Maailma aatteiden vallassa

Hallitsevatko aatteet ja ideat meitä vaiko me aatteita ja ideoita? Kaikkien ajatusten kriittisen tarkastelun tulisi olla korkeakoulujen mission ytimessä.

Harvardin kauppakorkeakoulun professori David Korten julkaisi vuonna 1995 Suomessakin paljon huomiota saaneen teoksen ”Maailma yhtiöiden vallassa”. Kirjassaan Korten esitti suurten yritysten käyttävän taloustieteilijä Adam Smithin ajatuksia hyväkseen ajaessaan omia etujaan. Smithin maailmassa ei ollut globaaleja suuryrityksiä, joten hänen ajatuksiaan ei voida soveltaa tällaisten yritysten toiminnan arvioimiseen. Tästä huolimatta suuret yritykset ja näitä tukevat PR-toimistot vetoavat Smithin ajatuksiin, kun ne yrittävät vakuuttaa ihmiset siitä, ettei niiden toimintaa saa säädellä, koska ilman säätelyä ne pystyvät parhaiten edistämään yhteistä hyvää.

Ihmiset ovat luultavasti aina etsineet auktoriteetteja, jotka ”todistavat” heidän ennakkoluulonsa ja etunsa oikeutetuiksi. Tutkimukset kertovat, että mitä älykkäämpi henkilö on, sitä parempi hän on löytämään järkevältä kuulostavia perusteluja toiminnalleen. Eikä tällainen toiminta ole läheskään siinä määrin tietoista kuin kyynikot ovat antaneet ymmärtää. Filosofi David Hume esitti, että kaikki ihmiset toimivat jollain tasolla näin. Me ensin päätämme, mitä mieltä me jostakin asiasta olemme, ja sitten etsimme perustelut päätöksellemme. Sosiaalisen median ja kahdenkymmenenneljän tunnin uutissyklin luoman informaatiotulvan seurauksena ilmiö on vain paisunut. Uhkaavassa ja alati kaikkea kyseenalaistavassa maailmassa ihmiset entistä kiivaammin etsivät ja hakevat turvaa sellaisista ajatuksista, jotka turvaavat heidän identiteettiään ja etujaan. Kyse on oman hyvinvoinnin maksimoinnin strategiasta informaatiotulvan edessä.

On kuitenkin liian yksioikoista olettaa, että kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut ”totuudesta” tai siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ongelma piilee enemmänkin siinä, kuinka yleistä erilaisten auktoriteettien näkemysten hyväksi- ja väärinkäyttö on sellaisten ihmisten parissa, jotka toiminnallaan usein aiheuttavat suurta haittaa muille ihmisille. Esimerkiksi tupakkayhtiöt muodostavat tässä vain jäävuoren huipun. Adam Smith oli moraalifilosofian professori ja hän olisi todennäköisesti ollut kauhuissaan siitä, miten raakaa oman edun tavoittelua yritetään hänen näkemyk- siinsä vetoamalla oikeuttaa. Smith olisi huomauttanut, että usein maksimoidessaan omaa lyhyen tähtäimen etujaan ihmiset, yritykset ja muut organisaatiot nakertavat omia pitkän tähtäimen etujaan. Kauhuissaan olisi ollut myös yltiöindividualistinen Karl Marx, jos hän olisi tiennyt, minkälaisia hirmuhallintoja hänen ajatuksiinsa vedoten on pystytetty.

Ongelmat eivät valitettavasti pääty tähän. Iso joukko ihmisiä katsoo, että heitä ohjaa ideologioiden sijaan ”puhdas maalaisjärki”, jonka pohjalta he päättelevät itse, minkälainen toiminta missäkin tilanteessa on järkevää ja eettistä. On totta, että järkevät ihmiset ovat monen asian suhteen yksimielisiä. Toisaalta he ovat monen asian suhteen myös totaalisen erimielisiä. Saattaa myös olla, että maalaisjärjen ohjaamat ihmiset ovat lopulta kaikkein ideologisimpia. Taloustieteilijä John Maynard Keynes sanoi: ”Käytännölliset ihmiset, jotka uskovat olevansa täysin irrallaan mistään intellektuaalisista vaikutteista, ovat yleensä jonkin vääräksi todistetun taloustieteilijän orjia.”

Käytännössä ihminen pistää omat aivonsa ja omatuntonsa hyllylle, kun hän ei tunnista jonkin auktoriteetin näkemysten valtaa omaan ajatteluunsa tai hän nojautuu jonkin ajattelijan näkemyksiin kritiikittömästi. On viisauden merkki, jos henkilö tunnistaa omien kykyjensä rajat ja hakee neuvoja itseään osaavammilta. Mikään ei kuitenkaan takaa, että ihminen osaa (joko tietoisesti tai tiedostamatta) kysyä neuvoa oikealta taholta. Edes Keynesin neuvot eivät aina olleet niitä kaikkein parhaimpia.

Kriittisen tieteen tehtävä on paljastaa yritykset vääristellä sitä, mitä joku on joskus sanonut. Sen tehtävä on arvioida kriittisesti mutta ilman vääristelyjä kaikkia ajatuksia ja aatemaailmoja. Kritiikissä ei koskaan saa unohtaa hyviä käytöstapoja. Sananvapauden rajoittaminen on monissa tilanteissa perusteltua, mutta tieteellisessä keskustelussa erittäin harvoin. Kaikkein eniten suojelua tarvitsevat kaikkein epäsuosituimmat ajatukset. Vähintäänkin ne pakottavat oikeiden ajatusten esittäjät perustelemaan omat näkemyksensä huolellisesti.

Sananvapaudella on huono maine pitkälti siksi, että epäsuosittujen ajatusten esittäjät eivät aina ole muistaneet hyviä käytöstapoja. Roger Olsonin mukaan toisen ajatukset tulee aina esittää siten, että tämä toinen henkilökin voisi allekirjoittaa luonnehdintasi. Tämä on hyvä neuvo riippumatta siitä, esitätkö suosittuja vaiko epäsuosittuja ajatuksia.

Korkeakoulut eivät ole ajatushautomoita, joiden tehtävä on levittää sen tukijoiden ja rahoittajien etuja sekä aatemaailmaa. Julkisesti rahoitettujen korkeakoulujen tehtävänä on edistää yhteistä hyvää. Ihmiset ovat usein huonoja sen määrittämisessä, mikä on heille missäkin tilanteessa hyväksi. Kun korkeakouluja on historian aikana painostettu palvelemaan joitakin tiettyjä aatteita tai ideoita, usein onkin käynyt niin, että tällaista painostusta harjoittaneet tahot ovat pidemmän päälle nakertaneet omia etujaan.

Siinä, että yrittää ajaa omia etujaan ei sinällään ole mitään väärää tai tuomittavaa. Tieteen tehtävä on kuitenkin löytää ja paljastaa ne tapaukset, jolloin yksittäisten henkilöiden tai pienen ryhmän etujen ajaminen loukkaa räikeästi suuren enemmistön etuja. Usein näissä tilanteissa ihmiset täytyy pelastaa itseltään.

Ei valitettavasti ole olemassa mitään taetta sille, että parhaimmat ajatukset voittavat. Tai ehkä parhaat ideat lopulta voittavat, mutta ennen tätä huonot ideat ovat saattaneet synnyttää miltei rajattoman määrän tuhoa ja kärsimystä. Stalinin ja Hitlerin edustamien aatemaailmojen romahtaminen ei lohduta heidän uhrejaan. Totuuden ei ole koskaan kuitenkaan tarvinnut pelätä päivänvaloa. Christopher Hitchensin sanoin: ”Skeptisyys ennemmin kuin sinisilmäisyys on korkein periaate mitä ihmisen älykkyys voi käyttää olemassaolomme ylevöittämiseen”.