Kohtaamisia kilpakentillä

Teksti ANNA HALME kuvat TOMI HÄNNINEN / Yle

Vuoden kieliteko 2024 -palkinto myönnettiin kahdelle urheilutoimittajalle, Laura Arffmanille ja Petra Mannerille, jotka tuovat työssään suurelle yleisölle esiin kieli- ja kulttuuritaitojen merkitystä. SUKOLin palkintoperusteissa mainitaan, että erityishuomiota tänä vuonna ovat herättäneet heidän monikieliset haastattelunsa Pariisin olympialaisissa.

Koulu toi rohkeutta kielten käyttämiseen

Kieltenopiskelu on ohjannut Laura Arffmanin elämänvalintoja jo varhain. Hän halusi oppia mahdollisimman monta kieltä ja teki jopa lukiovalintansa sillä perusteella. Kouluaikoinaan hän ehtikin opiskella ranskaa, englantia, ruotsia, saksaa ja italiaa. Kouluopiskelu antoi hyvän pohjan ja myös varmuutta kielten käyttämiseen. ”Kaikki muut lopulta kirjoitin paitsi saksan, ja jollain tapaa se on määritellyt sen jälkeen myös rohkeutta puhua ja käyttää saksaa esimerkiksi töissä. Rohkeutta ei ole löytynyt samalla tapaa kuin muiden kielten kanssa”, Arffman pohdiskelee.

Arffmanin mielestä nuorena kielten osaaminen merkitsi vapautta ja pärjäämistä maailmalla – sitä, että oli mahdollisuus tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. Kielitaidon hyödyt hän ymmärsi kunnolla vasta urheilutoimittajan ammatissa, jossa hän on päässyt matkustamaan paljon.

Työssä ja etenkin haastattelutilanteissa Arffmanille on luontevinta puhua englantia, ruotsia ja italiaa. Hän kertoo, että yli kahden kuukauden pituisella työmatkalla Pekingin olympialaisiin vuonna 2008 oli pakko oppia pärjäämään arjessa kiinaksi: ”Osaaminen tuli tuolloin täysin käytännön kautta, ilman oppitunteja. Opin pinyineiden ääntämisen ja small talkin eri tilanteissa ja asioimisessa. Pystyin jopa pistämään vastaan huijaritakseille ja tinkimään sujuvasti. Nyt kiinan osaamisesta paras terä on jo kadonnut.” sin iloisesti, että ’han gick bort’. Se vain tuli silloin ensimmäisenä mieleen ja tuntui luontevalta. Heti kyllä tajusin, että nyt meni ehkä vähän vikaan. Hän oli kuitenkin lähtenyt vain asioille tai vessaan.”

Urheilutoimittajalle kielet ovat välttämättömiä

Petra Manner opiskeli koulussa pitkän ruotsin ja englannin lisäksi ranskaa. ”Ranskan kielen taitoni lienee kuitenkin enemmän peruja ajalta, jolloin parikymppisenä asuin Pariisissa reilun vuoden”, Manner toteaa. Aikuisiällä hän on opiskellut venäjää Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen kursseilla. Manner painottaa, että kielten osaaminen on välttämätöntä hänen nykyisessä työssään: ”Moni ranskankielinen urheilija jäisi haastattelematta ilman yhteistä kieltä. Opiskelin myös venäjää samasta syystä: venäläisurheilijat eivät halunneet tai osanneet tehdä haastatteluja englanniksi. Ongelma ratkesi tosin eri tavalla kuin olin kuvitellut, kun venäläisurheilijat suljettiin kansainvälisistä kilpailuista pois.” Manner kertoo törmäävänsä toisinaan kielimuuriin espanjankielisten ja etenkin eteläamerikkalaisten urheilijoiden kanssa. ”Haluaisin oppia espanjaa, tässä kohtaa kielitaidossani on iso puute”, hän sanoo.

Laura Arffmanin mielestä on aina haastateltavalle luontevampaa voida vastata omalla äidinkielellään kysymyksiin, sillä silloin mukana on enemmän tunnetta. Edelleen kohtaa maailmantähtiä, jotka eivät puhu englantia. Arffman muistelee, että viimeksi näin kävi Pariisin olympialaisissa, kun keihäänheiton voittaja, Pakistanin Arshad Nadeem tuli haastatteluun: ”Pyysin Intian TV:tä tulkkausavuksi. Onneksi kaikki olivat keskenään hyvissä väleissä.” Tulkin käyttäminen suorassa lähetyksessä ei ole ensisijainen vaihtoehto, koska tulkkaus vie aina enemmän aikaa kuin toimittajan tekemä haastattelu ja käännös. Lisäksi tulkkaus on usein käännettävä katsojille erikseen.

Haastattelussa kuuntelemisen taito on kultaa

Arvokisoissa haastatteluaikaa on noin 90 sekuntia kunkin urheilijan kanssa, joten on toimittava nopeasti. Petra Manner kertoo, että haastattelun kieli saattaa selvitä vasta viime tipassa: ”Olen esimerkiksi joskus luullut urheilijan puhuvan englantia, mutta lennosta haastattelu onkin tehty ranskaksi. Vastaavan kaltaisia tilanteita on suomalaisurheilijoiden kanssa.

Petra Manner yleisurheilun EM-kisoissa Roomassa.

Kielitaidon ylläpitämistä arjessa

Arffman on työuransa aikana ottanut osaamiinsa kieliin preppauskursseja tai tavannut opettajaa muistin virkistämiseksi. Ennen arvokisoja hän lukee erikielisiä artikkeleita urheilijoista, ja paikan päällä uutisten katseleminen TV:stä on hyvää kertausta. Hän haluaisi oppia kaikkia käyttökieliään entistä paremmin ja pystyä pitämään yllä kiinaa edes jollain tasolla.

Manner pitää kielitaitoaan yllä kuuntelemalla ranskankielisiä podcasteja ja harjoittelemalla norjaa Duolingo-sovelluksesta. Ruotsia hän kuulee päivittäin arjessa kaksikielisten lastensa myötä, ja silloin tällöin hän lukee kirjoja englanniksi. ”Tulen perheestä, jossa isä puhuu seitsemää kieltä ja molemmat siskonikin ainakin viittä eri kieltä. Tässä sakissa olen toisinaan tuntenut häpeää omasta puutteellisesta kielitaidostani”, Manner sanoo. Toisaalta isältään hän on oppinut, että kielten kanssa riittää, kun tulee ymmärretyksi: ”En häpeä vajavaista kielioppia tai lausumista, vaan olen ylpeä siitä, että pystyn käyttämään vieraita kieliä vaikka sitten vähän sinne päin. Tärkeintä on uskaltaa puhua.”

Olen kuvitellut haastattelevani suomeksi, mutta urheilija haluaakin puhua ruotsia. Sitten on lennosta vaihdettava toiseen kotimaiseen. Miettimisaikaa ei ole.”

Kumpikin Vuoden kieliteko -palkittu urheilutoimittaja pystyy ihailtavan hienosti kääntämään ja tiivistämään urheilijan vastauksen suomeksi haastattelun jälkeen. Tähän taitoon ei kummankaan mielestä ole erityisiä kikkoja tai oikoteitä, vaan se tulee ammattitaidon myötä.

”Tarvitsee vähän harjoitusta ja tottumista, että todella kuuntelee toista eikä vain mieti sitä seuraavaa kysymystä. Tullut lähinnä kokemuksen kautta”, Arffman sanoo. Manner vahvistaa: ”Idea on aika lailla sama kuin toimittajan työssä yleensä eli tiivistä olennainen. Kaikkea ei kannata eikä ehdi kääntää, joten urheilijan puheesta täytyy poimia tärkeimmät asiat. Kuuntelemisen taito on tässäkin kultaa.”

Kielikommelluksia sattuu taitavillekin

Yleensä Manner haastattelee norjalaisurheilijoita ruotsiksi ja he vastaavat norjaksi. Tämä on toiminut hyvin, mutta joskus jotain jää ymmärtämättä. Hän kertoo Marit Björgenin haastattelusta, jossa hiihtäjä käytti sanaa ”jente”: ”Jenten kanssa on mukavaa harjoitella ja niin edelleen. Ihmettelin, kun en ollut koskaan kuullut tästä hiihtäjästä.” Myöhemmin selvisi, että ”jente” on ”tyttö” norjaksi. Björgen olikin puhunut muista Norjan maajoukkueen naisista – ei treenikaverista nimeltä Jente. Toinen yllättävä tilanne sattui intialaisen keihäänheittäjän Neeraj Chopran kanssa. ”Hän sanoi, että englanti on ok. Minä kysyin englanniksi, mutta hän antoikin monen minuutin vastauksen hindiksi. Suorassa lähetyksessä jäi käännös sillä kertaa tekemättä”, Manner muistelee.

Arffman puolestaan muistaa vastanneensa vähän turhan dramaattisesti henkilölle, joka tuli Falunin MM-kisoissa kyselemään toimituksen tiloista, onko tuottaja paikalla: ”Vasta-

Terveisiä kielivalintoja pohtiville koululaisille

Petra Manner on huolissaan kielivalikoiman supistumisesta, ja hän toivoo, että lapsilla olisi mahdollisuus opiskella kieliä monipuolisesti. Maamme kaksikielisyyttä hän pitää suurena rikkautena ja ruotsin kielen taitoa avaimena historian ja kulttuurin ymmärtämiseen: ”Minua surettaa julkisuudessa silloin tällöin esiintyvät puheet ’pakkoruotsista’. Itse olen ikuisesti kiitollinen, että olen saanut alakoulusta lähtien opiskella ruotsia. En minä sitä lapsena tajunnut, mutta nyt ruotsin osaaminen on työssäni välttämätöntä.”

Laura Arffman kannustaa ottamaan rennosti, vaikka kieliopinnot tuntuisivat välillä hankalilta. Hän muistuttaa, että aina kannattaa opiskella – ei ole kiire tajuta heti kaikkea: ”Oma kokemukseni on, etten vielä lukiossakaan ollut kovin hyvä kuuntelemaan. Etenkin ranskan ja ruotsin kanssa tuntui, että kaikki oli pelkkää puuroa ja en ymmärtänyt ikinä mistään mitään. Olin vain aika rohkea puhuja ja hyvä matkimaan ääntämistä. Sitähän kielten opiskelu paljon on, matkimista, joten jatkoin. Puhukaa! Puhumalla oppii.”

Nuorelle, joka haaveilee urheilutoimittajan urasta, Manner vinkkaa, että opiskelu kannattaa aina, olipa ala mikä tahansa. Urheilutoimituksessa on töissä muun muassa opettajia, liikuntatieteilijöitä, historioitsijoita, datanomeja ja yhteiskuntatieteilijöitä. ”Vieraista kielistä on satavarmasti hyötyä, mutta edes kymmenen vierasta kieltä ei korvaa suomen kielen taitoa”, hän muistuttaa: ”Neuvoisin kaikkia olemaan hereillä äidinkielen tunneilla tai opiskelemaan suomea, jos se ei ole oma äidinkieli. Suomi on eniten työssämme käyttämämme kieli, ja sen vaalimisen pitäisi olla jokaiselle toimittajalle sydämenasia.”

Vuoden kieliteko -palkinto jaettiin yhdessä Kustannusyhtiö Otavan kanssa SUKOLin liittokokouksessa 9.11.2024.