OPISKELU
Miltä näyttää tavallisen opiskelijan kampuselämä vuoden vaihtuessa?
Kysy opiskelijalta, mitä hänelle kuuluu Teksti Isto Launo Henkilökuva Star Image
V
uosi on nyt 2022, ja pian koittaa poikkeusolojen alkamisen toinen vuosipäivä. Se tarkoittaa sitä, että kaksi tuoreinta vuosikurssia kauppakorkeakoulun opiskelijoista ovat viettäneet koko tähänastisen opiskelijaelämänsä koronarajoitusten varjossa. Molemmilla vuosikursseilla on paljon yhteistä. Muun muassa se, että yliopiston koronalinjaukset ovat rajoittaneet heidän mahdollisuuksiaan päästä tekemään aivan tavallisia opiskelija-aktiviteetteja. Tavallisilla opiskelija-aktiviteeteilla en kuitenkaan tarkoita riehakkaita monen sadan henkilön baarijuhlia, vaan aivan tavallista koululla oleskelua ja kampuselämää. Monilta uusilta opiskelijoilta puuttuu täysin opiskelijaelämän perustukset, eli ystävät uudesta kaupungista, tapa rentoutua opiskelun ohessa, sekä opiskelijan identiteetti ylipäätään.
Vaikka opiskelijalla on vaikeaa, niin sentään tukiverkko on kunnossa. Vai onko? Ekonomien kyselystä tuli ilmi lisää pelottavia statistiikkoja; 46 prosenttia opiskelijoista, jotka yrittivät päästä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) psykiatrin palveluihin, saivat hylkäävän vastauksen. Ylipäätään kynnys, jossa opiskelija tajuaa tarvitsevansa mielenterveyteensä apua, on todella korkea. Siitä vielä korkeammalla on kynnys, jossa uskalletaan ottaa psykiatriin yhteyttä. Asioiden täytyy siis oikeasti olla huonosti, jotta opiskelija päätyy tähän tilanteeseen. Kuitenkin lähes puolet apua tarvitsevista opiskelijoista saa vastaukseksi jotakuinkin: ”Sinun asiasi eivät ole tarpeeksi huonosti.” Opiskelijalle tämä on erityisen turhauttavaa siksi, että hänen on täytynyt maksaa opiskelijan terveydenhuoltomaksu, muttei saa siitä mitään vastineeksi.
Kurjaahan se on, mutta kyllä opiskelijat pärjäävät. Vai pärjäävätkö? Turun kauppatieteiden ylioppilaiden mielenterveyskyselyssä tuli ilmi pelottavia statistiikkoja juuri kauppakorkean opiskelijoiden pärjäämisestä. 91 prosenttia opiskelijoista kokee olonsa yksinäiseksi ainakin satunnaisesti. 76 prosenttia opiskelijoista kokee vaikeuksia rentoutua. 72 prosenttia opiskelijoista kokee jonkinlaista ahdistusta opintomenestyksestä. Maalatakseni kuvan, opiskelijan arkipäivään kuuluu aamusta iltapäivään kotona tietokoneen äärellä istumista ahdistuneena. Opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta saada vastapainoa opiskelulle. Siinä vaiheessa, kun päivän opinnot ovat valmiit, niin päivä vain jatkuu samassa yhdessä huoneessa, mutta nyt pitäisi vaihtaa rentoutumismoodi päälle opiskelumoodin sijaan. Vaikeaa, eikö vain?
Tämä opiskelijoiden tarpeiden laiminlyönti tulee kostautumaan yhteiskunnalle tulevaisuudessa. Miten sitten käy, kun Suomen eri yliopistoista valmistuu kymmeniä tuhansia maistereita, mutta sen sijaan, että he olisivat innoissaan töiden aloittamisesta ja pää täynnä mieluisia opiskeluaikojen muistoja, he ovat aivan burnoutin partaalla. Artikkelin synkän sävyn tarkoituksena on luoda tietoisuutta siitä, mitä opiskelijat käyvät läpi arjessaan, ja mitä seurauksia tällä voi olla. Jos esimerkiksi sinä, lukija, tunnet jonkun, joka on muuttanut uuteen kaupunkiin hiljattain opiskelemaan, käytä hetki päivästäsi kysyäksesi, mitä hänelle kuuluu.
–
”MONILTA UUSILTA OPISKELIJOILTA PUUTTUU TÄYSIN OPISKELIJAELÄMÄN PERUSTUKSET, ELI YSTÄVÄT UUDESTA KAUPUNGISTA, TAPA RENTOUTUA OPISKELUN OHESSA, SEKÄ OPISKELIJAN IDENTITEETTI YLIPÄÄTÄÄN.”
10
