Eettisen kieltenopetuksen jäljillä

EKKO-hankkeessa otetaan askeleita kestävyyskasvatuksessa. Vielä ehtii mukaan eettisen ja kestävän kehityksen pedagogisten ratkaisujen kehittämiseen.

TEKSTI MINNA MAIJALA, SALLA-RIIKKA KUUSALU, MAARIT MUTTA JA MAREEN PATZELT KUVAT SALLA-RIIKKA KUUSALU JA MAREEN PATZELT

Eettisesti kestävä kielten opetus -hanke (EKKO; Koneen säätiö 2021–2024) selvittää kestävyyskasvatukseen liittyviä aiheita äidinkielten, vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen opettamisessa, oppisisällöissä ja käytänteissä. Mielenkiinnon kohteena ovat olleet myös kieltenopettajien ja opettajaksi opiskelevien ajatukset ja toiveet. Kuluneen vuoden aikana hankkeessa on tehty kaksi kyselyä kielten opiskelijoille, ja keväällä 2022 alkaa pedagogisten ratkaisujen kehittäminen.

Kestävyyskasvatusta kieliaineissa

Uudet opetussuunnitelmat peruskoulussa ja lukiossa ovat painottaneet kestävyyskasvatusta enemmän kuin aikaisemmat: laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet jakavat vastuuta kestävyyskasvatuksen aihepiireistä kaikkiin oppiaineisiin. EKKO-hankkeen tavoitteena on tutkimuksen kautta auttaa toimivien pedagogisten ratkaisujen löytämisessä kieltenopetukseen. Aiemman tutkimuksen perusteella kestävyyskasvatukseen sopivat sellaiset pedagogiset käytänteet, joissa hyödynnetään vuorovaikutteisia, projektipohjaisia ja oppijalähtöisiä lähestymistapoja.

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaiset sisällöt ja menetelmät kuuluvat tulevaisuuden kieltenopettajan työkalupakkiin ja kielten opettajankoulutukseen. Vaikka kestävän kehityksen periaatteet ovatkin jo osa kieltenopetusta yleisissä ohjaavissa tavoitteissa ja opetussuunnitelmissa, niiden käytännön merkityksestä ja toteuttamisesta on vasta vähän tietoa. Tutkimuksissa on todettu, että opettajilla on keskeinen rooli kestävän kehityksen soveltamisessa, koska heidän opetuskäytäntönsä vaikuttavat siihen, miten oppijat kokevat kestävän kehityksen tavoitteet ja miten he sitoutuvat niihin myös koulun ulkopuolella.

Jos aihe vaikuttaa liian laajalta ja aikaa vievältä, kieltenopettajat voivat lähestyä muutosta pienin askelin ja herkistää oppilaita havaitsemaan kestävän tulevaisuuden kannalta tärkeitä pieniäkin teemoja sekä tukea heidän tietojaan ja taitojaan matkalla kohti kestävää tulevaisuutta. Näin kestävästä kehityksestä tulee osa kieltenopetuksen arkipäivää.

Kestävyyskasvatusta kieliaineissa edistää myös se, että kestävän kehityksen periaatteet otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon oppimisympäristössä. Tällöin oppijat kokevat, että koko oppilaitos toteuttaa sitä, mitä opettaa, ja että he itsekin ovat osa tätä kehitystä.

Kestävyyskysely kieltenopiskelijoille

Syksyllä 2021 maisterivaiheen luennolla 55 Turun yliopiston kieltenopettajaksi suuntautuvaa opiskelijaa vastasi Webropol-kyselyyn, jossa selvitettiin heidän kestävyystietojaan ja -taitojaan. Kyselyssä esiteltiin kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta (ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen). Opiskelijoita pyydettiin miettimään itselleen tärkeitä kestävän kehityksen teemoja ja asettamaan eri ulottuvuuksiin liittyviä teemoja tärkeysjärjestykseen. Lisäksi heitä pyydettiin miettimään, miten he voisivat sisällyttää näitä teemoja omaan kieltenopetukseensa.

Kestävyyskyselyyn vastaamisen jälkeen kieltenopettajaksi opiskelevat jaettiin 4–5 hengen ryhmiin ja heitä pyydettiin reflektoimaan erilliselle Flinga-seinälle, miltä kyselyyn vastaaminen tuntui ja mikä siinä oli helppoa tai vaikeaa. Opiskelijoiden mielestä jo ennestään tutuilta tuntuivat sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen liittyvät teemat kuten oikeudenmukaisuus ja oman ja muiden kulttuuriperinnön vaaliminen. Ekologisesta kestävyydestä mainittiin oppikirjojen tekstit, joissa käsiteltiin ympäristöasioita muun muassa kierrätyksen valossa.

Opiskelijat kokivat vaikeaksi kestävän kehityksen ulottuvuuksien ja osa-alueiden asettamisen tärkeysjärjestykseen, koska ilmiöt ovat päällekkäisiä ja liittyvät toisiinsa. Heidän mielestään haastavaa oli valita globaalien teemojen ja yksilön toiminnan välillä, koska teemat ovat monisyisiä ja limittäisiä. Haasteeksi koettiin myös laajan aihekokonaisuuden sisällyttäminen kielten oppitunteihin, koska muutenkin opetettavaa asiaa on paljon. Kieltenopettajaksi opiskelevat pitivät tärkeänä, että kestävää kehitystä pyritään ymmärtämään paikallisesti ja globaalisti ja että pohditaan oman toiminnan vaikutusta muun muassa ympäristöön. Tämä auttaa sitoutumaan kestävän kehityksen tavoitteisiin ja opastamaan oppilaita samalle tielle.

Kuva 1 Opiskelijoiden useimmin mainitsemia sanoja.

Suuria ja pieniä tavoitteita

Kyselyissä pyydettiin opiskelijoita myös perustelemaan omia näkemyksiään kestävän kehityksen aiheista. Kuvan 1 sanapilvessä on kuvattuna opiskelijoiden useimmin mainitsemia sanoja, kun he perustelivat kestävyysaiheille valitsemaansa tärkeysjärjestystä.

Perusteluissaan suurin osa opiskelijoista tuntui ajattelevan ensisijaisesti isoa kuvaa ja maailmaa laajemmin koskevia seikkoja. Opiskelijoiden vastauksissa korostuivat esimerkiksi globaalit ongelmat ja yhteiskunnan merkitys verrattuna yksilöön. He toivat esiin aihepiirejä, joiden he kokivat olevan erittäin tärkeitä tai joilla on vaikutusta tulevaisuuteen. Tärkeysjärjestyksen perusteluissa painotettiin esimerkiksi sitä, että isoja, ihmiskuntaa ja maailmaa laajasti koskevia asioita tulisi nostaa esille myös kieltenopetuksessa, kuten seuraavasta opiskelijan vastauksesta käy ilmi: Isot ongelmat ovat tärkeämpiä ja kaipaavat eri mittakaavassa olevaa aktiivisuutta ja muutosta. Suuria ihmisryhmiä koskevat tragediat ja sorto on tärkeää estää globaalilla mittakaavalla.

Jotkut opiskelijat taas lähtivät liikkeelle pienemmistä asioista ja nostivat esiin konkreettisempia tai yksilöön painottuvia seikkoja. Näissä vastauksissa mainittiin opiskelijoille itselleen tärkeitä aiheita tai kerrottiin, että on tärkeää vaikuttaa itse omaan ympäristöön ja sitä kautta globaaliin kestävyyteen. Opiskelijoiden mielestä pienilläkin teoilla voi saavuttaa isoja tavoitteita.

VIELÄ EHTII MUKAAN!

Ensimmäisen vuoden aikana EKKO-hankkeessa on paneuduttu tutkimustiedon kautta siihen, mitä eettisyyden ja kestävän kehityksen periaatteet tarkoittavat ja miten niitä voidaan hyödyntää kieltenopetuksessa. Kuluvan kevään aikana hankkeessa ryhdytään soveltamaan tutkimustietoa ja kehittämään pedagogisia ratkaisuja kieltenopettajien ja opettajaksi opiskelevien haastattelujen ja reflektioiden sekä opetuksen havainnoinnin kautta.

Edellisen Tempus-lehden jutun (5/2021) jälkeen saimme yhteydenottoja kieltenopettajilta, ja kevään aikana on tarkoitus järjestää yhteisiä tapaamisia. Jos haluat vielä mukaan eettisen ja kestävän kehityksen pedagogisten ratkaisujen kehittämistyöhön ja pilotointiin, ota yhteyttä projektitutkija Salla-Riikka Kuusaluun (srkbos@utu.fi ) tai hankkeen vastuulliseen johtajaan Minna Maijalaan (minna.maijala@ utu.fi ).

Ekologiseen kestävyyteen liittyviä teemoja sisältyy oppimateriaalien teksteihin.

13