Kriittinen lukeminen

Kriittisen lukutaidon tukeminen on keino torjua väärän tiedon leviämistä monikielisessä nettiympäristössä.

TEKSTI CARITA KIILI JA PIRJO KULJU KUVA JEMINA VAHTOLAMMI

Väärän tiedon leviäminen verkossa on yksi suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista. Kansalaisten kriittinen lukutaito on avainasemassa, jotta väärästä tiedosta olisi mahdollisimman vähän haittaa. Tämän vuoksi oppilaiden kriittisen nettilukemisen taitoa tulisi tukea myös toisen kotimaisen ja vieraiden kielten opetuksessa. Kieltenopettajien osaamista tarvitaan erikielisten nettitekstien kriittisen arvioinnin ja kulttuuristen tekstikäytänteiden ymmärtämisen tukemiseen.

Kriittinen nettilukeminen opsissa

Kriittisellä nettilukemisella tarkoitetaan kykyä analysoida, arvioida ja tulkita erilaisia nettitekstejä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kriittinen nettilukeminen jäsentyy osaksi monilukutaitoa ja kuuluu siten kaikkia oppiaineita läpäisevään laaja-alaiseen osaamiseen.

Kieltenopetuksessa tavoitellaan monikielistä kompetenssia, johon erikielisten nettitekstien kriittinen arviointi ja tulkita liittyvät. Koulun kieltenopetuksen lähtökohtana on kielten käyttö eri tilanteissa ja erilaisten viestintäkanavien käyttö. Viestintäkanavista Internet on tärkeä, koska se liittyy oppilaiden jokapäiväiseen elämään.

Opetuksessa tulisi löytää keinoja, joilla voidaan tukea oppilaiden toimintaa Internetin muuttuvissa, monikielisissä tekstiympäristöissä. Tiedonhaku- ja tulkintatehtäviä erikielisissä autenttisissa ympäristöissä korostetaan myös opetussuunnitelmassa.

Tekstien luotettavuuden arviointi

Internet on monikielinen ja avoin informaatioympäristö, jossa tekstien laatu vaihtelee. Niinpä tekstien luotettavuuden arviointi on olennainen osa kriittistä lukemista. Oheinen kuvio käsittelee nettitekstin luotettavuuden arviointia. Lukija voi arvioida tekstin sisällön paikkansapitävyyttä ja lähteen eli kirjoittajan ja julkaisijan luotettavuutta. Nämä arviot ovat vastavuoroisia ja ruokkivat toisiaan.

Kun lukija arvioi tekstin sisältöjen paikkansapitävyyttä, hän voi tarkastella argumenttien laatua. Hän voi kiinnittää huomiota siihen, kuinka uskottavasti kirjoittaja perustelee väitteitään ja millaiseen evidenssiin hän vetoaa (esimerkiksi omaan kokemukseen, asiantuntijan lausuntoon tai tutkimustietoon). Lukija voi myös selvittää, mitä muut tekstit kertovat asiasta, ja pyrkiä varmentamaan niiden avulla sisältöjen paikkansapitävyyden.

Tämän lisäksi lukija voi verrata, vastaako tekstin sisältö hänen aiempia tietojaan ja käsityksiään. Tämä arviointistrategia on varsin tehokas, jos lukijalla on asiasta paikkansapitävää tietoa. Aiempaan tietoon tukeutuminen on kuitenkin ongelmallista, jos tieto on virheellistä. Pahimmassa tapauksessa väärät käsitykset vain vahvistuvat.

Lähdetietojen eli kirjoittajan ja julkaisijan arviointi tukee sisältöjen arviointia. Tämän vuoksi onkin tärkeää etsiä sivulta tieto tekstin kirjoittajasta ja julkaisijasta. Vasta sen jälkeen lukija voi pohtia, onko kirjoittajalla ja julkaisijalla asiantuntijuutta tekstin aiheesta. Mikä on kirjoittajan ammatti, asema tai koulutus? Seuraako hän työssään alansa uusinta tietoa? Asiantuntijuuden lisäksi on syytä tarkastella myös kirjoittajan tarkoitusperiä. Onko tekstin kirjoittaja vilpitön, vai pyrkiikö hän saamaan itselleen jotakin hyötyä? Mitä kieltenopettaja voi tehdä? Tutkimusten mukaan nettitekstien luotettavuuden kriittinen arviointi on monille oppilaille vaikeaa. Vieraskielisillä sivustoilla arvioiminen on vaikeampaa kuin tutun kieli- ja kulttuuriympäristön sivustoilla. Nettitekstien luotettavuuden arviointia voi tukea toisen kotimaisen ja vieraiden kielten opetuksessa esimerkiksi harjoittelemalla sanastoa ja tiedonhakua. Arviointi kannattaa kohdistaa sekä lähteisiin että tekstisisältöihin.

Lähteiden asiantuntijuuden arviointi edellyttää koulutus- ja ammattisanaston hallitsemista. Sanastoa voi harjoitella esimerkiksi seuraavan yhteisöllisen ja leikillisen tehtävän avulla: Oppilaat valitsevat pareittain aihepiirin (esimerkiksi terveys, ravitsemus, urheilu), joista he laativat lyhyitä sosiaalisen median viestejä (ks. kuva). Viestissä tulee mainita kuvitteellinen kirjoittaja ja hänen ammattinsa, asemansa tai koulutustaustansa. Lisäksi oppilaat keksivät, mitä asiantuntija viestissään väittää tai neuvoo. Oppilaat voivat hyödyntää viestien ideoinnissa Internetiä, esimerkiksi erilaisia ammattiluokituksia ja asiantuntijoiden kirjoittamia tekstejä. Lopuksi oppilaat esittelevät viestinsä muille ja perustelevat, miksi juuri kyseisellä henkilöllä on asiantuntemusta aiheesta.

