Page 1

N Ä KÖ K U L M I A Y M PÄ R I S TÖ P O L I T I I K K A A N I S Y K E P O LI C Y B R I E F I 2 0 .11. 2 019

"Ekologista kompensaatiota pilotoidaan suurissa infrastruktuurihankkeissa." HALLITUSOHJELMA 2019

Luonnon monimuotoisuus vähenee hälyttävästi. Siksi perinteisen luonnonsuojelun lisäksi on otettava käyttöön myös ekologinen kompensaatio. Kompensaatiossa ihmisen luonnolle aiheuttama paikallinen haitta hyvitetään parantamalla luonnon monimuotoisuutta toisaalla. Luontoa heikentävän toiminnan suunnitteluvaiheessa tulee etsiä luonnolle vähiten haitallinen toimintatapa. Jos luonnolle aiheutettavaa haittaa ei pystytä kokonaan välttämään, lähtökohtana tulee olla, että haitta kompensoidaan ja kompensoinnin maksaa haitan aiheuttaja. Kompensaation kustannus ohjaa haitan aiheuttajaa etsimään mahdollisimman luontoystävällisiä ratkaisuja.

Lainsäädännöllä tulee luoda kompensaatiolle pelisäännöt, joissa määritellään luontoheikennyksen aiheuttajan ja hyvityksen tuottajan oikeudet ja vastuut. Toiminnan tulee olla läpinäkyvää. Luonnolle aiheutettavan haitan ja hyvittävän toimenpiteen vertailuun tarvitaan menettely. Tarvitaan myös tietoa siitä, miten hyvityskohteet kannattaa rekisteröidä ja miten hyvityksen pysyvyys varmistetaan sekä millaisia sopimuksia kompensaation toteuttaminen edellyttää.

S U O M E N Y M PÄ R I S TÖ K E S KU S

|

SYKE.FI

Hyvityskohteiksi kannattaa valita luontotyyppejä, joiden kunnostamiseen on jo osaamista, kuten niittyjä tai ojitettuja soita. Kompensaatioilla voitaisiin edistää virtavesien kalaston tilaa ja luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi suuren voimalaitoksen aiheuttamia haittoja voitaisiin hyvittää palauttamalla luontainen virtaama toiseen vesistöön.

|

Y M PA R I S TO. F I


B I O D I V E R S I T E E T T I I S Y K E P O LI C Y B R I E F I 2 0 .11. 2 019

Mitä ovat ekologiset kompensaatiot?

Ekologinen kompensaatio on menettely, jossa esimerkiksi rakentamisen tai teollisuuden luonnon monimuotoisuudelle aiheuttama haitta hyvitetään lisäämällä luontoarvoja toisaalla1,2,3. Luontoarvojen lisääminen voi olla esimerkiksi maatalouden perinneympäristöjen kunnostamista, ojitettujen soiden ennallistamista tai metsien lahopuun lisäämistä. Kompensaatio toteutetaan ennallistamalla, kunnostamalla tai suojelemalla elinympäristöjä. Lähtökohtana on, että kompensaation maksaa haitan aiheuttaja, esimerkiksi yritys, kunta tai valtio. Luonnon monimuotoisuus heikentyy koko ajan maailmanlaajuisesti4,5. Suurimpia uhkia monimuotoisuudelle ovat maankäytön muutokset6. Ekologinen kompensaatio tukisi osaltaan siirtymistä kestävämpään alueiden käyttöön.

Kustannus voidaan viedä tuotteiden hintoihin

Mielenkiinto ekologisiin kompensaatioihin on lisääntynyt varsinkin yrityksissä, joiden toiminta muuttaa maankäyttöä ja jotka tarvitsevat toiminnassaan ympäristölupaa7. Kompensaatio voi kannustaa toiminnanharjoittajaa välttämään haitan aiheuttamista, sillä haittojen kompensoiminen aiheuttaa kustannuksia. Haitan aiheuttaja voi siirtää kompensaation kustannukset tuotteidensa ja palveluidensa hintoihin. Näin myös markkinat voivat ohjata suosimaan luonnolle vähemmän haitallista toimintaa. Kompensaatiohyvityksen tuottavalle maanomistajalle kompensaatio tuo liiketoimintamahdollisuuksia: maanomistaja saa korvauksia luontoarvojen lisäämisestä.

