Sovelluksia, trendejä ja ikisuosikkeja

Kielikeskuksessa tunnistetaan paine vastata vaihtuvien muotikielten kysyntään. Tärkeämpää on kuitenkin pitkäjänteinen ja trendeistä riippumaton työ kielivarannon ja vuorovaikutustaitojen turvaamiseksi.

Teksti ANNA HALME kuva PETER LINDÉN

Janne Niinivaara työskentelee Helsingin yliopiston Kielikeskuksen opetuksesta vastaavana johtavana asiantuntijana. Hän näkee työssään aitiopaikalta, millaisia kieltenopiskelun tarpeita ja tapoja opiskelijoilla on.

Niinivaaran työpaikka Helsingin yliopistolla on Suomen suurin kielikeskus, joka vastaa yliopisto-opiskelijoiden tutkintoon kuuluvista viestintä- ja kieliopinnoista ja tarjoaa vapaavalintaisia opintoja yli 15 kielessä. Kielikeskus tarjoaa myös avointa yliopisto-opetusta kaikille sekä kielen käännös- ja tarkistuspalveluja koko yliopistolle.

Kielikeskuksen opetus- ja opiskelijamäärät ovat suuret ja opiskelijoiden tarpeet moninaiset. ”Pyrimme ylläpitämään hyvin monimuotoista ja -puolista opetustarjontaa, jotta opetuksemme soveltuu monenlaisiin elämäntilanteisiin, taitotasoihin ja opiskelutyyleihin”, Niinivaara kertoo. Hänen vastuualueenaan on kieli- ja viestintäopetuksen pedagoginen ja strateginen kehittäminen, opetuksen operationaalinen toiminta sekä opetuksensuunnittelun koordinointi.

Trendikästä opiskelua

Kieltenopiskelusta on esimerkiksi Duolingon myötä tullut suosittu vapaa-ajanviettotapa – voisiko siitä jopa puhua päivän muotitrendinä? Niinivaaran mielestä jonkinlaisesta trendistä voi puhua, tai ainakin kieltenopiskelusta on sovellusten yleistymisen myötä tullut suosittu harrastus: ”Ihmiset jakavat sosiaalisessa mediassa, kuinka monen päivän keskeytymätön kielenopiskeluputki on meneillään, tai kertovat kah- vipöydissä toisilleen, mitä kieltä kukin opiskelee. Kieltenopetuksessa sovellusten suosioon on havahduttu, niiden pedagogisesta hyödyntämisestä keskustellaan ja niitä käytetään opetuksessakin. Eli kyllä, isosta ilmiöstä on kyse.”

Niinivaara toteaa, että mitä useammasta lähteestä kannustusta ja inspiraatiota kieltenopiskeluun kumpuaa, sitä hienompaa. Kynnys kieltenopiskeluun madaltuu ja motivaatio kasvaa, ja tämä on tervetullut ilmiö. Trendeillä toki on aina ollut merkitystä kieltenopiskelulle. Niinivaara kertoo, että hän itse aloitti espanjan opiskelun yli 15 vuotta sitten Serranon perheen inspiroimana eikä ollut suinkaan ainoa. ”Trendit syntyvät ja kulkevat sosiaalisessa mediassa, ja voi olla, että meillä on nykyään useampia trendejä ja alakulttuureita, koska audiovisuaalinen mediakulttuuri on niin nopeaa. Mutta kyllä ihan lineaarinenkin televisio kielenoppimisen trendejä on luonut”, hän sanoo.

Siltoja informaalista formaaliin

Niinivaaran mielestä kieltenopetuksen kehittämisessä olisi korkea aika pohtia sitä, miten vapaa-ajalla käytettyjen kielenoppimissovellusten ja vaikkapa yliopistossa käydyn kielikurssin eli informaalin ja formaalin oppimisen välinen liikkuvuus ja yhteistyö halutaan tulevaisuudessa järjestää. Esimerkiksi Duolingo antaa oppijoille tietoa saavutetuista taitotasoista – vaan mille avoimen yliopiston kielikurssille voisi ilmoittautua tällainen oppija, joka ei ole vasta-alkaja mutta ei ehkä uskalla luottaa sovelluksen osoittamaan taitotasoon? ”Tarvitsemme tulevaisuudessa varmasti enemmän väyliä, siltakursseja ja tukitoimia formaalin kielenoppimisen aloittamiseksi sellaisille oppijoille, joilla on sovellusten avulla hankittua pohjatietoa kielestä mutta ei vaikkapa varmuutta pidempään suulliseen keskusteluun kohdekielellä”, Niinivaara sanoo.

Kieliopintoja ei voi suorittaa suoraan minkään sovelluksen pohjalta. Kieliopintojen taustalla on aina opettajan pedagoginen työ ja Kielikeskuksen opetussuunnitelma. Niinivaara toteaa kuitenkin, että sovellukset voivat olla oivallisia apuvälineitä ja niiden tarkoituksenmukainen käyttö rikastuttaa kieliopintoja. Kieltenopettajilla on suuri tarve pedagogisesti toimiville kielenop- pimissovelluksille, joita voisi helposti sulauttaa tämän päivän monimuotoiseen opetukseen. Kielikeskuksessa vinkataan aktiivisesti ja kokeillaan rohkeasti opettajiston kesken erilaisia sovelluksia, joita voi opetuksessa hyödyntää. Opettajat teettävät tehtäviä sovellusten avulla, tai sovelluksia suositellaan opiskelijoille itsenäiseen harjoitteluun kuten kertaamiseen, eriyttämiseen tai jonkin kielen osa-alueen opettelemiseen.

Muoteja ja maailmanpolitiikkaa

”Kielimuodit” voivat kummuta hyvin monistakin ilmiöistä. Niinivaara valottaa, että populaarikulttuuri on merkittävä tekijä ja se on luultavasti vaikuttanut Aasian kielten, erityisesti japanin ja korean tämänhetkiseen suureen suosioon. Trendi on kansainvälinen ja näkyy myös Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa. Tällaiset muotitrendit ovat yleensä suhteellisen selkeitä ja suositut kielet pysyvät samoina useamman vuoden ajan.

Kielimuoteja voi johonkin asti pystyä ennustamaan, mutta yllätyksiäkin tulee. Esimerkiksi maailmanpolitiikan äkkinäiset käänteet voivat vaikuttaa nopeastikin kielen suosioon, ja niitä on vaikeampi ennakoida. Niinivaara kertoo, että kielikohtaista vuosittaista vaihtelua Kielikeskuksen opiskelijamäärissä on jonkin verran, harvoin silti mitään dramaattista: ”Vaihtelut voivat välillä johtua opetuksen järjestelyihin liittyvistä tekijöistäkin kuten siitä, että kokeillaan jollekin kurssille uutta järjestämisajankohtaa tai muutetaan kohderyhmää.”

Trendinkestävää työtä kielten puolesta

Trendeihin yritetään jossain määrin vastata. Niinivaara muistuttaa kuitenkin, että kielivarannosta huolehtiminen ja monikieliseen vuorovaikutusosaamiseen kouluttaminen on pitkäjänteistä työtä, jonka tulee olla ”trendinkestävää”: ”Kieltenopiskelun asiaa ja mahdollisuuksia tulee kehittää ja parantaa muodeista riippumatta. Tarpeisiin pitää tietenkin pystyä vastaamaan parhaan kyvyn mukaan, mutta pidempää tähtäintä ei saa unohtaa. Tarvitsemme elämässä useita erilaisia kielitaitoja ja -rekistereitä, eli kontekstia ei saa kieltenopiskelussa unohtaa. Sen sijaan, että väitellään siitä, voiko yksi sovellus antaa ihmiselle riittävän kokonaisvaltaista kielitaitoa tai miksi pelkästään sovellusten varaan ei voi kieltenopiskelua jättää, olisi hedelmällisempää oppia löytämään oikeita sovelluksia oikeaan tarpeeseen.”

Niinivaara kertoo Kielibuusti-hankkeesta, jossa hän on mukana (https://www.kielibuusti.fi/fi). Hankkeessa kehitetään suomen ja ruotsin oppimiseen ”äppipedagogiikkaa”, eli jaetaan vinkkejä siitä, millaisiin asioihin, mahdollisuuksiin ja rajoituksiin eri sovelluksissa on hyvä kiinnittää huomiota. ”Toivomme työn lisäävän opettajan mahdollisuuksia suositella opiskelijan tarpeisiin sopivia sovelluksia – tai opiskelijan mahdollisuuksia löytää oikea sovellus tukemaan omaa oppimistaan”, Niinivaara sanoo.