Tempus 3/2022

Näyttelijälle kieli on lihastyötä

Näyttelijä voi opetella repliikit, vaikka kieltä ei osaisikaan. Auttaa kuitenkin, jos kielestä on jonkinlaiset pohjatiedot. Oikea painotus on tärkeää.

TEKSTI ANNA HALME KUVAT MARICA ROSENGÅRD JA OTTO-VILLE VÄÄTÄINEN

Moni opettaja on nähnyt Svenska nun tänä keväänä julkaiseman videon, jolla näyttelijät Krista Kosonen ja Santeri Helinheimo Mäntylä kertovat, mitä hyötyä heille on ollut ruotsin kielen osaamisesta. Tässä haastattelussa he kertovat muistakin kielikokemuksistaan ja näyttelijäntyön kielitaitotarpeista.

Näyttelijän työn erikoisuuteen kuuluu se, että pitää omaksua uusia asioita, ja kieli on yksi niistä.

Millä tahansa kielellä voi näytellä

Krista Kosonen on palkittu suomalainen näyttelijä, joka tunnetaan esimerkiksi rooleistaan elokuvissa Kätilö ja Tove. Hän on näytellyt paitsi suomeksi myös ruotsiksi niin valkokankaalla kuin teatterin lavalla. Norjalaisessa scifi-draamassa Beforeigners hän puhuu muinaisnorjaa.

Ruotsi ei kuitenkaan ollut Kristan lempiaineita koulussa. Hän kertoo aikuisena toivoneensa monta kertaa, että olisi panostanut ruotsin opiskeluun kouluaikoina: ”Kyllä mä ne ruotsin kurssit kaikki läpi rämmin, mutta jos olisi vähän saanut intoa siihen mukaan, niin olisi voinut olla tuloksellisempaa se touhu.” Näyttelijä näyttelee millä kielellä tahansa, mutta on helpompaa, jos kieleen on jonkinlaista pohjaa. ”On ollut ihan mahdollista työskennellä ruotsiksi, mutta valtavaa työtä se aina vaatii”, Krista sanoo.

Krista on opiskellut englantia, ranskaa ja ruotsia. Hän toteaa, että jos näyttelijä etsii kansainvälisiä töitä, englannin kielen taidon pitäisi olla hyvällä tasolla. ”Mutta se millä kielellä voisin kuvitella näytteleväni, niin ei siinä oikeastaan ole mitään rajoja”, hän sanoo. ”Se on sellaista samaa lihastyötä kuin mikä vaan, vaatii vain enemmän aikaa. Näyttelijän työn erikoisuuteen kuuluu se, että pitää omaksua uusia asioita, ja kieli on yksi niistä.”

Harjoittelua dialect coachin kanssa

Vieraskielisissä tuotannoissa Kristalla on aluksi kaksi käsikirjoitusta: alkuperäiskielinen ja englanniksi käännetty. Lisäksi hänellä on käytössään nauhoitus, jolle joku on lukenut repliikit ääneen. Nauhan avulla hän tekee muistiinpanoja ääntämisestä ja sanojen painotuksesta: ”Mä kirjoitan repliikit käsikirjoitukseen sellaisena kuin mä ne kuulen.” Tovessa ja Beforeignersissa hänellä on ollut oma ”dialect coach”, jonka kanssa ääntämistä voi käydä läpi, mutta varsinainen repliikkien harjoitteleminen jää näyttelijälle.

”Mun täytyy tehdä asioita sillä tavalla, että miten nämä nyt tukee sitä, mihin mä oon pyrkimässä – eli just vaikka jotkut repliikit ja roolityöskentely”, Krista sanoo. Kouluaikojen jälkeen hän on jonkin verran kerrannut ruotsia eri sovelluksilla tai kuunnellut ruotsinkielisiä podcasteja. Mielekkäintä työskentely hänelle kuitenkin on roolin parissa.

Käsikirjoituksen kielestä riippumatta kansainvälisten tuotantojen kieli on useimmiten englanti. ”On ajankäytön maksimointia, että puhutaan kieltä, jota useimmat ymmärtävät”, Krista toteaa.

Pienikin kielitaito auttaa

Koska Krista on näytellyt ruotsiksi elokuvissa ja teatterissa, monet olettavat, että hän puhuu ruotsia yhtä sujuvasti kuin roolihahmonsa. ”Mä olen vain opetellut ne repliikit”, Krista sanoo, ”yhtä lailla kuin minkä tahansa murteen tai muun kielen.” Koulussa opittu kielitaito on kuitenkin perustana: ”Ilman yläasteen ruotsia ei se olisi ollut mulle mahdollista, mä koen.”

Miksi ruotsi ei sitten maistunut 13-vuotiaalle Kristalle? ”Silloin oli jotenkin kaikki muut asiat paljon kiinnostavampia”, Krista pohtii. ”Mä opiskelin englantia ja myöhemmin ranskaa, ja kaikki muut kielet näytti siltä, että ne avaa maailmaa enemmän. Ruotsi oli mulle vähän sellainen samanlainen pakollinen paha kuin joku matikka, että miksi mun tätä tarvii, miks tätä on pakko oppia. Matikkaa mä en oo tarvinnutkaan, mutta ruotsia mä oon tarvinnut sitten töissä.”

Nykynuorille hän lähettää kannustusterveiset: ”Mä ymmärrän, että teini-ikäistä on vaikea saada motivoitumaan mistään, mikä sitä ei jotenkin kiinnosta, mutta kyllä yrittäisin tsempata siihen, että jaksaisi vaan. Se palkitsee kuitenkin sitten jossain vaiheessa elämää.”