Hyvitykset tukemaan suojelualueita

Ekologisen kompensaation arvioimisen pitää perustua tietoon luontotyypin uhanalaisuudesta ja harvinaisuudesta sekä kunnostamisen tai ennallistamisen osaamisesta ja keinoista8. Jotkin luontotyypit, kuten palsasuot tai serpentiinikalliot, ovat harvinaisia eikä niiden kunnostamiseen tai ennallistamiseen ole keinoja8. Niiden heikennyksiä ei voi kompensaation keinoin hyvittää. Yleisemmän luontotyypin heikennys on mahdollista hyvittää harvinaisemmalla luontotyypillä2,8. Esimerkiksi tavanomaisen kangasmetsän heikennys voitaisiin korvata harvinaisemman luontotyypin, kuten lehdon tai harjumetsän, hoidolla ja kunnostuksella8. Yleisenkään luontotyypin esiintymää ei tulisi heikentää, jos se on luonnontilainen, lajistoltaan arvokas tai sijainniltaan merkittävä esimerkiksi osana luontoalueiden verkostoa8. Hyvitys- ja haitta-alueiden sijoittuminen ja ekologinen laatu vaikuttavat niiden kykyyn ylläpitää monimuotoisuutta, ja siten kompensaation onnistumiseen. Kompensaatiossa hyvitysalueet tulisi sijoittaa niin, että ne tukevat olemassa olevaa suojelualueiden verkostoa. Kompensaatioiden suunnittelussa kannattaa hyödyntää paikkatietoaineistoja ja maankäytön suunnitteluun tarkoitettuja välineitä, kuten Zonation-ohjelmistoa9,10.

Keino virtavesien luonnon elvyttämiseen

Ekologinen kompensaatio voisi tukea kokonaisten virtavesistöjen kunnostamista ja parantaa rakennettujen vesistöjen tilaa11.

HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN HAITAN SYNTYPAIKALLA ON AINA PARAS VAIHTOEHTO Jos ihmisen toiminnan luonnolle aiheuttamaa haittaa ei pystytä välttämään tai lieventämään syntypaikalla, ekologinen kompensaatio kannattaa ottaa käyttöön. TOIMINNAN AIKANA Haittojen lieventäminen paikan päällä

ENNAKKOSUUNNITTELU Haittojen välttäminen, vähemmän haitalliset toteutusvaihtoehdot

JÄLKIHOITO Ennallistaminen paikan päällä

KOMPENSOINTI, ELI LUONTOHYVITYSTEN TUOTTAMINEN TOISAALLA MUOKATTU SUVANTOLA YM. 2018 17

KOMPENSAATIOMENETTELYN ERI OSAPUOLTEN ROOLIT Lainsäädännöllä tulisi vahvistaa kompensaation eri osapuolten roolit niin, että toiminta olisi mahdollisimman läpinäkyvää. Kompensaatiota tarvitsevan yrityksen ja kompensaatiota tarjoavan maanomistajan välillä voi olla välittäjä, esimerkiksi yleishyödyllinen toimija tai yritys.

VIRANOMAINEN Mahdollisuus: saada lisärahoitusta kompensaation hallintoon ja seurantaan Oikeus: määritellä säännöt Velvollisuus: laatia ja soveltaa selkeitä ja tasapuolisia sääntöjä

VÄLITTÄJÄ Mahdollisuus: uutta liiketoimintaa Oikeus: välittää Velvollisuus: todentaa, osallistua riskiin

YRITYS Mahdollisuus: saada voittoa ja kilpailuhyötyä Oikeus: sosiaalinen toimilupa Velvollisuus: kompensoida luontoheikennykset

MAANOMISTAJA Mahdollisuus: hankkia lisätuloja Oikeus: tarjota hyvityskohteita Velvollisuus: kunnostaa ja suojella

KANSALAISET Mahdollisuus: osoittaa vastuullisuutta kuluttajana Oikeus: kulkea ja virkistyä luonnossa Velvollisuus: maksaa haittavaikutuksista MUOKATTU SIMILÄ YM. 2017 16 , PRIMMER YM. 2019 7


B I O D I V E R S I T E E T T I I S Y K E P O LI C Y B R I E F I 2 0 .11. 2 019

Luontaisen virtaaman palauttaminen, uusien elinympäristöjen rakentaminen ja muut kunnostustoimenpiteet parantaisivat virtavesien kalastoa ja lisäisivät luonnon monimuotoisuutta. Suomessa on 220 vesivoimalaitosta. Vesivoimaloista 60 suurinta tuottaa yli 90 prosenttia koko vesivoimasta. Niiltä osin kuin näiden voimaloiden haittoja ei voida vähentää paikan päällä, voisi luontaisen virtaaman palauttaminen toisissa vesistössä, esimerkiksi vesivoiman tuotannon kannalta vähämerkityksellisiä patoja purkamalla, olla sopiva ekologisen kompensaation keino. Tämä edellyttäisi muutoksia lainsäädäntöön.

Yhteisiä hyötyjä luonnolle ja ilmastolle

Ekologisilla kompensaatioilla tulee myös hillitä ilmastonmuutosta aina kun se on mahdollista. Esimerkiksi vanhan metsän hakkaamatta jättäminen voi olla kompensaatiohyvitys, josta hyötyvät sekä luonnon monimuotoisuus että ilmasto. Ikääntyvä metsä tarjoaa kodin monille metsien lajeille, joiden tilanne on Suomessa heikentynyt4, ja samalla se on verrattain suuri hiilivarasto ja voi toimia pitkään myös hiilinieluna12. Toisaalta, jos ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi istutetaan metsää, tulee huolehtia siitä, etteivät uhanalaiset ja arvokkaat avoimet tai puoliavoimet elinympäristöt, kuten niityt tai paahteiset harjurinteet, vaarannu. Suomessa on tutkittu myös vesistöjen ravinnepäästöjen kompensoimista13,14. Ravinnepäästöjen vähentäminen voi olla edellytys ekologisen kompensaation onnistumiselle esimerkiksi Suomen rannikon vedenalaisissa luontotyypeissä15.

Sopimukset ja lainsäädäntö Ekologiset kompensaatiot lisättiin luonnonsuojelun keinovalikoimaan vuonna 2010 YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) osapuolikokouksessa Nagoyassa. Tavoitteena on saada yksityinen sektori mukaan luonnonsuojelun rahoittamiseen. Kompensaatiot ovat mukana myös EU:n biodiversiteettistrategiassa ja Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelmassa 2013–2020. EU:n lainsäädäntö velvoittaa kompensoimaan Natura-alueiden heikennykset16,17. Esimerkiksi Ruotsissa on toteutettu Natura-alueen kompensaatio Botniabanan-rautatiehankkeessa18. Ekologisia kompensaatioita toteutetaan ja kehitetään eri puolilla Eurooppaa19. Suomessa on selvitetty ekologisen kompensaation yleisiä periaatteita2 ja lainsäädännöllisiä puitteita20,21,16,17 sekä kompensaatiomarkkinan toimintaa22. Lisäksi on tutkittu eri luontotyyppien soveltuvuutta kompensaatiomenettelyyn8 ja tarkemmin esimerkiksi ekologisen kompensaation soveltuvuutta Suomen rannikolle ja merialueille15.

Kompensaatiolla on todellista vaikutusta vain, jos noudatetaan lisäisyysperiaatetta1,3. Lisäisyysperiaate tarkoittaa sitä, että kompensaatiolla ei korvata jo olemassa olevia luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ohjauskeinoja tai hyviä käytäntöjä. Sekä ekologisen kompensaation että hiili- tai ravinnekompensaatioiden haasteena on varmistaa kompensaatioiden onnistuminen, riittävyys ja pysyvyys.

LUONTOTYYPPIEN SOVELTUVUUS EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON Suomen luontotyyppien soveltuvuus kompensaatioon on arvioitu luontotyypin uhanalaisuuden ja kunnostusmahdollisuuksien perusteella. Kompensaation hyvityskohteiksi kannattaa valita luontotyyppejä, joiden kunnostamiseen on jo osaamista. Kunnostettaviksi kohteiksi sopivat esimerkiksi kedot, niityt ja hakamaat. Kompensaatioiden suunnittelu vaatii aina kohdekohtaista harkintaa. Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä: esimerkiksi rämeet, tuoreet kankaat ja kivikkorannat

Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista: esimerkiksi Itämeren hiekkarannat, jalopuulehdot ja runsasravinteiset järvet

Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista: esimerkiksi rannikon dyynit, metsäluhdat ja kalkkikalliot

Heikennys voidaan korvata samalla luontotyypillä: esimerkiksi korvet, lehdot ja tuoreet niityt

Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa: esimerkiksi lettoiset suot, jokisuistot ja rakkoleväyhteisöt

Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista: esimerkiksi palsasuot, serpentiinikalliot ja lumenviipymät

10 %

23 %

14 %

Kaikkiaan arvioitiin 99 eri luontotyypin soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon. Luontotyypeistä 41 % voisi soveltua kompensaatioon. Vain 10 % ei soveltuisi kompensaatioon lainkaan.

18 %

22 % 12 % LÄHDE: RAUNIO YM. 2018 8


B I O D I V E R S I T E E T T I I S Y K E P O LI C Y B R I E F I 2 0 .11. 2 019

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan perinteisen luonnonsuojelun rinnalle uusia keinoja. Ekologinen kompensaatio on hyödyllinen tilanteissa, joissa ihmisen luonnolle aiheuttamaa haittaa ei kokonaan pystytä välttämään. Kompensaatiotarpeen arviointi tekee ihmistoiminnan luonnolle aiheuttamat haitat näkyviksi. Koska kompensointi aiheuttaa kustannuksia haitan aiheuttajalle, se voi myös ohjata luonnonvarojen käyttöä luontoa säästävään suuntaan. Kompensaatiohyvitys tulee kohdentaa heikentyneiden elinympäristöjen kunnostamiseen ja uhanalaisten luontotyyppien suojeluun.

Ekologinen kompensaatio kannattaa aina kun mahdollista toteuttaa niin, että toimet hillitsevät samalla ilmastonmuutosta ja vähentävät vesistöjen rehevöitymistä. Kompensaatiot eivät yksin pysäytä luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. On luontokohteita, joiden menetyksiä ei voida kompensaatioilla korvata. Kompensaatiot kuitenkin tukisivat osaltaan siirtymistä kestävämpään luonnonvarojen hyödyntämiseen ja maankäyttöön.

Lähteet: BBOP (2012). Standard on Biodiversity Offsets. Business and Biodiversity Offsets Programme, Washington, D.C. https://www.forest-trends.org/ publications/standard-on-biodiversity-offsets/

2

Moilanen, A. & Kotiaho J.S. (2017). Ekologisen kompensaation määrittämisen tärkeät operatiiviset päätökset. Suomen ympäristö 5/2017.

3

Pekkonen, M. (2019). Voiko ekologinen kompensaatio auttaa hidastamaan kuudetta sukupuuttoaaltoa? Futura 3/2019.

4

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.M. (2019). Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s. 5

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.) (2018). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. 388 s.

6

Díaz, S., J. Settele, E. Brondízio, H.T. Ngo, M. Guèze, J. Agard, A. Arneth, P. Balvanera et al. (2019). Summary for policymakers of the global assessment report on biodiversity and ecosystem services of the Inter-governmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. IPBES. Toimittamaton ennakkoversio. https://www.ipbes.net/news/ipbes-globalassessment-summary-policymakers-pdf

7 Primmer, E., Varumo, L., Kotilainen, J. M., Raitanen, E., Kattainen, M., Pekkonen, M., Kuusela, S., Kullberg, P., Kangas, J.A., Ollikainen, M. (2019). Institutions for governing biodiversity offsetting: An analysis of rights and responsibilities. Land Use Policy, 81, 776–784. 8 Raunio, A., Anttila, S., Pekkonen, M., & Ojala, O. (2018). Luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon Suomessa. Suomen ympäristö 4/2018. 9

Mikkonen, N., Leikola, N., Lahtinen, A., Lehtomäki, J. & Halme, P. (2018). Monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet Suomessa - Puustoisten elinympäristöjen monimuotoisuusarvojen Zonation-analyysien loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2018.

10

Moilanen, A., Hokkanen, M., Kareksela, S. & Mikkonen, N. (2019). Ekologinen päätösanalyysi yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena: MetZo II -projektin loppuraportti. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:15.

11

Koljonen, S., Maunula, M., Artell, J., Belinskij, A., Hellsten, S., Huusko, A., Juutinen, A., Marttunen, M., Mustajoki, J., Mäki-Petäys, A., Rotko, P., Soininen, N., Vehanen, T. (2017). Vaelluskalakantojen elvyttäminen– ympäristövirtaama ja muut ratkaisut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 69/2017

12

Luyssaert, S., Schulze, E.D., Börner, A., Knohl, A., Hessenmöller, D., Law, B.E., Ciais, P. & Grace, J. (2008). Old-growth forests as global carbon sinks. Nature, 455(7210), s. 213.

13

Leino & Belinskij ( 2018). Vesienhoidollinen kompensaatio hankkeiden toteuttamisen edellytyksenä. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2018 https://www.edilex.fi/ymparistopolitiikka_ja_oikeus

14

Soininen, N., Belinskij, A., Similä, J. & Kortet, R. (2019). Too important to fail? Evaluating legal adaptive capacity for increasing coastal and marine aquaculture production in EU-Finland. Marine Policy. In press. https://doi.org/10.1016/j.marpol.2019.04.002

S U O M E N Y M PÄ R I S TÖ K E S KU S

15

Kostamo, K., Pekkonen, M., Ahlroth, P., Heikkinen, R., Kallasvuo, M., Kuningas, S., Laamanen, L., Lappalainen, A., Veneranta, L. (2018). Ekologiset kompensaatiot Suomen rannikolla ja merialueilla. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2018

16

Similä, J., Primmer, E., & Salokannel, V. (2017). Luonnonarvoja korvaavat toimenpiteet, markkinat ja sääntely. Oikeus, 4, 416–441.

17

Suvantola, L., L. Halonen, L. Leino, E. Miettinen & A. Ahvensalmi (2018). Ekologisen kompensaation ohjauskeinojen kehittäminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 76/2018.

18

Enetjärn, A., Cole, S., Kniivilä, M., Hårklau, S.E., Hasselström, L., Sigurdson, L. & Lindberg, J. (2015). Environmental compensation - Key conditions for increased cost effective application. TemaNord 2015:572.

19

Wende, W., Tucker, G., Quetiér, F., Rayment, M. & Darbi, M. (2018) Introduction: Biodiversity Offsets - the European Perspective on No Net Loss of Biodiversity and Ecosystem Services. Springer International Publishing AG. 2018. https://doi.org/10.1007/978-3-319-72581-9_1

20

Leino, L. (2015). Korvaavat toimenpiteet pienialaisten luontokohteiden suojelusta poikettaessa. Ympäristöjuridiikka, 1, 9-34.

21 Pappila, M. (2017). Ei nettohävikkiä -periaate ja kompensaatiot biodiversiteetin suojelussa. Ympäristöjuridiikka 4/2017, s. 10-53. 22 Kangas & Ollikainen (2019). Economic Insights in Ecological Compensations: Market Analysis With an Empirical Application to the Finnish Economy. Ecological Economics 159: 54–67. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0921800918306554

Lisätietoa: Convention on Biological Diversity (CBD) www.cbd.int Kompensaatiot YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) vuoden 2010 Nagoyan osapuolikokouksen Aichi-tavotteissa (Aichi Target 20, Objective 4.2.) https://www.cbd.int/financial/0017.shtml EU:n biodiversitteettistrategia vuoteen 2020 http://ec.europa.eu/environment/nature/biodiversity/comm2006/2020.htm Luonnon puolesta – Ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2013–2020 www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Strategia_ja_ toimintaohjelma Zonation-ohjelmisto: https://www.syke.fi/zonation

Kirjoittajat: Minna Pekkonen, Saija Koljonen, Anne Raunio, Kirsi Kostamo, Sampo Soimakallio Toimittaja: Leena Rantajärvi | Taitto: Ahoy ISBN 978-952-11-5097-5 (nid.), ISBN 978-952-11-5098-2 (PDF) Kaikki SYKEn Policy Brief -julkaisut: www.syke.fi/policybriefs

|

SYKE.FI

|

Y M PA R I S TO. F I

HELSINKI. 2019. CYCLUS ON 100% KIERRÄTYSKUIDUSTA VALMISTETTU PAPERI | PCF | ISO14001 | EU ECOLABEL CERTIFICATION (NO. FR/011/03) | FSC® RECYCLED CERTIFIED OF PAPER MERCHANTS | (NO. FSC-C021878)

1

Ekologiset kompensaatiot kannattaa ottaa käyttöö  

SYKE POLICY BRIEF - Näkökulmia ympäristöpolitiikka

Ekologiset kompensaatiot kannattaa ottaa käyttöö  

SYKE POLICY BRIEF - Näkökulmia ympäristöpolitiikka