Arviointi ja palaute kielten hätäetäopetuksessa

Kirjoittaja tutki arviointi- ja palautekäytänteitä lukiolaisten näkökulmasta.

Teksti TONI MÄKIPÄÄ

Koronapandemian vuoksi opetus jouduttiin järjestämään maailmanlaajuisesti tavalla, jota ei ole aiemmin nähty. Oppimisympäristön turvallisuuden varmistamiseksi opetus siirtyi etämuotoon. Kirjallisuudessa tällaista pakon edessä järjestettyä etäopetusta kutsutaan hätäetäopetukseksi (emergency remote teaching). Hätäetäopetus viittaa opetukseen, joka on alun perin suunniteltu luokkahuoneopetukseksi mutta on jouduttu siirtämään etäopetukseksi esimerkiksi luonnonkatastrofin tai sodan vuoksi. Tämä opetusmuoto on luonteeltaan väliaikainen, ja tarkoitus on palata luokkahuoneopetukseen heti, kun se on turvallista.   Etäopetus on tullut jäädäkseen, ja on mahdollista, että eri syistä syntyy tilanteita, jotka vaativat hätäetäopetukseen siirtymistä. Siksi tarvitaan tutkimusperäistä tietoa siitä, miten hätäetäopetus on koettu ja miten sitä mahdollisesti voisi kehittää. Tutkin lukiolaisten kokemuksia arviointi- ja palautekäytänteistä kieltenopetuksessa maaliskuun 2020 ja toukokuun 2021 välisenä aikana, ja tässä tekstissä esittelen kyselyni tuloksia.

251 osallistujaa

Tutkimukseen osallistui 251 lukiolaista seitsemästä lukiosta. Valitsin tapaustutkimukseen lukioita, joissa oli ollut paljon etäopetusta. Osallistujista oli tyttöjä 173 (69 %) ja poikia 72 (29 %). Jokainen tutkimukseen osallistunut lukiolainen oli suorittanut vähintään yhden vieraan tai toisen kotimaisen kielen kurssin hätäetäopetuksessa. Suurin osa lukiolaisista (81 %) oli suorittanut vähintään kolme kurssia. Yleisimmät kielet olivat englanti (98 %), ruotsi (91 %), saksa (18 %) ja ranska (17 %).  

Lukiolaiset vastasivat toukokuussa 2021 kyselyyn, jossa oli sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Tarkempia analyyseja varten lukiolaiset jaettiin kahteen ryhmään; jako perustui lukiolaisten edelliseen englannin ja ruotsin kurssiarvosanaan. Ryhmässä yksi (n = 100) olivat lukiolaiset, joiden edelliset kurssiarvosanat olivat alle 8 tai joista toinen arvosana oli alle 8. Ryhmässä kaksi (n = 145) olivat lukiolaiset, joiden edelliset kurssiarvosanat olivat vähintään 8. Kuudelta lukiolaiselta puuttui tieto heidän edellisistä kurssiarvosanoistaan.

Käsityksiä kielten etäopetuksesta 

Kartoitin lukiolaisten suhtautumista kielten etäopetukseen kyselyllä, jossa vastattiin väittämiin asteikolla 1–5 (täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä). Tulosten mukaan lukiolaiset eivät pitäneet etäopetusta hyödyllisempänä kuin lähiopetusta (keskiarvo 2,04) ja lähiopetusta pidettiin innostavampana kuin etäopetusta (ka. 4,06). Lisäksi oli kiintoisaa, että tytöt suhtautuivat myönteisemmin kuin pojat etäopetukseen (ka. tytöt 3,25; ka. pojat 2,83) ja etäopetuksen käyttämiseen koronapandemian jälkeen (ka. tytöt 3,30; ka. pojat 2,57). Erot olivat tilastollisesti merkitseviä.  

Kysyin avoimella kysymyksellä lukiolaisten näkemyksiä siitä, millainen palaute heidän mielestään edistää oppimista kielten etäopetuksessa. Vastauksissa korostui erityisesti palautteen luonne. Palautteen toivottiin olevan kannustavaa, yksilöllistä ja rakentavaa. Lisäksi lukiolaiset painottivat, että palaute työn sisällöstä on tärkeää. Tämä voi liittyä esimerkiksi parannuskohteisiin, onnistuneisiin osa-alueisiin ja virheisiin. Alla on esimerkkejä lukiolaisten vastauksista:

Pitää olla kannustava mutta kertoa missä menee heikosti. Olisi kiva jos opettajat ymmärtävät, että henkinen jaksamus vaikuttaa suuresti tuloksiin.

Se, että opettaja kertoisi, missä voi parantaa. Joskus tulee ”Ok työtä, 70/90 p” kaltaista palautetta.

Se, että niissä mainitaan myös positiiviset asiat oppilaan opiskelussa. Se yleensä motivoi oppimaan vielä lisää.

Kokemuksia kieltenopettajien käytänteistä 

Lukiolaisten kokemuksia kieltenopettajien suullisesta ja kirjallisesta palautteesta tarkastelin 12 adjektiivin avulla. Lukiolaiset vastasivat asteikolla 1–5 (täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä), kuinka hyvin adjektiivi kuvasi kieltenopettajien palautekäytänteitä hätäetäopetuksessa. Taulukossa 1 on esitetty tulokset suuruusjärjestyksessä.

Taulukon 1 pohjalta voidaan todeta, että lukiolaiset olivat keskimäärin tyytyväisiä kieltenopettajien palautekäytänteisiin. On hyvä huomata, ettei tutkimuksessa kartoitettu sitä, mitä lukiolaiset tekivät palautteen kanssa tai hyödynsivätkö he sitä oman oppimisensa edistämiseksi. Lukiolainen voi olla tyytyväinen palautteeseen, mutta samalla hän voi olla passiivinen palautteen hyödyntämisessä.

Tarkemmat analyysit paljastivat eroja lukiolaisten käsityksissä. Taulukossa 2 on kuvattu esimerkkejä tilastollisesti merkitsevistä eroista arvosanojen mukaan.

Taulukko 1. Lukiolaisten kokemuksia kieltenopettajien palautteesta (ks. näköislehti).

Taulukko 2. Eroja lukiolaisten käsityksissä arvosanojen mukaan (ks. näköislehti).

Taulukon 2 tulokset osoittavat, että lukiolaiset, joilla oli korkeammat kurssiarvosanat, olivat tyytyväisempiä kuin lukiolaiset, joiden arvosanat olivat matalammat. Aineiston perusteella ei voi sanoa, mistä erot johtuvat. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että korkeamman arvosanan saaneet opiskelijat ovat kiinnostuneempia palautteesta tai taitavampia palautteen hyödyntäjiä kuin matalamman arvosanan saaneet opiskelijat.

Hätäetäopetukseen soveltuvat arviointitavat 

Käsittelin lukiolaisten näkemyksiä hätäetäopetukseen soveltuvista arviointitavoista ja kysyin, miten he olivat kokeneet kieltenopettajien arvioinnin hätäetäopetuksessa. Luetteloin 14 tyypillistä arviointitapaa kieltenopetuksessa, ja lukiolaiset arvioivat niiden soveltuvuutta kielten hätäetäopetukseen asteikolla 1–5 (ei ollenkaan – erittäin hyvin).

Lukiolaisten mielestä kielten hätäetäopetukseen soveltuivat erityisesti kirjoitelma, opettajan kirjallinen palaute ja kuuntelukoe. Portfoliota, vertaisarviointia ja oppimispäiväkirjaa pidettiin vähiten soveltuvina kielten hätäetäopetukseen. Muita luettelossa esiintyneitä arviointitapoja olivat itsearviointi, kurssikoe apuvälineiden kanssa tai ilman, opettajan suullinen palaute, sanakoe, suullinen koe, suullinen esitys ja opiskelijan tekemä video tai äänite.

Tulosten tulkinnassa on otettava huomioon, että arviointitavat sisältävät sekä summatiivista että formatiivista arviointia ja niitä myös usein yhdistetään. Esimerkiksi portfolioon voi yhdistää opettajan palautteen ja itsearvioinnin.

Avoimen kysymyksen vastaukset osoittivat, että lähes puolet lukiolaisista (49 %) oli tyytyväisiä kieltenopettajien arviointikäytänteisiin koronapandemian aikana. Käytänteitä kuvattiin enimmäkseen hyviksi (38 %). Kuitenkin noin kolmasosalla oli kielteisiä kokemuksia; arviointikäytänteitä pidettiin esimerkiksi yksipuolisina (12 %) tai liian tiukkoina (6 %). Noin viidesosalla oli neutraaleja kokemuksia. 11 prosentin mielestä käytänteet olivat samanlaisia kuin ennen, mutta lukiolaiset eivät täsmentäneet, oliko tämä myönteinen vai kielteinen asia. Alla on esimerkkinä kolmen lukiolaisen vastaukset avoimeen kysymykseen:

Ne on toiminut ihan hyvin, vaikka ne on jouduttu tekemään eri tavoilla etäopetuksen takia.

Arvostelu on ollut vaativampaa, koska opettajat uskovat oppilaiden lunttaavan niissä, mikä on mielestäni väärin, koska kuka lunttaisi kun on vapaaehtoisessa koulussa.

Ei juurikaan eroa lähiopetukseen verrattuna. Kokeissa on ollut vähän eroavaisuuksia lähinnä sen takia, että oppikirjaa on saanut käyttää apuna.

Mitä tulokset merkitsevät kieltenopetukselle?

Tuloksista voidaan päätellä, että lukiolaiset olivat pääosin tyytyväisiä arviointi- ja palautekäytänteisiin kielten hätäetäopetuksessa. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että heikommilla oppilailla oli kielteisempiä kokemuksia palautteesta ja että tietyt arviointitavat eivät välttämättä sovellu etäopetukseen lukiolaisten mielestä. Tulosten perusteella on syytä kehittää arviointimenetelmiä, jotta ne vastaavat (hätä)etäopetuksen erityispiirteitä ja opiskelijoiden tarpeita. Siksi listaan muutaman suosituksen kieltenopettajille siltä varalta, että jonain päivänä joudumme jälleen turvautumaan hätäetäopetukseen.

Erityisesti on hyvä panostaa yksilölliseen palautteeseen, joka tukee opiskelijan oppimista. Tässä pitää ottaa huomioon oppilaiden oppimistarpeet ja tausta, sillä erityisesti heikoilla oppilailla voi olla puutteita palautetaidoissa. Suosittelenkin käsittelemään palautetaitojen merkitystä opetuksessa, jotta jokaisella oppilaalla kaikilla koulutuksen asteilla on mahdollisuus hyödyntää palautetta tavoitteidensa saavuttamiseksi. Ehdotan, että palautteen ohella käytetään erityisesti kirjoitelmaa, kuuntelukoetta ja kurssikoetta apuvälineiden kanssa, jotta summatiivinen ja formatiivinen arviointi tulevat molemmat hyödynnetyksi. On hyvä huomata, että pojat suhtautuvat kielten etäopetukseen vastahakoisemmin kuin tytöt. Pojat saattavatkin tarvita esimerkiksi kannustusta tai muuta tukea, jonka avulla he huomaisivat paremmin etäopetuksen hyödyt.

Kirjoittaja Toni Mäkipää

Toni Mäkipää työskentelee akatemiatutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimusartikkelinsa ovat luettavissa seuraavista linkeistä: https://doi.org/10.23988/ad.111068, https://doi.org/10.47862/apples.113732 ja https://doi.org/10.58379/AHRY2151.