Kaupunkeja voidaan tiivistää luontoviisaasti

Kaupunkeja voidaan tiivistää luontoviisaasti

Kaupunkisuunnittelussa tasapainotellaan erilaisten tavoitteiden välillä. Kaupunkien tiivistämistä on pidetty ratkaisuna, joka sekä hyödyttää taloutta että hillitsee liikkumisen ilmastopäästöjä. Tiivistämisen ei tule kuitenkaan johtaa luonnon monimuotoisuuden tai asukkaiden hyvinvoinnin heikentymiseen. Tutkimukset osoittavat kodin lähellä olevan monimuotoisen luonnon merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille. Luontoviisaan tiivistämisen askeleet

• Kestävässä kaupungissa luontokato on käännetty luonnonympäristöjen elpymiseksi, ilmastopäästöt hiilensidonnaksi ja luonnonvarojen käyttö kiertotaloudeksi samalla kun kaupunkiluonto tukee asukkaiden hyvinvointia.

• Rakentaminen, kauppojen ja palveluiden sijainti ja lisääntyvä liikenne voidaan maapolitiikalla ja yleiskaavoituksella ohjata niin, ettei luonnonympäristöjä ja kaupunkilaisten lähiviheralueita supisteta.

• Asemakaavasuunnittelussa ja rakennushankkeita toteutettaessa tulisi varmistaa luontoarvojen ja lähiviheralueiden säilyminen. Tärkeää on myös hyödyntää asukkaiden tietoa heille tärkeistä virkistysreiteistä ja viheralueista.

• Suunnittelussa tulisi ensisijaisesti pyrkiä luontohaittojen välttämiseen ja rakentamisessa luonnon ennallistamiseen sen sijaan, että niitä hyvitetään toisaalla. Useita kaupunkiluonnon tarjoamia hyötyjä, kuten sulamis- ja sadevesien imeytymistä maahan ja lähiluonnon terveyshyötyjä, ei voi hyvittää muualla olevien luontoalueiden avulla.

Kestävä täydennysrakentaminen säilyttää luontoalueet

Kaupungistuminen jatkuu

Suurimmat kaupunkiseudut kasvavat etenkin hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueilla, keskuskaupungeissa ja osassa kehyskuntia. Asuntoja tarvitaan enemmän suhteessa väestömäärään, kun yksittäisissä asunnoissa asuu vähemmän ihmisiä. Rakentamispaine kaupunkiseutujen reunoilla ja kehyskuntien omakotialueilla on viime vuosikymmenestä alkaen ollut vähäisempää.

Asukasbarometrin 2022 mukaan kaupunkien asukkaiden mielestä asuinalueiden tärkeimmät viihtyvyystekijät ovat ”luonnonympäristö” sekä ”keskeinen sijainti, lyhyet työ- ja asiointimatkat”.1 Kodin lähellä oleva luonto on tärkeää kaupunkilaisten hyvinvoinnille ja terveydelle sekä luonnon monimuotoisuudelle.

Villimpi lähiluonto tukee hyvinvointia

Säännöllinen lähiluonnossa liikkuminen edistää terveyttä ehkäisten mm. tulehdussairauksia, allergioita ja masennusta. Helposti saavutettava luontoympäristö voi tukea lasten vastustuskyvyn kehittymistä. Suomen luonnon terveyshyötyjen koko säästöpotentiaalin arvio on jopa 2,5 miljardia euroa, ja lähiluonnon väheneminen 10 prosentilla aiheuttaa 71–150 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset yksistään lisäämällä masennuksen esiintyvyyttä.2 Säännöllinen liikkuminen lähimetsissä ja puistoissa auttaa palautumaan arjen stressistä ja parantaa mielialaa. Terveys- ja luontohyödyiltään parasta lähiluontoa ovat vähän hoidetut ympäristöt, esimerkiksi villit metsiköt, joissa on myös kaatuneita puita ja tiheikköjä sekä viheralueille perustetut uusniityt.3

Kaupungeissa on ihan omanlaista ja arvokasta luonnon monimuotoisuutta. Kaupunkiluonto saat-

taa olla luontoarvoiltaan rikkaampaa kuin istutettu metsä tai ojitettu suo. Kaupungeissa kasvaa vanhoja jaloja lehtipuita kuten järeitä tammia, jotka ovat usean sadan lajin elinympäristö, ja joita ei juuri esiinny talousmetsissä. Esimerkiksi Helsingin vanhoissa kartano- ja kulttuuriympäristöissä esiintyy poikkeuksellisen monimuotoinen kääpä- ja perhoslajisto.

Lihasvoimin liikkuminen

edistää terveyttä

Luonnonympäristössä lihasvoimin liikkuminen lisää hyvinvointia. Kävelyä edistävät kaupunkitoimintojen tiheys, sekoittuneisuus ja hyvä saavutettavuus. Tiivis, kantakaupunkimainen rakentaminen soveltuu sellaisiin keskeisiin paikkoihin, joihin on mahdollista saada lyhyen matkan päähän monipuolisesti eri toimintoja. Palveluiden sijoittelu sekä esimerkiksi kauppojen lähiympäristöt voivat houkutella asukkaita asioimaan niissä jalan tai joukkoliikennetä käyttäen.

Kävelyyn ja pyöräilyyn kannustava ja autotonta elämäntapaa tukeva vehreä ympäristö edistää erityisesti ikääntyneiden, yksin asuvien ja pienituloisten hyvinvointia.4 Suomen väestö on maailman neljänneksi vanhinta, ja yli 85-vuotiaiden määrä tulee kaksinkertaistumaan kahdessa vuosikymmenessä. Terveelliset elintavat ovat keskeinen keino taata ikäihmisten hyvinvointi ja parantaa toimintakykyä. Viheralueet, ympäristön käveltävyys ja yhteisöllisyys ovat kaikkein tärkeimmät ikääntyneiden hyvinvointia lisäävät asuinympäristön laatutekijät.5, 6

Kaupunkiluonto vähenee

Kasvukeskuksissa kaupunkikasvillisuus ja lähivihreä ovat voimakkaasti vähentyneet 2000-luvulla.7 Yksittäiset suunnitteluratkaisut saattavat vähentää

Pientalotonttien suunnittelu kannattaa tehdä luontoviisaasti

Asemakaavoitus määrittää rakennusten paikat

Rakennussuunnittelussa ohjeistetaan sisäänkäyntien paikat, katokset, räystäät ja lipat

Pihasuunnittelussa toteutetaan kulkuväylät ja oleskelualueet

Pientalotonttien suunnittelussa syntyy vettä läpäisemättömiä pintoja

Lisätään maanvaraista eli vettä läpäisevää pinta-alaa ja kasvillisuutta

Rakennusten ja pihan toimintojen suunnittelussa tehtyjen valintojen vaikutukset kertautuvat ja määrittävät koko lähialueen tai korttelin lähivihreän määrää

Kuva: Suomen ympäristökeskus. 2025. Lähde: Ilmastokestävät pientaloalueet -projekti (ILPI).

Luonto auttaa hallitsemaan hule- ja tulvavesiä

Ilmastonmuutos voimistaa rankkasateita. Kesäaikaan rankkasateet voivat voimistua jopa 30–70 prosenttia, mikä nostaa tulvariskiä huomattavasti. Tulvariskit jatkavat kasvuaan, mikäli kaupunkien tiivistyessä vettä läpäisemättömien pintojen määrä edelleen kasvaa.

Sade- ja sulamisvesien hallinta kannattaa suunnitella jo yleiskaavatasolla. Hulevesien luonnonmukainen käsittely sitoo ja puhdistaa vesistöihin päätyviä ravinteita ja kiintoaineita. Rankkasateisiin voidaan varautua monilla toimenpiteillä: ensisijaisesti hulevedet tulisi imeyttää ja toissijaisesti viivyttää niiden syntypaikoilla. Tulvareittien suunnittelu auttaa ohjaamaan sadevedet oikeaan paikkaan. Läpäisevän pinta-alan osuudesta ja viivytyksestä voidaan antaa sitovia määräyksiä. Hulevesille alttiit alueet kannattaa jättää rakentamatta tai toteuttaa niille laajamittaisia luontopohjaisia hulevesien hallinnan ratkaisuja.8

Maaperään ja kasvillisuuteen sitoutuu hiiltä

Lähivihreän määrä eri alueilla vaihtelee huomattavasti

Kaavoituksella voidaan vaikuttaa siihen, miten suuri osa kaupunginosasta on asvaltin, kivetyksen tai rakennusten peitossa sekä siihen kuinka paljon alueella on lähivihreää.

