5 minute read

Sanastoa vahvistamassa

Kävelevät sanakokeet, lause-elaboroinnit ja synonyymien etsiminen – sanaston opetteluun on monia tapoja.

TEKSTI ANNA HALME

Advertisement

Edellisessä Tempuksessa pohdittiin, pitäisikö sanakokeita järjestää vai ei. Tässä jatkojutussa aiheena ovat sanaston harjoittelun tavat. Millä tavoilla sanastoa harjoitellaan? Jos sanakokeita haluaa pitää, millaisia ne voisivat olla? Eri asteiden ja kielten opettajat kertovat esimerkkejä.

Kävelevät ja ryhmissä tehtävät sanakokeet

Espanjanopettaja Minna pitää aikuisryhmilleen sanakokeita mutta tuskin lainkaan perinteisenmallisia kokeita, jotka opiskelijat tekisivät paperille ja jotka hän itse korjaisi. Helppo versio sanakokeen toteuttamiseen on, että opettaja heijastaa ruudulle sanat, jotka opiskelijat kääntävät espanjaksi ja sitten itse tarkistavat.

Minna kertoo pitäneensä luokkaopetuksessa ”käveleviä sanakokeita”: ”Kukin opiskelija valitsi opiskelluista sanoista 5–8 sanaa eri kriteerein, esimerkiksi itselle vaikeimmat, kiinnostavimmat tai uudet. Sitten opiskelijat kulkivat luokassa ja tenttasivat toisiltaan näitä sanoja.” Suosittuja olivat myös ryhmäsanakokeet, joissa jokainen pöytäryhmä laati 5–8 sanan kokeen toiselle pöytäryhmälle (pöytä 1 tekee kokeen pöytä 2:lle, pöytä 2 pöytä 3:lle ja niin edelleen).

Etäopetuksessa Minna on hyödyntänyt Moodlen H5P-työkalua: ”Olen laatinut tekstin, johon sanat täytetään. Toisinaan sanat ovat valmiina, ja ne raahataan paikoilleen. Opiskelijat ovat Zoomin breakoutroomseissa, ja yksi heistä jakaa ryhmälleen ruudun, jotta he voivat yhdessä tehdä tehtävää.” Minna muistuttaa, että tärkeää on ohjelmoida tehtävä antamaan välitöntä palautetta: ”Aukko muuttuu vihreäksi, jos sana on oikein. Jos siinä on virhe, ruutu muuttuu punaiseksi ja sanaa voi kirjain kerrallaan korjata.” Täytettävät sanakokeet ovat olleet suosittuja tunneilla, ja jotkut opiskelijat ovat tehneet niitä myös myöhemmin itsekseen.

Minna on kuitenkin sitä mieltä, että kaikkea ”vanhanaikaista” ei tarvitse kokonaan heittää romukoppaan. ”Silloin tällöin sanakoe paperilla ei tee kenellekään pahaa”, hän sanoo.

Oppijoiden valitsemat sanat

Ammattikorkeakoulun kieltenopettaja Taija ei yleensä pidä sanakokeita. Joskus opiskelijat kuitenkin toivovat niitä. Taija kertoo, että jos ryhmässä on paljon sanakokeiden toivojia, he saavat itse laatia kokeet. Jokaisen on valittava 10 mielestään keskeistä sanaa yhteisesti laaditusta sanastosta, yleensä viisi yhteen ja viisi toiseen suuntaan. Opiskelijoiden laatimat sanakokeet jaetaan tehtäväksi joko satunnaisesti tai esimerkiksi siten, että tiettyä aihetta tutkivien opiskelijoiden kokeet jaetaan suunnilleen samaa aihetta tutkivien tehtäväksi. Opiskelijat myös tarkistavat kokeet. ”Ruotsissa tätä tapahtuu, englannissa tuskin koskaan”, Taija sanoo.

Lukion englanninopettaja Maria pyytää joskus opiskelijoita tekemään sanakokeen toisilleen. Tavoitteena on saada oppijat tutkimaan sanastoa erilaisilla tavoilla: tehtävänä on esimerkiksi valita sanoja, jotka ovat uusia, tuttuja tai hankalia lausua. Eri sanaluokkien sanoja voi korostaa sanastosta eri väreillä. Peruskoulussa pienempien oppijoiden voi antaa aina valita itse sanakokeeseen tulevat sanat. ”On tärkeää, ettei sanoja opetella yksinään vaan pyritään miettimään kollokaatioita”, Maria muistuttaa.

Myös rakenteita voi opetella ”sanakokeiden” avulla. Maria kertoo esimerkin vuosiltaan peruskoulun ruotsinopettajana: ”8.-luokkalaiset valitsivat ruotsissa itse omat tukisanat substantiiveista, ja näistä pidettiin sanakoe. Tämän jälkeen tukisanat oli tarkoitus kirjoittaa kokeen kulmaan ja saada apua substantiivin taivuttamiseen.”

Sanastoa monipuolisesti

Marian tavoitteena on, että oppijat harjoittelevat sanastoa mahdollisimman monipuolisesti. ”Pyrin olemaan tekemättä johtopäätöksiä siitä, millaiset tavat toimivat eri ikäisille oppijoille”, hän sanoo, ”kokeilemalla se selviää. Olen nähnyt lukiolaisten lätkivän sanoja taululla kärpäslätkien kanssa hyvin innokkaasti. Toisaalta aikoinaan alakoululaiset ottivat Quizlet Liven haltuun ensimmäisillä kouluumme hankituilla tableteilla hyvin nopeasti omista epäilyistäni huolimatta.”

Maria käyttää opetuksessaan saneluja, parille tehtäviä suullisia sanakokeita, sanojen päättelyä lauseyhteydestä tai foneettisista aakkosista tai erilaisia pelejä kuten sanojen selittämistä Alias-pelin tapaan. Osaa motivoivat erilaiset kilpailut: kuinka monta kansallisuussanaa, oppiainetta tai väriä joukkue keksii kahdessa minuutissa? Satunnaisesti muodostetuissa joukkueissa heikot eivät jää omilleen.

Englanninopettaja Perttu saattaa pyytää opiskelijoita etsimään tietylle sanalle useampia merkityksiä ja käyttämään niitä fraaseissa. Tehtäviä saa useimmiten tehdä pareittain niin, että opiskelijat voivat selittää valintansa toisilleen. Toisenlainen lähestymistapa aiheeseen on prepositioiden käyttö sanaston kanssa: ”Annan oppilaille kymmenen sanaa, joihin voi liittää useita prepositioita. Pyydän heitä selvittämään, mitä fraasilausekkeet tarkoittavat, ja etsimään niille synonyymin. Yleensä aloitan englannin verbillä look, johon oppilaiden tulee kiinnittää mahdollisimman monta eri prepositiota ja keksiä lopputuloksille synonyymejä, esimerkiksi: look for – search, look into – investigate, look up to – admire.”

Pelejä, leikkejä ja dialogeja luokassa

Saksan ja ruotsin opettaja Johanna kertoo, että hän treenauttaa sanoja mahdollisimman monipuolisesti eri tavoin ja eri yhteyksissä: ”Toistoa, toistoa, toistoa, sekä suullisesti että kirjallisesti. Luovalle kielenkäytölle ja syväoppimiselle jää enemmän tilaa, kun ei opiskella pelkkää sanakoetta varten yksittäisiä sanoja. Pidin jossain vaiheessa lukiolaisille laajempia ’sanakokeita’, mutta mielestäni sanakoe ei ole fraasien tai käännöslauseiden koe.”

Harjoittelutapoja ovat vaikkapa vastakohtaparien hakeminen tai sanojen johtaminen. Suullisten dialogien tai pikkunäytelmien avulla oppijat pääsevät tuottamaan omia lauseitaan. Käsinuket toimivat yllättävän hyvin hiljaisempien oppilaiden aktivoimisessa mukaan. Pantomiimien avulla voi harjoitella verbejä tai jopa koko lauseen muodostamista.

”Juuri kokeilimme lukiossa upouuden teksin sanastotreenissä sitä, että pari luki sanalistaa toiselle saksaksi ja toinen sanoi sanan suomeksi. Osan sanoista tunsivat etukäteen, osan pystyivät johtamaan jostakin tutusta verbistä, adjektiivista tai substantiivista, osalle tuli mitä hulluimpia tulkkauksia. Jos sana ei muuten selvinnyt, pari yritti upottaa sen johonkin lauseeseen. Tätähän voisi jatkojalostaa vaikka kuinka”, Johanna sanoo.

