Page 1

PN 2/2017

POHJOLA-NORDEN

Dodekalitten – monument för kommande generationer Vasa-laivan karu kohtalo kiinnostaa edelleen tutkijoita 26 Svalbard: ett stort och magiskt vinterparadis 44 Epäonninen ruotsalaisarkkitehti loi näyttävän uran Suomessa 34


sisällys

PN

innehåll Peter Rosén/LapplandMedia AB, www.svenskaturistforeningen.se/abisko

POHJOLA-NORDEN

POHJOLA-NORDEN AIKAKAUSLEHTI / TIDSKRIFT ISSN 1456-7644 (painettu) ISSN 1799-781X (verkkojulkaisu) Päätoimittaja / Chefredaktör Michael Oksanen Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare Susanna Puisto lehti@pohjola-norden.fi Ruotsissa Abiskon kansallispuistossa sijaitseva STF Abisko Mountain Station -hostelli on suosittu revontulien katselupaikka sekä hiihto- ja vaelluskohde. Sivu 20

Osoite / Adress Fredrikinkatu/ Fredriksgatan 61 A 11 00100 Helsinki / Helsingfors puh. / tfn 09 - 4542 080

Pääkirjoitus / Ledare.....................................................................................................3

pohjola-norden@unionimedia.fi www.pohjola-norden.fi

Nordens största konstprojekt tar form på Lolland / Lollandiin valmistuu Pohjolan suurin taideprojekti................................................... 4

Ilmoitusmyynti / Annonsförsäljning Susanna Puisto puh. / tfn 044 7335 772 susanna.puisto@ pohjola-norden.fi

Folkdans på Färöarna.................................................................................................. 9

Ulkoasu ja taitto / Layout och ombrytning Leila Tarvainen Unionimedia Oy

Ajankohtaista / Aktuellt.............................................................................................16

Paino / Tryckeri Forssa Print Oy 2017 Painos / Upplaga 9 000 kpl/st

Lämmin nordisti on poissa / En varm nordist har gått bort......................................12 Här är / Täällä Stockholm........................................................................................... 13 Här är / Täällä Köpenhamn.........................................................................................15 Ajankohtaista Nuorisoliitossa / Aktuellt på Ungdomsförbundet.............................19 Luomua, itsetuotettua sähköä ja ötökkä-muffineja................................................ 20 Här är / Täällä Reykjavik.............................................................................................23 Huikeita maisemia, leikkiviä ryhävalaita................................................................. 24 Meren pohjalta museoksi / Från botten av havet till ett museum...........................26

1/2018 ilmestyy maaliskuussa utkommer i mars

Nu är det mycket roligare att tala norska än engelska.............................................31

Hinta 25 e / vuosikerta Pris 25 e / årgång

Pohjoismainen yhteistyö kiinnostaa espoolaisopettajia..........................................33

Kansikuva / Omslagsbild Thomas Kadziola

Pohjoismaisuuden syvin olemus................................................................................32 Kahden kansan arkkitehti ........................................................................................ 34 Hygge på Esplanaden 48.............................................................................................36

Pohjola-Norden ry:n jäsenlehti

Här är / Täällä Oslo.....................................................................................................39

Pohjola-Norden rfs medlemstidning

Artica Svalbard – ett nytt och spännande konstnärsresidensprogram................... 44

Föreningsverksamhet över språkgränser................................................................. 40 Haloon kuulumisia! / Nyheter från Hallå!................................................................. 48 Ajankohtaista yhdistyksissä / Aktuellt i föreningar................................................. 50 Liikuntatuntien kingi 1950-luvun Tukholmassa........................................................55 Verkkopuoti / Nätboden.............................................................................................55

2


pääkirjoitus  ledare

Michael Oksanen pääsihteeri / generalsekreterare

Har Norden en framtid?

Onko Pohjolalla tulevaisuutta?

Man kan nästan dagligen läsa om olika former av nordiskt samarbete. Man nämner ofta den nordiska modellen och även på senare tid den så kallade ”the Nordic Way”. Vi har många olika nordiska aktörer och institutioner som dagligen jobbar på nordisk nivå. Vi pratar om nordisk gemenskap, vänskap och utbyte. De flesta har i något skede haft något slag av nordiskt samarbete eller utbyte. Detta är inget nytt utan har funnits många årtionden. Frågan lyder då; varför för vi ändå diskussioner där tesen är att nordiskt samarbete inte fungerar? Är det så att vi blir hemmablinda för vad som händer omkring oss eller är det så att allt nordiskt samarbete bara finns nerskrivet och lyfts fram i festtal. Är det så att det stämmer när beslutsfattare i ledande ställning suckar över nordiskt samarbete och kallar verksamheten för ”kaffeklubb” eller är det så att vi egentligen hungrar för mera nordiskt och därför glömmer bort det vi redan gör. Jag ser att det finns några förändringar som gjort att vi har en lite speciell situation inom nordiskt samarbete idag. Det som hände förr blir oftast bättre ju längre tiden lider, ta som exempel alla de underbara vintrarna du upplevde som barn som sedan ändå visar sig ha varit lite likadana som nuförtiden. Ofta minns vi inte problem eller sådant som varit mindre bra utan minnet väljer att minnas det goda. En annan sak är helt klart att den paus vi haft inom nordiskt samarbete på grund av inträdet i EU har medfört att vi har en generation som inte har nätverk eller kunnande om nordiskt samarbete, men nog intresse för det. Vi står nu inför en generationsväxling och även en förändring av hur vi skall sköta det nordiska i framtiden. Jag tror att vi nu behöver börja med att erbjuda helt nya kanaler för detta ändamål och våga titta hundra år framåt och våga bygga väldigt fördomsfritt nya modeller för nordiskt samarbete. Jag tror att vi bör vara modiga för utvidgat samarbete både inom Finland men även inom hela Norden. Istället för enskilda nationella Föreningen Norden skulle vi ha en plattform för hela Norden - en verklig föreningen Norden. Istället för till exempel sex olika webbsidor, tidningar och strategier skulle vi ha en av varje där varje land ändå skulle synas likvärdigt. Då skulle användaren mer eller mindre tvingas att ta del av andra nordiska länders verksamhet. Norden har en framtid men vi måste få unga beslutsfattare att förstå nyttan och förståelse av att bygga nya nätverk och vänskapsband. 

Pohjoismaiseen yhteistyöhön voi törmätä eri muodoissa lähes päivittäin. Puheissa viitataan pohjoismaiseen malliin, ja nykyään mainitaan usein myös ”The Nordic Way”. Monet toimijat ja instituutiot työskentelevät jatkuvasti pohjoismaisella tasolla. Puhumme pohjoismaisesta yhteisöstä, ystävyydestä ja vaihdosta. Useimmat meistä ovat jossain vaiheessa tehneet pohjoismaista yhteistyötä tavalla tai toisella. Tämä ei ole uutta – näin on ollut vuosikymmeniä. Kysymys kuuluu: Miksi aina sanotaan, ettei pohjoismainen yhteistyö toimi? Olemmeko sokeita kaikelle sille, mitä tapahtuu ympärillämme? Onko pohjoismainen yhteistyö vain juhlapuheissa mainittava kuollut kirjain tai kahvikerho, joksi päätöksentekijät sitä kutsuvat? Vai haluammeko vain lisää pohjoismaista yhteistyötä ja unohdamme kaiken jo olemassa olevan? Se, että pohjoismainen yhteistyö on nykyään haasteellista, johtuu mielestäni muutamasta syystä. Aika kultaa muistot, kuten lapsuuden talvet, jotka todellisuudessa ovat olleet jokseenkin samanlaisia kuin nykyään. Muistamme paremmin hyvät asiat kuin ongelmat ja ikävyydet. Toinen tekijä on EU-jäsenyyden myötä syntynyt tauko pohjoismaiseen yhteistyöhön. Sen seurauksena meillä on sukupolvi, jolla ei ole pohjoismaisen yhteistyön verkostoja tai tuntemusta – mutta kiinnostusta sitäkin enemmän. Edessämme on nyt uusi sukupolvi. Myös sen, miten pohjoismaisuutta jatkossa hoidetaan, on muututtava. On tarjottava uusia kanavia, uskaltaa katsoa sata vuotta eteenpäin ja rakennettava ennakkoluulottomasti uusia pohjoismaisen yhteistyön malleja. On uskallettava laajentaa yhteistyötä Suomessa, mutta myös koko Pohjolassa. Yksittäisten kansallisten Föreningen Norden -yhdistysten sijaan meillä tulisi olla yhteinen pohjoismainen yhdistys – todellinen Föreningen Norden. Esimerkiksi kuuden eri nettisivun, lehden ja strategian sijaan meillä olisi yksi jokaista, mutta niin, että yksittäiset maat olisivat keskenään tasa-arvoisia. Silloin kiinnostuneiden olisi suurin piirtein pakko osallistua muiden maiden pohjoismaiseen toimintaan. Pohjolalla on tulevaisuus, mutta meidän pitää saada nuoret päättäjät ymmärtämään, miten tärkeitä ovat uudet verkostot ja ystävyyssuhteiden solmiminen. 

3


Nordens största konstprojekt Bildhuggaren Thomas Kadziolas verk kommer att bestå av tolv flera meter höga stenstoder.

Under arbetets gång är hela tiden flera stenfigurer på plats i Kragenæs, även om några av dem ännu inte har fått ansikten. Så här såg Dodekalitten ut i maj 2016, kort innan Dronning Margrethe kom för att inviga den tredje figuren, på bilden omvecklad med vitt tyg. De mörka figurerna med ansikten är Baldur och Lodir.

England har sitt Stonehenge, Påskön sina majestätiska stenfigurer. Nu kommer Danmark snart på världskartan över liknande människoskapade, magiska platser. Tolv stora stenstoder, 7–9 meter höga, med personliga ansikten, kommer att stå i en cirkel med 38 meter i diameter, vid Kragenæs på nordvästra Lolland. Namnet Dodekalitten stämmar från det grekiska ordet Dodeka som betyder tolv. Figurerna får också sina egna fornnordiska namn. De två första som blev färdiga är Baldur och Lodir. I juni 2016 invigde drottning Margareta den tredje stenen, en kvinnofigur som fick namnet Ydis. Det första mejselslaget firades i november 2010. Hela projektet som finansieras av

4

fonder beräknas ta ungefär femton år att utföra. Om allt går efter planen står de tolv stenarna färdiga år 2025.

Självlärd konstnär Mannen bakom Dodekalitten är Thomas Kadziola. Efternamnet avslöjar att hans anfäder kom från Polen. – Mer än hälften av befolkningen på Lolland har sina släktrötter i Polen, berättar Kadziola. De stora godsen på Lolland importerade nämligen från slutet av 1800-talet och trettio år fram tusentals polacker för att arbeta på de stora åkrarna med sockerrovor. Sockret var länge Lollands vita guld. Thomas Kadziolas morfars föräldrar

kom till Lolland som ”roepolakker”, som man säger på danska, men själv föddes Thomas på Amager, ön utanför Köpenhamn. Där växte han upp, gick i skola och tog studenten. Sedan började han läsa medicin. Men bara ett par år senare hoppade han av studierna. – Jag kunde inte se mig själv som läkare. Så när jag var 24 år beslöt jag att följa min barndomsdröm och bli konstnär. ”Född år 1962, självlärd”, står det i Kadziolas biografi, men det var påverkningar från många stora konstnärer som ledde honom fram till debuten som bildhuggare på ”Kunstnernes Efterårsudstilling” år 1989. – Skulpturen var av granit, det material som jag helst arbetar med. Två år senare


Anne Marie Schmidt

tar form på Lolland

Gunilla Heick

deltog jag igen på samma legendariska utställning, nu med en järnskulptur, berättar Kadziola. 1988 flyttade den 26 år gamla Thomas Kadziola till västra delen av Lolland. Där bodde han fram till 2012. Det året gick flyttlasset till Ellemosegård på östra Lolland. Här arbetar han nu med ett stenblock i taget av de tolv som småningom ska bilda cirkelformationen Dodekalitten. Stenarna är nio meter långa och väger 70 ton eller mera.

Stenblock från Norge och Sverige Dodekalitten är ett gigantiskt arbete, som går långsamt framåt. – Så stora stenblock som jag behöver finns inte i Danmark. De måste importeras från

Den 1 juni 2016 kom Dronning Margrethe till Dodekalitten i Kragenæs för att inviga den tredje figuren, en kvinna som fick namnet Ydis. Drottningen har ljusblå dräkt på.

5


Sverige eller Norge, dit istiden har bragt enorma flyttblock, berättar Thomas Kadziola. De två första stenarna, av svart diabas, kom från Älmhult i Småland. Den tredje, av röd granit, som småningom blev till Ydis, härstammar från stenbrottet vid Hunnebostrand i Bohuslän. Från samma brott, söder om Fjällbacka, ska de nästa blocken också komma. Allra helst skulle Kadziola vilja arbeta med block från Norge, av stenarten Larvikit. Den finner man i ett stenbrott, vars adress är Verdens Ende. – Men ett sådant stenblock skulle kosta en halv miljon danska kronor (drygt 67 000 euro). De sten jag skaffar från Sverige kostar omkring 150 000–170 000 kronor. Frakten av de 70 ton tunga stenarna från Bohuslän till Lolland är ett kapitel för sig. Blocken väger så mycket, att Öresundsbron måste stängas för all annan trafik när transporten ska passera. Därför sker det om natten. Och med bara ett block i taget över bron, av säkerhetsmässiga orsaker.

Sjungande sten, spektakulär landskap

stenskulpturarbeten bakom sig. Ett av de största står i Aswan i Egypten, men hans verk finns också i Tyskland, Polen, Belgien, Frankrike och Kina, förutom på många ställen i Danmark. – De närmaste åtta åren kommer hela min koncentration och arbetsinsats att handla om Dodekalitten, berättar Kadziola. När projektet en gång står färdigt är framtiden öppen. – Jag kunde gärna tänka mig att återvända till Egypten. Om man tittar efter, ser man att ett par av stenfigurerna faktiskt påminner om egyptiska mumier. Men just nu handlar det om det långsträckta och ganska mödosamma arbetet med ett mejselslag i taget, tills de tolv stenarna är färdiga. Det mesta sker för hand, utan maskiner. Dodekalitten har blivit en samlingsplats för olika kulturella arrangemang. Teaterföreställningar, opera och dansuppvisningar ingår i visionerna. Samtidigt ska det vara en plats för folket, dit man kan komma både på till exempel utfärd eller för egen stilla meditation. Ett monument för den kommande tiden är Dodekalittens motto. www.dodekalit.dk www.kadziola.dk Text: Gunilla Heick

Ett mejselslag i taget Innan Thomas Kadziola påbörjade projektet Dodekalitten hade han många andra

Gunilla Heick

Den fjärde stenens ansikte är nu klart, och figuren har fått namnet L’nir. Men innan den kan sättas upp vid Dodekalitten på Västlolland ska den ställas ut i Sverige ett år, nära stenbrottet och museet i Hunnebostrand. Där deltar den i en stor utställning kallad ”Uddenskulptur”. Först hösten 2018 kommer L’nir att finna sin plats bland de andra stenskulpturerna vid Kragenæs. Då beräknas också den femte stenen att vara färdig.

Men redan med de nuvarande stenarna får Dodekalittens besökare en stor upplevelse. Platsen är spektakulär. Det handlar om en stor mark under öppen himmel, med utsikt över havet. Dessutom sjunger stenarna också! Genom ett högtalarsystem under stora ”sitt-stenar” letar sig suggestiva elektroakustiska toner upp i rymden. – Det handlar om Nordens största igångvarande konstprojekt, och det största utfört av en enda man, säger Kadziola, med välförtjänt stolthet i rösten. Nordens största skulpturpark är Vigelandsparken i Oslo, men där arbetade riktigt många stenhuggare, som tillsammans levererade flera hundra månaders arbete. Thomas Kadziola konstaterar också att han nog är den bildhuggare i Europa som har flest verktyg. – Ett litet uthus är fullt med tunga vinkelslipare, borrar och andra redskap. När Kadziola börjar arbeta med en ny sten, vet han ännu inte hur figurens ansikte ska se ut. Det växer fram på intuitiv väg, under arbetets gång. Flitigt står han varje dag på sin lift med hammare och mejsel och hugger. Det vill säga, grannarna i den lilla byn Herritslev har krävt att han håller paus från lördag klockan 14 till måndag morgon, och också kvällstid. – Det är frusterande under den ljusa årstiden. Men å andra sidan kan jag då koncentrera mig på trädgården.

Den tredje av figurerna i Dodekalitten är en kvinna, med namnet Ydis. De två första heter Baldur och Lodir. Alla tolv figurerna får gamla nordiska namn.

6

På nordvästra delen ligger Kragenæs, där Dodekalitten växer fram. Herritslev, där Thomas Kadziola bor och arbetar, ligger på sydöstra delen av ön, väster om Nysted.


Lollandiin valmistuu Pohjolan suurin taideprojekti Kuvanveistäjä Thomas Kadziolan teos sisältää valmistuttuaan kaksitoista 7–9 metristä patsasta. Englannissa on Stonehenge, Pääsiäissaarilla Moai-patsaat. Tanska saa pian oman vastineensa Lollandiin, jonne nousee kaksitoista 7–9 metrin korkuista kivipatsasta. Patsailla on kaikilla omat persoonalliset kasvonsa, ja ne tulevat seisomaan 38 diametrin kokoisessa ympyrässä Kragaenæsilla, Luoteis-Lollandilla. Teoksen nimi, Dodekalitten, juontaa kreikan sanasta Dodeka, joka tarkoittaa numero kahtatoista. Jokainen kivipatsas saa myös oman muinaispohjoismaisen nimensä. Kaksi ensimmäistä ovat nimeltään Baldur ja Lodir. Kolmannen patsaan, naishahmo Ydisin, vihki kuningatar Margareeta kesäkuussa 2016. Ensimmäistä taltaniskua juhlistettiin marraskuussa 2010. Eri säätiöiden rahoittama projekti kestää arviolta viisitoista vuotta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kaikki kaksitoista patsasta ovat valmiita vuonna 2025.

Thomas Kadziola

Itseoppinut taiteilija

Neljäntenä valmistunut hahmo sai nimen L’nir. Se on nyt vuoden esillä Ruotsin Hunnebostrandissa.

Mies Dodekalitten takana on Thomas Kadziola. Sukunimi paljastaa hänen puolalaiset sukujuurensa. – Se on Lollandilla hyvin tavallista, sillä yli puolet saaren väestöstä on puolalaistaustaisia, Kadziola kertoo. Lollandin suuret tilat toivat 1800-luvun loppupuolelta tuhansia puolalaisia töihin sokerijuurikaspelloilleen. Sokeri oli pitkään Lollandin valkoinen kulta. Thomas Kadziolan äidinisän isovanhemmat saapuivat aikoinaan Lollandille. Kadziola itse syntyi Amagerin saarella Kööpenhaminan ulkopuolella, jossa hän myös kävi koulua ja kirjoitti ylioppilaaksi. Lukion jälkeen Kadziola aloitti lääketieteen opinnot, mutta päätti jo muutaman vuoden kuluttua jättää ne. – En nähnyt itseäni lääkärinä. 24-vuotiaana päätin seurata lapsuuden unelmaani ja ryhtyä taiteilijaksi. ”Syntynyt vuonna 1962, itseoppinut”, kuvailee Thomas Kadziola itseään. Tosiasi-

7


Bibi Koch

Thomas Kadziola työsti neljättä hahmoa syksystä 2016. Toukokuussa 2017 patsas näytti tältä.

käynnissä olevista taideprojekteista ja suurin yhden miehen projekti, Thomas Kadziola kertoo äänessään ansaittua ylpeyttä. Pohjoismaiden suurin veistospuisto on Oslon Vigelandsparken, mutta sitä työsti useampi kivenhakkaaja, jotka yhdessä tekivät satojen kuukausien työn. Kadziola toteaa myös, että hänellä on luultavasti eniten työkaluja muihin eurooppalaisiin kuvanveistäjiin verrattuna. – Pieni ulkorakennus on täynnä painavia kulmahiomakoneita, poria ja muita työkaluja. Kun Kadziola alkaa työstää uutta kiveä, hän ei tiedä etukäteen, miltä kasvot tulevat näyttämään. Ne muodostuvat intuitiivisesti työn edetessä. Kadziola seisoo päivittäin työhississään vasaran, meisselin ja sapelin kanssa. Tosin naapurit Herritselvin pienessä kylässä ovat vaatineet, että hän pitää työstään taukoa iltaisin sekä lauantaista kello 14 alkaen maanantaiaamuun asti. – Se on valoisaan aikaan turhauttavaa, mutta silloin voin toisaalta keskittyä hoitamaan puutarhaani.

Yksi meisselinisku kerrallaan

assa häneen on vaikuttanut useampikin suuri taiteilija. Debyyttinsä kuvanveistäjänä Kadziola teki Kunstnernes Efterårsudstilling -näyttelyssä vuonna 1989. – Veistos oli graniittia, jota nykyisinkin työstän mieluiten. Kaksi vuotta myöhemmin osallistuin samaan näyttelyyn uudelleen rautaveistoksella. Vuonna 1988 26-vuotias Kadziola muutti läntiseen Lollandiin Ellemosegårdiin, jossa hän asui vuoteen 2012. Sieltä muuttokuorma suuntasi itäiseen Lollandiin, jossa Kadziola nyt yksitellen työstää niitä kahtatoista kivijärkälettä, joista lopulta muodostuu ympyränmuotoinen Dodekalitten. Kivet ovat seitsemästä yhdeksään metriä korkeita ja painavat kevyimmillään 70 000 kiloa kappale.