0 100 200 m lähivihreän määrää tontti tai kortteli kerrallaan. Rakentamisen kohdentaminen jo aiemmin rakennetuille alueille säilyttää lähivihreän määrää alueella ja mahdollistaa asukkaiden virkistäytymisen lähiluonnossa. Etenkin vesistöjen läheisyys ja rantareitit ovat monille asukkaille tärkeitä. Tiivistyvässä kaupungissa kaupunkivihreän määrää kadunvarsilla, pihoilla ja katoilla voidaan säännellä. Mikäli vihreän osuus jää pieneksi, se voi vaikeuttaa hulevesien hallintaa, luoda lämpösaarekkeita ja heikentää asukkaiden terveyttä. Laajoissa maankäyttöhankkeissa voidaan säilyttää vanhoja tai tarvittaessa toteuttaa uusia virkistyksen mahdollistavia luontopohjaisia ratkaisuja. Maanvaraiset pihat ja pysäköinnin sijoittaminen pysäköintitaloihin on usein parempi ratkaisu kuin laajat kansipiharakenteet.

Kunnalla on useita keinoja vaikuttaa hiilensidontaan maankäytössä. Maankäytön ohjaus tarjoaa edullisimmat toimet päästöjen tasapainottamiseen ennen kuin teknologisia nieluja on odotettavissa laajasti käyttöön. Hiilinieluja voidaan säilyttää välttämällä metsäalueille rakentamista ja kunnan omistamien metsien hoitomenetelmien valinnalla.9 Yleisesti ottaen kaupunkivihreä ja maavaraisuus edistävät hiilensidontaa. Tietyissä tilanteissa rakentamisen aiheuttamia luonnon menetyksiä voidaan hyvittää luonnonsuojelulain mukaisen ekologisen kompensaation avulla. Lisäksi voidaan hyödyntää vapaaehtoisten markkinoiden hiilenpoistoa.

2000-luvulla suunniteltu alue, joka on melko laajalti päällystetty (Kivistö, Vantaa).

1990-luvulla suunniteltu melko tiiviisti rakennettu alue, jossa on lähivihreää pihoilla ja viheryhteyksinä (Arabianranta, Helsinki).

1940-luvulla suunniteltu alue, jossa on paljon lähivihreää ja puustoa (Ruskeasuo, Helsinki).

Päällystetty tai paljas maa

Rakennus Matala kasvillisuus (< 5 m)

Korkea kasvillisuus (≥ 5 m)

Lähde: Scalgo ja Suomen ympäristökeskus. 2025. Kuvien tuotannossa on hyödynnetty Maanmittauslaitoksen ilmakuvia ja maastotietokantaa, Väyläviraston Digiroadaineistoa sekä Suomen metsäkeskuksen latvusmallia.

Harkittu tiivistäminen ei heikennä hyvinvointia

Tiivistämisestä on haettu ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillintään, kaupunkikulttuurin kehittämiseen ja kaupunkien kasvuun. Tiivistämiseen liittyy kuitenkin riskejä: suunnittelussa on varottava heikentämästä luonnon monimuotoisuutta, ihmisten hyvinvointia, hiilinieluja ja hulevesien hallintaa.

Suosituksia kaupunkien tiivistämiseen

Mitä on ekosysteemitilinpito?

Ohjataan maankäytön eri muotoja olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ja luonnon kannalta viisaimpiin sijainteihin, tarvittaessa yli kuntarajojen. Säilytetään lähiluonto ja sen tarjoamat ekosysteemipalvelut yksityiskohtaisissa suunnitteluratkaisuissa.

Ohjataan täydennysrakentaminen jo käytössä oleville alueille. Estetään yleiskaavoituksessa luontoalueiden pienentäminen yksittäisin asemakaavoin ja rakennushankkein.

Säilytetään luonto tonttien ja korttelien suunnittelussa sekä rakentamisessa. Vältetään yleisten alueiden ja pihojen tarpeetonta päällystämistä.

Asetetaan liikenteen vaatiman pinta-alan pienentäminen sekä palvelujen parempi saavutettavuus ilman autoa kaavoituksen ja liikennesuunnittelun tavoitteeksi.

Pidetään yllä maaperän ja kasvillisuuden elinvoimaisuutta ja kykyä sitoa hiiltä. Vältetään luontokatoa ohjaamalla maankäyttöä jo käytössä oleville alueille. Suunnitellaan sade- ja sulamisvesien hallinta valuma-alueen eli vettä keräävän alueen mukaan. Vähennetään tulvariskejä ja parannetaan hulevesien sekä luonnon monimuotoisuuden laatua rakennetun ympäristön luontopohjaisin ratkaisuin. Seurataan kunnissa maankäytön ja rakentamisen vaikutuksia luontoon ja lähiluonnon saavutettavuuteen. Jos luonnon tila heikkenee, rakentamisen ohjausta kiristetään. 1 2 3 4 5 6 7

Lähteet

1 Strandell, A., Nyberg, E. 2023. Asukasbarometri 2022. Kysely kaupunkimaisista asuinympäristöistä Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2023.

