Nuorten tapa olla maailmassa muuttaa maailmaa

Koronakeväänä 2020 sai alkunsa kahden yliopistokeskuksen yksikön yhteistyönä toteutettu hanke, jonka tavoitteena oli osallistaa nuoria tutkimukseen ja ymmärtää nuorten joukkokokoontumisten merkitystä heidän omista lähtökohdistaan käsin.

Koronakeväänä 2020 valtakunnallisen median uutisotsikoihin nousi ”porilaisnuoriso”, joka korona-ajan kokoontumisrajoituksista huolimatta ”lähes satapäisin joukoin ajelehti” paikallisten automarkettien parkkialueilla (MTV Uutiset 13.4.2020). Uutisten kuvaamana nuorten kokoontumiset olivat vastuuntunnotonta ja uhmakasta ”mussutusta” (Iltalehti 13.4.2020, Helsingin Sanomat 13.4.2020). Lisäksi nuorten ja heidän lähipiirinsä terveydestä oltiin aidosti huolissaan (Satakunnan Kansa 13.4.2020).

Mediassa luvattomat joukkokokoontumiset paikantuivat erityisesti porilaiseksi ilmiöksi. Tuo ajankohta sai meidät tutkijat tahoillamme pohtimaan, mistä oikein on kysymys. Miksi porilaisten nuorten tarvetta kokoontua paheksuttiin erityisen voimakkaasti? Oliko kyse jostain muustakin kuin porilaisuudesta tai koronapandemiasta? Näistä pohdinnoista sai alkunsa Suomen kulttuurirahaston Satakunnan rahaston rahoittama Miitti-hanke (2021 – 2022).

Halu hyödyntää tutkimuksessa nuorille luontevia yhteydenpitokanavia toi yhteen kaksi yksikköä Porin yliopistokeskuksesta. Seuraavassa kerromme yhteistyönä toteutetusta hankkeesta, jonka tavoitteena oli osallistaa nuoria tutkimukseen. Uskomme, että sukupolvirajat ylittävää yhteisymmärrystä voidaan paikallisesti edistää, jos ymmärrämme paremmin nuorten kokemuksia.

Vaaralliseksi koettu joukkohengailu

Aikuiset päättävät pitkälti siitä, minkälaisia sosiaalisia suhteita pidetään hyväksyttävinä, ja nuorten päämäärättömältä vaikuttava ”hengailu” näyttäytyy siten tyypillisesti ongelmana. Kielteinen kontrolli kohdistuu etenkin yläkouluikäisiin nuoriin, joiden sosiaaliset tarpeet ovat hyvin erilaiset aikuisiin verrattuna. Nuoret ovat toisilleen merkittävä sosiaalisen tuen ja osallisuuden kokemuksen lähde.

Halusimme tutkimuksessamme mahdollistaa porilaisnuorten joukkokokoontumisten ymmärtämisen nuorten omista näkökulmista sekä selvittää keinoja, joiden avulla nuoret voisivat luontevasti ilmaista omia näkökulmiaan. Mikä merkitys yhteen kokoontumisella on paikallisuuden, yhteisyyden, jaetun ymmärryksen, empatian, moraalin ja vastavuoroisuuden näkökulmista?

Nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen ja yhteisyyden tarkastelussa on tärkeää hahmottaa, että kasvokkaisen vuorovaikutuksen lisäksi myös sosiaalisen median alustoilla on merkittävä rooli nuorten arjessa. Vaikka olimme alun perin kiinnostuneita koronapandemian tuottamista rajoituksista, meitä kiehtoi laajemmin se, kuinka nuoret rakentavat yhteisöllisyyttä sosiaalista mediaa hyödyntäen. Koska kokoontuvia nuoria tuomitaan herkästi, meidän täytyi löytää tapoja tutkia kokoontumisia siten, että nuoret pystyivät kertomaan motivaatioistaan avoimesti ilman huolta moralisoivasta tuomitsemisesta aikuisten taholta.

Nuorten osallistaminen monitieteisen yhteistyön kautta

Nuorten kokemusmaailman ymmärtäminen edellytti, että tutkimusryhmässämme oli monipuolista osaamista. Olimme kiinnostuneita paitsi joukkokokoontumisten ymmärtämisestä sisällöllisessä mielessä myös sosiaalisen median tutkimisen menetelmällisistä kehittelyistä ja niihin liittyvien tutkimuseettisten haasteiden tunnistamisesta.