Kivet Ruotsista ja Norjasta Dodekalitten on hitaasti etenevä, valtava projekti. – Tanskasta ei löydy riittävän suuria kiviä, joten ne tuodaan Ruotsista tai Norjasta. Molemmista löytyy jääkauden jäljiltä suuria siirtolohkareita, kertoo Kadziola. Kaksi ensimmäistä kiveä ovat mustaa diabaasia. Ne tulivat Smålandin Älmhultista. Kolmas, punaista graniittia oleva kivi, josta Kadziola veisti Ydiksen, tuli Hunnebostrandin kivilouhokselta Bohuslänista. Samasta louhoksesta, Fjällbackasta etelään, tulevat myös seuraavat kivet.

8

Mieluiten Kadziola käyttäisi norjalaisia Larvikit-kiviä. Niitä löytyy Verdens Ende, Maailman Loppu -nimisestä kivilouhoksesta. – Ne maksaisivat kuitenkin puoli mil­­ joonaa Tanskan kruunua (noin 67 000 euroa) kappale, kun taas Ruotsista hankitut kivet maksavat noin 150 000–170 000 kruunua, Kadziola toteaa. 70 tonnia painavien kivien kuljetus Bohuslänista Lollandille on sekin oma haasteensa. Yksi järkäle painaa niin paljon, että Öresundin silta pitää sulkea kaikelta muulta liikenteeltä kuljetuksen ajaksi. Turvallisuussyistä kivet siirretään öisin ja yksi kerrallaan.

Laulavat kivet, upeat maisemat Neljännen veistoksen kasvot ovat nyt valmiit, ja se on saanut nimekseen L’nir. Ennen kuin siitä tulee osa Dodekalittenia, matkustaa se kuitenkin vuodeksi Ruotsiin. Patsas asetetaan näytteille lähelle Hunnebostrandin kivilouhosta ja museota. Vasta syksyllä 2018 veistos löytää paikkansa muiden patsaiden viereltä Kragaenæsilla. Vaikka pystyssä on vasta kolme veistosta, on Dodekalitten kävijälle elämys – suuri, upea alue meren rannalla avoimen taivaan alla. Kivet myös laulavat. Suurien ”istumakivien” alla on kaiutinjärjestelmä, jonka kautta elektroakustiset äänet täyttävät ilman. – Tämä on yksi Pohjolan suurimmista

Myös ennen Dodekalitteniä Thomas Kadziola teki kiviveistostöitä. Yksi suurimmista löytyy Egyptin Aswanista, mutta hänen töitään löytyy myös Saksasta, Puolasta, Belgiasta, Ranskasta ja Kiinasta sekä eri puolilta Tanskaa. – Seuraavat kahdeksan vuotta keskityn kuitenkin täysin Dodekalittenin työstämiseen, kertoo Kadziola. Työ on vaativaa. Suurin osa siitä tehdään käsin ilman koneiden apua meisselinisku kerrallaan, kunnes kaikki kaksitoista kiveä seisovat valmiina. Projektin jälkeiset suunnitelmat ovat avoinna. – Mielelläni palaisin Egyptiin. Tarkkaan katsomalla voi huomata, että muutamalla kiviveistoksella on egyptiläisten muumioiden piirteitä. Dodekalitten on jo muodostunut erilaisten kulttuuritapahtumien areenaksi. Teatteri-, ooppera- ja tanssiesitykset ovat osa taiteilijan visiota. Dodekalitten tulee olemaan myös paikka, jonne ihmiset voivat tulla esimerkiksi retkelle tai meditoimaan. Dodekalittenin motto onkin Monumentti tuleville ajoille.  www.dodekalit.dk www.kadziola.dk Teksti: Gunilla Heick


Från Kimitoön deltog 11 barn och två vuxna i Barnlek.

Deltagarna hann också på en liten utflykt.

Folkdans på Färöarna Dansstämman Barnlek bjöd på färgsprakande folkdräkter, naturupplevelser och nattdanser. Vart tredje år arrangeras Barnlek, en nordisk dansstämma, runt om i Norden för barn och unga som dansar folkdans. I år var det Färöarnas tur att stå värd för evenemanget. En av deltagarna var den 11-åriga Alina Grönholm från Västanfjärd som har dansat folkdans i Kimitoöns juniorfolkdansare i två år. I Barnens lek på Färöarna deltog 550 barn och ungdomar med vuxna ledare från Färöarna, Danmark, Finland, Island, Norge, Sverige och Grönland. Från Kimitoön deltog 11 barn och två vuxna. Med på resan var också sju föräldrar och tre syskon. En spännande resa började den 4 juli. Väl framme på Färöarna packade deltagarna sig i bussen och åkte iväg till Klaksvik där festen ordnades. – Dagen hade varit lång och vi bäddade ganska fort ner oss i sängen för att orka med fyra dagar fulla av dans och program, berättar Grönholm. Trots att programmet var fullt upp hann deltagarna på en liten utflykt för att få se sig lite omkring. Och Färöarnas fantastiska natur var verkligen värd att se. – Vi fick uppleva fantastiskt höga klippor och berg.

den sista kvällen där vissa av oss gick, berättar Alina Grönholm. Alla som dansade var uppklädda i folkdräkt från sin egen ort. – Jag hade fått ärva min farmors folkdräkt som är Västanfjärds folkdräkt. Det fanns otroligt många olika dräkter och det blev en färgsprakande upplevelse, berättar Grönholm. Hon säger att resan var en fantastisk upplevelse att få vara med på och att hon hoppas kunna få göra någon resa till med folkdansarna. Efter tre år kommer Barnlek igen att ordnas och denna gång i Sverige. Det kan bra hända att en av deltagarna igen heter Alina Grönholm.   P-N Bilder: Minna Sund-Grönholm och Alina Grönholm

Alina Grönholm hade fått ärva sin farmors folkdräkt.

Nästa gång i Sverige På torsdagen började allting på riktigt. Deltagarna hade samövningar och dansuppvisningar tillsammans med de andra länderna där de fick inför publik visa upp sina olika danser. – Det fanns även varje natt något som kallades ”nattdanser” men vi var oftast så trötta att vi inte orkade gå på dem, förutom

Över 500 barn deltog i Barnens lek i Klaksvik.

9


Koko kansan autokauppaa

2500 YLI 2500 YLI YLI 2500 2500 AJONEUVON kansan autokauppaa KokoKoko kansan Koko kansan autokauppaa autokauppaa

AJONEUVON AJONEUVON AJONEUVON VALIKOIMA VALIKOIMA VALIKOIMA VALIKOIMA SINUA LÄHIMMÄSTÄ LIIKKEESTÄMME TAI

KAUTTA MAAN! KAUTTA KAUTTA MAAN! MAAN! TOIMITETTUNA! N A A IH IP T O K A VAIKK

si Rinta-Jou ajoneuvo Valitse pin pinpin Rauma si Rinta-Jou si Rinta-Jou ajoneuvo ajoneuvo Valitse Valitse mistä valikoim laajasta päinpäin päin mistä mistä astaasta asta valikoim valikoim laajasta laajasta kaupat ja tee tahansa Suomea kaupat kaupat tee ja tee ja tahansa tahansa Suomea Suomea liikeessä lähimmä sinua ! ! ! liikeessä liikeessä ssä ssä ssä lähimmä lähimmä sinua sinua

Helsinki

tiedot Toimipistekohtaiset yhteys dät osoitteesta ja koko valikoimamme löy

jas ja sstu tu sja ed in tuused s k u u er ed m 6 in in 1 k k er er m m 16 16 saessa it saoes ssteaoes ote ait o te v it o eu s Meille vaihdossa käyvät autojen lisäksi myös muut ajoneuvot n o o jo a a o o v v 0 0 eu eu 5 n n 2 y5li0y 0liajo 2500 ajo yli 2

TERVAJOKI, Olkitie 7 7 TERVAJOKI, TERVAJOKI, Olkitie 7Olkitie p. 020 777 20092009 p. 020 777 p. 020 2009777

VAASA, Meijerinkatu VAASA, VAASA, Meijerinkatu Meijerinkatu 15 B15 B15 B p. 020 777 21062106 p. 020 777 p. 020 2106777

UVASTI OSTAMME JATK , LISÄÄ AUTOJA US! PYYDÄ TARJO

Koko kansan autokauppaa

Koko kansan autokauppaa


YHTEYSTIEDOT KONTAKTUPPGIFTER www.pohjola-norden.fi Fredrikinkatu 61 A 11, 00100 Helsinki Fredriksgatan 61 A 11, 00100 Helsingfors puh./tfn (09) 4542 080 pn@pohjola-norden.fi

Itä-Suomen alue Östra Finlands region

Keski-Suomen alue Mellers Finlands region

itasuomi@pohjola-norden.fi, ostrafinland@pohjola-norden.fi

keskisuomi@pohjola-norden.fi, mellerstafinland@pohjola-norden.fi

Etelä-Suomen alue Södra Finland

Tjaldur - ystävyysseura /vänskapsförening Färsaaret /Färöarna Suomi/Finland Uppik - ystävyysseura /vänskapsförening Grönlanti/Grönland Suomi/Finland

Fredrikinkatu/Fredriksgatan 61 A 11 00100 Helsinki/Helsingfors puh./tfn (09) 4542 080 etelasuomi@pohjola-norden.fi, sodrafinland@pohjola-norden.fi helsinki@pohjola-norden.fi, helsingfors@pohjola-norden.fi

Pohjois-Suomen alue Norra Finlands region

Ainonkatu 1, 96200 Rovaniemi puh./tfn 040 861 4539 pohjoissuomi@pohjola-norden.fi kirsi.lantto@pohjola-norden.fi

Fredrikinkatu/Fredriksgatan 61 A 11 00100 Helsinki/Helsingfors tjaldur@tjaldur.fi uppik@uppik.fi www.tjaldur.fi, www.uppik.fi

Länsi-Suomen alue Västra Finlands region

Storalånggatan 28–30 4 vån / Pitkäkatu 28–30 4 krs 65100 Vasa/Vaasa Kulttuurikeskus, Uudenmaankatu 1 / Nylandsgatan 1, 20500 Turku/Åbo lansisuomi@pohjola-norden.fi, vastrafinland@pohjola-norden.fi

Tule mukaan toimintaan ja liity jäseneksi! Bli medlem! Jäsenyys on kannanotto pohjoismaisuuden puolesta. Medlemskap är ett ställningstagande för det nordiska samarbetet. Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa www.pohjola-norden.fi Du kan ansluta dig till Pohjola-Norden även på www.pohjola-norden.fi o Haluan liittyä Pohjola-Nordenin henkilöjäseneksi / Jag vill ansluta mig till Pohjola-Norden som personmedlem (18 e) o Perhejäsenyys/Familjemedlemskap (9 e) o Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton jäsenyys/ Medlemskap i Pohjola-Nordens Ungdomsförbund (ilmainen/gratis) o Koulujäsenyys / Skolmedlemskap (20 e) o Yhteisöjäsenyys (jäsenmaksu määräytyy yhteisön koon mukaan) / Medlemskap för organisationer (medlemsavgiften beror på organisationens storlek) o En nyt liity jäseneksi, tilaan vain lehden / Jag prenumererar endast på tidningen och ansluter mig inte som medlem (25 e) o Haluan liittyä Pohjola-Nordenin kannatusjäseneksi / Jag vill ansluta mig till Pohjola-Norden som stödmedlem (18 e) Nimi / Namn Osoite / Adress Postinumero ja -toimipaikka / Postnummer och -anstalt Puhelin / Telefon Sähköposti / E-post Syntymäaika / Födelsetid

Lahjoita!

Haluatko tukea pohjoismaista yhteistyötä ja Pohjola-Nordenin toimintaa? Voit lahjoittaa haluamasi summan tilille: Handelsbanken FI53 3131 1001 0762 43. Kirjoita viestikenttään ”lahjoitus”. Voit myös testamentata Pohjola-Nordenille. Ota yhteys asianajajaan tai liittotoimistoomme.

Ge en donation!

Vill du understöda nordiskt samarbete och Pohjola-Nordens verksamhet? Du kan donera valfritt belopp till konto: Handelsbanken FI53 3131 1001 0762 43. Skriv ”donation” i meddelandefältet. Du kan också testamentera till Pohjola-Norden. Kontakta din advokat eller förbundskansliet.

Yhdistys / Förening Lisätietoja / Ytterligare uppgifter (Koulu- ja yhteisöjäsenten laskutusosoite ja yhteyshenkilön tiedot / Skol- och organisationsmedlemmarnas faktureringsadress samt kontaktpersonens uppgifter)

Päiväys ja allekirjoitus / Datum och underskrift

www.pohjola-norden.fi

Läs mer om Pohjola-Norden på www.pohjola-norden.fi

Yhteystietojani käytetään ainoastaan Pohjola-Nordenin omaan tiedotukseen eikä niitä luovuteta ulkopuolisille tahoille. Kontaktuppgifterna används endast för Pohjola-Nordens interna information och ges inte ut till utomstående.

&

Lisätietoja Pohjola-Nordenista osoitteessa

11


00003 Helsinki

Sopimus 5005877

Vastauslähetys

Pohjola-Norden

Pohjola-Norden betalar portot

Pohjola-Norden maksaa postimaksun

Taita ja niittaa tästä Vik och häfta ihop

Outi Ojala 1946–2017 Kevät toi suruviestin. Lämmin nordisti oli poistunut joukostamme. Outi Ojalan elämä oli päättynyt monivuotisen sairauden seurauksena. Outista tuli nordisti jo nuorena hänen työskennellessään sairaanhoitajana Ruotsissa. Sittemmin hän aktivoitui ammattiyhdistysliikkeessä ennen siirtymistään politiikkaan. Outi oli pitkään Pohjoismaiden neuvoston jäsen, Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja ja neuvoston presidentti. Vuosina 2006–2010 hän toimi Pohjola-Nordenin liiton puheenjohtajana ja ehti myös johtaa Norden-yhdistysten liittoa. Outi sai liiton kultaisen ansiomerkin sekä juuri ennen kuolemaansa Pohjola-laatan. Muistamme lämmöllä Outia ystävällisenä ja välittävänä ihmisenä, jolle pohjoismainen yhteistyö ja pohjoismainen yhteiskuntamalli olivat tärkeitä. Våren förde med sig ett sorgebesked. En varm nordist hade gått bort. Outi Ojalas liv var slut efter en flerårig svår sjukdom. Outi fick nordistsmittan redan som ung sjuksköterska när hon arbetade i Sverige. Senare aktiverade hon sig inom fackföreningsrörelsen innan hon gick över till politiken. Hon var länge medlem i Nordiska rådet, ordförande för Finlands delegation och rådets president. Åren 2006–2010 var hon ordförande för förbundet Pohjola-Norden och hann också leda Föreningarna Nordens förbund. Hon tilldelades förbundets gyllene förtjänsttecken och erhöll före sin död Nordenplakett. Vi minns med värme Outis vänlighet och omsorg och hur viktigt det nordiska samarbetet och den nordiska samhällsmodellen var för henne.

12

&

Teksti/Text: Larserik Häggman Kuva/Bild: Magnus Fröderberg/norden.org


här är  täällä

STOCKHOLM Maria Häggman Policy Officer, Nordens Fackliga Samorganisation, NFS

Kan Stockholm lösa sina bostadsproblem?

Ratkeaako Tukholman asuntotilanne?

Stockholm växer så det knackar. Högkonjunktur råder, det byggs som aldrig förr och arbetsmarknaden går het i många branscher. Stockholmsområdet lockar till sig stora investeringar, kunskap och arbetskraft men samtidigt har det blivit en realitet att det råder arbetsbrist i många sektorer, bland annat i bygg- och IT-branschen. Det finns orsaker till att matchningen på arbetsmarknaden inte fungerar optimalt i regionen trots att både miljön och lönenivån är attraktiv. En av orsakerna till bristen tros vara den ansträngda bostadsmarknaden som har en avskräckande effekt för många som kunde tänka sig flytta till Stockholm. Problemet beror både på den hårda regleringen av hyresmarknaden och på de höga bostadspriserna. Lönenivån i Stockholm är lockande jämfört med många andra städer men också i relation till den blygsamma löneutvecklingen i Finland sedan finanskrisen. Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC, har dessutom nyligen flaggat för att det kan uppstå en ny arbetsrelaterad flyttvåg från Finland till Sverige som konsekvens av att lönenivån i Sverige börjar dra ifrån den finska. Det är en tanke som är värd att reflektera över då man ser på migrationstrenderna mellan de två länderna historiskt och också om man tittar på arbetskraftens rörlighet i dagens Europa i relation till löneskillnader. Både pendling och migration har jämnat ut konjunkturer på den nordiska arbetsmarknaden redan sedan den grundades 1954 och ökad migration har redan noterats bland unga. Tankesmedjan Magmas utredning från 2016 visar på en ökad flyttrörelse från Finland till Sverige som varit markant särskilt för svenskspråkiga finländare på 2000-talet och språket utgör givetvis en ytterligare attraktionsfaktor i sammanhanget. När arbetsmarknaden samtidigt förändras till följd av både globalisering och digitalisering återstår det ännu att se hur Stockholm i fortsättningen kommer att lyckas lösa sina bostadsproblem och locka till sig mer kompetent arbetskraft, men som det ser ut nu, finns det i alla fall bra möjligheter ur arbetssökarsynvinkel. 

Tukholma kasvaa niin, että rytisee. Korkeasuhdanne jatkuu, rakennuksia nousee ennennäkemätöntä tahtia ja työmarkkinat käyvät monilla aloilla kuumina. Tukholman alue houkuttelee investointeja, tietoa ja työvoimaa, mutta samalla monilla aloilla, muun muassa rakennus ja it, on pulaa tekijöistä. Työvoiman saanti alueelle ei ole ongelmatonta, vaikka ympäristö ja palkkataso ovat houkuttelevia. Yksi syy työvoimapulaan on vaikea asuntotilanne, joka karkottaa monet Tukholmaan muuten muuttamista harkitsevat. Ongelman aiheuttavat sekä vuokramarkkinoiden tiukka sääntely että asuntojen korkeat hinnat. Tukholman palkkataso on houkutteleva moniin muihin kaupunkeihin verrattuna. Finanssikriisin jälkeinen vaatimaton palkkakehitys Suomessa vaikuttaa myös. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK on äskettäin ennustanut, että Suomesta Ruotsiin voi syntyä uusi työperäinen muuttoaalto Ruotsin palkkatason karatessa yhä kauemmaksi Suomen tasosta. Ajatusta on syytä tarkastella sekä maiden välisten muuttoliikkeiden historiaa vasten että Euroopan nykyisistä palkkaeroista johtuvan työvoiman liikkuvuuden näkökulmasta. Sekä pendlaaminen että muuttoliike ovat tasanneet suhdanteita pohjoismaisilla työmarkkinoilla niiden perustamisesta eli vuodesta 1954 lähtien, eikä muuttoliike ole jäänyt nuorilta huomaamatta. Ajatushautomo Magman selvitys vuodelta 2016 osoittaa Suomesta Ruotsiin suuntautuvan muuttoliikenteen lisääntyneen 2000-luvulla erityisesti ruotsinkielisten suomalaisten keskuudessa. Kieli on luonnollisesti tässä yhteydessä yksi vetovoimatekijä lisää. Kun työmarkkinat lisäksi muuttuvat globalisaation ja digitalisaation myötä, jää nähtäväksi, miten Tukholma kykenee ratkaisemaan asunto-ongelmansa ja houkuttelemaan lisää pätevää työvoimaa. Tällä hetkellä mahdollisuudet kuitenkin näyttävät työnhakijan näkökulmasta hyviltä. 

13


mAtHeS


här är  täällä

KÖPENHAMN Gunilla Heick Frilansjournalist Vapaa toimittaja

Framtidens lantbruk på väg i Köpenhamn?

Tulevaisuuden maatalous Kööpenhaminassa

De flesta människor i västvärlden ryser vid tanken om att äta insekter. Knapra i sig gräshoppor eller myror? Aldrig! Men inom en nära framtid kan det bli vardag för människor också i vår del av världen. Mer än två miljarder människor i Afrika, Sydamerika och Sydöstasien äter insekter och larver som en naturlig del av kosten. De är proteinrika och innehåller både B-vitaminer, omega3-fettsyror, kostfibrer, aminosyror, järn och magnesium. Jordens befolkning kommer att stiga till nio miljarder inom några få decennier, och efterfrågan på proteinrikt kött kommer därmed att öka. Det krävs mer än 1 000 liter vatten för att producera ett kilo nötkött. Att producera ett kilo proteinrika syrsor kräver bara 8 liter vatten. Insektproduktion tillför dessutom atmosfären 100 gånger mindre CO2 än produktion av nötkött. På bakgrund av detta åkte den danske biologen Jakob Rukov för några år sedan till USA för att lära sig uppfödning av syrsor. Våren 2016 startade han sin egen farm i Köpenhamn. Här, i en fönsterlös källare, lever omkring 16 000 syrsor i stora plastlådor från Ikea. De bor i äggkartonger, och som föda får de morötter, kaffesump och restmassa från äppelmustproduktion. Jakob Rukov uppföder 100 kilo syrsor om året. Det låter kanske inte som så mycket, men det räcker till för hans ändamål: Att sprida kunskap om insekternas förträfflighet. För att världens produktion av kött inte är bärkraftig i längden. Och för att insekter smakar bättre än sitt rykte. Tills vidare går hela produktionen från Bugging Denmark, som firman heter, till provsmakningar på olika mässor, festivaler och seminarier. På årets Roskilde-festival fick gästerna smaka en snaps gjord på äpple, ingefära och torkade, malda syrsor. Jakob Rukov har full förståelse för att många har ett motstånd mot att äta insekter. Matkultur är som en supertanker, säger han. Det går mycket långsamt att få den att ändra riktning. Barriären är dock starkast vid den första insekten. Om tio år blir det alldeles vanligt att äta insekter, och folk kommer själva att föda upp dem hemma i källaren, spår han. Hos Teknologisk Institut i Aarhus ser man insektproduktion som lantbruk version 2.0. Antalet svinfarmer Danmark i dag kan om 20 år mycket väl motsvaras av lika många insektfarmer. 

