U U T TA T U T K I M U S TA
Oikea painotus lisää ymmärrystä Kielenoppijoiden puhetta tutkimalla saadaan paljon tietoa, joka auttaa ymmärtämään, mitä puheessa tapahtuu ja mistä se voi johtua. Tutkimusten avulla kehitetään myös uusia työkaluja, joilla suullista kielitaitoa voidaan mitata ja harjoitella entistä monipuolisemmin. TEKSTI HEINI KALLIO KUVA ISTOCKPHOTO
T
ässä artikkelissa kerron, miten sana- ja lausepainoja on tutkittu puheessa ja miksi ne tulisi ottaa huomioon kieltenopetuksessa. Ymmärrettävän puheen tuottaminen on osa toimivaa peruskielitaitoa. Etenkin kielenopiskelun alkuvaiheessa käydään usein läpi kohdekielen äännejärjestelmä ja harjoitellaan yksittäisten äänteiden ja sanojen lausumista. Tämä on tärkeää sekä puheen ymmärtämisen että tuottamisen kannalta, mutta äänteisiin keskittyessä toinen tärkeä ääntämisen osa-alue voi jäädä vähemmälle huomiolle: puherytmi. Puheelle ominainen rytmi muodostuu intonaation lisäksi sana- ja lausepainojen tuottamisesta. Tutkimuksissa on todettu, että näiden prosodisten piirteiden hallinta on puheen ymmärrettävyydelle tärkeämpää kuin kyky tuottaa yksittäisiä äänteitä ja sanoja oikein. Prosodisten piirteiden on myös havaittu olevan kielenoppijoille yksi vaikeimmista kielitaidon osa-alueista.
Analyysi avaa puheen salaisuuksia
Painollista puheen osaa, yleensä tavua, korostetaan säätelemällä puheen korkeutta, voimakkuutta ja nopeutta. Näitä ominaisuuksia voidaan myös mitata akustisesti, ja näin voidaan tarkastella tarkemmin, mitä puheessa tapahtuu. Tutkin väitöskirjassani, voiko kielenoppijoiden suullista kielitaitoa ennustaa heidän tuottamiensa painotusten pohjalta. Jos kohdekielen painotusta ei ole harjoiteltu, voi kielenoppija siirtää äidinkielensä painotustavat opeteltavaan kieleen, jolloin syntyy kohdekielelle epätyypillinen puherytmi ja puhetta on vaikea ymmärtää. Painotusten toteutumista mitattiin tutkimuksessani aallokemuunnosten avulla. Aallokemuunnokset ovat uusimpia digitaalisen signaalinkäsittelyn menetelmiä, ja niitä on käy-
8
3/2022
tetty aiemmin niin kuvankäsittelyssä kuin astrofysiikassa ja aivotoiminnan tutkimisessakin.
Venytys on tärkeää ruotsia puhuttaessa
Yhdessä tutkimuksistani aineistona oli suomenkielisten lukiolaisten puhumaa ruotsia. Suomessa on kiinteä sanapaino, kun taas ruotsissa painon paikka voi vaihdella ja muuttaa myös sanan merkitystä. Liikkuvan sananpainon kielissä, kuten ruotsissa, painoa tuotetaan voimakkaammin esimerkiksi venyttämällä painollista tavua enemmän kuin kiinteän sanapainon kielissä. Suomenkielisellä voi siis olla hankaluuksia paitsi ruotsin sana- tai lausepainon asettamisessa oikealle tavulle myös sen tuottamisessa oikealla tavalla eli riittävän voimakkaasti. Lisähaasteita tuo ruotsin ortografia, jossa (usein painollisiin tavuihin kuuluvia) pitkiä vokaaleja ei merkitä samoin kuin suomessa, mikä voi ohjata etenkin aloittelevaa kielenoppijaa ääntämään kaikki vokaalit lyhyinä. Tutkimuksessani eritasoiset ruotsinpuhujat pystyttiin erottamaan toisistaan akustisesti mitatun painoparametrin avulla: edistyneempien ruotsinoppijoiden sana- ja lausepainon tuotto oli lähempänä suomenruotsia äidinkielenään puhuvien tapaa tuottaa painotuksia. Tutkimusmenetelmäni mahdollisti painotuksen tuottoon käytettyjen keinojen tutkimisen sekä yhdessä että erikseen. Tavujen kesto osoittautui tärkeimmäksi eritasoisia puhujia erottavaksi piirteeksi – toisin sanoen alemmilla taitotasoilla puhujat eivät vielä osanneet venyttää ruotsin painollisia tavuja riittävän pitkiksi.
Äidinkielen vaikutus näkyy puheakustiikassa
Toisessa väitöskirjani osatutkimuksessa analysoin samalla menetelmällä kielenoppijoiden painotusten toteutumista