Aloitimme nuorten näkökulmiin tutustumisen tapaamalla nuoria paikallisissa oppilaitoksissa sekä keskustelemalla heidän joukkokokoontumisiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvistä ajatuksistaan. Keskustelujen kautta etenimme havainnoimaan vapaaehtoisten nuorten henkilökohtaisia sosiaalisen median tilejä sekä niillä julkaistua joukkokokoontumisiin liittyvää sisältöä. Havainnointi vahvisti käsitystämme sosiaalisen median merkityksestä nuorten kohtaamisissa ja yhteisöllisyyden muotoutumisessa, mutta se osoitti myös sosiaalisen median tilien merkityksen nuorten yksityisenä, aikuisilta vapaana alueena.

Koska tutkijoina koimme nuorten yksityiselle alueelle tunkeutumisen eettisesti haasteellisena, päädyimme toteuttamaan pienryhmäharjoituksen, jossa nuoret simuloivat Snapchat-viestisovelluksen ryhmäkeskustelua post-it-lappujen avulla. Simulaatiossa pyysimme pienryhmiä ensin kuvittelemaan osallistumisen joukkokokoontumiseen. Toisessa vaiheessa pyysimme nuoria reagoimaan viestittelyssään tilanteeseen, jossa poliisi saapui hajot- tamaan kokoontumisen. Ilahduimme siitä, kuinka ennakkoluulottomasti nuoret lähtivät mukaan luomaan kaksiosaista tarinaa. Vaikutti siltä, että nuoret jakavat mielellään kokemuksiaan aikuisille, kun heidän arkinen elämismaailmansa ja heille luontevat kommunikoinnin tavat huomioidaan kokemusten jakamisen menetelmiä valittaessa. Ajattelemme tämän havainnon olevan hyödynnettävissä paitsi tieteellistä tutkimusta tehtäessä, myös ammatillisessa toiminnassa nuorten kanssa.

Miksi on tärkeää olla sivuuttamatta nuorten motivaatioita?

Simulaatiokokeilu onnistui myös sisällöllisesti yli odotusten. Saimme yksityiskohtaista tietoa nuorten yhteenkokoontumisen motivaatioista ja heidän keskinäisistä yhteisöllisyyden muotoutumiseen liittyvistä neuvotteluistaan. Esimerkiksi katujenvaltaamisprotestit ymmärretään selkeästi poliittisina, koska ne on kehystetty neuvotteluiksi siitä, miten julkista tilaa voidaan käyttää. Samalla tavalla paikallisten nuorten kokoontumiset pyrkivät kyseenalaistamaan sitä, kuka määrittää julkista tilaa ja sen käyttöä. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset ovat tärkeitä nuoren näkökulmasta ja niiden tuottaminen yhteen kokoontumalla voidaankin nähdä yhteiskunnallisena vaikuttamisena.

Nuorilla on erityislaatuinen tapa olla maailmassa. Vaikka nuoruudessa korostuu hetkellisyys, se on aikaa, jolloin nuoret alkavat työstää kauaskantavia kuulumisen, identiteetin ja solidariteetin kysymyksiä. Kasvaminen demokraattiseen yhteiskuntaan edellyttää kokemuksia siitä, että saa puolustaa oman viiteryhmän oikeutta olla maailmassa omalla tavallaan.

Nuorten jaettu näkemys sosiaalisten suhteiden luomisesta haastaa aikuiset tunnustamaan nuorten erityiset sosiaaliset tarpeet, jotka aikuisten on helppo sivuuttaa arjessa. Lisäksi on tärkeää päästää irti siitä ajatuksesta, että vain suuret kaupungit tarjoavat nuorille hetkellisiä poliittisen osallistumisen areenoita. Myös pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa ja maaseudulla nuoret mobilisoituvat ja osoittavat toisilleen solidaarisuutta kokoontumalla yh- teen tavalla, joka kyseenalaistaa aikuisten luomat hierarkiat. Tämä saattaa olla aikuisille kiusallista tai huolta aiheuttavaa, mutta nuorille se on ensiarvoisen tärkeää. sosiaalityö

Tampereen yliopisto Pori, yhteiskuntatieteet

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma, Turun yliopisto

YTT, tutkijatohtori

Tampereen yliopisto Pori, yhteiskuntatieteet

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma, Turun yliopisto