Symbiontti 4/2021

4/2021

57. vuosikerta

Päätoimittajat

Riku Kangasniemi riku.kangasniemi@helsinki.fi

Joonatan Toivanen joonatan.toivanen@helsinki.fi

Toimitussihteeri

Minna Launiainen minna.launiainen@helsinki.fi

Muut tekijät

Juudit Häsä

Suvi Leskinen

Roope Nykänen

Julius Ulpovaara

Ulkoasu ja taitto

Juudit Häsä

Riku Kangasniemi

Minna Launiainen

Valtteri Mäkelä

Roope Nykänen

Joonatan Toivanen

Julius Ulpovaara

Veikko Yrjölä

Kansi

Suvi Leskinen

Logo

Anni Virolainen

4 5 6 9 16 18 20 24 26 28

Sisällysluettelo

Menneitä & tulevia tapahtumia

Luonnon ryöstäjät

Linnut tyhjyydessä

Vinkkejä opiskelijatapahtumiin

Tyhjyyden tunne

Parran pärinää

Luomuksen kätkemää

Vuoden pipari 2021

Horoskoopit

Keltanokka

ISSN-L 1458-4115

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea.

Symbioosi ry

PL 65 (Viikinkaari 1)

00014 Helsingin yliopisto

Tiedon arkkitehdit

Teksti: Joonatan Toivanen – Kuva: Ossi Tahvonen

Koronavirus on omikronvariantin leviämisen myötä jälleen monien huulilla ja mielissä. Se on sitä varsinkin päättäjillä ja terveysviranomaisilla, jotka pohtivat kuumeisesti keinoja kiperän tilanteen ratkaisemiseksi. Pandemian ottaessa uusia kierroksia uutisoitiin Suomen hallituksen sisällä esiintyvän tyytymättömyyttä siitä, että THL ja Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä eivät ole hallituksen mielestä antaneet riittävän ripeästi siunausta kolmannen rokotuskierroksen käynnistämiselle alle 60-vuotiaiden keskuudessa. Hallituksen sisältä vuodettiin julkisuuteen myös tieto, että hallituksessa ilmenisi halukkuutta siirtää rokotusasiantuntijaryhmän johdossa työskentelevä ylilääkäri Hanna Nohynek syrjään tehtävistään. Samassa yhteydessä julkilausuttiin epäilys, onko THL:n ylijohtaja Markku Tervahauta enää tehtäviensä tasalla (Iltalehti, 28.11.2021).

Yhteiskuntaa koetteleva konformismin kooma näyttää pandemian vuoksi saavuttaneen niin laajat mittasuhteet, että vallanpitäjät ovat alkaneet sairastua mammuttitautiin. Väärää mieltä olevien asiantuntijoiden painostaminen, jopa pyrkimys hyllyttämiseen, tekemällä hallituksen sisäisistä näkemyksistä julkisia kertoo omaa shokeeraavaa kieltään kehityksestä. Asiantuntijoita puolustamaan nousivat niin THL:n Markku Tervahauta, joka luonnehti Lääkärilehden haastattelussa anonyymien hallituslähteiden ulostuloja epäasiallisiksi (Lääkärilehti, 1.12.2021), kuin Helsingin Sanomat, joka peräänkuulutti vahvasti pääkirjoituksessaan epidemiologisten arvioiden jättämistä alan asiantuntijoiden punnittaviksi (Helsingin Sanomat, 1.12.2021).

Tänä niin sanottuna totuuden jälkeisenä aikana puhutaan paljon siitä, kuinka sosiaalinen media ja valeuutiset ruokkivat Donald Trumpin valinnan ja Brexitin kaltaisia ilmiöitä. Paljon vähemmän puhutaan sen sijaan siitä, kuinka myös varteenotettavina pidettävät toimijat astuvat parhaan tiedon instituutioiden ja neutraalin tiedonvälityksen varpaille. Vallanpitäjien naamakertoimesta riippumatta toimenpidepaletti saa joskus poliittisen tarkoitushakuisuuden värejä. Yllättävältä on tuntunut se, että media, jolla on ollut perinteisesti rooli vallan vahtikoirana, on suhtautunut korona-aikana ajoittain todella kesysti hallituksen toimiin: varsinkin pandemian alussa kriittisiä äänenpainoja ei juuri kuulunut eikä päätöksiä haastettu. Vaikeista päätöksistä ja niiden mielekkyydestä pitäisi kuitenkin uskaltaa aina käydä kriittistä ja jopa kyseenalaistavaa, laajan kirjon näkökulmia sisällyttävää keskustelua, jotta päätöksenteko säilyttää

legitimiteettinsä kansalaisten silmissä. Poliittisesti motivoituneella sirkuksella on onneksi vastapainonaan toinen tärkeä demokraattinen instituutio: tiede. Tieteessä kuka tahansa asiansa osaava voi esitellä ajatuksen tai havainnon, joka käy läpi alan asiantuntijoiden sille asettaman seulan. Jos havainto selviää tästä mankelista kunnialla läpi, se kodifioidaan tieteelliseksi tiedoksi, joka yhtäältä on jatkuvan kriittisen arvioinnin ja parannusten kohteena ja jonka keskeisiin oivalluksiin ja sovelluksiin moderni informaatioyhteiskunta toisaalta perustuu. Nykyaikana ympärilleen katsova huomaa nopeasti, että asiantuntijatieto ja inhimillisen toiminnan perustaminen sille eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan taustalla väijyvät koko ajan erilaisten intressiryhmien asettama ristipaine ja suoranainen tiedon vihollisten esiinmarssi. Asiantuntijatieto ja asiantuntijuus ovatkin tässä ilmastossa mittaamattoman arvokasta pääomaa, jota kannattaa aktiivisesti vaalia.

Viitteitä

Iltalehti, 28.11.2021: https://www.iltalehti.fi/politiikka/ a/0541d1ca-f803-4de0-8c0a-5ba10b07820e.

Lääkärilehti, 1.12.2021: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/thl-n-markku-tervahauta-on-laaketieteen-asiantuntijoiden-tehtava-arvioida-rokottamista-eipoliitikkojen/?public=f6cc643b8be8140b5ff205d57eb71 34b.

Helsingin Sanomat, 1.12.2021: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008442499.html.

Mielen tyhjyys valtaa joskus paitsi päättäjät myös pääkirjoituksen laatijan.

Menneitä & tulevia tapahtumia

Teksti: Riku Kangasniemi

Menneitä

23.11. Syyskokous

Symbioosin hallitus ja virkailijat vuodelle 2022 valittiin hybridikokouksessa.

20.11. Kaamossitsit

Kertsillä oli koolla iso joukko pahiksia sitsaamassa.

26.11. Symbioosin pikkujoulut

Matlu-klusterilla oli joulutunnelma huipussaan.

2.–3.12. Luonnontieteilijöiden jouluristeily Klassikkotapahtuma oli jälleen Itämeren aalloilla.

3.–5.12. Risteilysimulaattori

Risteilysimulaattori päätettiin perua koronatilanteen pahenemisen vuoksi.

15.12. Vuoden pipari 2021 – glögiä ja piparinkoristelua

Pipareita koristeltiin Viikissä ja parhaat pääsivät tähän lehteen, lue lisää sivulta 24.

Tulevia

24.12.–16.1. Joululoma

Yliopisto-opetus on pääosin tauolla!

3.–9.1. Kilpparieksku

Tammikuun alku Kilpisjärven biologisella asemalla!

14.2. Happobileet

Symbioosin vuoden isoimmat bileet tulevat taas!

Luonnon ryöstäjät

Teksti: Riku Kangasniemi

Luonnonvaraisten eliöiden ja niiden osien laiton kauppa (englanniksi illegal wildlife trade) on monille tuttu ilmiö. Sen uhreiksi joutuu vuosittain valtava määrä erilaisia eläimiä, tunnetuimpina esimerkkeinä varmasti sarvikuonot ja norsut, suuret kissapedot sekä ihmisapinat. Sama ilmiö uhkaa kuitenkin myös monia kasveja, esimerkiksi näyttäviä trooppisia orkideoita, joita kerätään suuria määriä myytäväksi keräilijöille.

Eikä tuo ilmiö ole ennenkuulumaton Suomessakaan. Maamme ensimmäinen tunnettu baltiantoukokämmekkä (Dactylorhiza majalis subsp. baltica) varastettiin kaivamalla se ylös juurineen Morgonlandetin saarelta. Osansa ovat saaneet myös monet muut kasvit, kuten kangasvuokot (Pulsatilla vernalis) ja hämeen- eli sormikylmänkukat (P. patens) rauhoituksestaan huolimatta. Kauniit kukat viehättävät ja niitä halutaan omiin puutarhoihin, vaikka se laitonta olisikin. Suurin tragediahan on kasvien huono menestys puutarhoissa: ne tuppaavat kuolemaan siirron jälkeen, jolloin populaatio pienenee yhä vain ja sen monimuotoisuus köyhtyy. Lopulliset seuraukset voivat olla vakavia kokonaisten lajien kannalta.

Syyttömiä eivät ole tutkijatkaan. Varsinkin aikana ennen nykyistä optiikkaa ja muita kehittyneitä menetelmiä näytteitä tutkimusta varten kerättiin ampumalla, myrkyttämällä, keräämällä ja niin edelleen. Tämä on varmasti johtanut monien lajien kantojen vähenemiseen. Onpa Suomessakin arveltu mesikämmekän (Herminium monorchis) vähenemisen ja lopulta katoamisen yhtenä merkittävänä osasyynä olleen täysin ylimitoitettu keräily herbaarioihin (Salmia, 2013).

