Koulutusta perusopetukseen ja ammatilliseen

Perusopetuksen opettajia puhuttaa uudistunut päättöarviointi. Ammatillisella toisella asteella taas pohditaan kielitaidon hankkimista ja osoittamista eri ympäristöissä. Molempiin aiheisiin oli tarjolla koulutusta SUKOLin etäpäivillä.

TEKSTI ANNA HALME KUVAT SANNA KAUKONEN-HEIKKILÄ JA KEUDA

SUKOLin helmikuussa pidetyn etäkoulutuspäivän teemapajoissa oli valinnanvaraa. Kaksi pajaa oli suunnattu erityisesti tietylle asteelle: perusopetuksen pajassa käsiteltiin päättöarviointia ja ammatillisen toisen asteen pajassa osaamisen hankkimista ja näyttöjä.

”Mitä enemmän jaksat tavoitteista ja arvioinnista kertoa, sitä vähemmän erimielisyyttä on päättöarvioinnissa”, Kaukonen-Heikkilä sanoi.

Päättöarvioinnin uudistuneet kriteerit

Sanna Kaukonen-Heikkilän vetämässä teemapajassa keskusteltiin päättöarvioinnin uusista kriteereistä ja pohdittiin, miten niitä voi ottaa haltuun käytännössä. Kaukonen-Heikkilä on kieltenopettaja ja toiminut Tampereen kaupungin ops-agenttina tukemassa opettajia opetussuunnitelman toteuttamisessa. Hänen kokemuksensa mukaan opettajia askarruttavat päättöarvioinnissa muun muassa seuraavat kysymykset, joihin teemapajassa etsittiin vastauksia: Onko arviointini linjassa muiden opettajien kanssa? Miten kertoa oppilaille arvioinnista? Miten työskenteleminen ja laaja-alaiset tavoitteet vaikuttavat arviointiin? Mitä jos oppilas on täysin eri mieltä arvioinnista?

Päättöarvioinnin peruspilarit ovat opetussuunnitelma, opettajien yhteistyö ja vuorovaikutus oppilaiden ja kotien kanssa. Siihen vaikuttavat koulun yhteiset käytänteet ja arviointikulttuuri. Kaukonen-Heikkilä kertasi lyhyesti opetussuunnitelman perusteiden lukua 6 ”Oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa”. Opsin linjauksia on pari vuotta sitten täsmennetty, jotta on saatu koko maahan yhtenäisemmät arvioinnin periaatteet koulujen ja opettajien arviointityön tueksi. Samalla on luotu kriteerit arvosanoille 5, 7 ja 9 ja tarkennettu arvosanan 8 kriteerejä. Pajassa todettiin, että oman aineen tavoitteiden ja kriteereiden hallintaan ei ole oikotietä vaan ne täytyy lukea opsin perusteista.

Päättöarvioinnissa arvioidaan osaamista eli sitä, missä määrin oppilas on saavuttanut oppiaineen tavoitteet perusopetuksen päättyessä. Kaukonen-Heikkilä muistutti, että oppiaineen osaaminen koostuu tiedoista, taidoista ja työskentelystä. On tärkeää erottaa työskentely käytöksestä, joka arvioidaan erikseen. ”Nyrpeä ilme ei vaikuta, jos oppilas tulee tunnille ja tekee tehtävät”, Kaukonen-Heikkilä tiivisti.

Kaukonen-Heikkilä muistutti myös vuosiluokkaistamisesta: ”Jos aineesi päättöarvosanakriteereissä on tavoitteita, jotka opiskellaan vain seitsemännellä tai kahdeksannella luokalla, huomioi ne.” Jos oppiaineen tavoite esiintyy kaikilla luokka-asteilla, arvioinnissa otetaan huomioon yhdeksännen luokan tilanne. Jonkin kriteerin kuvaaman tason ylittäminen kompensoi muita.

Miten viestiä arvioinnista?

”Mitä enemmän jaksat tavoitteista ja arvioinnista kertoa, sitä vähemmän erimielisyyttä on päättöarvioinnissa”, Kaukonen-Heikkilä sanoi. Hän korosti, että oppilaiden kanssa on käytävä läpi arviointia tavalla, jonka he ymmärtävät, palastellen ja toistuvasti. Tunneilla tehtäviä asioita kannattaa perustella tavoitteiden näkökulmasta, ja arvioinnista kannattaa viestiä sekä koko luokalle että oppilaille yksittäin. Itse- ja vertaispalautteen hyödyntäminen tuo esiin oppijan aktiivista roolia. Oman luokkansa seinälle Kaukonen-Heikkilä on koonnut huoneentauluja englanninopiskelun tavoitteista, kielitaidon osa-alueista ja niiden harjoittelemisesta.