Kristan mielestä ylipäänsä kannattaa opiskella kieliä. Opiskelu tekee hyvää aivoille, ja kielitaidon avulla saa ystäviä. Jos matkustelu ja muut kulttuurit kiinnostavat, kielitaito on ehdoton: ”Se että osaa edes vähän jotain toista kieltä tai sen maan kieltä, minne matkustaa … Kyllähän se maailma avautuu ihan eri tavalla, kun sanat alkaa saada merkityksiä, kuulee puhetta ja tajuaa, että mä ymmärrän täältä jotain. Se tuo myös ihmisiä lähemmäs ja tekee maailmasta hyvällä tavalla vähän pienemmän.”

SEKAKIELTÄ JA KANSAINVÄLISYYTTÄ

Santeri Helinheimo Mäntylä on näyttelijä, muusikko ja musiikkipedagogi. Hänet on nähty esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterin Once-menestysmusikaalissa, jota on esitetty sekä ruotsiksi että suomeksi. Musikaalin koe-esiintymiseen meno hieman jännitti. ”Se oli sellaista, mihin moni varmasti samastuu, että aliarvioi omaa ruotsin kielen taitoaan. Ai minäkö esiintyisin ruotsinkielisessä teatterissa? Miksei! Lukiosta on jäänyt hirveästi kielitaitoa ja saanut oppia niin paljon, että kyllä sillä pääsee eteenpäin”, Santeri sanoo. Näyttelijäkollegat ja muut tuotannon työntekijät auttavat ja tukevat.

Musikaalin tekeminen on ollut hieno ja harvinaislaatuinen kokemus. ”En ole kuullut, että kenelläkään olisi ollut tällaista työkokemusta, että ensin tehdään musikaali ruotsiksi ja sitten suomeksi”, Santeri kertoo. Laulutekstit oli hänen mielestään helppo oppia. ”Ruotsinkielisiä biisilyriikoita on jopa vähän ikävä. Kun esitetään suomeksi, tulee ruotsinkielisiä repliikkejä mieleen ja pitää skarpata, että ei enää ruotsiksi”, hän naurahtaa.

Kuiskaaja opettajana

Santerin kielitaito riitti hyvin repliikkien ymmärtämiseen, mutta sanapainoja sai aika paljon jumpata. Kuiskaaja piti suomenkielisille pieniä sessioita, joissa harjoiteltiin ääntämistä. ”Kun tiesi, missä painotuksen pitäisi olla, ja sai jonkin mallin, sitä itsekseen harjoitteli sitten. Tietysti näyttelijän työ tulee siihen päälle, että on tunnetila ja se henkilöhahmo ja muut”, Santeri toteaa.

Harjoituksissa käytettiin sekakieltä. ”Syntyi lentäviä lauseita”, Santeri muistelee, ”joku tämmöinen ’vi tar siirton’, kun harjoitellaan siirtymää kohtauksesta toiseen.” Kielitaito ja etenkin kuullunymmärtäminen on ehdottomasti kehittynyt tuotannon aikana. Musikaalin työkaverit jakaantuvat aika lailla puoliksi suomen- ja ruotsinkielisiin, ja vapaa puhe on enimmäkseen suomea. ”Sitä vähän miettii ja soimaa itseään, miksi kynnys on edelleen korkea puhua sitä ruotsia omasta elämästä, vaikka ihan hyvin vois”, hän sanoo.

Kansainvälisyys kiinnostaa

Koulussa Santeri opiskeli englantia ja ruotsia. Myöhemmin hän on opetellut espanjan ja islannin alkeita. Kieliopintojen taustalla on matkailu tai kiinnostus maahan ja kulttuuriin. Santeri on tehnyt yhteistyötä Tallinnan elokuvakoulun kanssa, ja onpa hänellä ollut pari repliikkiä viroksikin suomalaisessa Vuosisadan häät -elokuvassa. ”En osaa viroa. Pyysin vain parilta virolaiselta tutulta, että lähettää ääniviestillä, että miten nää sanotaan.” Eri kielillä näytteleminen kiinnostaa häntä – vaikka kieltä ei sen enempää osaisikaan.

Santeri haaveilee aidosti kaksikielisistä suomalaisista tuotannoista ja haluaisi työskennellä enemmän myös kansainvälisissä työryhmissä: ”Se olisi tosi kiinnostavaa ja rikastaisi tekemistä, kulttuuria, taidetta.” Hän on mukana yhdistyksessä, joka järjestää lyhytelokuvatyöpajoja. Osallistujista suuri osa on ulkomailta, ja yhteisenä kielenä on englanti. ”Siinä on oppinut paljon. Koska on eri kielitaustoja, englantikin vähän elää”, hän kertoo.

Kielivalintoja pohtiville nuorille Santeri vinkkaa, että kannattaa miettiä omien kiinnostustensa kautta. Hän muistuttaa, että kieliopinnoissa ei ainakaan menetä mitään: ”Mä otin sen yhden kurssin islantia, niin se oli vaan tosi hauskaa. Mä oon kiinnostunut siitä maasta, niin se tietysti on innostanut mua kieleenkin tutustumaan. Tarviiko mun oppia sitä paremmin, niin ei välttämättä tarvii, mutta jos mä voin sitä joskus käyttää, niin se ois tosi siistiä.”