Kasveilla käytävän laittoman kaupan on todettu olevan paljon vähemmälle huomiolle jäävää, kuin eläinten vastaava kauppa (Margulies ym. 2019). Tämä on helppo ymmärtää, sillä asenteet ovat monesti arkipäiväisessäkin elämässä eläimiä korostavia ja kasveja vähätteleviä. Ovathan eläimet hellyyttäviä ja paljon liikkuvaisempia ja inhimillisempiä kuin kasvit. Kertoipa professori emeritus Carl-Adam Hæggströmkin, että Maarianhaminasta Lemlandin Nåtöhön kulkevaa tietä rakennettaessa oli eräs paikallinen viitannut alueen lähes ainutlaatuisen kasvillisuuteen ”vihreänä paskana, jota kasvaa joka paikassa”. Eikä kasveihin valitettavasti osoita suurta kiinnostusta biologian opiskelijoiden jakautuminen eri eri-

koistumisaloillekaan. Kasvitieteen opiskelijoita kun on meillä Helsingin yliopistossa vähemmän kuin minkään muun erikoistumisalamme. Jos ”suuri yleisö” ja me biologit suuntaamme lähtökohtaisesti katseemme pois kasveista, on ilmeistä, että ne jäävät vähälle huomiolle myös päätöksenteossa ja laittoman kaupan seurannassa. Olisi tärkeää yrittää puuttua myös kasvien laittomaan keräilyyn ja kauppaan yhtä tehokkaasti kuin eläinten vastaavaan.

Keräily on merkittävä uhka monille lajeille niin meillä Suomessa kuin maailmallakin (mm. Hyvärinen ym. 2019). Ilmiötä on vaikea kitkeä, sillä monissa maissa ihmiset tekevät sitä ansaitakseen elantonsa ja rikkaat haluavat leveillä tutuilleen hienoilla kokoelmillaan. Ilmiö on kuvottava ja vaarallinen, olipa kyse sitten lumileopardien (Panthera uncia) taljoista, tai harvinaisten orkideoiden kaupittelusta. Tähän ongelmaan on maailmassa yritetty keksiä ratkaisuja ja saada aikaan tuloksia muun muassa lajeja rauhoittamalla, perustamalla vartioituja luonnonsuojelualueita ja niin edelleen. Ongelma ei ole silti poistunut ja sen kitkemisen eteen pitää tehdä jatkuvasti töitä. Iso rooli on koulutuksella ja luonnonsuojelun itseisarvon sekä rahallisen arvon opettamisella. Ekoturismi on kasvava trendi, jolla voisi olla mahdollisuuksia merkittävänä elinkeinona.

Aina löytyy silti ihmisiä, joilla on käytettävissään niin paljon rahaa, että he saavat kaiken haluamansa, myös viattomia luontokappaleita. Ongelman juurisyynä voineekin pitää meidän ihmisten pohjatonta ahneutta ja omistushalua, joka jaksaa aina yllättää ja turhauttaa.

Lähteet:

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.). 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.

Margulies, J. D., Bullough, L. A., Hinsley, A., Ingram, D. J., Cowell, C., Goettsch, B., ... & Phelps, J. 2019. Illegal wildlife trade and the persistence of “plant blindness”. Plants, People, Planet, 1(3), 173-182.

Salmia, A. 2013. Pohjolan uhanalaiset orkideat. LounaisHämeen luonnosuojeluyhdistys. Sastamala. 342 s.

Linnut tyhjyydessä

Teksti ja kuvitus: Roope Nykänen

Kurkottaessaan universumiin tähtitieteilijät ovat hahmottaneet monia tähdistöjä lintuina. Samalla niihin on yhdistynyt historian myyttejä.

Loppusyksy ja talvi ovat lintuharrastajalle usein latistavaa aikaa. Jokunen pöllö tai koskikara voi ilahduttaa ahkeraa ulkoilijaa, mutta yleisesti metsät, pellot ja taivaat ovat siivekkäistä hiljaisina. Katsetta ei kuitenkaan kannata laskea taivaasta: pimenevät illat nimittäin mahdollistavat jälleen harrastuksen, joka kesäkuukausina on ollut epätoivoista. Tähtien katselun.

Maailmankaikkeuteen katseensa kurottava voi kohdata mitä ihmeellisimpiä asioita näkökentässään. Tässä jutussa keskitymme revontulien ja tähdenlentojen sijaan taivaan tähtikuvioihin, joiden joukosta löytyy myös yhtä sun toista livertäjää. Pohjoisella taivaalla siivekkäitä tähtikuvioita on kaksi: Joutsenen ja Kotkan tähtikuviot.

Joukahainen säihkyvällä pyrstöllä

Tutumpi kahdesta lintutähtimerkistä lienee Joutsenen tähtimerkki, joka on näkyvä, noin Otavan kokoinen tähtikuvio. Joutsenen tähtimerkki sijoittuu taivaankannessa Linnunradalle ja valkoisen linnun voi katsoa lentävän taivaanrantaa kohti. Pohjan ristin tuntevalle Joutsenen tähdistö löytyy helposti, koska risti muodostaa osan Joutsenen ruumiista. Toinen maamerkki (vai pitäisikö sanoa taivasmerkki) Joukahaisen löytämiseen on Kesäkolmio, sillä yksi kolmesta kolmion tähdestä kuuluu Joutsenen tähdistöön.

Jos itse tähtikuvio on kookas, niin on myös sen kirkkain tähti Deneb. Sen on arvioitu olevan kooltaan noin 160–200 kertaa Aurinkoa kookkaampi. Jos siis Auringon siipiväli olisi yhtä suuri kuin pikkusinisiiven (Cupido minimus), olisi Deneb jättiläisalbatrossi (Diomedea exulans). Valtava taivaankappale on yksi kirkkaimmista pohjoisen tähtitaivaan edustajista ja juuri se toimii yhtenä aiemmin mainitun Kesäkolmion kulmana.

Kirkkautensa lisäksi Denebillä on myös toinen ennätys Joutsenen tähtikuviossa. Se sijaitsee selvästi muita tähtiä kauempana, arviolta noin 1500 valovuoden päässä maasta. Periaatteessa verkkokalvollesi voi siis päätyä fotoni, joka on sinkoutunut irti Denebistä samoihin

aikoihin, kun Länsi-Rooma oli juuri murskattu ja Madagaskarilla eli vielä useita norsulintuja ja sarvellisia krokotiileja.

Joutsenen tähdistössä Deneb sijoittuu pyrstöön, mistä tähden nimi juontuu (Al dhanab on arabiaa ja tarkoittaa häntää). Deneb on luonteeltaan sirkumpolaarinen, joten pääsemme nauttimaan vuoden ympäri Joukahaisen tuikkivasta perästä.

Elämää ja väriloistoa

Denebin lisäksi maininnan arvoinen tähti on Albireo, joka muodostaa Joutsenen pään. Albireo ei itse asiassa ole tähti, vaan kaksoistähti. Kaukoputken omaavalle Albireo voi tarjota lumoavia hetkiä, sillä Albireon kaksi tähteä ovat kauniin eri väriset (tai itse asiassa tähtien keskinäinen sijainti huijaa ihmissilmää korostamaan kontrastia kappaleiden välillä). Toinen tähti loistaa sil-

TUNNISTA LAULUJOUTSEN

• Suuri ja valkoinen lintu.

• Pitää kaulaa yleensä suorana.

• Nokan kärki musta ja tyvestä keltainen. Kärjen musta ei kuitenkaan yletä sieraimeen asti, toisin kuin pikkujoutsenella.

• Ääni trumpettimainen toitotus.

miimme kultaisena, kun taas toinen on syaaninsininen. Melkein yhtä upea parivaljakko kuin laulujoutsenen nokan musta kärki ja keltainen tyvi!

Joutsenen tähdistöstä tekee myös mielenkiintoisen se, että NASA löysi sieltä ensimmäisen maan kokoisen elinkelpoisen eksoplaneetan vuonna 2014. Kepler186f:ksi nimetty planeetta on kuitenkin sen verran kaukana (500 valovuotta), ettei siitä tiedetä juuri mitään.

Myyttejä valkoisesta linnusta ja nesteestä

Lumoava puoli tähdissä, kuten myös linnuissa, on se, että samoja ihmeellisyyksiä ovat kanssamme päässeet ihastelemaan ihmiset läpi historian. Joutsenen tähdistössä nämä kaksi ihmetyksen kohdetta yhdistyvät. Antiikin Kreikassa kerrottiin, että Zeus naamioi itsensä joutseneksi, jotta pääsisi muiskuttelemaan salaa spartalaiskuninkaan vaimoa Ledaa. Leda kiintyi kuin kiintyi joutseneen ja päätyi tämän kanssa jopa sänkyyn. Lopputuloksena tästä oli muna, josta kuoriutui Troijan Helena.

Suomalaisessa mytologiassa Joukahainen oli pyhä lintu. Joutsenesta juontunee myös Linnunradan nimi, sillä sen ajateltiin olevan reitti, jota pitkin joutsen lentää Lintukotoon. Lintukoto oli tarinoissa taianomainen paikka, jonne muuttolinnut lensivät talveksi. Lintukodon ajateltiin sijoittuvan kauas sinne, missä maanpinta ja taivaankaari kohtaavat. Entisajan ihmiset ajattelivat, että taivaankannen reunalla saattoi olla varsin ahdasta. Siksi Lintukoto nähtiin pienenä paikkana, mikä voi myös selittää lintukodon nykyistä merkitystä.

