Page 1

CANEMURE BEST PRACTICES ▼ 31.08.2020

Maankäytön muutoksilla on iso merkitys tavoiteltaessa hiilineutraalia yhteiskuntaa. Metsien, maatalousmaan, kosteikkojen ja turvemaiden ilmastoystävälliseen käyttöön on useita keinoja.

Kestävä maankäyttö ilmastopäästöjen vähentämisessä ▼▼ Maankäytön

muuttuessa olisi tärkeää huolehtia siitä, että uusi käyttömuoto sitoo enemmän hiiltä tai vapauttaa vähemmän hiiltä ilmakehään, kuin aiempi käyttömuoto.

▼▼ Metsäpinta-alaa

ei tulisi supistaa, koska päästövaikutuksiltaan metsäkato on rinnastettavissa fossiilisiin päästöihin. Puuttomien alueiden metsityksellä voidaan vahvistaa hiilinieluja ja vähentää päästöjä. Turvemaiden maatalouskäyttöä ei pidä kasvattaa, koska viljelytoiminta nopeuttaa turvemaiden hiilen vapautumista ilmakehään. Turvepeltojen metsittäminen on yksi keino hillitä päästöjä.

▼▼ Aktiivisessa

käytössä olevat turvetuotantoalueet ovat päästölähteitä. Metsitys on suositeltava jälkikäyttötoimenpide niille soveltuvilla entisillä turvetuotantoalueilla.

hiilineutraalisuomi.fi

@hiilineutraali

resurssiviisaus

Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia


CANEMURE BEST PRACTICES ▼ 31.08.2020

Maankäytön muutoksilla merkittävä vaikutus päästöihin Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa, että Suomen alueelta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ja niitä poistavat nielut ovat yhtä suuret. Fossiili- ja prosessiperäisten päästöjen lisäksi hiilineutraaliuden tavoittelussa otetaan huomioon maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) eli maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöt ja nielut (Kuva 1). Maankäyttösektorin sisällä tapahtuvat muutokset voivat uudesta maankäytöstä riippuen joko lisätä kasvihuonekaasupäästöjä tai vähentää niitä. Edellä esitettyjen maankäyttöluokkien kokonaispäästöissä ovat mukana myös maankäytön muutoksista aiheutuneet päästöt. Rakennetun maan päästöt kuvaavat nettopäästöjä, kun metsä- ja peltoalueita on muutettu rakennetuksi maaksi. Viljelymaiden päästöistä yli 20 prosenttia johtuu metsien raivaamisesta pelloiksi. Yhteensä maankäytön muutokset aiheuttavat metsäkatoa siten, että siitä aiheutuu päästöjä noin kolme miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia vuodessa. Maankäytön muutosten päästöjen vähentämiseen ja hiilinielujen vahvistamiseen on käytettävissä useita toimenpiteitä. Toimenpidesuositukset perustuvat tieteellisen tiedon pohjalta tehtyihin asiantuntija-arvioihin.

milj. tonnia CO2 ekv.

Kasvihuonekaasupäästöt ja maankäyttösektorin (LULUCF) nettohiilinielu Suomessa vuosina 1990–2018 (Mt CO2-ekv.) 100 000 75 000 50 000 25 000 0 25 000 50 000 1990

1994

1998

2002

2006

2010

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö Maatalous Jätteiden käsittely Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF)

2014

2018

Energiasektori

Maankäyttösektorin (LULUCF) nielut ja päästöt vuonna 2018 (t CO2-ekv /vuosi) 7,3 Viljelymaat 2,0 Kosteikot 0,7 Rakennettu maa 0,6 Ruohikkoalueet -21,0 Metsien puusto ja maaperä -4,0 Puutuotteet Kuva 1.Kasvihuonekaasupäästöt ja maankäyttösektorin (LULUCF) nettohiilinielu Suomessa vuosina 1990–2018 (Mt CO2-ekv.) (ylempi kuva) sekä vuoden 2018 nielujen ja päästöjen jakaantuminen sektorin sisällä (alempi kuva). Nielu muodostuu maankäyttösektorilla pääasiassa metsistä. Noin 90 % viljelymaiden päästöistä tulee turvemailta. Kosteikkojen päästöt ovat lähinnä turvetuotantoalueita (Lähde: stat.fi).


