminen herpaantuu ensimmäisellä radalla ajoittain ja suoritus joudutaan hylkäämään.

Toinen rata kuitenkin sujuu jo paremmin ja Rampo sijoittuu radalla neljänneksi ajalla 44,15 sekuntia. Ero radan nopeimmin selvittäneeseen koiraan on alle kaksi sekuntia.

Rampo ei ole vielä ollut kovin voitokas agilitykilpailuissa, koska kunnon harjoittelua on ollut vasta vuoden verran.

– Rampo oli rennompi toisessa lähdössä, ja se vaikutti myös lopputulokseen, koiran omistaja Outi Puhakka sanoo tyytyväisenä.

SUOMENLAPINKOIRAN JA LAPINPOROKOIRAN REKISTERÖINNIT VUOSINA 1968 –2017

1968

1970

1980

1990

2000

2010

Lähde: Koiramme-lehden numerot 89/1959, 45/1960, 67/1961, 2/1971, 2/1981, 12/1991, 12/2011 ja 12/2017

ENNA RAUTIAINEN

Juho Korpela, Katariina Taleva ja Tarmo Ylhävuori

FAKTA

Kotimaiset koirarodut ○○Suomalaisia koirarotuja ovat karja­ lankarhukoira, lapinporokoira, suomen­ ajokoira, suomenlapinkoira ja suomen­ pystykorva. ○○Rodut ovat suosittuja myös maail­ malla. Niitä kasvatetaan Pohjoismaiden lisäksi muun muassa Hollannissa, Iso-Britanniassa ja Kanadassa. ○○Rotuja on käytetty vuosisatojen ajan metsästykseen ja porojen paimennuk­ seen. Rotujen järjestelmällinen jalostus on aloitettu 1800- ja 1900-lukujen aikana. ○○Luonnonvarakeskus Luke ja Kennel­ liitto luovat kotimaisten rotujen geeni­ pankkia. Sen tavoitteena on turvata rotujen säilyminen tulevaisuudessa.

Lähteet: Kennelliitto ja Luonnonvarakeskus Luke

2017

- Rampo ei palvo maata jalkojeni alla, mutta virtaa ja moottoria löytyy, omistaja Outi Puhakka sanoo.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media

Halpiskampanjat mullistivat kausikorttimyynnin MARKKINOINTI Sappeen hiihtokeskus käynnisti kausikorttikampanjoiden buumin,

joka levisi jalkapalloseuroihin. Tampereelle halpamarkkinoita ei ole tulossa.

OSTAISITKO kausikortin mieluummin 59 vai 225 eurolla?

Näin kysyi jalkapallon Veikkausliigassa pelaava Rovaniemen Palloseura verkkosivuillaan 15. joulukuuta. Tuolloin alkoi RoPSin Kausarihaaste, jossa seuran tavoitteena oli myydä kausikortteja 59 euron kappalehintaan, mikäli 3000 varausta täyttyy. Vuorokauden päästä kampanjaan oli ilmoittautunut jo 1000 kannattajaa, ja loppiaisena RoPS kertoi saaneensa reilut 3600 varausta.

RoPSille kampanja oli menestys, sillä se toi seuralle koko kauden lipputulot ennen kuin yhtään ottelua oli pelattu. Miksi tällaista ei keksitty aiemmin?

– Tämä on niin yksinkertainen juttu, ettei sitä ole ajateltu. Kausikorttien hinnat on aina laskettu niiden kautta, jotka käyvät katsomassa jokaisen pelin säästä tai ottelusta riippumatta, RoPSin toimitusjohtaja Petri Jaatinen päivittelee.

Nyt RoPS pyrkii houkuttelemaan paikalle katsojia, jotka ovat aiemmin käyneet katsomassa vain alle kaksi ottelua kaudessa.

ROVANIEMELÄISSEURA sai idean tem-

paukseensa Sappeen hiihtokeskukselta.

Sappeen tavoitteena oli myydä 520 euron hintaista kausikorttia 99,99 eurolla, jos haasteeseen osallistuu 16 500 laskettelijaa. Lopulliseksi tilausmääräksi tuli 17 327 kausikorttia. Rinnetoiminnan johtaja Kosti Puurusen mukaan hinta täytyi pi-

tää sopivan houkuttelevana.

Puurusen mukaan joukkorahoituspohjaiset myyntikampanjat ovat nyt trendikkäitä. Sappeella otettiin mallia maailmalta ja sovellettiin oppeja omaan käyttöön.