Useimmat länsimaalaiset kammoksuvat ajatusta hyönteisten syömisestä. Heinäsirkkojen ja muurahaisten mutustelua? Ei ikinä! Lähitulevaisuudessa tämä voi kuitenkin olla arkipäivää myös meidän maanosamme asukkaille. Yli kaksi miljardia ihmistä Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa syö hyönteisiä ja toukkia luonnollisena osana ravintoaan. Niissä on paljon proteiinia, B-vitamiineja, omega-3-rasvahappoja, ravintokuitua, aminohappoja, rautaa ja magnesiumia. Maapallon väkiluku nousee muutaman kymmenen vuoden kuluttua yli yhdeksään miljardiin, ja proteiinipitoisen lihan kysyntä kasvaa. Yhden naudanlihakilon tuottaminen vaatii 15 000 litraa vettä, kun taas vastaava määrä sirkkoja vaatii vain kahdeksan litraa. Hyönteisten kasvattaminen tuottaa sitä paitsi 100 kertaa vähemmän hiilidioksidia kuin naudanlihan tuotanto. Tämän vuoksi tanskalainen biologi Jakob Rukov matkusti muutama vuosi sitten Yhdysvaltoihin opiskelemaan hyönteisten kasvatusta. Keväällä 2016 hän perusti oman farmin Kööpenhaminaan. Ikkunattomassa kellarissa elää noin 16 000 sirkkaa suurissa Ikean muovilaatikoissa. Ne asuvat munakennoissa ja käyttävät ravinnokseen porkkanoita, kahvinpuruja ja omenasoseen valmistuksessa syntyvää jätettä. Jakob Rukov tuottaa 100 kiloa sirkkoja vuodessa. Määrä ei kuulosta suurelta, mutta se riittää hänen tarkoituksiinsa: tiedon levittämiseen hyönteisten loistavista mahdollisuuksista, sillä maailman lihantuotanto ei ajan myötä ole kestävällä pohjalla. Ja hyönteiset ovat mainettaan paremman makuisia. Toistaiseksi koko tuotannon ostaa Bugging Denmark, joka koemaistattaa ihmisiä messuilla, festivaaleilla ja seminaareissa. Tämän vuoden Roskilden festivaaleilla oli tarjolla omenasta, inkivääristä ja kuivatuista, jauhetuista sirkoista tehty snapsi. Jakob Rukov ymmärtää hyvin, että monet kokevat hyönteisten syönnin vastenmielisenä. Ruokakulttuuri on kuin supertankkeri, hän sanoo. Sen suunnan muuttaminen on erittäin hidasta. Vastustus on kuitenkin vahvinta ensimmäisen hyönteisen kohdalla. Hän ennustaa, että kymmenen vuoden kuluttua on aivan tavallista syödä hyönteisiä ja ihmiset kasvattavat niitä itse kellareissaan. Aarhusin teknologisessa instituutissa hyönteisten tuotanto nähdään maanviljelyksen versiona 2.0. Tanskassa voi hyvin 20 vuoden kuluttua olla yhtä monta hyönteistilaa kuin nykyään on sikatiloja. 

15


ajankohtaista  aktuellt

Koonnut / sammanställt av: Susanna Puisto

Pohjoismainen kirjastoviikko Pohjoismainen kirjastoviikko järjestetään jälleen 13.–19.11. Vuoden teema on Pohjolan saaret ja vuoden tekstit Mauri Kunnaksen Aarresaari (lapsille), Maria Turtschaninoffin Maresi (nuorille) ja Ulla-Lena Lundbergin Jää (aikuisille). Sivustolta www.bibliotek.org löydät lisätietoa ja materiaalia: muun muassa tämän vuoden ideakatalogin. Katalogissa on vinkkejä kirjastoviikon toteuttamiseen esimerkiksi kouluissa ja kirjastoissa. Muistathan ilmoittaa instituutiosi mukaan osoitteessa www. bibliotek.org 

Nordiska biblioteksveckan

Johannes Jansson/norden.org

Nordiska biblioteksveckan arrangeras igen i 13–19.11. Årets tema är Öar i Norden och årets texter Skattkammarön av Mauri Kunnas (för barn), Maresi av Maria Turtschaninoff (för ungdomar) och Is av Ulla-Lena Lundberg (för vuxna). På www.bibliotek.org hittar du mera information och material, bland annat årets idékatalog. I katalogen finns tips på hur man kan arrangera biblioteksveckan till exempel i skolor och bibliotek. Kom ihåg att anmäla din institution på www.bibliotek.org 

Nordiskt språkcafé

Pohjoismainen kielikahvila

Nordisk kulturkontakt arrangerar igen på hösten nordiskt språkcafé där du kan öva upp dina kunskaper i olika nordiska språk tillsammans med personer som pratar något av språken som modersmål. På språkcaféet kan du öva på din isländska, norska, svenska, finska och danska. Både nybörjare och sådana som har hunnit längre med sina språkstudier är välkomna. Höstens datum är 18.10, 8.11 och 13.12. Språkcaféet arrangeras på Nordisk kulturkontakt i Helsingfors (Kajsaniemigatan 9). Tilläggsinformation: www.nordiskulturkontakt.org 

Pohjoismainen kulttuuripiste järjestää taas syksyllä pohjoismaisia kielikahviloita, joissa voit harjoittaa taitojasi eri pohjoismaisissa kielissä yhdessä äidinkielisten puhujien kanssa. Kielikahvilassa voit harjoitella islantia, norjaa, ruotsia, suomea ja tanskaa. Tervetulleita ovat sekä vasta-alkajat että kieliopinnoissaan pidemmälle ehtineet. Kielikahvilat järjestetään 18.10, 8.11. ja 13.12. Pohjoismaisen kulttuuripisteen tiloissa Helsingissä (Kaisaniemenkatu 9). Lisätiedot: www.nordiskkulturkontakt.org 

Kanelbullens dag lokakuussa Korvapuustin päivää (kanelbullens dag) juhlitaan Ruotsissa vuosittain 4. lokakuuta ja yhä enenevissä määrin myös Suomessa. Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto (PNN) edistää teemapäivän aikana tietoa nuorten pohjoismaisista mahdollisuuksista – ja jakaa tietysti pullaa! Korvapuustin päivänä PNN:n paikallisosastot seitsemällä paikkakunnalla jakavat Pohjola-tietoa ja pullaa omissa pop-up-pisteissään, seminaareissaan ja tapahtumissaan. Seuraa PNN:n Facebookia (facebook.com/pnnpnu) ja Instagramia (instagram.com/ pnnpnu) saadaksesi lisätietoa paikallisista tapahtumista ja päästäksesi sopivan kanelipullaiseen fiilikseen! #kanelbullensdag #unginorden #pnnpnu 

16


www.instagram.com/pohjolanorden www.twitter.com/pohjolanorden

Viking Line

www.pohjola-norden.fi www.facebook.com/pohjolanorden

Jäsenristeily Tukholmaan Pohjola-Norden järjestää 27.–29.10. jäsenristeilyn Helsingistä Tukholmaan m/s Gabriellalla. Hinta/hytti (1–4 hlö): 74,00–90,00 e Ruokailut/hlö/kpl: Viking Buffet 34,00 e, Meriaa­ miainen 10,50 e Eri paikkakunnilta järjestetään bussikuljetus Helsinkiin. Katso tarkemmat tiedot osoitteesta www.pohjolanorden.fi. Tukholmassa on mahdollisuus osallistua opastetulle retkelle Sigtunaan. Lähtö Sigtunaan on bussilla suomenkielisen oppaan johdolla lauantaina heti laivan saavuttua Tukholmaan. Vaihtoehto Sigtunan retkelle on oma­ kustanteinen päivä Tukholmassa. Käytännön järjestelyistä vastaa Matka-agentit Oy. Katso lisätiedot ja ilmoittaudu pian osoitteessa www. pohjola-norden.fi 

Medlemskryssning till Stockholm Pohjola-Norden arrangerar en medlemskryssning från Helsingfors till Stockholm med m/s Gabriella 27–29.10. Pris/hytt (1-4 personer): 74,00–90,00 e Måltider/person/st: Viking Buffet 34,00 e, Sjöfrukost 10,50 e Busstransport till Helsingfors och tillbaka arrangeras från flera orter. Mera information om bussarna finns på www.pohjola-norden.fi. I Stockholm är det möjligt att delta i en guidad tur till Sigtuna. Avfart till Sigtuna sker med en buss och en finskspråkig guide genast efter att båten har anlänt i Stockholm. Man kan också tillbringa dagen i Stockholm på egen bekostnad. Researrangör är Matka-agentit Oy. Mera information och anmälning på www.pohjolanorden.fi. Anmäl dig snabbt så att du säkert hinner med. 

Arktista Vimmaa jälleen kaamoksen kynnyksellä Arktista Vimmaa -elokuvafestivaali valtaa kaamoksen kynnyksellä Arktikumin Rovaniemellä 7.–10.11. Ohjelmistoon on taas kerätty pohjoismaisten elokuvien parhaimmistoa, ja vuoden teema on Suomi100. Tiistaista perjantaihin järjestetään päiväsaikaan perheille avoimia tarha- ja koululaisnäytöksiä lasten ja nuorten tuoreista suosikeista ja klassikkoelokuvista. Iltaisin elokuvasalin valtaavat aikuisille tarkoitetut elokuvat. Elokuvat kiertävät ympäri Lappia viikoilla 45, 46 ja 47. Maksuttomat elokuvaesitykset koululaisille järjestetään yhteistyössä Svenska Nu – verkoston sekä Walhallan kanssa. Arktista Vimmaa -elokuvafestivaalin järjestävät Pohjola-Norden ja Lapin yliopiston Arktinen keskus. Pohjoismaisia elokuvia on näytetty Rovaniemellä jo vuodesta 1998 lähtien. Festivaalin rahoittaa Taike, Valtion elokuvataidetoimikunta. Lisätiedot ja ohjelma: www.arktistavimmaa.org 

Pohjoismaista lasia Riihimäellä Korjaus numeroon 1/17 P-N lehden numerossa 1/17 julkaistussa Turid Farbregdista kertoneessa artikkelissa oli virhe. Tekstissä kerrottiin Farbregdin oleskelleen 1980-luvulla Tallinnassa Norjan valtion myöntämän stipendin turvin. Todel­ lisuudessa Farbregd rahoitti oleskelunsa pääosin itse. Norjan kääntäjäliiton tuki oli kuitenkin muodollisesti olennainen oleskeluluvan kannalta. 

Suomen lasimuseossa on ajalla 24.11.–31.12.2017 esillä näyttely Scandinavian Glass – Starting all over. Näyttelyn taustalla on pohjoismainen yhteistyöprojekti, johon liittyy kiertonäyttely, kansainvälinen workshop ja tieteellinen konferenssi kaikissa näyttelypaikoissa. Kiertonäyttely Suomen lasimuseossa on kierroksen ensimmäinen. Mukana projektissa ovat The Glass Factory Boda (Ruotsi), Ebeltoftin lasimuseo (Tanska), Suomen lasimuseo ja Aalto-yliopisto. Projekti on saanut tukea Pohjoismaiselta Kulttuurirahastolta. Lisätiedot: www.suomenlasimuseo.fi 

17


ajankohtaista  aktuellt Norden i Skolanissa uutta materiaalia syksyllä

Nytt material på Norden i Skolan på hösten

Sivustolle Norden i Skolan on tulossa paljon uutta materiaalia syksyllä. Luvassa on muun muassa uusi kierros Pohjolan kouluchatia, SKAM-opetusmateriaalia, uusi entistä ehompi sivusto ja opetusmateriaalia lukiolaisille. Kannattaa siis heti käydä osoitteessa www.nordeniskolan.org katsastamassa, mitä kaikkea on luvassa. 

Norden i Skolan publicerar en del nytt material på hösten. Det blir bland annat en ny runda av Nordisk Skolchatt, nytt SKAMundervisningsmaterial, en helt ny hemsida och undervisningsmaterial till gymnasiet. Kolla www.nordeniskolan.org för mera information. 

Kuukauden pohjoismainen elokuva / Månadens nordiska film Kuukauden pohjoismaisia elokuvia näytetään syksyllä yhdeksällä paikkakunnalla. Tällä kertaa elokuvista pääsee nauttimaan Espoossa, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella, TornioHaparandassa, Turussa ja Vaasassa. Ohjelmisto vaihtelee paikkakunnittain. Katso tarkemmat tiedot ja esitysajat osoitteesta www. walhalla.fi  Serien Månadens nordiska film arrangeras denna höst på nio orter. Den här hösten får följande orter njuta av filmerna: Esbo, Joensuu, Kuopio, Tammerfors, Tavastehus, TorneåHaaparanta, Uleåborg, Vasa och Åbo. Programmet varierar ortvis. Kolla tilläggsinformation och visningstider på www. walhalla.fi 

Saamelaisveri/Sameblod (Ruotsi/Sverige) Louder Than Bombs (NO/FR/DK/USA) Vakava leikki/Den allvarsamma leken (Ruotsi/Sverige) Jahti/Jagten (Tanska/Danmark) Long Story Short/Lang Historie Kort (Tanska/Danmark) Girls Lost/Pojkarna (SE/FI) Sumé – The Sound of a Revolution (Grönlanti/Grönland) Kommuuni/Kollektivet (Tanska/Danmark) Islantilainen Heartstone on ehdolla PohjoisSovinto/Svinalängorna (Ruotsi/Sverige) maiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. Pako tulevaisuuteen/Flykten till framtiden (Ruotsi/Sverige) Syksyn elokuvat / Höstens filmer: Key House Mirror/Nøgle hus spejl Ex-Wife/Exfrun (Ruotsi/Sverige) Beyond Dreams/Dröm vidare (Ruotsi/Sverige) (Tanska/Danmark) The Wave/Bølgen (Norja/Norge) Kun vielä elämme/Medan vi lever (Ruotsi/Sverige)

Pohjoismaiden parhaat elokuvat Rakkautta&Anarkiaa ohjelmistossa 14.–24.9. Helsingissä järjestettävä elokuvafestivaali Rakkautta&Anarkiaa esittää jälleen kaikki Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon ehdokkaat, jotka ovat: Heartstone/Hjartasteinn (Guðmundur Arnad Guðmundsson, Islanti) Hunting Flies/Fluefangeren (Izer Aliu, Norja) Parents/Forældre (Christian Tafdrup, Tanska) Saamelaisveri/Sameblod (Amanda Kernell, Ruotsi) Tyttö nimeltä Varpu (Selma Vilhunen, Suomi)

Hunting Flies

Festivaalin ohjelmistossa on runsaasti muitakin pohjoismaisia elokuvia. Katso lisätiedot ja esitysajat osoitteesta www.hiff.fi  Parents

18


ajankohtaista Nuorisoliitossa  aktuellt i Ungdomsförbundet Höstens höjdpunkter i Ungdomsförbundet

Sommaren har präglats av Nordjobb-program och Finlandsarenan, men nu är det dags att återgå till verksamheten. För Ungdomsförbundets (PNU) del avslutades sommaren med den årliga medlemsresan: i år bar det av till Arendalsukan som är den norska motsvarigheten till Finlandsarenan. Resenärerna besökte också Stortinget och åkte på fjordtur i Oslo. I september ordnar lokalavdelningen i Uleåborg kräftskiva för alla unga lokalaktiva runt om i landet med tillhörande paneldebatt om ungas gränshinderfrågor. Kanelbullens dag firas den 4 oktober och detta uppmärksammar lokalavdelningar runt om i landet genom att bjuda på bullar och berätta om sin verksamhet. Håll koll på Facebook om vi bjuder på bullar på just din hemort! Sista helgen i oktober sammanträder framtida nordiska politiker för Ungdomens Nordiska råds session som i år ordnas i Helsingfors. Under mötet väljer de circa 80 deltagarna på sessionen ett nytt presidium, som under 2018 för fram de på sessionen antagna motionerna till själva Nordiska rådet. Ungdomspolitikerna deltar också i Nordiska rådets session efterföljande vecka. För dem som funderar på kurser, utbyte eller praktik i ett annat nordiskt land ordnar PNU traditionsenligt en Alternativ Nordeninformationsdag i samarbete med Hanaholmen på 15 november. Nytt för i år är att nordiskt inriktade arbetsgivare och rekryterare kommer vara på plats för att nätverka med deltagarna i evenemanget. I november samlas PNU traditionsenligt till höstmöte på en av de nordiska ambassaderna i Helsingfors. Det är som alltid en fin chans att få höra om hur verkligheten ser ut på en nordisk ambassad och detta år debatterar vi vår strategi för de kommande åren. Utöver allt detta fortsätter PNU:s satsning på våra medlemsorganisationer och vi ordnar seminarier om nordiska frågor i samarbete med dem under höstens lopp. Teman som varit och kommer vara på agendan under de gemensamma evenemangen är säkerhet i Norden, hälsovårdsreformer i Norden och feminism i Norden.  Karolina Lång, ordförande PNU

Laura Salo

I oktober sammanträder framtida nordiska politiker för Ungdomens Nordiska råds session.

PNN:n jäsenmatka suuntasi tänä vuonna Etelä-Norjaan. Oslon lisäksi osallistujat vierailivat Kristiansandissa ja osallistuivat Arendalsukaniin.

Muuttamisen tulisi olla sujuvampaa Automaattinen tiedonsiirto olisi suuri askel eteenpäin. Syksyllä muuttoliikenne Pohjoismaiden välillä on runsasta. Muuttaminen maiden välillä on tehty monella tapaa helpoksi. Esimerkiksi maistraatin käsittelyajat ovat lyhyemmät Pohjoismaiden sisällä muutettaessa kuin jos muuttaa Pohjolaan Pohjoismaiden ulkopuolelta. Askeleita oikeaan suuntaan on siis otettu, mutta olemme yhä monen askeleen päässä ihannetilanteesta. Millainen se sitten olisi? Ihanteellisesti muuttaminen Pohjoismaiden välillä olisi yhtä helppoa kuin muuttaminen kotimaan sisällä. Hidasteena ovat tänä päivänä etenkin keskenään keskustelemattomat väestörekisterijärjestelmät. Hankaluutena on varmistaa, ettei yhdestä Pohjoismaasta toiseen muuttava henkilö ole kahden maan etujen piirissä. Tässä asiassa automaattinen tiedonsiirto järjestelmien välillä olisi suuri askel eteenpäin.

Askel vielä pidemmälle olisi mahdollisuus tehdä muuttoilmoitus Pohjoismaiden välillä postiin ja maistraattiin sähköisesti ja keskitetysti ilman erillisiä ilmoituksia lähtöja kohdemaassa. Tämä tekisi muuttamisesta vaivatonta ja voisi järjestelmien yhtenäistämisen myötä vähentää nyt kahdesti eri Pohjoismaissa tehtävää työtä. Näkisin myös mielelläni, että tulevaisuudessa meillä olisi Pohjoismainen henkilöturvatunnus. Tai sitten edes niin, että yhden Pohjoismaan henkilöturvatunnus olisi käyttökelpoinen toisessa Pohjoismaassa. Väestörekisterijärjestelmien yhtenäistäminen loisi mahdollisuuden myös tähän suuntaan. Otetaan siis askeleita sujuvamman Pohjoismaisen muuton puolesta.  Noora Hammar, Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton hallituksen jäsen

19


Loft-hostellin aamiaishuone.

Luomua, itsetuotettua sähköä Ympäristöystävällisyydestä on tullut Pohjoismaiden hostelleille tärkeä kilpailuvaltti. Kestävän kehityksen arvot ovat viime vuosina nousseet yhä keskeisempään asemaan Pohjoismaiden hostelleissa. Panostukset ympäristöystävällisyyteen kasvavat alalla jatkuvasti. Suomen Hostellijärjestön markkinointi- ja viestintäkoordinaattori Sinikka Komu toteaa, että majoittuminen hostellissa on jo lähtökohtaisestikin ekologista. – Asiakas voi valita mitä palveluita käyttää, eikä hostelleissa tarjota yletöntä kuluttamista. Asiakkaita kannustetaan myös omatoimiseen liikkumiseen matkakohteessa ja hostelleissa vaalitaan paikallisuutta.

Mailla omat ympäristöstrategiat

Hostel Domus Academica kompensoi vuosittain yöpymisistä aiheutuvan hiilijalanjälkensä.

20

Kansainvälinen Hostelling International (HI) verkosto panostaa enenevissä määrin ympäristöystävällisyyteen. Yksittäisillä mailla on niilläkin omia ympäristöstrategioitaan. Islannissa toimintaa ohjaa HI Iceland Sustainability Policy, jonka ajatuksena on ohjata myös asiakkaita ympäristöystävällisyyteen. – Ohjelmaan erityisesti sitoutuneet hostellit saavat Green Hostel -tunnuksen, joka onkin jo suurimmalla osalla Islannin hostelleja. Lisäksi Reykjavikissa sijaitseva Loft Hostel sai ensimmäisenä maailmassa Hostelling Internationalin myöntämän HI-Quality & Sustainability -laatumerkinnän. Reykjavikin kaikilla kolmella hostellilla on myös pohjoismainen Joutsenmerkki, kertoo Komu. Ruotsissa panostetaan ympäristöystävällisten luontoelämysten tarjoamiseen asiakkaille. Esimerkiksi Abiskon kansallispuis-


Danhostel

HI Iceland

Koopenhaminan hostelleissa voi herkutella limella höystetyillä heinasirkoilla.

ja ötökkämuffineja tossa sijaitseva STF Abisko Mountain Station on suosittu revontulien katselupaikka sekä hiihto- ja vaelluskohde. Hostellilla on muun muassa Ruotsin ensimmäinen kansallinen ekoturismin sertifikaatti Naturens Bästa.