Sivujuonteena todettakoon, että monissa muissa kielissä Linnunrata on nimetty maidon mukaan (kuten englanninkielinen Milky Way). Tämä juontaa juurensa kreikkalaiseen mytologiaan, jonka mukaan Linnunrata olisi syntynyt Heran läikkyneestä maidosta. Monia tarinoita riittää siitä, mikä sai maidon läikkymään ympäri

universumia. Yhden tarinan mukaan Hera imetti Herkulesta, mutta voimakas vauva puraisi Heran nänniä niin kovaa, että imettäjä riuhtaisi pienokaisen pois.

Himmeä peto

Toinen tähtitaivaallamme liitelevä lintu on Kotka, joka sijaitsee myös Linnunradan varrella. Kotkan tähtikuviosta pääsee nauttimaan Suomessa parhaiten syksyllä. Kotkan tähdistö ei ole niin näkyvä kuin Joutsenen johtuen himmeämmistä tähdistä sekä alemmasta sijainnista taivaankannella.

Kotkan tähdistön kirkkain tähti on Altair, joka muodostaa aiemmin mainitun Denebin ja Lyyran tähtikuvion Vegan kanssa Kesäkolmion. Denebistä poiketen

Altair sijaitsee todella lähellä Maata, vain 17 valovuoden päässä. Se on myös yksi tähtitaivaamme kirkkaimmista tähdistä. Näin ollen vaikka muu kokon ruumis olisikin vaikeasti havaittavissa, näkyy linnun pää loisteliaana pimeydessä.

Altairia ovat ihmetelleet jo muinaiset eufratilaiset astronomit 3000 vuotta sitten. Altair-nimi toimii lyhenteenä arabian sanoista Al Nasr al Ta’ir, joka tarkoittaa yllättävästi lentävää kotkaa. Myös Rooman valtakunnassa tähti tunnettiin lentävänä kotkana, nimeltään Vultur volans.

Entisajan

taivaankannen reunalla saattoi

olla varsin ahdasta.

Myös kotkaan liitetään muinaisia taruja, joista yhdessä päähenkilönä on jälleen kerran himokas Zeus. Tässä tarinassa kotka, joka oli Zeus valepuvussa tai Zeuksen kuninkaallinen lintu, sieppasi Troijan prinssi Ganymedeksen. Zeus haltioitui prinssistä ja teki tästä itselleen rakastajattaren sekä jumalten juomanlaskijan. Tarina päättyi Ganymedeksen siirtämiseen Vesimiehen tähdistön kupeeseen. Prinssin voi myös löytää kiertämästä Jupiteria, sillä Ganymedes on Jupiterin suurin kuu. Valtava kiertolainen voittaa koossaan jopa Merkuriuksen.

Alkuun uudessa harrastuksessa

Joutsenen ja Kotkan tähtikuvioiden lisäksi tähtitaivaalta löytyy runsaasti muutakin ihmeteltävää. Tähtikuvioiden paljoudessa sormi voi mennä suuhun, mutta muutaman vinkin avulla keltanokkakin voi päästä jyvälle taivaankappaleista.

Tähtitietoutta jakaa tähtitieteellinen yhdistys Ursa, jonka sivuilta löytyy paljon tietoa avaruudesta ja vinkkejä harrastajalle. Lisäksi Ursan sivuilta löytyy Tähtikartta, joka näyttää reaaliajassa, miltä tähtitaivas näyttää valitussa sijainnissa.

Tähtikartan perinteisempi versio on planisfääri, jonka avulla tähtikuvioiden etsiminen taivaalta helpottuu. Hifistelijä hankkii planisfäärin kylkeen punaisen valon. Punainen valo ärsyttää verkkokalvolla ainoastaan tappi-

soluja, joten pimeänäkö ei häiriinny planisfääriä tutkaillessa.

Koska tähdet näyttäytyvät ihmiselle niin pieninä, helpottuu niiden havaitseminen optiikan avulla. Lintukiikarit ja kaukoputket voi siten jalostaa uuteen uljaaseen virkaan.

Lähteet:

Moore, P. & Watson, F. (2008). Astronomica: Galaxies, Plantes Stars, Constellation Charts and Space Exploration. Millennium House.

Luontoportti, Laulujoutsen. https://luontoportti. com/t/619/laulujoutsen

Tiedetuubi, Taruja taivaalla: Joutsen. https://tiedetuubi. fi/taruja-tahtitaivaalla-joutsen

Wikipedia, Joutsen (tähdistö). https://fi.wikipedia.org/ wiki/Joutsen_(t%C3%A4hdist%C3%B6)

Tiedetuubi, Taruja taivaalla: Kotka. https://tiedetuubi. fi/taruja-tahtitaivaalla-kotka

Wikipedia, Lintukoto. https://fi.wikipedia.org/wiki/ Lintukoto

ihmiset ajattelivat, että

Vinkkejä opiskelutapahtumiin

Nyt kun yliopistokin on julistanut paluutaan kampukselle, voi katseen suunnata varovasti tuleviin opiskelijatapahtumiin. Opiskelijatapahtumiin liittyy runsaasti hiljaista perimätietoa, josta ei puhuta Facebookin tapahtumakuvauksissa tai laulunjohtajien puheenvuoroissa. Parin vuoden pimeä keskiaika on kuitenkin muodostanut kuilun koronafuksien ja kääpäytyvien opiskelijoiden välille. Tämä on saattanut johtaa tilanteeseen, jossa viisaat neuvot tapahtumiin valmistautumiseen eivät ole kiirineet edelliseltä vuosikurssilta seuraavalle.

Symbiontti pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen! Tässä jutussa olemme tallettaneet tärkeimmät juhlakansanperinteet muistiin, joiden avulla nykyiset ja tulevat opiskelijat voivat valmistautua erinäisiin kinkereihin. Tämä juttu ei olisi ollut mahdollinen ilman kanssasymbionttien apua. Nöyrä hatunnosto ja kiitokset heille!

Sitsit

Sitseillä eli akateemisissa pöytäjuhlissa syödään, juodaan, lauletaan ja nautitaan kanssajuhlijoiden seurasta.

Ahhh sitsit! Tapahtuma, josta on tullut oma lempparini, vaikka ensimmäisen kerran jälkeen olin varma, ettei sitsaaminen ole oma juttuni millään tavalla. Sitsien kanssa ei kannata siis antaa ensimmäisellä kerralla periksi! Tässä muutama koottu neuvo tulevaisuuden sitsejä varten:

Ensimmäinen vinkkini on, että tärkein asia, joka ehdottomasti kannattaa muistaa ottaa mukaan, on oma laulukirja. Laulun sanat on tietysti hyödylliset, mutta kirjalla on ehdottomasti perimätiedon kannalta vielä tärkeämpi rooli ja harva asia harmittaa yhtä paljon kuin laulukirjan unohtaminen. Pahimmassa tapauksessa laulukirjan sotkuttomuuden myötä tapahtuma ja omat toilailut jää auttamatta unholaan, kun kukaan ei ole niitä sukuelimien ohella ikuistanut keskelle Kultisti Miikkulaisen sanoja. Lisäksi kannattaa jollekin kirjan tyhjälle sivulle jättää tilaa, johon kirjata päivämäärineen kaikki sitsit, joilla on tullut oltua. Tämä on jotain, mitä en tullut itse tehneeksi, mikä on myöhäisempinä vuosina jäänyt kaduttamaan.

Toinen vinkkini kuuluu: jos sitseihin liittyy teema ja yksikään idea edes hieman kutkuttaa, kannattaa heittäytyä täysillä mukaan ja toteuttaa se! Sitseillä on

toki hauskaa, vaikka teeman toteuttaisi rimaa hipoen ja ymmärrettävästi välillä se on ainut vaihtoehto, mutta kertaakaan en ole nähdyn vaivan määrää (jälkeenpäin) katunut! Parhaiten mieleen on jäänyt (ainakin alkuillan osalta) nimenomaan sitsit, joilla alun perin innostamattomaankin ideaan on heittäytynyt, ehkä jopa porukan turvin, täysillä mukaan. Tämä myös auttaa erittelemään sitsejä toisistaan tehokkaasti. En voi sanoa muistavani yksittäisinä kaikkia sitsejä, joissa olen ollut puku päällä, mutta esimerkiksi keskiaika- ja viikinkisitsit ovat jääneet elämään legendaarisina!

Viimeinen neuvoni on koittaa erilaisia rooleja sitsien järjestämisessä. Tämä on erityisen hyvä neuvo, jos pelkää oman ilmoittautumisnopeutensa puolesta, sillä järkkääjänä paikkasi sitseillä on turvattu. Matalimman kynnyksen rooli on kaataja, jossa kumma kyllä suurin rooli on yleensä vesikannujen täyttö. Myös keittiönakkeja kannattaa kokeilla ja usein löytyykin rooleja, joissa voi auttaa ruokien laitossa ennen sitsejä ja silti osallistua täysillä sitseille niiden alkaessa. Toisaalta suosittelen vähintään kerran koittamaan koko illan kestävää keittiöroolia. Keittiössä on oma henkensä ja tunnelmansa, joka vetää aina vertoja ja parhaimmillaan jopa lyö sitsisalin tunnelman! Salainen perimätieto kertoo myös, että keittiössä saattaa sijaita oma viinitonkkansa nakkeilijoille...

Uskalluksen ja itseluottamuksen noustessa oikealle tasolle kannattaa myös laulunjohtajuutta harkita! Laulunjohtajuus on toki hieman muita rooleja näkyvämpää,

Koonnut: Roope Nykänen – Kuvitus: Roope Nykänen, Valtteri Mäkelä, Pixabay.com

mutta omalla tavallaan sangen helppokin rooli, kun sitsien perusteet on hallussa. Muista nakkeilijoista poiketen laulunjohtajat voivat aina sataprosenttisesti keskittyä ainoastaan sitsien vetämiseen. Onnistuneiden sitsien vetäminen hyvän laulunjohtajakaverin kanssa on erittäin ikimuistoinen kokemus, jota voin lämpimästi suositella! Nakeissa on myös hyvänä puolena se, että oman vastuun taakse voi vetäytyä, kun se-yksi-biisi-inhokki on tulilla ja ei koe olevansa tänä iltana kykeneväinen könyämään pöydän alle sönköttämään saksaksi.

Kannattaa myös olla tietoinen, että sitsiperinteet ovat eri opiskelijajärjestöillä hyvinkin erilaisia. Symbioosilla ja Helixillä sitsit ovat aina olleet rentoja tapahtumia, joiden ainoina suurempina sääntöinä on, ettei puhu muiden päälle tai liiku muiden puhuessa tai laulaessa. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla ja esimerkiksi vessassa käyntiä saattaa olla rajoitettu, mikä kannattaa tiedostaa, jos lähtee muualle sitsaamaan.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua!

• Lisäsäkeitä voi laulaa ja keksiä, kunhan sanoitus tai sovitus eivät ole tyhmiä.

• Voit keksiä itsekin sitsilauluja, mutta hoida sovitus hyvin. Omien sitsilaulujen sanoja voi helposti jakaa, jos esimerkiksi sitsejä varten on tehty yhteinen WhatsApp-ryhmä.

• Sitsiruuan ei tarvitse olla hyvää, koska se nyt olisi vähän helmiä sioille.

• Juo pieniä huikkia riippuen toleranssista.

• Vesi ja miedot on sun ystävä. Vesi erityisesti!

• Ota kynä!!!

• Ole ajoissa paikalla!

• Sitseillä usein kysytään moi [henkilön nimi], kuka sä oot. Samalla usein tiedustellaan, onko henkilö sinkku. Tai muuta henkilöön liittyvää.

• Sitsit eivät ole kilpahuutokisat, joten seuratkaa tahdin ja sanoituksen puolesta laulunjohtajia.

• On mukavaa, jos pystyt avustamaan sitsien jälkeisessä siivouksessa olematta tiellä.

• Lauluja saa toivoa sekä laulunjohtajien kautta että itse kilistämällä lasia.

• Muistakaa olla kivoja henkilökuntaa kohtaan. He järjestävät teille sitsit ilman korvausta.

• Tule sitseille täydellä vatsalla, niin et tee itsestäsi pelleä liian aikaisin.

• Muista juoda vettä illan aikana. Seuraavana aamuna olet iloisempi siitä.

• Sitseillä voi toivoa laulun nopeuttamista huutamalla tempo. Tätä ei kuitenkaan pidä liikakäyttää tai väärinkäyttää. Se ei ole mikään pikakelausnappi sitsilauluille tai kilpahuudon lähde. Joillain sitseillä tämä onkin sitsien aikana estetty. On myös käytössä antitempo mihin pätevät samat säännöt.

• Mellan sup -huudon voi huutaa säkeiden välissä, jolloin juhlakansa ottaa hörpyn juomastaan. Hörpyn jälkeen huutaja jatkaa laulua.

• Vessatauoilta palatessa odotetaan laulun tai puheen loppua.

• Kaisaniemen lummealtaassa ei saa enää uida sitsien jatkoilla tai muutenkaan.

Muita koottuja vinkkejä sitseille:

• Laula mukana, ketään ei kiinnosta meneekö hoilauksesi nuotin vierestä.

• Kilpasyömärin nopeus on kovaa valuuttaa ruuan nauttimisessa, sitseillä se on usein suoritus, ei nautinto.

• Kirjoita laulujen lisäsäkeitä kirjaasi jotta muistat ne.

• Älä nosta lasia silmien yläpuolelle skoolatessa

• Sitsien aikana puhujan päälle mölyäminen on dorkaa.

• Ilmoittaudu myös muiden järjestöjen sitseille, kaikissa järjestöissä on omat perinteensä.

• Helan gårin kohdalla voi tyhjentää shottilasinsa, mutta tämä ei ole pakollista.

• Punssi tai muu jälkiruokajuoma tarjoillaan pöytään laulun säestämänä. Tähän on kaksi laulua käytössä.

• Älä vedä täysiä laseja vikassa biisissä

• Mitä ikinä teet, älä mee etkoille!

• Kenttäkursseilla sitsataan usein! Oma-aloitteisuus kunniaan.

• Aina voi sitsata. Kanna siis mukanasi laulukirjaa.

Kertsihengaus

Kertsi on auki, siellä voi hengata. Sinne ei tarvitse tulla toimittamaan yhtään mitään. Se on Bio3:n alakerrassa ja sen vieressä on tietokoneluokka. Sen viereiseen oveen voi saada avaimen, joka toimii puoli kahteen saakka, sillä niin kauan tietokoneluokka on auki. (Korrektia on avainta hakiessa sanoa, että haluaa avaimen Bio3:n tietokoneluokkaan.)

Kertsiltä saa ilmaista kahvia aina, kun sitä keittää tai joku on keittänyt. Kertsiltä voi ostaa mm. kaljaa, suklaata, limsaa ja nuudeleita pilkkahinnoin. Kertsin tietokoneella on piikki, jossa tallettamalla rahaa Symbioosin tilille voi avata piikin ja tehdä ostoksia.

Kertsin perimmäinen tarkoitus on olla se paikka, jonne raahautua ensimmäisenä aamulla ja jonka kautta lähteä viimeisenä illalla. Sinne voi aina mennä, kun ei jaksa, ei huvita tai jaksaa ja huvittaa ihan sikana! Siellä kaikkitietävät vanhukset hengaa ja kun niihin törmää, niiltä voi ammentaa tietoa. Sohvan kulmaan voi käpertyä ja laittaa musaa tai häröjä Youtube-videoita koneelta. Jos osaa nykästä oikein, screenin saa alas lasikaappiseinästä.

Lasikaapissa on näytteitä ja historiikkeja. Sen vierestä alastonkalenterin ohi mentäessä löytyy tiskikaappi, joka sisältää mukeja. Tärkein ja arvokkain muki on Jeesus-muki. (Jos on haastajia, voi haastaa)(insert jeesusmuki*). Jos haluaa syödä nuudeleita, on olemassa yksi muki, joka on niin iso, että sinne mahtuu nuudelitiili.

Tiskipöydän vieressä on jääkaappi, josta löytyy kaljaa! Seuraava kaappi on Myyn hallituskaappi, hallituskaapit aukeavat hallitusavaimella. Tässä välissä on ovi, sen vieressä on roskikset, joiden päällä roikkuu Bondage-poni, jonka itse kirjoittaja on sitonut vuonna 2018 ja ripustanut sinne. Sitten on karkkikaappi, naulakko ja lisää hallituskaappeja, täällä on Symbioosin hallituskaappi. Sitten on ikkunat ja tietokone, taas. Kertsi on täynnä kiinnostavia tavaroita, joiden alkuperää kysellä ja siellä asuu myös Lutka, meidän maskotti! Kertsihengaus on hyvin simppeliä, siellä hengataan muiden kanssa.

Kertsibileet

Eli kerhohuoneella kekkerit, mikä sen mukavampaa!

• Kertsibileitä saa järkätä, kunhan a) ilmoittaa siitä vakseille ja b) siivoaa kaikki jäljet bileiden jälkeen, viimeistään seuraavana aamuna.

• Kertsille saa avaimen Kaisa-talosta. Sama avain avaa esim. Aleksandrian ja muiden ATK-tilojen ovet.

• Varaudu erittäin tiiviiseen tunnelmaan!

• Battleshots-pelissä on taktiikoita, joilla voittaa miltei kaikki pelit (googlaa checkerboard strategy), mutta miksi haluaisit päästä juomaan vähemmän?

• Älä aiheuta hälytyksiä pitämällä ovea 30 s kauempaa auki tai tärisyttämällä ikkunoita liikaa.

• ATK-tilassa ei saa juoda alkoholia vaurioriskien vuoksi EIKÄ VARSINKAAN TUPAKOIDA, KOSKA SIELLÄ ON VESISPRINKLERIT. Ylipäänsä tupakointi sisätiloissa on kielletty.

• Älä vittuile vartijalle, hän tekee vain työtään.

• Kertsillä ei saa nukkua, mutta meditointi on sallittu.

• Kertsi on käytössä 24/7 opiskelijoille.

• Jos rikot jotain Symbioosin omaisuutta, siivoa jäljet ja ilmoita kertsivastaaville. Älä riko yliopiston omaisuutta tai olemme kusessa, varsinkin sinä mukaan lukien.

• Kertsillä voi myös järjestää sitsejä, leffailtoja, lautapelaamista jne. Ilmoittakaa vain hallitukselle ja varmistakaa, ettei mitään oleellista ole päällekkäin.

• Kertsillä saa toki hengata, vaikka kuinka lystää ilman sen enempää ilmoittelematta. Klo 01–07 saattaa joutua poistumaan, mutta se ei liene ongelma.

• Kertsille saa muodostaa vapaaehtoisten halukkaiden toimesta biologikasaumia eli biofilmejä.

• Kertsillä voi pitää darrapitsa-aamuja.

Haleja ja pusiaisia!

Approt

Approissa kierrellään eri baareissa ja kerätään leimoja juomalla. Palkintona on usein haalarimerkki.

Kokemuksen syvä rintaääni

• Approissa kannattaa hyödyntää ruokapaikoista saatavat leimat. Reissatessa tulee kuitenkin nälkä ja tämä hillitsee övereitä.

• Shotteja juomalla pääsee nopeammin paikasta toiseen, kun aikaa ei kulu tissutteluun. Shotit ovat myös usein laimennettuja, mikä hillitsee övereitä.

• Yleensä kannattaa aloittaa approilu approalueen laitamilta, jossa aluksi ei ole niin suurta määrää populaa.

• Approihin kuuluu usein jatkot. Jatkopaikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin, jonoa on kuitenkin.

• Jatkopaikkoja on usein useita. Tämä kannattaa huomioida, että pääsee kaverin kanssa samoihin jatkoihin.

• Elämäänsä, humalaansa ja lompakkoansa voi helpottaa ottamalla omia leimasimia mukaan approille. Kännin tason voi tällöin määrittää itse. Toisaalta sotii tapahtuman fundamentaalisia piirteitä vastaan ja on heikkouden merkki.

Ahvis

Ahvenanmaan linturallissa kisataan siitä, mikä ryhmä havaitsee eniten lintulajeja 24 tunnin aikana.

• Ahvenanmaan linturalliin kannattaa osallistua, vaikka ei lintuja tuntisi. Siellä on aina ollut monen tasoisia joukkueita, joilla on hauskaa.

• Ennen rallia kannattaa selvittää, mitkä lajit ovat mahdollisesti jo saapuneet Ahvenanmaalle ja kerrata yleisten lajien tuntomerkit.

• Omaa optiikkaa ei välttämättä tarvitse omistaa, sillä Symbioosilla on jokunen kappale kiikareita ja kaukoputkia. Lisäksi Tringan jäsenillä on mahdol-

lista lainata Tringan lainaputkia (yhteensä tarjolla 2 kpl).

• Rallaamista seuraa purkutilaisuus, jossa voittajat selviävät. Purku järjestetään siten, että jokainen ryhmä huutaa vuorotellen jonkun havaitsemansa lajin (huudettua lajia ei saa tietenkään huutaa uudestaan). Kun kaikki ryhmän havaitsemat lajit on huudettu ja oma vuoro tulee, kertoo ryhmä kokonaislajimääränsä sekä pseudohavainnot (eli hauskat tai mielenkiintoiset havainnot, jotka eivät liity varsinaiseen kisaan).

• Ahvenanmaalle mennään laivalla, joka lähtee Turusta. Satamassa olisi hyvä olla ajoissa, eli ei kannata lähteä Turkuun aivan viime hetkellä.

• Jos autoon saa pyöräkoukun, niin se auttaa pyöräjoukkueita kovasti, sillä junissa on loppuunsa hyvin vähän pyöräpaikkoja varattavana.

• Luultavasti päädytte ryhmäsi kanssa jossain vaiheessa toisen ihmisen pihalle, joten varaudu selittelemään toimintaasi saaristolaisille. Ruotsin kielen taidosta on tässä eritoten hyötyä.

• Ahvikselle voi myös osallistua muuna kuin lintutiiminä. 24 h ralliajan voitte käyttää haluamallanne tavalla, oli se sitten nähtävyyksiin tutustuminen, ulkoboulderaus, kalastaminen jne.

• Maarianhaminassa on perinteinen kahvila, josta saa saaren ja kenties koko Suomen parasta pannukakkua. Tänne on ollut usein perinteistä mennä rallin jälkeisenä päivänä ennen paluulaivaan astumista.

• Idrottscenteristä pohjoiseen ei kannata lähteä lintujen perään (ellei halua uhmata todennäköisyyksiä ja löytää Bomarsundista kuningaskalastajan). Voitokkaampi taktiikka on luottaa lännen ja etelän kohteisiin. Lännessä Eckerössä kannattaa käydä katsomassa merelle, etenkin jos ryhmä omistaa kaukoputken (ja osaa tunnistaa horisontissa lentävät linnut).

• Harvinaisista lajeista on kohteliasta ilmoittaa kaikille kisaajille. Tärkeintä ei ole voitto vaan lintujen kollektiivinen arvostaminen.

• Kisan aikana nukkuminen on toissijaista. Rallin jälkeen ehtii kuitenkin nukkua, miksi siis tuhlaisit mahdollisuuden pöllöjen havaitsemiseen.

• Jos toinen ryhmä tulee kysymään apua linnun tunnistamiseen, on kuspäistä kieltäytyä auttamasta kisaan vedoten. Usein kyseessä on kuitenkin lintuharrastukseen vasta tutustuva ryhmä.

• Rallista tulee monin verroin hauskempaa, kun automatkojen ainoana musiikkina toimii Piekana töntöntön.

Vappu

• Shokkelo is love, Shokkelo is life.

• Vappuna on Shokkelo, mikä on paljon hauskempaa kuin postimerkin kokoisesta tilasta taistelu viinanhuuruisella Ulliksella.

• Vappushkokkelon järjestämiseen osallistuvat kaikki fuksit, joten se on hyvä hetki tutustua vuosikurssilaisiin ja saada lisää ystäviä. Kannattaa siis osallistua aktiivisesti sen järjestämiseen! (Shokkelomestarina toimiminen on erittäin arvostettu kohta CV:ssä, sen tietävät monet työnantajatkin ;))

• Shokkeloon saa aina mennä auttamaan järjestelijöitä tai ottaa nakkeja akateemiseen ikään katsomatta.

• Shokkelojatkot ovat hauskoja myös. Usein tarjolla on ollut ”Talon pepsiä” tai ”Talon jaffaa”.

• Shokkelolla rahoitetaan sinunkin bileesi, eli kanna kortesi kekoon!

• Vappu sisältää koko viikon verran opiskelijatapahtumia. Itse vappuaattona symbiontit kokoontuvat Luonnontieteellisen museon eteen juhlistamaan vappua ja laulamaan yhdessä Biodiversiteetin muna -kappaleen. Samalla Luomuksen hirvi lakitetaan.

• Biodiversiteetin munaa voi harjoitella etukäteen, vaikka ei kai se ole tarkoituskaan, että kyseinen yhteislaulu kuulostaa hyvältä

Kilpparin UV-eksku

Kilpisjärven uudenvuoden eksku on mahtava tapa tutustua ihmisiin ja päästä näkemään upeita revontulia, Pohjois-Norjan valaita sekä lumisen jylhiä maisemia.

• Revontulia voi ikkunoiden/ulos vilkuilun lisäksi seurata Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

• Reissuun kannattaa varata paljon lämmintä vaatetta, lautapelejä ja ohjelmaa ja jos tulee omalla autolla, niin SE LÄMMITIN TAI AUTO EI

KÄYNNISTY. Ja kiikarit Norjan puolella valaiden ja lintujen katsomiseen. Ja evästä Norjan puolelle, siellä on kallista.

• Norjassa tiet ovat hyvin liukkaat, joten ajakaa varovasti.

• Saanalle kannattaa lähteä, kun on vielä pimeää, jotta ehtii huipulle valoisaan aikaan. Mutta ei lumipyryssä, koska silloin siellä ei välttämättä näe mitään. Yhtenä vuonna pyry pääsi yllättämään symbionttikolmikon ja se teki kuulemma opasteiden seuraamisen hyvin hankalaksi.

• Pimeys kannattaa huomioida, se nimittäin tulee nopeasti! Pidemmän reissun aloittaminen valoisaan aikaan on tuhoon tuomittu yritys.

• UV-ekskuun kuuluu usein olennaisesti jonkun tvtai elokuvasarjan seuraaminen. Mitä ahdistavampi, sen tunnelmallisempaa! Kilppariperinteisiin kuuluu myös Sensuelan katsominen!

• Lintuharrastajille: lintulautaa kannattaa seurata. Odottava kyllä palkitaan lapintiaisella.

• Porokello-sovellus, rengasketjut sekä vetokoukku suositeltavat autoilijoille! Dieseliin arctic dieseliä.

• Omat hankisukset ja lumikengät plussaa! Normi hiihtosuksista ei ole niinkään hyötyä, kun latuja ei juurikaan ole.

• Kilpparilla on usein ollut tapana sitsata. Muista siis ottaa laulukirja mukaan! Juhlavaatteita ei tarvitse, sillä pukukoodina on ollut usein aluskerrasto.

Happobileet

Happobileet ovat UV-teknobileet Käärmeenpesällä, joissa on hyvää tanssimusaa seuraavaan aamuun asti. Kyseessä siis vuoden huikeimmat tanssibileet! Nimestään huolimatta bileissä ei ole tapana vetää happoja XD. Mutta tiskiltä voi ostaa juomaa ja ruokaa sekä perinteisesti kiljua. Happobileet on ne bileet, joiden teemaan kannattaa ehdottomasti panostaa, sillä paras asu palkitaan! Paikkaa koristavat mm. kertsillä aiemmalla viikolla askarrellut yliviivaustusseilla väritetyt koristeet sekä UVvalot, joiden hohtovoimaa kannattaa hyödyntää bodypaintin muodossa asua suunnitellessa. UV-maalit siis esiin ja meikkaamaan!

Vuosijuhlat eli vujut

Kerran viidessä vuodessa järjestettävät eeppiset juhlat, joissa riemuitaan Symbioosin ikääntymistä.

• Ikuinen mysteeri koko tapahtuma ennen kuin menee ja kokee itse. MENE! Loistava paikka vetää kaikella tapaa överit ”virallisen” osuuden jälkeen ja koe elämäsi jatkot silliksellä (yhtä mystinen ennen kuin osallistuu). Vähintään kahden päivän känni taattu.

• Vuosijuhlilla ei ole niin paljoa laulamista, mutta puheita pidetään enemmän.

• Vuosijuhlilla on käytössä frakki tai vastaavan juhlallinen puku.

• Vuosijuhlilla voi tanssia muttei ole pakko. Tanssia voi myös harjoitella ennen vuosijuhlia muttei ole pakko.

• Vuosijuhlia seuraavat jatkot ja seuravaan päivänä sillis. Joskus silliksellä on ollut pehmiskone. Ja simpukan koskettamista puoli tuntia.

• Nämä ovat ne fiinimmät juhlat eli ruoka on tällöin hyvää, juomaa on paljon ja kännejä ei vedetä heti alussa.

• Vuosijuhlilla julkistetaan myös uudet kunniajäsenet ja kuullaan näitten puheet.

• Vujuviikko on usein avattu jo sunnuntaina ennen vujuviikkoa puolenyön maissa.

• Vuosijuhlaviikolla on usein järjestetty symposio kattamaan eri biologian aloja aina solubilsasta biodiversiteettitutkimukseen (eli kattaen Symbioosin alat).

• Vuosijuhlaviikolla on usein ollut vujuspora, jollei jopa kaksikin.

BD-pelit eli Symbioosin fuksiaiset

Biodiversiteettipeleissä, aka BD-peleissä, uudet opiskelijat pääsevät kisaamaan ryhmissä erilaisia rasteja suorittaen. Samalla ryhmät pukeutuvat valitsemaansa teemaan. Tapahtuma toimii siis tietynlaisena tervetuliaisena uusille opiskelijoille ja tutustuttaa vanhoja ja uusia yliopistolaisia toisiinsa.

• BD-pelit - vuoden kohokohta ja mahdollisuus loistaa luovuudellaan sekä fuksina, tuutorina että rastinpitäjänä. Yleensä palkitaan paras ryhmä, teema ja rasti, ja näihin on panostettu paljon. Voittoa helpottaa überdoomareiden ja rastinpitäjien lahjonta.

• Kannattaa selvittää viime vuoden joukkueiden pukeutumisteemat. Pukukisaa voi olla nimittäin haastavaa voittaa, jos asu on sama kuin edellisenä vuonna.

• Oman tiimin valitsemiin teemoihin ja hahmoihin kannattaa heittäytyä täysillä! Tapahtumasta tulee silloin itselle hauskempi ja tämä lisää myös voittomahdollisuuksia.

Yleisiä neuvoja kaikkiin tapahtumiin

• Osta lippu/ilmottaudu samalla sekunnilla, kun ilmo aukeaa! Vaatii sorminäppäryysharjoittelua, jos haluaa päästä suosittuihin tapahtumiin mukaan

• Symbioosin tapahtumissa on ollut hirmu kivaa alkoholittomanakin! Mukaan vaan ja muistakaa tulevatkin polvet tarjota myös holittomia vaihtoehtoja.

• Perinnettä nimeltä jallupöllö ei pidä unohtaa! Idea: yksi menee (pimeään) metsään jallupullon kanssa piiloon ja alkaa huhuilla. Muut etsivät jallupöllöä ja hänet löydettyään kerääntyvät kaikessa hiljaisuudessa hänen ympärilleen juomaan jallua, kunnes kaikki ovat lopulta löytäneet jallupöllön. Ohjelmanumero esim. Lammille. Voisi toimia myös holittomana, esim. jaffapöllönä.

• Pidetään huolta toisistamme. Esimerkiksi alkoholinhuuruisessa illanvietossa, jos kaveri on jo hiukan liian marinoitunut iloliemestä, aloita juontikisa. Kisassa kaadat kahteen isoon lasiin raikasta vettä ja tarjoat toisen kaverille ja toisen pidät itse. Kerro, että nyt kisataan siitä, kumpi kumoaa lasin sisällön nopeammin sisuksiinsa. Kisaa oikeasti, mutta anna kaverin voittaa. Toista tarvittaessa. Tadaa! Kaveri kiittää viimeistään aamulla.

• Joulurisseilmo: Sormet venyteltynä nopein ilmosi ikinä. Pro tip, jos et pääse joulirisselle, tupliksen ekaan päivään myydään avoimesti lippuja Siljan sivuilta, ja siellä on yhtä hyvä meno! Rissellä on wappiryhmä, johon jaetaan sekoiluja. On myös rissepeli, jossa suorittamalla erilaista sekoilua voi voittaa kylmää käteistä.

Tyhjyyden tunne

Vuosien varrella olen huomannut, että tyhjyyden tunnetta ei tarvitse pelätä. Jokainen tuntee olonsa ajoittain tyhjäksi ja jopa merkityksettömäksi. Ihmisten kokema tunteiden kirjo on rikkaus, ja negatiiviset tunteet tai tunteiden puute ovat luonnollinen osa tervettä tunteiden kokemusta.

Tunteet ovat usein hetkellisiä olotiloja, jotka häipyvät hetkittäin vain tullakseen uudestaan. Jos ei anna tunteiden tulla ja mennä, ja ota aikaa ollakseen sinut niiden kanssa, voi lopputulos olla erittäin vaikea.

Itse taistelen edelleenkin tyhjyyden tunnetta vastaan täyttämällä kalenterin erinäisillä menoilla ja projekteilla. Vaikka ne ovatkin palkitsevia ja kivoja tapoja viettää aikaa, on taustalla pitkään ollut tyhjyyden ja sen mukana tulevien negatiivisten tunteiden välttely. Pitkän päälle se ei ole terveellistä ja käy raskaaksi myös läheisille ja muille ympärilläni. Jos ei koskaan pysähdy tyhjyyden, paitsi jäämisen, sekä omien tunteiden ja itsensä kohtaamisen pelon takia, palaa vain loppuun nopeasti.

Jos pelkää pimeää, ei kannata polttaa kynttilää loppuun molemmista päistä.

Teksti & kuvitus: julius ulpovaara

Haistattelu

Parran pärinää

Teksti: Riku Kangasniemi – Kuva: Akin kotialbumi

Olen sopinut haastattelun erään jo valmistuneen symbiontin kanssa pullan ja teen merkeissä Telkänpöntön takana olevien pöytien ääreen. Päätän kuitenkin mennä kampukselle syömään ja päädyn kertsille istumaan. Hetken WWF:n talvilintuliveä valkokankaalta tuijoteltuani maakotka pelmahtaa suorassa lähetyksessä ruokintapaikan viereen ja samalla haastateltavani, Aki Aintila, sisään kertsin ovesta.

Kuka olet ja mitä teet?

– Olen Aki Aintila, vuonna 2016 Helsingin yliopistosta valmistunut ekologi. Työskentelen Tringa ry:n ylläpitämän Hangon lintuaseman pitkäaikaishavainnoijana. Hangon lintuasemalla, eli Haliaksella Akiin onkin voinut törmätä esimerkiksi Symbioosin syksyisillä Halias-excuilla.

Mikä sai sinut valitsemaan biologian?

– Varmaan se isovanhempien kautta tullut luontoharrastus. Liityin Hämeenlinnan seudulla alueelliseen lintuyhdistykseen jo 11-vuotiaana, ja luonto on ollut vahvasti läsnä elämässäni. Lukiossa päätin sitten lähteä opiskelemaan biologiaa yliopistoon.

Kaikki tuntevat sinut parrakkaana ornina, mutta mitä tekisit nyt, jos et olisikaan päätynyt opiskelemaan biologiaa?

– Joopa joo, kaikki kuulemma tuntee apinan =D. Lintuhörhöilyn mukana on kulkenut myös hevihörhöily, joten ehkä se olisi jotain musiikkiin liittyvää, esimerkiksi musiikkitoimittaja.

Suurta yleisöä varmasti askarruttaa, koska olet viimeksi ollut ilman partaa?

– 2007, kun olin armeijassa.

Onko elämä elämää ilman teetä ja heviä?

Tähän Akilla on hyvin selkeä kanta: – EI!

Mikä merkitys luonnon pitkäaikaisseurannoilla on käytännön suojelutyön kannalta?

– Pitkäaikaisseurannat antavat perspektiiviä ja toimivat ikään kuin luonnon omana muistina, kun muutokset taltioidaan. Seurantojen luonteeseen kuuluu vakioitujen menetelmien lisäksi se, että ne tarjoavat referenssiaineistoja muille tutkimuskysymyksille ja vasta esimerkiksi 10–15 vuoden päästä voi jollekin havaintosarjalle löytyä jokin soveltavampi tarkoitus. Välillä mietityttää itseäkin, mikä merkitys näiden muuttavien tali- ja sinitiaisten laskemisella on. Mutta nyt niitä lukuja voidaan käyttää esim. keskustelussa ja tutkimuksessa linturuokinnan vaikutuksista tiaisten kantoihin.

Mikä on lempilintusi ja miksi se on muuttohaukka?

Toim. huom. Tässä pitää tietää, että Aki saa aina pienen hepulin nähdessään muuttohaukan (Falco peregrinus, tuttavien kesken pere). – Ei tällaisia tunneasioita voi järjellä selittää. Pitää katsoa se National Geographicin dokkari niistä syöksynopeuksista ja nähdä niitä lintuja livenä.

Onko sinulla vinkkejä meille vielä opintiellä taivaltaville biologin aluille?

– Ajat muuttuvat eikä vanha enää tiedä, ovatko meidän sukupolvea auttaneet jutut enää relevantteja. Aikanaan korostettiin paljon verkostoitumista ja kontaktien luomista. En osaa sanoa, onko se vielä yhtä tärkeää,

mutta oman henkisen hyvinvoinnin kannalta se on hyvä asia. Kannattaa olla jotain vastapainona opinnoille, vaikka harrastuksia. Itselle se on ollut musiikki. Kannattaa myös tarttua mahdollisuuksiin eikä jäädä empimään.

Parhaat parranhoitovinkkisi? Mikä on paras ”kampaus” pitää partaa tuulisella bunkkerilla?

