Tekoäly – peikko vai pelastus?

Lahden verkostomaisen Osaamiskeskuksen Osku-kielirobottia esittelee Johanna Hemminki Utelias Technologies Oy:stä.

Digitalisaatio on tullut jäädäkseen kieltenopetukseen, ja korona vauhditti sen tuloa entisestään. Onko se uhka vai taika-avain mahdollisuuksiin? Kieltenopettaja näkee varmasti molempia puolia.

TEKSTI MARJA AHOLA JA MARIIA BALIASINA KUVA MARJA AHOLA

Teknologiaa hyödynnetään opetuksessa jo monin tavoin. Sen käyttö ja matemaattiset taidot on usein yhdistetty, mutta nykytutkimukset osoittavat, että myös luovuus kulkee käsi kädessä digitaalisten taitojen kanssa. Digitaalisuutta hyödyntävien opettajien on löydettävä uudenlaista verkkovuorovaikutusta, jotta oppiminen on tehokasta. Mitä mahdollisuuksia digitaaliset palvelut, tekoäly ja automaatio luovat kieltenopetukseen ja oppimiseen?

Tekoäly (artificial intelligence, AI) tarkoittaa koneen kykyä jäljitellä inhimillistä päättelyä. Yksiselitteinen määritteleminen on hankalaa, koska älyn tai älykkyyden määrittely itsessään ei ole helppoa. Tässä artikkelissa tekoälyksi kutsutaan ohjelmia ja järjestelmiä, joita käytetään automatisoimaan ja helpottamaan oppimisen eri prosesseja. Näitä ovat esimerkiksi oppijoille ja opettajille suunnatut tehtävät, vuorovaikutteiset sovellukset, ohjaus, tehtävien arviointi ja palaute sekä oppimisympäristön personointi. Tekoäly on lähtökohtaisesti vuorovaikutteista, ja se tarvitsee ihmistä oppiakseen lisää ihmisten käyttäytymisestä.

On yllättävää, että chatbotit ja kielirobotit eivät ole vielä valloittaneet kielenopetuksen kenttää, vaikka niitä on ollut jo pitkään. Chatbotit yleisesti hallitsevat vuorovaikutuksen ihmisen kanssa. Aluksi AI-sovellukset olivat vain irrallisia sanaston oppimisen sovelluksia, mutta pikku hiljaa tutkimus ja pedagogia ovat verkostoituneet keskenään ja tuotekehittäjät ovat ryhtyneet kuulemaan enemmän kieltenopettajia. Tutkimus kertoo samaa kuin kieltenopettajat olisivat voineet kertoa etukäteen: Kieltä opitaan tuottamalla, kontekstissa, funktioissa, vuorovaikutuksessa – ei vain painamalla mieleen irrallisia sanoja. Tuloksena on edistyneitä sovelluksia, jotka hyödyntävät luonnollista kieltä: puheentunnistus, tunteiden tunnistus ja kyky vaihtaa kieltä. Esimerkiksi keskusteluagentit Siri, Alexa ja Google ovat edullisia ja oppivat koko ajan lisää.

Tekoäly tukee toimijuutta ja vapauttaa opettajaa

Analytiikka voi vapauttaa kielenopettajan aikaa vuorovaikutukselle ja laadukkaalle ohjaukselle. Se pystyy korjaamaan vastauksia, seuraamaan opiskelun etenemistä ja havainnoimaan oppimista kieltenopettajille tutuissa tehtävissä kuten monivalinta- ja oikein–väärin-kysymyksissä ja yhdistelytehtävissä. Pedagogien tehtävä on erottaa, mitä kone voi tehdä ja mitä ei, ja näin helpottaa omaa työtään. Korkeamman tason kompleksiseen vuorovaikutukseen ja kielen tuottamisen arviointiin tarvitaan ihminen. Analytiikan kautta saatavat ennustukset nähdään yhtenä merkittävänä tekoälyn hyödyistä – se voi antaa tietoa mahdollisista keskeyttämisistä kouluissa ennen kuin on liian myöhäistä.

AI-sovellukset harjoittelevat jo lukemaan käyttäjänsä tunnetilaa, mutta ne ovat vielä varsin kömpelöitä ja tekevät paljon virheitä. Ne osaavat kuitenkin tuottaa myönteisiä oppimiskokemuksia, kannustaa ja synnyttää oppimisen iloa. Tekoäly voi auttaa oppijaa, jolla on erityistarpeita tai oppimisen esteitä. Tekoäly voi lievittää häpeän ja huonommuuden tunteita: kenenkään ei tarvitse tietää, jos tarvitsee tuhat toistoa muistaakseen. Tekoäly ei arvota oppijaa, eikä sen kanssa tarvitse miettiä, mitä vastapuoli ajattelee. Oppimisesta jää digitaalinen jälki, johon voi palata.