Vihannekset omasta puutarhasta Norjassa toimintaa ohjaa maan hostellien oma ympäristöstrategia. Tämän lisäksi hostelleilla on omia kestävän kehityksen projekteja. – Oslon Haraldsheimissa asiakkaat voivat poimia itselleen vihanneksia hostellin omasta puutarhasta, ja vuorilla sijaitseva Mjølfjell tuottaa itse oman sähkönsä. Myös Lillehammerin HI-hostellissa vaalitaan paikallisuutta. Suurin osa elintarvikkeista

HEI JÄSEN,

pysy ajan tasalla majoituseduistasi! Tilaa Hostellijärjestön ilmainen uutiskirje ja saat ajankohtaisia reissuvinkkejä sekä tietoa edullisista ja yhteisöllisistä majoituksista Suomessa sekä maailmalla.

hankitaan lähiseudun tuottajilta. Paikallisuus näkyy myös hostellin sisustuksessa, joka on osittain paikallisten käsityöläisten käsialaa, Sinikka Komu kertoo. Tanskassa on puolestaan isketty kiinni tuloillaan olevaan trendiin eli vaihtoehtoisiin eläinproteiinin lähteisiin. Kööpenhaminan Danhostel Copenhagen Amager, Danhostel Copenhagen City ja Danhostel Copenhagen Bellahøj ovat tänä kesänä tuoneet aamiaispöytään valikoiman hyönteisistä valmistettuja tuotteita. – Buffetissa on perinteisten vaihtoehtojen lisäksi tarjolla hyönteisjauhoista valmistettuja supermuffineja ja näkkileipää sekä paistettuja toukkia ja heinäsirkkoja. Suomessa Luonto-Liitto ja Hostellijärjestö ovat yhdessä laatineet ympäristöystä-

Tilaa uutiskir je osoitteessa:

hostellit.fi

vällisen hostellin ekokriteeristön. – Kriteeristössä huomioidaan muun muassa kierrätys, luomu- ja kasvisruuan saatavuus, energian ja veden säästäminen, ympäristöystävällisen energian käyttö sekä ympäristötiedon levittäminen hostellin asiakkaille, kertoo Komu. Ensimmäisenä hostellien ekokriteerit otti käyttöön helsinkiläinen Hostel Domus Academica. Hostelli kompensoi vuosittain yöpymisistä aiheutuneen hiilijalanjäljen ja suosii aamiaisellaan luomu- ja lähiruokaa sekä Reilun kaupan tuotteita. Domus Academica on myös ensimmäinen HI-Quality & Sustainability -sertifikaatin Suomessa saanut hostelli.  P-N

Hostellietuja Pohjola-Nordenin jäsenille Pohjola-Nordenin jäsenet voivat ostaa kansainvälisen hostellikortin 15 euron jäsenhintaan. Normaalisti kortti maksaa 20 euroa. Kortilla saa vähintään 10 prosentin majoitusalennuksen ja muita etuja HI-hostelleissa Suomessa ja ulkomailla. Kortti on voimassa ostovuotta seuraavan vuoden loppuun asti. Suomessa 10 prosentin majoitusalennuksen saa myös Pohjola-Nordenin jäsenkortilla. Tilaa kortti ja varaa majoituksia osoitteessa www.hostellit.fi. 

21


ETT DRÖMSPEL BASERAT PÅ PUBLIKENS EGNA BERÄTTELSER AV CHRISTOFFER MELLGREN • REGI MARIA LUNDSTRÖM URPREMIÄR PÅ STORA SCENEN 23.9.2017

BOKA BILJETTER VIA SVENSKA TEATERN ELLER LIPPU.FI Svenska Teaterns biljettkassa är öppen måndag–lördag 12–18 samt 1 h innan föreställningen börjar, tel. (09) 6162 1411 Gruppbokning: måndag–fredag 10–16, tel. (09) 6162 1433 • Lippu.fi: må–lö 9–21, sö 10–18, tel. 0600 900 900 (1,98 €/min+lsa)

svenskateatern.fi


här är  täällä

REYKJAVIK Stefán Vilbergsson Projektledare och frilansjournalist Projektijohtaja ja freelancer-journalisti

Vardagens återkomst

Paluu arkeen

Gradvis ebbar semestern ut. När man vänder åter har alla barn plötsligt fyllt ett läsår till och de som är ännu äldre vaknar till från avslappningsslumret och rör sig sakta mot ordinära arbetsrutiner genom att i cafeterian utföra jämförande analyser av olika badstränder. Många visar upp en ovanligt brun hudfärg efter rundtur i främmande länder men de flesta bär en blond rodnad som bäst hör hemma på nordiska kinder som är avsedda för det kalla vintermörkret. Det har varit ett välkommet avbrott efter en vår av falska löften, en vår som hade gett oss tidernas mest högerorienterade regering och som på rekordtid även blivit den minst populära genom alla år. Sjálfstæðisflok­ kurinn:s två samarbetspartier i regeringen fick, som vanligt, ansvara för de svåraste besluten och har båda, inte oväntat, helt utplånats i opinionsmätningarna. En av de nya ministrarna utnyttjade sin position under semestern på ett kreativt sätt och använde det tomma stadshuset för att fotografera modekläder åt en designerkompis. De flesta var dock alldeles för distraherade för att bry sig om en så vardaglig skandal. Tack vare den överväldigande turismen hade det isländska folkets levnadsvillkor äntligen förbättrats så mycket att det var möjligt att fly från dagens bekymmer i en splitterny husvagn. Förra högkonjenkturens glanssymbol hade aldrig tidigare sålt i sådana mängder och skulle ha fyllt alla vägar om de rymts. Mitt i vägen har hyrbilarna stått övergivna, för tillfället bortsprungna av människor som tappat sitt förnuft i 100 km i timmen när de sett ett gäng fotogeniska islandshästar i ett gärde. Med den kraftiga turistökningen har valutan stärkts med det resultatet att turismen har minskat, eller det påstår pensionatägarna som oroliga har varnat för att yrket snart kan skrivas in i historieböckerna. Men under ytan bubblar det i Krafla och hennes vulkansystrars inälvor. Skulle allt gå åt helvete kan det hända att de skulle spy eldslågor och åkalla världen genom att återvända med ett fruktansvärt åskmoln. Det har ju hänt förut. 

Loman loppu lähestyy vääjäämättä. Töihin palatessa huomaa, miten lapset ovat yhtäkkiä lukuvuoden vanhempia. Aikuiset heräilevät horteestaan, hiljalleen tarttuvat tavanomaisiin työrutiineihinsa ja vertailevat kahvihuoneessa eri uimarantoja. Jotkut ovat epätavallisen päivettyneitä kierreltyään ulkomailla, mutta useimpien poskia korostaa kalvakka punotus. Punotus, joka parhaiten sopii kylmään ja talvipimeään sopeutuneiden pohjoismaalaisten poskille. Kesä toi tervetulleen tauon valheellisten lupausten kevääseen, jonka aikana saimme kaikkien aikojen oikeistolaisimman hallituksen. Siitä tuli ennätysajassa myös kaikkien aikojen epäsuosituin. Itsenäisyyspuolueen kaksi hallituskumppania saivat, kuten tapana on, vastata vaikeimmista päätöksistä. Molemmat ovat odotetusti lähes pyyhkiytyneet puoluekartalta mieli­ pidemittauksissa. Eräs uusista ministereistä hyödynsi luovasti loman aikana asemaansa käyttämällä tyhjää kaupungintaloa designer-ystävänsä muotikuvauksiin. Useimmat olivat kuitenkin niin omissa maailmoissaan, etteivät vaivautuneet piittaamaan näin arkipäiväisestä skandaalista. Voimakkaasti lisääntyneen matkailun ansiosta islantilaisten elinehdot ovat viimeinkin kohentuneet sen verran, että arkipäivän murheita on ollut mahdollisuus paeta upouudella matkailuautolla. Edellisen nousukauden statussymboli löi kaikki aikaisemmat ostoennätykset, ja autot olisivat täyttäneet kaikki tiet, jos olisivat karanneet. Keskellä tietä seisoi autoja, kun niiden omistajat olivat kadottaneet terveen järkensä ajettuaan ensin 100 kilometriä tunnissa ja nähtyään valokuvauksellisen islanninhevoslauman. Lisääntyneen matkailun ansiosta valuutta on vahvistunut, mistä on puolestaan seurannut matkailun väheneminen. Näin väittävät ainakin majatalojen pitäjät, jotka ovat huolestuneina varoittaneet ammatin siirtyvän pian historiankirjoihin. Ja Kraflan tulivuori sisaruksineen kuohuu pinnan alla. Jos kaikki menee päin helvettiä, voi olla, että ne sylkevät tulta ja tulikiveä ja aiheuttavat pelätyn tuhkapilven. Onhan niin tapahtunut ennenkin.

23


Huikeita maisemia, leikkiviä ryhävalaita Grönlannissa järjestetyn kirjallisuuskurssin aikana osallistujat oppivat muun muassa grönlannin kielihistoriaa ja nauttivat saaren upeasta luonnosta.

Kesällä Grönlannissakin on syytä suojautua itikoilta.

Ruotsin ja englannin kielen lehtori Taru Koskinen osallistui heinäkuussa Grönlannin Sisimiutissa Nordspråkin vuosittaiselle kesäkurssille. Pohjoismaisen kirjallisuuskurssin teemana oli tällä kertaa Nordiska identiteter – Pohjoismaiset identiteetit, ja sille osallistui noin 50 opettajaa eri kouluasteilta kaikista Pohjoismaista. – Kurssikielenä oli pohjoismaiset kielet, käytännössä siis eri tavoin murrettu tanska ja ruotsi, Koskinen kertoo. Kurssin aluksi osallistujille kerrottiin Grönlannin kielihistoriasta ja viimeisimmästä koulu-uudistuksesta. Kurssille oli myös kutsuttu viisi kirjailijaa, joista kukin vuorollaan kertoi taustastaan ja kirjoistaan omalla, persoonallisella tavallaan. Kirjailijat olivat Naja Marie Aidt (Tanska), Mikael Niemi (Ruotsi), Sara Margrethe Oskal (Norja), Sørine Steenholdt (Grönlanti) ja Carina Karlsson (Suomi/Ahvenanmaa).

Kurssin aikana osallistujat pääsivät ihastelemaan sekä ryhävalaita että Grönlannin maisemia.

24

Itikoita kuin Lapissa Taru Koskisen lento laskeutui Grönlannissa Kangerlussuaqin arktiseen erämaahan. Alueella on 300 aurinkoista päivää vuodessa, ja kurssilaisten saapuessakin lähes hellelukemat. – Grönlannissa ei ole teitä kylien välillä, joten matka jatkui potkurikoneella vuonon merenpuoleiseen päähän Sisimiutiin. Perillä oli paljon uusia kirkkaaksi maalattuja taloja, kukkulaista maastoa, paljon veneitä ja iloisia ihmisiä. Pihoilla talvea odottivat lukuisat puiset kelkat, moottorikelkat ja valjakkokoirat. Itikoita oli kuin Lapin kesässä. Ainoa suuri pettymys oli se, että jäälauttoja ei näkynyt. Niitä olisi päässyt ihailemaan vasta 300 kilometriä pohjoisempana. Ja pohjoisessa kun oltiin, sai auringon eri sävyistä nauttia yölläkin. Maata Grönlannissa peitti matala pensaikko, kukkalajeja oli yllättävän paljon.


Veneet ovat olennainen osa Grönlannin maisemaa.

Kalaa toki riittää omasta takaa, mutta vieraille tarjottiin usein lihaa. Grönlannissa elää myskihärkiä, joista lihan lisäksi saadaan pehmeää villaa. Villasta ja hylkeen turkiksista sekä peurojen luusta ja sarvista paikalliset käsityöläiset valmistavat persoonallisia matkamuistoja turisteille. – Kylän ruokakauppojen tuotevalikoima oli sekin monipuolinen, eivätkä hinnatkaan suomalaista kauhistuttaneet, toteaa Koskinen.

Grönlannin parempia puolia matkalla edusti viikon ehdoton huipentuma, veneretki läheisen vuonon perältä löytyvään pieneen hylättyyn kalastajakylään. – Maisemat olivat huikeat ja kotimatkalla pysähdyimme seuraamaan kolmen ryhä­ valaan temmellystä kirkkaalla merellä. Retken kruunasivat valaiden sieraimista nousevat komeat vesihöyrysuihkut. Kiitos kurssistipendistä Pohjola-Nordenin liitolle ja Svenska Kulturfondenille. 

Ilmastonmuutos tuo omat haasteet Kesäisille matkailijoille Grönlanti näytti parhaat puolensa, mutta arki saarella on usein rankkaa. Alkoholismi on arkipäivää, samoin teiniraskaudet ja niiden seurauk­sena suuri lastenkotipaikkojen tarve. Korkeakoulutusta varten on lähdettävä Tanskaan, ja moni nuori jää sinne pysyvästi. Ilmastonmuutoskin tuo tulevaisuudessa omat haasteensa.

P-N Kuvat: Taru Koskinen

Koiria on Grönlannissa paljon.

25


Åke E:son Lindman.

Meren pohjalta museoksi Elokuun 10. päivänä vuonna 1628 juuri vesille laskettu Vasa-laiva upposi satama-alueella yleisön silmien edessä. Yli 350 vuotta myöhemmin siitä yksi tuli Tukholman suosituimmista nähtävyyksistä.

Marita Nyrhinen

Kuningas Kustaa II Adolf halusi sotalaivan vailla vertaa. Suunnittelijaksi pyydettiin vuonna 1625 kuuluisa hollantilainen mestarilaivanrakentaja Henrik Hybertsson. Kaiken piti olla kunnossa, kun kauan odotettu vesillelasku koitti. Hurraava väkijoukko oli saapunut rannoille katsomaan, kuinka varoja niellyt, upeasti koristeltu Vasa johdateltaisiin neitsytmatkalle. Katsojien kauhuksi laiva kaatui ja vajosi pinnan alle. Vasan kyydissä arvellaan olleen noin 150 ihmistä. Säilyneiden asiakirjojen mukaan merimiesten ja sotilaiden lisäksi myös naisia

Vasa oli koristeveistäjien taidonnäyte.

26

ja lapsia, joiden oli tarkoitus olla kyydissä lyhyt saaristo-osuus. Monet veden varaan joutuneista kykenivät uimaan turvaan, mutta kymmenittäin uimataidottomia ja sisätiloihin loukkuun jääneitä ihmisiä hukkui laivan mukana. Vasa jäi uhreineen merenpohjaan yli 330 vuodeksi.

Suurin ja kaunein – ja tuhoon tuomittu? Vasan mielenkiintoiset vaiheet tunnetaan hyvin. Laivan tarinan lisäksi kattavasti dokumentoitu aineisto kertoo, millaista laivanrakennus oli 1600-luvulla ja valottaa tuon ajan yhteiskuntaa ja elämäntapoja. Vasan ympärille rakennettu museo on kuin aikamatka 1600-luvulle. Keskiössä on itse laiva, jonka vaiheet selviävät muun muassa runsaan esineistön ja jälkipolville säilyneiden asiakirjojen kautta. Opastukset ja laivan vaiheista kertova elokuva vievät museovieraan elävästi menneeseen aikaan. Nykyään telakkateollisuus on tarkkaa insinöörityötä ja laivat vakaita ja nopeita. Ennen menetelmät olivat toisenlaisia. Jokaisella laivanrakentajalla oli omat piirustuksensa ja mittansa, ja ne olivat suuria salaisuuksia. Tieto ja taito periytyivät tavallisesti vain isältä pojalle. Vasan rakentaminen oli haasteellista, siitä kun piti tulla suurin ja kaunein. Niinpä laivan mittoja muutettiin. Laivan koko kasvoi joka suuntaan, ja kuningas halusi siihen myös tavallista enemmän kanuunoita. Niidenkin piti olla suuria. Yli 50-metriset mastot ja 64 toinen toistaan

suurempaa tykkiä, puhumattakaan sadoista veistoksista ja muusta kuormasta, tekivät laivasta painavan ja epävakaan. Tasapainoa yritettiin parantaa kasaamalla laivan pohjalle isoja kiviä. Kun laiva sitten upposi, alettiin onnettomuudelle etsiä syytä. Oliko lastia liikaa? Alkoiko lasti liikkua? Kumosiko tuuli laivan? Oliko painopiste liian ylhäällä? Tutkimukset ovat osoittaneet, että laiva oli yksinkertaisesti väärin rakennettu. Vasa on saattanut olla myös vino. Syyksi epäillään mittayksikkövirhettä, sillä ruotsalaisen ja hollantilaisen mittayksikön välillä oli ero.


Aiheuttiko siis mittavirhe sellaisen epäsymmetrisyyden, että laiva oli alusta saakka tuhoon tuomittu? Mestarirakentaja Henrik Hybertsson oli kuollut kesken rakennus­ projektin. Ehkä asiantuntijan poissaolo edesauttoi katastrofin syntymistä.

Arkeologinen aarreaitta Vasa löydettiin vihdoin vuonna 1956. Sen todettiin olevan erittäin hyvässä kunnossa, suurelta osin lähes vahingoittumaton, ja se päätettiin nostaa meren pohjasta. Ei tosin ollut varmaa, saataisiinko laivaa koskaan ylös, sillä matkan varrella oli monta mut-

kaa: laiva oli täynnä mutaa, lasti oli painava, ja rautapulttien ruostuttua oli syntynyt tuhansia reikiä, joihin piti saada uudet tapit pitämään runko kasassa. Nostoprosessista tehtiin dokumentti, joka on nähtävillä Vasa-museossa. Vuosien sinnikäs työ tuotti tulosta ja huhtikuussa 1961 laiva saatiin ylös. Sen päälle alettiin heti ruiskuttaa säilöntäainetta tuhoutumisen estämiseksi. Vahvojen pumppujen avulla vesi ja lieju saatiin pois, ja alus alkoi kellua omin voimin. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että käsillä oli merkittävän museon ainekset.

Vasa onkin osoittautunut arkeologiseksi aarreaitaksi. Laivasta löytyneiden esineiden ja luurankojen avulla on pystytty selvittämään 1600-luvun elämäntapoja sekä laivan mukana hukkuneiden iät, ruumiinrakenne, ravinto ja sairaudet. Myös merimiesten matkatavarat olivat säilyneet erittäin hyvin. Arkuista löytyi muun muassa ruokaa, vaatteita ja muita henkilökohtaisia tavaroita. Laivan päällystön tiloissa oli astiastoja ja valaisimia. Myös laivan koristeet olivat säilyneet hyvin, vaikka olivatkin menettäneet värinsä. Koristehahmoja oli haettu raamatusta,

27


Marita Nyrhinen

kreikkalaisista tarustoista ja roomalaisista keisareista. Hahmojen joukossa oli myös useita leijonia, sillä kuningas Kustaa II Adolf tunnettiin Pohjolan leijonana. Koska Vasa ehti purjehtia vain runsaan kilometrin verran, voidaan vain arvella, millaista elämä laivalla olisi ollut. Tiedetään kuitenkin, että tuon ajan laivojen pitkillä merimatkoilla miehistön ja sotilaiden elo oli vaarallista. Työskentely ahtaissa, pimeissä ja kosteissa oloissa sekä erheistä ja niskoittelusta aiheutuneet ankarat rangaistukset tekivät elon joskus sietämättömäksi. Monenlaiset sairaudet väijyivät, eivätkä vähiten sen takia, että hygieniaolot olivat surkeat ja pääasiassa suolattu ja kuivattu ruoka oli huonoa. Juomana oli olutta, joka säilyi vettä paremmin.

Marita Nyrhinen

Olut oli terveellisempää kuin helposti pilaantuva vesi.

Kunnostus ei lopu koskaan

Marita Nyrhinen

Taidokkaasti rakennetut yksityiskohdat laivan ulkopuolella lisäävät kuninkaallista arvokkuutta.

Marita Nyrhinen

Vasamuseo avattiin vuosien valmistelujen jälkeen vuonna 1990, ja Tukholma sai poikkeuksellisen nähtävyyden. Vasan säilynyt esineistö ja itse laiva tarjoavat huikean mahdollisuuden tutustua laivaan ja sen historiaan. Museon keskiössä on luonnollisesti itse laiva. Lukuisat eri näyttelyt laivan ympärillä kertovat Vasan vaiheista eri näkökulmista. Läpi käydään muun muassa laivan rakennus, uppoaminen ja nostaminen. Alkuperäinen esineistö ja niihin liittyvät tarinat täydentävät tarinaa ja kertovat elämästä laivassa sekä kohtalokkaalla neitsytmatkalla mukana olleista ihmisistä. Vasan kunnostaminen on ollut mittava urakka eikä työ lopu koskaan. Puinen laiva on altis monenmoisille tuhoille, joten sitä täytyy jatkuvasti suojata ja kunnostaa. Vasa onkin myös kansainvälinen tutkimuskohde, ja asiantuntijat ympäri maailmaa yrittävät taata laivan säilymisen mahdollisimman pitkään. Vasa-museo sijaitsee Tukholman Djurgårdenissa ja on auki joka päivä. Museon kotisivut tarjoavat runsaasti tietoa Vasan vaiheista ja esittelevät museon toimintaa useilla kielillä, myös suomeksi. 

Järeät kanuunat sojottivat Vasan kyljissä avattavista luukuista.

Vasa oli alun perin värikkäästi maalattu. Alkuperäisiä värejä on pyritty rekonstruoimaan.