– Partaöljyä ja partabalsamia säännöllisesti, ettei parta ala kutiamaan. Pitkä parta kannattaa laittaa kiinni, vaikka kahdella hiuslenkillä, jotta se ei mene takkuun tuulessa.

Mihin ekologiseen ongelmaan olisi sinun näkökulmastasi syytä puuttua kiireisimmin? Miksi?

– Eiköhän tää luontokato ois hyvä saada pysähtymään. Onko meillä muka jotain muuta tärkeämpää, kuin luonnon monimuotoisuus?

Jos voisit pelastaa jonkin lintulajin sukupuutolta, mutta et ikinä voisi havaita sitä enää, minkä lajin valitsisit?

Aki vaipuu ajatuksiinsa, tämä tuottaa selkeästi paljon päänvaivaa. – Ai saatana tää on paha. Pitkällisen mietinnän jälkeen Aki keksii lajin. – Bengalinkorppikotka! Intialaiset korppikotkalajit ovat oikeasti katoamassa ja parhaita esimerkkejä siitä, millaisia ekosysteemipalveluja linnut tarjoavat.

Löytyisikö vielä jokin naseva loppukaneetti?

– Käykää retkillä. Siellä on parempi olla, ihan mihin vain verrattuna.

Aki ja hilut kinttuihinsa saanut Lapin teurastaja, isolepinkäinen, Haliaksen bunkkerilla.

Luomuksen kätkemää

Kuvat: Veikko Yrjölä & Joonatan Toivanen – Teksti: Joonatan Toivanen

Jutun kuvittajat tekivät eräänä syksyisenä iltana lyhyen kuvareportaasimatkan Luonnontieteellisen keskusmuseon eläinkokoelmien uumeniin. Retken itseoikeutettuna oppaana ja eliöasiantuntijana toimi Luomuksella museomestarina työskentelevä Veikko.

Yllä: Luomuksen hyönteiskokoelmat ovat jokseenkin megalomaaniset. Eipä olekaan ihme, että Luomuksesta löytyy kaikkiaan yli 10 miljoonaa eläinnäytettä. Luomuksen eliönäytteitä digitoidaan parasta aikaa, ja digitointilinjaston työntekijöille riittää töitä vielä pitkään.

Yllä: Liuta sammakkoeläimiä purkeissa.

Vasemmalla: Lajilleen tarkistamatta jääneen norsulajin, ehkä savanninorsun (Loxodonta africana), kallo.

Alla: Virtahepojen (Hippopotamus amphibius) kalloja.

Lintunahkojen joukosta löytyi muun muassa kotoisia keltasirkkuja ja lähimmillään Tanskassa pesiviä tornipöllöjä. Osastolla oli suomalaisen ja muun eurooppalaisen linnuston ohella jonkin verran myös eksoottisempaa lajistoa Itä-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Paikka olisi

kattavien kokoelmiensa ansiosta lintujen iän ja sukupuolen määrityksen opiskelusta kiinnostuneen mekka, mikäli sinne olisi vapaa pääsy. Kirjoittajan tapainen paatunut orni olikin haltioissaan näkemästään: kokoelmia tutkien voisi viettää helposti viikkokausia.

Näytteiden joukossa oli lukuisia värivalioita. Kuvan taivaansiiven (Morpho sp., oik. ylh.) siipien sinisyyden selittävät irisoinnin ja interferenssin kaltaiset optiset ilmiöt, eivät yllättäen pigmentit. Perhosen siipisuomujen mikroskooppinen rakenne on siitä erityinen, että ne taittavat valonsäteitä tavalla, joka saa silmämme ja aivomme tulkitsemaan perhosesta heijastuneet valonsäteet sinisiksi, vaikka perhosen siipien pigmentti on itse asiassa ruskea. Vastaavilla näytekappaleilla olisi arvoa opetettaessa fysiikan ilmiöistä, jotka ovat käsitteellisellä tasolla usein melko abstrakteja.

Sammakon metamorfoosi kietoutuu sekin hyvin kiehtovalla tavalla fysiikkaan. Entsyymit, jotka pilkkovat nuijapään hännän kollageenisäikeet metamorfoosin edetessä, saavat pilkkomisessa apua tunneloitumiseksi kutsutusta kvanttifysiikan ilmiöstä, jota ilman entsyymien työ ei onnistuisi. Tunneloitumisessa subatomaariset partikkelit, kuten protonit, siirtyvät eräänlaisen seinän läpi puolelta toiselle kuin haamut konsanaan. Jos väriään arkikokemuksen vastaisesti muuttavan perhosen fysikaalinen resepti ei avaudu heti, seinän läpi liikkumisessa vasta riittääkin sulateltavaa.

Joukko hapsijääriä (Necydalis major), jotka pyrkivät ulkonäöllään matkimaan internetistä löytyvien tietojen mukaan ampiaisten tapaisia pistiäisiä. Aiheen tiimoilta mimikryä tarkemmin tutkittaessa valkeni viimeistään ummikolle kirjoittajallekin, että mimikryn lajeja on olemassa tavattoman monta erilaista, ehkä jopa kymmeniä. Kuvan hapsijäärät edustavat sitä luultavasti tavallisinta eli Batesin mimikryä, jossa harmiton laji mimikoi potentiaalista saalistajaa miellyttämätöntä lajia, ja niin saalistaja jättää jäärän useammin rauhaan. Luomuksen kokoelmat olisivat eittämättä loistava paikka perehtyä mimikryn moninaisiin ilmenemismuotoihin – monien muiden elollisen luonnon ilmiöiden tapaan!

Kuvan kovakuoriaiset ovat osa Luomuksen kellarikerroksen uumenista löytyvää Carl Gustaf Mannerheimin (1797–1854), sen tunnetumman Mannerheimin isoisän, mittavaa hyönteiskokoelmaa. Koppisten tavaton monimuotoisuus huomioiden ei liene ihme, että tässä laatikossa oli 26 punaisin etiketein merkittyä ns. tyyppiyksilöä (jokin lajinkuvaukseen liittyvä -tyyppi-päätteinen näyte, ei silti välttämättä holotyyppi). Monet näytteensä Mannerheim sai vaihtamalla tai ostamalla muilta keräilijöiltä, joten tämänkin laatikon näytteistä moni voi olla sellainen, jonka joku muu kuin Mannerheim keräsi. Osa Luomuksen hyönteisistä on säilötty nestekokoelmiin. Kuvassa on ekologian alalla suuresti meritoituneen, jo edesmenneen Ilkka Hanskin keräämiä nestenäytteitä Madagaskariin suuntautuneelta reissulta 2004. Löytyipä kokoelmista myös Helsingin yliopiston nykyisen rehtorin Jari Niemelän keräämiä nestenäytteitä! Yhden nestekokoelman oli kerännyt eläkkeelle jäänyt opettaja, joka oli eläkepäiviensä täytteeksi päättänyt alkaa kerätä muurahaisia ja säilöä niitä nestenäytteisiin. Ja erittäin pedantisti olikin kerännyt, sillä siinä olisi valmis aineisto määritettyine taksoneineen ja lajiteltuine näytteineen jollekulle gradun tekemisestä kiinnostuneelle opiskelijalle. Luomus ottaa vastaan yksityishenkilöiden lahjoittamia kokoelmia, mutta toiveissa olisi, että näytteiden keruutiedot kirjattaisiin tarkkaan, jotta niistä saadaan irti suurin hyöty.

Yllä: Kertaluokkaa kookkaammat simpukan kuoret, läpimitaltaan reilun puolen metrin luokkaa. Näihin ja muihin näyttäviin näytekappaleisiin tutustuessa tulee väistämättä pohtineeksi, että Luomuksen runsaita kokoelmia voisi nykyistä enemmänkin hyödyntää Eliökunnan rakenne- ja Eliöiden monimuotoisuus -kurssien tapaisten opintojaksojen opetuksessa.

Alla: Kuva täkäläisestä ravintolasta eli dermestariosta, jossa ruokalistalla on luuston ympäriltä kaluttava pehmytkudos ja asiakkaina raatokuoriaisten (Silphidae) toukat. Vaikka museon työntekijät varmasti arvostavat toukkien ruokapalkalla tekemää työtä, he joutuvat sietämään kaikkea muuta kuin hurmaavaa hajua, joka ei onneksi välity lukijalle kuvan välityksellä.

Vuoden pipari 2021

Teksti ja kuvat: Minna Launiainen

Joulukuussa järjestetty piparinkoristelutapahtuma poiki lukuisia toinen toistaan upeampia pipariluomuksia kilpailemaan vuoden piparin tittelistä. Kilpailua käytiin tietysti itse mitalisijoista, mutta lisäksi kruunattiin niin lehdistön ihannepipari kuin äänestyksellä valittu yleisön suosikkikin.

Vuoden pipari 2021

Vuoden pipariksi 2021 kruunattiin pipari numero 12! Teos Lörs by Lärä kuvaa tuomariston perusteluiden mukaan raadollisen hyvin kuluneen vuoden aikana sulanutta opiskelumotivaatiota ja solmussa olevia tunteita. Amebamaisesta olemuksestaan huolimatta teoksen tunnelma ei ole lattean ankea, vaan rauhallinen, ja jopa varovaisen optimistinen. ”Lörs selkeästi povaa tulevalle vuodelle valoa tunnelin päähän”, toteaa tuomaristo toiveikkaana. Nimimerkkinsä taa jäävä taiteilija ei teostaan enempää kommentoi, mutta taiteen tulkinta onkin katsojansa vastuulla.

Ensimmäinen perijäpipari

Toiseksi kilpailussa valikoitui pipari numero 5, Lumihiutale. Taiteilija Karla Matiksen valitsema klassinen talviaiheinen koristelu ja symmetria iskivät välittömästi perinteistä tyyliä arvostavaan tuomaristoon. Hyytävän kylmää tunnelmaa huokuva koristelu tuo mieleen kuutamossa maagisesti kimaltelevat pakkashanget ja höyryävän hengityksen. Kenties tämä pipari loihtisi leudonneet pakkaset takaisin jouluksi.

Toinen perijäpipari

Kolmannelle sijalle kisassa ylsi kirpsakka sitruuna kilpailijanumerolla 7. Tämä Lemoncheksi nimetty teos toi tuomariston mieleen silmät ristissä lomaa odottavan opiskelijan, jolle vienon hymyn huulille luo vain edessä häämöttävä joulutauko. Nimimerkkiä Toscanella käyttävä taiteilija ei kokenut luomuksensa onnistuneen odotetusti, mutta ehkä edellä mainittu joulutauko ja siivu sitruunaa glögilasin reunalla piristävät häntäkin talven pimeydessä.

Lehdistön ihannepipari

Lehdistön ihannepipari poikkesi tyylillään muista kilpailun osallistujista. Se aiheutti myös yleisössä mielipiteiden jakautumista. Osa tykästyi rajoja rikkovaan tyyliin, osa taas tuntui kimpaantuvan rohkeasta vedosta. Päätöstään lehdistö perustelikin näin:

”Valinta on tehty kantaaottavan, suorastaan poliittisen sanoman vuoksi. Se edustaa myös täysin erilaista lähestymistapaa kilpailuun ja on pikemminkin performanssi eikä pelkkä koristeltu pipari.”

Valinta osui siis tietysti kilpailijapipariin numero 2, Kännissä, mutten kenttäkurssilla. Tavoitimme taiteilijan, joka toivoo jäädä nimimerkin Peittoilmiöoppija taa, ja hän itse perusteli teostaan varsin selkein kommentein:

”Miksi tiedekunta jatkuvasti leikkaa kenttäkursseista, jotka ovat biodiversiteetin ymmärtämisen ja vertaisiin tutustumisen kannalta olennaisia? Miksi tiedekunta, joka ymmärtää monimuotoisen luonnon välttämättömyyden, haluaa luoda itsestään mahdollisimman homogeeniseen ”huippututkija”hautomon?

Biologeja tarvitaan muuallakin kuin yliopistoissa, tarjotaan siihenkin eväät.”

Mikäpä sen parempi tapa muuttaa maailmaa, kuin koristella pipari.

Yleisön suosikki

Vuoden 2021 yleisön suosikkipiparin ääntenlaskussa ei ilmennyt epäselvyyksiä. Ylivoimaisen äänisaaliin nappasi pipari numero 12, Lutka is love, Lutka is life. Taiteilijanimellä toimiva Korpus Säkkinen kuvaa teoksensa taustaa näin:

”Kerhohuoneella asustava maskottimme Lutka on nähnyt kaikki ainejärjestömme puolet: hikiset hallitusneuvottelut, railakkaat pöytätanssit sekä näännyttävien R-tehtävien alle hajoamiset. Silti Lutka rakastaa meitä. Teoksen tarkoituksena on viestiä, kuinka Symbioosi on avoin kaikille elonkirjomme edustajille (pl. natsit tjsp).”

Myös maskotti näyttää kärsineen epidemian aiheuttamasta stressistä. ”Ehkä yleisö löytää teoksesta samaistumispintaa ja lohtua”, pohtii tuomaristo piparin saavuttamaa huimaa suosiota. Onnittelut Korpukselle ja Lutkalle!

Horoskoopit

Teksti ja kuvitus: Juudit Häsä

Oinas 21.3.–20.4.

Oinaan uusivuosi alkaa vauhdikkaasti. Joulun pyhät laiskotellaan vanhempien sohvalla, minkä jälkeen oinas palaa jo halusta päästä menemään ja tekemään. Uudenvuoden jälkeen on täydellinen aika vierailla kaikki kaverit läpi ennen uuden lukukauden alkua. Muistathan sisällyttää lomalla opitun laiskottelun myös arkirutiiniisi, ettet pala loppuun pitkän kevään aikana.

Härkä 21.4.–21.5.

Määrätietoinen härkä suuntaa uuteen vuoteen kuin mihin tahansa haasteeseen: tasaisella varmuudella. Sisäisesti saatat kuitenkin tuntea, ettet ole valmis palaamaan arkeen. Ehkä perhejoulu tuo ilon lisäksi myös stressiä, ehkä kulunut lukukausi vain vei voimat niin perinpohjaisesti, etteivät akut ole vielä latautuneet täyteen. On hyväksyttävää aloittaa lukukausi rauhallisesti. Jätä vaikea kurssi kesken, jos siltä tuntuu. Anna itsellesi aikaa.

Kaksoset 22.5.–21.6.

Sosiaalinen kaksonen juoksi syyslukukauden aktiivisesti bileissä ja ainejärjestövastuissa, ja se kannatti: minne menetkin, sinulla on ystäviä vastassa. Pidä kiinni näistä ystävyyssuhteista, sillä ne tulevat kantamaan sinut pimeän talven läpi. Muista kuitenkin tasapaino sosiaalisen elämän ja koulun välillä. Ehkä voitte tavata kavereiden kanssa opiskelutreffien merkeissä?

Rapu 22.6.–22.7.

Ravulla menee hyvin: joululomalta palataan täynnä hyvää ruokaa ja uutta energiaa, kampuksella vastassa on tuttu ystäväpiiri, syyslukukauden arvosanoista voi olla vain ylpeä. On hyvä takoa, kun rauta on kuumaa, mutta muistathan olla armollinen itsellesi silloinkin, kun kaikki ei mene kuten toivoit.

Leijona 23.7.–22.8.

Leijonasta tuntuu, ettei hänestä riitä kaikkeen, mihin häntä pyydetään. Äiti pyytää apua nettiyhteyden asentamisessa, kaveri tarvitsisi kotitehtävien vastauksia, järjestövastuut painavat päälle ja kouluakin pitäisi käydä. On ihanaa olla pidetty, mutta rajojen asettaminen on tärkeää. Ihmiset tulevat yhä rakastamaan säkenöivää karismaasi, vaikket voisikaan toimia heidän oikeana kätenään kaikissa pulmissa.

Neitsyt 23.8.–23.9.

Neitsyt ei juuri ehdi lomailla. Uuden jakson kursseille on tietenkin ilmoittauduttu jo ennen kuin edelliset ehtivät edes loppua, ja upouusi kalenteri on yliviivattu jo täyteen. Jouluaattona äiti saa juuri ja juuri sinut istumaan alas juhla-aterialle. Puhu ystävillesi. Kenties he saavat sinut huomaamaan, ettei kukaan voi suorittaa koko elämäänsä.

Vaaka 24.9.–23.10.

Karismaattinen vaaka huomasi kuluneella lukukaudella, ettei ole ikinä yksin – halusi tai ei. Joululomalla päätätkin ottaa aikaa vain itsellesi. Joulupuuro on tietenkin syötävä perheen kanssa, mutta muutoin huomaat istuvasi alas yksin kirjan kanssa tai käyväsi pitkillä kävelyillä musiikkia kuunnellen. Yksinolo on tärkeä taito. Muista kuitenkin ottaa välillä puhelin käteen ja laittaa viestiä ryhmächattiin.

Skorpioni 24.10.–22.11.

Skorpionista on saattanut viime aikoina tuntua, että hän on hukassa itsensä kanssa. Kaikkien muiden kandien aiheet ovat kiinnostavampia ja arvosanat parempia. Hengitä syvään. Kaikista tuntuu välillä tältä. Elämästä selviää muiden avulla; sovi kahvittelut hyvän ystävän kanssa ja kerro kaunistelematta huolistasi, niin maailma näyttää varmasti vähän kirkkaammalta.

Jousiampuja 23.11.–21.12.

Kultturelli jousiampuja odotti innolla koronarajoitusten purkautumista ja pääsyä takaisin museoihin ja konsertteihin. Näyttää kuitenkin siltä, etteivät nämä unelmat aivan vielä tule toteutumaan. Vaan ei hätä ole tämän näköinen! Kerää ystäväporukka kasaan ja pitäkää oma taideilta: kaikki voivat suositella musiikkia, voitte maalata yhdessä, tai jos tämä ei innosta, katsoa vaikka leffan ja maistella viiniä.

Kauris 22.12.–20.1.

Säntillinen kauris on koettanut opetella ulos kontrollintarpeestaan. Tuloksia onkin alkanut näkyä: spontaanit seikkailut eivät enää kauhistuta, eikä yöksi lavuaariin jäänyt lautanen vie yöunia. Varo menemästä liian pitkälle väärään suuntaan: lukukauden alku on hyvä aika viritellä jälleen aikataulutustaitojasi.

Vedenkantaja 21.1.–19.2.

Vedenkantaja on lomafiiliksissä, ja työn ääreen palaaminen tuntuu mahdottomalta. Tee arkeen paluusta hauskaa itsellesi: back to school -shoppailu tuo motivaatiota, samoin pienet palkinnot itsellesi asioiden suorittamisesta. Aloita hitaasti. Talven pimeys on tarpeeksi tylsää ilman ylimääräistä koulustressiä.

Kalat 20.2.–20.3.

Herkkä kalat jännittää muutosta. Ehkä uusi lukukausi tuo eteen sivuaineen valinnan, ehkä on aika valita aihe kandiin tai graduun. Uuden edessä helposti tuntuu siltä, että aika loppuu kesken ja päätöksiä on tehtävä nopeasti. Tämä ei ole totta. Anna itsellesi aikaa tottua uusiin asioihin, ja puuttuvat palat loksahtavat paikoilleen.