L U O K K A H U O N E E S TA
Sanastoa
vahvistamassa
Kävelevät sanakokeet, lause-elaboroinnit ja synonyymien etsiminen – sanaston opetteluun on monia tapoja.
TEKSTI ANNA HALME
E
dellisessä Tempuksessa pohdittiin, pitäisikö sanakokeita järjestää vai ei. Tässä jatkojutussa aiheena ovat sanaston harjoittelun tavat. Millä tavoilla sanastoa harjoitellaan? Jos sanakokeita haluaa pitää, millaisia ne voisivat olla? Eri asteiden ja kielten opettajat kertovat esimerkkejä.
Harjoittelutapoja ovat vaikkapa vastakohtaparien hakeminen tai sanojen johtaminen. Kävelevät ja ryhmissä tehtävät sanakokeet Espanjanopettaja Minna pitää aikuisryhmilleen sanakokeita mutta tuskin lainkaan perinteisenmallisia kokeita, jotka opiskelijat tekisivät paperille ja jotka hän itse korjaisi. Helppo versio sanakokeen toteuttamiseen on, että opettaja heijastaa ruudulle sanat, jotka opiskelijat kääntävät espanjaksi ja sitten itse tarkistavat. Minna kertoo pitäneensä luokkaopetuksessa ”käveleviä sanakokeita”: ”Kukin opiskelija valitsi opiskelluista sanoista 5–8 sanaa eri kriteerein, esimerkiksi itselle vaikeimmat, kiinnostavimmat tai uudet. Sitten opiskelijat kulkivat luokassa ja tenttasivat toisiltaan näitä sanoja.” Suosittuja olivat myös ryhmäsanakokeet, joissa jokainen pöytäryhmä laati 5–8 sanan kokeen toiselle pöytäryhmälle (pöytä 1 tekee kokeen pöytä 2:lle, pöytä 2 pöytä 3:lle ja niin edelleen). Etäopetuksessa Minna on hyödyntänyt Moodlen H5P-työkalua: ”Olen laatinut tekstin, johon sanat täytetään. Toisinaan sanat ovat valmiina, ja ne raahataan paikoilleen. Opiskelijat ovat Zoomin breakoutroomseissa, ja yksi heistä jakaa ryhmälleen ruudun, jotta he voivat yhdessä tehdä tehtävää.” Minna muistuttaa, että tärkeää on ohjelmoida tehtävä an-
28
4/2021
tamaan välitöntä palautetta: ”Aukko muuttuu vihreäksi, jos sana on oikein. Jos siinä on virhe, ruutu muuttuu punaiseksi ja sanaa voi kirjain kerrallaan korjata.” Täytettävät sanakokeet ovat olleet suosittuja tunneilla, ja jotkut opiskelijat ovat tehneet niitä myös myöhemmin itsekseen. Minna on kuitenkin sitä mieltä, että kaikkea ”vanhanaikaista” ei tarvitse kokonaan heittää romukoppaan. ”Silloin tällöin sanakoe paperilla ei tee kenellekään pahaa”, hän sanoo.
Oppijoiden valitsemat sanat
Ammattikorkeakoulun kieltenopettaja Taija ei yleensä pidä sanakokeita. Joskus opiskelijat kuitenkin toivovat niitä. Taija kertoo, että jos ryhmässä on paljon sanakokeiden toivojia, he saavat itse laatia kokeet. Jokaisen on valittava 10 mielestään keskeistä sanaa yhteisesti laaditusta sanastosta, yleensä viisi yhteen ja viisi toiseen suuntaan. Opiskelijoiden laatimat sanakokeet jaetaan tehtäväksi joko satunnaisesti tai esimerkiksi siten, että tiettyä aihetta tutkivien opiskelijoiden kokeet jaetaan suunnilleen samaa aihetta tutkivien tehtäväksi. Opiskelijat myös tarkistavat kokeet. ”Ruotsissa tätä tapahtuu, englannissa tuskin koskaan”, Taija sanoo. Lukion englanninopettaja Maria pyytää joskus opiskelijoita tekemään sanakokeen toisilleen. Tavoitteena on saada oppijat tutkimaan sanastoa erilaisilla tavoilla: tehtävänä on esimerkiksi valita sanoja, jotka ovat uusia, tuttuja tai hankalia lausua. Eri sanaluokkien sanoja voi korostaa sanastosta eri väreillä. Peruskoulussa pienempien oppijoiden voi antaa aina valita itse sanakokeeseen tulevat sanat. ”On tärkeää, ettei sanoja opetella yksinään vaan pyritään miettimään kollokaatioita”, Maria muistuttaa. Myös rakenteita voi opetella ”sanakokeiden” avulla. Maria kertoo esimerkin vuosiltaan peruskoulun ruotsinopettajana: ”8.-luokkalaiset valitsivat ruotsissa itse omat tukisanat substantiiveista, ja näistä pidettiin sanakoe. Tämän jälkeen tukisanat oli tarkoitus kirjoittaa kokeen kulmaan ja saada apua substantiivin taivuttamiseen.”
Sanastoa monipuolisesti
Marian tavoitteena on, että oppijat harjoittelevat sanastoa mahdollisimman monipuolisesti. ”Pyrin olemaan tekemät-