Teksti: Marita Nyrhinen

Pienoismallin avulla esitellään Vasan rakennetta ja toimintoja eri kansilla.

28

Marita Nyrhinen

Lähde: vasamuseet.se


Karolina Kristensson, Statens maritima museer.

Från botten av havet till ett museum Den 10 augusti 1628 sjönk det precis sjösatta Vasa-skeppet på hamnområdet framför publikens ögon. Över 350 år senare har skeppet blivit en av Stockholms mest populära sevärdheter. Kungen Gustav II Adolf ville ha ett unikt krigsskepp. 1625 blev den kända holländska skeppsbyggmästaren Henrik Hybertsson frågad att designa skeppet. Allt skulle vara i skick då dagen för den länge väntade sjösättningen kom. Den hejande publiken hade samlats till strän-

derna för att få se när det dyra, fint dekorerade Vasa-skeppet skulle inleda sin jungfruresa. Till deras förfäran föll skeppet och sjönk under vattenytan. Man estimerar att ungefär 150 människor var ombord Vasa då den förliste. Enligt de bevarade dokumenten fanns ombord utöver sjömän och soldater också kvinnor och barn som skulle vara med en kort del av resan. Många av dem som hamnade i vattnet kunde simma och lyckades trygga sina liv men tiotals människor som inte kunde simma eller hade blivit instängda i utrymmet inuti drunknade med skeppet. Vasa med sina offer förblev i botten av havet i över 330 år.

Den största, vackraste – och dödsdömd? Vasas intressanta faser är välkända. Utöver skeppets berättelse beskriver det omfattande materialet hur skeppsbyggandet var på 1600-talet samt förklarar den tidens samhälle och levnadsvanor. Muséet som byggts runt Vasa är som en tidsresa till 1600-talet. I centrum står själva skeppet vars faser kommer fram genom den rikliga mängden föremål och dokumentär som bevarats för eftervärlden. Vägledningen och filmen som berättar om skeppets faser för besökaren livligt med sig till den gamla tiden. Idag består varvsindustrin av noggrant ingenjörsarbete och båtarna är stadiga och

29


Arkeologisk skattkammare

Marita Nyrhinen

Vasa hittades äntligen 1956. Den konstaterades vara i väldigt bra skick, för det mesta oskadad, och man bestämde sig för att lyfta upp den från botten av havet. Dock var det inte säkert att skeppet någonsin skulle fås upp eftersom det var fyllt med lera, lasten var tung, och de rostade järnbultarna hade skapat tusentals hål som skulle ersättas med nya för att få stammen att hållas ihop. Lyftningsprocessen gjordes till en dokumentär som visas i Vasamuseet. Efter flera års ihärdigt arbete, i april

En hel del kärl hade förvarats väl i skeppsvraket.

30

Marita Nyrhinen

snabba. Förr var metoderna annorlunda: varje skeppsbyggare hade sina egna ritningar och mått som var stora hemligheter för andra. Kunskap och expertis gick vanligtvis i arv endast från fader till son. Att bygga Vasa var utmanande eftersom den skulle bli det största och det vackraste skeppet, och på grund av det ändrades måtten på skeppet. Det växte storlek åt alla håll, och kungen ville dessutom ha fler kanoner än vad som var vanligt. De skulle också vara stora. Över 50 meter höga master och 64 stora kanoner, utan att glömma bort hundratals skulpturer och annan last, gjorde skeppet tungt och ostadigt. För att förbättra balansen samlade man stora stenar i botten av skeppet. När skeppet sedan sjönk började man söka efter en förklaring till olyckan. Fanns det för mycket belastning? Började belastningen röra på sig? Fällde vinden skeppet? Var tyngdpunkten för högt uppe? Forskningen har visat att skeppet var helt enkelt fel uppbyggt. Vasa har möjligtvis också varit sned. Ett måttenhetsfel misstänks; det finns nämligen en skillnad mellan den svenska och den holländska måttenheten. Kunde ett måttenhetsfel orsaka sådan asymmetri att skeppet var dödsdömd från första början? Skeppsbyggmästaren Henrik Hybertsson hade dött under byggprojektet. Kanske expertens frånvaro bidrog till att katastrofen hände.

I bogen på skeppet finns ett lejon, kungens symbol.

1961, lyftes skeppet från havet. Omedelbart sprutades det konserveringsmedel på det för att förhindra förstöring. Med kraftfulla pumpar fick man bort vattnet och gyttjan, och skeppet började flyta för sig själv. Redan då var det klart att man hade ingredienserna till ett museum. Vasa har visat sig vara en arkeologisk skattkammare. Med hjälp av föremål och skelett som hittades i skeppet har det varit möjligt att utreda livsstilen på 1600-talet och undersöka åldern, kroppsbyggnaden, näringen och sjukdomarna hos de drunknade. Också sjömännens bagage hade förvarats väldigt bra. I kistorna hittades bland annat mat, kläder och andra personliga föremål. I befälens utrymmen hittades serviser och lampor. Även skeppets dekorationer hade förvarats bra även om de hade tappat sin färg. Motivet till prydnadsfigurerna var hämtade från Bibeln, grekiska mytologier och romerska kejsare. Bland figurerna fanns också flera lejon eftersom kungen Gustav II Adolf var känd som Nordens lejon. Eftersom Vasa hade bara hunnit segla lite över en kilometer kan man bara gissa hurdant livet ombord skulle ha varit. Det vet man att under den tidens långa sjöfärd var sjömannens och soldatens liv farligt ombord. De jobbade i trånga, mörka och fuktiga omständigheter och blev hårt bestraffade för fel och olydighet. Flera olika sjukdomar var möjliga på grund av usel hygien samt saltad och torkad dålig mat. Till dryck fanns öl som höll sig bättre än vatten.

Restaureringsprocessen slutar aldrig Vasamuseet öppnades efter flera års förberedelser 1990, och Stockholm fick en exceptionell sevärdhet. De bevarade föremålen och skeppet i sig själv erbjuder en otrolig möjlighet att bekanta sig med skeppet och dess historia. I centrum av muséet är naturligtvis skeppet själv. Flera olika utställningar runt skeppet berättar om Vasas olika faser från olika synvinklar. De berättar om hur skeppet byggdes, hur det sjönk och sedan lyftes upp. De ursprungliga föremålen och beskrivningen om dem kompletterar berättelsen och beskriver livet ombord samt de männi­ skorna som var med på den ödesdigra jungfrufärden. Restaureringen av Vasa har varit ett stort projekt och arbetet tar aldrig slut. Träskeppet behöver kontinuerligt skyddas och repareras. Vasa är också ett internationellt forskningsföremål, och experter runtomkring världen försöker försäkra skeppets framtid så att det förvaras så länge som möjligt. Vasamuseet ligger i Djurgården i Stockholm och har öppet dagligen. Muséets hemsidor erbjuder rikligt med information om Vasas olika faser och presenterar muséets verksamhet på flera olika språk, också på finska.  Text: Marita Nyrhinen Källa: vasamuseet.se


Nu är det mycket roligare att tala norska än engelska Vad har tv-serien SKAM gjort för den nordiska språkförståelsen? Rycker ungdomsserien till ungas uppfattning om det norska språket och blir det mer attraktivt att lära sig det? Stärker SKAM till och med gemenskapskänslan bland unga i Norden? Det norska ordförandeskapet i Nordiska ministerrådet bad Nordisk språkkoordination att svara på dessa frågor i en film som i ett ögonblick blev en viral succé. På några timmar hade 30 000 människor filmen om SKAM, då den publicerades på det norska Kulturdepartementets Facebooksida – och över 100 000 såg den under de tre följande veckorna. Ett så överväldigande intresse har Kulturdepartementet aldrig upplevt tidigare, och det tyder på att SKAM har en ganska speciell betydelse för folket i hela Norden – precis som de sju unga i filmen ger uttryck för: Otto, Alaska, Nugga, Silva, Linea, Thea Rose och Ragnheidur kommer från Danmark, Sverige, Island och Finland.

SKAM ger ny vind – Alltså, personerna i SKAM, de är ju oss. Och det är ju det som är målet, som den svenska Alaska säger. Hon går på Latinskolan i Malmö, är en SKAM-fan och identifierar sig i hög grad med SKAMs huvudpersoner – de unga eleverna på Hartvig Nissens gymnasium i Oslo. – Det är liksom precis så som det är att gå i skolan här, tillägger hennes skolkamrat Otto. – Man bara känner, uh, jag känner det, ler Alaska. Silva från Finland har samma upplevelse: – Det är ju helt som det var när jag gick i gymnasiet. Det är samma sak. Det är det som är det bästa med SKAM: det är ganska fantastiskt att det är precis samma att vara ung i Norge och i Finland, säger hon. – SKAM ger ny vind – man märker att det är mycket mer realistiskt och nära verkligheten, säger de två danska flickorna Thea Rose och Nugga från Gefion Gymnasium i Danmark.

– Och vi har faktiskt blivit bättre på norska, eftersom det plötsligt är roligt att sätta sig in i språket.

”Du är inte ensam” Också för islänningen Ragnheidur har SKAM gjort en språklig tjänst: – På grund av SKAM förstår jag nu både det norska och det skandinaviska språket bättre: jag har sett SKAM flera gånger, först med isländsk, sen med engelsk och till sist med norsk text. Och den var bäst med norsk text, understryker hon. – Nog är det ju faktiskt mycket roligare att snacka norsk än att tala engelska, kompletterar Otto och Alaska från Malmö Latinskolan. – Det är ju inte så svårt. Man säger bara ’ha det!’ med en superglad röst… Man får en bättre förståelse om hur nära vi är för det är så verkligt och det känns så bekant. Det finns inte så stor skillnad mellan de nordiska länderna, känns det som, när man ser på SKAM. Du är inte ensam.

Unga är bra ambassadörer Också i Nordisk Språkkoordination glädjas det över succén: – Det har varit fantastiskt att göra videon eftersom de ungas omedelbara entusiasm har varit så autentisk att man inte har kunnat undvika att bli smittad av den: instruktören Rasmus Holm har verkligen lyckats att få fram budskapet på ett riktigt fint sätt, säger Maria Eintveit och projektledaren Anna Enemark från Nordisk Språkkoordination. De sju unga är enormt bra ambassadörer för det nordiska, förklarar Eintveit vidare: – De är lysande exemplar på att det finns öppenhet och nyfikenhet för de nordiska språken bland många unga i Norden och att det inte är så svårt att kommunicera som många omedelbart tror: man behöver inte automatiskt byta till engelska för att bli förstådd. – Det gör också ett speciellt intryck att de unga i filmen uttrycker en känslomässig affektion och samhörighet för det nordiska, tillägger Enemark: – Som Alaska utrycker det ”Du är aldrig ensam”, underförstådd: Du är en del av en gemenskap som är sinnessjukt stark. På det

sättet promotar filmen värderingar som kärlek i de nära relationerna, samtidigt som den understryker hur likheter i språk och kultur skapar känslan av att man är en del av en större gemenskap i Norden, då man börjar kommunicera med varandra på ens modersmål.

Drittsek och homse, förbigående fenomen Trots SKAMs popularitet och det stora aktuella intresset för det norska språket tyder forskning dock på att ord som ”serr” (seriöst) och ”drittsekk” (asshole, svin) är bara på genomresa i ungas språkbruk i de övriga nordiska länderna, skriver det danska dagbladet Politiken. De norska uttryck blir bara använda som slang och gruppspråk bland SKAM-fans, visar en undersökning som gjordes bland 600 användare i två av SKAM-fansens Facebook-grupper. Språkforskaren Marianne Rathje, som står bakom undersökningen säger att den typen av uttryck blir som regel en del av ordförrådet för bara några år: – I anknytningen till SKAM har det varit en språklig fest för att det nordiska är tillbaka. Men när man ser på vad det är för ord som danska SKAM-fans använder och hur de använder dem så ser det alltså inte ut som att det är något som blir kvar. Det är ett roligt läge just nu men om ett par år går vi nog inte alla runt och säger ”homse” i stället för homo, säger Rathje till Politiken. Dock hoppas Anna Enemark på att det momentum som SKAM har skapat bland unga kan utnyttjas till att hålla fast vid intresset för den nordiska språkgemenskapen och till att styrka ungas öppenhet och nyfikenhet i förhållande till att kunna kommunicera med andra unga från Norden på deras eget modersmål.  P-N

31


Arvomaailma takaa ihmisten itsenäisyyden Usein tulee pohdittua, mitä pohjoismaisuus oikein on? Ja mihin me pohjoismaisessa toiminnassamme oikein pyrimme? Itselleni Anu Partasen teos Pohjoinen teoria kaikesta oli avaava lukukokemus. Vuodesta 2008 New Yorkissa asunut Partanen julkaisi teoksensa Yhdysvalloissa vuosi sitten nimellä The Nordic Theory of Every­ thing. Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen yhteiskuntamalleja ja erityisesti koulutusjärjestelmää vertaileva kirja herätti laajaa huomiota ja sai muun muassa seuraavat maininnat: A Best Book of 2016 (Seattle Times), A Must-Read-Summer 2016 (New York Post). Suomeksi teos ilmestyi keväällä 2017.

Taustalla pohjoismainen arvomaailma Pohjoismaiset ratkaisut vastauksena elintasojen valtavaan repeämään ja keskiluokan ahdinkoon ovat herättäneet kiinnostusta Yhdysvalloissa, joten Partasen kirja osuu hyvään saumaan. Partanen erittelee monia esimerkkejä ja tutkimuksia siitä, miten pohjoismainen yhteiskunta ja koulu tukevat periamerikkalaisia arvoja. Lisäksi käy ilmi, että ne Pohjoismaat, jotka ovat omaksuneet piirteitä amerikkalaisesta koulutusjärjestelmästä, saavat yhä huonompia tuloksia muun muassa PISA-tutkimuksissa. Vieraillessani eri puolilla Eurooppaa, ovat opettajakollegani usein kysyneet minulta, mikä Suomen salaisuus on. Miksi te olette niin hyviä? Partasen kirjan luettuani huomasin, että olen aina vastannut kuten hän: meillä jokaisesta lapsesta kannetaan huolta, ja kaikki perustuu arvoihin ja arvostukseen. Partasen kirjan ansio on juuri se, että se avaa pohjoismaisen yhteiskunnan toimintaa arvomaailmasta käsin. Suomessa toteutamme juuri tätä pohjoismaisen identiteetin mukaista rakkauden, välittämisen, yksilön autonomian ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien tukemista. Partanen toteaa, että pohjoismainen arvomaailmamme perustuu pohjoisen rakkauden teoriaan, joka on demokratian perusedellytys. Käytännössä se on ihmisen itsenäisyyden tukemista ja yksilöllisyyden

32

Kristiina Wilson

Anu Partasen teos pistää lukijan pohtimaan pohjoismaisuuden syvintä olemusta.

arvostamista. Yhteiskunta ottaa vastuuta, jotta demokratia ja tasa-arvo toteutuisivat. Tässä yhteydessä Partanen kertoo hätkähdyttäviä esimerkkejä siitä, miten monessa suhteessa yksilö on Yhdysvalloissa riippuvainen työnantajastaan aivan peruspalveluidenkin osalta. Partanen avaa kirjassaan myös Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmää ja sitä, miten lapsen menestys vaatii valtavasti aikaa ja apua vanhemmilta.

Yhdysvalloilta voi oppiakin Toki Anu Partanen nostaa teoksessaan esiin sitäkin, mitä Pohjoismaiden olisi hyvä oppia Yhdysvalloilta. Esimerkkinä hän mainitsee koulujen aktiivisen ja läheisen suhteen muuhun yhteiskuntaan ja amerikkalaisten opettajien tavan vaalia oppilaiden itseluottamusta. Lisäksi Yhdysvaltojen yliopistot pitävät kärkisijoja maailman parhaiden yliopistojen vertailuissa vuodesta toiseen. Partanen selittää tätä taloudellisilla eroilla. Kun Suomessa pyritään tarjoamaan tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet joko pienillä tai olemattomilla lukukausimaksuilla, ovat maksut Yhdysvalloissa huimaavia. Maa myös käyttää korkeakoulutukseen enemmän rahaa opiskelijaa kohden kuin yksikään muu OECD-maa. Partasen kirja vahvisti uskoani siihen, että olemme oikealla tiellä. Pohjoismainen ajattelu on meille niin itsestäänselvyys,

ettemme sitä edes huomaa. Tunnen olevani kotona, kun keskustelen vaikkapa islantilaisen opettajan kanssa. Perusarvot ovat samat: naisten ja miesten, lasten ja vanhusten tasaarvoinen kohtaaminen. Huoletkin ovat usein samoja: esimerkiksi se, miten erityistä tukea tarvitsevat oppilaat kohdataan tulevaisuudessa. Ruotsalainen tutkija ja historioitsija Lars Trädgårdh on asunut vuosikymmeniä Yhdysvalloissa ja todennut, että Pohjoismaat ovat maailman individualistisimmat maat. Meillä valinnanvapaus on suurinta. Britannian työväenpuolueen entinen puheenjohtaja Ed Miliband puolestaan kehui puheessaan vuonna 2013 Pohjoismaiden saavuttaneen amerikkalaisen unelman. Suomalaisena ja pohjoismaalaisena olen ollut etuoikeutettu. Olen saanut elää arvojeni mukaan. Toivon sydämestäni, että myös tulevaisuudessa voin suoraselkäisenä ja hyvällä omalla tunnolla sanoa samaa. Meillä on paljon, jonka puolesta puhua ja taistella. Olemme selkeästi Pohjoismaa.  Teksti: Riitta Cederqvist


Kistan koulun oppilaita ja Saija Kauppinen.

Espoon Pohjola-Norden on halunnut vahvistaa koulujen pohjoismaisia yhteyksiä. Työ on johtanut uusiin kontak­ teihin Suomen ja Ruotsin välillä. Keväällä 2014 Espoon Pohjola-Norden pohti mahdollisuuksia tukea alueensa koulujen pohjoismaisia yhteyksiä. Yhdistyksen aktiiveihin on aina kuulunut opetusalan ammattilaisia, joten sekä kontaktit kouluihin että koulumaailman ymmärrys olivat yhdistyksessä kunnossa. Yhdistystoiminnalle tyypillisesti kaikki alkoi pienestä, mutta kasvoi pikkuhiljaa henkilökohtaisten tapaamisten ansiosta. – Ensimmäiseksi päätimme järjestää tiedotustilaisuuden. Paikalle saapui kolmisenkymmentä opettajaa, jotka toivoivat käytännön tukea pohjoismaisten yhteyksien luomisessa. Kerroimme heille yhdessä Pohjoismaisen kulttuuripisteen edustajan kanssa pohjoismaisen kulttuurivaihdon käytännön mahdollisuuksista, Espoon Pohjola-Nordenin puheenjohtaja Anja Syrjä kertoo. Myöhemmin keväällä kaksi yhdistyksen hallituksen jäsentä vieraili Tukholman pienimmässä ruotsinsuomalaisessa koulussa Kistassa, jossa he keskustelivat koulujen välisen pohjoismaisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksista. – Ystävällisen vastaanoton innostamina

Anja Syrjä

Anja Syrjä

Pohjoismainen yhteistyö kiinnostaa espoolaisopettajia

Ruotsalaisia peikkoja Espoossa.

otimme yhteyttä Soukan kouluun, kertoo yhdistyksen hallituksen jäsen Marja-Liisa Ala-Pöllänen. Koulu kutsui Tukholman Liljakoulun kuvaamataidonopettaja Saija Kauppisen vierailulle Espooseen. Yhteiset keskustelut johtivat siihen, että marraskuussa Pohjoismaisen kirjastoviikon yhteydessä järjestettiin oppilaiden kuvaamataidon töistä Pohjolan peikot -vaihtonäyttely. Soukasta 150 oppilaan työt olivat esillä Kistassa ja Liljakoulun 40 oppilaan piirustusnäyttely avattiin Soukan koululla. Marja-Liisa AlaPöllänen piti avajaispuheen, ja koulu vastasi mehutarjoilusta.

Vierailuja puolin ja toisin Seuraavana vuonna Espoon Pohjola-Norden otti jälleen yhteyttä Liljakouluun. – Liljakoulun liikunnanopettaja Laura Österberg-Kalmari kutsuttiin Soukkaan, jossa hän esitteli Ruotsin opettajankoulutusta kaikille Espoon kielikylpyopettajille, Soukan koulun apulaisrehtori Mari Poikola kertoo. Espoosta Ruotsiin muuttanut entinen jalkapallotähti Österberg-Kalmari seurasi myös koulun opetusta, osallistui liikuntatuntien pitämiseen ja kirjoitti nimmareita häntä ihaileville oppilaille. Maaliskuussa 2016 kielikylpyopettajien oma yhteistyöpalaveri kokoontui toista kertaa, nyt Westendinpuiston koulun kutsumana. Lokakuussa Espoon Pohjola-Norden puolestaan järjesti neljälle espoolaiselle

opettajalle opintomatkan Tukholmaan. Tavoitteena oli tukea espoolaisten kielikylpyluokkien yhteyksien luomista ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja vastaavasti tukea ruotsinsuomalaisten koulujen yhteyksiä suomalaisiin kouluihin.

