VUODEN KIELITEKO
Kohtaamisia kilpakentillä Vuoden kieliteko -palkinto jaettiin tänä vuonna kahdelle urheilutoimittajalle, jotka tekevät työtään monikielisesti. Teksti ANNA HALME kuvat TOMI HÄNNINEN / Yle
V
uoden kieliteko 2024 -palkinto myönnettiin kahdelle urheilutoimittajalle, Laura Arffmanille ja Petra Mannerille, jotka tuovat työssään suurelle yleisölle esiin kieli- ja kulttuuritaitojen merkitystä. SUKOLin palkintoperusteissa mainitaan, että erityishuomiota tänä vuonna ovat herättäneet heidän monikieliset haastattelunsa Pariisin olympialaisissa.
Koulu toi rohkeutta kielten käyttämiseen Kieltenopiskelu on ohjannut Laura Arffmanin elämänvalintoja jo varhain. Hän halusi oppia mahdollisimman monta kieltä ja teki jopa lukiovalintansa sillä perusteella. Kouluaikoinaan hän ehtikin opiskella ranskaa, englantia, ruotsia, saksaa ja italiaa. Kouluopiskelu antoi hyvän pohjan ja myös varmuutta kielten käyttämiseen. ”Kaikki muut lopulta kirjoitin paitsi saksan, ja jollain tapaa se on määritellyt sen jälkeen myös rohkeutta puhua ja käyttää saksaa esimerkiksi töissä. Rohkeutta ei ole löytynyt samalla tapaa kuin muiden kielten kanssa”, Arffman pohdiskelee. Arffmanin mielestä nuorena kielten osaaminen merkitsi vapautta ja pärjäämistä maailmalla – sitä, että oli mahdollisuus tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. Kielitaidon hyödyt hän ymmärsi kunnolla vasta urheilutoimittajan ammatissa, jossa hän on päässyt matkustamaan paljon.
Työssä ja etenkin haastattelutilanteissa Arffmanille on luontevinta puhua englantia, ruotsia ja italiaa. Hän kertoo, että yli kahden kuukauden pituisella työmatkalla Pekingin olympialaisiin vuonna 2008 oli pakko oppia pärjäämään arjessa kiinaksi: ”Osaaminen tuli tuolloin täysin käytännön kautta, ilman oppitunteja. Opin pinyineiden ääntämisen ja small talkin eri tilanteissa ja asioimisessa. Pystyin jopa pistämään vastaan huijaritakseille ja tinkimään sujuvasti. Nyt kiinan osaamisesta paras terä on jo kadonnut.”
Urheilutoimittajalle kielet ovat välttämättömiä Petra Manner opiskeli koulussa pitkän ruotsin ja englannin lisäksi ranskaa. ”Ranskan kielen taitoni lienee kuitenkin enemmän peruja ajalta, jolloin parikymppisenä asuin Pariisissa reilun vuoden”, Manner toteaa. Aikuisiällä hän on opiskellut venäjää Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen kursseilla. Manner painottaa, että kielten osaaminen on välttämätöntä hänen nykyisessä työssään: ”Moni ranskankielinen urheilija jäisi haastattelematta ilman yhteistä kieltä. Opiskelin myös venäjää samasta syystä: venäläisurheilijat eivät halunneet tai osanneet tehdä haastatteluja englanniksi. Ongelma ratkesi tosin eri tavalla kuin olin kuvitellut, kun venäläisurheilijat suljettiin kansainvälisistä kilpailuista pois.” Manner kertoo törmäävänsä toisinaan kielimuuriin espanjankielisten ja etenkin eteläamerikkalaisten urheilijoiden kanssa. ”Haluaisin oppia espanjaa, tässä kohtaa kielitaidossani on iso puute”, hän sanoo. Laura Arffmanin mielestä on aina haastateltavalle luontevampaa voida vastata omalla äidinkielellään kysymyksiin, sillä silloin mukana on enemmän tunnetta. Edelleen kohtaa maailmantähtiä, jotka eivät puhu englantia. Arffman muistelee, että viimeksi näin kävi Pariisin olympialaisissa, kun keihäänheiton voittaja, Pakistanin Arshad Nadeem tuli haastatteluun: ”Pyysin Intian TV:tä tulkkausavuksi. Onneksi kaikki olivat keskenään hyvissä väleissä.” Tulkin käyttäminen suorassa lähetyksessä ei ole ensisijainen vaihtoehto, koska tulkkaus vie aina enemmän aikaa kuin toimittajan tekemä haastattelu ja käännös. Lisäksi tulkkaus on usein käännettävä katsojille erikseen.
Haastattelussa kuuntelemisen taito on kultaa
Laura Arffman haastattelemassa hiihtäjää.
8
TEMPUS 4 / 2024
Arvokisoissa haastatteluaikaa on noin 90 sekuntia kunkin urheilijan kanssa, joten on toimittava nopeasti. Petra Manner kertoo, että haastattelun kieli saattaa selvitä vasta viime tipassa: ”Olen esimerkiksi joskus luullut urheilijan puhuvan englantia, mutta lennosta haastattelu onkin tehty ranskaksi. Vastaavan kaltaisia tilanteita on suomalaisurheilijoiden kanssa.