Suullisen kielitaidon arviointi

Käytännön näkökulmia suullisen arviointiin etäopetuksessa.

TEKSTI JA KUVA OLLI ELORANTA

Kun siirryin muutama vuosi sitten opettamaan saksaa pelkästään etänä, innostuin entistäkin enemmän suullisen kielitaidon arvioinnista, sillä etäoppimisalustat parityötiloineen tarjoavat hyvät puitteet suullisen osaamisen arvioinnille. Suullinen arviointi sopii erityisen hyvin etäopetukseen siksikin, että oppijan oma osaaminen pääsee esille: lunttaus on vaikeampaa, tai siitä ei ainakaan ole juuri hyötyä. Omat näkemykseni suullisen kielitaidon arvioinnista pohjautuvat lukion B3-saksaan, mutta toivon, että ajatuksistani ja kokemuksistani olisi apua myös muille kielille, taitotasoille ja koulutusmuodoille.

Suurin painoarvo on tilanteesta selviämisellä, ja arvosanaan 8 vaadittavassa tuotoksessa saa olla virheitäkin, kunhan vain oppija selviytyy ja saa asian hoidettua kohteliaisuussääntöjä noudattaen.

Arviointimatriisi avuksi

Aluksi arvioin suullisia tuotoksia arvosanalla 4–10 oman tuntumani mukaan. Hyvin pian huomasin kuitenkin, että arviointikriteerejä pitää tehdä läpinäkyvämmiksi: uskon, että osasin kyllä antaa osaamista hyvin kuvaavat arvosanat, mutta mistä oppija voi tietää, mitä arvioidaan? Tähän kysymykseen pyrin vastaamaan viereisen sivun arviointimatriisilla. Arviointimatriisi ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan olen saanut inspiraatiota implisiittisesti monelta taholta. Kiitän kuitenkin erikseen SUKOLin koulutuspäivän saksan pajaan 24.4.2021 osallistuneita hyvistä lisävinkeistä.

Koostamassani arviointimatriisissa on kolme saraketta, jotka mielestäni kattavat aika hyvin suullisen kielitaidon eri puolet: selviäminen tilanteessa (esimerkiksi kahvilassa, hotellissa, kaupassa asiointi), ääntäminen ja kielellinen tarkkuus. Suurin painoarvo on tilanteesta selviämisellä, ja arvosanaan 8 vaadittavassa tuotoksessa saa olla virheitäkin, kunhan vain oppija selviytyy ja saa asian hoidettua kohteliaisuussääntöjä noudattaen. Yksi kiitettävän arvosanan keskeisistä tunnusmerkeistä on se, kuinka sujuvasti ja nopeasti oppija hoitaa tilanteen. Arvosanaa 8 heikompaa arvosanaa on puolestaan syytä harkita, jos sujuvuus kärsii tai esimerkiksi kohteliaisuussäännöt unohtuvat.

Harjoitellaan mitä testataan – ja toisin päin

On tärkeää esitellä arviointimatriisi oppijoille heti opintojakson aluksi tai vähintään hyvissä ajoin ennen suullista koetta. Näin oppijat oppivat tietämään, millaisia kielellisiä valmiuksia heiltä odotetaan suullisessa kokeessa. Olen käynyt arviointimatriisin yhdessä läpi oppijoiden kanssa ja selittänyt esimerkiksi, mitä tarkoittavat viivästys- ja varmistusstrategiat (Wie bitte? Moment! Können Sie das bitte wiederholen?). Olen myös kerrannut saksalaisen kulttuurialueen kohteliaisuussääntöjä kuten teitittelyä, koska niillä on suuri painoarvo arviointimatriisissa.

Olen antanut suullisen kokeen koealueen hyvissä ajoin tiedoksi oppijoille. Lisäksi olen maininnut, että esimerkiksi kirjan tietyt hotelli- ja kahvila-asiointitehtävät tulevat muunnellussa muodossa suulliseen kokeeseen, jotta oppijoilla olisi mahdollisimman hyvät valmiudet suoriutua suullisessa kokeessa – ja luonnollisesti oppia näissä tilanteissa tarvittavia fraaseja elämää varten. Kun oppijat tekevät paritehtäviä, voi myös vielä kerran viitata suulliseen kokeeseen ja erikseen muistuttaa esimerkiksi, että annetussa tehtävässä harjoitellaan kohteliasta asiointia kahvilassa.