Pienoisseminaari yhteistyöstä Anja Syrjä kertoo, että koska opettajavierailu oli onnistunut, yhdistys kutsui tukholmalaiset rehtorit vastavierailulle Espooseen. Tammikuussa 2017 rehtorit tutustuivat espoolaiskoulujen kielikylpyopetukseen. – Ison Omenan kirjastossa pidettiin 24 opettajan pienoisseminaari yhteistyön lisäämisen mahdollisuuksista. Espoon Päivänkehrän, Soukan ja Westendinpuiston koulujen sekä Tukholman ruotsinsuomalaisten Kistan ja Upplands-Väsbyn koulujen opettajat ovat olleet innostuneita uusista henkilökohtaisista yhteyksistä. – Espoon Pohjola-Norden on saanut arvokkaita kokemuksia toiminnasta ja kannattaa koulujen opettajien, koululaisten ja heidän vanhempiensa pohjoismaisen toiminnan kehittämistä, toteaa Marja-Liisa Ala-Pöllänen. Käytännössä pohjoismaisen koulujen vaihto-ohjelman toteuttaminen on ollut mahdollista Pohjola-Nordenin liiton, EsboGrankulla Sparbankstiftelsenin ja Letterstedtska föreningenin yhdistykselle myöntämien avustusten ansiosta.  P-N

33


Virpi Adamsson

Ruotsalaislähtöinen arkkitehti Georg Th. Chiewitz teki loisteliaimman uransa Suomen suuriruhtinaskunnassa. 400-vuotiaassa Uudessakaupungissa hänen käden­ jälkensä hallitsee koko keskustaa.

Arkkitehti Georg Theodor Policron Chiewitz saapui Suomeen vuonna 1851 pakon edessä. Hän oli Ruotsissa ajautunut konkurssiin epäonnistuneiden liiketoimien takia. Naapurissa olisi odottanut vankeustuomio ja kansalaisluottamuksen menet­ täminen. Suomessa ruotsalaisarkkitehti otettiin kuitenkin ilolla vastaan. Maa oli osa Venäjän keisarikuntaa, ja pula pätevistä suunnit-

34

Åbo Akademis bildsamlingar

Kahden kansan arkkitehti Georg Th. Chiewitz (1815–1862) oli aikansa oma­ peräisin, luovin ja ahkerin arkkitehti.

telijoista oli huutava. Jo seuraavana vuonna Chiewitz kutsuttiin Turun ja Porin läänin ensimmäiseksi lääninarkkitehdiksi.

Uudenkaupungin keskustan luoja Uudenkaupungin museojohtaja Mari Jalava on ylpeä Georg Chiewitzin osuudesta kaupungin keskustamiljöön luojana vuoden 1855 tulipalon jälkeen. – Kaupunkimme nykyinen ruutuasema-

kaava ja uusgoottilainen tiilikirkko ovat hänen käsialaansa. Se on asia, jota voisi tuoda enemmänkin esille. Jalava muistuttaa, että Chiewitzin jättämä rakennustaiteen perintö elää vahvana monissa muissakin suomalaiskaupungeissa. Loviisassa Chiewitz on asemakaavan ja kirkon lisäksi suunnitellut seurahuoneen, raatihuoneen sekä useita yksityisrakennuksia.


Uudenkaupungin museo

Uudenkaupungin empireasemakaava.

Uudessakaupungissa asemakaavan eteläpohjoissuuntaista akselia on haluttu kun­nioittaa. Se on edelleen nähtävissä, kuten myös kaavaan oleellisesti kuuluvat lehtipuuistutukset. Niiden on tarkoitus toimia palomuurina. – Puukaupunkeja vaivanneet tulipalot haluttiin kaavaratkaisujen avulla pysäyttää ennen kuin ne pääsivät tuhoamaan koko kaupunkikeskustan. Samoihin aikoihin, kun Uudenkaupungin uutta asemakaavaa 1800-luvun puolivälissä suunniteltiin, nousi esille ajatus virkistyskäytössä olevista luonnonpuistoista. Ihmiset alkoivat myös perustaa puutarhoja. – Asemakaavassa jokaisen tontin yksi sivu jätettiin rakentamatta. Sinne piti istuttaa puita ja pensaita, ja niidenkin tarkoitus oli estää tulta leviämästä. Puhutaan tuulimyllykortteleista: kun katsoo kaavapiirrosta, palokujat muodostavat ikään kuin tyylimyllyn siivet, museojohtaja Jalava selvittää. Chiewitzin kytkee Uuteenkaupunkiin myös hänen taiteilijaystävänsä Robert Wilhelm Ekman, joka oli paikkakunnalta kotoisin oleva pormestarin poika. Miehet tutustuivat Tukholmassa, jossa Ekman opiskeli Tukholman taideakatemiassa. Myöhemmin he tapasivat jälleen Pariisissa. – Ekman maalasi siellä Chiewitzistä muotokuvan. Kun Uudenkaupungin Uutta kirkkoa tehtiin, hän sai suunnitella alttarimaalaukset.

rehtynyt. Hänen taiteellisia kykyjään sekä teknisiä tietojaan arvostettiin. Chiewitziä kiinnosti arkkitehtikoulutuksen kehittäminen ja julkisen koulutuksen alulle paneminen. – Hän julkaisi yhdessä R. W. Ekmanin kanssa ehdotuksen oppilaitoksesta, joka olisi taideakatemian, teknillisen koulun ja käsityökoulun yhdistelmä. Vähän kuin Aalto-yliopisto, Mari Jalava kuvailee. Hän pohtii, miten Chiewitzillä olisi ollut kotimaassaan suuremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään teknisesti. Ruotsissa oli vauraampaa. Hän tuli tavallaan kehitysmaahan. – Toisaalta hän tuli juuri oikeaan sau-­ maan. Suomessa alkoi teollistuminen ja tarvittiin uusia tehtaita. Vaurastuva porvaristo rakennutti toinen toistaan komeampia kesähuviloita. Näitä Chiewitz saapui sopivasti suunnittelemaan. Vakiinnuttuaan Turkuun Chiewitz säilytti tiiviit suhteet Ruotsiin. Hän kirjoitti ahkerasti perustamaansa lehteen Tidskrift

för Praktisk Byggnadskonst och Mekanik. Hän oli myös Tukholman rakennusyhdistyksen perustaja, ja yhdistys on 2000-luvulla nostanut esille Chiewitzin tehtävää ja asemaa niin Ruotsissa kuin Suomessa. Ruotsissa, jossa hänen töitään on nähtävissä vain kourallinen, hän oli pitkään lähes unohdettu arkkitehti.

Arkkitehti ja insinööri Georg Chiewitz aloitti opinnot jo 12-vuo­ tiaana Tukholman teknillisessä instituutissa ja jatkoi opiskeluja Kuninkaallisessa arkkitehtikoulussa. Sieltä papereiden saaminen edellytti pätevöitymistä muurariksi. Siksi Chiewitz teki kesälomillaan töitä rakennustyömailla. Tärkeä vaihe uralla oli kuuden vuoden työskentely eri maissa Euroopassa. Kreikasta, Englannista ja Ranskasta kertyi kokemusta niin sotilaskohteista kuin rautateistä ja höyrylaivoista. Chiewitz kutsui itseään arkkitehdiksi ja insinööriksi. Palattuaan 25-vuotiaana Ruotsiin Chie-

Vuonna 1863 valmistunut Uudenkaupungin Uusi kirkko on Chiewitzin käsialaa.

Turusta tuli Georg Chiewitzin ansiosta hetkeksi koko maan arkkitehtuurin keskus. Hänen toimistonsa oli eräänlainen arkkitehtiakatemia, jonne alalle aikovat halusivat oppiin. Chiewitz oli laajalti matkustellut ja uusimpiin eurooppalaisiin virtauksiin pe-

Uudenkaupungin museo

Oma akatemia Turussa

35


witz perusti oman suunnittelutoimiston. Täysillä työskentelevä arkkitehti oli toimeksiantojen hukuttama, mutta hän ei ollut taitava taloudenhoitaja. 34-vuotiaana hän pakeni Suomeen välttyäkseen petollisena velallisena saamaansa vankeustuomiota. Suomessa avautui uusi, uskomattoman tuottelias ura. Kahdentoista vuoden aikana syntyi yli puolitoistasataa suunnitelmaa kirkoista, asuintaloista, sotilasrakennuksista, vankiloista ja silloista. Lääninarkkitehdin työn ulkopuolella Chiewitz sai toteuttaa omia hankkeitaan. Ansioluetteloonsa hän kirjasi piirtäneensä rakennuksia kaikissa muissa lääneissä paitsi Mikkelin läänissä. Turussa Chiewitzin mannermaisia vaikutteita ammentanutta tyyliä voi ihailla Ruissalon huviloissa. Ne edustavat nikkarityyliä ja ovat epäsymmetrisiä. Aurajokirannan Ravintola Pinella on niin ikään hänen suunnittelemansa. Uusgotiikkaa edustava Helsingin Ritarihuone on Chiewitzin tunnetuin suunnittelutyö Suomessa. Chiewitz ei myöhemminkään elämässään hallinnut raha-asioita. Kun hän kuoli vuonna 1862 vain 47-vuotiaana, talous oli jälleen retuperällä ja kuolinpesä konkurssissa. Vielä nuorena ja laskelmissa kokemattomana hän tuotti onnea kaikille muille paitsi itselleen, pystyttäessään toisille mitä kauneimpia taloja hän rakensi omia raunioitaan. Lisäksi hänen kukkaronsa kuten myös sydämensä oli aina avoinna kaikille. (August Blanch)  Teksti: Virpi Adamsson

Hygge på Esplanaden 48 Den knappt ett år gamla restaurangen litar på smørrebrød och fiskfiléer i Köpenhamn.

Museojohtaja Mari Jalava lempimaisemissaan Uudenkaupungin keskustan ruutukaavaalueella. Chiewitzin luoman hengen aistii edelleen leveissä kaduissa ja puuistutuksissa.

36


– Her kan man godt hygge seg! Det säger Jens Holmsgaard när han kommer cyklandes längs gatan Esplanaden fram till hörnet av Amaliegade i centrum av Köpenhamn. I en källarvåning i gatuhörnet finns nämligen restaurangen Esplanaden 48. Och där kan man verkligen ”hygge seg”, detta fantastiska danska ord som i svenskan närmast motsvaras av att ha det mysigt eller att gosa sig. – Jag känner Poul Eriksen, krogvärden för Esplanaden 48. Han är min gode vän, säger Holmsgaard och berättar mer: – Det var så att Eriksen i många år innehade den populära restaurangen Grøften i Tivoli i Köpenhamn. I 70-års ålder gick han 2016 i pension. Men han trivdes inte med pensionärstillvaron, så efter tio månader var han i gång igen. Nu med en lunchrestaurang i centrum av staden. Jens Holmsgaard som till yrket är journalist sparar inte på orden när han ska beskriva ställets utmärkta geografiska läge. – Esplanaden 48 befinner sig mitt mellan den världsberömda statyn Den Lille Havfrue och drottningens slott Amalienborg. På andra sidan gatan finns Kastellet som är en av våra vackraste parker, ursprungligen byggd som en fästning. Det är bara ett stenkast till den engelska kyrkan. Och det tar cirka tio minuter att gå till Nyhavn med sina många krogar, konstaterar Holmsgaard.

Ett lyckat första år för E48 När vi sätter oss till bords blir det dags att studera menyn. Søren Lützen jobbar som kock vid Esplanaden 48. Han vet en hel del om dagens trender i det danska köket. – Kyckling smakar alltid kyckling. Men med grönsaker har man möjligheter till variationer. Man pratar ju om kyckling med selleri. Men jag tycker att man istället kunde säga selleri med kyckling. På hans rekommendation beställer vi rökt ål som förrätt och lax som huvudrätt. – Det ska vara smak i det man sätter i munnen. Och det har den rökta ålen, framhåller Lützen. Dryckerna blir – hur annars – ”en bajer” som öl kallas på vardagsdanska, samt den berömda kumminakvaviten. Nu har även Poul Eriksen, restauratör som han kallar sig, sällat sig till vårt bord. – Esplanaden 48 öppnade den 1 december 2016. Vi är alltså knappt ett år gamla. Eller unga, säger han med ett småleende. Med förkortningen E48 har man försökt locka kunder. En del säger också ”Hos Eriksen”. Och framgångarna har inte uteblivit. – Vi hade faktiskt fullbokat för julluncher hela december ifjol. Också i januari som traditionellt brukar vara en stilla månad var

Kocken Søren Lützen (till vänster) och restauratör Poul Eriksen

det fullt hus, berättar Eriksen. – Medisterkorv hör den danska julen till, inflikar Jens Holmsgaard. Eriksen menar att man har gott om kunder. Men det finns alltid plats för fler. Bra respons har man fått också i medierna. Bland annat de stora dagstidningarna Berlingske Tidende och Børsen har skrivit om Esplanaden 48.

Modernt – men inte alltför mycket Det förmånliga läget är naturligtvis en bidragande orsak till att restaurangen på kort tid haft en stor genomslagskraft. Närmaste grannar på Esplanaden 50 är den stora transportfirman A.P. Møller-Mærsks huvudkontor, som redan i sig garanterar en pålitlig kundkrets. En viss konkurrens har man dock i restauranger som Lumskebugten, Bistro Boheme och Toldbod Bodega i närheten. Som restauratör har Poul Eriksen noga

koll på vad kunderna önskar i matväg. – Fiskfiléer, sill och tarteletter med höns och sparris är väldigt populära rätter. Varje dag får vi in färsk rödspätta och vi gör all mat här i vårt eget kök. Jag har också noterat att speciellt de unga gillar de klassiska smørrebrøden. Däremot är traditionell hakkebøf på nedåtgående, säger Eriksen. Hakkebøf är alltså närmast en dansk motsvarighet till svenskans pannbiff. Esplanaden 48 befinner sig i ett gammalt vitmålat 1800-talshus i Frederiksstaden som är en stadsdel i de gamla delarna av Köpenhamn. – Vi är en kombination av gammalt och nytt i en maritim miljö. Vi är på ett sätt moderna utan att vara alltför moderna, sammanfattar Poul Eriksen.  Text och bilder: Henrik Helenius

Restauratör Poul Eriksen (till vänster) och den nöjda kunden Jens Holmsgaard utanför ingången till Esplanaden 48.

37


Koe stadi mereltä käsin 950€

1450€

venehinta max 12 hlö

venehinta max 12 hlö

SUOS

ITUIN

1100€ venehinta max 12 hlö

NÄE P ALJON

!

Suomenlinna – Sveaborg

Stadin terassirundi

Stadi on snadi (Helsingin keskusta)

Näe ja koe historiallinen Suomenlinna (1748). Upea historia ja paljon nähtävää. Näe sukellusvene Vesikko. Mahdollisuus pysähtyä kahville matkalla.

Käymme 3–4 terassilla virvokkeilla. Samalla näemme Helsinkiä mereltä nauttien. Kierrämme Harmajan majakan vauhdilla. Reissun voimme päättää ravintolaan (Ravintola Saari).

Ko ko n a i s a i ka 2 , 5 h

Ko ko n a i s a i ka 3 h

Näe koko Helsinki uudella tavalla mereltä käsin. Harva kaupunkilainenkaan on nähnyt tämän silhuetin: Ruoholahti, Kaivopuisto, Kauppatori, Katajanokka, jäänmurtajat, Korkeasaari, Kulosaari ja Suomenlinna. Ko ko n a i s a i ka 2 h

LAINEILLA MUKANA – SAARISTON ÄÄNI:

Tiedustelut: Helsinki: Santeri Santavirta 040 191 1003 | myynti@ribsafarit.fi Kasnäs: Petri Järvinen 0400 530 541 | myynti@ribsafarit.fi

Ku u

luu

laa ja

sti saa rist os

SAARISTO RADIO Helsinki 102 MHz

38

Turku Raasepori Kotka 95.9 MHz 92.3 MHz 97.7 MHz

www.rib-safarit.fi sa

ja netis sä

ympä r

i maa ilm aa!

www.saaristoradio.fi


här är  täällä

OSLO Ole Martin Larsen Frilansjournalist Freelancer toimittaja

Smittepanikk i Norge

Tartuntapaniikkia Norjassa

Etter påvisning av den dødelige skrantesyken hos tre villrein og to elger i Norge i 2016, er en storstilt kampanje satt i gang for å hindre spredning. Prislapp: 100 millioner kroner. Siden midten av august har jegere vært i gang med å utrydde villreinstammen i Nordfjella i det sørlige Norge. Håpet er at 1 000 av en reinstamme på 2 400 dyr skal være skutt når jakta avsluttes 31. oktober. Deretter overtar statlige jaktlag. All reinen i det 3 000 km2 store området – 10 prosent av den norske villreinstammen – skal være utryddet i løpet av vinteren 2018. Så skal hele området avsperres i fem år. Først deretter kan det tas stilling til om det er forsvarlig å bygge opp en ny reinstamme i området. Norge er det første landet i Europa som har påvist skrantesyken – Chronic Wasting Desease – hos hjortedyr, og frykten er stor for spredning til andre bestander i Norge og nabolandene. Sykdommen er fra før bare kjent i Nord-Amerika og Sør-Korea. I USA og Canada har den fått store konsekvenser for hjortedyrpopulasjonene og jaktnæringa. Den ble første gang påvist hos oppdrettshjort i 1967. I inneværende sesong vil alt av elg- og reinkjøtt bli undersøkt, også når det gjelder tamrein. I fjor ble det slaktet 75 000 tamrein i Norge, uten at spor av smitte ble konstatert. Kjøttet fra smittede dyr er ufarlig å bruke som menneskeføde, konstaterer norske myndigheter. Det er imidlertid et åpent spørsmål om den storstilte aksjonen i Nordfjella vil kunne utrydde skrantesyken. Forskning viser at de såkalte prionene som er utgangspunktet for smitten, kan dannes spontant hos bakterier, og være en naturlig del av økosystemet. En kanadisk studie har påvist at rein som lever i områder med mye smitte, gjennom generasjoner utvikler forhøyet genetisk motstandsdyktighet mot skrantesyke. Dermed kan det vise seg å være en tabbe av dimensjoner å utrydde reinstammen i Nordfjella, og kanskje fjerne viktige gener som kan gi resistens mot skrantesyke, hevder norske forskere på bakgrunn av nord-amerikanske studier. Uansett er høstens reinjakt i Nordfjella den foreløpig siste etter flere tusen års sameksistens mellom villrein og nordmenn. 

Vuonna 2016 kolmesta porosta ja kahdesta hirvestä löydettiin Norjassa pelätty tappava näivetystauti. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi on polkaistu käyntiin kampanja, jonka hinta on 100 miljoonaa kruunua. Elokuun puolivälistä lähtien metsästäjät ovat harventaneet porokantaa Nordfjellalla Etelä-Norjassa. Toiveena on, että tuhat eläintä 2 400 eläimen kannasta olisi ammuttu jahdin päätyttyä 31.10. Sen jälkeen noudatetaan metsästyslakia. Kaikki porot kolmen tuhannen neliökilometrin suuruiselta alueelta eli 10 prosenttia Norjan poroista tulee hävittää talven 2018 aikana. Sen jälkeen koko alue aidataan viideksi vuodeksi ja mietitään, onko uuden kannan perustaminen alueelle tarkoituksenmukaista. Norja on Euroopan ensimmäinen maa, jossa hirvieläinten näivetystauti, Chronic Wasting Desease, on todistetusti havaittu. Pelkona on, että se leviää muihin lajeihin Norjassa ja naapurimaissa. Tauti on aiemmin tunnettu ainoastaan Pohjois-Amerikassa ja PohjoisKoreassa. USA:ssa ja Kanadassa tauti on vaikuttanut voimakkaasti hirvipopulaatioon ja metsästykseen. Siellä tauti havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1967. Tällä metsästyskaudella kaikki hirven- ja poronliha tutkitaan. Määräys koskee myös tarhaporoja. Viime vuonna Norjassa teurastettiin 75 000 poroa eikä tartunnasta löydetty jälkeäkään. Viranomaiset ovat todenneet, että tartunnan saaneiden eläinten liha on terveydelle vaaratonta. Nähtäväksi kuitenkin jää, hävittääkö Nordfjellan mittava toimenpide näivetystaudin. Tutkimukset osoittavat, että niin sanotut prionit, jotka ovat tartunnan alkulähteitä, voivat muodostua spontaanisti bakteereissa ja ovat luonnollinen osa ekosysteemiä. Eräässä kanadalaistutkimuksessa on todettu, että porot, jotka asuvat tartunnasta kärsivillä alueilla, kehittävät sukupolvien kuluessa geneettisen vastustuskyvyn näivetystautia vastaan. Näin ollen Nordfjellan kannan hävittäminen voi osoittautua suhteellisuudentajun menetykseksi. Samalla on ehkä menetetty tärkeitä geenejä, jotka voisivat antaa vastustuskyvyn näivetystautia vastaan. Näin väittävät norjalaistutkijat pohjoisamerikkalaisten tutkimusten perusteella. Joka tapauksessa syksyn porojahti Nordfjellalla on toistaiseksi viimeinen porojen ja norjalaisten tuhansien vuosien mittaisen yhteiselon historiassa. 

39


Föreningsverksamhet över språkgränser Vår gemensamma vardag -projektet för samman svensk- och finskspråkiga barn runtom landet. Inom ramerna för Finlands Svenska 4H:s projekt Vår gemensamma vardag – Yhteinen arkemme har svensk- och finskspråkiga 8-11-åriga barn träffat varandra regelbundet under de senaste två åren. Svensk- och finskspråkiga 4H-grupper har bildat par som har träffats cirka varannan månad. Barnen har till exempel farit på utflykter och lagat mat tillsammans med klubbledarna från båda grupperna. – Grundtanken med projektet har varit att skapa naturliga kontaktytor för barn och unga över språk- och kulturgränser så att de kan bekanta sig med varandra och varandras vardag, språk och traditioner, berättar Petra Ingo som är informatör på Finlands Svenska 4H.