Oppilaille on kerrottava myös työskentelyn merkityksestä ja sen vaikutuksesta arviointiin. Työskentelemisen arviointi sisältyy oppiaineen päättöarvosanaan. Työskentelyä ei voi kuvailla pelkästään tuntiaktiivisuudeksi. Opsin mukaan se sisältää taitoja työskennellä itsenäisesti ja yhdessä, suunnitella ja arvioida omaa toimintaansa, kantaa vastuuta ja toimia rakentavasti vuorovaikutuksessa. Oppilaan on tärkeää ymmärtää, millä tavoin oppiaineessa työskennellään, mitä ”hyvä työskentely” tässä oppiaineessa tarkoittaa, miten työskentelyn arviointi painottuu ja miten työskentely eroaa käytöksestä.

Kaukonen-Heikkilä esitteli esimerkin työskentelyn arvioinnista A-englannin tavoitteessa T6, jossa rohkaistaan oppilasta osallistumaan keskusteluihin monenlaisista ikätasolle ja elämänkokemukseen sopivista aiheista. Jos oppilas osallistuu ryhmätyöhön mutta aloitteellisuutta puuttuu ja keskustelussa hän käyttää myös suomea, arvosana on 7. Arvosana 9 edellyttää, että oppilas osallistuu ryhmätyöhön aktiivisesti englannin kielellä ja hänen asenteensa muita oppilaita kohtaan on auttavainen.

Ops-perusteiden mukaan laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden saavuttamista ei arvioida oppiaineista erillisinä, vaan laaja-alaisen osaamisen tavoitealueet tulevat arvioiduiksi, kun opettaja toteuttaa arvioinnin oppiaineen tavoitteiden ja kriteereiden mukaisesti.

Päättöarvosanan antaminen on helpompaa, jos päättöarviointiin vaikuttavat näytöt on merkitty selkeästi ja kattavasti esimerkiksi Wilmaan. Erimielisyyttä oppilaiden ja kotien kanssa vähentää se, että oppilas on tietoinen tavoitteista ja omasta tasostaan suhteessa niihin ja että myös koteihin on kerrottu arvioinnin perusteista. Kollegiaalinen tuki auttaa päättöarvioinnissa.

Oppilaan on tärkeää ymmärtää, millä tavoin oppiaineessa työskennellään, mitä ”hyvä työskentely” tässä oppiaineessa tarkoittaa, miten työskentelyn arviointi painottuu ja miten työskentely eroaa käytöksestä.

Kaukonen-Heikkilä muistutti, että päättöarviointi kannattaa ottaa haltuun yhteistyössä omalla koululla. Oman aineen opettajaryhmässä voi käydä läpi päättöarvosanan kriteerit eri arvosanoille ja pohtia, onko arviointi yhtenäistä ja tuntevatko oppilaat ja huoltajat kriteerit ja tavoitteet. ”Kiinnittäkää erityistä huomiota työskentelyn arvioimiseen ja kirjatkaa muistiin, millä eri tavoin oppilas voi antaa näyttöjä monipuolisesti”, Kaukonen-Heikkilä vinkkasi.

Sanna Kaukonen-Heikkilä on koonnut luokkaan huoneentauluja englanninopiskelun tavoitteista, kielitaidon osa-alueista ja niiden harjoittelusta.

Yes, we can! Ja, vi kan!

Päivi Aiesi ja Tiina Halonen käsittelivät teemapajassaan kielen oppimisen monimuotoisuutta: miten opiskelija hankkii ja näyttää ammatillista kielitaitoa eri ympäristöissä. Aiesi ja Halonen opettavat Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudassa ammatillisen toisen asteen opiskelijoita. Aiesin opetuskieliä ovat englanti ja ruotsi, Halosen ruotsi ja saksa.

Monimuotoiset käytännöt kohottavat opiskelijoiden innostusta ja motivaatiota. Matalan kynnyksen projektit kasvattavat yhteishenkeä ja harjoittavat tiimityöskentelytaitoja. Aiesin ja Halosen mukaan monimuotoisuus tuo myös autenttisuutta ja vaihtelua työskentelyyn ja piristystä opettajallekin. He esittelivät teemapajassaan, millaisia arjen käytäntöjä on oppilaitoksessa, virtuaalisesti ja oppilaitoksen ulkopuolella.

Oppilaitoksessa monimuotoisuutta lisäävät erilaiset tapahtumat tai vierailut, joihin voi liittyä tehtäviä ja näyttöjä. Kurssisuunnitelmaan liittyvien vierailujen lisäksi kannattaa hyödyntää mahdollisuudet spontaaneihin ja autenttisiin vierailutilanteisiin. Sopivia kohteita voi löytää omien ja oppilaitoksen kontaktien ja yhteistyökumppaneiden kautta.

Aiesi ja Halonen kertoivat kokemuksiaan kieli- ja ammattiaineiden integraatiosta. ”Kokkiopiskelijoiden englantia keittiössä” -kurssilla tilaus- ja kauppalistat ovat englanniksi ja kansainväliset teemamenut tuovat kulttuuritietoutta. Sähköalalla taas opiskellaan ruotsia työsalissa. Keskeistä on, että mukana on sekä ammattiopettaja että kieltenopettaja – tai yto-opettaja, kuten kielten ja muiden yhteisten tutkinnonosien opettajia kutsutaan. Vuosi yrittäjänä -ohjelmassa on integroitu yrittäjyysopintoja ja ruotsin kieltä; toisella kotimaisella on tuotettu muun muassa esittelyjä, myyntitilanteita, esitemateriaaleja, mainoksia, sosiaalisen median julkaisuja, vierailuja ja opintomatkoja.

Digipajoja, virtuaalitodellisuutta ja tekoälyä hyödynnetään myös Keudassa. Aiesi jakoi esimerkkejä älykaiutin Alexan käytöstä englanninopiskelussa. Alexa sopii muun muassa ääntämisen, kieliopin ja oikeinkirjoituksen harjoitteluun.

Oppilaitoksessa haasteita saattaa tuoda ajan puute ja aikataulujen sopiminen. Ammattiopettajat ja opiskelijat täytyy innostaa mukaan. Opiskelijat tarvitsevat tukea, mutta myös opettajakollegojen keskinäinen tuki on tärkeää. Projekteille voi joutua anomaan apurahoja, mikä lisää opettajien työtä.

Työelämäintegroinnin haasteena on, että osaamisen hankinta ja näyttö on räätälöitävä tapauskohtaisesti. Työpaikalla saatavilla oleva kielellinen tuki on sattumanvaraista. Onnistuminen vaatii kaikkien tahojen yhteistyötä: ammattiopettajan, työpaikan edustajan, yto-opettajan ja opiskelijan.

Virtuaalisesti ja oppilaitoksen ulkopuolella

Keudassa tarjotaan kielten verkkokursseja oppilaitoksen verkko-oppimisalustalla. Saksasta ja espanjasta on Teamskurssit, joilla on aina kaksi opettajaa. Kansainvälisiin virtuaalisiin projekteihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Näistä yksi esimerkki on englannin ”My day in my culture” -projekti, jonka osallistujat ovat Suomen lisäksi Sloveniasta, Hollannista ja Espanjasta.

Aiesin ja Halosen kokemuksen mukaan digitaidot ovat polarisoituneet, joten verkko-opintoihin tarvitaan ohjausta ja vuorovaikutusta. Kansainvälisen yhteistyön kehittämiskohteena on integrointi eri oppiaineisiin, muuhunkin kuin englantiin. Opiskelijat kannattaa ottaa mukaan projektien suunnitteluun, ja on huolehdittava siitä, että projekteista ei tule liian pitkiä tai laajoja. Jatkuva haaste on puhumaan rohkaiseminen, jossa jako pieniin ryhmiin auttaa. Käytöstapojakin joutuu joskus kertaamaan. Aiesi ja Halonen kannustavat kuitenkin kieltenopettajia kokeilemaan rohkeasti.

Oppilaitoksen ulkopuolella merkittävä uudistus on kielten integrointi työelämään. Keudan pilotissa mukana ovat vastuuopettaja, opiskelija, ammattiopettaja ja yto-opettaja. Yto-opettaja ohjeistaa osaamisen hankintaan ja näyttöön, jonka voi toteuttaa työpaikalla, Teamsissa tai oppimisalustalla. Osa yto-opinnoista suoritetaan työpaikalla, osa lähiopetuksessa tai verkossa hybriditoteutuksena. Työelämäintegrointi on tarkoitettu ensisijaisesti oppisopimus- ja aikuisopiskelijoille.

Aiesi esitteli työelämäjakson englannin tehtäviä, joihin kuuluu esimerkiksi itsensä ja työpaikan esittelyä, tiedonhankintaa, työturvallisuudesta kertomista ja työpaikan monikielisyyteen ja kielitaitotarpeisiin tutustumista. Halonen kertoi aikuisen monimuoto-opiskelijan ruotsin opinnoista, joissa opiskelija ensin hankki osaamista lähiopetuksessa, työjaksolla seurasi ja kirjasi esimerkkejä ruotsinkielisen kollegan palvelutilanteista ja lähetti tuotoksensa opettajan arvioitaviksi.

Työelämäintegroinnin haasteena on, että osaamisen hankinta ja näyttö on räätälöitävä tapauskohtaisesti. Työpaikalla saatavilla oleva kielellinen tuki on sattumanvaraista. Onnistuminen vaatii kaikkien tahojen yhteistyötä: ammattiopettajan, työpaikan edustajan, yto-opettajan ja opiskelijan.

Työelämäintegrointi on tarkoitettu ensisijaisesti oppisopimus- ja aikuisopiskelijoille. Siinä osa yto-opinnoista suoritetaan työpaikalla, osa lähiopetuksessa tai verkossa hybriditoteutuksena.