Kari Moilanen rohkaisee teettämään oppijoilla fraasikokoelmia vihkoon (Suullinen kielitaito ja oppimisvaikeudet -artikkeli teoksessa Suullinen kielitaito – opi, opeta, arvioi, 2019). Nykyisin käytössä olevissa oppikirjoissa on usein valmiita fraasikokoelmia esimerkiksi tervehtimiseen, kuulumisten kyselemiseen ja mielipiteen ilmaisemiseen. Jos nämä ovat kirjassa hajallaan, on hyvä teettää opiskelijoilla omat fraasikokoelmat, joita voidaan sitten opintojen edetessä laajentaa. Apuna voi käyttää arviointimatriisin tai muun kriteeripohjaisen arvioinnin kriteerejä, esimerkiksi kahvilassa tilaamisen fraaseja, toivotuksiin vastaamisen fraaseja (danke gleichfalls) sekä erilaisia viivästys- ja varmistustaktiikoita.

Erilaisia suullisten kokeiden tyyppejä

Laatimani suulliset kokeet ovat yleensä koostuneet kolmesta osasta: ääneen lukemisesta, asiointitilanteesta sekä opettajan esittämistä kysymyksistä. Ääneen lukeminen mittaa luonnollisesti hyvin suullisen kielitaidon perustaitoja, ja sitä voi mitata sana- tai lausetasolla sen mukaan, kuinka pitkällä oppijat ovat opinnoissaan. Lausetason ääntämistehtävään voi halutessaan liittää myös intonaation mukaan. Kovin pitkää lukunäytettä ei ajankäytöllisistä syistä kannata vaatia: lyhyestäkin pätkästä saa yleensä hyvän kuvan oppijan ääntämisestä, intonaatiosta ja sujuvuudesta, kunhan luettava osuus on valittu niin, että siinä on tarpeeksi haastavia äänteitä.

Toinen tehtävä voi olla jokin asiointitilanne tai vaikka väittely sen mukaan, kuinka pitkällä opinnoissa ollaan. Kolmantena tehtävänä on ollut vastata muutamaan opettajan esittämään kysymykseen käsiteltävistä aihepiireistä. Osan kysymyksistä olen tarkoituksella pitänyt tosi helppoina, jotta oppija saa heti alkuun tunteen, että tästäkin osiosta voi selvitä. Hyvä tehtävätyyppi on myös lauseiden jatkaminen omakohtaisesti, sillä se antaa alkuvaiheen oppijoille tai myös pidempään opiskelleille mutta heikommille oppijoille tukea suulliseen tuottamiseen. Myös lauseidenjatkamistehtävän tai opettajan kysymyksiin vastaamisen arviointiin voi soveltaa arviointimatriisia, koska niissäkin on kyse eräänlaisesta tilanteesta selviämisestä.

Olen pitänyt pienten ryhmäkokojen vuoksi vain suullisia yksilökokeita, mutta suuremmalla ryhmäkoolla parikokeet ovat helpompia toteuttaa, koska ne eivät vie niin paljon aikaa muulta opetukselta. Parikokeen asiointitilanteessa toisella parista voi olla esimerkiksi hotellin asiakaspalvelijan repliikit valmiina, kun taas toisella on tarjoilijan fraasit valmiina. Näin kannattaa toimia siksi, että ainakin alkeistasolla on tärkeämpää osata toimia asiakkaana kuin asiakaspalvelijana ja asiakaspalvelijan valmiit fraasit nopeuttavat koetilannetta.

Tärkeää on luoda suulliseen kokeeseenkin leppoisa ja turvallinen tunnelma, niin jännittäjille kuin muillekin.

Palautekeskustelu ja kokeen painoarvo

Suullisen kokeen jälkeen on hyvä käydä heti palautekeskustelu, jos käytettävissä oleva aika sen sallii. Arviointimatriisi sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Oppijaa voi ensin pyytää arvioimaan itseään: sainko tilanteen hoidettua, miten oikeaa ja sujuvaa ääntämiseni oli, teinkö paljon kielellisiä virheitä? Jos oppijat ovat suorittaneet kokeen parityönä, myös vertaisarviointi matriisin avulla on mahdollista. Lopuksi opettaja perustelee arvionsa arviointimatriisin avulla ja ilmoittaa arvosanan oppijalle.

Olen yleensä määritellyt suullisen kokeen painoarvoksi 15–20 prosenttia opintojakson kokonaispistemäärästä, mutta mikään ei estä sen painottamista enemmän, onhan se erityisesti etäopetuksessa yksi luotettavimmista tavoista testata oppijoiden osaamista.

Etenkin ajankäytön osalta on hyvä muistaa, että suullisen osaamisen näyttöjä voidaan tehdä myös opintojakson aikana kotitehtävinä esimerkiksi monille tuttua Vocaroo-äänityspalvelua hyödyntämällä. Oppijan äänipalautus voi koostua esimerkiksi ääneenlukuosuudesta, valmiisiin repliikkeihin reagoimisesta (esimerkiksi kahvilassa, lääkärissä, hotellissa …) ja kannan ottamisesta (esimerkiksi lauseiden jatkamisesta tai reagoinnista kohdekielisiin väittämiin). Nämä tehtävät voidaan arvioida arviointimatriisin avulla tehtävätyypin mukaan soveltaen. Jokaisen yksittäisen tehtävän painoarvoksi olen määrittänyt 10 prosenttia kurssin kokonaisarvioinnista. Näitä suullisia palautustehtäviä teetän aika paljon (4 kpl) erityisesti opintojen alussa olevilla oppijoilla, koska on tärkeää varmistaa, että ääntäminen ja intonaatio saadaan heti alkuvaiheessa hyvälle tasolle.

Vinkkejä oppilaiden jännityksen avuksi

Monet oppijat saattavat jännittää etenkin opettajalle kahden kesken suoritettavaa suullista koetta, joten parikokeet ovat siinäkin mielessä suositeltavia. Tärkeää on luoda suulliseen kokeeseenkin leppoisa ja turvallinen tunnelma, niin jännittäjille kuin muillekin. Koetilanteen voi esimerkiksi aloittaa kysymällä kuulumisia tai viikonloppusuunnitelmia kohdekielellä – painottaen sitä, että kyseessä ei vielä ole arvioitava tehtävä. Jos oppija jännittää kovasti, kuulumisia voi kysellä myös suomeksi.

Oppijaa voi neuvoa pitämään tehtäväosioiden välillä pidempiä taukoja ja hengittelemään rauhallisesti. Olen joskus kertonut omakohtaisia kokemuksiani siitä, miten itse jännitän tietyissä tilanteissa, ja muistuttanut siitä, että jännitykseen tottuu ja sen kanssa voi oppia elämään. Olen myös maininnut, että jännitys on luonnollinen tunne – sehän on merkki siitä, että suhtaudumme tilanteeseen vakavasti, ja jännitys saa meidät yleensä suoriutumaan paremmin.

Arviointimatriisin jatkokehittelyä

Edellisellä sivulla julkaistu arviointimatriisi soveltuu etenkin lukion B3-kielen kursseille 2–4, mutta sitä voisi vielä kehittää kattamaan tätä alemmat ja ylemmät kielitaitotasot. Muutenkin kehittyvän kielitaidon taitotasot voisi linkittää paremmin arviointimatriisiin; nyt ne ovat mukana enemmänkin implisiittisesti.

Kehitettävää olisi myös siinä, miten tavoitteet konkretisoidaan oppijan kielelle eri asteilla: voisiko pienille kielenoppijoille konkretisoida vaikka väritettävällä passilla, että tämä osaa kysyä kuulumisia tai tilata jäätelön kohdekielellä? Yläkouluikäiselle voisi erilaiset osaamiskriteerit tiivistää pelkästään muutamaan piirteeseen, esimerkiksi: ”osaan tilata sujuvasti aterian”, ”osaan olla tarpeeksi kohtelias”, ”teen pieniä virheitä, mutta asia hoituu”.

Arviointimatriisi on luonnollisesti vain yksi malli suullisen kielitaidon arvioinnin avuksi; yhtä hyvin kriteerit voivat olla lueteltuina vaikka ranskalaisin viivoin. Pääasia on kuitenkin se, että oppija tietää, mitä ja miten kannattaa harjoitella, jotta hänen suullinen kielitaitonsa kehittyisi.