I projektet har deltagit 11 svenskspråkiga och 11 finskspråkiga 4H-föreningar samt en tvåspråkig 4H-klubb. Ett av föreningsparen har varit Malax-Kurikka som enligt projektets tankar arrangerat träffar ungefär varannan månad; varannan gång i Kurikka och varannan gång i Malax. – Våra träffar har verkligen varierat. Vi har bland annat besökt en hobbybondgård men också lagat en matlagningsshow tillsammans, berättar klubbledaren för MalaxPetalax-Bergö 4H Sara Flöijer. Flöijer fortsätter att en av deras grundprinciper har varit att utnyttja de styrkor som vardera kommunen har. Med den tanken i huvudet har ledarna kommit överens om datumen och vad man möjligtvis kunde hitta på beroende på årstid och ställe. – Malax har en nybyggd ishall och därför bestämde vi oss för att åka skridskor där. Kurikka har en bra vandringsled där vi i vintras fick klättra upp i ett utsiktstorn samt ha en picknik i en grillkåta. I verksamheten har deltagit ungefär tio barn från båda kommuner. Per träff har antalet barn varit cirka tio eftersom aktiviteterna ordnas under lördagar och det är alltid någon som inte kan delta. – Vi upplever att storleken på gruppen är passlig då den är tillräckligt liten för att kännas trygg och välkomnande. Projektets mål är trots allt att skapa gemenskapskänsla även om barnen inte känner varandra från förut och talar olika språk, konstaterar Flöijer.

Ingen språkkurs

Barn från Korsholms 4H och Vaasan 4H-yhdistys ritar tillsammans.

40

Även om tanken med projektet är att föra språkgrupperna närmare varann har tyngdpunkten inte varit i språkundervisning. – Våra aktiviteter är inga språkkurser var barnen lär sig det andra språket flytande, det lämnar vi gärna till skolan. De viktigaste basuttrycken är vad de får öva på mest; de lär sig tacka, hälsa och be om färgpennor på det andra språket, berättar Sara Flöijer. Barnens intresse för det andra språket har väckts. Flöijer säger att de lyssnar nyfiket till varandra och försöker tolka vad som sägs. Ofta är det fina försök till kommunikation som skapar leken över språkgränserna. – En Malax-tjej pratar och gestikulerar

vilt på svenska medan pojken från Jurva svarar och fortsätter på finska. Flöijer tror att denna grund gör att många av de barn som deltagit i projektet är mer ivriga att senare få lära sig det andra inhemska språket och att de nu mer modigt kastar sig ut i situationer utan att begränsa sig själva på grund av språk. – Denna gemenskapskänsla, nyfikenhet och samhörighet över språkgränserna är precis vad projektet försökt framkalla. Under projektet har det uppstått förvånansvärt få utmaningar med tanke på att barnen är från olika kommuner, att de inte känner varandra och att de pratar olika språk. – De verkar själv inte reflektera mycket över saken och de deltar i aktiviteterna precis som de skulle göra i en helt vanlig barngrupp. Våra problem är främst de allmänna som ibland uppstår i barngrupper; busighet och lite stök. Bara under ett fåtal träffar har man upplevt en brist på interaktion mellan barnen. Det hände till exempel då gruppen besökte nöjesfältet Powerpark. Där tycktes barnen hålla sig till sin närmaste kompisgrupp. Efter det har ledarna försökt ordna träffar där programmet är sådant där hela gruppen gör tillsammans vilket för barnen närmare varandra. – Vi har också märkt att det kan vara bra att börja en träff med en sammarbetslek eller samarbetsövning. Att vi ledare gör gruppindelningarna när vi till exempel bakat eller spelat frisbeegolf har också varit bra för interaktionen mellan barnen, berättar Flöijer. Hon fortsätter att de har haft mycket roligt ihop, de har testat mycket nytt och lärt sig mycket tack vare projektet. Ledarna har också utvecklat verksamheten åt den riktning de tycker verkat passande och ordnat sådana aktiviteter som passar just deras grupp. – För oss har det ofta blivit utomhusaktiviteter då vi verkar ha en lite busig grupp, säger Flöijer leende.

Det löner sig att överskrida gränser På grund av studier och ett annat jobb kommer Sara Flöijer själv inte kunna fortsätta


Malax-Petalax-Bergö 4H och Kurikan 4H-yhdistys är ett av föreningsparen.

med projektet men hoppas på fortsättning både i Malax och resten av landet. – Jag vore glad över att se någon annan ta över och driva vidare liknande aktivitet i min hemby Malax men också på andra orter i Finland. Många byar är väldigt enspråkiga trots att Finland är tvåspråkigt. Därför blir det både spännande och nyttigt för barnen att ordna utbyten och samarbeten som detta. Jag uppmanar organisationer och föreningar som jobbar med unga att nå över såväl geografiska och språkliga gränser, det är kul för alla! Projektet som finansierats av Svenska kulturfondens satsning ’Ung på svenska’ slutar vid årsskiftet. I november arrangeras Barnens dag, en gemensam dag för alla deltagare, i Tammerfors. Efter det är det upp till föreningar själva att fortsätta med samarbetet som har kommit igång under projektet. Samarbetspartners i projektet har varit Suomen 4H-liitto, Flerspråkighetsinstitutet vid Vasa universitet och Pohjola-Norden. 

Sara Flöijer

Text: Susanna Puisto

Närpes 4H och Isojoki-Karijoki 4H pysslade tillsammans.

Gruppen Malax-Kurikka hittade ett högt utsiktstorn i Kurikka som många modiga vågade klättra upp i.

41


DUBBELT SÅ LÄTT ATT ÅKA NORDEN RUNT. Vi är stolta och glada att kunna säga att vi numera är Nordens största hotellkedja. Kul för er, tänker du, men vad det betyder det för mig? Det betyder att du nu kan vakna upp utvilad på hela 230 hotell i sju länder! Sedan Rica blivit Scandic finns vi nämligen mer eller mindre överallt, från Nordkap till metropolen Berlin. Från späckhuggarsafari till shopping. Hoppas vi ses snart!

scandichotels.fi

230 mahdollisuutta nukkua paremmin Pohjoismaissa. Ylpeinä ja iloisina voimme todeta olevamme Pohjoismaiden suurin hotelliketju! Voit herätä meillä levänneenä lähes 230 hotellissa seitsemässä eri maassa. Sehän tarkoittaa, että voit ladata hotelliaamiaisella samaa energiaa miekkavalassafarille Lofooteilla kuin ennen ostos­ kierrosta Berliinissä. Toisin sanoen, nyt Pohjoismaissa on entistä helpompaa nukkua hyvin. Nähdään pian!


JAA S I N I N E N HETKI.


Artica Svalbard – ett nytt och

spännande konstnärsresidensprogram Tiina Kivinen vistades på Svalbard från och med februari till maj 2017, då det var iskallt och solen aldrig gick ned.

Hur lockar man konstnärer till en kolmörk och iskall plats halvvägs till Nordpolen? Bildkonstnären Tiina Kivinen var en av de första som fick ta del av det nyöppnade residensprogrammet på Svalbard. Vistelsen gav stor inspiration och verk som tangerar miljöfrågor.

Ögruppen Svalbard som ligger i Norra Ishavet, halvvägs mellan Norge och Nordpolen står inför nya utmaningar. Kolutvinning, som länge varit den viktigaste inkomstkällan, är inte längre inkomstbringande av miljöpolitiska skäl. Den norska regeringen har därmed lanserat nya planer för Svalbard. I våras inleddes konstnärsresidensverksamhet och man vill satsa på att Longyearbyen ska få ett rikare konstliv. Tre till fyra konstnärer per år, både från Norge och andra länder, ska få möjlighet att få ägna sig åt sitt skapande i världens nordligaste belägna samhälle.

44

– Artica Svalbard formades ifjol för att öka det kulturella livet på Svalbard, i dialog med lokalbefolkningen. Tanken är att konstnärerna ska kunna inspireras av denna miljö och att vistelsen gärna ska resultera i ett nytt utställningsprojekt eller verk, säger Knut Ljøgodt, direktör för Kunsthall Svalbard i Longyearbyen. Konstnärsresidensen ska enligt samarbetspartnern Office of Contemporary Art Norway (OCA) vara experimentella till sin karaktär. Utöver det norska kulturdepartementet och OCA, deltar även Nordnorsk Kunstmuseum i Tromsø och Stiftelsen H.M.

Dronning Sonjas kunstnerstipend i satsningen. Man kan stanna i residenset mellan tre och nio månader.

Ett stort, magiskt vinterparadis De utvalda konstnärerna kommer från olika håll i världen och det är inte bara frågan om bildkonstnärer, utan även författare, skådespelare och musiker. Den finländska bildkonstnären Tiina Kivinen (f. 1971) var bland de första som fick möjligheten att vistas på Svalbard från och med slutet av februari till slutet av maj 2017. – Det var en mycket bra tidpunkt att


vistas där. Jag fick uppleva den hårda kölden under vintern och att solen aldrig går ned, säger Kivinen. – Jag blev överraskad av hur mycket starkare midnattssolen är i arktiska områden än vad jag är van med från finska Lappland. Kivinen berättar att hon redan före sin vistelse har jobbat med arktiska teman i sin konst. – Jag älskar helt enkelt det vita, kalla nordiska ljuset. Men jag hade aldrig tidigare besökt en liknande plats som Svalbard. Det var som ett stort, magiskt vinterparadis. Kivinen, som ställt ut på olika platser rumt om i världen, har tidigare varit residenskonstnär i Marbella i Spanien, i två olika skeden. – Svalbard-residenset skiljer sig från de övriga i och med att man får en inbjudan och inte själv söker om residensplats eller hamnar att söka resestipendier. Artica Svalbard står för alla resor och boende. Kivinen berättar att hon träffade många andra konstnärer på Svalbard, både residenskonstnärer och lokala. Även den spanska filmskaparen Carlos Casas och den norska musikern Mette Henriette vistades samtidigt som hon i residenset. – Det finns ett konstliv på Svalbard, även om det är annorlunda. Jag kom bland annat i kontakt med de lokala bildkonstnärer Olaf Storǿ och Huglen E. Rakel, samt performanskonstnären Stein Henningsen. Henningsen ordnar varje sommar en performancefestival på Spetsbergen vid namn Artic Action. – Mina starkaste upplevelser från Svalbard är nog den vilda och karga naturen. Jag insåg definitivt att människan bara är en besökare på denna planet.

Centrum för jordens aktuella problem Syftet med Artica Svalbard är också att föra fram diskussion och tänkande om den ark-

Tiina Kivinens verk The Naked Truth har tillkommit under hennes residensvistelse på Svalbard. (Tiina Kivinen, The Naked Truth, fotografi, 2017).

tiska världen och dess betydelse. Fastän det är mörkt och kallt hindrar det inte att Svalbard är något av ett centrum för jordens stora aktuella problem. Spetsbergen rankas som en av de platser i världen där klimatförändringar visar sig snabbare. Kolgruvornas framtid är hotad av miljöpolitiska skäl eftersom priset på kol idag är så lågt att det är svårt att göra någon riktig vinst på koldriften. Ögruppen befinner sig i skottgluggen för en geo-politisk debatt om klimatförändringar, gränser och naturresurser. – Intrycken av denna miljöpolitik blev starkare och konkretiserades då jag rörde mig utanför själva byn och pratade med lokalbefolkningen och lyssnade på deras berättelser, berättar Tiina Kivinen. Allt detta satte spår i Kivinen och har resulterat i flera nya verk i form av fotografier och grafik. Hennes bildspåk ligger nära den karga naturen på Svalbard, det är frågan

En helt vanlig arbetsdag på Svalbard för nutidskonstnären Tiina Kivinen, som är den första som i våras fick ta del av de nya konstnärsresidensen.

om svartvita tryck i mezzotint, med karga träd och silhuetter. I en större serie utforskar hon landskapet och landskapets roll. Ännu under veckoslutet visas Tiina Kivinens utställning The Valley of Happiness i ARTag galleriet i Helsingfors (Sandviksgatan 10, till den 17.9.2017).   Text: Camilla Granbacka Bilder: Tiina Kivinen En video från Tiina Kivinens fyra första veckor på Svalbard finns på https://vimeo. com/214823353. Video: Tiina Kivinen.

Svalbard Svalbard är en norsk ögrupp i Arktis; den största ön är Spetsbergen. Öarna har cirka 2 800 invånare. Spetsbergen är, med en yta på 39 044 km², den största ön i ögruppen Svalbard. Den största orten är Longyearbyen. Ett avtal från 1920 gav 42 länder, däribland Nord Korea, Ryssland och Kina, rätt att bryta kol på ögruppen. Kina har nyligen utökat sina vetenskapliga forskningsprojekt på Svalbard och 500 ryssar bebor den före detta gruvorten Barentsburg. Turism är, förutom kolutvinning viktigt för Svalbard och många tusen turister från hela världen besöker ögruppen med hopp om att få uppleva bland annat midnattssol och isbjörnar. (ref. Wikipedia)

45


Hetkiä joilta voit odottaa vähän enemmän Punaiset laivat täyttyvät hetkistä, joilta voi odottaa vähän enemmän. Jaa hetkesi, maku-nautintosi tai viihde-elämyksesi ystävän tai rakkaan kanssa. Matkalla Helsingistä Tukholmaan viihteestä vastaavat mm. Jukka Poika, Pete Parkkonen ja Anna Puu. Tähtitansseja rytmittävät mm. Markku Aro, Joel Hallikainen ja Marita Taavitsainen. Myös matkalla Turusta pääset viihteen pyörteisiin, lavalla mm. Paula Koivuniemi, Ellinoora ja Egotrippi. Tarkista jäsenetusi. Vikingline.fi/edut/pohjola-norden

Förvänta dig lite mer Röda båtarna är fyllda med stunder du kan förvänta dig lite mer av. Dela ditt ögonblick, dina smakupplevelser eller din underhållningsupplevelse med en vän eller en älskling. På vägen från Helsingfors till Stockholm står bl.a. Jukka Poika, Pete Parkkonen och Anna Puu för underhållningen. Stjärndansa till t.ex. Markku Aro, Joel Hallikainen och Marita Taavitsainen. Och från Åbo kan du virvla runt till Paula Koivuniemi, Ellinoora och Egotrippi m.fl. Kolla dina medlemsförmåner. Vikingline.fi/forman/pohjola-norden

Lite mer hjärta

Vähän enemmän tunnetta

Vikingline.fi


POHJOLANORDEN ry:n jäsenalennus 50,-/hlö kaikista

JORDANIAN MATKOISTA!

Opastetut matkat sis. kuljetukset Helsingistä, majoitus, ohjelman mukaiset ateriat, retket jne. MEILTÄ MYÖS LIITTYMÄLENNOT/ JUNALIPUT – KYSY LISÄÄ!

HELSINKI

Teollisuuskatu 21 00510 Helsinki helsinki@matka-agentit.fi

JOENSUU

Kirkkokatu 20 80100 Joensuu joensuu@matka-agentit.fi

PORVOO

Lundinkatu 16 06100 Porvoo porvoo@matka-agentit.fi

Upea, unohtumaton

JORDANIA

SUORAT LENNOT HELSINGISTÄ AKABAAN 16.10.-4.12. ja 5.2.-16.4.

KIERTOMATKAT

mm. Punainen meri, Kuollut meri, Wadi Rumin autiomaa, pääkaupunki Amman, uskomaton kalliokaupunki Petra. Puolihoito.

23.-30.10. • 6.-13.11. • 27.11.-4.12. • 12.-19.2. • 12.-19.3. • 2.-9.4. alk. 1.180,•

RANTALOMAT

AKABA Punaisen meren pohjukassa on rento ja rauhallinen lomakohde.

Viikon matkat (ma-ma) alk. 699,-

JOULUN AJAN MATKAT Pähkinänsärkijä -baletti TALLINNASSA • 9.-10.12. alk. 150,PEKING ja Kiinan muuri • 20.-27.12. 1.295,• 27.12.-3.1. 1.395,BUDAPEST, BRATISLAVA JA WIEN • 21.-26.12. 1.195,RIIKA • 22.-26.12. alk. 375,PRAHA • 22.-26.12. 850,BUDAPEST • 22.-26.12. 965,ISLANTI • 22.-26.12. 1.125,PÄRNU • 23.-26.12. alk. 290,ANDALUSIA • 23.12.-1.1. alk. 1.145,-

TURKU

Linnankatu 8E 20100 Turku turku@matka-agentit.fi

Vapaa-ajan matkat

010 321 2800

Service på svenska

010 321 2805

Varaa matkasi 24H www.matka-agentit.fi Puheluiden hinnat 8,28 snt/min (+alv 24%).

Suomalainen matkanjärjestäjä


Haloon kuulumisia! Nyheter från Hallå! Neuvontaa yli rajojen – Pohjoismaiset palvelut Rajaesteet. Mitä ne oikein ovat? Kysymys esitetään minulle usein, kun yritän kertoa, mitä teen työkseni Pohjoismaiden ministerineuvoston Haloo Pohjola -neuvontapalvelussa. Tarkasti määritellen rajaesteillä tarkoitetaan ”lakeja ja julkisia sääntöjä tai käytäntöjä, jotka haittaavat henkilöiden liikkuvuutta tai yritysten rajat ylittävää toimintaa Pohjoismaissa”. Toisin sanoen tilanteita, joissa Pohjoismaiden kansalaisten tai kaupankäynnin liikkuvuus ja sujuvuus Pohjoismaiden rajojen yli ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Edellä mainittu on siis rajaesteiden virallinen määritelmä. Mutta mitä rajaesteet käytännössä oikein ovat? Rajaesteeksi kutsutaan sitä, kun kansalainen ei Pohjoismaiden välillä saa asioitaan helposti hoidetuksi vaikka pitäisi. Rajaesteen määritelmä täyttyy, kun esimerkiksi suomalainen, Norjassa työskennellyt Elina ei saakaan Suomesta aikuiskoulutustukea, koska ulkomailla tehtyä työtä ei aikuiskoulutustukea myönnettäessä huomioida. Edellä mainittu rajaeste on onneksi jo

historiaa, sillä Rajaesteneuvosto ratkaisi sen viime vuonna. Samalla neuvosto ratkaisi kuusi muutakin rajaestettä Pohjoismaiden väliltä.

Avoimuus edellä Mutta miksi rajaesteiden kanssa työskentely on tärkeää? Tämä on toinen kysymys, joka yleensä nousee esiin rajaesteistä puhuttaessa. On nimittäin aika tyypillistä, että varsinkin me pohjoismaista yhteistyötä teke­vät ihmiset alamme pitää itsestäänselvyytenä Pohjoismaiden avoimia työmarkkinoita ja sitä, että yritykset voivat pitää kaikkia Pohjoismaita kotimarkkinoinaan. Käytännössä kuitenkin törmäämme koko ajan pieniin käytännön ongelmiin. Ongelma on esimerkiksi se, että suomalaisella sähkömiehellä menee ikä ja terveys hänen todistaessaan Norjan viranomaisille pitkää työkokemustaan ja osaamistaan. Norja haluaisi hyvän sähkömiehen töihin, hyvä sähkömies haluaisi tehdä töitä Norjassa, mutta byrokratia käy raskaaksi. Onneksi Rajaesteneuvoston työllä tätäkin rajaestettä on saatu korjattua. Syyskuussa 2016 Pohjoismaiden yhteistyöministerit antoivat julkilausuman siitä,

kuinka Pohjoismaiden tulee olla maailman integroitunein alue. Kun kansallisvaltiot yhä enenevässä määrin kääntyvät sisäänpäin, on Pohjoismailla mahdollisuus olla edelläkävijöitä siinä, että asiat voidaan tehdä myös toisin, avoimuus edellä. Pohjoismaiden välinen tiivis yhteistyö on tärkeää ja se hyödyttää kaikkia Pohjoismaiden kansalaisia.

Apua moneen eri tilanteeseen Ongelmia voi kuitenkin tulla vastaan, vaikka periaatteessa kaiken pitäisi sujua. Entä jos on muuttamassa Tanskaan opiskelemaan, menossa Islantiin töihin tai hakemassa eläkettä Ruotsista, mutta homma ei mene kuten pitäisi? Pohjoismaiden ministerineuvoston ylläpitämä Haloo Pohjola -neuvontapalvelu toimii kaikissa Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla. Tämän lisäksi raja-alueilla Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä on yhteensä neljä rajat ylittävään liikkumiseen erikoistunutta rajaneuvontapalvelua. Kaikki nämä auttavat, jos ongelmia tulee vastaan. Suomalaiselle tärkeimmät näistä ovat Suomen Haloo Pohjola, Pohjoiskalotin rajaneuvonta Ruotsi-Suomi, joka sijaitsee

Rådgivning över gränserna – Nordiska tjänster Gränshinder. Vad är det egentligen? Den frågan får jag ofta när jag försöker berätta vad jag arbetar med på Nordiska ministerrådets informationstjänst Hallå Norden. Den formella definitionen är ”lagar och offentliga regler eller praxis som besvärar personers rörlighet eller företags gränsöverskridande verksamhet i de nordiska länderna”. Med andra ord situationer i vilka mobiliteten och flexibiliteten för nordiska medborgare eller handeln över nationsgränserna i de nordiska länderna inte alltid går som på räls. Det ovan nämnda är alltså den officiella definitionen av gränshinder. Men vad är

48

gränshinder egentligen i praktiken? Man kallar det för gränshinder när en medborgare inte har så lätt att hantera sina ärenden mellan de nordiska länderna fast det borde fungera. Definitionen av gränshinder uppfylls när exempelvis finländaren Elina som arbetar i Norge inte får vuxenutbildningsstöd från Finland, för att arbete utomlands inte beaktas vid beviljande av vuxenutbildningsstöd. Ovan nämnda gränshinder är lyckligtvis historia, för Gränshindersrådet löste det förra året. Samtidigt löste rådet sex andra gränshinder mellan de nordiska länderna.

Öppenhet som främsta princip Men varför är arbetet med gränshinder viktigt? Det är den andra frågan som ofta kom-

mer upp när man talar om gränshinder. Det är nämligen ganska typiskt att i synnerhet vi som bedriver nordiskt samarbete börjar ta de nordiska ländernas öppna arbetsmarknader för givet och tro att företagen kan betrakta alla de nordiska länderna som sin hemmamarknad. I praktiken stöter vi dock hela tiden på små praktiska problem. Problemet är exempelvis att en finsk elektriker får stånga sig blodig för att bevisa sin långa arbetslivserfarenhet och kompetens för de norska myndigheterna. Norge vill ha en bra elektriker, en bra elektriker vill arbeta i Norge, men byråkratin blir tung. Lyckligtvis har Gränshindersrådet genom sitt arbete även löst detta gränshinder. I september 2016 kom de nordiska


auttavat ongelmatilanteissa Torniossa, sekä Pohjoiskalotin rajaneuvonta Norja-Suomi, joka puolestaan sijaitsee Norjan puolella Skibotnissa, Tromssan kunnassa. Haloo Pohjola Suomi auttaa yksityishenkilöitä kaikkia Pohjoismaita koskevissa rajat ylittävissä kysymyksissä. Pohjoiskalotin rajaneuvonnat puolestaan ovat erikoistuneet sekä yksityishenkilöiden että yritysten neuvontaan fokuksena Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Norjan väliset rajaesteet. Kaikkien rajaneuvontapalveluiden tavoitteena on pohjoismaisen yhteistyön ydinajatus eli Pohjoismaiden kansalaisten yhdenvertainen kohtelu oman maan kansalaisten kanssa sekä ihmisten ja tavaroiden vaivaton liikkuminen Pohjolassa. Tämä tavoite kirjattiin jo 55 vuotta sitten Helsingin sopimukseen.  Teksti: Anna Välimaa, Pohjoismaiden ministerineuvosto, Haloo Pohjola Kuva: Johannes Jansson/ norden.org. Haloo Pohjola: www.haloopohjola.fi Pohjoiskalotin rajaneuvonta: www.rajaneuvonta.net

är till hjälp i problemsituationer samarbetsministrarna med ett gemensamt uttalande om att Norden ska vara den mest integrerade regionen i världen. I en tid då nationalstaterna i allt högre grad vänder sig inåt, har de nordiska länderna en möjlighet att vara föregångare och visa att saker och ting kan göras på ett annat sätt, med öppenhet som främsta princip. Det nära samarbetet mellan de nordiska länderna är viktigt och gynnar alla medborgare i Norden.

Hjälp i många olika situationer Man kan dock stöta på problem trots att allt egentligen borde fungera smidigt. Hur gör man om man ska flytta till Danmark för att studera, till Island för att arbeta eller ansöka om pension i Sverige, men allt inte går som det ska?

Nordiska ministerrådets informationstjänst Hallå Norden finns i alla de nordiska länderna och självstyrande områdena. Dessutom finns det totalt fyra gränsrådgivningstjänster i gränsområdena mellan Finland, Norge, Sverige och Danmark, som är specialiserade på mobilitet över gränserna. Man kan få hjälp av samtliga dessa om man stöter på problem. För finländarna är de viktigaste finska Hallå Norden, Nordkalottens gränstjänst Sverige-Finland, som ligger i Torneå samt Nordkalottens gränstjänst Norge-Finland, som ligger på den norska sidan i Skibotn i Tromsö kommun. Hallå Norden Finland hjälper privatpersoner i alla gränsöverskridande frågor som gäller de nordiska länderna. Nordkalottens

gränstjänst är specialiserad på rådgivning både till privatpersoner och företag och fokuserar på gränshinder mellan Finland och Sverige samt mellan Finland och Norge. Målet med alla gränsrådgivningstjänster är den centrala tanken i det nordiska samarbetet, det vill säga lika behandling av nordiska medborgare som medborgare i det egna landet samt obehindrad rörlighet för personer och varor i Norden. Det målet skrevs in i Helsingforskonventionen redan för 55 år sedan.  Text: Anna Välimaa, Nordiska ministerrådet, Hallå Norden Hallå Norden: www.hallonorden.se Nordkalottens gränstjänst: www.rajaneuvonta.net/sv

49


ajankohtaista yhdistyksissä  aktuellt i föreningar Pohjoismaisia pitsejä Orimattilassa Orimattilan yhdistys oli mukana järjestämässä Luostarin kellot ja Christian IV – Pitsejä Pohjolasta -näyttelyä.

Avajaisvieraat tutkivat pitsejä. Vasemmalla kuvassa on näyttelyn koonnut kotiteollisuus­ opettaja Helena Orava.

Kehräämön Pitsituvalla Orimattilassa pohjoismaista pitsiperinnettä esittelevään näyttelyyn Luostarin kellot ja Christian IV – Pitsejä Pohjolasta tutustui näyttelyaikana 1.10.–12.11.2016 noin 900 henkilöä. Kiinnostuneita kävijöitä oli ympäri Suomen. Näyttelyä esiteltiin laajasti myös EteläSuomen Sanomissa ja paikallislehdissä. Näyttelyn kokosi kotiteollisuusopettaja Helena Orava ja näyttelytila vuokrattiin Heinämaan Pitsinkutojilta. Orimattilan Pohjola-Norden hoiti näyttelyn markkinoinnin, oli mukana näyttelykuvien teossa, näyttelyn rakentamisessa ja valvonnassa sekä hoiti avajaisjärjestelyt. 

Kotiteollisuusopet­ taja Helena Orava kertoo pohjois­ maisten pitsien historiasta. Toinen vasemmalta on näyttelyn avannut Orimattilan yhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Korpela.

Teksti ja kuvat: Sirkku Palokangas, Orimattilan Pohjola-Norden

Salon Pohjola-Norden 70 vuotta Juhlassa palkittiin pitkäaikaisia aktiiveja ja katsottiin kuvia vuosien varrelta. Salon Pohjola-Norden vietti 70-vuotisjuhlaansa 26.4.2017. Illan ohjelmassa oli iltapala, pieniä ohjelmanumeroita ja opastettu kierros Heikki Willamon luontovalokuvanäyttelyssä Salon taidemuseo Veturitallissa. Tervetulopuheessa yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Ruska kertoi hauskasti siitä, miten pohjoismaisuus on kulkenut hänen elämässään punaisena lankana läpi vuosikymmenten. Juhlassa muistettiin myös yhdistyksen pitkäaikaisia aktiiveja. Kultaisen ansiomerkin saivat Pirjo Ruska, Pirkko Skyttä ja Päivikki Eeva ja hopeisen Sari Kanerva. Ensio Huldénille ojennettiin Veikko Karsman stipendi pitkäaikaisesta työstä yhdistyksen hyväksi. Huomionosoitukset jakoi liiton pääsihteeri Michael Oksanen, joka myös kertoi

50

liiton tulevaisuuden visioista. Yhdistyksen historiikkikin linkittyi tulevaisuuteen, sillä nykyinen sihteeri Taru Koskinen näytti kuvia yhdistyksen kuluneilta vuosikymmeniltä digitaalisena kuvaesityksenä Ensio Huldénin kertoessa muistoja menneiltä vuosilta. Pohjoismaista musiikkia juhlassa esittivät Niklas Strömberg haitarilla ja huilu– kitara -duo Taru Koskinen–Leena Niemi.

Iltapalalla herkuteltiin suolaisten lisäksi paikallisen Kuiron leipomon ja Hermannin koulun oppilaiden yhteistyönä syntynyttä Suomi100 -leivosta. Illan lopuksi saatiin vielä nauttia puhuttelevista suomalaisista luontokuvista.  Teksti ja kuva: Taru Koskinen, Salon Pohjola-Norden


Väst mötte öst i Norra Karelen Det blev en lite längre tur i år när Pohjola-Norden -föreningarna i Vasa och Korsholm åkte ut på sin gemensamma utflykt, som brukar gå av stapeln kring Norges nationaldag, den syttende mai. Resan gick denna gång rakt österut, ända till Norra Karelen. Idén till resan – ett motbesök – föddes under Joensuu-föreningens lyckade resa till Vasa med omnejd i september 2016. Österut reste också Wasa Bygdekör som på ort och ställe hann med lite eget program i samarbete med sin vänkör Joensuun Laulu. Tidig lördag morgon 20 mai åkte en bussfull pigga österbottningar samt några lokala Norden-aktivister iväg till Koli, Finlands äldsta nationallandskap, som med sina hisnande vyer förevigats med både penna, pensel och noter av nationalromantiskt sinnade konstnärer som Axel Gallén, Eero Järnefelt, Louis Sparre, Jean Sibelius och Juhani Aho. Vägledda av en glad och rolig vildmarksguide vandrade hela gruppen från parkeringsplatsen upp till UkkoKoli längs ännu snötäckta, hala stigar i granskogens skugga, stödjande sig på varandra. Den storslagna utsikten gjorde ingen besviken. Efter Koli fortsatte färden till konstnärshemmet Paateri i Vuonislahti, österom sjön Pielinen. Där bodde och arbetade Eeva Ryynänen i årtionden tillsammans med sin man, formande de mest förunderliga skapelser i trä. Det är alltid så fascinerande med dessa konstnärer som nästan maniskt håller på med ett och samma projekt i hela sitt liv – och skapar en hel värld. Vi som var

Aningen kyligt med storslaget uppe på Koli

Koli reser sig över ett ännu isbelagt Pielinen

med stod häpna inför såväl skickligt snidade träskulpturer som en hel kyrka byggd av gigantiska stockar forslade dit från ryska Karelen. På kvällen i Joensuu stod körsång i Rantakylä kyrka, en spontan guidetur runt centrum samt en god supé på programmet. Efter en lång, givande dag kanske någon tog en sen promenad längs Pielis älv som mäktig flyter genom centrum. Älven är en

gammal karelsk handelsrutt som utgjort grunden för stadens utveckling. Innan österbottningarnas hemfärd på söndag berikade ännu körerna gudstjänsten i Joensuu kyrka med sina vårliga toner.  Text: Sinikka Marila och Peter Sjölund, Joensuun Pohjola-Norden Bilder: Sinikka Marila

Andaktsfullt i ödemarkskyrkan i Paateri

51


ajankohtaista yhdistyksissä  aktuellt i föreningar Oulun nordistit bodenilaisten vieraina Pohjoisruotsalainen Bodenin pikkukaupunki kutsui Oulun kaupungin ja Oulun Pohjola-Nordenin edustajat elokuussa Suomi 100 -vuotta seminaariin. Tiettävästi yhteistyö Oulun ja Bodenin välillä alkoi vuonna 1947, ja nimenomaan paikalliset nordistit olivat aloitteellisia yhteistyön aikaansaamiseksi. Bodenin kaupunginjohtaja ja valtuuston puheenjohtaja olivat suunnitelleet jo marraskuusta 2016 lähtien Suomen sotavuosiin liittyvää seminaaria, jossa olisi puhumassa sekä suomalaisia että ruotsalaisia historiantutkijoita. Paikalla oli muiden osanottajien lisäksi

runsaasti myös Finlands vänner -yhdistyksen jäseniä. Lauantaisessa illanvietossa käytiin vilkasta keskustelua ja pidettiin monenmoisia puheita. Taisipa joku laulaa luikauttaakin. Hanuri soi haikeasti. Sunnuntaina meidät oululaiset vietiin yllättäen varuskunta-alueelle, jossa sijaitsee komea Havre magasinet, entinen kauravarasto. Nykyään se toimii modernin taiteen museona. Varuskunta-alueelta jatkettiin nelisenkymmentä kilometriä metsään kuuluisalle Treehotellille. Hotelli on eriskummallinen puihin rakennettu seitsemän huoneen kompleksi, jonka komeasti varusteltuihin kymmenen metrin korkeudessa oleviin huoneisiin noustaan puutikkaita. Hotelli on tavattoman suosittu ja liki täyteen buukattu vuoden ympäri. Lopuksi lounastimme Briittan pensio-

naatissa, vaihdoimme lahjoja ja sovimme tulevista yhteistyökuvioista. Monipuolinen reissu oli hauska, ja ainakin suomalaiset saivat rivakan språkbadin eli kielikylvyn.  Teksti: Ulla Haverinen, Oulun Pohjola-Norden Kuva: Mats Engfors

Ojasta allikkoon – vedet matkalla Itämereen valokuvakilpailu ja näyttely Orimattilan yhdistys järjesti vuonna 2016 valokuvakilpailun, johon tuli ilahduttavan paljon kuvia. Kilpailun Ojasta allikkoon – vedet mat­ kalla Itämereen tavoite oli edistää ympäristötietoisuutta, tuoda esille Itämeren tilaa ja myös meidän sisämaan asukkaiden vastuuta siitä. Kaikki kotiseutumme vedet päätyvät lopulta Itämereen. Itämeri-teema oli myös Pohjola-Nordenin liiton painopistealue vuonna 2016. Kilpailun järjestämisen mahdollisti Lions Club Orimattila/Viljamaan 50-vuotisjuhlassaan yhdistykselle myöntämä avustus. Kilpailuun lähetettiin ilahduttavan paljon kuvia: Kolmeen sarjaan (alle 15 v., 16–19 v. ja avoin sarja) lähetettiin yhteensä 171 kuvaa 75 kuvaajalta. Kussakin sarjassa

jaettiin kolme palkintoa ja lisäksi kunniamainintoja. Kilpailussa palkituista kuvista koottu näyttely oli esillä Orimattilan Taidemuseossa joulukuussa 2016. Alkuvuodesta 2017 näyttely siirtyi Hyvinvointikeskus Onniin Pukkilaan ja sen jälkeen Orimattilan Yhteiskouluun ja Erkko-lukioon. Näyttelyyn tutustui kaikkiaan noin 800 henkilöä. Näyttelyyn liittyen yhdistys tuki Itämeriaiheisen luennon järjestämistä Erkko-lukion ja Yhteiskoulun oppilaille joulukuussa 2016. Luennon piti Helsingin Yliopiston tutkija Laura Joensuu, joka tekee väitöskirjaa Itämeren suolapulsseista. Kuulijoita oli noin 150.  Teksti ja kuva: Sirkku Palokangas, Orimattilan Pohjola-Norden

SARJA B 1. palkinto: Kuvaaja Lotta Laitinen, Virenojan myllyllä, 6.9.2016 Porvoonjoki Orimattila Kilpailussa palkittuja Orimattilan taidemuseossa.

52


Gävle firade Finlands 100-årjubileum med en finsk temavecka I Gävle uppmärksammades Finlands jubileumsår med finsk temavecka i slutet av mars. Temaveckan blev en succé och temaveckans evenemang lockade över 2 000 besökare. Under temaveckan anordnades ett stort antal olika aktiviteter med koppling till Finland. Alla intresserade Gävlebor och besökare blev bjudna in att lära sig mer om grannlandets 100-åriga resa och nutid, Sveriges och Finlands gemensamma historia och de kopplingar som Gävle har med grannlandet i öst. Cirka åtta procent av Gävleborna har i dag finsk bakgrund. Gävle kommun förverkligade temaveckan i samarbete med Föreningen Norden, Finska klubben i Gävle, Länsstyrelsen Gävleborg, Gävle Teater, Riksteatern Gävleborg, Arkiv Gävleborg, Länsmuseet Gävleborg, Region Gävleborg, Gävle symfoniorkester, Gasklockorna, Kulturum, Humanistiska samfundet i Gävle, Studieförbundet Vuxenskolan, Gävle Stadsbibliotek, Bomhus bibliotek, Bomhus Folkets hus, Svenska kyrkan och kommunens träffpunkter för seniorer.  Text och bilder: Minna Piispala

SARJA A 1.palkinto: Kuvaaja Taru Puputti, Porvoonjoki, 12.9.2016 Naarkoski Pukkila

För barn arrangerades verksamhet med temat Tove Jansson på Gävle stadsbibliotek.

Minna Piispala från föreningen Norden stod på Gallerian Nian i Gävle och berättade om Finland 100 år.

Sinikka Bohlin och Martti Halming från föreningen Norden stod på Gallerian Nian i Gävle och berättade om Finland 100 år.

SARJA C 1.palkinto: Kuvaaja Sari Mantila, Lokkilammella, 29.9.2016 Virenoja Orimattila

53


sköter allt pappersarbete och betalar lönen till ditt konto Så lätt är det att vara lättföretagare:

Kom överens om arbetet med din kund

Utför arbetet och skapa en faktura

Din kund betalar räkningen


verkkopuoti  nätboden

www.pohjola-norden.fi

Kotona Pohjolassa -juliste A3-kokoista julistetta löytyy sekä valkoisella että sinisellä pohjalla. Ne ovat ilmaisia sekä PohjolaNordenin jäsenille että muille tilaajille. Tilaa osoitteessa www.pohjola-norden.fi

Hemma i Norden affisch Affischer i A3-storlek finns med både vit och blå bakgrund och de är gratis för både medlemmar och icke-medlemmar. Beställ på www.pohjola-norden.fi

Tilaa verkkopuodista/Beställ från nätboden Kirjoja/Böcker Lippuja/Flaggor

Esitteitä/Broschyrer Julisteita /Affischer

Oppimateriaalia/Läromaterial Ilmaismateriaalia/Gratismaterial

Nyt kun olemme jo hyvän matkaa uuden vuosisadan puolella, 1900-lukua voi alkaa tarkastella kokonaisuutena. Näinkin kunnianhimoiseen aiheeseen tarttuakseen täytyy olla vähintään Jan Guilloun kaltainen taituri, eikä hänen nyt kuudenteen suomennettuun osaansa ehtinyt Suuri vuosisata -sarja petä odotuksia. Guilloun kymmenosaiseksi tarkoitetun romaanisarjan jokainen osa on itsenäinen teos. Päähenkilöt vaihtelevat romaanista toiseen, mutta romaanisarjan kehyskerto­ muksena on norjalais-ruotsalainen Lauritzenin suku viime vuosisadan myllerryksissä. 1950-luvulle sijoittuva kuudes osa Made in America (ruotsiksi Äkta amerikanska jeans) ilmestyy suomeksi lokakuussa 2017. Romaani kertoo kolmanteen Lauritzensukupolveen kuuluvan Ericin lapsuudesta ja nuoruudesta Tukholmassa ja sen lähiseudulla viattoman viisikymmenluvun mittaan. Ericin lapsuus yläluokkaisessa kodissaan Saltsjöbadenissa on idyllistä lukuun ottamatta isäpuolen säännöllistä selkäsaunaa. Saltsjöbadenissa kaikki perheet ovat ”tavallisia”, kun taas kaupungissa osa perheistä on kummallisia: lapsia kielletään vierailemasta tiettyjen luokkatoverien kotona, perheissä puhutaan eri tavalla ja syödään eri ruokaa. Hienosteleva Eric ei ymmärrä, miksi koulukaverin työläisperheen luona häntä tölvi-

tään, vaikka hän käyttäytyy niin hyvin kuin osaa. Kohtaamiset eri luokkien välillä ovatkin romaanin kutkuttavimpia hetkiä. Romaani jakautuu melkeinpä kahtia: ideaaliin lapsuuteen maaseudulla ja kaupungissa vietettyyn varhaisnuoruuteen. Erityisesti lapsuusosa on upeasti kirjoitettu Ericin kuluttaessa aikaansa mielikuvituksensa voimin keksien omia seikkailujaan tosielämän kuvauksen keskelle. Teini-iässä Eric joutuu muuttamaan Tukholman keskustaan ja keskittyy urheiluun, elokuvien katseluun ja tyttöihin. 1950-luvun maailmankuva on kuvattu paikoin jopa kliseisesti ulkomailta salakuljetettuine kolapulloineen, Elviksineen ja Boy-sätkineen. Ydinaseiden pelosta huolimatta lapsille maailma näyttäytyy viattomana, ja koko toinen maailmansota ja sen kauheudet ovat teini-ikäiselle Ericille täysi mysteeri, vaikka taistelujen päättymisestä on alle kymmenen vuotta. Eric kohtaa ullakolla esineitä ja kuulee tarinanpätkiä sieltä täältä, mutta ei aivan ymmärrä kaikkea. Lukija tietää tai aavistaa päähenkilöä enemmän. Välillä rasittavinta lukemisessa on Eric itse. Hän on liikuntatuntien kingi, saa loistavia arvosanoja koulussa ja on lisäksi suosittu niin kavereiden kuin ihastusten parissa. Onneksi erinomaisuudessaan ja

Ulla Montan

Liikuntatuntien kingi 1950-luvun Tukholmassa

yläluokkaisuudessaan paistatteleva nulikka kohtaa myös vastoinkäymisiä, jottei lukeminen käy sietämättömäksi. Sekä Eric että kirjailija Guillou ovat syntyneet tammikuussa 1944, eivätkä yhtäläisyydet jää siihen. Mikään omaelämäkerta teos ei silti ole, mutta kenties 50-luvun lapsuusmuistoja voi pitää autenttisempina kuin aikaisemmista vuosikymmenistä kertovia romaanisarjan osia. Toisaalta aiemmat osat tarjoavat kenties jonkin verran eeppisempää tarinankerrontaa ja laveamman kuvan menneistä vuosikymmenistä, siinä missä Made in America etenkin loppua kohti junnaa liian erinomaisessa teinipojassaan. Toivottavasti romaanisarjan tulevissa osissa päähenkilöt vaihtelevat ja mielikuvitus lentää alkuosien tavoin, eivätkä ne jumitu liikaa kirjailijaa itseään muistuttavan Ericin temmellyksiin. Kalle Keijonen

Jan Guillou: Made in America. Suomennos Petri Stenman. Like 2017.

55


HjOrT

PREMIÄR 11.11.2017 WWW.ABOSVENSKATEATER.FI

Pohjola-Norden 2 2017