MariParkeista etsitään ratkaisua merialueiden tehokkaampaan hyödyntämiseen

Merialueita halutaan hyödyntää tehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin energian ja ruuantuotannon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta kehitettäessä. Yhtenä ratkaisuna selvitetään monikäyttöalueiden eli MariParkien perustamista merialueille. Monikäyttö tarkoittaa, että vähintään kaksi käyttäjää tai erilaista käyttömuotoa hyödyntää meren resursseja yhdessä tai toistensa läheisyydessä. Monikäyttöalueet vertautuvat maa-alueiden teollisuuspuistoihin.

Koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat kasvattaneet tarvetta parantaa energian- ja ruuantuotannon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Suomen merialueilla omavaraisuuden kannalta tärkeät tuotantomuodot ovat avomeri- ja rannikkokalastus, kalankasvatus sekä merituulivoima. Kalastuksen toimintaympäristöä tukemalla sekä vajaasti hyödynnettyjen kalalajien arvoketjuja rakentamalla voidaan edistää kotimaisen kalan käytön kulutusta. Kalankasvatuksella tuotetaan kotimaista ja ilmastoystävällistä ruokaa. Merituulivoiman tuotantoon voidaan yhdistää vihreän vedyn tuotantoa ja edelleen hiilettömien polttoaineiden, kuten ammoniakin valmistusta.

Tuulivoima ja kalankasvatus ovat huoltovarmuuden kannalta kestäviä tuotantomuotoja, koska ne muodostuvat pienialaisista yksiköistä, jotka sijaitsevat hajallaan pitkin rannikko- ja merialuetta eivätkä tarvitse päivittäistä operointia paikan päällä.

Kiertotalousratkaisut etusijalle

Merienergian ja kalan tuotantoa voidaan lisätä ilman monikäyttöäkin. Mo- nikäytön suunnittelussa katsotaan kuitenkin hallitusti kokonaiskuvaa kauemmas tulevaisuuteen, jossa kiertotalouden ratkaisuilla voidaan kehittää ilmasto- ja ympäristöystävällisiä ruuan ja energian tuotantomenetelmiä.

Monikäyttöalueella parhaimmillaan hyödynnetään lähialueella tai samalla alustalla toimivien yritysten tuotteita tai sivuvirtoja. Kalastusalukset voisivat esimerkiksi bunkrata eli tankata merellä tuulivoimalaitoksen yhteydessä tuotettua polttoainetta. Vähintäänkin toimijat hyödyntävät yhteistä infrastruktuuria tai huolto- ja tukipalveluita.

Luonnon huomioiva suunnittelu on monikäytön perusta

Monikäytön keskeisenä ajatuksena on, että merellä tapahtuva toiminta ei heikennä ympäristön tilaa vaan pyrkii parantamaan sitä mm. lisäämällä luonnon monimuotoisuutta. Rakentamisessa ja yhdyskuntasuunnittelussa käytetty ”nature-inclusive design” eli luonnon huomioiva suunnittelu sopii myös merialueella tapahtuvien toimintojen ja merellä sijaitsevan infrastruktuurin suunnitteluun. Esimerkiksi merituulivoimalat voidaan rakentaa siten, että ne tarjoavat alustoja lajeille tai eliöyhteisöille, joiden elinympäristöt ovat vähentyneet tai tuhoutuneet. Luonnon huomioiminen voi alkaa jo yksityiskohdista, esimerkiksi vedenalaisten rakenteiden betonisuunnittelusta.

Kalankasvatuksen osalta voidaan pohtia myös ravinnekompensaation mahdollisuuksia. Ravinnekompensaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa merilevän tai simpukoiden kasvatuksella sidotaan ravinteita kalankasvatuksen kanssa samalla alueella tai sen läheisyydessä. Näin voidaan kompensoida kalankasvatuksesta syntyviä ravinnepäästöjä.

Luonnon huomioivan suunnittelun periaatteet nousevat yhä enemmän keskiöön merialuesuunnittelussa. Euroopan Unionin ensimmäinen merialuesuunnittelukierros päättyi virallisesti maaliskuussa 2021. Suomessakin laadittiin Suomen aluevedet ja talousvyöhykkeen kattava Suomen Merialuesuunnitelma 2030 (https://meriskenaariot.info/merialuesuunnitelma/). Merialuesuunnittelu on jatkuvaa toimintaa, joten Euroopassa useat maat ovat aloittaneet uuden merialuesuunnittelukierroksen. Niin on tehty myös Suomessa vuoden 2022 alussa. Uudella suunnittelukierroksella merialueen toimintaa katsotaan aikaisempaa positiivisemmasta näkökulmasta: ihmistoiminnan positiivisia vaikutuksia ympäristöön pyritään lisäämään ja tuomaan esiin selvemmin esimerkiksi suhteuttamalla vaikutukset negatiivisiin vaikutuksiin.

Merialuesuunnittelulla yhteensovitetaan merellisiä toimintoja kestävyyden takaamiseksi

Merialueiden eri käyttömuotojen yhteensovittaminen on haastavaa, eivätkä yhdyskuntasuunnittelussa ja kaavoituksessa käytetyt menetelmät suoraan sovellu meren käytön suunnitteluun. Merialueiden hallinnoinnin ja sääntelyn haasteet johtuvat vesiekosysteemien monimutkaisuudesta – monitasoisista virtauksista ja vuorovaikutuksista, jotka ulottuvat yli hallinnollisten aluerajojen. Siksi perinteinen sääntely ja ympäristöluvat yksittäisille toimijoille eivät riittävän kattavasti pysty ohjaamaan merialueiden käyttöä kestävään siniseen kasvuun. Tarvitaan kokonaisvaltaisempaa suunnittelua ja eri intressiryhmien välistä keskustelua ja yhteistyötä.

Merialuesuunnittelu on kehitetty työkaluksi merialuetta koskevien intressien ja merellisten toimintojen yhteensovittamiseksi. Tavoitteena on edistää kestävää sinistä taloutta ja samalla edistää meriympäristön hyvän tilan saavuttamista. Tulevaisuuden merialuesuunnit- telussa pyritään yhä enemmän tunnistamaan eri toimintojen ja intressien synergioita. MariParkien suunnittelu on synergioiden tunnistamista konkreettisimmillaan.

ANNE ERKKILÄ-VÄLIMÄKI

Turun yliopiston Brahea-keskus, Merenkulkualan koulutusja tutkimuskeskus,Pori

MARI POHJA-MYKRÄ

FT, merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori Varsinais-Suomen liitto