Tempaus poiki hiihtokeskukselle paljon yhteydenottoja toimialan ulkopuolelta, ja muun muassa RoPS kyseli neuvoja oman kampanjansa toteuttamiseen.

– On vaikea sanoa suoraan toiselle, miten tulisi tehdä, mutta kyllä tätä voi soveltaa moneen eri palveluun, Puurunen sanoo.

Puurunen ja RoPSin Jaatinen eivät usko, että tämän kauden kampanjat aiheuttaisivat ylimääräistä painetta myydä kortteja halvalla myös tulevaisuudessa.

Heidän mukaansa suuriin myyntimääriin perustuvat markkinointimallit yleistyvät.

– Se aika on ohi, että myymme vain perinteisellä kaavalla usean sadan euron kausikortteja. Voisihan sitä myydä vaikka 150 kappaletta 1000 euron korttia, mutta mieluummin tehdään toisinpäin, Jaatinen toteaa.

V E I K K AU S L I I GA- S E U R A Ilveksen myyntijohtaja Ari Ruoholahti kiittelee Sappeen ja RoPSin innovatiivisuutta mutta toteaa, ettei Ilves ole toteuttamassa vastaavaa kampanjaa. Ilveksen halvin aikuisten kausikortti maksaa pari sataa euroa. Tarkkaa tietoa hän ei kerro, mutta kausikortteja myydään noin 1000.

– Emme halunneet poiketa suunnitelENNA RAUTIAINEN

– Olen käynyt laskemassa tänä vuonna jo kolmesti, mikä on ennen ollut koko vuoden määrä, ensimmäisen kausikorttinsa ostanut Henriikka Byckling kertoo.

mistamme. Seuraamme muita mielenkiinnolla, hän sanoo.

Mallia rovaniemeläisistä ovat ottaneet useat alempien sarjojen joukkueet, mutta pääsarjasta mukaan on lähtenyt vain PS Kemi. Ilveksen tavoin muut Veikkausliiga-joukkueet eivät ole RoPSin Jaatisen mukaan soitelleet.

– Ehkä tällaista pientä seuraa ei uskalleta etelässä apinoida. Kesällä nähdään monia puolityhjiä stadioneita, hän huomauttaa.

Ilveksen Ruoholahden mukaan RoPSin tyylinen kampanja olisi mahdoton toteuttaa Ilveksen yleisömäärillä. Ilveksen katsojakeskiarvo oli viime kaudella reilut 3000 henkeä, ja Tammelan stadionille mahtuu 5050 katsojaa. Tamperelaisseura haluaa taata kaikille kausikortin ostaneille istumapaikan, tulivat nämä paikalle tai eivät.

RoPSin toimitusjohtaja Jaatinen ei ymmärrä rajoituksia. Rovaniemellä stadionille mahtuu 2900 katsojaa, mutta silti haastekausikortteja on varattu 3600 kappaletta. Hänen mukaansa seisomaan mahtuu. Se on myös keino houkutella yleisöä aikaisemmin paikalle, kun määrättyä istumapaikkaa ei ole.

– Kaikille ei tietenkään voida luvata parasta mahdollista katselupaikkaa, mutta suurin osa on varmasti tyytyväinen fiilikseen, Jaatinen kertoo.

Ville Hyötylä

ajassa kartalla luotain näkymä media 9

KUVAT: GRIZZLYBEAR.SE,FLICKR, ROPS, ILVES KUVAKOOSTE: ROOSA-MARIA KAUPPILA

Punavihreä kupla on kulttuuria ja maantiedettä ASENTEET Kulttuuripiirit leimautuvat helposti punavihreiksi kupliksi,

mutta kuplan asukkaita yhdistävä tekijä ei välttämättä ole politiikka.

KARI SUNNARI

Tampereen Työväen Teatteri esittää parhaillaan Pasi Was Here -näytelmää. ”MIES AMPUU itsensä itäsuomalaisessa

pikkukaupungissa. Luoti jatkaa matkaansa Helsinkiin, lävistää miehen lapsuudenystävän punavihreän kuplan ja osuu ystävää suoraan sydämeen.”

Näillä sanoilla alkaa Veikko Nuutisen näytelmä Pasi Was Here.

Punavihreän kuplan käsitteestä tuli muotia vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen.

Sitä on käytetty tyypillisesti kulttuuriväkeen kohdistettuna haukkumasanana siitä asti, kun näyttelijä Krista Kosonen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä.

