Luomuksen kätkemää

Kuvat: Veikko Yrjölä & Joonatan Toivanen – Teksti: Joonatan Toivanen

Jutun kuvittajat tekivät eräänä syksyisenä iltana lyhyen kuvareportaasimatkan Luonnontieteellisen keskusmuseon eläinkokoelmien uumeniin. Retken itseoikeutettuna oppaana ja eliöasiantuntijana toimi Luomuksella museomestarina työskentelevä Veikko.

Yllä: Luomuksen hyönteiskokoelmat ovat jokseenkin megalomaaniset. Eipä olekaan ihme, että Luomuksesta löytyy kaikkiaan yli 10 miljoonaa eläinnäytettä. Luomuksen eliönäytteitä digitoidaan parasta aikaa, ja digitointilinjaston työntekijöille riittää töitä vielä pitkään.

Yllä: Liuta sammakkoeläimiä purkeissa. Alla: Lajilleen tarkistamatta jääneen norsulajin, ehkä savanninorsun (Loxodonta africana), kallo.

Alla: Virtahepojen (Hippopotamus amphibius) kalloja.

Lintunahkojen joukosta löytyi muun muassa kotoisia keltasirkkuja ja lähimmillään Tanskassa pesiviä tornipöllöjä. Osastolla oli suomalaisen ja muun eurooppalaisen linnuston ohella jonkin verran myös eksoottisempaa lajistoa Itä-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Paikka olisi kattavien kokoelmiensa ansiosta lintujen iän ja sukupuolen määrityksen opiskelusta kiinnostuneen mekka, mikäli sinne olisi vapaa pääsy. Kirjoittajan tapainen paatunut orni olikin haltioissaan näkemästään: kokoelmia tutkien voisi viettää helposti viikkokausia.

Näytteiden joukossa oli lukuisia värivalioita. Kuvan taivaansiiven (Morpho sp., oik. ylh.) siipien sinisyyden selittävät irisoinnin ja interferenssin kaltaiset optiset ilmiöt, eivät yllättäen pigmentit. Perhosen siipisuomujen mikroskooppinen rakenne on siitä erityinen, että ne taittavat valonsäteitä tavalla, joka saa silmämme ja aivomme tulkitsemaan perhosesta heijastuneet valonsäteet sinisiksi, vaikka perhosen siipien pigmentti on itse asiassa ruskea. Vastaavilla näytekappaleilla olisi arvoa opetettaessa fysiikan ilmiöistä, jotka ovat käsitteellisellä tasolla usein melko abstrakteja.

Sammakon metamorfoosi kietoutuu sekin hyvin kiehtovalla tavalla fysiikkaan. Entsyymit, jotka pilkkovat nuijapään hännän kollageenisäikeet metamorfoosin edetessä, saavat pilkkomisessa apua tunneloitumiseksi kutsutusta kvanttifysiikan ilmiöstä, jota ilman entsyymien työ ei onnistuisi. Tunneloitumisessa subatomaariset partikkelit, kuten protonit, siirtyvät eräänlaisen seinän läpi puolelta toiselle kuin haamut konsanaan. Jos väriään arkikokemuksen vastaisesti muuttavan perhosen fysikaalinen resepti ei avaudu heti, seinän läpi liikkumisessa vasta riittääkin sulateltavaa.

Kuvan kovakuoriaiset ovat osa Luomuksen kellarikerroksen uumenista löytyvää Carl Gustaf Mannerheimin (1797–1854), sen tunnetumman Mannerheimin isoisän, mittavaa hyönteiskokoelmaa. Koppisten tavaton monimuotoisuus huomioiden ei liene ihme, että tässä laatikossa oli 26 punaisin etiketein merkittyä ns. tyyppiyksilöä (jokin lajinkuvaukseen liittyvä -tyyppi-päätteinen näyte, ei silti välttämättä holotyyppi). Monet näytteensä Mannerheim sai vaihtamalla tai ostamalla muilta keräilijöiltä, joten tämänkin laatikon näytteistä moni voi olla sellainen, jonka joku muu kuin Mannerheim keräsi.

Joukko hapsijääriä (Necydalis major), jotka pyrkivät ulkonäöllään matkimaan internetistä löytyvien tietojen mukaan ampiaisten tapaisia pistiäisiä. Aiheen tiimoilta mimikryä tarkemmin tutkittaessa valkeni viimeistään ummikolle kirjoittajallekin, että mimikryn lajeja on olemassa tavattoman monta erilaista, ehkä jopa kymmeniä. Kuvan hapsijäärät edustavat sitä luultavasti tavallisinta eli Batesin mimikryä, jossa harmiton laji mimikoi potentiaalista saalistajaa miellyttämätöntä lajia, ja niin saalistaja jättää jäärän useammin rauhaan. Luomuksen kokoelmat olisivat eittämättä loistava paikka perehtyä mimikryn moninaisiin ilmenemismuotoihin – monien muiden elollisen luonnon ilmiöiden tapaan!

Osa Luomuksen hyönteisistä on säilötty nestekokoelmiin. Kuvassa on ekologian alalla suuresti meritoituneen, jo edesmenneen Ilkka Hanskin keräämiä nestenäytteitä Madagaskariin suuntautuneelta reissulta 2004. Löytyipä kokoelmista myös Helsingin yliopiston nykyisen rehtorin Jari Niemelän keräämiä nestenäytteitä! Yhden nestekokoelman oli kerännyt eläkkeelle jäänyt opettaja, joka oli eläkepäiviensä täytteeksi päättänyt alkaa kerätä muurahaisia ja säilöä niitä nestenäytteisiin. Ja erittäin pedantisti olikin kerännyt, sillä siinä olisi valmis aineisto määritettyine taksoneineen ja lajiteltuine näytteineen jollekulle gradun tekemisestä kiinnostuneelle opiskelijalle. Luomus ottaa vastaan yksityishenkilöiden lahjoittamia kokoelmia, mutta toiveissa olisi, että näytteiden keruutiedot kirjattaisiin tarkkaan, jotta niistä saadaan irti suurin hyöty.

Yllä: Kertaluokkaa kookkaammat simpukan kuoret, läpimitaltaan reilun puolen metrin luokkaa. Näihin ja muihin näyttäviin näytekappaleisiin tutustuessa tulee väistämättä pohtineeksi, että Luomuksen runsaita kokoelmia voisi nykyistä enemmänkin hyödyntää Eliökunnan rakenne- ja Eliöiden monimuotoisuus -kurssien tapaisten opintojaksojen opetuksessa.

Alla: Kuva täkäläisestä ravintolasta eli dermestariosta, jossa ruokalistalla on luuston ympäriltä kaluttava pehmytkudos ja asiakkaina raatokuoriaisten (Silphidae) toukat. Vaikka museon työntekijät varmasti arvostavat toukkien ruokapalkalla tekemää työtä, he joutuvat sietämään kaikkea muuta kuin hurmaavaa hajua, joka ei onneksi välity lukijalle kuvan välityksellä.