Katseet kohti etelää

Virossa on otettu mallia suomalaisista koulutuksen järjestelyistä, mutta erojakin on. Etelänaapurin viimeaikaisen PISA-menestyksen jälkeen on kysytty, olisiko meidän vuoromme seurata sikäläisiä esikuvia.

Teksti ANNA HALME kuvat KAI KOORT, O. HOLMBERG

Viron Opetushallitusta vastaavassa Haridus- ja Noorteametissa projektipäällikkönä työskentelevä Kai Koort kertoi Tempukselle kielistä ja opettajan työstä Viron peruskouluissa.

Kohti vironkielistä koulua

Perusopetuksessa Virossa opiskellaan kahta tai kolmea kieltä. A-kieli aloitetaan jo alkuopetuksessa (vuosiluokat 1.–3.), ja kielivaihtoehdot ovat englanti, ranska, saksa ja venäjä. Suurin osa oppilaista opiskelee A-kielenään englantia. B-kieli alkaa vuosiluokilla 4.–6., jolloin edellä mainittujen lisäksi tarjolla voi olla muitakin kieliä. Kai Koortin mukaan koulut voivat valita A- ja B-kielet omien mahdollisuuksiensa ja oppilaiden mieltymysten perusteella. Joissakin kouluissa tarjotaan myös vapaaehtoista C-kieltä.

Jos koulun opetuskieli ei ole viro, B-kieli ei ole pakollinen. Sen sijaan opiskellaan viroa ensimmäiseltä luokalta asti. Tämä muuttuu, kun venäjä opetuskielenä poistetaan ja Virossa siirrytään antamaan opetusta ainoastaan viron kielellä. Uudistus toteutetaan portaittain vuosina 2024–2030, ja siirtymä aloitetaan varhaiskasvatuksessa ja luokilla 1. ja 4.

Lukeminen ja kirjallisuus osana kielten oppimista

Virossa lukemiseen ja kirjallisuuteen panostetaan, ja vieraskielisen kirjallisuuden lukeminen on keskeinen osa kieltenopetusta. Kirjoja luetaan etenkin englanniksi mutta myös muilla opiskeltavilla kielillä. Niitä lainataan koulun tai kunnan kirjastoista, ja käytössä on myös digitaalisia alustoja, joista Koort mainitsee GetEpicin. Vieraskielisen kirjallisuuden lukeminen kehittää kielitaitoa ja edistää kulttuurin ymmärtämistä. Opettajilla on kuitenkin suuri autonomia, ja he voivat itse päättää, kuinka monta kirjaa lukuvuoden aikana luetaan.

”Viro on pieni mutta avoin ja utelias maa, jossa kielten oppimista arvostetaan, koska se avartaa maailmankuvaa. Motivaatio on tärkeässä roolissa kielten oppimisessa. Kun oppilaat ovat kiinnostuneita opiskelemansa kielen kulttuurista, heidän on helpompi sitoutua ja pysyä motivoituneina”, Koort sanoo.

Inklusiivinen koulu

Viron koulutusjärjestelmä noudattaa pitkälti suomalaista inklusiivisen koulutuksen mallia. Oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia, laaditaan yksilölliset opinto-ohjelmat, joissa otetaan huomioon oppimisympäristöt, oppisisällöt ja arviointi. Koortin mukaan noin 23 % oppilaista tarvitsee jonkinlaista tukea oppimisessaan ja 16 % saa tarvitsemansa tuen omalla koulullaan, jossa opettajat tekevät yhteistyötä koulun tukihenkilöstön eli erityisopettajien, puheterapeuttien, sosiaalikasvattajien ja psykologien kanssa.

Noin 7 % tarvitsee erikoistunutta tai tehostettua tukea. Sen järjestäminen vaatii erillispäätöksen, ja se myös rahoitetaan erillisestä budjetista. Tätä tukea hallinnoidaan niin sanotuissa Pathfinder-keskuksissa, joissa oppilasta arvioi vähintään kolme asiantuntijaa. Mikäli vanhemmat antavat suostumuksensa, arvioinnin tulokset välitetään koululle. Pathfinder-suositusten perusteella voidaan perustaa erityisiä pienluokkia, joissa on enintään kuusi oppilasta. Tavoitteena on, että oppilaat voivat jossain vaiheessa palata omaan luokkaansa. Pathfinder-keskukset ovat osa inklusiivisen koulun kehittämistä, ja niiden rahoitus saadaan EU:sta (European Social Fund).

Eriyttämistä ylöspäin

Joissakin kouluissa on tasoryhmiä, joissa hitaammin oppivat voivat edetä omaan tahtiinsa ja nopeasti edistyvät omaansa. Englannissa monet oppilaat ylittävät kansallisen opetussuunnitelman tavoitteet. Venäjän tunneilla äidinkielisille oppilaille annetaan tehtäviä, jotka vastaavat heidän taitotasoaan. Sujuvat venäjänpuhujat saattavat esimerkiksi tarvita tukea ja lisätehtäviä, jotta heidän kirjoitustaitonsa kehittyy.

Ylöspäin eriyttäminen vaatii opettajalta paljon työtä. Eriyttämisessä keskitytään oppijan erityistarpeisiin ja painotetaan itsenäistä työskentelyä. Jos oppijan kuormitus kasvaa huomattavasti, opettajat laativat henkilökohtaisia opinto-ohjelmia vastaamaan kunkin tarpeita ja kykyjä. Koortin mukaan tämä lähestymistapa varmistaa, että edistyneiden oppijoiden motivaatio säilyy ja heilläkin on mahdollisuus kehittää taitojaan.

Digitaalinen osaaminen

Viron opetussuunnitelma perustuu osaamisperusteisuuteen, ja yksi keskeisistä alueista on digitaalinen osaaminen, joka on ollut osa koulutusjärjestelmää vuodesta 2014 lähtien. Opettajilla on suuri autonomia päättää, kuinka paljon digitaalista teknologiaa he käyttävät opetuksessaan. Laitteiden saatavuus ja valikoima voivat vaihdella kouluittain, ja yleensä kaikilla oppilailla ei ole omia laitteita. Tutkimusten mukaan kieltenopettajat käyttävät kuitenkin innokkaasti digitaalisia ratkaisuja ja alustoja, joiden avulla oppilaille opetetaan sisällöntuottamista, yhteistyötaitoja, ongelmanratkaisua ja turvallista verkon käyttöä. Myös virolaiset alustat ja sovellukset kuten eKool ja Stuudium ovat käytössä. Virossa kaikista painetuista oppikirjoista on oltava saatavilla myös sähköinen versio (ks. esim. https://www.opiq.ee/). Digitaaliset oppikirjat olivat korvaamaton apu koronapandemian aikana, ja niitä käytetään edelleen yleisesti. Digikirjat tarjoavat interaktiivisuutta ja sisältävät automaattisesti arvioitavia tehtäviä, mikä säästää opettajien aikaa.

”Teknologia on tullut jäädäkseen, joten on järkevää opetella käyttämään sitä tehokkaasti”, Koort sanoo. Sama pätee tekoälyyn. Virossa tekoälystä käytetään joskus Kratt-nimitystä. Kansantarinassa Kratt on hahmo, jonka ihminen luo erilaisista materiaaleista ja herättää taikuudella henkiin. Kratt alkaa työskennellä isännälleen mutta lopulta tuhoaa tämän. ”On tärkeää ymmärtää Krattia ja oppia hyödyntämään sen potentiaalia meidän eduksemme. Tämä voi hyvinkin tapahtua tekoälyn kanssa, kun lapset kehittyvät sen käytössä taitaviksi. Meidän aikuisten ja opettajien on pysyttävä ajan tasalla, jotta emme jää jälkeen”, Koort toteaa.

Kieltenopettajien koulutus

Virossa kieltenopettajat kouluttautuvat Tallinnan tai Tarton yliopistossa. Ensimmäiset kolme vuotta keskitytään kieliopintoihin, ja kaksivuotisessa maisterivaiheessa painottuu pedagogiikka. Koortin mukaan työelämässä olevat opettajat osallistuvat erilaisiin kasvatusalan täydennysopintoihin tai kouluissa järjestettyihin yhteistoiminnallisiin opintopiireihin. Lisäksi Haridus- ja Noorteamet järjestää viikoittaisia webinaareja (https://www.youtube.com/@HaridusjaNoorteamet).

Suurimmassa osassa virolaisista kouluista on niin sanottuja opetusteknologeja (https://www.youtube.com/watch?v=HU9PublOsBI&t=2s, https://haridustehnoloogid.ee/), jotka auttavat opettajia käyttämään teknologiaa tehokkaasti. Niinpä kouluissa järjestetään tähän liittyvää täydennyskoulutusta. Opetusteknologit myös jakavat tietoa opetukseen soveltuvista alustoista ja sovelluksista.

Tämä juttuvinkki tuli Helsinki–Vantaan kieltenopettajilta, jotka tekivät koulutus- ja virkistysretken Viroon syksyllä 2024. Juttuideoita voi aina lähettää: anna.halme@sukol.fi.

KÄYTÄNNÖN VERTAILUJA VIRON JA SUOMEN VÄLILLÄ

Teksti Larissa Aksinovits

VIROSSA kieliä opetetaan tavallisesti 12–15 oppilaan jakoryhmille. Tasoryhmiä käytetään myös, mutta tämä käytäntö vaihtelee kouluittain. Englanti on yleisin A-kieli, mutta joissain kouluissa tarjotaan myös saksaa, ranskaa tai venäjää. B-kielinä koulu voi tarjota mitä vain koulun henkilökunnan osaamisen ja oppilaiden toiveiden mukaan.

Venäjänkielisen opetuksen järjestelyjä on ollut monenlaisia – tavallisinta on ollut tarjota 40, 50 tai 80 % viron kielikylpyä. Alkamassa on siirtymä kokonaan vironkieliseen opetukseen kaikissa kouluissa.

Valtakunnalliset kokeet suoritetaan 9. luokan lopussa. Lisäksi 4. ja 7. luokan alussa on tasokokeet, joiden järjestäminen on pakollista vain valituissa kouluissa. Monet koulut kuitenkin osallistuvat niihin vapaaehtoisesti.

Kielten oppikirjoissa on harvemmin opetuskielisiä ohjeita tai käännöstehtäviä. Peruskoulussa ja lukiossa käytetään Virossa painettujen lisäksi Isossa-Britanniassa painettuja kirjoja. Yo-kokeessa kaikki ohjeet ovat englanniksi, ja kokeeseen kuuluu myös suullinen osa. Tukitoimet ovat paljon pienempiä kuin kouluissa Suomessa. Koulunkäynninohjaajia ei tavallisesti ole, mutta mikäli jollakin oppilaalla on erityisen tuen päätös, hänelle voidaan määrätä henkilökohtainen avustaja. Lahjakkaat lapset luokitellaan myös erityistä huomiota tarvitseviksi. Yksi ylöspäin eriyttävän tuen muoto ovat erilaiset kilpailut, joita urheilun lisäksi järjestetään esimerkiksi kirjoittamisessa.

Opettajien täydennyskoulutusta on sekä maksullista että ilmaistakin. Sitä järjestetään usein veso-päivinä syys- ja kevätlomien aikoina, koska opettajilla ei ole silloin lomaa.

Larissa Aksinovits on toiminut kieltenopettajana sekä Virossa että Suomessa.

Kai Koort työskentelee Viron opetushallinnossa.