Ekologiset arvot ja globaali vastuu ovat yksi tulokulma digitaaliseen oppimiseen. Opetus voi olla edullisempaa ja saavutettavaa, jos sitä tarkastellaan kehittyvien maiden näkökulmasta. Toki se vaatii kehitystyötä, mutta kolmansissakin maissa lähes kaikilla on älykännykät, vaikka luku- ja kirjoitustaito saattaa puuttua. Kielenoppimisessa taitojen oppimisella on kaksoisrooli: kehittää digitaalisia taitoja ja kieltä muuttuvassa maailmassa. Tekoäly pystyy tarjoamaan luotettavaa ja hyödyllistä tietoa, mikäli tieto on syötetty luotettavasti.

Eettiset kysymykset ovat aina keskiössä, kun käytetään AI-sovelluksia. Tutkimukset osoittavat, että mitä enemmän sovellus muistuttaa ihmistä, sitä parempia oppimistulokset ovat. Tekoälyä ei saa kuitenkaan inhimillistää liikaa. Keskustelukumppanin teknisen alkuperän tulisi olla läpinäkyvä, ja opettajien ja palveluntarjoajien tulee kertoa avoimesti, mikä sovellus on ja miten se käyttää sille annettavia tietoja. Luotettava tekoäly suojaa käyttäjänsä yksityisyyden, ja turvallisuusriskit on analysoitu ennen palvelun jakamista. Palvelun tarjoaja – ja myös käyttäjä – huolehtii, että vääriä käyttötapoja tai puolueellisuutta yksilöä tai yhteisöä vastaan ei synny.

Vuorovaikutteisen luonteensa takia tekoäly soveltuu hyvin kielen tuottamiseen perustuvaan funktionaaliseen kielenoppimiseen. Tekoäly hakee mahdollisuuksia vuorovaikuttaa ja houkuttelee käyttäjäänsä reagoimaan. Se tarjoaa toiston ja osallistavan oppimisen mahdollisuuksia. Mitä aktiivisempaa toimijuutta teknologisten sovellusten avulla pystytään luomaan, sitä syvällisempi vaikutus niillä on. Tekoäly mahdollistaa myös useampien aistikanavien multimodaalisen käytön.

Yhteiskunta muuttuu, muuttuuko kieltenopetus?

Oppiva ja joustava tekoäly mahdollistaa sen, mitä perinteiset digitaaliset oppimateriaalit eivät tee – se oppii, mukautuu ympärillä olevaan yhteiskuntaan ja päivittyy jatkuvasti. Nykymaailmassa kaikki oppimateriaali on vanhentunutta siinä vaiheessa, kun se julkaistaan. Siksi jo aikaresurssin säästämiseksi kannattaa panostaa skaalautuvaan ja ympäristöä lukevaan oppimateriaaliin.

Tekoäly edistää korkealaatuista opetusta, tukea, palautetta ja mahdollisuuksia harjoitella maailmanlaajuisesti. Samanaikaisesti tekoäly haastaa pedagogian henkilökohtaistamaan ja hyödyntämään entistä enemmän käänteisen, sekoitetun tai mikro-oppimisen kaltaisia menetelmiä. Hektinen ja sirpaleinen työ on useimmilla arkipäivää, ja nopeimmat ja helpoimmat ratkaisut palvelevat kaikkia osapuolia. Resursseja tekoälyn hyödyntämiseen menee alussa enemmän, mutta skaalautuvuus ja jakamisen helppous palkitsevat ajan myötä.

Digitaalinen teknologia lisää tiedon tuotantoa ja avointa jakamista ja luo uusia mahdollisuuksia parantaa koulutuspolitiikkaa, mutta se myös haastaa yhteiskunnan kaikki toimijatasot uudenlaiseen yhteistyöhön ja vastuuseen, jossa opettajan pedagoginen näkökulma on välttämätön.

Käytännön kokemuksia robotin käytöstä kieltenopetuksessa voi lukea Liisa Peuran artikkelista Tempuksessa 3/2021. Lue myös Juhani Toivasen kolumni tekoälystä suullisen kielitaidon arvioinnissa seuraavalta sivulta.

KIRJOITTAJAT

Marja Ahola on S2-opettaja, joka työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektikoordinaattorina. Hän on myös tohtorikoulutettavana LUT-yliopistossa. Mariia Baliasina on venäjän ja englannin kielen lehtori ja asiantuntija LAB-amk:n OSKE LAB -hankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on kehittää kielikoulutusratkaisuja tekoälyn avulla.