2 Tyrväinen, L., Halonen, J. I., Pasanen, T., Ojala, A., Täubel, M., Kivelä, S., Leskelä, R.-L., Pennanen, P., Manninen, J., Sinkkonen, A., Haahtela, T., Haveri, H., Grotenfelt-Enegren, M., Lankia, T., Neuvonen, M. 2024. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2024.

3 Korpilo, S., Nyberg, E., Vierikko, K., Ojala, A., Kaseva, J., Lehtimäki, J., Kopperoinen L., Cerwén, G., Hedblom, M., Castellazzi, E., Raymond, C.M. 2024. Landscape and soundscape quality promote stress recovery in nearby urban nature: A multisensory field experiment. Urban Forestry & Urban Greening 95, 128286.

4 Viinikka A., Tiitu, M., Heikinheimo, V., Halonen, J.I., Nyberg, E., Vierikko, K. 2023. Associations of neighborhood-level socioeconomic status, accessibility, and quality of green spaces in Finnish urban regions. Applied Geography, Volume 157, 102973, ISSN 0143-6228.

5 Padeiro, M., de São José, J., Amado, C., Sousa, L., Roma Oliveira, C., Esteves, A., McGarrigle, J. 2022. Neighborhood Attributes and Well-Being Among Older Adults in Urban Areas: A Mixed-Methods Systematic Review. Research on Aging, 44(5-6), 351-368.

6 Tiitu, M., Nyberg, E., Halonen, J. I., Pasanen, T. P., Viinikka, A., Lehtimäki, J., Vierikko, K. 2023. Comparing city practitioners’ and residents’ perceptions of a liveable neighbourhood in Finland European Planning Studies, 32(5).

7 Leppänen, P.-K., Kinnunen, A., Hautamäki, R., Järvi, L., Havu, M., Junnila, S., Tahvonen, O. 2024. Impact of changing urban typologies on residential vegetation and its climate-effects – A case study from Helsinki, Finland. Urban Forestry & Urban Greening 96, 128343.

8 Rytkönen, A.-M., Ahopelto, L., Helkimo, J., Olin, S., Keto, A., Leinonen, A., Häggblom, O. 2024. Valuma-aluesuunnittelun tiekartta vuoteen 2030. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:6.

9 Hildén, M., Niemistö, J., Ulvi, T., Pappila, M., Pihlainen, S., Seppälä, J., Lintunen, A., Minunno, F., Aro, L., Mäkipää, R., Hyppänen, T., Tuomala, M., Meretoja, M., Liedes, A., Peltonen, L. 2024. Opas maankäyttösektorin ilmastotoimien hyödyntämiseen kuntien ilmasto- ja luontotyössä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2024.

10 Kopperoinen, L., Barton, D.N., Costadone, L., Hurskainen, P., Kruse, M., Lai, T.-Y. 2022. Urban experimental ecosystem accounting pilot in the Nordic cities. TemaNord 2022:557.

Ekosysteemitilinpito on työkalu, jolla voidaan sisällyttää luontopääoma päätöksentekoon järjestelmällisellä tavalla. Ekosysteemitilinpidon avulla kerätään tilastollista tietoa ekosysteemien tilasta sekä ekosysteemipalveluiden eli luonnon ihmisille tuottamien hyötyjen määrästä ja taloudellisesta arvosta.10

Lisätietoa

www.ymparisto.fi ►

Ekologisella kompensaatiolla hyvitetään ihmisen toiminnan aiheuttamia luontoheikennyksiä

Luonnon monimuotoisuus rakennetussa ympäristössä ►

Ohjekortit RT 103773

Luontokunnat-verkoston luonto- ja kuntatietoa: www.luontokunnat.fi ► Materiaalit

Seuraa Syken ajankohtaista tutkimusta syke.fi/tutkimus

Syke Policy Brief | 24.3.2025

Kaupunkeja voidaan tiivistää luontoviisaasti

Kirjoittajat: Riku Lumiaro, Jonne Hytönen, Maija Tiitu, Mikko Sane, Ville Helminen, Antti Rehunen, Anna Strandell, Kari Oinonen, Leena Kopperoinen, Kari-Matti Vuori, Hanna-Liisa Kangas, Marko Tainio.

Toimittaja: Saara Sivonen Layout ja grafiikat: Satu Turtiainen Kannen kuva: Riku Lumiaro

Julkaisija: Suomen ympäristökeskus (Syke)

ISBN 978-952-11-5749-3 (pdf) ISBN 978-952-11-5750-9 (nid.)

Tutustu Syke Policy Brief -julkaisuihin syke.fi/julkaisut