Parhaillaan Tampereen Työväen Teatterissa esitettävä Nuutisen näytelmä avaa käsitteen uudella asenteella. Pöly laskeutuu hiljalleen, ja taiteilijat ovat alkaneet analysoida punavihreän kuplansa myyttiä sisältä käsin. Pasi Was Here sai kantaesityksensä KOM-teatterissa jo 2016, mutta näytelmän ajatusprosessi jatkuu.

EROT kulttuuripiireissä voivat olla huomattavia, jos vertaillaan sukupolvia ja maantieteellisiä sijainteja. Koko Suomen taiteilijaväki ei välttämättä vastaa samaa profiilia kuin Helsingissä tai Tampereella.

Tammikuun presidentinvaaleissa nousi esille yksi punavihreän kulttuurin mekka yli muiden. Helsingin äänestysalue Kallio D erottui kaikista muista Suomen äänestysalueista. Myös siellä suosituin ehdokas voitti yli 50 prosentin äänimäärällä, mutta poikkeus oli se, ettei kyseinen ehdokas ollut

Sauli Niinistö vaan Pekka Haavisto.

Rovaniemelläkin on menestyvä teatteri, ja Sodankylässä järjestetään vuosittain Suomen legendaarisimmat elokuvajuhlat.

Silti näistä Lapin kaupungeista ei vaalituloksia tutkimalla löydä punavihreydestä vihiäkään.

Kalliolainen muusikko–markkinointiyrittäjä Eero Alasuutari kokee ihmisten profiloituvan enemmän asuinpaikkojen kuin politiikan kautta.

– Punainen ja vihreä mielletään maaseudun näkökulmasta urbaaneiksi ideologioiksi. Jos asut Kalliossa tai Punavuoressa, olet punavihreä.

Vastakkainasettelu, jota konservatiivisten ryhmien ja punavihreiden taiteilijapiirien välille on kehittynyt, on saanut molemmat ihmisryhmät omaksumaan kaikki oman ideologiansa kliseet. Tarve erottua vastakkaisesta puolesta kannustaa ihmistä kuplautumaan. Samassa kehityksessä usein haukkumanimet lakkaavat olemasta haukkumanimiä ja niistä tulee arkikieltä.

– Kupla omaksui itse käsitteen ja voimaannutti itsensä sillä.

FILOSOFIAN OPETTAJA Antti Kilpijärvi toteaa heti, että vallitseva lähestymistapa punavihreän kuplan käsitteeseen on ongelmallinen. Pasi Was Here -näytelmän ihmiskohtalot jakautuvat maantieteellisesti – punavihreä hahmo on helsinkiläinen, konservatiivit savonlinnalaisia – mutta Kilpijärven mukaan tärkein ero on keskustelukulttuu-

reissa. Jotkut perustelevat näkemyksiään tutkimuksilla ja kirjallisuudella. Toiset taas ovat käytännönläheisiä ja vetoavat henkilökohtaiseen kokemukseen.

Kilpijärvi analysoi ideologioita jatkuvasti päivätyössään Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Samalla hän kuitenkin tekee sivutoimisesti näytelmiä ja profiloituu villapaitaa käyttävänä vegaanina teatteriohjaajana punavihreän kuplan malliedustajaksi. Hän ei silti pidä yhdistelmää ristiriitaisena, koska puolueettomuus ei ole filosofian tai kasvatuksen tavoite.

– Jos puolueettomuus on ajattelun päätepiste, eihän silloin ole tarvettakaan esittää kysymyksiä siitä, miten ajattelua voisi kehittää.

Puolueellisuus ei tarkoita tässä yhteydessä poliittisen puolueen edustamista vaan laajempia asenteita. Kilpijärvi on tehnyt esimerkiksi ratkaisunsa kasvissyöjäksi ryhtymisestä analysoimalla oman toimintansa vaikutuksia ja toteamalla, että hänellä on parempia perusteluja sen puolesta kuin sitä vastaan.

– Jos kerron opiskelijoille, miten ajattelua voi kehittää, minun täytyy myös kertoa esimerkkejä siitä, miten itse olen soveltanut kriittistä järkeen perustuvaa ajattelua.

Teatterin lavalla maailmankuvia on hyvä vertailla. Pasi Was Here ei tarjoa yleisölle ehdottomia totuuksia sen enempää kuin Kilpijärvikään.

Valtteri Mörttinen

10 ajassa kartalla luotain näkymä media

Lopettakaa lennot Kabuliin PAKKOPALAUTUKSET Helsingin Narinkkatorilla pidettiin

lauantaina mielenosoitus, jossa vastustettiin pakolaisten palauttamista Afganistaniin. Torin toisella laidalla Suomi ensin -kansanliike kailotti vastalauseitaan turvapaikanhakijoille.

Kuvat: Outi Neuvonen Teksti: Lotta Sillanmäki

ajassa kartalla luotain näkymä media 11

12 ajassa kartalla luotain näkymä media

TURVAPAIKANHAKIJA Ghulam Hazrat on huolissaan pakkopalautuksista. Hän on tullut Helsingin Narinkkatorille Don’t send Afghans back -mielenosoitukseen, jossa vastustetaan maahanmuuttoviraston kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.

Hazrat tuli Suomeen lokakuussa 2015.

– Afganistan ei ole minulle turvallinen paikka. Jos joudun palaamaan sinne, minut ja perheeni tapetaan, Hazrat kertoo Vuonna 2016 Afganistanissa kuoli tai loukkaantui YK:n mukaan 11 418 ihmistä. Talibanin ja muiden maan hallitusta vastustavien joukkojen lisäksi turvallisuutta on heikentänyt Isis-terroristijärjestön asettuminen maahan. Maahanmuuttovirasto Migrin tilannekatsauksessa joulukuulta 2017 kerrotaan väkivallan tason olevan äärimmäisen korkealla entistä useammalla alueella.

Epävakaasta tilanteesta huolimatta Suomi palauttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä Afganistaniin. Ruotsin poliisi on toistaiseksi lopettanut palautukset Afganistaniin. Suomessa palautuksia on perusteltu sillä, että koko Afganistan ei ole sodassa.

Hazrat ei ole saanut turvapaikkaa, mutta hän näkee tulevaisuutensa Suomessa.

”

Suomi on todella hyvä paikka asua, koska täällä ihmiset kunnioittavat ihmisoikeuksia ja lakia.

Ghulam Hazrat

– Haluan jatkaa elämääni ja opintojani täällä. Aion opiskella oikeustiedettä. Suomi on todella hyvä paikka asua, koska täällä ihmiset kunnioittavat ihmisoikeuksia ja lakia.

MIELENOSOITUKSESSA eri järjestöjen edustajat ja poliittiset vaikuttajat pitävät puheita. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty kerää torilla allekirjoituksia sisäministeri Kai Mykkäselle osoitettuun vetoomukseen,

jossa vaaditaan palautusten keskeyttämistä.

Torin toiselta laidalta alkaa kuulua meteliä.

Suomi ensin -kansanliike on päättänyt esittää vastalauseitaan turvapaikanhakijoiden mielenosoitukselle.

Kahden mielenosoituksen äänet sekoittuvat keskenään. Poliisit pysäköivät autonsa muuriksi mielenosoitusten väliin. Välillä ihmiset käyvät huutelemassa ja ilveilemässä toiselle puolelle, mutta mitään varsinaista yhteenottoa ei tapahdu. Don’t send Afghans back -mielenosoituksen järjestäjät pyytävät poliisia lavalle.

– Miksi poliisi on sallinut kahdet kaiuttimet samalle torille, vaikka me varasimme tämän paikan ensin?

Tilannetta valvovat poliisit eivät reagoi kutsuun, vaan jatkavat torin laidalla seisoskelua.

– Olemme täällä vain valvomassa ja neuvottelemassa. Emme anna lausuntoja. Tämä on tilannejohtajan linjaus, poliisit kertovat.

Lain mukaan mielenosoituksista on ilmoitettava poliisille. Jos samassa paikassa ilmoitetaan järjestettävän samanaikaisesti useita kokouksia eikä niiden järjestäminen yhtä aikaa ole mahdollista, ensimmäisenä ilmoituksen tehnyt järjestäjä on etusijalla.

Narinkkatorin mielenosoitus on osa yleis-

eurooppalaista mielenosoitusviikonloppua.

Stand up for Afghans -kampanjan tapahtumia järjestettiin viikonlopun aikana 49 ympäri Eurooppaa. Suomessa mielenosoituksia oli Helsingin lisäksi Kuopiossa, Jyväskylässä ja Lahdessa.

SAMALLA KUN Suomi ensin -liikkeen väki huutelee rasistisia vastalauseitaan, lavalle nousee nuori tyttö.

– Olen kyllästynyt katsomaan uutisia Afganistanista, missä ihmisiä tapetaan koko ajan. Itken joka yö, 13-vuotias Zahra Azimi huutaa mikrofoniin.

Puheen jälkeen ihmiset halaavat Azimia ja kiittävät häntä rohkeudesta. Azimin perhe on saanut kaksi kielteistä turvapaikkapäätöstä ja tyttö on erittäin huolissaan siitä, että perhe joutuisi palaamaan Afganistaniin. Azimi on asunut Suomessa kaksi vuotta ja neljä kuukautta.

– Unelmani on lapsesta saakka ollut, että minusta tulisi hammaslääkäri. Jos meidät palautetaan Afganistaniin, unelmani ei koskaan toteudu.

Hetken kuluttua Azimi marssii ystäviensä kanssa keskelle toria vastustamaan Suomi ensin -porukan rasistista huutelua.

ajassa kartalla luotain näkymä media 13

FAKTA

Turvapaikkapäätökset Suomessa ○○Vuonna 2017 turvapaikkaa haki 5059 henkilöä. ○○Maahanmuuttovirasto käsitteli viime vuonna 9418 turvapaikkahakemusta, joiden joukossa oli myös edellisten vuosien hakemuksia. Kielteisen päätöksen sai 42,4 prosenttia hakemuksista. ○○Kielteisen turvapaikkapäätöksen yhteydessä tehdään käännytyspäätös.

Yleensä hakijalle annetaan 30 päivää aikaa poistua maasta vapaaehtoisesti.

Jos kielteisen päätöksen saanut ei poistu, poliisi tekee käännytyksen. ○○Kielteisestä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeudet käsittelivät viime vuoden aikana noin 7540 valitusta turvapaikkapäätöksistä.

Vuonna 2017 lähes 800 afgaania sai kielteisen päätöksen turva­paikka­ hake­mukseen.

Viime viikonloppuna Helsingissä suuri joukko mielen­osoittajia vastusti palautuksia Afganistanin pää­kaupunkiin Kabuliin, jonne on tehty useita terrori-iskuja lähiaikoina.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media

Satiirikko kulkee korvat höröllä

HUUMORI Viinitokkurainen Juhana Vartiainen ja Elina Lepomäki ovat vanginneet Timo Soinin ja

Juha Sipilän. Tätä ei ole tapahtunut – paitsi Tohtori Raimon käsikirjoittajien mielikuvituksessa.

YLEN MEDIATALON uumenissa Tarkkaamo 2:ssa nauru kaikuu pitkin seiniä. Käsikirjoittaja Miira Karhula tuijottelee välillä käsikirjoitusta, välillä pienen kuvaruudun kautta viereisessä äänitystilassa istuvia ääninäyttelijöitä. Jo valmiiksi hykerryttävä käsikirjoitus saa aivan uusia tasoja radiokuunnelman ääninäyttelijöiden herättäessä dialogin henkiin osuvilla imitaatioillaan.

Tohtori Raimo – valtakunnan terapeutti on pyörinyt Yle Radio Suomella vuodesta 2013. Poliittisessa satiirissa kaikkivoipa tohtorishahmo neuvoo poliitikkoja ja julkimoita visaisissa tilanteissa. Hahmot ovat vahvasti parodisoituja versioita tosielämän ihmisistä, ja huumori menee välillä todella piikikkääksi. Sarjan tapahtumat vaikuttavat älyvapailta, mutta pinnan alla piilee nerokasta symboliikkaa ja osuvia kärjistyksiä.

– Olemme kaikki paikalla kun nauhoitamme, vaikka näyttelijät ovat hirveän kiireisiä.

He ovat hyvin sitoutuneita tähän, Karhula hehkuttaa työporukkaansa vuolaasti.

TÄLLÄ KERTAA Martti Suosalo, Jukka Puotila, Noora Rinne ja Erja Manto näyttelevät kohtausta, jossa Juhana Vartiainen pitää ministereitä panttivankeinaan valtioneuvoston linnassa. Tohtori Raimo ottaa tehtäväkseen pankkivankien vapauttamisen. Seuraa täysin posketonta leikittelyä kokoomuksen elitismillä ja muiden hallituspuolueiden selkärangattomuudella revittelyä. Vartiainen ja Elina Lepomäki muun muassa tunnustautuvat markkinaliberaalin linjan kovimman ”asbergeriläisen” siiven

kannattajaksi ja kehuskelevat lukeneensa empatiasta ”jopa kirjoja”.

Kaikki tämä syntyy Karhulan ja hänen miehensä sekä työparinsa Risto Karhulan päässä.

–Politiikan toimittajana näin läheltä sen inhimillisyyden ja hauskuuden, mitä poliittisessa päätöksenteossa piilee. Ymmärsin eduskuntatalon olevan kuin suuri koulu.

Päätöksiin vaikuttavat Karhulan mukaan monet muutkin asiat kuin ideologiat tai faktat.

–Kuppiloissa on kovien jätkien pöydät ja ne, jotka jäävät kahvikuppiensa kanssa yksin.

YLEN radiotarjonta ei oikeastaan ollut poliittista satiiria ennen kuin Karhula myi sinne ideansa. Ohjelmaan suhtauduttiin hieman skeptisesti, kunnes Karhula laajensi ideaansa. Tohtori Raimosta tulisi yleispätevä tohtori, joka auttaa suomalaisia julkisuuden hahmoja ja eliittiä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Yleisö löysi sarjan pikkuhiljaa.

Materiaalia Karhula kerää koko ajan ja joka paikasta.

–Helsingissä kulkiessani kuuntelen mikä ihmisiä puhuttaa ja ärsyttää. Seuraan poliitikoita somessa, luen uutisia ja mietin, mikä tämän kaiken keskeltä nousee mielenkiintoiseksi.

Karhulan matka käsikirjoittajaksi alkoi Tampereelta, jossa hän opiskeli yliopistossa tiedotusoppia. Sieltä tie jatkui Helsingin Sanomiin politiikantoimittajaksi. Vähitellen mielenkiinto alkoi lipua eri suuntaan.

–Aloin tehdä enemmän featurea, kuten Kuukausiliitettä. Tilanteiden ja kohtausten kuvaaminen kiinnosti.

Varmistuksen uuteen suuntaansa hän sai Texasin Austinista, jonne Karhula lähti opiskelemaan käsikirjoitusta. Jenkkien työntekotapa ja intohimo tarttuivat.

–Painettiin tunnin yöunilla töitä niin vimmatusti. Siellä oli positiivisuutta ja energiaa tekemisessä, Karhula muistelee.

”

Päätöksentekoon vaikuttavat muutkin asiat kuin ideologiat tai faktat.

VAIKKA Karhula miettii asioita vakavasti, hän tekee huumoria myös kipeistä aiheista.

– Esimerkiksi äärioikeiston nousu ahdistaa, mutta poliittisen satiirin kautta sillekin voi nauraa. Työn varjopuolena joudun seuraamaan koko mielipiteiden kirjoa. Se on välillä väsyttävää, Karhula miettii.

Suomalainen huumori- ja mielipidekenttä on muuttunut paljon Karhulan uran aikana. Hänen mielestään tilaa erilaisille lähestymistavoille on nykyään enemmän.

Enää kaiken ei tarvitse olla hassu peruukki ja hokema -tyylikunnan komiikkaa. Silti slapstick- ja alapäähuumorilla on Karhulan mielestä paikkansa viihteessä.

– Parhaassa poliittisessa satiirissakin on vähän sitä ylhäistä ja vähän sitä alhaista.

Hyvässä Simpsonit-jaksossa on viittauksia, jotka eivät avaudu ilman tietoa ja koulutusta, mutta siellä on myös sitä ihan pöllöä sisältöä. Radiossa huumori ei saa mennä metatasojen solmuksi, vaan sen pitää olla ymmärrettävissä tiskatessa tai autoa ajaessa.

KARHULA pyrkii jakamaan naljailut tasapuolisesti kaikkiin poliittisen kentän päätyihin. Kaikista puolueista ja poliitikoista voi löytää jotain hauskaa, mutta Karhulan mukaan mikään ei voita viihdearvossa puhdasta fanaattisuutta.

– Esimerkiksi perussuomalaiset tai Trump tekevät itsestään isoja, helppoja maaleja. Tosin näin helpoista pilailun aiheista on myös vaikea keksiä mitään uutta.

Tarkkaamossa äänityksiä rytmittää jatkuva naurunremakka. Poliittisen satiirin tekeminen on Karhulan mielestä ennen kaikkea vapauttavaa.

– Hienosti sanottuna kyse on katharsiksesta. Parhaimmillaan viihde saa kokijansa itkemään tai nauramaan, jolloin syntyy myötäelämisen ja yhteisymmärryksen tunne.

Karhula tiedostaa silti, ettei yhteiskunnan ongelmia tai vääryyksiä ratkota komedialla.

–Voimme tehdä jonkin aiheen näkyväksi tai tarjota siihen jonkin uuden näkökulman. Suoria vastauksia emme kuitenkaan voi antaa.

Veikko Eromäki OUTI NEUVONEN

FAKTA

Miira Karhunen ○○Syntynyt 1971 Helsingissä. ○○Yhteiskuntatieteiden maisteri ja Master Of Fine Arts, University Of Austin. ○○Toiminut Helsingin Sanomissa muun muassa politiikan toimittajana ja eduskuntatoimittajana. ○○Käsikirjoittanut muun muassa Itsevaltiaita, Salattuja Elämiä, Käenpesää ja uusimpana Aallonmurtaja-sarjaa, josta sai parhaan käsikirjoituksen Venlaehdokkuuden.

Miira Karhula ohjaa ääninäyttelijöitä Ylen Mediatalon äänityskopissa. Materiaalia satiiriinsa Karhula kerää kaikkialta.

ajassa kartalla luotain näkymä media 15

VALVOVA SILMÄ

ENNA RAUTIAINEN

MEDIAPELIÄ

Ilmo Ilkka

ilkka.ilmo.v@student.uta.fi

Suomi tarvitsee lisää ajankohtaista englanninkielistä journalismia.

PETTERI-NUKKE valvoo Muodollisesti pätevä -näyttelyn valmistelua Poliisimuseossa Tampereen Hervannassa. Näyttely kertoo suomalaisen poliisikoulutuksen vaiheita ja 100-vuotiasta historiaa, ja esille tulee muun muassa poliisikoulutuksen univormuja ja tarvikkeita vuosien varrelta. Näyttely avautuu yleisölle perjantaina 23. helmikuuta.

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Suomen Kuvalehti uskoo kirjaston logiikkaan

Suomen Kuvalehden digitilaajat voivat jakaa maksullisia artikkeleita ilmaiseksi eteenpäin.

Lehden Twitter-tilillä kerrottiin ominaisuudesta viimeksi maanantaina sen jälkeen, kun Ylen entinen päätoimittaja Mikael Jungner kritisoi maksullisen sisällön jakamista sosiaalisessa mediassa.

Kuinka kauan juttujen jakaminen ilmaiseksi on ollut mahdollista, Suomen Kuva-

lehden päätoimittaja Ville Pernaa?

– Se on ollut koko sen ajan mahdollista, kun nykymallinen sivustomme on ollut toiminnassa eli joulukuusta 2013 saakka. Se ei ole mikään uudistus, olemme nyt vain tiedottaneet siitä enemmän sen takia, kun käytännöt alalla ovat eläneet.

Miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty?

– Toivomme, että tieto tekemästämme hyvästä sisällöstä leviäisi eteenpäin ja kannustaisi muitakin tilaamaan. Emme ole ajatelleet sitä uhan kautta, vaan ehkä pikemminkin kirjaston logiikalla.

Jussi Vainikka

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Porilaisten marssi juhlistaa olympiakultaa Televisiossa ja radiossa soitetaan Porilaisten marssi, kun suomalaisurheilija voittaa olympiakultaa. 1700luvulta peräisin oleva sävelmä tunnetaan tasavallan presidentin ja puolustusvoimien kunniamarssina.

Milloin perinne on alkanut, Urheilumuseon erikoistutkija Vesa Tikander?

– Porilaisten marssia soitettiin ensimmäisen kerran vuoden 1948 St. Moritzin talviolympialaisissa, kun Heikki Hasu voitti olympiakultaa yhdistetyssä. Yleisradio aloitti perinteen. Heillä on tietysti ollut lähetysmonopoli sekä radiossa että televisiossa kaikissa Suomen olympialähetyksissä aina näihin aikoihin saakka.

Porilaisten marssi on erittäin sotilashenkinen. Johan Ludvig Runebergin kirjoittamissa sanoissa puhutaan muun muassa ”vinkuen lentävästä luodista”. Miksi juuri se on valikoitunut urheilumenestyksen tunnussävelmäksi?

– Ehkä siinä on ollut suomalaisen urhei-

luliikkeen vähän militaristiset perinteet taustalla. Monet Suomen urheilujohtajat Hiihtoliitossa ja Olympiakomiteassa olivat PASI SALMINEN/URHEILUMUSEO

aikaisemmin toimineet suojeluskunnissa ja puolustusvoimien palveluksessa.

Kunniamarssia mietittäessä oli ikään kuin luonnollista valita Porilaisten marssi.

Porilaisten marssia on soitettu olympiavoittojen lisäksi muun muassa Suomen euroviisuvoiton kunniaksi vuonna 2006.

Missä muissa yhteyksissä sitä on soitettu?

– Jossakin vaiheessa sitä oltiin levittämässä myös maailmanmestaruuskilpailuihin, mutta nykyään Porilaisten marssia soitetaan vain olympiavoittojen yhteydessä.

Valitettavan harvoin niitä voittoja on tietysti nykyaikana tullut.

Jussi Vainikka

VILKAISU JOURNALISTISEEN tarjontaan Suomessa paljastaa ammottavan aukon. Vaikka englannilla on vahva ylivalta, se ei näy mediakentällä.

Vieraskielisen väestön osuus Suomessa on kasvanut jatkuvasti ja tasaisesti. 350 000 henkilön raja rikkoutui vuonna 2016. Kehitys ei kuitenkaan näy englanninkielisten uutisten tarjonnassa. Helsinki Times tuottaa uutisia, jotka keskittyvät pääosin pääkaupunkiseudun asioihin. Yle julkaisee noin kahdeksan juttua arkipäivisin ja viikonloppuisin vielä vähemmän. Jutut ovat useimmiten käännöksiä Ylen suomenkielisistä jutuista. Lisäksi Yle tuottaa yhtä podcast-sarjaa.

Väitän, että lukija ei kahdeksalla käännösjutulla per arkipäivä saa riittävän laajaa kosketusta yhteiskuntaan.

Samalla on hämmentävää, että katukuvassa ja ruuduissa englanninkielisiä lausahduksia ja sanoja käytetään rintarinnan suomenkielisten mainoslausahdusten kanssa.

Ihmiset törmäävät englanninkieliseen sisältöön päivittäin, eivätkä suomalaisten asenteet kieltä kohtaan ole Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan missään mielessä vastahakoisia. Päinvastoin, sen nähdään olevan välttämättömyys eritoten nuorille. Huolet englannin vaikutuksista suomalaiseen kulttuuriin ovat vähäisiä, joten on outoa, ettei maassa ole enemmän englanninkielistä journalismia.

SUURET YHTEISKUNNALLISET puheenaiheet sotesta lakkoiluun uhkaavat jäädä pimentoon, jos ei ymmärrä riittävän hyvin maan kieliä.

Paljon puhutaan maahanmuuttajien kotouttamisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta miten ihmiset voivat tuntea olevansa osa uutta kotimaatansa, jos he eivät saa luotettavaa tietoa median välityksellä?

Omilla matkoillani kokemukseni ulkomaisista, englanninkielisistä medioista ovat auttaneet ymmärtämään kulloistakin kohdemaata ja yhteiskuntaa sekä niiden ihmisiä paremmin. Siten olen pysynyt asioista perillä ja olen voinut ottaa myös itse asioihin kantaa keskustellessani paikallisten kanssa.

Kapakkapöydissä käydyt keskustelut ovat murtaneet ennakkoluuloja ja tarjonneet uudenlaisia näkökulmia. Uskon, että tällainen itsensä kehittäminen on suotavaa jokaiselle. Se vaatii kuitenkin enemmän kriittistä tiedonvälitystä myös kolmannella kotimaisella.

Emme voi kuvitella suomalaisen yhteiskunnan olevan jonkinlainen myyttinen Impivaara, jossa ainoat kielelliset erot näkyvät murteissa.

KEVÄÄLLÄ 2018 MOREENI JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: ROOSA-MARIA KAUPPILA

MYYDYIMMÄT ANIMAATIOELOKUVAT MAAILMASSA Frozen 2013

1 mrd.

Minionit 2015

980 960 940

Toy Story 3 2013

920

Itse Ilkimys 3, 2017 Elokuvateattereissa tällä hetkellä

900

Doria etsimässä 2016

880 Zootopia 2016

860 840 820 800

Leijonakuningas 1994 Itse Ilkimys 2 2013 Shrek 2 2004

Nemoa etsimässä 2003

milj. € Lähde: Nash Information Services LCC

LÄHDE: NASH INFORMATION SERVICES LCC