CANEMURE BEST PRACTICES ▼ 31.08.2020

Metsän maankäyttöluokan muutokset avainasemassa Kaikista maankäyttösektorin luokista juuri metsät (ml. puusto ja maaperä) toimivat hiilinieluina. Tästä syystä kaikki maankäytön muutokset metsästä muuhun maankäyttöluokkaan johtavat lähes poikkeuksetta kasvihuonepäästöjen kasvuun. Vastaavasti puuttomien alueiden metsitys johtaa hiilinielujen vahvistumiseen tai päästöjen vähenemiseen aikaisempaan tilanteeseen nähden. Lisäksi puutuotteet ovat hiilinielu, edellyttäen että tarkasteluvuonna valmistettujen puutuotteiden hiilisisältö on suurempi, kuin mitä vanhoista puutuotteista vapautuu hiiltä ilmakehään. Vuotuiset metsitysalat ovat olleet Suomessa noin 6000 hehtaaria ja ne laskevat maltillisesti tulevaisuudessa (Kärkkäinen ym. 2018, Kuva 2). Tämä tuottaa yhteensä hieman alle 0,2 miljoonan CO2-ekvivalenttitonnin nielun vuosittain. Ruohikkoalueiden metsityksellä saadaan aikaan nielua, kun taas viljelysmaiden ja turvetuotantoalojen metsityskohteet tuottavat edelleen pienehköjä päästöjä. Metsityksistä 40 prosenttia kohdistuu turvemaille, mikä osaltaan selittää metsityksen pientä nielua, sillä päästöt turpeesta jatkuvat pitkään, vaikka maankäyttö muuttuukin.

Metsäala (ha/v)

Maankäyttömuotojen siirtymät metsiin ja metsistä pois 10 000 5 000 0 -5 000 -10 000 -15 000 -20 000 -25 000

2000

Rakennettu maa Tase

2005

2010

2015

Kosteikko ja turvetuotanto

2021

2031

Ruohikkoalueet

2040

2050

Viljelysmaat

Kuva 2. Maankäyttöluokkien pinta-alamuutosten toteutumat ja ennusteet 2000–2050 (Kärkkäinen ym. 2018). Y-akselin positiivisella puolella kuvattuna maankäyttöluokasta metsiin siirtyvä pinta-ala, ja alapuolella metsistä muihin luokkiin siirtyvä pinta-ala. Tase kuvaa maankäyttöluokkien nettomääräistä muutosta. Eri maankäyttöluokkien nettosiirtymä tapahtuu suurimmalta osin rakennetulle maalle. Negatiiviset pinta-alat tarkoittavat metsäkatoa.


CANEMURE BEST PRACTICES ▼ 31.08.2020

Päästöjen vähentäminen ja hiilinielujen tehostaminen maankäytön muutoksissa Metsät ▼▼ Muutokset

metsistä muihin maaluokkiin aiheuttavat yleen-

sä päästöjä. ▼▼ Metsän muuttaminen rakennetuksi maaksi ja turvemaametsien raivaaminen pelloksi aiheuttavat suurimmat päästöt, koska puuston hiilivarasto ja -nielu katoavat kokonaan. Rakentamisessa myös maaperän hiilivarasto voidaan menettää nopeasti kokonaan. Turvemaapelloilta maaperän hiilivarasto vapautuu ilmakehään nopeammin kuin turvemaametsistä. ▼▼ Rehevien turvemaiden maaperän hiilihävikkiä voidaan vähentää pitkällä aikavälillä ennallistamalla ne kosteikoksi. Ennallistamisella ei kuitenkaan usein saavuteta nopeita hyötyjä, vaan nettohiilinielun syntyminen voi kestää pitkän aikaa. ▼▼ Turvemaametsien ennallistamista lukuun ottamatta on suositeltavaa, että metsäpinta-alaa ei enää supistettaisi.

Viljelysmaat ▼▼ Hylättyjen

turvepeltojen avaaminen aktiiviseen viljelykäyttöön kiihdyttää turpeen hiilen hajoamista ja vapautumista hiilidioksidina ilmakehään. ▼▼ Metsitys on suositeltavin toimenpide viljelysmaan maankäyttöluokkaa muutettaessa. Erityisesti hylätyt tai vajaakäytöllä olevat pellot kannattaa ilmastosyiden takia metsittää. ▼▼ Turvemaapelloilla on metsityksen vaihtoehtona myös ennallistaminen kosteikoksi. ▼▼ Turvepeltoja metsitettäessä suositaan erityisesti hieskoivua ja pajua, jotka kestävät korkeaa vedenpintaa.

Kirjoittajat: Sakari Sarkkola, Mikko Peltoniemi, Laura Saikku ja Jyri Seppälä Lähteet: Hytönen, J., Aro, L., Ahtikoski, A. & Jylhä, P. 2019. Turvesuon pohja metsittämällä hiilinieluksi. Puhutaan metsästä-seminaari, Seinäjoki, 12.2.2019. Kekkonen, H., Ojanen, H., Haakana, M., Latukka, A. & Regina, K. 2019. Mapping of cultivated organic soils for targeting greenhouse gas mitigation, Carbon Management, 10:2, 115-126, DOI: 10.1080/17583004.2018.1557990 Kärkkäinen, L., Haakana, M., Heikkinen, J., Helin, J., Hirvelä, H., Jauhiainen, L., Laturi, J., Lehtonen, H., Lintunen, J., Niskanen, O., Ollila, P., Peltonen-Sainio, P., Regina, K., Salminen, O., Tuomainen, T., Uusivuori, J., Wall, A. & Packalen, T. 2018. Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi (Misa) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 67/2018 68 s.