Sanaston harjoittelu ja viesteihin liittyvät keskustelut auttavat oppilaita hahmottamaan asiantuntijuutta: mistä se koostuu ja millaisista asioista voi tehdä päätelmiä kirjoittajan asiantuntijuudesta. Tehtävän tekeminen harjoittaa myös lausetason luku- ja kirjoitustaitoa. Nuorimpien oppilaiden kanssa voi keskittyä pelkästään ammattisanastoon.

Tiedonhakutehtäviin voi valmistautua pohtimalla, mitä medioita tai viranomaistahoja pidetään yleisesti luotettavina. Suomalaiset luottavat esimerkiksi Yleisradioon, Helsingin Sanomiin ja THL:ään. Entä millaisia lähteitä pidetään luotettavina vaikkapa Saksassa tai Espanjassa? Oppilaiden lähdetietoutta voidaan edistää tuetulla tiedonhakuhaasteella, jossa etsitään ”vastinpareja” suomalaisille luotettavina pidettäville julkaisijoille. Opettaja voi myös laatia listan suomalaisista ja ulkomaisista vastaavista julkaisijoista. Oppilaiden tehtävänä on tutkia niitä ja löytää vastinparit.

Tekstisisältöjen kriittinen arviointi vaatii hyviä luetun ymmärtämisen taitoja sekä tietoa siitä, miten eri kulttuureissa ilmaistaan faktoja, mielipiteitä ja asenteita. Toisaalta tietyt vaikuttamisen keinot, kuten yliyleistämien tai virheellinen analogia, ovat logiikaltaan samankaltaisia eri kulttuureissa. Argumenttivirheitä havainnollistavia materiaaleja löytyy verkosta, ja niitä voi tutkia yhdessä oppilaiden kanssa. Olemme koonneet muutamia linkkejä oheiseen vinkkilaatikkoon.

Nettitekstien vertailun merkitys

Taitavat kriittiset lukijat osaavat arvioida nettitekstien lähdetietoja ja niiden tarjoamaa evidenssiä. He eivät kuitenkaan tukeudu yksittäisiin tiedonlähteisiin vaan varmentavat löytämäänsä tietoa muualta. Vieraalla kielellä luettaessa varmentaminen on tärkeää jo siksi, että luetun ymmärtämisessä voi olla aukkoja, jos tekstin sanasto tai ilmaisutapa on liian vaikeaa. Tällöin tekstin vaihtaminenkin voi olla paikallaan.

Tietoja voi tarkistaa myös tietoisesti erikielisistä nettiteksteistä. Erikielisten tekstien vertailu voi tuoda uusia näkökulmia ja varmentaa tai kyseenalaistaa aiemmin luettua. Esimerkiksi eri maissa saattaa olla erilaisia linjauksia ja suosituksia terveysasioissa.

Opettaja voi etsiä valmiiksi suomenkielisen ja vieraskielisen tekstin samasta aiheesta, ja oppilaiden tehtävänä on vertailla niiden lähdetietoja ja sisältöjä. Tekstit voi myös tulostaa analyysia varten.

Kieltenopetuksella paljon annettavaa

Tiedonhankinta internetistä on arkipäivää koulussa. Vapaa-ajallaan oppilaat puolestaan toimivat monikielisissä yhteisöissä, joissa kieltä ja kulttuuria opitaan informaalisti. Oli kyse sitten formaalista tai informaalista oppimisesta verkossa, on nettitekstien arviointi usein vaikeaa eikä tekstien välittämän informaation luotettavuus ole aina yksiselitteistä.

Tämän vuoksi luotettavuuden arviointia tulisi harjoitella systemaattisesti eri oppiaineissa. Kieltenopetuksen merkitys korostuu, sillä kriittisessä nettilukemisessa on kyse niin kielitaidosta kuin kulttuuristen tekijöiden ymmärtämisestä.

Esimerkki sosiaalisen median viestistä.

VINKKI

LINKKIVINKKEJÄ Ilmaston lämpenemiseen liittyviä argumentointivirheitä (englanti, saksa): skepticalscience.com/docs/Fact_Myth_Fallacy.pdf skepticalscience.com/docs/Fact_Myth_Fallacy-DE.pdf

Infograafi vaikuttamisen keinoista (saksa): klimafakten.de/sites/default/files/downloads/plurvgrundkurs-desinformationa3web.pdf

Materiaaleja vaikuttamisen keinoista (eri kielillä): propaganda.mediaeducationlab.com

CRITICAL-HANKE

Critical-hankkeessa tutkitaan lasten ja nuorten krittiistä lukutaitoa ja kehitetään opetusmenetelmiä ja työkaluja kriittisen lukutaidon tukemiseen. Lisätietoja: educritical.fi

KIRJOITTAJAT

Carita Kiili ja Pirjo Kulju toimivat Tampereen yliopistossa kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa.