Metsän henki 2/2018

Page 34

KATSO VIDEO www.youtube.com/ upmmetsa

METSÄINEN HARR ASTUS

LÖYTÖRETKI

metsän aarreaittaan Hortoilu eli villivihannesten ja -yrttien kerääminen on lähiruokaa arvostavan metsässä liikkujan harrastus, joka vie mennessään. Mitä tahansa metsästä ei kuitenkaan voi kerätä. TEKSTI JA KUVA JASKA POIKONEN VILLIYRTIT ERKKI MAKKONEN JA SHUTTERSTOCK

suhde metsään syntyi jo pienenä lapsena. Isoisä oli kansanparantaja Pohjois-Karjalassa, isä puolestaan opetti jo varhain hyödyntämään metsän antimia ravintona. Kotona syötiin riistaa ja itse pyydettyä kalaa. ”Villiyrtit ovat aivan upea makupari kalalle ja riistalle”, Raija vinkkaa. Villikasvien keräys kannattaa aloittaa itselle tutuista lajeista. Esimerkiksi sitruunaisen ketunleivän RAIJA KIVIMETSÄN

34

METSÄN HENKI 2/18

tuntee jokainen metsässä liikkuva, mutta harva käyttää sitä ruoanlaitossa. “Hortoilussa pätee sama sääntö kuin sienestämisessä: älä kerää kasveja, joita et tunne. Aluksi metsään kannattaa lähteä kokeneemman oppaan seurassa.” Metsä on sittemmin tarjonnut Kivimetsälle myös elinkeinon. Hän pitää miehensä kanssa villivihanneskursseja, kouluttaa hortaohjaajia ja järjestää villiyrtti- ja patikointimatkoja. “Superfood-innostus ja lähiruokatrendi ovat laajentaneet markkinoita

hortoilulle. Ihmiset ovat nyt goji-marjojen sijaan kiinnostuneita siitä, mitä aarteita omilla metsillämme on tarjota.” Kuten metsässä aina, myös syötävien villikasvien keräämisessä on tärkeää varmistaa kasvuston uudistuminen ja vastuullisuus. “Juurineen revityt kasvit eivät uusiudu ja seurauksena saattaa olla jopa sukupuutto. Kerätä kannattaa säästellen sieltä täältä. Käytän keräämisessä 20/80-nyrkkisääntöä: 20 voi ottaa, kun 80 jättää.” Hortoilukausi on Kivimetsän mukaan Suomessakin ajateltua pidempi: alkukeväästä alkutalveen.