Ruohikkoalueet ▼▼ Metsitys

on tehokkain tapa lisätä hiilinielua esimerkiksi hylätyillä pelloilla. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että metsittäminen voi heikentää luonnon monimuotoisuutta valoa vaativien kasvilajien vähetessä esimerkiksi entisillä hakamailla, niityillä ja kedoilla. Metsitys edellyttää siten tapauskohtaista harkintaa.

Kosteikot ▼▼ Kosteikon

säilyttäminen on käytännössä ainoa keino ylläpitää olemassa olevaa hiilivarastoa ja -nielua.

Turvetuotantoalueet ▼▼ Kaikkiin

maankäyttömuotoihin kuuluvien turvemaiden ottaminen turvetuotantoon lisää päästöjä merkittävästi. ▼▼ Aktiivisessa käytössä olevat turvetuotantoalueet ovat päästölähteitä. Turvetuotantoalueiden päästöt jatkuvat tuotannon lopettamisen jälkeenkin ellei päästöjä vähentäviä jälkikäyttötoimia tehdä. ▼▼ Metsitys on suositeltava jälkihoitotoimenpide niille soveltuvilla turvetuotantoalueilla. Jäännösturpeen hajoamisesta aiheutuu päästöjä, mutta esimerkiksi kasvattamalla hieskoivua, kasvupaikka muuttuu pieneksi hiilinieluksi noin kymmenessä vuodessa. ▼▼ Suonpohjia vapautuu turvetuotannosta vuosittain 3500–4000 hehtaaria, joista noin 3000 hehtaaria arvioidaan soveltuvan metsitykseen. ▼▼ Mikäli suonpohjan kuivana pitäminen edellyttää jatkuvia aktiivisia toimia, uudelleensoistaminen on paras vaihtoehto. ▼▼ Maatalouskäyttöön siirtyminen on ilmastosyistä hyväksyttävää vain, jos sillä voidaan aidosti korvata suopeltojen raivaamista metsäojitetuista tai luonnontilaisista soista.

Rakennettu maa ▼▼ Metsitys

on suositeltavin toimenpide, kun rakennetun maan kasvihuonekaasupäästötasetta halutaan parantaa. Rakennetuksi maaksi lasketaan myös sähkölinjat, joita puretaan pois maakaapeloinnin vuoksi. Kannen kuva: Elisabeth Iies / Unsplash Piirrokset: Freepik.com Layout: Luukas Myller & Satu Turtiainen, SYKE Helsinki 09/2020 ISBN 978-952-11-5220-7 (PDF) ISBN 978-952-11-5221-4 (print)

Suomen ympäristökeskus | syke.fi |

Nieminen, M., Hökkä, H., Laiho, R., Juutinen, A., Ahtikoski, A., Pearson, M., Kojola, S., Sarkkola, S., Launiainen, S., Valkonen, S., Penttilä, T., Lohila, A., Saarinen, M., Haahti, K., Mäkipää, R., Miettinen, J. & Ollikainen, M. 2018. Could continuous cover forestry be an economically and environmentally feasible management option on drained boreal peatlands? Forest Ecology and Management 424: 78–84. Ojanen, P. Suometsien käytön vaikutus ilmastoon – kolme tietä tulevaisuuteen. Esitelmä, Helsingin yliopisto, Ilmansuojelupäivät 21.8.2019. Salo, Hannu. Tuotannosta vapautuvat turvetuotantoalueet ja suonpohjien jälkikäyttö. (tiedonanto, 15.2.2020). Bioenergiayhdistys ry. Tilastokeskus. 2018. Greenhouse gas emissions in Finland 1990 to 2016. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. https://unfccc.int/ documents/65334

LIFE17 IPC/FI/000002 LIFE-IP CANEMURE-FINLAND Tämän best practices -julkaisun tuottamiseen on saatu rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Tämän best practices -julkaisun sisältö edustaa ainoastaan CANEMURE -projektin näkemyksiä ja EASME / Komissio ei ole vastuussa best practices -julkaisun sisältämän informaation mahdollisesta käytöstä.

Canemure Best Practices: Kestävä maankäyttö ilmastopäästöjen vähentämisessä  

Canemure-hankkeen Best Practices -julkaisuissa esitetään suosituksia ja hyviä käytäntöjä hankkeen eri teemoihin liittyen.

Canemure Best Practices: Kestävä maankäyttö ilmastopäästöjen vähentämisessä  

Canemure-hankkeen Best Practices -julkaisuissa esitetään suosituksia ja hyviä käytäntöjä hankkeen eri teemoihin liittyen.

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded