Oikea painotus lisää ymmärrystä

Kielenoppijoiden puhetta tutkimalla saadaan paljon tietoa, joka auttaa ymmärtämään, mitä puheessa tapahtuu ja mistä se voi johtua. Tutkimusten avulla kehitetään myös uusia työkaluja, joilla suullista kielitaitoa voidaan mitata ja harjoitella entistä monipuolisemmin.

TEKSTI HEINI KALLIO KUVA ISTOCKPHOTO

Tässä artikkelissa kerron, miten sana- ja lausepainoja on tutkittu puheessa ja miksi ne tulisi ottaa huomioon kieltenopetuksessa. Ymmärrettävän puheen tuottaminen on osa toimivaa peruskielitaitoa. Etenkin kielenopiskelun alkuvaiheessa käydään usein läpi kohdekielen äännejärjestelmä ja harjoitellaan yksittäisten äänteiden ja sanojen lausumista. Tämä on tärkeää sekä puheen ymmärtämisen että tuottamisen kannalta, mutta äänteisiin keskittyessä toinen tärkeä ääntämisen osa-alue voi jäädä vähemmälle huomiolle: puherytmi.

Puheelle ominainen rytmi muodostuu intonaation lisäksi sana- ja lausepainojen tuottamisesta. Tutkimuksissa on todettu, että näiden prosodisten piirteiden hallinta on puheen ymmärrettävyydelle tärkeämpää kuin kyky tuottaa yksittäisiä äänteitä ja sanoja oikein. Prosodisten piirteiden on myös havaittu olevan kielenoppijoille yksi vaikeimmista kielitaidon osa-alueista.

Analyysi avaa puheen salaisuuksia

Painollista puheen osaa, yleensä tavua, korostetaan säätelemällä puheen korkeutta, voimakkuutta ja nopeutta. Näitä ominaisuuksia voidaan myös mitata akustisesti, ja näin voidaan tarkastella tarkemmin, mitä puheessa tapahtuu.

Tutkin väitöskirjassani, voiko kielenoppijoiden suullista kielitaitoa ennustaa heidän tuottamiensa painotusten pohjalta. Jos kohdekielen painotusta ei ole harjoiteltu, voi kielenoppija siirtää äidinkielensä painotustavat opeteltavaan kieleen, jolloin syntyy kohdekielelle epätyypillinen puherytmi ja puhetta on vaikea ymmärtää.

Painotusten toteutumista mitattiin tutkimuksessani aallokemuunnosten avulla. Aallokemuunnokset ovat uusimpia digitaalisen signaalinkäsittelyn menetelmiä, ja niitä on käytetty aiemmin niin kuvankäsittelyssä kuin astrofysiikassa ja aivotoiminnan tutkimisessakin.

Venytys on tärkeää ruotsia puhuttaessa

Yhdessä tutkimuksistani aineistona oli suomenkielisten lukiolaisten puhumaa ruotsia. Suomessa on kiinteä sanapaino, kun taas ruotsissa painon paikka voi vaihdella ja muuttaa myös sanan merkitystä.

Liikkuvan sananpainon kielissä, kuten ruotsissa, painoa tuotetaan voimakkaammin esimerkiksi venyttämällä painollista tavua enemmän kuin kiinteän sanapainon kielissä. Suomenkielisellä voi siis olla hankaluuksia paitsi ruotsin sana- tai lausepainon asettamisessa oikealle tavulle myös sen tuottamisessa oikealla tavalla eli riittävän voimakkaasti. Lisähaasteita tuo ruotsin ortografia, jossa (usein painollisiin tavuihin kuuluvia) pitkiä vokaaleja ei merkitä samoin kuin suomessa, mikä voi ohjata etenkin aloittelevaa kielenoppijaa ääntämään kaikki vokaalit lyhyinä.

Tutkimuksessani eritasoiset ruotsinpuhujat pystyttiin erottamaan toisistaan akustisesti mitatun painoparametrin avulla: edistyneempien ruotsinoppijoiden sana- ja lausepainon tuotto oli lähempänä suomenruotsia äidinkielenään puhuvien tapaa tuottaa painotuksia.

Tutkimusmenetelmäni mahdollisti painotuksen tuottoon käytettyjen keinojen tutkimisen sekä yhdessä että erikseen. Tavujen kesto osoittautui tärkeimmäksi eritasoisia puhujia erottavaksi piirteeksi – toisin sanoen alemmilla taitotasoilla puhujat eivät vielä osanneet venyttää ruotsin painollisia tavuja riittävän pitkiksi.

Äidinkielen vaikutus näkyy puheakustiikassa

Toisessa väitöskirjani osatutkimuksessa analysoin samalla menetelmällä kielenoppijoiden painotusten toteutumista suhteessa puhujan äidinkieleen. Aineistona oli tšekin-, slovakian-, puolan- ja unkarinkielisiä englanninoppijoita. Myös tässä tutkimuksessa oppijoiden äidinkielissä on kiinteä sanapaino ja kohdekielessä englannissa paino on liikkuva.

Akustinen painoparametri ennusti englanninoppijoiden suullista taitotasoa. Lisäksi tulosten perusteella puhujan äidinkieli vaikuttaa siihen, mitä keinoja hän suosii tuottaessaan englannin sana- ja lausepainoja: onnistuuko tavun venytys luonnostaan, vai nostaako puhuja ennemmin äänenkorkeutta tai -voimakkuutta.

Tekoäly apuun arviointiin ja harjoitteluun

Väitöstutkimusteni yhtenä yhteistyötahona on ollut Suomen Akatemian rahoittama DigiTala-hanke, jossa kehitetään automaattisia menetelmiä suullisen kielitaidon arviointiin ja harjoitteluun suomen ja ruotsin kielillä (https://www2. helsinki.fi/fi/projektit/toisen-kielen-puhumisen-harjoittelun-ja-arvioinnin-digitaalinen-tukeminen). Motivaationa on tehostaa suullisen kielitaidon arviointia ja opetusta puheteknologian avulla.

Algoritmien opettamiseen tarvitaan suuri määrä eritasoisten kielenoppijoiden puhetta, jonka ominaisuuksia tutkitaan tarkasti. Lisäksi samasta puheesta tarvitaan ihmisten tekemiä arvioita puhujan taitotasosta ja esimerkiksi sujuvuudesta tai ääntämisen tasosta. Aineiston kerääminen on työlästä, mutta DigiTalassa testataan jo ensimmäisiä, useita kielitaidon ulottuvuuksia kattavia automaattisen arviointityökalun prototyyppejä.

Arvioinnin lisäksi tavoitteena on antaa työkalun käyttäjälle arvokasta palautetta heidän puhesuorituksestaan. Puheesta voidaan esimerkiksi paikantaa kielioppiin tai ääntämiseen liittyviä virheitä ja osoittaa oppijalle tekstin avulla, missä vielä on parantamisen varaa.

Tutkimukseni akustisen painoparametrin käytöstä kielenoppijoiden puheen arvioinnissa ovat laatuaan ensimmäisiä – työsarkaa riittää siis vielä. Vaikka väitöstutkimukseni keskittyvät käytännön opetustyöstä varsin kaukana siintävään tilastolliseen mallinnukseen, voi niistä kuitenkin poimia eväitä myös kieltenopetukseen.

Painotukset ja puherytmi eivät ehkä ole opetussuunnitelmien kärkipäässä, mutta niiden harjoittelua ei pidä unohtaa. Äidinkielemme vaikuttavat eri tavoin siihen, miten opimme havaitsemaan ja tuottamaan uuden kielen painotuksia. Näiden vaikutusten ymmärtäminen auttaa löytämään oikeat painotukset myös opetukseen.

Kaikkea ei tietenkään voi tai ehdi integroida opetukseen. Kielenoppijoita voi kuitenkin kannustaa harjoittelemaan puherytmin tuottoa monin tavoin. Painotuksen merkitystä voi havainnollistaa esimerkiksi vanhalla lastenlorulla: ”Mer i komme reen las tenko dinka dulla.” Jotain harvinaista ruotsin murretta kenties? Jos vaihdamme sanarajat, myös sanojen painotus muuttuu ja ääneen luettu virke muuttuu ymmärrettäväksi: ”Me rikomme reen lastenkodinkadulla.”

KIRJOITTAJA

Foneetikko ja tohtoritutkija Heini Kallio etsii tilastollisia yhteyksiä puheesta mitattavien akustisten piirteiden ja suullisen kielitaidon arvioinnin välillä. Hän on opiskellut yhdeksää kieltä, kirjoitti lyhyen matematiikan eikä käynyt lukiossa yhtään fysiikan kurssia. Kallion väitöskirja on luettavissa Helsingin yliopiston EThesis-palvelussa: https://helda.helsinki.fi /handle/10138/338367