Niina on opettanut venäjää eri asteilla. Lukiossa hän on tarjonnut mahdollisuutta sanakokeisiin niille ryhmille, joissa niihin on motivaatiota. Perusasteella hän ei kuitenkaan ole pitänyt sanakokeita vuosiin. ”Tunneilla erilaisia muita tapoja opiskella sanoja ovat esimerkiksi pelit, leikit, draama, erilaiset sanojen keräämistehtävät aihepiireittäin”, hän kertoo. ”Sanojen lukeminen saattaa olla läksynä, ja tunnilla leikitään esimerkiksi sanajääkiekkoa tai Laiva on lastattu -peliä. Mielestäni opetussuunnitelma ohjaa monipuoliseen jatkuvaan näyttöön, ja sikäli myös on perusteltua lisätä erilaisia tapoja opiskella sanastoa.”

Elaborointia ja omia sanastoja

Tekniikan alan englantia ja ruotsia opettava Taija suosii sanapelejä, elaborointia ja liikunnallista sanaston harjoittelua – kaikkea muuta kuin sanalistojen opettelua. ”Sanasto-osaamisensa tueksi opiskelijat laativat omia sanastojaan. Kurssin alussa teetän heillä myös lause-elaborointiharjoituksia, jotta heillä olisi työkaluja, joilla itse kasvattaa sanavarastoaan. Keskustelemme siitä, kuinka yksittäisen sanan oppiakseen sitä on käytettävä yhteydessä, joka jättää itselle muistijäljen. Lause-elaborointi auttaa muistijälkien jättämisessä parhaiten, kun lauseessa on jotain yllättävää tai itselle läheistä tai hassua”, Taija sanoo.

Englannissa suurin osa opiskelijoista on kohtuullisella tasolla, perussanasto on hallussa koulusta. ”Uusi sanasto liittyy yleensä niin tiukasti opiskeltavaan ammattialaan, että sen omaksuminen ei ole mitenkään suunnattoman vaikeaa”, Taija mainitsee.

Sen sijaan ruotsissa sanasto on toisilla hyvin kapea ja taju eri sanaluokkien sanoista puutteellinen. ”Silti en ruotsissakaan pidä sanakokeita, mutta kannustan opiskelijoita tekemään lause-elaborointia kirjoittaessaan omia tekstejään. Pyydän tekstejä, joiden virkkeissä ei olisi kahden, kolmen sanan lauseita lainkaan. Suuntaan myös opiskelijoiden huomiota heidän lukemiensa, omavalintaisten tekstien lauserakenteeseen, sanojen taivutusmuotoihin ja taivutusmuotojen tehtäviin. Varsinkin ruotsissa yhteisen sanaston kerääminen on keskeisessä osassa”, Taija kuvailee.

Sähköisiä harjoittelun tapoja Taijan opetusryhmät kokoavat ruotsissa ja toisinaan englannissakin Moodleen tai Quizletiin yhteisiä sanastoja, joita opettaja käy tarkistamassa, jottei opiskelijoille jää vääriä käsityksiä sanojen suomenkielisistä vastineista. Taija kertoo korjaavansa vääriä käännöksiä ja lisäävänsä joillekin sanoille käännösvaihtoehtoja. Hän linkittää myös kurssille sanakirjoja ja erikoisalojen sanastoja ja tutustuu ryhmän kanssa Google Translaten ja ilmaissanakirjojen vahvuuksiin ja puutteisiin. Varsinkin englannissa hän harjoittaa myös sanaston päättelyä tekstin vihjeiden mukaan. Toisinaan tuntien lopussa käytetään opiskelijoiden laatimaa sanastoa Quizlet Liven pelaamiseen.

Johanna käyttää saksan ja ruotsin opetuksessaan erilaisia fyysisiä tai sähköisiä sanapelejä. ”Lukiolaisille linkkaan Classroomissa paljonkin Quizletia, koska heillä pitääkin olla jo vastuuta riittävästä harjoittelusta ja omasta oppimisestaan”, hän sanoo.

Sekä Johanna että Maria mainitsevat Wordwall-sivuston erilaiset tehtävät. Maria käyttää Kahoot- ja Quizlet Live -pelejä ja ”talking crosswords” -ristikoita. ”Netistä löytyy myös sanapelejä, esimerkiksi freerice.com, playknoword.com ja British Councilin Word Shake”, Maria vinkkaa.

This article is from: